Näytetään tekstit, joissa on tunniste Päivi Kautto-Niemi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Päivi Kautto-Niemi. Näytä kaikki tekstit

13. elokuuta 2018

Finnhits-festivaali on kunnianosoitus popiskelmän kultakaudelle

© Henrik Stier / hesti.fi

Tuskin saattoi levy-yhtiö Fazer Finnlevyn henkilökunta aavistaa, mitä sai aikaiseksi lanseerattuaan 1970-luvun puolivälissä uuden kokoelmalevysarjan, jolle annettiin nimeksi Finnhits. Alkuvuodesta 1975 julkaistun ensimmäisen Finnhits-kokoelman, johon koottiin 16 aikansa suurhittiä, menekki ylitti odotukset moninkertaisesti. Vinyylejä ja kasetteja ostettiin miltei ilmiömäiset 100 000 äänitettä. Finnhits-kokoelma oli ensimmäinen suomalainen äänilevy, jota mainostettiin näyttävästi televisiossa. Televisiomainonnan voima äimistytti levy-yhtiön edustajat. Syksyllä 1975 julkaistu kokoelmasarjan toinen osa myi uskomattomat 150 000 kappaletta. Vuosien 1975 ja 1981 välillä ilmestyi vuosittain kaksi Finnhits-kokoelmaa. Levyjen menestys jatkui huikeana: seitsemän ensimmäistä Finnhits-sarjan julkaisua nousivat Suomen albumilistan ykkösiksi. Finnhits-levyjen suuri suosio on aiheuttanut ilmiön, minkä seurauksena 70-luvun jälkipuoliskon pop-iskelmiä on alettu kutsua "finnhits"-musiikiksi. Kun Chicago kuoli, Ajetaan tandemilla, Mombasa, Kuusamo... kaikki nykypäivän kriteereillä tyylipuhdasta finnhits-musiikkia!

Jämsän Himoksella järjestettävä iskelmäfestivaalien uusi tulokas pyrkii tekemään kunniaa juuri finnhits-aikakauden musiikille. Ensimmäinen Finnhits-festivaali järjestettiin viime vuoden elokuussa. Tapahtuma sai runsaasti kehuja muun muassa ainutlaatuisesta tunnelmasta, joten festivaali päätettiin järjestää tänä vuonna uudestaan. Himoksella kokoonnuttiin finnhitsien merkeissä jälleen viime viikonloppuna.

Kaksipäiväinen Finnhits-festivaali kokoaa taitavasti suomalaisen (pop)iskelmän kehityskaaren eilen ja tänään. Kumpanakin festivaalipäivänä lavalla nähtiin muutaman esiintyjän oma konsertti, mutta molempina iltoina ohjelma huipentui huikeaan Finnhits-show'hun.

Ensimmäisen festivaalipäivän korkkasivat Matti & Teppo. Turkulainen veljesduo lukeutuu niiden kestosuosikkien joukkoon, joka edelleen tänä päivänä saa tanssilavat ääriään myöten täyteen ja esiintyy loppuunmyydyille konserttisaleille. Matin ja Tepon hyväntuulisen keikan myötä tunnelma nousuhumalaisen festariyleisön keskuudessa nousi hetkessä kattoon. Ruohosten veljesten festarikeikka oli hyvin samanlainen kuin muutkin heidän esiintymisensä nykyään. Ohjelmisto painottui tämän vuosituhannen puolella levytettyihin tanssittaviin ja nopeisiin kappaleisiin. Tunnetuimmat ikivihreät säästettiin sokeriksi pohjalle keikkasetin loppuun.

Pepe Willberg on edelleen valovoimainen esiintyjä, jonka mykistävän upea lauluääni kuulostaa vain vuosi vuodelta komeammalta, vaikka tänä vuonna mittariin kertyy ikää jo kunnioitettavat 72 vuotta. Pepe esiintyi festivaaleilla tasokkaan seitsemänhenkisen yhtyeensä kanssa Matin ja Tepon jälkeen. Willbergin keikka loi mielenkiintoisen katsauksen sofistikoituneen suomipopin menneisyyteen ja nykyisyyteen. 1970-luvun Paradise-hitit Elämältä kaiken sain ja Aamu (Finnhits 1) ja Pepen soolouran finnhits-kappaleet – kuten Hermes (Finnhits 4) ja Olet mulle maailmain (Finnhits 8) – vuorottelivat luontevasti neljän vuoden takaisen Pepe & Saimaa -menestyslevyn mahtipontisten sävelmien kanssa. Willbergin repertuaari on aina ollut häkellyttävän monipuolinen ja sen vuoksi olikin hienoa, ettei hän Finnhits-festivaalissakaan kaihtanut esittää vaativampaa musiikkia: kun Sinua, sinua rakastan -alkutahdit alkoivat, bailaava festariyleisö rauhoittui ja pariskunnat alkoivat tanssia herkästi hitaita.

Lauantaina väkeä Himokselle houkuttelivat uudemmat nimet Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani sekä Juha Tapio, jotka molemmat kuuluvat tämän hetken suosituimpiin lavaesiintyjiin. Nostalgiannälkäisille oman settinsä lauantain ohjelmistossa tarjosi Jukka Kuoppamäki, jonka ääni edelleen kantaa upeasti ja soi kauniisti. Kuoppamäen keikka tarjosi käänteisen aikamatkan. Hän aloitti uusimmista 2000-luvun radiohiteistään ja eteni 90-luvun "comeback"-kautensa tanssittavien kappaleiden myötä 60- ja 70-lukujen ikivihreisiin. Ja tekijänoikeudella Kuoppamäki tulkitsee muille laulajille kynäilemänsä kappaleet Satulinna, Anna mulle tähtitaivas ja Ei kauniimpaa – jotka tosin Kuoppis on itsekin levyttänyt omille levyilleen. Kuoppamäen lyhyissä ja ytimekkäissä keikkaspiikeissä korostui erittäin osuvasti, minkä vuoksi tällainen tapahtuma on tarpeellinen: kun perinteiset radiokanavatkaan eivät enää soita iskelmää, on hienoa, että edes Finnhits-festivaali tarjoaa väylän, jossa voi nauttia menneiden vuosikymmenien hienosta iskelmämusiikista.

