17. elokuuta 2019

Kari Tapio – Myrskyn jälkeen (Audiovox Records, 1995)

Syyskuussa ensi-iltansa saa Aleksi Mäkelän ohjaama elokuva iskelmälegenda Kari Tapiosta. Kari Tapio (1945–2010) sai viettää elämänsä viimeiset 15 vuotta kansakunnan kaapin päällä. Tie huipulle rakastetuksi kansansuosikiksi oli kaikkea muuta kuin helppo ja vaivaton. Ensimmäisen keikkansa Kari lauloi vuonna 1963. Kesti yhdeksän vuotta ennen kuin levytysstudioiden ovet avautuivat. Läpimurto koitti lopulta syksyllä 1976. 1980-luvulla syntyi Olen suomalainen mutta muutoin hittirintamalla oli hiljaista ja levymyyntilistojen sijaan Kari Tapion nimi komeili skandaalilööpeissä. Sitten vuonna 1995 rävähti Myrskyn jälkeen ja Suomen kansa rakastui rehelliseen ja nöyrään laulajaan, joka oli valmis myöntämään virheensä ja paljastamaan inhimilliset heikkoutensa.

Iskelmätähden levytysura alkaa perinteisesti hyvin nuorena. Ihan vain muutamia esimerkkejä mainitakseni: Laila Kinnunen, Eino Grön, Eila Pellinen, Eila Pienimäki, Marion Rung, Johnny Liebkind, Katri Helena, Paula Koivuniemi, Kai Hyttinen, Kirka Babitzin, Tapani Kansa tai Markku Aro olivat hädin tuskin täysi-ikäisiä ponkaistessaan pinnalle. Kari Tapion urakehitys on alkanut toisenlaisissa merkeissä: hän oli täyttämässä 31 vuotta ensihittinsä ilmestymisen aikoihin.

Suonenjoen kasvatti Kari Tapani Jalkanen lauloi 17-vuotiaana Enonkoskella ensimmäisen keikkansa. Vuosi oli 1963 ja siitä lähtien nuori Kari oli tuttu näky keikkalavoilla kotiseudullaan Savon sydänmailla. Toivo Kärki ei kuitenkaan myöntänyt Karille levytyssopimusta. Vasta vuosikymmenen vaihduttua 1970-luvuksi Jalkanen sai työnnettyä jalkansa musiikkibisneksen oven väliin. Seija Simola oli vihjaissut levy-yhtiönsä Discophonin tuottajille, että Kuopiossa esiintyy säännöllisesti lupaava yhtye Jami & Jamset, jonka solisti "Jami" tunnettiin siviilissä nimellä Kari Jalkanen. Bändi hajosi, mutta Kari pääsi levyttämään Discophonille Esko Linnavallin johdolla ensimmäiset levytyksensä keväällä 1972. Levykauppoihin ilmestyi Kari Jalkasen esikoissingle, joka sisältää kappaleet Tuuli kääntyköön (Una favola blu) ja Niskavuoren nuorimmainen.

Vexi Salmen kirjoittamassa Kari Tapio -elämäkerrassa Kari Tapio – Olen suomalainen (2002) kuvaillaan kaunistelemattoman rehellisesti ensimmäistä levytystilaisuutta, joka osoittautui uudelle levylaulajalle rankaksi oppitunniksi alan karuudesta.
"Italialaisiskelmän Kari oli opetellut alkuperäiseltä levyltä, mutta Niskavuoren nuorimmaista hän ei ollut kuullut koskaan. Se olisikin ollut mahdotonta, sillä kappaletta ei ollut vielä sävelletty. Teksti oli tilattu Jukka Virtaselta. Tunnin odottelun jälkeen Jukka saapui teksteineen. Sen jälkeen Linnavalli pyysi Karin pianon ääreen ja säveltäessään kappaletta hän samalla opetti melodian tulevalle levylaulajalle. Muutaman kerran tankkaamisen jälkeen sävel jäi päähän, ja Kari lauloi kappaleet nauhalle. Harhakuvat levytystilaisuuksien ennakkoharjoittelusta, pyhyydestä ja arvokkuudesta katosivat sen tien." (Salmi 2002, 97–98)
Näillä kirjoituksillani on ollut aina paha tapa rönsyillä ohi varsinaisesta aiheesta. Tämän artikkelin fokuksen on tarkoitus olla vuonna 1995 ilmestyneessä Myrskyn jälkeen -albumissa ja Kari Tapion lopullisessa läpimurrossa. Mutta, koska Kari Tapion ensimmäiseen äänitejulkaisuun liittyy eräs todella mielenkiintoinen ja kyseenalainen anekdootti, kirjoitettakoon tämän tekstin ensimmäinen sivurönsyily siitä.

Kari Jalkasen debyyttisinglen A-puolen laulu Tuuli kääntyköön on suomenkielinen versio Claudio Baglionin laulusta Una favola blu. Kääntöpuolen kappale Niskavuoren nuorimmainen on useiden lähteiden ja tietokantojen mukaan Esko Linnavallin oma sävellys. Taustasäestys menee kuitenkin yksi yhteen Quincy Jonesin sävellyksen Hikky Burr kanssa. Shape of Finns to come -blogi kiinnitti huomiota kesällä 2010, kuinka singlen etikettiin laulun tekijöiksi on kirjattu Jukka Virtanen ja Esko Linnavalli mutta tekijätietojen perään on merkitty maininta "kiitokset myös Quincy Jones'ille". Hieman siis päätettiin antaa krediittiä alkuperäiselle säveltäjälle mutta ei kuitenkaan ilmoitettu häntä laulun varsinaiseksi tekijäksi. Alkuperäinen Hikky Burr ei sisällä kunnollista sanoitusta – teoksen vokaaliset osuudet koostuvat epämääräisistä äännähdyksistä – joten Linnavallin sävellystyö on rajoittunut siihen, että hän on "säveltänyt" Jukka Virtasen tekstin Hikky Burriin istuvaksi. Nykyään Niskavuoren nuorimmainen on merkitty virallisesti Quincy Jonesin sävellykseksi.

Kari Jalkasen esikoissingle jäi suurelta yleisöltä huomaamatta mutta se poiki kiinnityksen kesän 1972 Danny-show'hun Käärme – Snake, Rattle and Roll. Oman lauluosuutensa lisäksi Karin tehtäviin kuului roudaaminen ja käärmeiden hoitaminen. Kyseisen Danny-show'n vetonaulana toimivat kaksi tiikeripythonia Urkki ja Elvis. Ennen showkiertueen alkamista Kari väänsi esiintyjänimekseen Kari Tapio. Toimitusjohtaja Ilkka Lipsasen mielestä Kari Jalkanen ei ollut tarpeeksi vetävä taiteilijanimi poptähdelle.

Vuonna 1973 Kari Tapio liittyi Erkki Liikasen luotsaamaan kantrivivahteiseen Aikapommi-tanssiyhtyeeseen. Aikapommissakin Kari Tapion kohtalona oli jäädä Liikasen varjoon bändin kakkossolistiksi. Esimerkiksi yhtyeen nimeä kantavalla albumilla (1974) Kari Tapio laulaa suurimman osan kappaleista, mutta levyn todelliseksi vetonaulaksi osoittautui Erkki Liikasen tulkitsema hassuttelu Meiä Veera, joka sinkosi Liikasen valtavaan kansansuosioon ja pohjusti hänen tulevia ylivoimaisia Syksyn sävel -voittojaan.

Vuonna 1975 Kari Tapio siirtyi Scandia-levy-yhtiöön. Scandian johtoportaaseen kuulunut Harry Orvomaa oli lupaillut Kari Tapion saavan levyttää haaveilemansa kantri-LP:n. Uusi tuotantopäällikkö Chrisse Johansson toppuutteli suunnitelmia, sillä hänen mielestään Kari Tapio tarvitsisi hitin. Vuosien 1975 ja 1976 aikana Kari Tapio levyttikin Scandialle kaikenlaista Bay City Rollersista Barry Whiteen, Dannyn 60-luvun ikivihreitä ja hittikokoelmille omia versioitaan muiden laulajien tutuiksi tekemistä ajankohtaisista menestyksistä (esimerkiksi Kuusamo, Ramaya, Jennie, Jennie...). Menestys jäi kauttaaltaan vaatimattomaksi.

Syksyllä 1976 vihdoin tärppäsi. Alankomaalaisen Jackpotin Sing my love song nousi Suomen listoille kesällä 1976. Vuodenvaihteessa 1976–77 se kipusi listojen kärkeen: joulukuussa 1976 Sing my love song oli Mitä Suomi Soittaa -listan ykkösenä. Scandia sai menestyshitin ensilevytysoikeuden ja Chrisse Johansson tarjosi laulua Kari Tapiolle. Nyt hän saisi kauan kaipaamansa pomminvarman hitin. Vexi Salmi kirjoitti kappaleen suomenkielisen sanoituksen Laula kanssain. Läpimurto kolkutteli ovella, mutta tämäkin suunnitelma vaikutti menevän mönkään. Kari Tapion tiimi sai kuulla, että myös Fredi on levyttämässä samaisen kappaleen. Sopimusten mukaan Scandialla oli oikeus julkaista laulun suomenkielinen versio ensimmäisenä, mutta sen jälkeen kappale olisi vapaata riistaa. Fredin levy-yhtiö Fazer Finnlevy laittaisi oman versionsa ulos heti Kari Tapion singlen ilmestymisen jälkeen. Käännöshittien kulta-aikana kilpailu eri levy-yhtiöiden välillä oli armotonta. Tilanne vaikutti Kari Tapion kannalta toivottomalta: aloittelevalla laulajalla oli vastassaan vuosikymmenen suurin iskelmätähti, jonka levyt olivat myyneet kultaa ja timanttia. Finnlevyllä Fredin joukkue olikin voitonvarmana: Laula kanssain jatkaisi Fredin komeaa hittiputkea.

Kari Tapion läpimurron vanavedessä
julkaistiin albumi Klabbi.
Vaan kuinkas sitten kävikään? Kari Tapion versio osoittautuikin Fredin levytystä suositummaksi. Kari Tapion Laula kanssain nousi lokakuussa listoille – Fredin versiota sen sijaan ei näkynyt aluksi listoilla lainkaan. Joulukuussa Kari Tapio oli edennyt singlemyyntiä mittaavilla listoilla kymmenen myydyimmän joukkoon, Fredin Laula kanssain sai ensimmäisen listamerkintänsä Mitä Suomi soittaa -listan sijalla 18. Tammikuussa 1977 Kari Tapion Laula kanssain jatkoi edelleen listoilla kärkikymmenikön tienoilla, Fredin levytys noteerattiin enää ainoastaan Suosikin listan sijalla 26. Levyautomaattien kuuntelua mittaavalla listalla Kari Tapion Laula kanssain kohosi peräti ykköseksi! Kansa halusi kuulla laulun Kari Tapion tulkitsemana. "Kari Tapio löi Fredin", julisti Suosikki joulukuussa 1976. Ei auttanut, vaikka Fredin joulumarkkinoille 1976 ilmestynyt pitkäsoitto nimettiin Laula kanssain. Kari Tapion syksyllä 1976 äänitetty LP-levy sai nimekseen Klabbi. Kilpailu Laula kanssain -hitistä muistutti Daavidin ja Goljatin taistelua, jonka altavastaaja yllättäen voitti. Laula kanssain nosti Kari Tapion kertaheitolla nelosdivarista mestareiden liigaan.

