Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matti ja Teppo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matti ja Teppo. Näytä kaikki tekstit

13. elokuuta 2018

Finnhits-festivaali on kunnianosoitus popiskelmän kultakaudelle

© Henrik Stier / hesti.fi

Tuskin saattoi levy-yhtiö Fazer Finnlevyn henkilökunta aavistaa, mitä sai aikaiseksi lanseerattuaan 1970-luvun puolivälissä uuden kokoelmalevysarjan, jolle annettiin nimeksi Finnhits. Alkuvuodesta 1975 julkaistun ensimmäisen Finnhits-kokoelman, johon koottiin 16 aikansa suurhittiä, menekki ylitti odotukset moninkertaisesti. Vinyylejä ja kasetteja ostettiin miltei ilmiömäiset 100 000 äänitettä. Finnhits-kokoelma oli ensimmäinen suomalainen äänilevy, jota mainostettiin näyttävästi televisiossa. Televisiomainonnan voima äimistytti levy-yhtiön edustajat. Syksyllä 1975 julkaistu kokoelmasarjan toinen osa myi uskomattomat 150 000 kappaletta. Vuosien 1975 ja 1981 välillä ilmestyi vuosittain kaksi Finnhits-kokoelmaa. Levyjen menestys jatkui huikeana: seitsemän ensimmäistä Finnhits-sarjan julkaisua nousivat Suomen albumilistan ykkösiksi. Finnhits-levyjen suuri suosio on aiheuttanut ilmiön, minkä seurauksena 70-luvun jälkipuoliskon pop-iskelmiä on alettu kutsua "finnhits"-musiikiksi. Kun Chicago kuoli, Ajetaan tandemilla, Mombasa, Kuusamo... kaikki nykypäivän kriteereillä tyylipuhdasta finnhits-musiikkia!

Jämsän Himoksella järjestettävä iskelmäfestivaalien uusi tulokas pyrkii tekemään kunniaa juuri finnhits-aikakauden musiikille. Ensimmäinen Finnhits-festivaali järjestettiin viime vuoden elokuussa. Tapahtuma sai runsaasti kehuja muun muassa ainutlaatuisesta tunnelmasta, joten festivaali päätettiin järjestää tänä vuonna uudestaan. Himoksella kokoonnuttiin finnhitsien merkeissä jälleen viime viikonloppuna.

Kaksipäiväinen Finnhits-festivaali kokoaa taitavasti suomalaisen (pop)iskelmän kehityskaaren eilen ja tänään. Kumpanakin festivaalipäivänä lavalla nähtiin muutaman esiintyjän oma konsertti, mutta molempina iltoina ohjelma huipentui huikeaan Finnhits-show'hun.

Ensimmäisen festivaalipäivän korkkasivat Matti & Teppo. Turkulainen veljesduo lukeutuu niiden kestosuosikkien joukkoon, joka edelleen tänä päivänä saa tanssilavat ääriään myöten täyteen ja esiintyy loppuunmyydyille konserttisaleille. Matin ja Tepon hyväntuulisen keikan myötä tunnelma nousuhumalaisen festariyleisön keskuudessa nousi hetkessä kattoon. Ruohosten veljesten festarikeikka oli hyvin samanlainen kuin muutkin heidän esiintymisensä nykyään. Ohjelmisto painottui tämän vuosituhannen puolella levytettyihin tanssittaviin ja nopeisiin kappaleisiin. Tunnetuimmat ikivihreät säästettiin sokeriksi pohjalle keikkasetin loppuun.

Pepe Willberg on edelleen valovoimainen esiintyjä, jonka mykistävän upea lauluääni kuulostaa vain vuosi vuodelta komeammalta, vaikka tänä vuonna mittariin kertyy ikää jo kunnioitettavat 72 vuotta. Pepe esiintyi festivaaleilla tasokkaan seitsemänhenkisen yhtyeensä kanssa Matin ja Tepon jälkeen. Willbergin keikka loi mielenkiintoisen katsauksen sofistikoituneen suomipopin menneisyyteen ja nykyisyyteen. 1970-luvun Paradise-hitit Elämältä kaiken sain ja Aamu (Finnhits 1) ja Pepen soolouran finnhits-kappaleet – kuten Hermes (Finnhits 4) ja Olet mulle maailmain (Finnhits 8) – vuorottelivat luontevasti neljän vuoden takaisen Pepe & Saimaa -menestyslevyn mahtipontisten sävelmien kanssa. Willbergin repertuaari on aina ollut häkellyttävän monipuolinen ja sen vuoksi olikin hienoa, ettei hän Finnhits-festivaalissakaan kaihtanut esittää vaativampaa musiikkia: kun Sinua, sinua rakastan -alkutahdit alkoivat, bailaava festariyleisö rauhoittui ja pariskunnat alkoivat tanssia herkästi hitaita.

