30. joulukuuta 2018

Taiskan oma tie – paljasjalkaisen finnhits-artistin sielussa palaa rock

Kesällä 2018 Finnhits-festivaaleilla juontaja Timo Virkkula esitteli Taiskan tyylipuhtaana finnhits-äänenä ja paljasjalkaisena finnhits-artistina. Luonnehdinnat ovat kieltämättä osuvia. Taiska levytti ensimmäisen levytyksensä vuonna 1975, jolloin ilmestyivät ensimmäiset legendaariset Finnhits-kokoelmat. Suunnattoman suuren suosion saavuttaneita Finnhits-levyjä julkaistiin vuoteen 1981 asti, ja vain paria vuotta myöhemmin Taiska kävi ikuistamassa uransa ensimmäisen aktiivikauden viimeisen levytyksen. Taiskan menestysvuodet ajoittuvat juuri kultaisiin finnhits-vuosiin ja hänen levytyksiään sisällytettiin säännöllisesti Finnhits-kokoelmille.

Toisaalta perehtyminen Taiskan levytystuotantoon osoittaa, että hän ehti uransa aktiivisina vuosina olla muutakin kuin vain perinteinen finnhits-artisti – koko kansan tuntema Mombasa-Taiska. Erityisesti 1980-luvulla hänen levytysmateriaalinsa tyylilaji alkoi lähestyä artistin itsensä rakastamaa rockmusiikkia. Taiska halusi levyttää lauluja, joissa kuuluisi hänen oma äänensä ja joiden sanoituksissa olisi enemmän ajatuksia kuin perinteisissä iskelmäteksteissä.

Taiskan artistiprofiili kiteytyy erinomaisesti hänen viimeisen albuminsa Oma tie (1982) nimikkobiisiin, johon Raul Reiman on kirjoittanut seuraavasti:
"Sen oon mä oppinut
en vieraan virttä mä laulaa vois
mä niitä kuuntelin
mut kaikki hylkäsin
mun vain se laulu on
mä josta ääneni tunnistan"

Vicky Rostin seuraaja


Nuoren Hannele Suomisen (nyk. Kauppinen, s. 1955) sydän sykki rokille. Hänen suosikkilaulajiaan ja -bändejään olivat muun muassa Frank Zappa, Herbie Hancock, Yes ja Genesis. Lukioikäisenä Hannele paukutteli rumpuja ja lauloi rokkibändeissä.

Tie kohti finnhits-koneistoa alkoi keväällä 1975. Hannele Suominen voitti Helsingissä ravintola Alibissa Pop-Muusikot ry:n järjestämän Suomen Iskelmämestaruus-kilpailun. Virve "Vicky" Rosti oli edellisenä vuonna kruunattu samaisen kilpailun voittajaksi. Hän oli saanut samaksi kesäksi kiinnityksen Danny-show'hun ja hänen ensilevytyksestään Kun Chicago kuoli tuli kesän 1975 kuumin hitti Suomessa. Vickyn suursuosio sai luonnollisesti levy-yhtiöt kiinnostumaan kilpailun seuraavan voittajan potentiaalista. Vickyn oli napannut levy-yhtiö Scandia, nyt sen kilpailija Fazer Finnlevy tarjosi Hannelelle levytyssopimusta.

1970-luvulla suomalaisilla iskelmälaulajilla ja poptähdillä ei ollut juurikaan sananvaltaa levytysmateriaalinsa suhteen. Levy-yhtiön pomot sanelivat jokseenkin kaiken – he käyttivät päätösvaltaansa artistin taiteilijanimeä ja tyyliä myöten. Parikymppinen Hannele Suominen osoitti kuitenkin olevansa temperamenttinen tapaus, joka uskalsi ilmaista tuottajilleen painokkaasti omat näkemyksensä. Ensimmäinen kiista koski taiteilijanimeä. Hannelea oli kutsuttu jo koulussa Taiskaksi. Nimen hän oli bongannut venäläisen lastenkirjailijan Ljubov Voronkovan kirjasta Sinihilkkainen tyttö. Keväällä 2016 Ylen haastattelussa Hannele Kauppinen kuvaili kertomuksen Taiskaa:
"Se Taiska oli siinä kirjassa rohkea, vahva ja suorapuheinen tyttö joka uskalsi sanoa mitä ajattelee. Ihailin häntä paljon! En välttämättä kokenut olevani samanlainen, en ole koskaan ollut rohkea mutta olen hirveän sitkeä. Halusin olla rohkea kuin Taiska."
Finnlevyn pamput eivät olleet innostuneita slaavilaiselta kalskahtavasta esiintymisnimestä. Heidän mielestään länsimaiselle poptähdelle olisi sopinut taiteilijanimeksi paremmin Jenny. Mutta suorapuheinen tyttö ilmoitti olevansa Taiska – ja siihen ei lopulta kenelläkään ollut nokan koputtamista.

Mombasa – kaikkien aikojen turisti-iskelmä


Taiskan ensimmäinen single Mombasa / Lokki purkitettiin syksyllä 1975. Mombasa on alun perin italialaisen elokuvasäveltäjä Fabio Frizzin sävellys Ibo-lele, joka sävellettiin Amore libero -elokuvaan (1974). Alkuperäisessä Ibo-lelessä ei ole lainkaan sanoitusta. Suomessa oli ollut pitkään tapana tehdä mielenkiintoisista instrumentaalisävellyksistä laulettuja versiota. Jyrki Lindström kirjoitti lomamatkallaan Mombasassa Ibo-leleen sanoituksen. Mombasa tulikin myöhemmin Jyrki Lindströmille tutuksi paikaksi, sillä hänet nimitettiin muutamaa vuotta myöhemmin Yleisradion ensimmäiseksi Afrikan kirjeenvaihtajaksi. 1970-luvulla popiskelmien sovitukset olivat suuria ja kunnianhimoisia. Paul Fagerlund laati Mombasaan suggestiivisen – suorastaan katarttisen – sovituksen, joka kasvaa oikeaoppisesti laulun edetessä.

