Taiskan oma tie – paljasjalkaisen finnhits-artistin sielussa palaa rock

Kesällä 2018 Finnhits-festivaaleilla juontaja Timo Virkkula esitteli Taiskan tyylipuhtaana finnhits-äänenä ja paljasjalkaisena finnhits-artistina. Luonnehdinnat ovat kieltämättä osuvia. Taiska levytti ensimmäisen levytyksensä vuonna 1975, jolloin ilmestyivät ensimmäiset legendaariset Finnhits-kokoelmat. Suunnattoman suuren suosion saavuttaneita Finnhits-levyjä julkaistiin vuoteen 1981 asti, ja vain paria vuotta myöhemmin Taiska kävi ikuistamassa uransa ensimmäisen aktiivikauden viimeisen levytyksen. Taiskan menestysvuodet ajoittuvat juuri kultaisiin finnhits-vuosiin ja hänen levytyksiään sisällytettiin säännöllisesti Finnhits-kokoelmille.

Toisaalta perehtyminen Taiskan levytystuotantoon osoittaa, että hän ehti uransa aktiivisina vuosina olla muutakin kuin vain perinteinen finnhits-artisti – koko kansan tuntema Mombasa-Taiska. Erityisesti 1980-luvulla hänen levytysmateriaalinsa tyylilaji alkoi lähestyä artistin itsensä rakastamaa rockmusiikkia. Taiska halusi levyttää lauluja, joissa kuuluisi hänen oma äänensä ja joiden sanoituksissa olisi enemmän ajatuksia kuin perinteisissä iskelmäteksteissä.

Taiskan artistiprofiili kiteytyy erinomaisesti hänen viimeisen albuminsa Oma tie (1982) nimikkobiisiin, johon Raul Reiman on kirjoittanut seuraavasti:

"Sen oon mä oppinut
en vieraan virttä mä laulaa vois
mä niitä kuuntelin
mut kaikki hylkäsin
mun vain se laulu on
mä josta ääneni tunnistan"

Vicky Rostin seuraaja

Nuoren Hannele Suomisen (nyk. Kauppinen, s. 1955) sydän sykki rokille. Hänen suosikkilaulajiaan ja -bändejään olivat muun muassa Frank Zappa, Herbie Hancock, Yes ja Genesis. Lukioikäisenä Hannele paukutteli rumpuja ja lauloi rokkibändeissä.

Tie kohti finnhits-koneistoa alkoi keväällä 1975. Hannele Suominen voitti Helsingissä ravintola Alibissa Pop-Muusikot ry:n järjestämän Suomen Iskelmämestaruus-kilpailun. Virve "Vicky" Rosti oli edellisenä vuonna kruunattu samaisen kilpailun voittajaksi. Hän oli saanut samaksi kesäksi kiinnityksen Danny-show'hun ja hänen ensilevytyksestään Kun Chicago kuoli tuli kesän 1975 kuumin hitti Suomessa. Vickyn suursuosio sai luonnollisesti levy-yhtiöt kiinnostumaan kilpailun seuraavan voittajan potentiaalista. Vickyn oli napannut levy-yhtiö Scandia, nyt sen kilpailija Fazer Finnlevy tarjosi Hannelelle levytyssopimusta.

1970-luvulla suomalaisilla iskelmälaulajilla ja poptähdillä ei ollut juurikaan sananvaltaa levytysmateriaalinsa suhteen. Levy-yhtiön pomot sanelivat jokseenkin kaiken – he käyttivät päätösvaltaansa artistin taiteilijanimeä ja tyyliä myöten. Parikymppinen Hannele Suominen osoitti kuitenkin olevansa temperamenttinen tapaus, joka uskalsi ilmaista tuottajilleen painokkaasti omat näkemyksensä. Ensimmäinen kiista koski taiteilijanimeä. Hannelea oli kutsuttu jo koulussa Taiskaksi. Nimen hän oli bongannut venäläisen lastenkirjailijan Ljubov Voronkovan kirjasta Sinihilkkainen tyttö. Keväällä 2016 Ylen haastattelussa Hannele Kauppinen kuvaili kertomuksen Taiskaa:

"Se Taiska oli siinä kirjassa rohkea, vahva ja suorapuheinen tyttö joka uskalsi sanoa mitä ajattelee. Ihailin häntä paljon! En välttämättä kokenut olevani samanlainen, en ole koskaan ollut rohkea mutta olen hirveän sitkeä. Halusin olla rohkea kuin Taiska."

Finnlevyn pamput eivät olleet innostuneita slaavilaiselta kalskahtavasta esiintymisnimestä. Heidän mielestään länsimaiselle poptähdelle olisi sopinut taiteilijanimeksi paremmin Jenny. Mutta suorapuheinen tyttö ilmoitti olevansa Taiska – ja siihen ei lopulta kenelläkään ollut nokan koputtamista.

Mombasa – kaikkien aikojen turisti-iskelmä

Taiskan ensimmäinen single Mombasa / Lokki purkitettiin syksyllä 1975. Mombasa on alun perin italialaisen elokuvasäveltäjä Fabio Frizzin sävellys Ibo-lele, joka sävellettiin Amore libero -elokuvaan (1974). Alkuperäisessä Ibo-lelessä ei ole lainkaan sanoitusta. Suomessa oli ollut pitkään tapana tehdä mielenkiintoisista instrumentaalisävellyksistä laulettuja versiota. Jyrki Lindström kirjoitti lomamatkallaan Mombasassa Ibo-leleen sanoituksen. Mombasa tulikin myöhemmin Jyrki Lindströmille tutuksi paikaksi, sillä hänet nimitettiin muutamaa vuotta myöhemmin Yleisradion ensimmäiseksi Afrikan kirjeenvaihtajaksi. 1970-luvulla popiskelmien sovitukset olivat suuria ja kunnianhimoisia. Paul Fagerlund laati Mombasaan suggestiivisen – suorastaan katarttisen – sovituksen, joka kasvaa oikeaoppisesti laulun edetessä.

Aluksi Taiskan single ei herättänyt minkäänlaista huomiota. Kesti yli puoli vuotta ennen kuin Mombasa löydettiin. Laajempaa julkisuutta laulu saavutti helmikuussa 1976, jolloin Taiska pääsi esittämään sen Yleisradion Iltatähti-ohjelmaan. (Yle Areenassa katsottavissa lähetyksestä otteita, myös Taiskan esiintyminen kohdasta 09:50 alkaen.) Huhtikuussa Mombasa nousi ensimmäistä kertaa listoille. Kesällä Mombasa pomppasi singlelistoilla viiden myydyimmän joukkoon ja kappale menestyi myös erinomaisesti radion Jokamiehen listalla. Mombasa sisällytettiin syksyllä 1976 julkaistulle Finnhits 4 -kokoelmalle. Finnhits-kokoelmien myyntiluvut hipoivat tuohon aikaan sataatuhatta äänitettä, joten Mombasa on raikunut suomalaisten kotitalouksien levysoittimissa sekä autojen ja matkaradioiden kasettipesissä. Sangen tuntemattomaksi jääneestä italialaisesta elokuvasävelmästä muodostui valtava menestyshitti Suomessa.

Kappaleen menestyksen vanavedessä Taiska matkusti valokuvausmatkalle Mombasaan. Intian valtameren rannalla ikuistettiin valokuvat hänen ensimmäiselle LP-levylleen, joka sai luonnollisesti nimekseen Mombasa. Muutamat lauluntekijät olivat hieman nyreissään, koska lomamatkalle pääsi laulun tulkitsija eikä kappaleen sanoituksen kehittänyt Jyrki Lindström. Hannele Kauppinen tähdentää, että hän maksoi matkan omasta pussistaan, vaikka huhujen mukaan kyseessä olisi ollut jonkinlainen palkintomatka Mombasan tunnetuksi tekijälle.

Mombasa on vuosikymmenien saatossa noussut todelliseksi ikivihreäksi finnhits-klassikoksi. Movetron levytti laulusta ysärivaikutteisen version kolmannelle albumilleen 3. aste vuonna 1997. Todellisen uuden tulemisen laulu koki vuonna 2002, kun metalliyhtye Denigrate versioi kappaleen Menolippu Mombasaan -elokuvan tunnuskappaleeksi. Elokuvan myötä uusi sukupolvi löysi Mombasan. Denigraten versio soi radiokanavilla tiuhaan tahtiin ja valloitti singelistan kärkisijat. Tätä nykyä laulu on karaokelaulajien puhkikuluneimpia suosikkeja ja onpa laulu muun muassa noteerattu kaikkien aikojen matkabiisinä.

Hittiputki jatkuu vuonna 1976

Mombasa nosti Taiskan iskelmäkansan suosikiksi. Syksyllä 1976 listoille kohosi Taiskan seuraava hitti Moi moi vain. Kappale julkaistiin alkuvuodesta 1977 ilmestyneellä Finnhits 5 -kokoelmalla, minkä myötä varmistettiin, että Moi moi vain -rallatuksen tarttuva kertosäkeistö soi ympäri Suomenniemeä. Kappaleen sovituksesta vastasi muuan 23-vuotias Kalervo Halonen. Moi moi vain on hänen pitkän ja ansiokkaan uransa ensimmäinen sessio iskelmälevytyksen sovittajana ja orkesterin johtajana. Elettiin aikaa, jolloin kepeimpiäkin iskelmärenkutuksia säestettiin laajalla kokoonpanolla: esimerkiksi Moi moi vain -levytyksen taustalla soittaa neljä jousisoittajaa ja kolme puhallinsoittajaa.

Syksyllä 1976 Taiska osallistui Syksyn sävelen loppukilpailuun kappaleella Haltin häät. Tarunomainen kilpailulaulu oli Hannu Seppäsen ideoima, jota levy-yhtiömies Arto Alaspää hieman modifioi mieleisekseen. Syksyn sävel eli vuonna 1976 todellista kukoistusaikaansa. Katsojaluvut liikkuivat kahden ja puolen ja kolmen miljoonan välillä. Kansalaiset osallistuivat postikorttiäänestykseen aktiivisesti ja postinkantajat kantoivat selkä vääränä satojatuhansia postikortteja Mainostelevisioon ääntenlaskentaan. Jo esiintyminen Syksyn sävelen finaalissa tarjosi suunnattoman julkisuusarvon ja takasi keikkojen riittävyyden ja hintatason. Taiska – uusi tulokas – kilpaili vuoden merkittävimmässä musiikkikilpailussa samalla viivalla 1970-luvun hittinimien, kuten Katri Helenan, Hectorin, Fredin ja Jussi Raittisen kanssa. Haltin häät sijoittui postikorttiäänestyksessä kuudenneksi. Vaikka laulu ei kärkisijoille yltänytkään, se on noussut ajan myötä elämää suuremmaksi kestosuosikiksi, joka muistetaan paremmin kuin kilpailussa edelle sijoittuneet kappaleet. Erityisesti lapset tykästyivät kappaleeseen ja Haltin häitä hoilattiin koulujen juhlissa. Ja onhan laulu sittemmin päätynyt ala-asteen laulukirjoihin.

Kolme menestyshittiä vuoden 1976 aikana pitivät Taiskan nimen hyvin esillä. Keväällä 1977 julkaistiin hänen debyyttialbuminsa Mombasa. Älppäri sisälsi uuden hitin Ihmemaa, joka oli parhaimmillaan jukeboksien viidenneksi kuunnelluin kappale ja – luonnollisesti – löysi tiensä Finnhits 6 -kokoelmalle. Taiskan Mombasa-albumi viihtyi albumilistoilla usean kuukauden ajan sijoittuen parhaimmillaan miltei kärkikymmenikköön.

Laulukilpailuja ja kansainvälisiä edustustehtäviä

Loppuvuodesta 1977 koitti Taiskan uran kansainvälisesti merkittävin esiintyminen. Hän kilpaili Tokiossa Yamahan musiikkifestivaaleilla (World Popular Song Festival) Arto Alaspään ja Pertti Reposen svengaavalla menobiisillä Boogie man. Veikko Samuli laati kappaleeseen erinomaisen mukaansatempaavan sovituksen, jonka intro lähtee kuin tykin suusta ja pitää otteessaan koko kolmeminuuttisen ajan. Toiseksi esitykseksi kilpailuun Taiska oli valikoinut repertuaaristaan Haltin häät, johon Pertsa Reponen kynäili englanninkielisen sanoituksen Arctic wedding. Boogie man tehosi tuomaristoon sen verran hyvin, että Taiska äänestettiin finaalikierrokselle asti. Samaan kilpailuun osallistuivat muun muassa Baccara ja tuleva euroviisuvoittaja Olsen Brothers Tanskasta – sekä monia muitakin 1970-luvun Euroviisuista tuttuja nimiä.

