31. toukokuuta 2021

Euroviisut 2021: Kuin pimeydessä hohtava majakka


Ensimmäiset pandemia-ajan Euroviisut on viisuiltu. Tämän vuoden voittajia ovat Italian ohella Suomi – ja Eurovision laulukilpailu itse.

"Nämä Euroviisut on kuin majakka, joka loistaa pimeydessä." Näin lausui viisuviikon aikana useaan otteeseen erinäisissä haastattelussa Damiano David, tuorein Eurovision laulukilpailun voittajakokoonpanon solisti. Koronapandemia on kurittanut erityisesti kulttuurialaa ja viihdetaiteilijoita. Konserttisalien ja keikkapaikkojen ovet ovat pysyneet visusti säpissä jo vuoden päivät. Reilu viikko sitten päättyneet Rotterdamin Euroviisut tarjosivat kansakunnille edes pienoisen aavistuksen populaarimusiikin elämyksestä poikkeuksellisena aikana. Yhtä lailla Rotterdamissa esiintyneet artistit – ja heidän performanssiensa mahdollistaneet taustajoukot – olivat tyytyväisiä, kun saivat taas tilaisuuden harjoittaa leipälajiaan. Television historian pitkäikäisin kansainvälinen musiikkiohjelma on jälleen osoittanut voimansa. Kilpailulähetykset liveyleisöineen noudattivat tuttua ja vakiintunutta kaavaa, ja niitä seuratessa tuntui hetken aikaa siltä kuin elämä jatkuisi aivan kuten ennen koronaa.

Eurovision laulukilpailut järjestettiin 65:ttä kertaa. Eläkeikään ehtinyt instituutio on elämänsä kunnossa. Viime vuoden välivuosi ei tehnyt pitkäikäiselle traditiolle hallaa – päinvastoin. Vaikuttaa siltä, että tänä vuonna Euroviisujen arvoa vaalittiin erityisen painokkaasti. Katsojaluvut olivat totutun korkeat (finaalilähetystä tapitti noin 183 miljoonaa silmäparia) ja lähetysten aikana viisut trendasivat sosiaalisessa mediassa. Viisuesityksistä on syntynyt meemejä ja jotkut ovat kehkeytyneet todellisiksi hiteiksi nuorison suosimassa TikTokissa.

Viisujen päätyttyä kilpailukappaleita on luukutettu suoratoistopalveluissa ennätykselliseen tahtiin. Eilen julkaistu Suomen singlelista saa pitkäaikaisen viisuharrastajan sydämen pakahtumaan. Kahdenkymmenen striimatuimman joukossa on peräti yhdeksän kappaletta tämänvuotisen viisukilpailun sadosta. Mieleen juolahtavat 1970-luvun puolivälin kultaiset viisuvuodet, jolloin parhaiten menestyneet viisusävelmät nousivat Suomessa listojen kärkisijoille ja myivät maailmanlaajuisesti miljoonia äänitteitä.

Jon Ola Sand ei puhunut palturia ilmoittaessaan vuoden 2020
Euroviisujen peruuntumisesta.
Italian voittoisa Måneskin valloitti eurooppalaiset puolelleen maagisen vetävällä show'lla. Måneskinin lumovoima ei laantunut kameroiden sammuttua, sillä yhtye on takonut viisuvoittonsa jälkeen ennennäkemättömiä lukuja. Voittoesitystä Zitti e buoni on vilkaistu YouTubessa yli 40 miljoonaa kertaa. Spotifyssa voittolaululle on kertynyt yli 50 miljoonaa kuuntelua. Zitti e buoni on ollut tähän mennessä 14:ssä maassa Spotifyn kuunnelluin – ja viraalilistan ykkönen miltei kolmessakymmenessä maassa. Huikeat striimiluvut heijastuvat eri maiden virallisille listoille, joissa Zitti e buoni on ollut ensimmäinen italiankielinen kappale vuosikymmeniin. Kaiken lisäksi maailman listoille on kohoamassa yhtyeen toinenkin hitti I wanna be your slave, joka esimerkiksi komeilee parhaillaan Suomen singlelistan kuudentena. Kaksi edellistäkin euroviisuvoittajaa saavuttivat kilpailun jälkimainingeissa menestystä (Duncan Laurencen Arcade koki vielä vuonna 2020 uuden maailmanlaajuisen suosion TikTokin ansiosta), mutta kiinnostus Måneskinia kohtaan on liikkunut tähän mennessä aivan omassa sfäärissään. Måneskinista ovat innostuneet sellaisetkin tahot, jotka yleensä ovat viitanneet kintaalla Euroviisuille. Jopa puritaaniset rokkipoliisit ovat tsekanneet YouTubesta livepätkiä bändin keikoilta ja antaneet tunnustuksen nelikon soittotaidoille. Tämän sanominen ääneen voi olla tässä vaiheessa vielä ennenaikaista, mutta mahdoimmeko todistaa tämän vuoden viisufinaalissa uuden superilmiön syntymistä.

Koko 2010-luvun ajan puhuttiin Eurovision laulukilpailun uudesta kukoistuskaudesta. Mitähän tämä 2020-luku sitten on ollut tähän asti?

Tämän kirjoituksen sisällys:

Rooman kaduilta Euroopan suosikiksi
Birth of a new age?
Menestyneet ja pettyneet
    Autenttisuus on in
    Made in Sweden ei ole enää menestyksen tae
    Raatilellikkejä ja -inhokkeja
Negatiivisuus pois Euroviisuista!
    James Newmanista 2000-luvun Jahn Teigen?
    Mietteitä toisesta ääripäästä
    Risuja myös Nikkielle
Forza Italia!

Rooman kaduilta Euroopan suosikiksi


Eurooppalaiset hurmannut italialainen rokkikvartetti on ensimmäinen euroviisuvoittoon yltänyt yhtye sitten Lordin (2006). Bändi perustettiin viitisen vuotta sitten. Laulaja Damiano David, basisti Victoria De Angelis ja kitaristi Thomas Raggi kävivät samaa koulua Roomassa. Rumpali Ethan Torcio löytyi Facebookin kautta. Bändin jäsenten ikähaitari oli tuossa vaiheessa 15–17 vuotta. Yhtyeen persoonallinen nimi muotoutui miltei puolivahingossa. Nelikko halusi osallistua Roomassa paikalliseen bändikilpailuun, jolloin poppoolle oli keksittävä nimi. Basisti De Angelisilla on tanskalaiset sukujuuret ja bändin pojat kehottivat häntä luettelemaan sanoja tanskaksi. "Måneskin" kuulosti kaikkien mielestä kiehtovalta ja se valittiin alun perin väliaikaiseksi nimeksi.

Euroviisuvoiton jälkeen joukkoviestimissä on ylläpidetty narratiivia tuhkimotarinasta, kuinka Måneskin on edennyt Rooman kaduilta koko maanosan suosikiksi. Alun alkaen nelikko soitteli yhdessä katumuusikkoina. Yhtyeen varsinaisen läpimurron mahdollisti Italian X-Factor, johon Måneskin osallistui syksyllä 2017. Vaikka voittoa ei tullutkaan, tie tähtiin oli auki, ja bändin ensimmäiset levytykset herättivät huomiota ja saivat rohkaisevan vastaanoton. Maaliskuussa 2021 Måneskin voitti kappaleellaan Zitti e buoni Italian arvostetuimman kevyen musiikin tapahtuman eli San Remon musiikkifestivaalit. Italian yleisradioyhtiö RAIn konventioiden mukaisesti San Remon -voittajalle tarjotaan ensisijaista oikeutta edustaa maata Eurovision laulukilpailuissa. Måneskin tarttui tilaisuuteen – ja loppu on historiaa: Zitti e buoni toi Italialle maan kolmannen euroviisuvoiton.

© EBU / Anders Putting, Eurovision.tv
"Rock'n'roll never dies", kuului lyhyesti ja ytimekkäästi Damiano Davidin voittopuhe Rotterdamin viisulavalla. Måneskin toisintaa uskollisesti 1970-luvun glam rock -tyyliä niin musiikissaan kuin ulkoisessa habituksessaan kajaaleja ja esiintymisasuja myöten. Vaikka eräät kyyniset sielut ovat todenneet, ettei bändi edusta mitään uutta ja ihmeellistä, on kuitenkin jossain määrin epätyypillistä, että parikymppiset nuoret aikuiset hakevat vaikutteita viidenkymmenen vuoden takaisesta suuntauksesta. Måneskinin viisuvoitto on kirvoittanut ylistystä muun muassa sen vuoksi, että ykkössijan vei autenttinen bändi, joka itse säveltää ja sanoittaa kappaleensa ja soittaa aidoilla soittimilla oman musiikkinsa. Välillähän on esiintynyt sellaisiakin näkemyksiä, että esimerkiksi koulun musiikkitunneilla perinteisten instrumenttien soittamaan opetteleminen olisi vanhanaikaista, koska nykyään musiikista niin huomattava osa valmistuu koneilla.

Kuten edellisetkin euroviisuvoittosävelmät, Zitti e buoni ei ollut suinkaan minkäänlainen täsmäisku laulukilpailuihin. Kappaletta ei ole kirjoitettu laskelmoidusti menestys mielessä, vaan se on ollut olemassa jo monta vuotta ja hakenut muotoaan ennen kuin aika oli kypsä sen julkistamiselle kaikkien kuultavaksi. Täysin immuuni nykymusiikin trendeille Måneskinkaan ei ole. Tänä päivänä lähes jokaiseen musiikkikappaleeseen pitäisi liittyä olennaisesti jonkinlainen omakohtainen taustatarina. Zitti e buoni on eräänlainen purkaus ainiaan jäytävästä ulkopuolisuuden tunteesta, johon bändin jäsenet ovat tunnustaneet samaistuvansa.

Eurovision laulukilpailun voittoa ei voi varmistaa kalkulaattorilla. Måneskinin kohdalla kyse onkin lyömättömästä yhdistelmästä, jota ei voi luoda keinotekoisilla metodeilla. Yhtyeen musisointi on ammattitaitoista, mutta bändi sykähdyttää yleisönsä myös häpeämättömällä imagollaan ja vangitsevalla esiintymisellään. Bändin lavatyöskentelyä kuvaillaan lumoavan pysäyttäväksi. Damiano David, joka on karismalotossa voittanut täysosuman ja päälle pari lisänumeroa, on erinomaisen edustava keulakuva.

Birth of a new age?


Suomi on sijoittunut Eurovision laulukilpailussa kuudenneksi.

Tuon virkkeen kirjoittaminen kutkuttaa vielä viikkoa myöhemminkin, etenkin kun tiedostaa, ettei lauseen sisältämä tietoisku liity millään tavalla Marioniin ja Tom tom tomiin.

Blind Channel on tehnyt suomalaista euroviisuhistoriaa. Suomen kaikkien aikojen toiseksi paras viisusijoitus (ei pelkästään suhteutettuna vaan myös absoluuttisesti, sillä Marionin saavuttaessa kuudennen sijan vuonna 1973 Euroviisuissa kilpaili yhteensä 17 maata ja tänä vuonna osallistujia oli peräti 39) ei ole ihme, vaan looginen seuraus upeasti suoritetusta työstä.

1990-luvulla syntyneet Blind Channelin pojat viis veisasivat Suomessa Euroviisuihin perinteisesti liitetyistä stigmoista. Blind Channel näki Eurovision laulukilpailut vain ja ainoastaan mahdollisuutena ja yhtye käytti tilaisuutensa mitä optimaalisimmalla tavalla. Paitsi että Dark side on päräyttävä biisi, joka onnistui edustamaan Euroviisujen viitekehyksessä uudenlaista raikasta musiikkityyliä, Blind Channelin esiintyminen oli ammattitaitoisuuden juhlaa. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin Suomen viisuesityksessä kaikki osa-alueet olivat kohdillaan. Esimerkiksi kameroiden kuvakulmat olivat mietityt tarkkaan: kitarat kääntyivät ja JOIN-tekstit paljastuivat täsmälleen oikeilla hetkillä. Lähikuvat hyvännäköisistä kundeistamme saivat varmasti miljoonat katsojat lääpälleen. Viisulavalla Blind Channel uhkui sellaista luontaista voimaa ja energiaa, joka suorastaan vyöryi ruutujen läpi. Kiitoksen ansaitsevat ehdottomasti myös lukuisat viihteen ammattilaiset, jotka osaltaan toteuttivat Dark siden esityksen teknisen onnistumisen. Vihdoin ja viimein Suomen viisuperformanssi oli yltänyt sille ammattimaiselle tasolle, mitä nykyajan Euroviisut vaativat.

Mikä hienointa: ennen finaalia esitetyt kauhuskenaariot äänenjakautumisteorioista eivät realisoituneet, vaan sekä Italian että Suomen rokit saivat molemmat kannatusta menestyen erinomaisesti!

Tätä Eurovision laulukilpailut voivat parhaimmillaan olla: Uuden Musiikin Kilpailu teki Blind Channelista valtakunnallisesti tunnetun. Nyt yhtyeellä on plakkarissa kansainvälinen levytyssopimus, ja neljäs sija euroviisufinaalin yleisöäänestyksessä todistaa potentiaalisen kuulijakunnan suuruuden. Yleisöäänestyksessä Dark side keräsi pisteitä jokaisesta maasta paitsi Georgiasta – maasta, joka ei ole vielä kertaakaan heltynyt antamaan Suomelle pisteitä euroviisufinaalissa. Viisujen jälkeen Dark side on ollut striimatuimpia ja katsotuimpia kappaleita. Yksi onnistunut kolmeminuuttinen esiintyminen liki 200 miljoonalle katsojalle tarjosi Blind Channelille ponnahduslaudan Euroopan-laajuiseen suosioon.

Ylipäätään koko Suomen viisukaudessa 2021 oli kauttaaltaan hyvä draivi päällä. UMK on lyönyt itsensä läpi, katsojaluku oli melkoinen, kilpailu tuotti hittejä (myös toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet I love you ja Kelle mä soitan pärjäsivät listoilla) ja ehdokkaiden tasoa kehuttiin ulkomaita myöten. Rotterdamin viisufinaalissa Mikko Silvennoinen osoittautui tilannetajun mestariksi hänen onnistuessaan ujuttamaan JOIN-tekstillä varustetun kätensä suoraan lähetykseen. Silvennoinen on vakiinnuttanut asemansa Suomen viisuselostajana. Ylistystä on sadellut siihen malliin, että joskus hamassa tulevaisuudessa hänen mahdollisella seuraajallaan on suuret saappaat täytettävänään.

Olen aikaisempien vuosien viisuyhteenvedoissa nostanut esiin jonkin maan, joka onnistui pärjäämään kilpailussa poikkeuksellisen hyvin totuttuun tasoonsa nähden (2018: Tšekki, 6. sija; 2019: Sveitsi, 4. sija). Tänä vuonna titteli kuuluu epäilemättä Suomelle. Blind Channelin kuudetta sijaa edelsi kolmenkymmenen vuoden ajanjakso, jossa Suomen ainoan top 10 -sijoituksen toi Lordi.

