19. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018: "Halleluja, mitkä viisut!" Netta lauloi viisut pois Euroopasta


"Halleluja, mitkä viisut" otsikoi Katso-lehti aikoinaan Israelin voittaessa Euroviisut vuonna 1979. Samoin voisi todeta myös tämän vuoden korkeatasoisen viisufinaalin jälkeen, kun kutkuttavan jännittävä äänestystrilleri huipentui Israelin neljänteen viisuvoittoon.

Vuoden 1979 lisäksi Israel on voittanut Eurovision laulukilpailun 20 vuoden sykleissä: 1978, 1998 ja 2018. Näillä kolmella voitolla Israel on osoittanut olevansa euroviisuperheessä melkoinen edelläkävijä ja uuden ajan airut.

Israel – edistyksellisin viisumaa?


"Me emme välitä politiikasta. Musiikki on meille tärkeintä", totesi vuonna 1978
Israelin ensimmäinen euroviisuvoittaja Izhar Cohen, joka kuitenkin luonnehti
voittonsa olevan lahja 30-vuotiaalle Israelin valtiolle.
Israelille ensimmäisen ykkössijan tuonut A-ba-ni-bi vuodelta 1978 on varhaisin viisuvoittoon yltänyt diskokappale. 1970-luvun viimeisinä vuosina läntisessä Euroopassa elettiin todellista diskohuumaa, joten Israel oli enemmänkin kuin aallonharjalla voittaessaan kilpailun kappaleella, joka muistutti edes etäisesti ajankohtaista ja trendikästä musiikkityyliä. Laulun säveltäjä Nurit Hirsh – yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia israelilaisia kevyen musiikin säveltäjiä – on ollut merkittävä lasikaton rikkoja, sillä A-ba-ni-bi on ensimmäinen naissäveltäjän kynäilemä Euroviisut voittanut kappale. Nurit Hirsh oli myös yksi harvoista Euroviisujen naispuolisista kapellimestareista. Euroviisuissa oli orkesteri 43 vuoden ajan, mutta naiskapellimestarien määrä on laskettavissa yhden käden sormilla.

Vuonna 1998 Israelin viisuvoittaja Dana International sai runsaasti julkisuutta transsukupuolisuutensa vuoksi. Kotimaassaan hänet tunnettiin aktiivisena seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana, joka oli äänekkäällä kampanjoinnilla saanut Israelin silloisen presidentin Ezer Weizmanin pyytämään anteeksi homovastaisia lausuntojaan. Suomalainen euroviisutohtori Mari Pajala on väitöskirjassaan Erot järjestykseen! – Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria (2006) tutkinut, miten Dana Internationalin transsukupuolisuutta käsiteltiin suomalaisissa mediakirjoituksissa. Pajala kirjoittaa, että vuonna 1998 "heteronormista poikkeavan sukupuolen käsitteleminen tuotti jonkin verran vaikeuksia, mikä näkyy suhtautumisessa Dana Internationalin naiseuteen". Esimerkiksi suomalaisissa iltapäivälehdissä Dana Internationaliin suhtauduttiin ivallisen humoristisesti ilmaisuilla "ah, niin naisellinen" tai häntä kuvattiin "läheltä edelleenkin melkoisesti miehennäköiseksi", koska toimittaja oli näkevinään Dana Internationalin leuassa parranhaivenia, joiden katsottiin "paljastavan" "alkuperäisen sukupuolen". Dana Internationaliin suhtauduttiin huvittuneesti myös Yleisradion viisulähetyksen selostuksessa, josta vastasivat vuonna 1998 Sami Aaltonen ja Maria Guzenina. Israelin esityksen päätyttyä Aaltonen lohkaisi, että Danalta puuttuu laulutaidon lisäksi "nykyään muutakin". Israelin jälkeen esiintymisvuorossa oli Saksan persoonallinen protestiesiintyjä Guildo Horn. Esitellessään saksalaisten viisuedustajan Aaltonen mainitsi edelliseen esitykseen viitaten, kuinka "heilläkin on friikkiä tyrkyllä". Pisteidenlaskun edetessä Aaltosella ja Guzeninalla luisui mopo rotkoon. Pettyneenä Suomen huonoon menestykseen Aaltonen sanoi repineensä pelipöksynsä. Siihen tuleva ministeri Guzenina katsoi asiakseen sutkauttaa, että Samilla on vaaleanvihreät kalsarit ja vaaleanpunaiset rintaliivit. Tähän Aaltonen keksi kommentoida: "Laitoin nämä rintsikat ihan Danan kunniaksi että nyt kuitenkin kun tässä näköjään tämä on tämä euroviisujen henki tänä vuonna niin." Viisujen jälkeen Suomen edustaja Marika Krook syytti lausunnoissaan Israelin voiton johtuneen seksuaalivähemmistöjen salaliitosta. Ylipäätään vuoden 1998 media-aineistossa toistuu näkemys, jossa Dana Internationalin sukupuolta pidetään lähinnä jonkinlaisena mainosvalttina. Vaikka translaki ei olekaan Suomessa vielä mennyt läpi, voitaneen silti olla tyytyväisiä, että asenteet ovat muuttuneet 20 vuodessa huomattavasti. Nykyään sukupuolensa korjauttaneista tuskin käytettäisiin samanlaisia halventavia ilmaisuja kuin Dana Internationalista vuonna 1998. Edelläkävijän rooli ei ole koskaan helppo.

Sinänsä ei ole yllättävää, että Dana Internationalin voitto hämmensi vuonna 1998. Olihan hänen vauhdikas eurodiskokappaleensa Diva aivan toista maata kuin aikaisemmat viisuvoittajat. 1990-luvulla Eurovision laulukilpailulla oli vanhahtava ja konservatiivinen maine. Kun muutoin Euroopassa tanssittiin dancen tahtiin, Euroviisuissa elitistiset raadit äänestivät voittajiksi festivaaliballadeja ja etnosävellyksiä, jotka unohtuivat välittömästi kilpailulähetysten päätyttyä. Dana Internationalin Diva oli uuden ajan airut, joka toi euroviisuinstituution kertaheitolla lopullisesti (silloiseen) nykyaikaan. Uudenlainen viisuvoittaja oudoksutti muun muassa sen vuoksi, että Dana International lauloi kaikkea muuta kuin puhtaasti. Selitys vallankumoukselliseen viisuvoittajaan juuri vuoden 1998 kilpailussa on kuitenkin äärimmäisen looginen, sillä tuolloin Euroviisujen tulos ratkaistiin ensimmäistä kertaa pääsääntöisesti yleisöäänestyksellä. Puhelinäänestäjät eivät ole raadissa istuvien tuomareiden tapaan virepoliiseja, vaan äänestävät esitystä, jonka aikana he viihtyvät parhaiten televisioruudun ääressä. Yleisö- ja raatiäänestysten väliset eroavaisuudet synnyttivät kutkuttavia tilanteita myös tämän vuoden viisuissa.

Netta Barzilai oli lavalla häpeilemättömästi oma itsensä ja voitti tämän vuoden
Eurovision laulukilpailut ylivoimaisesti. Kuva: © Thomas Hanses / Eurovision.tv
Ja nyt tänä vuonna Israel voitti Eurovision laulukilpailut jälleen uudenlaisella kappaleella ja esityksellä. Indie-esiintyjänä uransa aloittaneen loopperitaiteilijan Netta Barzilain voitossa monella on ollut pureskelemista. Edustaahan hänen viisunsa Toy nuorekkaine ilmaisuineen ja MadaBaka-biitteineen tähän mennessä moderneinta musiikkityyliä, jolla on voitettu Eurovision laulukilpailut. Monet Euroviisuja jo 1960- ja 70-luvuilta alkaen seuranneet vanhan liiton viisuharrastajat ovat pudistaneet päitään ja todenneet pudonneensa nykymusiikin kehityksen kelkasta kokonaan. Modernisointikehitys ja kilpailun pysyminen ajan hermoilla lienee Euroviisujen tulevaisuuden kannalta vain lupaava seikka.

Jos Dana Internationalin viisuvoiton vuonna 1998 katsottiin edustavan avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta, sisältyy Nettaan ja Toy-viisuunkin kantaa ottavia aspekteja. Netta ei alistu viihdeteollisuuden luomaan naisesiintyjän muottiin, eikä suostu millään tavalla häpeilemään, vaan on avoimesti oma räiskyvä itsensä ja ilveilee ilmeikkäästi esiintyessään. Toy on vahva manifesti naisten itsemäärämisoikeuden puolesta ja heijastaa hienolla tavalla ajankohtaista #metoo-keskustelua. Kuten Barzilai totesi Tuomas Kasevan kirjoittamassa Helsingin Sanomien haastattelussa: "Haluan esitykselläni tukea kaikenlaisia tapoja olla nainen ja rikkoa kaikkia naiseuteen liittyviä stigmoja." Voittopuheessaan lavalla hän kiitti äänestäjiä erilaisuuden hyväksymisestä: "Thank you so much for choosing different. Thank you so much for accepting differences between us. Thank you for celebrating diversity."

Kahden taiteellisemman voittajan jälkeen Euroviisut voitettiin vauhdikkaalla menobiisillä. Modernissa Toyssa on potentiaalia radiohitiksi. Jonkinlaiseksi ilmiöksi voittaja on jo osoittautunut, sillä katsojaluvut YouTubessa ja kuuntelijamäärät suoratoistopalveluissa ovat olleet melkoisen suuria. Variaatio viisuvoittajien välillä lienee vain ja ainoastaan hyvä asia. Kaikki eivät ole kuitenkaan olleet uudesta viisuvoittajasta mielissään. Kriitikot pelkäävät Euroviisujen muuttuvan Nettan voiton myötä jälleen levottomaksi sirkukseksi. Arvostelijoihin lukeutuu myös edellisen vuoden viisuvoittaja Salvador Sobral, joka oli ennen viisuja tölväissyt arroganteilla kommenteillaan Israelin edustussävelmää. Vielä tämän vuoden euroviisufinaalissa Salvador Sobral jatkoi ylimielistä käyttäytymistään esiinnyttyään väliaikanumerossa brasilialaisen legendan Caetano Veloson kanssa. Kun esityksen päätyttyä Veloso esitteli Salvador Sobralin, Sobral lausui mikrofoniin itseensä viitaten: "Bringing real music to Eurovision." Äänestyksen jälkeen saatiinkin todistaa kutkuttava tilanne, kun Salvador Sobral joutui luovuttamaan voittopystin kritisoimalleen Netta Barzilaille.

Sobralin ja muiden arvostelijoiden näkemyksissä kalskahtaa elitistinen ajattelutapa, jossa "oikeaksi musiikiksi" kelpuutetaan vain tietynlaiset syvällisiksi luonnehditut musiikkigenret. Kapeakatseisen ajattelutavan mukaan mikä tahansa keskinkertainen kansallisia ominaispiirteitä sisältävä vakava laulelma päihittää timanttisimmankin pop-kappaleen. Toyn luonnehtiminen pinnalliseksi ja turhanpäiväiseksi sirkuskappaleeksi on silkkaa laulun ansioiden vähättelyä. Kokonaispakettihan on suorastaan moniulotteinen. Vaikka laulussa ja esityksessä on humoristisia piirteitä, kuten kotkotukset ja tiputanssi-koreografia, laulussa on sanomaa, jota ei kuitenkaan esitetä yksinkertaisen alleviivaavasti. Toy on taidetta, jossa käsitellään tärkeää ja vakavaa aihetta. Kappale sopii räväkälle solistilleen erinomaisesti. Nettan tulkitsemana Toy kuulostaa aidolta ja omakohtaiselta. Netta esiintyi lavalla vilpittömänä omana itsenään inhimillisineen puutteineen päivineen. Biisiä monet ovat luonnehtineet voimaannuttavaksi kuuntelukokemukseksi. Onnistuneelle taideteokselle ominaisesti Toy jakaa mielipiteitä ja herättää voimakkaitakin tunteita.

Lienee pelkästään hyvä asia, että euroviisuvoittoa ei voi varmistaa kalkulaattorilla. Sen sai kokea tänä vuonna karvaasti Bulgaria, joka janosi edellisten vuosien nelos- ja kakkossijojen jälkeen voittoa. Vain Euroviisuja varten koottu keinotekoinen "superkokoonpano" EQUINOX kilpalauloi komeasti laskelmoitua tummanpuhuvaa soulia, mutta katsojat aistivat, kun sielu ja sydän puuttuvat. Netta on persoonallinen esiintyjä, jonka karisma ja anteeksipyytelemätön läsnäolo tunkeutui kameran läpi, kun taas Bulgarian viisikolla ei ollut minkäänlaista kemiaa keskenään. Bulgaria jämähti lopulta sijalle 14.

Israelin uuden televisioyhtiön KAN 11 taival Euroviisuissa alkoi erittäin lupaavissa merkeissä. Israelin perinteinen yleisradioyhtiö IBA lakkautettiin viime vuoden toukokuussa. Ensi vuonna KAN 11 -kanavan haasteena lienee järjestää Eurovision laulukilpailut. Israelin kisaisännyys on jo ehtinyt aiheuttaa polemiikkia.

Kun ikävä politiikka astuu kuvioihin


Vaikka Eurovision laulukilpailuun osallistuvat teknisesti yleisradioyhtiöt, käytännössä viisuissa kilpailevat valtiot. Israelin 20 vuoden välinen voittosykli on ajoittunut vuosiin, jolloin vuonna 1948 perustettu valtio on viettänyt juhlavuottaan. Euroviisuihin silloin tällöin liitetty nationalistinen aate on nostanut päätään muun muassa israelilaisten voittajien voittopuheissa. Esimerkiksi Israelin ensimmäinen euroviisuvoittaja Izhar Cohen totesi vuonna 1978 voittonsa jälkeen:
"Henkilökohtainen voitto ei minulle merkitse läheskään niin paljon kuin maani voitto. Tämä oli Israelin kansan voitto. Olen syntynyt ja kasvanut Israelissa ja edustan ensimmäistä sukupolvea juuri 30. juhlavuottaan viettävässä maassani. Tämä oli paras lahja, jonka saatoin maalleni antaa."
Dana International omisti viisunsa Diva kaikille maailman naisille ja määritteli viisuvoittonsa olevan voitto kaikille homoille – mutta myös kotimaalleen Israelille, joka vietti Danan voiton aikoihin 50-vuotisjuhlavuotta. Dana Internationalin luonnehdittiin antaneen kasvot modernille Israelille. Symboliikka oli voimakasta, kun äänestyksen jälkeen Dana saapui lavalle Jean-Paul Gaultierin suunnittelemassa linnunsiipisessä sulka-asussa Israelin lippua heiluttaen. Divan voittoesityksessä Dana International julisti laulun c-osassa juhlivalle yleisölle: "See you next year in Israel!"

Kaksi päivää Nettan viisuvoiton jälkeen vietettiin Israelin valtion 70-vuotisjuhlapäivää. Kyseisenä maanantaipäivänä Israelin ja palestiinalaisalueiden välillä käytiin lukuisia aseellisia ja väkivaltaisia konflikteja, jotka aiheuttivat poikkeuksellisen suuren määrän kuolonuhreja ja tuhansia haavoittuneita. (Yle.fi: Israelissa verisin päivä sitten vuoden 2014: Gazan rajalla yli 50 kuollut palestiinalaislähteiden mukaan) Yhdysvaltojen päätös siirtää suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin on kiristänyt entisestään israelilaisten ja palestiinalaisten välejä.

