Ilanitista Nettaan – välähdyksiä Israelin värikkäästä viisuhistoriasta

Eurovision laulukilpailut järjestetään tänä vuonna Israelissa. Euroviisuviikon alkamisen kunniaksi katsaus isäntämaan kirjavaan ja vaiherikkaaseen historiaan. Israelin kilpailuisännyys on ymmärrettävästi herättänyt poliittisista syistä runsaasti keskustelua ja vastalauseita. Israelin euroviisuhistorian poliittisista aspekteista kirjoitin tänä keväänä The Ulkopolitistin artikkeliin. Tässä kirjoituksessa unohdan politiikan tyystin ja pyrin keskittymään ainoastaan musiikkiin ja viisuesityksiin.

Israelin viisuhistoriaa olen sivunnut blogissa aikaisemmin viime vuoden Euroviisujen jälkeen kirjoituksessa Euroviisut 2018: "Halleluja, mitkä viisut!" Netta lauloi viisut pois Euroopasta.

Vahva debyytti vuonna 1973

Israel liittyi Euroopan yleisradioliiton (EBU) jäsenvaltioksi vuonna 1957. Televisio yleistyi Israelissa hieman myöhemmin kuin läntisessä Euroopassa. Israelin yleisradioyhtiö IBA aloitti säännöllisen televisiotoiminnan vasta 1960-luvun loppupuolella. Vuonna 1972 Israel hyväksyttiin EBUn Eurovisio-televisioverkon täysjäseneksi. Israelin yleisradioyhtiö olisi ollut kiinnostunut osallistumaan jo vuoden 1972 Eurovision laulukilpailuun, mutta IBA ei ehtinyt ilmoittautua kilpailuun ajoissa. Israelin euroviisudebyytti toteutui seuraavan vuoden kilpailuissa Luxemburgissa. Israel on ensimmäinen valtio, jonne Eurovision laulukilpailu välitettiin satelliitin välityksellä.

Kun vuoden 1973 Eurovision laulukilpailu oli edennyt viimeiseen kilpailuesitykseen, eri maiden televisiolähetysten selostajat saivat selittää katsojille, minkä vuoksi maantieteellisen Euroopan ulkopuolella sijaitseva valtio on mukana kilpailussa, jota on leimallisesti pidetty eurooppalaisena tapahtumana ja eurooppalaisuuden ilmentymänä. Israelin osallistuminen osoitti konkreettisesti kilpailun olevan Eurovision laulukilpailu, joka on avoin kaikille Eurovision jäsenmaille.

Vahvat naiset ovat dominoineet Israelin euroviisutaivalta
alusta alkaen. Israelin debyyttiviisun vuonna 1973 esitti
Ilanit ja kapellimestarina toimi laulun säveltänyt Nurit Hirsh.

Israelin ensimmäisestä euroviisusta vastasivat maan populaarimusiikin kärkinimet: Nurit Hirshin sävellyksen Ey sham tulkitsi Ilanit, joka on ollut Israelin suosituimpia laulajia 1960-luvulta lähtien ja jonka useat levytyskappaleet ovat muodostuneet todellisiksi ikivihreiksi klassikoiksi Israelissa. Laulun säveltäjä Nurit Hirsh on niin ikään kaikkien aikojen legendaarisimpia israelilaisia kevyen musiikin säveltäjiä, jonka ansioluettelo koostuu yli tuhannesta sävelmästä. Nurit Hirsh toimi myös Israelin ensimmäisen viisuesityksen kapellimestarina. Vuonna 1973 Eurovision laulukilpailussa nähtiin ensimmäistä kertaa naiskapellimestari – joita ylipäätään oli vain muutama koko sen 43 vuoden aikana, kun Euroviisuissa oli orkesteri.

Israelin euroviisudebyytti sujui suorastaan erinomaisesti: Ey sham äänestettiin kunniakkaasti neljänneksi. Saavutus on erityisen huomattava siihen nähden, että vuoden 1973 Euroviisujen kärkikolmikko lienee kaikkien aikojen kovatasoisin. Voiton vei isäntämaa Luxemburgin Anne-Marie David viisullaan Tu te reconnaîtras, jonka me suomalaiset tunnemme erinomaisen hyvin nimellä Nuoruus on seikkailu. Kärkikolmikkoon ylsivät myös Espanjan Mocedadesin ikoninen ikiklassikko Eres tú ja Britannian Cliff Richardin Power to all our friends, joka valloitti hittilistojen kärkisijat ympäri Eurooppaa. Israelin Ey sham sijoittui heti kolmen suuren luokan euroviisuklassikon perään. Säveltäjä Nurit Hirsh on todennut haastatteluissa, että neljäs sija näin vahvan kolmikon jälkeen oli suuri kunnia.

Mainittakoon kuitenkin, ettei Ilanit ollut ensimmäinen israelilainen artisti viisulavalla. Jo vuonna 1963 Euroviisuissa kilpaili kaksi israelilaista laulajaa: Carmela Corren edusti Itävaltaa ja Esther Ofarim Sveitsiä sijoittuen upeasti toiseksi.

Israelin euroviisut 1970-luvulla

1973: Ilanit – Ey sham, 4. / 17 (97 pistettä)
1974: Kaveret – Natati la khayay, 7. / 17 (11 ääntä)
1975: Shlomo Artzi – At va'ani, 11. / 19 (40 pistettä)
1976: Chocolate, Menta, Mastik – Emor Shalom, 6. / 18 (77 pistettä)
1977: Ilanit – Ahava hi shir lishnayim, 11. / 18 (49 pistettä)
1978: Izhar Cohen & Alpha Beta – A-ba-ni-bi, 1. / 20 (157 pistettä)
1979: Gali Atari & Milk and Honey – Hallelujah, 1. / 19 (125 pistettä)

Kokastanrantti konuasintti

Vaikka seuraavilla osallistumiskerroillaan Israel ei onnistunut toistamaan ensiviisunsa kaltaista menestystä, 1970-luvulla maan viisut sijoittuivat tulostaululla vähintään puolivälin tienoille. Israelin viisi ensimmäistä euroviisuedustajaa yleisradioyhtiö IBA valitsi sisäisesti, mutta vuonna 1978 kansalaisten tahdon mukaisesti järjestettiin ensimmäistä kertaa julkinen euroviisukarsinta. Israelin ensimmäisen viisukarsinnan voitti täpärästi Izhar Cohen ja ryhmä Alpha Beta esityksellään A-ba-ni-bi. Laulun sävelsi Nurit Hirsh ja sanoitti Ehud Manor – eli sama kaksikko, jonka kynästä oli syntynyt Israelin hienosti menestynyt debyyttiviisu Ey sham.

A-ba-ni-bi perustui heprealaiseen salakieleen, niin kutsuttuun "B-kieleen" (Bet language). Kun laulun kertosäkeistön rimpsusta "A-ba-ni-bi o-bo-he-bev o-bo-ta-bach" poistaa kaikki b:llä alkavat tavut, jäljelle jää mikäs muukaan kuin lause "minä rakastan sinua" hepreaksi – "Ani ohev otach". Alun perin A-ba-ni-bi oli kaavailtu lastenlauluksi, mutta kun sävellys alkoi muotoutua, Nurit Hirsh ja Ehud Manor ajattelivat lopputuloksen olevan sen verran hyvä, ettei teosta kannattaisi haaskata "vain lastenlauluksi". Nurit Hirsh oli kuunnellut Saturday Night Fever -soundtrackinsa ja laati lauluun ajanmukaisen muodikkaan diskosovituksen.

Katso-lehden lukijan vankkumaton mielipide
Israelin euroviisuvoittajasta keväällä 1978.

Hepreankielinen sanaleikki ja salakieli saattoivat aiheuttaa päänvaivaa Yleisradion viisulähetyksen tekstittäjälle. Lopulta keksittiin hyödyntää hieman samankaltaisella periaatteella toimivaa perinteistä kontinkieltä, ja niinpä suomalaiset televisionkatsojat saivat euroviisufinaalia seuratessaan hämmästellä Israelin viisun kummallista tekstitystä: "Kokastanrantti konuasintti."

A-ba-ni-bi ei lukeutunut vuoden 1978 Eurovision laulukilpailun suurimpiin ennakkosuosikkeihin, mutta vedonlyöjien veikkaus voittajasta meni tuonakin vuonna mönkään. Pisteidenlaskussa A-ba-ni-bi keräsi alusta alkaen jokaisella äänestyskierroksella korkeita pisteitä. Äänestyksen keskivaiheilla yhä useamman pisteidenlukijan suusta kuultiin sanat: "Israel, 12 points". Pariisin Eurovision laulukilpailut 1978 huipentuivat Israelin ensimmäiseen viisuvoittoon. A-ba-ni-bi voitti ylivoimaisesti 157 pisteellä toiseksi sijoittuneen Belgian jäädessä 125 pisteeseen. Nurit Hirshistä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen Euroviisut voittanut naissäveltäjä.

Euroviisujärjestelyt tuovat väritelevision Israeliin

Izhar Cohenin ja Alpha Betan voiton seurauksena Eurovision laulukilpailu järjestettiin keväällä 1979 ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolella. Euroviisujen isännöiminen aiheutti Israelin yleisradioyhtiö IBAlle melkoisen tenkkapoon. Israelissa ei ollut vielä tuolloin mahdollisuutta seurata televisiolähetyksiä värillisinä, ja Eurovision laulukilpailut oli televisioitu värilähetyksenä jo vuodesta 1968 lähtien. Omaa viisukilpailuaan varten Israelin yleisradioyhtiö hankki käyttöönsä värilähetyksiin vaadittavaa tekniikkaa. Israelin suurlähetystön asianhoitaja Gad Cohen lohdutteli huolestuneita suomalaisia Euroviisujen ystäviä Katso-lehden haastattelussa keväällä 1979:

"Meidän ei tarvitse vuokrata mitään. Kaikki on valmiina Israelissa. Taloudellisista ja sosiaalisista syistä johtuen emme ole katsoneet tarpeelliseksi välittää Israeliin värilähetyksiä. Eurooppa näkee laulukisansa värilähetyksenä nyt niin kuin edellisinäkin vuosina."

Vuoden 1979 Eurovision laulukilpailut kilpailtiin maaliskuun viimeisenä päivänä Jerusalemin konferenssikeskuksessa. Israelilaiset ottivat kaiken irti värilähetyksen suomista mahdollisuuksista, sillä lava oli tuohon mennessä euroviisuhistorian värikkäin.