Suomalaisilla on itse asiassa syytä kaksinkertaiseen iloon. Suomalaisedustusta kuultiin myös Liettuan viisussa Discoteque, jonka tekemiseen osallistuivat Ilkka Wirtanen ja Kalle Lindroth. Liettua sijoittui hienosti kahdeksanneksi.

Toivottavasti Blind Channelin rohkaiseva esimerkki ravistelisi suomalaisten viisuasenteita perusteellisesti. Olisi mitä ylevintä, jos vuodesta 2021 alkaisi uusi kaunis luku Suomen viisuhistoriassa, ja yhä nimekkäämmät esiintyjät uskaltautuisivat esittelemään osaamistaan Uuden Musiikin Kilpailussa. Ikävä kyllä, kansalaiskeskustelu on jo hieman suistunut sivuraiteille. Yleisen mielipiteen mukaan Suomen olisi syytä jatkossakin turvautua rockreseptiin, koska tämän vuosituhannen puolella parhaat viisusijoitukset on ansaittu rokilla (Lordin ja Blind Channelin lisäksi muistetaan Softenginen kunniakas 11:s sija vuodelta 2014). Tällainen kapeakatseinen genreajattelu tuskin kantaa kovinkaan pitkälle. Olisi tärkeää ymmärtää, ettei Lordin, Blind Channelin eikä Softenginen menestys johtunut "oikeasta" genrestä, vaan siitä, että heillä oli erinomaisesti paketti kasassa ja he esittelivät viisulavalla vilpittömin aikein ydinosaamistaan. Lordi ja Blind Channel olivat viisulähetysten dramaturgisia kohokohtia, Softenginen ammattitaitoinen veto sai suitsutusta erityisesti euroviisuraadeissa istuneelta musiikkiteollisuusväeltä. Ei ole mitään syytä, etteikö vastaava voisi onnistua muillakin musiikkityyleillä. Olennaista ei ole tietty genre vaan oman leiviskänsä hoitaminen mahdollisimman hyvin. Vaarana on, että suomalaiset äänestävät jatkossa viisuedustajaksi jonkin kädenlämpöisen keskitien rokkiviritelmän, koska kansakunta kuvittelee Suomen pärjäävän viisuissa vain raskaammalla musiikilla. Laskelmoinnilla harvoin on syntynyt toivottua tulosta Euroviisuissa, varsinkaan suomalaisella laskelmoinnilla.

Menestyneet ja pettyneet


Eurovision laulukilpailun 2021 tulokset:

1. Italia "Zitti e buoni" 524 (318 + 206)
2. Ranska "Voilà" 499 (251 + 248)
3. Sveitsi "Tout l'univers" 432 (165 + 267)
4. Islanti "10 years" 378 (180 + 198)
5. Ukraina "Šum" 364 (267 + 97)
6. Suomi "Dark side" 301 (218 + 83)
7. Malta "Je me casse" 255 (47 + 208)
8. Liettua "Discoteque" 220 (165 + 55)
9. Venäjä "Russian woman" 204 (100 + 104)
10. Kreikka "Last dance" 170 (79 + 91)
11. Bulgaria "Growing up is getting old" 170 (30 + 140)
12. Portugali "Love is on my side" 153 (27 + 126)
13. Moldova "Sugar" 115 (62 + 53)
14. Ruotsi "Voices" 109 (63 + 46)
15. Serbia "Loco loco" 102 (82 + 20)
16. Kypros "El Diablo" 94 (44 + 50)
17. Israel "Set me free" 93 (20 + 73)
18. Norja "Fallen angel" 75 (60 + 15)
19. Belgia "The wrong place" 74 (3 + 71)
20. Azerbaidžan "Mata Hari" 65 (33 + 32)
21. Albania "Karma" 57 (35 + 22)
22. San Marino "Adrenalina" 50 (13 + 37)
23. Alankomaat "Birth of a new age" 11 (0 + 11)
24. Espanja "Voy a quedarme" 6 (0 + 6)
25. Saksa "I don't feel hate" 3 (0 + 3)
26. Iso-Britannia "Embers" 0 (0 + 0)

Suluissa ensin pisteet yleisöäänestyksestä
ja sitten raatiäänestyksen pistemäärä.

Autenttisuus on in


Eurovision laulukilpailun 2021 tulokset sisältävät lukuisia myönteisiä piirteitä. Ensinnäkin finaalin tulos on upea keskisormen näyttö kaikille euroviisutehtailijoille. Ruotsalaisten viisunikkareiden laatimat formaattiviisut ja itäeurooppalaisen "dream teamin" tuotokset jäivät kauas kirkkaimmasta kärjestä. Kärkikymmenikköön ylsivät lähinnä omalaatuiset oman tiensä kulkijat, jotka luottivat omaan juttuunsa, eivätkä esitelleet laskelmoitua viisuhöttöä. Eurovision laulukilpailu on muuttunut populaarimusiikin messutapahtumaksi, jonka tarjonta on entistä heterogeenisempää ja johon erilaiset tekijät osallistuvat yhä ennakkoluulottomammalla asenteella.

Toisekseen on äärimmäisen ilahduttavaa, että ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1995 mitalisijoille ei päätynyt englanninkielistä viisua. Kuuden parhaan joukkoon äänestettiin ainoastaan kaksi englanniksi esitettyä laulua – ja nekin edustivat viisutarjonnan persoonallisempaa linjaa, eli Suomi ja "Kallion lukion projektiksi" verrattu Islanti. Dark side on siis vuoden toiseksi menestynein englanninkielinen viisu.

Raatiäänestys oli kahden ranskankielisen viisun juhlaa, mihin Ranskan edustaja Barbara Pravi haastatteluvuorossaan liikuttuneena kiinnitti huomiota. Raatiäänestys oli kuin häivähdys 1960-luvun klassisista viisuvuosista, jolloin Eurovision laulukilpailun lingua franca oli nimenomaan ranska, ei missään nimessä englanti. Yleisöäänestys nosti kärkikahinoihin mukaan ukrainankielisen folktrancen, joka niitti viisuviikon aikana mainetta someilmiönä. Ukraina esitti viisunsa ensimmäistä kertaa kokonaan ukrainaksi – tuloksena hienosti viides sija, ja yleisöäänestyksessä peräti toinen sija.

Niin kutsuttu perinteisten viisumaiden renessanssi jatkui tänäkin vuonna: kärkikolmikko – Italia, Ranska ja Sveitsi – koostui maista, jotka olivat mukana ensimmäisissä Eurovision laulukilpailussa vuonna 1956. Ranska ja Sveitsi ovat sijoittuneet edellisen kerran yhtä korkealle 1990-luvun alkuvuosina.

Made in Sweden ei ole enää menestyksen tae


Vuoden pettyjiin lukeutuu oletettavasti Ruotsi. Vaikka Tussen ansaitsema 14:s sija ei tietenkään objektiivisesti ole huono, Ruotsin tavoitteet ovat paljon korkeammalla kuin finaalin puolivälin tienoilla. Vaikka Tusse saikin ihanteellisen esiintymispaikan finaalin toiseksi viimeisenä, esitysvuoro Måneskinin jälkeen paljasti armottoman totuuden. Kun Italian Zitti e buoni kuulosti freesiltä ja raikkaalta, Ruotsin viisu Voices vaikutti teolliselta ja vanhanaikaiselta. Ruotsin karsintaformaatti Melodifestivalen on vuosikymmenien mittaan laitostunut ja urautunut niin pahasti, ettei kilpailua voi oikein voittaa muulla kuin viisukonkareiden kynäilemillä muovisilla ja ylituotetuilla kokonaisuuksilla. Melodifestivalenin 2021 ilopilleriksi on mainittu useassa yhteydessä Clara Klingenströmin Behöver inte dig idag, joka on kevään mittaan raikunut Suomenkin radiotaajuuksilla. Olisikohan kyseisessä kappaleessa sellaista särmää ja autenttisuutta, jota Ruotsin kannattaisi vastaisuudessa vaatia edustussävelmiltään, mikäli maa haluaa pärjätä 2020-luvun Euroviisuissa.

Tänä vuonna kävi kuitenkin niin päin, että Ruotsi pärjäsi paremmin yleisöäänestyksessä kuin raatien keskuudessa. Katsojien myöntämät 63 pistettä oli asianmukainen lahja sympaattiselle Tusselle.

Alun perin Melodifestivalenia silmällä pitäen sävellettiin myös Je me casse. Ruotsin esiraadin torjuttua kappaleen se päätyi lopulta monen mutkan kautta Maltan edustussävelmäksi. Vaikka Maltan upeaääninen 18-vuotias edustaja Destiny Chukunyere sijoittuikin Je me cassella seitsemänneksi ja saavutti täten Maltan parhaan sijoituksen sitten vuoden 2005, maltalaiset odottivat varmasti paljon enemmän, sillä Malta komeili pitkin kevättä vedonlyönnin ykkössijalla. Maltan kuningatartie katkesi vielä nöyryyttävällä tavalla alhaiseen yleisöäänestystulokseen: vain 47 pistettä ja sija 14. Vanhan liiton viisufanit ja muut konservatiiviset setämiehet ovat olleet Destinyn ja hänen emansipoituneen viisunsa floppaamisesta vahingoniloisia.

Maltan viisutaivalta ovat varjostaneet viime päivinä esitetyt syytökset, joiden mukaan maan viisuorganisaatio olisi keväällä manipuloinut vedonlyöntitilastoja parantaakseen Maltan asemaa ennakkoveikkauksissa. Maltan delegaatio oli satsannut myös laajamittaiseen promootioon sosiaalisessa mediassa. Törmäsin "Destinyn kirjoittamiin" suomenkielisiin äänestyskehotuksiin Facebookissa ja Twitterissä. Viimeaikaisten tietojen valossa Maltan ennakkosuosikin asemaa on pidetty valheellisesti luotuna kuplana. Maltan ennakoitua heikompi sijoitus selittyy kuitenkin osittain huonolla esiintymisnumerolla ja äänestysformaatista johtuvilla syillä. Vielä tiistain semifinaalissa Je me casse kelpasi katsojillekin loistavasti (yleisöäänestyksen kakkossija), mutta silloin Malta esiintyi kilpailukavalkadin viimeisenä. Lauantain finaalissa Maltan vuoro oli aikaisessa vaiheessa kuudentena – eikä esiintyminen räiskyvän Venäjän jälkeen ainakaan parantanut asiaa. Yksityiskohtainen äänestysdata paljastaa Maltan sijoittuneen äänestäjämaiden enemmistössä yleisöäänestyksen sijoille 11–16. Tällainen yleisöäänestyskannatus ei harmillisesti realisoidu pisteiksi, sillä pistesijoille pääsevät vain kymmenen eniten puhelinääniä saavuttaneet esitykset. Suomenkin yleisöäänestyksessä Malta oli juuri 11:s, eli suurimman äänimäärän kerännyt esitys, joka jäi ilman yleisöäänestyspisteitä.

Penni Flo Ridan ajatuksista: Paska reissu mutta tulipahan tehtyä?
Made in Sweden -sapluuna karahti kiville varsinkin San Marinon lilliputtivaltiossa. Maan viisukappaleen Adrenalina valmistaneeseen kymmenhenkiseen lauluntekijätiimiin kuului seitsemän nimeä ruotsalaisesta musiikkibisneksestä – erään heistä nimi vieläpä kuvaavasti Malou Linn Eloise Ruotsalainen. San Marino oli pestannut viisunsa feattaajaksi jenkkiräppäri Flo Ridan – kymmenen vuoden takaisen superilmiön, jonka uskottiin tuovan komean pistepotin San Marinolle. Kävikin päinvastoin. San Marino jäi finaalissa viiden viimeisen joukkoon. Vaikkei ole syytä olla tyytyväinen kenenkään huonosta menestyksestä, San Marinon sijoitus on lohdullinen osoitus siitä, ettei Euroviisuissa voi maksimoida hyvää sijoitusta vain värväämällä mahdollisimman nimekästä esiintyjää. San Marinon yllätysflopin seurauksena maan paras viisusijoitus lepää edelleen camp-ukko Serhatin harteilla.

Raatilellikkejä ja -inhokkeja


Nykyisten Eurovision laulukilpailujen suola on yleisön ja raatien välinen konflikti. Yhtä lailla jokavuotinen rituaali on kilpailun jälkeen somen täyttävät populistiset "raadit jorpakkoon" -vaatimukset. Pyrin itse suhtautumaan äänestysjärjestelmään analyyttisemmalla lähestymistavalla.

Yleisöäänestyksen ja raatiäänestyksen yhdistelmä toimi tänäkin vuonna pääsääntöisesti hyvin. Måneskinin ylivoima yleisöäänestyksessä oli sen verran murskaava, ettei lainkaan haitannut Zitti e buonin sijoittuminen raatien keskuudessa "vasta" neljänneksi. Sveitsin Tout l'univers sai raatien ykkössuosikkina eräänlaisen tunnustuksen kilpailun hienoimpana sävellyksenä. Raatiäänestyksessä on edelleen omat valuvikansa, joihin Euroopan yleisradioliiton EBUn soisi puuttuvan tomerammin. Eräiden maiden raatipisteet kohdistuivat epäilyttäviin suuntiin (kaikkein silmiinpistävimpänä Moldova ja Bulgaria, jotka finaalissa vaihtoivat keskenään 12 pistettä). Harmillisesti yleisöäänestystulosten tarkkaileminen sillä silmällä osoittaa silläkin saralla tapahtuvan kummallisia asioita, kuten esimerkiksi Moldovan poikkeuksellisen epätyypillinen pistejakauma toisessa semifinaalissa. (Moldovan omituisia pisteitä on käsitelty muun muassa planeetan asiantuntevimmassa viisublogissa)

Parhaimmillaan raatiäänestys palkitsee musiikillisesti ansioituneita esityksiä, jotka eivät ole yleisöäänestysystävällisiä. Tyypillinen katsoja tarttuu puhelimeen äänestääkseen yhtä suosikkiaan, mikä saattaa johtaa siihen, että ihan kivat kasiplussan kappaleet eivät haali pisteitä. Tänä vuonna yleisöäänestyspisteet keskittyivätkin pitkälti parhaiten menestyneisiin esityksiin – muut saivat tyytyä rippeisiin. Raatien pisteet jakautuvat tasaisemmin. Nostetaan esimerkiksi Belgian Hooverphonic ja viisunsa The wrong place, jonka finaalipaikkaa juhlistettiin tiistain semifinaalin jälkeen musiikin voittona. Lauantain finaalissa Belgia joutui esiintymään toivottoman huonolla esiintymisnumerolla neljä. Yleisöäänestystulos oli vähintäänkin julma: kolme pistettä. Tuomaristot olivat sentään arvioineet Belgian viisun 71 pisteen arvoiseksi. On aivan eri asia palata kotiin viisureissulta 74 pisteen kuin kolmen pisteen viisuilijana. Toisena esimerkkinä voisi mainita Bulgarian Victoria Georgievan kappaleen Growing up is getting old, joka noudatti uskollisesti ajanmukaisten pophittien konventioita. Musiikin ammattilaisista muodostetut raadit sijoittivat muodollisesti pätevän paketin ymmärrettävän korkealle (sija 6), mutta kokonaisuus ei ollut kuitenkaan niin mieleenpainuva, että olisi houkutellut massoja äänestämään esitystä kärkisijoille asti (sija 18).