Lauantaina väkeä Himokselle houkuttelivat uudemmat nimet Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani sekä Juha Tapio, jotka molemmat kuuluvat tämän hetken suosituimpiin lavaesiintyjiin. Nostalgiannälkäisille oman settinsä lauantain ohjelmistossa tarjosi Jukka Kuoppamäki, jonka ääni edelleen kantaa upeasti ja soi kauniisti. Kuoppamäen keikka tarjosi käänteisen aikamatkan. Hän aloitti uusimmista 2000-luvun radiohiteistään ja eteni 90-luvun "comeback"-kautensa tanssittavien kappaleiden myötä 60- ja 70-lukujen ikivihreisiin. Ja tekijänoikeudella Kuoppamäki tulkitsee muille laulajille kynäilemänsä kappaleet Satulinna, Anna mulle tähtitaivas ja Ei kauniimpaa – jotka tosin Kuoppis on itsekin levyttänyt omille levyilleen. Kuoppamäen lyhyissä ja ytimekkäissä keikkaspiikeissä korostui erittäin osuvasti, minkä vuoksi tällainen tapahtuma on tarpeellinen: kun perinteiset radiokanavatkaan eivät enää soita iskelmää, on hienoa, että edes Finnhits-festivaali tarjoaa väylän, jossa voi nauttia menneiden vuosikymmenien hienosta iskelmämusiikista.

Markku Aro polkasi vauhdikkaan Finnhits-
show'n käyntiin hitillään Hyvännäköinen.
Koko tapahtuman ehdoton kohokohta oli kuitenkin molempina iltoina järjestetty huikean energinen Finnhits-show, jota tähdittivät Markku Aro, Päivi Kautto-Niemi, Kai Hyttinen, Lea Laven, Fredi, Taiska ja Danny. Show'ta säesti Leri Leskisen johtama 16 hengen mahtava Finnhits-orkesteri – jäseniä on siis yhtä paljon kuin lauluja Finnhits-kokoelmalla. Laaja orkesteri teki kunniaa menneiden vuosikymmenien klassikoille. 1970-luvun jälkipuoliskolla – ennen 80-luvun koneiskelmän aikakautta – kepeimpiäkin pop-renkutuksia säestettiin suurilla kokoonpanoilla: useita tuon aikakauden iskelmälevyjä saattoi säestää peräti 12-henkinen jousiryhmä ja viiden hengen puhallinsektio. Leri Leskisen laajan orkesterin tavoitteena olikin luoda autenttinen finnhits-soundi. Leskinen totesi ennen festivaalia Keskisuomalaisen haastattelussa:
"Minulla on suuret tunteet pelissä, sillä finnhitit ovat musiikkia lapsuudestani. Jo sen takia diggaan soittaa niitä. Olen pyrkinyt sovittamaan kappaleet mahdollisimman huolellisesti. On tärkeää, että kuulijalle syntyy mielikuva kuulla ne samankaltaisina kuin aikoinaan 70–80-luvuilla."
Orkesteri teki laadukasta työtä. Sovitukset olivat erinomaisen mukaansatempaavia. Finnhits-show'n aikana jokainen esiintyjä vuorollaan kiitteli vuolaasti harvinaislaatuista mahdollisuutta päästä esiintymään niin ison ja korkeatasoisen bändin kanssa. "Sehän on kuin taivas", luonnehti Taiska orkesteria ennen lauantain show'n alkamista. Erityisen huomion Leskisen orkesterissa saivat kolmen hengen puhallinpoppoo ja upea jousikvartetti, jonka ansiosta Dirlandan kuuluisa viulusäestys, Keskiyön aikaan viipyilevä välisoitto tai Päivin Liljankukan haastavat diskoviuluarrit kuulostivat yhtä muhkeilta kuin alkuperäisissä yli 40 vuoden takaisissa levytyksissä.

