Johanna Kurkela – Marmoritaivas (Warner Music Finland, 2007)

Johanna Kurkela on aivan omanlaisensa artisti kotimaisen populaarimusiikin kentällä. Upeaäänisen laulajattaren levytysura alkoi 15 vuotta sitten. Läpimurto koitti vuonna 2007 ilmestyneellä hienolla Marmoritaivas-albumilla, jota ostettiin kultalevyyn oikeuttava määrä. Ennen menestyslevyn julkaisemista Johanna Kurkela saavutti runsaasti positiivista julkisuutta Suomen euroviisukarsinnoissa.

Syksyllä sosiaalisessa mediassa lähti kiertämään huhu, jonka mukaan Johanna Kurkela olisi valittu Suomen euroviisuedustajaksi tulevan kevään viisukilpailuun Israeliin. Suomalaisten euroviisuharrastajien keskuudessa huhu sai varovaisen myönteisen vastaanoton. Etenkin innostuttiin mahdollisuudesta, että Suomea edustaisi Euroviisuissa Johanna Kurkelan ja hänen Nightwish-aviomiehensä Tuomas Holopaisen yhteinen Auri-projekti, jonka pariskunta muodostaa Troy Donockleyn kanssa. Viisufaneja kutkutti ajatus tuplarevanssin mahdollisuudesta. Onhan monia suomalaisia jäänyt harmittamaan, ettei Nightwish aikoinaan voittanut Suomen euroviisukarsintoja vuonna 2000. Lisäksi suomalaiset viisuintomielet olisivat suoneet mielellään Johanna Kurkelalle edustuspaikan hänen osallistuessaan Suomen euroviisukarsintoihin vuonna 2007. Johanna Kurkelan kohdalla euroviisuedustus merkitsisi ympyrän sulkeutumista ja paluuta juurille, sillä hänen läpimurtonsa koitti aikoinaan juuri kyseisissä euroviisukarsinnoissa.

Pienen pieni lintu tuossa visersi, että Suomen seuraava viisuedustaja olisi eräs Johanna. Visersi myös että YLE kertoisi asiasta lokakuun puolivälissä. Mutta visertelyä tämä vain. #umk19

— Mari Pudas (@MariPudas) 27. syyskuuta 2018

Nyttemmin tiedetään, ettei syksyinen Kurkela- tai Auri-juoru tainnut perustua mihinkään viralliseen tietoon, mutta mikäänhän ei estä käsittelemästä tässä artikkelissa Johanna Kurkelan 12 vuoden takaista viisukarsintaosallistumista ja saman vuoden keväällä ilmestynyttä loistavaa Marmoritaivas-albumia, joka nosti Johanna Kurkelan suuren yleisön tietoisuuteen.

Johanna Kurkelan (s. 1985) läpimurron aikoihin useammassa lehtihaastatteluissa kerrottiin tarinaa, jonka mukaan Kurkelasta tuli laulaja miltei vahingossa. Vaikka Johanna Kurkela oli jo lapsena osoittautunut musiikilliseksi lahjakkuudeksi, hän ei ollut missään vaiheessa suunnitellut ryhtyvänsä esiintyväksi taiteilijaksi. Oulun Madetojan musiikkilukiossa Kurkelan lukiokaveri kuitenkin patisti häntä äänittämään demonauhan. Levymogulit ovat monesti todenneet leijonanosan demonauhoista olevan silkkaa ajanhukkaa. Johanna Kurkelan laulua sisältänyt demo onnistui muodostamaan poikkeuksen. Warner Music Finlandin kotimaisen tuotannon päällikkö Pekka Ruuska ihastui ikihyviksi Kurkelan lumoavaan ääneen, otti yhteyttä ja lensi Pohjois-Suomeen tapaamaan lupaavaa laulajanalkua levytyssopimuspaperit mukanaan. "Minut tultiin melkein kuin kotoa hakemaan", hämmästeli Johanna Kurkela syksyllä 2007 Iltalehden haastattelussa.

Johanna Kurkelan ensimmäinen levytysprojekti oli duetto Tomi Metsäkedon kanssa vuonna 2004. Tomi Aholainen oli alun perin säveltänyt Sinikka Svärdin runon Tahdon tanssia kanssasi omaksi häälaulukseen. Laulu päätettiin levyttää ja ilmeisesti duon toiseksi osapuoleksi kaavailtiin aluksi Anna Erikssonia, joka kuitenkin sanoi ei tarjoukselle. Erikssonin kieltäydyttyä Warner Music Finlandin uudelle kiinnitykselle tarjoutui luonteva tilaisuus. Tomi Metsäkedon ja Johanna Kurkelan duetto Tahdon tanssia kanssasi julkaistiin Metsäkedon toisella albumilla Tummaa samettia (2004), joka myi platinaa.

Johanna Kurkelan ensilevytyksen säveltäneestä ja sovittaneesta Tomi Aholaisesta tuli Kurkelan uran alkuvaiheen merkittävin avainhenkilö. Aholainen tuotti Johanna Kurkelan kolme ensimmäistä albumia yhdessä Pekka Ruuskan kanssa ja sävelsi suurimman osan levyjen kappaleista. Tomi Aholainen oli alun alkaen päätynyt musiikkiteollisuuteen, kun hänet pestattiin Warnerin markkinointiosastolle. Vähitellen markkinamies-Aholaisen piilevät kyvyt huomattiin ja hän pääsi tekemään musiikkia levy-yhtiön tuotannon puolelle. Johanna Kurkelan lisäksi Aholaisen sävellyksiä ovat levyttäneet muun muassa Yö, Simo Silmu, Jani Wickholm, Katri Helena ja Annika Eklund. Aholainen on kertonut, että pääsääntöisesti hänen metodinaan on luoda sävellyksiä hyviin sanoituksiin, joten useimpien hänen säveltämiensä laulujen kohdalla teksti on ollut olemassa ennen sävellystä.

Johanna Kurkelan esikoisalbumia ryhdyttiin valmistamaan vuonna 2005. Ennen oman albuminsa ilmestymistä Kurkela levytti laulun Hiljainen kaupunki riparilauluja sisältävälle kokoelmalle Tilkkutäkki – Kitara, taivas ja tähdet.

Johanna Kurkelan debyyttialbumi Hetki hiljaa julkaistiin lokakuussa 2005. Kuten levyn nimestä voi päätellä, kaunisäänisen laulajattaren levytettäväksi tarjottiin herkkiä ja tunnelmallisia lauluja, joiden sanoituksissa on lyyristä lentoa. Musiikin lokeroiminen eri kategorioihin on tietysti aina lähtökohtaisesti typerää, mutta Johanna Kurkelan levytysten yksiselitteinen luokitteleminen johonkin vakiintuneeseen genremääritelmään on poikkeuksellisen haastavaa. Hänen koskettavat laulunsa eivät missään nimessä ole iskelmää. Johanna Kurkelan musiikilla ei ole mitään tekemistä tanssilavatouhujen, minkään schlagerperinteen saati 2000-luvulle ominaisen ah-niin-trendikkään popiskelmän kanssa. Laulelma – ainakin sen perinteisessä merkityksessä – olisi niin ikään harhaanjohtava termi, sillä Kurkelan levytykset noudattavat kansainvälisen populaarimusiikin konventioita. Ja vaikka lauluissa on paikoitellen aistittavissa sävyjä kansanmusiikista, hänen tuotannossaan ei ole kuultavissa minkäänlaista Värttinä- tai pelimannityylistä suomietnoa. Itse asiassa Johanna Kurkelan varhaistuotanto sai kiitosta kansainvälisestä otteestaan. Levy-yhtiö Warner Music Finland yritti tiedotteessaan helpottaa musiikkia kategorisoivien työtaakkaa seuraavanlaisella luonnehdinnalla:

"Jos Johannan musiikille joku määritelmä pitäisi keksiä, ehkä suomalaiseksi poplaulelmaksi laulut voisi lokeroida. Johannan musiikissa yhdistyy kuitenkin moni tyylilaji aina klassisen musiikin soinnista ja uljaudesta, kansanmusiikin ja maailmanmusiikin omaisiin väreihin, jossa pop-estetiikka on aina läsnä." (Warner Music Finlandin tiedote)

Vaikka Hetki hiljaa -albumin singlelohkaisu Olen sinussa oli herättänyt kohtuullisesti huomiota ja saanut mukavasti soittoaikaa radiossa, levyn myyntimenestys ei varsinaisesti räjäyttänyt pankkia. Marraskuussa Hetki hiljaa nousi Suomen albumilistalle sijalle 39. Toisella viikolla sijoitus parani muutaman pykälän sijalle 36, mutta sen jälkeen albumi putosi listalta.

Levy-yhtiössä päätettiin korottaa panoksia seuraavaa levyä varten. Valtakunnallista näkyvyyttä tarjoaisi esimerkiksi osallistuminen Suomen euroviisukarsintoihin ennen toisen albumin ilmestymistä.

Vuodeksi 2006 Yleisradio oli uudistanut euroviisukarsinnat luopumalla perinteisestä sävellyskilpailusta. Yleisradio neuvotteli levy-yhtiöiden kanssa Suomen karsintoihin 12 esiintyjää, jotka saivat vapaat kädet etsiä itselleen sopivia lauluja kilpailuun. Viisutuottajat toivoivat, että uuden formaatin myötä viisukarsinnoissa kuultaisiin hyviä ja etenkin hittipotentiaalisia kappaleita – eikä enää ainoastaan Euroviisuja varten räätälöityjä sävelmiä tai säveltäjien pöytälaatikoiden uumenista löytyneitä raapustuksia. Yleisradion näkökulmasta formaattiuudistus sujui suorastaan täydellisesti: Suomi voitti Eurovision laulukilpailut ja vuosien tauon jälkeen useampi viisukarsintojen kilpailukappaleista nousi radioiden soittolistoille. Erityisesti vuoden 2006 euroviisukarsinta osoittautui läpimurroksi Warner Music Finlandin artistille Annika Eklundille, jonka kolmanneksi sijoittuneesta kilpailukappaleesta Shanghain valot tuli vuoden menestyneimpiä iskelmähittejä. Loistavasti onnistuneiden viisukarsintojen innoittamana Yleisradio päätti järjestää seuraavana vuonna kilpailun täsmälleen samalla formaatilla. Warnerilla heräsi ajatus: voisiko euroviisukarsinnat tehdä Johanna Kurkelalle saman kuin Annika Eklundille? (Annika Eklundista enemmän tämän blogin edellisessä albumiartikkelissa.)

Syksyllä 2006 ilmoitettiin Johanna Kurkelan olevan yksi vuoden 2007 euroviisukarsintojen 12 kutsuartistista. Hänen toinen albuminsa Marmoritaivas julkaistiin juuri sopivasti viisukarsintaruljanssin jälkeen maaliskuussa 2007. Kyseisiin euroviisukarsintoihin kukin kutsuesiintyjä osallistui kahdella kappaleella. Alkukarsinnoissa äänestettiin ainoastaan siitä kumpi esityksistä kilpailee viisukarsintojen finaalissa. Johanna Kurkelan kilpailukappaleiksi valikoituivat Marmoritaivas-albumin sadosta Olet uneni kaunein ja Jossain metsäin takana. Molemmat laulut ovat Tomi Aholaisen säveltämiä, ensinmainitun on sanoittanut Sinikka Svärd, jälkimmäisen Heikki Kerkelä. Alun perin toiseksi kilpailukappaleeksi kaavailtiin laulua Sun särkyä anna mä en, mutta Johanna Kurkela oli ehtinyt esittää kappaletta muutamassa konsertissa, minkä vuoksi se olisi ollut viisukarsintojen sääntöjen vastainen.

Alkuvuodesta 2007 Johanna Kurkela eteni leveällä rintamalla. Kun Sun särkyä anna mä en ei ollut viisukarsintakelpoinen, mikään ei estänyt julkaisemasta laulua singlenä ensimmäisenä maistiaisena tulevalta albumilta. Sun särkyä anna mä en saavutti erinomaisen vastaanoton iskelmäradiokanavilla. Laulu muun muassa nousi tammi- ja helmikuun vaihteessa Radio Suomen soitetuimmaksi kappaleeksi. Samoihin aikoihin, kun Johanna Kurkela oli valloittanut Suomen kuunnelluimman radiokanavan ykkössijan, hän ensiesitti viisukappaleensa euroviisukarsintojen kolmannessa alkukarsinnassa lauantaina 3. helmikuuta.