Raatien tympein tempaus oli Tanskan viihdyttävän kasaripastissin totaalinen dissaaminen torstain semifinaalissa. Yleisöäänestyksessä Tanskan Fyr og Flamme -duon viisu Øve os på hinanden keräsi seitsemänneksi eniten pisteitä, mutta murhaava raatitulos – vaivaiset yhdeksän pistettä – pudotti Tanskan finaalista. Vaikka raatien paluun (2009) myötä Euroviisujen taso on muuttunut huomattavasti ammattimaisemmaksi, tuomaristojen agendana ei pitäisi olla kaiken hauskuuden ja viihdearvon tappaminen.

Tanskan tuore viisuhistoria tarjoaa oivaltavan esimerkin euroviisuraatien nurjasta puolesta. Neljä vuotta sitten maata edusti Anja Nissen laululla Where I am. Kyseinen kappale oli kaikin puolin keskinkertainen, kädenlämpöinen ja täysin persoonaton, mutta varmasti oikeaoppisesti tuotettu, minkä myötä se täytti laadun ulkoiset tunnusmerkit. Vahvaäänisen Nissenin tulkinnasta ei löytynyt moitteen sijaa. Televisiokatsojia Tanskan viisu ei kiinnostanut sitten ollenkaan – semifinaalin äänestystuloksena oli vaatimattomat viisi pistettä. Raadit kuitenkin palkitsivat Tanskan suorituksen muhkealla pistepotilla ja Tanska eteni finaaliin – olemattomasta yleisöäänestyskannatuksesta huolimatta. Euroviisujen kehityksen kannalta ei ole suotavaa, mikäli Where I amin kaltaiset särmättömät ja kliiniset turhakkeet saavuttavat raatien ansiosta keskinkertaisia sijoituksia, ja osallistujamaita rangaistaan, kun ne kerrankin päättävät repäistä ja lähettävät kilpailuun Øve os på hinandenin kaltaisia hulluttelevia "kansallisia perversioita". Tasapäistämistä on maailmassa muutenkin tarpeeksi.

Negatiivisuus pois Euroviisuista!


James Newmanista 2000-luvun Jahn Teigen?


Vuonna 1975 Eurovision laulukilpailuihin lanseerattiin 12 pisteen äänestysjärjestelmä. Suomalaisen Heikki Seppälän idean pohjalta kehitetyn pisteytysjärjestelmän eräänä tavoitteena oli välttää kilpailuesitysten jääminen kokonaan pisteittä. Kaunis ajatus ei kuitenkaan toteutunut. Vuonna 1978 Norjan edustaja Jahn Teigen sai kyseenalaisen kunnian vastaanottaa ensimmäiset nollat.

Vuonna 2016 Euroviisuihin otettiin käyttöön nykyinen pisteytysjärjestelmä, jossa raatien ja yleisöäänestyksen pisteet jaetaan erikseen. Uudistuksen myötä jaettavien pisteiden määrä kaksinkertaistui kertaheitolla, joten nollan pisteen kohtaloiden uskottiin jäävän pysyvästi menneisyyteen. Valitettavasti tämän vuoden viisufinaalin äänestyksessä Iso-Britannian James Newman koki karun kohtalon: nolla pistettä niin raadeilta kuin yleisöltä.

Britannian kokema "double zero" on monien mielestä tuntunut tarpeettoman epäoikeudenmukaiselta tuomiolta. "Eihän Embers nyt niiiin surkea ollut", on kuulunut melko yleinen näkemys sosiaalisessa mediassa. Britannialla oli tänä vuonna hieman samanlainen ongelma kuin edellisissä viisuissa Darudella ja Sebastian Rejmanilla. Edustussävelmää tuskin ensisijaisesti luonnehdittaisiin huonoksi, mutta se on ikään kuin albumin yhdeksäs raita ja sellaisella on mahdotonta kilpailla muiden maiden valitsemia ykkössinglehittejä vastaan. Britit eivät ole muillakaan sektoreilla yltäneet tämänhetkisten Euroviisujen edellyttämälle tasolle: onnistuneen euroviisuesityksen on oltava kokonaisvaltaisesti ammattitaitoista työtä visuaalisuutta myöten – ja Ison-Britannian torvilavasteet olivat lähinnä hellyttävän kotikutoiset muiden maiden esityksiin verrattuna.

Norjalaisesta Jahn Teigenista tuli nollan pisteen tuloksensa jälkeen suorastaan kansallissankari ja hänen flopannut viisunsa Mil etter mil kohosi kotimaassaan listojen kärkisijoille. Viime viikolla viisuhistorian ensimmäisen tuplanollan saavuttanut Embers noteerattiin ensimmäistä kertaa Britannian listoilla – indielistalla(!) se sijoittui peräti seitsemänneksi. Olisikohan mahdollista, että britit onnistuisivat suhtautumaan tulokseensa huumorilla, mikä osaltaan hälventäisi saarivaltion kompleksista suhtautumista Eurovision laulukilpailuun.

Mietteitä toisesta ääripäästä


Ennen lauantain finaalin alkamista raapustin hätäisesti arviot suorien finalistien menestymismahdollisuuksista. Nyt huomaan sortuneeni melkoiseen ylioptimismiin. Viime vuosina on viljelty ahkerasti retoriikkaa kahdesta ääripäästä. Suorien finalistien sijoitukset noudattavat suorastaan kirjaimellisesti tätä ajanmukaista "trendiä": Italia ja Ranska olivat ykkönen ja kakkonen, loput neljä jäivät tylysti neljälle viimeiselle sijalle. Kaiken huipuksi bottom 4 -sijoitukset sinetöi historiallisen sokeeraava yleisöäänestystulos: Britannia, Saksa, Espanja ja Alankomaat saivat kaikki neljä yleisöäänestyksessä nolla pistettä. Vastaavaa ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin Euroviisujen historiassa. Etenkin Alankomaiden komeaäänisen Jeangu Macrooyn alhainen sijoitus ällistyttää. Kuvittelin vilpittömästi, että tänä vuonna järjestäjämaan edustaja voisi menestyä totuttua paremmin. Saksa jäi kuin jäikin toista kertaa putkeen nollille yleisöäänestyksessä.

Yleisöäänestyspisteiden julkistaminen aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia. Nykyinen formaatti mahdollistaa huonoilla sijoituksilla retostelemisen, mitä ei perinteisesti mielletä Euroviisujen hengen mukaiseksi. Juontajat kertovat alhaisen pistemäärän ja kamerat kuvaavat kilpailijoita läheltä satojen miljoonien silmäparien pällistellessä. Vaatii aikamoista pokkaa ottaa vastaan heikko pistemäärä.

Toisaalta on myönnettävä tämänhetkisen käytännön synnyttävän parhaimmillaan kutkuttavaa televisioviihdettä. Saksan Jendrik ja Ison-Britannian James Newman karnevalisoivat nollan pisteen tuloksen. Varsinkin James Newman ansaitsee tittelin euroviisuhistorian kaikkien aikojen parhaana häviäjänä hänen tuulettaessaan ainutlaatuista tulostaan. Ja olihan siinä sydäntälämmittävää yhteisöllistä Eurovisio-henkeä, kun muiden maiden esiintyjät nousivat osoittamaan sympatiakannatusta Britannian delegaatiolle.

Siltikin tulevaisuutta silmällä pitäen miettisin vakavasti ovatko esiintyjien primitiivireaktiot tarpeellista ainesta televisioviihteen luomiseen. Tänä vuonna kokeneemmat konkarit, kuten Belgian Hooverphonic ja Portugalin Black Mamba, suhtautuivat alhaisiin yleisöpisteisiin huvittuneesti, mutta esimerkiksi San Marinon esiintyjäryhmä, Bulgarian Victoria ja Maltan vakavailmeinen Destiny vaikuttivat silminnähden pettyneiltä, enkä usko, että tuossa hetkessä tuntui miellyttävältä olla suorassa lähetyksessä kaiken huomion keskipisteenä. Pitäisin parempana ratkaisuna, että yleisöpisteet ilmoitettaisiin samalla tavalla kuin vuosina 2016–2018, jolloin pienimmät pistemäärät luettiin ripeästi ja huomio kohdistui yleisöäänestyksessä hyvin menestyneisiin. Toki Eurovision laulukilpailujen suorien lähetysten on elettävä ajan virtausten mukana. Kilpailu on kuitenkin selviytynyt pitkään ilman nöyryyttäville tosi-tv-konsepteille ominaisia piirteitä, ja näin soisi olevan jatkossakin.

Risuja myös Nikkielle


Täysiä pisteitä eivät ansaitse myöskään kilpailun järjestäjätahot. Ikävä tyylirikko sattui ensimmäisen semifinaalin lähetyksessä juontaja Nikkie de Jagerin vetämässä osuudessa, jossa kommentoitiin sarkastisesti euroviisuesityksissä penkin alle menneitä laulusuorituksia. Solistit ovat varmasti kuulleet riittävästi kuittailua epäonnistumisistaan uransa tähtihetkillä. Moisen nälvimisen ja ilkeämielisyyden ei pitäisi olla Euroviisujen arvojen mukaista.

Forza Italia!


Italia voitti Eurovision laulukilpailut kolmatta kertaa. Määrä saattaa kuulostaa vähäiseltä siihen nähden, kuinka usein maa on paistatellut tulostauluissa kärkisijoilla. Italian viisuhistoria onkin pullollaan ei-voittaneita klassikoita: kaikkein tunnetuimpana tietenkin ikivihreiden ikivihreä Volare (Nel blu, dipinto di blu) ja muina esimerkkeinä mainittakoon Ciao ciao bambina (Piove), , Era, Per Lucia, I treni di Tozeur, Gente di mare...

Voittoon ovat yltäneet ennen Måneskinia kaksi italialaisen musiikin suurnimeä: Gigliola Cinquetti ja Toto Cutugno. Gigliola Cinquettin Non ho l'eta vuodelta 1964 on tietenkin suuren luokan euroviisuklassikko, joka saavutti aikoinaan erään Euroviisujen ylivoimaisimmista voitoista (lähes kolminkertainen pistemäärä toiseksi sijoittuneeseen nähden) ja innosti saliyleisön osoittamaan kovaäänisesti suosiota esitykselle (viisujen varhaishistoriassa tilaisuutta paikan päällä seurasi harvalukuinen eliitti, joka käyttäytyi pääsääntöisesti erittäin hillitysti). Sen sijaan italialaisen musiikin ystäviä on harmittanut, ettei Italia ole sittemmin onnistunut voittamaan Euroviisuja perinteisellä italoiskelmällä. Toto Cutugnon Insieme vuodelta 1990 on maailmojasyleilevä yleismaailmallinen hymni. Måneskin toi voiton universaalilla rockilla – tosin ennakkoarvioiden mukaan yhtyeen esiintyminen huokui sellaista tietynlaista laadukasta tyylikkyyttä, joka on ollut useimmiten italialaisten viisuesitysten tavaramerkki.

Vaikka Italia on lähettänyt vuosikymmenien saatossa euroviisuedustajikseen nimekkäimpiä eturivin tähtiään, kiinnostus Euroviisuja kohtaan on ollut saapasmaassa vähäinen. 1960- ja 70-lukujen miljoonia myyneet euroviisuhitit eivät nousseet Italian listoille. Vuonna 1991 Eurovision laulukilpailu järjestettiin Roomassa, ja kilpailukaupunkiin saapuneet toimittajat hämmästelivät, kuinka olematon tapahtuman näkyvyys oli ikuisen kaupungin katukuvassa – yleensä viisujärjestelyt mylläsivät kilpailupaikkakunnan arjen täysin sekaisin. Vuoden 2011 euroviisufinaalin katsojaluku oli Italiassa jokseenkin samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa – harmi vain, että Italiassa on asukkaita ja potentiaalisia televisionkatsojia yli kymmenkertainen määrä.

Euroviisujen vähäpätöisen aseman vuoksi Italia vetäytyi kilpailusta kokonaan pois vuoden 1993 jälkeen. Italian yleisradio RAI kävi 1990-luvun alkuvuosina armotonta kilpailua kaupallisia televisiokanavia vastaan, eikä Eurovision laulukilpailu sopinut enää formaattina lauantai-illan parhaaseen katseluaikaan. Italia teki pyrähdyksen takaisin viisuihin vuonna 1997, jolloin San Remon voittajaduon Jalissen oli tarkoitus hakea viisut Italiaan. Kaivattua voittoa ei tullut, neljäs sija ei lisännyt italialaisten viisuinnostusta. Vuodesta 1998 lähtien Italia pysyi visusti poissa viisuperheestä. Viisufanit haikailivat Italian perään. Euroviisujen uutis- ja fanisivustoille putkahti vuosittain aprillipäivinä uutinen Italian paluusta viisulavoille. Myös EBU tiedotti julkisesti tavoittelevansa Italiaa takaisin euroviisulavalle.

Vuoden 2010 viimeisinä päivinä koitti ilmoitus, jota oli odotettu kuin kuuta nousevaa: Italia paluu euroviisuosallistujien listaan vuoden 2011 kilpailuun oli totisinta totta. Italian RAI on kuulunut jo vuosikymmeniä Eurovision suurimpien rahoittajamaiden joukkoon, joten euroviisusääntöjen mukaan Italialla on automaattinen osallistumisoikeus Euroviisujen finaaliin. Italian comebackin vastaanotto oli mitä lämpimin: Raphael Gualazzin viehättävä jatsahtava numero Madness of love (Folia d'amore) sijoittui – raatien avustamana – peräti toiseksi! Paluunsa jälkeen Italia on lunastanut paikkansa Euroviisujen kestomenestyjänä. 2010-luvulla maa jäi vain kahdesti kärkikymmenikön ulkopuolelle. Kärkipään sijoitukset ovat seuranneet toistaan: Il Volo kolmas (2015), Francesco Gabbani kuudes (2017), Ermal Meta & Fabrizio Moro viides (2018) ja Mahmood toinen (2019). Uuden Italian voitto on ollut oikeastaan vain ajan kysymys. Tänä vuonna edellisten kisojen hopeamitalisti kirkasti mitalinsa kultaiseksi.