Samalla viikolla, kun 19 maan delegaatiot valmistautuivat loppukilpailuun, juhlittiin Israelin ja Egyptin välistä Camp Davidin rauhansopimusta, joka allekirjoitettiin neljä päivää ennen viisufinaalia. Jerusalemin pormestari Teddy Kollak julisti Euroviisujen avajaisissa rauhansopimuksen huumassa, että mikäli Israel jälleen voittaa, seuraavan vuoden kilpailut järjestetään ystävien luona Kairossa. IBAn pääjohtaja Jitzhak Livni ei ollut runsaasti julkisuutta saavuttaneesta heitosta mielissään, sillä hän pelkäsi Kollakin joutuvan vielä vastuuseen sutkautuksestaan. Israelin oma edustussävelmä Hallelujah kun oli suurimpia voittajasuosikkeja.

Hallelujaa – Heute in Jerusalem

Säveltäjä Kobi Oshrat oli säveltänyt Hallelujah'n jo Israelin vuoden 1978 euroviisukarsintoihin. Hän lähetti kilpailuun yhteensä kolme sävellystä, mutta oli sitä mieltä, että Hallelujah oli niistä ehdottomasti vahvin. Israelin yleisradion edustaja soitti Oshratille onnittelupuhelun: "Onneksi olkoon, sävelmistäsi kaksi on valittu mukaan viisukarsintaan." Oshrat oli kysynyt, mikä toinen laulu oli Hallelujah'n ohella päässyt mukaan, jolloin hänelle vastattiin hieman kiusaantuneesti, että juuri Hallelujah oli karsiutunut.

Hallelujah jäi julkaisematta eikä laulua esitetty kertaakaan julkisesti vuoden 1978 aikana, joten Oshrat päätti lähettää sävellyksen uudestaan seuraavana vuonna Israelin euroviisukarsintoihin – ja toisella kerralla se kelpuutettiin mukaan. Kappaleen alkuperäisiksi esittäjiksi oli kaavailtu Hakol Over Habibi -kvartettia, mutta nelikko sanoi lopulta tosi paikan lähestyessä ei Euroviisuille. Israelin euroviisukarsintoja varten koottiin uusi kokoonpano Gali Atari ja Milk and Honey, joka äänestettiin Israelin euroviisuedustajaksi kotikilpailuihin Jerusalemiin.

Gali Atarin ja Milk & Honeyn tiet
erkanivat pian viisuvoiton jälkeen.

Hallelujah oli vuoden 1979 Eurovision laulukilpailuissa veikkaushirmu. Yleisradiolle viisulähetyksen selostanut Anja-Maija Leppänen paljasti kirjoittaneensa itselleen valmiiksi repliikit Israelin uuden voiton varalle. Vuoden 1979 Eurovision laulukilpailujen äänestyksestä muodostui lopulta Israelin ja Espanjan välinen kutkuttavan jännittävä kaksintaistelu. Israelin Hallelujah ja Espanjan Su canción olivat kilpailukavalkadin kaksi tarttuvinta rallatusta, joiden sanoituksissa laulettiin rauhan ja rakkauden puolesta. Ennen viimeistä äänestyskierrosta Espanja johti Israelia yhdellä pisteellä: Espanja 116, Israel 115. Viimeisenä pisteensä ilmoitti kuitenkin Espanjan raati, joka ei voinut antaa pisteitä oman maansa edustussävelmälle. Espanjan pisteidenlukijan kajauttaessa eetteriin "Israël, dix points" riemu repesi Jerusalemin konferenssikeskuksessa kotiyleisön todistaessa Israelin toista peräkkäistä euroviisuvoittoa.

Hannu-Ilari Lampila analysoi vuoden 1979 euroviisuvoittajaa Hallelujah Helsingin Sanomille seuraavasti:

"Hallelujah rakentuu vanhan ja koetellun hymnityyppisen perusidean varaan, yksinkertainen, hartaan riemukas melodia toistuu ja toistuu, alkaa kertautuessaan vaikuttaa yhä suggestiivisemmin. Esittäjät yhtyvät melodiaan vuoronperään ja kohta varmasti kaikki kuulijat alkavat tuntea halua laulaa mukana. Hallelujah-laulussa on tiettyä yhdistävää voimaa, se kutsuu kaikki veljelliseen ja sisarelliseen riemunpiiriinsä. Rytmi svengaa tasaisen rauhallisesti ja imee kuin huomaamatta mukaansa. Tässä lienee sen teho."

Jitzhak Livnin pesti IBAn pääjohtajana päättyi Jerusalemin Eurovision laulukilpailuihin. Hänen suhtautumisensa Israelin toiseen viisuvoittoon oli Apu-lehden artikkelin mukaan kaksijakoinen:

"Kyllä minä onnellinen olen vaikka pakko on myöntää että kalliiksi tämä tulee! – – Minä uskallan kyllä melko varmasti luvata seuraajani puolesta että kisat ovat uudelleen täällä, Jerusalemissa."

Vuoden 1980 Eurovision laulukilpailuja ei lopulta järjestetty Jerusalemissa eikä Kairossa. Israelin televisio joutui toteamaan kilpailun järjestämisen heti seuraavana vuonna uudestaan tulevan liian kalliiksi eikä Israelin valtio myöntänyt IBAlle taloudellista avustusta uusia euroviisujärjestelyjä varten. Vuoden 1980 Euroviisut viisuiltiin Haagissa, eikä Israel lopulta edes osallistunut koko kilpailuun, sillä päivämääräksi valikoitui 19. huhtikuuta, jolloin Israelissa vietettiin Jom Hazikaron -muistopäivää kaatuneiden sotilaiden ja terrorismin uhrien muistoksi. Samasta syystä Israel jättäytyi pois vuosien 1984 ja 1997 Eurovision laulukilpailusta.

Israelin euroviisut 1980-luvulla

1981: Hakol Over Habibi – Halaila, 7. / 20 (56 p.)
1982: Avi Toledano – Hora, 2. / 18 (100 p.)
1983: Ofra Haza – Hi, 2. / 20 (136 p.)
1985: Izhar Cohen – Olé olé, 5. / 19 (93 p.)
1986: Moti Giladi & Sarai Tzuriel – Yavo yom, 19. / 20 (7 p.)
1987: Lazy Bums – Shir habatlanim, 8. / 22 (73 p.)
1988: Yardena Arazi – Ben Adam, 7. / 21 (85 p.)
1989: Gili & Galit – Derech Hamelech, 12. / 22 (50 p.)

Piiritanssien luvattu maa

Vuonna 1981 Israel oli jälleen vahvasti ja väkevästi mukana Euroviisuissa. Vuodesta 1981 lähtien Israelin viisukarsinnat kantoivat nimeä Kdam Eurovision. Ensimmäisen Kdamin voitti Hakol Over Habibi, joka oli kaksi vuotta aikaisemmin kieltäytynyt laulamasta Hallelujah Israelin viisukarsinnoissa, mutta ehkäpä laulun voitettua Euroviisut kvartetin jäsenet tulivat katumapäälle ja halusivat myös osansa viisuhumusta. Heidän viisunsa Halaila sijoittui Dublinissa mukavasti seitsemänneksi. Se oli kuitenkin vasta alkusoittoa Israelin 80-luvun menestysputkelle.

Seuraavana vuonna Israelia edusti Avi Toledano omalla sävellyksellään Hora, joka menestyi mahtavasti sijoittuen toiseksi. Sävellys oli alun perin kaavailtu diskokappaleeksi, mutta levytuottajien mielestä Avi Toledano ei olisi ollut tarpeeksi uskottava diskoartisti, minkä vuoksi Hora muokattiin vauhdikkaaksi folkkappaleeksi, joka ammensi perinteisestä kansantanssista. Hora on osoittautunut aikaa kestäväksi euroviisuklassikoksi, jota soitetaan edelleen tänä päivänä euroviisudiskoissa täpötäysille tanssilattioille.

1983 Israel oli jälleen Avi Toledanon sävellyksellä voiton syrjässä kiinni, mutta hävisi täpärästi viisuvoiton vaivaisella kuudella pisteellä. Voimakkaan menestysviisun Hi tulkitsi Ofra Haza, joka sittemmin niitti mainetta eräänä kaikkien aikojen kansainvälisesti menestyneimpänä israelilaisena poptähtenä. Hazan tunnetuin hitti Im nin' alu oli Suomessakin listaykkösenä elokuussa 1988.

Kaksi voittoa ja kaksi kakkossijaa viidellä perättäisellä osallistumiskerralla on melko lailla ainutlaatuinen saavutus Euroviisujen historiassa.

1985 vuorossa oli kahden viisuvoittajan paluu: Izhar Cohen lauloi Kobi Oshratin mukaansatempaavan sävellyksen Olé olé. Oshrat myönsi, että tavoitteena oli vain ja ainoastaan voitto. Viides sija tuntui järisyttävältä pettymykseltä.

1970-luvulta lähtien Eurovision laulukilpailuihin kohdistettiin runsaasti kritiikkiä muun muassa sen vuoksi, että arvostelijoiden mukaan kilpailumenestykseen alkoivat vaikuttaa yhä enemmän ulkomusiikilliset seikat. 1980-luvulla Israel panosti koreografioihin niin paljon, että taustalaulajien ryhmätansseista muodostui suorastaan israelilaisten viisuesitysten tavaramerkki. Esimerkiksi Olé olé -esityksen päätteeksi viisulähetyksen Yleisradiolle selostaneet Kari Lumikero ja Heikki Harma totesivat Israelin performanssin olevan malliesimerkki siitä, kuinka Euroviisuissa itse sävellyksen ja laulusuorituksen lisäksi koreografialle annetaan entistä enemmän painoarvoa.

Olé olén finaaliesityksessä huomion meinasi varastaa taustalaulaja ja -tanssija Tali Sinai, joka kiekui ensimmäisen kertosäkeistön pahasti nuotin vierestä. Kuinka ollakaan, ongelma ratkesi kuin itsestään: hän hytkyi esityksen aikana siihen malliin, että juuri hänen nappimikrofoninsa lensi pois paikaltaan toisen säkeistön aikana. Langassa roikkuva mikrofoni sujahti näppärästi mekon kaula-aukosta sisään kun esiintyjät olivat pienen hetken selin yleisöön ja kameroille.

Ennustaja povasi Céline Dionin voiton

Yardena Arazi oli 1980-luvulla Israelin
suosituimpia laulajia. Vuonna 1988
hän sijoittui Dublinin Euroviisuissa
seitsemänneksi laululla Ben Adam.