Ensi vuoden Eurovision laulukilpailut järjestetään näillä näkymin Israelissa. Tiedostavat poliitikot ovat pitkästä aikaa kiinnostuneita Euroviisuista ja vaativat boikotoimaan Israelissa järjestettävää laulukilpailua. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on tviitannut, että ensi vuonna Euroviisut järjestetään Jerusalemissa. Linjaus (joka ei tosin ole vielä millään tavalla virallinen) on poliittinen, sillä järjestäessään merkittävän kansainvälisen kulttuuritapahtuman Jerusalemissa, Israel pyrkii osoittamaan maailmalle kaupungin kuuluvan Israelille ja olevan maan virallinen pääkaupunki. Kilpailun järjestäminen kiistanalaisessa kaupungissa olisi tulkittavissa poliittiseksi provokaatioksi. Sen vuoksi Tel Aviv Israelin kulttuurisena keskuksena olisi suotavampi valinta kilpailun isäntäkaupungiksi. Sopisihan Euroviisujen kaltainen karnevalistinen ja värikäs tapahtuma muutenkin huomattavasti paremmin Välimeren homomekaksikin kutsuttuun Tel Aviviin.

Islannissa on kerätty nettiadressia, jossa vaaditaan boikotoimaan Israelissa järjestettäviä Euroviisuja. Adressiin on kertynyt lyhyessä ajassa jo yli 20 000 allekirjoitusta. Irlannissa vuoden 1994 euroviisuvoittaja Charlie McGettigan on niin ikään esittänyt, että Euroviisuja ei pitäisi ensi vuonna järjestää Jerusalemissa.

Israel on isännöinyt Eurovision laulukilpailua kaksi kertaa aikaisemmin, vuosina 1979 ja 1999. Molemmilla kerroilla kilpailu järjestettiin Jerusalemin konferenssikeskuksessa. Israelin aikaisemmat kisaisännyydet eivät ole aiheuttaneet merkittävää boikotointiliikehdintää. Vuonna 1979 Turkki jättäytyi arabimaiden painostuksesta kilpailusta pois. Turkin televisioyhtiö oli jo valinnut itselleen edustussävelmän Jerusalemin Euroviisuihin, mutta Lähi-idän valtiot uhkasivat Turkkia peräti kauppasaarrolla, mikäli maan edustaja osallistuu Israelissa järjestettävään tapahtumaan. Vuonna 1999 Turkki kilpaili ilman suurempia ongelmia Jerusalemissa. Turkin-kysymys ei sitä paitsi liene ensi vuonna millään tavalla ajankohtainen, sillä Turkki ei ole osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuoden 2012 jälkeen, eikä todennäköisesti palaa kilpailuun ainakaan niin kauan kuin Erdoğan on vallassa.

Lopulliset päätökset ensi vuoden kilpailujärjestelyistä hyväksyy Euroopan yleisradioliitto EBU. EBUlla riittänee työsarkaa pyrkiä varmistamaan, ettei ensi vuoden Eurovision laulukilpailua politisoida liikaa. Joka tapauksessa lienee selvää, että Euroviisujen ja politiikan välisessä suhteessa ei ole suinkaan kirjoitettu viimeistä lukua. Poliittisesta perspektiivistä luvassa on mitä mielenkiintoisin viisuvuosi.

Euroviisujen nykyinen äänestys tarjoaa mitä loistavinta tv-viihdettä


Euroviisujen 2018 tulokset:

1. Israel 529 (317 + 212)
2. Kypros 436 (253 + 183)
3. Itävalta 342 (71 + 271)
4. Saksa 340 (136 + 204)
5. Italia 308 (249 + 59)
6. Tšekki 281 (215 + 66)
7. Ruotsi 274 (21 + 253)
8. Viro 245 (102 + 143)
9. Tanska 226 (188 + 38)
10. Moldova 209 (115 + 94)
11. Albania 184 (58 + 126)
12. Liettua 181 (91 + 90)
13. Ranska 173 (59 + 114)
14. Bulgaria 166 (66 + 100)
15. Norja 144 (84 + 60)
16. Irlanti 136 (62 + 74)
17. Ukraina 130 (119 + 11)
18. Alankomaat 121 (32 + 89)
19. Serbia 113 (75 + 38)
20. Australia 99 (9 + 90)
21. Unkari 93 (65 + 28)
22. Slovenia 64 (23 + 41)
23. Espanja 61 (18 + 43)
24. Iso-Britannia 48 (25 + 23)
25. Suomi 46 (23 + 23)
26. Portugali 39 (18 + 21)

Suluissa ensin pistemäärä
yleisöäänestyksestä ja sitten
raatiäänestyksen pisteet.
Jo aikoinaan 1960-luvun sosialistisessa Unkarissa ymmärrettiin, että tavallisten kansalaisten ja eliitin väliset ristiriidat loivat edellytyksiä loistavalle televisioviihteelle. Unkarissa televisioitiin 1960-luvulla musiikkikilpailua, jossa yleisöllä oli mahdollisuus vaikuttaa tuloksiin. Sosialistisessa yhteiskunnassa suhtautuminen viihdemusiikkiin ei ollut ongelmaton. Viihteellinen kulttuuri ei sopinut Homo sovieticusin ihanteisiin, mutta koska kansalaiset kommunistisessa Itä-Euroopassa kuuntelivat lännen merirosvoradioita, sosialistisissa valtioissa katsottiin parhaaksi luoda omista lähtökohdista vastineita läntisille kulttuurituotteille. Unkarilaisessa laulukilpailussa raati koostui useimmiten poliitikoista ja musiikin ammattilaisista, jotka antoivat pisteensä sosialistisiin ihanteisiin sopiville esityksille. Kansalaiset, joilla ei ollut mahdollisuutta äänestää demokraattisissa vaaleissa, saattoivat laulukilpailun äänestyksessä näyttää keskisormea yhteiskunnalliselle järjestelmälle ja antaa äänensä sellaisille esityksille, joiden ei uskottu nauttivan raatien suosiota. Myöhemmin laulukilpailuista vastanneet tuottajat Unkarin kansallisesta televisioyhtiöstä myönsivät ymmärtäneensä, että yleisön ja raadin välinen konflikti oli koko ohjelman suosion salaisuus.

Eurovision laulukilpailuun lanseerattiin kaksi vuotta sitten uusi äänestysjärjestelmä, joka tekee läpinäkyväksi yleisöäänestyksen ja musiikin asiantuntijoista koostuvien raatien äänestyksen eroavaisuudet. (Äänestysjärjestelmästä kirjoitin pitkästi tässä blogissa maaliskuussa 2016.) Tämän vuoden viisufinaalissa uusi äänestysjärjestelmä osoitti parhaat puolensa, sillä äänestyksessä koettiin lukuisia dramaattisia hetkiä, jotka tarjosivat mitä mainiointa televisioviihdettä. Jännitys säilyi loppuun asti, sillä voittaja oli selvillä vasta kun juontajat ilmoittivat Kyproksen sijoittuneen toiseksi yleisöäänissä.

Raatiäänestys on ollut kahdella aikaisemmalla kerralla hieman tylsää seurattavaa, koska raadeilla on ollut yksi ylivertainen suosikki, joka on voittanut raatiäänestyksen ylivoimaisesti selvällä marginaalilla. Tänä vuonna raatien pisteet jakautuivat tasaisemmin, mikä teki äänestyksestä mielenkiintoisemman. Raatiäänestys yllätti monet, sillä raatien ykkönen – Itävalta – ei lukeutunut suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon.

Yleisö areenalla reagoi voimakkaasti Ruotsin alhaisiin yleisöpisteisiin, mikä sai
juontajatkin hymyilemään leveästi.
Äänestyksen kiehtovimman käänteen tarjosi Ruotsin alhaiset pisteet yleisöäänestyksessä. Raatiäänestyksen jälkeen Ruotsin edustajan Benjamin Ingrosson osakkeet vaikuttivat erittäin lupaavilta: tuloksena oli toinen sija 253 pisteellä. Sitten oli yleisöpisteiden vuoro: Ruotsi, vain 21 pistettä, neljänneksi vähiten pisteitä yleisöäänestyksessä. "Sedan kom kallduschen", uutisoi Aftonbladet. Lopullisissa tuloksissa Ruotsi sijoittui seitsemänneksi 274 pisteen saalillaan. Ruotsin menestys raatiäänestyksessä on herättänyt voimakasta ärtymystä. Raadeista eroon haluavat ovat käyttäneet perusteluna Ruotsin tämänvuotista suosiota raatien keskuudessa. Onko oikein, että yleisöäänestyksessä neljänneksi vähiten pisteitä saanut raatilellikki sijoittuu virallisissa tuloksissa peräti seitsemänneksi? Ei välttämättä. Mutta. Kuinka odottamattoman dramaattisen käänteen nykyinen äänestysjärjestelmä tarjosikaan! Jos tämän vuoden Euroviisut olisi ratkaistu ainoastaan yleisöäänestyksellä, Ruotsin heikkoon menestykseen tuskin olisi kiinnitetty erityistä huomiota. Äänestyksen edetessä mahdollisesti itse kukin olisi havainnut, että kas vain, Ruotsi ei tänä vuonna menestykään kovinkaan hyvin. Nyt Ruotsin raatimenestykseen ärsyyntyneet katsojat saivat todellista balsamia haavoilleen, kun uusi järjestelmä katkaisi näyttävästi Ruotsin voitontien vähäisiin yleisöpisteisiin. Ruotsalaisia tuskin lohduttaa kilpailussa sijoittuminen "peräti" seitsemänneksi. Lissabonin Euroviisut tullaan muistamaan Ruotsissa kilpailuna, joka päättyi Ruotsin osalta nöyryyttävään "kylmään suihkuun". Tanskan viikinkisaaga sai yleisöäänestyksessä peräti viidenneksi eniten pisteitä. Vaikka Tanska sijoittui lopullisissa tuloksissa yhdeksänneksi – eli kaksi sijaa Ruotsia huonommin – Tanskassa oltiin varmasti tyytyväisiä ja iloisia hyvään sijoitukseen, siinä missä Ruotsin osalta kilpailu päättyi todelliseen pettymykseen. Euroviisut ei ole kilpaurheilua, jossa sijoitukset määrittelisivät suorituksen absoluuttista hyvyyttä tai huonoutta.

Sinänsä Ruotsin menestyksen merkittävä ero tuomari- ja yleisöäänestyksen välillä on ymmärrettävä. Asiantuntijaraadit antavat pisteensä ammattitaitoisesta työstä. Sitähän Ruotsin musiikkivideomainen lavaesitys ja millintarkka performanssi viimeiseen asti hiottuineen koreografioineen oli. Yleisöäänestyksessä mitataan toisenlaisia arvoja. Puhelimeen tartutaan, kun jokin esitys herättää tunteita. Siinä Ruotsin steriili esitys, joka olisi kaivannut edes jonkinlaisen inhimillisen särmän, ei onnistunut.

Ruotsin historiallisen huono menestys ilmeni myös Suomen puhelinäänestyksessä. Ensimmäistä kertaa ikinä Ruotsi ei saanut Suomen yleisöäänestyksessä pistettäkään. Ruotsi jäi Suomen puhelinäänestyksessä 12. sijalle, kun tähän mennessä ruotsalainen viisu on saanut suomalaiselta yleisöltä huonoimmillaankin vähintään viisi pistettä – eli kuudenneksi eniten puhelinääniä. Sen sijaan Viroa me suomalaiset muistamme aina äänestää. Tänäkin vuonna Viro sai Suomen yleisöäänestyksestä täydet pisteet sekä semifinaalissa että lauantain finaalissa. Positiivisena kuriositeettina voisi mainita Unkarin hevibiisin saavuttamat kahdeksan pistettä Suomen puhelinäänestyksessä. Unkarin AWS oli suomalaisen yleisön keskuudessa suositumpi kuin Israelin Netta, joka sai Suomen yleisöäänestyksestä seitsemän pistettä.

Jos jotkut saavat olla närkästyneitä tämänvuotisten raatien toiminnasta, niin ukrainalaiset. Ukrainan edustajan Mélovinin Under the ladder jäi raatien jumboksi 11 pisteellä, mutta oli kuitenkin yleisöäänestyksessä peräti seitsemäs 119 pisteellä. Yhteistulos 130 pistettä oikeutti ainoastaan 17. sijaan, eli kymmenen pykälää huonompaan sijoitukseen kuin mihin Ukraina olisi sijoittunut pelkällä yleisöäänestyksellä.

Kävikö Suomi taas edellistä sotaa?


Suomen viisumenestys jäi jälleen odotettua vaisummaksi.
Kuva: © Thomas Hanses / Eurovision.tv
Saara Aallon sijoitus Lissabonin Euroviisuissa jäi huomattavasti ennakko-odotuksia heikommaksi. Suomen lahjakkain laulaja, jolle maailman ovet ovat olleet auki, jäi euroviisufinaalissa toiseksi viimeiselle sijalle. Saara Aalto hoiti leiviskänsä moitteettomasti. Hänen laulusuorituksensa oli vahva ja virheetön sekä semifinaalissa että finaalissa. Jos vika ei ollut laulajassa, niin olisiko selitys vaatimattomaan sijoitukseen haettavissa laulusta tai esityksestä. Ainakin Ilta-Sanomien toimittajan haastattelemat ulkomaiset viisuasiantuntijat mainitsivat, että Suomen show olisi ollut liian monimutkainen ja sekava. Saara Aalto rakastaa visuaalisesti näyttäviä show-numeroita, mutta tukiko sirkusmaiseksi kritisoitu viisuperformanssi Monsters-kappaletta vai oliko esitys koottu ainoastaan irrallisista elementeistä, jotka – alankomaalaista viisuasiantuntijaa lainatakseni – oli "tungettu yhteen vain sen vuoksi, että näytetään, että osataan". Ylipäätään mittavan rekvisiitan raahaaminen viisulavalle taitaa olla passé. Monien muiden maiden esitysten visuaalisuus perustui valo- ja värimaailmaan, kuvakulmilla kikkailuun ja ruudussa näkyviin erikoisefekteihin.

Suomalaisen euroviisusivuston Viisukuppilan keskustelufoorumille kirjoitettiin finaalin jälkeisenä aamuna viisas viesti, johon oli kiteytetty erittäin osuvasti ja tyhjentävästi Suomen viisuesityksen ongelmia. Monsters taisi olla liian paljon ruotsalaisen hittiteollisuuden tuottama formaattieuroviisu. Euroviisuharrastajien keskuudessa on lanseerattu termi "floppaava fanisuosikki" sellaisille viisuille, jotka ovat erityisesti viisufanien mieleen, mutta pärjäävät sitten kilpailussa huonosti. Usein ne edustavat sellaista musiikkia, mitä ei voisi kuulla Euroviisujen ulkopuolella. Suomi taisi olla tänä vuonna juuri tällainen floppaava fanisuosikki. Kansainvälisen euroviisuklubiverkoston äänestyksessä, johon osallistui jäseniä yli 44 viisuklubista ympäri maailmaa, Monsters sijoittui peräti kolmanneksi. Vain viisufaneja miellyttävien formaattieuroviisujen aika on jäänyt auttamatta menneisyyteen. Esimerkiksi kolme viimeisintä euroviisuvoittajaa eivät millään tavalla vastaa mielikuvaa tyypillisestä laskelmoidusta viisuhumpasta. Saara Aalto on tähän mennessä hurmannut muun muassa ällistyttävillä monikielisillä esityksillään. Euroviisuissa jokaisella esiintyjällä on kolme minuuttia aikaa vakuuttaa eurooppalainen yleisö osaamisellaan. Saara Aallon monipuolinen lahjakkuus ei päässyt parhaalla tavalla esille ruotsalaista formaattiviisua esittämällä. Tungettiinko Saara kliseiseen ja stereotyyppiseen viisumuottiin, mikä ei tehnyt oikeutta hänen ammattitaidolleen ja kyvyilleen? 2010-luvulla Eurovision laulukilpailu on muuttunut vuosi vuodelta ammattimaisemmaksi kilpailuksi, joten pelkällä ammattitaitoisella esiintyjällä ei enää pötkitä pitkälle. Kenties Saara Aalto tulee edustamaan Suomen euroviisuhistoriassa samaa jatkumoa Laura Voutilaisen, Jari Sillanpään ja Hanna Pakarisen kanssa: suvereeni, ammattitaitoinen ja osaava esiintyjä, jolla olisi ollut potentiaalia menestyä Euroviisuissa vaikka kuinka hyvin, mutta euroviisuedustus haaskattiin vääränlaiseen kappaleeseen tai ei-niin-onnistuneeseen esitykseen.