Kahden kappaleen viisukarsintajärjestelmä ei osoittautunut kaikkein järkevimmäksi ratkaisuksi, sillä monet osallistujat olivat panostaneet vain toiseen kilpailuesitykseen. Alkukarsintalähetysten haastatteluissa esiintyjät eivät kaihtaneet paljastaa mielipidettään kumpaa esitystään he pitivät parempana – ja kansa totteli kiltisti äänestämällä esiintyjien oman suosikin jatkoon. Kaikkein häikäilemättömimmin tässä kunnostautui Lovex, joka mainosti nettisivuillaan vain toista kappalettaan Anyone, anymore. Suorassa lähetyksessä toisen esityksensä Wild and violent jälkeen bändin jäsenet vetosivat katsojiin sanomalla haastattelussa, että "älkää vain äänestäkö tätä biisiä". Seuraavana vuonna euroviisukarsintojen formaattia muutettiin siten, että kutsuartistit osallistuivat kilpailuun vain yhdellä kappaleella.

Myös Johanna Kurkelan tiimi oli selvästi päättänyt satsata Olet uneni kaunein -kappaleeseen. Lauluun laadittiin esitys, jollaista ei ollut koskaan aikaisemmin esitetty Suomen euroviisukarsinnoissa. Sami Saikkonen oli ideoinut kappaleeseen musikaalimaisen ja teatterinomaisen performanssin, jossa Johanna Kurkela ja tanssijapoika koreografiallaan ilmentävät laulun sanoituksen mukaista unen ja todellisuuden välistä dialektiikkaa. Ylipäätään Suomen viisukarsinnoissa on hyvin harvoin nähty niin kutsuttuja suljettuja esityksiä, joissa ei ensisijaisesti ole tarkoitus esiintyä yleisölle. Ennen suoria lähetyksiä esityksen koreografiaa oli harjoiteltu ahkerasti Oopperatalon harjoitussalissa. Tuottaja Pekka Ruuska oli ensinäkemällä pudistellut päätään ja pitänyt ideaa melkoisena riskinä – olihan Johanna Kurkela verrattain nuori artisti eikä hänellä ollut kummoista kokemusta suorissa televisiolähetyksissä esiintymisestä. Johanna Kurkela selvisi kuitenkin tosipaikan tullen esityksistä erinomaisesti. Hän onnistui eläytymään rooliinsa suorastaan näyttelijän ammattitaidolla eikä laulusuoritus kärsinyt missään vaiheessa, vaikka koreografiaan kuului kaikenlaista, muun muassa siveää peuhaamista sängyssä.

Jossain metsän takana -kappaleeseen valmistettiin perinteisempi viisuesitys taustamuusikkoineen, mutta se jäi pahasti toisen laulun ennennäkemättömän esityksen varjoon. Alkukarsinnan äänestyksessä Johanna Kurkelalle kohdistetut äänet jakautuivat seuraavasti: Olet uneni kaunein 65 %, Jossain metsäin takana 35 %.

Viisukarsinnat toivat runsaasti julkisuutta suurelle yleisölle vielä sangen tuntemattomalle Johanna Kurkelalle. Ja pienoista esimakua julkisuuden lieveilmiöistä. Yleisradio oli kehittänyt näinä vuosina viisukarsintoihin eräänlaisen Twitterin esiasteen, sillä katsojilla oli mahdollisuus kommentoida alkukarsintalähetyksiä tekstiviesteillä, joiden valitut palat vilahtivat ruudussa. Tekstiviestejä käytiin läpi myös artistien haastatteluvuoroissa. Nimimerkki Maajussi oli maksanut euron siitä, että sai tekstiviestillä kysyä seurusteleeko Johanna Kurkela. Viestistä hivenen häkeltyneeltä vaikuttanut laulaja joutui myöntämään suorassa lähetyksessä olevansa varattu. Johanna Kurkela oli avioitunut ensimmäisen aviomiehensä kanssa 19-vuotiaana.

Suomen euroviisukarsintojen 2007 finaali järjestettiin Turun Caribiassa lauantaina 17. helmikuuta. Tarjolla oli ainutlaatuinen tilaisuus päästä edustamaan Suomea omiin kotikilpailuihin Helsingissä järjestettäviin Eurovision laulukilpailuihin. Kilpailun tulokset ratkaistiin kaksivaiheisella puhelinäänestyksellä: ensimmäisellä kierroksella kolme eniten ääniä saavuttanutta esitystä etenivät kaiken ratkaisevaan superfinaaliin. Lordin jälkimainingeissa suomalaisten näkemys hyvästä euroviisusta oli rahtusen kapeakatseinen ja mielikuvitukseton. Superfinaaliin jatkoivat kattauksen kolme raskainta rockesitystä: Hanna Pakarinen, Lovex ja hevipiireissä suureen suosioon noussut Thunderstone. Olet uneni kaunein jäi äänestyksessä kuudenneksi 7 791 äänellä. Superfinaaliin kolmantena yltänyt Thunderstone keräsi liki 11 000 ääntä. Johanna Kurkelan edelle sijoittuivat kolmen superfinalistin lisäksi Laura Voutilainen (8 988 ääntä) ja kulttimainetta nauttinut mutta lyhytikäiseksi jäänyt kokoonpano Jann Wilde & Rose Avenue (7 907 ääntä). Myöhemmin jälkijupinaa herätti karsintafinaalin ensimmäisen kierroksen äänestysaika. Yleisradion viisutuottajat ilmeisesti olettivat laulujen tulleen suurelle yleisölle tutuiksi jo alkukarsinnoissa, sillä äänestysaika päättyi miltei välittömästi, kun viimeinen 12:sta esityksestä oli kuultu. Viisuekspertit jäivät spekuloimaan, etteivät kilpailukappaleisiin ensimmäistä kertaa tutustuneet ehtineet edes tarttua puhelimiinsa ennen kuin äänestysaika ehti päättyä. Senkään vuoksi ei liene yllättävää, että superfinaaliin äänestettiin esiintyjät, joilla oli valmiiksi kaikkein laajin fanipohja.

Johanna Kurkela oli viisufanien suosikki.

Kilpailulähetyksen huipentuessa kohti kliimaksiaan lavalle oli kerääntynyt tummanpuhuvaa väkeä: Lovex, Thunderstone ja Hanna Pakarinen taustamuusikkoineen odottivat jännittyneinä superfinaalin äänestystulosta. Ennen tulosten ilmoittamista sysimustalle lavalle ilmestyi hetkeksi aikaa vaalea valopilkku. Juontajat Jaana Pelkonen ja Heikki Paasonen luovuttivat Johanna Kurkelalle Viisukuppilan fanipalkinnon, sillä suomalaiset euroviisuharrastajat olivat äänestäneet Olet uneni kaunein -esityksen suosikikseen. Johanna Kurkelan euroviisureissu sai onnellisen päätöksen: vaikka palkintosijaa ei tullutkaan, niin kunniamaininta joka tapauksessa. Ei tarvinnut palata kotiin tyhjin käsin.

Reilu kuukausi viisukarsintojen jälkeen – 21. maaliskuuta – levykauppoihin ilmestyi Johanna Kurkelan toinen albumi Marmoritaivas. Levyn julkaisemisen aikoihin Sun särkyä anna mä en soi edelleen radiokanavilla tiuhaan tahtiin ja viisukarsintojen ansiosta Johanna Kurkelan kasvot olivat tulleet tunnetuiksi. Albumin tuottajina – tai artistin A&R-tiiminä, kuten tuohon aikaan asia oli tapana ilmaista – toimivat ensilevyn tavoin Pekka Ruuska ja Tomi Aholainen. Musiikillisesti Marmoritaivas jatkoi debyyttialbumin linjoilla: levy koostuu utuisen herkistä ja koskettavista lauluista, jotka tuotettiin tuoreella ja kansainvälisellä otteella. Johanna Kurkelan laulut ovat lyyrisiä tarinoita ja kuvaelmia elämän valoista ja varjoista. Aihepiirien kirjo vaihtelee kauniista rakkaudentunnustuksista ihmiselon kipeisiin hetkiin. Solisti itse kuvaili albumiaan satukirjaksi, jonka jokainen laulu on oma tarinansa.

Marmoritaivas-albumin kymmenestä laulusta kahdeksan on Tomi Aholaisen säveltämiä ja sovittamia. Päätösraidan Linnunradan lapset on säveltänyt, sovittanut ja tuottanut Ilkka Wirtanen. Levylle kelpuutettiin myös Laura Sippolan kirjoittama hieno kappale Kaunis mieli, joka voitti Saimaan sävel -sävellys ja sanoituskilpailun vuonna 2005. Kurkelan levytyksen sovituksesta vastasivat Sippola ja Wirtanen. Saimaan sävel -kilpailu järjestettiin kolmeen otteeseen vuosina 2003–2005, järjestävinä tahoina Lappeenrannan kaupungin kulttuuritoimisto, Helsingin Pop & Jazz Konservatorio ja ammattikorkeakoulu Stadia. Tapahtuman tavoitteena oli nostaa alan arvostusta ja tuoda esiin uusia kykyjä.

Sanoituksia albumille kirjoittivat Sinikka Svärd ja tuore sanoittajanimi Heikki Kerkelä, jonka kynästä syntyi sanoitukset kappaleisiin Sun särkyä anna mä en, Jossain metsäin takana ja Muuttolinnut. Sinikka Svärd oli tässä vaiheessa vakiinnuttanut asemansa Suomen eturivin iskelmäsanoittajana. Heikki Kerkelä sen sijaan oli uusi tuttavuus. Hänen taustansa ei ollut iskelmälyyrikolle kaikkein tyypillisin, sillä Kerkelä on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden tohtori, joka ansaitsi tuohon aikaan elantonsa yliopistotutkijana. Tohtorismies Kerkelä oli nuoresta lähtien kirjoittanut runoja ja kaunokirjallista tekstiä pöytälaatikkoonsa. Heikki Kerkelä kertoi lokakuussa 2007 Kaleva-lehden haastattelussa kirjoitusharrastuksestaan ja sanoittajanurastaan:

"Laululyriikan kirjoittamisen virike oli kai se tyypillinen. Kuulin radiosta kappaleiden vähemmän onnistuneita sanoituksia ja mietin, että minäkin pystyisin parempaan." (Kaleva 26.10.2007)

Kerkelä lähetti sanoituksiaan Warner-levy-yhtiölle, minkä myötä ne päätyivät Tomi Aholaisen luettavaksi. Kerkelän ensimmäisten tekstien teemat liittyivät luontoon tai sosiaalisiin kysymyksiin. Nopeasti hän oivalsi, että perinteiset rakkaus- ja ihmissuhdesanoitukset lyövät paremmin leiville. Kerkelän ensimmäinen levytetty sanoitus on Simo Silmun vuonna 2006 levyttämä Katariina. Sittemmin Kerkelän tekstejä ovat ikuistaneet levylle muun muassa Jani Wickholm, Yö, Janne Raappana ja Petri Laaksonen. Alanvaihtoa Kerkelä ei kuitenkaan samaisen Kaleva-lehden haastattelun mukaan suunnitellut:

"Ammattisanoittajan työhön minulla ei kuitenkaan taida mahdollisuuksia olla. Siinä ei pärjäisi tällä työtahdilla. Sitä paitsi ammattisanoittajat joutuvat elääkseen tekemään niin paljon töitä määrällisesti, ettei laatu aina perässä pysy." (Kaleva 26.10.2007)

Marmoritaivas-albumin onnistuneeseen lopputulokseen ovat vaikuttaneet sävellysten ja sanoitusten lisäksi erinomaiset sovitukset. Sovittajat eivät ole säästäneet aikaa eivätkä vaivaa laatiessaan innovatiivisia ja korkeatasoisia sovituksia. Juuri sovitusten ansiosta jokainen albumin kymmenestä kappaleesta on kuin oma uniikki taideteoksensa. Levytysten säestyksissä on hyödynnetty monenlaisia persoonallisia elementtejä, esimerkkinä vaikkapa Olet uneni kaunein -kappaleen kukkopilli, joka kuullaan ennen ensimmäistä kertosäkeistöä mutta ei enää uudestaan myöhemmin samassa kohdassa. Ehkä ensi elämässä -kappaleen musisointi tuo mieleen keskiaikaisen luuttumusiikin. Albumin dramaattisimman levytyksen Riko minut instrumentaalitausta nojaa huuliharppuun ja ukuleleen. Tomi Aholainen on kertonut haastattelussa ostaneensa kyseisen ukulelen kymmenellä eurolla lasten messuilta.