Yardena Arazi oli Israelin suosituimpia laulajia 1980-luvulla. Hän oli edustanut Israelia Euroviisuissa vuonna 1976 Chocolate, Menta, Mastik -tyttötrion jäsenenä ja juontanut vuoden 1979 Eurovision laulukilpailut Jerusalemissa yhdessä Daniel Pe'erin kanssa. Näistä viisukokemuksista nälkä vain kasvoi, sillä Arazi janosi päästä edustamaan Israelia Euroviisuihin myös sooloartistina. Yritys oli kova: hän osallistui Kdamiin vuosina 1982, 1983 ja 1985, mutta sijoittui toiseksi tai kolmanneksi. Vuonna 1988 IBA valitsi Arazin suoraan Israelin viisuedustajaksi ja Kdamissa hänelle valikoitiin edustussävelmä.

Yardena Arazin viisuosallistumiseen sisältyy eräs viisuhistorian hersyvimmistä legendoista. Taikauskoisen Yardena Arazin kerrotaan käyneen ennustajalla, joka sanoi seuraavien Euroviisujen voittavan esiintymisnumerolla yhdeksän kilpaileva esitys. Yardena Arazi ei ollut uskoa korviaan: Israel kun oli arvottu esiintymään kyseisen vuoden viisukilpailussa juuri yhdeksäntenä. Noihin aikoihin Euroviisujen esiintymisjärjestys arvottiin hyvissä ajoin ennen kuin suurin osa edustussävelmistä oli valittu. Mutta kuinkas sitten kävikään? Vuoden 1988 Eurovision laulukilpailuissa Kypros diskattiin, sillä sen edustussävelmä osoittautui sääntöjen vastaiseksi. Kypros oli alun perin määrätty esiintymään toisena. Kyproksen poisjäännin seurauksena Israel joutuikin esiintymään jo kahdeksantena. Israelin jälkeen esiintymisnumerolla yhdeksän viisulavan valloitti Sveitsin edustaja Céline Dion, joka voitti kilpailun. Yardena Arazin slaavilaishenkinen Ben Adam sai tyytyä seitsemänteen sijaan.

Israelin euroviisujen suomenkielisiä versioita

Ey sham (1973): Marion – Sain muiston
Emor Shalom (1976): Anita Hirvonen – Jos et tuu
Ahava hi shir lishnayim (1977): Päivi Paunu – Saat laulun
A-ba-ni-bi (1978): Frederik – Rakkauden aika
Hallelujah (1979): Marion & Antti Hyvärinen – Halleluja
Halaila (1981): Eini – Liian pian ilta päättyy
Hora (1982): Markku Aro – Tahdon elää
Hi (1983): Eini – Vie, vie, vie
Olé Olé (1985): Markku Aro – Olé olé
Shir habatlanim (1987): Kari Salmelainen – Humppahullu kansa
Kan (1991): Merja Rantamäki – Koti
Diva (1998): 2. maanantai – Diiva

Yllättävä Suomen tukija

Vuoden 1989 viisuissa Israelia edusti nuorekas duo: vain 12-vuotias Gili Netanel ja jo sakkolihaiän ylittänyt Galit Burg. Samana vuonna Ranska oli valinnut viisusolistikseen vasta 11-vuotiaan Nathalie Pâquen. Euroviisuruljanssi vaikutti kilpailupaikalla Lausannessa selvästi aivan liian raskaalta näille lapsitähdille, joten EBU asetti seuraavana vuonna kilpailuun ikärajan, joka edellytti viisulavalla esiintyvältä vähintään 16 vuoden ikää.

Israelin vuoden 1989 edustussävelmä Derech hamelech sijoittui sijalle 12. Toistuviin top 10 -sijoituksiin tottuneet israelilaiset eivät peittäneet pettymystään. Ikävä kyllä, seuraavana vuonna sujui vielä heikommin: paikallisen supertähden Ritan väkevästi tulkitsema kohtalokas taideballadi Shara barchovot poikkesi melkoisesti tyypillisen israelilaisen euroviisun kaavasta, mikä ei valitettavasti herättänyt toivottua vastakaikua eurooppalaisilta tuomaristoilta – vasta 18. sija ja 16 pistettä. Suomalaiset kuitenkin ymmärsivät draaman päälle ja palkitsivat esityksen viidellä pisteellä. Tilastojen valossa Suomi on antanut Israelille vuosien saatossa sangen anteliaasti pisteitä. Näinä vuosina Israelin raatilaiset osoittivat poikkeuksellista avarakatseisuutta arvostamalla suomalaista euroviisumusiikkia huomattavasti muuta Eurooppaa enemmän.

Esimerkiksi vuonna 1988 Israel oli ainoa maa, joka antoi pisteitä Suomen euroviisulle Nauravat silmät muistetaan. Kiitos Israelin raadin kolmen pisteen, Suomi vältti jumbosijan ja nollan pisteen kohtalon. Anneli Saariston La dolce vita sijoittui vuonna 1989 hienosti seitsemänneksi. Israel oli yksi neljästä maasta, joka antoi laululle peräti 10 pistettä. Vuonna 1990 Beatin Fri? keräsi pisteitä vain kahdesta maasta: Islannista (5) ja Israelista (3). Saman kohtalon koki kaksi vuotta myöhemmin Pave Maijasen Yamma yamma: Jugoslavialta kolme pistettä ja Israelista yksi. Mainittakoon, että Israelin raati oli arvioinut Yamma yamman paremmaksi kuin kyseisen vuoden Irlannin voittajaviisun Why me. 1990-luvun viimeisinä vuosina Euroviisuissa siirryttiin yleisöäänestykseen, ja harmillisesti Israelin puhelinäänestäjät ovat antaneet Suomen viisuille pisteitä erittäin kitsaasti: vain Lordin israelilaiset heltyivät äänestämään seitsemän pisteen arvoiseksi. Israel oli harvoja maita, joka jätti Teräsbetonin pisteittä vuoden 2008 semifinaalissa. Tällä vuosikymmenellä raadit ovat tehneet paluun Euroviisuihin ja kenties perinteinen israelilaissuomalainen yhteistyö alkaa taas nostaa päätään: viime vuonna Israelin raati antoi Saara Aallon Monstersille suurimman pistemäärän, kuusi pistettä.

Israelin euroviisut 1990-luvulla

1990: Rita – Shara barchovot, 18. / 22 (16 p.)
1991: Duo Datz – Kan, 3. / 22 (139 p.)
1992: Dafna Dekel – Ze rak sport, 6. / 23 (85 p.)
1993: Lakahat Shiru – Shiru, 24. / 25 (4 p.)
1995: Liora – Amen, 8. / 23 (81 p.)
1998: Dana International – Diva, 1. / 25 (172 p.)
1999: Eden – Happy birthday (Yom huledet), 5. / 23 (93 p.)

"Kohuedustaja" mullisti Eurovision laulukilpailut

1990-luvun alkuvuosina Israel saavutti jälleen hetkeksi aikaa totutun tasonsa. Duo Datzin Kan sijoittui kolmanneksi vuonna 1991 ja Dafna Dekelin veikeä Ze rak sport kuudenneksi vuonna 1992. Ensinmainittu "arkkinationalistinen humppa" jäi suomalaisten mieliin, koska laulun kertosäkeistön melodiankulku on kovin samankaltainen kuin ikivihreässä Tulipunaruusut-humpassa. 1990-luvun edetessä Israel joutui kuitenkin kärsimään useampaan otteeseen Euroviisuihin lanseeratusta välivuosien järjestelmästä. Vaisu kausi päättyi vuonna 1998, jolloin Israel onnistui nousemaan viisukilpailun suurimmaksi puheenaiheeksi. Siitä piti huolen maan viisuedustajaksi valittu Dana International.

Transsukupuolinen Dana International oli tullut kotimaassaan tunnetuksi vaikutusvaltaisena seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana, joka oli äänekkäällä kampanjoinnilla saanut Israelin silloisen presidentin Ezer Weizmanin pyytämään anteeksi homovastaisia lausuntojaan. Dana Internationalin valinta euroviisuedustajaksi herätti Israelissa valtavan kohun. Israelin parlamentissa kaikkein konservatiivisimmat uskonnolliset puolueet uhkasivat kaataa hallituksen. Kuulostaako tutulta? Kahdeksan vuotta myöhemmin Suomessa tasavallan presidentti Tarja Halonen vastaanotti kansalaisilta huolestuneita yhteydenottoja Lordin viisuedustuksen takia.

Kilpailuviikolla Birminghamissa Dana International pyöritti lehdistöä ja oli jatkuvasti valokuvaajien ristitulessa. Hänen osallistumisensa viisuihin herätti ympäri Eurooppaa otsikon jos toisenkin. Myös hänen edustussävelmänsä huokui uuden ajan alkamista: Tzvika Pickin ja Yoav Ginain laatima moderni diskokappale Diva oli veistetty aivan toisenlaisesta puusta kuin Euroviisuja tuohon aikaan hallinneet festivaaliballadit ja etnosävelmät. Viisufinaalin aikana Israelin esitys mahdollisti orkesterille kolmen minuutin hengähdystauon, sillä Divan säestys hoidettiin kokonaan taustanauhalla. Dana Internationalin laulusuoritus oli kaikkea muuta kuin puhdas, mutta se ei show'n meininkiä haitannut. Paikan päällä Birminghamin National Indoor Arenan vapautunut yleisö bailasi antaumuksella Divan tahtiin. Eurovision laulukilpailu ratkaistiin vuonna 1998 ensimmäistä kertaa yleisöäänestyksellä – elitistiset raadit olivat jääneet historiaan – minkä seurauksena Euroviisuissa kruunattiin uudenlainen voittaja.

Dana Internationalin voitto ei ollut läpihuutojuttu, sillä vuoden 1998 Euroviisujen äänestys oli kilpailun historian jännittävimpiä. Voittajan ratkaisi vasta viimeisenä pisteensä jakanut viisujen ensikertalainen Makedonia. Ennen Makedonian pisteitä Israel ja Malta olivat kärjessä tasoissa, Iso-Britannia kolmantena yhdeksän pistettä taaempana. Makedonian pisteidenlukija Evgenija Teodosievska ilmoitti pienimmät pisteet verkkaisesti, eikä kärjessä olevien maiden nimiä kuultu. Jännitys oli muutoin riehakkaan saliyleisön keskuudessa käsinkosketeltava.

"Israel, eight points"
Tähänkö tämä ratkesi? Maltahan voittaa, jos se saa 10 tai 12 pistettä.

