Johanna Kurkela – Marmoritaivas (Warner Music Finland, 2007)

Johanna Kurkela on aivan omanlaisensa artisti kotimaisen populaarimusiikin kentällä. Upeaäänisen laulajattaren levytysura alkoi 15 vuotta sitten. Läpimurto koitti vuonna 2007 ilmestyneellä hienolla Marmoritaivas-albumilla, jota ostettiin kultalevyyn oikeuttava määrä. Ennen menestyslevyn julkaisemista Johanna Kurkela saavutti runsaasti positiivista julkisuutta Suomen euroviisukarsinnoissa.

Syksyllä sosiaalisessa mediassa lähti kiertämään huhu, jonka mukaan Johanna Kurkela olisi valittu Suomen euroviisuedustajaksi tulevan kevään viisukilpailuun Israeliin. Suomalaisten euroviisuharrastajien keskuudessa huhu sai varovaisen myönteisen vastaanoton. Etenkin innostuttiin mahdollisuudesta, että Suomea edustaisi Euroviisuissa Johanna Kurkelan ja hänen Nightwish-aviomiehensä Tuomas Holopaisen yhteinen Auri-projekti, jonka pariskunta muodostaa Troy Donockleyn kanssa. Viisufaneja kutkutti ajatus tuplarevanssin mahdollisuudesta. Onhan monia suomalaisia jäänyt harmittamaan, ettei Nightwish aikoinaan voittanut Suomen euroviisukarsintoja vuonna 2000. Lisäksi suomalaiset viisuintomielet olisivat suoneet mielellään Johanna Kurkelalle edustuspaikan hänen osallistuessaan Suomen euroviisukarsintoihin vuonna 2007. Johanna Kurkelan kohdalla euroviisuedustus merkitsisi ympyrän sulkeutumista ja paluuta juurille, sillä hänen läpimurtonsa koitti aikoinaan juuri kyseisissä euroviisukarsinnoissa.

Pienen pieni lintu tuossa visersi, että Suomen seuraava viisuedustaja olisi eräs Johanna. Visersi myös että YLE kertoisi asiasta lokakuun puolivälissä. Mutta visertelyä tämä vain. #umk19

— Mari Pudas (@MariPudas) 27. syyskuuta 2018

Nyttemmin tiedetään, ettei syksyinen Kurkela- tai Auri-juoru tainnut perustua mihinkään viralliseen tietoon, mutta mikäänhän ei estä käsittelemästä tässä artikkelissa Johanna Kurkelan 12 vuoden takaista viisukarsintaosallistumista ja saman vuoden keväällä ilmestynyttä loistavaa Marmoritaivas-albumia, joka nosti Johanna Kurkelan suuren yleisön tietoisuuteen.

Johanna Kurkelan (s. 1985) läpimurron aikoihin useammassa lehtihaastatteluissa kerrottiin tarinaa, jonka mukaan Kurkelasta tuli laulaja miltei vahingossa. Vaikka Johanna Kurkela oli jo lapsena osoittautunut musiikilliseksi lahjakkuudeksi, hän ei ollut missään vaiheessa suunnitellut ryhtyvänsä esiintyväksi taiteilijaksi. Oulun Madetojan musiikkilukiossa Kurkelan lukiokaveri kuitenkin patisti häntä äänittämään demonauhan. Levymogulit ovat monesti todenneet leijonanosan demonauhoista olevan silkkaa ajanhukkaa. Johanna Kurkelan laulua sisältänyt demo onnistui muodostamaan poikkeuksen. Warner Music Finlandin kotimaisen tuotannon päällikkö Pekka Ruuska ihastui ikihyviksi Kurkelan lumoavaan ääneen, otti yhteyttä ja lensi Pohjois-Suomeen tapaamaan lupaavaa laulajanalkua levytyssopimuspaperit mukanaan. "Minut tultiin melkein kuin kotoa hakemaan", hämmästeli Johanna Kurkela syksyllä 2007 Iltalehden haastattelussa.

Johanna Kurkelan ensimmäinen levytysprojekti oli duetto Tomi Metsäkedon kanssa vuonna 2004. Tomi Aholainen oli alun perin säveltänyt Sinikka Svärdin runon Tahdon tanssia kanssasi omaksi häälaulukseen. Laulu päätettiin levyttää ja ilmeisesti duon toiseksi osapuoleksi kaavailtiin aluksi Anna Erikssonia, joka kuitenkin sanoi ei tarjoukselle. Erikssonin kieltäydyttyä Warner Music Finlandin uudelle kiinnitykselle tarjoutui luonteva tilaisuus. Tomi Metsäkedon ja Johanna Kurkelan duetto Tahdon tanssia kanssasi julkaistiin Metsäkedon toisella albumilla Tummaa samettia (2004), joka on myynyt platinaa.

Johanna Kurkelan ensilevytyksen säveltäneestä ja sovittaneesta Tomi Aholaisesta tuli Kurkelan uran alkuvaiheen merkittävin avainhenkilö. Aholainen tuotti Johanna Kurkelan kolme ensimmäistä albumia yhdessä Pekka Ruuskan kanssa ja sävelsi suurimman osan levyjen kappaleista. Tomi Aholainen oli alun alkaen päätynyt musiikkiteollisuuteen, kun hänet pestattiin Warnerin markkinointiosastolle. Vähitellen markkinamies-Aholaisen piilevät kyvyt huomattiin ja hän pääsi tekemään musiikkia levy-yhtiön tuotannon puolelle. Johanna Kurkelan lisäksi Aholaisen sävellyksiä ovat levyttäneet muun muassa Yö, Simo Silmu, Jani Wickholm, Katri Helena ja Annika Eklund. Aholainen on kertonut, että pääsääntöisesti hänen metodinaan on luoda sävellyksiä hyviin sanoituksiin, joten useimpien hänen säveltämiensä laulujen kohdalla teksti on ollut olemassa ennen sävellystä.

Johanna Kurkelan esikoisalbumia ryhdyttiin valmistamaan vuonna 2005. Ennen oman albuminsa ilmestymistä Kurkela levytti laulun Hiljainen kaupunki riparilauluja sisältävälle kokoelmalle Tilkkutäkki – Kitara, taivas ja tähdet.

Johanna Kurkelan debyyttialbumi Hetki hiljaa julkaistiin lokakuussa 2005. Kuten levyn nimestä voi päätellä, kaunisäänisen laulajattaren levytettäväksi tarjottiin herkkiä ja tunnelmallisia lauluja, joiden sanoituksissa on lyyristä lentoa. Musiikin lokeroiminen eri kategorioihin on tietysti aina lähtökohtaisesti typerää, mutta Johanna Kurkelan levytysten yksiselitteinen luokitteleminen johonkin vakiintuneeseen genremääritelmään on poikkeuksellisen haastavaa. Hänen koskettavat laulunsa eivät missään nimessä ole iskelmää. Johanna Kurkelan musiikilla ei ole mitään tekemistä tanssilavatouhujen, minkään schlagerperinteen saati 2000-luvulle ominaisen ah-niin-trendikkään popiskelmän kanssa. Laulelma – ainakin sen perinteisessä merkityksessä – olisi niin ikään harhaanjohtava termi, sillä Kurkelan levytykset noudattavat kansainvälisen populaarimusiikin konventioita. Ja vaikka lauluissa on paikoitellen aistittavissa sävyjä kansanmusiikista, hänen tuotannossaan ei ole kuultavissa minkäänlaista Värttinä- tai pelimannityylistä suomietnoa. Itse asiassa Johanna Kurkelan varhaistuotanto sai kiitosta kansainvälisestä otteestaan. Levy-yhtiö Warner Music Finland yritti tiedotteessaan helpottaa musiikkia kategorisoivien työtaakkaa seuraavanlaisella luonnehdinnalla:

"Jos Johannan musiikille joku määritelmä pitäisi keksiä, ehkä suomalaiseksi poplaulelmaksi laulut voisi lokeroida. Johannan musiikissa yhdistyy kuitenkin moni tyylilaji aina klassisen musiikin soinnista ja uljaudesta, kansanmusiikin ja maailmanmusiikin omaisiin väreihin, jossa pop-estetiikka on aina läsnä." (Warner Music Finlandin tiedote)

Vaikka Hetki hiljaa -albumin singlelohkaisu Olen sinussa oli herättänyt kohtuullisesti huomiota ja saanut mukavasti soittoaikaa radiossa, levyn myyntimenestys ei varsinaisesti räjäyttänyt pankkia. Marraskuussa Hetki hiljaa nousi Suomen albumilistalle sijalle 39. Toisella viikolla sijoitus parani muutaman pykälän sijalle 36, mutta sen jälkeen albumi putosi listalta.

Levy-yhtiössä päätettiin korottaa panoksia seuraavaa levyä varten. Valtakunnallista näkyvyyttä tarjoaisi esimerkiksi osallistuminen Suomen euroviisukarsintoihin ennen toisen albumin ilmestymistä.

Vuodeksi 2006 Yleisradio oli uudistanut euroviisukarsinnat luopumalla perinteisestä sävellyskilpailusta. Yleisradio neuvotteli levy-yhtiöiden kanssa Suomen karsintoihin 12 esiintyjää, jotka saivat vapaat kädet etsiä itselleen sopivia lauluja kilpailuun. Viisutuottajat toivoivat, että uuden formaatin myötä viisukarsinnoissa kuultaisiin hyviä ja etenkin hittipotentiaalisia kappaleita – eikä enää ainoastaan Euroviisuja varten räätälöityjä sävelmiä tai säveltäjien pöytälaatikoiden uumenista löytyneitä raapustuksia. Yleisradion näkökulmasta formaattiuudistus sujui suorastaan täydellisesti: Suomi voitti Eurovision laulukilpailut ja vuosien tauon jälkeen useampi viisukarsintojen kilpailukappaleista nousi radioiden soittolistoille. Erityisesti vuoden 2006 euroviisukarsinta osoittautui läpimurroksi Warner Music Finlandin artistille Annika Eklundille, jonka kolmanneksi sijoittuneesta kilpailukappaleesta Shanghain valot tuli vuoden menestyneimpiä iskelmähittejä. Loistavasti onnistuneiden viisukarsintojen innoittamana Yleisradio päätti järjestää seuraavana vuonna kilpailun täsmälleen samalla formaatilla. Warnerilla heräsi ajatus: voisiko euroviisukarsinnat tehdä Johanna Kurkelalle saman kuin Annika Eklundille? (Annika Eklundista enemmän tämän blogin edellisessä albumiartikkelissa.)

Syksyllä 2006 ilmoitettiin Johanna Kurkelan olevan yksi vuoden 2007 euroviisukarsintojen 12 kutsuartistista. Hänen toinen albuminsa Marmoritaivas julkaistiin juuri sopivasti viisukarsintaruljanssin jälkeen maaliskuussa 2007. Kyseisiin euroviisukarsintoihin kukin kutsuesiintyjä osallistui kahdella kappaleella. Alkukarsinnoissa äänestettiin ainoastaan siitä kumpi esityksistä kilpailee viisukarsintojen finaalissa. Johanna Kurkelan kilpailukappaleiksi valikoituivat Marmoritaivas-albumin sadosta Olet uneni kaunein ja Jossain metsäin takana. Molemmat laulut ovat Tomi Aholaisen säveltämiä, ensinmainitun on sanoittanut Sinikka Svärd, jälkimmäisen Heikki Kerkelä. Alun perin toiseksi kilpailukappaleeksi kaavailtiin laulua Sun särkyä anna mä en, mutta Johanna Kurkela oli ehtinyt esittää kappaletta muutamassa konsertissa, minkä vuoksi se olisi ollut viisukarsintojen sääntöjen vastainen.

Alkuvuodesta 2007 Johanna Kurkela eteni leveällä rintamalla. Kun Sun särkyä anna mä en ei ollut viisukarsintakelpoinen, mikään ei estänyt julkaisemasta laulua singlenä ensimmäisenä maistiaisena tulevalta albumilta. Sun särkyä anna mä en saavutti erinomaisen vastaanoton iskelmäradiokanavilla. Laulu muun muassa nousi tammi- ja helmikuun vaihteessa Radio Suomen soitetuimmaksi kappaleeksi. Samoihin aikoihin, kun Johanna Kurkela oli valloittanut Suomen kuunnelluimman radiokanavan ykkössijan, hän ensiesitti viisukappaleensa euroviisukarsintojen kolmannessa alkukarsinnassa lauantaina 3. helmikuuta.

Kahden kappaleen viisukarsintajärjestelmä ei osoittautunut kaikkein järkevimmäksi ratkaisuksi, sillä monet osallistujat olivat panostaneet vain toiseen kilpailuesitykseen. Alkukarsintalähetysten haastatteluissa esiintyjät eivät kaihtaneet paljastaa mielipidettään kumpaa esitystään he pitivät parempana – ja kansa totteli kiltisti äänestämällä esiintyjien oman suosikin jatkoon. Kaikkein häikäilemättömimmin tässä kunnostautui Lovex, joka mainosti nettisivuillaan vain toista kappalettaan Anyone, anymore. Suorassa lähetyksessä toisen esityksensä Wild and violent jälkeen bändin jäsenet vetosivat katsojiin sanomalla haastattelussa, että "älkää vain äänestäkö tätä biisiä". Seuraavana vuonna euroviisukarsintojen formaattia muutettiin siten, että kutsuartistit osallistuivat kilpailuun vain yhdellä kappaleella.

