Näytetään tekstit, joissa on tunniste Finnhits. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Finnhits. Näytä kaikki tekstit

30. joulukuuta 2018

Taiskan oma tie – paljasjalkaisen finnhits-artistin sielussa palaa rock

Kesällä 2018 Finnhits-festivaaleilla juontaja Timo Virkkula esitteli Taiskan tyylipuhtaana finnhits-äänenä ja paljasjalkaisena finnhits-artistina. Luonnehdinnat ovat kieltämättä osuvia. Taiska levytti ensimmäisen levytyksensä vuonna 1975, jolloin ilmestyivät ensimmäiset legendaariset Finnhits-kokoelmat. Suunnattoman suuren suosion saavuttaneita Finnhits-levyjä julkaistiin vuoteen 1981 asti, ja vain paria vuotta myöhemmin Taiska kävi ikuistamassa uransa ensimmäisen aktiivikauden viimeisen levytyksen. Taiskan menestysvuodet ajoittuvat juuri kultaisiin finnhits-vuosiin ja hänen levytyksiään sisällytettiin säännöllisesti Finnhits-kokoelmille.

Toisaalta perehtyminen Taiskan levytystuotantoon osoittaa, että hän ehti uransa aktiivisina vuosina olla muutakin kuin vain perinteinen finnhits-artisti – koko kansan tuntema Mombasa-Taiska. Erityisesti 1980-luvulla hänen levytysmateriaalinsa tyylilaji alkoi lähestyä artistin itsensä rakastamaa rockmusiikkia. Taiska halusi levyttää lauluja, joissa kuuluisi hänen oma äänensä ja joiden sanoituksissa olisi enemmän ajatuksia kuin perinteisissä iskelmäteksteissä.

Taiskan artistiprofiili kiteytyy erinomaisesti hänen viimeisen albuminsa Oma tie (1982) nimikkobiisiin, johon Raul Reiman on kirjoittanut seuraavasti:
"Sen oon mä oppinut
en vieraan virttä mä laulaa vois
mä niitä kuuntelin
mut kaikki hylkäsin
mun vain se laulu on
mä josta ääneni tunnistan"

Vicky Rostin seuraaja


Nuoren Hannele Suomisen (nyk. Kauppinen, s. 1955) sydän sykki rokille. Hänen suosikkilaulajiaan ja -bändejään olivat muun muassa Frank Zappa, Herbie Hancock, Yes ja Genesis. Lukioikäisenä Hannele paukutteli rumpuja ja lauloi rokkibändeissä.

Tie kohti finnhits-koneistoa alkoi keväällä 1975. Hannele Suominen voitti Helsingissä ravintola Alibissa Pop-Muusikot ry:n järjestämän Suomen Iskelmämestaruus-kilpailun. Virve "Vicky" Rosti oli edellisenä vuonna kruunattu samaisen kilpailun voittajaksi. Hän oli saanut samaksi kesäksi kiinnityksen Danny-show'hun ja hänen ensilevytyksestään Kun Chicago kuoli tuli kesän 1975 kuumin hitti Suomessa. Vickyn suursuosio sai luonnollisesti levy-yhtiöt kiinnostumaan kilpailun seuraavan voittajan potentiaalista. Vickyn oli napannut levy-yhtiö Scandia, nyt sen kilpailija Fazer Finnlevy tarjosi Hannelelle levytyssopimusta.

1970-luvulla suomalaisilla iskelmälaulajilla ja poptähdillä ei ollut juurikaan sananvaltaa levytysmateriaalinsa suhteen. Levy-yhtiön pomot sanelivat jokseenkin kaiken – he käyttivät päätösvaltaansa artistin taiteilijanimeä ja tyyliä myöten. Parikymppinen Hannele Suominen osoitti kuitenkin olevansa temperamenttinen tapaus, joka uskalsi ilmaista tuottajilleen painokkaasti omat näkemyksensä. Ensimmäinen kiista koski taiteilijanimeä. Hannelea oli kutsuttu jo koulussa Taiskaksi. Nimen hän oli bongannut venäläisen lastenkirjailijan Ljubov Voronkovan kirjasta Sinihilkkainen tyttö. Keväällä 2016 Ylen haastattelussa Hannele Kauppinen kuvaili kertomuksen Taiskaa:
"Se Taiska oli siinä kirjassa rohkea, vahva ja suorapuheinen tyttö joka uskalsi sanoa mitä ajattelee. Ihailin häntä paljon! En välttämättä kokenut olevani samanlainen, en ole koskaan ollut rohkea mutta olen hirveän sitkeä. Halusin olla rohkea kuin Taiska."
Finnlevyn pamput eivät olleet innostuneita slaavilaiselta kalskahtavasta esiintymisnimestä. Heidän mielestään länsimaiselle poptähdelle olisi sopinut taiteilijanimeksi paremmin Jenny. Mutta suorapuheinen tyttö ilmoitti olevansa Taiska – ja siihen ei lopulta kenelläkään ollut nokan koputtamista.

Mombasa – kaikkien aikojen turisti-iskelmä


Taiskan ensimmäinen single Mombasa / Lokki purkitettiin syksyllä 1975. Mombasa on alun perin italialaisen elokuvasäveltäjä Fabio Frizzin sävellys Ibo-lele, joka sävellettiin Amore libero -elokuvaan (1974). Alkuperäisessä Ibo-lelessä ei ole lainkaan sanoitusta. Suomessa oli ollut pitkään tapana tehdä mielenkiintoisista instrumentaalisävellyksistä laulettuja versiota. Jyrki Lindström kirjoitti lomamatkallaan Mombasassa Ibo-leleen sanoituksen. Mombasa tulikin myöhemmin Jyrki Lindströmille tutuksi paikaksi, sillä hänet nimitettiin muutamaa vuotta myöhemmin Yleisradion ensimmäiseksi Afrikan kirjeenvaihtajaksi. 1970-luvulla popiskelmien sovitukset olivat suuria ja kunnianhimoisia. Paul Fagerlund laati Mombasaan suggestiivisen – suorastaan katarttisen – sovituksen, joka kasvaa oikeaoppisesti laulun edetessä.

Aluksi Taiskan single ei herättänyt minkäänlaista huomiota. Kesti yli puoli vuotta ennen kuin Mombasa löydettiin. Laajempaa julkisuutta laulu saavutti helmikuussa 1976, jolloin Taiska pääsi esittämään sen Yleisradion Iltatähti-ohjelmaan. (Yle Areenassa katsottavissa lähetyksestä otteita, myös Taiskan esiintyminen kohdasta 09:50 alkaen.) Huhtikuussa Mombasa nousi ensimmäistä kertaa listoille. Kesällä Mombasa pomppasi singlelistoilla viiden myydyimmän joukkoon ja kappale menestyi myös erinomaisesti radion Jokamiehen listalla. Mombasa sisällytettiin syksyllä 1976 julkaistulle Finnhits 4 -kokoelmalle. Finnhits-kokoelmien myyntiluvut hipoivat tuohon aikaan sataatuhatta äänitettä, joten Mombasa on raikunut suomalaisten kotitalouksien levysoittimissa sekä autojen ja matkaradioiden kasettipesissä. Sangen tuntemattomaksi jääneestä italialaisesta elokuvasävelmästä muodostui valtava menestyshitti Suomessa.

Kappaleen menestyksen vanavedessä Taiska matkusti valokuvausmatkalle Mombasaan. Intian valtameren rannalla ikuistettiin valokuvat hänen ensimmäiselle LP-levylleen, joka sai luonnollisesti nimekseen Mombasa. Muutamat lauluntekijät olivat hieman nyreissään, koska lomamatkalle pääsi laulun tulkitsija eikä kappaleen sanoituksen kehittänyt Jyrki Lindström. Hannele Kauppinen tähdentää, että hän maksoi matkan omasta pussistaan, vaikka huhujen mukaan kyseessä olisi ollut jonkinlainen palkintomatka Mombasan tunnetuksi tekijälle.

Mombasa on vuosikymmenien saatossa noussut todelliseksi ikivihreäksi finnhits-klassikoksi. Movetron levytti laulusta ysärivaikutteisen version kolmannelle albumilleen 3. aste vuonna 1997. Todellisen uuden tulemisen laulu koki vuonna 2002, kun metalliyhtye Denigrate versioi kappaleen Menolippu Mombasaan -elokuvan tunnuskappaleeksi. Elokuvan myötä uusi sukupolvi löysi Mombasan. Denigraten versio soi radiokanavilla tiuhaan tahtiin ja valloitti singelistan kärkisijat. Tätä nykyä laulu on karaokelaulajien puhkikuluneimpia suosikkeja ja onpa laulu muun muassa noteerattu kaikkien aikojen matkabiisinä.

Hittiputki jatkuu vuonna 1976


Mombasa nosti Taiskan iskelmäkansan suosikiksi. Syksyllä 1976 listoille kohosi Taiskan seuraava hitti Moi moi vain. Kappale julkaistiin alkuvuodesta 1977 ilmestyneellä Finnhits 5 -kokoelmalla, minkä myötä varmistettiin, että Moi moi vain -rallatuksen tarttuva kertosäkeistö soi ympäri Suomenniemeä. Kappaleen sovituksesta vastasi muuan 23-vuotias Kalervo Halonen. Moi moi vain on hänen pitkän ja ansiokkaan uransa ensimmäinen sessio iskelmälevytyksen sovittajana ja orkesterin johtajana. Elettiin aikaa, jolloin kepeimpiäkin iskelmärenkutuksia säestettiin laajalla kokoonpanolla: esimerkiksi Moi moi vain -levytyksen taustalla soittaa neljä jousisoittajaa ja kolme puhallinsoittajaa.

Syksyllä 1976 Taiska osallistui Syksyn sävelen loppukilpailuun kappaleella Haltin häät. Tarunomainen kilpailulaulu oli Hannu Seppäsen ideoima, jota levy-yhtiömies Arto Alaspää hieman modifioi mieleisekseen. Syksyn sävel eli vuonna 1976 todellista kukoistusaikaansa. Katsojaluvut liikkuivat kahden ja puolen ja kolmen miljoonan välillä. Kansalaiset osallistuivat postikorttiäänestykseen aktiivisesti ja postinkantajat kantoivat selkä vääränä satojatuhansia postikortteja Mainostelevisioon ääntenlaskentaan. Jo esiintyminen Syksyn sävelen finaalissa tarjosi suunnattoman julkisuusarvon ja takasi keikkojen riittävyyden ja hintatason. Taiska – uusi tulokas – kilpaili vuoden merkittävimmässä musiikkikilpailussa samalla viivalla 1970-luvun hittinimien, kuten Katri Helenan, Hectorin, Fredin ja Jussi Raittisen kanssa. Haltin häät sijoittui postikorttiäänestyksessä kuudenneksi. Vaikka laulu ei kärkisijoille yltänytkään, se on noussut ajan myötä elämää suuremmaksi kestosuosikiksi, joka muistetaan paremmin kuin kilpailussa edelle sijoittuneet kappaleet. Erityisesti lapset tykästyivät kappaleeseen ja Haltin häitä hoilattiin koulujen juhlissa. Ja onhan laulu sittemmin päätynyt ala-asteen laulukirjoihin.