Ensi vuonna Eurovision laulukilpailu järjestettäneen Italiassa. Italia on ollut vuodesta toiseen ennakkosuosikki ja useimmiten Torinoa on väläytelty potentiaaliseksi kilpailukaupungiksi, mikäli voitto osuisi kohdalle. Aikaisemmat italialaiset euroviisukaupungit ovat olleet Napoli (1965) ja Rooma (1991). Onneksi Eurovision laulukilpailun organisoiminen on nykyään huomattavasti täsmällisempää kuin kolmekymmentä vuotta sitten Italian isännöidessä edellisen kerran viisuja. Vuoden 1991 Eurovision laulukilpailut ovat jääneet historiaan lähinnä hämmästyttävän kaoottisista järjestelyistään. Italialainen kaaos vallitsi niin kilpailun kulisseissa kuin suorassa lähetyksessä. Aikataulut ja logistiikka pettivät tykkänään. Kilpailijoiden lehdistötilaisuuksia peruttiin. Orkesteri soitti luvattoman huonosti. Vielä kenraaliharjoituksessa vilisi teknisiä ongelmia. Televisionkatsojille koheltamisen välittivät kilpailun juontaneet kaksi italialaista euroviisuvoittajaa, jotka hoitivat hommansa lähes kokonaan italiaksi – eivät Eurovision virallisilla kielillä englanniksi ja ranskaksi. Äänestysprosessi äityi aikamoiseksi farssiksi. "I have never heard so much talk on the Eurovision stage in all my life", tuskastui BBC:n legendaarinen viisuselostaja Terry Wogan. Kuin kohtalon ivaa: juuri nämä kaksi säheltäjää olivat ruorissa, kun oli ratkaistava Euroviisujen ainoa tasapelitilanne.

22. toukokuuta 2021

Euroviisut 2021: BIG 5 + isäntämaa Alankomaat


9. ISO-BRITANNIA: James Newman – Embers

Britteinsaarilla on tänä vuonna yhteinen ongelma: sekä Irlanti että Iso-Britannia ovat valinneet viisuedustajakseen meritoituneen musiikin ammattilaisen, joka on omimmillaan lauluntekijä- ja tuotantopuolella mutta ei niinkään laulajana ja esiintyjänä.

Iso-Britannia ei ole enää pitkään aikaan tehnyt itseään naurunalaiseksi Euroviisuissa. Nykyään maan viisut ovat lähinnä mitäänsanomattomia ja yhdentekeviä. Tämänkertaisessa biisissä on ihan jees meno ja James Newman vaikuttaa sympaattiselta kaverilta, mutta kilpailu finaalissa on aivan liian armoton tällaiselle keskinkertaisuudelle. Embers ei sytytä viisuareenaa roihuun, vaan Britannian viisumenestys jatkanee edelleen säästöliekillä. Toivottavasti ei sentään sijoitu viimeiseksi.

Arvioni: 2,5 / 5
Veikkaus:
BOTTOM 5, valitettavasti.

13. ESPANJA: Blas Cantó – Voy a quedarme

Pandemia on jyllännyt Espanjassa pahasti. Blas Cantón isoäiti menehtyi koronaan ja hän on omistanut 90-luvun viisuballadia muistuttavan laulunsa mummonsa muistoksi. Liikuttavaa ja surullista.

Sekin on surullista, että Espanja on vuodesta 2015 lähtien sijoittunut Euroviisuissa joka ikinen kerta seitsemän viimeisen joukkoon, enkä usko, että putki tulee katkeamaan tänäkään vuonna.

Suorilla finalisteilla kävi huono tuuri, sillä kaksi vähiten potentiaalista arvottiin esiintymään finaalin alkupuoliskolle. Mutta. Espanjan viisu on tyyliltään samankaltainen kuin Sveitsin kaunis laulu. Sveitsi kilpailee numerolla 11 ja Espanja pian sen jälkeen. Voiko Espanja viedä Sveitsiltä liike-energiaa?

Arvioni: 2,5 / 5
Veikkaus:
Seitsemän viimeisen joukossa, valitettavasti

15. SAKSA: Jendrik – I don't feel hate

Saksan raivostuttavan hyväntuulinen viisu on mainittu useassa yhteydessä viisuvuoden ärsyttävimmäksi – ja se lienee ollut tekijöiden tarkoituskin.

Jendrik Sigwartin kappale on vastaisku muun muassa vihapuheelle ja somekeskustelujen myrkylliselle ilmapiirille. Jendrik vakuuttelee ukulelensa säestyksellä sietämättömän hilpeästi, ettei hän tunne vihaa vihaajiansa kohtaan, vain sääliä. Eikä näytä keskaria takaisin!

Jos Saksa olisi esiintynyt finaalin vihoviimeisillä paikoilla, olisin väläyttänyt Saksasta finaalin mustaa hevosta. Ehkä Saksa on kuitenkin liian heppoinen erottuakseen karismaattisten joukosta. Edellisissä viisuissa israelilainen juontaja Bar Refaeli joutui yleisöääniä peratessaan toteamaan Saksan kohdalla: "I’m sorry... zero points." Tänä vuonna sitä vaaraa tuskin on, mutta kovinkaan suurta pistemäärää en tohdi Saksalle veikata.

Mikä hersyvintä: Saksan Jendrik laulaa loilottaa esiintymisnumerolla 15 ettei näytä keskisormea, ja Saksan jälkeen lavan valtaa raivokas Suomi, joka kehottaa nostamaan keskisormet pystyyn. Saksankin esityksessä on mukana hassunhauska käsihahmo välillä keskisormi pystyssä. Tuottajat eivät malttaneet olla asettamatta kahta keskariviisua peräkkäisille paikoille.

Arvioni: 2,5 / 5
Veikkaus:
BOTTOM 10?

20. RANSKA: Barbara Pravi – Voilà

Padam, padam, padam... Ranska on Édith Piaf -pastissillaan ranskalaisempi kuin koskaan aikaisemmin viisuhistoriansa aikana.

Ranska ja Italia ovat viime päivinä vuorotelleet vedonlyönnin ykköspaikalla. Ennakkosuosikit herättävät tunteita puolesta ja vastaan: Ranskaa on ihasteltu laajalti. Yleisradion Viisukupla-esikatseluohjelmassa Marco Bjurströmin silmät kostuivat kyynelistä. Ranskan viisua myös vastustetaan. Laulua haukutaan kliseekimpuksi ja tuotteistetuksi turistirihkamaksi, joka on koottu ranskalaisen chansonin stereotypioista. Mutta Barbara Pravin esiintyminen on aidosti pysäyttävää ja hänellä on luontainen kyky välittää emotionaalisesti laulun tarina kuulijalle. Jos se tekee vaikutuksen katsojaan, ei se väärin ole.

Ranskan kuudes viisuvoitto olisi miellyttävä yllätys. Ikävä kyllä, Ranskalla on ollut miltei koko 2010-luvun tapana menestyä ennakkoveikkauksissa paljon paremmin kuin varsinaisissa tuloksissa. Monet veikkaavat Ranskan pärjäävän raatiäänestyksessä. Otan nyt tietoisen riskin ja esitän, että Ranska pärjäisikin yleisöäänissä paremmin. Tuomaristot kuitenkin suovat pisteensä nykyaikaisille musiikkiteollisuuden tuotoksille.

Arvioni: 4 / 5
Veikkaus:
TOP 10, mahdollisesti jopa TOP 5?

23. ALANKOMAAT: Jeangu Macrooy – Birth of a new age

Täydellinen isäntämaan edustussävelmä koronaviisuissa 2021. Alankomaat on ollut koko viisuhistoriansa ajan monikulttuurisin viisumaa. Alankomaat on marssittanut 1960-luvulta lähtien euroviisulavalle esiintyjiä, joiden juuret ovat Euroopan ulkopuolelta.

Jeangu Macrooyn surinamelainen tausta näkyy ja kuuluu hänen esityksessään. Kertosäkeistö lauletaan sranan tongon kielellä: sanat kuuluvat "Yu no man broko mi" (minua ei voi murtaa), siinä ei lauleta "broccolista". Vaikka Birth of a new age on ylistyslaulu dekolonisaatiolle, laulun nimi sopii osuvasti myös tähän aikaan, kun koronapandemiasta ollaan siirtymässä uuteen normaaliin. Alankomaiden viisu vangitsee zeitgeistin ja maan viisuhistorian ominaispiirteen.

Alankomaiden viisuesitys on hyväntuulinen ja Jeangulla on mielettömän upea ja miellyttävä ääni. Nyt jos koskaan toivon, että isäntämaa pärjäisi viisuissa kohtuullisesti.

Arvioni: 3,5 / 5
Veikkaus:
Tulostaulun vasen puolisko

PS. Kiinnostava artikkeli liittyen Alankomaiden viisuun: Your rhythm is rebellious: the struggle for racial justice and Eurovision 2021 (part 1)

24. ITALIA: Måneskin – Zitti e buoni

Euroviisujen suurin ennakkosuosikki toisintaa 1970-luvun rouheaa glam rockia, jota soittavat vuosituhannen vaihteessa syntyneet muusikot. Kuka olisi uskonut?

Blind Channel ei ole finaalin ainoa rockpumppu. Italian Måneskin voitti hieman yllättäen San Remon musiikkifestivaalit kevättalvella 2021 ja heidän kilpailukappaleestaan Zitti e buoni on muodostunut valtava megahitti Italiassa – ja vähän muuallakin Euroopassa. Lavalla nähdään puoleensavetäviä kauniita ihmisiä ja esitys huokuu kauttaaltaan kiehtovaa seksuaalista jännitettä. BBC:n legendaarinen viisuselostaja Terry Wogan kuvailisi bändiä "three boys and one girl". Vähän kuin Haloo Helsinki, paitsi että tässä poppoossa hyvännäköinen bööna ainoastaan soittaa bassoa mutta ei laula. Etenkin ultrakarismaattinen solisti Damiano David saanee tänä iltana satoja tuhansia uusia ihailijoita.

Måneskin perustettiin viitisen vuotta sitten, kun osa yhtyeen jäsenistä kävi samaa lyseota. Tanskankielisen nimen taustalla on bändin basisti Victoria De Angelis, joka on puoliksi tanskalainen. Nelikon muut jäsenet kehottivat häntä luettelemaan sanoja tanskaksi ja valitsivat Måneskinin bändin väliaikaiseksi nimeksi. Väliaikainen nimi on jäänyt pysyväksi.

Italia päihittänee Suomen illan rockmaaottelussa. Etenkin raadeille uskon Italian kelpaavan paremmin kuin Suomen. Mutta tietenkin toivotaan molemmille hyvää menestystä.

Arvioni: 4,5 / 5
Veikkaus:
TOP 5

21. toukokuuta 2021

Euroviisut 2021: Viekö Italia Suomen äänet?


Eurovision laulukilpailun 2021 semifinaalit ovat kilpaillut ja Suomen edustaja Blind Channel äänestettiin ennakko-odotusten mukaisesti lauantain finaaliin. Toisen semifinaalin jatkoonpääsijöiden julkistaminen oli suomalaisittain hermoja raastavaa seurattavaa, mutta areenayleisön kannustushuudot Suomen puolesta ennen viimeisen finaalipaikan selviämistä kirjataan maamme euroviisuhistoriaan.

Torstain semifinaalin jälkeen Blind Channelin viisuesitys on kerännyt YouTubessa huimat katsojaluvut ja Dark sidea luukutetaan suoratoistopalveluissa ympäri Eurooppaa. Suomen asema ennakkoveikkauksissa on kohentunut: Suomi on noussut vedonlyönnissä seitsemänneksi. Suomen tämänvuotisen viisutaipaleen poikkeuksellisen hyvä mäihä jatkui vielä semifinaalin päätyttyä, sillä Suomi arvottiin esiintymään viisufinaalissa jälkimmäiselle puoliskolle.

Alkukarsinnassa Suomi kilpaili omassa poterossaan, joten Blind Channel onnistui luomaan huomattavan kontrastin kilpakumppaneihinsa. Finaalissa vastassa on Suomen pahimmaksi haastajaksi leimattu Italia. Italia luottaa tänä vuonna niin ikään rockin voimaan: Italian bändi Måneskin ja viisunsa Zitti e buoni komeilee vieläpä vedonlyönnin ykkösenä! Viisuharrastajat aprikoivat kahden rockehdokkaan välistä dynamiikkaa: rokottaako Italia Suomen pistesaalista vai syövätkö viisufinaalin kaksi rockviisua toistensa kannatusta. Suomen euroviisuhistorian tunteminen johtaa helposti pessimistiseen ajatteluun. Suomalaiset pelkäävät, että katsojat unohtavat esiintymisnumerolla 16 esiintyvän Blind Channelin, kun Italia jyrää finaalikavalkadin kolmanneksi viimeisenä ja on todennäköisemmin katsojien mielessä äänestysajan alkaessa.

Kiehtova asetelma Suomen ja Italian välillä innoitti tutkimaan Euroviisujen lähihistoriaa. Millaisen vastaanoton erilaiset rockgenreen kategorisoitavat kappaleet ovat saaneet viisuäänestyksissä?

Lauantain finaalin rockin kaksintaistelu muistuttaa osaltaan seitsemän vuoden takaista viisukilpailua. Silloinkin juuri Suomi ja Italia värittivät finaalikattausta rockiin kallellaan nojautuvilla sävelmillä. Vuonna 2014 viisujen rockkuninkuuden vei selkein lukemin Suomi. Softenginen Something better sijoittui kunniakkaasti sijalle 11. Italia sen sijaan pärjäsi totuttuun tasoonsa nähden poikkeuksellisen heikosti. Emma Marronen La mia città oli esityksensä puolesta vähintäänkin sekava, minkä vuoksi Italia romahti sijalle 21.



Tänä vuonna Italian osakkeet vaikuttavat lupaavimmilta kuin Suomen. Jos Euroviisut voitetaan tänä vuonna rockilla, ennakkoasetelmien perusteella Italian Måneskin on vahvempi kandidaatti kuin Suomen Blind Channel.

Pahimmassa skenaariossa pelätään vuoden 2008 toisintoa. Silloin viisujen särökitaroidenkiintiöstä vastasivat Teräsbetonin Missä miehet ratsastaa ja turkkilainen pitkän linjan bändi Mor ve Ötesi kappaleellaan Deli. Suomen laukkakomppinen huumorihevi ei enää viisujen loppukilpailussa purrut toivotulla tavalla (22. sija). Turkki menestyi tapansa mukaisesti hyvin ja sijoittui seitsemännelle sijalle. Euroviisulähetystä Yleisradiolle selostanut Jaana Pelkonen kuulosti äänestyksen edetessä hivenen epätoivoiselta Suomen jäädessä katveeseen: "Siellä on nyt se Suomen pahin rokkihaastaja kärjessä."