Myös Johanna Kurkelan tiimi oli selvästi päättänyt satsata Olet uneni kaunein -kappaleeseen. Lauluun laadittiin esitys, jollaista ei ollut koskaan aikaisemmin esitetty Suomen euroviisukarsinnoissa. Sami Saikkonen oli ideoinut kappaleeseen musikaalimaisen ja teatterinomaisen performanssin, jossa Johanna Kurkela ja tanssijapoika koreografiallaan ilmentävät laulun sanoituksen mukaista unen ja todellisuuden välistä dialektiikkaa. Ylipäätään Suomen viisukarsinnoissa on hyvin harvoin nähty niin kutsuttuja suljettuja esityksiä, joissa ei ensisijaisesti ole tarkoitus esiintyä yleisölle. Ennen suoria lähetyksiä esityksen koreografiaa oli harjoiteltu ahkerasti Oopperatalon harjoitussalissa. Tuottaja Pekka Ruuska oli ensinäkemällä pudistellut päätään ja pitänyt ideaa melkoisena riskinä – olihan Johanna Kurkela verrattain nuori artisti eikä hänellä ollut kummoista kokemusta suorissa televisiolähetyksissä esiintymisestä. Johanna Kurkela selvisi kuitenkin tosipaikan tullen esityksistä erinomaisesti. Hän onnistui eläytymään rooliinsa suorastaan näyttelijän ammattitaidolla eikä laulusuoritus kärsinyt missään vaiheessa, vaikka koreografiaan kuului kaikenlaista, muun muassa siveää peuhaamista sängyssä.

Jossain metsän takana -kappaleeseen valmistettiin perinteisempi viisuesitys taustamuusikkoineen, mutta se jäi pahasti toisen laulun ennennäkemättömän esityksen varjoon. Alkukarsinnan äänestyksessä Johanna Kurkelalle kohdistetut äänet jakautuivat seuraavasti: Olet uneni kaunein 65 %, Jossain metsäin takana 35 %.

Viisukarsinnat toivat runsaasti julkisuutta suurelle yleisölle vielä sangen tuntemattomalle Johanna Kurkelalle. Ja pienoista esimakua julkisuuden lieveilmiöistä. Yleisradio oli kehittänyt näinä vuosina viisukarsintoihin eräänlaisen Twitterin esiasteen, sillä katsojilla oli mahdollisuus kommentoida alkukarsintalähetyksiä tekstiviesteillä, joiden valitut palat vilahtivat ruudussa. Tekstiviestejä käytiin läpi myös artistien haastatteluvuoroissa. Nimimerkki Maajussi oli maksanut euron siitä, että sai tekstiviestillä kysyä seurusteleeko Johanna Kurkela. Viestistä hivenen häkeltyneeltä vaikuttanut laulaja joutui myöntämään suorassa lähetyksessä olevansa varattu. Johanna Kurkela oli avioitunut ensimmäisen aviomiehensä kanssa 19-vuotiaana.

Suomen euroviisukarsintojen 2007 finaali järjestettiin Turun Caribiassa lauantaina 17. helmikuuta. Tarjolla oli ainutlaatuinen tilaisuus päästä edustamaan Suomea omiin kotikilpailuihin Helsingissä järjestettäviin Eurovision laulukilpailuihin. Kilpailun tulokset ratkaistiin kaksivaiheisella puhelinäänestyksellä: ensimmäisellä kierroksella kolme eniten ääniä saavuttanutta esitystä etenivät kaiken ratkaisevaan superfinaaliin. Lordin jälkimainingeissa suomalaisten näkemys hyvästä euroviisusta oli rahtusen kapeakatseinen ja mielikuvitukseton. Superfinaaliin jatkoivat kattauksen kolme raskainta rockesitystä: Hanna Pakarinen, Lovex ja hevipiireissä suureen suosioon noussut Thunderstone. Olet uneni kaunein jäi äänestyksessä kuudenneksi 7 791 äänellä. Superfinaaliin kolmantena yltänyt Thunderstone keräsi liki 11 000 ääntä. Johanna Kurkelan edelle sijoittuivat kolmen superfinalistin lisäksi Laura Voutilainen (8 988 ääntä) ja kulttimainetta nauttinut mutta lyhytikäiseksi jäänyt kokoonpano Jann Wilde & Rose Avenue (7 907 ääntä). Myöhemmin jälkijupinaa herätti karsintafinaalin ensimmäisen kierroksen äänestysaika. Yleisradion viisutuottajat ilmeisesti olettivat laulujen tulleen suurelle yleisölle tutuiksi jo alkukarsinnoissa, sillä äänestysaika päättyi miltei välittömästi, kun viimeinen 12:sta esityksestä oli kuultu. Viisuekspertit jäivät spekuloimaan, etteivät kilpailukappaleisiin ensimmäistä kertaa tutustuneet ehtineet edes tarttua puhelimiinsa ennen kuin äänestysaika ehti päättyä. Senkään vuoksi ei liene yllättävää, että superfinaaliin äänestettiin esiintyjät, joilla oli valmiiksi kaikkein laajin fanipohja.

Viisufanit äänestivät Johanna Kurkelan suosikikseen.

Kilpailulähetyksen huipentuessa kohti kliimaksiaan lavalle oli kerääntynyt tummanpuhuvaa väkeä: Lovex, Thunderstone ja Hanna Pakarinen taustamuusikkoineen odottivat jännittyneinä superfinaalin äänestystulosta. Ennen tulosten ilmoittamista sysimustalle lavalle ilmestyi hetkeksi aikaa vaalea valopilkku. Juontajat Jaana Pelkonen ja Heikki Paasonen luovuttivat Johanna Kurkelalle Viisukuppilan fanipalkinnon, sillä suomalaiset euroviisuharrastajat olivat äänestäneet Olet uneni kaunein -esityksen suosikikseen. Johanna Kurkelan euroviisureissu sai onnellisen päätöksen: vaikka palkintosijaa ei tullutkaan, niin kunniamaininta joka tapauksessa. Ei tarvinnut palata kotiin tyhjin käsin.

Reilu kuukausi viisukarsintojen jälkeen – 21. maaliskuuta – levykauppoihin ilmestyi Johanna Kurkelan toinen albumi Marmoritaivas. Levyn julkaisemisen aikoihin Sun särkyä anna mä en soi edelleen radiokanavilla tiuhaan tahtiin ja viisukarsintojen ansiosta Johanna Kurkelan kasvot olivat tulleet tunnetuiksi. Albumin tuottajina – tai artistin A&R-tiiminä, kuten tuohon aikaan asia oli tapana ilmaista – toimivat ensilevyn tavoin Pekka Ruuska ja Tomi Aholainen. Musiikillisesti Marmoritaivas jatkoi debyyttialbumin linjoilla: levy koostuu utuisen herkistä ja koskettavista lauluista, jotka tuotettiin tuoreella ja kansainvälisellä otteella. Johanna Kurkelan laulut ovat lyyrisiä tarinoita ja kuvaelmia elämän valoista ja varjoista. Aihepiirien kirjo vaihtelee kauniista rakkaudentunnustuksista ihmiselon kipeisiin hetkiin. Solisti itse kuvaili albumiaan satukirjaksi, jonka jokainen laulu on oma tarinansa.

Marmoritaivas-albumin kymmenestä laulusta kahdeksan on Tomi Aholaisen säveltämiä ja sovittamia. Päätösraidan Linnunradan lapset on säveltänyt, sovittanut ja tuottanut Ilkka Wirtanen. Levylle kelpuutettiin myös Laura Sippolan kirjoittama hieno kappale Kaunis mieli, joka voitti Saimaan sävel -sävellys ja sanoituskilpailun vuonna 2005. Kurkelan levytyksen sovituksesta vastasivat Sippola ja Wirtanen. Saimaan sävel -kilpailu järjestettiin kolmeen otteeseen vuosina 2003–2005, järjestävinä tahoina Lappeenrannan kaupungin kulttuuritoimisto, Helsingin Pop & Jazz Konservatorio ja ammattikorkeakoulu Stadia. Tapahtuman tavoitteena oli nostaa alan arvostusta ja tuoda esiin uusia kykyjä.

Sanoituksia albumille kirjoittivat Sinikka Svärd ja tuore sanoittajanimi Heikki Kerkelä, jonka kynästä syntyi sanoitukset kappaleisiin Sun särkyä anna mä en, Jossain metsäin takana ja Muuttolinnut. Sinikka Svärd oli tässä vaiheessa vakiinnuttanut asemansa Suomen eturivin iskelmäsanoittajana. Heikki Kerkelä sen sijaan oli varsin uusi tuttavuus. Hänen taustansa ei ollut iskelmälyyrikolle kaikkein tyypillisin, sillä Kerkelä on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden tohtori, joka ansaitsi tuohon aikaan elantonsa yliopistotutkijana. Tohtorismies Kerkelä oli nuoresta lähtien kirjoittanut runoja ja kaunokirjallista tekstiä pöytälaatikkoonsa. Heikki Kerkelä kertoi lokakuussa 2007 Kaleva-lehden haastattelussa kirjoitusharrastuksestaan ja sanoittajanurastaan:

"Laululyriikan kirjoittamisen virike oli kai se tyypillinen. Kuulin radiosta kappaleiden vähemmän onnistuneita sanoituksia ja mietin, että minäkin pystyisin parempaan." (Kaleva 26.10.2007)

Kerkelä lähetti sanoituksiaan Warner-levy-yhtiölle, minkä myötä ne päätyivät Tomi Aholaisen luettavaksi. Kerkelän ensimmäisten tekstien teemat liittyivät luontoon tai sosiaalisiin kysymyksiin. Nopeasti hän oivalsi, että perinteiset rakkaus- ja ihmissuhdesanoitukset lyövät paremmin leiville. Kerkelän ensimmäinen levytetty sanoitus on Simo Silmun vuonna 2006 levyttämä Katariina. Sittemmin Kerkelän tekstejä ovat ikuistaneet levylle muun muassa Jani Wickholm, Yö, Janne Raappana ja Petri Laaksonen. Alanvaihtoa Kerkelä ei kuitenkaan samaisen Kaleva-lehden haastattelun mukaan suunnitellut:

"Ammattisanoittajan työhön minulla ei kuitenkaan taida mahdollisuuksia olla. Siinä ei pärjäisi tällä työtahdilla. Sitä paitsi ammattisanoittajat joutuvat elääkseen tekemään niin paljon töitä määrällisesti, ettei laatu aina perässä pysy." (Kaleva 26.10.2007)

Marmoritaivas-albumin onnistuneeseen lopputulokseen ovat vaikuttaneet sävellysten ja sanoitusten lisäksi erinomaiset sovitukset. Sovittajat eivät ole säästäneet aikaa eivätkä vaivaa laatiessaan innovatiivisia ja korkeatasoisia sovituksia. Juuri sovitusten ansiosta jokainen albumin kymmenestä kappaleesta on kuin oma uniikki taideteoksensa. Levytysten säestyksissä on hyödynnetty monenlaisia persoonallisia elementtejä, esimerkkinä vaikkapa Olet uneni kaunein -kappaleen kukkopilli, joka kuullaan ennen ensimmäistä kertosäkeistöä mutta ei enää uudestaan myöhemmin samassa kohdassa. Ehkä ensi elämässä -kappaleen musisointi tuo mieleen keskiaikaisen luuttumusiikin. Albumin dramaattisimman levytyksen Riko minut instrumentaalitausta nojaa huuliharppuun ja ukuleleen. Tomi Aholainen on kertonut haastattelussa ostaneensa kyseisen ukulelen kymmenellä eurolla lasten messuilta.

Albumin muusikkokaartin rungon muodostivat Tomi Aholainen (piano, koskettimet, ohjelmointi, ukulele, huuliharppu), Risto Niinikoski (rummut), Peter Engberg (kitarat), Ako Kiiski (basso, kontrabasso) ja Marko Timonen (perkussiot). Ilkka Wirtasen sovittamissa kappaleissa (Linnunradan lapset ja Kaunis mieli) sovittaja on itse toiminut primus motorina (kitarat, koskettimet, ohjelmointi ja taustalaulut). Linnunradan lapsissa lyömäsoittimia soittaa Rasmus Kujala ja Kaunista mieltä ryydittää Miika Pelkosen soittama piano. Yksittäisissä levytyksissä on vieraillut muitakin muusikoita.