Aluksi Taiskan single ei herättänyt minkäänlaista huomiota. Kesti yli puoli vuotta ennen kuin Mombasa löydettiin. Laajempaa julkisuutta laulu saavutti helmikuussa 1976, jolloin Taiska pääsi esittämään sen Yleisradion Iltatähti-ohjelmaan. (Yle Areenassa katsottavissa lähetyksestä otteita, myös Taiskan esiintyminen kohdasta 09:50 alkaen.) Huhtikuussa Mombasa nousi ensimmäistä kertaa listoille. Kesällä Mombasa pomppasi singlelistoilla viiden myydyimmän joukkoon ja kappale menestyi myös erinomaisesti radion Jokamiehen listalla. Mombasa sisällytettiin syksyllä 1976 julkaistulle Finnhits 4 -kokoelmalle. Finnhits-kokoelmien myyntiluvut hipoivat tuohon aikaan sataatuhatta äänitettä, joten Mombasa on raikunut suomalaisten kotitalouksien levysoittimissa sekä autojen ja matkaradioiden kasettipesissä. Sangen tuntemattomaksi jääneestä italialaisesta elokuvasävelmästä muodostui valtava menestyshitti Suomessa.

Kappaleen menestyksen vanavedessä Taiska matkusti valokuvausmatkalle Mombasaan. Intian valtameren rannalla ikuistettiin valokuvat hänen ensimmäiselle LP-levylleen, joka sai luonnollisesti nimekseen Mombasa. Muutamat lauluntekijät olivat hieman nyreissään, koska lomamatkalle pääsi laulun tulkitsija eikä kappaleen sanoituksen kehittänyt Jyrki Lindström. Hannele Kauppinen tähdentää, että hän maksoi matkan omasta pussistaan, vaikka huhujen mukaan kyseessä olisi ollut jonkinlainen palkintomatka Mombasan tunnetuksi tekijälle.

Mombasa on vuosikymmenien saatossa noussut todelliseksi ikivihreäksi finnhits-klassikoksi. Movetron levytti laulusta ysärivaikutteisen version kolmannelle albumilleen 3. aste vuonna 1997. Todellisen uuden tulemisen laulu koki vuonna 2002, kun metalliyhtye Denigrate versioi kappaleen Menolippu Mombasaan -elokuvan tunnuskappaleeksi. Elokuvan myötä uusi sukupolvi löysi Mombasan. Denigraten versio soi radiokanavilla tiuhaan tahtiin ja valloitti singelistan kärkisijat. Tätä nykyä laulu on karaokelaulajien puhkikuluneimpia suosikkeja ja onpa laulu muun muassa noteerattu kaikkien aikojen matkabiisinä.

Hittiputki jatkuu vuonna 1976


Mombasa nosti Taiskan iskelmäkansan suosikiksi. Syksyllä 1976 listoille kohosi Taiskan seuraava hitti Moi moi vain. Kappale julkaistiin alkuvuodesta 1977 ilmestyneellä Finnhits 5 -kokoelmalla, minkä myötä varmistettiin, että Moi moi vain -rallatuksen tarttuva kertosäkeistö soi ympäri Suomenniemeä. Kappaleen sovituksesta vastasi muuan 23-vuotias Kalervo Halonen. Moi moi vain on hänen pitkän ja ansiokkaan uransa ensimmäinen sessio iskelmälevytyksen sovittajana ja orkesterin johtajana. Elettiin aikaa, jolloin kepeimpiäkin iskelmärenkutuksia säestettiin laajalla kokoonpanolla: esimerkiksi Moi moi vain -levytyksen taustalla soittaa neljä jousisoittajaa ja kolme puhallinsoittajaa.

Syksyllä 1976 Taiska osallistui Syksyn sävelen loppukilpailuun kappaleella Haltin häät. Tarunomainen kilpailulaulu oli Hannu Seppäsen ideoima, jota levy-yhtiömies Arto Alaspää hieman modifioi mieleisekseen. Syksyn sävel eli vuonna 1976 todellista kukoistusaikaansa. Katsojaluvut liikkuivat kahden ja puolen ja kolmen miljoonan välillä. Kansalaiset osallistuivat postikorttiäänestykseen aktiivisesti ja postinkantajat kantoivat selkä vääränä satojatuhansia postikortteja Mainostelevisioon ääntenlaskentaan. Jo esiintyminen Syksyn sävelen finaalissa tarjosi suunnattoman julkisuusarvon ja takasi keikkojen riittävyyden ja hintatason. Taiska – uusi tulokas – kilpaili vuoden merkittävimmässä musiikkikilpailussa samalla viivalla 1970-luvun hittinimien, kuten Katri Helenan, Hectorin, Fredin ja Jussi Raittisen kanssa. Haltin häät sijoittui postikorttiäänestyksessä kuudenneksi. Vaikka laulu ei kärkisijoille yltänytkään, se on noussut ajan myötä elämää suuremmaksi kestosuosikiksi, joka muistetaan paremmin kuin kilpailussa edelle sijoittuneet kappaleet. Erityisesti lapset tykästyivät kappaleeseen ja Haltin häitä hoilattiin koulujen juhlissa. Ja onhan laulu sittemmin päätynyt ala-asteen laulukirjoihin.

Kolme menestyshittiä vuoden 1976 aikana pitivät Taiskan nimen hyvin esillä. Keväällä 1977 julkaistiin hänen debyyttialbuminsa Mombasa. Älppäri sisälsi uuden hitin Ihmemaa, joka oli parhaimmillaan jukeboksien viidenneksi kuunnelluin kappale ja – luonnollisesti – löysi tiensä Finnhits 6 -kokoelmalle. Taiskan Mombasa-albumi viihtyi albumilistoilla usean kuukauden ajan sijoittuen parhaimmillaan miltei kärkikymmenikköön.

Laulukilpailuja ja kansainvälisiä edustustehtäviä


Loppuvuodesta 1977 koitti Taiskan uran kansainvälisesti merkittävin esiintyminen. Hän kilpaili Tokiossa Yamahan musiikkifestivaaleilla (World Popular Song Festival) Arto Alaspään ja Pertti Reposen svengaavalla menobiisillä Boogie man. Veikko Samuli laati kappaleeseen erinomaisen mukaansatempaavan sovituksen, jonka intro lähtee kuin tykin suusta ja pitää otteessaan koko kolmeminuuttisen ajan. Toiseksi esitykseksi kilpailuun Taiska oli valikoinut repertuaaristaan Haltin häät, johon Pertsa Reponen kynäili englanninkielisen sanoituksen Arctic wedding. Boogie man tehosi tuomaristoon sen verran hyvin, että Taiska äänestettiin finaalikierrokselle asti. Samaan kilpailuun osallistuivat muun muassa Baccara ja tuleva euroviisuvoittaja Olsen Brothers Tanskasta – sekä monia muitakin 1970-luvun Euroviisuista tuttuja nimiä.