Hetkeksi aikaa voisi pysähtyä pähkäilemään miten oli mahdollista, että tuntematon Kari Tapio onnistui päihittämään supertähti Fredin.

Vexi Salmi on analysoinut Fredin artistiprofiilia Pekka Laineen Yleisradiolle tuottamassa ja käsikirjoittamassa Iskelmä-Suomi -dokumentissa (2013) seuraavasti:
"Fredille haettiin – miten nyt sanoisin – vihaamieni sliipattujen laulajien sen ajan tuotantoa. 1970-luvun Neil Sedaka, Andy Williams ja kaikki epätodelliset laulajat, jotka lauloivat utopiaa helvetinmoisen jousiorkesterin säestyksellä." (Laine 2013, 66)
Kari Tapiota taas on vuosikymmenien saatossa luonnehdittu rehelliseksi kansanmieheksi – rehdiksi, suoraselkäiseksi ja nöyräksi kansantaiteilijaksi. Kari Tapion tulkinnoissa huokui elämää nähneen tavallisen suomalaisen miehen ääni. Vaikka näitä luonnehdintoja on liitetty Kari Tapioon etenkin hänen myöhäistuotantonsa kohdalla, jo Laula kanssain -tulkinnassa on kuultavissa elämänkokemuksen koulimaa inhimillistä rehellisyyttä. Laula kanssain -hittikilpailussa vastakkain olivat tavallinen jätkä ja unelmia myyvä kansainvälistä tähtikimallusta edustava Suomen Demis Roussos. Eipä siis välttämättä mikään ihme, että Suomen kansa ihastui musiikkiduunari Kari Tapion versioon enemmän kuin glamourtähti-Fredin.

Toki selitykseksi voisi tarjota sitäkin yksinkertaista faktaa, että syksyllä 1976 Fredin tähti oli laskusuunnassa. Hänen kultakauttaan oli 1970-luvun alkupuolisko: vuosina 1972–1975 Fredi levytti neljä albumia, jotka ylittivät kaikki kultalevyrajan, kaksi jopa timanttilevyn. Vuonna 1975 ilmestyneen Rakkauslauluja-älppärin jälkeen Fredin levyt eivät enää yltäneet kultalevylukemiin. Vuosina 1974 ja 1975 Fredi oli sijoittunut Syksyn sävelessä upeasti toiseksi ja kolmanneksi, mutta vuosina 1976 ja 1978 hänen kilpailulaulunsa jäivät postikorttiäänestyksessä seitsemännelle sijalle. Suomessa elää voimakkaana käsitys, jonka mukaan osallistuminen Euroviisuihin tuhoaa uran, ja tietenkin irvileuat voisivat huomauttaa Fredin suosion kääntyneen laskuun sen jälkeen, kun hän menestyi huhtikuussa 1976 Eurovision laulukilpailuissa odotettua heikommin Pump pumpillaan.

Kari Tapion ja Fredin hittikilpailuun oman huvittavan piirteensä tuo aspekti, että miesten levy-yhtiöt Scandia ja Fazer Finnlevy kuuluivat samaan konserniin, sillä Scandia oli myyty Fazerille vuonna 1972. Scandia jatkoi kuitenkin Fazerin omistuksissa omana itsenäisenä levy-yhtiönään, mikä ei estänyt kilpailua yhtiöiden välillä. 1970-luvun viimeisinä vuosina konsernissa tehtiin lukuisia organisaatiomuutoksia, minkä seurauksena linjattiin, etteivät Fazerin omistamien levy-yhtiöiden artistit enää kilpaile keskenään samoista kappaleista. Vuonna 1983 Scandia ja sen tytäryhtiöt fuusioituivat osaksi Fazer Finnlevyä, jolloin konsernin toiminta keskittyi vain yhteen levy-yhtiöön. Mutta Laula kanssain oli niin kuumaa kamaa, että Fredin ja Kari Tapion lisäksi sen levyttivät muun muassa Jamppa Tuominen CBS:lle ja Juhani Markola pienelle Anuco-levymerkille.

Kevättalvella 1977 julkaistiin Finnhits 5 -kokoelma, joka sisältää Laula kanssain Fredin versiona. Syynä saattoi olla se, että kultakin esiintyjältä valikoitiin kokoelmalle vain yksi esitys, ja Kari Tapiolta hittilevylle poimittiin hänen levyttämänsä versio kappaleesta Kylähäät, joka taas oli Marionin esittämänä Suomen ykköshitti alkuvuodesta 1977. Marion levytti hittinsä kilpailevalle EMI Finland -levy-yhtiölle, joten kokoelman laatijoille tuli halvemmaksi hyödyntää konsernin oman artistin levytystä. Vaikka Finnhits 5 -kokoelma myi huikeita lukemia, Fredi ei onnistunut senkään myötä omimaan Laula kanssain -kappaletta nimiinsä. Laulu miellettiin ja mielletään Kari Tapion ensihitiksi.

Keväällä 1977 listoille nousi Kari Tapion seuraava hitti Viisitoista kesää, joka osoittautui vielä suuremmaksi menestykseksi kuin Laula kanssain. Viisitoista kesää julkaistiin syksyllä 1977 Finnhits 6 -kokoelman aloitusraitana ja Kari Tapio pääsi mukaan levyn tv-mainokseen, minkä ansiosta hänen kasvonsa tulivat tutuiksi miljoonille suomalaisille. Loppuvuodesta 1977 listoille nousi kolmas merkittävä hitti Kaipuu, joka oli hetken aikaa jukeboksien kuunnelluin levy – ja löysi tiensä Finnhits 8 -kokoelmalle. Kolme menestyskappaletta lyhyen ajan sisällä pitivät Kari Tapion nimen hyvin esillä ja takasivat keikkakalenterin täyttymisen ääriään myöten. Kari Tapio vakiinnutti asemansa kotimaisen popmusiikin tähtitaivaalla.

Kari Tapion 1970-luvun viimeisten vuosien levytystuotanto edustaa aikansa tyypillistä "finnhits-musiikkia" tyylipuhtaimmillaan. Karin albumit koostuvat lähes kokonaisuudessaan käännöskappaleista – angloamerikkalaisista ja keskieurooppalaisista ajanmukaisista popiskelmistä. Mitenkään järin persoonallista hänen tuotantonsa ei tuossa vaiheessa ollut. Jos Kari Tapio ei olisi laulanut kyseisiä lauluja suomeksi, ne olisi saanut levytettäväkseen joku muu.

Olen suomalainen (1983) on Kari
Tapion ensimmäinen kultalevy.
Vuosina 1979 ja 1981 ilmestyneet albumit Kari Tapio ja Jää vierellein eivät poikineet hittejä. Näiden levyjen hitittömyys kompensoitiin kertaheitolla vuonna 1983, kun Kari Tapio sai levytettäväkseen suomenkielisen version Toto Cutugnon L'italianosta. Fazerin tuotantopäälliköt olivat bonganneet kappaleen kansainvälisiltä Midem-musiikkimessuilta. Laulu kuulosti levypomojen korvaan varmalta menestykseltä, sillä sen melodiankulku oli kuin luotu suomalaiseen makuun, eikä hittivainu ainakaan laantunut sen jälkeen, kun Raul Reiman oli kirjoittanut sävellykseen suomenkielisen sanoituksen Olen suomalainen. Legendan mukaan laulun esittäjäksi kaavailtiin Tapani Kansaa, Dannya tai Kari Tapiota. Lopulta Kari veti pisimmän korren, koska hänellä oli sillä hetkellä eniten velkaa levy-yhtiölle. Varman hitin seurauksena voitaisiin kuitata levy-yhtiön saatavia. Olen suomalainen julkaistiin kesäkuussa 1983. Ajoitus oli erinomainen: Toto Cutugnon L'italiano oli Suomen listaykkösenä heinä- ja elokuussa 1983. Syksyllä Kari Tapion suomenkielinen versio nousi listoille. Jukebokseissa Olen suomalainen oli parhaimmillaan toiseksi kuunnelluin levy. Vuonna 1983 ilmestyneestä albumistaan Olen suomalainen Kari Tapio vastaanotti elämänsä ensimmäisen kultalevyn. Olen suomalainen kohosi nopeasti ikivihreäksi klassikoksi, joka liitettiin Kari Tapioon tavaramerkin omaisesti. Kaikki kansankerrokset osasivat nimetä Kari Tapiolta yhden kappaleen – saavutus, mistä monet iskelmälaulajat voivat vain haaveilla.

Sivurönsyily: Toto Cutugno kilpaili L'italianolla perinteisillä San Remon musiikkifestivaaleilla alkuvuodesta 1983. L'italiano sijoittui kilpailussa viidenneksi. Siihen nähden, että L'italianosta muodostui myöhemmin maailmanlaajuinen klassikko, viides sija on suorastaan ällistyttävän huono. Huvittavaa kyllä, Cutugno on yltänyt San Remon festivaaleilla monesti mitalisijoille (voitto vuonna 1980 ja toinen sija muun muassa vuonna 1984 sekä peräti neljä kertaa peräkkäin vuosina 1987–1990), mutta yksikään toinen hänen San Remo -kilpailulauluistaan ei ole noussut läheskään yhtä legendaariseksi kuin L'italiano.

Olen suomalaisen jälkeen Kari Tapiolle etsittiin kuumeisesti uutta hittiä. Osumatarkkuus jäi kuitenkin heikoksi. Aikoinaan eräs tapa yrittää lanseerata hittejä oli sisällyttää artistin uusi levytys suositulle eri esittäjien kokoelmalevyjulkaisulle, kuten esimerkiksi Finnhits- tai Kesähitit-kokoelmalle. Tuore kappale voisi nousta vaivihkaa menestykseksi, kun sellainen ujutetaan valmiiden hittien joukkoon hyvin kaupaksi käyvälle kokoelmalevylle. Kesällä 1984 julkaistulle Kesähitit-LP:lle valikoitiin Kari Tapion uunituore levytys Mä tahdon elää. Venäläistaustainen syntetisaattorirenkutus ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta iskelmänkuuntelijoihin. Syksymmällä levykauppojen hyllyille ilmestyi Uusi Finnhits 2 – 14 huippuhittiä, johon poimittiin Kari Tapion uusimmalta albumilta kappale Ihosi tuoksu. Ikävä kyllä, myöskään Kaj Westerlundin säveltämästä sinänsä mainiosta kasarirallista ei tullut hittiä.