Kokonaisuuden kruunaa ehdottomasti upea solisti, jonka ääni on itsessään kallisarvoinen instrumentti. Johanna Kurkelan huilumainen äänenväri on kaunis, ja hänen vaikuttavat tulkintansa pysäyttävät kuuntelemaan. Hänen lauluääneensä sopii täydellisesti – kenties kliseemäinen – luonnehdinta herkkyydessä on voimaa. Ja kuitenkin sävykkäät tulkinnat luovat ihanan levollisen vaikutelman. Kurkelalla on ainutlaatuinen tapa ääntää suomea kuin jotain vierasta kieltä. Erityisesti konsonanttien pehmeä ääntäminen on hänen tulkinnoilleen luonteenomaista. Johanna Kurkelalla on taito puhaltaa lyriikat aivan uudella tavalla henkiin. Esimerkiksi Olet uneni kaunein -sanoitus ruumiinosakuvauksineen saattoi luettuna vaikuttaa kornilta: jo aloitussanat kuuluvat "mietin niskaasi" ja myöhemmin mainitaan muun muassa korvien muodot ja poskipäät. Mutta Johanna Kurkela ottaa anatomisen rakkauslaulun haltuun niin lumoavasti, että sanoitus kuulostaa suorastaan luontevalta.

Albumin suurin hitti on ehdottomasti sen aloitusraita ja ensimmäinen singlepoiminta Sun särkyä anna mä en. Laulu soi aikoinaan runsaasti iskelmäradiokanavilla ja vielä tänäkin päivänä sitä kuulee vähän väliä radiotaajuuksilla. Kappaletta voisikin luonnehtia jonkinasteiseksi tämän vuosituhannen ikivihreäksi. Spotifyssa laulua on kuunneltu tähän mennessä yli 6 miljoonaa kertaa – ylivoimaisesti eniten Marmoritaivas-albumin kappaleista, sillä muiden levytysten toistomäärät jäävät alle miljoonan. Aikoinaan Sun särkyä anna mä en nousi latauslistalla peräti kolmanneksi ja se noteerattiin 50 hittiä -listalla parhaimmillaan yhdeksäntenä. Heikki Kerkelä valotti sanoituksen syntyhistoriaa Kaleva-lehden haastattelussa lokakuussa 2007:

"Esimerkiksi Sun särkyä anna mä en -kappaleen tausta tuli tuttavapiiristä, ja se kuvaa elämän monimutkaisuutta ja traagisuutta. Ihmiset kuitenkin tulkitsevat sitä monella eri tavalla. Sitä on soitettu sekä hautajaisissa että häissä. Monet ovat kokeneet tekstin henkilökohtaisena." (Kaleva 26.10.2007)

Euroviisukarsinnoista tuttu Olet uneni kaunein julkaistiin albumin toisena singlelohkaisuna. Myös viisukappale menestyi listoilla, vaikkei yltänytkään Sun särkyä anna mä en -hitin lukemiin. Olet uneni kaunein sijoittui korkeimmillaan latauslistalla sijalle 12 ja 50 hittiä -listan sijalle 19. Spotifyssa laulu on Marmoritaivas-albumin toiseksi kuunnelluin – reilut 900 000 kuuntelukertaa.

Kolmannelle singlelle valikoitiin albumin nimikkokappale Marmoritaivas. Levy-yhtiö Warner mainosti saatetekstissään laulun olevan "samannimisen maaliskuussa 2007 julkaistun kakkosalbumin ehdotonta parhaimmistoa". Luonnehdinta taisi osua nappiin ainakin sen perusteella, että levytys kelpasi radiokanaville erinomaisesti. Marmoritaivas oli parhaimmillaan radioiden kymmenenneksi soitetuin kappale. Siinä missä kahden ensimmäisen singlen radiosoitto oli keskittynyt iskelmäpainotteisille taajuuksille Marmoritaivasta soitettiin myös nuorekkaammilla kaupallisilla radiokanavilla. Laulu lieneekin albumin radioystävällisin menevän komppinsa ansiosta: kappale rullaa sen verran sujuvasti, että onkohan kovinkaan moni kappaletta radioaalloilla fiilistellyt edes ymmärtänyt laulun kuvailevan riipaisevasti tuntemuksista, jotka syntyvät toisen lähdettyä pois. 50 hittiä -listalla Marmoritaivas sijoittui sijalle 18.

Jossain metsäin takana on toinen laulu, jonka Johanna Kurkela esitti euroviisukarsintojen alkukarsinnassa. Kilpailussa se jäi Olet uneni kaunein -kappaleen varjoon. Euroviisuja varten Olet uneni kaunein olikin luontevampi valinta, sillä laulussa ja esityksessä oli ilmeisempi koukku, johon katsojien oli ensinäkemältä helpompi tarttua. Jossain metsäin takana on tekstivetoisempi ja se ei avaudu yhdellä kuuntelukerralla suurelle yleisölle samalla tavalla. Siltikin on todettava, että Jossain metsäin takana on albumin todellinen mestariteos. Ensinnäkin Heikki Kerkelän monikerroksinen sanoitus on uskomattoman hieno ja koskettava kuvaus siitä kuinka kotiseudun juuria kannetaan aina mukana myös suuressa maailmassa.

"Vain ihmisiä korpimaan sä unohtaa et voi
lapsuus sekä nuoruusaika terässiteet loi
oot yhä yksi joukosta, oot sitä ainiaan
sen maailman juhlapöydissäkin joudut muistamaan"

Miten ihailtavaa sanankäyttöä! Toisekseen Tomi Aholainen on säveltänyt ja sovittanut tekstiä upeasti tukevan suggestiivisen äänimaailman. Järvisuomalaisesta sielunmaisemasta ammentava teksti kohtaa kansainvälisen tason balladin, joka nostattaa sykettä ja kasvaa oikeaoppisesti tarinan edetessä. Tekstin ja sävellyksen harmonia huipentuu Johanna Kurkelan laulaessa säkeen "muistat miten kuikka huusi illan ikävään". Sinivalkoisuus kohtaa luontevasti universaalin sykkeen. Laulua kuunnellessa kylmät väreet ovat taatut ja roskakin saattaa mennä silmään. Eipä siis mikään ihme, että Jossain metsäin takana valikoitiin neljänneksi singlelohkaisuksi. Loppuvuodesta 2007 Radio Suomi nosti laulun soittolistoilleen ja marraskuun puolivälissä se oli kanavan soitetuin kappale. Eli vaikka viisukarsinnoissa sävellys jäi katveeseen, se sai ansaitsemaansa huomiota myöhemmin viisukontekstin ulkopuolella.

Albumin kolmas raita Ehkä ensi elämässä keräsi huomiota lauluun kuvatun musiikkivideon ansiosta. Sen ohjasi Sami Saikkonen, joka myös pääsi esittelemään ylävartaloaan Kurkelan vastanäyttelijänä. Musiikkivideo kuvattiin marraskuussa 2007 Yli-Iissä Kierikin kylän esihistoriallisessa keskuksessa. Paikan valinnalla haluttiin korostaa laulun ajattomuutta. Ajattomuutta tavoiteltiin niin laulun sanoituksessa kuin sovituksen soundimaailmassa, jossa merkittävä osa on Kari Heinilän soittamalla puusta valmistetulla kaval-huilulla. Warner Music Finland mainosti videota näyttävästi:

"Kuluvan vuoden aikana itsensä suomalaisten sydämiin laulaneen Johanna Kurkelan uusi video Ehkä ensi elämässä nähdään ensimmäistä kertaa Nelosella perjantaina 7.12. klo 14.30. Ehkä ensi elämässä -musiikkivideo pyrkii ennakkoluulottomasti luomaan uutta musiikkivideokulttuuria Suomeen. Tarinan muotoon kuvattu video on tehty laulusta, jota ei ole julkaistu singlenä. Ehkä ensi elämässä -laulu muodostui Marmoritaivas-albumin tuotantovaiheessa 'pienoiselokuvalliseksi' teokseksi, jonka tärkeimmät teemat ovat rakkaus, sen jatkuvuus ja toisaalta ihmiselämän kenties vaikein asia, luopuminen." (Warner Music Finlandin tiedote)

Ai että, pysähdytäänpä hetkeksi miettimään näitä Suomen historian merkkipaaluja: Suomi antaa ensimmäisenä maana maailmassa täysimittaisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden naisille, Suomi maksaa ainoana maana täysimääräisesti sotakorvaukset Neuvostoliitolle, Suomessa soitetaan maailmanhistorian ensimmäinen GSM-puhelu ja täällä on tehty musiikkivideo kappaleesta, jota ei julkaistu singlenä!

CD-aikakaudella julkaistulla pitkäsoitolla ei enää tunneta A- ja B-puolia, mutta Marmoritaivaan kohdalla tällainen jaottelu toimisi luontevasti. Albumin alkupuolisko koostuu melkoisesta hittiparaatista: singlebiiseistä, radiohiteistä ja musiikkivideokappaleesta. Jälkipuoliskon viisi laulua ovat astetta taiteellisempia ja haastavampia. Pysäyttävä Riko minut on Sinikka Svärdin kirjoittama väkevä runo. Niin ikään erittäin runollinen on Heikki Kerkelän herkkä ja koskettava Muuttolinnut, jossa luontoaiheinen kuvaus ja ihmissuhdelaulu lyövät kättä. Sanoitus lienee saanut inspiraationsa Kerkelän lintubongausharrastuksesta. Linnunradan lapsissa on tavoiteltu elämää suurempaa rakkauslaulua. Kaunis mieli kuvailee todella tyylikkäällä tavalla masentuneisuutta ja siitä toipumista. Näiden vakavien laulujen keskellä on keventävänä välipalana vauhdikas ja kujeileva Palvo minua, jonka lennokkuutta sävyttää Pekka Kuusiston soittama viulu.

"Jokainen nainen joskus kaipaa palvontaa
sillä olla itsestäänselvyys – mikään ei ole pahempaa"

Laulussa eteerisestä Johanna Kurkelasta kuoriutuu uusia puolia, sillä näissä Sinikka Svärdin säkeissä on aistittavissa sensuellia latausta:

"Palvo minua vähän ja sinut siitä palkitaan
sillä palvottuna pystyn melkein mihin vaan"

Kaiken kaikkiaan Marmoritaivas on hieno, korkeatasoinen ja tunnelmallinen albumi täynnä herkkiä ja koskettavia lauluja. Albumikokonaisuus on tasapainoinen koostuessaan sekä helpommin omaksuttavista että hieman haastavimmistakin kappaleista. Sävellykset, sanoitukset, sovitukset ja tulkinnat tekevät vaikutuksen ja pääsevät oikeassa mielentilassa ihon alle. Kuten eräs tuttavani aikoinaan osuvasti totesi: levykaupassa olisi pitänyt saada kaupan päälle nenäliinapaketti. Vaikuttava poptaideteos ja ehdottomasti parhaimpia kotimaisia levyjä vuoden 2007 musiikkitarjonnassa.

Johanna Kurkelan hauraanherkkä tyyli löi läpi. Marmoritaivas-albumi nousi heti ilmestyessään Suomen albumilistan sijalle 10. Menestys oli siis aivan toista luokkaa kuin ensilevyn kohdalla. Albumi sahasi listalla edestakaisin siksakkia yli puoli vuotta. Keväällä ja alkukesästä älppäri majaili listan sijoilla 20–25, kunnes kesän hiljaisina levynmyyntikuukausina se nousi yhtäkkiä kymppikärkeen. Elokuussa viikolla 34 se saavutti parhaan sijoituksensa albumilistan kolmantena. Kaikkiaan Marmoritaivas viihtyi albumilistalla yhtäjaksoisesti kunnioitettavat 32 viikkoa. Vuoden 2008 puolella rekisteröityi vielä kaksi listaviikkoa lisää.

Marmoritaivas menestyi listoilla mainiosti, mutta kultalevyä jouduttiin odottamaan hämmästyttävän pitkään. Kalenterivuoden 2007 päätyttyä maaliskuussa ilmestyneen albumin myyntilukema osoitti 14 674. Kultalevyyn oikeuttava määrä oli tuolloin 15 000 myytyä äänitettä. Samoihin aikoihin kultalevyjä myönnettiin useammalle albumille, jotka eivät olleet pärjänneet listoilla yhtä hyvin. Esimerkiksi Suomen euroviisuedustajaksi äänestetyn Hanna Pakarisen helmikuussa 2007 julkaistu albumi Lovers myi parissa kuukaudessa kultaa, vaikka listaviikkoja kertyi puolet vähemmän kuin Marmoritaivaalle ja sen paras sijoitus oli Kurkelan levyn tapaan kolmas. Kevään 2007 Idolsissa neljänneksi sijoittuneen Kristiina Braskin esikoisalbumin Silmät sydämeeni ilmoitettiin ylittäneen kultalevyrajan kuukaudessa, vaikka albumin listasijoitukset olivat ensimmäisen neljän viikon aikana 9. - 14. - 14. - 15. Mutta kuten äänitehistoria on osoittanut, albumien listamenestyksellä, kokonaismyyntiluvuilla ja kultalevyn myöntämisellä ei ole välttämättä mitään tekemistä keskenään.