Finnhits-show'ssa ainutlaatuisen hienoa oli nähdä lavalla laulajia, jotka keikkailevat nykyään harvakseltaan. Esimerkiksi Taiska ja Kuju Hyttinen ovat lopettaneet jo kauan sitten lavojen kiertämisen ja esiintyvät enää vain tarkkaan valituissa tilaisuuksissa. Finnhits-show'n todellinen helmi oli ehdottomasti Päivi Kautto-Niemen esiintyminen. Päivi oli 1970-luvun viimeisinä vuosina diskoiskelmän tyylipuhtain edustaja ja yksi Suomen suosituimpia iskelmälaulajia. Hän ei ole paistatellut julkisuuden valokeilassa moneen vuosikymmeneen, mutta nyt hän sai tilaisuuden esiintyä pitkästä aikaa hurmioituneelle yleisölle. Festivaalin juontaja Timo Virkkula juonsi Päivi Kautto-Niemen lavalle mainitsemalla, että kaikki laulajat eivät ole nousseet kansakunnan kaapin päälle, mutta kun yleisö kuulee näiden laulajien sävelmät, ne vievät välittömästi finnhits-aikakauden kultaisimpiin muistoihin. Ja juuri näin tapahtui: Päivi saapui lavalle, orkesteri aloitti soittamaan Liljankukkaa ja nopeasti parituhatpäinen festivaaliyleisö yhtyi laulamaan hurmoksessa Päivin läpimurtohittiä vuodelta 1977. Päivin tulkitsema ja Paul Fagerlundin sovittama diskoversio Liljankukka-ikivihreästä oli aikoinaan jukeboksien toiseksi kuunnelluin levy ja Finnhits 6 -kokoelman televisiomainoksessa se tavoitti miljoonat suomalaiset. Päivin levytys on jäänyt pysyvästi niin kutsuttuun kansakunnan salaiseen muistiin ja sen vuoksi vielä 41 vuoden jälkeen laulu saa festivaaliyleisön raikuvaan yhteislauluun. Päivi lauloi kaksi muutakin finnhits-hittiään Suoraan suoneen (Finnhits 8) ja Pakoon (80-luvun Finnhits 1). Tukena lavalla oli aviomies Jussi Niemi, jonka kanssa hän on tehnyt musiikillista yhteistyötä jo yli 40 vuotta. Ja onhan Jussi Niemi mitä sopivin esiintyjä finnhits-lavalle. Julkaistiinhan hänen Gulliver-yhtyeensä levytys Besame mucho aikoinaan Finnhits 6 -kokoelmalla.

Taiskan eleganssia Finnhits-festivaaleilla.
Taiskan Virkkula kuulutti lavalle "tyylipuhtaana finnhits-äänenä" ja "paljasjalkaisena finnhits-artistina". Taiskan ensimmäinen aktiivikausi ajoittuukin juuri 1970-luvun jälkipuoliskolle ja 1980-luvun alkuun, jolloin legendaarisia Finnhits-kokoelmia julkaistiin. Taiskan keikkaosuudessa saatiin huomata, kuinka hänen 1970-luvun hittinsä Mombasa (Finnhits 4), Moi moi vain (Finnhits 5) ja Haltin häät ovat juurtuneet syvälle suomalaisten mieliin todellisina elämää suurempina iskelminä.