Helmikuussa 1978 Taiska kilpaili Viisut '78 -ohjelmassa, jossa Yleisradio etsi edustussävelmät Eurovision ja Intervision laulukilpailuihin. Taiska voitti interviisuehdokkaiden kilpailusarjan ylivoimaisesti Arto Alaspään ja Hannu Seppäsen tenhoavalla kappaleella Miksi näin.


Intervision laulukilpailut oli järjestetty Puolassa Sopotin musiikkifestivaaleilla edellisenä vuonna ensimmäistä kertaa ja tuolloin osallistuvat yleisradiot olivat saaneet lähettää kilpailuun kaksi edustajaa. Käytäntöä oli tarkoitus jatkaa vuonna 1978, joten matkalipun Sopotiin lunasti Taiskan lisäksi interviisukarsinnoissa toiseksi sijoittunut yhtye Ikaros, jota luotsasi Reijo Karvonen. Ennen elokuun h-hetkeä puolalaiset kilpailujärjestäjät lähettivät Yleisradiolle ukaasin: Intervision laulukilpailu on tänä vuonna paisumassa liian suureksi, minkä seurauksena suurin osa osallistujamaista saa sittenkin lähettää vain yhden kilpailijan. Ja mikä ikävintä Taiskan kannalta, puolalaiset ilmoittivat kilpailuun osallistuvan niin paljon naissolisteja, joten voisiko Suomi lähettää sen bändin. Niinpä Taiskan edustusmatka Sopotiin torpattiin ja Suomea lähti edustamaan Interviisuihin Suomen-karsinnassa toiseksi sijoittunut Ikaros – joka tosin esitti Sopotissa toisena kilpailukappaleenaan Miksi näin englanniksi nimellä Tell me why. "Ikaros lähtee Sopotiin – Taiska kalaan", otsikoi Katso-lehti Interviisujen erikoisia käänteitä.

Seuraavana vuonna Taiska oli jälleen mukana interviisukarsinnoissa Kim Kuusen sävellyksellä Tule. Ikävä kyllä Taiska ei saanut revanssia, sillä Tule jäi raadin kynsissä neljänneksi. Euroviisukarsinnoissa Taiska nähtiin vuonna 1981. Hän osallistui Raul Reimanin säveltämällä ja sanoittamalla vaikuttavalla balladilla Hiroshima, jonka kantaaottavaa sanoitus istui hyvin ajan henkeen. 1980-luvun alkuvuosina ydinasevarustelu Euroopassa kiihtyi ja laajat kansanosat ympäri maanosaa mobilisoituivat rauhanliikkeisiin. Euroviisukarsintojen rockhenkinen asiantuntijaraati sijoitti Hiroshiman kolmanneksi ja valitsi Suomen viisuedustajaksi Riki Sorsan. Koskettava Hiroshima on vuosikymmenien saatossa osoittanut kestävyytensä ja laulun sanoma ei valitettavasti ole menettänyt ajankohtaisuuttaan.

Syksyn säveleen Taiska pyrki uudelleen vuosina 1977 ja 1978, mutta hänen esittämänsä kilpailukappaleet eivät läpäisseet esiraadin seulaa. Vuonna 1977 yritettiin kappaleella Silmiesi meri ja 1978 laululla Loitsukannel – joka kieltämättä on veistetty aika lailla samasta puusta kuin Haltin häät. Mytologiasta ammentavia iskelmiä.

Taiskan finnhitsit

Finnhits 4: Mombasa (1975)
Finnhits 5: Moi moi vain (1976)
Finnhits 6: Ihmemaa (1977)
Finnhits 8: Miksi näin (1978)
Finnhits 9: On uusi päivä huominen (1978)
80-luvun Finnhits 2: Yhden kerran (1980)
80-luvun Finnhits 3: Rannalla (1980)
80-luvun Finnhits 4: Hiroshima (1981)

Diskoa ja Disneyä


Taiskan toinen albumi, joka sai ytimekkäästi nimekseen Taiska, ilmestyi vuonna 1978. 1970-luvun viimeisinä vuosina länsimaisen popmusiikin teollisuudessa elettiin todellista diskohuumaa. Kotimaiset popiskelmälevyt ottivat runsaasti vaikutteita muodikkaasta diskomusiikista, joten Taiskakin pääsi tekemään tuttavuutta diskorytmien kanssa. Toiselle albumille sisältyi muun muassa seitsemänminuuttinen kiihkeä diskoversio 60-luvun ikivihreästä Don't let me be misunderstood (Sä vain tiedät mistä aloittaa), jonka keskieurooppalainen yhtye Santa Esmeralda oli tuunannut diskoasuun. Ajanmukaista hittisoundia edusti niin ikään Baccara-käännös Sulle ainiaan (Love you till I die). Myös suomalaiset säveltäjät innostuivat diskosta: Jori Sivosen Sataa vain ja Michael Kujawan Pieni musta kissa ovat mitä mainioimpia näytteitä varhaisista kotimaisista diskoiskelmistä.

Loppuvuodesta 1978 ensi-iltansa Suomessa sai Disney-animaatio Pelastuspartio Bernard ja Bianca (The Rescuers, 1977). Elokuvasta ilmestyi suomenkielinen kuunnelma-LP, jolle Taiska sai kunnian laulaa piirretyssä kuultavat kappaleet (YouTubessa kuultavissa On uusi päivä huominen ja Sua jossain kaivataan). Laulujen suomenkieliset sanoitukset syntyivät Hectorin kynästä.