Helmikuussa 1978 Taiska kilpaili Viisut '78 -ohjelmassa, jossa Yleisradio etsi edustussävelmät Eurovision ja Intervision laulukilpailuihin. Taiska voitti interviisuehdokkaiden kilpailusarjan ylivoimaisesti Arto Alaspään ja Hannu Seppäsen tenhoavalla kappaleella Miksi näin.

Intervision laulukilpailut oli järjestetty Puolassa Sopotin musiikkifestivaaleilla edellisenä vuonna ensimmäistä kertaa ja tuolloin osallistuvat yleisradiot olivat saaneet lähettää kilpailuun kaksi edustajaa. Käytäntöä oli tarkoitus jatkaa vuonna 1978, joten matkalipun Sopotiin lunasti Taiskan lisäksi interviisukarsinnoissa toiseksi sijoittunut yhtye Ikaros, jota luotsasi Reijo Karvonen. Ennen elokuun h-hetkeä puolalaiset kilpailujärjestäjät lähettivät Yleisradiolle ukaasin: Intervision laulukilpailu on tänä vuonna paisumassa liian suureksi, minkä seurauksena suurin osa osallistujamaista saa sittenkin lähettää vain yhden kilpailijan. Ja mikä ikävintä Taiskan kannalta, puolalaiset ilmoittivat kilpailuun osallistuvan niin paljon naissolisteja, joten voisiko Suomi lähettää sen bändin. Niinpä Taiskan edustusmatka Sopotiin torpattiin ja Suomea lähti edustamaan Interviisuihin Suomen-karsinnassa toiseksi sijoittunut Ikaros – joka tosin esitti Sopotissa toisena kilpailukappaleenaan Miksi näin englanniksi nimellä Tell me why. "Ikaros lähtee Sopotiin – Taiska kalaan", otsikoi Katso-lehti Interviisujen erikoisia käänteitä.

Seuraavana vuonna Taiska oli jälleen mukana interviisukarsinnoissa Kim Kuusen sävellyksellä Tule. Ikävä kyllä Taiska ei saanut revanssia, sillä Tule jäi raadin kynsissä neljänneksi. Euroviisukarsinnoissa Taiska nähtiin vuonna 1981. Hän osallistui Raul Reimanin säveltämällä ja sanoittamalla vaikuttavalla balladilla Hiroshima, jonka kantaaottavaa sanoitus istui hyvin ajan henkeen. 1980-luvun alkuvuosina ydinasevarustelu Euroopassa kiihtyi ja laajat kansanosat ympäri maanosaa mobilisoituivat rauhanliikkeisiin. Euroviisukarsintojen rockhenkinen asiantuntijaraati sijoitti Hiroshiman kolmanneksi ja valitsi Suomen viisuedustajaksi Riki Sorsan. Koskettava Hiroshima on vuosikymmenien saatossa osoittanut kestävyytensä ja laulun sanoma ei valitettavasti ole menettänyt ajankohtaisuuttaan.

Syksyn säveleen Taiska pyrki uudelleen vuosina 1977 ja 1978, mutta hänen esittämänsä kilpailukappaleet eivät läpäisseet esiraadin seulaa. Vuonna 1977 yritettiin kappaleella Silmiesi meri ja 1978 laululla Loitsukannel – joka kieltämättä on veistetty aika lailla samasta puusta kuin Haltin häät. Mytologiasta ammentavia iskelmiä.

Taiskan finnhitsit

Finnhits 4: Mombasa (1975)
Finnhits 5: Moi moi vain (1976)
Finnhits 6: Ihmemaa (1977)
Finnhits 8: Miksi näin (1978)
Finnhits 9: On uusi päivä huominen (1978)
80-luvun Finnhits 2: Yhden kerran (1980)
80-luvun Finnhits 3: Rannalla (1980)
80-luvun Finnhits 4: Hiroshima (1981)

Diskoa ja Disneyä

Taiskan toinen albumi, joka sai ytimekkäästi nimekseen Taiska, ilmestyi vuonna 1978. 1970-luvun viimeisinä vuosina länsimaisen popmusiikin teollisuudessa elettiin todellista diskohuumaa. Kotimaiset popiskelmälevyt ottivat runsaasti vaikutteita muodikkaasta diskomusiikista, joten Taiskakin pääsi tekemään tuttavuutta diskorytmien kanssa. Toiselle albumille sisältyi muun muassa seitsemänminuuttinen kiihkeä diskoversio 60-luvun ikivihreästä Don't let me be misunderstood (Sä vain tiedät mistä aloittaa), jonka keskieurooppalainen yhtye Santa Esmeralda oli tuunannut diskoasuun. Ajanmukaista hittisoundia edusti niin ikään Baccara-käännös Sulle ainiaan (Love you till I die). Myös suomalaiset säveltäjät innostuivat diskosta: Jori Sivosen Sataa vain ja Michael Kujawan Pieni musta kissa ovat mitä mainioimpia näytteitä varhaisista kotimaisista diskoiskelmistä.

Loppuvuodesta 1978 ensi-iltansa Suomessa sai Disney-animaatio Pelastuspartio Bernard ja Bianca (The Rescuers, 1977). Elokuvasta ilmestyi suomenkielinen kuunnelma-LP, jolle Taiska sai kunnian laulaa piirretyssä kuultavat kappaleet (YouTubessa kuultavissa On uusi päivä huominen ja Sua jossain kaivataan). Laulujen suomenkieliset sanoitukset syntyivät Hectorin kynästä.

Lällärit pois! – täältä tulee rock-Taiska

Nuorena rokkia kuunnellut Hannele Suominen ei koskaan mieltänyt tyypillistä finnhits-musikkia – popiskelmiä ja käännöshittejä – omaksi jutukseen. Hänen sielussaan paloi rock, ei iskelmä. Keikoilla hän esittikin monenmoista musiikkia. Artistiuransa kaksijakoisuudesta hän kirjoitti vuonna 2005 seuraavasti:

"Kymmeneksi vuodeksi oli selkeä kuva Taiskasta käännösiskelmä-genressä potkaistu takapuoleeni: ala painua siitä keikalle tanssilavoille, ja -ravintoloihin. Ei siinä mitään, laulaminen oli aina intohimo, lauloinpa mitä hyvänsä. Ja lauloinkin ihmisten kiusaksi kaikenlaista. Kuusamon Käylässä parit hiihtivät lattialla Rainbow'n tahtiin ja Turun Ruissalossa vetäisin valssia odottavalle kansalle Lontoon skidit. Tehtiin Arto Sotavallan kanssa kaksi kesäshow'ta (Dannystä katsottiin mallia). Opiskelin klassista äänenmuodostusta, soittelin vanhaa kitaraani, säveltelin ja sanoittelin. Keikalla soitettiin Elviksestä Helismaahan." (Hannele Kauppinen, 2005)

Vuonna 1978 Finnlevyyn palkattiin Pekka "Takku" Kotilainen, jonka vastuulla oli muun muassa artistikontaktien hoitaminen. Takku oivalsi nopeasti, että Taiskan ääntä on hyödynnetty aivan vääränlaisessa musiikkigenressä – hänen äänestäänhän tunki läpi rock. Takku Kotilaisen ansiosta vuosikymmenen vaihduttua 1980-luvuksi Taiskan musiikkityyli muuttui. Siinä missä kaksi ensimmäistä älppäriä olivat tyylipuhtaita "finnhits"-levyjä, kolmannella albumilla Villi vapaudenkaipuu (1980) tuotiin esille Taiskan rockmieltymystä. 1970-luvun albumit oli tuottanut Arto Alaspää, 80-luvulla Taiskan levytysten musiikillisena nokkamiehenä toimi Jori Sivonen. Vaikka Sivonen profiloitui myöhemmin vankaksi iskelmämieheksi, hänen taustansa oli rockissa ja progessa: 1970-luvulla Jori Sivonen oli soittanut koskettimia progebändi Tabussa.

Taiskan 1980-luvun levytyksiä on usein luonnehdittu jonkinlaiseksi iskelmärokiksi. Kitaristit Janne Louhivuori ja Juha Björninen tiluttelivat antaumuksella tarjoten lauluille riittävän uskottavan rocksoundin. Rocklevyille ominaiseen tapaan Villi vapaudenkaipuu -vinyylin takakanteen kirjattiin kaikkien levyllä soittavien muusikoiden nimet. Iskelmälevyillä sellainen ei ollut suinkaan yleistä; useimmiten taustasäestys kuitattiin korkeintaan maininnalla "sovittajan johtama studio-orkesteri". Kuuleman mukaan Tasavallan Presidentissäkin soittanut basisti Häkä Virtanen ei ollut mielissään ajatuksesta, että hänen nimensä päätyy "iskelmälaulajan" levylle ja rokkipoliiseille paljastuu hänen tienaavan elantonsa iskelmälevytysten studiomuusikkona.

Kolmannella levyllään Taiska lauloi muun muassa Rainbow'n tunnetuksi tekemän Since you've been gone -hitin suomeksi nimellä Prätkä ja tie. Levyn kansikuvassa esiteltiin räväkkä prätkämimmi-Taiska, tosin siihen tuskin vaadittiin sen erikoisempaa stailaamista: Taiska kulki näihin aikoihin keikkamatkansa moottoripyörällä. Yhdysvaltalaisen rocklaulajan Linda Ronstadtin repertuaarista poimittiin Justine (Näin käy) ja Girls talk (Anna lämpösi loistaa). Hillel Tokazier sävelsi levylle lystikkään rallin Lällärit pois. Raul Reimanin kirjoittama sanoitus kuvastaa osuvasti Hannele Suomisen musiikillista heräämistä:

"Silloin maailma syntyi kun mä kohtasin rokin
järkytti sydäntäni rokissa se jokin"

Villi vapaudenkaipuu -albumin todellinen niitti on kuitenkin Taiskan versio Pelle Miljoona & 1980 -yhtyeen tuoreehkosta hitistä Tahdon rakastella sinua.

Kotimaisen musiikkihistorian myyttejä: Taiska ja Albert Järvinen

Taiska levyttämässä Tahdon rakastella sinua oli alun perin Takku Kotilaisen idea. Hän ajatteli kappalevalinnan ravistelevan perusteellisesti Taiskan imagoa. (Katso Yle Areenasta Taiskan Tahdon rakastella sinua -esitys Iltatähdessä joulukuussa 1980) Vastaanotto oli ristiriitainen. Kappaleen kirjoittanut Ari Taskinen ilmaisi suorasukaisesti ärsyyntyneensä, kun iskelmälaulajan maineessa ollut Taiska esitti heidän kappaleensa. Raja-aidat musiikkikentällä olivat tuohon aikaan jyrkät, eikä niiden ylittäminen ollut suotavaa. Taiska oli noussut musiikkimaailmaan kaupallisen finnhits-koneiston kautta, mikä oli suorastaan kirosana punkpiireistä ponkaisseille Pelle Miljoonalle ja hänen bändikavereilleen. 1980-luvulla vastakkainasettelu teolliseksi leimatun iskelmän ja omaehtoiseksi kehutun suomirockin välillä vain syveni.

