Katri Helenan levytystuotanto ei kuitenkaan ole ollut missään nimessä muuttumatonta tai aina samanlaista. Katri Helenan pitkä ura voidaan selvästi jaksottaa erilaisiin vaiheisiin. 1960-luvulla hänen ensimmäiset levytyksensä olivat itse asiassa hieman vanhanaikaisia. Humpahtavat levytykset, kuten Budapestin sillat, Kulkurien kuningas, Muistan Ali-Baban tai Juliska eivät edustaneet 1960-luvun trendimusiikkia. Puhelinlangat laulaa oli jo 17 vuotta vanha sävelmä, kun se nousi keväällä 1964 Katri Helenan versioimana listojen kärkeen. Katri Helenan laulutyyli sopi tuottajien mielestä juuri tällaisiin reipaspoljentoisempiin lauluihin.
"Ääneni joka oli vähän erikoinen, jäi ihmisten mieliin. Siihen aikaan naiset olivat hyvin 'naisellisia' laulajia. Minulla taas oli kuin pikkupojan ääni, joka vain kirkastui seuraavat vuodet, kun jouduin laulamaan paljon ja aika väsyneenäkin, eikä ollut oikein mitään tietoa laulamisen oikeasta tekniikasta." (Katri Helena 2003, 11)Katri Helenan kohdalla on mielenkiintoista, että hän on jo uransa alkuvaiheilla ollut kaikenikäisten suosikki: hän oli luontevasti nuorison ykköstapahtuman Danny show'n leading ladyna, vaikka humpahtavat levytykset kolahtivatkin vanhempaan yleisöön. 1960- ja 70-lukujen vaihteessa Katri Helenan levytysrepertuaari muuttui iskelmällisemmäksi ja ehkäpä – luvalla sanoen – "aikuisemmaksi". Ei kauniimpaa, Maailman pihamaat ja Paikka auringossa olivat toista maata kuin alkuaikojen rallatukset.
"Nyt viimeistään jäivät taakse letkikset, jenkat ja hoppel-poppelit... Tulin tietyllä tavalla omaan aikaani. Jenkat ja humpathan olivat edellisen sukupolven viihdettä, iskelmät ja popmusiikki paremminkin sitä oman aikani musiikkia." (Katri Helena 2003, 23)1970-luvun alussa Katri Helena levytti Hectorin sanoittamat sodanvastaiset laulut Kuudenikäinen ja Äänesi mä kuulen. Olen joskus vitsaillut, että 1970-luvun ylipolitisoitunut ilmapiiri on ilmentynyt siinä, että jopa Katri Helena joutui ottamaan kantaa. Katri Helena on kuitenkin itse kertonut, että nämä sanomalliset laulut olivat hänen omia toiveitaan.
"Halusin vaikuttaa ihmisiin laulamalla... heidän tunteisiinsa ja ajatusmaailmaansa. Yksinomaan iloisten tai rakkauslaulujen hehkuttaminen ei tuntunut mielekkäältä. Kun maailma kuohui, ei voinut vain olla syrjässä ja siihen reagoimatta." (Katri Helena 2003, 24).1970-luvun puolivälissä Katri Helenan albumeilla oli paljon konstailematonta angloamerikkalaista pop-musiikkia: Paloma Blanca, Kesän lapsi, Lady Love ja Mamacita ovat aikansa kaupallisia pop-hittejä tyylipuhtaimmillaan. Vuosikymmenen lopulla hänen albumiraidoillaan soi ajanmukainen diskopoljento diskoviuluineen.
 |
| Kirje sulle -albumilla (1984) kuullaan Katri Helenaa kasarisoundeilla. |
Onneksi koneilla leikkiminen väheni, kun Esa Nieminen saapui Katri Helenan tuottajaksi vuonna 1986. Keväästä 1988 kevääseen 1992 Katri Helenalla oli tauko levyttämisessä. Hänen aviomiehensä – ja pitkäikäisen muusikkoyhteistyökumppaninsa – Timo Kalaojan yllättävä elämästä erkaantuminen kesäkuussa 1988 hiljensi Katri Helenan uran. Keikkailu tanssilavoilla päättyi ja hän keskittyi esiintymään ainoastaan tarkkaan valikoiduissa konserttitilaisuuksissa. Neljän vuoden levytyssapatin aikana hän kävi ikuistamassa vain kaksi laulua: Me teimme sen (1988) ja Kun rakastetaan (1990), jotka molemmat kilpailivat Syksyn sävel -kilpailussa. Levy-yhtiö osasi kuitenkin ottaa omansa pois myös näinä hiljaisina vuosina. Me teimme sen julkaistiin vuonna 1989 kokoelmalevyllä Kauneimmat rakkauslaulut, joka myi kultalevyyn oikeuttavan määrän. Vuonna 1990 julkaistiin konserttitaltiointi Juhlakonsertti Katri Helenan uran 25-vuotisjuhlakonsertista.