1980-luvun jälkipuoliskolla Kari Tapio levytti säännöllisesti uusia levyjä, mutta ne eivät myyneet mairittelevasti. Älppärit korkeintaan käväisivät albumilistojen jäännössijoilla. Hittirintamalla oli kauttaaltaan hiljaista. Kari Tapio joutui näinä vuosina levyttämään levyilleen runsaasti todella mitäänsanomattomia ja yhdentekeviä tusinaiskelmiä. Useimmiten uusien laulujen sijaan hänen pitkäsoittojensa kohokohdiksi osoittautuivat coverversiot menneiden vuosikymmenien ikivihreistä, kuten Delfiinipoika (1982), Tyttö metsässä (1983), Angelique (1984), Tom Dooley (1984), Portugalin huhtikuu (1986), Johnny, mua muistathan (1986), Nainen (1989), La Cumparsita (1990) ja Etkö uskalla mua rakastaa (1990).

Näihin aikoihin Kari Tapio alkoi luottaa yhä enemmän kykyihinsä laulujen sanoittajana. Hän kertoi Selvis-lehden haastattelussa vuonna 2009 sanoittajan uransa alkaneen keikkamatkalla:
"Raul Reiman ei ollut saanut tekstiä aikaiseksi ja aamulla piti mennä studioon. Tein keikan ja matkalla pysähdyin levikkeelle ja aloin kirjoittaa tekstiä. Sitten aamulla Takomo-studiolla Kaide sanoi, että Reiman faksas just tunti sitten huipputekstin. Silloin tehtiin se Reimanin teksti ja tää mun tekele (Tuntematon maa) siirrettiin myöhempään ajankohtaan." (Selvis-lehti 4/2009)
Kaj Westerlund sävelsi myöhemmin ylimääräiseksi jääneen Kari Tapion esikoistekstin ja Tuntematon maa levytettiin vuonna 1987. Sitä ennen äänitteelle oli jo päätynyt yksi Kari Tapion sanoittama kappale: Valkokyyhkynen on hänen oma sanoituksensa ikivihreään La Paloma -klassikkoon. Kari Tapio on samaisessa Selvis-lehden haastattelussa kertonut kirjoittavansa sanoituksia valmiisiin melodioihin – eli sävellys on olemassa ensin. Tähän käytäntöön on tiedettävästi vain yksi poikkeus – Myrskyn jälkeen – mutta palataan siihen tuonnempana...

Sanoittamisesta innostuttuaan Kari Tapio toivoi voivansa tarjota tekstejään muidenkin artistien levytettäväksi. 1980- ja 90-lukujen vaihteessa syntyi muun muassa sanoitus Milloin saapuu hän 1960-luvun amerikkalaisevergreeniin Where the boys are. Kyseisen laulun Kari Tapio rustaili alun perin Beritiä silmällä pitäen, mutta koska Beritin levytyssuunnitelmat eivät toteutuneet toivotulla tavalla, Kari levytti laulun itse vuonna 1991. Beritiin liittyy myös eräs tämän aikakauden onnistuneimmista Kari Tapion levytyksistä Aikaan täysikuun (1989) – Roy Orbisonin California blue, johon Kari kirjoitti suomenkieliset lyriikat. Kari Tapio oli esitellyt aikaansaannostaan Beritille ja kysynyt kehtaako hän kirjoittaa sanoitukseen kohdan "me teimme sen alla saarnipuun". No totta hemmetissä, oli Berit yllyttänyt.

Kari Tapio on kunnostautunut myös säveltäjänä, vaikka levytettyjen sävellysten määrä onkin laskettavissa yhden käden sormilla. Ensimmäinen Karin oma sävellys on Lottovoitto on syntyä Suomeen Jukka Virtasen veikeään sanoitukseen. Alun perin Jaakko Salon oli tarkoitus säveltää kyseinen laulu, mutta hän päättikin ehdottaa, että Kari kokeilisi itse säveltämistä.

Debyyttisävellyksellään Lottovoitto on syntyä Suomeen Kari Tapio osallistui vuoden 1990 Syksyn säveleen. Iltalehden toimittaja Marja Tuovinen kirjoitti kilpailun jälkeen: "Karin kantrikappaleen olisi luullut yltävän ylemmäksi." No, niin olisi. Laulu sai nimittäin kilpailussa vähiten ääniä, vaikka sittemmin se on noussut jopa jonkinasteiseksi ikivihreäksi. Kappale ei ollut missään nimessä huono, mutta vuoden 1990 Syksyn sävelen artistikattaus oli harvinaisen kovatasoinen: kilpailuun osallistuivat muun muassa Rainer Friman, Irwin Goodman, Kikka, Arja Koriseva, Anna Hanski, Katri Helena, Tarja Ylitalo ja Muska Babitzin comebackhitillään Pidä kii. Ehkäpä viimeinen sija yleisöäänestyksessä kuvastaa Kari Tapion asemaa kotimaisella iskelmäkentällä 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Hänellä ei ollut tässä vaiheessa uskollista fanikuntaa, joka olisi pelastanut hänet korkeatasoisen kilpailun jumbosijalta.

Levyt eivät myyneet eikä suuria menestyshittejä osunut kohdalle. 1980-luvulla ja vielä 90-luvun alkupuoliskollakin Kari Tapio tuli tunnetuksi toisenlaisesta julkisuudesta. Raskaat keikkamatkat menivät yhä useammin pullon kanssa touhuamiseksi. Keikkoja peruuntui kansantaiteilijan ajauduttua harharetkille. Viisitoista kesää -hitin sanat "mä uhkasin että nyt juon pään heti täyteen" osoittautuivat karuksi todellisuudeksi. Kari Tapion pitkät ryyppyreissut ja toilailut humalassa kirvoittivat sensaatiojutun jos toisenkin. Hänen otsaansa lyötiin valtakunnan juopon leima, mihin osaltaan vaikutti Kari Tapani Jalkasen avoimuus ja vilpittömyys. Hän kertoi haastatteluissa alkoholiongelmastaan rehellisesti. Aikoinaan hänen avoimuuttaan pidettiin maineenhallinnan kannalta vahingollisena. Jälkiviisaasti voi kuitenkin todeta, että juuri rehellisyydellä Kari Tapio lopulta voitti yleisön puolelleen.

1990-luvun alkaessa Kari Tapio koki uransa polkevan paikallaan. Levytysmateriaaliin ei ollut tyytyväinen oikein kukaan: ei hän itse, ei levy-yhtiö – eikä myyntiluvuista päätellen suuri yleisökään. Kari Tapio olisi laulanut mieluiten kantria – onhan häntä tituleerattu suomalaiseksi kantrin heimopäälliköksi – mutta levy-yhtiö vei hänen musiikkinsa lähemmäs perinteistä iskelmää. Vexi Salmen Kari Tapio -elämäkerran mukaan "levyistä tuli usein kompromisseja, jotka eivät miellyttäneet yhtiötä eivätkä laulajaa" (Salmi 2002, 156).

Jaakko Salon tuottama albumi Yön
tuuli vain
(1992) jäi Kari Tapion
viimeiseksi levyksi Fazerille.
Lopulta kamelinselän katkaisi levy-yhtiön pettämä lupaus Kari Tapion albumin promootiosta. Fazer oli luvannut vuonna 1992 lanseerata Kari Tapion ja Katri Helenan tuoreille albumeille televisiomainoskampanjan, joka olisi kantanut nimeä Sinivalkoiset äänet. Kari Tapion albumin Yön tuuli vain kysyntä jäi kuitenkin edellisten levyjen tapaan vähäiseksi. Sen sijaan Katri Helenan levy sisälsi suurmenestyksen Anna mulle tähtitaivas. Fazer päättikin satsata televisiomainonnassa ainoastaan Katri Helenaan. Kari Tapio loukkaantui sivuuttamisesta. (Salmi 2002, 155)

Kari Tapion edesmenneen hyvän ystävän Juha Vainion poika Ilkka Vainio toimi tuotantopäällikkönä Audiovox Records -levy-yhtiössä. Audiovoxin toiminta oli käynnistynyt kunnolla vuonna 1989. Uudehkon levy-yhtiön ylivoimaisesti suosituin tähti oli lama-ajan ilopilleri Kikka. Audiovox kunnostautui myös muun muassa Matti Nykäsen levytysuran käynnistämisessä, mutta yhtiön artisteihin lukeutui toki perinteisiäkin iskelmälaulajia, kuten esimerkiksi Matti Esko, Ari Klem ja Tarja Ylitalo. Kari Tapio otti yhteyttä Ilkka Vainioon kyselläkseen "olisiko tällaiselle äänelle käyttöä". Ilkka Vainio on kertonut ensireaktiostaan:
"Olin aivan otettu. KARI TAPIO haluaa tehdä meille uuden albuminsa! – – Kerroin silloisille firman omistajille, Weynerin veljeksille, että nyt tulee oikea laulaja. Hänelle pitää saada kunnon kupongit." (Vainio 2011, 4)
Ongelmaksi oli muodostua Kari Tapion levytyssopimus Fazer Finnlevyn kanssa. Se oli voimassa vuoteen 1994. Kari Tapion aneluiden seurauksena Fazerin Jaakko Karilainen repi sopimuksen. (Salmi 2002, 157–158) Kari Tapion viimeiseksi levytykseksi Fazerille jäi Lapin jenkka, jonka hän levytti vuonna 1992 tribuuttialbumille Toivo Kärki muistoissamme.

Kari Tapio suuntasi Audiovoxiin allekirjoittamaan levytyssopimuksen. Samassa yhteydessä hän lahjoitti Ile Vainiolle Nashvillestä hankkimansa strutsinnahkasaappaat. Sopimukseen hän kirjoitti kynällä yhden lisäpykälän: "PS. Raastuvassa tavataan!" (Salmi 2002, 37; Vainio 2011, 4)

YouTube: Kari Tapio kertoo levy-yhtiön vaihdoksesta pomus.netin videossa

Audiovoxilla musiikillisena nokkamiehenä hääräsi Kari Tapion vanha tuttu Veikko Samuli. Miesten yhteistyö juontaa juurensa jo vuoteen 1972, jolloin Samuli soitti koskettimia Käärme-Danny-show'ta säestäneessä Made in Finland -yhtyeessä. Veikko Samuli sovitti miltei kaikki Kari Tapion levytykset vuosina 1975–1981 ja hän vastasi myös Aikaan täysikuun -albumin (1990) sovittamisesta ja tuottamisesta. Audiovoxin vuosina Samuli–Tapio-yhteistyö puhkesi lopullisesti kukkaansa.