Lopulta helmikuussa 2008 Marmoritaivas ylitti virallisesti 15 000 myydyn levyn rajan ja Johanna Kurkela vastaanotti elämänsä ensimmäisen kultalevyn. Marmoritaivas-albumi merkitsi Johanna Kurkelan uran läpimurtoa. Menestykseen vaikutti keskeisesti Sun särkyä anna mä en -kappaleen suurmenestys, mutta euroviisukarsintaan osallistumisen merkitystä ei ole syytä väheksyä. Hittistatukseen ylsivät myös viisukappale Olet uneni kaunein ja albumin nimikkokappale Marmoritaivas. Jossain metsäin takana kohosi iskelmäradiokanavien suosikiksi ja Ehkä ensi elämässä sai huomiota musiikkivideonsa tähden. Emma-gaalassa 2007 Marmoritaivas oli ehdolla vuoden iskelmäalbumiksi ja Johanna Kurkela vuoden naissolistiksi. Palkinnot menivät kuitenkin Paula Koivuniemen Timantti-albumille ja Anna Abreulle. Mainittakoon, että muuan Tuomas Holopainen mainitsi Soundi-lehden kyselyssä Marmoritaivas-albumin erääksi musiikkivuoden 2007 kohokohdaksi. Kiinnostus tulevan vaimonsa tuotantoa kohtaan oli jo herännyt...

Johanna Kurkelan kolmas albumi Kauriinsilmät julkaistiin syksyllä 2008. Yhteistyö Tomi Aholaisen kanssa jatkui tiiviinä: hän on säveltänyt ja sovittanut yhtä lukuun ottamatta kaikki albumin 11 levytystä. Kahteen edelliseen levyyn verrattuna Kauriinsilmät on musiikillisesti monipuolisempi ja rouheampi. Kappaleiden sovituksissa on vaikutteita maailmanmusiikista ja etnosta. Tunnelmat vaihtelevat irkkuhenkisistä laulelmista väkevään rockilmaisuun ja rankkaan akustiseen itsemurhaballadiin Kulta pieni. Kauriinsilmät ei kuitenkaan menestynyt toivotulla tavalla. Albumi debytoi Marmoritaivaan tavoin albumilistan kymmenentenä, mutta listaviikkoja kertyi vaivaiset kuusi. Edellinen levy oli ollut listalla yli puoli vuotta ja parhaimmillaan kolmantena. Nyt kultalevyraja jäi kaukaiseksi haaveeksi. Kauriinsilmät sisältää lukuisia tunteikkaita ja koskettavia lauluja, mutta kokonaisuutena se on jossain määrin taiteellisempi ja "vaikeampi", joten levyllä ei ole samanlaista tarttumapintaa kuin Marmoritaivas-albumissa.

Mahtoiko Kauriinsilmät-albumin odotettua heikompi menestys vaikuttaa siihen, että seuraavilla levyillä Tomi Aholainen jätettiin taka-alalle. Neljäs albumi Hyvästi, Dolores Haze (2010) valmistettiin uusien tuottajien ja lauluntekijöiden kanssa. Kenties levy-yhtiössä ajateltiin, että toiset säveltäjät ja sanoittajat saisivat Johanna Kurkelasta irti uudenlaista ilmaisua. Kurkelan uudeksi A&R:ksi nimitettiin Pete Eklund ja levyn tuottivat Markus Koskinen ja Sampo Haapaniemi. Ainakin myyntiluvuista päätellen muutos kannatti. Huhtikuussa 2010 ilmestynyt Hyvästi, Dolores Haze nousi heti ilmestymisviikollaan albumilistan ykkössijalle. Albumi viihtyi listalla yli puoli vuotta ja se on myynyt kaikkiaan yli 20 000 äänitettä eli nykyisen platinalevyyn vaadittavan määrän. Yksi selitys sille, miksi Hyvästi, Dolores Haze menestyi niin hyvin, on epäilemättä Lauri Ylösen ja Paula Vesalan kirjoittama Rakkauslaulu. Valtavan suosittu laulu laajensi Johanna Kurkelan kohdeyleisöä, sillä kappale herätti huomiota piireissä, jotka eivät olleet noteeranneet Kurkelan aikaisempaa tuotantoa. Rakkauslaulu lienee Johanna Kurkelan levytystuotannon tunnetuin kappale – Spotifyssa hittiä on kuunneltu yli 9,5 miljoonaa kertaa.

Muita Hyvästi, Dolores Haze -albumin lauluja tekivät muun muassa Timo Kiiskinen, Tuure Kilpeläinen, Teemu Brunila, Eppu Kosonen, Markus Koskinen, Pepe Johansson, Marko Saaresto – ja Tuomas Holopainen. Muutenkin Johanna Kurkelan imago ja tyyli muuttuivat tämän levyn myötä särmikkäämmiksi. Hiukset värjäytyivät punaisemmiksi ja albumin kuvituskuvissa hän ei enää ollut pelkästään eteerinen metsänkeijukainen, joka poseerasi viattoman näköisenä luonnonmaisemissa. Hyvästi, Dolores Haze -albumilla Johanna Kurkela vakiinnutti asemansa kotimaisten poptähtien kaartissa. Lehdistössä ihailtiin, kuinka albumilistan kärkeen oli kohonnut artisti, joka on luonut uransa ainoastaan musiikillaan ilman lööppejä ja sensaatioita. Yksityiselämästään Johanna Kurkela on ollut aina poikkeuksellisen vaitonainen. Apu-lehden haastattelussa syyskuussa 2015 hän on analysoinut ammattiaan ja luonnettaan: "Ammattini nostaa esille helposti kielteisiä arvoja kuten itsekorostusta. Se ei ole minua. – – Sekin on yksi elämäni paradoksi ja ristiriita, että viihdyn piilossa ja kuitenkin olen julkisessa ammatissa."

Hyvästi Dolores Haze -albumin menestyksen tuonut suosio heijastui myös Johanna Kurkelan varhaisempaan tuotantoon, sillä Marmoritaivas-albumi ponkaisi midprice-albumien listalle. Vuoden 2010 aikana Marmoritaivaalle kertyi peräti 15 listaviikkoa midprice-listalla. Warner Music Finland on julkaissut Marmoritaivas- ja Kauriinsilmät-albumit yhteispainoksena 2 alkuperäistä -sarjassa.

Syksyllä 2011 julkaistiin Johanna Kurkelan uran ensimmäinen kokoelmalevy, viisukappaleen mukaan nimetty Uneni kaunein – Parhaat 2005–2011. 36 levytystä sisältävälle tuplakokoelmalle on valikoitu Marmoritaivas-albumilta kaikki kappaleet paitsi Kaunis mieli – mikäköhän on, miksi ei kelvannut mukaan? Kokoelma menestyi erinomaisesti myyden platinaa.

Johanna Kurkelalta on julkaistu kaksi tuplakokoelmaa (2011
ja 2018), jotka molemmat on nimetty Uneni kaunein ja jotka
molemmat sisältävät 36 levytystä.

Kokoelmajulkaisun jälkeen Johanna Kurkela seurasi Pekka Ruuskaa Kaiku Recordings -levy-yhtiöön. Uudelle levy-yhtiölle ovat syntyneet tähän mennessä albumit Sudenmorsian (2012), Ingrid (2015) ja joululevy Joulun lauluja (2013). Uusien albumien laulut ovat syntyneet nykyään ah-niin-muodikkailla musiikkileireillä. Erityisesti suomalaisten mieliin ovat olleet Oothan tässä vielä huomenna ja Kuolevainen. Viime vuonna Johanna Kurkelalta julkaistiin uusi tuplakokoelma, joka nimettiin Uneni kaunein – Parhaat. Ainakin kokoelmalevyjen nimien perusteella euroviisukarsinnoissa kilpaillut Olet uneni kaunein on olennainen merkkipaalu Johanna Kurkelan uralla. Tuoreella kokoelmalevyllä on kahdeksan poimintaa Marmoritaivas-albumilta – tällä kertaa Kauniin mielen lisäksi Linnunradan lapset jäi ulkopuolelle.

Oman soolouransa ohella Johanna Kurkela on esiintynyt Auri-triossa ja häntä on työllistänyt muun muassa Raskasta joulua -projektit. Vierailuja eli feattaamisia on ollut esimerkiksi Sonata Arctican, Juha Tapion, Elastisen, Knipin ja Teho Majamäen kanssa. Luonnollisesti Johanna Kurkelan ääntä kuullaan Tuomas Holopaisen soololevyllä Music inspired by the Life and Times of Scrooge (2014). Rapakon takana Yhdysvalloissa syntyi John Two-Hawksin kanssa joulumusiikkia sisältävä kokonaisuus Noel (2015).

Johanna Kurkela on rikastuttanut suomalaista 2000-luvun populaarimusiikin tarjontaa. Hänen varhainen soolotuotantonsa on edustanut ainutlaatuista popmusiikin suuntausta. Hän ei jäljitellyt ketään eikä hänellä ollut jäljittelijöitä. Kukaan toinen varteenotettava poptähti ei kilpaillut hänen kanssaan samassa genressä. Johanna Kurkela on upeasti ylittänyt kaikki mahdolliset tyylilajien rajat. Hänen ensimmäiset albuminsa saattoivat kolahtaa parhaimmin iskelmäyleisöön mutta vuosien saatossa hänen taitoihinsa ovat luottaneet Suomen arvostetuimmat ja kansainvälisesti menestyneimmät rock- ja popsäveltäjät. Harvassa ovat artistit, joiden meriitteihin lukeutuu niin (entisen) Radio Suomen soitetuimpia lauluja kuin esiintymisiä Raskasta joulua -kiertueella. Johanna Kurkelan herkkä ja haavoittuvainen tulkintatapa taipuu monenlaiseen musiikkiin – olkoonkin, että joidenkin kyynisimpien sielujen mukaan Johanna Kurkela sortuu liialliseen laskelmoituun söpösteltyyn. Vaikka Johanna Kurkela nousikin suosionsa huipulle vuonna 2010 Rakkauslaulun ja Hyvästi, Dolores Haze -albumin ansiosta, hänen tähtensä oli alkanut loistaa kolme vuotta aikaisemmin ilmestyneen Marmoritaivas-kultalevyn myötä. Euroviisukarsintoihin osallistuminen merkitsi lähtölaukausta hänen läpimurrolleen. Siitä huolimatta, ettei hänen kilpailulaulunsa Olet uneni kaunein yltänyt kärkisijoille, onnistunut kolmeminuuttinen televisioesiintyminen liki miljoonayleisölle nosti hänet suuren yleisön tietoisuuteen.

Lähteet

Journalistinen aineisto:

Selvis-lehti 4/2005: Jani Uhlenius, Miksi asialinja ei myy? (Verkkolinkki)

Iltalehti 3.10.2007: Inka Nurmisto, Minusta tuli vahingossa laulaja. (Verkkolinkki)

Kaleva 26.10.2007: Anne Helaakoski, Hitit syntyvät tohtorismiehen kynästä. Oululainen Heikki Kerkelä laatii työmarkkinaselvitystä ja kirjoittaa laululyriikkaa.

Soundi.fi 22.12.2007: Artistien (mm. Nightwish, Lovex) vuoden kohokohdat, osa 3.

Ilta-Sanomat 14.3.2011: Johanna Kurkelan tie pystymetsästä listakärkeen.

Apu 38/2015: Liisa Talvitie, Johanna Kurkela: Äärilaitoja. (Verkkolinkki)

Verkkolähteet:

Kauriinsilmat.webs.com: Tomi Aholaisen haastattelu 13.11.2009.

Viisukuppila: Johanna Kurkelalta uusi levy.

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt ja Musiikkituottajien sivulta.

Vilkaisepas blogistani myös

Voittiko oikea viisu? – Suomen euroviisukarsinnat 2000–2009

Annika Eklund – Rakkausseikkailu 2007 (Warner Music Finland, 2007)

Annika Eklund – Rakkausseikkailu 2007 (Warner Music Finland, 2007)

Annika Eklundin levytyksissä on kuulunut iskelmämusiikin urbanisoituminen. Hänen tiensä iskelmätähdeksi on edennyt perinteisten iskelmän instituutioiden kuten Lavatähti-kilpailun ja Tangomarkkinoiden kautta. Lopullinen läpimurto koitti kuitenkin euroviisukarsinnoissa, joiden myötä Annika Eklund saatettiin yhteen Ultra Bra -säveltäjä Kerkko Koskisen kanssa.

Vuonna 2013 Yleisradio esitti Pekka Laineen käsikirjoittaman, ohjaaman ja tuottaman mainion Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan, jonka viimeisessä osassa pohdittiin kotimaisen iskelmämusiikin olemusta 2000-luvulla. Jaksossa nousi esiin erityisesti kaksi huomionarvoista näkökulmaa. Ensinnäkin iskelmämusiikki on suomalaisen yhteiskunnan tapaan kaupungistunut. Toisekseen musiikkityylien raja-aidat ovat kaatuneet, minkä seurauksena iskelmä on saanut vaikutteita niin popista kuin rockista.

Musiikkialan vaikuttajat analysoivat iskelmän urbanisoitumista muun muassa seuraavanlaisilla luonnehdinnoilla:

Lasse Wikman: "Kun Suomi on kaupungistunut, niin iskelmäkin on kaupungistunut. Iskelmän päähenkilöt ja tarinat ovat tulleet myös kaupunkiin. Kaikissa meissähän asuu kulkuri ja vapaa ihminen, mutta se on hakenut uuden muodon täällä kaupungissa. Mä saan olla oma itseni. Nyt lauletaan minusta ja meistä. Ollaan menty hyvin paljon konkreettisempaan suuntaan." (Laine 2013, 134)

Pekka "Pequ" Nieminen: "Mä näen nykyiskelmän kuvan niin, että ollaan siirrytty pieniin ja keskisuuriin kaupunkeihin: Saloon, Kouvolaan, Jämsään." (Laine 2013, 134)

Dokumenttisarjan jakson eräs merkittävimmistä synteeseistä oli, että iskelmän tuotekehittely ei tapahdu enää tanssilavoilla.

Petri Munck: "Iskelmämusiikki, jonka parissa mä toimin, ei ole enää tanssilavahommaa. Siellä on ehkä vähän eri tuoksut, mitä pellolta tulee. Ei välttämättä perunajauhojakaan pölise enää. Se on kaupunkilaista iskelmää, radioystävällistä ja paljon lähempänä poppia. – – Ehkä hivenen arkisemmat ja tarkemmat havainnot nousee esiin hyvässä uudessa iskelmässä. Kyllä mä peräänkuulutan sitä, ettei nyt enää nykyaikana lauleta siitä, että on tähdet ja kuu ja meri ja meren takana se nainen, joka odottaa." (Laine 2013, 134)

Petri Munckin lausunto tuo esiin toisen nykyiselle iskelmälle ominaisen piirteen. Sanoitusten aiheet ovat huomattavasti arkirealistisempia kuin menneinä vuosikymmeninä. Ilmiö saattaa liittyä osaltaan musiikkityylien konvergenssiin ja eri genrejen sekoittumiseen. Vaikka 1980-luvulla elettiin voimakasta iskelmän ja suomirockin välistä vastakkainasettelua, useampien näkemysten mukaan musiikkityylit alkoivat samaan aikaan lähentyä toisiaan: etenkin 80-luvun puolivälissä suureen suosioon nousseet porilaiset bändit yhdistivät särökitarat ja mollimelodiat. Vastaavasti iskelmämusiikki alkoi ottaa entistä enemmän vaikutteita suomirockin arkirealistisesta sanoitusmaailmasta. Näin on summannut pitkän linjan iskelmäkonkari Esa Nieminen, joka on tuottanut Annika Eklundin menestyneimmät albumit:

"Suomirock kehitti iskelmää tosi paljon, koska se toi arkirealismin mukaan. Se toi 'sinä ja minä' -jutut. Ei ollakaan enää paratiisilaivassa kultapilvireunoilla, vaan syödään samaa patonkia keittiössä aamukahvilla." (Laine 2013, 129)

Samanlaisen näkemyksen esitti toinenkin Nieminen, Riihimäellä asusteleva Pekka "Pequ" Nieminen:

"Ihmisten arki pyörii siinä, että käydään marketissa kaupoilla ja haetaan lapset päivähoidosta. Jotenkin sen musiikinkin täytyy olla suhteessa siihen maailmaan." (Laine 2013, 135)

Vaasalaissyntyisen Annika Eklundin (s. 1979) levytysura alkoi suorastaan leimallisen perinteisen iskelmämusiikin parissa. Hän voitti syksyllä 1996 järjestetyn Lavatähti-kilpailun, minkä seurauksena hänet kruunattiin vuoden 1997 Lavatähdeksi. Lavatähti oli 1990-luvulla yksi merkittävimpiä kotimaisia iskelmäkilpailuja, vaikka tapahtuma ei missään vaiheessa noussutkaan samanlaiseen valtavaan suosioon kuin Seinäjoen Tangomarkkinat. Oikeastaan Lavatähti syntyi eräänlaiseksi vastaiskuksi Tangomarkkinoille. Olihan kieltämättä hivenen erikoista, että 90-luvulla merkittävin uusien iskelmälaulajien kykykilpailu keskittyi vain ja ainoastaan tangoon, vaikka monet tangokuninkaalliset eivät enää voittonsa jälkeen olleet juuri missään tekemisissä tangon kanssa. Lavatähti-kilpailun tarkoituksena oli mahdollistaa väylä lupaaville iskelmälaulajille, joilla ei välttämättä ollut ominaista tangoääntä. Samalla tapahtuman tavoitteena oli vaikuttaa suotuisasti perinteiseen suomalaiseen tanssilavakulttuuriin. Parhaimpina vuosina Lavatähti-kilpailun esikarsintoihin ilmoittautui toista tuhatta iskelmätähteydestä unelmoivaa laulajanalkua. (Latva & Tuunainen 2004, 533–534) Annika Eklundin ohella kilpailun tunnetuimpiin voittajiin lukeutuvat muun muassa Kari Vepsä (1993), Heidi Pakarinen (1996), Marko Tuovinen (1998) ja Tommi Soidinmäki (2000). Vuosien varrella kilpailuun osallistui monia laulajia, jotka nousivat myöhemmin suureen suosioon, kuten esimerkiksi Janne Tulkki. Tangomarkkinoiden voittajista muun muassa Saija Varjus, Tiina Räsänen, Petri Hervanto ja Mira Kunnasluoto olivat ennen tangovoittoaan käyneet kokeilemassa onneaan Lavatähti-kilpailussa. Lavatähti oli 1990-luvulla sen verran merkittävä kilpailu, että monet voittajista saivat levytyssopimuksen tai vähintään mahdollisuuden levyttää edes yhden singlen oikeassa levy-yhtiössä.

Ennen Lavatähti-kilpailun voittoa teini-ikäinen Annika Eklund oli niittänyt mainetta kotiseudullaan Vaasassa Maaherra-bändin solistina. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivas valottaa paikallisen bändin suosiota:

"Maaherran jäsenten keski-ikä oli noin 15 vuotta. – – Pian se oli tuttu näky Vaasan seudun häätilaisuuksissa ja muissa vastaavissa juhlissa. Koululaisten vanhempien kauhuksi keikkailua alkoi ilmaantua joka viikonlopulle." (Latva & Tuunainen 2004, 64)

Annika Eklundin esikoisalbumi Kaunis
uni vuodelta 1998 on tyylipuhdas
iskelmälevy, jonka sisältö kelpasi
mukisematta tanssilavayleisölle.

Lavatähti-voittonsa ansiosta Eklund pääsi levyttämään ensimmäistä albumiaan Fazer Recordsille, joka tosin jo tuohon aikaan kuului osaksi kansainvälistä Warner-levyjättiä. Vuonna 1998 ilmestyneellä debyyttialbumilla Kaunis uni taiteilijanimenä oli lyhyt ja ytimekäs Annika. Timo Lindströmin tuottaman älppärin musiikillisesta sisällöstä vastasi enimmäkseen kolmikko Ari Talkamo, Kari Litmanen ja Turkka Mali, joiden vastuulla oli muun muassa Meiju Suvaksen levytykset 1990-luvulla. Joistakin ensilevyn kappaleista huokuvatkin ilmiselvät "Meiju-vibat". Meijuhan levytti noihin aikoihin runsaasti Välimeren seudulta lähtöisin olevia lauluja, ja niinpä Annikan pitkäsoitollekin päätyi muutamia alun perin espanjankielisiä lauluja, kuten nimikkobiisi Kaunis uni (Amores, pasiones). Kyseinen laulu nousi pienoiseksi iskelmähitiksi. Iskelmään keskittyneet radiokanavat soittivat kappaletta sen verran ahkerasti, että Kaunis uni noteerattiin Rumban 50 hittiä -listalla parhaimmillaan sijalla 28. Talkamo–Litmanen–Mali-kolmikon lisäksi albumille muutaman laulun laativat vuosikymmenen hittinikkarit Kassu Halonen ja Vexi Salmi. Heidän kynästään syntyi muun muassa levyn päätösraita nimeltään Hula hula – Annika Eklund on siis ollut asialla jo miltei 20 vuotta ennen Robinia ja Nelli Matulaa. Annikan esikoisalbumilta on jäänyt Kaunis uni -kappaleen lisäksi elämään Kaulakoru, joka on suomenkielinen versio Viron viidenneksi sijoittuneesta euroviisusta Kaelakee hääl vuodelta 1996. Duettokaverina oli Rami Välimäki, joka oli sijoittunut samaisessa Lavatähti 1997 -kilpailussa kolmanneksi.

Kuten edellä mainittiin, monet lavatähdet osallistuivat myöhemmin Tangomarkkinoille. Annikan esikoislevy ei ollut mikään valtaisa myyntimenestys, joten seuraavaksi valtakunnallista läpimurtoa lähdettiin tavoittelemaan Tangomarkkinoiden kautta. Annika Eklund osallistui kilpailuun vuonna 2001 ja menestyikin hienosti edeten aina lauantain finaalikierrokselle asti. Tuloksena oli kolmas sija ja Tangoprinsessan titteli. Vaikka voittoa ei tullutkaan, herttainen ja luonnollisesti hymyilevä Annika Eklund jäi laulutaitojensa lisäksi nuorekkaalla ja valloittavalla olemuksellaan monien mieleen. Tangomarkkinoiden menestyksen myötä ryhdyttiin pikkuhiljaa valmistamaan toista albumia. Ensimmäinen maistiainen On sama kuinka kauas meet julkaistiin syksyllä 2002 ja kokopitkä albumi Valoja ja varjoja ilmestyi levykauppoihin kesällä 2003.

Toisella albumilla Valoja ja varjoja
(2003) Annika Eklundin musiikkityyli
muuttui modernimman iskelmäpopin
suuntaan.

Annika Eklundin ensimmäinen albumi vuodelta 1998 oli ollut tyylipuhdas iskelmäkokonaisuus, joka kelpasi varmasti mukisematta tanssilavayleisölle. Esimerkiksi levyn neljäs raita Tyttö sopassa on iloinen foxtrot, jonka esimerkiksi Eila Pienimäki tai Eila Pellinen olisi voinut ihan hyvin levyttää jo 50-luvulla. Valoja ja varjoja -albumilla musiikinlajiksi valikoitui 2000-luvun alkuvuosina suosiossa ollut iskelmäpop. Levy koostui lähes kokonaan albumin tuottaneen Mika Toivasen säveltämistä ja Jiri Nikkisen sanoittamista kappaleista. Niin musiikkityylissä kuin levytysten tekijätiimissä tapahtui siten debyyttialbumiin verrattuna selkeä nuorennusleikkaus. Kun ensimmäisellä levyllä laulettiin Rooman taivaasta tai Pyöritä tähtiin, toiselle älppärille päätyi sennimisiä kappaleita kuten Pliis, unohda mut ja mee tai Oo ihan lähelläin. Musiikkityylin perusteella Annika Eklundin urakehitys muistutti hieman Laura Voutilaista, joka vuosituhannen vaihtuessa lyhensi hiuksensa, jätti taiteilijanimestään pois Voutilaisen ja alkoi levyttää huomattavasti modernimpaa poppia.

Ikävä kyllä, vielä Valoja ja varjoja -albumikaan ei nostanut Annika Eklundia suomalaisen iskelmätaivaan eturiviin, vaikka levyllä onkin useampia oikein miellyttäviä kappaleita. Ennusmerkit olivat kuitenkin kuultavissa jo kahden ensimmäisen levyn perusteella. Esimerkiksi alkuvuodesta 2004 ilmestyneessä Iskelmän tähtitaivaassa Eklundista on kirjoitettu suorastaan enteellisesti:

"Vielä tähän mennessä Annika Eklund ei ole onnistunut nousemaan aivan kirkkaimpaan tähdistöön, mutta perusteelliseksi uranrakentajaksi tunnustautuvan tytön kohdalla kaikki on mahdollista." (Latva & Tuunainen 2004, 64)

Oikeastaan tuota kirjoittaessa ei vielä saatettu aavistaa, että eräs Valoja ja varjoja -albumin levytys tulisi merkitsemään seuraavaa tärkeää askelta Annika Eklundin urakehityksessä. Vaikka levy sisälsikin muutoin varta vasten Annika Eklundille räätälöityjä uusia kappaleita, albumille päätyi yksi cover: akustinen balladiversio Yön tuoreehkosta hitistä Särkyvää. Alun perin Särkyvää levytettiin uudeksi kappaleeksi Yön kokoelmalevylle Legenda – Yön 36 suurinta hittiä (2001), jota myytiin yli 145 000 äänitettä. Olli Lindholm kuuli Annika Eklundin version, piti kuulemastaan ja ehdotti yhteistyötä. Aluksi Annika Eklund kutsuttiin vierailevaksi esiintyjäksi Yön konsertteihin. Yhteistyö jatkui vuonna 2005 Yön Kuolematon-albumilla, jolle Olli Lindholm ja Annika Eklund lauloivat duettona Juha Tapion kynäilemän kappaleen Pettävällä jäällä. Yö oli noussut suosionsa huipulle Legenda-kokoelmalevyn (2001) ja Rakkaus on lumivalkoinen -jättihitin (2003) siivittäminä, joten myös Kuolematon osoittautui melkoiseksi myyntimenestykseksi. Albumia myytiin kaikkiaan yli 65 000 äänitettä, minkä ansiosta se oli vuoden 2005 kolmanneksi menestynein levy Suomessa. Pettävällä jäällä osoittautui albumin ylivoimaisesti suurimmaksi hitiksi, joka valloitti listojen kärkisijat: laulu oli singlelistan ykkönen, 50 hittiä -listan ykkönen ja parhaimmillaan radioiden toiseksi soitetuin kappale. Annika Eklund oli mukana myös taustalaulajana Yön Kuolematon-kiertueella. Suomen suosituimpiin yhtyeisiin lukeutuva Yö on toiminut ponnahduslautana kahdelle 2000-luvulla hyvin menestyneelle iskelmälaulajattarelle: ensin Annika Eklundille ja sittemmin Suvi Teräsniskalle – vaikka Suvi Teräsniskan kohdalla on toki muistettava mainita, että toisin kuin usein väitetään, hän oli saanut Jussi Rasinkankaan avustuksella levytyssopimuksen jo ennen Yö-yhteistyötään.