Taiskan Tahdon rakastella sinua -levytykseen liittyy eräs kotimaisen rockmusiikin historian myyteistä. Pitkään eli sitkeästi käsitys, jonka mukaan kappaleen kitarasoolon soittaisi Albert Järvinen. Aikoinaan Hurriganesin internetsivuilla ja keskustelufoorumeilla vannoutuneimmat Ganes-fanit ilmoittivat käyneensä ostamassa Taiskan 20 suosikkia -CD:n, koska se sisältää "harvinaisen Albertin soittaman soolon". Tieto on kuitenkin osoittautunut vääräksi. Albert Järvisen nimeä ei ylipäätään mainita Villi vapaudenkaipuu -LP:n soittajatiedoissa ja myytti on murrettu esimerkiksi John Fagerholmin ja Jaakko Riihimaan Albert Järvinen -tietokirjassa (2010):

"Näiden aikojen sitkeä urbaani legenda puolestaan on se, että Järvinen olisi mukana 1980 äänitetyllä Taiskan (oik. Hannele Kauppinen) singlen Lällärit pois B-puolella, jossa on Ari Taskisen kappale Tahdon rakastella sinua. Mitenkään erityisesti Järviseltä kyseinen kitara ei kuulosta. Tämän vahvistaa Juha Björninen: 'Soolon soitan Tahdon rakastella -biisissä minä ja Janne Louhivuori hoitaa komppikitaran. Tieto Järvisestä tässä yhteydessä on joku väärinymmärrys.'" (Fagerholm & Riihimaa 2010, 238)

Vaikka Taiskan kolmas pitkäsoitto Villi vapaudenkaipuu sisältää rokahtavia levytyksiä, albumi ei kuitenkaan ole kokonaisuudessaan rokkia. Taiska itse kiteytti Villi vapaudenkaipuu -albumin tyylin tyhjentävästi vuonna 2005:

"Ei siitä mitään rokkilevyä oikeastaan tullut, mutta suuntaviitta pyörähti jo 45 astetta." (Hannele Kauppinen, 2005)

Älppärin sadosta listoille nousivat sen ensimmäiset singlelohkaisut Yhden kerran ja Rannalla, jotka edustavat levyn iskelmällisintä antia. Esko Koivumiehen säveltämä Yhden kerran etenee lähestulkoon humppapoljennossa, joskin säestyksessä pääosassa on rautalankasoundia jäljittelevä kitara. Rannalla taas on alun perin ruotsalaisen Björn Skifsin levyttämä Angelica & Ramone. Villi vapaudenkaipuu -albumin helmiin lukeutuu ehdottomasti myös tunnelmallinen Aamulla yksin, joka on suomenkielinen versio yhdysvaltalaisen Styx-yhtyeen hitistä Boat on the river. Taiskan levytys jäi aikoinaan vähälle huomiolle, mutta vuonna 1993 Riki Sorsa levytti laulusta suurhitin versiollaan Joki. Näin ollen Riki Sorsa on päihittänyt Taiskan ainakin kahdesti: vuoden 1981 euroviisukarsinnoissa ja Boat on the river -laulun suomenkielisen levytyksen menestyksessä.

Kaikkien aikojen ensimmäinen koneiskelmä

Taiskan 1980-luvun levytysten sovittaja ja tuottaja Jori Sivonen erikoistui syntetisaattoreihin ja konesoundeihin. Häntä pidetään suomalaisen koneiskelmän kehittäjänä ja hänen perehtyneisyytensä konesoundeihin teki hänestä 1980-luvun alkupuoliskolla Suomen työllistetyimmän iskelmäsovittajan. Vuonna 1981 Sivonen sovitti Taiskalle kappaleen, joka on tiedettävästi kaikkien aikojen ensimmäinen kokonaan koneilla ilman ensimmäistäkään oikeaa instrumenttia säestetty valtavirran iskelmälevytys. Ei voittajaa on alun perin ranskalaisen Janic Prévostin kappale J'veux d'la tendresse, josta itse Elton John innostui niin paljon, että levytti sen englanniksi nimellä Nobody wins.

Jori Sivonen taustoitti keväällä 2005 Selvis-lehden haastattelussa Ei voittajaa -levytyksen valmistumisprosessia. Taustat valmistuivat Mini-Moogilla ja Rolandin Jupiter 8 -syntikalla.

"Aamulla kello 9 Takomostudiossa alettiin tehdä ja kello 6 seuraavana aamuna lopetettiin. Mini-Moogilla ja simppeleillä analogisilla sekvenssereillä trigattiin esim. virvelisoundi erilaisia kohinoita lisäämällä. Rumpukoneet siihen aikaan oli naurettavia vehkeitä, ei ollut vielä esim. TR-808:aa. Jokainen rumpusoundi oli vaan potikoita vääntelemällä väsättävä. Kyllä siinä meni valtavasti aikaa nimenomaan rumpujen tekemiseen. – – Pakko sanoa, kun sattumalta äskettäin kuulin sen biisin, ettei siinä mitään vikaa ole edelleenkään." (Selvis-lehti 02/2005)

Ei voittajaa on Raul Reimanin väkevimpiä sanoituksia, jossa ollaan aivan perimmäisten kysymysten äärellä. Mitä hyötyä on ihmiskunnan valtataisteluissa, kun loppu häämöttää väistämättä jokaisella. "Ei voittajaa jää yhtäkään, kun viimein loppu koittaa." Huoli ihmisten ahneudesta, iänikuisesta voitontavoittelusta, saastuttamisesta ja ydinasevarustelusta on synnyttänyt viiltävän sanoituksen. "Voit voittaa aina taistelun mut sama tuomio on sun." Nämä viisaat sanat ovat olleet usein mielessä viime aikoina niin suurvaltapolitiikkaa kuin tyhjänpäiväisiä sosiaalisen median kiistoja seuratessa.

Omin päin omalla tiellä

Taiskan neljäs pitkäsoitto valmistui vuonna 1982. Albumin sisältöä kuvastaa osuvasti sen nimi Oma tie. Taiska ei halunnut laulaa pelkästään tavanomaisia rakkauslauluja ja iskelmäsanoituksia. Hiroshiman ja Ei voittajaa kaltaisten kantaa ottavien kappaleiden ohella levyllä on lauluja muun muassa itsensä etsimisestä (Oma tie ja Omin päin) ja nuoruuden kasvukivuista (Kolmentoista). Vapaan kasvatuksen kauhukuvia maalaillaan Taiskan itsensä kirjoittamassa laulussa Milloin etsit lastasi. Systeemi on Raul Reimanin kiehtova sanoitus dystopiasta, jossa tietokoneet ovat vallanneet kaiken, jopa ihmisten mielet.

"Et pääse pois
se mahdotonta ois
aina systeemi valvoo
et yksin tee ees kuolemaa
sen tallentaa ATK
pelkkä tunnus et muuta oo
aina kuulumme systeemiin
meiltä tahtomme poistettiin"

Ehkäpä Raul Reiman osasi jo kolmisenkymmentä vuotta aikaisemmin ennakoida nykyaikaisen digitaalisen verkkomaailman algoritmeineen, kyberhyökkäyksineen ja evästeineen, joiden avulla suuryritykset valvovat pienen ihmisen nettikäyttäytymistä. Kasarivaikutteisen futuristisen sovituksen ehdoton kohokohta on kaikuefekti säkeessä "oot 110950-robotti". 11.9.1950 on sanoituksen kirjoittaneen Raul Reimanin syntymäpäivä.

Oma tie -albumilla Taiskan soundia jalostettiin entistä rokimmaksi. Loistavina rockkitaristeina musisoivat jälleen Juha Björninen ja Janne Louhivuori. Raspikurkkuinen Pat Benatar oli saavuttanut kappaleellaan Fire and ice Grammy-palkinnon vuoden 1982 parhaana naisrockaktina. Taiska levytti laulun suomeksi nimellä Tuli ja jää. Levytyksen taustasäestyksessä Björninen ja Louhivuori kepittelevät siihen malliin, että soitannan luulisi kelpaavan kriittisimmällekin rockpuritaanille. Autenttista rockilmaisua tavoitellaan myös kappaleissa Milloin etsit lastasi, Beatles-coverissa Hei pojat (Daytripper) ja Kielletyt käskyt.

Päätösraita Kielletyt käskyt on älppärin huikeimpia vetoja. Kristina Hautala lauloi kyseisen Lasse Mårtensonin säveltämän ja Jukka Virtasen sanoittaman kappaleen alun perin Jörn Donnerin ohjaamassa elokuvassa Mustaa valkoisella (1968). 1960-luvun lopussa valloillaan olivat arvoristiriidat ja sukupolvien väliset konfliktit. Aikakauden ilmapiiri huokui yhteiskunnan moraaliarvoja ravistelevassa sanoituksessa. Kiellettyjen käskyjen päivittäminen suoraviivaiseksi rockversioksi punkin ja uuden aallon aikana oli nerokas oivallus, sillä Taiskan levytyksessä on jopa pienoinen anarkistinen vivahde. Ilmiselvää kulttikamaa. Poprocklaulajatar Irina levytti laulusta oman versionsa vuonna 2010, mutta hänen näkemyksensä asiasta on hyvin samankaltainen kuin Taiskalla.

Taiska kirjoitti vuonna 2005 Oma tie -albumistaan seuraavasti:

"Aloin löytää viimeiselle LP:lleni selkeämmän linjan. Jori Sivonen, tuottaja, auttoi ja uskalsi olla radikaali. Kappaleet asettuivat paikoilleen nopeasti ja sovitukset veivät selvästi rokkiin päin. Silti jotain puuttui, tai jotain oli liikaa... En oikein kelvannut mihinkään genreen, olin yhä se Taiska, joka maistuu vähän tuolta, vähän tältä. Ja se olen ilmeisesti vieläkin. Ehkäpä se onkin voimavara?" (Hannele Kauppinen 2005)

Näin kolme ja puoli vuosikymmentä myöhemmin voisi luonnehtia Taiskan Oma tie -LP:n olevan täysin omanlaisensa kokonaisuus vuoden 1982 "iskelmätarjonnassa" ja aikoinaan aivan liian vähälle huomiolle jäänyt helmi. Taiskan tuotanto on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin muiden aikansa iskelmälaulajien – persoonallisuudessa hän päihittää paulakoivuniemet, anitahirvoset ja einit mennen tullen. Taiskan levytykset ovat pyrkineet yhdistämään iskelmä- ja rockilmaisua aikana, jolloin se ei ollut lainkaan yleistä. Vaikka nykyään eri musiikkityylien sekoittumista pidetään voimavarana, 1980-luvun alussa kevyt musiikki kategorisoitiin vahvasti eri lokeroihin, joten ei ollut suinkaan ihmeellistä, ettei Taiska kokenut kelpaavansa mihinkään genreen. Haltin häihin ja Mombasaan ihastuneet vieroksuivat rokahtavampaa materiaalia ja kotimaiset rockpiirit eivät missään vaiheessa ottaneet iskelmästä ponnistanutta artistia omakseen. Taiskan rockuskottavuutta vähensi entisestään, että laulut olivat enimmäkseen muiden tekemiä ja suurelta osin käännöskappaleita. Fundamentalistisessa rockdiskurssissa musiikki hyväksytään aidoksi ainoastaan siinä tapauksessa, jos se on tehty itse. Kun vielä Taiskan 1980-luvun levytysten sanoituksista vastasi enimmäkseen iskelmämies Raul Reiman, Taiskan laulujen myyminen rockväelle osoittautui suorastaan toivottomasti tehtäväksi. Taiskan 1980-luvun levytystuotanto on jälleen yksi osoitus siitä, että Raul Reiman oli tuohon aikaan Suomen ylivoimaisesti tuotteliain iskelmäsanoittaja.

Hyvästit laulaja-Taiskalle

Vuonna 1983 Taiska levytti vuoden euroviisuvoittosävelmän Si la vie est cadeau, johon Juha Vainio kirjoitti suomenkielisen sanoituksen Lahjan sain. Se jäi Taiskan viimeiseksi levytykseksi pitkään aikaan. Taiska oli leipääntynyt keikkailevan iskelmälaulajan työnkuvan kapea-alaisuuteen ja halusi oppia muutakin ilmaisua. Taiska on myöhemmin paljastanut, että viimeisinä vuosina keikkaillessaan hän saattoi lauluihin eläytymisen sijaan ajatella esimerkiksi veroilmoituksen täyttämistä. Intohimo tekemiseen alkoi hiipua. Vuonna 1986 Hannele – tässä vaiheessa sukunimeltään – Kauppinen pääsi opiskelemaan Teatterikorkeakouluun ohjaajalinjalle. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivaan mukaan "laulaja-Taiska" haudattiin sillä hetkellä, kun opiskelupaikka varmistui (Latva & Tuunainen 2004, 423). Valmistumisensa jälkeen hän on vaikuttanut Kemin kaupunginteatterissa ohjaajana ja dramaturgina. Teatterissa sai luoda taidetta ilman rajoja.

Musiikkia Hannele Kauppinen ei missään vaiheessa hylännyt, vaikka elämä keikkalaulajana päättyikin. Musiikki näytteli merkittävää roolia lukuisissa Kauppisen teatteriproduktioissa. Hän teki läheistä yhteistyötä Kemin kaupunginteatterin kapellimestarin Sami Itkosen kanssa. Uutta musiikkia tarvittiin monenmoisiin tarpeisiin myös teatterimaailmassa.