"United Kingdom, ten points"
Jännitys tiivistyy...

"And finally twelve points from Macedonia goes to... Croatia"

Vuoden 1998 euroviisuvoittaja Diva
nousi listojen kärkikymmenikköön
muun muassa Espanjassa, Belgiassa,
Ruotsissa, Suomessa ja Irlannissa.
Britanniassakin sijalle 11.

Maltalaiset jäivät viimeisellä äänestyskierroksella nuolemaan näppejään ja maata edustanut perinteinen balladi joutui tyytymään kolmanteen sijaan. Vanhahtaviksi ja konservatiivisiksi luonnehditut Eurovision laulukilpailut siirtyivät kertaheitolla uuteen aikaan, kun Israelin delegaatio riensi riemuiten lavalle palkittavaksi, tosin Dana International kävi ensin pukuhuoneen kautta pukemassa päälleen Jean Paul-Gaultierin hänelle suunnitteleman linnunsiipisen esiintymisasun. Diva oli ensimmäinen euroviisuvoittaja pitkään aikaan, joka menestyi listoilla ympäri Eurooppaa. Dana Internationalin vallankumouksellista voittoa pidetään muutenkin merkittävänä vedenjakajana Eurovision laulukilpailun historiassa. Dana omisti voittonsa kaikille homoille ja hänen ansiostaan seksuaalivähemmistöjen kiinnostus Euroviisuja kohtaan nousi julkisuuteen ja yleiseen tietoisuuteen.

Toukokuussa 1999 Eurovision laulukilpailut järjestettiin toistamiseen Jerusalemin konferenssikeskuksessa. Divan voitto mahtoi edistää Euroviisujen uudistumisprosessia. Vuonna 1999 Israel isännöi ensimmäisiä Eurovision laulukilpailuja, joissa ei enää ollut orkesteria. Myös kielisäännöstä luovuttiin, joten yhä useammat maat lauloivat viisunsa englanniksi. Kyseisen viisukilpailun videopostikorteissa esitettiin humoristisia sketsejä raamatullisista tarinoista, muun muassa Baabelin tornista, mutta Euroviisuissa kielellinen diversiteetti väheni.

Omissa kotikilpailuissaan 1999 Israel sijoittui viidenneksi mieskvartetti Edenin energisellä esityksellä Happy birthday (Yom huledet). Joidenkin euroviisuharrastajien mielestä Israel saavutti hyvän sijoituksensa kyseenalaisin keinoin: puhelinäänestäjiä varten tehtyyn kertaukseen monista esityksistä oli valikoitu epäedullinen pätkä mutta Israelin omasta kappaleesta oli leikattu sen tarttuva kertosäkeistö. Sittemmin EBU on linjannut, että jokaisen maan edustajat valitsevat itse esityksestään kohdan, mikä esitetään kertauspätkissä.

Israelin euroviisut 2000–2009
(SF: sijoitus semifinaaleissa)

2000: PingPong – Sameyach, 22. / 24 (7 p.)
2001: Tal Sondak – Ein davar, 16. / 23 (25 p.)
2002: Sarit Hadad – Light a candle, 12. / 24 (37 p.)
2003: Lior Narkis – Words for love, 19. / 26 (17 p.)
2004: David D'or – Leha'amin (To believe), ei finaalissa (SF: 11. / 22)
2005: Shiri Maimon – Hasheket shenish'ar, 4. / 24 (154 p.)
2006: Eddie Butler – Together we are one (Ze hazman), 23. / 24 (4 p.)
2007: Teapacks – Push the button, ei finaalissa (SF: 24. / 28)
2008: Boaz Mauda – The fire in your eyes, 9. / 25 (124 p.)
2009: Noa & Mira Awad – There must be another way, 16. / 25 (53 p.)

Israel 2000-luvun Euroviisuissa – Hiljaisuus, joka säilyy?

Israel on menestynyt Eurovision laulukilpailuissa edellisellä vuosituhannella huomattavasti paremmin kuin tämän vuosituhannen puolella. 00-luvulla selkeään menestykseen ylsivät ainoastaan viehättävä Shiri Maimon, joka sijoittui vuonna 2005 hienosti neljänneksi, ja kaunisääninen Boaz Mauda, joka äänestettiin yhdeksänneksi vuonna 2008 itäisen Euroopan dominoimassa laulukilpailussa.

Euroviisujen ensimmäisen kielivapauden aikaan (vuosina 1973–1976) Israel lauloi kaikki viisunsa hepreaksi. Vuodesta 1999 lähtien, kun kielisääntö poistettiin toistamiseen ja pysyvänluonteisesti, Israel on suosinut enimmäkseen kaksikielisiä lauluja. Miltei jokaisessa laulussa on ollut osuuksia englanniksi ja hepreaksi. Vain vuosina 2010 ja 2013 Israelin viisut esitettiin kokonaan hepreaksi. Vuoden 2015 Golden boy oli ensimmäinen Israelin viisu, joka laulettiin kokonaan englanniksi ja siitä lähtien Israel on monien muiden maiden tapaan luottanut englannin kielen lumoon. Oma lukunsa ovat olleet monikieliset sekamelskat: vuoden 2007 hirtehinen huumorinumero Push the button sisälsi englannin ja heprean lisäksi ranskaa, ja kaksi vuotta myöhemmin laulussa There must be another way vedottiin rauhan puolesta englanniksi, hepreaksi ja arabiaksi.

Israelin euroviisut 2010-luvulla

2010: Harel Skaat – Milim, 14. / 25 (71 p.)
2011: Dana International – Ding dong, ei finaalissa (SF: 15. / 19)
2012: Izabo – Time, ei finaalissa (SF: 13. / 18)
2013: Moran Mazor – Rak bishvilo, ei finaalissa (SF: 14. / 17)
2014: Mei Finegold – Same heart, ei finaalissa (SF: 14. / 15)
2015: Nadav Guedj – Golden boy, 9. / 27 (97 p.)
2016: Hovi Star – Made of stars, 14. / 26 (135 p.)
2017: IMRI – I feel alive, 23. / 26 (39 p.)
2018: Netta – Toy, 1. / 26 (529 p.)

2010-luvun alkupuolisko oli Israelin euroviisuilulle synkkää aikaa. Uuden vuosikymmenen piti vielä alkaa lupaavissa merkeissä: vuonna 2010 IBA valitsi viisuedustajaksi maassaan lukuisia musiikkialan palkintoja haalineen upeaäänisen Harel Skaatin. Hänen dramaattisen balladinsa Milim uskottiin menestyvän vähintäänkin hyvin. Ennakkosuosikin asema ei ainakaan hälventynyt Israelin voitettua juuri ennen finaalin alkamista kaikki kolme Marcel Bezençon -palkintoa kilpailun parhaana sävellyksenä, esiintyjänä ja lehdistön suosikkina. (Marcel Bezençon -tunnustukset on jaettu vuodesta 2002 lähtien.) Harmillisesti viisulähetyksessä Harel Skaat hermoili esityksensä pilalle. Hänen normaalisti niin kuulas ja musikaalimainen äänensä oli ajoittain pahasti epävireessä. Voittohaaveet lässähtivät sijaan 14.

Harel Skaat äänestettiin kuitenkin sentään finaaliin asti. Vuosina 2011–2014 yksikään Israelin viisuedustajista ei edennyt semifinaalista jatkoon lauantain loppukilpailuun. Neljä peräkkäistä karsiutumista merkitsi murheellista ajanjaksoa Israelin euroviisuhistoriassa. Israelin viisuhaaveita oli omiaan kuvaamaan maan vuoden 2005 viisun nimi Hasheket shenish'ar – "Hiljaisuus, joka säilyy". Israel ei ole kuitenkaan koskaan jäänyt Euroviisuissa viimeiseksi. Lähimpänä jumbosijaa Israel on ollut vuosina 1993 ja 2006, jolloin molemmilla kerroilla maa keräsi vain neljä pistettä. Vuonna 1993 eroa viimeiseksi jääneeseen Belgiaan oli vaivainen yksi piste. Vuonna 2006 Israel sai kaikki pisteensä Ranskalta, jonka puhelinäänestäjät ovat tupanneet usein palkitsemaan Israelin viisuja korkeilla pisteillä. Syyksi on uumoiltu Ranskan laajan juutalaisyhteisön aktivoitumista viisuäänestyksissä.

Vuonna 2015 israelilaiset viisufanit huokaisivat helpotuksesta, kun toisen semifinaalin loppukliimaksi huipentui Israelin finaalipaikan julkistamiseen. 16-vuotias Nadav Guedj vei Israelin neljän vuoden tauon jälkeen viisufinaaliin ja sijoittuikin siellä mukavasti yhdeksänneksi hauskalla rallillaan Golden boy. Nadav Guedj valittiin viisuedustajaksi HaKokhav HaBa -kykykilpailun kautta. Vuodesta 2015 lähtien kaikki Israelin viisuartistit on etsitty kyseisen kilpailun välityksellä. Resepti on osoittautunut verrattain toimivaksi: Israel on päässyt joka kerta finaaliin vuodesta 2015 alkaen.

Netta viisuilee naisten asialla

Israelin perinteinen yleisradioyhtiö IBA ajettiin alas vuoden 2017 Euroviisujen jälkeen. Israelin uuden yleisradioyhtiön televisiokanava KAN 11 otti vastuun Israelin euroviisuosallistumisesta.

Helmikuussa 2018 HaKokhav HaBa L'Eurovizionin voitti räväkkä Netta Barzilai. Indiepiireissä uransa aloittanut Barzilai on lahjakas loopperitaiteilija, joka hämmästytti ja ihastutti kykykilpailussa omaperäisillä ja innovatiivisilla esityksillään. HaKokhav HaBan jälkeen Doron Medalie ja Stav Beger tarjosivat Nettalle viisukappaleeksi kynäilemäänsä ajankohtaista kappaletta Toy. #metoo-keskustelu oli käynyt kuumana sosiaalisessa mediassa syksystä lähtien. Toy otti vahvasti kantaa naisten itsemääräämisoikeuden puolesta – samaan aikaan hauskasti, luovasti ja voimaannuttavasti. Netta Barzilai ei esiintymisissään suostu alistumaan viihdeteollisuuden luomaan naisesiintyjän muottiin, vaan hän on lavalla avoimesti oma räiskyvä itsensä ja ilveilee ilmeikkäästi esiintyessään. Ennen viime vuoden euroviisufinaalia hän totesi Helsingin Sanomien haastattelussa haluavansa esityksellään tukea kaikenlaisia tapoja olla nainen ja rikkoa kaikkia naiseuteen liittyviä stigmoja.