Muutoin varsin riehakkaan Finnhits-show'n tunnelman herkisti Fredin esiintymisvuoro. Fredin koskettava tulkinta Kolmatta linjaa takaisin -klassikosta sai yleisön jähmettymään ja kuuntelemaan herkeämättä elämänmakuista tulkintaa ja tarinaa. Eturivin vahvasti humaltunut mieskaksikkokin vaikeni, kunnes esityksen päätyttyä molemmat toteavat: "On se kova! On se jumalauta kova!" Festivaalikansa kuunteli hievahtamatta myös ikivihreän elokuvasävelmän Puhu hiljaa rakkaudesta, jonka vahvassa tulkinnassa – ja etenkin huimassa loppurevittelyssä – oli kuultavissa vanhan hyvän ajan Fredi-soundia. Fredi nousi Finnhits-festivaaleilla ensimmäistä kertaa lavalle tyttärensä Hanna-Riikka Siitosen traagisen poismenon jälkeen. Fredi otti lavalla viereensä Leri Leskisen orkesterissa taustalaulajan virkaa hoitaneen Nina Tapion, joka muodosti Hanna-Riikka Siitosen kanssa legendaarisen Taikapeili-duon. Sanoja ei tarvita, eikä mitään tarvitse alleviivata. Illan herkin hetki saavutti yleisöltä uskomattoman myötätunnon eleen: aplodit ja huutomyrsky eivät ottaneet laantuakseen. Kyyneleet virtasivat niin lavalla kuin yleisössä. Tyylikkään muistohetken jälkeen tunnelma vaihtui tyystin toiseen, kun Fredin legendaarisen euroviisun Pump pumpin (Finnhits 4) alkutahdit pärähtivät soimaan ja hilpeä festivaalitunnelma pääsi jälleen valloilleen. Elämä jatkuu.

Kai Hyttisen setissä kuultiin kolme laulua hänen hittirikkaimmilta vuosiltaan 1970-luvun alusta: Dirlanda, Flirtaten ja Nosta lippu salkoon (Finnhits 1). Kohtalokkaan ja dramaattisen Lea Lavenin tumma ääni on edelleen voimissaan. Sen kuuli erityisesti hänen lippulaivalaulussaan Tumma nainen (Finnhits 2). Laven esitti myös todellisiksi bailuklassikoiksi osoittautuneet Ei oo, ei tuu sekä Samppanjaa, jotka upposivat festivaaliyleisöön yhtä hyvin kuin juomapisteillä myytävät lonkerotölkit. Finnhits-show'ssa viimeisenä lavalle kuulutettiin suomiviihteen legenda Danny, joka esitti 1960-luvun hittinsä Kauan, Kesäkatu, Tuuliviiri ja Seitsemän kertaa seitsemän. Vaikka varsinainen finnhits-kausi alkoikin vasta 1970-luvun puolivälissä, nämä 60-luvun varhaiset pop-klassikot mielletään nykyään luontevasti finnhitsien esiasteeksi. Mutta tottahan toki Danny olisi voinut esittää Finnhits-kokoelmille päätyneitä levytyksiään, joita ovat muun muassa ikivihreä Kuusamo (Finnhits 3), vauhdikas Seikkailija (Finnhits 2) ja sähäkkä diskohitti Pelkkää tulta (I'm on fire) (Finnhits 4).

Energisen Finnhits-show'n päätyttyä yleisölle oli tarjottu juuri sitä, mitä se oli tullut hakemaankin. Nostalgiaa ja muistumia menneiltä ajoilta ainutlaatuisen koreasti tarjoiltuna. Nykypäivän tasapäistävässä musiikkitarjonnassa tällaisille nostalgiateemaisille tapahtumille on kysyntää. Mikäli tapahtuma saa tulevina vuosina jatkoa, olisi hienoa nähdä lavalla muitakin finnhits-ajan tähtiä, kuten esimerkiksi vielä täydessä iskussa olevat Eini, Freeman tai Ami Aspelund. Entä kuinka komealta kuulostaisikaan Lerin orkesterin säestämänä sellainen ehta finnhits-klassikko kuin Prinsessa '65? Solistiksi voisi saada tänä kesänä teatterinlavoilla esiintyneen Seppo Närhin.

Aiheesta muualla


Seiska.fi: Nuorena kuolleen Hanna-Riikka Siitosen laulajaisä Fredi ja laulajaystävä Nina Tapio nousivat lavalle ensi kertaa tragedian jälkeen - yleisöltä uskomaton reaktio! Katso kuvat!

Keikkatunnelmia YouTubessa


Markku Aro: Keskiyön aikaan

Päivi Kautto-Niemi: Liljankukka ja Pakoon

Päivi Kautto-Niemi: Suoraan suoneen

Kai Hyttinen: Dirlanda

Taiska: Moi moi vain, Haltin häät ja Mombasa

Vilkaisepas blogistani myös


Kuukauden levyartikkeli: Finnhits 2 (Finnlevy, 1975)

Mihin katosi Päivi Kautto-Niemi?