Kolme menestyshittiä vuoden 1976 aikana pitivät Taiskan nimen hyvin esillä. Keväällä 1977 julkaistiin hänen debyyttialbuminsa Mombasa. Älppäri sisälsi uuden hitin Ihmemaa, joka oli parhaimmillaan jukeboksien viidenneksi kuunnelluin kappale ja – luonnollisesti – löysi tiensä Finnhits 6 -kokoelmalle. Taiskan Mombasa-albumi viihtyi albumilistoilla usean kuukauden ajan sijoittuen parhaimmillaan miltei kärkikymmenikköön.

Laulukilpailuja ja kansainvälisiä edustustehtäviä


Loppuvuodesta 1977 koitti Taiskan uran kansainvälisesti merkittävin esiintyminen. Hän kilpaili Tokiossa Yamahan musiikkifestivaaleilla (World Popular Song Festival) Arto Alaspään ja Pertti Reposen svengaavalla menobiisillä Boogie man. Veikko Samuli laati kappaleeseen erinomaisen mukaansatempaavan sovituksen, jonka intro lähtee kuin tykin suusta ja pitää otteessaan koko kolmeminuuttisen ajan. Toiseksi esitykseksi kilpailuun Taiska oli valikoinut repertuaaristaan Haltin häät, johon Pertsa Reponen kynäili englanninkielisen sanoituksen Arctic wedding. Boogie man tehosi tuomaristoon sen verran hyvin, että Taiska äänestettiin finaalikierrokselle asti. Samaan kilpailuun osallistuivat muun muassa Baccara ja tuleva euroviisuvoittaja Olsen Brothers Tanskasta – sekä monia muitakin 1970-luvun Euroviisuista tuttuja nimiä.

Helmikuussa 1978 Taiska kilpaili Viisut '78 -ohjelmassa, jossa Yleisradio etsi edustussävelmät Eurovision ja Intervision laulukilpailuihin. Taiska voitti interviisuehdokkaiden kilpailusarjan ylivoimaisesti Arto Alaspään ja Hannu Seppäsen tenhoavalla kappaleella Miksi näin.


Intervision laulukilpailut oli järjestetty Puolassa Sopotin musiikkifestivaaleilla edellisenä vuonna ensimmäistä kertaa ja tuolloin osallistuvat yleisradiot olivat saaneet lähettää kilpailuun kaksi edustajaa. Käytäntöä oli tarkoitus jatkaa vuonna 1978, joten matkalipun Sopotiin lunasti Taiskan lisäksi interviisukarsinnoissa toiseksi sijoittunut yhtye Ikaros, jota luotsasi Reijo Karvonen. Ennen elokuun h-hetkeä puolalaiset kilpailujärjestäjät lähettivät Yleisradiolle ukaasin: Intervision laulukilpailu on tänä vuonna paisumassa liian suureksi, minkä seurauksena suurin osa osallistujamaista saa sittenkin lähettää vain yhden kilpailijan. Ja mikä ikävintä Taiskan kannalta, puolalaiset ilmoittivat kilpailuun osallistuvan niin paljon naissolisteja, joten voisiko Suomi lähettää sen bändin. Niinpä Taiskan edustusmatka Sopotiin torpattiin ja Suomea lähti edustamaan Interviisuihin Suomen-karsinnassa toiseksi sijoittunut Ikaros – joka tosin esitti Sopotissa toisena kilpailukappaleenaan Miksi näin englanniksi nimellä Tell me why. "Ikaros lähtee Sopotiin – Taiska kalaan", otsikoi Katso-lehti Interviisujen erikoisia käänteitä.

Seuraavana vuonna Taiska oli jälleen mukana interviisukarsinnoissa Kim Kuusen sävellyksellä Tule. Ikävä kyllä Taiska ei saanut revanssia, sillä Tule jäi raadin kynsissä neljänneksi. Euroviisukarsinnoissa Taiska nähtiin vuonna 1981. Hän osallistui Raul Reimanin säveltämällä ja sanoittamalla vaikuttavalla balladilla Hiroshima, jonka kantaaottavaa sanoitus istui hyvin ajan henkeen. 1980-luvun alkuvuosina ydinasevarustelu Euroopassa kiihtyi ja laajat kansanosat ympäri maanosaa mobilisoituivat rauhanliikkeisiin. Euroviisukarsintojen rockhenkinen asiantuntijaraati sijoitti Hiroshiman kolmanneksi ja valitsi Suomen viisuedustajaksi Riki Sorsan. Koskettava Hiroshima on vuosikymmenien saatossa osoittanut kestävyytensä ja laulun sanoma ei valitettavasti ole menettänyt ajankohtaisuuttaan.

Syksyn säveleen Taiska pyrki uudelleen vuosina 1977 ja 1978, mutta hänen esittämänsä kilpailukappaleet eivät läpäisseet esiraadin seulaa. Vuonna 1977 yritettiin kappaleella Silmiesi meri ja 1978 laululla Loitsukannel – joka kieltämättä on veistetty aika lailla samasta puusta kuin Haltin häät. Mytologiasta ammentavia iskelmiä.

Taiskan finnhitsit

Finnhits 4: Mombasa (1975)
Finnhits 5: Moi moi vain (1976)
Finnhits 6: Ihmemaa (1977)
Finnhits 8: Miksi näin (1978)
Finnhits 9: On uusi päivä huominen (1978)
80-luvun Finnhits 2: Yhden kerran (1980)
80-luvun Finnhits 3: Rannalla (1980)
80-luvun Finnhits 4: Hiroshima (1981)

Diskoa ja Disneyä


Taiskan toinen albumi, joka sai ytimekkäästi nimekseen Taiska, ilmestyi vuonna 1978. 1970-luvun viimeisinä vuosina länsimaisen popmusiikin teollisuudessa elettiin todellista diskohuumaa. Kotimaiset popiskelmälevyt ottivat runsaasti vaikutteita muodikkaasta diskomusiikista, joten Taiskakin pääsi tekemään tuttavuutta diskorytmien kanssa. Toiselle albumille sisältyi muun muassa seitsemänminuuttinen kiihkeä diskoversio 60-luvun ikivihreästä Don't let me be misunderstood (Sä vain tiedät mistä aloittaa), jonka keskieurooppalainen yhtye Santa Esmeralda oli tuunannut diskoasuun. Ajanmukaista hittisoundia edusti niin ikään Baccara-käännös Sulle ainiaan (Love you till I die). Myös suomalaiset säveltäjät innostuivat diskosta: Jori Sivosen Sataa vain ja Michael Kujawan Pieni musta kissa ovat mitä mainioimpia näytteitä varhaisista kotimaisista diskoiskelmistä.

Loppuvuodesta 1978 ensi-iltansa Suomessa sai Disney-animaatio Pelastuspartio Bernard ja Bianca (The Rescuers, 1977). Elokuvasta ilmestyi suomenkielinen kuunnelma-LP, jolle Taiska sai kunnian laulaa piirretyssä kuultavat kappaleet (YouTubessa kuultavissa On uusi päivä huominen ja Sua jossain kaivataan). Laulujen suomenkieliset sanoitukset syntyivät Hectorin kynästä.

Lällärit pois! – täältä tulee rock-Taiska


Nuorena rokkia kuunnellut Hannele Suominen ei koskaan mieltänyt tyypillistä finnhits-musikkia – popiskelmiä ja käännöshittejä – omaksi jutukseen. Hänen sielussaan paloi rock, ei iskelmä. Keikoilla hän esittikin monenmoista musiikkia. Artistiuransa kaksijakoisuudesta hän kirjoitti vuonna 2005 seuraavasti:
"Kymmeneksi vuodeksi oli selkeä kuva Taiskasta käännösiskelmä-genressä potkaistu takapuoleeni: ala painua siitä keikalle tanssilavoille, ja -ravintoloihin. Ei siinä mitään, laulaminen oli aina intohimo, lauloinpa mitä hyvänsä. Ja lauloinkin ihmisten kiusaksi kaikenlaista. Kuusamon Käylässä parit hiihtivät lattialla Rainbow'n tahtiin ja Turun Ruissalossa vetäisin valssia odottavalle kansalle Lontoon skidit. Tehtiin Arto Sotavallan kanssa kaksi kesäshow'ta (Dannystä katsottiin mallia). Opiskelin klassista äänenmuodostusta, soittelin vanhaa kitaraani, säveltelin ja sanoittelin. Keikalla soitettiin Elviksestä Helismaahan." (Hannele Kauppinen, 2005)
Vuonna 1978 Finnlevyyn palkattiin Pekka "Takku" Kotilainen, jonka vastuulla oli muun muassa artistikontaktien hoitaminen. Takku oivalsi nopeasti, että Taiskan ääntä on hyödynnetty aivan vääränlaisessa musiikkigenressä – hänen äänestäänhän tunki läpi rock. Takku Kotilaisen ansiosta vuosikymmenen vaihduttua 1980-luvuksi Taiskan musiikkityyli muuttui. Siinä missä kaksi ensimmäistä älppäriä olivat tyylipuhtaita "finnhits"-levyjä, kolmannella albumilla Villi vapaudenkaipuu (1980) tuotiin esille Taiskan rockmieltymystä. 1970-luvun albumit oli tuottanut Arto Alaspää, 80-luvulla Taiskan levytysten musiikillisena nokkamiehenä toimi Jori Sivonen. Vaikka Sivonen profiloitui myöhemmin vankaksi iskelmämieheksi, hänen taustansa oli rockissa ja progessa: 1970-luvulla Jori Sivonen oli soittanut koskettimia progebändi Tabussa.

Taiskan 1980-luvun levytyksiä on usein luonnehdittu jonkinlaiseksi iskelmärokiksi. Kitaristit Janne Louhivuori ja Juha Björninen tiluttelivat antaumuksella tarjoten lauluille riittävän uskottavan rocksoundin. Rocklevyille ominaiseen tapaan Villi vapaudenkaipuu -vinyylin takakanteen kirjattiin kaikkien levyllä soittavien muusikoiden nimet. Iskelmälevyillä sellainen ei ollut suinkaan yleistä; useimmiten taustasäestys kuitattiin korkeintaan maininnalla "sovittajan johtama studio-orkesteri". Kuuleman mukaan Tasavallan Presidentissäkin soittanut basisti Häkä Virtanen ei ollut mielissään ajatuksesta, että hänen nimensä päätyy "iskelmälaulajan" levylle ja rokkipoliiseille paljastuu hänen tienaavan elantonsa iskelmälevytysten studiomuusikkona.

Kolmannella levyllään Taiska lauloi muun muassa Rainbow'n tunnetuksi tekemän Since you've been gone -hitin suomeksi nimellä Prätkä ja tie. Levyn kansikuvassa esiteltiin räväkkä prätkämimmi-Taiska, tosin siihen tuskin vaadittiin sen erikoisempaa stailaamista: Taiska kulki näihin aikoihin keikkamatkansa moottoripyörällä. Yhdysvaltalaisen rocklaulajan Linda Ronstadtin repertuaarista poimittiin Justine (Näin käy) ja Girls talk (Anna lämpösi loistaa). Hillel Tokazier sävelsi levylle lystikkään rallin Lällärit pois. Raul Reimanin kirjoittama sanoitus kuvastaa osuvasti Hannele Suomisen musiikillista heräämistä:
"Silloin maailma syntyi kun mä kohtasin rokin
järkytti sydäntäni rokissa se jokin"
Villi vapaudenkaipuu -albumin todellinen niitti on kuitenkin Taiskan versio Pelle Miljoona & 1980 -yhtyeen tuoreehkosta hitistä Tahdon rakastella sinua.