Netta Barzilai tiimeineen juhli Israelin neljättä euroviisuvoittoa Lissabonissa.
Kuva: © Thomas Hanses / Eurovision.tv

Toy kuulosti euroviisukontekstissa modernilta ja raikkaalta. Israel nousi kappaleen julkistamisen jälkeen pitkästä aikaa Euroviisujen vedonlyönnin kärkeen ja Toy kohosi kevään mittaan pienoiseksi viraalihitiksi. Viisuviikolla Lissabonissa muut ennakkosuosikit onnistuivat lyömään kiilaa Israelin ykkössuosikin asemalle, mutta lopulta Netta Barzilai piti pintansa. Toy sijoittui jo raatiäänestyksessä mukavasti kolmanneksi 212 pisteellä. Etukäteen monet olivat suhtautuneet skeptisesti Israelin karnevalistisen esityksen menestymismahdollisuuksiin musiikin asiantuntijoista koostuvien raatien keskuudessa. Kun tuli katsojien vuoro ilmaista mielipiteensä, voittajasta ei ollut mitään epäselvyyttä: Toy oli yleisöäänestyksen ylivoimainen ykkönen 317 pisteellä. Israel saavutti neljännen euroviisuvoittonsa komealla 529 pisteen saaliilla toiseksi sijoittuneen Kyproksen Fuegon jäädessä 436 pisteeseen. Netta Barzilaita juhlittiin Israelin neljäntenä euroviisuvoittajana.

Netta Barzilain voitto jatkoi Israelin 20 vuoden voittosykliä: vuoden 1979 Hallelujah-voiton lisäksi Israel on voittanut Eurovision laulukilpailut 1978, 1998 ja 2018 – vuosina, jolloin vuonna 1948 perustettu valtio on viettänyt juhlavuottaan. Näitä kolmea voittoa on yhdistänyt luottaminen moderneihin soundeihin. Vuoden 1978 A-ba-ni-bi oli ensimmäinen viisuvoittoon yltänyt diskokappale, Diva oli freesi voittaja festivaaliballadien valtaamissa elitistisissä ysäriviisuissa ja Toy nuorekkaineen ilmaisuineen edusti jälleen jotain uutta ja tuoretta Euroviisuissa. Yhtä lailla Israel on viisuvoitoillaan rikkonut lasikattoja sekä edistänyt avarakatseisuutta ja suvaitsevaisia arvoja. A-ba-ni-bin säveltänyt Nurit Hirsh on ensimmäinen Eurovision laulukilpailun voittanut naissäveltäjä. Transsukupuolisen Dana Internationalin euroviisuvoiton merkitystä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ei voi korostaa liikaa. Viisuvoiton ansiosta hänestä tuli kansainvälinen esikuva, joka teki suunnattoman arvokasta työtä ihmisoikeuksien puolesta. Netta Barzilai voitti Euroviisut feministisellä sanomalla ja esityksellä.

Israel isännöi tällä viikolla Eurovision laulukilpailua kolmatta kertaa. Kahdella aikaisemmalla kerralla kilpailu on järjestetty Jerusalemin konferenssikeskuksessa, mutta tänä vuonna viisuillaan Tel Avivissa.

Lähteitä

Vuletic, Dean (2018) Postwar Europe and the Eurovision Song Contest. Bloomsbury Academic, Lontoo.

Moriel, Liora (1999) Ylpeä laululintu – Dana International ja Eurovision laulukilpailut. Mari Pajalan suomennos julkaistu Lähikuvan numerossa 2–3/1999.

Israelilaisten euroviisukapellimestarien haastattelut And the conductor is... -sivustolta:
Nurit Hirsh
Kobi Oshrat
Silviu Nansi Brandes
Shaike Paikov

Siteeratut artikkelit:

Apu 14/1979: Kinnunen Raila, "Hallelujah".

Helsingin Sanomat 2.4.1979: Lampila Hannu-Ilari, "Poliittissävytteinen viisuvalinta".

Helsingin Sanomat 12.5.2018: Kaseva Tuomas, "Yksi Euroviisujen ennakko­suosikeista on #metoo-ajan viisu­tähti, joka haluaa 'rikkoa kaikkia naiseuteen liittyviä stigmoja'". (Verkkolinkki)

Katso 12/1979: Zweig Mindele: "Ristiriitojen Euroviisut".

Euroviisut 2018: "Halleluja, mitkä viisut!" Netta lauloi viisut pois Euroopasta

"Halleluja, mitkä viisut" otsikoi Katso-lehti aikoinaan Israelin voittaessa Euroviisut vuonna 1979. Samoin voisi todeta myös tämän vuoden korkeatasoisen viisufinaalin jälkeen, kun kutkuttavan jännittävä äänestystrilleri huipentui Israelin neljänteen viisuvoittoon.

Vuoden 1979 lisäksi Israel on voittanut Eurovision laulukilpailun 20 vuoden sykleissä: 1978, 1998 ja 2018. Näillä kolmella voitolla Israel on osoittanut olevansa euroviisuperheessä melkoinen edelläkävijä ja uuden ajan airut.

Israel – edistyksellisin viisumaa?

"Me emme välitä politiikasta. Musiikki on meille tärkeintä", totesi vuonna 1978
Israelin ensimmäinen euroviisuvoittaja Izhar Cohen, joka kuitenkin luonnehti
voittonsa olevan lahja 30-vuotiaalle Israelin valtiolle.

Israelille ensimmäisen ykkössijan tuonut A-ba-ni-bi vuodelta 1978 on varhaisin viisuvoittoon yltänyt diskokappale. 1970-luvun viimeisinä vuosina läntisessä Euroopassa elettiin todellista diskohuumaa, joten Israel oli enemmänkin kuin aallonharjalla voittaessaan kilpailun kappaleella, joka muistutti edes etäisesti ajankohtaista ja trendikästä musiikkityyliä. Laulun säveltäjä Nurit Hirsh – yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia israelilaisia kevyen musiikin säveltäjiä – on ollut merkittävä lasikaton rikkoja, sillä A-ba-ni-bi on ensimmäinen naissäveltäjän kynäilemä Euroviisut voittanut kappale. Nurit Hirsh oli myös yksi harvoista Euroviisujen naispuolisista kapellimestareista. Euroviisuissa oli orkesteri 43 vuoden ajan, mutta naiskapellimestarien määrä on laskettavissa yhden käden sormilla.

Vuonna 1998 Israelin viisuvoittaja Dana International sai runsaasti julkisuutta transsukupuolisuutensa vuoksi. Kotimaassaan hänet tunnettiin aktiivisena seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana, joka oli äänekkäällä kampanjoinnilla saanut Israelin silloisen presidentin Ezer Weizmanin pyytämään anteeksi homovastaisia lausuntojaan. Suomalainen euroviisutohtori Mari Pajala on väitöskirjassaan Erot järjestykseen! – Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria (2006) tutkinut, miten Dana Internationalin transsukupuolisuutta käsiteltiin suomalaisissa mediakirjoituksissa. Pajala kirjoittaa, että vuonna 1998 "heteronormista poikkeavan sukupuolen käsitteleminen tuotti jonkin verran vaikeuksia, mikä näkyy suhtautumisessa Dana Internationalin naiseuteen". Esimerkiksi suomalaisissa iltapäivälehdissä Dana Internationaliin suhtauduttiin ivallisen humoristisesti ilmaisuilla "ah, niin naisellinen" tai häntä kuvattiin "läheltä edelleenkin melkoisesti miehennäköiseksi", koska toimittaja oli näkevinään Dana Internationalin leuassa parranhaivenia, joiden katsottiin "paljastavan" "alkuperäisen sukupuolen". Dana Internationaliin suhtauduttiin huvittuneesti myös Yleisradion viisulähetyksen selostuksessa, josta vastasivat vuonna 1998 Sami Aaltonen ja Maria Guzenina. Israelin esityksen päätyttyä Aaltonen lohkaisi, että Danalta puuttuu laulutaidon lisäksi "nykyään muutakin". Israelin jälkeen esiintymisvuorossa oli Saksan persoonallinen protestiesiintyjä Guildo Horn. Esitellessään saksalaisten viisuedustajan Aaltonen mainitsi edelliseen esitykseen viitaten, kuinka "heilläkin on friikkiä tyrkyllä". Pisteidenlaskun edetessä Aaltosella ja Guzeninalla luisui mopo rotkoon. Pettyneenä Suomen huonoon menestykseen Aaltonen sanoi repineensä pelipöksynsä. Siihen tuleva ministeri Guzenina katsoi asiakseen sutkauttaa, että Samilla on vaaleanvihreät kalsarit ja vaaleanpunaiset rintaliivit. Tähän Aaltonen keksi kommentoida: "Laitoin nämä rintsikat ihan Danan kunniaksi että nyt kuitenkin kun tässä näköjään tämä on tämä euroviisujen henki tänä vuonna niin." Viisujen jälkeen Suomen edustaja Marika Krook syytti lausunnoissaan Israelin voiton johtuneen seksuaalivähemmistöjen salaliitosta. Ylipäätään vuoden 1998 media-aineistossa toistuu näkemys, jossa Dana Internationalin sukupuolta pidetään lähinnä jonkinlaisena mainosvalttina. Vaikka translaki ei olekaan Suomessa vielä mennyt läpi, voitaneen silti olla tyytyväisiä, että asenteet ovat muuttuneet 20 vuodessa huomattavasti. Nykyään sukupuolensa korjauttaneista tuskin käytettäisiin samanlaisia halventavia ilmaisuja kuin Dana Internationalista vuonna 1998. Edelläkävijän rooli ei ole koskaan helppo.

Sinänsä ei ole yllättävää, että Dana Internationalin voitto hämmensi vuonna 1998. Olihan hänen vauhdikas eurodiskokappaleensa Diva aivan toista maata kuin aikaisemmat viisuvoittajat. 1990-luvulla Eurovision laulukilpailulla oli vanhahtava ja konservatiivinen maine. Kun muutoin Euroopassa tanssittiin dancen tahtiin, Euroviisuissa elitistiset raadit äänestivät voittajiksi festivaaliballadeja ja etnosävellyksiä, jotka unohtuivat välittömästi kilpailulähetysten päätyttyä. Dana Internationalin Diva oli uuden ajan airut, joka toi euroviisuinstituution kertaheitolla lopullisesti (silloiseen) nykyaikaan. Uudenlainen viisuvoittaja oudoksutti muun muassa sen vuoksi, että Dana International lauloi kaikkea muuta kuin puhtaasti. Selitys vallankumoukselliseen viisuvoittajaan juuri vuoden 1998 kilpailussa on kuitenkin äärimmäisen looginen, sillä tuolloin Euroviisujen tulos ratkaistiin ensimmäistä kertaa pääsääntöisesti yleisöäänestyksellä. Puhelinäänestäjät eivät ole raadissa istuvien tuomareiden tapaan virepoliiseja, vaan äänestävät esitystä, jonka aikana he viihtyvät parhaiten televisioruudun ääressä. Yleisö- ja raatiäänestysten väliset eroavaisuudet synnyttivät kutkuttavia tilanteita myös tämän vuoden viisuissa.