Finnhits-nostalgia tuo takaisin estradeille

Taiska levytti vuosina 1975–1983
yhteensä 61 levytystä, joista 40 on
sisällytetty 20 suosikkia -sarjan
kokoelmille. Varsinkin toisen
harvinaisemmista levytyksistä
koostuneen Rannalla-kokoelman
julkaiseminen oli varsinainen
kulttuuriteko. Mutta eikö Warnerin
arkistoista tosiaan löytynyt
edustavampaa kansikuvaa?

Onneksi Hannele Kauppinen ei missään vaiheessa luopunut lopullisesti "laulaja-Taiskasta". Aktiiviuransa päätyttyä Taiska esiintyi silloin tällöin satunnaisissa nostalgiateemaisissa tilaisuuksissa ja television muisteluohjelmissa. 1990-luvulla alkoi esiintyä orastavaa finnhits-nostalgiaa ja kysyntä kasvoi entisestään. Mombasa on jäänyt pysyvästi kotimaisen populaarimusiikin historiaan. Laulu on valikoitu mukaan kymmenille ja taas kymmenille "kaikkien aikojen ikivihreitä suomihittejä" sisältäville kokoelmajulkaisuille. Nostalgiahuumassa kyseltiin, missäköhän Mombasan alkuperäinen esittäjä mahtaakaan vaikuttaa. Mombasa yhdistettiin ja yhdistetään edelleen Taiskaan tavaramerkin omaisesti. Sinänsä Taiskan levytystuotannon monipuolisuuden huomioon ottaen on harmillista, että monien käsitys Taiskasta rajoittuu ainoastaan Mombasaan.

Taiskan tuotannosta julkaistiin ensimmäinen CD-julkaisu vuonna 1996 Fazerin 20 suosikkia -sarjassa. Kokoelma sai luonnollisesti alaotsikokseen Mombasa. Loppuvuodesta 2000 Taiskan musiikkia aikoinaan fiilistelleet hieraisivat silmiään hämmästyksestä: levykauppoihin oli ilmestynyt toinenkin Taiskan 20 suosikkia -kokoelma. Taiska levytti ensimmäisen aktiivikautensa aikana kaikkiaan 61 levytystä, joten 20 suosikkia -levyjen ansiosta hänen tuotantonsa oli erinomaisen hyvin saatavilla CD-formaatissa. VLMedia julkaisi viime vuonna ensimmäisestä Mombasa-kokoelmasta uusintapainoksen, jota myydään edulliseen hintaan marketeissa ja huoltoasemilla.

Syksyllä 2004 Taiska esiintyi vierailevana tähtenä Einin kaikkien aikojen ensimmäisessä juhlakonsertissa Savoy-teatterissa Helsingissä. Vuoden vaihduttua vuorossa olivat Esa Niemisen luotsaamat Finnhits-teemaiset esiintymistilaisuudet yhdessä Einin, Dannyn, Markku Aron ja Kisun kanssa. (YouTubessa katsottavissa viisikon pitkä hittipotpuri sekä Einin ja Taiskan yhteisesitys laulusta Vie vain, jonka molemmat ovat levyttäneet vuonna 1978.) Keväällä 2006 Taiska keikkaili yhdessä Kirkan kanssa Kahden hullun matka -kiertueella. Kirka ja Taiska – kaksi rocksielua, jotka ovat joutuneet tekemään uriensa aikana kompromisseja iskelmäyleisön kanssa.

Vuosi 2005 merkitsi Taiskalle eräänlaista comebackia. Hannele Kauppinen täytti 50 vuotta ja Mombastasta tuli kuluneeksi 30 vuotta. Juhlavuosien kunniaksi Fazer Finnlevyn äänitearkiston omistava Warner Music Finland julkaisi kesäkuussa hienon tuplakokoelman Matkalla – Kaikki parhaat eilen ja tänään, johon koottiin 36 Taiskan levytystä. Hannele Kauppinen palasi yli 20 vuoden tauon jälkeen takaisin levytysstudioon, sillä vanhojen Taiska-hittien ohella kokoelma sisältää kaksi uutta kappaletta: Marenkiranta ja Saat saattaa mua ovat Taiskan itsensä kirjoittamia lauluja, jotka esittelivät artistin 2000-luvun tyylin persoonallisena laulaja-lauluntekijänä. Juhlakokoelma menestyi mukavasti: se oli Suomen albumilistalla yhdeksän viikon ajan saavuttaen parhaimmillaan sijan 21. Ei lainkaan huono saavutus menneiden vuosikymmenien "finnhits-tähdeltä". Tuplalevyn myötä Taiskan vanhaa tuotantoa siirrettiin lisää CD-aikaan, sillä kokoelmalle valikoitiin ilahduttavan paljon levytyksiä, joita ei ollut sisällytetty aikaisemmin julkaistuille 20 suosikkia -kokoelmille. Mukaan kelpuutettiin aikoinaan vähäiselle huomiolle jääneitä helmiä, kuten esimerkiksi Ruusu (1980), joka on suomenkielinen versio Grammy-palkitusta Bette Midlerin hitistä The Rose.

Taiska uran ensimmäisen aktiivikauden (vuodet 1975–1983) levytyksistä noin viitisenkymmentä on julkaistu CD-formaatissa. Taiskan omien kokoelmien lisäksi esimerkiksi hänen laulamansa joululaulu Kukkurinmäen joulupolkka – joka levytettiin alun perin vuonna 1978 legendaariselle Soiva joulumaa -joululevylle – on päätynyt lukuisille joulumusiikkia sisältäville kokoelmalevyille. Vuonna 2013 Warner Music Finland avasi digitoidut arkistonsa, minkä seurauksena Taiskan neljä albumia ovat kuunneltavissa suoratoistopalveluissa.

Vuonna 2011 Taiska levytti Poptorille albumin Hitit, joka sisältää uusia versioita hänen vanhoista hiteistään. Levylle päätyi myös ennenjulkaisematon kappale Lähellä jokainen sydän – sävel ja sanat: Hannele Kauppinen.

Vuonna 2016 Taiska sai laulettavakseen Yleisradion Futisvanhemmat-televisiosarjan tunnussävelmän Maailman ääriin, jonka ovat tehneet tämän hetken kysytyimmät lauluntekijät Mariska ja Mikko Tamminen. Kappale nousi Radio Suomessa soitetuimpien joukkoon. 40 vuotta Mombasan jälkeen Taiska oli jälleen ajankohtainen artisti.

Vuoden 2017 aikana julkaistiin uusia Taiskan laulamia levytyksiä. Taiska oli mukana Säv. San. Suomelleni -projektissa, jossa rovaniemeläinen lauluntekijäpariskunta Saija Juulia Kojo ja Tuomas Aarnio kirjoittivat lappilaisten sotaveteraanien kokemuksista ja kertomuksista kolme laulua: Mun Suomi-mies, Viisi yötä jouluun ja Taikasukset. Projektilla juhlistettiin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta.

Katso YouTubesta Taiskan esiintyminen Finnhits-festivaaleilla elokuussa 2018.

Lauluntekijä Hannele "Taiska" Kauppinen

Tyypilliset finnhits-artistit eivät olleet lauluntekijöitä. 1970-luvun lopussa kaupallisissa levy-yhtiöissä laulajan tehtävänä oli levyttää kiltisti tuottajien hänelle osoittamat kappaleet. Finnhits-aikakaudella levytyksistä valtaosa oli käännöskappaleita, jotka levy-yhtiöiden musiikkipäälliköt olivat bonganneet maailman musiikkimarkkinoilta. Ammattisanoittajat kynäilivät lauluihin suomenkieliset sanoitukset ja luotettavat sovittajat vastasivat levytyksen loppusilauksesta. Laulajilla oli hyvin vähän vaikutusmahdollisuuksia levytysmateriaalinsa suhteen.

Taiska pääsi kuitenkin esittelemään lauluntekijän kykyjään jo ensimmäisillä albumeillaan. Ei mitenkään merkittävästi – Taiskan älppäreillä on korkeintaan yksi tai kaksi laulua, joiden tekemiseen hän oli itse osallistunut – mutta sekin on selvästi enemmän kuin monien muiden finnhits-artistien kohdalla.

• Taiskan esikoissinglen Mombasa (1975) kääntöpuolen kappale Lokki on Hannele Suomisen sanoittama.

• Debyyttialbumi Mombasa (1977) sisältää suomenkielisen version Carpentersin iki-ihanasta I need to be in lovesta. Taiska kirjoitti lauluun suomenkielisen sanoituksen Ajan hammas. Anne Mattila levytti laulusta coverin vuonna 2008.

• Toisen levyn (1978) lauluntekijätiedoissa Taiskan nimi esiintyy kahteen otteeseen: Syksyn sävel -tyrkky Silmiesi meri on Taiskan ja Arto Alaspään yhteinen sävellys.

• Toisella älppärillä on myös Beatlesin joutsenlaulun The long and winding road suomenkielinen versio Ovensuu, jonka sanoittajaksi on merkitty Juha Vainio ja Taiska. Pepe Willberg oli vuonna 1976 levyttänyt Ovensuun ja hänen levytyksensä sanoittajaksi on merkitty ainoastaan Juha Vainio. Willbergin ja Taiskan versioiden sanoitukset poikkeavat toisistaan joissakin kohdissa – esimerkiksi Taiskan versiossa B-osa on laitettu kokonaan uusiksi – joten oletettavasti Taiska on omaa levytystään varten korvannut Vainion alkuperäisestä sanoituksesta kohtia paremmin omaan suuhunsa sopivilla säkeillä.

• Oma tie -albumi (1982) sisältää Taiskan säveltämän ja sanoittaman kantaa ottavan rokin Milloin etsit lastasi.

Teatterin parissa Hannele Kauppinen pääsi toteuttamaan ambitiotaan lauluntekijänä huomattavasti paremmin kuin osana finnhits-koneistoa. Teatterivuosina valmistui runsaasti muun muassa näytelmämusiikkia. 2000-luvulla paluunsa myötä Taiska on levyttänyt itse säveltämänsä ja sanoittamansa kappaleet Marenkiranta, Saat saattaa mua (2005) ja Lähellä jokainen sydän (2011). Taiska on ilmaissut viime vuosina haastatteluissa, että häneen on iskenyt jälleen todellinen luomisvimma. Biisintekemiskärpänen puraisi muutama vuosi sitten, kun Heikki Salo houkutteli Hannelen mukaan Kreetalle biisileirille. Näin hän kertoi keväällä 2016 Ylen haastattelussa:

"Menin sitten sinne biisileirille, Kreetalle, ja siellä hanat aukesi ihan täysillä! Sen jälkeen mie oon tehnyt hirveästi tekstejä ja kaivanut kaikki vanhatkin tekstini esille. Ja sitten viime joulukuussa alkoi tulla uusia tekstejä ja nyt oon tehnyt biiseihin melodiat. Mulla on nyt sellainen murrosvaihe menossa, en tiedä mistä johtuu, mutta nyt tällä hetkellä tuntuu, että oon kalunnut niin paljon teatteria että haluan nyt tehdä nimenomaan musiikkia." (Ylen haastattelu 15.4.2016)

Hannele Kauppinen ei ole tehnyt uusia lauluja pelkästään Taiskan esitettäväksi, vaan niitä on tarjottu muillekin esiintyjille. Uusi lupaava kyky pohjoisesta Ramina Vaara lauloi vastikään Hannele "Taiska" Kauppisen sanoittaman laulun Vieläkö on aikaa. Viimeistä lukua Taiskan biografiassa ei ole suinkaan vielä kirjoitettu.

Lähteet

Taiskan haastattelu Finnhits-festivaaleilla Himoksella 11.8.2018.

Kirjallisuus:

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Fagerholm John, Riihimaa Jaakko (2010) Albert Järvinen. Johnny Kniga, Helsinki.