Albumin muusikkokaartin rungon muodostivat rautaiset huippuammattilaiset: Tomi Aholainen (piano, koskettimet, ohjelmointi, ukulele, huuliharppu), Risto Niinikoski (rummut), Peter Engberg (kitarat), Ako Kiiski (basso, kontrabasso) ja Marko Timonen (perkussiot). Ilkka Wirtasen sovittamissa kappaleissa (Linnunradan lapset ja Kaunis mieli) sovittaja on itse toiminut primus motorina (kitarat, koskettimet, ohjelmointi ja taustalaulut). Linnunradan lapsissa lyömäsoittimia soittaa Rasmus Kujala ja Kaunista mieltä ryydittää Miika Pelkosen soittama piano. Yksittäisissä levytyksissä on vieraillut muitakin muusikoita.

Kokonaisuuden kruunaa ehdottomasti upea solisti, jonka ääni on itsessään kallisarvoinen instrumentti. Johanna Kurkelan huilumaisen kaunis äänenväri ja vaikuttavat tulkinnat pysäyttävät kuuntelemaan. Hänen lauluääneensä sopii täydellisesti – kenties kliseemäinen – luonnehdinta herkkyydessä on voimaa. Ja siltikin sävykkäät tulkinnat luovat ihanan levollisen vaikutelman. Kurkelalla on ainutlaatuinen tapa ääntää suomea kuin jotain vierasta kieltä. Erityisesti konsonanttien pehmeä ääntäminen on hänen tulkinnoilleen luonteenomaista. Johanna Kurkelalla on taito puhaltaa lyriikat uudella tavalla henkiin. Esimerkiksi Olet uneni kaunein -sanoitus ruumiinosakuvauksineen saattoi luettuna vaikuttaa kornilta: jo aloitussanat kuuluvat "mietin niskaasi" ja myöhemmin mainitaan muun muassa korvien muodot ja poskipäät. Mutta Johanna Kurkela ottaa anatomisen rakkauslaulun haltuun niin lumoavasti, että sanoitus kuulostaa suorastaan luontevalta.

Albumin suurin hitti on ehdottomasti sen aloitusraita ja ensimmäinen singlepoiminta Sun särkyä anna mä en. Laulu soi aikoinaan runsaasti iskelmäradiokanavilla ja vielä tänäkin päivänä sitä kuulee vähän väliä radiotaajuuksilla. Kappaletta voisikin luonnehtia jonkinasteiseksi tämän vuosituhannen ikivihreäksi. Spotifyssa laulua on kuunneltu tähän mennessä yli 6 miljoonaa kertaa – ylivoimaisesti eniten Marmoritaivas-albumin kappaleista, sillä muiden levytysten toistomäärät jäävät alle miljoonan. Aikoinaan Sun särkyä anna mä en nousi latauslistalla peräti kolmanneksi ja se noteerattiin 50 hittiä -listalla parhaimmillaan yhdeksäntenä. Heikki Kerkelä valotti sanoituksen syntyhistoriaa Kaleva-lehden haastattelussa lokakuussa 2007:

"Esimerkiksi Sun särkyä anna mä en -kappaleen tausta tuli tuttavapiiristä, ja se kuvaa elämän monimutkaisuutta ja traagisuutta. Ihmiset kuitenkin tulkitsevat sitä monella eri tavalla. Sitä on soitettu sekä hautajaisissa että häissä. Monet ovat kokeneet tekstin henkilökohtaisena." (Kaleva 26.10.2007)

Euroviisukarsinnoista tuttu Olet uneni kaunein julkaistiin albumin toisena singlelohkaisuna. Myös viisukappale menestyi listoilla, vaikkei yltänytkään Sun särkyä anna mä en -hitin lukemiin. Olet uneni kaunein sijoittui korkeimmillaan latauslistalla sijalle 12 ja 50 hittiä -listan sijalle 19. Spotifyssa laulu on Marmoritaivas-albumin toiseksi kuunnelluin – reilut 900 000 kuuntelukertaa.

Kolmannelle singlelle valikoitiin albumin nimikkokappale Marmoritaivas. Levy-yhtiö Warner mainosti saatetekstissään laulun olevan "samannimisen maaliskuussa 2007 julkaistun kakkosalbumin ehdotonta parhaimmistoa". Luonnehdinta taisi osua nappiin ainakin sen perusteella, että levytys kelpasi radiokanaville erinomaisesti. Marmoritaivas oli parhaimmillaan radioiden kymmenenneksi soitetuin kappale. Siinä missä kahden ensimmäisen singlen radiosoitto oli keskittynyt iskelmäpainotteisille taajuuksille Marmoritaivasta soitettiin myös nuorekkaammilla kaupallisilla radiokanavilla. Laulu lieneekin albumin radioystävällisin menevän komppinsa ansiosta: kappale rullaa sen verran sujuvasti, että onkohan kovinkaan moni kappaletta radioaalloilla fiilistellyt edes ymmärtänyt laulun kuvailevan riipaisevasti tuntemuksista, jotka syntyvät toisen lähdettyä pois. 50 hittiä -listalla Marmoritaivas sijoittui sijalle 18.

Jossain metsäin takana on toinen laulu, jonka Johanna Kurkela esitti euroviisukarsintojen alkukarsinnassa. Kilpailussa se jäi Olet uneni kaunein -kappaleen varjoon. Euroviisuja varten Olet uneni kaunein olikin luontevampi valinta, sillä laulussa ja esityksessä oli ilmeisempi koukku, johon katsojien oli ensinäkemältä helpompi tarttua. Jossain metsäin takana on tekstivetoisempi ja se ei avaudu yhdellä kuuntelukerralla suurelle yleisölle samalla tavalla. Siltikin on todettava, että Jossain metsäin takana on albumin todellinen mestariteos. Ensinnäkin Heikki Kerkelän monikerroksinen sanoitus on harvinaisen hieno ja koskettava kuvaus siitä kuinka kotiseudun juuria kannetaan aina mukana suuressa maailmassa.

"Vain ihmisiä korpimaan sä unohtaa et voi
lapsuus sekä nuoruusaika terässiteet loi
oot yhä yksi joukosta, oot sitä ainiaan
sen maailman juhlapöydissäkin joudut muistamaan"

Miten ihailtavaa sanankäyttöä! Toisekseen Tomi Aholainen on säveltänyt ja sovittanut tekstiä upeasti tukevan suggestiivisen äänimaailman. Järvisuomalaisesta sielunmaisemasta ammentava teksti kohtaa kansainvälisen tason balladin, joka nostattaa sykettä ja kasvaa oikeaoppisesti tarinan edetessä. Tekstin ja sävellyksen harmonia huipentuu Johanna Kurkelan laulaessa säkeen "muistat miten kuikka huusi illan ikävään". Sinivalkoisuus kohtaa luontevasti universaalin sykkeen. Laulua kuunnellessa kylmät väreet ovat taatut ja roskakin saattaa mennä silmään. Eipä siis mikään ihme, että Jossain metsäin takana valikoitiin neljänneksi singlelohkaisuksi. Loppuvuodesta 2007 Radio Suomi nosti laulun soittolistoilleen ja marraskuun puolivälissä se oli kanavan soitetuin kappale. Eli vaikka viisukarsinnoissa sävellys jäi katveeseen, se sai ansaitsemaansa huomiota myöhemmin viisukontekstin ulkopuolella.

Albumin kolmas raita Ehkä ensi elämässä keräsi huomiota lauluun kuvatun musiikkivideon ansiosta. Sen ohjasi Sami Saikkonen, joka myös pääsi esittelemään ylävartaloaan Kurkelan vastanäyttelijänä. Musiikkivideo kuvattiin marraskuussa 2007 Yli-Iissä Kierikin kylän esihistoriallisessa keskuksessa. Paikan valinnalla haluttiin korostaa laulun ajattomuutta. Ajattomuutta tavoiteltiin niin laulun sanoituksessa kuin sovituksen soundimaailmassa, jossa merkittävä osa on Kari Heinilän soittamalla puusta valmistetulla kaval-huilulla. Warner Music Finland mainosti videota näyttävästi:

"Kuluvan vuoden aikana itsensä suomalaisten sydämiin laulaneen Johanna Kurkelan uusi video Ehkä ensi elämässä nähdään ensimmäistä kertaa Nelosella perjantaina 7.12. klo 14.30. Ehkä ensi elämässä -musiikkivideo pyrkii ennakkoluulottomasti luomaan uutta musiikkivideokulttuuria Suomeen. Tarinan muotoon kuvattu video on tehty laulusta, jota ei ole julkaistu singlenä. Ehkä ensi elämässä -laulu muodostui Marmoritaivas-albumin tuotantovaiheessa 'pienoiselokuvalliseksi' teokseksi, jonka tärkeimmät teemat ovat rakkaus, sen jatkuvuus ja toisaalta ihmiselämän kenties vaikein asia, luopuminen." (Warner Music Finlandin tiedote)

Ai että, pysähdytäänpä hetkeksi miettimään näitä Suomen historian ennakkoluulottomia merkkipaaluja: Suomi antaa ensimmäisenä maana maailmassa täysimittaisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden naisille, Suomi maksaa ainoana maana täysimääräisesti sotakorvaukset Neuvostoliitolle, Suomessa soitetaan maailmanhistorian ensimmäinen GSM-puhelu ja täällä on tehty musiikkivideo kappaleesta, jota ei julkaistu singlenä!

CD-aikakaudella julkaistulla pitkäsoitolla ei enää tunneta A- ja B-puolia, mutta Marmoritaivaan kohdalla tällainen jaottelu toimisi luontevasti. Albumin alkupuolisko koostuu melkoisesta hittiparaatista: singlebiiseistä, radiohiteistä ja musiikkivideokappaleesta. Jälkipuoliskon viisi laulua ovat astetta taiteellisempia ja haastavampia. Pysäyttävä Riko minut on Sinikka Svärdin kirjoittama väkevä runo. Mestarisanoittaja osoittaa teknisen taituruutensa säkeillä, joiden tyyli muistuttaa kalevalaista alkusointuperinnettä: ("riko minut riekaleiksi", "särje salani siruiksi", "murskaa muistoni muruiksi", "tallaa tietoni tomuksi", "runno raivoni romuksi"). Niin ikään hyvin runollinen on Heikki Kerkelän herkkä ja koskettava Muuttolinnut, jossa luontoaiheinen kuvaus ja ihmissuhdelaulu lyövät kättä. Sanoitus lienee saanut inspiraationsa Kerkelän lintubongausharrastuksesta. Linnunradan lapsissa on tavoiteltu elämää suurempaa rakkauslaulua: pahassa ja katalassa maailmassa läheisyys ja toiselle kuuluminen on suoja pimeyttä vastaan. Kaunis mieli kuvailee tyylikkäällä tavalla masentuneisuutta ja siitä toipumista. Näiden vakavien laulujen keskellä on keventävänä välipalana vauhdikas ja kujeileva Palvo minua, jonka lennokkuutta sävyttää Pekka Kuusiston soittama viulu.

"Jokainen nainen joskus kaipaa palvontaa
sillä olla itsestäänselvyys – mikään ei ole pahempaa"

Laulussa eteerisestä Johanna Kurkelasta kuoriutuu uusia puolia, sillä näissä Sinikka Svärdin säkeissä on aistittavissa sensuellia latausta:

"Palvo minua vähän ja sinut siitä palkitaan
sillä palvottuna pystyn melkein mihin vaan"

Kaiken kaikkiaan Marmoritaivas on hieno, korkeatasoinen ja tunnelmallinen albumi täynnä herkkiä ja koskettavia lauluja. Albumikokonaisuus on tasapainoinen koostuessaan sekä helpommin omaksuttavista että hieman haastavimmistakin kappaleista. Sävellykset, sanoitukset, sovitukset ja tulkinnat tekevät vaikutuksen ja pääsevät oikeassa mielentilassa ihon alle. Kuten eräs tuttavani aikoinaan osuvasti totesi: levykaupassa olisi pitänyt saada kaupan päälle nenäliinapaketti. Vaikuttava poptaideteos ja ehdottomasti parhaita kotimaisia levyjä vuoden 2007 musiikkitarjonnassa.