Netta Barzilai oli lavalla häpeilemättömästi oma itsensä ja voitti tämän vuoden
Eurovision laulukilpailut ylivoimaisesti. Kuva: © Thomas Hanses / Eurovision.tv

Ja nyt tänä vuonna Israel voitti Eurovision laulukilpailut jälleen uudenlaisella kappaleella ja esityksellä. Indie-esiintyjänä uransa aloittaneen loopperitaiteilijan Netta Barzilain voitossa monella on ollut pureskelemista. Edustaahan hänen viisunsa Toy nuorekkaine ilmaisuineen ja MadaBaka-biitteineen tähän mennessä moderneinta musiikkityyliä, jolla on voitettu Eurovision laulukilpailut. Monet Euroviisuja jo 1960- ja 70-luvuilta alkaen seuranneet vanhan liiton viisuharrastajat ovat pudistaneet päitään ja todenneet pudonneensa nykymusiikin kehityksen kelkasta kokonaan. Modernisointikehitys ja kilpailun pysyminen ajan hermoilla lienee Euroviisujen tulevaisuuden kannalta vain lupaava seikka.

Jos Dana Internationalin viisuvoiton vuonna 1998 katsottiin edustavan avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta, sisältyy Nettaan ja Toy-viisuunkin kantaa ottavia aspekteja. Netta ei alistu viihdeteollisuuden luomaan naisesiintyjän muottiin, eikä suostu millään tavalla häpeilemään, vaan on avoimesti oma räiskyvä itsensä ja ilveilee ilmeikkäästi esiintyessään. Toy on vahva manifesti naisten itsemäärämisoikeuden puolesta ja heijastaa hienolla tavalla ajankohtaista #metoo-keskustelua. Kuten Barzilai totesi Tuomas Kasevan kirjoittamassa Helsingin Sanomien haastattelussa: "Haluan esitykselläni tukea kaikenlaisia tapoja olla nainen ja rikkoa kaikkia naiseuteen liittyviä stigmoja." Voittopuheessaan lavalla hän kiitti äänestäjiä erilaisuuden hyväksymisestä: "Thank you so much for choosing different. Thank you so much for accepting differences between us. Thank you for celebrating diversity."

Kahden taiteellisemman voittajan jälkeen Euroviisut voitettiin vauhdikkaalla menobiisillä. Modernissa Toyssa on potentiaalia radiohitiksi. Jonkinlaiseksi ilmiöksi voittaja on jo osoittautunut, sillä katsojaluvut YouTubessa ja kuuntelijamäärät suoratoistopalveluissa ovat olleet melkoisen suuria. Variaatio viisuvoittajien välillä lienee vain ja ainoastaan hyvä asia. Kaikki eivät ole kuitenkaan olleet uudesta viisuvoittajasta mielissään. Kriitikot pelkäävät Euroviisujen muuttuvan Nettan voiton myötä jälleen levottomaksi sirkukseksi. Arvostelijoihin lukeutuu myös edellisen vuoden viisuvoittaja Salvador Sobral, joka oli ennen viisuja tölväissyt arroganteilla kommenteillaan Israelin edustussävelmää. Vielä tämän vuoden euroviisufinaalissa Salvador Sobral jatkoi ylimielistä käyttäytymistään esiinnyttyään väliaikanumerossa brasilialaisen legendan Caetano Veloson kanssa. Kun esityksen päätyttyä Veloso esitteli Salvador Sobralin, Sobral lausui mikrofoniin itseensä viitaten: "Bringing real music to Eurovision." Äänestyksen jälkeen saatiinkin todistaa kutkuttava tilanne, kun Salvador Sobral joutui luovuttamaan voittopystin kritisoimalleen Netta Barzilaille.

Sobralin ja muiden arvostelijoiden näkemyksissä kalskahtaa elitistinen ajattelutapa, jossa "oikeaksi musiikiksi" kelpuutetaan vain tietynlaiset syvällisiksi luonnehditut musiikkigenret. Kapeakatseisen ajattelutavan mukaan mikä tahansa keskinkertainen kansallisia ominaispiirteitä sisältävä vakava laulelma päihittää timanttisimmankin pop-kappaleen. Toyn luonnehtiminen pinnalliseksi ja turhanpäiväiseksi sirkuskappaleeksi on silkkaa laulun ansioiden vähättelyä. Kokonaispakettihan on suorastaan moniulotteinen. Vaikka laulussa ja esityksessä on humoristisia piirteitä, kuten kotkotukset ja tiputanssi-koreografia, laulussa on sanomaa, jota ei kuitenkaan esitetä yksinkertaisen alleviivaavasti. Toy on taidetta, jossa käsitellään tärkeää ja vakavaa aihetta. Kappale sopii räväkälle solistilleen erinomaisesti. Nettan tulkitsemana Toy kuulostaa aidolta ja omakohtaiselta. Netta esiintyi lavalla vilpittömänä omana itsenään inhimillisineen puutteineen päivineen. Biisiä monet ovat luonnehtineet voimaannuttavaksi kuuntelukokemukseksi. Onnistuneelle taideteokselle ominaisesti Toy jakaa mielipiteitä ja herättää voimakkaitakin tunteita.

Lienee pelkästään hyvä asia, että euroviisuvoittoa ei voi varmistaa kalkulaattorilla. Sen sai kokea tänä vuonna karvaasti Bulgaria, joka janosi edellisten vuosien nelos- ja kakkossijojen jälkeen voittoa. Vain Euroviisuja varten koottu keinotekoinen "superkokoonpano" EQUINOX kilpalauloi komeasti laskelmoitua tummanpuhuvaa soulia, mutta katsojat aistivat, kun sielu ja sydän puuttuvat. Netta on persoonallinen esiintyjä, jonka karisma ja anteeksipyytelemätön läsnäolo tunkeutui kameran läpi, kun taas Bulgarian viisikolla ei ollut minkäänlaista kemiaa keskenään. Bulgaria jämähti lopulta sijalle 14.

Israelin uuden televisioyhtiön KAN 11 taival Euroviisuissa alkoi erittäin lupaavissa merkeissä. Israelin perinteinen yleisradioyhtiö IBA lakkautettiin viime vuoden toukokuussa. Ensi vuonna KAN 11 -kanavan haasteena lienee järjestää Eurovision laulukilpailut. Israelin kisaisännyys on jo ehtinyt aiheuttaa polemiikkia.

Kun ikävä politiikka astuu kuvioihin

Vaikka Eurovision laulukilpailuun osallistuvat teknisesti yleisradioyhtiöt, käytännössä viisuissa kilpailevat valtiot. Israelin 20 vuoden välinen voittosykli on ajoittunut vuosiin, jolloin vuonna 1948 perustettu valtio on viettänyt juhlavuottaan. Euroviisuihin silloin tällöin liitetty nationalistinen aate on nostanut päätään muun muassa israelilaisten voittajien voittopuheissa. Esimerkiksi Israelin ensimmäinen euroviisuvoittaja Izhar Cohen totesi vuonna 1978 voittonsa jälkeen:

"Henkilökohtainen voitto ei minulle merkitse läheskään niin paljon kuin maani voitto. Tämä oli Israelin kansan voitto. Olen syntynyt ja kasvanut Israelissa ja edustan ensimmäistä sukupolvea juuri 30. juhlavuottaan viettävässä maassani. Tämä oli paras lahja, jonka saatoin maalleni antaa."

Dana International omisti viisunsa Diva kaikille maailman naisille ja määritteli viisuvoittonsa olevan voitto kaikille homoille – mutta myös kotimaalleen Israelille, joka vietti Danan voiton aikoihin 50-vuotisjuhlavuotta. Dana Internationalin luonnehdittiin antaneen kasvot modernille Israelille. Symboliikka oli voimakasta, kun äänestyksen jälkeen Dana saapui lavalle Jean-Paul Gaultierin suunnittelemassa linnunsiipisessä sulka-asussa Israelin lippua heiluttaen. Divan voittoesityksessä Dana International julisti laulun c-osassa juhlivalle yleisölle: "See you next year in Israel!"

Kaksi päivää Nettan viisuvoiton jälkeen vietettiin Israelin valtion 70-vuotisjuhlapäivää. Kyseisenä maanantaipäivänä Israelin ja palestiinalaisalueiden välillä käytiin lukuisia aseellisia ja väkivaltaisia konflikteja, jotka aiheuttivat poikkeuksellisen suuren määrän kuolonuhreja ja tuhansia haavoittuneita. (Yle.fi: Israelissa verisin päivä sitten vuoden 2014: Gazan rajalla yli 50 kuollut palestiinalaislähteiden mukaan) Yhdysvaltojen päätös siirtää suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin on kiristänyt entisestään israelilaisten ja palestiinalaisten välejä.

Ensi vuoden Eurovision laulukilpailut järjestetään näillä näkymin Israelissa. Tiedostavat poliitikot ovat pitkästä aikaa kiinnostuneita Euroviisuista ja vaativat boikotoimaan Israelissa järjestettävää laulukilpailua. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on tviitannut, että ensi vuonna Euroviisut järjestetään Jerusalemissa. Linjaus (joka ei tosin ole vielä millään tavalla virallinen) on poliittinen, sillä järjestäessään merkittävän kansainvälisen kulttuuritapahtuman Jerusalemissa, Israel pyrkii osoittamaan maailmalle kaupungin kuuluvan Israelille ja olevan maan virallinen pääkaupunki. Kilpailun järjestäminen kiistanalaisessa kaupungissa olisi tulkittavissa poliittiseksi provokaatioksi. Sen vuoksi Tel Aviv Israelin kulttuurisena keskuksena olisi suotavampi valinta kilpailun isäntäkaupungiksi. Sopisihan Euroviisujen kaltainen karnevalistinen ja värikäs tapahtuma muutenkin huomattavasti paremmin Välimeren homomekaksikin kutsuttuun Tel Aviviin.