Lällärit pois! – täältä tulee rock-Taiska


Nuorena rokkia kuunnellut Hannele Suominen ei koskaan mieltänyt tyypillistä finnhits-musikkia – popiskelmiä ja käännöshittejä – omaksi jutukseen. Hänen sielussaan paloi rock, ei iskelmä. Keikoilla hän esittikin monenmoista musiikkia. Artistiuransa kaksijakoisuudesta hän kirjoitti vuonna 2005 seuraavasti:
"Kymmeneksi vuodeksi oli selkeä kuva Taiskasta käännösiskelmä-genressä potkaistu takapuoleeni: ala painua siitä keikalle tanssilavoille, ja -ravintoloihin. Ei siinä mitään, laulaminen oli aina intohimo, lauloinpa mitä hyvänsä. Ja lauloinkin ihmisten kiusaksi kaikenlaista. Kuusamon Käylässä parit hiihtivät lattialla Rainbow'n tahtiin ja Turun Ruissalossa vetäisin valssia odottavalle kansalle Lontoon skidit. Tehtiin Arto Sotavallan kanssa kaksi kesäshow'ta (Dannystä katsottiin mallia). Opiskelin klassista äänenmuodostusta, soittelin vanhaa kitaraani, säveltelin ja sanoittelin. Keikalla soitettiin Elviksestä Helismaahan." (Hannele Kauppinen, 2005)
Vuonna 1978 Finnlevyyn palkattiin Pekka "Takku" Kotilainen, jonka vastuulla oli muun muassa artistikontaktien hoitaminen. Takku oivalsi nopeasti, että Taiskan ääntä on hyödynnetty aivan vääränlaisessa musiikkigenressä – hänen äänestäänhän tunki läpi rock. Takku Kotilaisen ansiosta vuosikymmenen vaihduttua 1980-luvuksi Taiskan musiikkityyli muuttui. Siinä missä kaksi ensimmäistä älppäriä olivat tyylipuhtaita "finnhits"-levyjä, kolmannella albumilla Villi vapaudenkaipuu (1980) tuotiin esille Taiskan rockmieltymystä. 1970-luvun albumit oli tuottanut Arto Alaspää, 80-luvulla Taiskan levytysten musiikillisena nokkamiehenä toimi Jori Sivonen. Vaikka Sivonen profiloitui myöhemmin vankaksi iskelmämieheksi, hänen taustansa oli rockissa ja progessa: 1970-luvulla Jori Sivonen oli soittanut koskettimia progebändi Tabussa.

Taiskan 1980-luvun levytyksiä on usein luonnehdittu jonkinlaiseksi iskelmärokiksi. Kitaristit Janne Louhivuori ja Juha Björninen tiluttelivat antaumuksella tarjoten lauluille riittävän uskottavan rocksoundin. Rocklevyille ominaiseen tapaan Villi vapaudenkaipuu -vinyylin takakanteen kirjattiin kaikkien levyllä soittavien muusikoiden nimet. Iskelmälevyillä sellainen ei ollut suinkaan yleistä; useimmiten taustasäestys kuitattiin korkeintaan maininnalla "sovittajan johtama studio-orkesteri". Kuuleman mukaan Tasavallan Presidentissäkin soittanut basisti Häkä Virtanen ei ollut mielissään ajatuksesta, että hänen nimensä päätyy "iskelmälaulajan" levylle ja rokkipoliiseille paljastuu hänen tienaavan elantonsa iskelmälevytysten studiomuusikkona.

Kolmannella levyllään Taiska lauloi muun muassa Rainbow'n tunnetuksi tekemän Since you've been gone -hitin suomeksi nimellä Prätkä ja tie. Levyn kansikuvassa esiteltiin räväkkä prätkämimmi-Taiska, tosin siihen tuskin vaadittiin sen erikoisempaa stailaamista: Taiska kulki näihin aikoihin keikkamatkansa moottoripyörällä. Yhdysvaltalaisen rocklaulajan Linda Ronstadtin repertuaarista poimittiin Justine (Näin käy) ja Girls talk (Anna lämpösi loistaa). Hillel Tokazier sävelsi levylle lystikkään rallin Lällärit pois. Raul Reimanin kirjoittama sanoitus kuvastaa osuvasti Hannele Suomisen musiikillista heräämistä:
"Silloin maailma syntyi kun mä kohtasin rokin
järkytti sydäntäni rokissa se jokin"
Villi vapaudenkaipuu -albumin todellinen niitti on kuitenkin Taiskan versio Pelle Miljoona & 1980 -yhtyeen tuoreehkosta hitistä Tahdon rakastella sinua.

Kotimaisen musiikkihistorian myyttejä: Taiska ja Albert Järvinen


Taiska levyttämässä Tahdon rakastella sinua oli alun perin Takku Kotilaisen idea. Hän ajatteli kappalevalinnan ravistelevan perusteellisesti Taiskan imagoa. (Katso Yle Areenasta Taiskan Tahdon rakastella sinua -esitys Iltatähdessä joulukuussa 1980) Vastaanotto oli ristiriitainen. Kappaleen kirjoittanut Ari Taskinen ilmaisi suorasukaisesti ärsyyntyneensä, kun iskelmälaulajan maineessa ollut Taiska esitti heidän kappaleensa. Raja-aidat musiikkikentällä olivat tuohon aikaan jyrkät, eikä niiden ylittäminen ollut suotavaa. Taiska oli noussut musiikkimaailmaan kaupallisen finnhits-koneiston kautta, mikä oli suorastaan kirosana punkpiireistä ponkaisseille Pelle Miljoonalle ja hänen bändikavereilleen. 1980-luvulla vastakkainasettelu teolliseksi leimatun iskelmän ja omaehtoiseksi kehutun suomirockin välillä vain syveni.

Taiskan Tahdon rakastella sinua -levytykseen liittyy eräs kotimaisen rockmusiikin historian myyteistä. Pitkään eli sitkeästi käsitys, jonka mukaan kappaleen kitarasoolon soittaisi Albert Järvinen. Aikoinaan Hurriganesin internetsivuilla ja keskustelufoorumeilla vannoutuneimmat Ganes-fanit ilmoittivat käyneensä ostamassa Taiskan 20 suosikkia -CD:n, koska se sisältää "harvinaisen Albertin soittaman soolon". Tieto on kuitenkin osoittautunut vääräksi. Albert Järvisen nimeä ei ylipäätään mainita Villi vapaudenkaipuu -LP:n soittajatiedoissa ja myytti on murrettu esimerkiksi John Fagerholmin ja Jaakko Riihimaan Albert Järvinen -tietokirjassa (2010):
"Näiden aikojen sitkeä urbaani legenda puolestaan on se, että Järvinen olisi mukana 1980 äänitetyllä Taiskan (oik. Hannele Kauppinen) singlen Lällärit pois B-puolella, jossa on Ari Taskisen kappale Tahdon rakastella sinua. Mitenkään erityisesti Järviseltä kyseinen kitara ei kuulosta. Tämän vahvistaa Juha Björninen: 'Soolon soitan Tahdon rakastella -biisissä minä ja Janne Louhivuori hoitaa komppikitaran. Tieto Järvisestä tässä yhteydessä on joku väärinymmärrys.'" (Fagerholm & Riihimaa 2010, 238)
Vaikka Taiskan kolmas pitkäsoitto Villi vapaudenkaipuu sisältää rokahtavia levytyksiä, albumi ei kuitenkaan ole kokonaisuudessaan rokkia. Taiska itse kiteytti Villi vapaudenkaipuu -albumin tyylin tyhjentävästi vuonna 2005:
"Ei siitä mitään rokkilevyä oikeastaan tullut, mutta suuntaviitta pyörähti jo 45 astetta." (Hannele Kauppinen, 2005)
Älppärin sadosta listoille nousivat sen ensimmäiset singlelohkaisut Yhden kerran ja Rannalla, jotka edustavat levyn iskelmällisintä antia. Esko Koivumiehen säveltämä Yhden kerran etenee lähestulkoon humppapoljennossa, joskin säestyksessä pääosassa on rautalankasoundia jäljittelevä kitara. Rannalla taas on alun perin ruotsalaisen Björn Skifsin levyttämä Angelica & Ramone. Villi vapaudenkaipuu -albumin helmiin lukeutuu ehdottomasti myös tunnelmallinen Aamulla yksin, joka on suomenkielinen versio yhdysvaltalaisen Styx-yhtyeen hitistä Boat on the river. Taiskan levytys jäi aikoinaan vähälle huomiolle, mutta vuonna 1993 Riki Sorsa levytti laulusta suurhitin versiollaan Joki. Näin ollen Riki Sorsa on päihittänyt Taiskan ainakin kahdesti: vuoden 1981 euroviisukarsinnoissa ja Boat on the river -laulun suomenkielisen levytyksen menestyksessä.