Markku Aro polkasi vauhdikkaan Finnhits-
show'n käyntiin hitillään Hyvännäköinen.
Koko tapahtuman ehdoton kohokohta oli kuitenkin molempina iltoina järjestetty huikean energinen Finnhits-show, jota tähdittivät Markku Aro, Päivi Kautto-Niemi, Kai Hyttinen, Lea Laven, Fredi, Taiska ja Danny. Show'ta säesti Leri Leskisen johtama 16 hengen mahtava Finnhits-orkesteri – jäseniä on siis yhtä paljon kuin lauluja Finnhits-kokoelmalla. Laaja orkesteri teki kunniaa menneiden vuosikymmenien klassikoille. 1970-luvun jälkipuoliskolla – ennen 80-luvun koneiskelmän aikakautta – kepeimpiäkin pop-renkutuksia säestettiin suurilla kokoonpanoilla: useita tuon aikakauden iskelmälevyjä saattoi säestää peräti 12-henkinen jousiryhmä ja viiden hengen puhallinsektio. Leri Leskisen laajan orkesterin tavoitteena olikin luoda autenttinen finnhits-soundi. Leskinen totesi ennen festivaalia Keskisuomalaisen haastattelussa:
"Minulla on suuret tunteet pelissä, sillä finnhitit ovat musiikkia lapsuudestani. Jo sen takia diggaan soittaa niitä. Olen pyrkinyt sovittamaan kappaleet mahdollisimman huolellisesti. On tärkeää, että kuulijalle syntyy mielikuva kuulla ne samankaltaisina kuin aikoinaan 70–80-luvuilla."
Orkesteri teki laadukasta työtä. Sovitukset olivat erinomaisen mukaansatempaavia. Finnhits-show'n aikana jokainen esiintyjä vuorollaan kiitteli vuolaasti harvinaislaatuista mahdollisuutta päästä esiintymään niin ison ja korkeatasoisen bändin kanssa. "Sehän on kuin taivas", luonnehti Taiska orkesteria ennen lauantain show'n alkamista. Erityisen huomion Leskisen orkesterissa saivat kolmen hengen puhallinpoppoo ja upea jousikvartetti, jonka ansiosta Dirlandan kuuluisa viulusäestys, Keskiyön aikaan viipyilevä välisoitto tai Päivin Liljankukan haastavat diskoviuluarrit kuulostivat yhtä muhkeilta kuin alkuperäisissä yli 40 vuoden takaisissa levytyksissä.

Finnhits-show'ssa ainutlaatuisen hienoa oli nähdä lavalla laulajia, jotka keikkailevat nykyään harvakseltaan. Esimerkiksi Taiska ja Kuju Hyttinen ovat lopettaneet jo kauan sitten lavojen kiertämisen ja esiintyvät enää vain tarkkaan valituissa tilaisuuksissa. Finnhits-show'n todellinen helmi oli ehdottomasti Päivi Kautto-Niemen esiintyminen. Päivi oli 1970-luvun viimeisinä vuosina diskoiskelmän tyylipuhtain edustaja ja yksi Suomen suosituimpia iskelmälaulajia. Hän ei ole paistatellut julkisuuden valokeilassa moneen vuosikymmeneen, mutta nyt hän sai tilaisuuden esiintyä pitkästä aikaa hurmioituneelle yleisölle. Festivaalin juontaja Timo Virkkula juonsi Päivi Kautto-Niemen lavalle mainitsemalla, että kaikki laulajat eivät ole nousseet kansakunnan kaapin päälle, mutta kun yleisö kuulee näiden laulajien sävelmät, ne vievät välittömästi finnhits-aikakauden kultaisimpiin muistoihin. Ja juuri näin tapahtui: Päivi saapui lavalle, orkesteri aloitti soittamaan Liljankukkaa ja nopeasti parituhatpäinen festivaaliyleisö yhtyi laulamaan hurmoksessa Päivin läpimurtohittiä vuodelta 1977. Päivin tulkitsema ja Paul Fagerlundin sovittama diskoversio Liljankukka-ikivihreästä oli aikoinaan jukeboksien toiseksi kuunnelluin levy ja Finnhits 6 -kokoelman televisiomainoksessa se tavoitti miljoonat suomalaiset. Päivin levytys on jäänyt pysyvästi niin kutsuttuun kansakunnan salaiseen muistiin ja sen vuoksi vielä 41 vuoden jälkeen laulu saa festivaaliyleisön raikuvaan yhteislauluun. Päivi lauloi kaksi muutakin finnhits-hittiään Suoraan suoneen (Finnhits 8) ja Pakoon (80-luvun Finnhits 1). Tukena lavalla oli aviomies Jussi Niemi, jonka kanssa hän on tehnyt musiikillista yhteistyötä jo yli 40 vuotta. Ja onhan Jussi Niemi mitä sopivin esiintyjä finnhits-lavalle. Julkaistiinhan hänen Gulliver-yhtyeensä levytys Besame mucho aikoinaan Finnhits 6 -kokoelmalla.

Taiskan eleganssia Finnhits-festivaaleilla.
Taiskan Virkkula kuulutti lavalle "tyylipuhtaana finnhits-äänenä" ja "paljasjalkaisena finnhits-artistina". Taiskan ensimmäinen aktiivikausi ajoittuukin juuri 1970-luvun jälkipuoliskolle ja 1980-luvun alkuun, jolloin legendaarisia Finnhits-kokoelmia julkaistiin. Taiskan keikkaosuudessa saatiin huomata, kuinka hänen 1970-luvun hittinsä Mombasa (Finnhits 4), Moi moi vain (Finnhits 5) ja Haltin häät ovat juurtuneet syvälle suomalaisten mieliin todellisina elämää suurempina iskelminä.

