Kuukauden levyartikkeli: Berit – Sinä olet hän (VIP-Music, 1984)

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko, joten myös albumiartikkelit keskittyvät vahvasti tähän genreen. Suomidiskon aikakaudella jopa valtakunnan virallisen humppatytön titteliä kantaneesta Beritistä kuoriutui diskoiskelmien tulkki. Toisin kuin edellisen albumiartikkelin artisti Seija Simola, Berit oli uudesta aluevaltauksesta mielissään. Veikko Samulin luotsaaman diskoimagon myötä levynmyynti lähti nousuun, kuuntelijakunta laajeni ja keikkoja riitti. Sinä olet hän -albumi sai jopa tunnustuksen Vuoden diskolevynä!

Berit (oik. nyk. Tuula Nordström, o.s. Härmä, ent. Etola) on mielletty pitkään miltei valtakunnan viralliseksi humppatytöksi. Berit on uransa aikana levyttänyt runsaasti perinteistä tanssimusiikkia, muun muassa legendaarisen Dallapé-orkesterin solistina. Artisti itse on kuitenkin ajoittain kokenut humppatytön-leiman jopa suoranaiseksi rasitteeksi, sillä hän ei halunnut leimautua vain yhden tyylilajin tulkiksi. Berit oli sen vuoksi erittäin tyytyväinen, että 1980-luvulla yhteistyö Veikko Samulin kanssa vei hänen levytysrepertuaarinsa nuorekkaamman diskoiskelmän suuntaan. Beritin levytysura oli ollut ennen diskovaihettakin sangen monipuolinen, mutta siitä huolimatta häneen oli assosioitu useimmiten vanha tanssimusiikki ja puhtoisen maalaistytön "imago".

Teini-ikäisenä Tuula Härmä kuunteli – kuten monet muutkin ikäisensä – Beatlesia ja Rolling Stonesia. Ennen levytysuransa alkamista hän esitti keikoillaan tyypillistä 1960-luvun angloamerikkalaista pop- ja rock-musiikkia: muun muassa Dusty Springfieldia, Petula Clarkia ja Cilla Blackia. Tuula oli ehtinyt esiintyä ammattimaisemmin jo viitisen vuotta ennen kuin levy-yhtiön ovet aukenivat. 14-vuotiaana alkuvuodesta 1964 hän voitti kotikylällään Hankasalmella järjestetyt iskelmälaulukilpailut. Nuori Tuula esitti antaumuksella Skeeter Davisin hitin The end of the world. Monet muut kilpailijat kävivät esittämässä useamman kilpailukappaleen, mutta Tuulalle käytiin ilmoittamassa, ettei hänen tarvitsisi toistamiseen nousta lavalle. Aluksi hän järkyttyi, koska oletti kehotuksen johtuneen siitä, että hän oli ollut niin huono. Lopulta selvisi, että syy oli ollut täysin päinvastainen. Hän oli ollut niin ylivoimainen, että kilpailun tuomarina toiminut Seppo Hanski kuulutti hänet voittajana lavalle.

Levytysura alkoi vuonna 1969 PSO-levy-yhtiössä. Levy-yhtiössä keksittiin taiteilijanimi Berit ja uudesta parikymppisestä kiinnityksestä muovattiin kiltti ja herttainen perhetyttö. Berit on itse vuonna 2010 Veikko Tiiton haastattelussa todennut imagostaan, että häntä on "aina kiinnostanut, että mikä on se maalaistytön leima, joka minuun on lyöty? Onko se se, että otan ihmiset aina tasavertaisina enkä ole asettanut itseäni yläpuolelle? Olen tavallinen, toisin sanoen!"

Beritin ujo ja pehmeä imago löi hyvin läpi. Beritin uran alkuaikoina erästä hänen keikkaansa mainostettiin paikallislehden ilmoituksessa seuraavanlaisella luonnehdinnalla: "Siinä tyttö toisenlainen, eikä tavallinen lumppu. Eipä kumoo kolpakoita, eikä roiku suusta tumppu."

Beritin esikoisalbumi julkaistiin 1971.

Jo Beritin ensimmäisessä levytysvalinnassa ammennettiin vanhasta tanssimusiikista. Katulyhdyt on Usko Kempin säveltämä humppa, joka oli levytetty alun perin jo vuonna 1938. Beritin versio nousi listoille ja oli parhaimmillaan kesäkuussa 1969 Suomen 12. myydyin single. Samanlaista reseptiä jatkettiin Beritin seuraavassa levytyksessä Odessa, joka sekin nousi listoille. Kun kaksi ensimmäistä singlejulkaisua menestyivät kohtuullisesti, Berit vakiinnutti asemansa levy-yhtiönsä artistikatraassa. Berit levytti PSO:lle aina siihen asti, kunnes levy-yhtiön toiminta lopetettiin vuonna 1981. Ensimmäinen kokopitkä albumi julkaistiin vuonna 1971. Beritin varhaisista levytyksistä vastasi legendaarinen tuottaja Jörgen Petersen, jota Berit on useaan otteeseen kutsunut musiikkimaailman isähahmokseen.

Humppatytön leima lyötiin Beritiin viimeistään hänen toisen albuminsa myötä. Vuonna 1972 Berit levytti ikonisen Dallapé-orkesterin säestämänä albumin, jolle annettiin nimeksi Humppatyttö Berit. Monet mieltävät Dallapén Juha Vainion laulun mukaisesti lähinnä sotia edeltävään aikaan. 1930-luvulla Dallapé olikin Suomen ylivoimaisesti suosituin tanssi- ja viihdeorkesteri. Dallapén toiminta on kuitenkin jatkunut näihin päiviin asti. Silloin tällöin orkesteri on laitettu telakalle, mutta aina se on herätetty uudelleen henkiin. Beritin Dallapé-levytysten kapellimestarina toimi Eero Lauresalo, joka oli ollut orkesterissa jo 1930-luvulla sen suuruuden päivinä. Berit ja Dallapé levyttivät toisenkin yhteisalbumin vuonna 1977.

1970-luvun jälkipuoliskon humppabuumia
luonnehdittiin oivaltavasti vuoden 1979 Mitä,
missä, milloin -teoksessa. Tässä yhteydessä
keulakuvaksi päätyi Beritin kollega Eija
Sinikka: "Humppa ja muu lähinnä vanhaksi
tanssimusiikiksi luokiteltava laulelun lohko on
vahvimmin Eija Sinikan ohjelmistoa. Tällaiset
iskelmät pysykööt elossa uudempien virtausten
lisänä, koska niissä on sittenkin suhteellisen
harvinaista kotoista omaperäisyyttä."