Koska Saara Aalto on kehottanut meitä kaikkia suomalaisia positiiviseen ajatteluun, on toki mainittava, että Suomen viisumenestys on ollut neljän vuoden ajan koko ajan paranemaan päin: Pertti Kurikan Nimipäivät jäi vuonna 2015 semifinaalissaan viimeiseksi, Sandhja oli semifinaalinsa neljänneksi viimeinen, Blackbird karsiutui täpärästi finaalista ja nyt tänä vuonna päästiin sentään loppukilpailuun asti. Menestyskäyrä osoittaa siis ylöspäin.

Tilastotietoja ja tulosten kommentointia


Kypros saavutti toisella sijallaan maan kaikkien aikojen parhaan sijoituksen Euroviisuissa. Kypros on nyt Portugalin voitettua useimmin kilpailuun osallistunut maa, joka ei ole vielä voittanut laulukilpailua.

Tšekki saavutti kuudennella sijallaan maansa parhaan sijoituksen. Se ei tosin ollut mikään yllätys, sillä tähän mennessä surkeasti menestyneen Tšekin paras sijoitus on ollut finaalin toiseksi viimeinen. Tšekin menestys osoittaa, että mikä tahansa maa voi pärjätä Eurovision laulukilpailussa. Aina kannattaa yrittää! Kannattaa yrittää lähettää jotain omalaatuista ja persoonallista, mikä ei ole kuitenkaan liian outoa euroviisukontekstissa.

Lauantain veikkauksessani veikkasin Israelin ja Kyproksen lisäksi Italiaa ja Ranskaa voittotaisteluun. Italia menestyikin hienosti sijoittumalla viidenneksi – peräti yhden pykälän paremmin kuin viime vuonna, jolloin Italia oli suuri ennakkosuosikki! Sen sijaan Ranskan menestys jäi odotettua vaisummaksi. Vielä raatiäänten jälkeen koskettava Mercy oli sentään kahdeksantena, mutta vaatimaton menestys puhelinäänissä tiputti Ranskan vasta sijalle 13. Mikä ei tosin Ranskan tämän vuosituhannen yleiseen menestykseen nähden ole mikään kelvoton saavutus.

Irlannin kohuakin herättänyt tanssiva poikapari oli finaalipäivänä noussut vedonlyönnissä peräti kolmanneksi, minkä seurauksena Irlannista odotettiin vuoden todellista yllättäjää. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Irlanti jäi sijalle 16. Sen sijaan vuoden yllättäjä taisi olla Saksa. Michael Schulten riipaiseva Ed Sheeran -tyylinen balladi You let me walk alone sijoittui peräti neljänneksi, minkä myötä Saksa oli parhaiten menestynyt rahoittajamaa. Aikamoinen parannus maalta, joka on sijoittunut kolmissa edellisissä viisuissa viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi.

Raatien ykkössuosikki Itävalta sijoittui lopullisissa tuloksissa kolmanneksi. Vaikka Itävalta on onnistunut voittamaan Eurovision laulukilpailut kaksi kertaa, maa ei ole koskaan muulloin saavuttanut mitalisijoitusta. Joten Itävallan tämän vuoden komeaääninen viisuedustaja Cesár Sampson on heti Itävallan viisuvoittajien Udo Jürgensin ja Conchita Wurstin jälkeen maan menestynein euroviisuilija. Ensimmäistä kertaa viisuhistoriassa Itävalta ja Saksa sijoittuivat saman vuoden kilpailussa neljän parhaan joukkoon. Ainutlaatuinen saavutus mailta, jotka kolme vuotta sitten jakoivat viimeisen sijan nollalla pisteellä.

Norjalaisen viisulegendan Alexander Rybakin toinen viisumatka lässähti vetävästä esityksestä huolimatta ainoastaan 15. sijaan. Kenties Rybak joutuu nyt sisäistämään Herakleitosin ajatuksen: "Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinä jo virtaavat." Se mikä on vuonna 2009 tuoretta ja raikasta Euroviisuissa, voi aiheuttaa yhdeksän vuotta myöhemmin "tää on jo niin nähty" -fiiliksen.

Emäntämaa Portugali jäi ikävä kyllä finaalissa viimeiselle sijalle. Cláudia Pascoal vei 39 pisteen saalillaan Waldo’s peoplen saavuttaman ennätyksen kaikkien aikojen eniten pisteitä saavuttaneena viisufinaalin jumbona.

Lähteitä


Moriel, Liora (1999) Ylpeä laululintu – Dana International ja Eurovision laulukilpailut. Mari Pajalan suomennos julkaistu Lähikuvan numerossa 2–3/1999.

Pajala, Mari (2006) Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.

Miklóssy, Katalin (2014) "Competing for popularity: Song contests and interactive television in communist Hungary". Teoksessa Miklóssy, Katalin – Ilič, Melanie (toim.): Competition in Socialist Society. Routledge, Lontoo, New York.

Apu 17/1978: Kinnunen, Raila, "Izhar lauloi viisut pois Euroopasta – Tervetuloa Israeliin".

Katso 18/1978: Jousi, Marjut, "Euroviisut päättyivät sekasortoon".

Katso 15/1979: Rasilainen, Raimo, "Halleluja, mitkä viisut".

Vilkaisepas blogistani myös


Euroviisut 2018: Ensi vuoden viisut Välimeren rannalla?

Euroviisut 2018: 1. semifinaalin arviot

Euroviisut 2018: 2. semifinaalin arviot

12. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018: Ensi vuoden viisut Välimeren rannalla?


Eurovision laulukilpailuissa historian siivet havisevat. Tänä iltana järjestettävästä finaalista puuttuu lukuisia Euroviisujen kestomenestyjiä. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005 Euroviisujen loppukilpailussa ei kilpaile yksikään Kaukasuksen maa. Finaalista karsiutuivat ensimmäistä kertaa Azerbaidžan ja Romania, samoin kuin Venäjä. Trollitehdas aloitti jo torstain semifinaalin jälkeisenä yönä sosiaalisessa mediassa kampanjan, jossa julistettiin Venäjän karsiutumisen johtuvan vain ja ainoastaan länsimaisesta salaliitosta: väitteiden mukaan länsieurooppalaiset ovat kateellisia Venäjän uudelle suurvalta-asemalle, minkä vuoksi Venäjä haluttiin pudottaa viisufinaalista. Faktantarkastaja haluaisi muistuttaa, että kaksi vuotta sitten koko Eurooppa niin lännessä kuin idässä äänesti Venäjän euroviisufinaalin yleisöäänestyksessä ykkössijalle ja kolme vuotta sitten kakkoseksi.

Lauantai-illan huumaa on tänä vuonna erityisen mukava fiilistellä, koska Suomi on kilpailee ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2014 Euroviisujen finaalissa. Euroviisufinaalin katsojaluku ylittää Suomessa aina miljoonan katsojan rajan, kun finaalissa kilpailee Suomen edustaja. Tänä vuonna Saara Aallon aiheuttama hype voi tuoda viisufinaalille mahtavat katsojaluvut, ainakin kunhan Suomi-Kanada -lätkämatsi päättyy. Tänään Suomi osallistuu ensimmäistä kertaa viisufinaaliin, joka ratkaistaan Euroviisujen nykyisellä äänestysjärjestelmällä. Onkin mielenkiintoista nähdä, pärjääkö Monsters paremmin raati- vai yleisöäänestyksessä. Euroviisujen nykyisestä äänestysjärjestelmästä kirjoitin pitkästi tässä blogissa maaliskuussa 2016. Finaalipaikka itsessään on Suomelle hieno saavutus, ja näkisin, että kaikki mitä tästä eteenpäin saavutetaan on vain pelkkää plussaa.

Ykkössemifinaalin ennakkosuosikit lähettivät Twitterissä terveisensä viime vuoden viisuvoittajalle.
Viisuviikolla kohua ovat herättäneet viime vuoden voittajan Salvador Sobralin arrogantit lausunnot, joissa hän on tölväissyt tämän vuoden viisuehdokkaita ja voivotellut, että kilpailussa ei ole mikään muuttunut hänen voittonsa jälkeen.

Eurovision laulukilpailu oli tänä vuonna tarkoitus lähettää Kiinan televisiossa. Kiinalainen televisiokanava Mango TV oli kuitenkin sensuroinut ensimmäistä semifinaalilähetystä vedoten Kiinan lakeihin: Albanian edustajan esitys sensuroitiin, koska laulun esittäjällä oli tatuointeja, ja Irlannin poikaparin tanssi ei ollut kiinalaisten kriteerien mukaan asianmukaista televisioviihdettä. Euroopan yleisradioliitto ei pitänyt Mango TV:n toimista ja ilmeisesti sen vuoksi muita viisulähetyksiä ei enää Kiinassa näytetä.

Illan finaali on asetelmiltaan poikkeuksellisen jännittävä, sillä tänä vuonna ei ole ilmiselvää ennakkosuosikkia. Vedonlyöntitilastot ovat eläneet koko kevään ja ennakkoveikkauksissa on tapahtunut radikaalejakin nousuja ja laskuja. Israelin räväkkä Netta Barzilai ja hänen #metoo-henkinen viisunsa on ollut kevään suurin ennakkosuosikki, mutta nyt hän on joutunut luovuttamaan vedonlyönnin ykkössijan ensimmäisen semifinaalin yllättäjälle Kyprokselle. Viime vuoden Euroviisuissa suuri ennakkosuosikki oli Italia, joka sijoittui lopulta vasta kuudenneksi. Ennakkoveikkauksissa tunnutaan etsivän samanlaista narratiivia tälle vuodelle, minkä vuoksi Israelin uskotaan hyytyvän kalkkiviivoilla.

Somemeemit ottavat kantaa viisuviikon keskusteluihin.
Kyproksen Eleni Foureira on noussut ensimmäisen semifinaalin jälkeen suurimmaksi voittajasuosikiksi. Kyproksen Shakiran esitys on kieltämättä vahva, mutta onko välimerellinen poppi Fuego sittenkin hieman liian heppoinen ja vanhanaikainen voittaakseen Euroviisut armon vuonna 2018. Kyproksen voitto kuitenkin jatkaisi viime vuoden trendiä: viime vuonna Euroviisut voitti Portugali, joka oli ollut kilpailussa mukana pisimpään ilman voittoa. Seuraavaksi listalla vuorossa olisi Kypros.

Voittajaveikkaukseen voisi nostaa suorista finalisteista myös laatuun luottavat Ranskan ja Italian. Voisikohan suurimmista ennakkosuosikeista päätellä, että Eurovision laulukilpailun painopiste pysyy Etelä-Euroopassa. Jos Eurovision laulukilpailua ei välttämättä ensi vuonna järjestetä kirjaimellisesti Välimeren rannalla, niin ainakin sellaisessa valtiossa, joka sijaitsee Välimeren ympärillä.

Mutta näin arvaamattomassa vuosikerrassa mitä vain voi tapahtua. Irlannin poikapari-tanssijat hurmasivat tiistain semifinaalissa, minkä seurauksena Irlanti on noussut vedonlyönnissä peräti kolmanneksi! Vaikka alun perin Irlannin ei uskottu välttämättä pääsevän edes finaaliin. Eikä varman päälle pelaavia pohjoismaita voi koskaan laskea pois pelistä. Norjan Alexander Rybak janoaa päästä tekemään johnnyloganit, eli voittamaan Euroviisut toisen kerran. Ja Ruotsi on tänäkin vuonna vaarallisen professionaalinen...

Finaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin blogipostauksen lopuksi finaalin esityksiä ja menestymismahdollisuuksia. Semifinaaleista jatkoonpäässeitä maita olen jo arvioinut ja luonnehtinut semifinaalien omissa veikkauksissa (semifinaali 1 ja semifinaali 2), joten niitä en tässä toista. Kuudesta suorasta finalistista ilmaisen kuitenkin semifinalistien tapaan oman mielipiteeni tähtiarvostelulla (* – *****). Finaalissa kilpailuasetelmat ovat huomattavasti avoimemmat kuin semifinaaleissa, joten ihan jokaisen esityksen sijoitusta en ole uskaltanut veikata.

1. UKRAINA: Mélovin – Under the ladder

Jälleen kerran toisessa semifinaalissa viimeisenä esiintynyt laitettiin aloittamaan finaali. Onko Ukraina tänä vuonna se itäeurooppalainen menestysviisu? Vai nouseekohan Ukrainan Coldplay-vaikutteinen poppi tältä esiintymisnumerolta edes kärkikymmenikköön?

2. ESPANJA: Alfred & Amaia – Tu canción **½
Alfred ja Amaia osallistuivat molemmat espanjalaiseen kykykilpailuun, löysivät toisensa ja laulavat nyt valssin tahdissa imelää rakkaudentunnustusta.

Iberian niemimaalla meni Euroviisut viime vuonna hienosti: 763 pistettä! Niistä 758 Portugaliin ja viisi Espanjaan. Tänä vuonna Espanjan ja Portugalin välinen pistejakauma lienee tasapainoisempi. Espanja on ollut usein euroviisufanien lempilapsi, jolle vuodesta toiseen odotetaan menestystä, mutta vaisuksi on jäänyt. Espanjan hellyttävä esitys ja perinteinen melodinen balladi on miellyttänyt erityisesti vanhan liiton viisumiehiä. Mutta mahtaako Espanjalla olla minkäänlaisia saumoja menestykseen pahamaineiselta esiintymisnumerolta kaksi?

3. SLOVENIA: Lea Sirk – Hvala, ne! BOTTOM 5?

Slovenian jumppatuokion aliarvioin todella pahasti semifinaalin ennakkoveikkauksessa. Naureskelin viisuharrastajille, jotka tosissaan uskoivat Slovenian finaalipaikkaan, mutta sainkin itse pitkän nenän. En ollut ymmärtänyt kuinka ammattitaitoinen esiintyjä ja taitava laulaja Slovenian Lea Sirk onkaan. Voi olla, että teen nyt saman kardinaalimokan, mutta minun on hyvin vaikea uskoa, että Slovenia enää näin kovatasoisessa finaalissa tältä esiintymisnumerolta menestyisi hääppöisesti. Raadeilta tulee satunnaisia pisteitä ja yleisöäänestys lepää entisen Jugoslavian maiden pisteiden varassa.