Kotimaisen musiikkihistorian myyttejä: Taiska ja Albert Järvinen


Taiska levyttämässä Tahdon rakastella sinua oli alun perin Takku Kotilaisen idea. Hän ajatteli kappalevalinnan ravistelevan perusteellisesti Taiskan imagoa. (Katso Yle Areenasta Taiskan Tahdon rakastella sinua -esitys Iltatähdessä joulukuussa 1980) Vastaanotto oli ristiriitainen. Kappaleen kirjoittanut Ari Taskinen ilmaisi suorasukaisesti ärsyyntyneensä, kun iskelmälaulajan maineessa ollut Taiska esitti heidän kappaleensa. Raja-aidat musiikkikentällä olivat tuohon aikaan jyrkät, eikä niiden ylittäminen ollut suotavaa. Taiska oli noussut musiikkimaailmaan kaupallisen finnhits-koneiston kautta, mikä oli suorastaan kirosana punkpiireistä ponkaisseille Pelle Miljoonalle ja hänen bändikavereilleen. 1980-luvulla vastakkainasettelu teolliseksi leimatun iskelmän ja omaehtoiseksi kehutun suomirockin välillä vain syveni.

Taiskan Tahdon rakastella sinua -levytykseen liittyy eräs kotimaisen rockmusiikin historian myyteistä. Pitkään eli sitkeästi käsitys, jonka mukaan kappaleen kitarasoolon soittaisi Albert Järvinen. Aikoinaan Hurriganesin internetsivuilla ja keskustelufoorumeilla vannoutuneimmat Ganes-fanit ilmoittivat käyneensä ostamassa Taiskan 20 suosikkia -CD:n, koska se sisältää "harvinaisen Albertin soittaman soolon". Tieto on kuitenkin osoittautunut vääräksi. Albert Järvisen nimeä ei ylipäätään mainita Villi vapaudenkaipuu -LP:n soittajatiedoissa ja myytti on murrettu esimerkiksi John Fagerholmin ja Jaakko Riihimaan Albert Järvinen -tietokirjassa (2010):
"Näiden aikojen sitkeä urbaani legenda puolestaan on se, että Järvinen olisi mukana 1980 äänitetyllä Taiskan (oik. Hannele Kauppinen) singlen Lällärit pois B-puolella, jossa on Ari Taskisen kappale Tahdon rakastella sinua. Mitenkään erityisesti Järviseltä kyseinen kitara ei kuulosta. Tämän vahvistaa Juha Björninen: 'Soolon soitan Tahdon rakastella -biisissä minä ja Janne Louhivuori hoitaa komppikitaran. Tieto Järvisestä tässä yhteydessä on joku väärinymmärrys.'" (Fagerholm & Riihimaa 2010, 238)
Vaikka Taiskan kolmas pitkäsoitto Villi vapaudenkaipuu sisältää rokahtavia levytyksiä, albumi ei kuitenkaan ole kokonaisuudessaan rokkia. Taiska itse kiteytti Villi vapaudenkaipuu -albumin tyylin tyhjentävästi vuonna 2005:
"Ei siitä mitään rokkilevyä oikeastaan tullut, mutta suuntaviitta pyörähti jo 45 astetta." (Hannele Kauppinen, 2005)
Älppärin sadosta listoille nousivat sen ensimmäiset singlelohkaisut Yhden kerran ja Rannalla, jotka edustavat levyn iskelmällisintä antia. Esko Koivumiehen säveltämä Yhden kerran etenee lähestulkoon humppapoljennossa, joskin säestyksessä pääosassa on rautalankasoundia jäljittelevä kitara. Rannalla taas on alun perin ruotsalaisen Björn Skifsin levyttämä Angelica & Ramone. Villi vapaudenkaipuu -albumin helmiin lukeutuu ehdottomasti myös tunnelmallinen Aamulla yksin, joka on suomenkielinen versio yhdysvaltalaisen Styx-yhtyeen hitistä Boat on the river. Taiskan levytys jäi aikoinaan vähälle huomiolle, mutta vuonna 1993 Riki Sorsa levytti laulusta suurhitin versiollaan Joki. Näin ollen Riki Sorsa on päihittänyt Taiskan ainakin kahdesti: vuoden 1981 euroviisukarsinnoissa ja Boat on the river -laulun suomenkielisen levytyksen menestyksessä.

Kaikkien aikojen ensimmäinen koneiskelmä


Taiskan 1980-luvun levytysten sovittaja ja tuottaja Jori Sivonen erikoistui syntetisaattoreihin ja konesoundeihin. Häntä pidetään suomalaisen koneiskelmän kehittäjänä ja hänen perehtyneisyytensä konesoundeihin teki hänestä 1980-luvun alkupuoliskolla Suomen työllistetyimmän iskelmäsovittajan. Vuonna 1981 Sivonen sovitti Taiskalle kappaleen, joka on tiedettävästi kaikkien aikojen ensimmäinen kokonaan koneilla ilman ensimmäistäkään oikeaa instrumenttia säestetty valtavirran iskelmälevytys. Ei voittajaa on alun perin ranskalaisen Janic Prévostin kappale J'veux d'la tendresse, josta itse Elton John innostui niin paljon, että levytti sen englanniksi nimellä Nobody wins.

Jori Sivonen taustoitti keväällä 2005 Selvis-lehden haastattelussa Ei voittajaa -levytyksen valmistumisprosessia. Taustat valmistuivat Mini-Moogilla ja Rolandin Jupiter 8 -syntikalla.
"Aamulla kello 9 Takomostudiossa alettiin tehdä ja kello 6 seuraavana aamuna lopetettiin. Mini-Moogilla ja simppeleillä analogisilla sekvenssereillä trigattiin esim. virvelisoundi erilaisia kohinoita lisäämällä. Rumpukoneet siihen aikaan oli naurettavia vehkeitä, ei ollut vielä esim. TR-808:aa. Jokainen rumpusoundi oli vaan potikoita vääntelemällä väsättävä. Kyllä siinä meni valtavasti aikaa nimenomaan rumpujen tekemiseen. – – Pakko sanoa, kun sattumalta äskettäin kuulin sen biisin, ettei siinä mitään vikaa ole edelleenkään." (Selvis-lehti 02/2005)
Ei voittajaa on Raul Reimanin väkevimpiä sanoituksia, jossa ollaan aivan perimmäisten kysymysten äärellä. Mitä hyötyä on ihmiskunnan valtataisteluissa, kun loppu häämöttää väistämättä jokaisella. "Ei voittajaa jää yhtäkään, kun viimein loppu koittaa." Huoli ihmisten ahneudesta, iänikuisesta voitontavoittelusta, saastuttamisesta ja ydinasevarustelusta on synnyttänyt viiltävän sanoituksen. "Voit voittaa aina taistelun mut sama tuomio on sun." Nämä viisaat sanat ovat olleet usein mielessä viime aikoina niin suurvaltapolitiikkaa kuin tyhjänpäiväisiä sosiaalisen median kiistoja seuratessa.

Omin päin omalla tiellä


Taiskan neljäs pitkäsoitto valmistui vuonna 1982. Albumin sisältöä kuvastaa osuvasti sen nimi Oma tie. Taiska ei halunnut laulaa pelkästään tavanomaisia rakkauslauluja ja iskelmäsanoituksia. Hiroshiman ja Ei voittajaa kaltaisten kantaa ottavien kappaleiden ohella levyllä on lauluja muun muassa itsensä etsimisestä (Oma tie ja Omin päin) ja nuoruuden kasvukivuista (Kolmentoista). Vapaan kasvatuksen kauhukuvia maalaillaan Taiskan itsensä kirjoittamassa laulussa Milloin etsit lastasi. Systeemi on Raul Reimanin kiehtova sanoitus dystopiasta, jossa tietokoneet ovat vallanneet kaiken, jopa ihmisten mielet.
"Et pääse pois
se mahdotonta ois
aina systeemi valvoo
et yksin tee ees kuolemaa
sen tallentaa ATK
pelkkä tunnus et muuta oo
aina kuulumme systeemiin
meiltä tahtomme poistettiin"
Ehkäpä Raul Reiman osasi jo kolmisenkymmentä vuotta aikaisemmin ennakoida nykyaikaisen digitaalisen verkkomaailman algoritmeineen, kyberhyökkäyksineen ja evästeineen, joiden avulla suuryritykset valvovat pienen ihmisen nettikäyttäytymistä. Kasarivaikutteisen futuristisen sovituksen ehdoton kohokohta on kaikuefekti säkeessä "oot 110950-robotti". 11.9.1950 on sanoituksen kirjoittaneen Raul Reimanin syntymäpäivä.

Oma tie -albumilla Taiskan soundia jalostettiin entistä rokimmaksi. Loistavina rockkitaristeina musisoivat jälleen Juha Björninen ja Janne Louhivuori. Raspikurkkuinen Pat Benatar oli saavuttanut kappaleellaan Fire and ice Grammy-palkinnon vuoden 1982 parhaana naisrockaktina. Taiska levytti laulun suomeksi nimellä Tuli ja jää. Levytyksen taustasäestyksessä Björninen ja Louhivuori kepittelevät siihen malliin, että soitannan luulisi kelpaavan kriittisimmällekin rockpuritaanille. Autenttista rockilmaisua tavoitellaan myös kappaleissa Milloin etsit lastasi, Beatles-coverissa Hei pojat (Daytripper) ja Kielletyt käskyt.

Päätösraita Kielletyt käskyt on älppärin huikeimpia vetoja. Kristina Hautala lauloi kyseisen Lasse Mårtensonin säveltämän ja Jukka Virtasen sanoittaman kappaleen alun perin Jörn Donnerin ohjaamassa elokuvassa Mustaa valkoisella (1968). 1960-luvun lopussa valloillaan olivat arvoristiriidat ja sukupolvien väliset konfliktit. Aikakauden ilmapiiri huokui yhteiskunnan moraaliarvoja ravistelevassa sanoituksessa. Kiellettyjen käskyjen päivittäminen suoraviivaiseksi rockversioksi punkin ja uuden aallon aikana oli nerokas oivallus, sillä Taiskan levytyksessä on jopa pienoinen anarkistinen vivahde. Ilmiselvää kulttikamaa. Poprocklaulajatar Irina levytti laulusta oman versionsa vuonna 2010, mutta hänen näkemyksensä asiasta on hyvin samankaltainen kuin Taiskalla.