Yhtyeiden rinnastaminen toisiinsa ei missään nimessä ole relevanttia eikä kovinkaan hedelmällistä, mutta ehkäpä tämänvuotisessa asetelmassa on havaittavissa joitain yhtäläisyyksiä vuoteen 2008. Teräsbetoni saatettiin tulkita turhan helposti humoristiseksi kuriositeetiksi, kun taas Turkin yhtye on kotimaassaan yhteiskuntakriittinen apulantamainen kestosuosikki, jonka hienostuneempi tyyli kelpasi mukisematta musiikkikriitikoillekin. Yhtä lailla kaikkein negatiivisimmat äänenpainot ovat tuominneet Dark siden teiniangstiseksi uhoksi siinä missä Italian viisu Zitti e buoni on saavuttanut varauksettoman hyväksynnän puritaaniselta rockväeltä ja onnistunut lisäämään kiinnostusta Euroviisuja kohtaan sellaisessa kansanosassa, jota ei perinteisesti mielletä viisujen kohdeyleisöksi.

Vuonna 2008 tilanne oli sikäli erilainen, että Euroviisujen äänestys ratkaistiin ainoastaan yleisöäänestyksellä. Turkki tuppasi vuodesta toiseen haalimaan korkeita pistemääriä samoista maista. Mutta ei Mor ve Ötesin suosio ollut yksinomaan turkkilaisen diasporan ansiota. Esimerkiksi suomalaiset kartuttivat Delin pistesaldoa neljällä pisteellä.

Nykyään euroviisuäänestyksissä puolet pisteistä määrittelevät musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit. Jokaisen viisuvuoden äänestys on tietenkin erilainen, mutta mikäli äänestys noudattaa samanlaisia konventioita kuin aikaisempina vuosina, Suomen Dark siden oletetaan menestyvän paremmin yleisöäänissä. Vertailukohtaa voisi hakea esimerkiksi edellisen viisukilpailun Islannin edustajasta Hatarista, joka sijoittui finaalin yleisöäänestyksessä kuudenneksi, mutta raatien nihkeämpi suhtautuminen rokotti Islannin lopullista sijoitusta muutamalla pykälällä sijalle kymmenen.

On syytä tähdentää, etteivät raadit suinkaan karsasta kaikenlaista rokkia Euroviisuissa. Esittelen muutaman esimerkin.

Vuoden 2016 euroviisufinaalissa kilpaili kaksi esitystä, jotka oli helppo mahduttaa rocksapluunaan. Kyprosta edusti yhtye Minus One laululla Alter ego. Kyseisen kappaleen on itse asiassa säveltänyt ruotsalainen kehäraakkiviisukonkari Thomas G:son, jonka juuret ovat raskaassa musiikissa, mutta esimerkiksi Alter ego on pohjimmiltaan viihdyttävä schlager valeasussa. Georgian viisuedustajana oli kokoonpano Nika Kocharov and Young Georgian Lolitaz Oasis-tyylisellä autenttisella rockvedolla Midnight gold. Yhtyeen jäsenet olivat avoimesti hämmentyneitä, kun heidän viisukontekstissa marginaaliseksi leimattu kappaleensa eteni semifinaalista jatkoon. Georgian finaalipaikka oli raatiäänestyksen ansiota. Yleisöäänestyksessä Georgia olisi jäänyt semifinaalissa sijalle 11. (Mainittakoon sivujuonteena, että Thomas G:sonin kädenjälki kuuluu myös Georgian viisussa, mutta hänen osuutensa keskittyi lähinnä levytyksen tuotantopuolelle.)



Georgian raatimenestys jatkui lauantain finaalissa: raatiäänestyksen jälkeen Georgian pistesaalis oli 80, Kyproksen 43. Yleisöäänissä Kyproksen vähemmän rockuskottava "valeschlager" sijoittui paremmin: Kyproksen yleisöäänestyspistemäärä oli 53, Georgian vain 24. Kumpikaan vuoden rockedustajista ei pärjännyt mairittelevasti. Lopullisissa tuloksissa Georgia jämähti sijalle 20, Kypros pykälää alemmas.

Samana vuonna ensimmäisessä semifinaalissa rocktarjontaa ryyditti myös Montenegron Highway, joka vannoi vaihtoehtoisen rockin nimeen esityksessään The real thing. Raatiäänestyksessä kymmenes sija, mutta yleisö jätti tylysti toiseksi viimeiseksi 14 pisteellä.


Kaksi vuotta myöhemmin Eurovision laulukilpailujen finaalissa kilpaili kaksi rockvetoa, jotka esitettiin maiden omilla kielillä mutta jotka muutoin olivat aika lailla eri puista veistetyt. Albanian Eugent Bushpepa oli viisukilpailun lahjakkaimpia solisteja, joka esitteli äänivarojaan upeasti klassisessa folkrockissa Mall. Unkarin AWS räväytti viisuhistorian ensimmäisen hevibiisin Viszlát nyár (aitoa metalcorea, ei mikään Lordi tai Teräsbetoni).



Raadit rakastivat Albanian suoritusta. Peräti 126 pistettä ja seitsemäs sija raatiäänestyksessä. Yleisöltä Albanialle herui vain 58 pistettä. Lopputuloksena sija 11. Unkari ei istunut raatien pirtaan: vain 28 pistettä ja viidenneksi viimeinen sija. Yleisöäänestyksessä Unkaria muistettiin peräti 65 pisteellä. Unkarin sijoitus vuoden 2018 Eurovision laulukilpailussa oli 21:s.

Ikävä kyllä, lauantaisessa Italian ja Suomen "maaottelussa" voi olla samankaltaisuutta kuin tapauksissa Albania ja Unkari 2018. Italian Måneskinin rouheassa glam rockissa on enemmän "opistomainen" ote, kun taas Suomen viisu edustaa viihdyttävämpää vuosituhannen vaihteen nu metal -vaikutteista musiikkia (vaikka Blind Channel ei itse pidäkään siitä, että heidät nimetään kyseisen genren edustajaksi). Italian epäillään kelpaavan raadeille paremmin.

Ennakkotapausten etsiminen Euroviisujen menneisyydestä ei luonnollisesti ole koherenttia, eikä näitä pohdintoja ole syytä ottaa liian vakavasti. Euroviisuäänestyksiä ei voi ennakoida liikaa, koska ne eivät noudata vuodesta toiseen samaa kaavaa. Joka vuosi viisukilpailulla on oma uniikki draaman kaarensa ja uudet äänestäjät. Kun Suomen ja Italian viisut edustavat rockmusiikin eri koulukuntia, ei niiden välttämättä tarvitse syödä toistensa kannatusta. Kumpikin voi menestyä hyvin. Eivätkä katsojat äänestä laumamaisesti genren perusteella. Puhelimeen tartutaan, mikäli jokin esitys kolahtaa ja aiheuttaa hyvän fiiliksen.

Toivotaan siis, että tänä vuonna tulokset olisivat kuin vuonna 2005. Jo vuotta ennen Lordia Euroviisuissa kilpaili muutamia rocknumeroita. Sveitsi oli pestannut viisuedustajakseen virolaisen Vanilla Ninjan, tyttöbändin, jonka musiikki flirttaili raskaamman rockin kanssa. Norjalla taas oli tarjota Euroopalle hirtehinen ja showhenkinen glam rock -yhtye Wig Wam suoraviivaisella viihderokilla In my dreams.



Norja ja Sveitsi eivät ottaneet toisistaan mittaa samoilla apajilla, vaan menestyivät äänestyksessä miltei yhtä hyvin. Sveitsi oli kahdeksas 128 pisteellä ja Norja yhdeksäs 125 pisteellä. Mikä hienointa, jos sekä Blind Channel että Måneskin sijoittuisivat kärkisijoille.

Onneksi kumpikaan yhtyeistä ei suhtaudu viisutouhuun haudanvakavasti. Molemmat ovat ilmoittaneet fanittavansa toisiaan ja ilmaisseet tyytyväisyytensä, etteivät ole tänä vuonna Euroviisujen ainoita rocklähettiläitä. Bändeillä on yhteinen tavoitekin: rehabilitoida aidoilla instrumenteilla soitettavaa musiikkia. Italia ja Suomi kannustavat toisiaan, eivät kyräile.

Ja tietenkin kysymyksen voi asetella toisinkin päin: Viekö Suomi ääniä Italialta, ja siten mahdollisesti Italialta viisuvoiton.

20. toukokuuta 2021

Euroviisut 2021: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 65. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksestä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.

Toisessa semifinaalissa kilpailee 17 esitystä, joista kymmenen äänestetään lauantain finaaliin. Pahoittelen, jos kuulostan heti alkuun tunnelman latistavalta Pohjanheimolta, mutta todettakoon tämän toisen semifinaalin tason olevan harvinaisen puuduttava ja yksitoikkoinen. Veikkaaminen on haastavaa, koska harva kilpailuesitys erottuu joukosta edukseen. Mutta sen parempi tietysti Suomen kannalta! Blind Channel kilpailee esiintymisnumerolla 14.

1. SAN MARINO: Senhit (ft. Flo Rida) – Adrenalina

San Marino – tuo euroviisuperheen campeista campein perheenjäsen – pudotti keväällä varsinaisen pommin: viisukonkarin humpalla vierailee jenkkiräppäri Flo Rida. Tieto sai etenkin Z-sukupolven viisufanit innostumaan ja väläyttelemään jopa viisuvoittoa lilliputtimaalle – siitäkin huolimatta, että Flo Ridan suuruuden päivät ajoittuvat kymmenen vuoden taakse.

San Marino on pitänyt viisuharrastajia koko kevään jännityksessä: aikooko Flo Rida todella esiintyä viisulavalla? (Euroviisujen uusien sääntöjen perusteella hänen osuutensa olisi voinut tulla etukäteen nauhoitettuna, koska hän ei ole esityksen pääsolisti.) Viime viikon harjoituksiin Flo Rida ei osallistunut mutta tällä viikolla hän on todistettavasti rantautunut Rotterdamiin.

Adrenalina on kuin viisupoikien märkä uni. Muutoin ehtaa viisukitschiä esityksen rekvisiittaa myöten paitsi sitten C-osaa höystää Flo Ridan papatus. Euroviisufanit ovat pitkin kevättä julkaisseet somekanavissa omia puntareitaan ja pisteitään vuoden viisusadosta. Jos joku raukka on kehdannut jättää San Marinon top 10:nsä ulkopuolelle, kommenttikenttä täyttyy hämmästelevistä kommenteista: "Missä San Marino?!?". Usein campviisut pärjäävät huomattavasti paremmin fanien listauksissa kuin Euroviisujen virallisissa tuloksissa. Flo Ridan mukanaolo on kuitenkin aiheuttanut pöhinää, mikä voi realisoitua komeana pistemääränä yleisöäänestyksessä.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

2. VIRO: Uku Suviste – The lucky one

Kreikkalainen viisukonkari ja Ruotsissa asuva yhdysvaltainen huipputuottaja kynäilivät yhdessä virolaisen onnistuneen soluyhdistelmän kanssa geneeristä keskinkertaisuutta.

Viron Uku tuskin tunsi olevansa kovinkaan lucky one, kun tuottaja asetti hänet esiintymään pahamaineiselle kakkospaikalle. Kappale itsessään ei ole mitenkään huono, se on vain kovin mitäänsanomaton ja epäinnovatiivinen: keskiarvo sadoista muista vastaavanlaisista poptuotteista.

Yleisesti Viron uskotaan karsiutuvan. En olisi ihan sataprosenttisen varma. Biisi täyttää oikeaoppisesti ulkoiset tunnusmerkit, mikä voi tarkoittaa tasaista kannatusta raatiäänestyksessä, ja televisiokatsojat noteerannevat Ukun ainakin ulkonäkönsä vuoksi. Voi toki flopata täysin, koska Euroviisuissa viimeiseksi harvoin jää huonoin vaan huomaamattomin.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

3. TŠEKKI: Benny Cristo – omaga

Rakastettava hulttio jatkaa samalla nuorekkaalla rennonletkeällä linjalla, jolla Tšekki on edellisissä viisuissa saanut menestyskäyränsä nousuun.

Tšekki erottuu hyväntuulisena ja trendikkäämpänä vaihtoehtona. "OMG (eli löysästi äännettynä "omaga") olet niin kaunis", vakuuttelee tyhmyyksiä tehnyt Benny eksälleen. Biisi ei ole genressään mitenkään ihmeellinen, eivätkä vedonlyöjät usko Tšekin mahdollisuuksiin, mutta en huudahda hämmästyksestä "omaga", vaikka Tšekki vastoin ennakko-odotuksia yltäisikin finaaliin.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

4. KREIKKA: Stefania – Last dance

Viisuvuosikerran kuopus kutkuttaa vanhan liiton viisufaneja hienoisilla melodisilla kasariviboilla.

Kreikan menevän ja tarttuvan viisun on säveltänyt viisukonkari Dimitris Kontopoulos, jonka kädenjälki kuuluu myös Viron viisussa. Näkemykseni mukaan kappale on taitavasti rakennettu: se on riittävän moderni kelvatakseen nuoremmalle yleisölle, mutta kertosäkeistön ilmiselvät kasarivaikutteet uppoavat myös vanhan liiton viisuharrastajiin. Esityksessä hyödynnetään "green screenin" avulla euroviisukontekstissa ennennäkemätöntä visuaalista tekniikkaa – mikä on aiheuttanut jonkin verran haasteita harjoituksissa. Kreikka tuppaa pääsemään finaaliin aina kun sen viisussa tai esityksessä ei ole jotain perustavanlaatuista vikaa, joten suhtautuisin luottavaisin mielin Kreikan finaalipaikkaan.

Stefania Liberakakisilla on ollut lyhyt matka viisuihin, sillä hän on elänyt koko elämänsä Utrechtissa, jonne hänen kreikkalaiset vanhempansa ovat asettuneet asumaan. Ikäkriisin paikka: Stefania on syntynyt joulukuussa 2002. Silloin kun legendaarinen kulttiklassikko S.A.G.A.P.O edusti Kreikkaa Euroviisuissa, Stefaniasta on hädin tuskin ollut edes ultrakuvaa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

5. ITÄVALTA: Vincent Bueno – Amen

Totisesti olkoon niin jos haluat päättää suhteemme, laulaa komeaääninen kaiffari kliseisessä eroballadissa.

Homma bueno, ainakin lauluäänen osalta. Muutoin sävellys koostuu aika lailla kimpusta kuluneita latteuksia. Itävalta saattaa silti ängetä itsensä finaaliin. Raadit ovat voineet arvostaa Vincetin laulusuorituksen ja virheettömästi rakennetun balladin kymmenen parhaan joukkoon. Jos Vincent onnistuu vakuuttamaan tarpeeksi puhelinäänestäjiä, viisufinaalissa kuullaan toinen vuoden Amen-viisuista.