4. LIETTUA: Ieva Zasimauskaitė – When we're old

Euroviisujen esiintymisjärjestys lakattiin arpomasta, koska haluttiin muun muassa varmistaa, että liian samanlaiset esitykset eivät kilpaile peräkkäin ja lähekkäin. No, nyt meillä on Espanjan ja Liettuan imelät ikuista rakkautta vannovat balladit esiintymisnumeroilla 2 ja 4?!? Liettua oli tiistain semifinaalissa valloittava ja se on noussut vedonlyönnissä viiden parhaan joukkoon. Ihan niin hyvään sijoitukseen en usko, tällaiselle viisulle jo finaalipaikka on voitto.

5. ITÄVALTA: Cesár Sampson – Nobody but you

Itävallan viisu on noussut tiistain semifinaalin jälkeen suoratoistopalvelujen soitetuimpien listalle. Muhiiko tässä yllätysmenestyjä?

6. VIRO: Elina Nechayeva – La forza

Viro voi pärjätä raatiäänestyksessä yllättävän huonosti, mutta yleisöäänissä sijoitus kymmenen parhaan joukossa on hyvinkin mahdollinen. Toistuu Cezar-ilmiö?

7. NORJA: Alexander Rybak – That's how you write a song TOP 10?

Norja oli vedonlyönneissä parhaimmillaan jo toisena, mutta torstain semifinaaliesityksen jälkeen Norjan sijoitus on laskenut roimasti. Kenties Rybakilta odotettiin räväkämpää ja vakuuttavampaa esitystä. Tällä esiintymisnumerolta Norja tuskin voittaa, mutta Rybakin hyväntuulinen esitys ja tarttuva kappale saanee sen verran hyvän sijoituksen, että Alexander voi palata pää pystyssä takaisin Norjaan.

8. PORTUGALI: Cláudia Pascoal – O jardim **
Portugali ei taaskaan kosiskele Eurooppaa vaan lähettää just sitä, mitä itse haluaa. Portugalilaiselle perinnemusiikille ominaista on korostaa sielukasta tulkintaa, vaikka sitten äänenpuhtauden kustannuksella. Cláudia laulaa kuolemasta ja kesken kaiken lavalle pelmahtaa butch, joka on laulun kynäillyt Isaura. Niiden, jotka edelleen uskovat, että Euroviisujen tarkoituksena on esitellä maiden kansallisia ominaispiirteitä, olettaisin arvostavan Portugalia.

Veikkaan, että jos Portugali ei olisi isäntämaa, emme kuulisi tätä finaalissa. Yleisöäänestyksessä voi tulla siedettävä pistemäärä Keski-Euroopan portugalilaisilta siirtotyöntekijöiltä.

9. ISO-BRITANNIA: SuRie – Storm **½ BOTTOM 5?
SuRie on aivan ihana ja valloittava. Oi miksi hänen on pitänyt saada esitettäväkseen halpahintainen hilipatihippaa-lastenlaulun oloinen renkutus.

SuRie on myös mahtava somepersoona, jonka juttuja on ollut hauska seurata kevään mittaan. Toivottavasti aina niin sarkastiset ja ilkeät britit eivät teurasta häntä, mikäli hän sattuu sijoittumaan tänään viimeiseksi.

10. SERBIA: Sanja Ilić & Balkanika – Nova deca

Serbian etnotekno kilpailee tänäkin iltana aivan omassa sarjassaan. Raatiäänestyksessä tällaiset persoonallisuudet ovat harvemmin pärjänneet, mutta yleisöäänestyksestä voi tulla siedettävä potti pisteitä.

11. SAKSA: Michael Schulte – You let me walk alone *½
Saksa on jäänyt kolmissa edellisissä Euroviisuissa viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi. Nyt pörröpää Michael yrittää sulattaa eurooppalaisten sydämet laulamalla riipaisevasti Ed Sheeran -tyylisen balladin isänsä menehtymisestä. Vedonlyöjät ovat uskoneet Michaelin tarinaa kahdeksannen sijan edestä.

Voi imelyyksien imelyys. Mutta konstailematon miesballadi voi vedota moniin äänestäjiin.

12. ALBANIA: Eugent Bushpepa – Mall

Albanian finaalipaikka oli semifinaalitulosten positiivisimpia yllätyksiä. Kymmenisen vuotta sitten Albania oli tutumpi näky viisufinaaleissa, silloin maa sijoittui usein finaalissa sijoille 16–18. Näin voisi käydä tänäkin iltana.

13. RANSKA: Madame Monsieur – Mercy ***** TOP 10?
Avioparin tyylipuhdas ranskapop kertoo koskettavasti Välimerellä pakolaislautalla syntyneestä lapsesta, joka täpärästi pelastui hukkumiselta.

Hieno ja tyylikäs laulu, joka – tyylikkyydestään huolimatta – jää kertakuulemalta soimaan päähän. Ranskan karsinnassa yleisö piti tästä huomattavasti enemmän kuin kansainväliset raadit. Niin voi käydä tänäkin iltana.

14. TŠEKKI: Mikolas Josef – Lie to me TOP 10?

Tšekki saavuttaa viisuhistoriansa parhaan sijoituksen. Siihen riittää kunhan sijoittuu korkeammalle kuin finaalin toiseksi viimeiseksi. Tšekin viisun fanit ovat kironneet huonoa esiintymisnumeroa, mutta finaalin puolivälin tienoilta on viime vuosina saavutettu hienoja sijoituksia: esimerkiksi viime vuonna Portugali kilpaili numerolla 11, toissa vuonna toiseksi sijoittunut Australia sijalla 13, Ruotsin Måns Zelmerlöw numerolla 10, Conchita Wurst numerolla 11...

15. TANSKA: Rasmussen – Higher ground

Euroviisuihin lanseerattiin kahden semifinaalin formaatti vuonna 2008. Siitä lähtien monet viisut ovat vaikuttaneet semifinaalivaiheessa ilmiselviltä menestyjiltä (jatkoonpääsijöiltä), mutta sitten finaalissa niille ei enää voi povata suurta menestystä.

16. AUSTRALIA: Jessica Mauboy – We got love

Viime vuonna Australia sijoittui raatiäänestyksessä neljänneksi mutta jäi yleisöäänestyksessä toiseksi viimeiseksi vaivaisella kahden pisteen saalilla. Tänä iltana voi käydä samalla tavalla. Australia voi saavuttaa viisuhistoriansa huonoimman tuloksen, mikä tapahtuu, jos Jessica sijoittuu huonommin kuin yhdeksänneksi.

17. SUOMI: Saara Aalto – Monsters

Toivotaan parasta. Suomi on ennenkin pärjännyt hirviöillä esiintymisnumerolla 17. Jos äänestys noudattaa viime vuosien kaavaa, Saara saattaa pärjätä raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänissä.

18. BULGARIA: EQUINOX – Bones

Menestymisen makuun päässyt Bulgaria yrittää nyt hampaat irvessä voittaa viisut illan laskelmoiduimmalla paketilla, jonka esittää vain Euroviisuja varten koottu kokoonpano. Bulgaria oli pitkään ennakkosuosikkien joukossa, mutta tiistain semifinaalin jälkeen Bulgarian sijoitus on pudonnut vedonlyönnissä kuin lehmän häntä ja tällä hetkellä Bulgaria on vasta kolmanneksitoista veikatuin. Epäilen kuitenkin, että raadit ovat pissanneet hunajaa tämän kuullessaan ja äänestävät Bulgarian luvattoman korkealle. Toisaalta, Euroviisuja harvemmin ovat voittaneet vain viisuja varten kootut keinotekoiset ryhmät.

19. MOLDOVA: DoReDoS – My lucky day TOP 10?

Viime vuonna Moldova yllätti, kun Epic Sax Guyn revanssi sijoittui peräti kolmanneksi. Tänä vuonna menestyksen ei pitäisi tulla yllätyksenä, sen verran veikeä Moldovan laatikkoleikki ja iloinen Balkan-humppa on. Moldova voi menestyä yleisöäänissä todella hyvin myös siirtolaisäänten avulla. Romania ei ole tänä vuonna finaalissa, joten Euroopassa asuvat romanialaiset voivat diasporaäänestää pikkuveli-Moldovaa. Moldovan tiimin tuottajana ja takapiruna on legendaarinen venäläinen musiikkimoguli Filipp Kirkorov. Nyt kun Venäjän oma edustaja puuttuu finaalista kokonaan, Euroopassa asuvien venäläisten äänet voisivat kohdistua Moldovaan.

20. RUOTSI: Benjamin Ingrosso – Dance you off TOP 10?

Ruotsi tekee kaiken taas niin viimeisen päälle, että touhu kaipaisi edes pienen inhimillisyyden särön. Ruotsia ei voi sivuuttaa voittajaveikkauksesta, mutta olisi todella tylsää jos näin monipuolisen viisuvuoden voittaisi yksi illan kliinisimmistä esityksistä. Uskon, että harvalla olisi mitään sitä vastaan, jos tänä vuonna Ruotsi ei sijoittuisi tapansa mukaisesti viiden parhaan joukkoon...

21. UNKARI: AWS – Viszlát nyár

Unkarin hevipoppoo räväytti semifinaalissa todella vaikuttavalla esityksellä. Mielenkiintoista nähdä, kuinka unkarinkielinen melodinen hevi pärjää viisuäänestyksessä. Pärjännee yleisöäänissä paremmin kuin raatiäänissä? Suomen puhelinäänestäjiltä odottaisi pisteitä?

22. ISRAEL: Netta Barzilai – Toy TOP 10?

Jälleen täytyy hieman ihmetellä esiintymisjärjestyksen laatijaa. Miksi ihmeessä Unkari ja Israel on sijoitettu esiintymään peräkkäin? Illan kaksi esitystä, joissa on suurin sokkiarvo. Räväkkä Israel saattaa Unkarin rajun mätön jälkeen vaikuttaa vaisummalta kuin onkaan. Ihan kuin tuottaja olisi halunnut varmistaa, ettei Israel voita? Toy on kuitenkin tehnyt jo vaikutuksen moniin eurooppalaisiin ja jää elämään tästä viisuvuosikerrasta, kävi äänestyksessä miten kävi.

23. ALANKOMAAT: Waylon – Outlaw in 'em

Alankomaat ei voita, mutta piristää finaalia. Pärjännee raatiäänissä huomattavasti paremmin kuin yleisöäänissä? Sijoittuisikohan sijalle 11, kuten Alankomaiden kaksi edellistäkin viisua?

24. IRLANTI: Ryan O’Shaughnessy – Together VUODEN YLLÄTTÄJÄ?

Irlannin aliarvioin semifinaalin veikkauksessani todella pahasti. Tiistain semifinaalin jälkeen Irlanti on noussut vedonlyönnissä peräti kolmanneksi. Tällä esiintymisjärjestyksellä Irlanti vastaa loppupään ainoasta selkeästä balladista. Tanssiva poikapari on kiinnittänyt huomion ja laulu kilpailee omassa genressään. Onko tässä vuoden musta hevonen?

25. KYPROS: Eleni Foureira – Fuego TOP 10?

Tässäkö on vuoden viisuvoittaja? Se olisi omalla tavallaan kiehtova paluu takaisin vanhaan, sillä esimerkiksi Kreikka pärjäsi tällaisilla viisuilla hyvin edellisen vuosikymmenen aikana. Fuego voi sijoittua yleisöäänissä ykköseksi, mutta kuinka käy raatien äänestyksessä? Vaikka voittoa ei tulisikaan, Fuego soinee kesällä Etelä-Euroopan rantakohteiden Snack-baareissa.

26. ITALIA: Ermal Meta & Fabrizio Moro – Non mi avete fatto niente ***** TOP 10?
"Ette ole tehneet minulle mitään, ette ole vieneet minulta mitään. Ette ole saavuttaneet mitään, sillä kaikki jatkuu turhien sotienne yli." 2010-luvun Tozzi & Raf esittävän väkevän sodanvastaisen rock-manifestin. Sanoituksessa viitataan Euroopan viime vuosien terrori-iskuihin.

Italia lähettää Euroviisuihin jälleen kerran silkkaa laatua. Laulajat ovat alansa ammattilaisia ja esitys erikoisefekteineen vaikuttava. Ei ole lainkaan mahdotonta, että Italia nousisi tältä esiintymisnumerolta jopa voittoon asti?

Oma suosikkilistani on tietenkin asia erikseen. Viisupisteeni tälle illalle:

12 p. RANSKA: Madame Monsieur – Mercy
10 p. LIETTUA: Ieva Zasimauskaitė – When we're old
8 p. ISRAEL: Netta Barzilai – Toy
7 p. ITALIA: Ermal Meta & Fabrizio Moro – Non mi avete fatto niente
6 p. ITÄVALTA: Cesár Sampson – Nobody but you
5 p. TŠEKKI: Mikolas Josef – Lie to me
4 p. MOLDOVA: DoReDoS – My lucky day
3 p. NORJA: Alexander Rybak – That's how you write a song
2 p. UNKARI: AWS – Viszlát nyár
1 p. KYPROS: Eleni Foureira – Fuego

Vilkaisepas blogistani myös


Euroviisut 2018: 1. semifinaalin arviot

Euroviisut 2018: 2. semifinaalin arviot

10. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018: 2. semifinaalin arviot


Arvioin tässä blogipostauksessa tämäniltaisen 63. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen mahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Oman mielipiteeni lauluihin ilmaisen tähtiarvostelulla (* – *****).

Ensimmäisessä semifinaalissa useampi viisujen kestomenestyjistä sai kylmää kyytiä. Azerbaidžan karsiutui finaalista ensimmäistä kertaa, ja myös Kreikka ja Armenia jäivät toistamiseen finaalista ulos. Ensimmäisen semifinaalin tuloksen innoittamana monet odottavat kieli pitkällä, kuinka tänään käy Romanialle, Venäjälle, Australialle ja Ukrainalle. Ukrainaa lukuun ottamatta kaikille on väläytelty karsiutumisen mahdollisuutta. Ensimmäisen semifinaalin tulokset saivat aikaan runsaasti positiivisia reaktioita. Etenkin Albanian finaalipaikkaa pidettiin myönteisenä yllätyksenä. Ammattitaito riitti viemään hyvän ja uskottavan biisin finaaliin, vaikka esiintymisnumero oli heikko ja laulu esitettiin eurooppalaiselle yleisölle omituisella kielellä. Vähitellen alkaa vaikuttaa siltä, että Eurovision laulukilpailu alkaa olla yhä enemmän aidosti musiikkikilpailu. Ykkössemin tulokset voisivat antaa osviittaa myös tämän illan tuloksiin, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että tänään äänestävät eri maat ja eri maiden tuomaristoilla voi olla aivan toisenlaiset kriteerit viisuesitysten arvottamiseen.

Toinen semifinaali on tasoltaan huomattavasti heikompi kuin ensimmäinen. Moni tiistaina täpärästi karsiutunut kiroaa, kun ei saanut kilpailla torstain semissä.

1. NORJA: Alexander Rybak – That's how you write a song ***½ VARMAHKO FINALISTI
Legendaarisen viisuvoittajan paluu viisuihin – uhka vai mahdollisuus. Rybakin viisuperformanssi 2.0 vaikuttaa ennusmerkkien mukaan ennemmin mahdollisuudelta.