Muutoin varsin riehakkaan Finnhits-show'n tunnelman herkisti Fredin esiintymisvuoro. Fredin koskettava tulkinta Kolmatta linjaa takaisin -klassikosta sai yleisön jähmettymään ja kuuntelemaan herkeämättä elämänmakuista tulkintaa ja tarinaa. Eturivin vahvasti humaltunut mieskaksikkokin vaikeni, kunnes esityksen päätyttyä molemmat toteavat: "On se kova! On se jumalauta kova!" Festivaalikansa kuunteli hievahtamatta myös ikivihreän elokuvasävelmän Puhu hiljaa rakkaudesta, jonka vahvassa tulkinnassa – ja etenkin huimassa loppurevittelyssä – oli kuultavissa vanhan hyvän ajan Fredi-soundia. Fredi nousi Finnhits-festivaaleilla ensimmäistä kertaa lavalle tyttärensä Hanna-Riikka Siitosen traagisen poismenon jälkeen. Fredi otti lavalla viereensä Leri Leskisen orkesterissa taustalaulajan virkaa hoitaneen Nina Tapion, joka muodosti Hanna-Riikka Siitosen kanssa legendaarisen Taikapeili-duon. Sanoja ei tarvita, eikä mitään tarvitse alleviivata. Illan herkin hetki saavutti yleisöltä uskomattoman myötätunnon eleen: aplodit ja huutomyrsky eivät ottaneet laantuakseen. Kyyneleet virtasivat niin lavalla kuin yleisössä. Tyylikkään muistohetken jälkeen tunnelma vaihtui tyystin toiseen, kun Fredin legendaarisen euroviisun Pump pumpin (Finnhits 4) alkutahdit pärähtivät soimaan ja hilpeä festivaalitunnelma pääsi jälleen valloilleen. Elämä jatkuu.

Kai Hyttisen setissä kuultiin kolme laulua hänen hittirikkaimmilta vuosiltaan 1970-luvun alusta: Dirlanda, Flirtaten ja Nosta lippu salkoon (Finnhits 1). Kohtalokkaan ja dramaattisen Lea Lavenin tumma ääni on edelleen voimissaan. Sen kuuli erityisesti hänen lippulaivalaulussaan Tumma nainen (Finnhits 2). Laven esitti myös todellisiksi bailuklassikoiksi osoittautuneet Ei oo, ei tuu sekä Samppanjaa, jotka upposivat festivaaliyleisöön yhtä hyvin kuin juomapisteillä myytävät lonkerotölkit. Finnhits-show'ssa viimeisenä lavalle kuulutettiin suomiviihteen legenda Danny, joka esitti 1960-luvun hittinsä Kauan, Kesäkatu, Tuuliviiri ja Seitsemän kertaa seitsemän. Vaikka varsinainen finnhits-kausi alkoikin vasta 1970-luvun puolivälissä, nämä 60-luvun varhaiset pop-klassikot mielletään nykyään luontevasti finnhitsien esiasteeksi. Mutta tottahan toki Danny olisi voinut esittää Finnhits-kokoelmille päätyneitä levytyksiään, joita ovat muun muassa ikivihreä Kuusamo (Finnhits 3), vauhdikas Seikkailija (Finnhits 2) ja sähäkkä diskohitti Pelkkää tulta (I'm on fire) (Finnhits 4).

Energisen Finnhits-show'n päätyttyä yleisölle oli tarjottu juuri sitä, mitä se oli tullut hakemaankin. Nostalgiaa ja muistumia menneiltä ajoilta ainutlaatuisen koreasti tarjoiltuna. Nykypäivän tasapäistävässä musiikkitarjonnassa tällaisille nostalgiateemaisille tapahtumille on kysyntää. Mikäli tapahtuma saa tulevina vuosina jatkoa, olisi hienoa nähdä lavalla muitakin finnhits-ajan tähtiä, kuten esimerkiksi vielä täydessä iskussa olevat Eini, Freeman tai Ami Aspelund. Entä kuinka komealta kuulostaisikaan Lerin orkesterin säestämänä sellainen ehta finnhits-klassikko kuin Prinsessa '65? Solistiksi voisi saada tänä kesänä teatterinlavoilla esiintyneen Seppo Närhin.

Aiheesta muualla


Seiska.fi: Nuorena kuolleen Hanna-Riikka Siitosen laulajaisä Fredi ja laulajaystävä Nina Tapio nousivat lavalle ensi kertaa tragedian jälkeen - yleisöltä uskomaton reaktio! Katso kuvat!

Keikkatunnelmia YouTubessa


Markku Aro: Keskiyön aikaan

Päivi Kautto-Niemi: Liljankukka ja Pakoon

Päivi Kautto-Niemi: Suoraan suoneen

Kai Hyttinen: Dirlanda

Taiska: Moi moi vain, Haltin häät ja Mombasa

Vilkaisepas blogistani myös


Kuukauden levyartikkeli: Finnhits 2 (Finnlevy, 1975)

Mihin katosi Päivi Kautto-Niemi?

Dannyn keskipitkä oppimäärä

27. elokuuta 2016

Mihin katosi Päivi Kautto-Niemi?

Suomidiskoteema Finnhitsaaja-blogissa jatkuu. Päivi Kautto-Niemi nousi suosioon 1970-luvun lopulla diskokuumeen jyllätessä kuumimmillaan. Muutaman vuoden ajan hän oli todellinen suomalaisen diskomusiikin ylipapitar, kunnes ura yhtäkkiä tyssäsi kuin seinään. On korkea aika palauttaa mieliin Päivin diskontäyteiset levytykset ja ottaa selvää, mitä hän on tehnyt aktiiviuransa jälkeen.