Johanna Kurkelan hauraanherkkä tyyli löi läpi. Marmoritaivas-albumi nousi heti ilmestyessään Suomen albumilistan sijalle 10. Menestys oli siis aivan toista luokkaa kuin ensilevyn kohdalla. Albumi sahasi listalla edestakaisin siksakkia yli puoli vuotta. Keväällä ja alkukesästä älppäri majaili listan sijoilla 20–25, kunnes kesän hiljaisina levynmyyntikuukausina se nousi yhtäkkiä kymppikärkeen. Elokuussa viikolla 34 se saavutti parhaan sijoituksensa albumilistan kolmantena. Kaikkiaan Marmoritaivas viihtyi albumilistalla yhtäjaksoisesti kunnioitettavat 32 viikkoa. Vuoden 2008 puolella rekisteröityi vielä kaksi listaviikkoa lisää.

Marmoritaivas menestyi listoilla mainiosti, mutta kultalevyä jouduttiin odottamaan hämmästyttävän pitkään. Kalenterivuoden 2007 päätyttyä maaliskuussa ilmestyneen albumin myyntilukema osoitti 14 674. Kultalevyyn oikeuttava määrä oli tuolloin 15 000 myytyä äänitettä. Samoihin aikoihin kultalevyjä myönnettiin useammalle albumille, jotka eivät olleet pärjänneet listoilla yhtä hyvin. Esimerkiksi Suomen euroviisuedustajaksi äänestetyn Hanna Pakarisen helmikuussa 2007 julkaistu albumi Lovers myi parissa kuukaudessa kultaa, vaikka listaviikkoja kertyi puolet vähemmän kuin Marmoritaivaalle ja sen paras sijoitus oli Kurkelan levyn tapaan kolmas. Kevään 2007 Idolsissa neljänneksi sijoittuneen Kristiina Braskin esikoisalbumin Silmät sydämeeni ilmoitettiin ylittäneen kultalevyrajan kuukaudessa, vaikka albumin listasijoitukset olivat ensimmäisen neljän viikon aikana 9. - 14. - 14. - 15. Mutta kuten äänitehistoria on osoittanut, albumien listamenestyksellä, kokonaismyyntiluvuilla ja kultalevyn myöntämisellä ei ole välttämättä mitään tekemistä keskenään.

Lopulta helmikuussa 2008 Marmoritaivas ylitti virallisesti 15 000 myydyn levyn rajan ja Johanna Kurkela vastaanotti elämänsä ensimmäisen kultalevyn. Marmoritaivas-albumi merkitsi Johanna Kurkelan uran läpimurtoa. Menestykseen vaikutti keskeisesti Sun särkyä anna mä en -kappaleen suurmenestys, mutta euroviisukarsintaan osallistumisen merkitystä ei ole syytä väheksyä. Hittistatukseen ylsivät myös viisukappale Olet uneni kaunein ja albumin nimikkokappale Marmoritaivas. Jossain metsäin takana kohosi iskelmäradiokanavien suosikiksi ja Ehkä ensi elämässä sai huomiota musiikkivideonsa tähden. Emma-gaalassa 2007 Marmoritaivas oli ehdolla vuoden iskelmäalbumiksi ja Johanna Kurkela vuoden naissolistiksi. Palkinnot menivät kuitenkin Paula Koivuniemen Timantti-albumille ja Anna Abreulle. Mainittakoon, että muuan Tuomas Holopainen mainitsi Soundi-lehden kyselyssä Marmoritaivas-albumin erääksi musiikkivuoden 2007 kohokohdaksi. Kiinnostus tulevan vaimonsa tuotantoa kohtaan oli jo herännyt...

Johanna Kurkelan kolmas albumi Kauriinsilmät julkaistiin syksyllä 2008. Yhteistyö Tomi Aholaisen kanssa jatkui tiiviinä: hän on säveltänyt ja sovittanut yhtä lukuun ottamatta kaikki albumin 11 levytystä. Kahteen edelliseen levyyn verrattuna Kauriinsilmät on musiikillisesti monipuolisempi ja rouheampi. Kappaleiden sovituksissa on vaikutteita maailmanmusiikista ja etnosta. Tunnelmat vaihtelevat irkkuhenkisistä laulelmista väkevään rockilmaisuun ja rankkaan akustiseen itsemurhaballadiin Kulta pieni. Kauriinsilmät ei kuitenkaan menestynyt toivotulla tavalla. Albumi debytoi Marmoritaivaan tavoin albumilistan kymmenentenä, mutta listaviikkoja kertyi vaivaiset kuusi. Edellinen levy oli ollut listalla yli puoli vuotta ja parhaimmillaan kolmantena. Nyt kultalevyraja jäi kaukaiseksi haaveeksi. Kauriinsilmät sisältää lukuisia tunteikkaita ja koskettavia lauluja, mutta kokonaisuutena se on jossain määrin taiteellisempi ja "vaikeampi", joten levyllä ei ehkä ole samanlaista tarttumapintaa kuin Marmoritaivas-albumissa.

Mahtoiko Kauriinsilmät-albumin odotettua heikompi menestys vaikuttaa siihen, että seuraavilla levyillä Tomi Aholainen jätettiin taka-alalle. Neljäs albumi Hyvästi, Dolores Haze (2010) valmistettiin uusien tuottajien ja lauluntekijöiden kanssa. Kenties levy-yhtiössä ajateltiin, että toiset säveltäjät ja sanoittajat saisivat Johanna Kurkelasta irti uudenlaista ilmaisua. Kurkelan uudeksi A&R:ksi nimitettiin Pete Eklund ja levyn tuottivat Markus Koskinen ja Sampo Haapaniemi. Ainakin myyntiluvuista päätellen muutos kannatti. Huhtikuussa 2010 ilmestynyt Hyvästi, Dolores Haze nousi heti ilmestymisviikollaan albumilistan ykkössijalle. Albumi viihtyi listalla yli puoli vuotta ja se on myynyt kaikkiaan yli 20 000 äänitettä eli nykyisen platinalevyyn vaadittavan määrän. Yksi selitys sille, miksi Hyvästi, Dolores Haze menestyi niin hyvin, on epäilemättä Lauri Ylösen ja Paula Vesalan kirjoittama Rakkauslaulu. Valtavan suosittu hitti laajensi Johanna Kurkelan kohdeyleisöä, sillä kappale herätti huomiota piireissä, jotka eivät olleet noteeranneet Kurkelan aikaisempaa tuotantoa. Rakkauslaulu lienee Johanna Kurkelan levytystuotannon tunnetuin kappale – Spotifyssa hittiä on kuunneltu yli 9,5 miljoonaa kertaa.

Muita Hyvästi, Dolores Haze -albumin lauluja tekivät muun muassa Timo Kiiskinen, Tuure Kilpeläinen, Teemu Brunila, Eppu Kosonen, Markus Koskinen, Pepe Johansson, Marko Saaresto – ja Tuomas Holopainen. Muutenkin Johanna Kurkelan imago ja tyyli muuttuivat tämän levyn myötä särmikkäämmiksi. Hiukset värjäytyivät punaisemmiksi ja albumin kuvituskuvissa hän ei enää ollut pelkästään eteerinen metsänkeijukainen, joka poseerasi viattoman näköisenä luonnonmaisemissa. Hyvästi, Dolores Haze -albumilla Johanna Kurkela vakiinnutti asemansa kotimaisten poptähtien kaartissa. Lehdistössä ihailtiin, kuinka albumilistan kärkeen oli kohonnut artisti, joka on luonut uransa ainoastaan musiikillaan ilman lööppejä ja sensaatioita. Yksityiselämästään Johanna Kurkela on ollut aina poikkeuksellisen vaitonainen. Apu-lehden haastattelussa syyskuussa 2015 hän on analysoinut ammattiaan ja luonnettaan: "Ammattini nostaa esille helposti kielteisiä arvoja kuten itsekorostusta. Se ei ole minua. – – Sekin on yksi elämäni paradoksi ja ristiriita, että viihdyn piilossa ja kuitenkin olen julkisessa ammatissa."

Hyvästi Dolores Haze -albumin menestyksen tuonut suosio heijastui myös Johanna Kurkelan varhaisempaan tuotantoon, sillä Marmoritaivas-albumi ponkaisi midprice-albumien listalle. Vuoden 2010 aikana Marmoritaivaalle kertyi peräti 15 listaviikkoa midprice-listalla. Warner Music Finland on julkaissut Marmoritaivas- ja Kauriinsilmät-albumit yhteispainoksena 2 alkuperäistä -sarjassa.

Syksyllä 2011 julkaistiin Johanna Kurkelan uran ensimmäinen kokoelmalevy, viisukappaleen mukaan nimetty Uneni kaunein – Parhaat 2005–2011. 36 levytystä sisältävälle tuplakokoelmalle on valikoitu Marmoritaivas-albumilta kaikki kappaleet paitsi Kaunis mieli – mikäköhän on, miksi ei kelvannut mukaan? Kokoelma menestyi erinomaisesti myyden platinaa.

Johanna Kurkelalta on julkaistu kaksi
tuplakokoelmaa (2011 ja 2018), jotka
molemmat on nimetty Uneni kaunein
ja jotka molemmat sisältävät 36
levytystä.

Kokoelmajulkaisun jälkeen Johanna Kurkela seurasi Pekka Ruuskaa Kaiku Recordings -levy-yhtiöön. Uudelle levy-yhtiölle ovat syntyneet tähän mennessä albumit Sudenmorsian (2012), Ingrid (2015) ja joululevy Joulun lauluja (2013). Uusien albumien laulut ovat syntyneet nykyään ah-niin-muodikkailla musiikkileireillä. Erityisesti suomalaisten mieliin ovat olleet Oothan tässä vielä huomenna ja Kuolevainen. Viime vuonna Johanna Kurkelalta julkaistiin uusi tuplakokoelma, joka nimettiin Uneni kaunein – Parhaat. Ainakin kokoelmalevyjen nimien perusteella euroviisukarsinnoissa kilpaillut Olet uneni kaunein on olennainen merkkipaalu Johanna Kurkelan uralla. Tuoreella kokoelmalevyllä on kahdeksan poimintaa Marmoritaivas-albumilta – tällä kertaa Kauniin mielen lisäksi Linnunradan lapset jäi ulkopuolelle.

Oman soolouransa ohella Johanna Kurkela on esiintynyt Auri-triossa ja häntä on työllistänyt muun muassa Raskasta joulua -projektit. Vierailuja eli feattaamisia on ollut esimerkiksi Sonata Arctican, Juha Tapion, Elastisen, Knipin ja Teho Majamäen kanssa. Luonnollisesti Johanna Kurkelan ääntä kuullaan Tuomas Holopaisen soololevyllä Music inspired by the Life and Times of Scrooge (2014). Rapakon takana Yhdysvalloissa syntyi John Two-Hawksin kanssa joulumusiikkia sisältävä kokonaisuus Noel (2015).

Johanna Kurkela on rikastuttanut suomalaista 2000-luvun populaarimusiikin tarjontaa. Hänen varhainen soolotuotantonsa on edustanut ainutlaatuista popmusiikin suuntausta. Hän ei jäljitellyt ketään eikä hänellä ollut jäljittelijöitä. Kukaan toinen varteenotettava poptähti ei kilpaillut hänen kanssaan samassa genressä. Johanna Kurkela on upeasti ylittänyt kaikki mahdolliset tyylilajien rajat. Hänen ensimmäiset albuminsa saattoivat kolahtaa parhaimmin iskelmäyleisöön mutta vuosien saatossa hänen taitoihinsa ovat luottaneet Suomen arvostetuimmat ja kansainvälisesti menestyneimmät rock- ja popsäveltäjät. Harvassa ovat artistit, joiden meriitteihin lukeutuu niin (entisen) Radio Suomen soitetuimpia lauluja kuin esiintymisiä Raskasta joulua -kiertueella. Johanna Kurkelan herkkä ja haavoittuvainen tulkintatapa taipuu monenlaiseen musiikkiin – olkoonkin, että joidenkin kyynisimpien sielujen mukaan Johanna Kurkela sortuu liialliseen laskelmoituun söpösteltyyn. Vaikka Johanna Kurkela nousikin suosionsa huipulle vuonna 2010 Rakkauslaulun ja Hyvästi, Dolores Haze -albumin ansiosta, hänen tähtensä oli alkanut loistaa kolme vuotta aikaisemmin ilmestyneen Marmoritaivas-kultalevyn myötä. Euroviisukarsintoihin osallistuminen merkitsi lähtölaukausta hänen läpimurrolleen. Siitä huolimatta, ettei hänen kilpailulaulunsa Olet uneni kaunein yltänyt kärkisijoille, onnistunut kolmeminuuttinen televisioesiintyminen liki miljoonayleisölle siivitti hänet suuren yleisön tietoisuuteen.