Kaikkien aikojen ensimmäinen koneiskelmä


Taiskan 1980-luvun levytysten sovittaja ja tuottaja Jori Sivonen erikoistui syntetisaattoreihin ja konesoundeihin. Häntä pidetään suomalaisen koneiskelmän kehittäjänä ja hänen perehtyneisyytensä konesoundeihin teki hänestä 1980-luvun alkupuoliskolla Suomen työllistetyimmän iskelmäsovittajan. Vuonna 1981 Sivonen sovitti Taiskalle kappaleen, joka on tiedettävästi kaikkien aikojen ensimmäinen kokonaan koneilla ilman ensimmäistäkään oikeaa instrumenttia säestetty valtavirran iskelmälevytys. Ei voittajaa on alun perin ranskalaisen Janic Prévostin kappale J'veux d'la tendresse, josta itse Elton John innostui niin paljon, että levytti sen englanniksi nimellä Nobody wins.

Jori Sivonen taustoitti keväällä 2005 Selvis-lehden haastattelussa Ei voittajaa -levytyksen valmistumisprosessia. Taustat valmistuivat Mini-Moogilla ja Rolandin Jupiter 8 -syntikalla.
"Aamulla kello 9 Takomostudiossa alettiin tehdä ja kello 6 seuraavana aamuna lopetettiin. Mini-Moogilla ja simppeleillä analogisilla sekvenssereillä trigattiin esim. virvelisoundi erilaisia kohinoita lisäämällä. Rumpukoneet siihen aikaan oli naurettavia vehkeitä, ei ollut vielä esim. TR-808:aa. Jokainen rumpusoundi oli vaan potikoita vääntelemällä väsättävä. Kyllä siinä meni valtavasti aikaa nimenomaan rumpujen tekemiseen. – – Pakko sanoa, kun sattumalta äskettäin kuulin sen biisin, ettei siinä mitään vikaa ole edelleenkään." (Selvis-lehti 02/2005)
Ei voittajaa on Raul Reimanin väkevimpiä sanoituksia, jossa ollaan aivan perimmäisten kysymysten äärellä. Mitä hyötyä on ihmiskunnan valtataisteluissa, kun loppu häämöttää väistämättä jokaisella. "Ei voittajaa jää yhtäkään, kun viimein loppu koittaa." Huoli ihmisten ahneudesta, iänikuisesta voitontavoittelusta, saastuttamisesta ja ydinasevarustelusta on synnyttänyt viiltävän sanoituksen. "Voit voittaa aina taistelun mut sama tuomio on sun." Nämä viisaat sanat ovat olleet usein mielessä viime aikoina niin suurvaltapolitiikkaa kuin tyhjänpäiväisiä sosiaalisen median kiistoja seuratessa.

Omin päin omalla tiellä


Taiskan neljäs pitkäsoitto valmistui vuonna 1982. Albumin sisältöä kuvastaa osuvasti sen nimi Oma tie. Taiska ei halunnut laulaa pelkästään tavanomaisia rakkauslauluja ja iskelmäsanoituksia. Hiroshiman ja Ei voittajaa -kaltaisten kantaa ottavien kappaleiden ohella levyllä on lauluja muun muassa itsensä etsimisestä (Oma tie ja Omin päin) ja nuoruuden kasvukivuista (Kolmentoista). Vapaan kasvatuksen kauhukuvia maalaillaan Taiskan itsensä kirjoittamassa laulussa Milloin etsit lastasi. Systeemi on Raul Reimanin kiehtova sanoitus dystopiasta, jossa tietokoneet ovat vallanneet kaiken, jopa ihmisten mielet.
"Et pääse pois
se mahdotonta ois
aina systeemi valvoo
et yksin tee ees kuolemaa
sen tallentaa ATK
pelkkä tunnus et muuta oo
aina kuulumme systeemiin
meiltä tahtomme poistettiin"
Ehkäpä Raul Reiman osasi jo kolmisenkymmentä vuotta aikaisemmin ennakoida nykyaikaisen digitaalisen verkkomaailman algoritmeineen, kyberhyökkäyksineen ja evästeineen, joiden avulla suuryritykset valvovat pienen ihmisen nettikäyttäytymistä. Kasarivaikutteisen futuristisen sovituksen ehdoton kohokohta on kaikuefekti säkeessä "oot 110950-robotti". 11.9.1950 on sanoituksen kirjoittaneen Raul Reimanin syntymäpäivä.

Oma tie -albumilla Taiskan soundia jalostettiin entistä rokimmaksi. Loistavina rockkitaristeina musisoivat jälleen Juha Björninen ja Janne Louhivuori. Raspikurkkuinen Pat Benatar oli saavuttanut kappaleellaan Fire and ice Grammy-palkinnon vuoden 1982 parhaana naisrockaktina. Taiska levytti laulun suomeksi nimellä Tuli ja jää. Levytyksen taustasäestyksessä Björninen ja Louhivuori kepittelevät siihen malliin, että soitannan luulisi kelpaavan kriittisimmällekin rockpuritaanille. Autenttista rockilmaisua tavoitellaan myös kappaleissa Milloin etsit lastasi, Beatles-coverissa Hei pojat (Daytripper) ja Kielletyt käskyt.