Alexander Rybak on legendaarisimpia uuden ajan viisuvoittajia. Hänellä on ollut merkittävä vaikutus siihen, että Euroviisut elää uutta renessanssiaan. Edellisen viisunsa voitolla Rybak osoitti, että euroviisuvoitosta voi olla hyötyäkin, sillä hän ei unohtunut välittömästi viisulähetyksen päätyttyä, vaan Fairytale nousi monien Euroopan maiden listoille. On tietysti ihan järjetön riski tällaisen historiallisen teon jälkeen palata viisulavalle. Mutta. Rybak tekee paluunsa taitavasti. Biisi ei ole Fairytalen epätoivoinen toisinto. Tämän vuotinen viisunsa on hyväntuulinen, persoonallinen ja taatusti yksi vuoden tehokkaimmista korvamadoista. Rybakille ominainen viulu nähdään toki esityksessä, mutta se ei ole niin hallitsevassa roolissa kuin Fairytalessa. Norja on noussut vedonlyöntitilastoissa kärkisijoille. Sitten Johnny Loganin päivien vanhan viisuvoittajan uusi voitto ei ole kertaakaan vaikuttanut näin todennäköiseltä skenaariolta.

2. ROMANIA: The Humans – Goodbye **½ 50/50
Romanian Maria Ohisalo -look-a-like, jätkät, sellisti ja vahakabinetti esittävät geneerisenoloista rokkia.

Romania ei ole karsiutunut kertaakaan finaalista. Ykkössemin tulosten innoittamana monet ennakoivatkin nyt Romanian putoamista. Periaatteessa karsiutuminen on ihan mahdollinen: Romanian rokki on hivenen haastava, biisi lähtee käyntiin liian myöhään ja esityskin on kummallinen. Liian vaikea euroviisukontekstissa? Toisaalta solisti ilmeisesti tulkitsee laulun vahvasti ja biisi voisi elää Euroviisujen ulkopuolellakin. Fifty-fifty.

3. SERBIA: Sanja Ilić & Balkanika – Nova deca *** 50/50
Viime vuonna Serbia luotti ruotsalaisten kynäilemään tusinatuotteeseen ja karsiutui finaalista. Tänä vuonna mennään sitten toiseen ääripäähän: oikein syvän balkanilainen etno kohtaa elektronisen musan soundeja.

Serbia on osoittautunut jo tavalliseksi kuolevaiseksi, sillä maa on karsiutunut kolme kertaa finaalista. Tämänkertaiselle kokeilevalle viisulle voisi antaa pisteet rohkeudesta, mutta epäilen, että se saattaa olla liian outo äänestäjille. Aluksi Einstein soittaa etnopilliä, kunnes yhtäkkiä alkaa eurotekno-jumputus.

4. SAN MARINO: Jessika feat. Jenifer Brening – Who we are *½ VARMAHKO KARSIUTUJA
Maltalainen Jessika vetää köyhän miehen Heroesin ja saksalainen Jenifer saapuu lavalle räppäämään. Esityksen sympaattisimpana elementtinä ovat robotit, jotka yrittävät viestittää kolmen minuutin ajan: "Armoa, armoa, lopettakaa!"

San Marinon lilliputtivaltio vastaa jälleen vuoden vitsistä. Kuten eräs viisas nainen totesi somessa: "Miten on mahdollista, että keskellä Italiaa oleva valtio lähettää vuodesta toiseen pelkkää peetä Euroviisuihin."

5. TANSKA: Rasmussen – Higher ground *** 50 /50
Viikinkilauma hoilaa jylhästi ruotsalaisten kynäilemää formaattieuroviisua.

Tanska on euroviisufanien suuria suosikkeja ja sille povataan veikkauksissa hyvää sijoitusta. Pidän kuitenkin mahdollisena, että esitystä viikinkipurjeineen ja lumipyryineen pidetään kornina ja oivaltavana esimerkkinä Euroviisujen kitschiydestä ja banaaliudesta. Yleisöäänestyksessä Tanska voi kerätä pisteitä, mutta raatiäänestyksessä saattaa tulla kylmää kyytiä. Onko Tanska vuoden floppaava fanisuosikki, jolle käy kuten esimerkiksi viime vuoden Virolle. Ehkä kuitenkin veikkaan Tanskaa jatkoon, koska oletan esiintyjäryhmän habituksen jäävän äänestäjien mieleen.

6. VENÄJÄ: Julia Samoilova – I won't break *** 50/50
Viime vuonna Euroviisuista "bannattu" Julia saa revanssinsa persoonattomalla radiopopilla. Julia ei ole ainoastaan uransa huipulla, vaan hänet on esityksensä ajaksi kärrätty vuoren huipulle.

Nyt on käynnissä todellinen lakmustesti: pääseekö Venäjä tosiaan ihan millä tahansa finaaliin. Julia ei ilmeisesti sairautensa vuoksi enää handlaa laulamista kovinkaan hyvin, joten taustalaulajat hoitavat laulusuorituksista suurimman osan.

7. MOLDOVA: DoReDoS – My lucky day ***½ VARMAHKO FINALISTI
Moldovan iloinen kesähitti ja veikeä Ruutuysi-esitys on tämän semifinaalin todellinen piristysruiske.

Moldovan pirteä viisukappale saa vihdoinkin tämän hieman vaisun semifinaalin käyntiin! Tässäkin on venäläiskytkös, sillä koko projektin pääjehuna on legendaarinen venäläinen musiikkimoguli Filipp Kirkorov. Toivottavasti Venäjän diasporalla olisi sen verran häpyä, että eivät äänestäisi vain sokeasti äiti-Venäjää vaan vaikka ennemmin tätä entisen Neuvostoliiton romanialaista lähiötä.

8. ALANKOMAAT: Waylon – Outlaw in 'em ***½ TODENNÄKÖINEN FINALISTI
The Common Linnets -duon miespuolinen osapuoli palaa viisulavalle katu-uskottavalla kantrirockilla. Duohan sijoittui neljä vuotta sitten upeasti toiseksi.

Alankomaat on jälleen ammattitaitoinen ja genressään pätevä. Esitys erottuu loistavasti edukseen semifinaalin kavalkadissa. Viisufanit nyt eivät tällaisesta välitä, mutta tässä olisikin taas potentiaalia vuoden "heteroviisuksi", jota viisufanit vihaavat ja sitten järkyttyvät, kun se kuitenkin onnistuu menestymään. Tällaisia "heteroviisuja" ovat olleet aikaisemmin muun muassa Tanska 2005, 2008, 2009, Islanti 2011, Malta 2013, Sveitsi 2014, Alankomaat 2016 ja Itävalta 2017. Monet naiset ovat kehuneet kovasti Waylonin ulkonäköä ja miehekästä olemusta.

9. AUSTRALIA: Jessica Mauboy – We got love *** 50/50
Australialainen supertähti Jessica on suloinen (no on, katsokaa vaikka), biisinsä todella perinteistä radiohittikauraa.

Australia on viisuraatien lellikki. Viime vuoden finaalissa Australian viisu oli raatien mielestä neljänneksi paras, vaikka yleisöäänestyksessä Australia sai vain kaksi pistettä. Tänäkin vuonna Australialla on saumaa raatisuosikiksi. Biisi on juuri oikeanlainen tuttu ja turvallinen standardiradiopoppi, vaikka se ei maailmoja mullistakaan, eikä Jessica ilmeisesti ole niin hyvä laulaja kuin hänen tähtistatuksensa antaa olettaa. Ehkä Australiassa ei ole niin justiinsa osaako laulaa livenä?

10. GEORGIA: Ethno-Jazz Band Iriao – For you *** 50/50
Georgia lähettää Euroviisuihin jotain aivan muuta: bändin, joka yhdistää jazzmusiikkia ja perinteistä georgialaista polyfonista laulantaa.

Armenian ja Azerbaidžanin karsiuduttua Kaukasuksen viisutoiveet nojaavat nyt Georgian varassa. Georgia kilpailee aivan omassa kategoriassaan. Laulu on saanut kiitosta rohkeudestaan ja taiteellisista ansioistaan. Positiivisen palautteen perusteella Georgia voisikin päästä finaaliin, mutta näin erilainen viisukappale on aina riski, koska se voi olla liian omituinen pärjätäkseen euroviisuäänestyksessä.

11. PUOLA: Gromee feat. Lukas Meijer – Light me up *** 50/50
Muutaman balladivuoden jälkeen Puola luottaa moderniin Aviici-henkiseen (RIP) poppiin.

Puolankaan biisi ei ole mikään maailman omaperäisin, mutta erottuu modernien soundiensa vuoksi viisumassasta. Raadit arvostanevat. Puolasta on paluunsa (2014) jälkeen tullut vakiofinalisti. Jos raadit tykkäävät ja sen päälle vielä puolalainen diaspora aktivoituu, Puolalla voi olla oikein hyvät saumat finaaliin.

12. MALTA: Christabelle – Taboo *** TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Tänä vuonna Thomas G:sonin kynäilemä viisu pyrkii levittämään tietoisuutta mielenterveysongelmista.

Maltan mahtipontinen formaattiviisu erottui Maltan viisukarsinnassa edukseen, mutta nyt kansainvälisissä viisuissa kilpailun taso taitaa kuitenkin olla liian kova. Todennäköinen karsiutuja, mutta ei missään nimessä varma karsiutuja. Thomas G:son on tähän mennessä saanut kahden semifinaalin aikakaudella (vuodesta 2008 lähtien) kaikki kynäilemänsä viisut semifinaalista jatkoon...

13. UNKARI: AWS – Viszlát nyár ***½ TODENNÄKÖINEN FINALISTI
No nyt! Taitaa olla viisuhistorian ensimmäinen hevibändi. Siis ihan oikea hevibändi, ei mikään Lordi tai Teräsbetoni. Ja vetävät vielä reilusti melodista heviä unkariksi. Hienoo!

Myös Unkari kilpailee ihan omassa sarjassaan. Unkari on päässyt 2010-luvulla joka kerta finaaliin. Biisi erottuu joukosta loistavasti ja esityksessä on melkoinen intensiteetti. Tekevät juuri sitä mitä osaavat.

14. LATVIA: Laura Rizzotto – Funny girl **½ TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Neiti Rizzotto vaikertaa, ettei saa parisuhdetta, vaan on kaikkien mielestä ainoastaan se hauska tyttö. Naispuolinen vastine kaveripoika-syndroomalle.

Latvia vaikuttaa väistämättä moneen muuhun illan viisuun verrattuna vaisulta. Hukkunee karismaattisempien varjoon.

15. RUOTSI: Benjamin Ingrosso – Dance you off ***½ VARMAHKO FINALISTI
Ruotsalainen euroviisukoneisto näyttää kaiken osaamisensa samalla kun lahjakas pikkupoika vetää Princeä ja Michael Jacksonin varhaistuotantoa.

Miten nuo ruotsalaiset aina osaavatkin? Heidän viisukarsintansa Melodifestivalen oli tänä vuonna suorastaan surkeatasoinen, mutta niin vain ruotsalaiset onnistuivat valitsemaan kokonaispaketin, joka voi pärjätä luvattoman hyvin. Näyttävä valoshow ja Justin Bieberin oloinen lahjakas poika tekevät kolmessa minuutissa niin millintarkan suorituksen, että harva edes tajuaakaan kuinka yhdentekevä veisu oikeastaan onkaan. Finaalipaikkaa ei voi estää. Mutta finaalissa Ruotsi saisi tänä vuonna sijoittua kärkiviisikon ulkopuolelle...

16. MONTENEGRO: Vanja Radovanović – Inje ***½ 50/50
Pieni ja piskuinen Montenegro vastaa vuosikerran tyylipuhtaimmasta Balkan-balladista.

Montenegroon ei uskota ennakkoveikkauksissa. Vedonlyönnissä Montenegro on aivan häntäpäässä. Mutta minäpä aion nyt räväyttää ja ilmoitan uskovani, ettei Montenegron peliä ole vielä pelattu. Vuoden ainoa perus-Balkan-balladi erottuu joukosta edukseen. Eihän tämä nyt mikään maailman karismaattisin Balkan-balladi ole, mutta ei missään nimessä huono. Illan viimeisenä balladina Montenegro saattaa yllättää. Montenegro on ennenkin päässyt tällaisilla viisuilla jatkoon – vieläpä sellaisista semifinaaleista, joissa ei ole äänestänyt ensimmäistäkään sen ystävämaata.

17. SLOVENIA: Lea Sirk – Hvala, ne! ** TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Pyllyt melkein näkyvät esityksessä, mutta sekään tuskin pelastaa halpahintaista renkutusta jatkoon. Ei, vaikka isäntämaata kosiskellaan laulamalla viisu osittain portugaliksi.

Slovenia kuuluu siihen kategoriaan viisuja, joihin viisufanit ihastuvat sadannella kuuntelukerralla ja alkavat sitten toivoa finaalipaikkaa. Itse luotan intuitiooni: alelaarista revitty renkutus ei mene finaaliin.

18. UKRAINA: Mélovin – Under the ladder ***½ VARMAHKO FINALISTI
Jälleen peruslaadukas suoritus Ukrainalta Coldplay-henkisine "oo-oo-o-o"-hokemineen. Esityksen lopussa piano ja tulta.

Ukraina lukeutuu viisujen kestomenestyjiin, eikä ole kertaakaan karsiutunut finaalista. Tuskin karsiutuu tänäkään vuonna. Vaikka tällä viisulla ei välttämättä pärjätä finaalissa, niin luulisi, että tässä semifinaalissa tällä esiintymisnumerolla sijoitus kymmenen parhaan joukossa on varma.

Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

MOLDOVA
NORJA
RUOTSI
UKRAINA
UNKARI
ALANKOMAAT
PUOLA
AUSTRALIA
TANSKA
MONTENEGRO
---
VENÄJÄ
ROMANIA
GEORGIA
MALTA
SERBIA
SLOVENIA
LATVIA
SAN MARINO

Korostettakoon vielä, että nämä ennakkoveikkaukset perustuvat vain etukäteisarvioihin. Näkemykseni saattavat toki muuttua, kun esitykset nähdään tänä iltana suorassa lähetyksessä.

Oma suosikkilistani on tietenkin asia erikseen: (perustuvat levytettyihin studioversioihin)

12 p. MOLDOVA: DoReDoS – My lucky day ***½
10 p. NORJA: Alexander Rybak – That's how you write a song ***½
8 p. UNKARI: AWS – Viszlát nyár ***½
7 p. MONTENEGRO: Vanja Radovanović – Inje ***½
6 p. RUOTSI: Benjamin Ingrosso – Dance you off ***½
5 p. UKRAINA: Mélovin – Under the ladder ***½
4 p. ALANKOMAAT: Waylon – Outlaw in 'em ***½
3 p. GEORGIA: Ethno-Jazz Band Iriao – For you ***
2 p. AUSTRALIA: Jessica Mauboy – We got love ***
1 p. SERBIA: Sanja Ilić & Balkanika – Nova deca ***
11. TANSKA: Rasmussen – Higher ground ***
12. PUOLA: Gromee feat. Lukas Meijer – Light me up ***
13. MALTA: Christabelle – Taboo ***
14. VENÄJÄ: Julia Samoilova – I won't break ***
15. ROMANIA: The Humans – Goodbye **½
16. LATVIA: Laura Rizzotto – Funny girl **½
17. SLOVENIA: Lea Sirk – Hvala, ne! **
18. SAN MARINO: Jessika feat. Jenifer Brening – Who we are *½

Muita hyviä arvioita

Viisukuppila: Veikkaus toisen semifinaalin läpimenijöistä
Tobson in Euroland: Tobson takes a guess - semi 2
Eurovision Ireland: #AllAboard: Live blog of the Second Jury Semi-Final from 2100 CET; #ESC2018 Second Semi-Final Qualifiers! #WePredict

8. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018: 1. semifinaalin arviot


Arvioin tässä blogipostauksessa tämäniltaisen 63. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen mahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Oman mielipiteeni lauluihin ilmaisen tähtiarvostelulla (* – *****).