Lähteet

Journalistinen aineisto:

Selvis-lehti 4/2005: Jani Uhlenius, Miksi asialinja ei myy? (Verkkolinkki)

Iltalehti 3.10.2007: Inka Nurmisto, Minusta tuli vahingossa laulaja. (Verkkolinkki)

Kaleva 26.10.2007: Anne Helaakoski, Hitit syntyvät tohtorismiehen kynästä. Oululainen Heikki Kerkelä laatii työmarkkinaselvitystä ja kirjoittaa laululyriikkaa.

Soundi.fi 22.12.2007: Artistien (mm. Nightwish, Lovex) vuoden kohokohdat, osa 3.

Selvis-lehti 03/2008: Pekka Nissilä, Sinikka Svärd – Hienolta tuntuu. (Verkkolinkki)

Ilta-Sanomat 14.3.2011: Johanna Kurkelan tie pystymetsästä listakärkeen.

Apu 38/2015: Liisa Talvitie, Johanna Kurkela: Äärilaitoja. (Verkkolinkki)

Verkkolähteet:

Kauriinsilmat.webs.com: Tomi Aholaisen haastattelu 13.11.2009.

Viisukuppila: Johanna Kurkelalta uusi levy.

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt ja Musiikkituottajien sivulta.

Vilkaisepas blogistani myös

Voittiko oikea viisu? – Suomen euroviisukarsinnat 2000–2009

Annika Eklund – Rakkausseikkailu 2007 (Warner Music Finland, 2007)

Kuukauden levyartikkeli: Katri Helena – Vie minut (Fazer Records, 1995)

Katri Helenaa on usein luonnehdittu muuttumattomaksi: aina yhtä positiivinen ja elämänmyönteinen sinivalkoinen ääni, joka on vuosikymmeniä tuonut iloa lukemattomille suomalaisille. Mutta Katri Helenankin pitkä ura voidaan selvästi jaksottaa erilaisiin vaiheisiin, joissa hänen levytysmateriaalinsa on noudattanut tietynlaisia aikansa musiikillisia trendejä ja tendenssejä. 1990-luvun puolivälissä alkoi pysyvänluonteinen siirtyminen kohti tekstivetoisempaa musiikkia. Ensimmäinen onnistunut näyte oli vuonna 1995 julkaistu pelimannityylinen menestysalbumi Vie minut.

Iskelmäteemaisissa illanvietoissa tupataan usein eksymään YouTuben pohjattomaan aarreaittaan. Kun ruudulla on pyörinyt jokin Katri Helenan konsertti- tai televisioesiintyminen 1980- tai 1990-luvulta, useampikin henkilö on todennut, kuinka Katri Helena on ollut silloin aivan samanlainen kuin nykyäänkin. Katri Helenaan assosioidaan hyvin usein tietynlainen muuttumattomuuden tai pysyvyyden käsite. Hänen juhlakonserttiensa yhteydessä sanomalehdet haastattelevat yleisön joukosta vanhemman sukupolven edustajia, jotka toteavat, kuinka hän on edelleen ihan samanlainen iloinen ja elämänmyönteinen kuin silloin nuorena joskus 1960-luvulla...

Katri Helenan levytystuotanto ei kuitenkaan ole ollut missään nimessä muuttumatonta tai aina samanlaista. Katri Helenan pitkä ura voidaan selvästi jaksottaa erilaisiin vaiheisiin. 1960-luvulla hänen ensimmäiset levytyksensä olivat itse asiassa hieman vanhanaikaisia. Humpahtavat levytykset, kuten Budapestin sillat, Kulkurien kuningas, Muistan Ali-Baban tai Juliska eivät edustaneet 1960-luvun trendimusiikkia. Puhelinlangat laulaa oli jo 17 vuotta vanha sävelmä, kun se nousi keväällä 1964 Katri Helenan versioimana listojen kärkeen. Katri Helenan laulutyyli sopi tuottajien mielestä juuri tällaisiin reipaspoljentoisempiin lauluihin.

"Ääneni joka oli vähän erikoinen, jäi ihmisten mieliin. Siihen aikaan naiset olivat hyvin 'naisellisia' laulajia. Minulla taas oli kuin pikkupojan ääni, joka vain kirkastui seuraavat vuodet, kun jouduin laulamaan paljon ja aika väsyneenäkin, eikä ollut oikein mitään tietoa laulamisen oikeasta tekniikasta." (Katri Helena 2003, 11)

Katri Helenan kohdalla on mielenkiintoista, että hän on jo uransa alkuvaiheilla ollut kaikenikäisten suosikki: hän oli luontevasti nuorison ykköstapahtuman Danny show'n leading ladyna, vaikka humpahtavat levytykset kolahtivatkin vanhempaan yleisöön. 1960- ja 70-lukujen vaihteessa Katri Helenan levytysrepertuaari muuttui iskelmällisemmäksi ja ehkäpä – luvalla sanoen – "aikuisemmaksi". Ei kauniimpaa, Maailman pihamaat ja Paikka auringossa olivat toista maata kuin alkuaikojen rallatukset.

"Nyt viimeistään jäivät taakse letkikset, jenkat ja hoppel-poppelit... Tulin tietyllä tavalla omaan aikaani. Jenkat ja humpathan olivat edellisen sukupolven viihdettä, iskelmät ja popmusiikki paremminkin sitä oman aikani musiikkia." (Katri Helena 2003, 23)

1970-luvun alussa Katri Helena levytti Hectorin sanoittamat sodanvastaiset laulut Kuudenikäinen ja Äänesi mä kuulen. Olen joskus vitsaillut, että 1970-luvun ylipolitisoitunut ilmapiiri on ilmentynyt siinä, että jopa Katri Helena joutui ottamaan kantaa. Katri Helena on kuitenkin itse kertonut, että nämä sanomalliset laulut olivat hänen omia toiveitaan.

"Halusin vaikuttaa ihmisiin laulamalla... heidän tunteisiinsa ja ajatusmaailmaansa. Yksinomaan iloisten tai rakkauslaulujen hehkuttaminen ei tuntunut mielekkäältä. Kun maailma kuohui, ei voinut vain olla syrjässä ja siihen reagoimatta." (Katri Helena 2003, 24).

1970-luvun puolivälissä Katri Helenan albumeilla oli paljon konstailematonta angloamerikkalaista pop-musiikkia: Paloma Blanca, Kesän lapsi, Lady Love ja Mamacita ovat aikansa kaupallisia pop-hittejä tyylipuhtaimmillaan. Vuosikymmenen lopulla hänen albumiraidoillaan soi ajanmukainen diskopoljento diskoviuluineen.

Kirje sulle -albumilla (1984) kuullaan
Katri Helenaa kasarisoundeilla.

1980-luvulla edes Katri Helenan levytykset eivät välttyneet vuosikymmenelle niin ominaisista konesoundeista ja syntetisaattorivetoisista sovituksista. Kasarisoundit korostuvat erityisesti Jori Sivosen sovittamalla albumilla Kirje sulle vuodelta 1984. Esimerkiksi albumin kappale Luotu elämään on yksi suomidiskon ystävien suurista suosikeista. Joidenkin levytysten (kuten Kissanpentu vain, Maailma vie tai Sirkus) sovituksissa kuulostaa siltä, että koneilla kikkailu on tärkeämpää kuin sävellysten melodiset ansiot. Nuorekas meno vallitsee myös Juha Vainion ja Pave Maijasen yhteistyöllä syntyneessä laulussa Suomenniemi soi, jossa Katri Helena laulaa armottoman diskobiitin säestyksellä "syksyyn asti estottomasti jengi bailaa kautta maan!"

Onneksi koneilla leikkiminen väheni, kun Esa Nieminen saapui Katri Helenan tuottajaksi vuonna 1986. Keväästä 1988 kevääseen 1992 Katri Helenalla oli tauko levyttämisessä. Hänen aviomiehensä – ja pitkäikäisen muusikkoyhteistyökumppaninsa – Timo Kalaojan yllättävä elämästä erkaantuminen kesäkuussa 1988 hiljensi Katri Helenan uran. Keikkailu tanssilavoilla päättyi ja hän keskittyi esiintymään ainoastaan tarkkaan valikoiduissa konserttitilaisuuksissa. Neljän vuoden levytyssapatin aikana hän kävi ikuistamassa vain kaksi laulua: Me teimme sen (1988) ja Kun rakastetaan (1990), jotka molemmat kilpailivat Syksyn sävel -kilpailussa. Levy-yhtiö osasi kuitenkin ottaa omansa pois myös näinä hiljaisina vuosina. Me teimme sen julkaistiin vuonna 1989 kokoelmalevyllä Kauneimmat rakkauslaulut, joka myi kultalevyyn oikeuttavan määrän. Vuonna 1990 julkaistiin konserttitaltiointi Juhlakonsertti Katri Helenan uran 25-vuotisjuhlakonsertista.

Anna mulle tähtitaivas -albumi vuodelta
1992 merkitsi Katri Helenalle komeaa
comebackia: yli 100 000 myytyä
äänitettä.

Anna mulle tähtitaivas vuodelta 1992 merkitsi sitten Katri Helenan paluuta. Kansa ottikin rakastamansa taiteilijan avosylin vastaan: Anna mulle tähtitaivas -albumia myytiin yli 100 000 äänitettä ja se on Katri Helenan ylivoimaisesti myydyin albumi. Lama-ajan kurjuudessa "kansalliseksi rukoukseksi" luonnehditulla Anna mulle tähtitaivas -kappaleella oli selkeä sosiaalinen tilaus. Anna mulle tähtitaivas -albumin televisiokampanjassa Katri Helenaa mainostettiin näyttävästi sinivalkoisena äänenä.

Kahta vuotta myöhemmin ilmestyi seuraava albumi Lähemmäksi, joka on ainakin omasta mielestäni Katri Helenan onnistuneimpia iskelmäpitkäsoittoja. Kyseisellä albumilla ei ole ensimmäistäkään heikkoa laulua tai kiusallisen tarpeetonta albumiraitaa. Albumilta puuttuu se suuri hittikappale, mutta tasokas kokonaisuus myi siitäkin huolimatta kultaa.

1990-luvun puolivälin lähestyessä viihdelehdistössä kohistiin enemmän kuin tarpeeksi Katri Helenan uudesta parisuhteesta. Kihlautuminen kirjallisuuden dosentti Panu Rajalan kanssa synnytti otsikon jos toisenkin. Iskelmälaulajan ja akateemisesti ansioituneen tohtorin erilaiset taustat tuntuivat herättävän kansan syvissä riveissä voimakkaita mielipiteitä. Muistan itsekin ilmiselvästi lukeneeni aikoinaan jostakin naistenlehdestä (pahoittelen epäspesifiä ja epäluotettavaa lähdettä), kuinka toimittaja tivasi Rajalalta mielipiteitä iskelmämaailmasta. Lopulta Rajala saatiin tunnustamaan, että hän toivoisi Katri Helenan laulujen sanoitusten olevan hivenen syvällisempiä. Katri Helena ja Panu Rajala kokosivat vuonna 1994 suosikkirunojaan Otavan julkaisemalle runokokoelmalle Tule luo. Tuolloin Rajala oli oman kertomansa mukaan ehdottanut, että lyyrisiä runoja voisi käyttää myös levytysmateriaalina, mutta Katri Helena oli kavahtanut ajatusta ja ajatellut, ettei hänen yleisönsä pitäisi, jos hän alkaisi Tapani Kansan tai Arja Saijonmaan tapaan levyttää sävellettyjä runoja (Rajala 2013, 99).

Oli Panu Rajalalla vaikutusta tai ei, vuonna 1995 käännettiin jälleen uusi sivu Katri Helenan uralla.