Beritin levy-yhtiö PSO profiloitui etenkin 1970-luvulla vanhan tanssimusiikin tuotannossa. Beritin lisäksi yhtiölle levyttivät muun muassa Eija Sinikka sekä supersuosittu Erkki Junkkarinen, joka teki suomalaista levymyynnin historiaa, kun hänen vuonna 1975 julkaistu albuminsa Ruusuja hopeamaljassa myi ensimmäisenä kotimaisena äänitteenä yli 100 000 äänitettä. Junkkarisen suursuosio synnytti suorastaan Junkkaris-"ilmiön". Hänestä tuli viihdelehdistön vakiokasvo, jonka seitsemän muutakin albumia myivät lyhyessä ajassa kultalevyyn oikeuttavan määrän. 1970-luvun jälkipuoliskolla Suomessa alkoi humppabuumi, mitä ilmensi muun muassa Lappeenrannassa vuodesta 1977 lähtien järjestetyt huippusuositut humppafestivaalit. PSO otti kaiken humppakuumeesta irti. Yhtiölle levyttivät monet vanhan liiton tanssittajat, kuten Veikko Tuomi ja Kalevi Korpi. Uuden sukupolven humppaajia taas edusti trio Mutkattomat, jonka Jätkän humppa nousi listojen kärkeen kesällä 1977. Näin ollen ei ole mikään ihme, että PSO:n artistina Berit sai levytettäväkseen vanhaa tanssimusiikkia ja humppatytön leiman otsaansa, vaikka hän ei noussutkaan vielä samanlaiseen suosioon kuin esimerkiksi Eija Sinikka – Junkkarisesta puhumattakaan. Beritkin oli 70-luvun viimeisinä vuosina vakiokasvo Lappeenrannan humppafestivaaleilla. Beritin albumit eivät 1970-luvulla saavuttaneet virallisia listasijoituksia, mutta hänen varsinaista kohdeyleisöään taisivatkin olla niin kutsutut "kansan syvät rivit", jotka ostivat musiikkinsa c-kasettien muodossa maaseudun marketeista ja huoltoasemilta.

Vaikka Berit ei kahden ensimmäisen singlensä jälkeen saavuttanutkaan pitkään aikaan varsinaisia listahittejä, levy-yhtiö uskoi artistinsa siipien kantavuuteen. 1970-luvulla Beritiltä julkaistiin kaikkiaan seitsemän albumia. Valtakunnallista julkisuutta hän saavutti Syksyn sävel -kilpailussa, johon hän osallistui ensimmäistä kertaa vuonna 1972 Valto Laitisen sävellyksellä Katselen toisien onnea (6. sija) ja toisen kerran 1979 Jörgen Petersenin sävellyksellä Ei kyynelhelmiin suostu sydämein (9. sija). Vaikka jälkimmäinen laulu ei menestynytkään loppukilpailun postikorttiäänestyksessä mairittelevasti, se on vuosien saatossa muodostunut toivekonserttien kestosuosikiksi. Beritin muista varhaisista levytyksistä on jäänyt elämään italialaista alkuperää oleva Sattuma kuljettaa (Fin che la barca va) vuodelta 1972. Vaikka tämäkään levytys ei noussut myyntilistoille, monet aikalaiset muistavat laulun. Onpa Beritin levytysrepertuaarissa sellainenkin meriitti kuin Jori Sivosen kaikkien aikojen ensimmäinen levytetty sävellys Laitumella vuodelta 1975.

1980-luvun lähestyessä perinteinen tanssimusiikki jäi taka-alalle, ja Beritin levytysmateriaali alkoi koostua ajanmukaisemmasta iskelmätyylistä. Hänen levytettäväkseen valikoitui entistä enemmän etelä- ja keskieurooppalaisia käännösiskelmiä. Tuottajina hääräsivät muun muassa Kaj Westerlund ja Markku Johansson. 70- ja 80-lukujen vaihteen Berit-levytysten kohokotiin voitaisiin luokitella muun muassa italoiskelmä Elämää vain (Cosa farai), Julio Iglesiasin tuotannosta poimittu Osa pienen pieni vain (Por un poco de tu amor), euroviisuvoittaja Vicky Léandrosin alun perin levyttämä kaihoschlager Sä vaikka oot vierelläin (Wenn die Sehnsucht nicht wär) sekä hauska kroatialaisrallatus Diridonda, jonka Berit pääsi esittämään televisiolähetyksessä solttupojille. Kotimaisista sävellyksistä edukseen erottuu Markku Johanssonin säveltämä koskettava Pieni kuningatar.

PSO-levy-yhtiön toiminta päätettiin lopettaa vuonna 1981. Yhtiön levytyskatalogi ja levymerkit myytiin Suomen suurimmalle levy-yhtiölle Fazer Finnlevylle, jonne monet PSO:n artisteista jatkoivat levyttämistä. Beritin albumit oli julkaistu Blue Master -levymerkillä, jonka toiminta jatkui vielä Fazerin puolella. Beritin ensimmäinen PSO:n jälkeinen albumi Tähtikesä julkaistiin vuonna 1982. Sen suosituimmiksi kappaleiksi osoittautuivat albumin nimikkobiisi Tähtikesä sekä Rakkaus voittaa. Molemmat laulut ovat käännöshittejä: ensinmainittu alun perin Alla Pugatšovan Zvezdnoje leto, jälkimmäinen Anna Vissin Mono i agapi, joka edusti Kyprosta vuoden 1982 Eurovision laulukilpailuissa sijoittuen hienosti viidenneksi. Suomalaisten mielestä alkuperäisessä kreikankielisessä laulussa laulettiin monoista ja kaapeista, mutta Juha Vainio malttoi kuitenkin olla tarttumatta suomenkielisessä sanoituksessaan sellaiseen tematiikkaan. Sekä Tähtikesä että Rakkaus voittaa herättivät kohtuullisesti huomiota, mutta nämäkään kaksi laulua eivät onnistuneet nostamaan Beritin suosiota niin suuriin lukemiin kuin levy-yhtiö oli kaavaillut. Suuressa levy-yhtiössä Berit ajautui uudenlaisen tilanteen eteen. PSO:lla hän oli saanut levyttää ilman tulosvastuuta miltei vuosittain uuden albumin. Fazerilla sama tahti ei enää onnistunut. Koska levy-yhtiön johtoporras ei ollut täysin tyytyväinen Tähtikesä-LP:n myyntilukuihin, Beritille ilmoitettiin, ettei hänen seuraava albuminsa olisi yhtiön julkaisujen ykkösprioriteeteissa. Ainakaan sitä ei julkaistaisi seuraavan vuoden aikana. Temperamenttinen taiteilija tulistui hyllyttämisestä ja marssi Fazerilta pois ovet paukkuen. Berit kävi aluksi kyselemässä levytyssopimusta CBS-levy-yhtiöstä. CBS:llä työskennellyt Ulf Ahrenberg ilmoitti perustaneensa vastikään Veikko Samulin ja Raimo "Rexi" Keron kanssa uuden levy-yhtiön ja houkutteli Beritiä sen artistiksi. Ehdotukseen sisältyi myös porkkana: mikäli Berit saapuisi uuteen levy-yhtiöön, hän saisi levytettäväkseen maailmanhitin Words.

Vuonna 1983 Ahrenberg, Samuli ja Kero perustivat VIP-Music -levy-yhtiön. Vaikka VIP-Musicin toiminta ei kestänyt kuin kolme vuotta, se jätti ohittamattoman jälkensä suomalaisen kasari-iskelmän historiaan. Levy-yhtiön musiikillisena nokkamiehenä toimi tarttuvien iskelmämelodioiden mestari Veikko Samuli, jota iskelmäharrastajat pitävät yleisesti yhtenä Suomen kaikkien aikojen parhaimpana viihdemusiikin säveltäjänä. Veikko Samulin ura kotimaisen ääniteteollisuuden palveluksessa niin säveltäjänä, sovittajana kuin tuottajana alkoi 1970-luvun puolivälissä. Varhaisimpia Samulin säveltämiä merkkiteoksia ovat muun muassa Katri Helenan levyttämät ikivihreät Syysunelma, Katson autiota hiekkarantaa ja Mun sydämeni tänne jää – sekä tietysti suomalaista iskelmähistoriaa vuonna 1977 tehnyt Dannyn ja Armin Tahdon olla sulle hellä. Muun muassa itse Toivo Kärki luonnehti muistelmissaan vuonna 1982 Veikko Samulia lahjakkaimmaksi uuden sukupolven säveltäjäksi ja tuottajaksi (Niiniluoto 1982, 270; 278). 1980-luvulla tuottelias Samuli sävelsi lukuisia iskelmäklassikoita. Myöhempinä vuosikymmeninä Samulin kynästä syntyivät muun muassa lähes kaikki Kikan ikimuistoiset rempseät rallit sekä esimerkiksi Kari Tapion valtavaan kansansuosioon singonnut Myrskyn jälkeen. Beritin ja Veikko Samulin yhteistyö oli alkanut vuonna 1981, kun Berit pyrki Syksyn säveleen Samulin kauniilla sävellyksellä Kuunsiltaa kulkea sain. Laulu ei päässyt loppukilpailuun, mutta esiteltiin myöhemmin Syksyn sävel satoa -ohjelmassa.

Berit levytti VIP-Musicille kaksi albumia: Tässä nyt ja näin (1983) ja Sinä olet hän (1984). Nämä kaksi pitkäsoittoa tunnetaan nykyään Beritin diskoalbumeina. 1980-luvun alkuvuosina konesoundit yleistyivät kotimaisessa iskelmämusiikissa, ja Veikko Samuli innostui ajan hengen mukaisesti luomaan syntetisaattorivetoisia levytyksiä. Toki on todettava, että Berit oli jo aikaisemmilla levyillään saanut hieman maistiaisia 80-luvun koneiskelmien äänimaisemasta: esimerkiksi sellaiset levytykset, kuten Kenen luona olet nyt (1981) ja Olethan aina ystäväin (1982) edustivat sovitustensa puolesta uudenlaista iskelmäsoundia. VIP-Musicin albumeilla Beritin musiikkityyliä muutettiin entistä modernimmaksi ja diskommaksi. Veikko Samulin lisäksi Beritin diskoalbumien soundiin vaikutti ratkaisevasti VIP-Musicin äänittäjä Jari Laasanen, joka oli erikoistunut syntetisaattoreihin ja ohjelmointiin. Oman tavaramerkkinsä VIP-Musicin albumeille toi ainutlaatuinen kaiku, joka oli uudenlainen tehokeino suomalaisessa ääniteteollisuudessa. Kaiku saatiin luotua Raimo "Rexi" Keron studion vessan kaakeliseinien aikaansaamasta akustiikasta.

Helli mua hiljaa / Et usko kuinka paljon
kaipaankaan -singlen kansikuva.

Beritin ensimmäinen levytys VIP-Musicillä oli tosiaan Ulf Ahrenbergin lupausten mukaisesti korkealta laulavan F. R. Davidin superhitti Words, jota myytiin maailmanlaajuisesti yli kahdeksan miljoonaa äänitettä. Suomessakin Words nousi listaykköseksi helmikuussa 1983. Berit oli siis enemmänkin kuin ajan hermoilla, kun hänen suomenkielinen versionsa tästä jättihitistä julkaistiin maaliskuussa 1983. Raul Reimanin sanoittaman suomenkielisen käännöksen nimeksi tuli Helli mua hiljaa. Viimeistään tämän levytyksen myötä humppatytön leima karistettiin ja Beritistä kuoriutui diskoiskelmien tulkki. Vain kuutisen vuotta aikaisemmin Berit oli levyttänyt Dallapén kanssa vanhanaikaisia tanssi-iskelmiä, joista monet olivat alun perin ilmestyneet jo ennen hänen syntymäänsä. Nyt hänen levytettäväkseen annettiin kuuminta hottia edustanut ajankohtainen pop-hitti. 1980-luvun alussa suomalaiset kuuntelivat vielä sujuvasti kansainvälisten hittien suomenkielisiä käännöksiä, joten myös Helli mua hiljaa menestyi mainiosti. Siitä tuli Beritin ensimmäinen virallinen listahitti sitten vuoden 1969. Jukebox-listallakin Helli mua hiljaa menestyi nousten kymmenen kuunnelluimman joukkoon. Levytys pärjäsi myös Suosikki-lehden Hot 100 -listalla, jossa Beritin nimi komeili kärkisijoilla Michael Jacksonin ja David Bowien seurassa. 1980-luvulla Suomen televisiossa pyöri aikaisempaan verrattuna runsaasti televisio-ohjelmia, joissa esitettiin kevyttä musiikkia. Berit kutsuttiin esittämään hittikappaleensa Toivotaan toivotaan -ohjelmaan. Myös Mona Carita levytti Helli mua hiljaa -laulusta oman versionsa Mikä fiilis -albumilleen, mutta hän ei pärjännyt kilpailussa Beritille.

Jotta Beritin uusi aluevaltaus ei olisi hämmentänyt liikaa, Veikko Samuli sävelsi varmuuden vuoksi Helli mua hiljaa -singlen B-puolelle kappaleen, joka edusti perinteisempää iskelmälinjaa. Myös tuo singlen kääntöpuoli Et usko kuinka paljon kaipaankaan nousi suosituksi iskelmäkansan keskuudessa. Huhtikuussa 1983 julkaistiin Beritin ensimmäinen VIP-Music -pitkäsoitto Tässä nyt ja näin. (Albumin tv-mainos on katsottavissa YouTubesta.) Levyn kannessa Beritin nimen alle präntättiin pienellä fontilla myös Veikko Samulin nimi, minkä vuoksi joissain tietokannoissa albumin esittäjiksi on merkitty Berit ja Veikko Samuli. Omassa levy-yhtiössään albumin tuottaneella ja sovittaneella Samulilla oli tietysti mahdollisuus tuoda itseään tälläkin tavalla esille, ja onhan hän säveltänyt albumin kaikki laulut Helli mua hiljaa -käännöshittiä lukuun ottamatta. Helli mua hiljaa ja Et usko kuinka paljon kaipaankaan -levytysten lisäksi albumilta nousi suosioon sen nimikkobiisi Tässä nyt ja näin, joka menestyi erinomaisesti Jokamiehen listalla. Vuosien saatossa laulu on noussut jonkinasteiseksi suomidiskon klassikoksi. Tässä nyt ja näin edustaa monien mielestä taattua Veikko Samulia parhaimmillaan. Levytys on erittäin iskevä ja sen melodiankulku etenee sujuvasti sisältäen tarttuvan koukun: "täs - sä nyt ja näin". Erinomaisen mukaansatempaavassa sovituksessa säilyy jännite koko liki neliminuuttisen raidan ajan. Berit esitti laulun televisiossa Lauantaitanssit-ohjelmassa, mutta valitettavasti tämä perinteisen tanssiyhtyeen säestämä versio ei täysin tee oikeutta kappaleelle. Tässä nyt ja näin -laulun viehätys perustuu hyvin pitkälti Samulin laatimalle raflaavalle diskosovitukselle.

Veikko Samulin tuottamasta Tässä nyt
ja näin -albumista (1983) Berit vastaan-
otti uransa ensimmäisen kultalevyn.

Beritin uusi aluevaltaus suomidiskon parissa nosti hänen suosionsa huippulukemiin. Uuden artistiprofiilin myötä hänelle avautui uusia ovia ja kohdeyleisö laajeni. Tässä nyt ja näin oli Beritin ensimmäinen albumi, joka nousi Suomen albumilistalle. Toukokuussa 1983 se oli seitsemänneksi myydyin albumi – ja toiseksi menestynein kotimainen albumi heti Hanoi Rocksin Back to Mystery Cityn jälkeen. Tässä nyt ja näin -albumia myytiin kaikkiaan kultalevyyn oikeuttavat 25 000 äänitettä. Suosion siivittämänä Beritillä riitti esiintymisiä 15–20 keikan kuukausitahdilla, ja uuden imagon myötä keikkapaikoiksi alkoivat vakiintua tanssilavojen lisäksi ravintolat ja yökerhot. Keikoilla alkoi käydä entistä enemmän nuorempaa yleisöä. Diskovaiheen siivittämänä Berit oli päässyt vanhahtavasta humppatytön leimastaan perusteellisesti eroon.

Beritin hienosti alkaneen vuoden 1983 kruunasi pääsy Syksyn sävelen loppukilpailuun laululla Sinä olet hän – sävellys Veikko Samuli, sanoitus Raul Reiman. Sinä olet hän merkitsi siirtymistä vielä modernimpaan diskosoundiin. Beritin omasta mielestä Sinä olet hän on Veikko Samulilta todellinen näyttö diskomusiikista ja siitä, kuinka syntikoita käytetään oikein.

Itse Syksyn sävel -esiintymisestä kehkeytyi omanlaisensa episodi. Vuosina 1982–84 Syksyn sävelessä oli erikoinen käytäntö kuvata jokaisesta loppukilpailuun selvinneestä kappaleesta musiikkivideon tapainen. Finaalilähetyksessä kilpailukappaleista esitettiin aluksi ennakkoon kuvattu video, kunnes suurin piirtein kappaleen puolivälissä siirryttiin suoraan lähetykseen. Berit oli suunnitellut Sinä olet hän -esitykseen koreografian ja maskuliinisen puvustuksen. Mainostelevision studioilla häntä odotti epämieluinen yllätys, kun lähetyksen ohjaaja ilmoitti, että esitystä tulee elävöittämään puuroa keittävä mies höyryävine kattiloineen. Beritillä meni pasmat sekaisin, sillä hänen mielestään puuromies pilasi kokonaan hänen suunnittelemansa esityksen. Niinpä Sinä olet hän -kilpailuesityksen ennakkoon kuvatussa videossa Berit näytti melkoisen vihaiselta, mistä hän saikin myöhemmin kansalaisilta runsaasti palautetta. Suoran lähetyksen osuudessa Beritin olemus oli huomattavasti lempeämpi ja hän esitti pokkana oman koreografiansa, vaikka puuromies asteli lavalle patsastelemaan. Toisaalta joidenkin mielestä esitys oli tulkittavissa jopa feministiseksi kannanotoksi. 1980-luvun Suomessa esityksessä nähty stereotyyppisten sukupuoliroolien sekoittaminen – nainen esiintyy itsevarmana, vieläpä maskuliinisesti pukeutuneena, ja mies tekee alistuneen näköisenä kotitöitä – ei ollut suinkaan niin tavanomaista kuin nykyään.

Sinä olet hän ei lopulta menestynyt vuoden 1983 Syksyn sävelessä kovinkaan kummoisesti, sillä se sijoittui postikorttiäänestyksessä vasta kahdeksanneksi. Voitto meni kuitenkin "samaan talliin" ja samoille lauluntekijöille – eli Veikko Samulille ja Raul Reimanille. 10-vuotias Jonna Tervomaa sulatti suomalaisten sydämet hellyttävällä esityksellään Minttu sekä Ville, joka voitti kilpailun ylivoimaisesti. Jonnasta tulikin VIP-Musicin kaupallisesti menestynein artisti, sillä hänen esikoislevyään myytiin timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Vaikka Sinä olet hän jäikin kilpailussa jäännössijoille, laulusta tuli hitti ja se menestyi kaupallisesti paremmin kuin moni sen edelle sijoittunut kappale. Jukebokseissa Sinä olet hän oli parhaimmillaan kolmanneksi kuunnelluin levy. Nykyään laulu mielletään yhdeksi suomidiskon merkittävimmäksi virstanpylvääksi. Sinä olet hän julkaistiin singlenä, jonka B-puolelle poimittiin edellisellä älppärillä julkaistu Rantakalliolla. Sinä olet hän merkitsi lähtölaukausta Beritin seuraavalle albumikokonaisuudelle.

Mainittakoon muuten, että Sinä olet hän -laulun esitys Syksyn sävelessä puuromiehineen ei ollut suinkaan ainoa hämmentävä televisioesitys, joka laulusta taltioitiin. Myöhemmin, kun laulu oli jo noussut hitiksi, Berit esitti sen Toivotaan toivotaan -ohjelmassa. Tämän musiikkivideon erikoiseen duunaritematiikkaan verrattuna puuromies vaikuttaa suorastaan luontevalta idealta.

Kesällä 1984 julkaistiin Beritin toinen VIP-Music -albumi Sinä olet hän. Siinä missä edellinen Tässä nyt ja näin -albumi sisälsi uusien diskosoundien lisäksi perinteisempää iskelmäainesta (esimerkiksi Kyynelten helminauha tai jo edellä mainittu Rantakalliolla), Sinä olet hän oli kokonaisuutena pari piirua diskompi. Soundimaailma on ehtaa kasaria rumpukoneineen. Rumpukompit korostuvat sovituksissa voimakkaasti, ja rauhallisemmissakin kappaleissa leikitellään syntetisaattoreiden mahdollistamilla äänimaailmoilla. 1980-luvulla elettiin vahvaa suomirockin ja iskelmän välistä vastakkainasettelua. Rock-väki kritisoi välillä hyvin armottomin sanankääntein "koneiskelmän" halpahintaisuutta. Berit on kuitenkin aina halunnut korostaa, että näillä hänen diskoalbumeillaan säestyksestä vastasivat oikeat soittajat – vieläpä tuon ajan studiomuusikoiden kärkinimet, kuten esimerkiksi Kari Kuusamo, Juha Björninen, Keimo Hirvonen ja Pekka Helin.

Sinä olet hän -albumi on kymmenen laulun kokonaisuus: lauluista seitsemän on kotimaista alkuperää ja kolme käännöskappaleita. Kotimaiset sävellykset ovat yhtä lukuun ottamatta Veikko Samulin käsialaa. Jokaisen laulun sanoituksesta vastaa Raul Reiman. Reiman oli 1980-luvun alkupuoliskolla Suomen ylivoimaisesti työllistetyin iskelmäsanoittaja. Noin kymmenisen vuotta kestäneen aktiivisen sanoittajanuransa aikana hän ehti kirjoittaa enemmän levytettyjä sanoituksia kuin yksikään toinen suomalainen sanoittaja samassa ajassa. Sinä olet hän -albumi kuvastaa osuvasti, kuinka Raul Reimanin tekstit suorastaan dominoivat kotimaista iskelmäteollisuutta 1980-luvun alkupuoliskolla.

Albumin aloitusraitana toimii sen nimikko-, hitti- ja singlekappale Sinä olet hän. Kakkosraidalla Siitä on niin kauan aikaa on kuultavissa oivaltavasti albumin edustama uudistunut iskelmätyyli: vaikka laulu on vauhdikkaisiin diskobiiseihin verrattuna astetta rauhallisempi, sovituksessa kuuluu vankat kasarivaikutteet, kuten voimakkaasti korostettu komppi ja toistuvat syntsasoundit. Sanoituksessa laulun kertojahenkilö vaeltelee kesäisellä hiekkarannalla ja muistelee mennyttä rakkauttaan. Veikko Samuli on aikaisemminkin säveltänyt samankaltaiseen sanoitukseen sävellyksen, mutta Siitä on niin kauan aikaa -kappale ei noussut samanlaiseen suurklassikon asemaan kuin Katson autiota hiekkarantaa. Berit pääsi esittämään kappaleen televisioon Kuukauden suositut -ohjelmaan.

Berit ja Matti Esko olivat VIP-Music
-levy-yhtiön ykköskiinnityksiä. He ovat
levyttäneet yhdessä viisi duettoa.

Kahdessa kappaleessa Beritillä on duettokaverina Matti Esko, jonka kanssa hän oli levyttänyt aikaisemminkin: vuonna 1980 kappaleen Kompastuttiin ja seuraavana vuonna suomenkielisen version Sveitsin neljänneksi sijoittuneesta euroviisusta Io senza te (Jos ei sua ois). Matti Eskoa ja Beritiä yhdisti hyvin samankaltainen urakehitys. Molemmat levyttivät ensimmäistä kertaa vuonna 1969 ja molemmat olivat PSO:n artisteja, vaikka Matti Esko kävikin aluksi ottamassa vauhtia Finnlevyllä. Kun Toivo Kärki ei myöntänytkään Matille pysyvää levytyssopimusta, hän siirtyi PSO:lle. PSO:n lopettamisen jälkeen Matti Esko sai Beritin tapaan kokea hyllyttämisen, mutta VIP-Music otti hänet siipiensä suojaan. Kuten Beritin kohdalla, myös Matti Eskon ura lähti nousuun VIP-Musicin kiinnityksen myötä. Sinä olet hän -albumilla Berit ja Matti Esko laulavat duona vinyylin molempien puolien kolmosraidat. A-puolen kappale on nimeltään Mun hyvä luonas on, joka on kuitenkin duetoksi hieman keinotekoinen, sillä duon osapuolet eivät laula samanaikaisesti kuin aivan lopussa viimeisen säkeen. Laulajien välinen kemia ei välity kuulijalle. B-puolen dueton Omas tahdon olla sun on säveltänyt Vesa Torppa – mies jonka kynästä on syntynyt muutamia ikimuistoisia kasari-iskelmiä, kuten Syksyn sävelen vuonna 1984 voittanut Ollaan hiljaa vain. Torppa on sovittanut oman sävellyksensä, vaikka muutoin albumin kaikki muut kappaleet ovat tuottaja Veikko Samulin sovittamia. Molemmat duetot Matti Eskon kanssa edustavat Sinä olet hän -albumin rauhallisinta antia.

Raita A4 Voi tätä onnen päivää onkin sitten vauhdikas ja ehta hömppärallatus, jossa riemuitaan kesän lämmön suomista iloista. Kenties pinnallisesta laulusta kaavailtiin kesähittiä, sillä se julkaistiin singlenä. Levytys ei kuitenkaan jäänyt sen kummemmin elämään. Veikko Samuli teki vuonna 2001 yhteistyötä Kike Elomaan kanssa ja tämä levytti uuden version Voi tätä onnen päivää -kappaleesta omaa nimeään kantavalle albumilleen.

A-puolen viimeinen raita En palaa edustaa kaihodiskoa ja on jälleen oivaltava osoitus Veikko Samulin kyvyistä säveltää iskeviä ja tarttuvia melodioita. Laulun sanoitus "en palaa" / "en halaa" -loppusointuneen menee ehkä hieman kornin puolelle, mutta on ainakin helppo laulaa mukana, vaikka heti ensi kuulemalta.

Albumin B-puoli alkaakin sitten eräänlaisella suomi-iskelmän mestariteoksella. Näihin aikoihin suomalaiseen iskelmäkenttään vakiintui käsite "samulointi". Veikko Samuli kuunteli herkällä korvalla kansainvälisiä hittejä ja pyrki säveltämään vastaavanlaisia kappaleita. Tunnetuin esimerkki "samuloinnista" lienee Smokien I'll meet you at midnight ja Dannyn & Armin Tahdon olla sulle hellä, joiden introt kovasti muistuttavat toisiaan. Beritin Kultani mun kuulostaa ilmeiseltä yritykseltä "samuloida" edellisen albumin megahitti Words. Muutoinkin Kultani mun on kappale, jonka tekoprosessi pitäisi olla oppimateriaaleissa malliesimerkkinä siitä, kuinka laaditaan suorastaan kiusallisen tehokas ja tarttuva iskelmä. Veikko Samulin kynä on ollut 1980-luvun puolivälin lähestyessä terävimmillään ja hänellä on ollut ainutlaatuinen taito säveltää vastustamattoman tarttuvia melodioita. Kultani mun -laulua on helppo laulaa mukana jo ensi kuulemalta. Melodia suorastaan tempaisee laulamaan mukaansa. Ja jokaisen kuuntelukerran myötä korvamato on taattu. Sovitus tukee taitavasti tarttuvaa sävellystä: riffeihin ja säkeiden väleihin on lisätty nerokkaita jippoja. Selkeästä hittipotentiaalistaan huolimatta Kultani mun ei ole kohonnut iskelmäsuosikiksi. Kenties kappale olisi kannattanut julkaista singlenä? Myös tästä laulusta Kike Elomaa levytti oman versionsa vuonna 2001, mutta Kikekään ei onnistunut nostamaan laulua ikivihreäksi hitiksi.

Bileet jatkuvat B-puolen kakkosraidalla Siitä kauan on, jossa päästään Berit-diskoilun varsinaiseen ytimeen! Siitä kauan on on suomenkielinen versio tanskalaisen Laid Back -yhtyeen hitistä High Society Girl. Laid Back muistetaan ennen kaikkea vuonna 1982 levytetystä klassikostaan Sunshine reggae. Beritin suomenkielinen versio Laid Backin modernista synapopista on todellinen käännöshelmi. Camp-mittari nousee melkoisen korkeisiin lukemiin viimeistään siinä vaiheessa, kun ääneen pääsee möreä-ääninen taustalaulajamies hokemineen. Mies on itse Veikko Samuli – liekö ainut kerta, kun hänen ääntään on äänilevyllä kuultu? 2000-luvun alussa Warner Music Finland julkaisi kaksi runsaasti mediahuomiota saavuttanutta Mikä fiilis -kokoelmaa, joihin koottiin hulvattomimpia suomenkielisiä versioita 70- ja 80-lukujen diskoklassikoista. Mikäli kokoelmasarjaa olisi vielä jatkettu, Siitä kauan on olisi ehdottomasti ansainnut päästä mukaan. Siitä kauan on on taatusti Beritin tuotannon kaikista levytyksistä nuorekkain ja kansainvälisin. Laid Backin modernin biisin suomenkielinen versio on jo niin kaukana humppatytön imagosta kuin vain saattaa olla. Todellinen helmi Beritin levytystuotannossa!

Toisen Matti Esko -dueton jälkeen vauhdikas meininki jatkuu raidalla B4 Oot mun rakkaimpain, joka on suomenkielinen versio italialaislaulajatar Nadia Biondinin laulusta Aspetterò. Tämänkin kappaleen Berit pääsi esittämään Toivotaan toivotaan -ohjelmaan, ja televisioesiintymistä varten kuvattiin hämmentävä musiikkivideo, jossa esiteltiin Mikkelin torin nähtävyyksiä. Sinä olet hän -albumi sisältää nopeatempoisia ja tarttuvia lauluja, ja siinä mielessä Oot mun rakkaimpain istuu albumin yleisilmeeseen paremmin kuin hyvin. Albumin päätösraitana kuullaan "viimeinen hidas" Äänes mä kuulen, joka on alun perin brittiläisen oopperalaulajan Louise Tuckerin levytys Dancing by moonlight. Äänes mä kuulen julkaistiin Voi tätä onnen päivää -singlen B-puolella.

Sinä olet hän -albumi on Beritin diskokauden huipentuma. Albumikokonaisuutena se on kiistatta Beritin uran tasokkaimpia. Älppäri on hieno taidonnäyte Veikko Samulilta, joka tarjosi Suomen iskelmännälkäiselle kansalle sitä mitä kansa halusi: konstailemattomia ja hyväntuulisia iskelmäsävellyksiä, joita säestettiin ajan hengen mukaisella soundimaailmalla. Veikko Samulin iskelmien ystäville Sinä olet hän -albumi on todellinen aarre. Mutta ennen kaikkea levy on mitä mainioin ajankuva 1980-luvun puolivälin suomalaisen diskoiskelmän aikakaudesta. Eipä mikään ihme, että viihdelehdistö palkitsi Sinä olet hän -levyn Vuoden diskolevy -tunnustuksella. 15 vuotta alalla ollut Berit oli suosionsa huipulla. Diskolevy-tunnustus oli jälleen yksi konkreettinen osoitus siitä, kuinka humppatytön imago oli jäänyt kauas menneisyyteen.

Sinä olet hän -albumi julkaistiin kesällä 1984 samaan aikaan Matti Eskon albumin kanssa – aluksi älppäreitä jopa myytiin samassa paketissa "kaksi yhden hinnalla" -kampanjalla. Molemmat albumit myivät kultalevyyn oikeuttavat 25 000 äänitettä. Matti Eskon albumin – jonka nimi on ytimekkäästi Matti Esko – vetonaulaksi osoittautui Kevään sävel -hitti Lämmin, hellä ja pehmoinen. Kultalevyt luovutettiin molemmille VIP-Musicin tähdille Helsinki-klubilla järjestetyssä gaalassa, jossa oli paikalla muun muassa Alla Pugatšova ja Carola Häggkvist. Berit sai uransa toisen kultalevyn, Matti Esko ensimmäisen. Sinä olet hän ei kuitenkaan menestynyt albumilistalla yhtä hyvin kuin edellinen älppäri, itse asiassa se ei noussut missään vaiheessa kahdenkymmenen myydyimmän joukkoon. Kokonaismyynti ylsi kuitenkin kultalevyyn asti.

Berit ja Matti Esko yhdistivät voimansa vielä syksyllä 1984, kun he kilpailivat Syksyn sävelessä duetolla Annapas kultani kerrankin. Laulun oli säveltänyt suurelle yleisölle tuntematon Kauko Savonen, joka oli ottanut yhteyttä Veikko Samuliin. Berit ja Matti Esko ovat myöhemmin kauhunsekaisin tuntein muistelleet kyseiseen esitykseen valmistautumista. He – kaksi puupökkelöä – joutuivat käymään Tuulikki Elorannan opissa harjoittelemassa esityksen tanssikoreografiaa. Pöpihauska ralli sijoittui hieman heikkotasoisessa vuoden 1984 Syksyn sävel -kilpailussa viidenneksi.

Beritin 80-luvun levytyksistä koottiin
vuonna 1986 kokoelma Parhaat.

Berit oli suositumpi kuin koskaan. Esiintymisiä riitti ja levyt myivät hyvin. Syksyllä 1985 koitti ikävä takaisku: laulajan äänihuulet olivat rasittuneet niin pahasti, että lääkäri määräsi hänet usean kuukauden ajaksi puhekieltoon. Keikkailu oli lopetettava välittömästi. On kuitenkin hyvin mahdollista, että Beritin ura olisi ilman tätä terveyteen liittyvää vastoinkäymistä ajautunut joka tapauksessa jonkinlaiseen alamäkeen. Suomessa alkoi iskelmämusiikin kriisi. Suomirock jyräsi listoilla ja iskelmälevyt eivät käyneet enää kaupaksi. Monen iskelmätähden ura syöksyi alamäkeen. Diskoiskelmä poistui 1980-luvun puolivälin jälkeen muodista, ja suomidiskoa esittäneet artistit joutuivat levyttämään toisenlaista musiikkia tai lopettivat levyttämisen kokonaan. Kaiken lisäksi VIP-Music -levy-yhtiön toiminta lopetettiin loppuvuodesta 1985 ja sen katalogi myytiin Matin ja Tepon M & T Tuotanto -levy-yhtiölle. Juha Rantala on tiivistänyt levy-yhtiön kehityskaaren osuvasti VIP-Musicin historiikissa:

"Vuodesta 1983 lähtien Suomessa oli tuotettu kiihtyvällä vauhdilla soittojen osalta kokonaan koneilla tehtyjä iskelmäalbumeita. Aluksi modernilta ja nuorekkaalta kuulostanut uusi iskelmäsoundi otettiin kuluttajien parissa riemuiten vastaan. Parin vuoden jälkeen levynostajat alkoivat kuitenkin tympiintymään yksipuoliseksi muuttuneeseen soundimaailmaan. Samaan aikaan suomirock teki vahvan nousun myyntilistojen kärkeen ja levyalalla alettiin puhumaan yleisesti iskelmän kriisistä. Vip-Music ei jäänyt tämän kehityksen ulkopuolelle. Vuonna 1985 yhtiö julkaisi uutuusalbumit muun muassa menestysartisteiltaan Jonnalta ja Matti Eskolta. Heidän levyjensä myyntimäärät eivät kuitenkaan enää yltäneet läheskään samanlaisiin lukuihin kuin vielä vuotta aiemmin. Levytuottaja-lauluntekijä Veikko Samuli on kuvannut tuon ajan tuntoja: 'Tuntui siltä, että tämä homma loppuu nyt tähän'."

Vaikka diskoiskelmä katosi valtavirrasta, disko-Beritistä saatiin vielä kaikuja vuoden 1986 Kevään sävel -kilpailussa, johon hän osallistui Eeva Kiviharjun sävellyksellä Elämän jano. Laulu ei kuitenkaan menestynyt kilpailussa. Kevään sävel oli yksi lukuisista foorumeista, jotka ilmensivät suomirockin ja iskelmän välistä vastakkainasettelua: rockehdokkaat pärjäsivät kilpailun äänestyksessä useimmiten erinomaisesti, kun taas iskelmät jäivät poikkeuksetta jäännössijoille.

Beritin uran pelastivat Juha Vainio ja Keuruun kunta. Keuruulla oli vuonna 1986 syytä juhlaan. Kunta "ylennettiin" kaupungiksi ja lisäksi Keurusselän vesille laskettiin uusi uljas kantosiipialus Elias Lönnrot. Keuruu oli tilannut merkkipaalujen kunniaksi Juha Vainiolta kasettikokonaisuuden. Junnu pyysi projektiin mukaan Beritin, Kari Tapion ja musiikilliseksi vastaavaksi Reijo Lehtovirran. Lopputuloksena valmistui 12 kappaleen kokonaisuus Keuruulle takaisin, joka sisälsi kultakin kolmelta solistilta sekä vanhoja että uusia lauluja. Uusien kappaleiden sanoitukset liittyivät enemmän tai vähemmän Keuruuseen tai kotiseudun ylistämiseen. Yksi uusista Juha Vainion kirjoittamista – tosin salanimellä Mirja Lähde – lauluista oli Keurusselän sini (Keuruulle takaisin -kasetilla laulun nimi on muodossa Keurusselän sinen nään). Tarkkakorvaisimmat ovat saattaneet havaita, että laulun sävel menee paikoitellen yksi yhteen Junnun edellisenä vuonna levyttämän Kun aurinko lämmittää -kappaleen kanssa. Beritin kappale kiinnitti tanssivan kansan huomion. Laulun potentiaali havaittiin nopeasti, ja Vainion levy-yhtiö Fazer julkaisi siitä päivitetyn version singlenä suurta yleisöä varten. Keurusselän sini nosti Beritin jälleen tanssilavojen suosikiksi. Diskovaihe Beritin uralla päättyi, ja hän menestyi jälleen perinteisemmällä iskelmällä. Veikko Tiiton haastattelussa Berit on luonnehtinut laulun merkitystä seuraavasti:

"80-luvun puolivälin jälkeen näytti alkavan minulla hiljaisempi kausi mutta Junnu riensi apuun ja sanoi tekevänsä minulle hitin, ja niin tekikin, sen minun kulttikappaleen Keurusselän sini. Se laulu onkin kantanut minua ihan näihin päiviin asti ja siitä minut aina muistetaan."

Vaikka Keurusselän sini ei saanut minkäänlaista virallista listamerkintää, eikä sitä aluksi julkaistu edes millään Beritin albumilla, se kohosi ikivihreäksi, joka yhdistetään Beritiin lähes tavaramerkin omaisesti. Keurusselän sini esiteltiin muun muassa Mainostelevision Levyraadissa, jossa se sai tuon ajan iskelmäksi yllättävän suopeat arviot. Iskelmän kriisiä ja arvostusta kuvastaa kuitenkin osuvasti, kuinka raadissa istunut Aarno Raninenkin aivan pokkana väittää, ettei hän mukamas ymmärrä tällaisesta musiikista yhtään mitään... Miehen ansioluettelossa on melkoisen monta suomalaisen iskelmämusiikin virstanpylvästä...

Keurusselän sini sisällytettiin lopulta
Kultaiset vuodet -albumille (1988).

Keurusselän sinen saavuttamasta suosiosta huolimatta Beritin levytysura Fazerilla ei jatkunut vuoden 1986 jälkeen. Vuonna 1988 hän levytti Esko Koivumiehen Xanadu-levy-yhtiölle albumin Kultaiset vuodet, johon myös Keurusselän sini saatiin sisällytettyä, vaikka se olikin levytetty toiselle levy-yhtiölle. Albumi alleviivasi Beritin uutta profiilia tanssikansan suosikkina, sillä levyn kaikki laulut kelpasivat mukisematta tanssilavojen ohjelmistoon. Beritin seuraavan albumin Varjot julkaisi Bluebird-levy-yhtiö vuonna 1990. Tällä albumilla Berit esittää muun muassa suomibeatia, joka oli noussut tuohon aikaan etenkin Rainer Frimanin esittämänä suureen suosioon. Berit on kuitenkin myöhemmin todennut, että nämä kaksi albumia ovat olleet jossain määrin hutilaukauksia hänen urallaan. Varsinkaan jälkimmäiseltä albumilta ei ole yksikään laulu jäänyt elämään.

Humppatytön paluu koitti vuonna 1994.

Diskokautensa jälkeen Berit oli elättänyt itsensä laulamalla perinteisempää tanssi-iskelmää. Vuonna 1994 aika oli kypsä humppatytön imagon paluulle. Berit oli suunnitellut mielessään teema-albumia, johon koottaisiin vanhoja 1930-luvun kotimaisia ikivihreitä. Hän sai projektiin mukaan Pedro Hietasen, joka pieteetillä sovitti albumikokonaisuudesta tyylipuhtaan humppalevyn. Fazerilla ajatuksesta innostuttiin, ja se julkaisi albumin, joka nimettiin osuvasti Humppatytön paluuksi. 22 vuotta Dallapén kanssa levytetyn Humppatyttö Berit -älppärin jälkeen ympyrä sulkeutui. Beritin 1990-luvun tuotannon merkittävin levytys on kuitenkin vuonna 1995 ikuistettu karjalaisevakon tuntoja koskettavasti kuvaileva Ystäväni muistathan. Timo Mäenpään säveltämä ja sanoittama laulu nousi nopeasti paikallisradioiden soittolistoille.