Keskisuomalainen Päivi Kautto nousi suomalaisen kevyen musiikin tähtitaivaalle pikkuhiljaa 1970-luvun edetessä. Vuosikymmenen alkupuoliskolla hän esiintyi taustalaulajana muun muassa Dannyn ja Markku Aron kesäkiertueilla. Ensimmäinen merkittävä valtakunnallinen esiintyminen oli vuonna 1973 Suomen euroviisukarsinnoissa Dannyn Galileo Galilei -esityksen taustakuorossa. 70-luvun puolivälin jälkeen Päivi päätyi kapellimestari Risto Hiltusen kokoamaan Laulavat Hiltuset -lauluyhtyeeseen, joka esiintyi säännöllisesti televisiossa. Vuonna 1977 erään televisioesiintymisen myötä Vexi Salmi kiinnitti huomionsa Päiviin. Seuraavana päivänä päästiin jälleen toteamaan, kuinka Suomi on todella pieni maa. Studiosessiossa Salmi hehkutti televisiossa näkemäänsä lahjakasta laulajatarta, jolloin muusikko Jussi Niemi pääsi toteamaan: "Se on minun kihlattuni!" Eipä mennyt aikaakaan, kun Päivi saapui Finnlevylle koelauluun. Sekä Salmi että Toivo Kärki vakuuttuivat välittömästi Päivin kyvyistä ja hänen kanssaan solmittiin viiden vuoden levytyssopimus.

Vuonna 1977 diskobuumi oli rantautunut vahvasti ja väkevästi Suomeen. Boney M. ja ABBA menestyivät erinomaisesti Suomen albumilistoilla. Kotimainen pop-iskelmätuotanto alkoi ottaa yhä enemmän vaikutteita maailmalla villitsevästä trendikkäästä musiikkityylistä. Niinpä oli luontevaa, että Päivin artistiprofiili muovattiin ajan hengen mukaisesti diskomusiikin ympärille. Päivi oli ensimmäisiä suomalaisia artisteja, joka saatettiin kategorisoida suoraan diskoartistiksi ilman minkäänlaisia muttia. Toki monet muutkin suomalaiset pop-iskelmätähdet saivat 1970-luvun viimeisinä vuosina levytettäväkseen diskovaikutteista musiikkia, mutta Päivi edusti tyylipuhdasta diskoaikakauden artistia.

Yksi diskon aikakauden ominaispiirteitä oli vanhojen ikivihreiden ja klassikoiden päivittäminen diskoasuun. Eräänä esimerkkinä voisi mainita Santa Esmeralda -yhtyeen, joka nousi suosioon levyttämällä diskoversioita 1960-luvun ikivihreistä, kuten House of the Rising Sun ja Don't let me be misunderstood. Sangen suosittu oli myös esimerkiksi Eruption-yhtyeen versio Neil Sedakan klassikosta One way ticket. Ikivihreiden diskoversioista tehtiin suomalaiset vastineet, joissa hyödynnettiin näiden laulujen alkuperäisiä suomenkielisiä käännöksiä. Niinpä Vicky Rosti levytti Santa Esmeraldan version mukaisesti Lasse Mårtensonin sanoittaman Nousevan auringon talon ja Taiska toisen Santa Esmeralda -menestyksen Don't let me be misunderstood, johon Pertti Reponen oli jo aikoinaan kirjoittanut suomenkielisen käännöksen Sä vain tiedät mistä aloittaa. One way ticket to the bluesin oli ensimmäisenä levyttänyt suomeksi Theresa Rosenius vuonna 1965 Saukin kynäilemällä tekstillä Menolippu. Eruptionin version myötä Saukin sanoittama Menolippu herätettiin uudestaan henkiin, ja sekä Satu Pentikäinen että Vicky Rosti levyttivät siitä diskoversiot vuonna 1979.

Päivin esikoisalbumi julkaistiin 1977.
Myös Päivin levytysura alkoi ikivihreiden tuunaamisella diskoasuun. Ensimmäinen levytys keväällä 1977 oli suomenkielinen versio Bobby Hebbin 1960-luvun ikivihreästä Sunny, joka oli noussut uuteen suosioon Boney M.:n diskoversion myötä. Päivin versio disko-Sunnysta herätti musiikkibisneksen kiinnostuksen, ja Lea Laven levytti laulusta kilpailevan version toiselle levy-yhtiölle. Seuraava single osuikin sitten kultasuoneen. Finnlevyllä oivallettiin, että kotimaisiakin ikivihreitä voisi modernisoida diskoversioiksi. Niinpä Paul Fagerlund päivitti Toivo Kärjen klassikkosävellykseen Liljankukka ajan hengen mukaisen diskosovituksen puhaltimineen ja viuluineen. Päivin versio yli 30 vuotta vanhasta ikivihreästä nousi suosioon. Jukebokseissa Liljankukka oli parhaimmillaan maamme toiseksi kuunnelluin kappale. Levytys julkaistiin myös albumilistan ykköseksi yltäneellä Finnhits 6 -kokoelmalla. Päivin kasvot tulivat tutuiksi miljoonille suomalaisille, kun hän oli mukana kokoelmajulkaisun televisiomainoksessa, jossa "musta limousine" hänet vei pois, eikä ajajaa nähnyt kukaan... Uusi tähti suomalaisen pop-iskelmän taivaalle oli syttynyt. Kesällä 1977 julkaistiin Vexi Salmen tuottama Päivin esikoisalbumi Päivi, joka sisälsi edellä mainitun kahden singlelevytyksen lisäksi muun muassa diskoversiot ikivihreistä Surujen kitara ja Saanhan viimeisen tanssin.

Päivin toinen albumi Sun luokses jään julkaistiin kesällä 1978. Albumin vetonaulana toimi singlelohkaisu ja aloitusraita Suoraan suoneen, joka on suomenkielinen versio Judy Cheeksin tiukasta diskohitistä Mellow lovin'. Suoraan suoneen menestyi hyvin muun muassa Jokamiehen listalla ja se julkaistiin Finnhits 8 -kokoelmalla. Päivin toiselta albumilta voisi nostaa esille myös esimerkiksi laulun Vie paratiisiin, joka on suomenkielinen versio Kelly Marien levytyksestä Take me to paradise. Levytys on tyylipuhdas näyte sen aikaisesta modernista diskomusiikista, joka on todella sitä itseään. Päivi oli mitä luontevin esittäjä, kun angloamerikkalaisia ja keskieurooppalaisia diskomenestyksiä käännettiin suomeksi. Liljankukan menestysreseptiä pyrittiin jatkamaan kakkoslevyllä versioimalla Kärki-ikivihreä Tulenliekki, johon Kim Kuusi laati onnistuneen diskosovituksen. Sun luokses jään -albumi on muuten kaikkien aikojen ensimmäinen levy, jonka pitkän päivätyön musiikkibisneksessä tehnyt Esa Nieminen on tuottanut.