Islannissa on kerätty nettiadressia, jossa vaaditaan boikotoimaan Israelissa järjestettäviä Euroviisuja. Adressiin on kertynyt lyhyessä ajassa jo yli 20 000 allekirjoitusta. Irlannissa vuoden 1994 euroviisuvoittaja Charlie McGettigan on niin ikään esittänyt, että Euroviisuja ei pitäisi ensi vuonna järjestää Jerusalemissa.

Israel on isännöinyt Eurovision laulukilpailua kaksi kertaa aikaisemmin, vuosina 1979 ja 1999. Molemmilla kerroilla kilpailu järjestettiin Jerusalemin konferenssikeskuksessa. Israelin aikaisemmat kisaisännyydet eivät ole aiheuttaneet merkittävää boikotointiliikehdintää. Vuonna 1979 Turkki jättäytyi arabimaiden painostuksesta kilpailusta pois. Turkin televisioyhtiö oli jo valinnut itselleen edustussävelmän Jerusalemin Euroviisuihin, mutta Lähi-idän valtiot uhkasivat Turkkia peräti kauppasaarrolla, mikäli maan edustaja osallistuu Israelissa järjestettävään tapahtumaan. Vuonna 1999 Turkki kilpaili ilman suurempia ongelmia Jerusalemissa. Turkin-kysymys ei sitä paitsi liene ensi vuonna millään tavalla ajankohtainen, sillä Turkki ei ole osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuoden 2012 jälkeen, eikä todennäköisesti palaa kilpailuun ainakaan niin kauan kuin Erdoğan on vallassa.

Lopulliset päätökset ensi vuoden kilpailujärjestelyistä hyväksyy Euroopan yleisradioliitto EBU. EBUlla riittänee työsarkaa pyrkiä varmistamaan, ettei ensi vuoden Eurovision laulukilpailua politisoida liikaa. Joka tapauksessa lienee selvää, että Euroviisujen ja politiikan välisessä suhteessa ei ole suinkaan kirjoitettu viimeistä lukua. Poliittisesta perspektiivistä luvassa on mitä mielenkiintoisin viisuvuosi.

Euroviisujen nykyinen äänestys tarjoaa mitä loistavinta tv-viihdettä

Euroviisujen 2018 tulokset:

1. Israel 529 (317 + 212)
2. Kypros 436 (253 + 183)
3. Itävalta 342 (71 + 271)
4. Saksa 340 (136 + 204)
5. Italia 308 (249 + 59)
6. Tšekki 281 (215 + 66)
7. Ruotsi 274 (21 + 253)
8. Viro 245 (102 + 143)
9. Tanska 226 (188 + 38)
10. Moldova 209 (115 + 94)
11. Albania 184 (58 + 126)
12. Liettua 181 (91 + 90)
13. Ranska 173 (59 + 114)
14. Bulgaria 166 (66 + 100)
15. Norja 144 (84 + 60)
16. Irlanti 136 (62 + 74)
17. Ukraina 130 (119 + 11)
18. Alankomaat 121 (32 + 89)
19. Serbia 113 (75 + 38)
20. Australia 99 (9 + 90)
21. Unkari 93 (65 + 28)
22. Slovenia 64 (23 + 41)
23. Espanja 61 (18 + 43)
24. Iso-Britannia 48 (25 + 23)
25. Suomi 46 (23 + 23)
26. Portugali 39 (18 + 21)

Suluissa ensin pistemäärä
yleisöäänestyksestä ja sitten
raatiäänestyksen pisteet.

Jo aikoinaan 1960-luvun sosialistisessa Unkarissa ymmärrettiin, että tavallisten kansalaisten ja eliitin väliset ristiriidat loivat edellytyksiä loistavalle televisioviihteelle. Unkarissa televisioitiin 1960-luvulla musiikkikilpailua, jossa yleisöllä oli mahdollisuus vaikuttaa tuloksiin. Sosialistisessa yhteiskunnassa suhtautuminen viihdemusiikkiin ei ollut ongelmaton. Viihteellinen kulttuuri ei sopinut Homo sovieticusin ihanteisiin, mutta koska kansalaiset kommunistisessa Itä-Euroopassa kuuntelivat lännen merirosvoradioita, sosialistisissa valtioissa katsottiin parhaaksi luoda omista lähtökohdista vastineita läntisille kulttuurituotteille. Unkarilaisessa laulukilpailussa raati koostui useimmiten poliitikoista ja musiikin ammattilaisista, jotka antoivat pisteensä sosialistisiin ihanteisiin sopiville esityksille. Kansalaiset, joilla ei ollut mahdollisuutta äänestää demokraattisissa vaaleissa, saattoivat laulukilpailun äänestyksessä näyttää keskisormea yhteiskunnalliselle järjestelmälle ja antaa äänensä sellaisille esityksille, joiden ei uskottu nauttivan raatien suosiota. Myöhemmin laulukilpailuista vastanneet tuottajat Unkarin kansallisesta televisioyhtiöstä myönsivät ymmärtäneensä, että yleisön ja raadin välinen konflikti oli koko ohjelman suosion salaisuus.

Eurovision laulukilpailuun lanseerattiin kaksi vuotta sitten uusi äänestysjärjestelmä, joka tekee läpinäkyväksi yleisöäänestyksen ja musiikin asiantuntijoista koostuvien raatien äänestyksen eroavaisuudet. (Äänestysjärjestelmästä kirjoitin pitkästi tässä blogissa maaliskuussa 2016.) Tämän vuoden viisufinaalissa uusi äänestysjärjestelmä osoitti parhaat puolensa, sillä äänestyksessä koettiin lukuisia dramaattisia hetkiä, jotka tarjosivat mitä mainiointa televisioviihdettä. Jännitys säilyi loppuun asti, sillä voittaja oli selvillä vasta kun juontajat ilmoittivat Kyproksen sijoittuneen toiseksi yleisöäänissä.

Raatiäänestys on ollut kahdella aikaisemmalla kerralla hieman tylsää seurattavaa, koska raadeilla on ollut yksi ylivertainen suosikki, joka on voittanut raatiäänestyksen ylivoimaisesti selvällä marginaalilla. Tänä vuonna raatien pisteet jakautuivat tasaisemmin, mikä teki äänestyksestä mielenkiintoisemman. Raatiäänestys yllätti monet, sillä raatien ykkönen – Itävalta – ei lukeutunut suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon.

Yleisö areenalla reagoi voimakkaasti Ruotsin alhaisiin yleisöpisteisiin, mikä sai
juontajatkin hymyilemään leveästi.

Äänestyksen kiehtovimman käänteen tarjosi Ruotsin alhaiset pisteet yleisöäänestyksessä. Raatiäänestyksen jälkeen Ruotsin edustajan Benjamin Ingrosson osakkeet vaikuttivat erittäin lupaavilta: tuloksena oli toinen sija 253 pisteellä. Sitten oli yleisöpisteiden vuoro: Ruotsi, vain 21 pistettä, neljänneksi vähiten pisteitä yleisöäänestyksessä. "Sedan kom kallduschen", uutisoi Aftonbladet. Lopullisissa tuloksissa Ruotsi sijoittui seitsemänneksi 274 pisteen saalillaan. Ruotsin menestys raatiäänestyksessä on herättänyt voimakasta ärtymystä. Raadeista eroon haluavat ovat käyttäneet perusteluna Ruotsin tämänvuotista suosiota raatien keskuudessa. Onko oikein, että yleisöäänestyksessä neljänneksi vähiten pisteitä saanut raatilellikki sijoittuu virallisissa tuloksissa peräti seitsemänneksi? Ei välttämättä. Mutta. Kuinka odottamattoman dramaattisen käänteen nykyinen äänestysjärjestelmä tarjosikaan! Jos tämän vuoden Euroviisut olisi ratkaistu ainoastaan yleisöäänestyksellä, Ruotsin heikkoon menestykseen tuskin olisi kiinnitetty erityistä huomiota. Äänestyksen edetessä mahdollisesti itse kukin olisi havainnut, että kas vain, Ruotsi ei tänä vuonna menestykään kovinkaan hyvin. Nyt Ruotsin raatimenestykseen ärsyyntyneet katsojat saivat todellista balsamia haavoilleen, kun uusi järjestelmä katkaisi näyttävästi Ruotsin voitontien vähäisiin yleisöpisteisiin. Ruotsalaisia tuskin lohduttaa kilpailussa sijoittuminen "peräti" seitsemänneksi. Lissabonin Euroviisut tullaan muistamaan Ruotsissa kilpailuna, joka päättyi Ruotsin osalta nöyryyttävään "kylmään suihkuun". Tanskan viikinkisaaga sai yleisöäänestyksessä peräti viidenneksi eniten pisteitä. Vaikka Tanska sijoittui lopullisissa tuloksissa yhdeksänneksi – eli kaksi sijaa Ruotsia huonommin – Tanskassa oltiin varmasti tyytyväisiä ja iloisia hyvään sijoitukseen, siinä missä Ruotsin osalta kilpailu päättyi todelliseen pettymykseen. Euroviisut ei ole kilpaurheilua, jossa sijoitukset määrittelisivät suorituksen absoluuttista hyvyyttä tai huonoutta.

Sinänsä Ruotsin menestyksen merkittävä ero tuomari- ja yleisöäänestyksen välillä on ymmärrettävä. Asiantuntijaraadit antavat pisteensä ammattitaitoisesta työstä. Sitähän Ruotsin musiikkivideomainen lavaesitys ja millintarkka performanssi viimeiseen asti hiottuineen koreografioineen oli. Yleisöäänestyksessä mitataan toisenlaisia arvoja. Puhelimeen tartutaan, kun jokin esitys herättää tunteita. Siinä Ruotsin steriili esitys, joka olisi kaivannut edes jonkinlaisen inhimillisen särmän, ei onnistunut.

Ruotsin historiallisen huono menestys ilmeni myös Suomen puhelinäänestyksessä. Ensimmäistä kertaa ikinä Ruotsi ei saanut Suomen yleisöäänestyksessä pistettäkään. Ruotsi jäi Suomen puhelinäänestyksessä 12. sijalle, kun tähän mennessä ruotsalainen viisu on saanut suomalaiselta yleisöltä huonoimmillaankin vähintään viisi pistettä – eli kuudenneksi eniten puhelinääniä. Sen sijaan Viroa me suomalaiset muistamme aina äänestää. Tänäkin vuonna Viro sai Suomen yleisöäänestyksestä täydet pisteet sekä semifinaalissa että lauantain finaalissa. Positiivisena kuriositeettina voisi mainita Unkarin hevibiisin saavuttamat kahdeksan pistettä Suomen puhelinäänestyksessä. Unkarin AWS oli suomalaisen yleisön keskuudessa suositumpi kuin Israelin Netta, joka sai Suomen yleisöäänestyksestä seitsemän pistettä.