Illan semifinaalia on luonnehdittu kovatasoiseksi. Mukana on paljon ammattitaitoisia esiintyjiä ja eri tavoilla mielenkiintoisia lauluja. Finaalipaikkoja on tarjolla kymmenen, mutta potentiaalisia finalisteja sitäkin enemmän. Lisäksi Euroviisuissa on aina otettava huomioon, että eräillä kestomenestyjämailla tuppaa olemaan etulyöntiasema muihin verrattuna... Illalla voidaan kokea melkoisia oikeusmurhia. Jatkoonpääsijöiden veikkaaminen on nyt harvinaisen haastavaa.

1. AZERBAIDŽAN: Aisel – X my heart ***½ 50/50
Euroviisujen vakiofinalisti luottaa jälleen ruotsalais-kreikkalaisen hittitehtaan tuotokseen.

Azerbaidžan osallistui Euroviisuihin ensimmäistä kertaa kymmenen vuotta sitten. Juhlavuoden kunniaksi monet ovat sitä mieltä, että maa saisi nyt ensimmäistä kertaa bergendahlisoitua*. Muutaman kerran Azerbaidžanin finaalipaikka on tullut vain rimaa hipoen. Vaan esitys on kuulemma tehokas, joten ehkäpä saamme kuulla tätä tusinapoppia myös lauantaina.

* Bergendahlisoituminen on suomalaisten euroviisuharrastajien lanseeraama termi, jolla viitataan siihen, kun jokin Euroviisujen kestomenestyjistä karsiutuu finaalista ensimmäistä kertaa. Termin etymologia viittaa Ruotsin vuoden 2010 edustajaan Anna Bergendahliin, joka on edelleen ainoa ruotsalaisesiintyjä, joka ei päässyt semifinaalista jatkoon.

2. ISLANTI: Ari Ólafsson – Our choice ** VARMAHKO KARSIUTUJA
Islannin nuori poika saattaa herättää äidillisiä tunteita. Geneerinen balladinsa ei herätä tunteita ollenkaan.

Islanti lienee tämän semifinaalin todennäköisin karsiutuja. Huono esiintymisnumero ja perusballadien ystävät löytänevät kiinnostavampaa äänestettävää.

3. ALBANIA: Eugent Bushpepa – Mall ***½ TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Karismaattinen ja hyvä-ääninen kaiffari vetää uskottavasti rockahtavaa poppia. Reilusti omalla kielellä, kuten ilahduttavan monet muutkin maat tänä vuonna.

Albanialla on paras viisu vuosikausiin. Eugent on lahjakas esiintyjä, jolle soisi menestystä. Pelkään kuitenkin semifinaalin olevan vähän liian kovatasoinen tämän kokonaispaketin jatkoonpääsymahdollisuuksia ajatellen. Sinänsä en yhtään laittaisi pahakseni, vaikka Albania finaaliin äänestettäisiin.

4. BELGIA: Sennek – A matter of time **** 50/50
Belgian korkeatasoisessa balladissa on ilmiselviä Bond-viboja.

Belgialla on (jälleen) hieno biisi, joka ansaitsisi ilman muuta finaalipaikan, mutta harjoitusraporttien mukaan Sennek-Lauran esitykset ovat menneet vähän niin ja näin. Katse ei ole löytänyt kameraa, eikä solisti ole osannut myydä voimakasta biisiään parhaalla mahdollisella tavalla. Innoton esitys voi koitua kohtaloksi näin kovatasoisessa semifinaalissa. Esiintymisnumerokaan ei ole paras mahdollinen, sillä epäilen semifinaalin lähtevän toden teolla käyntiin vasta seuraavan esityksen myötä. Toisaalta, eipä vaisu esiintyminen estänyt viime vuonna Belgiaa menestymästä...

5. TŠEKKI: Mikolas Josef – Lie to me **** TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Röyhkeä nulikka flossaa modernin bilebiisin tahdissa. Mikolasilla meni ensimmäisissä harjoituksissa niin lujaa, että välilevy pullahti ja artisti viettiin kipin kapin sairaalaan.

Tšekki on ollut tähän mennessä altavastaaja Euroviisuissa, mutta tänä vuonna maa kerrankin erottuu kulisseista ja on noussut ennakkosuosikkien joukkoon. Eikä ihme, Tšekki tarjoaa jotain aivan uutta: hauska, nykyaikainen hassuttelu torvisoundineen. Tästä lähtee bileet käyntiin! Voisiko pärjätä yhtä hyvin kuin Moldovan hyväntuulinen Hey mamma -renkutus viime vuonnna?

6. LIETTUA: Ieva Zasimauskaitė – When we're old ***** 50/50
Vuoden herttaisin slovari ja tämän illan pelkistetyin esitys.

Aluksi monet tuntuivat pitävän Liettuasta, mutta eivät uskoneet sen mahdollisuuksiin näin vahvassa semifinaalissa. Nyt harjoitusraporttien mukaan Liettua tarjoaa yhden semifinaalin vaikuttavimmista esityksistä. Toivotaan, että nuori ja viehättävä Ieva pysäyttää Euroopan kolmeksi minuutiksi kuuntelemaan hellyttävää tarinaansa. Kontrasti Tšekin ja Israelin välissä on melkoinen, joten ainakin Liettua erottuu – toivottavasti edukseen.

7. ISRAEL: Netta Barzilai – Toy ***** TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Viime vuonna Israelin vakituinen pisteidenlukija Ofer Nachshon sanoi hyvästit Israelin yleisradioyhtiön IBA:n puolesta, sillä IBA ajettiin euroviisufinaalin jälkeen alas. Israelissa uusi televisioyhtiö sai kuitenkin nopeasti solmittua sopimukset EBU:n kanssa ja nyt Israel on noussut vuoden suurimmaksi ennakkosuosikiksi. Loopperi-talent Netta on räväkkä muidu, joka näyttää urpoille miehille kaapin paikan ja laulaa naisten itsemäärämisoikeuden puolesta. Siivittääkö #metoo-kampanja Isrealin voittoon?

Israel on ollut koko kevään ennakkoveikkauksissa kärjessä. Israelin viisuesityksessä on kieltämättä paljon viisuvoittajan elementtejä: biisi on jyräävä ja persoonallinen olematta kuitenkaan liian outo. Esitys on päällekäyvä, anteeksipyytelemätön ja kuitenkin hauska tiputansseineen ja kotkotuksineen. Moniuloitteinen kokonaispaketti! Israel luottaa täysin omaan juttuunsa. Ilmeikäs solisti Netta on yksi vuoden kiinnostavimmista esiintyjistä. Biisikin on jo ilmeisesti herättänyt kansainvälistä huomiota. Tel Aviv 2019?

8. VALKO-VENÄJÄ: ALEKSEEV – Forever ***½ 50/50
Pop-idoli vetää slaavilaista popballadia ja kameramies pääsee kukkalähettilääksi. Idässä pop-musiikissa vielä luotetaan melodioiden voimaan.

ALEKSEEV on iso stara IVY-maissa, mutta siitä huolimatta hän ei ilmeisesti osaa laulaa livenä kovinkaan hyvin. Englantiakaan hän ei osaa ääntää, mutta suurin osa hänen levytyksistään onkin venäjänkielisiä. Biisissä on potentiaalia, mutta esitys on ilmeisesti heikko. Mutta jos mies on tuolla idässä oikeasti niin suosittu kuin meille on kerrottu, se voi näkyä puhelinäänestyksessä yllättävän korkeina pisteinä...

9. VIRO: Elina Nechayeva – La forza ***½ TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Koloratuurisopraanon uskomaton mekko vastaa illan visuaalisesti vaikuttavimmasta ja näyttävimmästä esityksestä.

Elinan mekko ja sen valoshow'n järjestäminen maksavat kuulemma 65 000 euroa. Esitys on yksi illan pysäyttävimmistä ja se kilpaillee Israelin kanssa semifinaalin dramaturgisesta kohokodasta. Eihän tässä ole biisiä, mutta show saanee niin paljon yleisöääniä, että tuskin raaditkaan pystyvät Viron finaalipaikkaa torppaamaan.

10. BULGARIA: EQUINOX – Bones ** VARMAHKO FINALISTI
Euroviisuja varten koottu keinotekoinen kokoonpano kilpalaulaa tummanpuhuvaa soulia. "Kauniisti paketoitu tyhjä", kuten joku osuvasti totesi suomalaisella viisukeskustelufoorumilla.

Bulgaria on viime vuosien aikana päässyt menestymisen makuun ja nyt voittoa haetaan oikein hampaat irvessä. Minun mielestäni vuoden pahiten tekemällä tehty, keinotekoinen ja sieluton tuote, mutta monet muut ylistävät biisiä maasta taivaaseen. Menestystä ei voine estää pelottavan näköisestä naishahmosta huolimatta. Pahin pelkoni on, että lauantain finaalissa Bulgaria johtaa raatiäänestystä jollain 370 pisteellä ja niin selkeällä marginaalilla muihin nähden, että sen jälkeen on aivan samantekevää kuinka yleisöäänet jakautuvat...

11. MAKEDONIA: Eye Cue – Lost and found **½ VARMAHKO KARSIUTUJA
Makedonian Janna/Erin ja Sampo Terhon näköinen kitaristi esittävät kummallisen hybridin reggaeta ja dancea.

Euroviisufanit, jotka ovat kuunnelleet näitä viisuja koko kevään aamusta iltaan, ovat ihastuneet Makedoniaan noin sadannella kuuntelukerralla ja toivovat siitä nyt yllätysfinalistia. Minä yritän luottaa ensireaktion tuottamaan intuitioon ja väittäisin, että (tämäkään) fuusioreggae ei ole OK.

12. KROATIA: Franka – Crazy **½ TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Kroatialainen superstara vaikertaa modernimman version Sam Brownin Stopista. Biisi voisi ihan hyvin olla jenkkihitti tältä vuosikymmeneltä.

Franka Batelić on syystä kotiseudullaan erittäin suosittu ja hän tulkitsee viisunsa niin hyvin kuin vain voi. Biisi on kuitenkin vähän liian ankea ja vaikea, eikä oikein lähde missään vaiheessa käyntiin. Ossi Runnea mukaillakseni: "Franka-tyttönen siinä pusersi kuivanlaisista hedelmistä joka tipan, muttei siitä oikein mehuksi asti ollut." Toivottavasti ei toteudu Sweet people -ilmiötä.*

*Sweet people -ilmiöllä viitataan Ukrainan vuoden 2010 viisuesitykseen, jossa taitava solisti sai veretseisauttavalla tulkinnallaan kaikki unohtamaan, kuinka karmea / olematon biisi oikeastaan oli.

13. ITÄVALTA: Cesár Sampson – Nobody but you **** 50/50
Komeaäänisen ja sympaattisenoloisen kaverin täyteläisessä biisissä on kuultavissa gospel-viboja.

Hyvä laulaja, vahva ja sopivan persoonallinen biisi. Kai sillä voisi finaalipaikka irrota? Raatiäänestyksessä veikkaisin Itävallan pärjänneen mukavasti?

14. KREIKKA: Gianna Terzi – Oneiro mou **** 50/50
Kuin Kreikan euroviisu 1990-luvulta. Vain liveorkesteri puuttuu. Ei ehkä suoranaisesti etnoa, mutta maan oma musiikkiperinne vahvasti läsnä.

Monet ovat suhtautuneet Kreikan finaalipaikkaan skeptisesti. Biisiä on pidetty vähän liian vanhanaikaisena ja esitystä tylsänoloisena: solisti vain pönöttää yksin lavalla. Toisaalta täytyy muistaa, että Kreikka on tippunut finaalista vain yhden ainoan kerran, ja silloin kappale oli euroviisukontekstissa käsittämätön.

15. SUOMI: Saara Aalto – Monsters ***½ 50/50
Euroviisufanit rakastavat Saaraa ja Monstersia, joka on viimeisen päälle hiottu taidonnäyte ruotsalaiselta hittitehtaalta. Tänä keväänä on ollut ilahduttavaa, ettei kenellekään suomalaiselle ole tarvinnut selittää, kuka meidän viisuedustajamme oikein onkaan.

Suomen 52. euroviisu on ammattitaitoisesti rakennettu viisuhitti. Kertosäkeistö on vahva ja yksi illan tarttuvimmista. Esitystä on onneksi muokattu reippaasti UMK-finaalin sekavasta sotkusta. Performanssi on edelleen saaramaisen visuaalinen ja näyttävä, mutta nyt touhu ei mene aivan överiksi. Finaalipaikkaan on mahdollisuuksia. Veikkaisin Suomen pärjänneen etenkin raatiäänestyksessä hyvin: raadit yleensä palkitsevat ammattitaitoisia laulajia ja arvostavat juuri tällaisia ruotsalaisen hittiteollisuuden tuotoksia. Sekin on lupaava merkki, että laulu on noussut Suomessa hitiksi. (Uskokaa tai älkää, sillä on korrelaatiota viisumenestyksen kanssa.) Toivottavasti positiiviset ennakkoveikkaukset realisoituvat pisteiksi.

16. ARMENIA: Sevak Khanagyan – Qami *** 50/50
Kilpaileekohan Armenian omalla kielellä esitetty voimaballadi Kreikan kanssa samoista äänistä?

Taas yksi komeasti tulkitseva mies ja vahva balladi. Biisi ei ole todellakaan semifinaalin karismaattisimmasta päästä, mutta Armeniaa ei voi laskea pois, koska maa kuuluu Euroviisujen kestomenestyjiin, joka on tippunut finaalista vain yhden ainoan kerran. Armenia on paljon paskemmallakin saavuttanut finaalipaikan (kröhöm, vuoden 2013 Lonely planet, kröhöm vuoden 2015 Face the shadow).

17. SVEITSI: Zibbz – Stones ***½ TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Sveitsi vastaa illan rock-kiintiöstä, eikä tee sitä yhtään pöllömmin.

Sisko näyttää napaa ja veli soittaa rumpuja. Ei lainkaan huono biisi, mutta semifinaali taitaa olla Sveitsille liian kova. En kuitenkaan kaadu pyllylleni, vaikka Sveitsi yllättäisikin ja pääsisi finaaliin.

18. IRLANTI: Ryan O’Shaughnessy – Together ** TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Irlanti ihastutti La La Land -henkisellä musiikkivideolla, missä poikapari käyskentelee romanttisesti kaduilla (tai sitten kaverukset olivat menossa kaljalle ja naisiin, kuten joku irvileuka hauskasti esitti). Video oli niin vaikuttava, ettei moni keskittynyt kuuntelemaan kappaletta lainkaan. Sen vuoksi Irlanti on yrittänyt epätoivoisesti tuoda videon tematiikkaa myös viisulavalle.

Yleensä illan viimeiset balladit pärjäävät hyvin, mutta, anteeksi nyt vain, tapahtuu kyllä melkoinen oikeusmurha, jos tällainen ininä vie finaalipaikan vain siksi, että sillä on ihanteellinen esiintymispaikka.

19. KYPROS: Eleni Foureira – Fuego ***½ VARMAHKO FINALISTI
Kyproksen välimerellistä poppia pidettiin alun perin Elena Paparizoun jämäbiisinä. Sähäkkä Eleni Foureira on kuitenkin huikealla esityksellä ja läsnäololla herättänyt laulun aivan uudella tavalla henkiin, minkä vuoksi Kypros on noussut vedonlyönnissä jo ihan kärkisijoille.