"Vie minut -levyn idea lähti Esa Niemisen ja minun pähkäilystä, mitä oikein tekisimme levylle, sillä minusta tuntui, etten jaksaisi laulaa samaan tyyliin iskelmiä kuin ennen. Esa kysyi, että mikä musiikin laji minua kiinnostaisi. Kansanlaulut ajattelin heti, kävin aikanaan pyrkimässä Joensuussa yhteen kansanlauluryhmäänkin, mutta siellä sanottiin, että laulan liian iskelmällisesti, ei käy. Kansanlaulut ovat kuitenkin jollain tavalla minua aina kutkuttaneet ja ylipäänsä etninen musiikki, maailman musiikki, olen aina sitä kuunnellut. Toivoin että saisimme jotenkin aikaan levyn, joka ei olisi suoranaista kansanmusiikkia, mutta jossa kuitenkin olisi pelimannityyliä, sellainen suomalainen etnovivahde mukana." (Katri Helena 2003, 40)

Elokuuksi 1995 valmistui kansanlauluvaikutteinen albumikokonaisuus Vie minut, jota pidetään yleisesti Katri Helenan pitkän levytysuran yhtenä merkittävänä huipentumana. Esimerkiksi Katri Helenan tuottajana 20 vuotta toiminut Esa Nieminen on maininnut juuri tämän albumiprojektin ja sitä seuranneiden esiintymiskiertueiden olleen poikkeuksellisen "upeaa aikaa". Albumin pelimannityylisestä soundista vastasivat Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston soittajat.

"Esa Nieminen oli tehnyt aiemmin töitä Maria Kalaniemen ja Kimmo Pohjosen kanssa. Esa ehdotti, että otetaan mukaan Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston soittajaryhmä, sitä kautta saisimme oikeaa väriä levylle. Sitten aloimme etsiä kappaleita. Lauluja tilattiin eri säveltäjiltä, myös Esa itse sävelsi." (Katri Helena 2003, 40)

Kalaniemi soittaa albumilla haitaria ja Pohjonen haitaria ja huuliharppua. Heidän lisäkseen tähän "superpelimannien" kokoonpanoon kuuluivat Kristiina Ilmonen (lyömäsoittimet), Arto Järvelä (viulu ja "nyckelharpa"), Petri Hakala (kitara, mandoliini ja cittern), Olli Varis (kitara) ja Tapani Varis (kontrabasso). Lisäksi studiomuusikkoina hääräsivät Pentti Lahti (puhallinsoittimet ja klarinetti) sekä Esa Nieminen, Leri Leskinen ja Essi Wuorela, jotka vastasivat myös taustalauluista. Albumin kaikki 12 raitaa ovat tuottaja Esa Niemisen sovittamia.

Katri Helenasta ei tullut pysyvästi kansanlaulupoljentoista pelimannimusiikkia esittävä artisti, mutta tämän albumin myötä hänen levytysmateriaalinsa muuttui syvällisemmäksi. Sanoituksista tuli merkityksellisempiä ja vähemmän pinnallisia. Tietokannoissa Vie minut -albumin sisältö on luokiteltu usein tekstivetoiseksi iskelmäksi tai tekstivetoiseksi kevyeksi musiikiksi. Katri Helenalla oli ollut aikaisemminkin kiinnostusta laulelmia kohtaan: esimerkiksi 1980-luvun jälkipuoliskolla hän levytti Harri Saksalan kynäilemät laulut Laulu ja Vanhapoika kuu, jotka luokiteltaisiin ennemmin laulelmiksi kuin perinteisiksi iskelmiksi. Vasta kuitenkin Vie minut -albumin myötä alkoi pysyvänluonteinen siirtyminen kohti syvällisempää tekstimaailmaa – heppoiset iskelmärallatukset alkoivat olla ehdottomassa vähemmistössä.

Vie minut -albumin lauluntekijäkaartissa on tyylilajin vuoksi paljon niin kutsutun perinteisen iskelmämaailman ulkopuolisia nimiä. Lauluja ovat kynäilleet muun muassa muusikot ja lauluntekijät, joiden juuret ovat hengellisessä musiikissa. Kari Haapala on säveltänyt lauluja muun muassa Mustarastas-yhtyeelle ja hänen sävellyksiään on julkaistu Nuoren seurakunnan veisukirjassa eli rippileirien laulukirjassa. Teppo Nuorva esiintyi 1970- ja 80-lukujen vaihteessa gospelmusiikkia soittaneessa Kantrikustaa-yhtyeessä. Petri Laaksonen oli vuoteen 1995 mennessä säveltänyt paljon iskelmiä, mutta tälle albumille valikoituneen Laaksosen sävellyksen on sanoittanut Anna-Mari Kaskinen, joka on kirjoittanut tekstin suurimpaan osaan Laaksosen hengellisistä lauluista.

Täysin uutena lauluntekijänimenä Vie minut -albumin tiedoissa esiintyy muuan Sinikka Svärd, joka on sanoittanut albumin nimikkokappaleen. Sinikka Svärd oli ottanut yhteyttä Katri Helenaan ja kysynyt voisiko hänelle tarjota sanoituksia levytyskappaleiksi. Katri Helena kiinnitti huomiota Svärdin kirjoittamaan lennokkaan leikittelevään tekstiin Vie minut, johon Esa Nieminen laati artistin pyynnöstä raflaavan sävellyksen. Ennen Vie minut -laulua vain muutama Sinikka Svärdin sanoitus oli päätynyt levylle asti. Ensimmäiset Svärdin levytetyt sanoitukset on tiedettävästi julkaistu Tenavatähdestä tutun Johanna Virtasen albumilla Rakkauden pallomeri. Vie minut merkitsi Sinikka Svärdin sanoittajanuran läpimurtoa ja siitä alkoi hänen yhteistyönsä Esa Niemisen kanssa, mikä synnytti tulevina vuosina lukuisia menestyksiä, kuten esimerkiksi Yölinnun Mahdunko maailmaas sekä Anna Erikssonin jättihitit Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista.

Vie minut -kappale julkaistiin heinäkuussa 1995. Se ilmestyi albumin singlelohkaisuna yhdessä Muistatko vielä -laulun kanssa. Katri Helenan uudentyylinen reipas levytys kiinnitti kuulijoiden huomion tuoreella ja raikkaalla otteellaan. Vie minut menestyi hienosti nousten radiosoittolistalla parhaimmillaan toiselle sijalle. Vie minut onkin ehdottomasti Katri Helenan 90-luvun levytysten toiseksi suurin hitti heti Anna mulle tähtitaivaan jälkeen. Laulun klassikkoasemaa ilmentää muun muassa sen päätyminen osaksi Leidien Hittiputkea vain viisi vuotta ilmestymisensä jälkeen. Vie minut -kappale ei kuitenkaan tarjoa edustavaa kuvaa samannimisen albumin sisällöstä. Vie minut on radiosoittoon sopiva reipas ja tarttuva hittikappale. Albumin yleisilme on huomattavasti rauhallisempi, tunnelmallisempi ja lyyrisempi kuin vauhdikas nimikkoraita.

Heti albumin toisessa raidassa Kaivatulle vallitsee toisenlainen tunnelma. Timo Seppäsen säveltämä ja Teppo Nuorvan sanoittama kaunis ja koskettava laulu muistuttaa enemmän laulelmaa kuin tyypillistä iskelmäkappaletta. Sanoitus luontokuvauksineen on runollisempi kuin perinteinen iskelmäteksti. Vie minut -albumin tunnelmalliset laulut korostavat erityisen hyvin, kuinka loistavan upea tulkitsija Katri Helena on. Esa Nieminen on todennut osuvasti Pekka Laineen Yleisradiolle toimittamassa Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan (2013) toisessa osassa Kuningattaret, kuinka Katri Helenalla on ainutlaatuinen kyky luovuttaa yksinkertaisestakin laulusta tarina kuulijalle:

"Se puhuttelevuus ei tule äänen käytöstä vaan jostain äärimmäisestä rehellisyydestä ja tietyn tyyppisestä sydämen viisaudesta. 'Mä olen elänyt tämän myös. Sä saat tämän multa, mä laulan tämän sulle'." (Laine 2013, 27)

Olen tiedostanut, että monet Katri Helenaan kriittisesti suhtautuvat ovat toistuvasti ihmetelleet hänen suosionsa suuruutta perusteluinaan, että Suomessa on lukuisia laulajia, joilla on komeampi ääni tai laajempi ääniala. Katri Helena on itsekin todennut oivaltaneensa jo nuorena kotikylänsä kuorossa, ettei "ole yhtään muita kummempi laulaja", kun monilla muilla laulajilla oli paremmat ja voimakkaammat äänet (Katri Helena 2003, 8). Tulkitsijana Katri Helena on kuitenkin aivan omaa luokkaansa, ja hänen kykynsä tulkita lauluja ja niiden tarinoita korostuu entisestään syvällisemmissä ja lyyrisemmissä lauluissa, joita muun muassa Vie minut -albumin sisältö edustaa. Katri Helenan ainutlaatuinen kyky välittää tarinoita ja lauluista huokuvaa emootiota lieneekin merkittävä syy hänen suosionsa salaisuuteen. Sivuhuomautuksena voisi mainita Katri Helenan erottuneen jo menneinä vuosikymmeninä muista kollegoistaan tulkitsijantaidoillaan. Erinomaisen esimerkin tarjoaa vuonna 1973 levytetty suomenkielinen versio Carpentersin Yesterday once more -klassikosta Käy luonain eilinen. Käännöshittien kulta-aikana muutkin laulajat levyttivät laulusta omat versionsa, mutta kukaan heistä ei onnistunut saavuttamaan samanlaista lämpöistä ja sydämellistä tunnelmaa kuin Katri Helena. Merja Rantamäki levytti Linnun ja lapsen (1977) peräti täsmälleen samalle säestystaustalle, mutta hänen tulkintansa ei vain mitenkään vedä vertoja Katrin esitykselle.

Kari Haapalan säveltämä ja Haapalan sekä Pekka Ruuskan sanoittama Tyyntä myrskyn edellä muistuttaa reipaspoljentoista irlantilaishenkistä kansanlaulua. Laulun teksti on vielä edellistäkin laulua runollisempi. Laulujen sanoittajat ovat käyttäneet teksteissään runsaasti luontoon viittaavia vertauskuvia ja metaforia: "on silmissäsi lempeä ilta / sinun ihollasi on suviyö" tai "ei tuulenvirettäkään / odotusta kuin haavanlehtiä". Tyyntä myrskyn edellä julkaistiin vuonna 1995 muutamilla eri esittäjien kokoelmalevyillä, joten siitä on mahdollisesti kaavailtu albumin toista hittikappaletta.

Katri Helenalle suuria menestyshittejä kynäillyt Jukka Kuoppamäki on myös edustettuna Vie minut -albumin lauluntekijäkaartissa. Hänen kahdesta sävellyksestään ensimmäisenä kuullaan Valkoisin purjein, johon sanoituksen on tehnyt Fazerille 1990-luvulla kuukausipalkalla sanoituksia rustaillut Turkka Mali. Valkoisin purjein on sävellyksenä albumin iskelmällisimmästä päästä. Laulun sanoituksessa on samanlainen tematiikka kuin esimerkiksi Kaikki paitsi purjehdus on turhaa -klassikossa. Laulussa pohditaan elämän kulkua ja tarkoitusta merimies-tematiikan kautta: tuulet keinuttavat laivoja ja ihmiset käyvät sisällään monenlaisia myrskyjä, mutta aina jokainen meistä saa allensa tyvenen ja lopulta voi valkoisin purjein käydä satamaan, jossa saavuttaa lopullisen mielenrauhan.

Eero Ainesmaan kynäilemä laulu Poika ja haitari tuo mieleen suomalaisen laulelman sodanjälkeiseltä ajalta. Laulun myötä toteutui Katri Helenan toive päästä levyttämään Tapio Rautavaaran tyylisiä kuplettitarinoita. 1960-luvun lopulla Katri Helena ja Rautavaara olivat molemmat D-tuotannon artisteina kiertäneet samalla esiintymiskiertueella, ja nuoret kollegat kuuntelivat korvat höröllään kokeneen reissumiehen tarinoita.