Taiska kirjoitti vuonna 2005 Oma tie -albumistaan seuraavasti:
"Aloin löytää viimeiselle LP:lleni selkeämmän linjan. Jori Sivonen, tuottaja, auttoi ja uskalsi olla radikaali. Kappaleet asettuivat paikoilleen nopeasti ja sovitukset veivät selvästi rokkiin päin. Silti jotain puuttui, tai jotain oli liikaa... En oikein kelvannut mihinkään genreen, olin yhä se Taiska, joka maistuu vähän tuolta, vähän tältä. Ja se olen ilmeisesti vieläkin. Ehkäpä se onkin voimavara?" (Hannele Kauppinen 2005)
Näin kolme ja puoli vuosikymmentä myöhemmin voisi luonnehtia Taiskan Oma tie -LP:n olevan täysin omanlaisensa kokonaisuus vuoden 1982 "iskelmätarjonnassa" ja aikoinaan aivan liian vähälle huomiolle jäänyt helmi. Taiskan tuotanto on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin muiden aikansa iskelmälaulajien – persoonallisuudessa hän päihittää paulakoivuniemet, anitahirvoset ja einit mennen tullen. Taiskan levytykset ovat pyrkineet yhdistämään iskelmä- ja rockilmaisua aikana, jolloin se ei ollut lainkaan yleistä. Vaikka nykyään eri musiikkityylien sekoittumista pidetään voimavarana, 1980-luvun alussa kevyt musiikki kategorisoitiin vahvasti eri lokeroihin, joten ei ollut suinkaan ihmeellistä, ettei Taiska kokenut kelpaavansa mihinkään genreen. Haltin häihin ja Mombasaan ihastuneet vieroksuivat rokahtavampaa materiaalia ja kotimaiset rockpiirit eivät missään vaiheessa ottaneet iskelmästä ponnistanutta artistia omakseen. Taiskan rockuskottavuutta vähensi entisestään, että laulut olivat enimmäkseen muiden tekemiä ja suurelta osin käännöskappaleita. Fundamentalistisessa rockdiskurssissa musiikki hyväksytään aidoksi ainoastaan siinä tapauksessa, jos se on tehty itse. Kun vielä Taiskan 1980-luvun levytysten sanoituksista vastasi enimmäkseen iskelmämies Raul Reiman, Taiskan laulujen myyminen rockväelle osoittautui suorastaan toivottomasti tehtäväksi. Taiskan 1980-luvun levytystuotanto on jälleen yksi osoitus siitä, että Raul Reiman oli tuohon aikaan Suomen ylivoimaisesti tuotteliain iskelmäsanoittaja.

Hyvästit laulaja-Taiskalle


Vuonna 1983 Taiska levytti vuoden euroviisuvoittosävelmän Si la vie est cadeau, johon Juha Vainio kirjoitti suomenkielisen sanoituksen Lahjan sain. Se jäi Taiskan viimeiseksi levytykseksi pitkään aikaan. Taiska oli leipääntynyt keikkailevan iskelmälaulajan työnkuvan kapea-alaisuuteen ja halusi oppia muutakin ilmaisua. Taiska on myöhemmin paljastanut, että viimeisinä vuosina keikkaillessaan hän saattoi lauluihin eläytymisen sijaan ajatella esimerkiksi veroilmoituksen täyttämistä. Intohimo tekemiseen alkoi hiipua. Vuonna 1986 Hannele – tässä vaiheessa sukunimeltään – Kauppinen pääsi opiskelemaan Teatterikorkeakouluun ohjaajalinjalle. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivaan mukaan "laulaja-Taiska" haudattiin sillä hetkellä, kun opiskelupaikka varmistui (Latva & Tuunainen 2004, 423). Valmistumisensa jälkeen hän on vaikuttanut Kemin kaupunginteatterissa ohjaajana ja dramaturgina. Teatterissa sai luoda taidetta ilman rajoja.

Musiikkia Hannele Kauppinen ei missään vaiheessa hylännyt, vaikka elämä keikkalaulajana päättyikin. Musiikki näytteli merkittävää roolia lukuisissa Kauppisen teatteriproduktioissa. Hän teki läheistä yhteistyötä Kemin kaupunginteatterin kapellimestarin Sami Itkosen kanssa. Uutta musiikkia tarvittiin monenmoisiin tarpeisiin myös teatterimaailmassa.

Finnhits-nostalgia tuo takaisin estradeille


Taiska levytti vuosina 1975–1983
yhteensä 61 levytystä, joista 40 on
sisällytetty 20 suosikkia -sarjan
kokoelmille. Varsinkin toisen
harvinaisemmista levytyksistä
koostuneen Rannalla-kokoelman
julkaiseminen oli varsinainen
kulttuuriteko. Mutta eikö Warnerin
arkistoista tosiaan löytynyt
edustavampaa kansikuvaa?
Onneksi Hannele Kauppinen ei missään vaiheessa luopunut lopullisesti "laulaja-Taiskasta". Aktiiviuransa päätyttyä Taiska esiintyi silloin tällöin satunnaisissa nostalgiateemaisissa tilaisuuksissa ja television muisteluohjelmissa. 1990-luvulla alkoi esiintyä orastavaa finnhits-nostalgiaa ja kysyntä kasvoi entisestään. Mombasa on jäänyt pysyvästi kotimaisen populaarimusiikin historiaan. Laulu on valikoitu mukaan kymmenille ja taas kymmenille "kaikkien aikojen ikivihreitä suomihittejä" sisältäville kokoelmajulkaisuille. Nostalgiahuumassa kyseltiin, missäköhän Mombasan alkuperäinen esittäjä mahtaakaan vaikuttaa. Mombasa yhdistettiin ja yhdistetään edelleen Taiskaan tavaramerkin omaisesti. Sinänsä Taiskan levytystuotannon monipuolisuuden huomioon ottaen on harmillista, että monien käsitys Taiskasta rajoittuu ainoastaan Mombasaan.

Taiskan tuotannosta julkaistiin ensimmäinen CD-julkaisu vuonna 1996 Fazerin 20 suosikkia -sarjassa. Kokoelma sai luonnollisesti alaotsikokseen Mombasa. Loppuvuodesta 2000 Taiskan musiikkia aikoinaan fiilistelleet hieraisivat silmiään hämmästyksestä: levykauppoihin oli ilmestynyt toinenkin Taiskan 20 suosikkia -kokoelma. Taiska levytti ensimmäisen aktiivikautensa aikana kaikkiaan 61 levytystä, joten 20 suosikkia -levyjen ansiosta hänen tuotantonsa oli erinomaisen hyvin saatavilla CD-formaatissa. VLMedia julkaisi viime vuonna ensimmäisestä Mombasa-kokoelmasta uusintapainoksen, jota myydään edulliseen hintaan marketeissa ja huoltoasemilla.

Syksyllä 2004 Taiska esiintyi vierailevana tähtenä Einin kaikkien aikojen ensimmäisessä juhlakonsertissa Savoy-teatterissa Helsingissä. Vuoden vaihduttua vuorossa olivat Esa Niemisen luotsaamat Finnhits-teemaiset esiintymistilaisuudet yhdessä Einin, Dannyn, Markku Aron ja Kisun kanssa. (YouTubessa katsottavissa viisikon pitkä hittipotpuri sekä Einin ja Taiskan yhteisesitys laulusta Vie vain, jonka molemmat ovat levyttäneet vuonna 1978.) Keväällä 2006 Taiska keikkaili yhdessä Kirkan kanssa Kahden hullun matka -kiertueella. Kirka ja Taiska – kaksi rocksielua, jotka ovat joutuneet tekemään uriensa aikana kompromisseja iskelmäyleisön kanssa.

Vuosi 2005 merkitsi Taiskalle eräänlaista comebackia. Hannele Kauppinen täytti 50 vuotta ja Mombastasta tuli kuluneeksi 30 vuotta. Juhlavuosien kunniaksi Fazer Finnlevyn äänitearkiston omistava Warner Music Finland julkaisi kesäkuussa hienon tuplakokoelman Matkalla – Kaikki parhaat eilen ja tänään, johon koottiin 36 Taiskan levytystä. Hannele Kauppinen palasi yli 20 vuoden tauon jälkeen takaisin levytysstudioon, sillä vanhojen Taiska-hittien ohella kokoelma sisältää kaksi uutta kappaletta: Marenkiranta ja Saat saattaa mua ovat Taiskan itsensä kirjoittamia lauluja, jotka esittelivät artistin 2000-luvun tyylin persoonallisena laulaja-lauluntekijänä. Juhlakokoelma menestyi mukavasti: se oli Suomen albumilistalla yhdeksän viikon ajan saavuttaen parhaimmillaan sijan 21. Ei lainkaan huono saavutus menneiden vuosikymmenien "finnhits-tähdeltä". Tuplalevyn myötä Taiskan vanhaa tuotantoa siirrettiin lisää CD-aikaan, sillä kokoelmalle valikoitiin ilahduttavan paljon levytyksiä, joita ei ollut sisällytetty aikaisemmin julkaistuille 20 suosikkia -kokoelmille. Mukaan kelpuutettiin aikoinaan vähäiselle huomiolle jääneitä helmiä, kuten esimerkiksi Ruusu (1980), joka on suomenkielinen versio Grammy-palkitusta Bette Midlerin hitistä The Rose.

Taiska uran ensimmäisen aktiivikauden (vuodet 1975–1983) levytyksistä noin viitisenkymmentä on julkaistu CD-formaatissa. Taiskan omien kokoelmien lisäksi esimerkiksi hänen laulamansa joululaulu Kukkurinmäen joulupolkka – joka levytettiin alun perin vuonna 1978 legendaariselle Soiva joulumaa -joululevylle – on päätynyt lukuisille joulumusiikkia sisältäville kokoelmalevyille. Vuonna 2013 Warner Music Finland avasi digitoidut arkistonsa, minkä seurauksena Taiskan neljä albumia ovat kuunneltavissa suoratoistopalveluissa.

Vuonna 2011 Taiska levytti Poptorille albumin Hitit, joka sisältää uusia versioita hänen vanhoista hiteistään. Levylle päätyi myös ennenjulkaisematon kappale Lähellä jokainen sydän – sävel ja sanat: Hannele Kauppinen.

Vuonna 2016 Taiska sai laulettavakseen Yleisradion Futisvanhemmat-televisiosarjan tunnussävelmän Maailman ääriin, jonka ovat tehneet tämän hetken kysytyimmät lauluntekijät Mariska ja Mikko Tamminen. Kappale nousi Radio Suomessa soitetuimpien joukkoon. 40 vuotta Mombasan jälkeen Taiska oli jälleen ajankohtainen artisti.

Vuoden 2017 aikana julkaistiin uusia Taiskan laulamia levytyksiä. Taiska oli mukana Säv. San. Suomelleni -projektissa, jossa rovaniemeläinen lauluntekijäpariskunta Saija Juulia Kojo ja Tuomas Aarnio kirjoittivat lappilaisten sotaveteraanien kokemuksista ja kertomuksista kolme laulua: Mun Suomi-mies, Viisi yötä jouluun ja Taikasukset. Projektilla juhlistettiin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta.

Katso YouTubesta Taiskan esiintyminen Finnhits-festivaaleilla elokuussa 2018.