Dannyn keskipitkä oppimäärä

27. kesäkuuta 2016

Suomidiskotärpit # 2

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko. Suomidiskotärpit-juttusarjassa pengotaan arkistojen aarteita ja esitellään muutamia diskoaikakauden helmiä ja kulttiklassikoita. Levytyksistä on tarjolla Spotify-linkki ja/tai Youtube-video.

Suomidiskotärpit-sarjan toisessa osassa esitellään vuosina 1975–1979 levytettyjä kotimaisia sävellyksiä, jotka ottivat tavalla tai toisella vaikutteita maailmalla villitsevästä diskobuumista. Tarkoituksena ei ole esitellä tuttuakin tutumpia kappaleita tai kaikkein kuluneimpia ikivihreitä. Aikakauden levytyksistä kuulee osuvasti, kuinka diskosoundit integroituivat vahvasti osaksi suomalaisen pop-musiikin levytysteollisuutta. 70-luvun jälkipuoliskolla suomalainen pop-iskelmä nojasi hyvin vahvasti käännöshitteihin. Kotimaisten sävellysten osuus oli niihin verrattuna vähäinen. Sen vuoksi tässä diskotärppien kakkososassa on huomattavasti vähemmän "näytteitä" kuin juttusarjan ensimmäisessä osassa.

Markku Aro – Yön hyväilyyn maa vaipuu

Säv. ja sov. Antti Hyvärinen, san. Vexi Salmi ℗ 1976 Finnlevy

Antti Hyvärinen sovitti lähes kaikki kappaleet Markku Aron vuonna 1975 ilmestyneelle albumille Katso luontoa ja huomaa. Tämä albumi sisälsi suomenkielisiä versioita varhaisista diskohiteistä, muun muassa Gloria Gaynorin ja Barry Whiten tuotannosta. Suomalaisilla säveltäjillä oli tapana aktivoitua, kun koitti aika lähettää ehdokkaita Syksyn sävel -kilpailuun. Usein Syksyn säveltä varten sävelletyissä kappaleissa saatettiin melko avoimestikin jäljitellä kansainvälisiä hittikappaleita. Vuonna 1976 Antti Hyvärinen sävelsi Syksyn säveltä silmällä pitäen tämän laulun. Sävellyksessä ja sovituksessa on kuultavissa selvästi vaikutteita niistä samoista diskohiteistä, joita Hyvärinen oli sovittanut Markku Arolle aikaisemmin. Levytys ei liene puhdasoppista diskoa, mutta osoitus siitä, kuinka diskovaikutteet alkoivat pikkuhiljaa kuulua myös kotimaisin voimin sävelletyissä levytyksissä. Yön hyväilyyn maa vaipuu ei päässyt Syksyn sävelen loppukilpailuun. Kenties laulun hieman epätyypillinen rakenne hämmensi esiraatia: menevänoloista a-osaa seuraakin tunnelmoiva b-osa. Toisaalta, loppukilpailussa kuultiin huomattavasti heikompiakin yrityksiä...



Vicky Rosti – Dream maker

Säv ja san. Kari Kuuva, sov. Jaakko Salo ℗ 1977 Finndisc



Teinisensaatio Vicky Rosti osallistui vuoden 1977 Syksyn säveleen Kari Kuuvan sävellyksellä Dream maker, jota säveltäjämestari itse pitää yhtenä kaikkein onnistuneimpana sävellyksenään. Kuuvan tavoitteena oli kynäillä Burt Barcharach -tyylinen kappale, ja lopputuloksena olikin hyvin kansainväliseltä – suorastaan epäsuomalaiselta – kalskahtava levytys. Liekö epäsuomalaisuus syynä siihen, ettei laulu kuitenkaan menestynyt mairittelevasti kilpailun raatiäänestyksessä. Vaikka tämäkään laulu ei edusta tyylipuhdasta diskoa, niin sen hyvin moderni sovitus säksätyskomppeineen on oivaltava osoitus siitä, että uusi aikakausi oli väistämättä alkamassa. Moderni sovitus on hieno taidonnäyte jo 1950-luvulta lähtien alalla toimineelta Jaakko Salolta, joka pysyi aina trendien aallonharjalla.