Amen-nimisiä euroviisuja on nyt yhteensä kolme: tämän Itävallan lisäksi Israel 1995 ja tiistain semifinaalissa karsiutunut Slovenia.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

6. PUOLA: Rafał – The ride

Laki ja oikeus -puolueen puudeli kutsuu beibejä elämänsä ajelulle. Miettisin kaksi kertaa, että kannattaisiko lähteä...

Toisin kuin Venäjällä, Puolassa varmistettiin, ettei viisuedustaja ole mielipiteiltään poliittisesti arveluttava. Rafałia fanittavat Puolan valtapuolueen poliitikot samalla tavalla kuin suomalaisen kykypuolueen nuorisopoliitikot Cheekiä. Esikatseluvideossa Rafał aurinkolaseineen muistuttikin hieman Cheekiä. Ilman aurinkolaseja hän näyttää enemmän elähtäneeltä bile-Danilta.

Ruotsalaisille lauluntekijöille (jotka ovat Puolankin viisun kirjoittaneet) pitäisi antaa kyseenalainen tunnustus: miten menevä ja nopeatempoinen tanssibiisi voi kuulostaa näin pitkäveteiseltä ja epäinnostavalta. Puola on paluunsa (2014) jälkeen pärjännyt yleisöäänestyksissä vähintään kohtuullisesti, mutta maa on aina karsiutunut, kun edustussävelmässä ei ole ollut riittävästi ansioita.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

7. MOLDOVA: Natalia Gordienko – Sugar

Natalia Gordienko lauloi 18-vuotiaana Euroviisuissa 2006 alusvaatteisillaan. Muun muassa hänen esiintymisasunsa saattoi vaikuttaa siihen, että BBC:n legendaarinen viisuselostaja Terry Wogan totesi Lordin ansainneen viisuvoittonsa: "They deserved it! They have dressed up!" Nyt kypsäksi aikuiseksi varttunut Natalia laulaa siitä kihelmöivästä tunteesta, kun ei voi enää olla ilman: tule rakastajani ja anna minulle sokeria.

Moldova herätti huomiota värikkäällä esikatseluvideollaan (joka tosin oli kuin 2000-luvulle päivitetty Les sucettes). Nyt Rotterdamin lavalla esitys on harjoitusraporttien mukaan yksi illan vaatimattomimmista ja vaisuimmista. Hämmästyttävää, sillä viisua ovat olleet tuottamassa vaikutusvaltainen venäläinen musiikkimoguli Filipp Kirkorov – ja kreikkalainen kultasormi Dimitris Kontopoulos. Jo kolmas hänen tuotoksensa tässä semifinaalissa...

Moldova on karsiutunut finaalista viisi kertaa, joten maa ei enää lukeudu Euroviisujen kestomenestyjien joukkoon. Jos Moldova on huono livenä, sen ei pitäisi edetä finaaliin nimekkäistä taustavaikuttajista huolimatta.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

8. ISLANTI: Daði og Gagnamagnið – 10 years

Kaksimetrinen luova persoonallisuus ja hänen possensa tarjoilee massasta poikkeavaa hipster... siis akateemislähtöistä muka ironista hupsuttelua syntikkapopin säestämänä.

Viime vuonna Eurovision laulukilpailut peruttiin ja Islannille lankesi kärsijän rooli. Ainakin viisufanien äänekäs yhteisö Twitterissä on yksimielisesti vakuuttunut, että Daði, tuo maailmankaikkeuden hassunhauskin hujoppi, ja hänen jenginsä olisi voittanut viime vuoden kilpailun kappaleellaan Think about things. En suosittele vänkäämään vastaan, tuntee olonsa ihan Don Quijoteksi. Tänä vuonna Daði og Gagnamagnið yrittää uudestaan, mutta momentum on ehkäpä jo mennyt. Uusi viisu 10 years ei ole saavuttanut yhtä varauksetonta ihastusta kuin edellisvuotinen ehdokas.

Islannille on silti luvassa hyvä sijoitus. Sekä esitys että kappale poikkeavat niin selvästi massasta. Perinteisen viisumuovin keskellä Islanti tuntuu luomummalta ja vilpittömämmältä vaihtoehdolta – vaikka performanssi on varmasti laskelmoitu viimeistä elettä myöten. Eksentrinen poppoo jää jokaisen katsojan mieleen.

Islannin esiintyjällä on todettu koronatartunta, joten viisujärjestäjät joutuvat turvautumaan varotoimenpiteeseen. Islanti ei esiinny tänä iltana lavalla livenä, vaan heidän esityksestään nähdään viimeisin onnistunut harjoitusveto Rotterdamin viisulavalta. Oletettavasti pätkä sulautuu luontevasti osaksi suoraa lähetystä eikä keskivertokatsoja edes huomaa ettei esitys tule suorana.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

9. SERBIA: Hurricane – Loco loco

Kroatian, Slovenian ja Pohjois-Makedonian karsiuduttua entisen Jugoslavian alueen viisutoiveet lepäävät Serbian hengästyttävän hölkän varassa.

Serbian muikkelit vaikuttavat sellaisilta, jotka ennen baanalle lähtöään ottavat peiliselfieitä siideritölkit kädessä ja laittavat kuvat someen saatteilla #nytlähtee #mitätästätulee #eituukusanomista #badmoms. Viisunsa kertoo sitten siitä, mitä siellä yökerhossa tapahtuu. Loco loco vyöryy kuin hurrikaani ja on silkkaa päätöntä takamuksenheiluttamista. Minun korviini täyttä roskaa, mutta viisufanit ovat olleet armottomasta bileviisusta innoissaan ja veikkaavat Serbiaa ilman muuta finaaliin. Mutta tekeekö San Marino tämän paremmin ja mieleenpainuvammin?

Serbiaa ei voi koskaan jättää laskuista pois. Maa on karsiutunut kolme kertaa, mutta aina hyvin täpärästi. Maan huonoin sijoitus on semifinaalin 11. sija. Toisaalta raadit tuskin ovat arvostaneet Loco locoa ja Serbian vakituisista äänestäjistä vain Sveitsi, Itävalta ja Ranska äänestävät tässä semifinaalissa.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

10. GEORGIA: Tornike Kipiani – You

Illan pelkistetyin esitys on runollinen ylistyslaulu luonnolle.

Voi Georgiaa. Tornikea ei oikein ole siunattu karismalla ja sävelmä on aivan liian laahaava toimiakseen Euroviisujen viitekehyksessä. Olen keskustelufoorumeilta lukenut, että tällaiselle Leonard Cohen -tyyliselle rockballadille on kannattajansakin, mutta se porukka lienee aivan liian marginaalinen äänestääkseen Georgian finaaliin.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

11. ALBANIA: Anxhela Peristeri – Karma

Albania lähettää viisuihin – yllätys yllätys – vahvaäänisen naissolistin tulkitsemaan dramaattista balladia reilusti omalla kielellä.

Kun Serbiakin valitsi edustussävelmäkseen hömppää, balkanballadien suosijat kannattavat tänä vuonna Albaniaa, joka täyttää ainoana ehdokkaana balkanballadien kiintiön. Anxhela on lahjakas laulaja ja laulu toki erottuu jo genrensä vuoksi kavalkadissa. Mutta onko tämä sama tehty aikaisempina vuosina paljon paremmin? Voi mennä jatkoon, koska kilpailee omassa lokerossaan ja on lajissaan pätevä. Yhtä lailla voi karsiutua, koska kokonaisuus ei ole järin persoonallinen. Albanialaisille kuitenkin hatunnosto, kun kulkevat viisuperheessä omaa polkuaan, eivätkä teetä edustussävelmiä mittatilaustöinä ulkomailla. Albanian vakituisista äänestäjistä Sveitsi, Kreikka ja Itävalta äänestävät tänä iltana.

Veikkaus: 50 / 50
Arvioni: 2 / 5

12. PORTUGALI: The Black Mamba – Love is on my side

Portugali pettää euroviisufanien kielipuolueen pahan kerran. Ensimmäistä kertaa koskaan viisuhistoriansa aikana maan edustussävelmä esitetään kokonaan englanniksi.

Portugalin bändivedosta ja tunnelmallisesta elokuvamaisesta sävelmästä ollaan povaamassa yllätysfinalistia. Portugali ajaa samaa asiaa kuin Belgia ykkössemifinaalissa: viisushow'sta siirrytään kolmeksi minuutiksi aitoon musiikkikonserttiin. Esitys on ilmeisesti visuaalisesti tyylikäs, mutta miksi ihmeessä solistin on laulettava niin ärsyttävällä nasaalilla?

Portugalin onneksi sen vakituisista äänestäjistä Sveitsi, Ranska ja Espanja osallistuvat äänestykseen tänään.

Veikkaus: 50 / 50
Arvioni: 3 / 5

13. BULGARIA: Victoria – Growing up is getting old

Romanian Billie Eilish -klooni karsiutui tiistain semifinaalissa, Bulgarian vastaavalle povataan parempaa menestystä.

Islannin tavoin Bulgaria menetti momentuminsa viime vuoden kilpailun peruuntuessa. Victoria Georgievan vuodentakaiseksi edustussävelmäksi valikoitunut Tears getting sober on uniikki popmusiikin taideteos, jonka vedonlyöjät olivat noteeranneet kärkisijoille. (Allekirjoittanut olisi antanut sille arvosanaksi 5 / 5 – arvosana, jota en heltynyt antamaan ensimmäisellekään vuoden 2019 viisulle ja jonka tuskin saa yksikään tämänkään vuosikerran ehdokas.) Uudessa viisussa on hyödynnetty vastaavanlaisia elementtejä, mutta tekemällä tehtynä ei synny ainutlaatuista sielukasta tunnelmaa. Bulgaria mennee finaaliin, mutta tuskin hätyyttelee voittoa lauantaina. Kappale edustaa täsmälleen sellaista tyyliä, mitä tämän päivän naispoppareilta odotetaan: on omakohtainen tarina elämän solmukohdasta. Esitys on omistettu Victorian sairaalle isälle, jolle diagnosoitiin alkuvuodesta ALS-tauti. Viisuraadeissa istuva musiikkiteollisuusväki arvostanee Bulgarian tyylipuhdasta suoritusta.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

14. SUOMI: Blind Channel – Dark side

Suomen päräyttävin euroviisu vuosiin (vuosikymmeniin?) kehottaa viisuyleisöä haistattamaan pitkät koronakurimukselle.

Taloustieteissä tunnetaan suhteellisen edun periaate. Sen mukaan esimerkiksi valtioiden on syytä paneutua erikoisosaamiseensa. Keskittyä siihen minkä osaa paremmin kuin muut. Suomi on ensimmäistä kertaa sitten Softenginen (2014) Euroviisuissa omimmillaan. Genressään arvostettu Blind Channel ei lähde viisulavalla kikkailemaan vaan esittelee ydinosaamistaan. Lopputuloksena on autenttinen rockveto kuin suoraan rockklubilta. 2000-luvulla rockkokoonpanot eivät enää ole kummajaisia Euroviisuissa, mutta tällaista Linkin Park -tyylistä räminää viisuyhteydessä ei juurikaan ole kuultu. Dark side pohjautuu raflaavaan popmelodiaan, joten siinä on euroviisuksi sopivaa tarttumapintaa.

Suomella on käynyt kerrankin poikkeuksellisen hyvä tuuri. Esiintymispaikka on ihanteellisin mahdollinen. Semifinaali on umpitylsä ja Suomea edeltää neljä enemmän tai vähemmän rauhallista esitystä. Unipillereiden jälkeen Blind Channel herättää katsojat ja räväyttää tunnelman kattoon. Se on kuin keidas pitkän kuivan kauden jälkeen. Blind Channel on semifinaalin ainoa rock-numero – kontrasti muihin ehdokkaisiin on huomattava eikä samassa sarjassa ole varteenotettavia kilpailijoita. Lisäksi tämän illan semifinaalissa äänestävät Viro ja Islanti, jotka ovat perinteisesti suoneet anteliaasti pisteitä Suomen edustajille.

Ennakkoveikkauksissa Suomen finaalipaikkaan uskotaan. Vedonlyönnissä Suomi on toisen semifinaalin viidenneksi veikatuin jatkoonpääsijä. Dark side on osoittautunut valtavaksi hitiksi, mikä on lupaava ennusmerkki viisumenestyksen kannalta. Suomen viisuedustajien hittistatuksilla on ollut korrelaatiota sijoitusten kanssa. Tiedostan kyllä, että kirjoitin samalla tavalla Saara Aallon Monstersin kohdalla. Monstersin hittiyteen vaikutti kuitenkin oletettavasti osaltaan Suomessa vellonut Saara Aalto -hype. (Ja onhan Monsters ainoa Suomen viidestä edellisestä euroviisusta, joka äänestettiin semifinaalista jatkoon.) Blind Channelin Dark sidesta suomalaiset ovat vaikuttuneet vasta UMK-voiton jälkeen.

Mikä voisi mennä pieleen? Koska kyseessä on yhdistelmä Suomi + Euroviisut, kaikenlaiset järjenvastaiset kauhuskenaariot juolahtavat mieleen. Suomi voi flopata mikäli esitys epäonnistuu eivätkä Blind Channelin pojat saa aikaiseksi kappaleen vaatimaa energiatasoa. Toisessa kauhukuvassa raadit koostuvat tänä vuonna poikkeuksellisen elitistisistä snobeista, jotka eivät arvosta Suomen edustamaa genreä eivätkä pidä Dark sidea tarpeeksi vakavasti otettavana musiikkina. Jos raadit dissaavat esityksen täysin, yleisöäänestyksessä tarvitaan pistevyöry finaalipaikan varmistamiseksi. Raadit ovat onnistuneet torpedoimaan yleisöäänestyksessä kuudenneksi sijoittuneiden kilpailijoiden etenemisen finaaliin.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

15. LATVIA: Samanta Tīna – The moon is rising

Samanta Tīna pyrki vuosikausia euroviisuedustajaksi niin kotimaansa Latvian kuin Liettuan viisukarsinnoissa. Vuosi vuodelta hänen viisutyrkkynsä heikkenivät heikkenemistään. Tänä vuonna viisumatka vihdoinkin toteutui kummallisella sekasotkulla.

Euroviisufanit rakastavat näyttäviä naisia, jotka pelmahtavat paikalle äänekkäästi huutaen "The queen of the night is coming". Jos Euroviisut kyettäisiin tänä vuonna järjestämään normaalioloissa, viisukaupungissa Samanta Tīnan ympärillä parveilisi jatkuvasti vähintään parinkymmenen viisuklubin pojan haaremi. Artisti on kuin luotu viisulavalle, harmi että edustussävelmä on sekamelskainen sillisalaatti. Voiko mitenkään mennä jatkoon edes näin hyvältä esiintymisnumerolta? Ei kai?