Lauluntekijä Hannele "Taiska" Kauppinen


Tyypilliset finnhits-artistit eivät olleet lauluntekijöitä. 1970-luvun lopussa kaupallisissa levy-yhtiöissä laulajan tehtävänä oli levyttää kiltisti tuottajien hänelle osoittamat kappaleet. Finnhits-aikakaudella levytyksistä valtaosa oli käännöskappaleita, jotka levy-yhtiöiden musiikkipäälliköt olivat bonganneet maailman musiikkimarkkinoilta. Ammattisanoittajat kynäilivät lauluihin suomenkieliset sanoitukset ja luotettavat sovittajat vastasivat levytyksen loppusilauksesta. Laulajilla oli hyvin vähän vaikutusmahdollisuuksia levytysmateriaalinsa suhteen.

Taiska pääsi kuitenkin esittelemään lauluntekijän kykyjään jo ensimmäisillä albumeillaan. Ei mitenkään merkittävästi – Taiskan älppäreillä on korkeintaan yksi tai kaksi laulua, joiden tekemiseen hän oli itse osallistunut – mutta sekin on selvästi enemmän kuin monien muiden finnhits-artistien kohdalla.

  • Taiskan esikoissinglen Mombasa (1975) kääntöpuolen kappale Lokki on Hannele Suomisen sanoittama.
  • Debyyttialbumi Mombasa (1977) sisältää suomenkielisen version Carpentersin iki-ihanasta I need to be in lovesta. Taiska kirjoitti lauluun suomenkielisen sanoituksen Ajan hammas. Anne Mattila levytti laulusta coverin vuonna 2008.
  • Toisen levyn (1978) lauluntekijätiedoissa Taiskan nimi esiintyy kahteen otteeseen: Syksyn sävel -tyrkky Silmiesi meri on Taiskan ja Arto Alaspään yhteinen sävellys.
  • Toisella älppärillä on myös Beatlesin joutsenlaulun The long and winding road suomenkielinen versio Ovensuu, jonka sanoittajaksi on merkitty Juha Vainio ja Taiska. Pepe Willberg oli vuonna 1976 levyttänyt Ovensuun ja hänen levytyksensä sanoittajaksi on merkitty ainoastaan Juha Vainio. Willbergin ja Taiskan versioiden sanoitukset poikkeavat toisistaan joissakin kohdissa – esimerkiksi Taiskan versiossa B-osa on laitettu kokonaan uusiksi – joten oletettavasti Taiska on omaa levytystään varten korvannut Vainion alkuperäisestä sanoituksesta kohtia paremmin omaan suuhunsa sopivilla säkeillä.
  • Oma tie -albumi (1982) sisältää Taiskan säveltämän ja sanoittaman kantaa ottavan rokin Milloin etsit lastasi.

Teatterin parissa Hannele Kauppinen pääsi toteuttamaan ambitiotaan lauluntekijänä huomattavasti paremmin kuin osana finnhits-koneistoa. Teatterivuosina valmistui runsaasti muun muassa näytelmämusiikkia. 2000-luvulla paluunsa myötä Taiska on levyttänyt itse säveltämänsä ja sanoittamansa kappaleet Marenkiranta, Saat saattaa mua (2005) ja Lähellä jokainen sydän (2011). Taiska on ilmaissut viime vuosina haastatteluissa, että häneen on iskenyt jälleen todellinen luomisvimma. Biisintekemiskärpänen puraisi muutama vuosi sitten, kun Heikki Salo houkutteli Hannelen mukaan Kreetalle biisileirille. Näin hän kertoi keväällä 2016 Ylen haastattelussa:
"Menin sitten sinne biisileirille, Kreetalle, ja siellä hanat aukesi ihan täysillä! Sen jälkeen mie oon tehnyt hirveästi tekstejä ja kaivanut kaikki vanhatkin tekstini esille. Ja sitten viime joulukuussa alkoi tulla uusia tekstejä ja nyt oon tehnyt biiseihin melodiat. Mulla on nyt sellainen murrosvaihe menossa, en tiedä mistä johtuu, mutta nyt tällä hetkellä tuntuu, että oon kalunnut niin paljon teatteria että haluan nyt tehdä nimenomaan musiikkia." (Ylen haastattelu 15.4.2016)
Hannele Kauppinen ei ole tehnyt uusia lauluja pelkästään Taiskan esitettäväksi, vaan niitä on tarjottu muillekin esiintyjille. Uusi lupaava kyky pohjoisesta Ramina Vaara lauloi vastikään Hannele "Taiska" Kauppisen sanoittaman laulun Vieläkö on aikaa. Viimeistä lukua Taiskan biografiassa ei ole suinkaan vielä kirjoitettu.

Lähteet


Taiskan haastattelu Finnhits-festivaaleilla Himoksella 11.8.2018.

Kirjallisuus:


Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Fagerholm John, Riihimaa Jaakko (2010) Albert Järvinen. Johnny Kniga, Helsinki.

CD-levyjen kansitekstit:


Hannele Kauppinen (nimellä Hannele) 2005. Taiska: Matkalla – Kaikki parhaat eilen ja tänään (Warner Music Finland, 2005)

Salmi Vexi 2000. Taiska: 20 suosikkia – Rannalla (Warner Music Finland, 2000)

Verkkolähteet:


Yle.fi 15.4.2016: Taiskan matka Mombasasta Maailman ääriin. (Verkkolinkki)

Iltalehti.fi 9.9.2018: Juha Veli Jokinen, Minne katosi Mombasa-Taiska? Tältä hän näyttää nyt. (Verkkolinkki)

Selvis-lehti 02/2005: Juha Kaarsalo, Joria duurissa ja mollissa – Sävellystyö lähentelee parhaimmillaan hurmostilaa. (Verkkolinkki)

Selvis-lehti 4/2007: Pekka Nissilä, Luontevuus on biisinteossa tärkeintä. (Verkkolinkki)

Suomen Kuvalehti 43/2014: Lauri Lehtinen, Fabio, soita Mombasa!. (Luettavissa verkkosivuilla)

Laajakuva.com: Tuomas Porttila, Zombeja ja Suomi-iskelmää – haastattelussa säveltäjä Fabio Frizzi. (Verkkolinkki)

KenNetti: Kenneth Sundberg, Disney suomeksi – 80 vuotta suomalaista Disney-viihdettä. (Verkkolinkki)

Väylän Pyörre 7.4.2016: TAISKAN uusin sinkku suoraan Radio Suomen soitetuimpien kakkoseksi. (Verkkolinkki)

Väylän pyörre 25.4.2018: RAMINA VAARAN laulua vihdoin levylle! (Verkkolinkki)

Suomi Music Finland -tietokanta: SÄESTÄJIÄ ÄÄNITTEELLÄ (MUSICIANS ON THAT RECORD): TAISKA/ OMA TIE – LP (1982); SÄESTÄJIÄ ÄÄNITTEELLÄ (MUSICIANS ON THAT RECORD): TAISKA/ TAISKA (LP) (1978); MUITA ESITTÄJIÄ TAISKAN ÄÄNITETALTIOINNEILLA (THE OTHER PERFORMERS ON HER RECORDS).

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt, Suomen albumilistat ja Suomen singlelistat, Populaarimusiikin museon pomus.net -sivuston Listatietokannasta sekä Musiikkituottajien sivulta, jossa on Suomen viralliset albumilistat kesästä 1995 lähtien.

13. elokuuta 2018

Finnhits-festivaali on kunnianosoitus popiskelmän kultakaudelle

© Henrik Stier / hesti.fi

Tuskin saattoi levy-yhtiö Fazer Finnlevyn henkilökunta aavistaa, mitä sai aikaiseksi lanseerattuaan 1970-luvun puolivälissä uuden kokoelmalevysarjan, jolle annettiin nimeksi Finnhits. Alkuvuodesta 1975 julkaistun ensimmäisen Finnhits-kokoelman, johon koottiin 16 aikansa suurhittiä, menekki ylitti odotukset moninkertaisesti. Vinyylejä ja kasetteja ostettiin miltei ilmiömäiset 100 000 äänitettä. Finnhits-kokoelma oli ensimmäinen suomalainen äänilevy, jota mainostettiin näyttävästi televisiossa. Televisiomainonnan voima äimistytti levy-yhtiön edustajat. Syksyllä 1975 julkaistu kokoelmasarjan toinen osa myi uskomattomat 150 000 kappaletta. Vuosien 1975 ja 1981 välillä ilmestyi vuosittain kaksi Finnhits-kokoelmaa. Levyjen menestys jatkui huikeana: seitsemän ensimmäistä Finnhits-sarjan julkaisua nousivat Suomen albumilistan ykkösiksi. Finnhits-levyjen suuri suosio on aiheuttanut ilmiön, minkä seurauksena 70-luvun jälkipuoliskon pop-iskelmiä on alettu kutsua "finnhits"-musiikiksi. Kun Chicago kuoli, Ajetaan tandemilla, Mombasa, Kuusamo... kaikki nykypäivän kriteereillä tyylipuhdasta finnhits-musiikkia!

Jämsän Himoksella järjestettävä iskelmäfestivaalien uusi tulokas pyrkii tekemään kunniaa juuri finnhits-aikakauden musiikille. Ensimmäinen Finnhits-festivaali järjestettiin viime vuoden elokuussa. Tapahtuma sai runsaasti kehuja muun muassa ainutlaatuisesta tunnelmasta, joten festivaali päätettiin järjestää tänä vuonna uudestaan. Himoksella kokoonnuttiin finnhitsien merkeissä jälleen viime viikonloppuna.

Kaksipäiväinen Finnhits-festivaali kokoaa taitavasti suomalaisen (pop)iskelmän kehityskaaren eilen ja tänään. Kumpanakin festivaalipäivänä lavalla nähtiin muutaman esiintyjän oma konsertti, mutta molempina iltoina ohjelma huipentui huikeaan Finnhits-show'hun.

Ensimmäisen festivaalipäivän korkkasivat Matti & Teppo. Turkulainen veljesduo lukeutuu niiden kestosuosikkien joukkoon, joka edelleen tänä päivänä saa tanssilavat ääriään myöten täyteen ja esiintyy loppuunmyydyille konserttisaleille. Matin ja Tepon hyväntuulisen keikan myötä tunnelma nousuhumalaisen festariyleisön keskuudessa nousi hetkessä kattoon. Ruohosten veljesten festarikeikka oli hyvin samanlainen kuin muutkin heidän esiintymisensä nykyään. Ohjelmisto painottui tämän vuosituhannen puolella levytettyihin tanssittaviin ja nopeisiin kappaleisiin. Tunnetuimmat ikivihreät säästettiin sokeriksi pohjalle keikkasetin loppuun.

Pepe Willberg on edelleen valovoimainen esiintyjä, jonka mykistävän upea lauluääni kuulostaa vain vuosi vuodelta komeammalta, vaikka tänä vuonna mittariin kertyy ikää jo kunnioitettavat 72 vuotta. Pepe esiintyi festivaaleilla tasokkaan seitsemänhenkisen yhtyeensä kanssa Matin ja Tepon jälkeen. Willbergin keikka loi mielenkiintoisen katsauksen sofistikoituneen suomipopin menneisyyteen ja nykyisyyteen. 1970-luvun Paradise-hitit Elämältä kaiken sain ja Aamu (Finnhits 1) ja Pepen soolouran finnhits-kappaleet – kuten Hermes (Finnhits 4) ja Olet mulle maailmain (Finnhits 8) – vuorottelivat luontevasti neljän vuoden takaisen Pepe & Saimaa -menestyslevyn mahtipontisten sävelmien kanssa. Willbergin repertuaari on aina ollut häkellyttävän monipuolinen ja sen vuoksi olikin hienoa, ettei hän Finnhits-festivaalissakaan kaihtanut esittää vaativampaa musiikkia: kun Sinua, sinua rakastan -alkutahdit alkoivat, bailaava festariyleisö rauhoittui ja pariskunnat alkoivat tanssia herkästi hitaita.