 |
| Anna mulle tähtitaivas -albumi vuodelta 1992 merkitsi Katri Helenalle komeaa comebackia: yli 100 000 myytyä äänitettä. |
Kahta vuotta myöhemmin ilmestyi seuraava albumi Lähemmäksi, joka on ainakin omasta mielestäni Katri Helenan onnistuneimpia iskelmäpitkäsoittoja. Kyseisellä albumilla ei ole ensimmäistäkään heikkoa laulua tai kiusallisen tarpeetonta albumiraitaa. Albumilta puuttuu se suuri hittikappale, mutta tasokas kokonaisuus myi siitäkin huolimatta kultaa.
1990-luvun puolivälin lähestyessä viihdelehdistössä kohistiin enemmän kuin tarpeeksi Katri Helenan uudesta parisuhteesta. Kihlautuminen kirjallisuuden dosentti Panu Rajalan kanssa synnytti otsikon jos toisenkin. Iskelmälaulajan ja akateemisesti ansioituneen tohtorin erilaiset taustat tuntuivat herättävän kansan syvissä riveissä voimakkaita mielipiteitä. Muistan itsekin ilmiselvästi lukeneeni aikoinaan jostakin naistenlehdestä (pahoittelen epäspesifiä ja epäluotettavaa lähdettä), kuinka toimittaja tivasi Rajalalta mielipiteitä iskelmämaailmasta. Lopulta Rajala saatiin tunnustamaan, että hän toivoisi Katri Helenan laulujen sanoitusten olevan hivenen syvällisempiä. Katri Helena ja Panu Rajala kokosivat vuonna 1994 suosikkirunojaan Otavan julkaisemalle runokokoelmalle Tule luo. Tuolloin Rajala oli oman kertomansa mukaan ehdottanut, että lyyrisiä runoja voisi käyttää myös levytysmateriaalina, mutta Katri Helena oli kavahtanut ajatusta ja ajatellut, ettei hänen yleisönsä pitäisi, jos hän alkaisi Tapani Kansan tai Arja Saijonmaan tapaan levyttää runoja (Rajala 2013, 99).
Oli Panu Rajalalla vaikutusta tai ei, vuonna 1995 käännettiin jälleen uusi sivu Katri Helenan uralla.
"Vie minut -levyn idea lähti Esa Niemisen ja minun pähkäilystä, mitä oikein tekisimme levylle, sillä minusta tuntui, etten jaksaisi laulaa samaan tyyliin iskelmiä kuin ennen. Esa kysyi, että mikä musiikin laji minua kiinnostaisi. Kansanlaulut ajattelin heti, kävin aikanaan pyrkimässä Joensuussa yhteen kansanlauluryhmäänkin, mutta siellä sanottiin, että laulan liian iskelmällisesti, ei käy. Kansanlaulut ovat kuitenkin jollain tavalla minua aina kutkuttaneet ja ylipäänsä etninen musiikki, maailman musiikki, olen aina sitä kuunnellut. Toivoin että saisimme jotenkin aikaan levyn, joka ei olisi suoranaista kansanmusiikkia, mutta jossa kuitenkin olisi pelimannityyliä, sellainen suomalainen etnovivahde mukana." (Katri Helena 2003, 40)Elokuuksi 1995 valmistui kansanlauluvaikutteinen albumikokonaisuus Vie minut, jota pidetään yleisesti Katri Helenan pitkän levytysuran yhtenä merkittävänä huipentumana. Esimerkiksi Katri Helenan tuottajana 20 vuotta toiminut Esa Nieminen on maininnut juuri tämän albumiprojektin ja sitä seuranneiden esiintymiskiertueiden olleen poikkeuksellisen "upeaa aikaa". Albumin pelimannityylisestä soundista vastasivat Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston soittajat.
"Esa Nieminen oli tehnyt aiemmin töitä Maria Kalaniemen ja Kimmo Pohjosen kanssa. Esa ehdotti, että otetaan mukaan Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston soittajaryhmä, sitä kautta saisimme oikeaa väriä levylle. Sitten aloimme etsiä kappaleita. Lauluja tilattiin eri säveltäjiltä, myös Esa itse sävelsi." (Katri Helena 2003, 40)Kalaniemi soittaa albumilla haitaria ja Pohjonen haitaria ja huuliharppua. Heidän lisäkseen tähän "superpelimannien" kokoonpanoon kuuluivat Kristiina Ilmonen (lyömäsoittimet), Arto Järvelä (viulu ja "nyckelharpa"), Petri Hakala (kitara, mandoliini ja cittern), Olli Varis (kitara) ja Tapani Varis (kontrabasso). Lisäksi studiomuusikkoina hääräsivät Pentti Lahti (puhallinsoittimet ja klarinetti) sekä Esa Nieminen, Leri Leskinen ja Essi Wuorela, jotka vastasivat myös taustalauluista. Albumin kaikki 12 raitaa ovat tuottaja Esa Niemisen sovittamia.