Jos jotkut saavat olla närkästyneitä tämänvuotisten raatien toiminnasta, niin ukrainalaiset. Ukrainan edustajan Mélovinin Under the ladder jäi raatien jumboksi 11 pisteellä, mutta oli kuitenkin yleisöäänestyksessä peräti seitsemäs 119 pisteellä. Yhteistulos 130 pistettä oikeutti ainoastaan 17. sijaan, eli kymmenen pykälää huonompaan sijoitukseen kuin mihin Ukraina olisi sijoittunut pelkällä yleisöäänestyksellä.

Kävikö Suomi taas edellistä sotaa?

Suomen viisumenestys jäi jälleen odotettua vaisummaksi.
Kuva: © Thomas Hanses / Eurovision.tv

Saara Aallon sijoitus Lissabonin Euroviisuissa jäi huomattavasti ennakko-odotuksia heikommaksi. Suomen lahjakkain laulaja, jolle maailman ovet ovat olleet auki, jäi euroviisufinaalissa toiseksi viimeiselle sijalle. Saara Aalto hoiti leiviskänsä moitteettomasti. Hänen laulusuorituksensa oli vahva ja virheetön sekä semifinaalissa että finaalissa. Jos vika ei ollut laulajassa, niin olisiko selitys vaatimattomaan sijoitukseen haettavissa laulusta tai esityksestä. Ainakin Ilta-Sanomien toimittajan haastattelemat ulkomaiset viisuasiantuntijat mainitsivat, että Suomen show olisi ollut liian monimutkainen ja sekava. Saara Aalto rakastaa visuaalisesti näyttäviä show-numeroita, mutta tukiko sirkusmaiseksi kritisoitu viisuperformanssi Monsters-kappaletta vai oliko esitys koottu ainoastaan irrallisista elementeistä, jotka – alankomaalaista viisuasiantuntijaa lainatakseni – oli "tungettu yhteen vain sen vuoksi, että näytetään, että osataan". Ylipäätään mittavan rekvisiitan raahaaminen viisulavalle taitaa olla passé. Monien muiden maiden esitysten visuaalisuus perustui valo- ja värimaailmaan, kuvakulmilla kikkailuun ja ruudussa näkyviin erikoisefekteihin.

Suomalaisen euroviisusivuston Viisukuppilan keskustelufoorumille kirjoitettiin finaalin jälkeisenä aamuna viisas viesti, johon oli kiteytetty erittäin osuvasti ja tyhjentävästi Suomen viisuesityksen ongelmia. Monsters taisi olla liian paljon ruotsalaisen hittiteollisuuden tuottama formaattieuroviisu. Euroviisuharrastajien keskuudessa on lanseerattu termi "floppaava fanisuosikki" sellaisille viisuille, jotka ovat erityisesti viisufanien mieleen, mutta pärjäävät sitten kilpailussa huonosti. Usein ne edustavat sellaista musiikkia, mitä ei voisi kuulla Euroviisujen ulkopuolella. Suomi taisi olla tänä vuonna juuri tällainen floppaava fanisuosikki. Kansainvälisen euroviisuklubiverkoston äänestyksessä, johon osallistui jäseniä yli 44 viisuklubista ympäri maailmaa, Monsters sijoittui peräti kolmanneksi. Vain viisufaneja miellyttävien formaattieuroviisujen aika on jäänyt auttamatta menneisyyteen. Esimerkiksi kolme viimeisintä euroviisuvoittajaa eivät millään tavalla vastaa mielikuvaa tyypillisestä laskelmoidusta viisuhumpasta. Saara Aalto on tähän mennessä hurmannut muun muassa ällistyttävillä monikielisillä esityksillään. Euroviisuissa jokaisella esiintyjällä on kolme minuuttia aikaa vakuuttaa eurooppalainen yleisö osaamisellaan. Saara Aallon monipuolinen lahjakkuus ei päässyt parhaalla tavalla esille ruotsalaista formaattiviisua esittämällä. Tungettiinko Saara kliseiseen ja stereotyyppiseen viisumuottiin, mikä ei tehnyt oikeutta hänen ammattitaidolleen ja kyvyilleen? 2010-luvulla Eurovision laulukilpailu on muuttunut vuosi vuodelta ammattimaisemmaksi kilpailuksi, joten pelkällä ammattitaitoisella esiintyjällä ei enää pötkitä pitkälle. Kenties Saara Aalto tulee edustamaan Suomen euroviisuhistoriassa samaa jatkumoa Laura Voutilaisen, Jari Sillanpään ja Hanna Pakarisen kanssa: suvereeni, ammattitaitoinen ja osaava esiintyjä, jolla olisi ollut potentiaalia menestyä Euroviisuissa vaikka kuinka hyvin, mutta euroviisuedustus haaskattiin vääränlaiseen kappaleeseen tai ei-niin-onnistuneeseen esitykseen.

Koska Saara Aalto on kehottanut meitä kaikkia suomalaisia positiiviseen ajatteluun, on toki mainittava, että Suomen viisumenestys on ollut neljän vuoden ajan koko ajan paranemaan päin: Pertti Kurikan Nimipäivät jäi vuonna 2015 semifinaalissaan viimeiseksi, Sandhja oli semifinaalinsa neljänneksi viimeinen, Blackbird karsiutui täpärästi finaalista ja nyt tänä vuonna päästiin sentään loppukilpailuun asti. Menestyskäyrä osoittaa siis ylöspäin.

Tilastotietoja ja tulosten kommentointia

Kypros saavutti toisella sijallaan maan kaikkien aikojen parhaan sijoituksen Euroviisuissa. Kypros on nyt Portugalin voitettua useimmin kilpailuun osallistunut maa, joka ei ole vielä voittanut laulukilpailua.

Tšekki saavutti kuudennella sijallaan maansa parhaan sijoituksen. Se ei tosin ollut mikään yllätys, sillä tähän mennessä surkeasti menestyneen Tšekin paras sijoitus on ollut finaalin toiseksi viimeinen. Tšekin menestys osoittaa, että mikä tahansa maa voi pärjätä Eurovision laulukilpailussa. Aina kannattaa yrittää! Kannattaa yrittää lähettää jotain omalaatuista ja persoonallista, mikä ei ole kuitenkaan liian outoa euroviisukontekstissa.

Lauantain veikkauksessani veikkasin Israelin ja Kyproksen lisäksi Italiaa ja Ranskaa voittotaisteluun. Italia menestyikin hienosti sijoittumalla viidenneksi – peräti yhden pykälän paremmin kuin viime vuonna, jolloin Italia oli suuri ennakkosuosikki! Sen sijaan Ranskan menestys jäi odotettua vaisummaksi. Vielä raatiäänten jälkeen koskettava Mercy oli sentään kahdeksantena, mutta vaatimaton menestys puhelinäänissä tiputti Ranskan vasta sijalle 13. Mikä ei tosin Ranskan tämän vuosituhannen yleiseen menestykseen nähden ole mikään kelvoton saavutus.

Irlannin kohuakin herättänyt tanssiva poikapari oli finaalipäivänä noussut vedonlyönnissä peräti kolmanneksi, minkä seurauksena Irlannista odotettiin vuoden todellista yllättäjää. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Irlanti jäi sijalle 16. Sen sijaan vuoden yllättäjä taisi olla Saksa. Michael Schulten riipaiseva Ed Sheeran -tyylinen balladi You let me walk alone sijoittui peräti neljänneksi, minkä myötä Saksa oli parhaiten menestynyt rahoittajamaa. Aikamoinen parannus maalta, joka on sijoittunut kolmissa edellisissä viisuissa viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi.

Raatien ykkössuosikki Itävalta sijoittui lopullisissa tuloksissa kolmanneksi. Vaikka Itävalta on onnistunut voittamaan Eurovision laulukilpailut kaksi kertaa, maa ei ole koskaan muulloin saavuttanut mitalisijoitusta. Joten Itävallan tämän vuoden komeaääninen viisuedustaja Cesár Sampson on heti Itävallan viisuvoittajien Udo Jürgensin ja Conchita Wurstin jälkeen maan menestynein euroviisuilija. Ensimmäistä kertaa viisuhistoriassa Itävalta ja Saksa sijoittuivat saman vuoden kilpailussa neljän parhaan joukkoon. Ainutlaatuinen saavutus mailta, jotka kolme vuotta sitten jakoivat viimeisen sijan nollalla pisteellä.

Norjalaisen viisulegendan Alexander Rybakin toinen viisumatka lässähti vetävästä esityksestä huolimatta ainoastaan 15. sijaan. Kenties Rybak joutuu nyt sisäistämään Herakleitosin ajatuksen: "Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinä jo virtaavat." Se mikä on vuonna 2009 tuoretta ja raikasta Euroviisuissa, voi aiheuttaa yhdeksän vuotta myöhemmin "tää on jo niin nähty" -fiiliksen.

Emäntämaa Portugali jäi ikävä kyllä finaalissa viimeiselle sijalle. Cláudia Pascoal vei 39 pisteen saalillaan Waldo’s peoplen saavuttaman ennätyksen kaikkien aikojen eniten pisteitä saavuttaneena viisufinaalin jumbona.

Lähteitä

Moriel, Liora (1999) Ylpeä laululintu – Dana International ja Eurovision laulukilpailut. Mari Pajalan suomennos julkaistu Lähikuvan numerossa 2–3/1999.

Pajala, Mari (2006) Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.

Miklóssy, Katalin (2014) "Competing for popularity: Song contests and interactive television in communist Hungary". Teoksessa Miklóssy, Katalin – Ilič, Melanie (toim.): Competition in Socialist Society. Routledge, Lontoo, New York.

Apu 17/1978: Kinnunen, Raila, "Izhar lauloi viisut pois Euroopasta – Tervetuloa Israeliin".

Katso 18/1978: Jousi, Marjut, "Euroviisut päättyivät sekasortoon".

Katso 15/1979: Rasilainen, Raimo, "Halleluja, mitkä viisut".

Vilkaisepas blogistani myös

Euroviisut 2018: Ensi vuoden viisut Välimeren rannalla?

Euroviisut 2018: 1. semifinaalin arviot

Euroviisut 2018: 2. semifinaalin arviot