Lauantaina väkeä Himokselle houkuttelivat uudemmat nimet Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani sekä Juha Tapio, jotka molemmat kuuluvat tämän hetken suosituimpiin lavaesiintyjiin. Nostalgiannälkäisille oman settinsä lauantain ohjelmistossa tarjosi Jukka Kuoppamäki, jonka ääni edelleen kantaa upeasti ja soi kauniisti. Kuoppamäen keikka tarjosi käänteisen aikamatkan. Hän aloitti uusimmista 2000-luvun radiohiteistään ja eteni 90-luvun "comeback"-kautensa tanssittavien kappaleiden myötä 60- ja 70-lukujen ikivihreisiin. Ja tekijänoikeudella Kuoppamäki tulkitsee muille laulajille kynäilemänsä kappaleet Satulinna, Anna mulle tähtitaivas ja Ei kauniimpaa – jotka tosin Kuoppis on itsekin levyttänyt omille levyilleen. Kuoppamäen lyhyissä ja ytimekkäissä keikkaspiikeissä korostui erittäin osuvasti, minkä vuoksi tällainen tapahtuma on tarpeellinen: kun perinteiset radiokanavatkaan eivät enää soita iskelmää, on hienoa, että edes Finnhits-festivaali tarjoaa väylän, jossa voi nauttia menneiden vuosikymmenien hienosta iskelmämusiikista.

Markku Aro polkasi vauhdikkaan Finnhits-
show'n käyntiin hitillään Hyvännäköinen.
Koko tapahtuman ehdoton kohokohta oli kuitenkin molempina iltoina järjestetty huikean energinen Finnhits-show, jota tähdittivät Markku Aro, Päivi Kautto-Niemi, Kai Hyttinen, Lea Laven, Fredi, Taiska ja Danny. Show'ta säesti Leri Leskisen johtama 16 hengen mahtava Finnhits-orkesteri – jäseniä on siis yhtä paljon kuin lauluja Finnhits-kokoelmalla. Laaja orkesteri teki kunniaa menneiden vuosikymmenien klassikoille. 1970-luvun jälkipuoliskolla – ennen 80-luvun koneiskelmän aikakautta – kepeimpiäkin pop-renkutuksia säestettiin suurilla kokoonpanoilla: useita tuon aikakauden iskelmälevyjä saattoi säestää peräti 12-henkinen jousiryhmä ja viiden hengen puhallinsektio. Leri Leskisen laajan orkesterin tavoitteena olikin luoda autenttinen finnhits-soundi. Leskinen totesi ennen festivaalia Keskisuomalaisen haastattelussa:
"Minulla on suuret tunteet pelissä, sillä finnhitit ovat musiikkia lapsuudestani. Jo sen takia diggaan soittaa niitä. Olen pyrkinyt sovittamaan kappaleet mahdollisimman huolellisesti. On tärkeää, että kuulijalle syntyy mielikuva kuulla ne samankaltaisina kuin aikoinaan 70–80-luvuilla."
Orkesteri teki laadukasta työtä. Sovitukset olivat erinomaisen mukaansatempaavia. Finnhits-show'n aikana jokainen esiintyjä vuorollaan kiitteli vuolaasti harvinaislaatuista mahdollisuutta päästä esiintymään niin ison ja korkeatasoisen bändin kanssa. "Sehän on kuin taivas", luonnehti Taiska orkesteria ennen lauantain show'n alkamista. Erityisen huomion Leskisen orkesterissa saivat kolmen hengen puhallinpoppoo ja upea jousikvartetti, jonka ansiosta Dirlandan kuuluisa viulusäestys, Keskiyön aikaan viipyilevä välisoitto tai Päivin Liljankukan haastavat diskoviuluarrit kuulostivat yhtä muhkeilta kuin alkuperäisissä yli 40 vuoden takaisissa levytyksissä.

Finnhits-show'ssa ainutlaatuisen hienoa oli nähdä lavalla laulajia, jotka keikkailevat nykyään harvakseltaan. Esimerkiksi Taiska ja Kuju Hyttinen ovat lopettaneet jo kauan sitten lavojen kiertämisen ja esiintyvät enää vain tarkkaan valituissa tilaisuuksissa. Finnhits-show'n todellinen helmi oli ehdottomasti Päivi Kautto-Niemen esiintyminen. Päivi oli 1970-luvun viimeisinä vuosina diskoiskelmän tyylipuhtain edustaja ja yksi Suomen suosituimpia iskelmälaulajia. Hän ei ole paistatellut julkisuuden valokeilassa moneen vuosikymmeneen, mutta nyt hän sai tilaisuuden esiintyä pitkästä aikaa hurmioituneelle yleisölle. Festivaalin juontaja Timo Virkkula juonsi Päivi Kautto-Niemen lavalle mainitsemalla, että kaikki laulajat eivät ole nousseet kansakunnan kaapin päälle, mutta kun yleisö kuulee näiden laulajien sävelmät, ne vievät välittömästi finnhits-aikakauden kultaisimpiin muistoihin. Ja juuri näin tapahtui: Päivi saapui lavalle, orkesteri aloitti soittamaan Liljankukkaa ja nopeasti parituhatpäinen festivaaliyleisö yhtyi laulamaan hurmoksessa Päivin läpimurtohittiä vuodelta 1977. Päivin tulkitsema ja Paul Fagerlundin sovittama diskoversio Liljankukka-ikivihreästä oli aikoinaan jukeboksien toiseksi kuunnelluin levy ja Finnhits 6 -kokoelman televisiomainoksessa se tavoitti miljoonat suomalaiset. Päivin levytys on jäänyt pysyvästi niin kutsuttuun kansakunnan salaiseen muistiin ja sen vuoksi vielä 41 vuoden jälkeen laulu saa festivaaliyleisön raikuvaan yhteislauluun. Päivi lauloi kaksi muutakin finnhits-hittiään Suoraan suoneen (Finnhits 8) ja Pakoon (80-luvun Finnhits 1). Tukena lavalla oli aviomies Jussi Niemi, jonka kanssa hän on tehnyt musiikillista yhteistyötä jo yli 40 vuotta. Ja onhan Jussi Niemi mitä sopivin esiintyjä finnhits-lavalle. Julkaistiinhan hänen Gulliver-yhtyeensä levytys Besame mucho aikoinaan Finnhits 6 -kokoelmalla.

Taiskan eleganssia Finnhits-festivaaleilla.
Taiskan Virkkula kuulutti lavalle "tyylipuhtaana finnhits-äänenä" ja "paljasjalkaisena finnhits-artistina". Taiskan ensimmäinen aktiivikausi ajoittuukin juuri 1970-luvun jälkipuoliskolle ja 1980-luvun alkuun, jolloin legendaarisia Finnhits-kokoelmia julkaistiin. Taiskan keikkaosuudessa saatiin huomata, kuinka hänen 1970-luvun hittinsä Mombasa (Finnhits 4), Moi moi vain (Finnhits 5) ja Haltin häät ovat juurtuneet syvälle suomalaisten mieliin todellisina elämää suurempina iskelminä.

Muutoin varsin riehakkaan Finnhits-show'n tunnelman herkisti Fredin esiintymisvuoro. Fredin koskettava tulkinta Kolmatta linjaa takaisin -klassikosta sai yleisön jähmettymään ja kuuntelemaan herkeämättä elämänmakuista tulkintaa ja tarinaa. Eturivin vahvasti humaltunut mieskaksikkokin vaikeni, kunnes esityksen päätyttyä molemmat toteavat: "On se kova! On se jumalauta kova!" Festivaalikansa kuunteli hievahtamatta myös ikivihreän elokuvasävelmän Puhu hiljaa rakkaudesta, jonka vahvassa tulkinnassa – ja etenkin huimassa loppurevittelyssä – oli kuultavissa vanhan hyvän ajan Fredi-soundia. Fredi nousi Finnhits-festivaaleilla ensimmäistä kertaa lavalle tyttärensä Hanna-Riikka Siitosen traagisen poismenon jälkeen. Fredi otti lavalla viereensä Leri Leskisen orkesterissa taustalaulajan virkaa hoitaneen Nina Tapion, joka muodosti Hanna-Riikka Siitosen kanssa legendaarisen Taikapeili-duon. Sanoja ei tarvita, eikä mitään tarvitse alleviivata. Illan herkin hetki saavutti yleisöltä uskomattoman myötätunnon eleen: aplodit ja huutomyrsky eivät ottaneet laantuakseen. Kyyneleet virtasivat niin lavalla kuin yleisössä. Tyylikkään muistohetken jälkeen tunnelma vaihtui tyystin toiseen, kun Fredin legendaarisen euroviisun Pump pumpin (Finnhits 4) alkutahdit pärähtivät soimaan ja hilpeä festivaalitunnelma pääsi jälleen valloilleen. Elämä jatkuu.

Kai Hyttisen setissä kuultiin kolme laulua hänen hittirikkaimmilta vuosiltaan 1970-luvun alusta: Dirlanda, Flirtaten ja Nosta lippu salkoon (Finnhits 1). Kohtalokkaan ja dramaattisen Lea Lavenin tumma ääni on edelleen voimissaan. Sen kuuli erityisesti hänen lippulaivalaulussaan Tumma nainen (Finnhits 2). Laven esitti myös todellisiksi bailuklassikoiksi osoittautuneet Ei oo, ei tuu sekä Samppanjaa, jotka upposivat festivaaliyleisöön yhtä hyvin kuin juomapisteillä myytävät lonkerotölkit. Finnhits-show'ssa viimeisenä lavalle kuulutettiin suomiviihteen legenda Danny, joka esitti 1960-luvun hittinsä Kauan, Kesäkatu, Tuuliviiri ja Seitsemän kertaa seitsemän. Vaikka varsinainen finnhits-kausi alkoikin vasta 1970-luvun puolivälissä, nämä 60-luvun varhaiset pop-klassikot mielletään nykyään luontevasti finnhitsien esiasteeksi. Mutta tottahan toki Danny olisi voinut esittää Finnhits-kokoelmille päätyneitä levytyksiään, joita ovat muun muassa ikivihreä Kuusamo (Finnhits 3), vauhdikas Seikkailija (Finnhits 2) ja sähäkkä diskohitti Pelkkää tulta (I'm on fire) (Finnhits 4).