Vaikka Päivin albumit eivät olleetkaan mitään varsinaisia listamenestyksiä, hän oli 70-luvun viimeisinä vuosina Suomen iskelmännälkäisen kansan suurimpia suosikkilaulajia. Keikkakalenteri täyttyi ääriään myöten ja Päivi kierteli Renault'llaan Suomen tanssilavoja ja ravintoloita uutterammin kuin yksikään toinen aikansa iskelmälaulaja. Vaikka suomalaisen musiikin historiikeissa 1970-luvun viimeisistä vuosista tuodaan useimmiten esille lähinnä punk- ja rockabilly-ilmiöt, Päivi tarjosi sellaista musiikkia, mitä niin kutsutut "kansan syvät rivit" halusivat näinä aikoina kuunnella vapaa-aikanaan töiden ja muiden velvollisuuksien jälkeen: konstailematonta ja tanssittavaa kevyttä musiikkia, aikansa bailausmusiikkia. Päivi on muistellut 1970-luvun lopun hektisiä keikkavuosiaan antoisana ja kiehtovana mutta myös rankkana elämänvaiheena. Hän on lukuisissa haastatteluissa maininnut uransa suurimpana saavutuksena sen, että säilyi näistä vauhtivuosista "selväpäisenä" eikä harhautunut sensaatiomaiseen julkkiselämään.

Päivin kolmas albumi Sillä siisti julkaistiin syksyllä 1979. Albumin suurin hitti oli levyn tuottajan Esa Niemisen sävellys Pakoon, jolla Päivi kilpaili saman vuoden Syksyn sävelessä sijoittuen mainiosti neljänneksi. Vaikka vuoden 1979 Syksyn sävelen tasoa on moitittu heikkotasoiseksi, ohjelma oli edelleen kansan keskuudessa erittäin suosittu, joten kilpailussa esiintyminen oli oiva markkinointitilaisuus, mikä takasi valtakunnallisen julkisuuden. Ja vaikka Suomessa elettiin 1970-luvun viimeisinä vuosina melkoista diskokuumetta, Päivin Pakoon oli tuon vuoden kilpailussa ainoa ehdokas, joka tarjosi tätä muodikasta musiikkityyliä. Syksyn sävel ei jäänyt ainoaksi laulukilpailuksi Päivin uralla, sillä vuoden 1979 lopussa Päivi edusti Suomea Soulissa Etelä-Koreassa World Song Festivalissa, jossa hän esitti kolmannen albuminsa kappaleet Sillä siisti ja Pienet silmät ja suu. Tätä Korean-esiintymistään Päivi pitää yhtenä uransa suurimpana kohokohtana. Päivin kolmannella albumilla julkaistiin muun muassa saksalaisen A La Carte -diskotrion I don't want no plastic lover, jonka Chrisse Johansson käänsi suomeksi veikeästi nimellä Olet niinkuin muovimassaa. Albumin kohokohtiin lukeutuu myös sielukas päätösraita, lähes viisi minuuttia pitkä Enää et kuulu mulle (You've lost that lovin' feelin'), joka sovitettu ihanan mahtipontiseksi ja pompöösiksi.

Finnhits-kokoelmien lisäksi Finnlevyn vuosittaisiin kohokohtiin kuuluivat keväisin julkaistut Eurovision Special -kokoelmat, jotka sisälsivät suomenkielisiä versioita vuoden euroviisusävelmistä. Euroviisuistakin Päiville valikoitiin juuri ne kaikkein diskoimmat vaihtoehdot. Vuoden 1978 sadosta hänelle poimittiin Saksan liittotasavallan kuudenneksi sijoittunut sähäkkä diskoviisu Feuer, josta tuli Juha Vainion suomenkielisenä versiona Palaa. Levytystä on yleisesti pidetty hyvin onnistuneena viisukäännöksenä ja kappale vakiinnutti asemansa Päivin keikkaohjelmistossa. Olihan Feuer ollut myös Suomen raadin suosikki vuoden 1978 Eurovision laulukilpailun äänestyksessä. Seuraavan vuoden viisuista Päivin levytettäväksi annettiin Norjan kappale Oliver (11. sija), joka jo sanoituksensa puolesta sijoittui diskoteekkiin: laulun tarinassa tyttö etsii savuisesta diskosta Oliveria, jonka kanssa haluaisi päästä tanssimaan. Raul Reiman käänsi viisun suomeksi nimellä Mikset jo vie ja Kassu Halonen sovitti Päivin version huomattavasti alkuperäistä energisemmäksi.

Eurovision Special- ja Finnhits-kokoelmien lisäksi Päivi esiintyy legendaarisella Soiva joulumaa -joululevyllä, joka ilmestyi jouluksi 1978. Kokoelmalla hän esittää Irving Berlinin Valkea joulu -klassikon. Soiva joulumaa oli aikanaan melkoinen myyntimenestys, jota on tilastojen mukaan tähän päivään mennessä myyty kunnioitettavat 42 600 äänitettä. Kaupallisesti menestyneillä kokoelmalevyillä esiintyminen oli osoitus siitä, että Suomen suurin levy-yhtiö Finnlevy todella satsasi Päiviin ja hän kuului levy-yhtiön hierarkiassa selvästi eturivin kiinnityksiin.