"Poika ja haitari liittyy minun Tapio Rautavaara -syndroomaani. Olimme kolme kuukautta kesäkiertueella 1969, nuori muusikkojoukko ja Tapio Rautavaara. Seurasin Tapsaa joka ilta hänen mennessä esiintymään. Kun tuli hänen osuutensa vuoro, hän nousi lavalle kitaransa kanssa ja odotti kunnes tanssiva ja hälisevä yleisö hiljeni. Sitten hän alkoi säestää itseään ja laulaa niitä tuttuja laulelmiaan – tanssilavalla! Siihen ei varmaan kukaan muu olisi pystynyt. Katselin aina jostain oven tai laudan raosta, että mitä se mies oikein tekee, kun yleisö noin hiljenee... Siinä oli esikuvaa hyvästä yleisön ja tilanteen hallinnasta. Eero Ainesmaan tekemä laulu Poika ja haitari oli kuin tuulahdus suoraan 1950-luvulta. Kun sain tämän laulun eteeni, sanoin että olen aina toivonut laulettavakseni näitä Rautavaara-henkisiä tarinoita ja nyt minä sen sain!" (Katri Helena 2003, 40–41)

Poika ja haitari kertoo erottamattomasta parivaljakosta. Stereotyyppisen miespuolisen henkilön voi olla vaikea paljastaa tunteitaan ääneen, mutta onneksi haitaria soittamalla voi ilmaista sielunsa syvimmät tunteet. Asetelmaan saapuu tietysti petollinen nainen. Hetken aikaa haitari soittaa onnea, mutta nopeasti sävel saa vaihtua haikeampaan. "Ei lempi ja elämä ensinkään / aina hellästi saattele meitä / Nyt jo poika ja haitari ymmärtää / elon polkuja, oikkuja, teitä."

Hannu Pikkaraisen ja Teppo Nuorvan kynäilemä Jos oisit sä mun on melankolinen ja haikea laulu, jonka sanoituksessa Katri Helenan tuotannolle hieman epätyypillisesti sorrutaan miltei ruikuttamaan ihastuksen perään. "Jos oisit sä mun / mun vaan et muiden / minä hoivaisin hellimmin sua / Kuin ruoho mä oon joukossa puiden / etkä laisinkaan huomaa sä mua." Sanoituksessa on jälleen luontoon viittaava sanasto vahvasti esillä. "Kuin tuulessa kulkee nuo koivujen lehdet / kulkee haaveeni sun luo." 1990-luvun iskelmissä kuuluu kieltämättä selvästi, että valtaosa niistä on miesten tekemiä. Poika ja haitari -laulun sanoituksessa tuomittavan pahiksen roolin saa petollinen tyttö, jonka "mieli on kuin perhosella". Jos oisit sä mun -laulun oletetussa heteroseksuaalisessa asetelmassa mies on tavoittelematon sankari, jonka huomiota tavoitellaan. Suomalaisen iskelmän kehitykselle on ollut ehdottomasti myönteistä, että nykyään yhä enemmän naisetkin tekevät lauluja. Sinikka Svärdin läpimurto Vie minut -laululla edustaakin tietyllä tavalla uuden ajan alkamista. Katri Helena on itsekin todennut, kuinka "Sinikan tekstit ovat naisen tekemiä tekstejä naisille, hyviä laulaa" (Katri Helena 2003, 40).

Kuuden ensimmäisen laulun perusteella on todettava, että Vie minut -albumin yleisilme on tunnelmallinen ja harmoninen, mutta myös kovin melankolinen ja vakavahenkinen. Onneksi seitsemäs laulu tuo kokonaisuuteen hieman riemua ja tempoa. Pekka Laaksosen Hai, hai laulaisin kertoo ihmisen vapaudenkaipuusta: kuinka ihanaa olisikin vain liidellä tuulien mukana pilviin ja taivaisiin.

Jukka Kuoppamäen toinen albumille valikoitu sävellys Kaurapelto, kesäyö on Katri Helenan mukaan "aivan upea suomalaisen luonnon kuvaus" (Katri Helena 2003, 39). Sanoituksessa mainintaan uunilinnun liverrys, punaiset ahomansikat, juolavehnä, heinäseipäät ja tervapääskyn pyrähdys. Kuoppamäki sävelsi laulun alun perin jo 1970-luvun lopussa mutta levytykseksi se päätyi vasta nyt. Valtaosa Kuoppamäen säveltämistä iskelmistä on selkeitä kolmisointuisia sävellyksiä, joiden melodiankulku noudattaa perinteisiä iskelmämusiikin konventioita. Kaurapelto, kesäyö sen sijaan poikkeaa Kuoppamäen yleisestä linjasta, sillä hidastempoinen – ehkä vähän laahaavakin – laulelma on kuvaelma suomalaisesta kesäidyllistä, mikä tosin vastannee ennemmin haavekuvaa kuin varsinaista realismia. "Mikä totta, mi unelmaa / osaa en erottaa". Pirkko Kotirinta kirjoittikin Helsingin Sanomien arviossa: "Etenkin Jukka Kuoppamäen sävellykset - - vaeltavat myyttisessä sinivalkoisessa kesämaisemassa; maassa, jota ei oikeasti ole."

Hieman eksoottisempia sävyjä albumille tuo yhdeksäs raita McMahonee – ystäväni, jonka Jukka Vuolle on säveltänyt Chrisse Johanssonin tekstiin. Johansson oli 70-luvulla sanoittanut lukuisat Katri Helenan menestyshitit, muun muassa runollisen Syysunelman. Eksoottiselta kalskahtava nimi McMahonee vie ajatukset kauas pois Suomesta. Sillä ei ole kuitenkaan tarkoitus viitata kehenkään olemassaolevaan henkilöön tai mihinkään tietyssä maailmankolkassa asuvaan väestöön. Chrisse Johansson on kertonut, että nimi vain syntyi hänen päässään ja tuntui sopivan lauluun, johon supisuomalaiset "veikkovirtaset" olisivat kalskahtaneet turhan kovilta ja konkreettisilta.

Vie minut -albumin ehdottomiin kohokohtiin lukeutuu raita numero kymmenen Jos mä ruusu oisin, joka on levyn ainoa käännöskappale. Jos mä ruusu oisin on suomenkielinen versio unkarilaisesta kansanlaulusta Ha én rózsa volnék, joka nousi 1970-luvulla sosialistisessa Unkarissa suursuosioon. Laulu päätyi Katri Helenan levytettäväksi Unkarissa Suomen suurlähettiläänä toimineen Pertti Torstilan kautta.

"Unkarilainen kansanmusiikki ja kansanlaulut tulivat minulle läheisiksi jo 1970-luvulla. Ihastuin melodiaan, jonka János Bródy ja Zsuzsa Koncz popularisoivat unkarilaisten vapaudentahdon suureksi symboliksi. 'Ha én rózsa volnék – Jos mä ruusu oisin' kertoo koskettavin sanoin maailmasta, johon pääsyä mikään vallanpitäjä ei voi estää. Käänsin laulun suomeksi ja tarjosin sitä Sotkamossa Naapurivaaran tanssilavalla kesällä 1993 ystävälleni Katri Helenalle. Vaihdoimme demoja, sanat kääntyivät rakkauslauluksi ja kappale ilmestyi 1994 Katri Helenan cd-levyllä 'Vie minut'. Laulusta tuli suosikki, ja Katri Helena lauloi sen 40-vuotisjuhlakonsertissaan Finlandia-talossa vuonna 1995 viimeisenä toivekappaleena. Aina kun minulta kysytään, mitä diplomaatit tekevät tai mitä olen diplomaatin uralla saanut aikaan, vastaan, että löysin Katri Helenalle laulun. Vastaus tuntuu riittävän. Kyllä diplomaateista on hyötyä." (Torstila 2010, 96–97)

Torstilan muistikuvista on toki korjattava, että Vie minut -albumi ilmestyi vuonna 1995 ja konsertilla hän viitannee Katri Helenan 50-vuotissyntymäpäiväkonserttiin elokuussa 1995. Torstila käänsi suomeksi alkuperäisen unkarinkielisen sanoituksen, jonka pohjalta Turkka Mali kynäili Katri Helenan suuhun sopivan sanoituksen. Malin suomenkielisessä sanoituksessa on yhtäläisyyksiä alkuperäisen tekstin kanssa, mutta esimerkiksi Torstilan mainitsemia aspekteja, jotka voitaisiin ymmärtää poliittisina viittauksina, ei Katri Helenan versiossa ole havaittavissa. Jos mä ruusu oisin on albumin vaikuttavimpia lauluja ja Katri Helenan tulkinta on äärimmäisen koskettava. Jos mä ruusu oisin on vienyt Katri Helenan levytystuotannon melkoisen kauas perinteisestä tanssi-iskelmän maailmasta ja tuonut siihen sellaista syvällisyyttä, mikä on iskelmälaulajan levylle harvinaista.

Albumin lopussa kuullaan vielä albumin vakavin ja surumielisin sävellys, joka on Jukka Vuolteen Syliis syvemmälle. Hieman valoisampia sävyjä tuo sentään päätösraita Muistatko vielä, joka julkaistiin samalla singlellä Vie minut -kappaleen kanssa. Petri Laaksosen ja Anna-Mari Kaskisen laulu oli ollut olemassa ennen tätä albumiprojektia, sillä Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Naislaulajat olivat levyttäneet sen ensimmäisen version vuonna 1993 omalle albumijulkaisulleen Sydän liekeissä. Muistatko vielä on lämminhenkinen laulu, jossa muistellaan yhteistä nuoruutta läheisen ystävän kanssa. Vaikka laulussa lauletaan auringon laskemisesta ja hämmästellään, mihin meni nuoruus, Katri Helenan tulkinta tuo laulun tarinaan toivoa ja valoisuutta. Vanheneminen ei ole millään muotoa kauhistuttava asia, vaan kokonaisuudessa huokuu kiitollisuus kaikkea elettyä ja koettua kohtaan. Usein monet itsekin laulavat lauluntekijät versioivat muille laulajille tekemiään menestyssävellyksiä. Säveltäjämestari Petri Laaksonen levytti laulun nimellä Aurinko laskee (Muistatko vielä) omalle soololevylleen Janoinen sydän vuonna 1996. Mainittakoon myös, että Esa Nieminen levytti Vie minut -kappaleen omalle soololevylleen Omillaan vuonna 2005.

Vie minut -albumi ilmestyi elokuussa 1995 Katri Helenan 50-vuotissyntymäpäivien yhteydessä. Albumi debytoi Suomen albumilistalla viikolla 33 sijalla 10. Seuraavalla viikolla albumi nousi listalla peräti kolmanneksi, mikä oli Katri Helenan paras listasijoitus albumilistalla sitten vuoden 1976. Vielä seuraavillakin viikoilla levy oli albumilistan sijoilla viisi ja kahdeksan. Kaiken kaikkiaan Vie minut viihtyi listalla kymmenen viikkoa. Katri Helenan myöhemmistä albumeista vain uusin julkaisu Taivaan tie on menestynyt albumilistalla yhtä hyvin – senkin korkein sijoitus oli kolmas.