Energisen Finnhits-show'n päätyttyä yleisölle oli tarjottu juuri sitä, mitä se oli tullut hakemaankin. Nostalgiaa ja muistumia menneiltä ajoilta ainutlaatuisen koreasti tarjoiltuna. Nykypäivän tasapäistävässä musiikkitarjonnassa tällaisille nostalgiateemaisille tapahtumille on kysyntää. Mikäli tapahtuma saa tulevina vuosina jatkoa, olisi hienoa nähdä lavalla muitakin finnhits-ajan tähtiä, kuten esimerkiksi vielä täydessä iskussa olevat Eini, Freeman tai Ami Aspelund. Entä kuinka komealta kuulostaisikaan Lerin orkesterin säestämänä sellainen ehta finnhits-klassikko kuin Prinsessa '65? Solistiksi voisi saada tänä kesänä teatterinlavoilla esiintyneen Seppo Närhin.

Aiheesta muualla


Seiska.fi: Nuorena kuolleen Hanna-Riikka Siitosen laulajaisä Fredi ja laulajaystävä Nina Tapio nousivat lavalle ensi kertaa tragedian jälkeen - yleisöltä uskomaton reaktio! Katso kuvat!

Keikkatunnelmia YouTubessa


Markku Aro: Keskiyön aikaan

Päivi Kautto-Niemi: Liljankukka ja Pakoon

Päivi Kautto-Niemi: Suoraan suoneen

Kai Hyttinen: Dirlanda

Taiska: Moi moi vain, Haltin häät ja Mombasa

Vilkaisepas blogistani myös


Kuukauden levyartikkeli: Finnhits 2 (Finnlevy, 1975)

Mihin katosi Päivi Kautto-Niemi?

Dannyn keskipitkä oppimäärä

7. maaliskuuta 2015

Kuukauden levyartikkeli: Finnhits 2 (Finnlevy, 1975)

Ajattelin julkaista (ainakin tänä vuonna) joka kuun ensimmäinen lauantai kirjoituksen jostain klassikkolevystä, joka on ollut tavalla tai toisella merkittävä vuosien varrella. Sarjan aloittaa legendaarinen kokoelma, joka oli 37 vuotta Suomen kaikkien aikojen myydyin kokoelmalevy.

"Finnhits" on käsite sekä levysarjana että musiikkityylinä. Musiikkityylinä Finnhits viittaa useimmiten 1970-luvulla levytettyihin ikivihreisiin suomenkielisiin pop-iskelmiin. Esimerkiksi usein mainitaan, että Vicky Rostin ja Freemanin legendaariset hitit ovat finnhits-musiikkia tyylipuhtaimmillaan. Musiikkityylin käsitteenä "finnhitsiä" on tosin käytetty melko laveasti. Siitä on osoituksena esimerkiksi vuonna 2012 järjestetty suosittu Finnhits-kiertue, jossa esiintyivät Danny, Eini, Frederik, Vicky Rosti ja Tapani Kansa. Kyseisen kiertueen konserteissa finnhits-käsitteen alle hyväksyttiin niin Dannyn ja Tapani Kansan jo 1960-luvulla levyttämät menestyshitit kuin Einin 1980-luvun diskoiskelmät. Näin ollen esimerkiksi Dannyn Tuuliviiri tai Seitsemän kertaa seitsemän (1968) ja Einin elokuvasävelmä Kesä ja yö (1984) saivat edustaa "finnhits-musiikkia". Nurinkurisesti käsitteen alkuosalla viitataan suomalaisuuteen, vaikka finnhitsien kulta-aikana elettiin käännösiskelmien valtakautta. Toisin sanoen, vain pieni murto-osa finnhitseistä on alun perin suomalaista alkuperää.

Finnhits-musiikki mielletään kuitenkin leimallisesti 1970-lukuun tietenkin sen vuoksi, että 70-luvun jälkipuoliskolla julkaistiin legendaarista Finnhits-levysarjaa. Levysarjan ideana oli koota 16 suosioon noussutta levytystä samalle kokoelmalle. Ensimmäinen Finnhits-kokoelma ilmestyi alkuvuodesta 1975. Vuosien 1975 ja 1979 välillä julkaistiin vuosittain kaksi Finnhits-äänitettä, joten vuosikymmenen päättyessä kokoelmia oli kertynyt jo kymmenen. Sarja jatkui katkeamattomana vielä vuoteen 1981, johon mennessä julkaistiin neljä 80-luvun Finnhits -kokoelmaa. Nykyään näitä 14 kokoelmaa pidetään varsinaisina legendaarisina Finnhits-levyinä, jotka Warner Music Finland päivitti CD-formaattiin vuosina 2003–2004.

Finnhits-konseptia on pyritty elvyttämään myöhemmin. Vuosina 1983, 1984 ja 1986 vuorossa olivat Uusi Finnhits -kokoelmat. 1990-luvulla Fazer Recordsilta ilmestyi jälleen Finnhits-nimellä kolme kokoelmaa, joissa markkinoitiin levy-yhtiön suosituimpien artistien uusia levytyksiä. Vuonna 2009 Warner Music Finland julkaisi nimellä Finnhits 2.0 kokoelmia, jotka sisälsivät hittilevytyksiä mm. Chisulta, Juha Tapiolta ja Maija Vilkkumaalta. Kesällä 2010 Ilta-Sanomien sivuilla Finnhits-sarjassa esiteltiin ikivihreitä suomalaisia klassikkohittejä. Juttusarjan kylkiäisiksi Ilta-Sanomat lanseerasi yhdessä Warnerin kanssa lehtiensä oheismateriaaliksi peräti kymmenen omaa Finnhits-klassikot -CD-kokoelmaansa, joiden kansitaide mukaili alkuperäisten Finnhitsien ulkoasua. Kappalevalinnoilla ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä alkuperäisten Finnhits-levyjen kanssa.

Finnhits ei ollut suinkaan ensimmäinen LP-kokoelmasarja, johon koottiin aikansa hittejä samojen kansien alle. Suomalaiset levy-yhtiöt olivat julkaisseet aikoinaan muun muassa Huipulla- ja Toivekonsertti -kokoelmia. Finnhitsistä tuli kuitenkin kokoelmasarjoista ikimuistoisin. 1970-luvun Finnhits-kokoelmat olivat valtavia kaupallisia menestyksiä. Vinyylejä ja kasetteja ostettiin niin paljon, että kuusi ensimmäistä Finnhits-kokoelmaa saavuttivat Suomen albumilistalla ykkössijan. Finnhits-kokoelmien kohdalla ennätykselliseen suosioon johti epäilemättä osaltaan täysin mullistava ilmiö levymarkkinoilla: mainoskampanja televisiossa. Nykyaikana voi olla vaikea ymmärtää, kuinka uusien levyjen mainostaminen televisiossa on ollut aikoinaan uusi ja ennennäkemätön markkinointikeino. Finnhits-levyjen kannet erottuivat joukosta "Tuttu levy TV:stä!" -merkinnöillä. (YouTubesta löytyvät Finnhits 5 ja Finnhits 6 -kokoelmien mainokset.)

Finnhits-kokoelmista vastasi Suomen suurin levy-yhtiö Finnlevy. Edes levy-yhtiössä ei osattu aavistaa, kuinka järisyttävän seurauksen televisiomainonta voisi aiheuttaa. Teoksessa Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Gronow, Lindfors, Nyman (toim.) 2002, Tammi) Jaakko Karilainen on kuvaillut Finnlevyn henkilökunnan ajatuksia ensimmäisen Finnhits-kokoelman julkaisun aikoihin:
"Koska televisiokampanja oli kallis, jälleenmyyjät saivat normaalia pienemmät alennukset eikä levyissä ollut vaihto-oikeutta kuten tavallisesti. '[Osmo] Ruuskanen arvuutteli henkilökunnalta levyjen myyntimääriä. Oma arvioni oli 3 000, joku sanoi 700, eräs puhelinmyyjä peräti 15 000.' Karilaisen mukaan kenelläkään ei ollut mitään käsitystä televisiomainonnan vaikutuksesta tällä alalla, ja niinpä menestys ylitti hurjimmatkin arvaukset moninkertaisesti: 'Ensimmäistä levyä myytiin 98 000!'"
Ensimmäinen Finnhits-kokoelma ilmestyi kevättalvella 1975 ja se sisälsi hittilevytyksiä vuosilta 1973 ja 1974, joskin joukkoon oli eksynyt myös Kirkan Mamy blue, joka oli ikuistettu jo vuonna 1971. Vuodesta 1972 lähtien Suomen kaksi suurinta levy-yhtiötä, Finnlevy ja Scandia, kuuluivat samaan konserniin. Levy-yhtiöt kilpailivat vielä keskenään verisesti esimerkiksi käännöskappaleiden oikeuksista, mutta samaan konserniin kuuluminen mahdollisti yhteisten kokoelmien julkaisemisen. Ensimmäisellä Finnhits-kokoelmalla onkin vain Finnlevyn ja Scandian artistien levytyksiä. Tästä johtuen muutamista hiteistä ei sisällytetty suosituinta versiota. Uneen aika vaipuu, Eviva Espanja ja Niin olivat Kisun, Marionin ja Lea Lavenin hittejä, mutta artistit levyttivät kilpailevalle EMI Finland -levy-yhtiölle. Niinpä Eviva Espanja kuultiin kokoelmalla Tuula Siponiuksen tulkitsemana. Uneen aika vaipuu ja Niin -kappaleista oli valikoitu 1970-luvun alun äänikuningas Fredin cover-versiot. Suosiostaan huolimatta Fredi ei onnistunut omimaan näitä kahta levytystä omiin nimiinsä: kansa halusi kuulla hitit Kisun ja Lea Lavenin tulkitsemina.

Finnhits-kokoelma oli huikea myyntimenestys: se oli kahden kuukauden ajan Suomen myydyin albumi ja lopullinen myyntilukema hipoi silloista ennätystä. Jatkoa saatiin syksyllä 1975, jolloin ilmestyi sarjan legendaarisin julkaisu: vielä suurempaan suosioon yltänyt Finnhits 2.

Kakkososaan "liisattiin" myös konsernin ulkopuolisen EMI Finlandin levytyksiä. 16 kappaleesta peräti viisi ovat EMIn levytyksiä: El Bimbo, Hasta manana, Silloin, Sininen ja valkoinen ja Tumma nainen. Jukka Kuoppamäki on muistellut elämäkerrassaan Elämän valtatie (1998) saaneensa EMIstä moitteita, kun oli antanut luvan sisällyttää Sinisen ja valkoisen kilpailevan levy-yhtiön julkaisulla. Kuoppamäki piti itse tärkeänä, että laulu pääsisi mukaan kokoelmalle, jota oletettavasti myytäisiin hyvin. Lopulta kokoelmalle päätyi kuitenkin neljä muutakin EMI-hittiä. Ilmeisesti EMIssäkin lopulta ymmärrettiin levy-yhtiöiden välisen yhteistyön potentiaali ja kenties finnhits-näkyvyyden uskottiin hyödyntävän yhtiön artisteja. Finnhits 2 -kokoelman ainoa selkeä coverlevytys on levyn päätösraita Kalliolle, kukkulalle. KOM-teatterin Love Recordsille ikuistama unohtumaton esitys (1972) on kokoelmalla korvattu mystisen ABC-kuoron vähemmän ylevänä versiona. ABC-kuorosta en tiedä muuta kuin että sen nimissä on julkaistu vain kaksi levytystä. Tämän Kalliolle kukkulalle -versionnin lisäksi kuoro levytti oman näkemyksensä Ruusuja hopeamaljassa -ikivihreästä kokoelmalle Listoilla 4.