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

16. SVEITSI: Gjon's tears – Tout l'univers

Albanialaistaustainen Gjon Muharremaj on liikuttanut Euroviisujen esikatseluohjelmien panelisteja kyyneliin kauniilla balladillaan. Sitten sveitsiläiset kutsuivat ruotsalaisen ammattikoreografin Sacha Jean-Baptisten suunnittelemaan viisuesitystä. Lopputuloksena on jonkin sortin avantgardea, joka on hämmentänyt Euroviisujen harjoituksissa.

Gjon tulkitsee falsetilla aidosti koskettavan slovarin, joka pakottaa kuuntelemaan ja vie kuulijan kolmeksi minuutiksi omiin sfääreihinsä. Konsepti muistutti joidenkin mielestä turhan paljon hallitsevaa viisuvoittajaa Arcadea, joten Sveitsin delegaatio linjasi, ettei Gjon ainakaan esiintyisi pianon ääressä, kuten Duncan Laurence edellisessä viisukilpailussa. Sacha Jean-Baptiste on laittanut Gjonin vääntelehtimään lavalla loreenmaiseen tyyliin. Harjoitusraportit ovat antaneet performanssista erittäin ristiriitaista palautetta. Ilta näyttää ovatko esitys ja sävellys lainkaan samaa paria ja onko Sveitsillä mahdollisuuksia taistella voitosta lauantaina.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

17. TANSKA: Fyr Og Flamme – Øve os på hinanden

Semifinaalikattauksen kaksi veikeintä kaveria vievät katsojat aikamatkalle kultaiselle 80-luvulle. Tanskalaiset ovat rakastuneet kaksikon viisuun, joka on yltänyt kotimaassaan listaykköseksi!

Semifinaalissa on kaksi piristysruisketta: Suomi ja Tanska. Tanskan kasariretro on illan riemastuttavin esitys. Kaverukset ovat hauskoja, helposti lähestyttäviä ja heissä on meemipotentiaalia. Tanska on jotain aivan muuta kuin muut semifinaalin kilpailijat ja erottuu joukosta edukseen.

Jos Portugali petti kielipuoluelaiset, Tanska pääsee tänä vuonna lopullisesti pannasta. Jesper Groth ja Laurits Emanuel esittävät viisunsa alusta loppuun tanskaksi. Ensimmäinen kerta, kun Tanska laulaa viisunsa vapaaehtoisesti kokonaan omalla kielellä. Ei kuitenkaan unohdeta, että jo kaksi vuotta sitten Tanskan viisussa kuultiin kokonaiset neljä säettä tanskan kielellä. Porttiteoria pätee.

Yllättävän harvat veikkaavat Tanskaa finaaliin. Mielestäni on päivänselvää, että semifinaalissa, joka on täynnä yhdentekevää kädenlämpöistä musiikkia, Tanska tarjoaa katsojien kaipaamaa viihdearvoa. Raadit mitä todennäköisimmin vihaavat Tanskaa, koska on puritaanien mielestä väärällä tavalla retro, mutta en ihmettelisi, vaikka Tanska sijoittuisi tänä iltana yleisöäänissä kolmen parhaan joukkoon.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

Veikkaus: illan finalistit ja karsiutujat


Tiistaina veikkasin ennakkoon yhdeksän kymmenestä oikein. Ainoa virhearvio oli Kroatia, josta en itse välittänyt, mutta jonka finaalipaikasta äänekkäät euroviisufanit olivat varmoja. Twitterissä viisufanien keskuudessa on julistettu miltei maansuru Kroatian karsiutumisen vuoksi. Nyt pohdin (toivon), että olisiko Serbia tämän semifinaalin Kroatia.

Veikkaaminen on poikkeuksellisen hankalaa, koska semifinaalin taso on niin puuduttavan tylsä. Semifinaali on pullollaan esityksiä (Viro, Tšekki, Itävalta, Moldova, Serbia, Albania, Portugali) joissa on tiettyjä ansioita, mitkä puhuisivat finaalipaikan puolesta, mutta kovatasoisemmassa kilpailukavalkadissa niillä tuskin olisi merkittäviä mahdollisuuksia.

Näiden pohdintojen saattelemana veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

ISLANTI
BULGARIA
SVEITSI
KREIKKA
SUOMI
TANSKA
SAN MARINO
PORTUGALI
ITÄVALTA
ALBANIA
---
SERBIA
TŠEKKI
MOLDOVA
VIRO
LATVIA
PUOLA
GEORGIA

Rivi tuntuu väärältä, mutta ei se vatvomalla parane. Toivottavasti menee edes kuusi kymmenestä oikein.

Oma suosikkilistani


5 / 5
-
4,5 / 5
-
4 / 5
KREIKKA: Stefania – Last dance
SVEITSI: Gjon's tears – Tout l'univers
SUOMI: Blind Channel – Dark side
TANSKA: Fyr Og Flamme – Øve os på hinanden
3,5 / 5
BULGARIA: Victoria – Growing up is getting old
3 / 5
ISLANTI: Daði og Gagnamagnið – 10 years
TŠEKKI: Benny Cristo – omaga
VIRO: Uku Suviste – The lucky one
PORTUGALI: The Black Mamba – Love is on my side
SAN MARINO: Senhit (ft. Flo Rida) – Adrenalina
2,5 / 5
ITÄVALTA: Vincent Bueno – Amen
MOLDOVA: Natalia Gordienko – Sugar
2 / 5
ALBANIA: Anxhela Peristeri – Karma
SERBIA: Hurricane – Loco loco
PUOLA: Rafał – The ride
1,5 / 5
-
1 / 5
GEORGIA: Tornike Kipiani – You
LATVIA: Samanta Tīna – The moon is rising

Hyödyllisiä linkkejä


Eurovision.tv: Eurovision 2021: Vital Statistics

Yle.fi: Iina Tauriainen, Lataa itsellesi kunnon viisupuuhapaketti!

Twitter / Eurovisiya Mursiya: A map showing the nationalities of every 2021 entry's songwriters

18. toukokuuta 2021

Euroviisut 2021: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 65. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Akatemiaprofessori Hannu Salmi kirjoitti tänä keväänä Lähikuva-lehdessä julkaistussa artikkelissa Euroviisujen syntyvaiheista seuraavasti: "Eurovision laulukilpailu oli ase sodan muistoa vastaan. Alussa se oli pikemminkin aktiivisen muistinmenettämisen foorumi kuin paikka käsitellä kipeitä kokemuksia." Toisen maailmansodan aiheuttamat traumat eivät ole enää yhtä ajankohtaisia kuin ensimmäisten Euroviisujen aikaan vuonna 1956, mutta laulukilpailu ajaa jälleen samaa asiaa. Tällä viikolla eurooppalaisilla on kolmena iltana mahdollisuus unohtaa hetkeksi pandemiakurimus ja vieroittautua arjesta viisuviihteen parissa. Yhtä lailla Eurovision laulukilpailun järjestäminen välivuoden jälkeen on lohduttava osoitus siitä, että elämään on palautumassa piirteitä, jotka olivat itsestäänselvyyksiä ennen kuin koronaviruksesta oli kuultukaan.

Tämän vuoden koronaviisuihin osallistuvat esiintyjät ansaitsevat suurimman mahdollisen hatunnoston. 39 maan osallistujista yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat matkustaneet Rotterdamiin – vain Australian delegaatio on joutunut jäämään kotiin tiukkojen matkustusrajoitusten vuoksi ja maan esitys nähdään etukäteen nauhoitettuna. Viisukilpailijat ovat eläneet toista viikkoa eristäytynyttä hotellielämää omissa oloissaan sen vuoksi, että pääsevät tarjoamaan sadoille miljoonille katsojille arkielämästä etäännyttävää viihdettä. Ja mikä riemastuttavinta: suurin osa osallistujamaista on lähtenyt viisuilemaan ilon kautta.

Trendit, muoti-ilmiöt ja musiikkityylit kiertävät kehää noin 20 vuoden sykleissä. Niinpä 2020-luvun ensimmäisessä virallisessa viisukattauksessa on kuultavissa runsaasti vaikutteita vuosituhannen vaihteen populaarimusiikista. Tätä buumia pönkittää omalla tavallaan myös Suomen edustussävelmä. Parikymmentä vuotta sitten viisulavalla keikisteltiin vähissä vaatteissa ja – hämmästyttävää kyllä – tämäkin ilmiö on tekemässä paluuta. Etenkin naisesiintyjien keskuudessa paljas pinta ja niukat kimaltelevat hopea-asut ovat kovassa huudossa vuonna 2021.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksestä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.

Ensimmäisessä semifinaalissa kilpailee 16 esitystä, joista kymmenen äänestetään lauantain finaaliin.

1. LIETTUA: The Roop – Discoteque

Suomi kilpailee torstaina toisessa semifinaalissa mutta tämänkin illan kavalkadissa on mukana suomalaiskytkös. Liettuan veikeän diskoilun tekijätiimissä ovat Ilkka Wirtanen ja Kalle Lindroth – kaksikko suoraan kotimaisen popmusiikkiteollisuuden kovasta ytimestä! Sanoituksessa on osuvaa ajankuvaa korona-arjesta: ainakin kotidisko on turvallinen vaihtoehto nyt, joten on ihan ookoo tanssia yksin jos tanssituttaa.

Liettualla on kokonaispaketti kunnossa, minkä vuoksi maa on majaillut koko kevään vedonlyöntitilastoissa kymmenen parhaan joukossa. Sekä kappale että esitys ovat sopivan persoonallisia, hyväntuulisia ja taatusti viihdyttäviä. Solisti Vaidotasin veijarimainen karisma suorastaan tunkee ruudusta läpi – vähän tulee mieleen jopa naapurimaa-Latvian Renars Kaupers pari vuosikymmentä sitten.

Liettua on tupannut viime vuosina pärjäämään yleisöäänestyksissä hyvin. Tänä vuonna Liettualla kävi semifinaalijaon arvonnassa huono tuuri, sillä lähes kaikki sen vakituiset äänestäjät äänestävät toisessa semifinaalissa. Siltikin olisi hämmästyttävää, jos Liettua ei kampeaisi tänä iltana kymmenen parhaan joukkoon.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

2. SLOVENIA: Ana Soklič – Amen

Upeaäänisen laulajattaren veisu on 2020-luvulle päivitetty Anna rakkaudelle tilaisuus, joka on mankeloitu jenkkigospelkoneiston läpi.

Ana on erinomaisen taitava vokalisti, joka pääsee esittelemään äänivarojaan viisussaan. Mielestäni kappaleen suurin ongelma on sen "ylituottaminen": paketti on tuotettu niin varman päälle, että siitä on hiottu kaikki särmät pois, minkä vuoksi se kuulostaa lähinnä geneeriseltä yhdysvaltalaiselta gospelslovarilta. Laulua kuunnellessani en tunne yhtään mitään.

Uskon Slovenian karsiutuvan, mutta menestysmahdollisuudet eivät ehkä ole niin toivottomat kuin yleisesti arvellaan. Raadit voivat heltyä antamaan pisteitä huippulahjakkaalle solistille ja mistäs tietää jos Ana onnistuukin vakuuttamaan tarpeeksi myös puhelinäänestäjät.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

3. VENÄJÄ: Maniža – Russian woman

Emansipoitunut rap tarjoaa viisukontekstissa uudenlaista Venäjä-kuvaa – ja siitäkös on syntynyt kotimaassaan uskomaton kalabaliikki.

Viime vuonna Venäjän viisuedustajaksi valittu Little Big nousi valtavaksi someilmiöksi, mutta Venäjä ei kuitenkaan lähettänyt yhtyettä tänä vuonna viisuihin. Syyksi on epäilty bändin jäsenten liian myötämielistä suhtautumista Aleksei Navalnyiin. Venäjän pikaisesti kyhätyt viisukarsinnat voittanut tadžikistanilainen Maniža ja hänen itsensä sanoittama kappale ovat aiheuttaneet mielettömän polemiikin. Viisussaan Maniža ravistelee patriarkaattisia käsityksiä ja kehottaa naisia itsenäistymään. Ei ole vain yhtä oikeaa elämäntapaa. Venäläisellä naisella saa olla muitakin tavoitteita kuin päätyä nuorena naimisiin. Venäjän parlamenttia myöten on keskustelu laulun uhkaavan ihanteellisia perinteisiä perhearvoja. Oikeustoimillakin on uhkailtu. On se niin väärin, kun joku kehtaa ilmaista, että naisella voisi olla muitakin rooleja kuin olla kunniallinen vaimo aviomiehelleen.

Pisteet asenteesta, ja asennettahan Manižalla riittää. Venäjällä useat tahot toivovat Manižan karsiutuvan ja ikävä kyllä se saattaa olla mahdollista. Raadit ainakin oletettavasti vihaavat kappaletta, koska niiden mielestä Euroviisuissa ei saa olla mitään hauskaa ja rajoja rikkovaa. Venäjällä kävi myös huono tuuri: alun perin sekä Valko-Venäjän että Armenian oli tarkoitus äänestää tässä semifinaalissa mutta molemmat maat vetäytyivät viisuista. Venäjän oletettu pistesaalis laihtui huomattavasti.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 4 / 5

4. RUOTSI: Tusse – Voices

Valloittava nuorisotähti esittää tyylipuhtaan ruotsalaisen viisutehtaan standardituotoksen.

Ruotsin paketissa esiintyjä on huomattavasti kiinnostavampi kuin edustussävelmä. Lauluntekijät ovat aikaisemmin laatineet menestysviisuja (kirkkaimpana kruununa Måns Zelmerlöwin Heroes) ja hieman heikomminkin pärjänneitä viisuehdokkaita (kuten esimerkiksi Saara Aallon Monsters). Ruotsin karsintakilpailun Melodifestivalenin aikaan jotkut harmittelivatkin, ettei Tusse saanut laulettavakseen persoonallisempaa kilpailukappaletta.

Viisufanit vihaavat Ruotsin valta-asemaa Euroviisuissa. Rotterdamissa muutamat Tussen harjoitukset eivät ole menneet nappiin, minkä vuoksi vesi kielellä odotetaan Ruotsin karsiutumista. Tänä iltana vain kuusi esitystä karsiutuu. Ruotsin joutuminen tuohon kuusikkoon olisi jymy-yllätys – ja tuntuisi haljulta, koska Ruotsilla on kerrankin aidosti sympaattinen artisti. Ruotsi lienee raatiäänestyksessä jälleen kuumaa valuuttaa: niin oikeaoppisesti formaattiviisu-Voices täyttää laadun ulkoiset tunnusmerkit.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

5. AUSTRALIA: Montaigne – Technicolour

Oman tiensä kulkija on viisuhistorian ensimmäinen etäosallistuja. Montaigne tunnetaan kotimaassaan myös aktivistina, joka vähät välittää mitä muut hänestä ajattelevat.