CD-levyjen kansitekstit:

Hannele Kauppinen (nimellä Hannele) 2005. Taiska: Matkalla – Kaikki parhaat eilen ja tänään (Warner Music Finland, 2005)

Salmi Vexi 2000. Taiska: 20 suosikkia – Rannalla (Warner Music Finland, 2000)

Verkkolähteet:

Yle.fi 15.4.2016: Taiskan matka Mombasasta Maailman ääriin. (Verkkolinkki)

Iltalehti.fi 9.9.2018: Juha Veli Jokinen, Minne katosi Mombasa-Taiska? Tältä hän näyttää nyt. (Verkkolinkki)

Selvis-lehti 02/2005: Juha Kaarsalo, Joria duurissa ja mollissa – Sävellystyö lähentelee parhaimmillaan hurmostilaa. (Verkkolinkki)

Selvis-lehti 4/2007: Pekka Nissilä, Luontevuus on biisinteossa tärkeintä. (Verkkolinkki)

Suomen Kuvalehti 43/2014: Lauri Lehtinen, Fabio, soita Mombasa!. (Luettavissa verkkosivuilla)

Laajakuva.com: Tuomas Porttila, Zombeja ja Suomi-iskelmää – haastattelussa säveltäjä Fabio Frizzi. (Verkkolinkki)

KenNetti: Kenneth Sundberg, Disney suomeksi – 80 vuotta suomalaista Disney-viihdettä. (Verkkolinkki)

Väylän Pyörre 7.4.2016: TAISKAN uusin sinkku suoraan Radio Suomen soitetuimpien kakkoseksi. (Verkkolinkki)

Väylän pyörre 25.4.2018: RAMINA VAARAN laulua vihdoin levylle! (Verkkolinkki)

Suomi Music Finland -tietokanta: SÄESTÄJIÄ ÄÄNITTEELLÄ (MUSICIANS ON THAT RECORD): TAISKA/ OMA TIE – LP (1982); SÄESTÄJIÄ ÄÄNITTEELLÄ (MUSICIANS ON THAT RECORD): TAISKA/ TAISKA (LP) (1978); MUITA ESITTÄJIÄ TAISKAN ÄÄNITETALTIOINNEILLA (THE OTHER PERFORMERS ON HER RECORDS).

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt, Suomen albumilistat ja Suomen singlelistat, Populaarimusiikin museon pomus.net -sivuston Listatietokannasta sekä Musiikkituottajien sivulta, jossa on Suomen viralliset albumilistat kesästä 1995 lähtien.

Suomidiskotärpit # 4

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko. Suomidiskotärpit-juttusarjassa pengotaan arkistojen aarteita ja esitellään muutamia diskoaikakauden helmiä ja/tai kulttiklassikoita. Levytyksistä on tarjolla Spotify-linkki ja/tai Youtube-video.

Suomidiskotärpit-sarjan neljännessä osassa esitellään vuosina 1980–1986 levytettyjä kotimaisia sävellyksiä. Tarkoituksena ei ole esitellä tuttuakin tutumpia kappaleita tai kaikkein kuluneimpia ikivihreitä. Vuonna 2002 julkaistun Mikä fiilis -kokoelman esittelytekstissä Tero Alanko, Jani Järvinen ja Alex Nieminen kirjoittivat, kuinka "vähitellen kuuma diskomusiikki saapui myös Suomeen ja sai täällä aivan oman ilmenemismuotonsa". Nämä 1980-luvun kotimaiset sävellykset osoittavat, että disko sai Suomessa todellakin täysin omanlaisensa ilmenemismuodon. Koneiskelmän aikakaudella raja disko- ja camp-iskelmän välillä on ainoastaan hiuksenhieno... Valikoiduista levytyksistä kuulee, kuinka isot orkesterisovitukset väistyivät konesoundien yleistyessä. Aluksi koneiskelmien sovitukset kuulostavat moderneilta ja raikkailta, mutta vuosikymmenen edetessä iskelmälevytykset alkavat muuttua tehtailuksi ja soundimaailma halpahintaisemmaksi.

Edelliset tekstit:
Suomidiskotärpit # 3
Suomidiskotärpit # 2
Suomidiskotärpit # 1

Paula Koivuniemi – Vie minut pois

Säv. Matti Siitonen, san. Chrisse Johansson, sov. Markku Johansson ℗ 1980 Finnlevy

Paula Koivuniemen huikeaan menestykseen yltänyt Vie minut pois -albumi vuodelta 1980 (yli 70 000 myytyä äänitettä) on oivaltava näyte aikakaudesta, jolloin diskopoljento dominoi kotimaista iskelmäteollisuutta. Vielä tähän aikaan iskelmälevytysten säestyksistä vastasivat isot orkesterit ja laajat muusikkokokoonpanot: tälläkin albumilla lauluja säestivät muun muassa 12-henkinen jousisetti ja viisihenkinen puhallinsetti. Orkesteri pauhaa mahtipontisimmillaan Fredin säveltämässä albumin nimikkobiisissä. Etenkin lyhyt välisoitto ennen toisen säkeistön alkua ei ole mitään ohkaista! Vie minut pois on hieno osoitus siitä, että Fredi on paitsi loistava laulaja myös erinomainen iskelmäsäveltäjä.

Marion – Riviera

Säv. ja san. Jukka Koivisto, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1980 EMI Finland

1970-luvulla kansainvälistäkin uraa luonut Marion Rung valittiin vuonna 1980 Suomen edustajaksi Intervision laulukilpailuihin Sopotiin. Interviisukarsinnoissa Marion esitti kaikki kuusi ehdokassävelmää. Voittajaksi ylsi ansaitusti Esko Koivumiehen upea mahtipontinen balladi Hyvästi yö, mutta myös karsinnassa toiseksi sijoittunut Jukka Koiviston vauhdikas Riviera kuultiin Sopotissa. Koivisto tunnusti interviisukarsinnoissa, että laulu on syntynyt puhtaasti viihteellisiltä linjoilta. "Kylmään Pohjolaan haetaan aina silloin tällöin lohtua Rivieralta saakka", kuvaili lähetyksen juontaja Mikko Alatalo Koiviston ajatuksia. Ja viihteellisiltä linjoilta syntyi todella mainio vauhdikas iskelmä ajan hengessä. Miten vastustamatonta jousien käyttöä sovituksessa!

Frederik – Rakas Stella

Säv. E. A. Nyman - Kurt Gräsbeck, san. Raul Reiman, sov. Esa Nieminen ℗ 1980 Finnlevy

Valtakunnan virallinen macho alkoi tehdä tuttavuutta diskosoundien kanssa viimeistään vuonna 1978, jolloin Frederik sai levytettäväkseen suomenkielisen version Israelin euroviisuvoittajasta A-ba-ni-bi, joka on ensimmäinen viisuvoittoon yltänyt diskokappale. Seuraavan vuoden viisusadosta Reetulle poimittiin Saksan liittotasavallan legendaarinen diskoviisu Dschinghis Khan. Runsaasti diskoelementtejä sisältäneestä Tsingis Khan -albumista (1979) Frederik sai uransa ensimmäisen kultalevyn. 1970- ja 80-lukujen vaihteessa Frederikin albumeilla kuultiin niin paljon diskoa, että artisti alkoi tituleerata itseään Junttidiskon kuninkaaksi. Niin ikään kultaa myynyt Kolmekymppinen-albumi (1980) sisältää muun muassa tämän veikeän kotimaisen diskoiskelmän, jonka hauskan kaksimielisessä sanoituksessa Raul Reiman leikkii homonymialla. Säveltäjänimien E. A. Nyman ja Kurt Gräsbeck taakse kätkeytyvät Esa Antero Nieminen ja Frederik itse.

Kirka – Tie kotimaahan johtaa

Säv. ja sov. Antti Hyvärinen, san. Juha Vainio ℗ 1980 Finndisc

Hämmentävä harvinaisuus Kirkan levytysrepertuaarissa. Vauhdikas ja mahtipontinen intro antaa ymmärtää, että luvassa olisi kunnon hengästyttävä diskoschlager. Lauluosuuden alkaessa biisi muuttuu kuitenkin hillityksi reggaen tapaiseksi, kunnes kertosäkeistössä on taas vipinää. Kertosäkeistön sovitusratkaisuissa on luotettu tyypillisiin diskomusiikin elementteihin: puhaltimet ja diskoviulut luovat lihaa luiden ympärille. Jälleen yksi osoitus siitä, kuinka diskomusiikin aikakaudella diskoelementit dominoivat suomalaisessa iskelmätuotannossa. Ehkäpä tämä on jonkinlaista funkiskelmää? Entä mikä on laulun sanoituksessa se kotimaa, johon tie johtaa? No tietenkin se, missä hanget hohtaa. Stadin kundi Kirka laulaa kaipaavansa Lapin erämaan rauhaan...

Jaana – Tulipunaruusut

Säv. ja san. Usko Kemppi, sov. Paul Fagerlund ℗ 1980 Levytuottajat

Muistatteko vielä Jaana Hermusen, jonka El Lute -suomennos esiteltiin Suomidiskotärppien ensimmäisessä osassa. El Lute -singlen toisella puolella julkaistiin diskoversio ikivihreästä Tulipunaruusut-humpasta. Diskomusiikin aikakaudella vanhoja klassikoita tuunattiin diskoasuun. Levytyksen sovittanut Paul Fagerlund oli jo vuonna 1977 laatinut diskosovituksen Päivi Kautto-Niemen Liljankukka-levytykseen, josta tuli valtavan suuri menestys. Hieman samanlaisia sovituksellisia ratkaisuja käytettiin tässä Tulipunaruusujen diskohumppaversiossa. Jaanasta ei kuitenkaan tullut uutta kestotähteä suomalaiselle kevyen musiikin kentälle, sillä hän on tiedettävästi levyttänyt vain muutaman levytyksen.

Irwin Goodman – Discohai

Säv. ja sov. Paul Fagerlund, san. Emil von Retee ℗ 1980 Levytuottajat

Irwin goes Tsingis Khan! Kansantaitelija Irwin Goodmanin suosio oli pohjamudissa 1970-luvun päättyessä. Vuonna 1980 Irwiniltä julkaistiin vain yksi ainoa singlejulkaisu, jonka molemmat laulut ovat vaipuneet unohduksiin. Singlen A-puolen kappale on kuitenkin oikeastaan aika kiinnostava. Irwinin levytyksissä on usein sivuttu ajankohtaisia aiheita, joten ei ollut varsinaisesti ihme, että diskokuumeen jyllätessä kuumimmillaan myös Irwin teki omanlaisensa avauksen diskorytmeihin. Diskoteekkien kulta-aikana tanssilattialla saatettiin lauantaisin kohdata todellinen diskohai, joka "ryystää, jyystää ja sitten pamputtaa". Paul Fagerlundia voitaisiin tämän keskieurooppalaista diskohittiä mukailevan sävellyksen perusteella todella kutsua köyhän miehen Ralph Siegeliksi. Ilmiselviä Dschinghis Khan -vaikutteita on kuultavissa "hu, ha!" -välihuutoineen. Vastaavanlaiseen diskohaihin törmäsi muuten myös Satu Pentikäinen kappaleessaan Rytmiin kuumaan (1983), jonka sanoituksessa diskohai vaani saalistaan aina lauantaisin...

Kake Randelin – Kapakasta kapakkaan

Säv. Hillel Tokazier, san. Juha Vainio, sov. Jori Sivonen ℗ 1981 Finnlevy

Vuonna 1981 Jori Sivonen oli jo löytänyt syntetisaattorit ja alkoi käyttää niitä aktiivisesti kotimaisissa iskelmälevytyksissä. Kake Randelin nousi 1980-luvun alkupuoliskolla koneiskelmän aikakaudella ilmiömäiseen suosioon. 1980-luvun alkupuoliskolla Kaken albumit myivät kultaa ja timanttia. Kaken esikoisalbumin (1981) vauhdikkain levytys on tämä Hillel Tokazierin "laukkakomppinen" sävellys, jonka moderni sovitus à Jori Sivonen henki uuden ajan alkamista suomalaisessa iskelmäteollisuudessa.

Mona Carita – Satu kaunis rakkauden

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Juha Vainio ℗ 1981 Finnlevy

Mona Carita levytti kuusi vuotta kestäneen uransa aikana enimmäkseen käännöskappaleita, mutta levytysrepertuaariin mahtui myös joitakin kotimaisia sävellyksiä. Tämä Veikko Samulin säveltämä iskelmä nousi suurimpaan suosioonsa vasta vuonna 1989 Kikan levytettyä siitä version esikoisalbumilleen. Monelle Kikka-fanille on tullut yllätyksenä, että laulu ei olekaan Kikan "originaali". Alkuperäinen versio sisältyi Mona Caritan kultaa myyneelle Nykyaikainen-albumille (1981).