Kyproksen "Kreikan menestysformaatti -pop" olisi ilman muuta päässyt tältä esiintymisnumerolta jatkoon muutenkin. Nyt positiivisten arvioiden myötä veikkaan, että Kypros saattaa sijoittua tänä iltana ykkössijalle. Ainakin yleisöäänissä. Toivottavasti 14 vuotta kestänyt Suomi-Kypros -kirous murtuu tänä vuonna.

Kahdeksan 50/50-viisua ja todennäköisten kategorioissakin on joitakin, jotka askarruttavat. No, ei se vatvomisella parane, pistetään veikkausrivi vetämään.

Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

KYPROS
BULGARIA
VIRO
ISRAEL
TŠEKKI
KREIKKA
ITÄVALTA
LIETTUA
SUOMI
ARMENIA
---
AZERBAIDŽAN
BELGIA
ALBANIA
VALKO-VENÄJÄ
IRLANTI
SVEITSI
KROATIA
MAKEDONIA
ISLANTI

Korostettakoon vielä, että nämä ennakkoveikkaukset perustuvat vain etukäteisarvioihin. Näkemykseni saattavat toki muuttua, kun esitykset nähdään tänä iltana suorassa lähetyksessä.

Oma suosikkilistani on tietenkin asia erikseen: (perustuvat levytettyihin studioversioihin)

12 p. LIETTUA: Ieva Zasimauskaitė – When we're old *****
10 p. ISRAEL: Netta Barzilai – Toy *****
8 p. ITÄVALTA: Cesár Sampson – Nobody but you ****
7 p. BELGIA: Sennek – A matter of time ****
6 p. KREIKKA: Gianna Terzi – Oneiro mou ****
5 p. TŠEKKI: Mikolas Josef – Lie to me ****
4 p. KYPROS: Eleni Foureira – Fuego ***½
3 p. SVEITSI: Zibbz – Stones ***½
2 p. VIRO: Elina Nechayeva – La forza ***½
1 p. SUOMI: Saara Aalto – Monsters ***½
11. VALKO-VENÄJÄ: ALEKSEEV – Forever ***½
12. ALBANIA: Eugent Bushpepa – Mall ***½
13. AZERBAIDŽAN: Aisel – X my heart ***½
14. ARMENIA: Sevak Khanagyan – Qami ***
15. KROATIA: Franka – Crazy **½
16. MAKEDONIA: Eye Cue – Lost and found **½
17. BULGARIA: Equinox – Bones **
18. IRLANTI: Ryan O’Shaughnessy – Together **
19. ISLANTI: Ari Ólafsson – Our choice **

Muita hyviä arvioita

Viisukuppila: Veikkaus ensimmäisen semifinaalin läpimenijöistä
Tobson in Euroland: Tobson takes a guess: Semi 1
Eurovision Ireland: #AllAboard: Live blog of the Jury Semi-Final from 2100 CET; #ESC2018 First Semi-Final Qualifiers! #WePredict

7. toukokuuta 2018

Portugal no coração – Portugalin pitkä ja omintakeinen tie viisuisännäksi


Portugali isännöi tällä viikolla Euroopan suurinta musiikkitapahtumaa ja on satojen miljoonien televisiokatsojien huomion kohteena. Portugalin tie viisuisännäksi on ollut pitkä ja kivinen – ja taatusti persoonallinen. Portugali on itse asiassa euroviisumaana hyvin samanlainen kuin Suomi. Kummatkin Euroopan laidalla sijaitsevat valtiot ajautuivat euroviisuperheessä marginaaliin. Vaatimattomat sijoitukset seurasivat toisiaan, eikä muu Eurooppa tuntunut ymmärtävän maan omintakeista musiikkiperinnettä. Paras sijoitus oli pitkään kuudes sija, kunnes yhtäkkiä Eurovision laulukilpailun voitto saavutettiin ainutlaatuisella viisuesityksellä kaikkien aikojen piste-ennätyksellä.

Portugalin taival Eurovision laulukilpailuissa alkoi Kööpenhaminassa vuonna 1964. Euroviisut järjestettiin tuolloin yhdeksättä kertaa ja Portugali liittyi 17:ntenä maana euroviisuperheeseen. Kovin lämpimästi maata ei kuitenkaan otettu vastaan. António Calvárion tulkitsema Portugalin koskettava debyyttiviisu Oração jäi äänestyksessä nollille. Tosin 60-luvulla Euroviisujen äänestys oli erilainen ja nollan pisteen kohtalo ei ollut tuolloin niin erityinen kuin nykyään. Portugalin kanssa viimeisen sijan jakoivat kolme muutakin maata. Osallistujia kilpailussa oli 16, joten joka neljäs esitys jäi äänestyksessä pisteittä.

Sveitsin laulun päätyttyä euroviisulavalle asteli mielenosoittaja,
joka häädettiin nopeasti pois. Välikohtaus ei ilmeisesti ehtinyt
näkyä televisiolähetyksessä.
Kaiken lisäksi Portugalin viisuosallistuminen poiki euroviisuhistorian ensimmäisen poliittisen skandaalin. Portugali, kuten naapurimaansa Espanja, oli tuolloin vielä oikeistodiktatuuri. Kesken suoran lähetyksen lavalle ilmestyi mielenosoittaja, joka kehotti kyltissään boikotoimaan Espanjan ja Portugalin hallitsijoita Francoa ja Salazaria.

Portugalilaiset eivät kuitenkaan lannistuneet vastoinkäymisistä. Seuraavan vuoden viisuissa Napolissa dramaattisen Simone de Oliveiran taidepaukku Sol de Inverno sai jo pisteitäkin – tai oikeastaan pisteen. Monacon raati sai kunnian antaa Portugalille maan historian ensimmäisen pisteen Euroviisuissa. Yhden pisteen tuloksella vältettiin jo jumbosijat. Vuonna 1966 veikeän Madalena Iglésiasin Ele e elan kohdalla pisteistä saatettiin puhua jo monikossa.

Vuonna 1967 Portugali teki omanlaistaan viisuhistoriaa rikkomalla lasikaton. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana Eurovision laulukilpailu oli ollut valkoisuuden performanssia. Vuonna 1967 siirtomaahallitsija Portugali valitsi viisuedustajakseen Angolassa syntyneen Eduardo Nascimenton, joka oli ensimmäinen tummaihoinen miesesiintyjä Eurovision laulukilpailuissa. Nascimenton viisuedustuksesta on esitetty väite, jonka mukaan Portugalin hallinto olisi halunnut valita hänet kansainväliseen edustustehtävään hälventääkseen Portugaliin liitettyjä ennakkoluuloja ja Portugalin diktaattorin António de Oliveira Salazarin rasistista mainetta. Väitteen todenperäisyyttä en tässä yhteydessä kykene tarkemmin arvioimaan, mutta ainakin Eduardo Nascimento voitti Portugalin viisukarsinnan Festival da Cançãon ylivoimaisesti selkeällä marginaalilla. Tummaäänisen Nascimenton kohtalokkaita Bond-tunnussävelen elementtejä ja ajanmukaista beat-rytmiä yhdistelevä O vento mudou jakoi Wienin Euroviisuissa 12. sijan toisen persoonallisella äänellä siunatun miessolistin kanssa – nimittäin Suomen Fredin, joka tulkitsi rouhean karheasti Varjoon - suojaan.

1960-luvun edetessä alkoi käydä selväksi, että Portugali edusti euroviisuperheessä marginaalia, jolle ei suotu viisuäänestyksissä hyviä sijoituksia. Monet portugalilaiset euroviisut ovat kuitenkin nousseet kotimaassaan todellisiksi rakastetuiksi klassikoiksi, vaikka menestys kansainvälisessä viisukilpailussa onkin jäänyt vaatimattomaksi. Esimerkiksi vuoden 1969 Portugalin edustussävelmä Desfolhada portuguesa jäi Madridin Euroviisuissa ällistyttävän huonolle toiseksi viimeiselle sijalle, vaikka vahvan dramaattinen laulu on Portugalissa todellinen ikivihreä – ja nykyään myös euroviisuharrastajien keskuudessa yksi Portugalin pidetymmistä viisuista. Laulun klassikkoaseman omassa kotimaassaan osoitti esimerkiksi Portugalin tämänvuotinen viisukarsinta, jossa laulun alkuperäinen esittäjä Simone de Oliveira, ikää 80 vuotta, esitti laulun haltioituneelle yleisölle. Portugalilaiset tosin aiheuttivat huonon sijoituksen viisulleen osittain itse: ilman Portugalin raadin pisteitä kaksi muuta laulua olisivat jääneet tulostaululla Portugalin taakse. Peräti kolme portugalilaisen raadin jäsentä kymmenestä antoi äänensä Jugoslavian koomiselle ja kornille vitsiviisulle Pozdrav svijetu, jossa toivotettiin "hyvää päivää" yhdeksällä eri kielellä – myös suomeksi. Portugalin raadin vuoksi Jugoslavian hoopo viisu sijoittui Desfolhada portuguesan edelle.

Pettyneenä toistuviin huonoihin sijoituksiin ja Euroviisujen heikentyneeseen maineeseen, Portugali liittyi Pohjoismaiden ja Itävallan mukana boikottirintamaan ja jättäytyi pois vuoden 1970 Eurovision laulukilpailuista. Vaikka Portugali ei osallistunutkaan vuoden 1970 viisuihin, maassa järjestettiin kuitenkin perinteisen viisukarsinnan virkaa ajanut laulukilpailu Festival da Canção, jonka voitti Sérgio Borgesin tulkitsema Onde vais rio que eu canto. Muiden boikottimaiden tapaan Portugali palasi takaisin Euroviisuihin vuonna 1971.

Euroviisut ja neilikkavallankumous


Edellä mainitun Desfolhada portuguesan on sanoittanut José Carlos Ary dos Santos, jolla on ollut merkittävä vaikutus Portugalin viisuhistoriaan. Ary dos Santos – jota voisi luonnehtia vaikkapa Portugalin Pentti Saaritsaksi – oli radikaali runoilija, joka liittyi 1960-luvun lopulla Portugalin kommunistiseen puolueeseen. Salazarin johtamassa konservatiivisessa oikeistodiktatuurissa poliittinen ilmapiiri oli vahvasti kommunisminvastainen ja maan alla toiminutta kommunistista puoluetta ja sen jäseniä vainottiin. Ary dos Santosin viisusanoituksissa ravistetiin Salazarin johtamaa Portugalia, jota kutsuttiin Estado Novoksi (Uusi valtio). Jo Desfolhada portuguesan sanoitus oli herättänyt pahennusta vanhoillisessa ja voimakkaan katolisessa Portugalissa. Salazarin hallinnon mottona oli Deus, Pátria e Familia eli Jumala, isänmaa ja perhe. Vaikka laulun sanoitus kuulostaa isänmaalliselta, sanoitus käsittelee vertauskuvallisesti naisen seksuaalista vapautta.

Salazar sai aivoinfarktin vuonna 1968 ja menehtyi kahta vuotta myöhemmin. Portugalin oikeistodiktatuuri alkoi natista liitoksistaan. 1960-luvun alusta lähtien opiskelijat olivat järjestäneet lukuisia suurmielenosoituksia valtion autoritaarista hallintoa vastaan. Vuonna 1973 Portugalia edusti Eurovision laulukilpailuissa Fernarndo Tordo Ary dos Santosin sanoittamalla laululla Tourada, joka merkitsee suomeksi härkätaistelua. Laulun sanoituksessa kritisoitiin vertauskuvallisesti Portugalin silloista sotilasjunttaa, joka herätti entistä enemmän tyytymättömyyttä kansan keskuudessa. Laulun sanoituksen vuoksi Ary dos Santos joutui hetkeksi aikaa vankilaan, mutta kappale sai kuitenkin edustaa Portugalia kansainvälisessä laulukilpailussa.

Vuoden 1974 Portugalin edustussävelmä E depois do adeus ei sisältänyt mitään poliittista, mutta laululla on ollut merkittävä rooli Portugalin historiassa. Muutama viikko Euroviisujen jälkeen kappale sai toimia yhtenä Portugalin neilikkavallankumouksen alkamisen äänimerkkinä. Kapinalliset upseerit olivat radiokanavan kanssa sopineet aloittavansa vallankumouksen sotilasjuntan kukistamiseksi myöhään illalla 24. huhtikuuta, kun viisukappale alkaa soida. Kello 22.55 E depois do adeus pärähti eetteriin ja vallankumousliikehdintä alkoi. Valittiinkohan euroviisusävelmä äänimerkiksi sen vuoksi, että laulun esittäjällä Paulo de Carvalholla on sama sukunimi kuin vallankumousliikkeen johtajalla Otelo Saraiva de Carvalholla?

Vuonna 1975 Portugalia edusti neilikkavallankumoukseen osallistunut merikapteeni Duarte Mendes, joka tulkitsi paatoksellisesti epätyypillisen viisukappaleensa Madrugada. Laulun sanoituksessa käsiteltiin avoimesti vallankumouksen tapahtumia ja ylistettiin uuden ajan alkamista. Eurooppalaiset eivät erikoista viisulaulua ymmärtäneet (16. sija 19 kilpailijan joukossa), mutta portugalilaisille itselleen oli tärkeää saada laulaa sadoille miljoonille televisionkatsojille aiheesta. Seuraavan vuoden Portugalin viisu Uma flor de verde pinho kertoi 1300-luvulla Portugalia hallinneen kuningas Pietari I:n (portugaliksi Pedro I) ja Inês de Castron "kielletystä" rakkaudesta. Pietari I meni isänsä toivomuksesta naimisiin Kastilian kruununprinsessan kanssa mutta ihastuikin hänen hovinaiseensa Inês de Castroon. Vaikka laulussa ei ollut varsinaisesti poliittista aspektia, se oli vuoden 1976 kilpailukavalkadissa poikkeuksellinen viitatessaan Portugalin historiaan ja nojautuessaan musiikillisesti vahvasti kansallisiin ominaispiirteisiin. Laulun sanoittaja Manuel Alegre on sittemmin siirtynyt politiikkaan ja hän on ollut 2000-luvulla kahdesti ehdolla Portugalin presidentinvaaleissa. Keväällä 1976 Portugalissa otettiin käyttöön uusi perustuslaki, minkä myötä valtiosta tuli virallisesti parlamentaarinen demokratia – niin kutsuttu kolmas tasavalta. Uutta perustuslakia ja valtiomuotoa juhlittiin vuoden 1977 euroviisussa Portugal no coração (suom. Portugali sydämessäni). Viisun esitti lauluryhmä Os Amigos, jonka yhtenä jäsenenä oli vuonna 1973 sotilasjunttaa kritisoineen Touradan laulanut Fernando Tordo, ja sanat lauluun oli kirjoittanut Ary dos Santos.
"Portugalin vuoksi veljeni kuoli,
mutta Portugalin vuoksi
myös sydämeni lyö tässä laulussa."
Portugalin 1970-luvun euroviisut heijastavat maan poliittista tilannetta ja neilikkavallankumouksen tunnelmia. Laulujen poliittisten sisältöjen vuoksi Portugali oli 1970-luvulla euroviisumaana oman tiensä kulkija. 1970-luvulla Euroviisuissa kuultiin paljon kaupallista pop-musiikkia, minkä vuoksi kilpailuun kohdistettiin runsaasti massakulttuurikritiikkiä. Portugalin omintakeiset viisut eivät istuneet tyypillisen standardiviisun muottiin. 1970-luvun puolivälissä Euroviisuissa laulut sai esittää vapaasti millä tahansa kielellä, mutta Portugalin viisut laulettiin aina portugaliksi. Esimerkiksi Raila Kinnunen luonnehti aikoinaan Apu-lehdessä, kuinka "Portugalin viisukappaleet ovat olleet enemmän ideologiaa ja vähemmän kauppaa". Poliittisen tilanteen vakiinnuttua Portugalin euroviisujen sanomallinen sisältö väheni ja maa alkoi lähettää tavanomaisempia viisukappaleita.