Yö-yhteistyön ja Pettävällä jäällä -suurhitin tarjoaman näkyvyyden myötä oli aika ryhtyä suunnittelemaan Annika Eklundin kolmatta sooloalbumia. Tuotantovastuu tyrkättiin Esa Niemisen kokeneisiin käsiin. Annika Eklundille oli kertynyt kokemusta Lavatähti-kilpailusta ja Tangomarkkinoista. Hänen soolouransa lopullinen läpimurto tuli tapahtumaan vielä eräässä perinteisessä ja pitkäikäisessä laulukilpailussa – Suomen euroviisukarsinnoissa.

Yleisradio ilmoitti uudistavansa Suomen euroviisukarsinnat vuodeksi 2006. Alkuvuodesta 2005 Yle oli järjestänyt puitteiltaan siihen mennessä kaikkien aikojen mittavimmat viisukarsinnat. Vaikka kilpailukappaleiden joukossa kuultiin raikkaita ja moderneja soundeja, nimekkäät artistit karttoivat euroviisuja kuin ruttoa. Koska kilpailijoista suurin osa oli suurelle yleisölle tuntemattomia, ei ollut varsinainen ihme, etteivät euroviisukarsinnat onnistuneet kiinnostamaan suurta yleisöä. Satsauksista huolimatta katsojaluvut olivat selvästi aikaisempia vuosia pienempiä. Niinpä seuraavaksi vuodeksi euroviisukarsinnoissa päätettiin edetä artistit edellä. Yleisradio neuvotteli levy-yhtiöiden kanssa Suomen karsintoihin 12 esiintyjää, jotka saivat vapaat kädet etsiä sopivia lauluja kilpailuun. Vuoden 2006 euroviisukarsintojen vastaava tuottaja Timo Suomi perusteli uudenlaista strategiaa:

"Toivomuksena on, että Suomen-karsinnat synnyttäisivät jälleen hittejä. Haluamme tarjota suomalaista musiikkia ensisijaisesti suomalaiselle yleisölle, mutta uskomme sitä kautta menestyshanojen aukeavan myös kansainvälisillä areenoilla. Annamme kutsuartisteille ja levy-yhtiöille vapaat kädet toteuttaa näkemyksiään ei niinkään hyvästä euroviisusta, vaan hyvästä biisistä." (Murtomäki 2007, 226)

Levy-yhtiöt oivalsivat, että euroviisukarsintojen tarjoama ilmainen televisiolähetysaika olisi mitä mainiointa promootiota artistien uudelle tuotannolle. Warner Music Finland ilmoitti kilpailuun Annika Eklundin ja Tomi Metsäkedon. Annika Eklundin kolmannen albumin oli määrä ilmestyä juuri sopivasti viisukarsintaruljanssin jälkeen keväällä 2006.

Annika Eklundin kolmannen albumin materiaali oli hyvin pitkälti suunniteltu valmiiksi, kun Warner Music Finlandin kotimaisen tuotannon päällikkö Pekka Ruuska toi tuotantotiimin kuultavaksi Kerkko Koskiselta tilaamansa sävelaihion Shanghain valot. Suunnitelmat menivät nopeasti uusiksi.

Annika Eklund – lavatähti ja tangoprinsessa – yhdistettiin Ultra Bra -säveltäjä Kerkko Koskisen kanssa. Oliko tämä yksi niistä hetkistä, jolloin iskelmä urbanisoitui lopullisesti? Ultra Bra, jos mikä, oli luonnehdittavissa kaupunkilaiseksi ilmiöksi. Alusta alkaen Ultra Bra nautti kulttisuosiota erityisesti akateemisissa piireissä Etelä-Suomen yliopistokaupungeissa – mahdollisimman kaukana tanssilavaympäristöstä, jossa Annika Eklund aloitti oman iskelmäuransa. Ultra Bra saavutti runsaasti mediapalstatilaa etenkin NYT-liitteessä ja Ylioppilaslehdessä, jotka kirjoittivat lehtien sivuilla yhtyeen levytyksistä ja kuulumisista poikkeuksellisen tiuhaan. Suomalaisten mediahistorioitsijoiden kiistattomaan ykköskaartiin kuuluva Jukka Kortti on analysoinut Ylioppilaslehden vuosisata -historiikissa, kuinka Ultra Bra kohosi 1990-luvun opiskelijanuorison tärkeimmäksi sukupolviääneksi (Kortti 2013, 576). Ultra Bra oli leimallisesti urbaani ja katu-uskottava ilmiö – eli kaikkea muuta kuin perinteinen iskelmämusiikki, joka useimmiten assosioitiin maalaisuuteen ja menneisiin vuosikymmeniin. Näin ollen Kerkko Koskisen ja Annika Eklundin yhdistäminen saattaisi tuntua kahden tyystin vastakkaisen maailman yhteentörmäykseltä.

Toisaalta voisin saman tien ampua alas väitteet Ultra Bran epäiskelmällisyydestä. Ville Similän ja Mervi Vuorelan tuoreessa erinomaisessa Ultra Bra -tietokirjassa mainitaan muun muassa, että Ultra Bran jäsenet suhtautuivat suopeasti iskelmään ja euroviisuihin aikana, jolloin se oli kaikkea muuta kuin trendikästä: "Ultra Bran sydämessä toinen puoli kuului taistolaislauluille, mutta toinen puoli iskelmälle ja euroviisumusiikille." (Similä & Vuorela 2018, 208) Ultra Bra soitti keikoillaan vuoden 1975 euroviisuvoittajaklassikkoa Ding-a-dong. Eikä Ultra Bra kaihtanut instituutioita, joita ei pidetty millään tavalla katu-uskottavina. Kerrotaanhan, että Ultra Bran Kroketti-albumin myyntikäyrä lähti selkeään nousuun yhtyeen vokalistien esitettyä Savanni nukahtaa Tuttu Juttu Show'ssa helmikuussa 1998.

"Kukaan katu-uskottavuutta havitteleva rokkari ei olisi millään ironian kierteelläkään suostunut osallistumaan ohjelmaan, mutta Ultra Bran laulajat eivät olleet katu-uskottavuutta havittelevia rokkareita." (Similä & Vuorela 2018, 216)

Säveltäjä Kerkko Koskinenkin uskoo, että esiintyminen Tuttu Juttu Show'ssa oli bändin "breikkaamisen lopullinen naksahdus" (Similä & Vuorela 2018, 217). Ultra Bra nousi yliopistoälyköiden suosikista koko kansan bändiksi. Ja osallistuihan Ultra Bra mielellään jopa kahdesti Suomen euroviisukarsintoihin (Tyttöjen välisestä ystävyydestä vuonna 1998 ja Kaikki on hetken tässä vuonna 2000) aikakaudella, jolloin Euroviisujen maine oli kaikkea muuta kuin positiivinen täällä ikuisten huonojen sijoitusten Suomessa. Ultra Bra -historiikissa Kerkko Koskisen kutsua vuoden 1998 viisukarsintojen sävellyskilpailuun luonnehdittiin "odotetuksi" ja "täydelliseksi tehtävänannoksi" (Similä & Vuorela 2018, 207–208).

Ultra Bra -tietokirja muistuttaa – aivan oikein – ettei säveltäjämaestro ja sovittajanero Kerkko Koskinen ollut suinkaan ainoa, jolla oli sanavaltaa Ultra Bran soundimaailman suhteen, sillä siihen vaikutti erittäin olennaisesti myös yhtyeen niin kutsuttu komppiryhmä eli Joel Melasniemi, Tommi Saarikivi ja Antti Lehtinen. Melasniemi on analysoinut komppiryhmän panosta seuraavasti:

"Kerkolla on sairaan vähän ymmärrystä rockmusiikista tai siitä, mitä normaalit ihmiset kuuntelevat. Me oltiin Antin ja Tommin kanssa ne tyypit, jotka toivat bändiin roson ja streetin. Se on tietysti väärin sanottu, koska mekin oltiin vain kultapossuja, mutta me pystyttiin sanomaan Kerkolle, että 'sä et tiedä näistä asioista mitään, ja tämä juttu soitetaan näin'. Että ei kukaan kuuntele Bond-tunnareita nykyään." (Similä & Vuorela 2018, 265)

Kerkko Koskinen korosti itsekin, että hänen sävellysmateriaalinsa oli pikemminkin iskelmä- ja jazzvaikutteista, minkä Ultra Bran komppiryhmä onnistui muuntamaan uskottavaksi rock- ja pop-musiikiksi (Similä & Vuorela 2018, 266). Eli kaikesta päätellen Kerkko Koskinen oli kaikkea muuta kuin anti-iskelmällinen, vaikka hänen tunnetuin yhtyeensä nauttikin ilmiömäistä suosiota katu-uskottavissa piireissä. Melasniemen lausunnossa mainittiin, että Kerkolla oli ambitioita säveltää "Bond-tunnareita", joten sen perusteella ei liene lainkaan yllättävää, että Shanghain valot on Kerkko Koskinen säveltämä ja monikerroksisesti sovittama Bond-henkinen iskelmä. Ultra Bran lopetettua syksyllä 2001 toimintansa Kerkko Koskinen oli levyttänyt pari sooloalbumia ja säveltänyt musiikkia vuonna 2003 ensi-iltansa saaneisiin elokuviin Hymypoika ja Nousukausi – jälkimmäisen elokuvan musiikki palkittiin Jussi-patsaalla. Ennen Shanghain valoja Kerkko Koskinen ei ollut juurikaan tarjonnut sävellyksiä muille esiintyjille. Ainoastaan maailmanmusiikkiin erikoistunut yhtye Taljanka oli levyttänyt Kerkko Koskisen tangohenkisen sävellyksen Jukka Itkosen runoon Elämänlangat vuonna 2004 ilmestyneelle albumilleen Kaksi kuvaa rinnakkain. Kyseinen laulu nousi suurempaan suosioon Katri Helenan levytettyä sen vuonna 2006. Shanghain valot merkitsi uutta aluevaltausta Kerkko Koskisen uralla. Tammikuussa 2006 Koskinen totesikin Ilta-Sanomien haastattelussa, että "tulevaisuudessa olisi kyllä hauska tehdä enemmänkin myös iskelmätyyppistä musiikkia".

Vuoden 2006 euroviisukarsintoihin kukin esiintyjä osallistui kahdella kappaleella. Alkukarsinnoissa äänestettiin ainoastaan siitä kumpi esityksistä kilpailee viisukarsintojen finaalissa. Annika Eklundin kilpailukappaleiksi valikoituivat Kerkko Koskisen säveltämä ja Kyösti Salokorven sanoittama Shanghain valot sekä Esa Niemisen säveltämä ja Sinikka Svärdin sanoittama Sinussa on jotain. Nieminen ja Svärd olivat aikaisempina vuosina kynäilleet muun muassa Anna Erikssonin megahitit Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista, ja kieltämättä myös Sinussa on jotain -kappaleesta huokuivat melkoiset "Anna Eriksson -vibat".

Annika Eklundin viisukappaleet ensiesitettiin Suomen kansalle viisukarsintojen kolmannessa alkukarsinnassa perjantaina 27. tammikuuta 2006. Shanghain valojen esitys sujui moitteettomasti, mutta Sinussa on jotain -esityksen aikana solistin ääni vaikutti pettäneen pahasti. Suomalaisten euroviisuharrastajien keskuudessa syntyi legenda, jonka mukaan Eklund olisi laulanut Sinussa on jotain tahallaan ylävireisesti varmistaakseen, että Shanghain valot menestyy varmasti äänestyksessä paremmin. Alkukarsinnan äänestyksessä ei lopulta ollut mitään epäselvyyttä finaaliin etenevän kappaleen suhteen. Annika Eklundille kohdistetut äänet jakautuivat seuraavasti: Shanghain valot 78 %, Sinussa on jotain 22 %.