Päivin ura oli lähtenyt lupaavasti käyntiin. Keikkoja riitti ja levytysrintamallakin vaikutti menevän mukavasti. Päivin levyä markkinoitiin kymmeniätuhansia markkoja kustantaneella tarrakampanjalla, minkä myötä Päivin kasvot koristivat Helsingin keskustan lyhtypylväitä. Lupaavasta alusta huolimatta Päivin ura tuntui loppuneen kuin seinään, kun vuosikymmen vaihtui 1980-luvuksi. Yhtäkkiä Päiviltä ei tullut enää lainkaan uusia levytyksiä. Päivin aviomies Jussi Niemi on Radio Jyväskylän haastattelussa valottanut omasta näkökulmastaan tätä vaihetta. Finnlevyn johdossa tehtiin 70-luvun viimeisinä vuosina lukuisia henkilöstövaihdoksia. Uusia levytyspäälliköitä tuli ja meni. Vanhat jäärät, kuten Toivo Kärki, pyrittiin syrjäyttämään asemastaan. Vexi Salmi – Päivin löytäjä – oli jo loppuvuodesta 1977 perustanut Jorma K. Virtasen kanssa Levytuottajat-levy-yhtiön. Finnlevyn uudet johtohahmot alkoivat satsata uusiin diskotähtiinsä, kuten Mona Caritaan ja Einiin. Päivi, joka oli 1970-luvun lopussa ollut miltei valtakunnan virallinen diskoperhonen, jäi kokonaan sivuun eikä levy-yhtiöllä ollut enää kiinnostusta panostaa hänen uraansa. Erääksi syyksi on väläytelty levy-yhtiön tyytymättömyyttä Päivin kaupalliseen menestykseen. Satsauksista ja lupaavista hittilevytyksistä huolimatta sellainen lopullinen suurläpimurto jäi kuitenkin saavuttamatta. Yksikään Päivin levytys ei noussut sellaiseen superhitin asemaan kuin esimerkiksi Paula Koivuniemen vuonna 1980 levyttämä Tummat silmät, ruskea tukka. Sellainen suuri jättihitti, joka järisyttäisi kaikkia kansankerroksia ja liitettäisiin automaattisesti esittäjäänsä miltei tavaramerkin omaisesti jäi Päiviltä puuttumaan. Toisaalta tilanne vaikutti erittäin epäoikeudenmukaiselta, sillä Finnlevyn artistikattaukseen kuului edelleen monia muitakin sellaisia laulajia, jotka eivät juhlineet hitti- tai albumilistoilla, ja silti heidän kohdallaan levyttämistä jatkettiin, parhaimmillaan jopa albumi per vuosi -tahdilla. Tilanne oli äärimmäisen raadollinen, sillä Päivillä oli viiden vuoden sopimus Finnlevyn kanssa. Levy-yhtiö ei enää tarjonnut artistilleen uusia levytyksiä, mutta sopimuksen vuoksi muuallekaan ei voinut lähteä. Päivi sai kokea musiikkibisneksen julmuuden.

Vuonna 1982 Päivi vapautui Finnlevyn sopimuksesta. Samana vuonna hän levytti CBS:lle singlen Tulisit luokseni päivälläkin / Ihanaa on rakastaa. Molemmat levytykset edustavat tyypillistä 1980-luvun iskelmämusiikkia. Jussi Niemen säveltämä singlen A-puoli on genreltään mitä mainiointa suomidiskoa ja Veikko Samulin säveltämä B-puoli on tyylikäs iskelmäballadi, joka olisi varmasti kelvannut aikansa eturivin iskelmälaulajien levytysmateriaaliksi. Singlen raflaava A-puoli Tulisit luokseni päivälläkin lukeutuu ehdottomasti suomidiskon unohdettuihin helmiin, joka olisi ilman muuta ansainnut saavuttaa enemmän huomiota. Päivin CBS-single jäi kuitenkin erittäin vähälle huomiolle ja sen mainiot laulut suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Päivin yhteistyö CBS:n kanssa jäi vain tähän yhteen ainoaan singleen. Mahdollisesti levytykset olisivat nykyään edes hieman tunnetumpia, mikäli yhteistyötä olisi jatkettu kokonaiseen albumiin asti.

Vuonna 1984 julkaistulla Mikä tämä
leikki on
-albumilla Päivin sukunimi on
ensimmäistä kertaa liitetty mukaan
esiintyjänimeen.

Vuonna 1984 Päivi solmi levytyssopimuksen Polarvox-levy-yhtiön kanssa. Polarvox oli perustettu jo 1970-luvulla, mutta sen toiminta oli ollut melko pienimuotoista. 80-luvun alkuvuosina Polarvox pyrki laajentamaan toimintaansa varteenotettavaksi toimijaksi Suomen äänitemarkkinoille, ja parhaimmillaan se onnistuikin saavuttamaan 10 % markkinaosuuden kotimaisessa ääniteteollisuudessa. Päivi oli yksi kasvavan Polarvoxin ensimmäisiä iskelmäkiinnityksiä. Vuonna 1984 julkaistiin Päivin neljäs albumi Mikä tämä leikki on. Ainoastaan kotimaisia sävellyksiä sisältänyt albumi edusti hyvin tyypillistä 1980-luvun suomalaista populaarimusiikkia. Osa levytyksistä oli ajan hengen mukaisesti diskopoljentoisia, osa hieman iskelmällisempiä. 1980-luvulla televisiossa pyöri aikaisempaan verrattuna runsaasti televisio-ohjelmia, joissa esitettiin kevyttä musiikkia. Näissä ohjelmissa Päivi pääsi esittelemään uuden albuminsa satoa (mm. erinomaisen tarttuva Kesäni muistot ja otsikkokappale Mikä tämä leikki on). Valitettavasti tämäkään albumi ei onnistunut nostamaan Päiviä eturivin iskelmätähtien joukkoon.