Eini – Vielä jossain kohdataan

Säv ja sov. Kalervo Halonen, san. Juha Vainio ℗ 1978 Finnlevy

Eini nousi alkuvuodesta 1978 suuren yleisön tietoisuuteen Baccara-käännöksellä Yes sir, alkaa polttaa. Samana vuonna julkaistiin hänen esikoisalbuminsa, jossa laulujen sovituksesta vastasi Kassu Halonen. Koska Eini nousi suosioon diskohitillä, oli luonnollista, että hänestä kuorittiin diskotähti, jonka levytykset koottiin aikansa kuumimmasta trendimusiikista. Einin debyyttialbumi sisältää enimmäkseen käännöskappaleita, mutta Kassu Halonen sävelsi albumia varten myös muutamia sävellyksiä. Kotimaisista sävellyksistä tunnetuin on Vielä jossain kohdataan, joka istui hyvin artistin edustamaan diskotyyliin. Ensimmäisiä osoituksia levytyksestä, jossa suomalaisen pop-iskelmäsävellyksen konventiot kohtaavat diskoilmeen.



Taiska – Sataa vain

Säv ja sov. Jori Sivonen, san. Pertti Reponen ℗ 1978 Finnlevy

Alun perin progebändissä soittanut Jori Sivonen nousi 1970-luvun jälkipuoliskolla yhdeksi suomalaisen levytystuotannon työllistetyimmäksi säveltäjäksi ja sovittajaksi. Miltei kaikki suuret levy-yhtiöt Suomessa luottivat Sivosen taitoihin, ja hän vastasi vuosittain sadoista levytyksistä. Sivosen ura iskelmänikkarina lähti nousuun juuri diskokuumeen jyllätessä kuumimmillaan, joten ei liene mikään ihme, että hänenkin ensimmäisissä kaupallisissa sävellyksissä on kuultavissa diskovaikutteita. Eräänä esimerkkinä tämä Taiskan toisella albumilla Taiska (1978) julkaistu kappale. Sovituksessa käytetään diskoviuluja ja taustakuoroja aivan täsmälleen samalla tavalla kuin aikansa kansainvälisissä diskohiteissä.



Silhuetit – Diskoilta

Säv. Arto Alaspää, san. Raul Reiman, sov. Kalervo Halonen ℗ 1978 Finnlevy

Laulukvartetin Silhuetit muodostivat rautaiset ammattilaiset Arto Alaspää, Irina Milan, Martti Metsäketo ja Marianne Nyman, jonka myöhemmin korvasi Paula Erko. Silhuetit nousi syksyllä 1977 suosioon levyttämällä italialaisen El Pasadorin pöpihauskan hitin Amada mia, amore mio suomeksi nimellä Jos mulle sydämesi annat. Alkuperäinen levytys oli marraskuussa 1977 noussut jopa Suomen listaykköseksi! Alkuvuodesta 1978 julkaistiin Silhuettien ensimmäinen LP-julkaisu. Kokopitkän albumin täytteeksi Arto Alaspää sävelsi miltei viisi ja puoli minuuttia pitkän sävellyksen Diskoilta. Alaspää käytti tuohon aikaan salanimeä Kai Kaapo. Kai Kaapon nimellä syntyi tämän Diskoillan lisäksi muun muassa Taiskan hitit Haltin häät ja Boogie mies. Silhuettien Diskoillassa Alaspään säveltämät kaihoisat melodiankulut kohtaavat Kassu Halosen luoman ajanmukaisen diskosoundin. Mielenkiintoinen näyte kuinka diskosoundeja hyödynnettiin kotimaisessa popiskelmäteollisuudessa vuonna 1978. "Diskoilta on, anna vartalon näyttää tunteet sun."



Danny – Kuin lintu rakkaalleen

Säv ja sov. Veikko Samuli, san. Juha Vainio ℗ 1978 Scandia

1970-luvun jälkipuoliskolla iskelmäsäveltäjien kiistattomaan eturiviin nousi Veikko Samuli. Suomalaisissa muusikkopiireissä tunnettiin aikoinaan käsite "samulointi". Veikko Samuli kuunteli tarkalla korvalla kansainvälisiä hittejä ja "samuloi" niitä säveltämällä mahdollisimman samantyylisiä kappaleita. Yksi ensimmäisiä "samulointeja" syntyi vuonna 1977. Samuli ihastui Smokie-yhtyeen hittiin I'll meet you at midnight ja päätti säveltää samankaltaisen laulun. Loppu onkin suomalaista iskelmähistoriaa: syntyi Tahdon olla sulle hellä, josta tuli koko vuosikymmenen kaupallisesti menestynein kotimainen sävellys. Dannyn & Armin noustessa ilmiömäiseen suosioon Samulille tuli tarve säveltää lisää vastaavantyylisiä kappaleita, joiden tavaramerkkinä oli Tahdon olla sulle hellästä tuttu "naukuvasoundinen" kitarointi.

Dannyn & Armin ensimmäinen yhteisalbumi vuodelta 1978 koottiin ainoastaan Veikko Samulin sävellyksistä. Pekka Laineen käsikirjoittamassa, ohjaamassa ja tuottamassa Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjassa (2013) on luonnehdittu osuvasti, kuinka Tahdon olla sulle hellä -levytyksen myötä "popin ja iskelmän rajamailla tasapainoillut Danny astui lopullisesti suomi-iskelmän sydämeen". Dannyn sooloesitys Kuin lintu rakkaalleen on oivaltava esimerkki siitä, kuinka suomalaisen kaihoiskelmän melodiankulut puetaan ajanmukaiseen Smokie-vaikutteiseen sovitusasuun diskoviuluineen. Laulun tarttuva ja melodinen kertosäkeistö on ehtaa Samulia.



Päivi – Pakoon

Säv ja sov. Esa Nieminen, san. Juha Vainio ℗ 1979 Finnlevy



Esa Nieminen ehti aloittaa pitkän ja maineikkaan uransa iskelmäsäveltäjänä ja levytuottajana ennen kuin vuosikymmen vaihtui 1980-luvuksi. Ensimmäinen hänen tuottamansa albumi on Päivi Kautto-Niemen Sun luokses jään, joka julkaistiin 1978. Päivi oli 1970-luvun viimeisinä vuosina Suomen merkittävimpiä diskotähtiä. Hän julkaisi tuolloin kolme diskontäyteistä albumikokonaisuutta, joiden perusteella häntä voisi luonnehtia diskoiskelmän tyylipuhtaimmaksi edustajaksi. Päivin levytykset olivat suurimmalta osin käännösversioita keskieurooppalaisista ja angloamerikkalaisista diskohiteistä. Kotimaista tuotantoa edustaa Niemisen säveltämä diskovaikutteinen Pakoon, jolla Päivi kilpaili vuoden 1979 Syksyn sävelessä sijoittuen kunniakkaasti neljänneksi. Pakoon edustaa jo aikaisempiin tärppeihin verrattuna modernimpaa iskelmäasua.



Katri Helena – Kevät

Säv. Matti Siitonen, san. Vexi Salmi, sov. Paul Fagerlund ℗ 1979 Scandia

Katri Helena valittiin helmikuussa 1979 Suomen euroviisuedustajaksi Fredin sävelmällä ja Vexi Salmen sanoituksella Katson sineen taivaan. Euroviisukappaleen singlen B-puolella julkaistiin toinen Fredin ja Vexi Salmen kynäilemä laulu Kevät. Paul Fagerlundin laatima sovitus on jälleen oivaltava osoitus siitä, kuinka iskelmälevytykset saivat vaikutteita diskomusiikista. Diskoviulut kuullaan ensimmäistä kertaa 35. sekunnin kohdalla ja sen jälkeen ne nousevatkin dominoivaksi osaksi säestystä. Fredillä taisi muuten olla 70-luvun lopussa mieltymys espanjalaistyylisiin flamencokitaroihin, sillä niitä kuultiin monissa muissakin hänen tuon aikakauden sävellyksissään (esim. Tuuli vapautta soi, Syntinen yö, Manana, Buenas noches...).