Shanghain valot merkitsi Annika
Eklundin lopullista läpimurtoa. Laulu
nousi listoille ja oli parhaimmillaan
radioiden viidenneksi soitetuin biisi.
Kappale oli ehdolla Emma-gaalassa
2006 vuoden biisiksi.

Suomen euroviisukarsintojen 2006 formaatti sisälsi neljä alkukarsintaa ja loppukilpailun. Alkukarsinnat kuvattiin tammikuussa ja helmikuun alussa Tohlopin tv-studioilla. Niiden jälkeen viisukarsinnat vetäytyivät Olympialaisten vuoksi viiden viikon tauolle. Loppukilpailu järjestettiin Turun Caribiassa lopulta perjantaina 10. maaliskuuta. Olympialaistauko osoittautui taktiseksi vedoksi, sillä sen aikana monet kilpailukappaleet löysivät tiensä radiokanavien soittolistoille. Annika Eklundin molemmat viisukappaleet julkaistiin singleinä ja Shanghain valot alkoi soida aktiivisesti muun muassa Radio Suomessa ja Iskelmässä, jonka listalla kappale sijoittui parhaimmillaan hienosti kolmanneksi. Radiomenestyksen lisäksi Shanghain valot nousi viralliselle singlemyyntilistalle. Vuonna 2006 ihmiset ostivat vielä fyysisiä levyjä, vaikka siirtyminen kohti digitaalisia julkaisuja oli väistämättä alkanut. Levy-yhtiö Warner mainosti tuoretta hittiä näyttävästi muun muassa Ilta-Sanomien verkkosivulla ja laulu oli viisukarsintaviikonloppuna Sanoman lataamopalvelun ladatuin kappale.

Kerkko Koskinen ei ollut säveltänyt Shanghain valoja varta vasten Annika Eklundille, vaan hän oli saanut tilauksen levy-yhtiön päälliköltä Pekka Ruuskalta. Edellä mainitusta saatiin konkreettinen todiste Suomen viisukarsintojen finaalin suorassa lähetyksessä, kun artistilämpiössä juontaja Antero Mertaranta kysyi Kerkko Koskiselta "oliko artistinvalinta kuinka helppo", johon lyhytsanainen säveltäjämestari kommentoi "Pekka oli valinnut sen jo etukäteen. Ja hyvin valitsikin." Mertaranta siirsi nopeasti mikrofonin Pekka Ruuskalle, joka totesi ykskantaan: "Annika oli ehdottomasti paras artisti tälle biisille." Tilaustyö osoittautui kaikin puolin kannattavaksi: Shanghain valoista Annika Eklund sai kauan kaivatun oman soolouransa hitin.

Suomen euroviisukarsintojen 2006 tulos ratkaistiin puhelinäänestyksellä. Lordi voitti odotetusti kilpailun ylivoimaisesti 67 369 äänellä, toiseksi sijoittui Tomi Metsäkedon Eternamente Maria (45 431 ääntä) – Metsäketo on viimeaikaisista ahdisteluhuhuista huolimatta ilmeisesti sentään saanut vielä pitää nimissään 13 vuoden takaisen viisukarsinnan kakkossijan – ja kolmanneksi Annika Eklundin Shanghain valot (19 565 ääntä). Kolmossijan lisäksi Annika Eklundilla oli kotiinviemisenä Viisukuppilan kunniakirja, sillä suomalaiset euroviisufanit olivat äänestäneet hänen esityksensä suosikikseen. Vuoden 2006 euroviisukarsinnat sujuivat Yleisradion näkökulmasta kerrassaan täydellisesti: Suomi voitti Eurovision laulukilpailut ja viisutuottaja Timo Suomen tavoite, että viisukarsinnat tuottaisivat jälleen hittejä, toteutui erinomaisesti. Shanghain valojen lisäksi kilpailun sadosta esimerkiksi Johanna Pakosen Kerta viimeinen soi iskelmäradiokanavilla ja Janen V.I.P. kelpasi nuorison suosimille kaupallisille radiokanaville. Euroviisubiisit olivat jälleen vuosien tauon jälkeen kappaleita muiden joukossa. Esimerkiksi vuosina 2002–2005 viisukarsinnat eivät olleet poikineet juuri lainkaan hittejä.

Vaikka voittoa ei tullutkaan, viisukarsinnat toimi Shanghain valoille loistavana markkinointikanavana. Kevään aikana laulu nousi isoksi hitiksi ja pauhasi radiossa jatkuvalla syötöllä. Shanghain valot oli parhaimmillaan radiokanavien viidenneksi soitetuin kappale ja 50 hittiä -listalla se noteerattiin korkeimmillaan niin ikään viidennellä sijalla. Annika Eklundin keikkakalenteri alkoi täyttyä aivan uudenlaisella vauhdilla. Laulun suosion inspiroimana Ilta-Sanomat otsikoi huhtikuussa Annika Eklundista julkaisemansa aukeaman jutun otsikolla Annikahan ne viisut voitti:

"Suomen tämänvuotisten euroviisujen varjovoittajaksi onkin noussut kisan kolmonen Annika Eklund. Suomen virallisessa euroviisuvoittajassa Lordissa kiinnostaa lähinnä raju imago, ja kakkoseksi äänestettyä Tomi Metsäketoa seurataan, koska Metsäketo Tanssii tähtien kanssa." (Ilta-Sanomat 20.4.2006)

Tuossa vaiheessa ei luonnollisesti vielä tiedetty, että Lordi tulisi tuomaan Suomelle euroviisuvoiton. Shanghain valot oli Radio Suomen toiseksi soitetuin kappale vuonna 2006 ja laulu oli ehdolla Emma-gaalassa Vuoden biisiksi. Palkinnon saavutti kuitenkin – ymmärrettävistä syistä – Hard rock hallelujah. Joka tapauksessa kaksi euroviisukarsintoihin osallistunutta sävellystä kilpailemassa Vuoden biisin Emma-patsaasta on ainutlaatuinen meriitti Suomen euroviisuhistoriassa.

Radiotoimittajat valitsivat Eklundin
kolmannen albumin Shanghain valot
kuukauden levyksi.

Huhtikuun 12. päivä 2006 julkaistiin Annika Eklundin kolmas albumi, joka sai luonnollisesti nimekseen Shanghain valot. Hitiksi noussut nimikkobiisi oli tullut mukaan albumiprojektiin vasta kalkkiviivoilla, joten Kerkon säveltämä ja sovittama kappale erottuu huomattavasti albumin muusta tarjonnasta, joka koostuu tyylipuhtaasta uuden vuosituhannen iskelmäsoundista. Musiikkigenrensä puolesta Annika Eklundin levytykset sijoittuivat jonnekin iskelmän ja popin hämärille rajamaille. Kappaleet tuovat mieleen niin Anna Erikssonin kuin vastaavanlaisella musiikilla myöhempinä vuosina suureen suosioon nousseen Suvi Teräsniskan. Alun perin levyn hitiksi kaavailtiin Esa Niemisen sävellystä Sydän täynnä tyhjää, joka jäi nyt pahasti Shanghain valojen varjoon. Hauska kuriositeetti on albumin viimeinen raita DISCO!-potpuri, joka on koottu 1970- ja 80-lukujen hittikappaleista, kuten Huone 105 ja Dirlanda. Mukaan on päässyt myös Donna Summerin On the radio Sleepy Sleepersin aikoinaan tutuksi tekemällä suomenkielisellä versiolla Metsäratio! Vaikka veikeä DISCO!-potpuri on varmasti ollut kovaa valuuttaa Annika Eklundin bilekeikoilla, on todettava, ettei sovittaja Esa Nieminen kuitenkaan aivan onnistunut laatimaan toista Leidien Hittiputkea. Shanghain valot -albumi sai lupaavan vastaanoton: radioiden musiikkitoimittajat valitsivat pitkäsoiton huhtikuun levyksi. Shanghain valot on ensimmäinen Annika Eklundin albumi, joka nousi Suomen viralliselle albumilistalle. Siellä levy viihtyikin yli kahden kuukauden ajan sijoittuen parhaimmillaan sijalle 13. Menekki oli nyt siis aivan toista luokkaa kuin kahdella edellisellä albumilla.

Annika Eklundilla meni lujaa, joten seuraava albumi valmistettiin jo kesäksi 2007. Raflaavasti nimetty neljäs pitkäsoitto Rakkausseikkailu 2007 on mielestäni paras kokonaisuus Annika Eklundin levyistä. Shanghain valojen menestyksen vanavedessä Eklundin musiikkityyliä ja linjaa oli jalostettu onnistuneesti seuraavaa albumia varten.

Yhteistyö Kerkko Koskisen kanssa jatkui. Rakkausseikkailu 2007 -albumilla on kolme Kerkon säveltämää, sovittamaa ja tuottamaa levytystä. Ilkka Wirtanen on tuottanut kaksi kappaletta ja seitsemän laulun tuotantovastuu on ollut edellisen albumin tapaan Esa Niemisellä. Kolmen eri tuottajan levytykset eroavat toisistaan melkoisesti, mutta keskenään erilaiset kappaleet muodostavat oikeastaan mielenkiintoisen kokonaisuuden. Tällä albumilla ei ole hiottu kaikkia särmiä pois, mikä on ikävä kyllä nykyään harmittava ominaispiirre niin monessa iskelmälevyssä. Yhteistä kaikille levytyksille ovat solistin energiset tulkinnat. Annika Eklundin laulaa voimalla eikä säästele ääntään. Sekin lienee eräänlainen popmusiikista iskelmään rantautunut vaikutus: enää ei olla hillittyjä iskelmäprinsessoja vaan antaumuksella laulavia vahvoja itsevarmoja naisia.

Kerkko Koskisen kappaleet Rakkausseikkailu 2007, Ole hiljaa ja suutele mua ja Afrikan tähti ovat kiistatta albumin parhaimmistoa. Koskiselle ominaiseen tyyliin sävellykset ovat mahtipontisesti ja pieteetillä sovitettuja. Pauhaavia ja monikerroksisia sovituksia säestävät puhaltimet ja kuuden hengen jousisektio. Shanghain valojen tapaan sanoitukset Kerkon säveltämiin lauluihin on kirjoittanut Kyösti Salokorpi. Kerkko Koskinen on useaan otteeseen kertonut, että hän mieluiten säveltää valmiiseen tekstiin, joten lyriikat lienevät syntyneet ennen sävellyksiä. Salokorven sanoitukset ovat lennokkaita ja sopivan kryptisiä – perinteisestä iskelmätekstien maailmasta melkoisen irrallaan – ja hänen tyylinsä muistuttaa kieltämättä jossain määrin Ultra Bran tekstittäjien tyyliä.

Rakkausseikkailu 2007 -albumi alkaa todella mukaansatempaavasti: nimikkokappaleen intro lainailee 2001: Avaruusseikkailu -klassikkoelokuvan mukaisesti Straussia ja hieman Star Warsia. Rakkausseikkailussa vuosimallia 2007 ei ainoastaan leijuta pää pilvissä vaan liidellään halki galaksien. Aikaan sidotussa sanoituksessa on tietysti haasteensa. Ilmestyessään Rakkausseikkailu 2007 kuulosti todella raikkaalta ja tuoreelta iskelmältä. Nyt 12 vuotta myöhemmin viittaus vuoteen 2007 kalskahtaa kieltämättä auttamattoman vanhanaikaiselta.

Ole hiljaa ja suutele mua on albumin suurin hitti ja levyn ensimmäisen singlejulkaisu, jota soitettiin muun muassa levyn televisiomainoksessa. Iskelmäradiokanavat nostivat kappaleen soittolistoilleen, ja parhaimmillaan se olikin radioiden viidenneksi soitetuin kappale. 50 hittiä -listalla kappale sijoittui korkeimmillaan sijalle 17. Meiju Suvas oli 1990-luvulla laulanut Turkka Malin sanoin, kuinka kulkurille löytyi kaunotar. Kyösti Salokorven tekstissä samankaltaista tematiikkaa kuvataan "rotukissan ja sekavan piskin" kohtaamisena. Rotukissa tiedostaa, ettei tämä ole ehkä ympäristön mielestä sosiaalisesti hyväksyttävää, mutta minkäs teet, kun "elokuun lämmin tuuli vie järjen mukaan". Jos Kerkko Koskisen taidokkaista sävellyksistä jostain voisi motkottaa, on todettava Kerkon osaavan säveltää erinomaisia ja lupaavia A-osia ja bridgejä, mutta usein säkeistöt lupaavat paljon enemmän kuin kertosäe antaa – B-osat ovat A-osien kanssa liian samassa moodissa. Tähän helmasyntiin sorrutaan niin Shanghain valoissa kuin Ole hiljaa ja suutele mua -hitissä.