Koronaviisuja varten on tehty lukuisia varotoimenpiteitä. Jokaiselta viisuosallistujalta vaadittiin kotimaassa nauhoitettua "live on tape" -esitystä, jota hyödynnetään, mikäli esiintyjät eivät kykene matkustamaan Rotterdamiin. Australia on ainoa maa, jonka kohdalla joudutaan turvautumaan etukäteen taltioituun performanssiin. Mielenkiintoista nähdä, kuinka luontevasti se sulautetaan osaksi suoraa lähetystä.

Näitä viisuarvioita on ajoittain hivenen vaikea raapustaa. En ole täysin tietoinen onko Australian viisu aidosti omituinen, vai olenko vain vanha pieru, joka on pudonnut kärryiltä ja tippunut nykymusiikin kelkasta. Onko Technicolour kummajainen vai juuri tervetulleella tavalla undergroundimpaa poppia? Intuitioni sanoo, että Australia karsiutuu finaalista ensimmäistä kertaa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

6. POHJOIS-MAKEDONIA: Vasil – Here I stand

Komeaääninen laulaja vetäisee kolme minuuttia unohdettavaa siirappia.

Voi Vasil-raukkaa. Hän on koulutettu taitava laulaja. Hän oli murheen murtama kun Euroviisut viime vuonna peruttiin ja hänen unelmansa torpattiin. Vasil on saanut kotimaassaan osakseen tarpeetonta kuraa, koska hänellä on myös Bulgarian kansalaisuus (Bulgariaan ei suhtauduta tällä hetkellä myötämielisesti, koska maa on asettunut poikkiteloin Pohjois-Makedonian EU-jäsenyysneuvottelujen kanssa) ja koska hän ei ole tarpeeksi maskuliininen mies mahtuakseen kapeaan miehen rooliin. Ja häntä niin julmasti parjattiin myös esimerkiksi Yleisradion Viisukupla-esikatseluohjelmassa.

Asetan sanani diplomaattisemmin: viisuintoilijat näissä veikkauksissaan usein pähkäilevät, mikä on todennäköisin karsiutuja semifinaalissa. Makedonia on vahva veikkaus. Sävelmää kuvailisin termillä yhdentekevä.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 1,5 / 5

7. IRLANTI: Lesley Roy – Maps

Irlannin Lesley etsii viisulavalla erikoisefektien keskellä oikeaa tietä, jota seurata.

Irlannin esitys pursuaa televisiokuvaan lisättyjä tehosteita. Joskus sellainen saa aikaiseksi vallankumouksellisen vaikutelman (Australia 2019), mutta Irlannin 2021 kohdalla tuntuu lähinnä kikkailulta, jolla yritetään peittää itse sävelmän mitäänsanomattomuutta. Ensimmäinen semifinaali on pullollaan naissolistien tulkitsemia reippaita lauluja. Irlannin Maps kalpenee vertailussa muihin, vaikka hengästyttävä kappale kieltämättä tahdittaisi mukavasti juoksulenkillä.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

8. KYPROS: Elena Tsagrinou – El Diablo

Kypros on ottanut vaikutteensa vain reilun kymmenen vuoden takaa. Monikansallisen tekijätiimin luomuksessa on kuultavissa ilmiselvästi Lady Gagan suurimpia hittejä. Kolme vuotta sitten Kypros saavutti viisuhistoriansa parhaan sijoituksen Fuegolla (2. sija). Kyproksessa uskotaan vakaasti espanjankielisten laulunnimien olevan tae menestykseen.

Kyproksen viisu on ehtaa viisuhömppää: laulu on päätön, halpa ja koominen lällälällällieru-hokemineen. Mutta show on tehokas, päällekäyvä ja jyräävä. Elena Tsagrinou vääntelehtii lavalla siihen malliin, että hän olisi kova vastus Twisterissä. Semifinaalin suvantovaiheen jälkeen El Diablo herättää katsojat horroksesta eikä jää keneltäkään huomaamatta. Tällaista monet odottavat Euroviisuilta. Kreikankielinen mediakin hehkuttaa tätä huomattavasti enemmän kuin Kreikan omaa kilpailukappaletta.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

9. NORJA: TIX – Fallen angel

Paholaisesta langenneeseen enkeliin. Norjalainen supertähti laulaa elämänsä vaikeuksista poikabändimelodian tahdissa ja vastaa semifinaalin pompööseimmästä performanssista enkelinsiipineen ja demoneineen.

Fallen angel on kuin tuulahdus Backstreet Boysin tai 'N Syncin levyltä. Kappale on ehjä, kokonaisuus sen sijaan välttämättä ei. Esitys on korni ja magee. Kysymys kuuluukin: toimiiko yhdistelmä? Pidetäänkö Norjan show'ta liian koomisena vai vetoaako se juuri sen takia. Pääseekö Norja finaaliin esityksestä huolimatta vai sen vuoksi?

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

10. KROATIA: Albina – Tick-tock

22-vuotiaan Voice-tähden laulu kertoo eksän heivaamisesta. Nuorten naissolistien tulkitsemia reippaita poppiksia tässä semifinaalissa riittää.

Joka vuosi viisuissa on se yksi kappale, jota kaikki muut tuntuvat hehkuttavan mutta josta en itse saa mitään irti. Minä en kuule tai näe tässä yhtään mitään mutta viisupojat ovat innoissaan ja väläyttelevät Kroatialle jopa kaikkien aikojen parasta sijoitusta. Kaipa tämä sitten pärjää.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

11. BELGIA: Hooverphonic – The wrong place

Pitkän linjan bändin (perustettu jo 1990-luvulla ennen kuin eräät tämän vuoden kilpailijat ovat edes syntyneetkään) tyylikkäässä kappaleessa morkkistellaan krapulassa. Trion jäsenet ovat viisuvuosikerran iäkkäimpiä osallistujia.

Kappale lukeutuu suosikkeihini, joten en välttämättä osaa arvioida menestymismahdollisuuksia objektiivisesti, mutta olen elätellyt toiveita, että hytkytysten ja tanssiesitysten joukossa tämä erottuisi edukseen elegantimpana ja, hm, jotenkin keski-ikäisiin vetoavampana vaihtoehtona. Belgian esityksen visuaalinen puoli on kuulemma mitäänsanomatonta, mutta rehellinen ja konstailematon bändiveto kilpailee omassa sarjassaan. Olettaisin, että raadit arvostavat ammattilaisten suoritusta korkealle.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 4 / 5

12. ISRAEL: Eden Alene – Set me free

Etiopian juutalaiselle R&B-tähdelle järjestettiin kolmen kappaleen karsinta tammikuussa. Ilmeisesti solisti ei ollut lopputulokseen tyytyväinen ja sen vuoksi Set me free -viisua on modifioitu pitkin kevättä uuteen uskoon.

Jälleen nuoren naisen esittämä iloinen popkipale, joka soutaa samoilla vesillä kuin Kypros, Kroatia ja myöhemmin esiintyvä Azerbaidžan. Pidin Israelia karsiutujana, mutta harjoitusraporttien mukaan Eden Adele on todella hurmaava esiintyjä, joka lumoavalla olemuksellaan myy onnistuneesti lavalla kökömmänkin säveltaiteen teoksen. Solisti voi pelastaa paketin finaaliin. Israel ei ole paistatellut viime päivinä mairittelevissa otsikoissa, mutta sillä harvemmin on ollut merkittävää vaikutusta maan viisumenestykseen.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

13. ROMANIA: Roxen – Amnesia

Mustanmeren länsirannikolla on viehätytty Billie Eilishista, sillä niin Romanian kuin Bulgarian viisuedustajia on verrattu maailman suosituimpaan popsensaatioon. Nuoriso-osasto on ollut Billie Eilishin apinoinnista kovin tuohtunut, ikään kuin olisi maailmanhistorian ensimmäinen kerta kun Euroviisujen kilpailukappaleet ottavat vaikutteita ajanmukaisista popmusiikin soundeista.

Romaniaa taas pidin ilmiselvänä finalistina, koska laulu edustaa juuri sellaista oikeaoppista nykypäivän poppia, jota ainakin raatilaisten uskoisi arvostavan. Euroviisuraadeissa istuu musiikkiteollisuuden portinvartijoita, jotka peräänkuuluttavat tällaista musiikkia, koska se on tällä hetkellä trendikästä. Mutta raporttien mukaan Romanian harjoitukset ovat menneet enemmän tai vähemmän penkin alle. Jos esitys on vaisu tai epäonnistunut, Romaniaa ei pelasta mikään.

PS. Ei ole ensimmäinen euroviisukytköksinen Amnesia...

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

14. AZERBAIDŽAN: Efendi – Mata Hari

Pitäähän Alankomaiden maaperällä laulaa viisuissa Mata Harista. Näin teki jo Norja vuonna 1976, jolloin viisuiltiin Haagissa. Ilmeisesti Mata Harista ei voi säveltää muuta kuin camp-viisuja. Norja 1976 oli oman aikansa campia aurinkolaseineen ja kimaltavine kalansuomuasuineen.

Azerbaidžan tarjoaa melkoista viisukitschiä itäisillä mausteilla pakarat vilkkuen. Ensikuulemalta Mata Hari ehkä hauskuuttaa, mutta höttöinen kappale ei kestä useampaa kuuntelukertaa. Azerbaidžania ei voi kuitenkaan koskaan laskea pelistä pois: maa on karsiutunut viisufinaalista vain yhden ainoan kerran ja silloinkin sijoitus semifinaalissa oli häpeällisen huono 11. sija.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

15. UKRAINA: Go_A – Šum

Semifinaalin loppu on pyhitetty vahvoille naisvokalisteille. Ukrainan hypnoottinen etnotekno kisailee omassa kategoriassaan. Solisti Kateryna Pavlenkon maaginen ääni kruunaa kiehtovan paketin.

Ukrainan tie ei ole koskaan tyssännyt semifinaaliin, eikä finaaliputki tule katkeamaan tänäkään vuonna. Ukrainan viisu kelvannee laajalle yleisölle. Niille, jotka fiilistelevät etnoa. Niille, joiden mukaan euroviisujen kuuluisi ilmentää kansallisia ominaispiirteitä (Ukrainalla on semifinaalin ainoa kappale, jossa ei kuulla sanaakaan englantia). Niille, jotka arvostavat kokeilevampaa musiikkia. Niille, jotka kaipaavat muovin sijaan jotain aitoa ja erilaista. Ylipäätään Ukraina menestyy, koska esitys on semifinaalin vahvimpia kokonaisuuksia. Ties vaikka sijoittuisi tänä iltana ykkössijalle.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

16. MALTA: Destiny – Je me casse

Mielettömällä lauluäänellä varustettu 18-vuotias lahjakkuus vetoaa suorasukaisesti itsevarmuutta uhkuen naisten itsemääräämisoikeuden puolesta.

"Ei pölkkypäät ole mun juttuni", tekee Destiny selväksi elektoswingin tahdissa. Maltan häpeämätön paketti on kohonnut veikkauksissa suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon. Enimmäkseen ruotsalaisten lauluntekijöiden kynäilemä kokonaisuus on mielenkiintoinen hybridi ultramodernia tuotantoa ja veikeitä retroelementtejä. Kaiken kruunaa Destiny Chukunyeren jäätävän intensiivinen soulahtava lauluääni ja ilmeikäs esiintyminen. Tässä on hyvä meno, joka tempaisee mukaansa. Ja Destinyn sanomaa on helppo kannattaa. Vedonnee nuoriin, vanhan liiton viisumiehet pudistavat päätään. Mutta onko Destiny turhan paljon samoilla apajilla kuin Israelin Netta kolme vuotta sitten? Yhtäläisyyksiä on viljalti aina #lupanäkyä-aspektista lähtien.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

Veikkaus: illan finalistit ja karsiutujat


Semifinaalin kattauksessa on runsaasti naissolistien esittämiä "bangereita" (Malta, Kypros, Kroatia, Israel, Azerbaidžan sekä laveamman tulkinnan mukaan myös Australia ja Irlanti), jotka saattavat syödä toistensa kannatusta. Malta ja Kypros ovat ennakkosuosikkeja ja vahvoja kokonaispaketteja. Australian ja Irlannin uskon jäävän pahasti muiden jalkoihin. Kolmikko Kroatia - Israel - Azerbaidžan käy keskenään kovaa kilpailua. Mahtavatko kaikki edetä finaaliin? Kenties Kroatia on kuitenkin koherentein pop-kappale siinä missä Israel ja Azerbaidžan kallistuvat hömpän puolelle. Toisaalta azerit Euroviisujen kestofinalisti ja maalla on ihanteellinen esiintymisnumero loppupuolella.

Semifinaalissa on useampia kysymysmerkkejä. Ymmärretäänkö Venäjää tarpeeksi? Millaisen vastaanoton Norjan show saa? Floppaako Romania vai onko se heikollakin esityksellä tarpeeksi "oikeanlainen" kelvatakseen raadeille? Riittääkö Belgian tenho finaalipaikkaan?

Näiden pohdintojen saattelemana veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

UKRAINA
MALTA
KYPROS
RUOTSI
LIETTUA
NORJA
VENÄJÄ
AZERBAIDŽAN
KROATIA
ISRAEL
---
BELGIA
ROMANIA
AUSTRALIA
SLOVENIA
IRLANTI
POHJOIS-MAKEDONIA

Oma suosikkilistani


5 / 5
-
4,5 / 5
-
4 / 5
BELGIA: Hooverphonic – The wrong place
LIETTUA: The Roop – Discoteque
UKRAINA: Go_A – Šum
VENÄJÄ: Maniža – Russian woman
RUOTSI: Tusse – Voices
3,5 / 5
MALTA: Destiny – Je me casse
KYPROS: Elena Tsagrinou – El Diablo
NORJA: TIX – Fallen angel
3 / 5
ROMANIA: Roxen – Amnesia
2,5 / 5
ISRAEL: Eden Alene – Set me free
AZERBAIDŽAN: Efendi – Mata Hari
KROATIA: Albina – Tick-tock
SLOVENIA: Ana Soklič – Amen
IRLANTI: Lesley Roy – Maps
2 / 5
AUSTRALIA: Montaigne – Technicolour
1,5 / 5
POHJOIS-MAKEDONIA: Vasil – Here I stand
1 / 5
-

Hyödyllisiä linkkejä


Eurovision.tv: Eurovision 2021: Vital Statistics

Yle.fi: Iina Tauriainen, Lataa itsellesi kunnon viisupuuhapaketti!

Twitter / Eurovisiya Mursiya: A map showing the nationalities of every 2021 entry's songwriters