Finnhits 2 tarjoaa oivallisen läpileikkauksen 1970-luvun puolivälin kotimaisen pop-iskelmän menestyksiin. Suomirock on tässä vaiheessa jätetty Finnhits-käsitteen ulkopuolelle, joten levyllä ei kuulla esimerkiksi Hectoria, Juice Leskistä saati Hurriganesia, Sleepy Sleepersistä puhumattakaan. Toki syynä saattaa olla "väärät" levy-yhtiöt. Hector levytti PSO:lle, Juice ja Hurriganes taas olivat Love Recordsin artisteja. Sleepy Sleepers sen sijaan levytti EMIlle, jonka levytyksiä päätyi Finnhits 2:lle, mutta kenties kokoelman kokoajat olivat sitä mieltä, ettei epäsovinnainen Kuka mitä häh sopinut samaan kokonaisuuteen Katri Helenan ja Jukka Kuoppamäen kanssa.

Finnhits 2 -kokoelman menestyneimmät kappaleet ovat eittämättä Marionin El Bimbo ja Katri Helenan Vasten auringon siltaa, jotka olivat suurhittejä vuonna 1975. El Bimbo oli ollut peräti kolme kuukautta Suomen listaykkönen maaliskuusta toukokuuhun. Vasten auringon siltaa oli taas usean kuukauden ajan listoilla kakkos- ja kolmossijoilla. Leidit ovat kokoelmalla muutenkin hyvin edustettuina, sillä mukana on myös Lea Lavenin tavaramerkkihitti Tumma nainen syksyltä 1974. Mielenkiintoista kyllä, Scandian artisti Ami Aspelund oli levyttänyt Tumman naisen – itse asiassa hän on kappaleen ensilevyttäjä, sillä hänen versionsa julkaistiin ennen Lea Lavenin levytystä! – mutta kansa oli ottanut Lavenin version omakseen ja se päätyi myös tälle kokoelmalle, vaikka Laven oli EMIn artisti.

Varsinaisten listamenestysten ohella kokoelmalla on muutama hieman vanhempi levytys, jotka eivät olleet aikoinaan kummoisia listahittejä, mutta ovat sittemmin osoittautuneet ikivihreiksi. Yksi näistä on kokoelman varhaisin levytys, jo edellä mainittu Sininen ja valkoinen, joka levytettiin jo vuonna 1972. Jukka Kuoppamäki voitti Sinisellä ja valkoisella Itämeren maiden iskelmäfestivaalit Rostockissa 1972. Kappale julkaistiin Kuoppamäen syksyllä 1972 ilmestyneellä albumilla Valtatie, mutta laulun vastaanotto jäi tuoreeltaan vaatimattomaksi. Sininen ja valkoinen nousi listoille vasta seuraavan vuoden puolella, eikä se silloinkaan ollut mikään menestystarina. Laulun paras listasijoitus oli vasta 17. sija singlelistalla elokuussa 1973. Vaatimattomasta listamenestyksestä huolimatta laulu jäi suomalaisten mieliin, mistä lienee yhtenä osoituksena laulun julkaiseminen kolme vuotta ilmestymisensä jälkeen tällä kokoelmalla. Yhtä lailla on täysin mahdollista, että laulun kohoamista ikivihreäksi kansallisaarteeksi on saattanut edesauttaa juuri sen sisällyttäminen tälle erinomaisesti myyneelle kokoelmalevylle. Sininen ja valkoinen on malliesimerkki iskelmästä, joka voi nousta koko kansan tuntemaksi ikoniseksi klassikoksi, vaikka se ilmestymishetkellään ei olisikaan listamenestys. Muita vastaavanlaisia ikivihreitä ovat muun muassa esimerkiksi Aikuinen nainen, Juicen Syksyn sävel tai Juha Vainion tunnetuimmat levytykset.

Toinen hieman jälkijunassa tälle kokoelmalle päätynyt levytys on vuonna 1973 ilmestynyt Tapani Kansan Sä luota päivään nousevaan, joka on artistin itsensä kääntämä suomenkielinen versio italialaistähti Gianni Morandin hitistä Il mondo cambierà. Kansan levytys ei aikoinaan noussut listoille lainkaan, mutta laulu on vuosien saatossa osoittautunut iskelmäsuosikiksi, joka on jäänyt Tapani Kansan keikkaohjelmistoon vakituisesti. Laulu oli mukana muun muassa hänen 40-vuotisjuhlakiertueensa ohjelmistossa vuonna 2007.

Myös Euroviisut ovat hyvin edustettuna Finnhits 2 -kokoelmalla. Mukaan on valikoitu suomenkieliset versiot vuoden 1975 Eurovision laulukilpailuissa kolmen parhaan joukkoon sijoittuneista kappaleista, jotka menestyivät hienosti myös originaaleina Suomen singlelistalla. ABBAn edellisen vuoden voiton vanavedessä laulukilpailu eli kaupallista huippuaikaansa. Parhaiten suomalaisten mieliin vuoden viisusadosta oli kolmanneksi sijoittunut Italian edustussävelmä Era, jonka esittivät Wess & Dori Ghezzi. Kilpailussa Suomen raati antoi Eralle täydet 12 pistettä, ja laulu ylsi Suomen singlelistalla peräti toiseksi. Finnhits 2 -kokoelmalla julkaistiin Marionin ja Kirkan suomenkielinen versio Silloin, joka on ainakin omasta mielestäni kaikkien aikojen onnistuneimpia euroviisukäännöksiä. Vuoden voittokappale Ding-a-dong menestyi listoilla suomeksi niin ikään Marionin levyttämänä, mutta tällä kokoelmalla voittoisan viisun esittikin suomeksi Finnlevyn uusi artistikiinnitys Hanne, jonka omat menestyshitit olivat vielä edessä. Marionilta oli kokoelmalla jo kaksi muutakin levytystä, joten kenties tästä syystä kokoelmalle poimittiin vähemmän tunnetun artistin versio. Vaikka Marionin versio pärjäsi aikoinaan listoilla, Finnhits 2 -kokoelman myötä monet suomalaiset mieltävät nykyään Ding-a-dongin Hannen hitiksi. Mainittakoon, että Silloin-kappaleen levyttivät duettona Finnlevylle Hanne ja Kai Hyttinen, mutta kokoelman kokoajat suosivat Marionin ja Kirkan EMIlle levyttämää versiota. Hyttisen Kuju pääsee kuitenkin kokoelmalla ääneen kappaleessa Saanhan olla hän, joka on suomenkielinen versio tuon vuoden toiseksi sijoittuneesta Britannian viisusta Let me be the one, jonka esitti The Shadows. Tämän laulun levyttivät suomeksi monet mieslaulajat, mutta ainakin oman käsitykseni mukaan kappale on aina mielletty nimenomaan Hyttisen Kaitsun hitiksi. Suomen omaa kyseisen vuoden euroviisua – Pihasoittajien Viulu-ukkoa – ei Finnhits 2 -kokoelmalle sisällytetty, kenties sen vuoksi, että yhtye levytti Love Recordsille. Sen sijaan Suomen karsinnassa toiseksi sijoittunut, viihtellisempää tyyliä edustanut Dannyn Seikkailija on kelpuutettu mukaan.

1970-luvun alkupuoliskolla ylivoimaisesti suosituin iskelmälaulaja oli ehdottomasti Fredi. Finnhits-sarjan kakkoslevyllä Fredi pääsee ääneen peräti kolmella raidalla. Levytyksistä kaksi on valikoitu hänen timanttia myyneeltä pitkäsoitoltaan Avaa sydämesi mulle (1974): levyn ikivihreä nimikkobiisi sekä Vihreät niityt, eli The Brothers Fourin ikivihreä Green Fields, jonka muun muassa Olavi Virta oli levyttänyt upeasti neliäänisesti suomeksi vuonna 1961. Fredin 1970-luvun albumit sisälsivät versioita vanhoista ikivihreistä, joista muutamat nousivat uusien levytysten ansiosta uuteen suosioon. Tulkinta on Frediä parhaimmillaan, joten ei ole mikään ihme, että Vihreät niityt menestyi jälleen Fredin uudelleenpäivityksen myötä. Kolmas Fredi-levytys on Kivikasvojen legendaarinen Tankeros love, jonka inspiraation lähteenä oli Ahti Karjalaisen tankeroenglanti. Tankeros love nousi maaliskuussa 1975 Suomen singlelistalla peräti toiseksi, mutta laulua ei julkaistu millään pitkäsoitolla. Finnhits 2 -kokoelman avulla monet suomalaiset saivat tämänkin suomalaisen huumorimusiikin merkkipaalun levyhyllyynsä. Finnhits 2 esitteli täten Fredin vakavamman ja kepeämmän puolen.

1970-luvun puolivälissä diskomusiikki alkoi nostaa päätään. Finnhits 2 -kokoelmalla orastavasta diskobuumista vastaavat Frederik sekä Rolf Bergström ja Pyhimykset. Reetun hitti on Carl Douglasin Kung Fu Fighting eli suomeksi Kung Fu taistelee. Rolf Bergström ja Pyhimykset taas esittävät suomeksi kappaleen, jota yleisesti pidetään kaikkien aikojen ensimmäisenä diskoilmiön menestyksenä eli George McCraen vuoden 1974 superhitin Rock your baby, suomeksi Rokkibaby. Molemmat näistä varhaisista diskoklassikoista olivat listaykkösiä sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa.

Finnhits 2 oli todellinen menestystarina ja Finnhits-levysarjan lopullinen läpimurto, sillä kokoelmaa myytiin nopeassa ajassa häkellyttävät 150 000 äänitettä. Levy ilmestyi syyskuussa 1975 ja nousi välittömästi Suomen myydyimmäksi albumiksi, kunnes Hurriganesin Crazy Days syrjäytti sen ykköspallilta loppuvuodesta. Finnhits 2 oli pitkään Suomen kaikkien aikojen myydyin kokoelmalevy ja yleisesti uskottiinkin, ettei mikään voisi päihittää sen ykkössijaa, varsinkin kun fyysisten äänitteiden myyntiluvut alkoivat romahtaa 2000-luvulla. Vuonna 2012 tapahtui kuitenkin ihme, jonka sai aikaiseksi televisio-ohjelma Vain elämää. Vain elämää ensimmäisen tuotantokauden ensimmäinen kokoelma on tähän päivään mennessä kohonnut Suomen kaikkien aikojen kuudenneksi myydyimmäksi albumiksi uskomattomalla 177 000 kappaleen myyntimenekillä. Vaikka Finnhits 2:n ja Vain elämään välillä oli kulunut 37 vuotta, vanha lainalaisuus päti yhä: televisio luo ilmiöitä – ja tuote on jotakin, kun se on tuttu tv:stä.




Aiheesta muualla:

Listablogi – Variöösi 2: Finnhits

Juhani Forsman ja Marianne Mattila: Ihanat ja vihatut – Finnhits oli nostalgiaa joka elää edelleen (Yle.fi 29.11.2012)

Vexi Salmi: Finnhits (Apu 5.6.2014)