Kari Tapion ensimmäinen projekti Audiovoxilla kuultiin vuoden 1992 Syksyn sävelessä. Kari osallistui kilpailuun Veikko Samulin sävellyksellä Ei toivetta sen kummempaa. Juha Vainion jäämistöstä oli löytynyt tekstinpätkä: "Ei toivetta mulla sen kummempaa kunhan terveenä kuolla saisin." Juice Leskinen – ensimmäinen Juha Vainio -sanoituspalkinnon vastaanottaja – sai kunnianarvoisen tehtävän kirjoittaa sanoituksen valmiiksi. Tällä kertaa Kari Tapion laulukilpailumenestys oli huomattavasti parempi kuin edellisellä kerralla kaksi vuotta aikaisemmin: Ei toivetta sen kummempaa sijoittui jaetulle kolmannelle sijalle. Syksyn sävelessä 1992 annettiin yhteensä 148 250 puhelinääntä, joista 11 % osoitettiin Kari Tapiolle. Niin ikään 11 % saaliiseen ylsivät myös Hausmyllyn Mennyttä aikaa ja Juice Leskinen ETC'n Sietämätön mies. Mainostelevisio ei ilmoittanut tuon yksityiskohtaisempia äänimääriä, joten virallisissa tuloksissa kaikki yhdentoista prosentin arvoiset performanssit jakoivat kolmannen sijan. Toiseksi sijoittui Neon 2 Tässä talossa -hitillään (15 %) ja voiton vei Rainer Frimanin Virta vie, virta tuo (17 %).

Kantrialbumi Sinitaikaa (1993) on
ensimmäinen levy Audiovoxille.
Kari Tapion ensimmäinen Audiovox-albumi Sinitaikaa julkaistiin 1993. Uudessa levy-yhtiössä Kari sai suunnitella levyjään huomattavasti vapaammin kuin Fazerilla. Musiikkityyli suunnattiin vahvasti kohti kantria. Pekka Nissilä on kiteyttänyt:
"Uuden levy-yhtiön myötä Kari Tapio joutui uudenlaisen tilanteen eteen. Kun aikaisemmin levy-yhtiö oli etsinyt hänelle levytysmateriaalin, nyt Tapio sai vastata itse albumin sisällöstä tuottaja Ilkka Vainion ja kapellimestari Veikko Samulin toimiessa hänen luottomiehinään. – – Vuonna 1993 julkaistu albumi Sinitaikaa oli lähes silkkaa kantria, eli aivan loogisesti 'se levy, jota hän ei edellisessä yhtiössä saanut tehdä'." (Nissilä 2011, 15)
Toinen Audiovox-albumi Laulaja (1994) on pari piirua iskelmällisempi. Levyltä ovat jääneet elämään Haavetango ja Häipyy etäisyys. Haavetango on Kari Tapion hyvän ystävän Raimo "Rexi" Keron sävellys, joka lähetettiin Tangomarkkinoiden sävellyskilpailuun. Laulu ei tuolloin sijoittunut, mutta siitä huolimatta Haavetango on muodostunut kestosuosikiksi, jonka lukuisat tangokokelaat ovat tulkinneet kilpaillessaan Tangomarkkinoilla. Monelle on saattanut tulla yllätyksenä, että tangokilpailusta tuttu sävellys on alun perin Kari Tapion levytys – ja onhan laulussa Kari Tapion sanat. Häipyy etäisyys taas on Kari Tapion ja Kikan duetto. Niin hullunkuriselta kuin se nykyään voi kuulostaa, Kikan vierailulla toivottiin nostetta Kari Tapion levynmyynnille. Kikka oli julkaissut tuohon mennessä viisi levyä (neljä albumia ja yhden kokoelman), joista kolme oli myynyt platinaa ja kaksi kultaa. Kari Tapiolla oli tuohon mennessä vain yksi kultalevy 11 vuotta aikaisemmin julkaistusta Olen suomalainen -albumista. Näkökulma tuotiin oikeutetusti esille Yleisradion tämän kesän mainiossa Kikka – tarina tähdestä -kuunnelmasarjassa. Häipyy etäisyys lienee ollut win-win-tilanne duon molemmille osapuolille. Kikan uskottiin tuovan näkyvyyttä Kari Tapiolle ja yhtä lailla Kikka halusi näihin aikoihin karistaa perinteistä imagoaan. Häipyy etäisyys edusti Kikan toivomaa vakavampaa ja herkempää iskelmälinjaa.

Kari Tapion kahden ensimmäisen Audiovox-albumin menekki jäi vaisuksi. Aluksi vaikutti, ettei levy-yhtiön vaihdos ja musiikkityylin monipuolistuminen kohentanut Kari Tapion levymyyntiä millään tavalla. Ilkka Vainio on muistellut levy-yhtiön johtoportaan kovistelleen häntä: miksei sen kovasti mainostetun "oikean laulajan" levyt käy kaupaksi odotetulla tavalla.
"Kari Tapio ei ole minulle artisti vaan tähti. Jos myynti ei tyydytä, niin minä otan pankkilainan ja julkaisen seuraavan levyn omilla rahoillani." (Salmi 2002, 39)
Ile Vainion ei tarvinnut missään vaiheessa turvautua luottoon. Vuosi 1995 osoittautui käänteentekeväksi Kari Tapion uralla. Vuosi, jolloin Kari Jalkanen täytti 50 vuotta. Loppujen lopuksi Audiovoxin pomojen ei olisi tarvinnut nillittää edes Sinitaikaa- ja Laulaja-albumien menekistä. Kari Tapion suosio kasvoi niin suureksi, että nämäkin kaksi levyä ylittivät jälkijunassa kultalevyrajan. Sinitaikaa myi kultaa vuonna 1999 ja seuraavana vuonna Kari pokkasi itselleen kultalevyn Laulajasta.

Juhlavuoden 1995 alkajaisiksi Kari Tapiolta julkaistiin kokoelma Viisitoista kesää – 16 suosikkia. Kokoelmaa varten Kari levytti uudelleen vanhat hittinsä Laula kanssain, Viisitoista kesää ja Olen suomalainen – Audiovox ja sen seuraaja Edel hyödynsi lukuisissa kokoelmajulkaisuissa näitä uusia versioita, koska sillä ei ollut oikeuksia alkuperäisiin Scandialle / Fazer Finnlevylle äänitettyihin levytyksiin. 16 kappaleen kokoelma koostui näiden kolmen uudelleenlämmityksen lisäksi pelkästään Sinitaikaa- ja Laulaja-albumien levytyksistä.

Kari Tapio juhlisti 50-vuotissyntymäpäiviään keskiviikkona 22. marraskuuta 1995 komeasti: merkkipäivän kunniaksi hän järjesti Helsingin Kulttuuritalossa elämänsä ensimmäisen oman juhlakonsertin. Syntymäpäivän tienoilla julkaistiin Kari Tapion viidestoista sooloalbumi, joka sai nimekseen Myrskyn jälkeen.

Aikaisemmin mainittiin Kari Tapion kirjoittavan sanoituksia valmiisiin sävellyksiin. Uran varrelle mahtuu yksi merkittävä poikkeus: Myrskyn jälkeen syntyi suoraan runoksi 1980- ja 90-lukujen vaihteessa. Juha Vainio ehti vilkaista tekstiä ennen menehtymistään. Hän teki Karin runoon vain yhden muutoksen. Kari oli kirjoittanut "kunnes karikolle ylpeys antautui". Junnu kehotti vaihtamaan "antautui" sanaan "murentui".

Kuten edellä kerrottiin, Kari Tapio haaveili kirjoittavansa sanoituksia muillekin kuin itselleen, ja esimerkiksi Beritin kanssa oli ollut alustavia suunnitelmia. Myrskyn jälkeen -tekstiä Kari kaavaili käyntikortikseen, jonka avulla hän saisi tekstitettävää muille artisteille. Kari tarjosi sanoitusta muun muassa Katri Helenalle, Rainer Frimanille ja Markku Arolle. Kyösti Roth sävelsi tekstin Frimania varten, mutta levytys ei koskaan realisoitunut. Lopulta Veikko Samuli ehdotti voisiko hän säveltää sanoituksen Matti Eskolle. Matti Esko levytti laulusta demonauhan, joka ehdittiin soittaa Salon paikallisradiossa. Sitten suunnitelmiin tuli jälleen mutkia matkaan. Matti Esko vaihtoikin levy-yhtiötä Audiovoxista Fazeriin. Veikko Samuli ei halunnut antaa kilpailevalle levy-yhtiölle lupaavalta vaikuttavaa kappaletta. Kun samoihin aikoihin ryhdyttiin suunnittelemaan Kari Tapion syntymäpäiväalbumia, Kari päätti viimein levyttää laulun itse.

YouTube: Kari Tapio kertoo Myrskyn jälkeen -laulun vaiheista pomus.netin videossa

Myrskyn jälkeen -kappaleella suunniteltiin Syksyn säveleen osallistumista, mutta Radio Salo torppasi suunnitelmat. Koska Matti Eskon äänitys oli ehditty soittaa julkisesti, laulu olisi rikkonut Syksyn sävelen sääntöjä. Kuten oheiseen MTV3:n ilmoitukseen painokkaasti kirjoitettiin: "kilpailuun osallistuvien sävellysten ja sanoitusten on oltava kaikilta osiltaan uusia, ennen julkaisemattomia ja -esittämättömiä". Syksyn sävel jäi kuitenkin kutkuttamaan tiimin mieltä niin paljon, että kilpailuun lähetettiin toinen kappale Ei eksy taivaan lintukaan – Veikko Samulin sävellys ja Aappo I. Piipon sanoitus. Veikko Samuli pitää kilpailulaulua Ei eksy taivaan lintukaan yhtenä hienoimmista sävellyksistään. Tarkkakorvaisimmat ovat huomauttaneet kappaleen avainsäkeen muistuttavan kovasti Samulin hittisävelmää Et usko kuinka koskeekaan (1981).

Syksyn sävel 1995 järjestettiin keskiviikkona 11. lokakuuta. Legendaarisen laulukilpailun kultaiset vuodet olivat väistämättä jääneet menneisyyteen ja tapahtuma alkoi olla henkihieverissä. Kilpailuun osallistui lähinnä Suomen kansalle tuntemattomia nimiä: Jani, Tarja Palo, Bubbles, Tähtisilmät ja La danza katosivat julkisuudesta yhtä nopeasti kuin olivat sinne nousseetkin. Kari Tapio oli kilpailun ainoa osallistuja, joka edusti konkariosastoa – tosin kilpailussa uutta tulemista yritti myös 70-luvun tähdenlento Greger Nervander, joka nousi aikoinaan suosioon samoina vuosina kuin Kari Tapio.