Päätösraita Kielletyt käskyt on älppärin huikeimpia vetoja. Kristina Hautala lauloi kyseisen Lasse Mårtensonin säveltämän ja Jukka Virtasen sanoittaman kappaleen alun perin Jörn Donnerin ohjaamassa elokuvassa Mustaa valkoisella (1968). 1960-luvun lopussa valloillaan olivat arvoristiriidat ja sukupolvien väliset konfliktit. Aikakauden ilmapiiri huokui yhteiskunnan moraaliarvoja ravistelevassa sanoituksessa. Kiellettyjen käskyjen päivittäminen suoraviivaiseksi rockversioksi punkin ja uuden aallon aikana oli nerokas oivallus, sillä Taiskan levytyksessä on jopa pienoinen anarkistinen vivahde. Ilmiselvää kulttikamaa. Poprocklaulajatar Irina levytti laulusta oman versionsa vuonna 2010, mutta hänen näkemyksensä asiasta on hyvin samankaltainen kuin Taiskalla.

Taiska kirjoitti vuonna 2005 Oma tie -albumistaan seuraavasti:
"Aloin löytää viimeiselle LP:lleni selkeämmän linjan. Jori Sivonen, tuottaja, auttoi ja uskalsi olla radikaali. Kappaleet asettuivat paikoilleen nopeasti ja sovitukset veivät selvästi rokkiin päin. Silti jotain puuttui, tai jotain oli liikaa... En oikein kelvannut mihinkään genreen, olin yhä se Taiska, joka maistuu vähän tuolta, vähän tältä. Ja se olen ilmeisesti vieläkin. Ehkäpä se onkin voimavara?" (Hannele Kauppinen 2005)
Näin kolme ja puoli vuosikymmentä myöhemmin voisi luonnehtia Taiskan Oma tie -LP:n olevan täysin omanlaisensa kokonaisuus vuoden 1982 "iskelmätarjonnassa" ja aikoinaan aivan liian vähälle huomiolle jäänyt helmi. Taiskan tuotanto on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin muiden aikansa iskelmälaulajien – persoonallisuudessa hän päihittää paulakoivuniemet, anitahirvoset ja einit mennen tullen. Taiskan levytykset ovat pyrkineet yhdistämään iskelmä- ja rockilmaisua aikana, jolloin se ei ollut lainkaan yleistä. Vaikka nykyään eri musiikkityylien sekoittumista pidetään voimavarana, 1980-luvun alussa kevyt musiikki kategorisoitiin vahvasti eri lokeroihin, joten ei ollut suinkaan ihmeellistä, ettei Taiska kokenut kelpaavansa mihinkään genreen. Haltin häihin ja Mombasaan ihastuneet vieroksuivat rokahtavampaa materiaalia ja kotimaiset rockpiirit eivät missään vaiheessa ottaneet iskelmästä ponnistanutta artistia omakseen. Taiskan rockuskottavuutta vähensi entisestään, että laulut olivat enimmäkseen muiden tekemiä ja suurelta osin käännöskappaleita. Fundamentalistisessa rockdiskurssissa musiikki hyväksytään aidoksi ainoastaan siinä tapauksessa, jos se on tehty itse. Kun vielä Taiskan 1980-luvun levytysten sanoituksista vastasi enimmäkseen iskelmämies Raul Reiman, Taiskan laulujen myyminen rockväelle osoittautui suorastaan toivottomasti tehtäväksi. Taiskan 1980-luvun levytystuotanto on jälleen yksi osoitus siitä, että Raul Reiman oli tuohon aikaan Suomen ylivoimaisesti tuotteliain iskelmäsanoittaja.

Hyvästit laulaja-Taiskalle


Vuonna 1983 Taiska levytti vuoden euroviisuvoittosävelmän Si la vie est cadeau, johon Juha Vainio kirjoitti suomenkielisen sanoituksen Lahjan sain. Se jäi Taiskan viimeiseksi levytykseksi pitkään aikaan. Taiska oli leipääntynyt keikkailevan iskelmälaulajan työnkuvan kapea-alaisuuteen ja halusi oppia muutakin ilmaisua. Taiska on myöhemmin paljastanut, että viimeisinä vuosina keikkaillessaan hän saattoi lauluihin eläytymisen sijaan ajatella esimerkiksi veroilmoituksen täyttämistä. Intohimo tekemiseen alkoi hiipua. Vuonna 1986 Hannele – tässä vaiheessa sukunimeltään – Kauppinen pääsi opiskelemaan Teatterikorkeakouluun ohjaajalinjalle. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivaan mukaan "laulaja-Taiska" haudattiin sillä hetkellä, kun opiskelupaikka varmistui (Latva & Tuunainen 2004, 423). Valmistumisensa jälkeen hän on vaikuttanut Kemin kaupunginteatterissa ohjaajana ja dramaturgina. Teatterissa sai luoda taidetta ilman rajoja.

Musiikkia Hannele Kauppinen ei missään vaiheessa hylännyt, vaikka elämä keikkalaulajana päättyikin. Musiikki näytteli merkittävää roolia lukuisissa Kauppisen teatteriproduktioissa. Hän teki läheistä yhteistyötä Kemin kaupunginteatterin kapellimestarin Sami Itkosen kanssa. Uutta musiikkia tarvittiin monenmoisiin tarpeisiin myös teatterimaailmassa.

Finnhits-nostalgia tuo takaisin estradeille


Onneksi Hannele Kauppinen ei missään vaiheessa luopunut lopullisesti "laulaja-Taiskasta". Aktiiviuransa päätyttyä Taiska esiintyi silloin tällöin satunnaisissa nostalgiateemaisissa tilaisuuksissa ja television muisteluohjelmissa. 1990-luvulla alkoi esiintyä orastavaa finnhits-nostalgiaa ja kysyntä kasvoi entisestään. Mombasa on jäänyt pysyvästi kotimaisen populaarimusiikin historiaan. Laulu on valikoitu mukaan kymmenille ja taas kymmenille "kaikkien aikojen ikivihreitä suomihittejä" sisältäville kokoelmajulkaisuille. Nostalgiahuumassa kyseltiin, missäköhän Mombasan alkuperäinen esittäjä mahtaakaan vaikuttaa. Mombasa yhdistettiin ja yhdistetään edelleen Taiskaan tavaramerkin omaisesti. Sinänsä Taiskan levytystuotannon monipuolisuuden huomioon ottaen on harmillista, että monien käsitys Taiskasta rajoittuu ainoastaan Mombasaan.