Kyllästyneenä musiikkibisneksen raadollisuuteen Päivi ja Jussi päättivät ottaa langat omiin käsiinsä. Tämän blogikirjoituksen otsikko on toki täysin harhaanjohtava siinä mielessä, ettei Päivi ole suinkaan kadonnut minnekään. Hän on jo usean vuosikymmenen ajan harjoittanut muusikkoaviomiehensä kanssa pienimuotoista keikkatoimintaa. Jussi Niemi on ollut jo vuosikymmenien ajan työllistetty muusikko, jolla on riittänyt monenlaisia tilaustöitä ja projekteja. Päivi ja Jussi ovat omakustanteisesti vastanneet Päivin levytysmateriaalista. Valitettavasti ilman ison levy-yhtiön koneistoa levytykset ovat jääneet vähälle huomiolle, vaikka niiden joukossa on lukuisia onnistuneita kappaleita. Päivi Kautto-Niemi ja Jussi Niemi ovat suomalaisen iskelmämaailman ensimmäisiä muusikkopariskuntia. Jussi säveltää ja Päivi tulkitsee. Ensimmäinen Päivin levyttämä Jussin sävellys oli Syyskuu, joka julkaistiin Päivin kolmannella albumilla vuonna 1979. 1980- ja 90-luvuilla Päivin levyttämistä lauluista suurin osa on syntynyt Jussin kynästä. Vastaavanlaista yhteistyötä suomalaisen kevyen musiikin kentällä ovat tehneet muun muassa Maarit ja Sami Hurmerinta, Katri Helena ja Timo Kalaoja, Kaija Kärkinen ja Ile Kallio, Markku Impiö ja Kaija Koo sekä esimerkiksi Pepe ja Kirsti Willberg.

Vuosi 1985 oli jälleen laulukilpailujen aikaa. Päivi kilpaili ensin Kevään sävelessä laululla Luoksein jää ja myöhemmin Syksyn sävelessä kappaleella Sadun maailma. Etenkin Sadun maailma on hieno osoitus siitä, kuinka Päivi on pysynyt uskollisena diskotyylilleen. Laulun sovitus muistuttaa aivan kansainvälistä tuon ajan syntsapop-musiikkia. Kun kesällä 2011 Syksyn sävel retro -televisio-ohjelma muistutti laulun olemassaolosta, monet suomidiskon ystävät jakoivat Facebook-feedeissään esityksen YouTube-videota haltioituneena. "En muistanutkaan, että tällainenkin helmi on", oli tyypillinen saateteksti.

Omakustanteisesti toteutettu albumi
Elämää eteenpäin (1993) on yksi
Päivin uran onnistuneimpia.
Kun pitää langat omissa käsissään, saa tehdä juuri sellaista musiikkia kuin haluaa. Päivi on ollut kaikki nämä vuosikymmenet tyylilleen uskollinen. Vaikka Päivi mielletään ennen kaikkea 70-luvun diskoiskelmän edustajaksi, hänen levytysrepertuaariinsa on mahtunut balladeja ja perinteisempää iskelmämusiikkia. Kuitenkin jonkinlainen diskokaudelta peräisin oleva asenne on ollut aina mukana levytysvalinnoissa. Päivi Kautto-Niemen albumit ovat pyrkineet tarjoamaan iloista, positiivista ja paikoittelen hyvin epäsuomalaista hyvän mielen musiikkia, mikä erottaa hänet monista muista iskelmälaulajista täällä nyyhkyballadien ja mollikansan maassa. Yksi Päivin uran hienoimpia työnäytteitä on hänen viides albuminsa Elämää eteenpäin vuodelta 1993. 1990-luvun suomalaiseksi iskelmälevyksi albumi sisältää poikkeuksellisen paljon käännösbiisejä. Heti aloitusraita Sä katseellasi saat on onnistunut suomenkielinen versio Maggie Reillyn hitistä Everytime we touch. Marita Taavitsainen levytti laulusta myöhemmin toisen version nimellä Kun kosket mua, mutta ainakin omissa listauksessani Päivin energinen levytys päihittää Maritan version mennen tullen. Elämää eteenpäin -albumin kohokohtiin kuuluu myös ehdottomasti Kuinka sua kaipaan, joka on reggaeversio Cat Stevensin klassikosta Wild world. Kaikuja diskomusiikista toi Tahdon tanssia ja laulaa, joka on alun perin ruotsalaisen euroviisuvoittajatrio Herreysin hitti Varje liten droppe regn vuodelta 1984 – eli sama laulu, jonka 12-vuotias Jonna Tervomaa levytti vuonna 1985 nimellä Sadepisaroita. Kyseinen laulu oli Päivin albumin ilmestymisen aikaan noussut uudelleen suosioon Ankie Baggerin englanninkielisen version People say it's in the air myötä. Päivin balladilevytysten eliittiä taas edustavat albumin kappaleet Tuuli alla siipien (vuonna 1989 Grammy-palkinnolla palkittu Wind beneath my wings) sekä italoiskelmä Rakkauden voima. Elämää eteenpäin on yksi tasokkaimpia Suomessa 1990-luvun alussa julkaistuja iskelmälevyjä. Valitettavasti ilman suuren levy-yhtiön tukea ja markkinointia albumin oli vaikea tavoitella suurta yleisöä. Samasta syystä albumin sisältö ei ole kuultavissa esimerkiksi Spotifyssa, joten esimerkiksi uuden sukupolven iskelmädiggarit eivät pääse vaivattomasti tutustumaan levyn materiaaliin.