Katri Helenasta ei tullut pysyvästi kansanlaulupoljentoista pelimannimusiikkia esittävä artisti, mutta tämän albumin myötä hänen levytysmateriaalinsa muuttui syvällisemmäksi. Sanoituksista tuli merkityksellisempiä ja vähemmän pinnallisia. Tietokannoissa Vie minut -albumin sisältö on luokiteltu usein tekstivetoiseksi iskelmäksi tai tekstivetoiseksi kevyeksi musiikiksi. Katri Helenalla oli ollut aikaisemminkin kiinnostusta laulelmia kohtaan: esimerkiksi 1980-luvun jälkipuoliskolla hän levytti Harri Saksalan kynäilemät laulut Laulu ja Vanhapoika kuu, jotka luokiteltaisiin ennemmin laulelmiksi kuin perinteisiksi iskelmiksi. Vasta kuitenkin Vie minut -albumin myötä alkoi pysyvänluonteinen siirtyminen kohti syvällisempää tekstimaailmaa – heppoiset iskelmärallatukset alkoivat olla ehdottomassa vähemmistössä.
Vie minut -albumin lauluntekijäkaartissa on tyylilajin vuoksi paljon niin kutsutun perinteisen iskelmämaailman ulkopuolisia nimiä. Lauluja ovat kynäilleet muun muassa muusikot ja lauluntekijät, joiden juuret ovat hengellisessä musiikissa. Kari Haapala on säveltänyt lauluja muun muassa Mustarastas-yhtyeelle ja hänen sävellyksiään on julkaistu Nuoren seurakunnan veisukirjassa eli rippileirien laulukirjassa. Teppo Nuorva esiintyi 1970- ja 80-lukujen vaihteessa gospelmusiikkia soittaneessa Kantrikustaa-yhtyeessä. Petri Laaksonen oli vuoteen 1995 mennessä säveltänyt paljon iskelmiä, mutta tälle albumille valikoituneen Laaksosen sävellyksen on sanoittanut Anna-Mari Kaskinen, joka on kirjoittanut tekstin suurimpaan osaan Laaksosen hengellisistä lauluista.Täysin uutena lauluntekijänimenä Vie minut -albumin tiedoissa esiintyy muuan Sinikka Svärd, joka on sanoittanut albumin nimikkokappaleen. Sinikka Svärd oli ottanut yhteyttä Katri Helenaan ja kysynyt voisiko hänelle tarjota sanoituksia levytyskappaleiksi. Katri Helena kiinnitti huomiota Svärdin kirjoittamaan tekstiin Vie minut, johon Esa Nieminen laati artistin pyynnöstä raflaavan sävellyksen. Ennen Vie minut -laulua vain muutama Sinikka Svärdin sanoitus oli päätynyt levylle asti. Ensimmäiset Svärdin levytetyt sanoitukset on tiedettävästi julkaistu Tenavatähdestä tutun Johanna Virtasen albumilla Rakkauden pallomeri. Vie minut merkitsi Sinikka Svärdin sanoittajanuran läpimurtoa ja siitä alkoi hänen yhteistyönsä Esa Niemisen kanssa, mikä synnytti tulevina vuosina lukuisia menestyksiä, kuten esimerkiksi Yölinnun Mahdunko maailmaas sekä Anna Erikssonin jättihitit Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista.
Vie minut -kappale julkaistiin heinäkuussa 1995. Se ilmestyi albumin singlelohkaisuna yhdessä Muistatko vielä -kappaleen kanssa. Laulu menestyi hienosti nousten radiosoittolistalla parhaimmillaan toiselle sijalle. Vie minut onkin ehdottomasti Katri Helenan 90-luvun levytysten toiseksi suurin hitti heti Anna mulle tähtitaivaan jälkeen. Laulun klassikkoasemaa ilmentää muun muassa sen päätyminen osaksi Leidien Hittiputkea vain viisi vuotta ilmestymisensä jälkeen. Vie minut -kappale ei kuitenkaan tarjoa edustavaa kuvaa samannimisen albumin sisällöstä. Vie minut on radiosoittoa varten tarkoitettu reipas ja tarttuva hittikappale. Albumin yleisilme on huomattavasti rauhallisempi, tunnelmallisempi ja lyyrisempi kuin vauhdikas nimikkoraita.