Jokke Seppälä – Lennät eiliseen

Säv. Jokke Seppälä, san. Tapsa Rantanen, sov. Laszlo Varga ℗ 1981 Polarvox

Jokke Seppälä julkaisi 1980-luvun alussa kaksi englanninkielistä albumia, jotka sisälsivät laadukasta kansainvälisen tason tanssimusiikkia. Albumien satoa kuultiin myös Syksyn sävel -kilpailuissa. Syksyn sävelessä laulut oli kuitenkin esitettävä jommallakummalla kotimaisella kielellä, joten kappaleisiin laadittiin suomenkieliset sanoitukset. Vuonna 1980 Jokke Seppälä kilpaili funkahtavalla Lauantaiyö-kappaleella. Vuotta myöhemmin kilpailukappaleena oli tämä vahvasti diskoon kallellaan oleva Lennät eiliseen. Sekä laulun suomenkielinen teksti ("sä oot kiltti kuin täi / tartut neutroniin ja pääset uutisiin") että taustakuoron hulvaton koreografia herättivät hämmennystä.

Lennät eiliseen sijoittui vuoden 1981 Syksyn sävelessä kahdeksanneksi. Laulun englanninkielinen versio You gonna burn julkaistiin Jokke Seppälän toisen albumin Find my girl (1982) uudelleenjulkaistun painoksen bonusraitana.

   

Raya – Harhaa

Säv. Harri Vainiola - Raija Jääskä, san. Jussi Asu, sov. Harri Vainiola ℗ 1982 Zero Records

Lisää hämmentäviä Syksyn sävel -diskoiluja. Rayan ura viihdyttäjänä alkoi 1960-luvun viimeisinä vuosina, jolloin hän esiintyi muun muassa Danny-show'ssa. Raya loi uraa lähinnä musikaalinäyttelijänä ja musiikkiteattereissa. Näyttävä Raya aiheutti aikoinaan kohua Stump-lehdessä julkaistuilla sensuelleilla kuvilla. Kuvien vuoksi hänet leimattiin viihdelehdistössä tuhmaksi tytöksi, josta kirjoitettiin monenmoisia perättömiä juoruja. Raya on muistellut skandaalinkäryistä julkisuuttaan teoksessa Rockin korkeat korot (2003). Vuonna 1982 kreppihiuksinen Raya teki yllättävän comebackin julkisuuden parrasvaloihin, kun hän pääsi Syksyn sävelen loppukilpailuun Harhaa-diskoilulla. Hän oli itse säveltänyt laulun yhdessä Harri Vainiolan kanssa. Kappaleen sähköinen soundimaailma oli suorastaan vallankumouksellinen Syksyn sävelen kontekstissa. Esitys taisi kuitenkin mennä suurelta yleisöltä yli ymmärryksen, sillä laulu sijoittui postikorttiäänestyksessä vasta kahdeksanneksi. Omaperäinen ja sensuelli diskoilu on kuitenkin jäänyt iskelmäpoikien mieleen, ja laulu on nostettu joissakin piireissä suorastaan kulttiklassikon asemaan.

Ylipäätään vuoden 1982 Syksyn sävelen sato oli todella omaperäinen ja erikoinen. Esiraadeilla lienee ollut tarkoituskin valikoida loppukilpailuun esityksiä, jotka poikkesivat perinteisestä iskelmälinjasta. Mielenkiintoista on, että Harhaa oli esiraadin mielestä parempi kuin esimerkiksi Avaa hakas ja Vanhojapoikia viiksekkäitä, jotka molemmat jäivät finaalin ulkopuolelle...

Eini – Jossakin jos haluat

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1982 Finnlevy

Syntetisaattorit valtasivat iskelmäteollisuuden korvaten orkesterisovitukset. Useimmiten iskelmähistoriikeissa on mainittu, että Jori Sivosen Kake Randelinille säveltämä superhitti Avaa hakas syksyltä 1982 olisi ensimmäinen merkittävä kotimainen koneiskelmä. Avaa hakas olikin ensimmäinen uudenlaista soundimaailmaa edustanut iskelmä, joka osoittautui valtavaksi menestykseksi, mutta tokihan Jori Sivonen oli päässyt loistamaan suomalaisena syntetisaattoriguruna jo aikaisemmin. Siitä mitä mainioin taidonnäyte on tämä Einin levyttämä sähäkkä konediskokappale Jossakin jos haluat, jonka säestystausta oli aikoinaan ennenkuulumattoman ultramoderni suomalaiseksi valtavirran iskelmäksi. Einin neljäs albumi nimettiin tämän kappaleen mukaan ja levytys julkaistiin myös älppärin toisena singlelohkaisuna. Eini kilpaili laululla Bulgarian Kultainen Orfeus -festivaaleilla.

Päivi Kautto-Niemi – Tulisit luokseni päivälläkin

Säv. ja sov. Jussi Niemi, san. Raul Reiman ℗ 1982 CBS Records

Päivi Kautto-Niemi oli 1970-luvun jälkipuoliskolla yksi Suomen suosituimpia diskotähtiä. Hän levytti vuosina 1977–79 Finnlevylle kolme diskontäyteistä albumia. 1980-luvun alkaessa Päivin levytystahti hiipui. Finnlevyn jälkeen hän levytti CBS:lle yhden singlen, jonka paraatipuolella julkaistiin hänen miehensä Jussi Niemen säveltämä loistavan tarttuva diskoiskelmä Tulisit luokseni päivälläkin.


Aivan liian vähälle huomiolle jäänyt helmi. Diskoiskelmää parhaimmillaan!

Kisu – Aivan kreisi

Säv. ja sov. Kassu Halonen - Kisu Jernström, san. Chrisse Johansson ℗ 1982 Scandia

1970-luvulla pop-iskelmää levyttänyt Kisu Jernström hämmästytti vuonna 1981 suomalaisia muusikkopiirejä julkaisemalla korkeatasoisen englanninkielisen albumin Don't stop the music, joka keräsi kehuja ja ylistyksiä. Tuon albumiprojektin jälkeen esityskieli vaihtui taas suomeksi. Vuonna 1982 levytetty Aivan kreisi on nimensä mukaisesti ihan päätön menopala Kisun levytysrepertuaarissa. Laulu tehtiin alun perin Syksyn säveltä silmällä pitäen. Biisi on jäänyt suomidiskon ystävien keskuudessa elämään camp-klassikkona. Tietysti näinä Fingerpori-aikoina laulun sanoituksen ilmaus "mä oon faijaani nääs tullu" voi herättää tahattomia naurunpyrskähdyksiä ja/tai vastenmielisiä konnotaatioita... Levytys julkaistiin Kisun Musta kissa -albumilla (1984), joka sisälsi muitakin diskosoundisia levytyksiä.

Frederik – Stenka Rasin

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1981 Finnlevy

Frederikin ja Jori Sivosen yhteistyö alkoi alkuvuodesta 1981, kun Reetu kilpaili euroviisukarsinnoissa Sivosen sävelmällä Titanic. Titanic oli ollut kansan ylivoimainen suosikki Suomen viisuedustajaksi, mutta rockhenkinen asiantuntijaraati ei voinut omilla nimillään ja naamoillaan antaa korkeita pisteitä kaupalliselle schlagerille, joten karsinnan voittoon ylsi Riki Sorsa. Jori Sivonen on myöhemmin kertonut saaneensa inspiraation Titanicin soundimaailmaan kuuntelemalla Abban kappaleita väärään suuntaan lopusta alkuun. Sävellykseen otettiin myös muutaman tahdin verran vaikutteita Tšaikovskin sinfoniasta. Vastaavanlaista soundia hyödynnettiin myös myöhemmissä Frederikin levytyksissä. 1970-luvun alussa Suomen levymyyntilistojen kärkeen nousi Viktor Klimenkon albumi Stenka Rasin, jossa hän tulkitsi antaumuksella venäläisen kansanlaulun legendaarisesta kasakkajohtajasta. Kymmenisen vuotta myöhemmin suomalaiset kuuntelivat hieman toisenlaista näkemystä samasta aiheesta. Itse asiassa Raul Reimanin sanoitus mukailee tuota venäläistä kansanlaulua, mutta Jori Sivosen sävellys on ehtaa kasaridiskoa. Hieno ja suorastaan jyräävä diskoiskelmä, joka pitää otteessaan alusta loppuun. Stenka Rasin julkaistiin Frederikin kultaa myyneellä albumilla Alta pois (1981).

Berit – Tässä nyt ja näin

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Juha Vainio ℗ 1983 VIP-Music

Tässäpä sitä tyylipuhdasta Veikko Samuli -diskoilua, jota on ylistetty tässä blogissa aikaisemminkin. Berit levytti vuonna 1983 Veikko Samulin johdolla uransa ensimmäisen diskoiskelmäalbumin Tässä nyt ja näin, jonka otsikkokappale menestyi erinomaisesti Jokamiehen listalla. Levytyksessä kiteytyy loistavasti Samulin taito säveltää erittäin sujuvia melodiankulkuja ja ennen kaikkea sovittaa kappale erinomaisen mukaansatempaavaksi. Vaikka iskelmä kuulostaa yksinkertaiselta, sen sävelkulussa ja sovituksessa on nerokkaita nyansseja ja jippoja. Jännite säilyy koko liki neliminuuttisen ajan. Berit vastaanotti Tässä nyt ja näin -albumista uransa ensimmäisen kultalevyn.

Eini – Elämäni mies

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Antero Ollikainen ℗ 1983 Finnlevy

Eini aloitti uransa vuonna 1978 diskolevytyksillä. Einin varhaisia levytyksiä säestivät ajan hengen mukaisesti isot orkesterit, mutta 1980-luvun edetessä Eininkin oli totuttava kapeamman soundimaailman levytyksiin ja syntsavetoisiin sovituksiin. Einin viides albumi Aika pakkaus alkaa heti melkoisella juntti-iskelmän klassikolla, sillä albumin aloitusraita Elämäni mies on ollut melkoisen kovaa valuuttaa iskelmäpoikien illanvietoissa. Menevä syntsadiskosovitus ja korni sanoitus – mitä muuta kasari-iskelmältä voisikaan vaatia. Sanoituksen on muuten laatinut Vexi Salmi, joka 1980-luvulla käytti usein salanimeä Antero Ollikainen. Elämäni mies kuuluu niihin levytyksiin, joita artisti itse ilmeisesti nykyään hieman häpeilee. Vuonna 2013 esitetyssä Iskelmä-Suomi -dokumentissa Eini kertoi avoimesti, kuinka hänen mielestään hänellä olisi ajoittain pitänyt olla paljon korkeampi rima levytyskappaleiden laadun suhteen. Huhujen mukaan Eini olisi estänyt Elämäni mies -kappaleen julkaisemisen hänen 30 suosikkia -kokoelmallaan (2006).

Meiju Suvas – Lootuskukka

Säv. Mika Silfver, san. Juha Vainio, sov. Kaj Westerlund ℗ 1983 Finnlevy

Meiju Suvas nousi raketin lailla suomalaisten artistien eturiviin vuonna 1982, kun hänen esikoisalbuminsa myi upeasti yli 54 000 äänitettä. Hienosti menestyneen albumin myötä Meijusta tuli yksi Suomen suosituimpia – ellei hetkeksi aikaa peräti suosituin – diskomusiikin esittäjiä. Meiju Suvas oli suosionsa huipulla, kun hänen toinen albuminsa Pidä musta kiinni näki päivänvalon syyskuussa 1983. Meijun kakkosalbumin ehdottomiin kohokohtiin kuuluu albumin tuottaneen Kaj Westerlundin (tosin iskelmälevytyksissä usein käyttämällään salanimellä Mika Silfver) säveltämä Lootuskukka. Nuorekasta kasari-iskelmää parhaimmillaan. Laulu oli aikoinaan sangen suosittu ja se nousi jukebox-listalla parhaimmillaan seitsemänneksi. Sittemmin Lootuskukka on jäänyt kuitenkin hieman unohduksiin, mikä johtuu kenties siitä, että laulun alkuperäistä versiota ei ole jostain käsittämättömästä sisällytetty Meijun CD-kokoelmajulkaisuille. Kummallista ottaen huomioon, että laulu oli yksi Meijun suosituimman menestyskauden merkittävimpiä hittejä... Meiju Suvaksen toinen albumi Pidä musta kiinni menestyi mukavasti myyden kultaa.