2000-luvulla Päivi on jatkanut edelleen hyvien sävelmien levyttämistä. Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä suurten levy-yhtiöiden näkemys hyvästä suomalaisesta iskelmämusiikista oli poikkeuksellisen kapeakatseista. Iskelmätarjonta oli sovinnaista, särmätöntä ja yllätyksetöntä. Päivi pyrki omilla levytysvalinnoillaan tuomaan vaihtoehtoa annemattiloiden ja yölintujen edustamaan linjaan. Päivi levytti muun muassa muutamia euroviisukytköksisiä kappaleita, kuten esimerkiksi Veikko Samulin Olet mun maa, taivas ja tuuli, jonka ruotsinkielinen versio Svart och vitt sijoittui toiseksi vuoden 1988 euroviisukarsinnoissa. Samulin tarttuva sävellys muistuttaa enemmän skandinaavista pop-schlageria kuin tyypillistä suomalaista tanssi-iskelmää. Päivi on levyttänyt myös suomenkieliset versiot Ruotsin euroviisukarsinnoissa vuosina 2004 ja 2005 kilpailleista lauluista Min kärlek (Rakkautein) ja Om natten (Yöllä sun kaipaan – Arja Saijonmaa on levyttänyt samasta laulusta toisen suomenkielisen version vuonna 2011). Päivi kertoi jo vuonna 1985 Kevään Sävelessä Hantta Krausen haastattelussa, kuinka hänen haaveenaan olisi joskus voittaa Eurovision laulukilpailut. Jo positiivinen suhtautuminen Euroviisuihin ja niissä kuultavaan musiikkiin erottaa Päivin monista suomalaista kollegoistaan. Suomessahan monia tuntemattomiakin iskelmätähtiä on pitänyt maanitella viisukarsintoihin mukaan lähes polvillaan rukoilemalla. Ironista kyllä, Päivi on lukuisia kertoja pyrkinyt euroviisukarsintoihin, mutta kertaakaan esiraati ei ole kelpuuttanut häntä mukaan, vaikka useana vuonna on ollut miltei mahdoton löytää innostuneita artisteja mukaan Suomen karsintakilpailuun. Esimerkiksi vuonna 1996 Jussi sävelsi euroviisukarsintoja silmällä pitäen laulun Rakkauden maa, joka muistutti hieman tuon ajan tyypillistä itäeurooppalaista euroviisuiskelmää.

Musiikkibisneksen maailma on raadollinen. Sattumalla on usein merkittävä rooli. Lahjakaskaan artisti ei nouse eturivin tähdeksi, mikäli kaikki palaset eivät loksahda yhteen. Suomi on täynnä lupaavia iskelmälaulajia, joissa voisi olla potentiaalia menestyviksikin tähdiksi, mutta esimerkiksi kiinnostavan hittikappaleen puute voi aiheuttaa uran nopean tyssäämisen. Suomalaisen kevyen musiikin historiassa on kuultu useampiakin tarinoita, joiden mukaan levy-yhtiöiden avainhenkilöt nostavat ja laskevat artisteja. Päivin kohdalla levytysten loppuminen kuin seinään hänestä itsestään riippumattomista syistä kolmannen albumin jälkeen vei häneltä menestyksen avaimet käsistään. Levy-yhtiön preferenssien vuoksi diskoiskelmiä alettiin tarjota artisteille, jotka eivät olleet lähtökohtaisesti yhtään sen suositumpia kuin Päivi.

Suomessa levy-yhtiöillä on hyvin vankka visio kaupallisesta menestyvästä musiikista. Mikäli artisti ei suostu levyttämään musiikkiteollisuuden tarjoamaa formaatti-iskelmää, levytyssopimukselle voi sanoa hyvästit. Päivi ja Jussi ovat pyrkineet tarjoamaan omaa vaihtoehtoaan omakustanteisesti, mutta ilman suuren levy-yhtiön apua levytykset harvoin lähtevät leviämään laajalle yleisölle.

Musiikkiteollisuuden lainalaisuuksien vuoksi monet suomalaiset mieltävät Päivi Kautto-Niemen lähinnä finnhits-aikakauden tähdenlennoksi, vaikka hän on jatkanut musisointia ja levyttämistä kaikki nämä vuosikymmenet. Päivin vähemmän tunnetuimmista levytyksistä esimerkiksi Tulisit luokseni päivälläkin (1982) sekä koko Elämää eteenpäin -albumi (1993) ovat loistavia osoituksia siitä, että valtavirran iskelmämusiikin ulkopuolella on todellisia helmiä. Onneksi kuitenkin iskelmädiggarit – ja varsinkin suomidiskon ystävät – ovat ymmärtäneet Päivin arvon. Hänen kolme 1970-luvun albumiaan ovat mitä mainioimpia ajankuvia diskomusiikin kulta-ajasta. Päivin menestysajankin tuotantoa on julkaistu harmittavan vähän kokoelmalevyillä, mutta sentään vuonna 1998 Fazerilta ilmestyi 20 suosikkia -sarjassa Päivi-kokoelma, joka sisältää hänen Finnlevy-levytyksiään kolmelta ensimmäiseltä albumilta. Muutoin mainiolta kokoelmalta puuttuu jostain käsittämättömästä syystä Syksyn sävelestä tuttu Pakoon, vaikka se on yksi Päivin tunnetuimpia kappaleita.

Keski-Suomesta kajahtaa! Vuonna 2011 Päivi esiintyi Vihreät
Niityt -tapahtumassa kollegansa Juhani Markolan kanssa.
Päivi Kautto-Niemi keikkailee edelleen pienimuotoisesti silloin tällöin siviilityönsä ohella. Yksi Päivin viimeaikaisia kohokohtia on ollut hänen oma konserttinsa vuonna 2011 Vihreät Niityt -iskelmätapahtumassa, jossa Päivi esitteli uransa helmiä iskelmämyönteiselle yleisölle. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta ensilevytyksestä ja tätä virstanpylvästä olisi mahdollisesti tarkoitus juhlistaa koko uran kattavalla kokoelmalevyllä. Päivin haaveena olisi vielä toteuttaa albumikokonaisuus, jossa hän esittäisi syvällisempiä hengellisiä lauluja.

Lähteet


Kirjallisuus:

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Niiniluoto Maarit (1982) Toivo Kärki – Siks' oon mä suruinen. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.

Journalistinen aineisto:

Tuunainen Petri: Diskoiskelmätähti. Päivi Kautto-Niemestä tuli isona kouluttaja. Keskisuomalainen 13.8.2016.

Verkkolähteet:

Radio Jyväskylä: Päivin ura hiipui Vexi Salmen jättäessä levy-yhtiön.
http://www.radiojyvaskyla.fi/uutiset-ja-haastattelut/paivin-ura-hiipui-vexi-salmen-jattaessa-levy-yhtion/41/2274

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Salmi Vexi. Päivi: 20 suosikkia – Liljankukka (Warner, 1998).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt.