Laura Voutilainen – Kosketa mua (Helsinki Music Company / Bonnier, 2007)

Laura Voutilaisella on ongelma. Hän haluaisi olla muutakin kuin vain perinteinen iskelmätähti. Mutta hänen levynsä tuppaavat menestymään sitä paremmin mitä enemmän ne miellyttävät iskelmäyleisöä. Vuosituhannen vaihteessa Laura pyrki karistamaan iskelmäimagoaan, mutta uudet tyylit eivät herättäneet yleisössä toivottua vastakaikua. Muutaman kokeilevamman levyn jälkeen Laura Voutilainen levytti albumin, joka oli "myönnytys hänen iskelmäyleisölleen". Ja se kannatti. Keväällä 2007 ilmestynyt Kosketa mua oli menestys, joka nosti Laura Voutilaisen jälleen kultalevysarjaan ja iskelmälaulajien eturiviin.

Kun Laura Voutilainen nousi vuodenvaihteessa 1993–94 raketin lailla suureen suosioon, useat eri tahot kiinnittivät huomiota 18-vuotiaan iskelmälupauksen poikkeuksellisen pikkuvanhaan imagoon. Keväällä 1994 Helsingin Sanomat kirjoitti Voutilaisesta:

"Hän näyttää matkan päästä ikäistään vanhemmalta. Vaalea, tupeerattu tukka, huolellinen meikki ja jakkupuku. Normaalioloissa ei murkkuiästä juuri selvinnyttä saisi sellaiseen survotuksi." (Helsingin Sanomat 27.3.1994)

Laura Voutilaisella ei ollut uransa alussa juuri lainkaan sananvaltaa tyylinsä suhteen. Sen sanelivat Lahdessa vaikuttaneet ohjelmatoimisto Uniartist ja tuotantoyhtiö Unirecords, joita luotsasivat Ari ja Hannele Laurila. Laurilat olivat kehittäneet valmiin sapluunan, johon vain etsittiin sopivaa solistia. Levytettäviä lauluja oli valmiina albumillinen. Levy koostuisi enimmäkseen bosnialaisen Hari Mata Hari -yhtyeen kappaleista, joihin Turkka Mali oli kirjoittanut suomenkieliset sanoitukset. Kun Laura Voutilainen saapui koelauluun, tuotantoryhmä tuli yksimielisesti siihen tulokseen, että oikea laulaja oli löytynyt. Laura Voutilaisella ei ollut minkäänlaista omakohtaista tuntumaa iskelmämusiikkiin, mutta niin vain hänen tulkitseminaan slaavilaiset kaihoiskelmät – olkoonkin, että levyn suurin hitti Kerran on sävelletty Suomessa – upposivat suomalaisten melankolisiin sieluihin kuin veitsi sulaan voihin. Laura Voutilaisen tammikuussa 1994 ilmestynyt esikoisalbumi oli vuotensa myydyin kotimainen levy huikealla yli 116 000 äänitteen myyntimäärällään. (Kalenterivuoden 1994 aikana vuotensa myydyin kotimainen levy oli Taikapeilin Suuri salaisuus, mutta myöhemmin Laura Voutilainen päihitti Taikapeilin myyntilukeman.)

Laura Voutilaisen uran alkuvaiheita käytiin läpi hänen Vain elämää -televisiosarjan jaksoissa, jotka esitettiin 1. ja 2. kesäkuuta 2017 Nelosella. Voutilaisen ikätoveri poplaulaja Irina avautui ajatuksistaan, joita Lauran ensilevy hänessä aikoinaan herätti: "Mä muistan silloin kun se sun ensimmäinen levy tuli – etkös sä oo siinä se nalle kainalossa? – niin mä mietin sitä jotenkin silleen, että apua, että miksi mun ikäinen mimmi haluaa vetää näitä biisejä? Tykkääkö se oikeesti tästä musasta?"

Debyyttialbumin aikainen Laura Voutilainen olikin hyvin pitkälti Lauriloiden lanseeraama "tuote". Edellämainitussa Helsingin Sanomien artikkelissa kuvaillaan, kuinka Hannele Laurila "alkoi luoda Lauran hahmoa" ja "oli puoli vuotta omistautunut Lauralle". Ari Laurila säesti vieressä: "Meillä on nuori tyttö, jonka on tarkoitus kasvaa naiseksi meidän musiikkimme mukana." Laura itse olisi halunnut esittää ennemmin Heart-tyylistä rockmusiikkia. Laura Voutilaisen ensimmäinen keikka tanssilavalla oli samalla hänen ensimmäinen käyntinsä tanssilavalla. Iskelmäummikosta kuoriutui iskelmäkansan suursuosikki. Vasta omien levytystensä ja keikkojensa myötä Laura Voutilainen tutustui suomalaiseen iskelmäkulttuuriin.

Laura Voutilaisen ja Hannele Laurilan managerisopimusriitaa puitiin oikeudessa vuoden päivät vuosina 1994–95. Voutilaisen vapauduttua Lauriloiden ikeestä jatkotuotannon suhteen oltiin varmasti vaikeiden valintojen edessä. Yhtäältä pidettiin tärkeänä, ettei artistin imago olisi pahasti ristiriidassa hänen siviiliminänsä kanssa. Toisaalta upeasti menestyneen esikoisalbumin julkaissut levy-yhtiö Fazer halusi luonnollisesti varmistaa, että seuraava albumikin kävisi hyvin kaupaksi, joten liian radikaali tyylimuutos nähtiin turhan suurena riskinä. Kaupallisen levytysteollisuuden lainalaisuudet oli otettava huomioon.

Laura Voutilaisen toisen albumin Kaksi karttaa (1996) tuottajaksi kutsuttiin 1990-luvun maineikkain iskelmäsäveltäjä Kassu Halonen – Kassuhan oli vastannut muun muassa Kirkan ja Jari Sillanpään myyntiennätyksiä takoneista albumeista. Halonen onnistui tehtävässään sangen hyvin. Hän päivitti Laura Voutilaisen musiikkityylin vanhahtavista balkansävelistä ajanmukaisempiin 90-luvun iskelmäsoundeihin. Laulujen sanoitusmaailmakin istui hivenen sopivammin parikymppisen sielunelämään. Toki Kaksi karttaa on monella tavalla hyvin sovinnainen iskelmälevy, joten tuotantoryhmä lienee ollut varovainen ja pyrkinyt pelaamaan varman päälle sen suhteen, että uusi materiaali kelpaa ensimmäisen albumin kuuntelijakunnalle. Lopputulokseen saivat kaikki asianosaiset olla tyytyväisiä: Kaksi karttaa myi platinaa.

Kolmannella albumilla Etelän yössä (1998) mentiin selvästi nuorekkaampaan suuntaan. Musiikkityyliä vietiin lähemmäs poppia, esimerkiksi aloitusraita Kone kuumenee on Antti Kleemolan säveltämä tanssittava menobiisi. Kappalevalikoimaan poimittiin myös pari nuorekasta käännösbiisiä. Levyn kansikuvissakin poseeraa jo itsensä ikäisen näköinen laulaja hammaskoruineen – esikoisalbumin tätilook jakkupukuineen oli jäänyt menneisyyteen. Etelän yössä -albumilla Laura Voutilainen sai eritoten kiitosta upeista balladitulkinnoistaan: älppärin slovarit Vuoksi sun, Niin kuin meren hiekkaa ja Ennen sua ovatkin Voutilaisen onnistuneimpia levytyksiä. Viimeistään Etelän yössä -albumilla Voutilainen löysi "oman äänensä" ja tämän levyn tyylikkäissä balladitulkinnoissa alkaa olla kuultavissa hänen laulutyylilleen ominaisia persoonallisia vibratoja. Etelän yössä -albumista Laura Voutilainen pokkasi jälleen kultalevyn.

1990-luvun jälkipuoliskolla Laura Voutilainen aloitti maineikkaat konsertti- ja showkiertueensa. Näissä tilaisuuksissa hän pääsi näyttämään todellisen ammattitaitonsa ja monipuolisuutensa. Yleisö haukkoi henkeään: eihän Laura Voutilainen olekaan mikään humppatanssittaja vaan uskomattoman lahjakas kansainväliset kriteerit täyttävä estraditaiteilija. Varhaistuotannon iskelmälevytykset eivät tehneet oikeutta Voutilaisen osaamiselle. Voutilaisen hämmästyttävästä professionaalisuudesta on onneksi saatu nauttia lukuisissa yhteyksissä näiden vuosikymmenien aikana, kuten esimerkiksi keväällä 2015 Tähdet tähdet -televisio-ohjelman toisella tuotantokaudella, jossa Voutilainen klaarasi tyylin kuin tyylin – oli genrenä sitten kantri, kasarihevi tai hip hop.

Puolet sun auringosta (2001) oli
ensimmäinen albumi Laurana
ilman Voutilaista.

Vuosituhannen vaihduttua Laura Voutilainen uudisti imagonsa täysin. Hiukset lyhenivät ja sukunimi hävisi esiintyjänimestä. Tanssilavoja kiertävä iskelmälaulaja Laura Voutilainen oli historiaa. Nyt hän oli energinen Laura, joka esitti modernimpaa pop-musiikkia. Uusi genre oli varmasti lähempänä artistin omia musiikkimieltymyksiä. Samoihin aikoihin levy-yhtiöissä ja radiokanavissa podettiin jonkinasteista "iskelmäallergiaa", joten tyylimuutos sai vaivattomasti levy-yhtiön siunauksen. Lauran levy-yhtiö Fazer oli sulautunut osaksi monikansallista Warner-jättikonsernia, minkä seurauksena iskelmätuotanto rajattiin murto-osaan entisestä. Lauran uutta puolta esiteltiin ensimmäistä kertaa syksyllä 2001 ilmestyneellä albumilla Puolet sun auringosta. Kappaleiden tekijätiimissä tapahtui melkoinen sukupolven vaihdos: kun edellisillä älppäreillä lauluja olivat säveltäneet vanhan liiton iskelmämiehet Kassu Halonen ja Veikko Samuli, Puolet sun auringosta -albumilla musiikista vastasivat muun muassa Mika Toivanen, Leri Leskinen, Jiri Nikkinen ja Maki Kolehmainen. Levyn hitiksi nousi En mielestäin sua saa. Puolet sun auringosta ylitti kultalevyrajan keväällä 2002 – tosin levymyynti piristyi, kun Laura Voutilainen valittiin alkuvuodesta 2002 Suomen euroviisuedustajaksi ja albumista julkaistiin uusi viisukappaleella Addicted to you vahvistettu euroviisupainos.

Syksyllä 2003 vuorossa oli jälleen uudenlainen Laura-levy. Tuohon mennessä hän oli levyttänyt ainoastaan muiden tekemiä lauluja, mutta nyt aika oli kypsä Lauran omille sanoituksille. Päiväkirja-albumilla Laura peilasi henkilökohtaisia ajatuksiaan ja tuntojaan. Laulujen sanoitusmaailma oli huomattavasti aikaisempaa syvällisempi ja omakohtaisempi. Sovittajat loihtivat entistä modernimpia äänimaisemia. Päiväkirja-levyllä tehtiin lopullinen pesäero iskelmälaulaja-Voutilaiseen. Enää ei laulettu kauniisti kukkivasta kotimaasta, muisteltu ikimuistoista kesää tai katsottu tähtiin hopeisiin. Uudenaikainen Laura esitti sennimisiä kappaleita kuin Stereofoniaa tai Pakkomielle. Päiväkirja oli artistille itselleen tärkeä albumi, mutta ikävä kyllä suuri yleisö jäi kylmäksi. Kaikki Lauran aikaisemmat albumit olivat myyneet vähintään kultaa. Päiväkirja oli Suomen virallisella albumilistalla vain yhden ainoan viikon ajan. Iskelmänkuuntelijat vieroksuivat Lauran uutta persoonallista tyyliä, eikä hän onnistunut tavoittamaan tarpeeksi hyvin uutta kuuntelijakuntaa. Päiväkirja-albumin heikon menestyksen vuoksi yhteistyö levy-yhtiö Warner Music Finlandin kanssa päättyi.

Laura Voutilainen on vuosien saatossa
kokeillut monenmoisia tyylejä.

Elokuun 19. päivä 2004 uutisoitiin kahdesta käänteestä suomalaisessa musiikkiteollisuudessa. Ensinnäkin vaikutusvaltaiset levymogulit Asko Kallonen ja Niko Nordström jättivät BMG:n ja perustivat oman levy-yhtiön, joka sai nimekseen Helsinki Music Company. Toisekseen Laura ilmoitti perustaneensa oman levymerkin, jonka kautta hän julkaisisi seuraavat levytyksensä. Vuosina 2004–05 Laura levyttikin useampia singlejä uudelle Butterfly-levymerkilleen. Keväällä 2005 ilmestyi kokonainen omaehtoisesti valmistettu albumi Tässä hetkessä. Tuotannosta vastasi Laura Voutilaisen silloinen aviomies Juha Heikkilä ja Laura oli itse säveltänyt ja sanoittanut merkittävän osan albumin kappaleista. Levyn julkaisusta ja jakelusta vastasi uudehko levy-yhtiö Bonnier Amigo Music Finland. Tässä hetkessä jatkoi Lauran persoonallista linjaa. Suuri yleisö ei vieläkään oikein lämmennyt, mutta kvantitatiivisella lähestymistavalla tarkastettuna Tässä hetkessä menestyi hitusen paremmin kuin Päiväkirja: Päiväkirja oli nimittäin Suomen albumilistalla vain viikon, Tässä hetkessä peräti kaksi viikkoa. Päiväkirjan paras (ja ainoa) sijoitus listalla oli 24, Tässä hetkessä sijoittui pykälää paremmin sijalle 23. Kovinkaan varauksetonta suosiota eivät saavuttaneet myöskään Lauran tuplakokoelman Lauran päiväkirja (2006) uudet kappaleet Ensivaikutelmaa ja Helminauhapoika, vaikka ensinmainitulle suotiinkin kiitettävästi radiosoittoaikaa.

Myös uuden Helsinki Music Company (HMC) -levy-yhtiön julkaisujen jakelusta vastasi Bonnier Amigo Music Finland. Näin Lauran ja HMC:n tiet kohtasivat. Kun musiikilliseksi vastaavaksi saatiin Maki Kolehmainen, kasassa oli tiimi, joka ryhtyi suunnittelemaan syksyllä 2006 Lauran seuraavia levytysprojekteja. Kolehmaisen kanssa Laura oli toki tehnyt yhteistyötä aikaisemmin: Lauran euroviisuedustuskappale Addicted to you on Kolehmaisen käsialaa ja lisäksi Laura oli levyttänyt Kolehmaisen sävellykset Sano että tunnet kuumeen (2001), Odotan niin, Paikkaan parhaaseen, Miehen kyynelistä (2003) ja Jos tänne jään (2005).

Laura Voutilainen edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa Tallinnassa vuonna 2002. Suomen delegaatio lähti kyseisiin viisukilpailuihin suurin odotuksin. Pitkästä aikaa Suomen viisuedustus oli ammattitaitoisissa käsissä. Edustussävelmä Addicted to you kuulosti kansainväliseltä popkipaleelta ja kesti hyvin vertailun muiden maiden kilpailukappaleisiin. Tallinnan Euroviisut päättyivät kuitenkin Suomen osalta järisyttävään pettymykseen. Addicted to you jäi äänestyksessä viiden viimeisen joukkoon sijalle 20. Monien arvioiden perusteella muutoin niin valovoimainen Laura ei ollut viisulavalla parhaimmillaan – diplomaattisesti ilmaistuna – eikä hän päässyt näyttämään parasta osaamistaan. Myös kansainvälisen loppukilpailun esiintymisasua ja tyyliä kritisoitiin enemmän tai vähemmän suorasukaisilla ilmauksilla. Suomalaisia euroviisuharrastajia jäi harmittamaan alisuorittaminen viisulavalla, sillä Lauralla uskottiin olevan oikeanlaista potentiaalia viisuestradille. Monet viisufanit toivoivatkin Lauralle toista mahdollisuutta ja hänen pyrkivän uudelleen Suomen viisuedustajaksi. Vuonna 2005 Laura oli mukana Suomen viisukarsintalähetyksissä vierailevana esiintyjänä. Määrätietoinen taiteilija kuitenkin ilmoitti, etteivät Euroviisut sopineet parhaalla mahdollisella tavalla hänen silloisiin suunnitelmiinsa ja esimerkiksi Suomen viisukarsintojen finaalissa hän esitti euroviisujen sijaan omintakeisen tulkinnan John Lennonin Imaginesta.

Syksyllä 2006 ilmoitettiin Lauran olevan yksi 12 kutsuartistista, jotka kilpailevat vuoden 2007 euroviisukarsinnoissa. Lehdistötilaisuudessa Laura kertoi, että häntä oli pyydetty useamman kerran palaamaan viisukilpailuun. Ajatus oli kypsynyt hänen mielessään ja viisi vuotta oman viisureissunsa jälkeen hän koki olevansa jälleen valmis euroviisuleikkiin – ja olihan vuonna 2007 tarjolla ainutlaatuinen tilaisuus edustaa Suomea omissa kotikilpailuissa Helsingissä.

Vuoden 2007 euroviisukarsintoihin kukin esiintyjä osallistui kahdella kappaleella. Alkukarsinnoissa äänestettiin ainoastaan siitä kumpi esityksistä kilpailee viisukarsintojen finaalissa. Osa kutsuartisteista lähinnä hyödynsi viisukarsintoja uuden tuotantonsa promoamiseen – Yleisradio tarjosi viisukarsintalähetyksillä ilmaista televisioaikaa lauantai-illan parhaassa katseluajassa. Useammat kilpailijat olivat myös selvästi satsanneet vain yhteen kilpailuesitykseen toisen jäädessä pakolliseksi pahaksi, joka täytyi vetäistä, koska formaatti edellytti kultakin kutsuesiintyjältä kahta kilpailuehdokasta. Laura tarjosi piristävän poikkeuksen esittämällä kaksi erilaista numeroa: suomenkielisen balladin Kosketa mua ja englanninkielisen diskobiisin Take a chance. Molemmat laulut ovat Maki Kolehmaisen ja Mats Tärnforsin säveltämiä ja sovittamia ja Tracy Lippin ja Mats Tärnforsin sanoittamia. Kosketa mua -laulun sanoitustiimin täydensi Martti Vuorinen.

Kosketa mua on sielukas italialaishenkinen iskelmä, jonka sovitus kasvaa oikeaoppisesti loppua kohden. Sävellys sopii Lauralle erinomaisesti: viimeisen minuutin aikana Laura pääsee revittelemään äänirekisterillään. Laulu kuulostaisi italialaisvaikutteiselta ilmankin sen alleviivaavaa tehokeinoa: toisen säkeistön alussa Flavio Cristilli tulkitsee pari ensimmäistä säettä italiaksi. Osuus on kieltämättä irrallinen, mutta laulu oli ehdolla Euroviisuihin, joissa on vuosikymmenien saatossa kuultu lukuisia eri kielten sekamelskoja. Euroviisukarsintojen esityksessä Flavio Cristilli esiintyi pianon takana. Sittemmin keikoilla Laura on esittänyt laulusta kokonaan suomenkielisen version.

Take a chance on varsin geneerinen groovahtava diskokappale, joka toi väistämättä mielleyhtymiä Addicted to youhun. Sävellys ei ollut genressään erityisen innovatiivinen, mutta koko projektin juju olikin kappaleeseen laadittu taidokas kabareetyylinen esitys tanssiryhmineen, koreografioineen, tuoleineen ja knalleineen. Laura Voutilainen oli esittänyt vuonna 2006 Helsingin Grand Casinon Fennia-salongissa vastaavanlaisen numeron ja tätä osaamista haluttiin esitellä myös viisukarsintaesityksessä. Koreografiasta vastasi Gary Revel Jr. Performanssissa Laura Voutilainen laittoi kaiken ammattitaitonsa likoon: vaikka häntä kieputeltiin esityksessä ties missä asennoissa, laulusuoritus pysyi tasaisen varmana koko ajan. Kuka muu suomalainen "iskelmätähti" kykenisi moiseen show'hun yhtä vakuuttavasti? Toisaalta joidenkin kriittisimpien äänenpainojen mukaan Take a chance -esitys olisi sopinut euroviisulavan sijaan paremmin ruotsinlaivan yökerhoon – ja olihan koreografian mitä ilmeisin esikuva Madonnan Blond Ambition -maailmankiertueelta 1990-luvun alusta. Laura on tosin taitavampi laulaja kuin Madonna.

Laura esitti kilpailukappaleensa viisukarsintojen neljännessä alkukarsinnassa 10. helmikuuta 2007. Ennen lähetyspäivää hän oli mennyt antamaan Ilta-Sanomille lausunnon, jonka mukaan hän halusi kilpailukappaleistaan Take a chancen etenevän jatkoon:

"Jos edustaisin euroviisuissa Suomea, esittäisin mieluummin englanninkielisen, menevän kappaleen. Kosketa mua sopii ehkä toisiin tarkoituksiin paremmin." (iltasanomat.fi 10.2.2007)

Tämä siitäkin huolimatta, että Laura kuvaili Kosketa mua -laulua erityisen merkitykselliseksi:

"Kun kuulin sen ensimmäisen kerran, minua rupesi itkettämään. Olin toivonut tekijöiltä tietynlaista biisiä, ja se oli juuri sellainen." (iltasanomat.fi 10.2.2007)

Jotenkin niin tyypillistä Suomessa, että musiikillisten ansioiden sijaan mietitään minkälainen oikeanlaisen euroviisun pitäisi mukamas olla. Kansa totteli kiltisti artistin toivetta. Alkukarsinnan puhelinäänestyksessä Lauran äänet jakautuivat seuraavasti: Kosketa mua 38 % – Take a chance 62 %. Joitakin suomalaisia euroviisuharrastajia äänestystulos jäi harmittamaan: valittavana oli joko hyvä biisi tai hyvä show, ja tällä kertaa show veti pidemmän korren.

Laulujen säveltäjäkin kertoi myöhemmin olleensa "erityisen tyytyväinen" Kosketa mua -biisiin. Viisukuppilan haastattelussa toimittaja Anna Muurinen kysyi Maki Kolehmaiselta olisiko hän toivonut sen etenevän Suomen karsintojen finaaliin Take a chancen sijaan. Vastauksessaan Kolehmainen asetti sanansa seuraavasti:

"En lähde sillä spekuloimaan, kansahan asian päätti. Olin tyytyväinen kumpaankin kappaleeseen, mutta jokin Kosketa mua -laulussa onnistui henkilökohtaisella tasolla paremmin. Take a chance on mielestäni kyllä ihan onnistunut tanssibiisi." (Viisukuppila 25.6.2007)

Mainittakoon, että myös pitkän linjan kulttuuritoimittaja Pirkko Kotirinta kirjoitti Helsingin Sanomissa pitäneensä Kosketa mua -kappaletta Suomen euroviisukarsintojen 2007 parhaana ehdokkaana.

Suomen euroviisukarsintojen finaali kilpailtiin 17. helmikuuta 2007 Turun Caribiassa. Kilpailun tulokset ratkaistiin kaksivaiheisella puhelinäänestyksellä: ensimmäisellä kierroksella kolme eniten ääniä saavuttanutta esitystä etenivät kaiken ratkaisevaan superfinaaliin. Lordin jälkimainingeissa suomalaisten näkemys hyvästä euroviisusta oli rahtusen kapeakatseinen, joten superfinaaliin jatkoivat kattauksen kolme raskainta rockesitystä: Hanna Pakarinen, Lovex ja hevipiireissä suurta suosiota nauttinut Thunderstone. Lauran Take a chance sijoittui rokin jylläämissä viisukarsinnoissa kunniakkaasti neljänneksi. Take a chance sai 8 988 ääntä, kolmantena superfinaaliin yltäneen Thunderstonen äänimäärä oli 10 997.

Helmikuun euroviisukarsinnoissa Laura Voutilainen esiintyi vielä artistinimellä Laura. Kevään 2007 aikana valmistui pitkäsoitto, joka toi Lauran takaisin iskelmällisempään suuntaan. Kokeilevammat albumit Päiväkirja (2003) ja Tässä hetkessä (2005) eivät olleet menestyneet toivotulla tavalla. Näillä levyillä Laura oli päässyt kokeilemaan siipiään ja näyttämään mikä on naisiaan, mutta vuonna 2007 Maki Kolehmaisen johdolla päätettiin luoda albumi, joka olisi myönnytys Lauran perinteiselle iskelmäyleisölle. Sille yleisölle, joka oli aikoinaan nostanut hänet huipulle. Paluun juurille osoitti konkreettisesti sekin, että Laura palautti Voutilaisen esiintyjänimeensä. Laura oli jäänyt kansalle vieraaksi, mutta Laura Voutilaisesta suomalaisilla oli mielikuva.

Maki Kolehmainen oli 2000-luvun alkaessa aloittanut läheisen yhteistyön Suomessa asuvan venäläisen säveltäjän Viktor Drobyshin kanssa. Drobysh on kynäillyt hittejä lukuisille venäläisille poptähdille. Drobyshin ansiosta Kolehmainen sai jalansijaa itärajan takaisessa musiikkibisneksessä. Maki oli noihin aikoihin aktiivisesti mukana muun muassa Venäjän Idolsin eli Fabrika zvjozdin tuotantoryhmässä – ohjelma oli tuohon aikaan erittäin suosittu Venäjällä – ja hän oli tuottamassa esimerkiksi poplaulajatar Valerijan ja Fabrika-tähti Natalia Podolskajan levytyksiä. Maki Kolehmainen hyödynsi Venäjän-suhteitaan ja tarjosi Laura Voutilaisen levytettäväksi lauluja, jotka olivat havaitut hyviksi Venäjän musiikkimarkkinoilla. Tavallaan Maki Kolehmainen turvautui täsmälleen samanlaiseen reseptiin, jolla Lauran ensimmäinen levy oli aikoinaan rakennettu: suomenkielisiä käännösversioita itäeurooppalaisista sävelmistä. Tämä ystävyys, yhteistyö ja avunanto toimi molempiin suuntiin, sillä Valerija oli levyttänyt venäjänkielisen version Lauran euroviisukappaleesta Addicted to you. Natalia Podolskaja edusti Venäjää Eurovision laulukilpailussa vuonna 2005 laululla Nobody hurt no one, jossa oli erittäin vahva suomalaisedustus: laulun oli sanoittanut suomalainen Jussi-Pekka Järvinen (kansainvälisellä taiteilijanimellään J. P. Chase), se oli äänitetty Suomessa, siinä soittivat suomalaiset muusikot, musiikkivideo kuvattiin Tavastialla ja euroviisuesityksessä musisoivat Teijo Jämsä, Toni Hintikka ja Viktor Drobyshin poika Valeri Drobysh. (YouTube: Natalia Podolskaja kertoo Huomenta Suomessa euroviisunsa suomalaiskytköksistä)

Alkuvuodesta 2007 julkaistiin euroviisukarsintaehdokkaiden ohella kolmas Lauran levytys Rakkautta ei piiloon saa. Valerija oli levyttänyt tämän Drobyshin sävellyksen venäjäksi nimellä Neshnost moja. Suomenkielisen sanoituksen kirjoitti Maki Kolehmaisen bändikaveri Heidi Puurula eli Aikakoneen Vera, joka oli aikaisemmin kynäillyt sanoituksia paitsi Aikakoneelle myös muun muassa Kirkalle ja Heidi Kyrölle. Rakkautta ei piiloon saa sai erinomaisen positiivisen vastaanoton. Helmi- ja maaliskuun vaihteessa 2007 se kohosi Radio Suomen soitetuimmaksi kappaleeksi. Myös Iskelmä-radion listalla laulu viihtyi pitkään kymmenen parhaan joukossa. Varsinkin Lauran vanhan liiton fanit olivat huojentuneita. Suorasukaisimpien kommenttien mukaan Voutilainen oli palannut harharetkiltään. Kuten Kosketa mua -kappaleessa lauletaan: "miks' monta vuotta harhailin?" Rakkautta ei piiloon saa oli parhaimmillaan radioiden kolmanneksi soitetuin kappale ja se sijoittui latauslistalla korkeimmillaan yhdeksänneksi ja noteerattiin Rumban 50 hittiä -listalla sijalla kuusi. Rakkautta ei piiloon saa oli Lauran selvästi suurin hitti sitten En mielestäin sua saa -kappaleen (2001).

Euroviisuehdokkaat ja Rakkautta ei piiloon saa tarjosivat lupaavaa esimakua Laura Voutilaisen albumille, joka ilmestyi levykauppojen hyllyille 25. huhtikuuta 2007. Levy nimettiin viisukappaleen Kosketa mua mukaan.

Helsinki Music Company kuvaili levyn sisältöä osuvasti tiedotteessaan:

"Kyseessä ei ole puhdas iskelmälevy, vaan jotain uutta, iso askel eteenpäin kevyen musiikin saralla. Laura itse tiivistää kokonaisuutta: 'Se on myönnytys yleisölle. Modernisoitua iskelmää ja monipuolisesti muutakin. Maki Kolehmainen on tehnyt yhteistyötä useista eri kansallisuuksista tulevien musiikintekijöiden kanssa, joten vaikutteita kuullaan muun muassa Venäjältä.' Laura on siis palaamassa uskollisten faniensa pitkäaikaisesta syleilystä koko kansan omaisuudeksi. Ensimmäinen, Rakkautta ei piiloon saa -sinkkulohkaisu räjäytti pankin ja on nauttinut radioasemien TOP 10-listasijoituksista jo 10 viikon ajan."

Lauralla oli tapana kirjoittaa albumiensa kansilehtiin lyhyitä saatesanoja. Niiden perusteella voisi saada ainakin jonkinasteisen käsityksen siitä, miten taiteilija itse koki oman urakehityksensä.

Puolet sun auringosta -albumi (2001) oli ensimmäinen levy Laurana. Uutta tyylisuuntausta Laura vertaili unelmaan: "Palaset putoilevat kohdalleen kun samaan unelmaan uskovat lyöttäytyvät yhteen taikka vain ohittavat pysähtyen hetkeksi. Ja unelma on askeleen lähempänä."

Omaehtoinen Tässä hetkessä -albumi (2005) oli ytimekkäästi: "Tähänastisen elämäni paras lätty!"

Kosketa mua -albumilla Laura kiitteli vuolaasti uskollisia kuuntelijoitaan: "Fanit, kuulijat ja seuraajat: Kiitos, että olen saanut toteuttaa itseäni, kokeilla siipiäni, olette pysyneet siitä, vaikka kaikki tekemiseni eivät ole aina aivan kolahtaneet. Tämä levy on kokonaisuudessaan kunnianosoitus Teille."

Kosketa mua -albumi onkin epäilemättä Laura Voutilaisen iskelmällisin sitten vuonna 1998 julkaistun Etelän yössä -levyn. Älppärin musiikkityyli on silti kaukana esikoislevyn vanhanaikaisesta ja hieman tunkkaisesta iskelmäsoundista. Kosketa mua -levyn sisältöä voisi luonnehtia raikkaaksi iskelmäpopiksi. Albumi koostuu melodisista sävellyksistä, jotka on tuotettu modernilla otteella. Ei tanssilavahumppaa, vaan 2000-luvun iskelmäsoundia, jossa ei kaihdeta turvautua tarvittaessa taustabiitteihin ja sähkökitaroihin. Iskelmämusiikkia, mutta ei vailla särmää.

Valerijan repertuaarista on poimittu albumille peräti neljä levytystä: Rakkautta ei piiloon saa -hitin lisäksi Vaarallinen yllätys (Tanets dlja dvoih), Timanttinen tähti (Tšasiki) ja Tunnet sen (Ja letšu). Nämä käännöskappaleet edustavat ehdottomasti albumin parasta antia. Kosketa mua -albumi alkaa upeasti: aloituskappale Rakkautta ei piiloon saa on erinomainen, kuten myös kakkosraita Vaarallinen yllätys, joka on aivan loistava menobiisi – se tempaisee mukaansa heti lennokkaasta ja sähäkästä introsta pitäen otteessaan koko neliminuuttisen kestonsa ajan. Nimensä mukaisesti timanttinen Timanttinen tähti muodostui albumin toiseksi suureksi hitiksi. Se valloitti iskelmäpainotteisten radiokanavien soittolistat kesällä 2007, jolloin Rakkautta ei piiloon saa oli jo ehditty soittaa puhki. Timanttinen tähti oli parhaimmillaan radioiden 15:ksi soitetuin kappale ja 50 hittiä -listalla sen korkein sijoitus oli 18. Venäjä-coverit osoittautuivat melkoisiksi menestyksiksi, mutta ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun Suomen iskelmännälkäinen kansa mieltyi slaavilaisiin kaihoisiin mollimelodioihin.

Venäjän-tuliaisten ohella albumilla on levytyksiä, joiden alkuperä on espanjankielisillä musiikkimarkkinoilla. Valmiina on espanjalaisen popyhtyeen La Oreja de Van Goghin menestyshitti Dulce locura vuodelta 2006. Aurinkokesä on suomenkielinen versio yhdysvaltalaisen latinotähden Julieta Venegasin maailmanlaajuisesta megahitistä Me voy, joka nousi useammissa maissa listojen kärkeen. Alkuperäisen kappaleen virallisen musiikkivideon näyttökerrat YouTubessa hipovat vaikuttavaa 200 miljoonaa. Dramaattinen Valmiina istuu erinomaisen hyvin albumin yleisilmeeseen, mutta Aurinkokesä on älppärikokonaisuudessa hitusen irrallinen kepeä ja harmiton ralli, joka kieltämättä sopisi paremmin tanssilavaorientoituneemmalle iskelmälaulajalle.

Heidi Puurula vastaa Kosketa mua -albumin jokaisen kuuden käännöskappaleen suomenkielisistä sanoituksista. Hänen uraansa ja lauluntekemisen työskentelytapoja käsiteltiin laajasti Selvis-lehden haastattelussa loppuvuodesta 2010. Lasse Wikmanin kirjoittamassa artikkelissa Puurula taustoitti Laura Voutilaiselle laadittuja tekstejä:

"Viime vuosien aikana olen saanut sukeltaa venäläisten sävelten maailmaan, kun teimme materiaalia esimerkiksi Laura Voutilaiselle. Sävellysten kaunis melankolia istui täydellisesti äitiyslomani uupuneeseen tunnelmaan. Olen molempien lasteni päiväunien aikana kirjoittanut paljon, suurin piirtein 30 julkaistua laulua. Sävelten tumma sävy kohtasi minussa auenneet tunteet ja löysin itsestäni jälleen uuden kuvaston: kaipausta, tsehovilaisia sadepäiviä, menetettyä rakkautta, yksinäisyyttä ja nostalgiaa. Hyvänä esimerkkinä ovat kappaleet Palaa ja Rakkautta ei piiloon saa, ne ovat täyttä tragediaa. On ollut ihanaa sanoittaa vaihteeksi toiselle artistille, Lauran tapauksessa se on kuin tekisi käsikirjoitusta suureen showhun. Olemme molemmat dramaattisia naisia." (Selvis-lehti 4/2010)

Maki Kolehmainen on luonut suhteita myös länsinaapurin lauluntekijöihin. Yhdessä ruotsalaisen Thomas Thörnholmin kanssa ovat syntyneet albumin kappaleet Tiedän sen ja Vedet kirkastaa. Vaikka Tiedän sen sortuu tusinaballadin helmasyntiin, laulu sopii Laura Voutilaisen äänelle erinomaisesti. Levytystä kuunnellessa huomio kiinnittyy siihen, kuinka lahjakas tulkitsija Voutilainen onkaan parhaimmillaan. Slovarit tarjoavat hänelle parhaat edellytykset ilmaisuvoimaisille tulkinnoille. Laura herättää keskinkertaisemmankin balladin eloon. Vedet kirkastaa taas on sopivan rosoinen laulu parisuhderiidasta. Laura Voutilainen on osallistunut itse laulun sanoittamiseen.

Vuonna 2006 ilmestyneen Lauran päiväkirja -tuplakokoelman tekstiliitteeseen Laura Voutilainen on kirjoittanut kalenterivuodestaan 2005: "Täytän maagiset 30 vuotta ja on aika katsoa taakseen, ja sitten tähän hetkeen. Tästä alkaa aikuiselämä, ajattelen." Sanat osoittautuivat enteellisiksi ainakin siinä mielessä, että Kosketa mua -albumille päätyi kappale nimeltään Aikuiselämää. Vaasalaisen Janne Hyödyn säveltämän kantripopin alkuperäinen englanninkielinen versio My lasting one kilpaili vuoden 2005 euroviisukarsinnoissa, jossa sen tulkitsi suomenruotsalainen Linda Rönnholm. Viisufanien keskuudessa elävän huhun mukaan My lasting one olisi ollut kyseisten viisukarsintojen esiraadin äänestyksen ykkönen. Vuoden 2005 euroviisukarsintoihin lähetettiin yli 500 demoa ja arvovaltaisen raadin mielestä kaikkein paras oli kolmen tähden kädenlämpöinen helposti unohdettava kantripop. On se hämmästyttävää, ettei Suomi ollut lähelläkään euroviisuvoittoa ennen Lordia... My lasting one jäi oman alkukarsintansa yleisöäänestyksessä viimeiseksi. Ikäväkseni on todettava, että Aikuiselämää on kovatasoisen Kosketa mua -albumin heikoin lenkki. Harmillista sikälikin, kun Laura Voutilainen on itse kirjoittanut laulun suomenkielisen sanoituksen.

Kaiken kaikkiaan Kosketa mua on erinomaisen onnistunut iskelmälevy. Se taitaa olla oma suosikkini Laura Voutilaisen albumeista. Laura Voutilainen oli tullut tutuksi iskelmälaulajana ja hän on aina ollut iskelmäkansan suosikki siitäkin huolimatta, ettei iskelmä alun alkaen ollut hänen ominta musiikkiaan. Erilaisilla musiikkityyleillä levymyynti romahti. Kosketa mua -albumille syntyi erinomaisen hyvä sapluuna: iskelmämusiikkia mutta tämän levyn "iskelmä" on paljon enemmän särmikkään esittäjänsä itsensä näköistä – ainakin verrattuna hänen 90-luvun levytystuotantoonsa. Lahjakas Laura Voutilainen on esittänyt konserteissaan monenmoista musiikkia ja ehkäpä juuri tämän monipuolisuuden piikkiin voidaan laskea Kosketa mua -albumin muutamat yleislinjasta poikkeavat kappaleet (Take a chance, Aurinkokesä, Aikuiselämää...).

Kosketa mua -albumi ja etenkin sen suurin hittikappale Rakkautta ei piiloon saa nostivat Laura Voutilaisen jälleen kotimaisten iskelmälaulajien eturiviin. Rakkautta ei piiloon saa oli Radio Suomen – maan kuunnelluimman radiokanavan – soitetuin levytys vuonna 2007. Vaikka Rakkautta ei piiloon saa oli kiistatta menestys, vuonna 2007 iskelmäväen suosikeista ei enää kohonnut koko kansan tuntemia ikivihreitä. Tästä saatiin raadollinen osoitus keväällä 2015, jolloin Laura Voutilainen kilpaili Waltteri Torikan kanssa Tähdet tähdet -televisio-ohjelman finaalissa. Finalistien oli esitettävä yksi laulu omasta tuotannostaan ja Voutilainen oli valinnut kappaleekseen Rakkautta ei piiloon saa. Waltteri Torikka voitti äänestyksen ja myöhemmin esimerkiksi Ilta-Sanomien toimittaja Marja Nyman pohti Lauran hävinneen muun muassa "oman tuotantonsa lattean biisin" vuoksi ja luonnehti muutenkin kappaleen olevan "osalle yleisöä lähes tuntematon". Asetelma oli toki sikälikin epäreilu, että vastassa oli oopperan parissa meritoitunut Waltteri Torikka, jolla ei ollut "omaa" kappaletta, minkä vuoksi hän sai osiossa tulkita kaikkien tunteman ikivihreän Hopeinen kuu.

Kosketa mua debytoi Suomen albumilistalla ilmestymisviikollaan sijalla yhdeksän. Jo se oli siihen mennessä Lauran paras albumisijoitus 2000-luvulla. Seuraavilla viikoilla meni vielä paremmin: parhaimmillaan Kosketa mua oli Suomen albumilistan kuudentena (kolmannella viikollaan 20/2007). Kymmenen myydyimmän joukossa Kosketa mua viihtyi ensimmäiset neljä viikkoa. Levyjä ostava kansanosa oli jälleen löytänyt Lauran. Yhteistyö uudessa levy-yhtiössä alkoi siis oikein lupaavissa merkeissä. Kaiken kaikkiaan listaviikkoja kertyi kunnioitettavat 23. Maaliskuussa 2008 albumin myynti ylitti kultalevyrajaan vaadittavat 15 000 äänitettä. Myyntimenestys osoitti konkreettisesti Laura Voutilaisen palanneen kotimaisen iskelmäkentän huipulle.

Hienon menestyksen seurauksena seuraava albumi valmistettiin samanlaisella reseptillä. Esimakua uusista lauluista kuultiin huhtikuussa 2008, jolloin ensiesityksensä sai tulevan pitkäsoiton nimikkobiisi Palaa. Väkevä powerballadi on alun perin Natalia Podolskajan Pozdno. Kokopitkä albumi julkaistiin lopulta kesän 2008 viimeisinä päivinä. Helsinki Music Company mainosti ylpeänä levyä tiedotteessaan:

"Suomen valovoimaisimpiin artisteihin kuuluva Laura Voutilainen julkaisee 10. albuminsa Palaa 27. elokuuta. Uuden albumin tekijätiimistä löytyy tuttuja nimiä. Maki Kolehmainen on toiminut tuottajana, kuten Lauran edelliselläkin, reilusti yli kultaa myyneellä, Kosketa mua levyllä. Yhteensä Lauran levyjä on myyty yli 250 000. Uuteen Palaa-albumiin ollaan tutun iskelmän lisäksi haettu tunnelmia slaavilaisesta tummuudesta ja italialaisesta tulisuudesta."

Laura Voutilaisen toinen menestyskausi oli huipussaan Palaa-levyn valmistuessa, joten albumi oli nimensä mukaisesti tosi kuumaa kamaa: se debytoi Suomen albumilistan neljäntenä ja nousi seuraavalla viikolla kolmanneksi, mikä sivusi Voutilaisen ennätystä albumilistalla. (Kaksi karttaa oli yltänyt niin ikään toisella listaviikollaan niin ikään kolmanneksi loppukesästä 1996.) Otsikkobiisin lisäksi hitiksi ylsi Monta monta – Natalia Podolskajan Žar-ptitsa – joka oli pitkään Iskelmä-radion listan ykkösenä.

Ei kahta ilman kolmatta. Syyskuussa 2009 julkaistu Sydänjää-albumi rakennettiin tutulla kaavalla. Levyn ilmestymisen aikoihin tehtiin kuitenkin selväksi Sydänjään jäävän viimeiseksi tällä reseptillä valmistetuksi levyksi ja esimerkiksi lehtijutuissa älppäriä kutsuttiin albumitrilogian viimeiseksi osaksi. Näin solisti kuvaili levyä, jolle sisällytettiin viisi hänen omaa sanoitustaan:

"Tämä oli kolmas albumi samalla tiimillä, joten työskentely oli helppoa. Tekemisen riemu toivottavasti kuuluu levyltä. Tunsin, että levyn tekeminen oli parhaimmillaan kuin terapiaa. – – Tekstejä tuli helpommin tälle levylle. Se johtuu varmasti siitä, että liiallinen itsekritiikki on poistunut. Elämänkokemusten myötä olen tullut lempeämmäksi itseäni kohtaan." (Etelä-Suomen Sanomat 30.9.2009)

Sydänjää ei enää yltänyt samanlaiseen menestykseen kuin edeltäjänsä, mutta esimerkiksi sellaiset kappaleet kuten Salamataivas, Kuulta kyselen ja Varastetut aarteet kutkuttivat iskelmän kuuntelijoita ja nousivat iskelmäradioiden suosikeiksi. Kokonaisuutena Sydänjää on oikein hyvä albumi, vaikkei se olekaan samanlainen hittiparaati kuin Kosketa mua. Vuonna 2010 iskelmäkansan kestosuosikki Laura Voutilainen palkittiin Iskelmä-Finlandia -tunnustuksella.

Näinä vuosina Helsinki Music Company -levy-yhtiö myytiin Warner Music Finlandille, joten levy-yhtiöfuusion myötä Laura Voutilainen palasi takaisin vanhaan yhtiöönsä.

Venäjä-trilogian valmistuttua oli aika kokeilla uutta. Syksyllä 2011 ilmestyi Islannissa äänitetty tunnelmallinen albumi Ihmeitä, joka poikkesi merkittävästi aikaisemmista iskelmälevyistä. Meditatiivinen ja pieneleinen Ihmeitä lienee Laura Voutilaisen levytystuotannon taiteellisin teos. Sanoitukset olivat huomattavasti keskivertoiskelmiä syvällisempiä. Lauluja kirjoittivat muun muassa Timo Kiiskinen, Markus Koskinen, Tuure Kilpeläinen ja Esa Kaartamo. Kriitikot kehuivat pieteetillä valmistettua korkeatasoista kokonaisuutta, mutta suuri yleisö ei ottanut albumia vastaan yhtä varauksettomasti kuin kolmea edellistä iskelmälevyä. Ihmeitä oli albumilistalla muutaman viikon ajan, parhaimmillaan nipin napin kahdenkymmenen myydyimmän joukossa. Laura Voutilaisen uralla oli ongelma. Hänellä olisi rahkeita esittää paljon vaativampaa ja haastavampaa musiikkia kuin tavanomaista iskelmäpoppia ja hän halusi osoittaa sen myös levytysvalinnoissaan. Mutta suomalaiset ostivat hänen levyjään sitä todennäköisemmin mitä iskelmällisempiä ne olivat.

Lauran ja Warner Music Finlandin yhteistyö oli aikoinaan päättynyt Päiväkirja-albumin (2003) vaatimattomaan menekkiin. Sama kuvio toistui uudelleen: massasta poikkeavan Ihmeitä-levyn jälkeen Lauran ja Warnerin tiet erkanivat jälleen. Ja taas pelastavaksi enkeliksi riensi Maki Kolehmainen, joka tuotti Lauran seuraavan albumin: KokoNainen julkaistiin keväällä 2013. Levy-yhtiönä oli Universal Music Finland. KokoNainen sisältää menevämpää ja tanssittavampaa Lauraa – levyllä kuullaan myös Lauraa räppäämässä (kappaleessa Sankarittarien yö). Albumi edustaa tyypillisellä tavalla 2010-luvun trendikästä popmusiikin soundia: vuosikymmenen edetessä musiikkityylien raja-aidat kaatuivat, minkä seurauksena kaupallista poppia ja iskelmää on yhä vaikeampi erottaa toisistaan. KokoNainen-albumin lauluntekijäjoukossa on samoja nimiä kuin Venäjä-trilogian levytyksissä, joten sitä voisikin pitää trilogian "neljäntenä osana" tai "spin-offina". KokoNainen on varsin mainio albumi, joka harmittavasti jäi turhan vähälle huomiolle.

Kesällä 2016 kuului kummia. Laura Voutilainen oli siirtynyt Pekka Ruuskan johtaman Kaiku Recordings -levy-yhtiön rosteriin. Ensimmäinen julkaisu uudessa levy-yhtiössä oli Petri Somerin ja Mikko Karjalaisen kynäilemä balladi Olet mulle enemmän, joka julkaistiin joulukuussa 2015. Toinen single olikin sitten jotain aivan muuta: Rafael Elivuo ja Suvi Vainio tekivät Lauralle revittelevän ja nykyaikaisen EDM-vaikutteisen menopalan Miks ei. Nyt Laura Voutilaisen levytys tavoitti aivan uudenlaista kuuntelijakuntaa. Kappale keräsi suoratoistopalveluissa miljoonia kuuntelukertoja ja sitä soitettiin radiotaajuuksilla, jotka eivät aikaisemmin olisi voineet kuvitellakaan kelpuuttavansa Laura Voutilaisen lauluja soittolistoilleen. Vastaavanlaista suosiota saavutti seuraavakin kappale, rempseä Mä en kestä. Neljäkymmentä ikävuotta täyttäneenä Laura Voutilainen kuulostaa nuoremmalta ja freesimmältä kuin koskaan uransa aikana. Liekö ihme, sillä taustajoukoissa häärivä Rafael Elivuo on tehtaillut hittejä esimerkiksi Isac Elliotin, Tippa-T:n tai Anna Abreun – anteeksi, nyt taisin tehdä kaikkien aikojen faux pas'n, siis ABREUn – kaltaisille tähdille.

Kesäkuussa 2017 päivänvalonsa näki Laura Voutilaisen viimeisin albumi Miks ei, joka tiedotteen mukaan myi ennakkoon kultaa. Albumilistalla levy debytoi hienosti kolmantena – sivuten toistamiseen Lauran ennätystä. Ykkösenä ja kakkosena olivat Vain elämää -televisio-ohjelman kuudennen tuotantokauden esityksistä kootut kokoelmat, joissa Laura Voutilainen oli mukana. Näinä striimiaikoina albumien listasijoituksilla ja jalometallitunnustuksilla ei ole enää samanlaista arvoa kuin fyysisten äänitteiden aikana – yksittäisten kappaleiden kuuntelumäärät suoratoistopalveluissa vaikuttavat koko "albumin" menestykseen. Joka tapauksessa Miks ein saavuttamat komeat lukemat osoittivat, että Laura Voutilaisella meni taas lujaa ja hän oli jälleen kultalevyn arvoinen artisti. Miks ei aloitti hänen uransa kolmannen menestyskauden – eikä tämänkertaisella hitillä ollut enää mitään tekemistä iskelmän kanssa. Suomalaiset olivat vihdoinkin valmiita ottamaan vastaan Laura Voutilaisen, joka on enemmän kuin iskelmälaulaja. Ehkäpä Laura Voutilaisella ei ole enää ongelmaa.

Kuten Laura Voutilainen asian tiivisti omassa Vain elämää -jaksossaan kesäkuussa 2017: "Mua on nähty tosi monessa jutussa mukana. Sitä ei välttämättä ole aina katottu ihan hyvällä. Loppujen lopuksi mä oon tullut siihen tulokseen, että musiikki on säveliä, jotka laitetaan peräkkäin. Kun sinne ympärille laitetaan erilaisia soittimia, niin ne värähtelee – kaikessa on kyse tunteen välittämisestä. Genretuijottaminen on ihan uumenista."

Lähteet

Kirjallisuus:

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Laura Voutilaisen CD-julkaisujen kansiteksit:

Laura: Puolet sun auringosta (Warner Music Finland, 2001).

Laura: Tässä hetkessä (Bonnier Amigo Music Finland, 2005).

Laura Voutilainen: Lauran päiväkirja – Kaikki parhaat (Warner Music Finland, 2006).

Laura Voutilainen: Kosketa mua (Helsinki Music Company / Bonnier Amigo Music Finland, 2007).

Journalistinen aineisto:

Helsingin Sanomat 27.3.1994: Ilse Rautio, Suloinen tuote – Laura Voutilainen kantaa viestiä vuosisatojen takaa.

Helsingin Sanomat 19.2.2007: Pirkko Kotirinta, Olisin valinnut Lauran. (Luettavissa verkossa)

Ilta-Sanomat 19.8.2004: Merja Asikainen, Laura jätti levy-yhtiönsä. Artikkelin Paula Koivuniemi turkissa, Sanille pidennetyt hiukset – Julkkisten uusi tyyli! kainalojuttu.

Ilta-Sanomat 19.8.2004: Pasi Kostiainen, Asko Kallonen perustaa oman levy-yhtiön.

Iltasanomat.fi 10.2.2007: Panu Karhunen, Laura haluaa menevän kappaleen viisufinaaliin. (Verkkolinkki)

Iltasanomat.fi 10.5.2015: Marja Nyman, Laura Voutilainen palasi nostalgisiin tunnelmiin. (Verkkolinkki)

Iltasanomat.fi 10.5.2015: Miia Hiiri, Waltteri Torikka voitti Tähdet tähdet -kisan!. (Verkkolinkki)

Etelä-Suomen Sanomat 30.9.2009: Laura Voutilainen julkaisi uuden levyn. (Verkkolinkki)

Selvis-lehti 4/2010: Lasse Wikman, Heidi Puurula matkalla. (Verkkolinkki)

Televisiolähetykset:

Vain elämää, kausi 6: Lauran päivä. Ensiesitys 1.6.2017, Nelonen.

Vain elämää, kausi 6: Lauran päivä jatkuu. Ensiesitys 2.6.2017, Nelonen.

Verkkolähteet:

Viisukuppila 25.6.2007: Anna M., Haastattelu: Maki on täysverinen euroviisumies.

Viisukuppila 4.7.2007: Levyarvostelu: Euroviisuprinsessa Laura slaavilaisessa lennossa.

Minun Venäjäni – Моя Россия 10.9.2007: Taneli Dobrowolski, Musiikki yhdistää.

Balkanin Lauluntekijät Tuotannot -tietokanta: BALKANIN TEKIJÄT SUOMEN ÄÄNILEVYILLÄ: LAURA VOUTILAINEN (1993).

Venäjän ja lähimaiden sävelmiä suomeksi -tietokanta: VENÄJÄN JA LÄHIMAIDEN SÄVELMIÄ SUOMEKSI (THE EAST COUNTRIES' SONGS IN FINNISH): LAURA VOUTILAINEN/ KOSKETA MUA- ALBUMI (ALBUM) (2007).

Kaiku Entertainment 2.6.2017: Laura Voutilaisen Miks ei -albumi on myynyt ennakkoon kultaa.

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt ja Musiikkituottajien sivulta.

Vilkaisepas blogistani myös

Laura Voutilaisen lyhyt oppimäärä

Voittiko oikea viisu? – Suomen euroviisukarsinnat 2000–2009

Annika Eklund – Rakkausseikkailu 2007 (Warner Music Finland, 2007)

Johanna Kurkela – Marmoritaivas (Warner Music Finland, 2007)

Johanna Kurkela – Marmoritaivas (Warner Music Finland, 2007)

Johanna Kurkela on aivan omanlaisensa artisti kotimaisen populaarimusiikin kentällä. Upeaäänisen laulajattaren levytysura alkoi 15 vuotta sitten. Läpimurto koitti vuonna 2007 ilmestyneellä hienolla Marmoritaivas-albumilla, jota ostettiin kultalevyyn oikeuttava määrä. Ennen menestyslevyn julkaisemista Johanna Kurkela saavutti runsaasti positiivista julkisuutta Suomen euroviisukarsinnoissa.

Syksyllä sosiaalisessa mediassa lähti kiertämään huhu, jonka mukaan Johanna Kurkela olisi valittu Suomen euroviisuedustajaksi tulevan kevään viisukilpailuun Israeliin. Suomalaisten euroviisuharrastajien keskuudessa huhu sai varovaisen myönteisen vastaanoton. Etenkin innostuttiin mahdollisuudesta, että Suomea edustaisi Euroviisuissa Johanna Kurkelan ja hänen Nightwish-aviomiehensä Tuomas Holopaisen yhteinen Auri-projekti, jonka pariskunta muodostaa Troy Donockleyn kanssa. Viisufaneja kutkutti ajatus tuplarevanssin mahdollisuudesta. Onhan monia suomalaisia jäänyt harmittamaan, ettei Nightwish aikoinaan voittanut Suomen euroviisukarsintoja vuonna 2000. Lisäksi suomalaiset viisuintomielet olisivat suoneet mielellään Johanna Kurkelalle edustuspaikan hänen osallistuessaan Suomen euroviisukarsintoihin vuonna 2007. Johanna Kurkelan kohdalla euroviisuedustus merkitsisi ympyrän sulkeutumista ja paluuta juurille, sillä hänen läpimurtonsa koitti aikoinaan juuri kyseisissä euroviisukarsinnoissa.

Pienen pieni lintu tuossa visersi, että Suomen seuraava viisuedustaja olisi eräs Johanna. Visersi myös että YLE kertoisi asiasta lokakuun puolivälissä. Mutta visertelyä tämä vain. #umk19

— Mari Pudas (@MariPudas) 27. syyskuuta 2018

Nyttemmin tiedetään, ettei syksyinen Kurkela- tai Auri-juoru tainnut perustua mihinkään viralliseen tietoon, mutta mikäänhän ei estä käsittelemästä tässä artikkelissa Johanna Kurkelan 12 vuoden takaista viisukarsintaosallistumista ja saman vuoden keväällä ilmestynyttä loistavaa Marmoritaivas-albumia, joka nosti Johanna Kurkelan suuren yleisön tietoisuuteen.

Johanna Kurkelan (s. 1985) läpimurron aikoihin useammassa lehtihaastatteluissa kerrottiin tarinaa, jonka mukaan Kurkelasta tuli laulaja miltei vahingossa. Vaikka Johanna Kurkela oli jo lapsena osoittautunut musiikilliseksi lahjakkuudeksi, hän ei ollut missään vaiheessa suunnitellut ryhtyvänsä esiintyväksi taiteilijaksi. Oulun Madetojan musiikkilukiossa Kurkelan lukiokaveri kuitenkin patisti häntä äänittämään demonauhan. Levymogulit ovat monesti todenneet leijonanosan demonauhoista olevan silkkaa ajanhukkaa. Johanna Kurkelan laulua sisältänyt demo onnistui muodostamaan poikkeuksen. Warner Music Finlandin kotimaisen tuotannon päällikkö Pekka Ruuska ihastui ikihyviksi Kurkelan lumoavaan ääneen, otti yhteyttä ja lensi Pohjois-Suomeen tapaamaan lupaavaa laulajanalkua levytyssopimuspaperit mukanaan. "Minut tultiin melkein kuin kotoa hakemaan", hämmästeli Johanna Kurkela syksyllä 2007 Iltalehden haastattelussa.

Johanna Kurkelan ensimmäinen levytysprojekti oli duetto Tomi Metsäkedon kanssa vuonna 2004. Tomi Aholainen oli alun perin säveltänyt Sinikka Svärdin runon Tahdon tanssia kanssasi omaksi häälaulukseen. Laulu päätettiin levyttää ja ilmeisesti duon toiseksi osapuoleksi kaavailtiin aluksi Anna Erikssonia, joka kuitenkin sanoi ei tarjoukselle. Erikssonin kieltäydyttyä Warner Music Finlandin uudelle kiinnitykselle tarjoutui luonteva tilaisuus. Tomi Metsäkedon ja Johanna Kurkelan duetto Tahdon tanssia kanssasi julkaistiin Metsäkedon toisella albumilla Tummaa samettia (2004), joka myi platinaa.

Johanna Kurkelan ensilevytyksen säveltäneestä ja sovittaneesta Tomi Aholaisesta tuli Kurkelan uran alkuvaiheen merkittävin avainhenkilö. Aholainen tuotti Johanna Kurkelan kolme ensimmäistä albumia yhdessä Pekka Ruuskan kanssa ja sävelsi suurimman osan levyjen kappaleista. Tomi Aholainen oli alun alkaen päätynyt musiikkiteollisuuteen, kun hänet pestattiin Warnerin markkinointiosastolle. Vähitellen markkinamies-Aholaisen piilevät kyvyt huomattiin ja hän pääsi tekemään musiikkia levy-yhtiön tuotannon puolelle. Johanna Kurkelan lisäksi Aholaisen sävellyksiä ovat levyttäneet muun muassa Yö, Simo Silmu, Jani Wickholm, Katri Helena ja Annika Eklund. Aholainen on kertonut, että pääsääntöisesti hänen metodinaan on luoda sävellyksiä hyviin sanoituksiin, joten useimpien hänen säveltämiensä laulujen kohdalla teksti on ollut olemassa ennen sävellystä.

Johanna Kurkelan esikoisalbumia ryhdyttiin valmistamaan vuonna 2005. Ennen oman albuminsa ilmestymistä Kurkela levytti laulun Hiljainen kaupunki riparilauluja sisältävälle kokoelmalle Tilkkutäkki – Kitara, taivas ja tähdet.

Johanna Kurkelan debyyttialbumi Hetki hiljaa julkaistiin lokakuussa 2005. Kuten levyn nimestä voi päätellä, kaunisäänisen laulajattaren levytettäväksi tarjottiin herkkiä ja tunnelmallisia lauluja, joiden sanoituksissa on lyyristä lentoa. Musiikin lokeroiminen eri kategorioihin on tietysti aina lähtökohtaisesti typerää, mutta Johanna Kurkelan levytysten yksiselitteinen luokitteleminen johonkin vakiintuneeseen genremääritelmään on poikkeuksellisen haastavaa. Hänen koskettavat laulunsa eivät missään nimessä ole iskelmää. Johanna Kurkelan musiikilla ei ole mitään tekemistä tanssilavatouhujen, minkään schlagerperinteen saati 2000-luvulle ominaisen ah-niin-trendikkään popiskelmän kanssa. Laulelma – ainakin sen perinteisessä merkityksessä – olisi niin ikään harhaanjohtava termi, sillä Kurkelan levytykset noudattavat kansainvälisen populaarimusiikin konventioita. Ja vaikka lauluissa on paikoitellen aistittavissa sävyjä kansanmusiikista, hänen tuotannossaan ei ole kuultavissa minkäänlaista Värttinä- tai pelimannityylistä suomietnoa. Itse asiassa Johanna Kurkelan varhaistuotanto sai kiitosta kansainvälisestä otteestaan. Levy-yhtiö Warner Music Finland yritti tiedotteessaan helpottaa musiikkia kategorisoivien työtaakkaa seuraavanlaisella luonnehdinnalla:

"Jos Johannan musiikille joku määritelmä pitäisi keksiä, ehkä suomalaiseksi poplaulelmaksi laulut voisi lokeroida. Johannan musiikissa yhdistyy kuitenkin moni tyylilaji aina klassisen musiikin soinnista ja uljaudesta, kansanmusiikin ja maailmanmusiikin omaisiin väreihin, jossa pop-estetiikka on aina läsnä." (Warner Music Finlandin tiedote)

Vaikka Hetki hiljaa -albumin singlelohkaisu Olen sinussa oli herättänyt kohtuullisesti huomiota ja saanut mukavasti soittoaikaa radiossa, levyn myyntimenestys ei varsinaisesti räjäyttänyt pankkia. Marraskuussa Hetki hiljaa nousi Suomen albumilistalle sijalle 39. Toisella viikolla sijoitus parani muutaman pykälän sijalle 36, mutta sen jälkeen albumi putosi listalta.

Levy-yhtiössä päätettiin korottaa panoksia seuraavaa levyä varten. Valtakunnallista näkyvyyttä tarjoaisi esimerkiksi osallistuminen Suomen euroviisukarsintoihin ennen toisen albumin ilmestymistä.

Vuodeksi 2006 Yleisradio oli uudistanut euroviisukarsinnat luopumalla perinteisestä sävellyskilpailusta. Yleisradio neuvotteli levy-yhtiöiden kanssa Suomen karsintoihin 12 esiintyjää, jotka saivat vapaat kädet etsiä itselleen sopivia lauluja kilpailuun. Viisutuottajat toivoivat, että uuden formaatin myötä viisukarsinnoissa kuultaisiin hyviä ja etenkin hittipotentiaalisia kappaleita – eikä enää ainoastaan Euroviisuja varten räätälöityjä sävelmiä tai säveltäjien pöytälaatikoiden uumenista löytyneitä raapustuksia. Yleisradion näkökulmasta formaattiuudistus sujui suorastaan täydellisesti: Suomi voitti Eurovision laulukilpailut ja vuosien tauon jälkeen useampi viisukarsintojen kilpailukappaleista nousi radioiden soittolistoille. Erityisesti vuoden 2006 euroviisukarsinta osoittautui läpimurroksi Warner Music Finlandin artistille Annika Eklundille, jonka kolmanneksi sijoittuneesta kilpailukappaleesta Shanghain valot tuli vuoden menestyneimpiä iskelmähittejä. Loistavasti onnistuneiden viisukarsintojen innoittamana Yleisradio päätti järjestää seuraavana vuonna kilpailun täsmälleen samalla formaatilla. Warnerilla heräsi ajatus: voisiko euroviisukarsinnat tehdä Johanna Kurkelalle saman kuin Annika Eklundille? (Annika Eklundista enemmän tämän blogin edellisessä albumiartikkelissa.)

Syksyllä 2006 ilmoitettiin Johanna Kurkelan olevan yksi vuoden 2007 euroviisukarsintojen 12 kutsuartistista. Hänen toinen albuminsa Marmoritaivas julkaistiin juuri sopivasti viisukarsintaruljanssin jälkeen maaliskuussa 2007. Kyseisiin euroviisukarsintoihin kukin kutsuesiintyjä osallistui kahdella kappaleella. Alkukarsinnoissa äänestettiin ainoastaan siitä kumpi esityksistä kilpailee viisukarsintojen finaalissa. Johanna Kurkelan kilpailukappaleiksi valikoituivat Marmoritaivas-albumin sadosta Olet uneni kaunein ja Jossain metsäin takana. Molemmat laulut ovat Tomi Aholaisen säveltämiä, ensinmainitun on sanoittanut Sinikka Svärd, jälkimmäisen Heikki Kerkelä. Alun perin toiseksi kilpailukappaleeksi kaavailtiin laulua Sun särkyä anna mä en, mutta Johanna Kurkela oli ehtinyt esittää kappaletta muutamassa konsertissa, minkä vuoksi se olisi ollut viisukarsintojen sääntöjen vastainen.

Alkuvuodesta 2007 Johanna Kurkela eteni leveällä rintamalla. Kun Sun särkyä anna mä en ei ollut viisukarsintakelpoinen, mikään ei estänyt julkaisemasta laulua singlenä ensimmäisenä maistiaisena tulevalta albumilta. Sun särkyä anna mä en saavutti erinomaisen vastaanoton iskelmäradiokanavilla. Laulu muun muassa nousi tammi- ja helmikuun vaihteessa Radio Suomen soitetuimmaksi kappaleeksi. Samoihin aikoihin, kun Johanna Kurkela oli valloittanut Suomen kuunnelluimman radiokanavan ykkössijan, hän ensiesitti viisukappaleensa euroviisukarsintojen kolmannessa alkukarsinnassa lauantaina 3. helmikuuta.

Kahden kappaleen viisukarsintajärjestelmä ei osoittautunut kaikkein järkevimmäksi ratkaisuksi, sillä monet osallistujat olivat panostaneet vain toiseen kilpailuesitykseen. Alkukarsintalähetysten haastatteluissa esiintyjät eivät kaihtaneet paljastaa mielipidettään kumpaa esitystään he pitivät parempana – ja kansa totteli kiltisti äänestämällä esiintyjien oman suosikin jatkoon. Kaikkein häikäilemättömimmin tässä kunnostautui Lovex, joka mainosti nettisivuillaan vain toista kappalettaan Anyone, anymore. Suorassa lähetyksessä toisen esityksensä Wild and violent jälkeen bändin jäsenet vetosivat katsojiin sanomalla haastattelussa, että "älkää vain äänestäkö tätä biisiä". Seuraavana vuonna euroviisukarsintojen formaattia muutettiin siten, että kutsuartistit osallistuivat kilpailuun vain yhdellä kappaleella.

Myös Johanna Kurkelan tiimi oli selvästi päättänyt satsata Olet uneni kaunein -kappaleeseen. Lauluun laadittiin esitys, jollaista ei ollut koskaan aikaisemmin esitetty Suomen euroviisukarsinnoissa. Sami Saikkonen oli ideoinut kappaleeseen musikaalimaisen ja teatterinomaisen performanssin, jossa Johanna Kurkela ja tanssijapoika koreografiallaan ilmentävät laulun sanoituksen mukaista unen ja todellisuuden välistä dialektiikkaa. Ylipäätään Suomen viisukarsinnoissa on hyvin harvoin nähty niin kutsuttuja suljettuja esityksiä, joissa ei ensisijaisesti ole tarkoitus esiintyä yleisölle. Ennen suoria lähetyksiä esityksen koreografiaa oli harjoiteltu ahkerasti Oopperatalon harjoitussalissa. Tuottaja Pekka Ruuska oli ensinäkemällä pudistellut päätään ja pitänyt ideaa melkoisena riskinä – olihan Johanna Kurkela verrattain nuori artisti eikä hänellä ollut kummoista kokemusta suorissa televisiolähetyksissä esiintymisestä. Johanna Kurkela selvisi kuitenkin tosipaikan tullen esityksistä erinomaisesti. Hän onnistui eläytymään rooliinsa suorastaan näyttelijän ammattitaidolla eikä laulusuoritus kärsinyt missään vaiheessa, vaikka koreografiaan kuului kaikenlaista, muun muassa siveää peuhaamista sängyssä.

Jossain metsän takana -kappaleeseen valmistettiin perinteisempi viisuesitys taustamuusikkoineen, mutta se jäi pahasti toisen laulun ennennäkemättömän esityksen varjoon. Alkukarsinnan äänestyksessä Johanna Kurkelalle kohdistetut äänet jakautuivat seuraavasti: Olet uneni kaunein 65 %, Jossain metsäin takana 35 %.

Viisukarsinnat toivat runsaasti julkisuutta suurelle yleisölle vielä sangen tuntemattomalle Johanna Kurkelalle. Ja pienoista esimakua julkisuuden lieveilmiöistä. Yleisradio oli kehittänyt näinä vuosina viisukarsintoihin eräänlaisen Twitterin esiasteen, sillä katsojilla oli mahdollisuus kommentoida alkukarsintalähetyksiä tekstiviesteillä, joiden valitut palat vilahtivat ruudussa. Tekstiviestejä käytiin läpi myös artistien haastatteluvuoroissa. Nimimerkki Maajussi oli maksanut euron siitä, että sai tekstiviestillä kysyä seurusteleeko Johanna Kurkela. Viestistä hivenen häkeltyneeltä vaikuttanut laulaja joutui myöntämään suorassa lähetyksessä olevansa varattu. Johanna Kurkela oli avioitunut ensimmäisen aviomiehensä kanssa 19-vuotiaana.

Suomen euroviisukarsintojen 2007 finaali järjestettiin Turun Caribiassa lauantaina 17. helmikuuta. Tarjolla oli ainutlaatuinen tilaisuus päästä edustamaan Suomea omiin kotikilpailuihin Helsingissä järjestettäviin Eurovision laulukilpailuihin. Kilpailun tulokset ratkaistiin kaksivaiheisella puhelinäänestyksellä: ensimmäisellä kierroksella kolme eniten ääniä saavuttanutta esitystä etenivät kaiken ratkaisevaan superfinaaliin. Lordin jälkimainingeissa suomalaisten näkemys hyvästä euroviisusta oli rahtusen kapeakatseinen ja mielikuvitukseton. Superfinaaliin jatkoivat kattauksen kolme raskainta rockesitystä: Hanna Pakarinen, Lovex ja hevipiireissä suureen suosioon noussut Thunderstone. Olet uneni kaunein jäi äänestyksessä kuudenneksi 7 791 äänellä. Superfinaaliin kolmantena yltänyt Thunderstone keräsi liki 11 000 ääntä. Johanna Kurkelan edelle sijoittuivat kolmen superfinalistin lisäksi Laura Voutilainen (8 988 ääntä) ja kulttimainetta nauttinut mutta lyhytikäiseksi jäänyt kokoonpano Jann Wilde & Rose Avenue (7 907 ääntä). Myöhemmin jälkijupinaa herätti karsintafinaalin ensimmäisen kierroksen äänestysaika. Yleisradion viisutuottajat ilmeisesti olettivat laulujen tulleen suurelle yleisölle tutuiksi jo alkukarsinnoissa, sillä äänestysaika päättyi miltei välittömästi, kun viimeinen 12:sta esityksestä oli kuultu. Viisuekspertit jäivät spekuloimaan, etteivät kilpailukappaleisiin ensimmäistä kertaa tutustuneet ehtineet edes tarttua puhelimiinsa ennen kuin äänestysaika ehti päättyä. Senkään vuoksi ei liene yllättävää, että superfinaaliin äänestettiin esiintyjät, joilla oli valmiiksi kaikkein laajin fanipohja.

Johanna Kurkela oli viisufanien suosikki.

Kilpailulähetyksen huipentuessa kohti kliimaksiaan lavalle oli kerääntynyt tummanpuhuvaa väkeä: Lovex, Thunderstone ja Hanna Pakarinen taustamuusikkoineen odottivat jännittyneinä superfinaalin äänestystulosta. Ennen tulosten ilmoittamista sysimustalle lavalle ilmestyi hetkeksi aikaa vaalea valopilkku. Juontajat Jaana Pelkonen ja Heikki Paasonen luovuttivat Johanna Kurkelalle Viisukuppilan fanipalkinnon, sillä suomalaiset euroviisuharrastajat olivat äänestäneet Olet uneni kaunein -esityksen suosikikseen. Johanna Kurkelan euroviisureissu sai onnellisen päätöksen: vaikka palkintosijaa ei tullutkaan, niin kunniamaininta joka tapauksessa. Ei tarvinnut palata kotiin tyhjin käsin.

Reilu kuukausi viisukarsintojen jälkeen – 21. maaliskuuta – levykauppoihin ilmestyi Johanna Kurkelan toinen albumi Marmoritaivas. Levyn julkaisemisen aikoihin Sun särkyä anna mä en soi edelleen radiokanavilla tiuhaan tahtiin ja viisukarsintojen ansiosta Johanna Kurkelan kasvot olivat tulleet tunnetuiksi. Albumin tuottajina – tai artistin A&R-tiiminä, kuten tuohon aikaan asia oli tapana ilmaista – toimivat ensilevyn tavoin Pekka Ruuska ja Tomi Aholainen. Musiikillisesti Marmoritaivas jatkoi debyyttialbumin linjoilla: levy koostuu utuisen herkistä ja koskettavista lauluista, jotka tuotettiin tuoreella ja kansainvälisellä otteella. Johanna Kurkelan laulut ovat lyyrisiä tarinoita ja kuvaelmia elämän valoista ja varjoista. Aihepiirien kirjo vaihtelee kauniista rakkaudentunnustuksista ihmiselon kipeisiin hetkiin. Solisti itse kuvaili albumiaan satukirjaksi, jonka jokainen laulu on oma tarinansa.

Marmoritaivas-albumin kymmenestä laulusta kahdeksan on Tomi Aholaisen säveltämiä ja sovittamia. Päätösraidan Linnunradan lapset on säveltänyt, sovittanut ja tuottanut Ilkka Wirtanen. Levylle kelpuutettiin myös Laura Sippolan kirjoittama hieno kappale Kaunis mieli, joka voitti Saimaan sävel -sävellys ja sanoituskilpailun vuonna 2005. Kurkelan levytyksen sovituksesta vastasivat Sippola ja Wirtanen. Saimaan sävel -kilpailu järjestettiin kolmeen otteeseen vuosina 2003–2005, järjestävinä tahoina Lappeenrannan kaupungin kulttuuritoimisto, Helsingin Pop & Jazz Konservatorio ja ammattikorkeakoulu Stadia. Tapahtuman tavoitteena oli nostaa alan arvostusta ja tuoda esiin uusia kykyjä.

Sanoituksia albumille kirjoittivat Sinikka Svärd ja tuore sanoittajanimi Heikki Kerkelä, jonka kynästä syntyi sanoitukset kappaleisiin Sun särkyä anna mä en, Jossain metsäin takana ja Muuttolinnut. Sinikka Svärd oli tässä vaiheessa vakiinnuttanut asemansa Suomen eturivin iskelmäsanoittajana. Heikki Kerkelä sen sijaan oli uusi tuttavuus. Hänen taustansa ei ollut iskelmälyyrikolle kaikkein tyypillisin, sillä Kerkelä on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden tohtori, joka ansaitsi tuohon aikaan elantonsa yliopistotutkijana. Tohtorismies Kerkelä oli nuoresta lähtien kirjoittanut runoja ja kaunokirjallista tekstiä pöytälaatikkoonsa. Heikki Kerkelä kertoi lokakuussa 2007 Kaleva-lehden haastattelussa kirjoitusharrastuksestaan ja sanoittajanurastaan:

"Laululyriikan kirjoittamisen virike oli kai se tyypillinen. Kuulin radiosta kappaleiden vähemmän onnistuneita sanoituksia ja mietin, että minäkin pystyisin parempaan." (Kaleva 26.10.2007)

Kerkelä lähetti sanoituksiaan Warner-levy-yhtiölle, minkä myötä ne päätyivät Tomi Aholaisen luettavaksi. Kerkelän ensimmäisten tekstien teemat liittyivät luontoon tai sosiaalisiin kysymyksiin. Nopeasti hän oivalsi, että perinteiset rakkaus- ja ihmissuhdesanoitukset lyövät paremmin leiville. Kerkelän ensimmäinen levytetty sanoitus on Simo Silmun vuonna 2006 levyttämä Katariina. Sittemmin Kerkelän tekstejä ovat ikuistaneet levylle muun muassa Jani Wickholm, Yö, Janne Raappana ja Petri Laaksonen. Alanvaihtoa Kerkelä ei kuitenkaan samaisen Kaleva-lehden haastattelun mukaan suunnitellut:

"Ammattisanoittajan työhön minulla ei kuitenkaan taida mahdollisuuksia olla. Siinä ei pärjäisi tällä työtahdilla. Sitä paitsi ammattisanoittajat joutuvat elääkseen tekemään niin paljon töitä määrällisesti, ettei laatu aina perässä pysy." (Kaleva 26.10.2007)

Marmoritaivas-albumin onnistuneeseen lopputulokseen ovat vaikuttaneet sävellysten ja sanoitusten lisäksi erinomaiset sovitukset. Sovittajat eivät ole säästäneet aikaa eivätkä vaivaa laatiessaan innovatiivisia ja korkeatasoisia sovituksia. Juuri sovitusten ansiosta jokainen albumin kymmenestä kappaleesta on kuin oma uniikki taideteoksensa. Levytysten säestyksissä on hyödynnetty monenlaisia persoonallisia elementtejä, esimerkkinä vaikkapa Olet uneni kaunein -kappaleen kukkopilli, joka kuullaan ennen ensimmäistä kertosäkeistöä mutta ei enää uudestaan myöhemmin samassa kohdassa. Ehkä ensi elämässä -kappaleen musisointi tuo mieleen keskiaikaisen luuttumusiikin. Albumin dramaattisimman levytyksen Riko minut instrumentaalitausta nojaa huuliharppuun ja ukuleleen. Tomi Aholainen on kertonut haastattelussa ostaneensa kyseisen ukulelen kymmenellä eurolla lasten messuilta.

Albumin muusikkokaartin rungon muodostivat rautaiset huippuammattilaiset: Tomi Aholainen (piano, koskettimet, ohjelmointi, ukulele, huuliharppu), Risto Niinikoski (rummut), Peter Engberg (kitarat), Ako Kiiski (basso, kontrabasso) ja Marko Timonen (perkussiot). Ilkka Wirtasen sovittamissa kappaleissa (Linnunradan lapset ja Kaunis mieli) sovittaja on itse toiminut primus motorina (kitarat, koskettimet, ohjelmointi ja taustalaulut). Linnunradan lapsissa lyömäsoittimia soittaa Rasmus Kujala ja Kaunista mieltä ryydittää Miika Pelkosen soittama piano. Yksittäisissä levytyksissä on vieraillut muitakin muusikoita.

Kokonaisuuden kruunaa ehdottomasti upea solisti, jonka ääni on itsessään kallisarvoinen instrumentti. Johanna Kurkelan huilumaisen kaunis äänenväri ja vaikuttavat tulkinnat pysäyttävät kuuntelemaan. Hänen lauluääneensä sopii täydellisesti – kenties kliseemäinen – luonnehdinta herkkyydessä on voimaa. Ja siltikin sävykkäät tulkinnat luovat ihanan levollisen vaikutelman. Kurkelalla on ainutlaatuinen tapa ääntää suomea kuin jotain vierasta kieltä. Erityisesti konsonanttien pehmeä ääntäminen on hänen tulkinnoilleen luonteenomaista. Johanna Kurkelalla on taito puhaltaa lyriikat uudella tavalla henkiin. Esimerkiksi Olet uneni kaunein -sanoitus ruumiinosakuvauksineen saattoi luettuna vaikuttaa kornilta: jo aloitussanat kuuluvat "mietin niskaasi" ja myöhemmin mainitaan muun muassa korvien muodot ja poskipäät. Mutta Johanna Kurkela ottaa anatomisen rakkauslaulun haltuun niin lumoavasti, että sanoitus kuulostaa suorastaan luontevalta.

Albumin suurin hitti on ehdottomasti sen aloitusraita ja ensimmäinen singlepoiminta Sun särkyä anna mä en. Laulu soi aikoinaan runsaasti iskelmäradiokanavilla ja vielä tänäkin päivänä sitä kuulee vähän väliä radiotaajuuksilla. Kappaletta voisikin luonnehtia jonkinasteiseksi tämän vuosituhannen ikivihreäksi. Spotifyssa laulua on kuunneltu tähän mennessä yli 6 miljoonaa kertaa – ylivoimaisesti eniten Marmoritaivas-albumin kappaleista, sillä muiden levytysten toistomäärät jäävät alle miljoonan. Aikoinaan Sun särkyä anna mä en nousi latauslistalla peräti kolmanneksi ja se noteerattiin 50 hittiä -listalla parhaimmillaan yhdeksäntenä. Heikki Kerkelä valotti sanoituksen syntyhistoriaa Kaleva-lehden haastattelussa lokakuussa 2007:

"Esimerkiksi Sun särkyä anna mä en -kappaleen tausta tuli tuttavapiiristä, ja se kuvaa elämän monimutkaisuutta ja traagisuutta. Ihmiset kuitenkin tulkitsevat sitä monella eri tavalla. Sitä on soitettu sekä hautajaisissa että häissä. Monet ovat kokeneet tekstin henkilökohtaisena." (Kaleva 26.10.2007)

Euroviisukarsinnoista tuttu Olet uneni kaunein julkaistiin albumin toisena singlelohkaisuna. Myös viisukappale menestyi listoilla, vaikkei yltänytkään Sun särkyä anna mä en -hitin lukemiin. Olet uneni kaunein sijoittui korkeimmillaan latauslistalla sijalle 12 ja 50 hittiä -listan sijalle 19. Spotifyssa laulu on Marmoritaivas-albumin toiseksi kuunnelluin – reilut 900 000 kuuntelukertaa.

Kolmannelle singlelle valikoitiin albumin nimikkokappale Marmoritaivas. Levy-yhtiö Warner mainosti saatetekstissään laulun olevan "samannimisen maaliskuussa 2007 julkaistun kakkosalbumin ehdotonta parhaimmistoa". Luonnehdinta taisi osua nappiin ainakin sen perusteella, että levytys kelpasi radiokanaville erinomaisesti. Marmoritaivas oli parhaimmillaan radioiden kymmenenneksi soitetuin kappale. Siinä missä kahden ensimmäisen singlen radiosoitto oli keskittynyt iskelmäpainotteisille taajuuksille Marmoritaivasta soitettiin myös nuorekkaammilla kaupallisilla radiokanavilla. Laulu lieneekin albumin radioystävällisin menevän komppinsa ansiosta: kappale rullaa sen verran sujuvasti, että onkohan kovinkaan moni kappaletta radioaalloilla fiilistellyt edes ymmärtänyt laulun kuvailevan riipaisevasti tuntemuksista, jotka syntyvät toisen lähdettyä pois. 50 hittiä -listalla Marmoritaivas sijoittui sijalle 18.

Jossain metsäin takana on toinen laulu, jonka Johanna Kurkela esitti euroviisukarsintojen alkukarsinnassa. Kilpailussa se jäi Olet uneni kaunein -kappaleen varjoon. Euroviisuja varten Olet uneni kaunein olikin luontevampi valinta, sillä laulussa ja esityksessä oli ilmeisempi koukku, johon katsojien oli ensinäkemältä helpompi tarttua. Jossain metsäin takana on tekstivetoisempi ja se ei avaudu yhdellä kuuntelukerralla suurelle yleisölle samalla tavalla. Siltikin on todettava, että Jossain metsäin takana on albumin todellinen mestariteos. Ensinnäkin Heikki Kerkelän monikerroksinen sanoitus on harvinaisen hieno ja koskettava kuvaus siitä kuinka kotiseudun juuria kannetaan aina mukana suuressa maailmassa.

"Vain ihmisiä korpimaan sä unohtaa et voi
lapsuus sekä nuoruusaika terässiteet loi
oot yhä yksi joukosta, oot sitä ainiaan
sen maailman juhlapöydissäkin joudut muistamaan"

Miten ihailtavaa sanankäyttöä! Toisekseen Tomi Aholainen on säveltänyt ja sovittanut tekstiä upeasti tukevan suggestiivisen äänimaailman. Järvisuomalaisesta sielunmaisemasta ammentava teksti kohtaa kansainvälisen tason balladin, joka nostattaa sykettä ja kasvaa oikeaoppisesti tarinan edetessä. Tekstin ja sävellyksen harmonia huipentuu Johanna Kurkelan laulaessa säkeen "muistat miten kuikka huusi illan ikävään". Sinivalkoisuus kohtaa luontevasti universaalin sykkeen. Laulua kuunnellessa kylmät väreet ovat taatut ja roskakin saattaa mennä silmään. Eipä siis mikään ihme, että Jossain metsäin takana valikoitiin neljänneksi singlelohkaisuksi. Loppuvuodesta 2007 Radio Suomi nosti laulun soittolistoilleen ja marraskuun puolivälissä se oli kanavan soitetuin kappale. Eli vaikka viisukarsinnoissa sävellys jäi katveeseen, se sai ansaitsemaansa huomiota myöhemmin viisukontekstin ulkopuolella.

Albumin kolmas raita Ehkä ensi elämässä keräsi huomiota lauluun kuvatun musiikkivideon ansiosta. Sen ohjasi Sami Saikkonen, joka myös pääsi esittelemään ylävartaloaan Kurkelan vastanäyttelijänä. Musiikkivideo kuvattiin marraskuussa 2007 Yli-Iissä Kierikin kylän esihistoriallisessa keskuksessa. Paikan valinnalla haluttiin korostaa laulun ajattomuutta. Ajattomuutta tavoiteltiin niin laulun sanoituksessa kuin sovituksen soundimaailmassa, jossa merkittävä osa on Kari Heinilän soittamalla puusta valmistetulla kaval-huilulla. Warner Music Finland mainosti videota näyttävästi:

"Kuluvan vuoden aikana itsensä suomalaisten sydämiin laulaneen Johanna Kurkelan uusi video Ehkä ensi elämässä nähdään ensimmäistä kertaa Nelosella perjantaina 7.12. klo 14.30. Ehkä ensi elämässä -musiikkivideo pyrkii ennakkoluulottomasti luomaan uutta musiikkivideokulttuuria Suomeen. Tarinan muotoon kuvattu video on tehty laulusta, jota ei ole julkaistu singlenä. Ehkä ensi elämässä -laulu muodostui Marmoritaivas-albumin tuotantovaiheessa 'pienoiselokuvalliseksi' teokseksi, jonka tärkeimmät teemat ovat rakkaus, sen jatkuvuus ja toisaalta ihmiselämän kenties vaikein asia, luopuminen." (Warner Music Finlandin tiedote)

Ai että, pysähdytäänpä hetkeksi miettimään näitä Suomen historian ennakkoluulottomia merkkipaaluja: Suomi antaa ensimmäisenä maana maailmassa täysimittaisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden naisille, Suomi maksaa ainoana maana täysimääräisesti sotakorvaukset Neuvostoliitolle, Suomessa soitetaan maailmanhistorian ensimmäinen GSM-puhelu ja täällä on tehty musiikkivideo kappaleesta, jota ei julkaistu singlenä!

CD-aikakaudella julkaistulla pitkäsoitolla ei enää tunneta A- ja B-puolia, mutta Marmoritaivaan kohdalla tällainen jaottelu toimisi luontevasti. Albumin alkupuolisko koostuu melkoisesta hittiparaatista: singlebiiseistä, radiohiteistä ja musiikkivideokappaleesta. Jälkipuoliskon viisi laulua ovat astetta taiteellisempia ja haastavampia. Pysäyttävä Riko minut on Sinikka Svärdin kirjoittama väkevä runo. Mestarisanoittaja osoittaa teknisen taituruutensa säkeillä, joiden tyyli muistuttaa kalevalaista alkusointuperinnettä: ("riko minut riekaleiksi", "särje salani siruiksi", "murskaa muistoni muruiksi", "tallaa tietoni tomuksi", "runno raivoni romuksi"). Niin ikään hyvin runollinen on Heikki Kerkelän herkkä ja koskettava Muuttolinnut, jossa luontoaiheinen kuvaus ja ihmissuhdelaulu lyövät kättä. Sanoitus lienee saanut inspiraationsa Kerkelän lintubongausharrastuksesta. Linnunradan lapsissa on tavoiteltu elämää suurempaa rakkauslaulua: pahassa ja katalassa maailmassa läheisyys ja toiselle kuuluminen on suoja pimeyttä vastaan. Kaunis mieli kuvailee tyylikkäällä tavalla masentuneisuutta ja siitä toipumista. Näiden vakavien laulujen keskellä on keventävänä välipalana vauhdikas ja kujeileva Palvo minua, jonka lennokkuutta sävyttää Pekka Kuusiston soittama viulu.

"Jokainen nainen joskus kaipaa palvontaa
sillä olla itsestäänselvyys – mikään ei ole pahempaa"

Laulussa eteerisestä Johanna Kurkelasta kuoriutuu uusia puolia, sillä näissä Sinikka Svärdin säkeissä on aistittavissa sensuellia latausta:

"Palvo minua vähän ja sinut siitä palkitaan
sillä palvottuna pystyn melkein mihin vaan"

Kaiken kaikkiaan Marmoritaivas on hieno, korkeatasoinen ja tunnelmallinen albumi täynnä herkkiä ja koskettavia lauluja. Albumikokonaisuus on tasapainoinen koostuessaan sekä helpommin omaksuttavista että hieman haastavimmistakin kappaleista. Sävellykset, sanoitukset, sovitukset ja tulkinnat tekevät vaikutuksen ja pääsevät oikeassa mielentilassa ihon alle. Kuten eräs tuttavani aikoinaan osuvasti totesi: levykaupassa olisi pitänyt saada kaupan päälle nenäliinapaketti. Vaikuttava poptaideteos ja ehdottomasti parhaita kotimaisia levyjä vuoden 2007 musiikkitarjonnassa.

Johanna Kurkelan hauraanherkkä tyyli löi läpi. Marmoritaivas-albumi nousi heti ilmestyessään Suomen albumilistan sijalle 10. Menestys oli siis aivan toista luokkaa kuin ensilevyn kohdalla. Albumi sahasi listalla edestakaisin siksakkia yli puoli vuotta. Keväällä ja alkukesästä älppäri majaili listan sijoilla 20–25, kunnes kesän hiljaisina levynmyyntikuukausina se nousi yhtäkkiä kymppikärkeen. Elokuussa viikolla 34 se saavutti parhaan sijoituksensa albumilistan kolmantena. Kaikkiaan Marmoritaivas viihtyi albumilistalla yhtäjaksoisesti kunnioitettavat 32 viikkoa. Vuoden 2008 puolella rekisteröityi vielä kaksi listaviikkoa lisää.