Tapani Kansa – Vain yhden kerran eläissään

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Vexi Salmi ℗ 1983 Finnlevy

1980-luvulla koneiskelmästä tuli niin valtavirtaa kotimaisessa iskelmäteollisuudessa, että miltei jokainen suomalainen levyttävä iskelmälaulaja joutui tekemisiin syntetisaattorisoundien kanssa. Tapani Kansan laajassa levytysrepertuaarissa kaikkein kasarisoundisin levytys lienee tämä vuonna 1983 ikuistettu Vain yhden kerran eläissään, jonka monet suomidiskon ystävät ovat ottaneet omakseen – jopa sellaisetkin, joita Tapani Kansan muu tuotanto ei puhuttele. Tapsa kävi esittämässä kappaleen levytysvuotenaan Toivotaan toivotaan -ohjelmassa.

Levytys sisältyi Tapani Kansan mainiolle iskelmäalbumille Tässä ja nyt (1983), joka myi kultaa. Tapsan tulkitsemana kasarisoundinen syntsaiskelmäkin kuulostaa uskottavalta. Sen sijaan Kike Elomaan myöhemmin samasta laulusta levyttämä versio saattaa hieman jo värähtää campin puolelle...

Sonja Lumme – Anna olla vapaa

Säv. Hillel Tokazier, san. Jukka Nurmela, sov. Laszlo Varga ℗ 1983 JP-Musiikki

Jazzmusiikkia opiskellut Sonja Lumme kuuluu niihin taiteilijoihin, jotka mieluiten levyttävät vain sellaista musiikkia, josta itse pitävät. Useat levy-yhtiöt ovat kosiskelleet lahjakasta Lummea riveihinsä, mutta Sonja on sanonut systemaattisesti "ei" kaupallisten iskelmien levyttämiselle. Silloin tällöin Sonja Lumme on kuitenkin joutunut tekemään myönnytyksiä iskelmäteollisuuden kanssa, kuten esimerkiksi hänen kasarisoundien dominoimalla esikoisalbumillaan Anna olla vapaa (1983). Levyn tarttuvassa nimikkobiisissä oli kieltämättä korkea hittipotentiaali – ja kenties laulusta olisikin tullut hitti, mikäli sen olisi julkaissut suurempi levy-yhtiö tai esittänyt nimekkäämpi artisti. Sonja Lumme tuli Suomen kansalle tutummaksi vasta muutamaa vuotta myöhemmin: paitsi vuoden 1985 euroviisuedustajana myös lahjakkaana näyttelijänä.

Kake Randelin – Nasta pimu

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1983 Finnlevy

Supersuosittu Kake Randelin julkaisi vuonna 1984 neljännen albuminsa Kake, jossa konesoundit oli jalostettu vielä aikaisempia levyjä pidemmälle. Älppäri sisältää muutamia aivan uskomattomia levytyksiä, kuten Nätti tyttö, vähän pehmee, Miehet metsistä ja Kun eletään, ei pelätä, jossa lauletaan kuinka "silloin tarvii pyssyä, jos alkaa ahdistamaan myssyä". Nämä hieman halpahintaisilta kuulostaneet rallit ja niiden kornit sanoitukset olivat omiaan lisäämään rockväen vastenmielisyyttä 1980-luvun iskelmäteollisuutta kohtaan. Erityisesti juuri Kake Randelin oli rock-piirien maalitauluna, johon kanavoitiin kaikki halveksunta koneiskelmäkulttuuria kohtaan. Jori Sivonen on muistellut ajan henkeä Selvis-lehden 2/2005 haastattelussa:

"Tuli Dingo. Tuli Rock-Radio, jossa sanottiin, että 'tämä on nyt sitä tyypillistä reimansivonen musiikkia', jos nyt ylipäätään siellä mainittiin. Outi Popp kirjoitti Kake Randelinin levyarvion: 'Tiedoksi sille, joka tästä tykkää: tuotetta Kake Randelin on taas ilmestynyt levyllinen. Jos joku haluaa ostaa paskaa niin siitä vaan.'" (Selvis-lehti 2/2005)

Kake-albumin suurin hitti on Kielletyt tunteet, mutta levy sisältää myös yhden Kaken uran suurimmista kulttiklassikoista: jo edellisen vuoden puolella ilmestynyt Nasta pimu on noussut vuosien saatossa todelliseksi bailuiskelmäksi, joka suorastaan villitsee tunnelman Kaken keikoilla. Erityisesti biisin syntsariffi takaa korvamadon pitkäksi aikaa. On suorastaan häpeällistä, että Nastan pimun alkuperäistä versiota ei julkaistu millään Kake Randelinin CD-kokoelmalla. Onneksi vuonna 2013 Warner Music Finland avasi digitoidut arkistonsa kaikkien kuultavaksi, ja siitä lähtien Nastaa pimua on saanut luukuttaa sydämensä kyllyydestä.

Katri Helena – Luotu elämään

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1984 Finnlevy

1980-luvulla edes Katri Helenan levytykset eivät välttyneet vuosikymmenelle niin ominaisista konesoundeista ja syntetisaattorivetoisista sovituksista. Kasarisoundit korostuvat erityisesti vuonna 1984 julkaistulla albumilla Kirje sulle, jossa Katri Helenan soundia on selvästi pyritty "ajanmukaistamaan" ja joissakin levytyksissä vallitsee suorastaan nuorekas meno. Albumin suurimpia hittejä olivat muun muassa Miljoona ruusua ja Kirje sulle, mutta suomidiskon ystävät ovat noteeranneet erityisesti albumin viidennen raidan Luotu elämään, jonka ovat kynäilleet – yllätys, yllätys – Jori Sivonen ja Raul Reiman – kaksikko, joka suorastaan dominoi kotimaista iskelmäteollisuutta 1980-luvun alkupuoliskolla. Kirje sulle -albumista Katri Helena vastaanotti jälleen kultalevyn.

Satu Pentikäinen – Ota tai jätä

Säv. ja sov. Kari Litmanen, san. Jorma Toiviainen ℗ 1984 LeBaron Music / Bluebird

Satu Pentikäisen kahdeksan vuotta kestänyt levytysura ajoittuu juuri suomidiskon kuumimpiin vuosiin. Sadun ensimmäinen levytys julkaistiin vuonna 1979 ja viimeisin albumi valmistui vuonna 1986. Sadun kaikki viisi albumia tihkuvat suomidiskoa tyylipuhtaimmillaan. 1980-luvun puolivälissä Satu Pentikäinen esitteli useaan otteeseen nuorekasta diskoiskelmää Suomen kansalle erinäisissä laulukilpailuissa. Toukokuussa 1984 hän kilpaili Kevään sävel -kilpailuissa kihlattunsa Kari Litmasen raflaavalla sävellyksellä Ota tai jätä. Finaalissa nuorekas ja hyvinkin kansainväliseltä kalskahtanut kasari-iskelmä sijoittui peräti neljänneksi, mikä oli iskelmälle poikkeuksellisen hyvä sijoitus tuossa kilpailussa aikana, jolloin elettiin voimakasta iskelmän ja suomirockin välistä vastakkainasettelua. (Katso YouTubesta Sadun esitys Kevään sävelen finaalista, jossa laulu kuullaan liveorkesterin säestämänä.) Laulun säveltäjä Kari Litmanen oli vielä tässä vaiheessa tuore nimi kotimaisessa iskelmäteollisuudessa. Litmanen oli ensimmäisiä suomalaisia säveltäjiä, jotka alkoivat hyödyntää tietokoneita musiikinteossa. 1980-luvulla hän sävelsi vielä muutakin kuin seineandreita... Satu Pentikäinen kilpaili Kevään sävelessä myös vuosina 1985 (laululla Haluun vapauteen) ja 1986 (Ei huolet paina) ja hänet nähtiin myös vuoden 1985 Syksyn sävelessä kappaleella Huomenna illalla.

Anja Niskanen – Ollaan hiljaa vain

Säv. ja sov. Vesa Torppa, san. Antero Ollikainen ℗ 1984 CBS Records

Sitten Syksyn sävel -diskoilu, joka upposi myös valtavirran yleisöön. Anja Niskanen nousi Suomen kansan tietoisuuteen vuoden 1984 Syksyn sävelessä. 16-vuotias espoolaisnuori päihitti kansan syvien rivien suosikit Erkki Liikasen ja Mikko Alatalon voittaen kilpailun ylivoimaisesti nuorekkaalla kasari-iskelmällä Ollaan hiljaa vain, jonka olivat kynäilleet Vesa Torppa ja Vexi Salmi – jälleen tosin nimellä Antero Ollikainen. Oikea henkilöllisyys salanimen takaa paljastui kuitenkin näyttävästi, kun Syksyn sävelen tuloslähetyksessä juontaja kutsui voittolaulun sanoittajan Antero Ollikaisen lavalle, ja kulisseista ilmestyi Vexi Salmi.

Anja Niskasta kutsuttiin julkisuudessa "Suomen Carola Häggkvistiksi". Syksyllä 1984 julkaistiin hänen albuminsa, jota suomalaiset ostivat kultalevyyn oikeuttavan määrän. Anja Niskasen albumi on yksi suomidiskon suurimpia klassikoita. Syksyn sävel -voittokappaleen lisäksi siltä on jäänyt elämään muun muassa Syy on rakkauden ja Lauantaina bailataan vaan.

Anja Niskanen – Sydämessä soi

Säv. ja sov. Vesa Torppa, san. Jorma Toiviainen ℗ 1985 CBS Records

Keväällä 1985 Anja Niskanen kilpaili vuorostaan Kevään sävelessä. Tälläkin kertaa hänen kilpailukappaleensa oli Vesa Torpan säveltämä. Toisin kuin Syksyn sävelessä Kevään sävelen tuloksen ratkaisi ammattilaisraati, joka suhtautui ajan hengen mukaisesti yleensä hieman nyrpeästi iskelmiin. Kevään kilpailussa Niskanen joutui tyytymään seitsemänteen sijaan. Sydämessä soi -kappale julkaistiin vain singlenä, sillä pian tämän jälkeen Anja Niskanen vetäytyi julkisuudesta, eikä jäänyt valmistamaan toista albumia. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivas -teoksessa on valotettu syitä Anja Niskasen julkisuudesta vetäytymiselle:

"Ennen pitkää hän alkoi kuitenkin kaivata normaalin nuoren elämää ja kouluilmapiiriä. Levytyssopimus purettiin yhteisymmärryksessä." (Latva & Tuunainen 2004, 311)

Anja Niskanen teki paluun levytysstudioihin vuonna 1991 uudenlaisella "aikuistuneemmalla" tyylillä.

Eila Torvela – Lämmintä kättä ja sympatiaa

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Antero Ollikainen ℗ 1984 Finnlevy

Otetaanpa vielä yksi näyte Jori Sivosen syntsaiskelmätehtaalta. Kautta aikojen iskelmiä rustailleet lauluntekijät – jotka menneinä vuosikymmeninä olivat lähes poikkeuksetta kaikki miehiä – ovat kirjoittaneet iskelmälaulajattarien laulettavaksi sanoituksia, joissa nämä julistavat kunniallisuuttaan, kun odottavat tosirakkautta eivätkä anna kenelle tahansa ainakaan ensimmäisellä kerralla. Eila Torvelan esikoisalbumin laulussa Lämmintä kättä ja sympatiaa kertojahahmo haluaa tehdä selväksi flirttaileville miehille, ettei ole mikään kiertopalkinto, vaikka onkin luonteeltaan puhelias, aina iloinen ja huulta heittävä. Eila Torvelan vaiheisiin tutustuttiin jo Suomidiskotärppien edellisessä osassa.