Heti albumin toisessa raidassa Kaivatulle vallitsee toisenlainen tunnelma. Timo Seppäsen säveltämä ja Teppo Nuorvan sanoittama kaunis ja koskettava laulu muistuttaa enemmän laulelmaa kuin tyypillistä iskelmäkappaletta. Sanoitus luontokuvauksineen on runollisempi kuin perinteinen iskelmäteksti. Vie minut -albumin tunnelmalliset laulut korostavat erityisen hyvin, kuinka loistavan upea tulkitsija Katri Helena on. Esa Nieminen on todennut osuvasti Pekka Laineen Yleisradiolle tuottamassa Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan (2013) toisessa osassa Kuningattaret, kuinka Katri Helenalla on ainutlaatuinen kyky luovuttaa yksinkertaisestakin laulusta tarina kuulijalle:
"Se puhuttelevuus ei tule äänen käytöstä vaan jostain äärimmäisestä rehellisyydestä ja tietyn tyyppisestä sydämen viisaudesta. 'Mä olen elänyt tämän myös. Sä saat tämän multa, mä laulan tämän sulle'." (Laine 2013, 27)Olen tiedostanut, että monet Katri Helenaan kriittisesti suhtautuvat ovat toistuvasti ihmetelleet hänen suosionsa suuruutta perusteluinaan, että Suomessa on lukuisia laulajia, joilla on komeampi ääni tai laajempi ääniala. Katri Helena on itsekin todennut oivaltaneensa jo nuorena kotikylänsä kuorossa, ettei "ole yhtään muita kummempi laulaja", kun monilla muilla laulajilla oli paremmat ja voimakkaammat äänet (Katri Helena 2003, 8). Tulkitsijana Katri Helena on kuitenkin aivan omaa luokkaansa, ja hänen kykynsä tulkita lauluja ja niiden tarinoita korostuu entisestään syvällisemmissä ja lyyrisemmissä lauluissa, joita muun muassa Vie minut -albumin sisältö edustaa. Katri Helenan ainutlaatuinen kyky välittää tarinoita ja lauluista huokuvaa emootiota lieneekin merkittävä syy hänen suosionsa salaisuuteen. Sivuhuomautuksena voisi mainita Katri Helenan erottuneen jo menneinä vuosikymmeninä muista kollegoistaan tulkitsijantaidoillaan. Erinomaisen esimerkin tarjoaa vuonna 1973 levytetty suomenkielinen versio Carpentersin Yesterday once more -klassikosta Käy luonain eilinen. Muutkin laulajat levyttivät laulusta omat versionsa, mutta kukaan heistä ei onnistunut saavuttamaan samanlaista lämpöistä ja sydämellistä tunnelmaa kuin Katri Helena. Merja Rantamäki levytti Linnun ja lapsen (1977) peräti täsmälleen samalle taustalle, mutta hänen tulkintansa ei vain mitenkään vedä vertoja Katrin esitykselle.
Kari Haapalan säveltämä ja Haapalan sekä Pekka Ruuskan sanoittama Tyyntä myrskyn edellä muistuttaa reipaspoljentoista irlantilaishenkistä kansanlaulua. Laulun teksti on vielä edellistäkin laulua runollisempi. Laulujen sanoittajat ovat käyttäneet teksteissään runsaasti luontoon viittaavia vertauskuvia ja metaforia: "on silmissäsi lempeä ilta / sinun ihollasi on suviyö" tai "ei tuulenvirettäkään / odotusta kuin haavanlehtiä". Tyyntä myrskyn edellä julkaistiin vuonna 1995 muutamilla eri esittäjien kokoelmalevyillä, joten siitä on mahdollisesti kaavailtu albumin toista hittikappaletta.
Katri Helenalle suuria menestyshittejä kynäillyt Jukka Kuoppamäki on myös edustettuna Vie minut -albumin lauluntekijäkaartissa. Hänen kahdesta sävellyksestään ensimmäisenä kuullaan Valkoisin purjein, johon sanoituksen on tehnyt Fazerille 1990-luvulla kuukausipalkalla sanoituksia rustaillut Turkka Mali. Valkoisin purjein on sävellyksenä albumin iskelmällisimmästä päästä. Laulun sanoituksessa on samanlainen tematiikka kuin esimerkiksi Kaikki paitsi purjehdus on turhaa -klassikossa. Laulussa pohditaan elämän kulkua ja tarkoitusta merimies-tematiikan kautta: tuulet keinuttavat laivoja ja ihmiset käyvät sisällään monenlaisia myrskyjä, mutta aina jokainen meistä saa allensa tyvenen ja lopulta voi valkoisin purjein käydä satamaan, jossa saavuttaa lopullisen mielenrauhan.
Eero Ainesmaan kynäilemä laulu Poika ja haitari tuo mieleen suomalaisen laulelman sodanjälkeiseltä ajalta. Laulun myötä toteutui Katri Helenan toive päästä levyttämään Tapio Rautavaaran tyylisiä kuplettitarinoita. 1960-luvun lopulla Katri Helena ja Rautavaara olivat molemmat D-tuotannon artisteina kiertäneet samalla esiintymiskiertueella, ja nuoret kollegat kuuntelivat korvat höröllään kokeneen reissumiehen tarinoita.