Kari Tapio osallistui Syksyn säveleen kolmatta kertaa lyhyen ajan sisällä. Ilta-Sanomien haastattelussa hän kertoi näkemyksiään: "Minä en ole kovin paljon halunnut kilpailla. Musiikissa ei mielestäni voi kilpailla. Mutta kyllä tällaiset kilpailut ovat pieniä kivoja kohokohtia 32 vuotta kestäneen keikkaputken lomassa."

Kari Tapio Syksyn sävelessä 1995.
Ei eksy taivaan lintukaan sijoittui tasoltaan sangen vaatimattomassa kilpailussa toiseksi. Pelimannet ja Benja voittivat reippaalla höpsötyksellään Jambo Samba. Tulokset olivat kärjen osalta tasaisia: Pelimannet ja Benja saivat 12 807 puhelinääntä ja Kari Tapion äänisaalis oli 12 213 ääntä. Lähelle ylsi myös kolmanneksi sijoittunut Korsuorkesteri esityksellään Perunan kukkiessa, joka saavutti 11 491 ääntä. Oikeastaan koko kilpailu oli kolmen kauppa, sillä kärkikolmikko keräsi yli puolet kaikista annetuista äänistä. Kari Tapiota jäi harmittamaan vuoden 1995 Syksyn sävelessä eräs seikka: ei suinkaan täpärä häviäminen Pelimanneille vaan se, että hän vahingossa aloitti suorassa lähetyksessä laulun tahtia liian aikaisin. Kokenut ammattilainen asetti kuitenkin melodian nopeasti paikalleen. Menestys Syksyn sävelessä oli luonnollisesti hyvää mainosta myöhemmin syksyllä ilmestyneelle Kari Tapion juhla-albumille Myrskyn jälkeen.

Veikko Samulin tuottama ja sovittama Myrskyn jälkeen -albumi on 12 kappaleen kokonaisuus. Levy koostuu seitsemästä uudesta kappaleesta, kolmesta ikivihreästä klassikosta ja lisäksi kahdesta vanhasta kappaleestaan Kari Tapio levytti uudet versiot. Lopputuloksena on tasaisen hyvä pitkäsoitto musiikkia, joka sijoittuu kevyen musiikin kentällä iskelmän ja kantrin rajamaille.

Albumin tasokkaan muusikkokaartin muodostivat kapellimestari Veikko Samuli (koskettimet ja sekvensserit, sisältäen jouset, puhaltimet, urut, lyömäsoittimet, kellopeli, ksylofoni), Juha Björninen (sähkökitarat, akustinen kitara), Olli Haavisto (pedal steel -kitara), Jari Heino (basso), Anssi Nykänen (rummut, lyömäsoittimet), Sami Kuoppamäki (rummut kahdessa raidassa), Petri Ikkelä (haitari) ja Teemu Salminen (alttosaksofoni). Taustalaulajina toimivat Aimo "Ami" Jaara, Anita Pajunen ja Vesa Torppa.

Kari Tapion albumien tavaramerkkinä oli uusien iskelmien ohella ikivihreiden klassikoiden versiointi artistin itsensä näköisiksi. Peter von Bagh on luonnehtinut, ettei Kari tulkinnut ikivihreitä "vain sen vuoksi että joku nimenomainen laulu toisi helppoja pisteitä tanssipaikoilla" (von Bagh 2011, 31).

Erityisesti Olavi Virran tutuksi tekemiä lauluja Kari Tapio levytti miltei jokaiselle albumilleen 1980-luvun alkuvuosista lähtien. Vuonna 2008 Kari Tapiolta julkaistiin kokonainen Olavi Virta -teemainen tribuuttialbumi Kaksi maailmaa ja hän järjesti samannimisen konserttikiertueen, jonka ohjelmisto koostui yksinomaan Virran tuotannosta. Myrskyn jälkeen -albumilla tartuttiin ikiklassikkoon Tähti ja meripoika, jonka Olavi Virta ikuisti äänitteelle ensimmäistä kertaa vuonna 1947. Kari Tapion ja Veikko Samulin käsittelyssä pohjoismainen merimiesvalssi on muuntunut juurevaksi kantrivedoksi, jota ryydittää Teemu Salmisen soittama alttosaksofoni. Persoonallinen ja omintakeinen sovitus on äärimmäisen tyylikäs. Ei ihme, että Peter von Bagh on maininnut juuri tämän levytyksen esimerkkinä Kari Tapion tavasta levyttää klassikoista itsensä näköisiä versioita, jotka samalla tekevät kunniaa alkuperäisille sävellyksille.
"On säväyttävää kuulla Kari Tapion tulkinta Tähti ja meripoika -klassikosta, kuten kai voi sanoa kun kysymys on yhdestä Olavi Virran rakastetuimmasta tulkinnasta. Ei puhettakaan jäljittelystä. Laji on aivan toinen, mutta totuus ja tunteen painokkuus täsmälleen samat. Kari Tapio ei toteuttanut 'moderneja' muunnelmia pelkän itsetarkoituksen vuoksi." (von Bagh 2011, 32)
Lapsena Kari Jalkanen ihaili suunnattomasti Olavi Virtaa. Teini-iän kynnyksellä iski Elvis, minkä jälkeen seurasi Tom Jones -vaihe. Myrskyn jälkeen -albumille Kari Tapio levytti Walesin tiikerin repertuaarista laulun Funny familiar forgotten feelings vuodelta 1967. Pertsa Reposen suomenkielisen sanoituksen Kauniit kuolleet tunteet levytti alun perin Johnny vuonna 1973.

Ikivihreisiin lukeutuu niin ikään albumin aloitusraita Elämältä kaiken sain, alun perin Pepe & Paradise -yhtyeen hitti vuodelta 1972. Kari Tapio oli lupautunut esiintymään Lasse Norreksen häissä ja lauloi sulhasen pyynnöstä Elämältä kaiken sain. Kari tykästyi lauluun ja halusi levyttää sen. Ikävä kyllä Kari Tapion menehtymisen jälkeen Pepe Willberg onnistui aiheuttamaan myrskyn vesilasissa, kun iltapäivälehti uutisoi elokuussa 2011 hänen olevan katkera Kari Tapiolle. "Matkijoita on ollut vuosien varrella paljon", Willberg tokaisi Ilta-Sanomien Viikonloppuliitteen 6.–7.8.2011 haastattelussa. Toimittajan kysyessä mitä Willberg tarkoitti, hän antoi palaa:
"Löysin tuntemattoman bändin englanniksi tekemän Elämältä kaiken sain -kappaleen ja levytin sen 1972. Kari Tapio katsoi asiakseen levyttää saman kappaleen kuin myös The Jormas -yhtyeen biisin Alusta mä kaiken alkaisin. Jos alkuperäinen esittäjä edelleen esittää jotakin kappaletta ja silti joku levyttää sen, niin kyllä se tuntuu vähän siltä kuin tultaisiin ja syötäisiin toisen eväitä. En koskaan ottanut asiaa puheeksi Kari Tapion kanssa." (Ilta-Sanomat Viikonloppuliite 6.–7.8.2011)
Lausunto sai kohtuuttomat mittasuhteet, koska Ilta-Sanomat nosti etusivulle tekstin Pepe Willberg KATKERA KARI TAPIOLLE. Seuraavina päivinä Kari Tapion jälkeläiset piikittelivät takaisin Willbergille: "Mutta pahoittelut Pepelle, jos olemme hänen mielestään syöneet hänen eväitään. Voin lahjoittaa meidän perheen nimissä hänelle lahjakortin K-kauppaan, niin hän voi käydä ostamassa lisää eväitä", vinoili Joona Jalkanen. (Ilta-Sanomat 8.8.2011)

Myöhemmin vuonna 2012 julkaistussa elämäkerrassaan Pepe Willberg sivuutti kokonaan kiusallisen episodin ja asetti sanansa aivan toisella tavalla:
"Jossain vaiheessa hän [Kari Tapio] kääntyi puoleeni ja kysyi, saako hän levyttää minun aikoinani levyttämät hittibiisit Elämältä kaiken sain ja Alusta mä kaiken alkaisin. Ihmettelin vähän, mutta ei minulla luonnollisestikaan ollut mitään sitä vastaan." (Lindström 2012, 306)
Mainittakoon, että Kari Tapio levytti myös vuonna 2000 Willbergin alun perin levyttämän laulun Pilvi taivaan peittää (1971) ja kehui vuolaasti alkuperäistä esitystä: "Hieno biisi, jonka Willberg tulkitsee upeasti." (Latva & Tuunainen 2011, 81) Matkimisesta puhuminen olikin tarpeetonta, sillä Kari Tapion versio Elämältä kaiken sain -kappaleesta on sovitettu erilaiseksi kuin alkuperäinen Pepe & Paradisen levytys. Siinä missä Paradisen versio on sujuvasti rullaava pophitti, Kari Tapion reggaevaikutteinen näkemys on hillitympi, sovitukseltaan pelkistetympi ja tempoltaan hieman hitaampi.