Taiskan 61 levytyksestä 40 on julkaistu 20 suosikkia -sarjan
kokoelmilla. Varsinkin toisen harvinaisempia levytyksiä
sisältäneen Rannalla-kokoelman julkaiseminen oli todellinen
kulttuuriteko, mutta eikö Warnerin arkistoista tosiaan löytynyt
edustavampaa kansikuvaa?
Taiskan tuotannosta julkaistiin ensimmäinen CD-julkaisu vuonna 1996 Fazerin 20 suosikkia -sarjassa. Kokoelma sai luonnollisesti alaotsikokseen Mombasa. Loppuvuodesta 2000 Taiskan musiikkia aikoinaan fiilistelleet hieraisivat silmiään hämmästyksestä: levykauppoihin oli ilmestynyt toinenkin Taiskan 20 suosikkia -kokoelma. Taiska levytti ensimmäisen aktiivikautensa aikana kaikkiaan 61 levytystä, joten 20 suosikkia -levyjen ansiosta hänen tuotantonsa oli erinomaisen hyvin saatavilla CD-formaatissa. VLMedia julkaisi viime vuonna ensimmäisestä Mombasa-kokoelmasta uusintapainoksen, jota myydään edulliseen hintaan marketeissa ja huoltoasemilla.

Syksyllä 2004 Taiska esiintyi vierailevana tähtenä Einin kaikkien aikojen ensimmäisessä juhlakonsertissa Savoy-teatterissa Helsingissä. Vuoden vaihduttua vuorossa olivat Esa Niemisen luotsaamat Finnhits-teemaiset esiintymistilaisuudet yhdessä Einin, Dannyn, Markku Aron ja Kisun kanssa. (YouTubessa katsottavissa viisikon pitkä hittipotpuri sekä Einin ja Taiskan yhteisesitys laulusta Vie vain, jonka molemmat ovat levyttäneet vuonna 1978.) Keväällä 2006 Taiska keikkaili yhdessä Kirkan kanssa Kahden hullun matka -kiertueella. Kirka ja Taiska – kaksi rocksielua, jotka ovat joutuneet tekemään uriensa aikana kompromisseja iskelmäyleisön kanssa.

Vuosi 2005 merkitsi Taiskalle eräänlaista comebackia. Hannele Kauppinen täytti 50 vuotta ja Mombastasta tuli kuluneeksi 30 vuotta. Juhlavuosien kunniaksi Fazer Finnlevyn äänitearkiston omistava Warner Music Finland julkaisi kesäkuussa hienon tuplakokoelman Matkalla – Kaikki parhaat eilen ja tänään, johon koottiin 36 Taiskan levytystä. Hannele Kauppinen palasi yli 20 vuoden tauon jälkeen takaisin levytysstudioon, sillä vanhojen Taiska-hittien ohella kokoelma sisältää kaksi uutta kappaletta: Marenkiranta ja Saat saattaa mua ovat Taiskan itsensä kirjoittamia lauluja, jotka esittelivät artistin 2000-luvun tyylin persoonallisena laulaja-lauluntekijänä. Juhlakokoelma menestyi mukavasti: se oli Suomen albumilistalla yhdeksän viikon ajan saavuttaen parhaimmillaan sijan 21. Ei lainkaan huono saavutus menneiden vuosikymmenien "finnhits-tähdeltä". Tuplalevyn myötä Taiskan vanhaa tuotantoa siirrettiin lisää CD-aikaan, sillä kokoelmalle valikoitiin ilahduttavan paljon levytyksiä, joita ei ollut sisällytetty aikaisemmin julkaistuille 20 suosikkia -kokoelmille. Mukaan kelpuutettiin aikoinaan vähäiselle huomiolle jääneitä helmiä, kuten esimerkiksi Ruusu (1980), joka on suomenkielinen versio Grammy-palkitusta Bette Midlerin hitistä The Rose.

Taiska uran ensimmäisen aktiivikauden (vuodet 1975–1983) levytyksistä noin viitisenkymmentä on julkaistu CD-formaatissa. Taiskan omien kokoelmien lisäksi esimerkiksi hänen laulamansa joululaulu Kukkurinmäen joulupolkka – joka levytettiin alun perin vuonna 1978 legendaariselle Soiva joulumaa -joululevylle – on päätynyt lukuisille joulumusiikkia sisältäville kokoelmalevyille. Vuonna 2013 Warner Music Finland avasi digitoidut arkistonsa, minkä seurauksena Taiskan neljä albumia ovat kuunneltavissa suoratoistopalveluissa.

Vuonna 2011 Taiska levytti Poptorille albumin Hitit, joka sisältää uusia versioita hänen vanhoista hiteistään. Levylle päätyi myös ennenjulkaisematon kappale Lähellä jokainen sydän – sävel ja sanat: Hannele Kauppinen.

Vuonna 2016 Taiska sai laulettavakseen Yleisradion Futisvanhemmat-televisiosarjan tunnussävelmän Maailman ääriin, jonka ovat tehneet tämän hetken kysytyimmät lauluntekijät Mariska ja Mikko Tamminen. Kappale nousi Radio Suomessa soitetuimpien joukkoon. 40 vuotta Mombasan jälkeen Taiska oli jälleen ajankohtainen artisti.

Vuoden 2017 aikana julkaistiin uusia Taiskan laulamia levytyksiä. Taiska oli mukana Säv. San. Suomelleni -projektissa, jossa rovaniemeläinen lauluntekijäpariskunta Saija Juulia Kojo ja Tuomas Aarnio kirjoittivat lappilaisten sotaveteraanien kokemuksista ja kertomuksista kolme laulua: Mun Suomi-mies, Viisi yötä jouluun ja Taikasukset. Projektilla juhlistettiin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta.

Katso YouTubesta Taiskan esiintyminen Finnhits-festivaaleilla elokuussa 2018.

Lauluntekijä Hannele "Taiska" Kauppinen


Tyypilliset finnhits-artistit eivät olleet lauluntekijöitä. 1970-luvun lopussa kaupallisissa levy-yhtiöissä laulajan tehtävänä oli levyttää kiltisti tuottajien hänelle osoittamat kappaleet. Finnhits-aikakaudella levytyksistä valtaosa oli käännöskappaleita, jotka levy-yhtiöiden musiikkipäälliköt olivat bonganneet maailman musiikkimarkkinoilta. Ammattisanoittajat kynäilivät lauluihin suomenkieliset sanoitukset ja luotettavat sovittajat vastasivat levytyksen loppusilauksesta. Laulajilla oli hyvin vähän vaikutusmahdollisuuksia levytysmateriaalinsa suhteen.

Taiska pääsi kuitenkin esittelemään lauluntekijän kykyjään jo ensimmäisillä albumeillaan. Ei mitenkään merkittävästi – Taiskan älppäreillä on korkeintaan yksi tai kaksi laulua, joiden tekemiseen hän oli itse osallistunut – mutta sekin on selvästi enemmän kuin monien muiden finnhits-artistien kohdalla.

  • Taiskan esikoissinglen Mombasa (1975) kääntöpuolen kappale Lokki on Hannele Suomisen sanoittama.
  • Debyyttialbumi Mombasa (1977) sisältää suomenkielisen version Carpentersin iki-ihanasta I need to be in lovesta. Taiska kirjoitti lauluun suomenkielisen sanoituksen Ajan hammas. Anne Mattila levytti laulusta coverin vuonna 2008.
  • Toisen levyn (1978) lauluntekijätiedoissa Taiskan nimi esiintyy kahteen otteeseen: Syksyn sävel -tyrkky Silmiesi meri on Taiskan ja Arto Alaspään yhteinen sävellys.
  • Toisella älppärillä on myös Beatlesin joutsenlaulun The long and winding road suomenkielinen versio Ovensuu, jonka sanoittajaksi on merkitty Juha Vainio ja Taiska. Pepe Willberg oli vuonna 1976 levyttänyt Ovensuun ja hänen levytyksensä sanoittajaksi on merkitty ainoastaan Juha Vainio. Willbergin ja Taiskan versioiden sanoitukset poikkeavat toisistaan joissakin kohdissa – esimerkiksi Taiskan versiossa B-osa on laitettu kokonaan uusiksi – joten oletettavasti Taiska on omaa levytystään varten korvannut Vainion alkuperäisestä sanoituksesta kohtia paremmin omaan suuhunsa sopivilla säkeillä.
  • Oma tie -albumi (1982) sisältää Taiskan säveltämän ja sanoittaman kantaa ottavan rokin Milloin etsit lastasi.

Teatterin parissa Hannele Kauppinen pääsi toteuttamaan ambitiotaan lauluntekijänä huomattavasti paremmin kuin osana finnhits-koneistoa. Teatterivuosina valmistui runsaasti muun muassa näytelmämusiikkia. 2000-luvulla paluunsa myötä Taiska on levyttänyt itse säveltämänsä ja sanoittamansa kappaleet Marenkiranta, Saat saattaa mua (2005) ja Lähellä jokainen sydän (2011). Taiska on ilmaissut viime vuosina haastatteluissa, että häneen on iskenyt jälleen todellinen luomisvimma. Biisintekemiskärpänen puraisi muutama vuosi sitten, kun Heikki Salo houkutteli Hannelen mukaan Kreetalle biisileirille. Näin hän kertoi keväällä 2016 Ylen haastattelussa:
"Menin sitten sinne biisileirille, Kreetalle, ja siellä hanat aukesi ihan täysillä! Sen jälkeen mie oon tehnyt hirveästi tekstejä ja kaivanut kaikki vanhatkin tekstini esille. Ja sitten viime joulukuussa alkoi tulla uusia tekstejä ja nyt oon tehnyt biiseihin melodiat. Mulla on nyt sellainen murrosvaihe menossa, en tiedä mistä johtuu, mutta nyt tällä hetkellä tuntuu, että oon kalunnut niin paljon teatteria että haluan nyt tehdä nimenomaan musiikkia." (Ylen haastattelu 15.4.2016)
Hannele Kauppinen ei ole tehnyt uusia lauluja pelkästään Taiskan esitettäväksi, vaan niitä on tarjottu muillekin esiintyjille. Uusi lupaava kyky pohjoisesta Ramina Vaara lauloi vastikään Hannele "Taiska" Kauppisen sanoittaman laulun Vieläkö on aikaa. Viimeistä lukua Taiskan biografiassa ei ole suinkaan vielä kirjoitettu.

Lähteet


Taiskan haastattelu Finnhits-festivaaleilla Himoksella 11.8.2018.

Kirjallisuus:


Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Fagerholm John, Riihimaa Jaakko (2010) Albert Järvinen. Johnny Kniga, Helsinki.

CD-levyjen kansitekstit:


Hannele Kauppinen (nimellä Hannele) 2005. Taiska: Matkalla – Kaikki parhaat eilen ja tänään (Warner Music Finland, 2005)

Salmi Vexi 2000. Taiska: 20 suosikkia – Rannalla (Warner Music Finland, 2000)

Verkkolähteet:


Yle.fi 15.4.2016: Taiskan matka Mombasasta Maailman ääriin. (Verkkolinkki)

Iltalehti.fi 9.9.2018: Juha Veli Jokinen, Minne katosi Mombasa-Taiska? Tältä hän näyttää nyt. (Verkkolinkki)

Selvis-lehti 02/2005: Juha Kaarsalo, Joria duurissa ja mollissa – Sävellystyö lähentelee parhaimmillaan hurmostilaa. (Verkkolinkki)

Selvis-lehti 4/2007: Pekka Nissilä, Luontevuus on biisinteossa tärkeintä. (Verkkolinkki)

Suomen Kuvalehti 43/2014: Lauri Lehtinen, Fabio, soita Mombasa!. (Luettavissa verkkosivuilla)

Laajakuva.com: Tuomas Porttila, Zombeja ja Suomi-iskelmää – haastattelussa säveltäjä Fabio Frizzi. (Verkkolinkki)

KenNetti: Kenneth Sundberg, Disney suomeksi – 80 vuotta suomalaista Disney-viihdettä. (Verkkolinkki)

Väylän Pyörre 7.4.2016: TAISKAN uusin sinkku suoraan Radio Suomen soitetuimpien kakkoseksi. (Verkkolinkki)

Väylän pyörre 25.4.2018: RAMINA VAARAN laulua vihdoin levylle! (Verkkolinkki)

Suomi Music Finland -tietokanta: SÄESTÄJIÄ ÄÄNITTEELLÄ (MUSICIANS ON THAT RECORD): TAISKA/ OMA TIE – LP (1982); SÄESTÄJIÄ ÄÄNITTEELLÄ (MUSICIANS ON THAT RECORD): TAISKA/ TAISKA (LP) (1978); MUITA ESITTÄJIÄ TAISKAN ÄÄNITETALTIOINNEILLA (THE OTHER PERFORMERS ON HER RECORDS).

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt, Suomen albumilistat ja Suomen singlelistat, Populaarimusiikin museon pomus.net -sivuston Listatietokannasta sekä Musiikkituottajien sivulta, jossa on Suomen viralliset albumilistat kesästä 1995 lähtien.