"Poika ja haitari liittyy minun Tapio Rautavaara -syndroomaani. Olimme kolme kuukautta kesäkiertueella 1969, nuori muusikkojoukko ja Tapio Rautavaara. Seurasin Tapsaa joka ilta hänen mennessä esiintymään. Kun tuli hänen osuutensa vuoro, hän nousi lavalle kitaransa kanssa ja odotti kunnes tanssiva ja hälisevä yleisö hiljeni. Sitten hän alkoi säestää itseään ja laulaa niitä tuttuja laulelmiaan – tanssilavalla! Siihen ei varmaan kukaan muu olisi pystynyt. Katselin aina jostain oven tai laudan raosta, että mitä se mies oikein tekee, kun yleisö noin hiljenee... Siinä oli esikuvaa hyvästä yleisön ja tilanteen hallinnasta. Eero Ainesmaan tekemä laulu Poika ja haitari oli kuin tuulahdus suoraan 1950-luvulta. Kun sain tämän laulun eteeni, sanoin että olen aina toivonut laulettavakseni näitä Rautavaara-henkisiä tarinoita ja nyt minä sen sain!" (Katri Helena 2003, 40–41)Poika ja haitari kertoo erottamattomasta parivaljakosta. Stereotyyppisen miespuolisen henkilön voi olla vaikea paljastaa tunteitaan ääneen, mutta onneksi haitaria soittamalla voi ilmaista sielunsa syvimmät tunteet. Asetelmaan saapuu tietysti petollinen nainen. Hetken aikaa haitari soittaa onnea, mutta nopeasti sävel saa vaihtua haikeampaan. "Ei lempi ja elämä ensinkään / aina hellästi saattele meitä / Nyt jo poika ja haitari ymmärtää / elon polkuja, oikkuja, teitä."
Hannu Pikkaraisen ja Teppo Nuorvan kynäilemä Jos oisit sä mun on melankolinen ja haikea laulu, jonka sanoituksessa Katri Helenan tuotannolle hieman epätyypillisesti sorrutaan miltei ruikuttamaan ihastuksen perään. "Jos oisit sä mun / mun vaan et muiden / minä hoivaisin hellimmin sua / Kuin ruoho mä oon joukossa puiden / etkä laisinkaan huomaa sä mua." Sanoituksessa on jälleen luontoon viittaava sanasto vahvasti esillä. "Kuin tuulessa kulkee nuo koivujen lehdet / kulkee haaveeni sun luo." 1990-luvun iskelmissä kuuluu kieltämättä selvästi, että valtaosa niistä on miesten tekemiä. Poika ja haitari -laulun sanoituksessa tuomittavan pahiksen roolin saa petollinen tyttö, jonka "mieli on kuin perhosella". Jos oisit sä mun -laulun oletetussa heteroseksuaalisessa asetelmassa mies on tavoittelematon sankari, jonka huomiota tavoitellaan. Suomalaisen iskelmän kehitykselle on ollut ehdottomasti myönteistä, että nykyään yhä enemmän naisetkin tekevät lauluja. Sinikka Svärdin läpimurto Vie minut -laululla edustaakin tietyllä tavalla uuden ajan alkamista. Katri Helena on itsekin todennut, kuinka "Sinikan tekstit ovat naisen tekemiä tekstejä naisille, hyviä laulaa" (Katri Helena 2003, 40).
Kuuden ensimmäisen laulun perusteella on todettava, että Vie minut -albumin yleisilme on tunnelmallinen ja harmoninen, mutta ehkä myös hivenen melankolinen ja vakava. Onneksi seitsemäs laulu tuo kokonaisuuteen hieman riemua ja tempoa. Pekka Laaksosen Hai, hai laulaisin kertoo ihmisen vapaudenkaipuusta: kuinka ihanaa olisikin vain liidellä tuulien mukana pilviin ja taivaisiin.
Jukka Kuoppamäen toinen albumille valikoitu sävellys Kaurapelto, kesäyö on Katri Helenan mukaan "aivan upea suomalaisen luonnon kuvaus" (Katri Helena 2003, 39). Kuoppamäki sävelsi laulun alun perin jo 1970-luvun lopussa mutta levytykseksi se päätyi vasta nyt. Valtaosa Kuoppamäen säveltämistä iskelmistä on selkeitä kolmisointuisia sävellyksiä, joiden melodiankulku noudattaa perinteisiä iskelmämusiikin konventioita. Kaurapelto, kesäyö sen sijaan poikkeaa Kuoppamäen yleisestä linjasta, sillä hidastempoinen – jopa hivenen laahaava – laulelma on kuvaelma suomalaisesta kesäidyllistä. Sanoituksessa mainintaan uunilinnun liverrys, punaiset ahomansikat, juolavehnä, heinäseipäät ja tervapääskyn pyrähdys. "Mikä totta, mi unelmaa / osaa en erottaa".