Myrskyn jälkeen -albumille Kari Tapio levytti uudelleen kaksi vanhaa lauluaan, joiden alkuperäiset versiot olivat jääneet vähälle huomiolle: Minne tuuli vaeltaa ja Viimeinen valssi ovat Veikko Samulin sävellyksiä, jotka olivat aikoinaan ehdolla Syksyn sävel -kilpailuihin. Minne tuuli vaeltaa ennen Kari Tapion läpimurtoa vuoden 1975 kilpailuun ja Viimeinen valssi vuoden 1982 Syksyn säveleen. Menevä ja tarttuva Minne tuuli vaeltaa on Veikko Samulin varhaisimpia levytettyjä sävellyksiä. Alkuperäinen vuonna 1975 levytetty versio on hieman "raakilemainen" niin tulkinnan kuin sovituksen osalta, joten uusi Myrskyn jälkeen -albumille tehty päivitys on tehokkaampi ja onnistuneempi. Viimeinen valssi on Juha Vainion koskettava sanoitus, jossa on tavoiteltu elämää suurempaa rakkauslaulua: elämä on antanut enemmän kuin ansaitsikaan, mutta jos vielä jotain saa toivoa, olisithan luonani vielä silloin kun on aika vihoviimeisen valssin. Alkuperäinen Viimeinen valssi julkaistiin Olen suomalainen -singlen B-puolella ja samannimisen albumin päätösraitana vuonna 1983. Molempia lauluja voisi luonnehtia unohdetuiksi helmiksi, joten ei mikään ihme, että Kari Tapio ja Veikko Samuli halusivat mahdollistaa niille uuden elämän. Viimeisessä valssissa täyttyi tämän Kari Tapio -albumin Juha Vainio -kiintiö. Ile Vainio on kirjoittanut: "Karin kanssa yritimme ottaa levyille aina yhden Juha Vainion tekstin. Meillä oli joukkue, johon Juha kuului aina." (Vainio 2011, 4)

Muut albumin seitsemän levytystä ovat uusia ja ennenjulkaisemattomia. Veikko Samuli on säveltänyt Myrskyn jälkeen ja Ei eksy taivaan lintukaan -hittien lisäksi kaksi Mikko Alatalon ja Harri Rinteen sanoitusta Silmänurkkaa vastatuuli kostuttaa ja Oot paras ystäväin. Alatalo ja Rinne ovat kirjoittaneet albumin kantrihenkisimmät tekstit, jotka viisikymppinen elämää nähnyt mies tulkitsee uskottavasti. Laulut ovat elämänmakuisia tarinoita, eivät tyhjänpäiväisiä rakkauslurituksia. Näissä kappaleissa Kari Tapio on omimmillaan, eivätkä ne sopisikaan kenelle tahansa iskelmätanssittajalle. Ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun Kari Tapio teki yhteistyötä Alatalon ja Rinteen kanssa: vuonna 1988 hän levytti kaksikon kynäilemän kantrihenkisen kulkurifilosofiaa viljelevän laulun Kapeeta vakoo ja leveetä tietä, jossa lauletaan "minä oon kova poika kyntämään kapeeta vakoo"... Kari Tapion, Mikko Alatalon ja Harri Rinteen aikakaudella kulkurit eivät ole enää soratien reunalla vaeltelevia kulkijapoikia vaan esimerkiksi keikkamuusikoita, jotka yöstä toiseen suhaavat pimeillä maanteillä pitkin Suomea ristiin rastiin.

Edelliselle albumilleen Kari Tapio ikuisti ikivihreän Rexin sävellyksen Haavetango. Myrskyn jälkeen -levylle syntyi Haavetangon "kakkososa", joka sai nimekseen Tuoksusi sun. Kari Tapio on kertonut sanoituksen syntymisestä Selvis-lehden haastattelussa vuonna 2009:
"Ei niitä [sanoituksia] väkisin synny, esimerkkinä Rexin tango Tuoksusi sun, jolla aikanaan osallistuimme Tangomarkkinoiden sävellyskilpailuun. Puoli vuotta se oli se arkki siinä, Rexi oli antanut sävellyksen ja yhden tekstivihjeen: 'vaikka tuuli tuoksus viekin, ei voi sammuttaa sen liekin'. Puoli vuotta meni eikä mitään tullut, mä tuijotin aina sitä arkkia. Sitten mentiin kerran ruotsinlaivalle Pian kanssa, keikkamatka taikka joku muu. Naisethan käy aina noissa parfymeerioissa ja ne ottaa niitä eri jutskia tuohon. Se tökkäs mulle käden tohon nuuhkittavaksi ja sitten keksin sen nimen Tuoksusi sun. Menin suoraan hyttiin ja kirjoitin A-osat siltä istumalta, B-osat sitten kotona." (Selvis-lehti 4/2009)
Myrskyn jälkeen -albumin ainoan tangolevytyksen sovituksessa merkittävä rooli on Suomen johtavalla bandoneonspesialisti Petri Ikkelällä. Kuten Haavetango vuotta aikaisemmin, Tuoksusi sun ei yltänyt palkintosijoille Tangomarkkinoiden sävellyskilpailussa, vaikka varsin kiva sävellys onkin. 1990-luvun puolivälissä Tangomarkkinat eli kukoistusaikaansa ja esimerkiksi vuonna 1995 sävellyskilpailun voitti Mika Toivasen uuden ajan legendaarinen tangoklassikko Mun aika mennä on.

Kari Tapio on itse säveltänyt albumille vauhdikkaan kantrirallin Tänään kihlajaiset ja häät. Pöpihauskan kappaleen päättömässä sanoituksessa kuvaillaan rempseästi nopeasti syntynyttä ihastumista. Laulussa on hieman samaa henkeä kuin ikivihreässä Kylähäät-rallatuksessa ja sitä voisikin kutsua Kylähäiden kantrivastineeksi. Kari Tapio on omien sanojensa mukaan tehnyt kappaleen "puolihuumorilla" (Latva & Tuunainen 2011, 59). Hupaisa laulu lieneekin tarkoitettu albumikokonaisuuteen keventäväksi välipalaksi ja humoristiseksi kuriositeetiksi. Ainakin säkeet "katson kelloo, vatsaa velloo" tarjoavat albumin hersyvimmät loppusoinnut.

Albumin päätösraidan Toit päälle maan sä taivaan on säveltänyt Kari Tapion ystävä Hannu "Hauge" Piispanen. Sävellyksen syntytarina on selitetty seikkaperäisesti Kari Tapion levyboksin Sinivalkoinen ääni (2009) tekstiliitteessä:
"Kappaleen säveltäjä Hannu 'Hauge' Piispanen on Kari Tapion perhetuttuja vuosien takaa. Haugen vaimo toimi miehensä makutuomarina ja kuunteli työmatkoillaan tämän sävellyksiä. Eräällä matkallaan rouva Piispanen tapasi Klabbin Suonenjoella ja soitti tälle melodiaa, joka rouvan mielestä sopi Kari Tapiolle. Kappale oli kuitenkin vähän keskeneräinen, ja Myrskyn jälkeen -albumin valmistumisella oli jo kiire. Niinpä Hauge lähetti kiireesti Klabbille toisen demon. Kari ideoi tekstin aihiot, mutta ei ehtinyt kirjoittaa sitä kokonaan. Tuottaja Ilkka Vainion piti antaa sanoituksen tekovastuu rautaiselle ammattilaiselle Aappo I. Piipolle. Niin syntyi Kari Tapion juhla-albumin päätösraita Toit päälle maan sä taivaan." (Latva & Tuunainen 2011, 61)
Sittemmin Kari Tapio on levyttänyt myös Hauge Piispasen sävellykset Tuuli tyyntymätön (1999), Eksynyt (2003), Kun tuut mun luo (2004), Luonasi sun (2004) ja Jäi Tukholma taa (2005).

Myrskyn jälkeen -albumin materiaali valmistui syksyn 1995 aikana. Äänityssessiot sujuivat sujuvasti, mutta kuvaussessiot tuottivat vaikeuksia Kari Tapion häilyväisten elämäntapojen vuoksi.
"Ile ja valokuvaaja odottivat kolme kertaa turhaan taiteilijaa, joka oli unohtunut omille reissuilleen. Neljännellä kerralla Kari vihdoin saapui, mutta hänellä ei ollut mukanaan sovittuja vaatteita." (Salmi 2002, 164)
Tuottaja Ile Vainio lainasi omaa paitaansa ja lopulta valokuvaaja Kai Lindqvist sai ikuistettua Espoossa Haukilahden kärjen kallioilla valokuvat, jotka painettiin tulevan menestysalbumin kanteen. Vuonna 1995 Ilellä oli garderobissaan vielä muutakin kuin farkkupaitoja...

Myrskyn jälkeen -albumilta lohkaistiin kaksi singleä: ensimmäinen sisältää kappaleet Myrskyn jälkeen ja Tähti ja meripoika, toinen Tuoksusi sun ja Tähti ja meripoika.

50-vuotissyntymäpäivänään keskiviikkona 22. marraskuuta 1995 Kari Tapio isännöi Helsingin Kulttuuritalossa uransa ensimmäistä konserttia Laula kanssain suomalainen. "Tervetuloa elämäni ensimmäiseen konserttiin, ja laula kanssain", spiikkasi syntymäpäiväsankari aloituskappaleen Viisitoista kesää jälkeen. Konsertti sujui erinomaisesti. "Kari Tapion ensimmäinen konsertti viisikymppisenä oli menestys", ylistivät iltapäivälehdet. Kari Tapion historiallisen konsertin juontajana toimi Taneli Mäkelä – omien sanojensa mukaan hänen elämänsä ensimmäinen ja viimeinen juontokeikka – ja vierailevina artisteina Kulttuuritalon lavalla nähtiin Rexi, Lea Laven, Eino Grön ja Reijo Taipale. Historian siivet havisivat, kun Kari Tapio, Eino Grön ja Reijo Taipale tulkitsivat yhdessä kunnianosoituksena Olavi Virralle Tyttö metsässä – laulun, jonka he ovat kaikki levyttäneet: Grön vuonna 1971, Kari 1983 (ja uudelleen vuonna 2005) ja Taipale 1990. Esityksen jylhä komeus ei kärsi edes siitä, että Emppu ja Klabbi olisivat voineet kerrata sanat vielä kerran ennen lavalle astumistaan...

Kari Tapion syntymäpäiväkonsertti myytiin hyvissä ajoin loppuun, joten suuren kysynnän vuoksi järjestettiin lisäkonsertti Espoon Kulttuurikeskuksessa lauantaina 9. joulukuuta. MTV3 taltioi Kulttuuritalon konsertin ja lähetti siitä uudenvuodenaattona 1995 alkuillasta puolentoista tunnin koosteen. Televisiolähetyksen saavuttaman huomion myötä Kari Tapion suosio lähti nousukiitoon. Mikäli olisi pakko yksilöidä jokin yksittäinen merkkipaalu, joka avasi Kari Tapiolle tien valtavaan kansansuosioon, olisi se MTV3:n kuvaama juhlakonsertti. Seuraukset näkyivät välittömästi levynmyynnissä: Myrskyn jälkeen -albumi nousi albumilistalle ensimmäistä kertaa konserttitaltioinnin esittämisen jälkeen tammikuun toisella viikolla. Eräät tahot ovat arvioineet – hieman tahdittomastikin – kuinka edellämainitussa Tyttö metsässä -esityksessä tapahtui eräänlainen viihdemaailman vallanvaihto: konkarit Eino Grön ja Reijo Taipale luovuttivat kapulan Kari Tapiolle. Ehkä ei ole syytä puhua vallanvaihdosta, mutta juhlakonserttinsa myötä Kari Tapio lunasti paikkansa suomalaisen kevyen musiikin kestotähtien joukossa ja hän nousi samalle viivalle Grönin ja Taipaleen rinnalle.