Marmoritaivas menestyi listoilla mainiosti, mutta kultalevyä jouduttiin odottamaan hämmästyttävän pitkään. Kalenterivuoden 2007 päätyttyä maaliskuussa ilmestyneen albumin myyntilukema osoitti 14 674. Kultalevyyn oikeuttava määrä oli tuolloin 15 000 myytyä äänitettä. Samoihin aikoihin kultalevyjä myönnettiin useammalle albumille, jotka eivät olleet pärjänneet listoilla yhtä hyvin. Esimerkiksi Suomen euroviisuedustajaksi äänestetyn Hanna Pakarisen helmikuussa 2007 julkaistu albumi Lovers myi parissa kuukaudessa kultaa, vaikka listaviikkoja kertyi puolet vähemmän kuin Marmoritaivaalle ja sen paras sijoitus oli Kurkelan levyn tapaan kolmas. Kevään 2007 Idolsissa neljänneksi sijoittuneen Kristiina Braskin esikoisalbumin Silmät sydämeeni ilmoitettiin ylittäneen kultalevyrajan kuukaudessa, vaikka albumin listasijoitukset olivat ensimmäisen neljän viikon aikana 9. - 14. - 14. - 15. Mutta kuten äänitehistoria on osoittanut, albumien listamenestyksellä, kokonaismyyntiluvuilla ja kultalevyn myöntämisellä ei ole välttämättä mitään tekemistä keskenään.

Lopulta helmikuussa 2008 Marmoritaivas ylitti virallisesti 15 000 myydyn levyn rajan ja Johanna Kurkela vastaanotti elämänsä ensimmäisen kultalevyn. Marmoritaivas-albumi merkitsi Johanna Kurkelan uran läpimurtoa. Menestykseen vaikutti keskeisesti Sun särkyä anna mä en -kappaleen suurmenestys, mutta euroviisukarsintaan osallistumisen merkitystä ei ole syytä väheksyä. Hittistatukseen ylsivät myös viisukappale Olet uneni kaunein ja albumin nimikkokappale Marmoritaivas. Jossain metsäin takana kohosi iskelmäradiokanavien suosikiksi ja Ehkä ensi elämässä sai huomiota musiikkivideonsa tähden. Emma-gaalassa 2007 Marmoritaivas oli ehdolla vuoden iskelmäalbumiksi ja Johanna Kurkela vuoden naissolistiksi. Palkinnot menivät kuitenkin Paula Koivuniemen Timantti-albumille ja Anna Abreulle. Mainittakoon, että muuan Tuomas Holopainen mainitsi Soundi-lehden kyselyssä Marmoritaivas-albumin erääksi musiikkivuoden 2007 kohokohdaksi. Kiinnostus tulevan vaimonsa tuotantoa kohtaan oli jo herännyt...

Johanna Kurkelan kolmas albumi Kauriinsilmät julkaistiin syksyllä 2008. Yhteistyö Tomi Aholaisen kanssa jatkui tiiviinä: hän on säveltänyt ja sovittanut yhtä lukuun ottamatta kaikki albumin 11 levytystä. Kahteen edelliseen levyyn verrattuna Kauriinsilmät on musiikillisesti monipuolisempi ja rouheampi. Kappaleiden sovituksissa on vaikutteita maailmanmusiikista ja etnosta. Tunnelmat vaihtelevat irkkuhenkisistä laulelmista väkevään rockilmaisuun ja rankkaan akustiseen itsemurhaballadiin Kulta pieni. Kauriinsilmät ei kuitenkaan menestynyt toivotulla tavalla. Albumi debytoi Marmoritaivaan tavoin albumilistan kymmenentenä, mutta listaviikkoja kertyi vaivaiset kuusi. Edellinen levy oli ollut listalla yli puoli vuotta ja parhaimmillaan kolmantena. Nyt kultalevyraja jäi kaukaiseksi haaveeksi. Kauriinsilmät sisältää lukuisia tunteikkaita ja koskettavia lauluja, mutta kokonaisuutena se on jossain määrin taiteellisempi ja "vaikeampi", joten levyllä ei ehkä ole samanlaista tarttumapintaa kuin Marmoritaivas-albumissa.

Mahtoiko Kauriinsilmät-albumin odotettua heikompi menestys vaikuttaa siihen, että seuraavilla levyillä Tomi Aholainen jätettiin taka-alalle. Neljäs albumi Hyvästi, Dolores Haze (2010) valmistettiin uusien tuottajien ja lauluntekijöiden kanssa. Kenties levy-yhtiössä ajateltiin, että toiset säveltäjät ja sanoittajat saisivat Johanna Kurkelasta irti uudenlaista ilmaisua. Kurkelan uudeksi A&R:ksi nimitettiin Pete Eklund ja levyn tuottivat Markus Koskinen ja Sampo Haapaniemi. Ainakin myyntiluvuista päätellen muutos kannatti. Huhtikuussa 2010 ilmestynyt Hyvästi, Dolores Haze nousi heti ilmestymisviikollaan albumilistan ykkössijalle. Albumi viihtyi listalla yli puoli vuotta ja se on myynyt kaikkiaan yli 20 000 äänitettä eli nykyisen platinalevyyn vaadittavan määrän. Yksi selitys sille, miksi Hyvästi, Dolores Haze menestyi niin hyvin, on epäilemättä Lauri Ylösen ja Paula Vesalan kirjoittama Rakkauslaulu. Valtavan suosittu hitti laajensi Johanna Kurkelan kohdeyleisöä, sillä kappale herätti huomiota piireissä, jotka eivät olleet noteeranneet Kurkelan aikaisempaa tuotantoa. Rakkauslaulu lienee Johanna Kurkelan levytystuotannon tunnetuin kappale – Spotifyssa hittiä on kuunneltu yli 9,5 miljoonaa kertaa.

Muita Hyvästi, Dolores Haze -albumin lauluja tekivät muun muassa Timo Kiiskinen, Tuure Kilpeläinen, Teemu Brunila, Eppu Kosonen, Markus Koskinen, Pepe Johansson, Marko Saaresto – ja Tuomas Holopainen. Muutenkin Johanna Kurkelan imago ja tyyli muuttuivat tämän levyn myötä särmikkäämmiksi. Hiukset värjäytyivät punaisemmiksi ja albumin kuvituskuvissa hän ei enää ollut pelkästään eteerinen metsänkeijukainen, joka poseerasi viattoman näköisenä luonnonmaisemissa. Hyvästi, Dolores Haze -albumilla Johanna Kurkela vakiinnutti asemansa kotimaisten poptähtien kaartissa. Lehdistössä ihailtiin, kuinka albumilistan kärkeen oli kohonnut artisti, joka on luonut uransa ainoastaan musiikillaan ilman lööppejä ja sensaatioita. Yksityiselämästään Johanna Kurkela on ollut aina poikkeuksellisen vaitonainen. Apu-lehden haastattelussa syyskuussa 2015 hän on analysoinut ammattiaan ja luonnettaan: "Ammattini nostaa esille helposti kielteisiä arvoja kuten itsekorostusta. Se ei ole minua. – – Sekin on yksi elämäni paradoksi ja ristiriita, että viihdyn piilossa ja kuitenkin olen julkisessa ammatissa."

Hyvästi Dolores Haze -albumin menestyksen tuonut suosio heijastui myös Johanna Kurkelan varhaisempaan tuotantoon, sillä Marmoritaivas-albumi ponkaisi midprice-albumien listalle. Vuoden 2010 aikana Marmoritaivaalle kertyi peräti 15 listaviikkoa midprice-listalla. Warner Music Finland on julkaissut Marmoritaivas- ja Kauriinsilmät-albumit yhteispainoksena 2 alkuperäistä -sarjassa.

Syksyllä 2011 julkaistiin Johanna Kurkelan uran ensimmäinen kokoelmalevy, viisukappaleen mukaan nimetty Uneni kaunein – Parhaat 2005–2011. 36 levytystä sisältävälle tuplakokoelmalle on valikoitu Marmoritaivas-albumilta kaikki kappaleet paitsi Kaunis mieli – mikäköhän on, miksi ei kelvannut mukaan? Kokoelma menestyi erinomaisesti myyden platinaa.

Johanna Kurkelalta on julkaistu kaksi
tuplakokoelmaa (2011 ja 2018), jotka
molemmat on nimetty Uneni kaunein
ja jotka molemmat sisältävät 36
levytystä.

Kokoelmajulkaisun jälkeen Johanna Kurkela seurasi Pekka Ruuskaa Kaiku Recordings -levy-yhtiöön. Uudelle levy-yhtiölle ovat syntyneet tähän mennessä albumit Sudenmorsian (2012), Ingrid (2015) ja joululevy Joulun lauluja (2013). Uusien albumien laulut ovat syntyneet nykyään ah-niin-muodikkailla musiikkileireillä. Erityisesti suomalaisten mieliin ovat olleet Oothan tässä vielä huomenna ja Kuolevainen. Viime vuonna Johanna Kurkelalta julkaistiin uusi tuplakokoelma, joka nimettiin Uneni kaunein – Parhaat. Ainakin kokoelmalevyjen nimien perusteella euroviisukarsinnoissa kilpaillut Olet uneni kaunein on olennainen merkkipaalu Johanna Kurkelan uralla. Tuoreella kokoelmalevyllä on kahdeksan poimintaa Marmoritaivas-albumilta – tällä kertaa Kauniin mielen lisäksi Linnunradan lapset jäi ulkopuolelle.

Oman soolouransa ohella Johanna Kurkela on esiintynyt Auri-triossa ja häntä on työllistänyt muun muassa Raskasta joulua -projektit. Vierailuja eli feattaamisia on ollut esimerkiksi Sonata Arctican, Juha Tapion, Elastisen, Knipin ja Teho Majamäen kanssa. Luonnollisesti Johanna Kurkelan ääntä kuullaan Tuomas Holopaisen soololevyllä Music inspired by the Life and Times of Scrooge (2014). Rapakon takana Yhdysvalloissa syntyi John Two-Hawksin kanssa joulumusiikkia sisältävä kokonaisuus Noel (2015).

Johanna Kurkela on rikastuttanut suomalaista 2000-luvun populaarimusiikin tarjontaa. Hänen varhainen soolotuotantonsa on edustanut ainutlaatuista popmusiikin suuntausta. Hän ei jäljitellyt ketään eikä hänellä ollut jäljittelijöitä. Kukaan toinen varteenotettava poptähti ei kilpaillut hänen kanssaan samassa genressä. Johanna Kurkela on upeasti ylittänyt kaikki mahdolliset tyylilajien rajat. Hänen ensimmäiset albuminsa saattoivat kolahtaa parhaimmin iskelmäyleisöön mutta vuosien saatossa hänen taitoihinsa ovat luottaneet Suomen arvostetuimmat ja kansainvälisesti menestyneimmät rock- ja popsäveltäjät. Harvassa ovat artistit, joiden meriitteihin lukeutuu niin (entisen) Radio Suomen soitetuimpia lauluja kuin esiintymisiä Raskasta joulua -kiertueella. Johanna Kurkelan herkkä ja haavoittuvainen tulkintatapa taipuu monenlaiseen musiikkiin – olkoonkin, että joidenkin kyynisimpien sielujen mukaan Johanna Kurkela sortuu liialliseen laskelmoituun söpösteltyyn. Vaikka Johanna Kurkela nousikin suosionsa huipulle vuonna 2010 Rakkauslaulun ja Hyvästi, Dolores Haze -albumin ansiosta, hänen tähtensä oli alkanut loistaa kolme vuotta aikaisemmin ilmestyneen Marmoritaivas-kultalevyn myötä. Euroviisukarsintoihin osallistuminen merkitsi lähtölaukausta hänen läpimurrolleen. Siitä huolimatta, ettei hänen kilpailulaulunsa Olet uneni kaunein yltänyt kärkisijoille, onnistunut kolmeminuuttinen televisioesiintyminen liki miljoonayleisölle siivitti hänet suuren yleisön tietoisuuteen.

Lähteet

Journalistinen aineisto:

Selvis-lehti 4/2005: Jani Uhlenius, Miksi asialinja ei myy? (Verkkolinkki)

Iltalehti 3.10.2007: Inka Nurmisto, Minusta tuli vahingossa laulaja. (Verkkolinkki)

Kaleva 26.10.2007: Anne Helaakoski, Hitit syntyvät tohtorismiehen kynästä. Oululainen Heikki Kerkelä laatii työmarkkinaselvitystä ja kirjoittaa laululyriikkaa.

Soundi.fi 22.12.2007: Artistien (mm. Nightwish, Lovex) vuoden kohokohdat, osa 3.

Selvis-lehti 03/2008: Pekka Nissilä, Sinikka Svärd – Hienolta tuntuu. (Verkkolinkki)

Ilta-Sanomat 14.3.2011: Johanna Kurkelan tie pystymetsästä listakärkeen.

Apu 38/2015: Liisa Talvitie, Johanna Kurkela: Äärilaitoja. (Verkkolinkki)

Verkkolähteet:

Kauriinsilmat.webs.com: Tomi Aholaisen haastattelu 13.11.2009.

Viisukuppila: Johanna Kurkelalta uusi levy.

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt ja Musiikkituottajien sivulta.

Vilkaisepas blogistani myös

Voittiko oikea viisu? – Suomen euroviisukarsinnat 2000–2009

Annika Eklund – Rakkausseikkailu 2007 (Warner Music Finland, 2007)