Hieman eksoottisempia sävyjä albumille tuo yhdeksäs raita McMahonee – ystäväni, jonka Jukka Vuolle on säveltänyt Chrisse Johanssonin tekstiin. Johansson oli 70-luvulla sanoittanut lukuisat Katri Helenan menestyshitit, muun muassa runollisen Syysunelman. Eksoottiselta kalskahtava nimi McMahonee vie ajatukset kauas pois Suomesta. Sillä ei ole kuitenkaan tarkoitus viitata kehenkään olemassaolevaan henkilöön tai mihinkään tietyssä maailmankolkassa asuvaan väestöön. Chrisse Johansson on kertonut, että nimi vain syntyi hänen päässään ja tuntui sopivan lauluun, johon supisuomalaiset "veikkovirtaset" olisivat kalskahtaneet turhan kovilta ja konkreettisilta.
Vie minut -albumin ehdottomiin kohokohtiin lukeutuu raita numero kymmenen Jos mä ruusu oisin, joka on levyn ainoa käännöskappale. Jos mä ruusu oisin on suomenkielinen versio unkarilaisesta kansanlaulusta Ha én rózsa volnék, joka nousi 1970-luvulla sosialistisessa Unkarissa suursuosioon. Laulu päätyi Katri Helenan levytettäväksi Unkarissa Suomen suurlähettiläänä toimineen Pertti Torstilan kautta.
"Unkarilainen kansanmusiikki ja kansanlaulut tulivat minulle läheisiksi jo 1970-luvulla. Ihastuin melodiaan, jonka János Bródy ja Zsuzsa Koncz popularisoivat unkarilaisten vapaudentahdon suureksi symboliksi. 'Ha én rózsa volnék – Jos mä ruusu oisin' kertoo koskettavin sanoin maailmasta, johon pääsyä mikään vallanpitäjä ei voi estää. Käänsin laulun suomeksi ja tarjosin sitä Sotkamossa Naapurivaaran tanssilavalla kesällä 1993 ystävälleni Katri Helenalle. Vaihdoimme demoja, sanat kääntyivät rakkauslauluksi ja kappale ilmestyi 1994 Katri Helenan cd-levyllä 'Vie minut'. Laulusta tuli suosikki, ja Katri Helena lauloi sen 40-vuotisjuhlakonsertissaan Finlandia-talossa vuonna 1995 viimeisenä toivekappaleena. Aina kun minulta kysytään, mitä diplomaatit tekevät tai mitä olen diplomaatin uralla saanut aikaan, vastaan, että löysin Katri Helenalle laulun. Vastaus tuntuu riittävän. Kyllä diplomaateista on hyötyä." (Torstila 2010, 96–97)Torstilan muistikuvista on toki korjattava, että Vie minut -albumi ilmestyi vuonna 1995 ja konsertilla hän viitannee Katri Helenan 50-vuotissyntymäpäiväkonserttiin elokuussa 1995. Torstila käänsi suomeksi alkuperäisen unkarinkielisen sanoituksen, jonka pohjalta Turkka Mali kynäili Katri Helenan suuhun sopivan sanoituksen. Malin suomenkielisessä sanoituksessa on yhtäläisyyksiä alkuperäisen tekstin kanssa, mutta esimerkiksi Torstilan mainitsemia aspekteja, jotka voitaisiin ymmärtää poliittisina viittauksina, ei Katri Helenan versiossa ole havaittavissa. Jos mä ruusu oisin on albumin vaikuttavimpia lauluja ja Katri Helenan tulkinta on äärimmäisen koskettava. Jos mä ruusu oisin on vienyt Katri Helenan levytystuotannon melkoisen kauas perinteisestä tanssi-iskelmän maailmasta ja tuonut siihen sellaista syvällisyyttä, mikä on iskelmälaulajan levylle harvinaista.
Albumin lopussa kuullaan vielä albumin vakavin ja surumielisin sävellys, joka on Jukka Vuolteen Syliis syvemmälle. Hieman valoisampia sävyjä tuo sentään päätösraita Muistatko vielä, joka julkaistiin samalla singlellä Vie minut -kappaleen kanssa. Petri Laaksosen ja Anna-Mari Kaskisen laulu oli ollut olemassa ennen tätä albumiprojektia, sillä Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Naislaulajat olivat levyttäneet laulun ensimmäisen version vuonna 1993 omalle albumijulkaisulleen Sydän liekeissä. Muistatko vielä on kaunis laulu, jossa muistellaan yhteistä nuoruutta läheisen ystävän kanssa. Vaikka laulussa lauletaan auringon laskemisesta ja hämmästellään, mihin meni nuoruus, Katri Helenan tulkinta tuo laulun tarinaan toivoa ja valoisuutta. Vanheneminen ei ole missään nimessä kauhistuttava asia. Usein monet itsekin laulavat lauluntekijät versioivat muille laulajille tekemiään menestyssävellyksiä. Säveltäjämestari Petri Laaksonen levytti laulun nimellä Aurinko laskee (Muistatko vielä) omalle soololevylleen Janoinen sydän vuonna 1996. Mainittakoon myös, että Esa Nieminen levytti Vie minut -kappaleen omalle soololevylleen Omillaan vuonna 2005.