Piritta – Ota

Säv. Matti Siitonen, san. Vexi Salmi, sov. Paul Fagerlund ℗ 1979 Levytuottajat

Jos edellämainittu Fredin sävellys Kevät on iskelmä, joka sovitettiin ajankohtaisen diskotrendin mukaisesti, samana vuonna hän sävelsi kappaleen, joka sykki todellista kansainvälistä diskohenkeä. Piritta Perälän tulkitsema sensuelli diskoilu Ota tarjoiltiin ennenkuulumattoman modernissa muodossa. Paul Fagerlundin sovitus tukeutui syntetisaattoreihin, jotka alkoivat näinä vuosina rantautua osaksi kotimaisen populaarimusiikin teollisuutta. Piritta Perälä aloitti levyttämisen vuonna 1973 Jukka Kuoppamäen Satsanga-levy-yhtiölle. Hän levytti 70-luvulla neljä albumia, joista viimeisin kantoi osuvasti nimeä Discohumppaa. Tämä Vexi Salmen Levytuottajat-levy-yhtiölle levytetty Ota on yksi hänen viimeisistä levytyksistään. 1980-luvun alussa hän vetäytyi musiikkibisneksestä kokonaan pois.



Matti ja Teppo – Hetki rakkauden

Säv. Matti Ruohonen, san. Vexi Salmi, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1979 M & T Tuotanto

Matti ja Teppo ikuistivat ensimmäisen levytyksensä vuonna 1969, ja varsinaiseksi läpimurroksi osoittautui seuraavan vuoden suurhitti Kissankultaa. Ruohosen veljesten kansanomainen linja vakiintui kuitenkin oikeastaan vasta vuosikymmenen vaihduttua 1980-luvuksi. Pitkin 70-lukua Matti ja Teppo levyttivät kaikenlaista musiikkia, josta huokuivat aikansa tendenssit. Vuosikymmenen alkupuolella heidän levytyksensä mukailivat milloin purkkapoppia, milloin kesyä glamrockia tai Tom Jones -tyylistä mahti-iskelmää. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla diskosoundeja diskoviuluineen ja kahdeksasosatahtisine komppeineen kaiverrettiin myös Matin ja Tepon vinyyleille. Diskohenkisiä sovituksia kuullaan muun muassa veljesten vuonna 1977 julkaistulla albumilla Sait mitä hait. Tämä vuonna 1979 äänitetty Matin oma sävellys Hetki rakkauden on niin ikään oivaltava esimerkki tavasta, jossa sovittaja (tässä tapauksessa jälleen Antti Hyvärinen, josta tuli sittemmin veljesten hovisovittaja) on pukenut suomalaisen iskelmän trendikkääseen diskoasuun. Hetki rakkauden ilmestyi ensimmäisen kerran Matin ja Tepon 10-vuotisjuhlakokoelman Täyskymppi 1969–1979 uutena kappaleena.

Diskoilu jäi Matin ja Tepon uralla lyhyeen. Vuosikymmenen vaihteessa muotia olivat myös mollivetoiset melankoliset nyyhkyiskelmät viikonloppuisistä ja elämän valttikorteista. Samasta lähteestä taisi ammentaa Et voi tulla rajan taa (1980), joka merkitsi Ruohosen veljesten lopullista naksahdusta Suomen kansan iskelmäsuosikeiksi. 1980-luvun ensimmäisinä vuosina Matin ja Tepon lopullinen kansaan vetoava tyyli löytyi, levyt myivät toistasataatuhatta ja Matti Ruohosen kynästä syntyi ikivihreää ikivihreän perään. Mutta matkalla huipulle turkulaisveljekset ehtivät poiketa hetkellisesti myös diskoiskelmän parissa.



Paula Koivuniemi – Kulkea sain sateenkaareni päähän

Säv ja sov. Jori Sivonen, san. Pertti Reponen ℗ 1979 PSO

Jori Sivonen oli kotimaisessa iskelmäkentässä syntetisaattoreiden ja konesoundien varsinainen pioneeri. Vuonna 1978 Paula Koivuniemi kilpaili Syksyn sävelessä Sivosen sävellyksellä Sua vasten aina painautuisin. Tuloksena oli kolmas sija ja ikivihreä hitti. Seuraavana vuonna sama tiimi pyrki kilpailuun laululla Kulkea sain sateenkaareni päähän, jota esiraati ei kuitenkaan kelpuuttanut loppukilpailuun asti, vaikka finaalissa kuultiin lukuisia huomattavasti heikompia viritelmiä. Sivosen luomassa syntetisaattorivetoinen sovitus edusti uudenlaista äänimaailmaa kotimaisessa iskelmäteollisuudessa.