1970-luvun viisusijoituksia


Vuosina 1971–1973 Eurovision laulukilpailussa oli käytössä erikoinen äänestysjärjestelmä, jossa jokainen osallistujamaa lähetti kilpailupaikalle kaksi tuomaria, jotka antoivat suorassa lähetyksessä kaikille esityksille arvosanan yhden ja viiden välillä. Äänestystapa miellytti varmasti portugalilaisia, sillä sen ollessa käytössä maa onnistui saavuttamaan ensimmäiset sijoituksensa kymmenen parhaan joukossa. Kaikki kolme Portugalin viisua vuosien 1971 ja 1973 välillä sijoittuivat kärkikymmenikköön: vuoden 1971 Menina (do alto da serra) oli yhdeksäs, vuoden 1972 A festa da vida seitsemäs, mikä oli pitkään Portugalin paras sijoitus, sekä vuoden 1973 Tourada kymmenes. Vuoden 1974 viisujärjestäjätaho BBC palautti Euroviisuihin aikaisemman pisteytyssysteemin, mikä kirvoitti Portugalin delegaatiolta protestin ja uhkauksen vetäytyä kilpailusta kokonaan.

Vuonna 1979 Portugali saavutti neljännen TOP 10 -sijoituksen Manuela Bravon esittämällä hienolla iskelmällä Sobe, sobe, balão sobe. Portugali on viisutulosten suhteen samanlainen maa kuin Suomi: kun sijoitukset kärjessä vaikuttavat täysin saavuttamattomilta, riemu revitään silloin, kun onnistutaan pärjäämään keskivertomenestystä paremmin, esimerkiksi sijoittumalla kymmenen parhaan joukkoon.

Hyvien yritysten 1980-luku


1980-luku alkoi Portugalin kannalta lupaavissa merkeissä. Vuonna 1980 Haagin Euroviisuissa teatraalisen José Cidin räiskyvä esitys Um grande, grande amor sijoittui hienosti seitsemänneksi. Hyvään sijoitukseen saattoi vaikuttaa laulun iskelmällisyys. 1980-luvulla Euroviisuissa varmin tapa menestyä oli lähettää mahdollisimman "euroviisumaisia" laulua. Eurovision laulukilpailujen konventioita rikkovat sävellykset jäivät äänestyksissä poikkeuksetta häntäpäähän. Kenties laulun iskelmällisyyden vuoksi Um grande grande amor on yksi harvoista Portugalin euroviisuista, joka levytettiin suomeksi: Markku Aro sai levytettäväkseen laulun suomenkielisen version Suurin rakkautein.

Toinen Portugalin euroviisu, joka päätyi suomalaisille levylautasille, on Maria Guinot'n sielukas laulelma Silêncio e tanta gente (1984), jonka Anneli Saaristo levytti Juice Leskisen upealla tekstillä Jos joskus. Annelin levytystä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen onnistuneimpana suomalaisena viisukäännöksenä.

Portugalin vaatimaton euroviisumenestys on osoittautunut
yleiseksi käsitteeksi, josta on vitsailtu jopa espanjalaisessa
Serranon perhe -tv-sarjassa.
Vaikka Portugali pärjäsi hienosti vuoden 1980 viisuissa, muutoin maan menestys 1980-luvulla jäi vaatimattomaksi. Heikosta viisumenestyksestä huolimatta monet euroviisuharrastajat ovat pitäneet Portugalia yhtenä sympaattisimmista viisumaista. Onhan Portugali viisumaana samanlainen kuin monet viisufanitkin: aina vähän erilainen kuin muut ja usein niin väärinymmärretty. Muutamat Portugalin 80-luvun euroviisut ovat nousseet viisufanien keskuudessa todellisiksi kulttiklassikoiksi. Esimerkiksi vuoden 1981 viisuissa Carlos Paiãon esittämä elektronisen musiikin hassuttelu Play-back jäi kilpailussa kolmanneksi viimeiseksi, mutta euroviisuharrastajat ovat ymmärtäneet laulun (ja sen viisuesityksen koomisen koreografian) camp-arvon päälle. Laulua soitetaan edelleen euroviisutapahtumien diskoissa. Vuonna 1982 neljän muskettisoturittaren lauluyhtyeen Docen intohimoinen rallatus Bem bom miellytti viisufanien lisäksi Suomen kyseisen vuoden viisuedustajaa Kojoa. Kojo on kertonut, ettei muista viisumatkastaan oikein mitään muuta positiivista kuin erään Doce-yhtyeen jäsenen silmää miellyttäneen takapuolen. Kojon väitetään tilanneen Yleisradion laskuun mittavan kukkalähetyksen Portugalin viehättävälle kvartetille. Vuonna 1989 Portugalia edusti persoonallinen kokoonpano Da Vinci, jonka vauhdikkaassa laulussa Conquistador muisteltiin Portugalin siirtomaa-aikoja positiivisesta näkökulmasta. Laulun sanoitus on häikäilemättömän kolonialistinen, mutta suomalaiset euroviisufanit ovat muistelleet, että Yleisradion suomenkielistä tekstitystä seuraamalla oppi kätevästi Portugalin siirtomaat.

Menestyksekäs 1990-luku


Kuten Suomen kohdalla, Portugalillakin on viisuhistoriassaan vuosikymmen, jolloin maa on menestynyt kilpailussa yleiseen tasoonsa nähden poikkeuksellisen hyvin. Suomella tällainen ajanjakso ajoittuu 1970-luvulle, jolloin Suomi sijoittui peräti neljästi kymmenen parhaan joukkoon eikä jäänyt kertaakaan viimeiselle sijalle. Portugalin kohdalla vastaavanlainen menestyksekäs vuosikymmen on ollut 1990-luku, jolloin maa sijoittui neljä kertaa kymmenen parhaan joukkoon. Portugalilla meni 1990-luvulla sen verran mukavasti, ettei maa kärsinyt kertaakaan Euroviisuihin lanseeratusta välivuosien järjestelmästä, vaan sai vuosikymmenen aikana kilpailla jokaisessa viisukilpailussa.

1990-luvulla Portugalin menestysviisuja esittivät laulajat, jotka ovat myöhemmin nousseet kansainvälisesti tunnetuiksi portugalilaisen musiikin lähettiläiksi. Vuonna 1991 Portugalin edustaja Dulce Pontes sijoittui viisullaan Lusitana paixão hienosti kahdeksanneksi. Upeaääninen Dulce on edelleen yksi Portugalin suosituimpia laulajia, joka musiikissaan yhdistää perinteisen portugalilaisen fadon nykyaikaiseen viihdemusiikkiin. Dulce Pontes on konsertoinut useaan otteeseen Suomessa. Jo vuoden 1991 Euroviisuissa Roomassa Dulcen vahva tulkinta kiinnitti huomiota: Portugalin yleisradioyhtiön RTP:n selostaja oli selostajien kokouksessa julistanut ykskantaan, että "Dulce on täällä ainoa, joka osaa laulaa".

Vuonna 1994 Eurovision laulukilpailussa Dublinissa Portugalia edusti niin ikään vahvaääninen Sara Tavares, jonka viisu Chamar a música sijoittui kahdeksanneksi. Tavaresista on sittemmin tullut monipuolinen maailmanmusiikin tulkitsija, jonka levyjä on myyty maailmanlaajuisesti miljoonia äänitteitä. Myös Tavares on käynyt usein konsertoimassa Suomessa, muun muassa Helsingin juhlaviikoilla.

Vuonna 1996 Portugalia edusti nuori 19-vuotias Lúcia Moniz, jonka kansainvälinen yleisö tuntee parhaiten Love Actually -elokuvasta vuodelta 2003. Moniz näyttelee klassikkoelokuvassa portugalilaista taloudenhoitajaa Auréliaa, jota Colin Firthin esittämä roolihahmo saapuu kosimaan Ranskaan kömpelöllä portugalin taidollaan. Ennen tätä kansainvälistä läpimurtoaan Moniz oli saavuttanut Euroviisuissa Portugalin tuohon mennessä parhaan sijoituksen, kun hänen iloinen ja kansanmusiikin aineksia sisältänyt viisunsa O meu coração não tem cor sijoittui kuudenneksi. Kuten Suomen kohdalla, kuudes sija oli pitkään maan paras sijoitus ennen ilmiömäistä euroviisuvoittoa.

Oma linja jatkuu uudella vuosituhannella


Portugali on pitänyt kiinni persoonallisesta viisulinjastaan kaikki nämä vuosikymmenet. Esimerkiksi vuonna 1999, jolloin Euroviisujen kielisääntö oli jälleen poistettu, monet maat pohtivat vielä kilpailuviikolla Jerusalemissa pitäisikö edustussävelmä esittää englanniksi vai maan omalla kielellä. Portugalilaisille valinta oli itsestään selvä. Portugalin esiintyjät ilmoittivat, että he laulavat viisunsa ehdottomasti portugaliksi. Portugalin delegaatio ilmaisi, että tärkeintä ei ollut menestyminen kilpailussa keinolla millä hyvänsä vaan maan kulttuurin esitteleminen eurooppalaiselle yleisölle. Hienosta periaatteesta huolimatta Portugali on muutaman kerran sortunut esittämään laulunsa osittain englanniksi (vuosina 2003, 2005, 2006 ja 2007), mutta tähän päivään mennessä Portugalin jokaisessa viisussa on kuultu maan omaa kieltä, mikä on ainutlaatuinen saavutus Euroviisujen historiassa.

Portugali ei ole koskaan kilpaillut Euroviisuissa hampaat irvessä. Muutamaan otteeseen maa on jopa jättäytynyt vapaaehtoisesti pois kilpailusta (vuosina 2002, 2013 ja 2016). Portugalin vetäydyttyä vuoden 2002 Euroviisuista kilpailusta vapautui paikka Latvialle, joka – urheilutermiä lainatakseni – käytti paikkansa erinomaisesti voittaen koko kilpailun lattarikabareellaan I wanna.

Tämän vuosituhannen puolella Portugalin menestys Euroviisuissa on ollut pääsääntöisesti vaatimatonta. Eräänlainen huippukausi ajoittuu vuosiin 2008–2010, jolloin Portugali äänestettiin joka kerta semifinaalista jatkoon. Etenkin ensimmäinen finaalipaikka vuonna 2008 saavutti euroviisuharrastajien keskuudessa riemastuneen vastaanoton. Finaalipaikka katkaisi jatkuvien epäonnistumisten sarjan ja osoitti, että Portugalia oli pitkästä aikaa kannatettu viisuäänestyksessä. Edellisestä kärkikymmenikön sijoituksesta viisuäänestyksessä oli kulunut jo 12 vuotta. Semifinaalien aikakaudella Portugali on päässyt finaaliin neljä kertaa ja karsiutunut loppukilpailusta kahdeksan kertaa. Vaikka Portugali ei sijoittunut kärkisijoille, maan viisut saavuttivat kiitosta vaihtoehtoisesta linjastaan. Kroatialaisen lauluntekijän Andrej Babićin säveltämät draamaballadit Senhora do mar (2008) ja Vida minha (2012) kutkuttivat euroviisufaneja oikeasta pisteestä. Babićin kohtalokkaat sävelkulut sopivat hyvin portugalilaiseen sielunmaisemaan ja melankoliseen musiikkiperinteeseen, joten ketään ei tuntunut haittaavan, että säveltäjä on kotoisin Kroatiasta. Vuonna 2009 Flor-de-Lis -ryhmän viisua Todas as ruas do amor arvostettiin kansallisten ominaispiirteiden vaalimisesta, mikä oli vuoden 2009 Eurovision laulukilpailun englanninkielisen popmusiikin täyttämässä kavalkadissa harvinaista.

Marginaalista ilmiömäiseen viisuvoittoon


Lordin viisuvoiton (2006) jälkeen Portugali kantoi titteliä pisimpään Euroviisuihin osallistuneena maana, joka ei ollut voittanut kilpailua kertaakaan. Portugali oli samassa asemassa, missä Suomi oli ollut pitkään: kaikkien aikojen paras viisusijoitus oli kuudes, ja toistuvat huonot sijoitukset eivät antaneet minkäänlaista osviittaa sen suhteen, että maata juhlittaisiin joskus Eurovision laulukilpailun voittajana. Vuonna 2017 Portugali pääsi kuitenkin yllättämään.

Portugalilaiset eivät olisi valinneet eksentristä ja persoonallista Salvador Sobralia maansa euroviisuedustajaksi. Viime vuoden Portugalin viisukarsinnassa yleisön suosikki oli Viva La Diva -kokoonpanon Nova Glória. Asiantuntijaraati äänesti kuitenkin Salvador Sobralin puolesta. Salvadorin isosiskon Luísa Sobralin säveltämässä elegantissa balladissa Amar pelos dois portugalilaiset musiikkiperinteet yhdistyivät iättömältä kalskahtavaan elokuvamusiikkiin. Portugalin euroviisu ei vaikuttanut paperilla konseptilta, jolla voitettaisiin Eurovision laulukilpailut vuonna 2017. Kiovan Euroviisuissa kaikki palaset loksahtivat kuitenkin kohdalleen. Portugalin pelkistetty, hillitty ja riisuttu esitys erottui edukseen euroviisumassasta. Salvadorin esitys edusti viisukavalkadissa jotain aivan muuta kuin muut, mikä kiinnitti katsojien huomion. Hän sai Euroopan kolmeksi minuutiksi pysähtymään ja kuuntelemaan herkkää rakkauslauluaan. Aistikas tulkinta teki vaikutuksen, vaikka laulu esitettiin kielellä, jota eurooppalaiset eivät laajalti ymmärrä. Portugali nousi finaalia edeltävänä päivänä vedonlyönnin ykkössijalle. Ennakkosuosikin asema realisoitui ainutlaatuiseksi pistevyöryksi. Salvador Sobral ja Amar pelos dois voitti ylivoimaisesti sekä raati- että yleisöäänestyksen. Tuloksena oli yksi euroviisuhistorian ylivoimaisimmista voitoista kaikkien aikojen piste-ennätyksellä – huikeat 758 pistettä. 53 vuotta viisudebyyttinsä jälkeen Euroviisujen ikuinen altavastaaja oli noussut Euroopan pienimmäksi yhteiseksi nimittäjäksi.

Euroviisufanit ottivat Portugalin viisuvoiton erityisen tyytyväisenä vastaan ja näkivät voitossa merkittävän symbolisen asetelman. Vihdoinkin euroviisuperheen oman tiensä kulkija ja pitkään päähän potkittu jäsen oli saanut yhteisön varauksettoman hyväksynnän. Ja mikä hienointa, ei matkimalla muita vaan täysin omana itsenään. Tyylilleen uskollisena Portugali saavutti kauan kaivatun euroviisuvoiton persoonallisella ja omalaatuisella viisuesityksellä. Ylivoimainen voitto ei tullut Euroviisujen perinteisiä konventioita epätoivoisesti seuraamalla.