Vie minut -albumi ilmestyi elokuussa 1995 Katri Helenan 50-vuotissyntymäpäivien yhteydessä. Albumi debytoi Suomen albumilistalla viikolla 33 sijalla 10. Seuraavalla viikolla albumi nousi listalla peräti kolmanneksi, mikä oli Katri Helenan paras listasijoitus albumilistalla sitten vuoden 1976. Vielä seuraavillakin viikoilla levy oli albumilistan sijoilla viisi ja kahdeksan. Kaiken kaikkiaan Vie minut viihtyi listalla kymmenen viikkoa. Katri Helenan myöhemmistä albumeista vain uusin julkaisu Taivaan tie on menestynyt albumilistalla yhtä hyvin – senkin korkein sijoitus oli kolmas.
Katri Helenan uusi aluevaltaus herätti huomiota ja Vie minut saavutti runsaasti positiivista huomiota. Katri Helena palkittiin vuoden 1995 naissolistin Emma-palkinnolla. Vie minut oli myös ehdolla vuoden albumiksi. Kesällä 1995 Katri Helenalta julkaistiin uuden albumin lisäksi kaksi kokoelmaa 20 suosikkia -sarjassa. Toisen kokoelman esittelytekstissä Jaakko Salo äityi kehumaan uutta albumia:
"Viisikymmentä ikävuotta ja yli kolmekymmentä aktiivista lauluntaipaleen vuotta takanaan Katri yhä jatkaa menestyksekästä uraansa. Syntymäpäivän yhteydessä julkaistu uutuuslevy Vie minut todistaa suuresta laulamisen ilosta, joka saa hänen yhä uudelleen innostumaan uusista lauluista ja tyylisuunnista." (Salo 1995)Vie minut -albumin sisältö kelpasi Panu Rajalallekin, joka kirjoitti levystä positiivisesti runsaasti kyseenalaistakin julkisuutta saaneeseen muistelmateokseensa Lavatähti ja kirjamies:
"Hän on kehitellyt levyä, joka ilahduttaa suuresti hänen miestään. Vie minut! Nyt on siinäkin lähdetty uuteen suuntaan. On otettu aineksia kansanmusiikista, sekoitettu yhteen iskelmää ja etnoa, saatu hienot muusikot mukaan: nuori (sic) taitureita Sibelius-Akatemiasta, kärjessä harmonikkataiteilija Maria Kalaniemi. Sanoissakin alkaa olla lyyristä lentoa." (Rajala 2013, 139)
Kesällä 1996 Vie minut -albumin materiaali vei Katri Helenan uudenlaiselle esiintymisareenalle. Hän esiintyi ennätysyleisölle Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla. Yleisradio oli paikalla ja nauhoitti esiintymisestä konserttitaltioinnin, jonka valitut palat on katsottavissa Ylen Elävästä arkistosta. Kakkonen Kaustisella: Vie minut! Katri Helena välitettiin Suomen kansalle television välityksellä Katri Helenan 51-vuotissyntymäpäivänä 17.8.1996.
Vie minut -albumi on erityisen tyylikäs albumikokonaisuus, joka on aivan omanlaisensa Katri Helenan pitkällä uralla. Pelimannityylinen säestys sekä keskivertoja iskelmätekstejä syvällisemmät ja runollisemmat sanoitukset luovat ehjän kokonaisuuden. Pahimmillaan iskelmälevy on rakennettu muutamasta singlebiisistä, joihin on satsattu, ja loput laulut ovat pelkkiä täyteraitoja, jotka ovat olemassa vain siksi, jotta saataisiin täyspitkä albumi kasaan. Vie minut on kaikin puolin vaikuttava kokonaisuus alusta loppuun. Albumilla on kauniita melodioita, sovituksissa upeita harmonioita ja sanoituksissa kiinnostavia tarinoita, jotka Katri Helena välittää kuulijoille uskottavasti. Albumi ei sisällä helppoja iskelmiä, ja oikeastaan sen maailmaan tuntuu pääsevän kunnolla vasta useammalla kuuntelukerralla. Vie minut on albumi, joka voi oikeassa mielentilassa viedä kuulijansa hetkeksi pois arjesta omaan maailmaansa. Lisäksi albumin suomietno-vivahde oli omiaan lisäämään mielikuvaa Katri Helenasta sinivalkoisena äänenä.