Katri Helenan uusi aluevaltaus herätti huomiota ja Vie minut saavutti runsaasti positiivista huomiota. Katri Helena palkittiin vuoden 1995 naissolistin Emma-palkinnolla. Vie minut oli myös ehdolla vuoden albumiksi. Kesällä 1995 Katri Helenalta julkaistiin uuden albumin lisäksi kaksi kokoelmaa 20 suosikkia -sarjassa. Toisen kokoelman esittelytekstissä Jaakko Salo äityi kehumaan uutta albumia:

"Viisikymmentä ikävuotta ja yli kolmekymmentä aktiivista lauluntaipaleen vuotta takanaan Katri yhä jatkaa menestyksekästä uraansa. Syntymäpäivän yhteydessä julkaistu uutuuslevy Vie minut todistaa suuresta laulamisen ilosta, joka saa hänen yhä uudelleen innostumaan uusista lauluista ja tyylisuunnista." (Salo 1995)

Helsingin Sanomien lyhyessä arviossa Pirkko Kotirinta summasi tyhjentävästi:

"[I]dea Katri Helenan laulelmalevystä tuntuu nyt toteutettuna itsestäänselvältä: kaikkien juhlima viisikymppinen iskelmälaulaja uudistuu hyvin tyylinmukaisesti. - - Monet laulelmista nostavat heleät katrimaiset piirteet potenssiin kymmenen. - - Tähän sillanpääläiseen idylliin Katri Helena sopii kuin Ansa Ikosen puhtaat kasvot onnelliseen Suomi-filmiin." (Helsingin Sanomat 30.9.1995)

Vie minut -albumin sisältö kelpasi Panu Rajalallekin, joka kirjoitti levystä positiivisesti runsaasti kyseenalaistakin julkisuutta saaneeseen muistelmateokseensa Lavatähti ja kirjamies:

"Hän on kehitellyt levyä, joka ilahduttaa suuresti hänen miestään. Vie minut! Nyt on siinäkin lähdetty uuteen suuntaan. On otettu aineksia kansanmusiikista, sekoitettu yhteen iskelmää ja etnoa, saatu hienot muusikot mukaan: nuori (sic) taitureita Sibelius-Akatemiasta, kärjessä harmonikkataiteilija Maria Kalaniemi. Sanoissakin alkaa olla lyyristä lentoa." (Rajala 2013, 139)

Vie minut -albumista Katri Helena pokkasi nopeasti kultalevyn. Alkuvuodesta 1996 albumista julkaistiin kultapainos, joka sisältää kaksi uutta raitaa. Uutena kappaleena kultapainoksella on Eero Ainesmaan säveltämä laulu Kun yksi tähti sammuu, missä kuvaillaan, kuinka läheisten poismenon jälkeen elämä ja arki kuitenkin jatkuvat muutoin radallaan. "Kun yksi tähti sammuu taivaalta, sitä tuskin huomataan, paitsi hän, joka ehti oppia sen tähden tuntemaan." Laulu itsessään ei ole sävellyksellisesti kovinkaan karismaattinen, joten sen julkaisematta jättäminen albumin varsinaisella painoksella ei ole mikään suuri menetys. Kultapainoksen kohokohta on hulvaton ysärijumputuksella höystetty remix Vie minut -kappaleesta, jonka on sovittanut Sami Sarhamaa. Remixillä Katri Helenan alkuperäisen lauluraidan mukana laulavat Värttinästä tutut Sari ja Mari Kaasinen. Katri Helena oli Vie minut -albumilla tehnyt omanlaisensa avauksen suomietnon puolelle ja remixillä hänen tiensä yhdistyy kaikkien aikojen suosituimpien suomalaisten etnomusiikin esiintyjien kanssa. 1990-luvun alkuvuosina Suomessa puhuttiin suorastaan Värttinä-ilmiöstä, joten siinä mielessä Katri Helenan siirtyminen kansanlaulupoljentoiseen musiikkiin oli ajan hengen mukaista. 1990-luvulla Euroopassa elettiin etnobuumia, mikä ilmeni muun muassa sellaisten esiintyjien kuten Enyan ja Enigman suosiossa.

Kesällä 1996 Vie minut -albumin materiaali vei Katri Helenan uudenlaiselle esiintymisareenalle. Hän esiintyi ennätysyleisölle Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla. Yleisradio oli paikalla ja nauhoitti esiintymisestä konserttitaltioinnin, jonka valitut palat on katsottavissa Ylen Elävästä arkistosta. Kakkonen Kaustisella: Vie minut! Katri Helena välitettiin Suomen kansalle television välityksellä Katri Helenan 51-vuotissyntymäpäivänä 17.8.1996.

Vie minut -albumi on erityisen tyylikäs albumikokonaisuus, joka on aivan omanlaisensa Katri Helenan pitkällä uralla. Pelimannityylinen säestys sekä keskivertoja iskelmätekstejä syvällisemmät ja runollisemmat sanoitukset luovat ehjän kokonaisuuden. Pahimmillaan iskelmälevy on rakennettu muutamasta singlebiisistä, joihin on satsattu, ja loput laulut ovat pelkkiä täyteraitoja, jotka ovat olemassa vain siksi, jotta saataisiin täyspitkä albumi kasaan. Vie minut on vaikuttava kokonaisuus alusta loppuun. Albumilla on kauniita melodioita, sovituksissa upeita harmonioita ja sanoituksissa kiinnostavia tarinoita, jotka Katri Helena välittää kuulijoille uskottavasti. Albumi ei sisällä helppoja iskelmiä, ja oikeastaan sen maailmaan tuntuu pääsevän kunnolla vasta useammalla kuuntelukerralla. Vie minut on albumi, joka voi oikeassa mielentilassa viedä kuulijansa hetkeksi pois arjesta omaan maailmaansa. Lisäksi albumin suomietno-vivahde oli omiaan lisäämään mielikuvaa Katri Helenasta sinivalkoisena äänenä.

Kuten kirjoituksen alkuvaiheessa todettiin, Vie minut -albumin myötä Katri Helenan uralla alkoi pysyvänluonteinen siirtyminen kohti syvällisempää tekstimaailmaa. Vuonna 1996 julkaistiin joululevy Hiljaisuudessa, joka on sävyltään harras ja vakavamielinen. Tällä albumilla on useita lauluja, joissa käsitellään niin sanottuja "elämää suurempia asioita", kuten esimerkiksi Aavistus, Kehtolaulu tai Nuku rauhassa rakkaani.

Missä oot -albumi vuodelta 1998 ei
menestynyt edeltäjiensä tavoin.

Katri Helenan seuraava varsinainen albumi Missä oot ilmestyi vuonna 1998. Tämän albumin soundimaailma edusti jälleen perinteisempää iskelmämusiikkia, tosin pieniä muistumia Vie minut -albumista toi Esa Niemisen sävellys Neito ja Ilmari, joka on kuin kuvaelma vanhojen suomifilmien tukkilaisromantiikan tummemmista sävyistä. Missä oot -albumin teksteissä jatkettiin jälleen syvällisempien sanoitusten parissa – mitä ei tosin välttämättä uskoisi albumin tunnetuimman kappaleen perusteella, sillä Kun kellohame heilahtaa on kuin pastissi Katri Helenan nuoruudenaikaisesta tanssilavaiskelmästä. Missä oot -albumi ei kuitenkaan menestynyt kovinkaan mairittelevasti. Levy oli vain yhden viikon ajan Suomen virallisella listalla sijalla 33. Siinä missä edellinen albumi Vie minut oli kolme vuotta aikaisemmin onnistunut innostamaan suomalaisia ostamaan Katri Helenan uutta levyä aina albumilistan kärkisijoille asti, Missä oot -albumi meni suurelta yleisöltä ohi.

2000-luvulla Katri Helenan albumit ovat käyneet jälleen hyvin kaupaksi, sillä artisti on vastaanottanut tämän vuosituhannen puolella useammasta albumistaan kultalevyn. Vuonna 1995 käännetty uusi sivu kohti syvällisempää tekstimaailmaa on jatkunut jo 20 vuoden ajan. Erityisesti albumi Tulet aina olemaan (2009) on yleissävyltään melankolinen kokonaisuus, jonka sanoituksissa on pohdiskeleva sävy. Valon maa vuodelta 2011 sisältää lauluja muun muassa Tuure Kilpeläiseltä ja Paula Vesalalta, jotka eivät sorru sanoituksissaan banaaleihin iskelmäkliseisiin. Uusimmalla albumillaan Taivaan tie laulujen sanoitusten inspiraationa ovat toimineet Katri Helenan omat henkiset kokemukset.

Esa Nieminen valotti syksyllä 2003 Selvis-lehden haastattelussa, kuinka tarkkaan levytettäviä sanoituksia valikoitiin ja viilattiin:

"Nyt kun on vanhempana tullut vaan ankarammaksi, kun nuo omat artistitkin on tulleet ankarammiksi siinä mitä ne voi sanoa – joku Katrikin, niin eihän sieltä mene mitään läpi ... ne haluaa allekirjoittaa kaiken mitä ne laulaa." (Selvis-lehti 3/2003)

Katri Helenalta on julkaistu 2000-
luvulla lukuisia kokoelmalevyjä. Vuonna
2003 40-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi
julkaistiin sekä 2 CD:n että 4 CD:n
kokoelmat ja nuottikirja. Vie minut
-albumin materiaalia on julkaistu näillä
kokoelmilla hämmästyttävän vähän.

Vie minut -albumissa on hieman harmillista, ettei albumilta ole varsinaisesti jäänyt elämään muita levytyksiä kuin nimikkobiisi, vaikka levy on täynnä hienoja levytyksiä. Vuonna 2003 Katri Helenan 40-vuotistaiteilijajuhlan yhteydessä julkaistiin Sydämeni laulut -tupla-CD-kokoelma, jossa on useampiakin Katri Helenan levytyksiä 90-luvulta, mutta Vie minut -albumilta ei ole yhtäkään poimintaa, ei edes itse Vie minut -kappaletta! Samassa yhteydessä julkaistiin myös neljän CD:n boksi, jonka jokaiselle levylle on koottu Katri Helenan tuotantoa vuosikymmen kerrallaan. Boksin neljäs kiekko sisältää siis Katri Helenan musiikkia vuosilta 1993–2003. Tälle levylle on valikoitunut sentään neljä laulua Vie minut -albumilta: Vie minut, Kaivatulle, Tyyntä myrskyn edellä ja Jos mä ruusu oisin. Kuitenkin Vie minut on aliedustettuna kokoelmalla, sillä Lähemmäksi-albumilta (1994) on julkaistu peräti kahdeksan laulua ja kaupallisesti vaatimattomasti menestyneeltä Missä oot -albumiltakin (1998) viisi levytystä. Kokoelmien julkaisun yhteydessä julkaistiin nuottikirja Tähtenä taivaalla, johon on valikoitu Vie minut -albumilta Jos mä ruusu oisin, Kaivatulle, Muistatko vielä, Poika ja haitari sekä Vie minut. On ehkä vähän erikoista, että kokoelmalevyjen yhteydessä julkaistu nuottikirja sisältää sellaisia lauluja, jotka eivät päätyneet kokoelmaäänitteelle lainkaan.

Vuonna 2007 julkaistiin digitaalisen musiikin palvelimissa Katri Helenan sadan levytyksen kokoelma Täydet 100, joka sisälsi samat neljä laulua kuin muutamaa vuotta aikaisemmin ilmestyneessä 4 CD:n boksissa. Lähemmäksi-albumilta on julkaistu kaikki 12 laulua ja Missä oot -albumiltakin kuusi laulua. Jälleen kerran Vie minut -albumi on aliedustettuna. Vuonna 2012 julkaistiin Katri Helenan koko uran kattava tupla-CD-kokoelma Sinivalkoinen, mutta sillekin on valikoitu albumilta ainoastaan nimikkokappale Vie minut. Kuten myös vuonna 2016 julkaistulla 4 CD:n kokoelmalla Suuret suomalaiset – 80 suosikkia, kun muilta 90-luvun albumeilta on poimittu useampiakin raitoja. Olisi esimerkiksi toivottavaa, että edes sellainen helmi kuin Jos mä ruusu oisin pääsisi uudestaan esille. Vie minut -albumin tyylikkäitä lauluja kelpaisi kuunnella vielä tänäkin päivänä Katri Helenan konserteissa, mutta kenties pelimannityyliset laulut menettäisivät jossain määrin hohtoaan tavallisen keikkabändin säestäminä.

Aiheesta muualla

YLE Elävä arkisto: Katri Helena valloitti Kaustisen

Lähteet

Kirjallisuus:

Katri Helena (2003) Tähtenä taivaalla – lauluja ja tarinoita. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.

Laine Pekka (toim.) (2013) Iskelmä-Suomi – Kymmenen tarinaa kaihosta, kilometreistä ja iskelmästä. Warner Music Finland Oy.

Rajala Panu (2013) Lavatähti ja kirjamies. WSOY, Helsinki.

Torstila Pertti (2010) Seitsemän vuotta diplomaattina Unkarissa: 1990-luku ja kommunismin taakka. Teoksessa Sievers Jaakko (toim.) Veljeskansan keskuudessa – Suomen Unkarin-edustustoiminnan historiikki. Suomen suurlähetystö, Budapest.

Muut lähteet:

Kotirinta Pirkko: Suomalaisen idyllin ääni. Helsingin Sanomat 30.9.1995.

Nissilä Pekka: Esa Nieminen haluaa tuoda esiin – "Jotain muuta kuin Hiihtoliiton slaavimollia". Selvis-lehti 3/2003. (Verkkolinkki)

Nissilä Pekka: Sinikka Svärd – Hienolta tuntuu. Selvis-lehti 03/2008. (Verkkolinkki)

Salonen Merja: Sisäinen palo sytyttää sanoittaja Sinikka Svärdin. Selvis-lehti 01/2002. (Verkkolinkki)

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Salo Jaakko. Katri Helena: 20 suosikkia – Syysunelma (Fazer, 1996).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt ja Suomen albumilistat sekä Musiikkituottajien sivulta, jossa on Suomen viralliset albumilistat kesästä 1995 lähtien.