Beritin viimeisin albumi Kosketathan
mua (2005) sisältää artistin itsensä
suuresti rakastamaa latinomusiikkia.

2000-luvulla Berit on levyttänyt pienille levy-yhtiöille kaksi teema-albumia. Vuonna 2000 ilmestyi tex-mex-henkinen kokonaisuus Kasvot väkijoukossa. Vuonna 2005 julkaistiin Beritin toistaiseksi viimeisin albumi Kosketathan mua, joka sisältää Beritin kovasti rakastamaa latinomusiikkia. Albumi koostuu kuubalaisen Omara Portuondon repertuaarista. Suomenkieliset käännökset lauluihin on kirjoittanut Jaana Lappo. Tämä huolella valmistettu tyylipuhdas latinoalbumi on Beritille itselleen hänen uransa merkittävin, sillä sitä levyttäessään hän pääsi toteuttamaan omaa ambitiotaan. Kunnianhimoisella levyllä hän osoitti kykynsä tulkita vaativampaa musiikkia kuin tavanomaisia iskelmäteollisuuden tuotoksia. Sielukkaalla lattarialbumilla perinteisestä humppatytöstä ei ollut tietoakaan. Albumin sadosta Hurmio esitettiin Levyraadissa, ja nyt palaute oli pääosin (Anna-Kaisa Hermusen tökeröä kommenttia lukuun ottamatta...) huomattavasti positiivisempaa kuin parikymmentä vuotta aikaisemmin iskelmän kriisin aikoihin. Näiden kahden pitkäsoiton välissä Berit levytti Poptorille albumin Hitit, joka sisälsi uusia versioita hänen vanhoista hiteistään. Poptorin kokoelmalevyjä myytiin edulliseen hintaan muun muassa huoltoasemilla. Hitit-levyä myytiin vuosien saatossa sen verran, että Berit vastaanotti siitä uransa kolmannen kultalevyn vuonna 2005. Kultalevy oli osoitus siitä, ettei Suomen kansa ollut unohtanut Beritiä ja hänen hittejään. Vuoden 2005 jälkeen Beritiltä ei ole julkaistu uusia levytyksiä, eikä hän ole muutoinkaan pitänyt suuresti meteliä itsestään. Nykyään hän asustelee osan vuodesta suomalaisamerikkalaisen miehensä kanssa Floridassa, jossa hän on myös silloin tällöin esiintynyt paikallisille suomalaisille.

Beritin lähes kaikki edellisellä vuosituhannella julkaistut levytykset – Kultaiset vuodet (1988) ja Varjot (1990) -albumien kappaleita lukuun ottamatta – ovat olleet Fazerin ja sittemmin Warnerin omistuksissa. Nämä levy-yhtiöt ovat julkaisseet kaksi kattavaa Beritin kokoelmalevyä. Vuonna 1995 ilmestyi kokoelma 20 suosikkia -sarjassa, joka sisältää levytyksiä vuosilta 1972–1994. Kokoelmalla on varsin onnistunut kattaus Beirtin urasta, vaikka sen pääpaino onkin 1980-luvun alkupuoliskon levytyksissä. Kokoelmalle on onnistuttu valikoimaan hyvin pitkälti miltei kaikki Beritin uran olennaiset merkkipaalut. Sinä olet hän -albumilta on julkaistu vain sen nimikkobiisi.

Vuonna 2010 Beritiltä julkaistiin kattavampi kokoelma 30 suosikkia

-sarjassa, mihin koottiin levytyksiä vuosilta 1969–1996. Tämä tuplakokoelma tarjoaa monipuolisen läpileikkauksen Beritin levytystuotantoon. Siinä missä 20 suosikkia -kokoelman painotus oli 80-luvun alkupuoliskon (disko)iskelmissä, 30 suosikkia sisältää huomattavasti enemmän Beritin humppalevytyksiä. Toisaalta kokoelmalta puuttuu joitakin melko olennaisiakin hittikappaleita. Esimerkiksi Tässä nyt ja näin, Rakkaus voittaa tai Tähtikesä loistavat poissaolollaan. Kenties 30 suosikkia -sarjan tarkoituksenakin on ollut julkaista CD-formaatissa vähemmän tunnettuja levytyksiä. Kokoelman todellinen harvinaisuus on Harmaat päivät, joka levytettiin vuonna 1980 Matti Viljasen suunnittelemalle Pentti Vilppulan lauluja sisältävälle levylle Kukinnasta kypsymiseen. Berit on itsekin Veikko Tiiton haastattelussa todennut, kuinka "kappale on minusta niiin hieno, menee jo ihan jazzin puolelle..." Sinä olet hän -albumilta 30 suosikkia -kokoelmalle poimittiin ainoastaan nimikkobiisi.

Sinä olet hän on ainoa samannimisen mainion albumin kappale, joka on julkaistu tähän mennessä CD-formaatissa. Se on myös ainoa älppärin laulu, joka muistetaan laajalti vielä nykypäivänä, mikä on harmillista siinä mielessä, että albumi sisältää useampia noteeraamisen arvoisia kappaleita. Esimerkiksi Kultani mun, Siitä kauan on tai Oot mun rakkaimpain olisivat hienosti kelvanneet Beritin kokoelmalevyille. Kenties VIP-Music teki aikoinaan virhearvion, kun ei julkaissut näitä mainioita iskelmiä hittipotentiaalista huolimatta singleinä. Itse albumi on kuitenkin noussut suomidiskon ystävien keskuudessa suorastaan kulttisuosioon ja ennen Spotify-aikoja sen vinyylipainoksesta tuli levyhyllyjen todellinen aarre. Oli odotettava vuoteen 2013, jolloin Warner Music Finland avasi digitoidut arkistonsa suurelle yleisölle. Siitä lähtien Sinä olet hän -albumi on ollut kätevästi suuren yleisön kuultavissa suoratoistopalveluissa ja ladattavissa digitaalisen musiikin verkkokaupoissa.

Lähteet

Suurimmat mahdolliset kiitokset kattavista taustatiedoista valtakunnan suurimmalle Berit-asiantuntijalle, iskelmälähettiläs Petri Tuunaiselle! Tulossa on vielä kokonainen elämäkertakirja Beritistä...

Kirjallisuus:

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Niiniluoto Maarit (1982) Toivo Kärki – Siks' oon mä suruinen. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.

Verkkolähteet:

Gronow Pekka: PSO (Pohjoismainen Sähkö Oy). Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa. (Verkkolinkki)

Rantala Juha: Vip-Music. Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa. (Verkkolinkki)

Siironen Janne: To Finland With Love... Nisa Soraya Suomessa 1980–1985 Nuorgam-palvelimessa 20.8.2013. (Verkkolinkki)

Tiitto Veikko: Berit. Pomus.net -sivustolla. (Verkkolinkki)

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Salo Jaakko. Berit: 20 suosikkia – Helli mua hiljaa (Fazer, 1995).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt sekä Suomen albumilistat.