Kari Tapiolle kävi täsmälleen samalla tavalla kuin toiselle Suonenjoen pojalle Erkki Junkkariselle. Sekä Kari Tapio että Erkki Junkkarinen nousivat suosionsa huipulle vasta kokeneina konkareina. Molemmat olivat levyttäneet ja esiintyneet useita kymmeniä vuosia vaihtelevalla menestyksellä. Työtä tehtiin ahkerasti, mutta ajoittain menestys jäi todella vaisuksi. Niin Erkki Junkkarinen kuin Kari Tapio olivat joutuneet kokemaan kantapään kautta kaiken sen raadollisuuden, mitä viihdetaiteilijan työ on epäkiitollisimmillaan. Ensilevynsä vuonna 1950 äänittänyt Junkkarinen järjesti vuonna 1974 uransa ensimmäiset konsertit Helsingin Kulttuuritalossa. Ensimmäinen konsertti oli huhtikuussa ja suureen kysyntään vastannut lisäkonsertti syyskuussa. MTV taltioi Junkkarisen syyskuun konsertin ja välitti sen kahdessa osassa marras- ja joulukuussa 1974. Televisiokonsertin seurauksena suomalaiset hullaantuivat Erkki Junkkarisesta, ja hänen albumistaan Ruusuja hopeamaljassa tuli kaikkien aikojen ensimmäinen kotimainen äänite, jota myytiin yli 100 000 äänitettä. Oma juhlakonsertti vanhemmalla iällä Helsingin Kulttuuritalossa ja MTV:n taltiointi – siinä toimiva resepti kansansuosioon, ainakin jos Suonenjoella syntyneiltä Erkki Junkkariselta ja Kari Tapiolta kysytään.

Jos Erkki Junkkarisen lippulaivalauluksi osoittautui ikivihreä valssi Ruusuja hopeamaljassa, Kari Tapion tunnuslauluksi muovautui hänen itsensä sanoittama Myrskyn jälkeen. Hänen elämäänsä peilaava omakohtainen laulu. Laulu, jonka sanat on kaiverrettu hänen muistomerkkiinsä – joka sijaitsee Suonenjoen torin laidalla. Laulun tekstissä on Kari Tapion tulkitsemana ilmeistä symboliikkaa: langennut mies ripittäytyy kaikelle kansalle, tunnustaa virheensä ja myöntää oppineensa niiden avulla elämän perusasiat.

Kirjailija Kari Hotakainen on analysoinut Myrskyn jälkeen -laulun olemusta ja merkitystä Kari Tapion uralle viiltävän terävästi:
"Myrskyn jälkeen -teksti vaatii taakseen aika ison tarinan ja elämän. Noihin aikoihin hän joutui terveydellisesti tosiasioiden eteen. Tuli sydänleikkaus, ja otsikoissa oli myös elämäntapa, joka johti moneen asiaan hänen elämässään. Sana ei pysy pystyssä ilman taustatarinaa. Siinä mielessä tämä teksti on oikein tyypillinen kantriteksti. Tämä on langenneen miehen testamenttia, ja tätä tarinaa on Amerikassa paljon. Täällä se tulee lihaksi hyvin harvoin. Hänen tapauksessaan tämä kappale kiteyttää sen kokonaan." (Laine 2013, 16)
Juuri Myrskyn jälkeen sai suomalaiset rakastumaan Kari Tapioon. Hänet oli aikaisemmin saatettu tuntea lehtien kohuotsikoista ja oikullisista elämäntavoistaan. Myrskyn jälkeen -laulussa Kari Tapio laittaa koko elämänsä likoon. Hän kertoo kuulijoilleen uskomattoman rehellisesti elämänsä myrskyistä ja itsekamppailusta. Rehellisyys ja vilpittömyys erottavat Kari Tapion tyypillisestä iskelmälaulajasta. Hän on pohjimmiltaan tavanomainen kansanmies, joka on inhimillinen ja haavoittunut. Siten hän sai menneisyyden syntinsä anteeksi ja kansan hyväksynnän kaikkine virheineen ja puutteineen. Jälkeen päin ajateltuna tuntuu suorastaan huvittavalta, että alun perin Kari Tapio kaavaili Myrskyn jälkeen -laulua toisen laulajan esitettäväksi. Ehkäpä sanoitus saattoi aluksi tuntua liian henkilökohtaiselta? Harva uskaltaa paljastaa omaa sisintään niin avoimesti.

Kari Tapion artistiprofiilin olemusta ovat ruotineet lukuisat iskelmämusiikin asiantuntijat. Vexi Salmi kielellistää väkevästi Kari Tapion elämäkerrassa:
"Kari Tapion uraa ei ole rakennettu ulkoisin keinoin. Se ei ole pohdinnan, harkitun imagon ja oikein käytetyn julkisuuden tulosta. Se on syntynyt vaistonvaraisesti. Laulaja ja hänen yleisönsä ovat kasvaneet yhdessä. – – Halu laulaa ja viihdyttää on siivittänyt hänen elämäänsä. Hän ei ole pyrkinyt pelkästään menestykseen. Se on tullut luonnollisena palkintona hyvin tehdystä työstä. Yleisö ei analysoi, se joko hyväksyy tai hylkää. Yleisö vaistoaa laulajan aitouden ja rehellisyyden, jotka ovat pitkäaikaisen menestyksen välttämätön kivijalka. Keinotekoisuudella voi hurmata vain hetken, kunnes sen tenho katoaa. Rehellisyys taas vaatii uskallusta. – – Kari Tapiokin on sankari, mutta samalla myös jätkä ja tavallinen ihminen. Häneen voi samaistua. – – Hän ei ole vain ihailijapostikortti tai retusoitu juliste, hän on lihaa ja verta. Hänen elämänsä ei ole mysteeri. Siihen ovat sisältyneet samat vastoinkäymiset, murheet ja arkiset askareet kuin kenen tahansa elämään. – – Kari Tapion menestyksen kaltainen ura ei kuitenkaan voi syntyä pelkällä avoimuudella. Se vaatii myös uskottavuutta, jonka voi saavuttaa vain elämällä ja myös oivaltamalla elämänsä. Sen on heijastuttava tulkinnoissa. Laulussa pitää olla elämän maku." (Salmi 2002, 67–69)
Peter von Bagh on ihastellut, kuinka Kari Tapio on artisti tuotekehittelyjen ulkopuolella:
"Hän on kaikkinaisten manipulaatioiden ja tuotekehittelyjen ulkopuolella ja juuri siksi epätavallinen aarre standardisoituna aikana. Esiintymisen ytimessä oli eräänlainen minuuden sammutus – ja sen tuloksena vankin lavaminuus mitä voi kuvitella." (von Bagh 2011, 34)
Musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen on luonnehtinut Kari Tapiota sankariksi suomalaiseen makuun:
"Hittien, muusikontyön ja perhe-elämän lisäksi Kari Tapio on kohdannut myös vaikeudet. Eikä rehellinen laulaja ole piilotellut yleisöltään mitään. Ehkä juuri siksi kuulijat tuntevat Kari Tapion läheisekseen, hehän tietävät Kari Tapion vastoinkäymisetkin, kamppailut terveysongelmien, alkoholismin ja sydänvaivojen kanssa. Kari Tapio on kamppailunsa voittanut, mutta hän ei paistattele voitonparaateissa. Kari Tapio on nöyrä voittaja, sankari suomalaiseen makuun. – – Nöyrä asenne ja työteliäisyys ovat olleet tärkeitä tekijöitä Kari Tapion menestystielle, mutta ainutlaatuinen laulaja hänestä on tullut poikkeuksellisen syvän, kultaisesti jylisevän bassobaritonin ansiosta. Se ääni on kantanut komeasti vuosikymmeniä, mutta jalostunut kuulijoiden mielissä jatkuvasti Kari Tapion värikkään elämän kolhuista ja onnenhetkistä. Kun Kari Tapio avaa suunsa, kuulemme oikean elämän soundtrackia." (Kostiainen 2011, 7)
Pepe Willberg summaa tämän kaiken ytimekkäämmin ja lyhytsanaisemmin omassa elämäkerrassaan:
"Hänen laulustaan kuuli, että hän laulaa sydämellä, panee itsensä ja elämänkokemuksensa likoon laulaessaan yleisölle. Joidenkin elämä ei nimittäin soi laulettaessa, vaikka mitä tekisi." (Lindström 2012, 307)
Maarit Niiniluoto kirjoitti Myrskyn jälkeen -albumin sleeven sisäsivuille Kari Tapion historiikin, jossa hän kuvaili Kari Tapiota seuraavasti:
"Rennon miehekäs, komeaääninen Kari Tapio on sekoitus jätkää ja kulkuria, maalaiselvistä ja herrasmiestä, sielunsa pohjasta kailottavaa vakavaa suomalaista iskelmälaulajaa ja naiseen syttyvää countryhurmuria." (Niiniluoto 1995)
Kari Tapion suosion salaisuus selittyy varmasti myös näillä Niiniluodon esiin nostamilla seikoilla: Kari Tapio oli samaan aikaan tähti ja kansanmies. Hän on elämänsä aikana ollut lättähattu ja gentlemanni. Aito, nöyrä kansanpalvelija, joka maksaa kiltisti veronsa Suomeen. Kari Tapio on useaan otteeseen haastatteluissa maininnut kunnianarvoisena asiana, että Myrskyn jälkeen -menestyksen myötä hän on saanut miespuoliset kuuntelijat puolelleen. Perinteisesti iskelmää laulavien miesartistien kohdeyleisö on mielletty naisvoittoiseksi.
"Kun saa jätkäpojalta lirahtamaan kyyneleen olutlasiin, on onnistunut työssään. Se on minun elämäntehtäväni." (Salmi 2002, 128)
Myrskyn jälkeen on osoitus siitä, kuinka kappaleesta voi tulla ikivihreä klassikko ilman mainittavaa menestymistä hittilistoilla. Myrskyn jälkeen ei noussut missään vaiheessa single- ja radiolistoille. Paikallisradiot ja iskelmäpainotteiset kanavat soittivat levytystä kuitenkin sen verran, että laulu noteerattiin Rumban 50 hittiä -listalla, mutta sielläkin vain kahden viikon ajan alhaisilla sijoilla: viikolla 48/1995 sijalla 50 ja viikolla 49/1995 sijalla 46. 1990-luvun edetessä Myrskyn jälkeen kohosi kaiken kansan tuntemaksi kappaleeksi. Samalla tavalla esimerkiksi Rauli "Badding" Somerjoen Paratiisi, Juice Leskisen Syksyn sävel tai Juha Vainion Albatrossi eivät juhlineet hittilistoilla juurikaan – jos ollenkaan – mutta ovat kohonneet vuosien saatossa rakastetuiksi ikivihreiksi. Spotifyssa Myrskyn jälkeen on Kari Tapion kolmanneksi kuunnelluin kappale. Eräänlainen osoitus sävelmän klassikkoasemasta on Rajaton-yhtyeen vuonna 2017 levyttämä miksaus, joka sisällytettiin listaykköseksi yltäneelle albumille Tuhansien laulujen maa. Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlistaneelle levylle valikotiin tiedotteen mukaan 13 Suomen historian hienointa sävellystä ja sanoitusta, niiden joukossa Myrskyn jälkeen.