Kerkon kolmas laulu Afrikan tähti liikkuu sekin aivan omissa sfääreissä. Legendaarisesta lautapelistä inspiraationsa saanut sanoitus on iskelmätekstiksi ilmaisultaan poikkeuksellisen rikas: "souda autioon saareen kuusi askelta palmunlehdosta länteen".

"Mulle kelpaa vain meripihka ja eebenpuu
rannikon kulta ja norsunluu
älä palaa tyhjin käsin
kohta loistaa Tangerin kuu"

Mieletöntä lyriikkaa iskelmälevylle! Sävellyksensä puolesta Afrikan tähti tuo kieltämättä mieleen Shanghain valot ja kun sanoituskin on samalla tavalla luettelonomainen, jotkut luonnehtivatkin kappaleen olevan "Shanghain valot II".

Siinä missä Kerkko Koskinen ja Kyösti Salokorven laulut ovat omaleimaisia ja ennakkoluulottomia, Esa Niemisen säveltämät kappaleet noudattavat kiltisti tuttuja ja turvallisia radioystävällisen popiskelmän konventioita. Paikoitellen laulut ovat tuotetut turhankin riskittömästi – pieni ripaus persoonallisuutta ei olisi ollut pahitteeksi. Kappaleet ovat kuitenkin erittäin oivaltavia näytteitä 2000-luvun popiskelmistä, joiden sanoitukset kumpuavat arkisista kokemuksista. Ensimmäisellä albumillaan kymmenisen vuotta aikaisemmin Annika Eklund oli laulanut laulussa Sinä päivänä kun sinä lähdet "silloin sammuvat taivaan tähdet". Nykyaikaisissa iskelmissä hylätään taivaankappaleet ja luontosanasto. Rakkausseikkailu 2007 -albumilla toisen lähtöä käsittelevässä kappaleessa Eiliseen tahdon uudestaan (san. Jari Salonen) "päivä kaatuu päälle kuin läpitunkematon seinä" ja "varjot kulkee seinällä ja kääntää sisälläni veistä". Eräänlainen arkirealismin huipentuma on Sinikka Svärdin sanoittama Treffit tuulikaapissa, jossa lauletaan kiireisen arkirytmin vaikeuttavan yhteisen ajan löytämistä parisuhteessa.

"Kun tulin töistä melkein itkin eteisessä
sä nukuit suloisesti käsi poskella"

Uuden vuosituhannen iskelmässä opetetaan, että "ei rakkaus tarvitse taikaa mutta se vaatii, että se saa aikaa". Pauli Ylitalon sanoitus Sinua ilman kertoo, kuinka parisuhde auttoi selviämään henkisistä vaikeuksista ja hankalasta elämäntilanteesta. Harri Rinteen kirjoittamassa sanoituksessa Lähde sinä ensiksi kuvaillaan miehen ja naisen välisen ystävyys- ja rakkaussuhteen häilyvää rajaa. Sitä hetkeä, kun pitäisi lähteä kotiin tai voi tapahtua jotain peruuttamatonta.

"Vain yksi mies ja yksi nainen
ja kavereita parhaita
leikillään vain joskus pussataan
miksi ei koskaan suudella
kummankin pitäis mennä kotiin
lähde sinä ensiksi"

Ei menneiden vuosikymmenien iskelmissä miehen ja naisen välistä kanssakäymistä käsitelty edes näinkään monimuotoisesti. Että voisi olla muutakin kuin perinteinen avioliittoon tähtäävä parisuhde tai sitten yritys saada se nainen sänkyyn...

Esa Niemisen tuotantovastuulla oli hänen omien sävellystensä lisäksi albumin ainoa ulkomaalainen kappale. Soulahtavan Täysin maassa oon -kappaleen ovat säveltäneet yhdysvaltalaissyntyinen Michael Garvin – joka on kirjoittanut hittejä muun muassa Jennifer Lopezille – ja belgialainen Evert Verhees. Suomenkielisen sanoituksen on kynäillyt Jari Salonen. Myös useita hittejä laatinut muusikkopariskunta Ile Kallio ja Kaija Kärkinen ovat tuoneet levylle oman panoksensa laululla Sinut tunnen, joka on hitusen rokahtavakin.

Ilkka Wirtanen, joka on kunnostautunut ennemmin raskaamman musiikin parissa, on tuottanut albumille kaksi levytystä ja sovittanut ne yhteistyössä säveltäjien kanssa. Tomi Salmen kirjoittama Unien maailmassa on soundimaailmaltaan ja soitinnukseltaan hieman Niemisen sovituksiin verrattuna modernimpi. Unien maailmassa lohkaistiin albumin kolmantena singlejulkaisuna – kaksi ensimmäistä olivat olleet Kerkon Ole hiljaa ja suutele mua sekä Rakkausseikkailu 2007 – ja laulusta muodostui pienoinen radiohitti. Albumin päätösraita Suudellaan luo selkeän kontrastin kaikkiin muihin levyn kappaleisiin. Tomi Aholaisen sävellys on tunnelmallinen ja eteerinen balladi, joka kuulostaa Johanna Kurkelan tuotannon ylijäämäkappaleelta – ja mahdollisesti sellainen onkin, Aholainen vastasi tuohon aikaan Kurkelan levytyksistä. Annika Eklundin lauluäänikin kuulostaa tässä herkässä balladissa toisenlaiselta kuin muissa albumin kappaleissa. Mielenkiintoinen levytysvalinta.

Kokonaisuutena Rakkausseikkailu 2007 on erinomaisen miellyttävä (pop)iskelmälevy. Albumilla on sangen onnistunut 12 levytyksen valikoima. Paljon hyviä ja erittäin hyviä kappaleita. "Heikoimmillaankin" älppäri tarjoaa kuulijalleen kivaa perusiskelmää. Variaatio eri laulujen välillä tekee kokonaisuudesta kiinnostavan: tunnelmat vaihtelevat Kerkko Koskisen maksimalistisista sovituksista Suudellaan-päätösraidan utuiseen atmosfääriin.

Rakkausseikkailu 2007 ilmestyi levykauppoihin juhannusviikolla 2007. Annika Eklundin edellisen levyn tavoin radion musiikkitoimittajat valitsivat heinäkuussa albumin kuukauden levyksi. Esimerkiksi Radio SUNin Jyrki Hakanen luonnehti albumia tuoreeltaan seuraavasti:

"Annika Eklundin raikas ääni ja Kerkko Koskisen nerokkaat kipaleet toimii saumattomasti yhteen. Ultra Bra -henkiset Ole hiljaa ja suutele mua sekä Rakkausseikkailu 2007 soivat meillä tiuhaan – myös toisentyyppinen Täysin maassa oon saa osakseen kuulijoiden toivepyyntöjä. Tämä on sitä Suomen suven raikkautta vailla vertaa!"

Rakkausseikkailu 2007 nousi albumilistalle kuuden viikon ajaksi sijoittuen parhaimmillaan sijalle 24. Iskelmälevylle se oli kelvollinen saavutus aikana, jolloin kotimaisista esiintyjistä parhaiten pärjäsivät Sonata Arctican ja Sturm und Drangin kaltaiset nimet sekä listan kärkisijat valloittaneet Idols-tähdet Ari Koivunen ja Kristian Meurman, jotka hekin olivat kallellaan rockiin. Rakkausseikkailu 2007 ei menestynyt listoilla yhtä hyvin kuin Annika Eklundin edellinen albumi, mikä saattoi luonnollisesti johtua siitä, ettei uudella levyllä ollut Shanghain valojen kaltaista suurhittiä.

Koska tämä kirjoitus on tälle blogille ominaiseen tapaan lähtenyt pahasti rönsyilemään, katsastetaan vielä lyhyehkösti Annika Eklundin myöhäisempi levytystuotanto. Viides albumi Valonarkaa julkaistiin huhtikuussa 2009. Levyllä on vain yksi Kerkon sävellys Julia jäi henkiin. Tosin esimerkiksi Temppelinvartijat muistuttaa kaikessa mahtipontisuudessaan ja dramaattisuudessaan tyylillisesti Kerkon Annikalle säveltämiä kappaleita, vaikka kyseisen laulun säveltäjäksi onkin merkitty Jussi Olkinuora. Valonarkaa-albumilla on aikaisempiin levyihin verrattuna enemmän balladeja: niin koskettava tarina elämän murjomasta Siipirikosta kuin vahva power balladi Sinut muistan – molemmat laulut ovat Esa Niemisen säveltämiä ja osoituksia siitä, että Niemisen sävelkynässä on edelleen 2000-luvulla parhaimmillaan terää. Jo perinteiseen tapaan radion musiikkitoimittajat valitsivat Valonarkaa-albumin kuukauden levyksi.

Vuonna 2010 Annika Eklund levytti Antti Kleemolan kauniin balladin Niin pieni. Koskettava laulu oli varmasti artistille omakohtainen, olihan hänestä tullut pienen Nuutti-pojan äiti. Niin pieni merkitsi lähtölaukausta seuraavalle albumille. Lopulta keväällä 2012 ilmestyi Annika Eklundin kuudes – ja toistaiseksi viimeisin – albumijulkaisu, joka sai veikeän nimen Missä on mun Strömsö? Tällä levyllä ei ollut enää Kerkko Koskisen sävellyksiä. Kerkko Koskinen pohdiskeli syksyllä 2017 Säv.San.Sov.-podcastin haastattelussa, ettei häneltä tilata suuria määriä sävellyksiä, koska hänen suosimansa orkestroitu iskelmä vaatii kalliin tuotannon, minkä vuoksi ne eivät ole nykyisille levy-yhtiöille houkuttelevia hankkeita. Koskisen sijaan albumille lauluja sävelsivät useat uuden sukupolven hittinikkarit, kuten esimerkiksi Mikko Tamminen ja Jonnaemilia. Albumin parhaimmistoon nostaisin Niin pieni -kappaleen lisäksi laulun Sataa taas, jonka tekijätiimi on melkoinen sukupolvien välinen kohtaaminen: sävellys Jonne Aaron, sanoitus Vexi Salmi.

Vuonna 2013 Warner Music Finland elvytti vuosien tauon jälkeen legendaarisen 20 suosikkia -sarjan, jossa ilmestyi muutamia uusia kokoelmia. Niiden joukossa oli Annika Eklundin tuotannosta koottu julkaisu. Annika Eklundin 20 suosikkia -kokoelma sisältää poimintoja jokaiselta hänen kuudelta albumiltaan ja tarjoaa oikein passelin läpileikkauksen hänen urastaan. Rakkausseikkailu 2007 -levyltä tosin on valikoitu ainoastaan Kerkon kolme laulua. Esimerkiksi singlehitti Unien maailmassa olisi kernaasti ansainnut paikkansa kokoelmalla.

20 suosikkia -kokoelma on nimetty luonnollisesti Annika Eklundin soolouran ylivoimaisesti suurimman hitin mukaan. Esimerkiksi Spotifyssa Shanghain valoja on tähän päivään mennessä kuunneltu 1,7 miljoonaa kertaa siinä missä toiseksi kuunnelluimmalla Valonarkaa-biisillä kuuntelukertoja on reilut 550 000. Suomessa usein arkaillaan Euroviisuhin osallistumista. Pelätään, että Euroviisut tuhoavat uran, minkä vuoksi jopa Suomen euroviisukarsintoihin suhtaudutaan varauksella. Annika Eklundin kohdalla kuitenkin osallistuminen viisukarsintoihin hyvällä sävellyksellä merkitsi lopullista läpimurtoa. Shanghain valot on jäänyt pysyvästi suomalaisen iskelmän historiaan.

Lähteet

Kirjallisuus:

Kortti Jukka (2013) Ylioppilaslehden vuosisata. Gaudeamus, Helsinki.

Laine Pekka (toim.) (2013) Iskelmä-Suomi – Kymmenen tarinaa kaihosta, kilometreistä ja iskelmästä. Warner Music Finland Oy.

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Murtomäki Asko (2007) Finland 12 points – Suomen Euroviisut. Kustannusosakeyhtiö Teos, Helsinki.

Similä Ville, Vuorela Mervi (2018) Ultra Bra – Sokeana hetkenä. Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki.

Verkkolähteet:

Säv.San.Sov. -podcast (15.11.2017) Kerkko Koskinen: "Haluaisin vaihtelua kompin hallitsevaan rooliin". (Kuultavissa Suplassa)

Ilta-Sanomat 26.1.2006: Annika Eklundista euroviisuyllättäjä? (Luettavissa lehden verkkosivuilta)

Ilta-Sanomat 20.4.2006: Annikahan ne viisut voitti (Lyhennelmä luettavissa lehden verkkosivuilta)

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt ja Musiikkituottajien sivulta, jossa on Suomen viralliset albumilistat kesästä 1995 lähtien.

Vilkaisepas blogistani myös

Voittiko oikea viisu? – Suomen euroviisukarsinnat 2000–2009