Marion – Aijai

Säv. ja sov. Antti Hyvärinen, san. Chrisse Johansson ℗ 1984 EMI Finland

Samanlaista tematiikkaa sai vuonna 1984 levytettäväkseen myös Marion Rung, joka joutui suomidiskon aikakaudella tekemään tuttavuutta uudenlaisen iskelmäsoundin kanssa. Marionilta julkaistiin vuosina 1983 ja 1984 kaksi albumia Elän kauttasi ja Nainen, jotka tunnetaan nykyään Marionin konedisko-albumeina. Älppärit eivät kuitenkaan menestyneet ja 1970-luvun supertähden suosio syöksyi näinä aikoina melkoiseen alamäkeen. Vuonna 2005 Marionin tuotannosta julkaistiin 4 CD:n boksi, jonka esittelytekstissä Juha Nikulainen ja Jaripekka Koikkalainen kuittaavat näiden albumien tyylin lyhyen diplomaattisesti: "ehkä uudistunut tyyli syntetisaattorisoundeineen oli hieman liian suuri muutos Marionin laulujen ystäville". Nainen-albumin toisen singlejulkaisun Aijai / Okei levytykset veivät Marionin tuotannossa uudistunutta syntsaiskelmätyyliä vielä pidemmälle. Kappaleissa ei ole juuri minkäänlaista melodiaa vaan ne kulkevat lähinnä kompin varassa. Myös Aijai-kappaleen sanoitus on melko jäätävää settiä. Niin sitä moni mies on mukamas vahingossa myöhästynyt illan viimeisestä bussista olettaen saavansa viettää yhteisen yön (kuunnelkaapa Kari Tapion Menköön bussi viimeinen vuodelta 1976), mutta käsky käy tiukkana: vain nukkumaan ja olohuoneen vieraspatjalle. Eiväthän Marionin 1970-luvun hittikappaleetkaan sisältäneet mitään kovinkaan syvällisiä sanoituksia, mutta niissä oli sentään melodiat.

Nisa Soraya – Anna rakas raju hetki

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Raul Reiman ℗ 1985 VIP-Music

Sitten yksi kaikkien aikojen suomidisko-klassikoita. Nisa Soraya räväytti vuoden 1985 Kevään sävel -kilpailussa tällä Veikko Samulin säveltämällä modernilla diskovirityksellä. Erityisesti Nisan räväkkään esitykseen kuulunut koreografia sai monet suomalaiset haukkomaan henkeään. Tarkkakorvaisimmat hekottelivat ensimmäisen säkeen kaikuefektille ("maistelin paukustain, -kustain"). Huumorintajuinen kansanosa äänesti Anna rakas raju hetki -esityksen jatkoon loppukilpailuun. Finaalissa päätösvalta oli kuitenkin tosikkomaisella asiantuntijaraadilla, jotka jätti Nisan armottomasti jumbosijalle.

Anna rakas raju hetki ja sen englanninkielinen versio Twilight children julkaistiin ainoastaan singlejulkaisuilla ja laulu vaipui hetkeksi aikaa unohduksiin. Kappale oli ylipäätään Nisan ensimmäisen aktiivikauden viimeisimpiä levytyksiä. Neljä vuotta ensiesityksensä jälkeen Veikko Samuli päätti hyödyntää sävellystään uudestaan ja antoi sen Kikan levytettäväksi hänen esikoisalbumilleen. Kikan debyyttialbumi oli valtava myyntimenestys ja monet suomalaiset mielsivätkin pitkään Anna rakas raju hetki -kappaleen Kikan lauluksi. Sitten 2000-luvun puolivälissä keksittiin YouTube. YouTuben kehityttyä suomalaiset iskelmäharrastajat oivalsivat palvelimen potentiaalin ja alkoivat ladata palvelimeen arkistojensa aarteita. Nisan Kevään sävel -esitys ilmestyi YouTubeen kesällä 2008 ja siitä nousi välittömästi pienoinen nettihitti. Uuden sukupolven edustajat pääsivät hämmästelemään 1980-luvun tyyliä ja Nisan nokkelia vastauksia Hantta Krausen haastattelussa. Tähän päivään mennessä ylläolevaa videota on katsottu jo yli puoli miljoonaa kertaa. Noihin aikoihin Nisan Anna rakas raju hetki -kappaletta alettiin soittaa vähemmistökansan suosimissa yökerhoissa, vaikka levytys julkaistiin virallisesti CD-formaatissa vasta vuonna 2015 Rocket Recordsin hulvattomalla Riman alta ja ohi maalin -kokoelmalla.

   

Markus – Suoraan sydämeen

Säv. ja san. Reijo Matilainen, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1985 M & T Tuotanto

Samaiseen vuoden 1985 Kevään sävel -kilpailuun osallistui iskelmälaulaja Markus, jonka ura onkin yksi Suomen iskelmähistorian kiinnostavimpia. Markus levytti ensimmäisen levytyksensä Viimeinen kevät vuonna 1969. Vaikka laulu ei alun perin herättänytkään huomiota, se on vuosien saatossa noussut kestosuosikkien joukkoon. Seuraavana vuonna Markus saikin sitten levytettäväkseen tuplajättipotin: singlen Jos vielä oot vapaa / Vain kotka lentää aurinkoon molemmat levytykset olivat suuria menestyksiä ja Markuksen single nousi kesällä 1970 listaykköseksi. Markuksen ura alkoi siis todella lupaavasti, mutta heti varsinaisen läpimurron jälkeen hittihanat hyytyivät. Hän levytti säännöllisesti 1980-luvun puoliväliin asti, mutta uusia menestyshittejä ei vain tullut, vaikka levytysten joukossa on useitakin sangen kivoja kappaleita. Näihin kivoihin kappaleisiin luokittelisin ehdottomasti tämän Kevään sävel -kilpailukappaleen Suoraan sydämeen. Sympaattinen kasari-iskelmä sisältyi Markuksen viimeiseksi jääneelle albumille Sain hyvän tunteen (1985). Toisin kuin Nisa Soraya, Markus ei valitettavasti päässyt Kevään sävelen loppukilpailuun.

Anita Hirvonen – Ählämä suntraa

Säv. Esko Koivumies, san. Chrisse Johansson, sov. Kari Litmanen ℗ 1985 CBS Records

Haluan tässä yhteydessä esitellä yhden kaikkien aikojen uskomattomimman suomen kielellä levytetyn kappaleen, vaikkei tällä nyt oikein ole enää niin paljon tekemistä diskon kanssa. Rempseiden rallien kuningatar Anita Hirvonen oli 1980-luvun alkuvuosina suosituimmillaan. Albumit Ovi sydämeen (1981), De va kukku de (1982) ja Ans kattoo ny (1983) myivät kaikki kultalevyyn oikeuttavan määrän. Vuonna 1985 ikuistettiin tämä uskomaton turkkilaishenkinen rallatus Ählämä suntraa, jossa kerrottiin mitä kaikkea ihmeellistä voikaan sattua turkkilaisessa saunassa naisten puolella. 1980-luvulla levytettiin vielä sanoituksia, joita nykyään tuskin pidettäisiin poliittisesti korrekteina. Laulun levytyshetkellä tuskin saatettiin aavistaa, että 30 vuotta myöhemmin Suomessa on turkkilaissyntyinen kansanedustaja. Ählämä suntraa ei julkaistu millään Anitan albumilla (no ylläri...), mutta se sisältyi kuitenkin vuonna 1985 ilmestyneelle Anitan kokoelmalle Parhaat.

Minna Ikonen – Haudujuduu

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Juha Vainio ℗ 1985 Levytuottajat

Minna Ikonen lukeutuu suomidiskon lukuisten tähdenlentojen kategoriaan. Ikonen oli Vexi Salmen Levytuottajat-levy-yhtiön kiinnityksiä. Ikosen esikoisalbumi Elkeet kuin pedolla julkaistiin vuonna 1984. Kyseinen albumi on kotimaisen kasari-iskelmän suurimpia klassikoita, ja siihen tullaan aivan varmasti vielä palaamaan myöhemmin tässä blogissa. Saman vuoden syksyllä Minna Ikonen kilpaili Syksyn sävelen finaalissa laululla Panin tiikerin tankkiin. Syksyn säveleen osallistuminen merkitsi lähtölaukausta Minna Ikosen seuraavalle albumiprojektille. Valitettavasti vuonna 1985 ilmestynyt Ikosen toinen albumi Annan kunnolla palaa jäi kokonaisuutena huomattavasti ensilevyä vaisummaksi. Albumin suosituin laulu lienee sen singlejulkaisu ja aloitusraita Haudujuduu, joka on noussut vuosien saatossa pienoiseksi camp-klassikoksi. Laulun on säveltänyt – kukapas muukaan kuin – Jori Sivonen. Suomalaisten kovasti arvostama Juha Vainio on kirjoittanut laulun sanoitukseen muun muassa "vieras mies sanoi haudujuduu, niin se kaarasta kutsui naarasta". Oman aikansa impivaaralainen maailmankuva pääsee esille seuraavissa säkeissä: "koulut käymättä mulla on / vaan on sitä maalaisjärkee / ettei suomea puhumaton / pääse paistamaan kanssain särkee". Vainio on sanoittanut pitkän sanoittajanuransa aikana yli 2 000 sanoitusta, joiden joukkoon mahtuu vähemmänkin timanttisia tekstejä... Minna Ikonen vetäytyi showbisneksestä piakkoin toisen albumin ilmestymisen jälkeen.

Danny – Romanssi

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Raul Reiman ℗ 1986 M & T Tuotanto

Suomalaisissa muusikkopiireissä tunnettiin aikoinaan käsite "samulointi". Veikko Samuli kuunteli tarkalla korvalla kansainvälisiä hittejä ja "samuloi" niitä säveltämällä mahdollisimman samantyylisiä kappaleita. 1980-luvun puolivälissä suosioon nousivat saksalaiset synthpop-kokoonpanot Modern Talking ja Bad Boys Blue. Samuli innostui näiden esiintyjien uudenlaista modernista soundimaailmasta ja "samuloi" Dannylle tämän Romanssi-levytyksen, jossa on ilmiselviä vaikutteita 1980-luvun puolivälin keskieurooppalaisesta eurodance-soundista. Todellinen helmi Dannyn laajassa levytysrepertuaarissa. Kappale julkaistiin Dannyn Ninja-albumilla (1986), joka taitaa olla yksi Dannyn vähiten tunnettuja, vaikka Danny oli ennen albumin julkistamista saavuttanut valtakunnallista näkyvyyttä niin euroviisukarsinnoissa (kappaleella Ninja) kuin Kevään sävelessä (Armin kanssa kappaleella Pelkkää hyvää). Romanssin dieterbohlen-tyylinen iskelmäsoundi ei kuitenkaan onnistunut saavuttamaan suurta suosiota iskelmän kriisin aikakaudella. Diskoiskelmä oli tässä vaiheessa jo auttamattomasti pois muodista. Suomidiskon ystävät ovat kuitenkin nostaneet Ninja-älppärin arvoon arvaamattomaan erityisesti sen kasarisoundien vuoksi.

Kake Randelin – Lähdetäänkö, lettipääni

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1986 Finnlevy

Vielä lisää Sivonen-Reiman -musiikkia. Jos innostui Veikko Samuli 80-luvun puolivälin eurodance-tyylistä, luonnollisesti samanlaisia vaikutteita hyödynsi myös Jori Sivonen. Vuonna 1986 hän sävelsi ja sovitti Kake Randelinille tämän laulun, jota voisi kuvailla luonnehdinnalla Mäntyharjun poika goes Modern Talking. Lähdetäänkö, lettipääni on kuin härmäläisen iskelmämankelin läpi vedetty Modern Talkingin hitti ja se tarjosi uudenlaista iskelmäasua Kaken tuotantoon. Ikävä kyllä, iskelmän kriisi heijastui myös Kake Randelinin suosioon, eikä kappaleen sisältänyt albumi Kaken rallit (1986) myynyt enää aikaisempien levyjen tavoin. Kake Randelin oli tuohon mennessä levyttänyt pitkäsoiton vuosittain, mutta tämän jälkeen seuraavaa älppäriä jouduttiin odottamaan vuoteen 1989.



Muokattu 5.8.2018: Rayan "Harhaa" oli hävinnyt YouTubesta, mutta onneksi se on ladattu sinne uudestaan, joten upotin tähän uuden videon. "Harhaa" julkaistu tänä keväänä CD-formaatissa Svart Recordsin kokoelmalla "Satan in love". Kiitos huikeasta kulttuuriteosta!

Muokattu 30.8.2025: Päivi Kautto-Niemen "Tulisit luokseni päivälläkin" lisätty suoratoistopalveluihin kesällä 2025! Upotin kirjoitukseen Spotify-linkin ja toimivan YouTube-videon. Kiitos huikeasta kulttuuriteosta!