Myrskyn jälkeen -albumin myyntiluvuksi on ilmoitettu Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:n tilastoissa komea 115 289. Se on samoissa lukemissa Erkki Junkkarisen Ruusuja hopeamaljassa -albumin kanssa. Myrskyn jälkeen ei yltänyt huikeaan lukemaan hetkessä, vaan vähitellen usean vuoden aikana. Virallisella albumilistalla Myrskyn jälkeen viihtyi kolmisen kuukautta alkuvuodesta 1996. Kultalevyyn vaadittavan 20 000 myydyn äänitteen rajan ylittyessä Kari Tapio vastaanotti elämänsä toisen kultalevyn. Vaikka Myrskyn jälkeen -albumi ei kevään jälkeen enää ollutkaan listoilla, sitä ostettiin tasaiseen tahtiin erityisesti marketeista ja maaseudun huoltoasemilta. Kesän 1996 päättyessä levyä oli myyty yli 40 000 kappaletta eli platinaa. Seuraavina vuosina Kari Tapion suosio kasvoi kasvamistaan ja hänen kuulijakuntansa laajeni laajenemistaan. Samalla Myrskyn jälkeen -albumi löysi tiensä yhä useampaan kotitalouteen. Vuonna 1998 ylittyi tuplaplatinalevyn raja eli 80 000 äänitettä.

Vuonna 1996 yli kolmekymmentä vuotta baanalla ollut Kari Tapio saavutti tosiaan vasta uransa toisen kultalevyn. Seuraavan neljäntoista vuoden aikana hänelle kertyi niitä kymmeniä. 1980-luvulla Kari Tapio oli lyönyt päätään seinään: levyjä tehtailtiin säännöllisesti mutta vaatimattomalla menestyksellä. Vuoden 1995 jälkeen tilanne muuttui täysin. Albumi kuin albumi oli myyntimenestys. Jokainen Kari Tapion pitkäsoitto vuodesta 1995 lähtien on myynyt vähintään kultaa, useammat platinaa. Konserttikiertueita järjestettiin miltei vuosittain – ja aina loppuunmyydyille konserttisaleille. Usein konsertit myös televisioitiin. Kari Tapiolle myönnettiin lukuisia tunnustuksia elämäntyöstään, Emma-patsaita ja kirsikkana kakun päällä Iskelmä-Finlandia -palkinto vuonna 2003. Hänestä tuli ikoninen kansansuosikki, Katri Helenan ja Paula Koivuniemen kaltainen suomalainen kevyen musiikin legenda.

Kari Tapion uskomattomasta menestyksestä sai osansa myös vanhempi tuotanto. Syksyllä 1999 Warner Music Finland julkaisi tuplakokoelman Kaikki parhaat, johon koottiin 40 Kari Tapion levytystä vuosilta 1976–1998 kronologiseen järjestykseen. Kokoelma osoittautui suurmenestykseksi, joka viihtyi albumilistalla kuukausikaupalla yltäen parhaimmillaan peräti kakkossijalle – se oli siihen mennessä Kari Tapion paras sijoitus albumilistalla, kunnes vuonna 2007 ilmestynyt levy Kuin taivaisiin kohosi listaykköseksi. Lisäksi Kari Tapio kuuluu niiden harvalukuisten esiintyjien joukkoon, jonka 20 suosikkia -sarjan kokoelma (se ensimmäinen vuodelta 1995) on myynyt kultaa.

Kaikki alkoi Myrskyn jälkeen -kappaleesta. Laulun sanoitus oli kuin profetia. "Tiedän tään, vielä kerran nään sateenkaaren pään, ja sinne jään." Vaikka säkeet voisi tulkita esimerkiksi hengellisen näkökulman kautta, ne kuvastavat osuvasti Kari Tapion uraa iskelmälaulajana. Haastavien vuosikymmenien ja oppivuosien jälkeen hän saavutti paikkansa huipulla vuonna 1995. Maarit Niiniluoto kirjoitti vuonna 1999:
"Sinivalkoisen kulkurin tie onkin pitkän kypsyttelyn ja monien kehitysvaiheiden kautta päätynyt viihdetaiteilijoittemme mestariluokkaan." (Niiniluoto 1999)
Syvällisemmistä ja hengellisemmistä
sanoituksista koostuva albumi Valoon
päin
(1999) sisältää uuden version
kappaleesta Myrskyn jälkeen.
Toki Myrskyn jälkeen -laulun reseptiä on pyritty hyödyntämään myöhemmin. Kari Tapion seuraavan albumin Meren kuisketta (1997) aloitusraidassa Anna ajan armahtaa lauletaan ajopuusta, joka vähät välittää karikoista ja jolle aalto on armoton tuulisella tiellä. Vuonna 1999 Veikko Samuli ja Kari Tapio kynäilivät samantapaisen laulun Valoon päin, jota on kutsuttu Myrskyn jälkeen -kappaleen "sisareksi": helvetti on koettu mutta "valoon päin nyt varjoista kuljen". Valoon päin on Kari Tapion vuonna 1999 ilmestyneen gospelvivahteisen albumin nimikkoraita. Samaiselle albumille hän levytti uuden version Myrskyn jälkeen -hitistä, missä sävellystä rytmittää reggaepoljento ja säestää kymmenhenkinen jousiryhmä.

Onneksi myöhemmät vuodet osoittivat, ettei Kari Tapio jäänyt suinkaan Myrskyn jälkeen -sapluunan vangiksi. 2000-luvulla syntyi uusia uudenlaisia menestysiskelmiä, kuten esimerkiksi Juna kulkee (2003), Paalupaikka (2005), Äiti valvoo (2007) ja Valaise yö (2008). Etenkin menneiden vuosikymmenien suuriskelmien ja ikivihreiden tulkitsijana Kari Tapio oli aivan omaa luokkaansa.




Muokkaus 27.1.2020: Korjattu Olli Haaviston instrumentin kirjoitusasu oikein.

Lähteet


Kirjallisuus:


Bagh Peter von (2011) Tosissaan eletty elämä. Teoksessa Nikulainen Juha (toim.) Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni. AXR Music, Helsinki. Julkaistu alun perin Kari Tapio: Laulaja 1945–2010 -CD-kokoelman kansitekstinä (AXR Music, 2011).

Jauhiainen Lauri (1977) Ruusuja hopeamaljassa – Erkki Junkkarisen elämäntarina. Fazer, Helsinki.

Kostiainen Pasi (2011) Sankari suomalaiseen makuun. Teoksessa Nikulainen Juha (toim.) Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni. AXR Music, Helsinki. Julkaistu alun perin Kari Tapio: Sinivalkoinen ääni – 215 suurinta laulua ja harvinaista helmeä -CD-boksin tekstiliitteessä (Edel Records Finland, 2009).

Laine Pekka (toim.) (2013) Iskelmä-Suomi – Kymmenen tarinaa kaihosta, kilometreistä ja iskelmästä. Warner Music Finland Oy.

Latva Tony, Tuunainen Petri (2011) Tuotannon esittely ja tekijätiedot. Teoksessa Nikulainen Juha (toim.) Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni. AXR Music, Helsinki. Julkaistu alun perin Kari Tapio: Sinivalkoinen ääni – 215 suurinta laulua ja harvinaista helmeä -CD-boksin tekstiliitteessä (Edel Records Finland, 2009).

Lindström Georg (2012) Pepe Willberg – Kai vielä muistat sen. Readme.fi, Helsinki.

Nissilä Pekka (2011) Kari Tapio – albumilevytykset 1993–2009. Teoksessa Nikulainen Juha (toim.) Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni. AXR Music, Helsinki. Julkaistu alun perin Kari Tapio: Sinivalkoinen ääni – 215 suurinta laulua ja harvinaista helmeä -CD-boksin tekstiliitteessä (Edel Records Finland, 2009).

Salmi Vexi (2002) Kari Tapio – Olen suomalainen. WSOY, Helsinki.

Vainio Ilkka (2011) Sinivalkoinen ääni. Teoksessa Nikulainen Juha (toim.) Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni. AXR Music, Helsinki.

Kari Tapion CD-julkaisujen kansitekstit:


Niiniluoto Maarit 1995. Kari Tapio: Myrskyn jälkeen (Audiovox Records, 1995).

Niiniluoto Maarit 1999. Kari Tapio: Kaikki parhaat (Warner Music Finland, 1999).

Henriksson Juha. Julkaisun musiikillisesta sisällöstä. Kari Tapio: Olen suomalainen – Kaikki levytykset 1972–1992 (Warner Music Finland 2011).

Salmi Vexi. Kari Tapio: 20 suosikkia – Kulkurin kyyneleet (Warner Music Finland, 2001).

Journalistinen aineisto:


Helsingin Sanomat 22.11.1995: Ilpo Hakasalo, Lämpö ja karheus tasapainossa.

Iltalehti 22.10.1990: Marja Tuovinen, Rainerin onnenkyyneleet olivat taatusti aitoja.

Iltalehti 12.10.1992: Virta toi voiton Rainerille.

Iltalehti 23.11.1995: Margit Arvonen, Kari Tapio juhli 50-vuotispäiviään.

Ilta-Sanomat 12.10.1995: Juhapekka Tukiainen, Pelimannet veivät taas Syksyn Sävelen voiton.

Ilta-Sanomat 23.11.1995: Merja Räihä, Erkki Laine, Kari Tapion ensimmäinen konsertti viisikymppisenä oli menestys.

Ilta-Sanomat Viikonloppuliite 6.–7.8.2011: Merja Asikainen, Matkijoita on ollut paljon.

Keskisuomalainen 30.9.1996: Aki Heinonen, Kari Tapio kuuntelee nyt sydämensä ääntä. (Verkkolinkki)

Ylioppilaslehti 6/2013: Mikko Virta, Jako uusiksi. (Verkkolinkki)

Verkkolähteet:


Iltasanomat.fi 8.8.2011: Miia Saarinen, Kari Tapion poika vinoilee Willbergille: Voimme antaa lahjakortin K-kauppaan.

Shape of Finns to come 21.6.2010: Suomigroover, Kari Jalkanen - Niskavuoren Nuorimmainen.

Selvis-lehti 4/2009: Petri Kaivanto, Laulaja ja lauluntekijä.

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt, Suomen albumilistat, Suomen vanhat singlelistat ja Rumban 50 hittiä -listat 1992–2007 sekä Populaarimusiikin museon pomus.net -sivuston Listatietokannasta ja Musiikkituottajien sivulta.