Kuten kirjoituksen alkuvaiheessa tuli todettua Vie minut -albumin myötä Katri Helenan uralla alkoi pysyvänluonteinen siirtyminen kohti syvällisempää tekstimaailmaa. Vuonna 1996 julkaistiin joululevy Hiljaisuudessa, joka on sävyltään melko harras ja vakavamielinen. Tällä albumilla on useita lauluja, joissa käsitellään niin sanottuja "elämää suurempia asioita", kuten esimerkiksi Aavistus, Kehtolaulu tai Nuku rauhassa rakkaani.
 |
| Missä oot -albumi vuodelta 1998 ei menestynyt edeltäjiensä tavoin. |
2000-luvulla Katri Helenan albumit ovat käyneet jälleen hyvin kaupaksi, sillä artisti on vastaanottanut tämän vuosituhannen puolella useammasta albumistaan kultalevyn. Vuonna 1995 käännetty uusi sivu kohti syvällisempää tekstimaailmaa on jatkunut jo 20 vuoden ajan. Erityisesti albumi Tulet aina olemaan (2009) on yleissävyltään melankolinen kokonaisuus, jonka sanoituksissa on pohdiskeleva sävy. Valon maa vuodelta 2011 sisältää lauluja muun muassa Tuure Kilpeläiseltä ja Paula Vesalalta, jotka eivät sorru sanoituksissaan banaaleihin iskelmäkliseisiin. Uusimmalla albumillaan Taivaan tie laulujen sanoitusten inspiraationa ovat toimineet Katri Helenan omat henkiset kokemukset.
Esa Nieminen valotti syksyllä 2003 Selvis-lehden haastattelussa, kuinka tarkkaan levytettäviä sanoituksia valikoitiin ja viilattiin:
"Nyt kun on vanhempana tullut vaan ankarammaksi, kun nuo omat artistitkin on tulleet ankarammiksi siinä mitä ne voi sanoa – joku Katrikin, niin eihän sieltä mene mitään läpi ... ne haluaa allekirjoittaa kaiken mitä ne laulaa." (Selvis-lehti 3/2003)
 |
| Katri Helenalta on julkaistu 2000- luvulla lukuisia kokoelmalevyjä. Vuonna 2003 40-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi julkaistiin sekä 2 CD:n että 4 CD:n kokoelmat sekä nuottikirja. Vie minut -albumin materiaalia on julkaistu näillä kokoelmilla hämmästyttävän vähän. |
Vuonna 2007 julkaistiin digitaalisen musiikin palvelimissa Katri Helenan sadan levytyksen kokoelma Täydet 100, joka sisälsi samat neljä laulua kuin muutamaa vuotta aikaisemmin ilmestyneessä 4 CD:n boksissa. Lähemmäksi-albumilta on julkaistu kaikki 12 laulua ja Missä oot -albumiltakin kuusi laulua. Jälleen kerran Vie minut -albumi on aliedustettuna. Vuonna 2012 julkaistiin Katri Helenan koko uran kattava tupla-CD-kokoelma Sinivalkoinen, mutta sillekin on valikoitu albumilta ainoastaan nimikkokappale Vie minut. Kuten myös vuonna 2016 julkaistulla 4 CD:n kokoelmalla Suuret suomalaiset – 80 suosikkia, kun muilta 90-luvun albumeilta on poimittu useampiakin raitoja. Olisi esimerkiksi toivottavaa, että edes sellainen helmi kuin Jos mä ruusu oisin tulisi julkaistuksi kokoelmalevyillä. Vie minut -albumin hienoja lauluja kelpaisi kuunnella vielä tänäkin päivänä Katri Helenan konserteissa, mutta kenties pelimannityyliset laulut menettäisivät jossain määrin hohtoaan tavallisen keikkabändin säestäminä.
Aiheesta muualla
YLE Elävä arkisto: Katri Helena valloitti Kaustisen
Lähteet
Kirjallisuus:
Katri Helena (2003) Tähtenä taivaalla – lauluja ja tarinoita. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.
Laine Pekka (toim.) (2013) Iskelmä-Suomi – Kymmenen tarinaa kaihosta, kilometreistä ja iskelmästä. Warner Music Finland Oy.
Rajala Panu (2013) Lavatähti ja kirjamies. WSOY, Helsinki.
Torstila Pertti (2010) Seitsemän vuotta diplomaattina Unkarissa: 1990-luku ja kommunismin taakka. Teoksessa Sievers Jaakko (toim.) Veljeskansan keskuudessa – Suomen Unkarin-edustustoiminnan historiikki. Suomen suurlähetystö, Budapest.
Kokoelmalevyjen kansitekstit:
Salo Jaakko. Katri Helena: 20 suosikkia – Syysunelma (Fazer, 1996).
Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt ja Suomen albumilistat sekä Musiikkituottajien sivulta, jossa on Suomen viralliset albumilistat kesästä 1995 lähtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti