Euroviisut 2021: Kuin pimeydessä hohtava majakka

Ensimmäiset pandemia-ajan Euroviisut on viisuiltu. Tämän vuoden voittajia ovat Italian ohella Suomi – ja Eurovision laulukilpailu itse.

"Nämä Euroviisut on kuin majakka, joka loistaa pimeydessä." Näin lausui viisuviikon aikana useaan otteeseen erinäisissä haastattelussa Damiano David, tuorein Eurovision laulukilpailun voittajakokoonpanon solisti. Koronapandemia on kurittanut erityisesti kulttuurialaa ja viihdetaiteilijoita. Konserttisalien ja keikkapaikkojen ovet ovat pysyneet visusti säpissä jo vuoden päivät. Reilu viikko sitten päättyneet Rotterdamin Euroviisut tarjosivat kansakunnille edes pienoisen aavistuksen populaarimusiikin elämyksestä poikkeuksellisena aikana. Yhtä lailla Rotterdamissa esiintyneet artistit – ja heidän performanssiensa mahdollistaneet taustajoukot – olivat tyytyväisiä, kun saivat taas tilaisuuden harjoittaa leipälajiaan. Television historian pitkäikäisin kansainvälinen musiikkiohjelma on jälleen osoittanut voimansa. Kilpailulähetykset liveyleisöineen noudattivat tuttua ja vakiintunutta kaavaa, ja niitä seuratessa tuntui hetken aikaa siltä kuin elämä jatkuisi aivan kuten ennen koronaa.

Eurovision laulukilpailut järjestettiin 65:ttä kertaa. Eläkeikään ehtinyt instituutio on elämänsä kunnossa. Viime vuoden välivuosi ei tehnyt pitkäikäiselle traditiolle hallaa – päinvastoin. Vaikuttaa siltä, että tänä vuonna Euroviisujen arvoa vaalittiin erityisen painokkaasti. Katsojaluvut olivat totutun korkeat (finaalilähetystä tapitti noin 183 miljoonaa silmäparia) ja lähetysten aikana viisut trendasivat sosiaalisessa mediassa. Viisuesityksistä on syntynyt meemejä ja jotkut ovat kehkeytyneet todellisiksi hiteiksi nuorison suosimassa TikTokissa.

Viisujen päätyttyä kilpailukappaleita on luukutettu suoratoistopalveluissa ennätykselliseen tahtiin. Eilen julkaistu Suomen singlelista saa pitkäaikaisen viisuharrastajan sydämen pakahtumaan. Kahdenkymmenen striimatuimman joukossa on peräti yhdeksän kappaletta tämänvuotisen viisukilpailun sadosta. Mieleen juolahtavat 1970-luvun puolivälin kultaiset viisuvuodet, jolloin parhaiten menestyneet viisusävelmät nousivat Suomessa listojen kärkisijoille ja myivät maailmanlaajuisesti miljoonia äänitteitä.

Jon Ola Sand ei puhunut palturia ilmoittaessaan
vuoden 2020 Euroviisujen peruuntumisesta.

Italian voittoisa Måneskin valloitti eurooppalaiset puolelleen maagisen vetävällä show'lla. Måneskinin lumovoima ei laantunut kameroiden sammuttua, sillä yhtye on takonut viisuvoittonsa jälkeen ennennäkemättömiä lukuja. Voittoesitystä Zitti e buoni on vilkaistu YouTubessa yli 40 miljoonaa kertaa. Spotifyssa voittolaululle on kertynyt yli 50 miljoonaa kuuntelua. Zitti e buoni on ollut tähän mennessä 14:ssä maassa Spotifyn kuunnelluin – ja viraalilistan ykkönen miltei kolmessakymmenessä maassa. Huikeat striimiluvut heijastuvat eri maiden virallisille listoille, joissa Zitti e buoni on ollut ensimmäinen italiankielinen kappale vuosikymmeniin. Kaiken lisäksi maailman listoille on kohoamassa yhtyeen toinenkin hitti I wanna be your slave, joka esimerkiksi komeilee parhaillaan Suomen singlelistan kuudentena. Kaksi edellistäkin euroviisuvoittajaa saavuttivat kilpailun jälkimainingeissa menestystä (Duncan Laurencen Arcade koki vielä vuonna 2020 uuden maailmanlaajuisen suosion TikTokin ansiosta), mutta kiinnostus Måneskinia kohtaan on liikkunut tähän mennessä aivan omassa sfäärissään. Måneskinista ovat innostuneet sellaisetkin tahot, jotka yleensä ovat viitanneet kintaalla Euroviisuille. Jopa puritaaniset rokkipoliisit ovat tsekanneet YouTubesta livepätkiä bändin keikoilta ja antaneet tunnustuksen nelikon soittotaidoille. Tämän sanominen ääneen voi olla tässä vaiheessa vielä ennenaikaista, mutta mahdoimmeko todistaa tämän vuoden viisufinaalissa uuden superilmiön syntymistä.

Koko 2010-luvun ajan puhuttiin Eurovision laulukilpailun uudesta kukoistuskaudesta. Mitähän tämä 2020-luku sitten on ollut tähän asti?

Tämän kirjoituksen sisällys:

Rooman kaduilta Euroopan suosikiksi
Birth of a new age?
Menestyneet ja pettyneet
    Autenttisuus on in
    Made in Sweden ei ole enää menestyksen tae
    Raatilellikkejä ja -inhokkeja
Negatiivisuus pois Euroviisuista!
    James Newmanista 2000-luvun Jahn Teigen?
    Mietteitä toisesta ääripäästä
    Risuja myös Nikkielle
Forza Italia!

Rooman kaduilta Euroopan suosikiksi

Eurooppalaiset hurmannut italialainen rokkikvartetti on ensimmäinen euroviisuvoittoon yltänyt yhtye sitten Lordin (2006). Bändi perustettiin viitisen vuotta sitten. Laulaja Damiano David, basisti Victoria De Angelis ja kitaristi Thomas Raggi kävivät samaa koulua Roomassa. Rumpali Ethan Torcio löytyi Facebookin kautta. Bändin jäsenten ikähaitari oli tuossa vaiheessa 15–17 vuotta. Yhtyeen persoonallinen nimi muotoutui miltei puolivahingossa. Nelikko halusi osallistua Roomassa paikalliseen bändikilpailuun, jolloin poppoolle oli keksittävä nimi. Basisti De Angelisilla on tanskalaiset sukujuuret ja bändin pojat kehottivat häntä luettelemaan sanoja tanskaksi. "Måneskin" kuulosti kaikkien mielestä kiehtovalta ja se valittiin alun perin väliaikaiseksi nimeksi.

Euroviisuvoiton jälkeen joukkoviestimissä on ylläpidetty narratiivia tuhkimotarinasta, kuinka Måneskin on edennyt Rooman kaduilta koko maanosan suosikiksi. Alun alkaen nelikko soitteli yhdessä katumuusikkoina. Yhtyeen varsinaisen läpimurron mahdollisti Italian X-Factor, johon Måneskin osallistui syksyllä 2017. Vaikka voittoa ei tullutkaan, tie tähtiin oli auki, ja bändin ensimmäiset levytykset herättivät huomiota ja saivat rohkaisevan vastaanoton. Maaliskuussa 2021 Måneskin voitti kappaleellaan Zitti e buoni Italian arvostetuimman kevyen musiikin tapahtuman eli San Remon musiikkifestivaalit. Italian yleisradioyhtiö RAIn konventioiden mukaisesti San Remon -voittajalle tarjotaan ensisijaista oikeutta edustaa maata Eurovision laulukilpailuissa. Måneskin tarttui tilaisuuteen – ja loppu on historiaa: Zitti e buoni toi Italialle maan kolmannen euroviisuvoiton.

© EBU / Anders Putting, Eurovision.tv

"Rock'n'roll never dies", kuului lyhyesti ja ytimekkäästi Damiano Davidin voittopuhe Rotterdamin viisulavalla. Måneskin toisintaa uskollisesti 1970-luvun glam rock -tyyliä niin musiikissaan kuin ulkoisessa habituksessaan kajaaleja ja esiintymisasuja myöten. Vaikka eräät kyyniset sielut ovat todenneet, ettei bändi edusta mitään uutta ja ihmeellistä, on kuitenkin jossain määrin epätyypillistä, että parikymppiset nuoret aikuiset hakevat vaikutteita viidenkymmenen vuoden takaisesta suuntauksesta. Måneskinin viisuvoitto on kirvoittanut ylistystä muun muassa sen vuoksi, että ykkössijan vei autenttinen bändi, joka itse säveltää ja sanoittaa kappaleensa ja soittaa aidoilla soittimilla oman musiikkinsa. Välillähän on esiintynyt sellaisiakin näkemyksiä, että esimerkiksi koulun musiikkitunneilla perinteisten instrumenttien soittamaan opetteleminen olisi vanhanaikaista, koska nykyään musiikista niin huomattava osa valmistuu koneilla.

Kuten edellisetkin euroviisuvoittosävelmät, Zitti e buoni ei ollut suinkaan minkäänlainen täsmäisku laulukilpailuihin. Kappaletta ei ole kirjoitettu laskelmoidusti menestys mielessä, vaan se on ollut olemassa jo monta vuotta ja hakenut muotoaan ennen kuin aika oli kypsä sen julkistamiselle kaikkien kuultavaksi. Täysin immuuni nykymusiikin trendeille Måneskinkaan ei ole. Tänä päivänä lähes jokaiseen musiikkikappaleeseen pitäisi liittyä olennaisesti jonkinlainen omakohtainen taustatarina. Zitti e buoni on eräänlainen purkaus ainiaan jäytävästä ulkopuolisuuden tunteesta, johon bändin jäsenet ovat tunnustaneet samaistuvansa.

Eurovision laulukilpailun voittoa ei voi varmistaa kalkulaattorilla. Måneskinin kohdalla kyse onkin lyömättömästä yhdistelmästä, jota ei voi luoda keinotekoisilla metodeilla. Yhtyeen musisointi on ammattitaitoista, mutta bändi sykähdyttää yleisönsä myös häpeämättömällä imagollaan ja vangitsevalla esiintymisellään. Bändin energistä lavatyöskentelyä kuvaillaan lumoavan pysäyttäväksi. Damiano David, joka on karismalotossa voittanut täysosuman ja päälle pari lisänumeroa, on erinomaisen edustava keulakuva.

Birth of a new age?

Suomi on sijoittunut Eurovision laulukilpailussa kuudenneksi.

Tuon virkkeen kirjoittaminen kutkuttaa vielä viikkoa myöhemminkin, etenkin kun tiedostaa, ettei lauseen sisältämä tietoisku liity millään tavalla Marioniin ja Tom tom tomiin.

Blind Channel on tehnyt suomalaista euroviisuhistoriaa. Suomen kaikkien aikojen toiseksi paras viisusijoitus (ei pelkästään suhteutettuna vaan myös absoluuttisesti, sillä Marionin saavuttaessa kuudennen sijan vuonna 1973 Euroviisuissa kilpaili yhteensä 17 maata ja tänä vuonna osallistujia oli peräti 39) ei ole ihme, vaan looginen seuraus upeasti suoritetusta työstä.

1990-luvulla syntyneet Blind Channelin pojat viis veisasivat Suomessa Euroviisuihin perinteisesti liitetyistä stigmoista. Blind Channel näki Eurovision laulukilpailut vain ja ainoastaan mahdollisuutena ja yhtye käytti tilaisuutensa mitä optimaalisimmalla tavalla. Paitsi että Dark side on päräyttävä biisi, joka onnistui edustamaan Euroviisujen viitekehyksessä uudenlaista raikasta musiikkityyliä, Blind Channelin esiintyminen oli ammattitaitoisuuden juhlaa. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin Suomen viisuesityksessä kaikki osa-alueet olivat kohdillaan. Esimerkiksi kameroiden kuvakulmat olivat mietityt tarkkaan: kitarat kääntyivät ja JOIN-tekstit paljastuivat täsmälleen oikeilla hetkillä. Lähikuvat hyvännäköisistä kundeistamme saivat varmasti miljoonat katsojat lääpälleen. Viisulavalla Blind Channel uhkui sellaista luontaista voimaa ja energiaa, joka suorastaan vyöryi ruutujen läpi. Kiitoksen ansaitsevat ehdottomasti myös lukuisat viihteen ammattilaiset, jotka osaltaan toteuttivat Dark siden esityksen teknisen onnistumisen. Vihdoin ja viimein Suomen viisuperformanssi oli yltänyt sille ammattimaiselle tasolle, mitä nykyajan Euroviisut vaativat.

Mikä hienointa: ennen finaalia esitetyt kauhuskenaariot äänenjakautumisteorioista eivät realisoituneet, vaan sekä Italian että Suomen rokit saivat molemmat kannatusta menestyen erinomaisesti!

Tätä Eurovision laulukilpailut voivat parhaimmillaan olla: Uuden Musiikin Kilpailu teki Blind Channelista valtakunnallisesti tunnetun. Nyt yhtyeellä on plakkarissa kansainvälinen levytyssopimus, ja neljäs sija euroviisufinaalin yleisöäänestyksessä todistaa potentiaalisen kuulijakunnan suuruuden. Yleisöäänestyksessä Dark side keräsi pisteitä jokaisesta maasta paitsi Georgiasta – maasta, joka ei ole vielä kertaakaan heltynyt antamaan Suomelle pisteitä euroviisufinaalissa. Viisujen jälkeen Dark side on ollut striimatuimpia ja katsotuimpia kappaleita. Yksi onnistunut kolmeminuuttinen esiintyminen liki 200 miljoonalle katsojalle tarjosi Blind Channelille ponnahduslaudan Euroopan-laajuiseen suosioon.

Ylipäätään koko Suomen viisukaudessa 2021 oli kauttaaltaan hyvä draivi päällä. UMK on lyönyt itsensä läpi, katsojaluku oli melkoinen, kilpailu tuotti hittejä (myös toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet I love you ja Kelle mä soitan pärjäsivät listoilla) ja ehdokkaiden tasoa kehuttiin ulkomaita myöten. Rotterdamin viisufinaalissa Mikko Silvennoinen osoittautui tilannetajun mestariksi hänen onnistuessaan ujuttamaan JOIN-tekstillä varustetun kätensä suoraan lähetykseen. Silvennoinen on vakiinnuttanut asemansa Suomen viisuselostajana. Ylistystä on sadellut siihen malliin, että joskus hamassa tulevaisuudessa hänen mahdollisella seuraajallaan on suuret saappaat täytettävänään.

The Finnish are really up for more people to #Join them! #Eurovision #OpenUp pic.twitter.com/2TvP5fTMrh

— Eurovision Song Contest (@Eurovision) May 22, 2021

Olen aikaisempien vuosien viisuyhteenvedoissa nostanut esiin jonkin maan, joka onnistui pärjäämään kilpailussa poikkeuksellisen hyvin totuttuun tasoonsa nähden (2018: Tšekki, 6. sija; 2019: Sveitsi, 4. sija). Tänä vuonna titteli kuuluu epäilemättä Suomelle. Blind Channelin kuudetta sijaa edelsi kolmenkymmenen vuoden ajanjakso, jossa Suomen ainoan top 10 -sijoituksen toi Lordi.

Suomalaisilla on itse asiassa syytä kaksinkertaiseen iloon. Suomalaisedustusta kuultiin myös Liettuan viisussa Discoteque, jonka tekemiseen osallistuivat Ilkka Wirtanen ja Kalle Lindroth. Liettua sijoittui hienosti kahdeksanneksi.

Toivottavasti Blind Channelin rohkaiseva esimerkki ravistelisi suomalaisten viisuasenteita perusteellisesti. Olisi mitä ylevintä, jos vuodesta 2021 alkaisi uusi kaunis luku Suomen viisuhistoriassa, ja yhä nimekkäämmät esiintyjät uskaltautuisivat esittelemään osaamistaan Uuden Musiikin Kilpailussa. Ikävä kyllä, kansalaiskeskustelu on jo hieman suistunut sivuraiteille. Yleisen mielipiteen mukaan Suomen olisi syytä jatkossakin turvautua rockreseptiin, koska tämän vuosituhannen puolella parhaat viisusijoitukset on ansaittu rokilla (Lordin ja Blind Channelin lisäksi muistetaan Softenginen kunniakas 11:s sija vuodelta 2014). Tällainen kapeakatseinen genreajattelu tuskin kantaa kovinkaan pitkälle. Olisi tärkeää ymmärtää, ettei Lordin, Blind Channelin eikä Softenginen menestys johtunut "oikeasta" genrestä, vaan siitä, että heillä oli erinomaisesti paketti kasassa ja he esittelivät viisulavalla vilpittömin aikein ydinosaamistaan. Lordi ja Blind Channel olivat viisulähetysten dramaturgisia kohokohtia, Softenginen ammattitaitoinen veto sai suitsutusta erityisesti euroviisuraadeissa istuneelta musiikkiteollisuusväeltä. Ei ole mitään syytä, etteikö vastaava voisi onnistua muillakin musiikkityyleillä. Olennaista ei ole tietty genre vaan oman leiviskänsä hoitaminen mahdollisimman hyvin. Vaarana on, että suomalaiset äänestävät jatkossa viisuedustajaksi jonkin kädenlämpöisen keskitien rokkiviritelmän, koska kansakunta kuvittelee Suomen pärjäävän viisuissa vain raskaammalla musiikilla. Laskelmoinnilla harvoin on syntynyt toivottua tulosta Euroviisuissa, varsinkaan suomalaisella laskelmoinnilla.

Menestyneet ja pettyneet

Eurovision laulukilpailun 2021 tulokset:

1. Italia "Zitti e buoni" 524 (318 + 206)
2. Ranska "Voilà" 499 (251 + 248)
3. Sveitsi "Tout l'univers" 432 (165 + 267)
4. Islanti "10 years" 378 (180 + 198)
5. Ukraina "Šum" 364 (267 + 97)
6. Suomi "Dark side" 301 (218 + 83)
7. Malta "Je me casse" 255 (47 + 208)
8. Liettua "Discoteque" 220 (165 + 55)
9. Venäjä "Russian woman" 204 (100 + 104)
10. Kreikka "Last dance" 170 (79 + 91)
11. Bulgaria "Growing up is getting old" 170 (30 + 140)
12. Portugali "Love is on my side" 153 (27 + 126)
13. Moldova "Sugar" 115 (62 + 53)
14. Ruotsi "Voices" 109 (63 + 46)
15. Serbia "Loco loco" 102 (82 + 20)
16. Kypros "El Diablo" 94 (44 + 50)
17. Israel "Set me free" 93 (20 + 73)
18. Norja "Fallen angel" 75 (60 + 15)
19. Belgia "The wrong place" 74 (3 + 71)
20. Azerbaidžan "Mata Hari" 65 (33 + 32)
21. Albania "Karma" 57 (35 + 22)
22. San Marino "Adrenalina" 50 (13 + 37)
23. Alankomaat "Birth of a new age" 11 (0 + 11)
24. Espanja "Voy a quedarme" 6 (0 + 6)
25. Saksa "I don't feel hate" 3 (0 + 3)
26. Iso-Britannia "Embers" 0 (0 + 0)

Suluissa ensin pisteet yleisöäänestyksestä
ja sitten raatiäänestyksen pistemäärä.

Autenttisuus on in

Eurovision laulukilpailun 2021 tulokset sisältävät lukuisia myönteisiä piirteitä. Ensinnäkin finaalin tulos on upea keskisormen näyttö kaikille euroviisutehtailijoille. Ruotsalaisten viisunikkareiden laatimat formaattiviisut ja itäeurooppalaisen "dream teamin" tuotokset jäivät kauas kirkkaimmasta kärjestä. Kärkikymmenikköön ylsivät lähinnä omalaatuiset oman tiensä kulkijat, jotka luottivat omaan juttuunsa, eivätkä esitelleet laskelmoitua viisuhöttöä. Eurovision laulukilpailu on muuttunut populaarimusiikin messutapahtumaksi, jonka tarjonta on entistä heterogeenisempää ja johon erilaiset tekijät osallistuvat yhä ennakkoluulottomammalla asenteella.

Toisekseen on äärimmäisen ilahduttavaa, että ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1995 mitalisijoille ei päätynyt englanninkielistä viisua. Kuuden parhaan joukkoon äänestettiin ainoastaan kaksi englanniksi esitettyä laulua – ja nekin edustivat viisutarjonnan persoonallisempaa linjaa, eli Suomi ja "Kallion lukion projektiksi" verrattu Islanti. Dark side on siis vuoden toiseksi menestynein englanninkielinen viisu.

Raatiäänestys oli kahden ranskankielisen viisun juhlaa, mihin Ranskan edustaja Barbara Pravi haastatteluvuorossaan liikuttuneena kiinnitti huomiota. Raatiäänestys oli kuin häivähdys 1960-luvun klassisista viisuvuosista, jolloin Eurovision laulukilpailun lingua franca oli nimenomaan ranska, ei missään nimessä englanti. Yleisöäänestys nosti kärkikahinoihin mukaan ukrainankielisen folktrancen, joka niitti viisuviikon aikana mainetta someilmiönä. Ukraina esitti viisunsa ensimmäistä kertaa kokonaan ukrainaksi – tuloksena hienosti viides sija, ja yleisöäänestyksessä peräti toinen sija.

Niin kutsuttu perinteisten viisumaiden renessanssi jatkui tänäkin vuonna: kärkikolmikko – Italia, Ranska ja Sveitsi – koostui maista, jotka olivat mukana ensimmäisissä Eurovision laulukilpailussa vuonna 1956. Ranska ja Sveitsi ovat sijoittuneet edellisen kerran yhtä korkealle 1990-luvun alkuvuosina.

Made in Sweden ei ole enää menestyksen tae

Vuoden pettyjiin lukeutuu oletettavasti Ruotsi. Vaikka Tussen ansaitsema 14:s sija ei tietenkään objektiivisesti ole huono, Ruotsin tavoitteet ovat paljon korkeammalla kuin finaalin puolivälin tienoilla. Vaikka Tusse saikin ihanteellisen esiintymispaikan finaalin toiseksi viimeisenä, esitysvuoro Måneskinin jälkeen paljasti armottoman totuuden. Kun Italian Zitti e buoni kuulosti freesiltä ja raikkaalta, Ruotsin viisu Voices vaikutti teolliselta ja vanhanaikaiselta. Ruotsin karsintaformaatti Melodifestivalen on vuosikymmenien mittaan laitostunut ja urautunut niin pahasti, ettei kilpailua voi oikein voittaa muulla kuin viisukonkareiden kynäilemillä muovisilla ja ylituotetuilla kokonaisuuksilla. Melodifestivalenin 2021 ilopilleriksi on mainittu useassa yhteydessä Clara Klingenströmin Behöver inte dig idag, joka on kevään mittaan raikunut Suomenkin radiotaajuuksilla. Olisikohan kyseisessä kappaleessa sellaista särmää ja autenttisuutta, jota Ruotsin kannattaisi vastaisuudessa vaatia edustussävelmiltään, mikäli maa haluaa pärjätä 2020-luvun Euroviisuissa.

Tänä vuonna kävi kuitenkin niin päin, että Ruotsi pärjäsi paremmin yleisöäänestyksessä kuin raatien keskuudessa. Katsojien myöntämät 63 pistettä oli asianmukainen lahja sympaattiselle Tusselle.

Alun perin Melodifestivalenia silmällä pitäen sävellettiin myös Je me casse. Ruotsin esiraadin torjuttua kappaleen se päätyi lopulta monen mutkan kautta Maltan edustussävelmäksi. Vaikka Maltan upeaääninen 18-vuotias edustaja Destiny Chukunyere sijoittuikin Je me cassella seitsemänneksi ja saavutti täten Maltan parhaan sijoituksen sitten vuoden 2005, maltalaiset odottivat varmasti paljon enemmän, sillä Malta komeili pitkin kevättä vedonlyönnin ykkössijalla. Maltan kuningatartie katkesi vielä nöyryyttävällä tavalla alhaiseen yleisöäänestystulokseen: vain 47 pistettä ja sija 14. Vanhan liiton viisufanit ja muut konservatiiviset setämiehet ovat olleet Destinyn ja hänen emansipoituneen viisunsa floppaamisesta vahingoniloisia.

Maltan viisutaivalta ovat varjostaneet viime päivinä esitetyt syytökset, joiden mukaan maan viisuorganisaatio olisi keväällä manipuloinut vedonlyöntitilastoja parantaakseen Maltan asemaa ennakkoveikkauksissa. Maltan delegaatio oli satsannut myös laajamittaiseen promootioon sosiaalisessa mediassa. Algoritmit tyrkkäsivät verkkokalvoilleni "Destinyn kirjoittamia" suomenkielisiä äänestyskehotuksia Facebookissa ja Twitterissä. Viimeaikaisten tietojen valossa Maltan ennakkosuosikin asemaa on pidetty valheellisesti luotuna kuplana. Maltan ennakoitua heikompi sijoitus selittyy kuitenkin osittain huonolla esiintymisnumerolla ja äänestysformaatista johtuvilla syillä. Vielä tiistain semifinaalissa Je me casse kelpasi katsojillekin loistavasti (yleisöäänestyksen kakkossija), mutta silloin Malta esiintyi kilpailukavalkadin viimeisenä. Lauantain finaalissa Maltan vuoro oli aikaisessa vaiheessa kuudentena – eikä esiintyminen räiskyvän Venäjän jälkeen ainakaan parantanut asiaa. Yksityiskohtainen äänestysdata paljastaa Maltan sijoittuneen äänestäjämaiden enemmistössä yleisöäänestyksen sijoille 11–16. Tällainen yleisöäänestyskannatus ei harmillisesti realisoidu pisteiksi, sillä pistesijoille pääsevät vain kymmenen eniten puhelinääniä saavuttaneet esitykset. Suomenkin yleisöäänestyksessä Malta oli juuri 11:s, eli suurimman äänimäärän kerännyt esitys, joka jäi ilman yleisöäänestyspisteitä.

Penni Flo Ridan ajatuksista:
Paska reissu mutta tulipahan tehtyä?

Made in Sweden -sapluuna karahti kiville varsinkin San Marinon lilliputtivaltiossa. Maan viisukappaleen Adrenalina valmistaneeseen kymmenhenkiseen lauluntekijätiimiin kuului seitsemän nimeä ruotsalaisesta musiikkibisneksestä – erään heistä nimi vieläpä kuvaavasti Malou Linn Eloise Ruotsalainen. San Marino oli pestannut viisunsa feattaajaksi jenkkiräppäri Flo Ridan – kymmenen vuoden takaisen superilmiön, jonka uskottiin tuovan komean pistepotin San Marinolle. Kävikin päinvastoin. San Marino jäi finaalissa viiden viimeisen joukkoon. Vaikkei ole syytä olla tyytyväinen kenenkään huonosta menestyksestä, San Marinon sijoitus on lohdullinen osoitus siitä, ettei Euroviisuissa voi maksimoida hyvää sijoitusta vain värväämällä mahdollisimman nimekästä esiintyjää. San Marinon yllätysflopin seurauksena maan paras viisusijoitus lepää edelleen camp-ukko Serhatin harteilla.

Raatilellikkejä ja -inhokkeja

Nykyisten Eurovision laulukilpailujen suola on yleisön ja raatien välinen konflikti. Yhtä lailla jokavuotinen rituaali on kilpailun jälkeen somen täyttävät populistiset "raadit jorpakkoon" -vaatimukset. Pyrin itse suhtautumaan äänestysjärjestelmään analyyttisemmalla lähestymistavalla.

Yleisöäänestyksen ja raatiäänestyksen yhdistelmä toimi tänäkin vuonna pääsääntöisesti hyvin. Måneskinin ylivoima yleisöäänestyksessä oli sen verran murskaava, ettei lainkaan haitannut Zitti e buonin sijoittuminen raatien keskuudessa "vasta" neljänneksi. Sveitsin Tout l'univers sai raatien ykkössuosikkina eräänlaisen tunnustuksen kilpailun hienoimpana sävellyksenä. Raatiäänestyksessä on edelleen omat valuvikansa, joihin Euroopan yleisradioliiton EBUn soisi puuttuvan tomerammin. Eräiden maiden raatipisteet kohdistuivat epäilyttäviin suuntiin (kaikkein silmiinpistävimpänä Moldova ja Bulgaria, jotka finaalissa vaihtoivat keskenään 12 pistettä). Harmillisesti yleisöäänestystulosten tarkkaileminen sillä silmällä osoittaa silläkin saralla tapahtuvan kummallisia asioita, kuten esimerkiksi Moldovan poikkeuksellisen epätyypillinen pistejakauma toisessa semifinaalissa. (Moldovan omituisia pisteitä on käsitelty muun muassa planeetan asiantuntevimmassa viisublogissa)

Parhaimmillaan raatiäänestys palkitsee musiikillisesti ansioituneita esityksiä, jotka eivät ole yleisöäänestysystävällisiä. Tyypillinen katsoja tarttuu puhelimeen äänestääkseen yhtä suosikkiaan, mikä saattaa johtaa siihen, että ihan kivat kasiplussan kappaleet eivät haali pisteitä. Tänä vuonna yleisöäänestyspisteet keskittyivätkin pitkälti parhaiten menestyneisiin esityksiin – muut saivat tyytyä rippeisiin. Raatien pisteet jakautuvat tasaisemmin. Nostetaan esimerkiksi Belgian Hooverphonic ja viisunsa The wrong place, jonka finaalipaikkaa juhlistettiin tiistain semifinaalin jälkeen musiikin voittona. Lauantain finaalissa Belgia joutui esiintymään toivottoman huonolla esiintymisnumerolla neljä. Yleisöäänestystulos oli vähintäänkin julma: kolme pistettä. Tuomaristot olivat sentään arvioineet Belgian viisun 71 pisteen arvoiseksi. On aivan eri asia palata kotiin viisureissulta 74 pisteen kuin kolmen pisteen viisuilijana. Toisena esimerkkinä voisi mainita Bulgarian Victoria Georgievan kappaleen Growing up is getting old, joka noudatti uskollisesti ajanmukaisten pophittien konventioita. Musiikin ammattilaisista muodostetut raadit sijoittivat muodollisesti pätevän paketin ymmärrettävän korkealle (sija 6), mutta kokonaisuus ei ollut kuitenkaan niin mieleenpainuva, että olisi houkutellut massoja äänestämään esitystä kärkisijoille asti (sija 18).

Raatien tympein tempaus oli Tanskan viihdyttävän kasaripastissin totaalinen dissaaminen torstain semifinaalissa. Yleisöäänestyksessä Tanskan Fyr og Flamme -duon viisu Øve os på hinanden keräsi seitsemänneksi eniten pisteitä, mutta murhaava raatitulos – vaivaiset yhdeksän pistettä – pudotti Tanskan finaalista. Vaikka raatien paluun (2009) myötä Euroviisujen taso on muuttunut huomattavasti ammattimaisemmaksi, tuomaristojen agendana ei pitäisi olla kaiken hauskuuden ja viihdearvon tappaminen.

Tanskan tuore viisuhistoria tarjoaa oivaltavan esimerkin euroviisuraatien nurjasta puolesta. Neljä vuotta sitten maata edusti Anja Nissen laululla Where I am. Kyseinen kappale oli kaikin puolin keskinkertainen, kädenlämpöinen ja täysin persoonaton, mutta varmasti oikeaoppisesti tuotettu, minkä myötä se täytti laadun ulkoiset tunnusmerkit. Vahvaäänisen Nissenin tulkinnasta ei löytynyt moitteen sijaa. Televisiokatsojia Tanskan viisu ei kiinnostanut sitten ollenkaan – semifinaalin äänestystuloksena oli vaatimattomat viisi pistettä. Raadit kuitenkin palkitsivat Tanskan suorituksen muhkealla pistepotilla ja Tanska eteni finaaliin – olemattomasta yleisöäänestyskannatuksesta huolimatta. Euroviisujen kehityksen kannalta ei ole suotavaa, mikäli Where I amin kaltaiset särmättömät ja kliiniset turhakkeet saavuttavat raatien ansiosta keskinkertaisia sijoituksia, ja osallistujamaita rangaistaan, kun ne kerrankin päättävät repäistä ja lähettävät kilpailuun Øve os på hinandenin kaltaisia hulluttelevia "kansallisia perversioita". Tasapäistämistä on maailmassa muutenkin tarpeeksi.

Negatiivisuus pois Euroviisuista!

James Newmanista 2000-luvun Jahn Teigen?

Vuonna 1975 Eurovision laulukilpailuihin lanseerattiin 12 pisteen äänestysjärjestelmä. Suomalaisen Heikki Seppälän idean pohjalta kehitetyn pisteytysjärjestelmän eräänä tavoitteena oli välttää kilpailuesitysten jääminen kokonaan pisteittä. Kaunis ajatus ei kuitenkaan toteutunut. Vuonna 1978 Norjan edustaja Jahn Teigen sai kyseenalaisen kunnian vastaanottaa ensimmäiset nollat.

Vuonna 2016 Euroviisuihin otettiin käyttöön nykyinen pisteytysjärjestelmä, jossa raatien ja yleisöäänestyksen pisteet jaetaan erikseen. Uudistuksen myötä jaettavien pisteiden määrä kaksinkertaistui kertaheitolla, joten nollan pisteen kohtaloiden uskottiin jäävän pysyvästi menneisyyteen. Valitettavasti tämän vuoden viisufinaalin äänestyksessä Iso-Britannian James Newman koki karun kohtalon: nolla pistettä niin raadeilta kuin yleisöltä.

Britannian kokema "double zero" on monien mielestä tuntunut tarpeettoman epäoikeudenmukaiselta tuomiolta. "Eihän Embers nyt niiiin surkea ollut", on kuulunut melko yleinen näkemys sosiaalisessa mediassa. Britannialla oli tänä vuonna hieman samanlainen ongelma kuin edellisissä viisuissa Darudella ja Sebastian Rejmanilla. Edustussävelmää tuskin ensisijaisesti luonnehdittaisiin huonoksi, mutta se on ikään kuin albumin yhdeksäs raita ja sellaisella on mahdotonta kilpailla muiden maiden valitsemia ykkössinglehittejä vastaan. Britit eivät ole muillakaan sektoreilla yltäneet tämänhetkisten Euroviisujen edellyttämälle tasolle: onnistuneen euroviisuesityksen on oltava kokonaisvaltaisesti ammattitaitoista työtä visuaalisuutta myöten – ja Ison-Britannian torvilavasteet olivat lähinnä hellyttävän kotikutoiset muiden maiden esityksiin verrattuna.

Norjalaisesta Jahn Teigenista tuli nollan pisteen tuloksensa jälkeen suorastaan kansallissankari ja hänen flopannut viisunsa Mil etter mil kohosi kotimaassaan listojen kärkisijoille. Viime viikolla viisuhistorian ensimmäisen tuplanollan saavuttanut Embers noteerattiin ensimmäistä kertaa Britannian listoilla – indielistalla(!) se sijoittui peräti seitsemänneksi. Olisikohan mahdollista, että britit onnistuisivat suhtautumaan tulokseensa huumorilla, mikä osaltaan hälventäisi saarivaltion kompleksista suhtautumista Eurovision laulukilpailuun.

Mietteitä toisesta ääripäästä

Ennen lauantain finaalin alkamista raapustin hätäisesti arviot suorien finalistien menestymismahdollisuuksista. Nyt huomaan sortuneeni melkoiseen ylioptimismiin. Viime vuosina on viljelty ahkerasti retoriikkaa kahdesta ääripäästä. Suorien finalistien sijoitukset noudattavat suorastaan kirjaimellisesti tätä ajanmukaista "trendiä": Italia ja Ranska olivat ykkönen ja kakkonen, loput neljä jäivät tylysti neljälle viimeiselle sijalle. Kaiken huipuksi bottom 4 -sijoitukset sinetöi historiallisen sokeeraava yleisöäänestystulos: Britannia, Saksa, Espanja ja Alankomaat saivat kaikki neljä yleisöäänestyksessä nolla pistettä. Vastaavaa ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin Euroviisujen historiassa. Etenkin Alankomaiden komeaäänisen Jeangu Macrooyn alhainen sijoitus ällistyttää. Kuvittelin vilpittömästi, että tänä vuonna järjestäjämaan edustaja voisi menestyä totuttua paremmin. Saksa jäi kuin jäikin toista kertaa putkeen nollille yleisöäänestyksessä.

Yleisöäänestyspisteiden julkistaminen aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia. Nykyinen formaatti mahdollistaa huonoilla sijoituksilla retostelemisen, mitä ei perinteisesti mielletä Euroviisujen hengen mukaiseksi. Juontajat kertovat alhaisen pistemäärän ja kamerat kuvaavat kilpailijoita läheltä satojen miljoonien silmäparien pällistellessä. Vaatii aikamoista pokkaa ottaa vastaan heikko pistemäärä.

Toisaalta on myönnettävä tämänhetkisen käytännön synnyttävän parhaimmillaan kutkuttavaa televisioviihdettä. Saksan Jendrik ja Ison-Britannian James Newman karnevalisoivat nollan pisteen tuloksen. Varsinkin James Newman ansaitsee tittelin euroviisuhistorian kaikkien aikojen parhaana häviäjänä hänen tuulettaessaan ainutlaatuista tulostaan. Ja olihan siinä sydäntälämmittävää yhteisöllistä Eurovisio-henkeä, kun muiden maiden esiintyjät nousivat osoittamaan sympatiakannatusta Britannian delegaatiolle.

#Eurovision @JamesNewmanUK - we love you🧡 pic.twitter.com/YsXsmiIdUo

— BBC Eurovision🇬🇧 (@bbceurovision) May 22, 2021

Siltikin tulevaisuutta silmällä pitäen miettisin vakavasti ovatko esiintyjien primitiivireaktiot tarpeellista ainesta televisioviihteen luomiseen. Tänä vuonna kokeneemmat konkarit, kuten Belgian Hooverphonic ja Portugalin Black Mamba, suhtautuivat alhaisiin yleisöpisteisiin huvittuneesti, mutta esimerkiksi San Marinon esiintyjäryhmä, Bulgarian Victoria ja Maltan vakavailmeinen Destiny vaikuttivat silminnähden pettyneiltä, enkä usko, että tuossa hetkessä tuntui miellyttävältä olla suorassa lähetyksessä kaiken huomion keskipisteenä. Pitäisin parempana ratkaisuna, että yleisöpisteet ilmoitettaisiin samalla tavalla kuin vuosina 2016–2018, jolloin pienimmät pistemäärät luettiin ripeästi ja huomio kohdistui yleisöäänestyksessä hyvin menestyneisiin. Toki Eurovision laulukilpailujen suorien lähetysten on elettävä ajan virtausten mukana. Kilpailu on kuitenkin selviytynyt pitkään ilman nöyryyttäville tosi-tv-konsepteille ominaisia piirteitä, ja näin soisi olevan jatkossakin.

Risuja myös Nikkielle

Täysiä pisteitä eivät ansaitse myöskään kilpailun järjestäjätahot. Ikävä tyylirikko sattui ensimmäisen semifinaalin lähetyksessä juontaja Nikkie de Jagerin vetämässä osuudessa, jossa kommentoitiin sarkastisesti euroviisuesityksissä penkin alle menneitä laulusuorituksia. Solistit ovat varmasti kuulleet riittävästi kuittailua epäonnistumisistaan uransa tähtihetkillä. Moisen nälvimisen ja ilkeämielisyyden ei pitäisi olla Euroviisujen arvojen mukaista.

Forza Italia!

Italia voitti Eurovision laulukilpailut kolmatta kertaa. Määrä saattaa kuulostaa vähäiseltä siihen nähden, kuinka usein maa on paistatellut tulostauluissa kärkisijoilla. Italian viisuhistoria onkin pullollaan ei-voittaneita klassikoita: kaikkein tunnetuimpana tietenkin ikivihreiden ikivihreä Volare (Nel blu, dipinto di blu) ja muina esimerkkeinä mainittakoon Ciao ciao bambina (Piove), Sì, Era, Per Lucia, I treni di Tozeur, Gente di mare...

Voittoon ovat yltäneet ennen Måneskinia kaksi italialaisen musiikin suurnimeä: Gigliola Cinquetti ja Toto Cutugno. Gigliola Cinquettin Non ho l'eta vuodelta 1964 on tietenkin suuren luokan euroviisuklassikko, joka saavutti aikoinaan erään Euroviisujen ylivoimaisimmista voitoista (lähes kolminkertainen pistemäärä toiseksi sijoittuneeseen nähden) ja innosti saliyleisön osoittamaan kovaäänisesti suosiota esitykselle (viisujen varhaishistoriassa tilaisuutta paikan päällä seurasi harvalukuinen eliitti, joka käyttäytyi pääsääntöisesti erittäin hillitysti). Sen sijaan italialaisen musiikin ystäviä on harmittanut, ettei Italia ole sittemmin onnistunut voittamaan Euroviisuja perinteisellä italoiskelmällä. Toto Cutugnon Insieme vuodelta 1990 on maailmojasyleilevä yleismaailmallinen hymni. Måneskin toi voiton universaalilla rockilla – tosin ennakkoarvioiden mukaan yhtyeen esiintyminen huokui sellaista tietynlaista laadukasta tyylikkyyttä, joka on ollut useimmiten italialaisten viisuesitysten tavaramerkki.

Vaikka Italia on lähettänyt vuosikymmenien saatossa euroviisuedustajikseen nimekkäimpiä eturivin tähtiään, kiinnostus Euroviisuja kohtaan on ollut saapasmaassa vähäinen. 1960- ja 70-lukujen miljoonia myyneet euroviisuhitit eivät nousseet Italian listoille. Vuonna 1991 Eurovision laulukilpailu järjestettiin Roomassa, ja kilpailukaupunkiin saapuneet toimittajat hämmästelivät, kuinka olematon tapahtuman näkyvyys oli ikuisen kaupungin katukuvassa – yleensä viisujärjestelyt mylläsivät kilpailupaikkakunnan arjen täysin sekaisin. Vuoden 2011 euroviisufinaalin katsojaluku oli Italiassa jokseenkin sama kuin Suomessa (noin 1,3 miljoonaa) – harmi vain, että Italiassa on asukkaita ja potentiaalisia televisionkatsojia yli kymmenkertainen määrä.

Euroviisujen vähäpätöisen aseman vuoksi Italia vetäytyi kilpailusta kokonaan pois vuoden 1993 jälkeen. Italian yleisradio RAI kävi 1990-luvun alkuvuosina armotonta kilpailua kaupallisia televisiokanavia vastaan, eikä Eurovision laulukilpailu sopinut enää formaattina lauantai-illan parhaaseen katseluaikaan. Italia teki pyrähdyksen takaisin viisuihin vuonna 1997, jolloin San Remon voittajaduon Jalissen oli tarkoitus hakea viisut Italiaan. Kaivattua voittoa ei tullut, neljäs sija ei lisännyt italialaisten viisuinnostusta. Vuodesta 1998 lähtien Italia pysyi visusti poissa viisuperheestä. Viisufanit haikailivat Italian perään. Euroviisujen uutis- ja fanisivustoille putkahti vuosittain aprillipäivinä uutinen Italian paluusta viisulavoille. Myös EBU tiedotti julkisesti tavoittelevansa Italiaa takaisin euroviisukuvioihin.

Vuoden 2010 viimeisinä päivinä tiedotettiin uutinen, jota oli odotettu kuin kuuta nousevaa: Italian paluu euroviisuosallistujien listaan vuoden 2011 kilpailuun oli totisinta totta. Italian RAI on kuulunut jo vuosikymmeniä Eurovision suurimpien rahoittajamaiden joukkoon, joten euroviisusääntöjen mukaan Italialla on automaattinen osallistumisoikeus Euroviisujen finaaliin. Italian comebackin vastaanotto oli mitä lämpimin: Raphael Gualazzin viehättävä jatsahtava numero Madness of love (Folia d'amore) sijoittui – raatien avustamana – peräti toiseksi! Paluunsa jälkeen Italia on lunastanut paikkansa Euroviisujen kestomenestyjänä. 2010-luvulla maa jäi vain kahdesti kärkikymmenikön ulkopuolelle. Kärkipään sijoitukset ovat seuranneet toistaan: Il Volo kolmas (2015), Francesco Gabbani kuudes (2017), Ermal Meta & Fabrizio Moro viides (2018) ja Mahmood toinen (2019). Uuden Italian voitto on ollut oikeastaan vain ajan kysymys. Tänä vuonna edellisten kisojen hopeamitalisti kirkasti mitalinsa kultaiseksi.

Ensi vuonna Eurovision laulukilpailu järjestettäneen Italiassa. Italia on ollut vuodesta toiseen ennakkosuosikki ja useimmiten Torinoa on väläytelty potentiaaliseksi kilpailukaupungiksi, mikäli voitto osuisi kohdalle. Aikaisemmat italialaiset euroviisukaupungit ovat olleet Napoli (1965) ja Rooma (1991). Onneksi Eurovision laulukilpailun organisoiminen on nykyään huomattavasti täsmällisempää kuin kolmekymmentä vuotta sitten Italian isännöidessä edellisen kerran viisuja. Vuoden 1991 Eurovision laulukilpailut ovat jääneet historiaan lähinnä hämmästyttävän kaoottisista järjestelyistään. Italialainen kaaos vallitsi niin kilpailun kulisseissa kuin suorassa lähetyksessä. Aikataulut ja logistiikka pettivät tykkänään. Kilpailijoiden lehdistötilaisuuksia peruttiin. Orkesteri soitti luvattoman huonosti. Vielä kenraaliharjoituksessa vilisi teknisiä ongelmia. Televisionkatsojille koheltamisen välittivät kilpailun juontaneet kaksi italialaista euroviisuvoittajaa, jotka hoitivat hommansa lähes kokonaan italiaksi – eivät Eurovision virallisilla kielillä englanniksi ja ranskaksi. Äänestysprosessi äityi aikamoiseksi farssiksi. "I have never heard so much talk on the Eurovision stage in all my life", tuskastui BBC:n legendaarinen viisuselostaja Terry Wogan. Kuin kohtalon ivaa: juuri nämä kaksi säheltäjää olivat ruorissa, kun oli ratkaistava Euroviisujen ainoa tasapelitilanne.

Muut kirjoitukset aiheesta Eurovision laulukilpailu 2021

Euroviisut 2021: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset

Euroviisut 2021: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset

Euroviisut 2021: BIG 5 + isäntämaa Alankomaat

Euroviisut 2021: Viekö Italia Suomen äänet?

Euroviisut 2021: Viekö Italia Suomen äänet?

Eurovision laulukilpailun 2021 semifinaalit ovat kilpaillut ja Suomen edustaja Blind Channel äänestettiin ennakko-odotusten mukaisesti lauantain finaaliin. Toisen semifinaalin jatkoonpääsijöiden julkistaminen oli suomalaisittain hermoja raastavaa seurattavaa, mutta areenayleisön kannustushuudot Suomen puolesta ennen viimeisen finaalipaikan selviämistä kirjataan maamme euroviisuhistoriaan.

Torstain semifinaalin jälkeen Blind Channelin viisuesitys on kerännyt YouTubessa huimat katsojaluvut ja Dark sidea luukutetaan suoratoistopalveluissa ympäri Eurooppaa. Suomen asema ennakkoveikkauksissa on kohentunut: Suomi on noussut vedonlyönnissä seitsemänneksi. Suomen tämänvuotisen viisutaipaleen poikkeuksellisen hyvä mäihä jatkui vielä semifinaalin päätyttyä, sillä Suomi arvottiin esiintymään viisufinaalissa jälkimmäiselle puoliskolle.

Alkukarsinnassa Suomi kilpaili omassa poterossaan, joten Blind Channel onnistui luomaan huomattavan kontrastin kilpakumppaneihinsa. Finaalissa vastassa on Suomen pahimmaksi haastajaksi leimattu Italia. Italia luottaa tänä vuonna niin ikään rockin voimaan: Italian bändi Måneskin ja viisunsa Zitti e buoni komeilee vieläpä vedonlyönnin ykkösenä! Viisuharrastajat aprikoivat kahden rockehdokkaan välistä dynamiikkaa: rokottaako Italia Suomen pistesaalista vai syövätkö viisufinaalin kaksi rockviisua toistensa kannatusta. Suomen euroviisuhistorian tunteminen johtaa helposti pessimistiseen ajatteluun. Suomalaiset pelkäävät, että katsojat unohtavat esiintymisnumerolla 16 esiintyvän Blind Channelin, kun Italia jyrää finaalikavalkadin kolmanneksi viimeisenä ja on todennäköisemmin katsojien mielessä äänestysajan alkaessa.

Kiehtova asetelma Suomen ja Italian välillä innoitti tutkimaan Euroviisujen lähihistoriaa. Millaisen vastaanoton erilaiset rockgenreen kategorisoitavat kappaleet ovat saaneet viisuäänestyksissä?

Lauantain finaalin rockin kaksintaistelu muistuttaa osaltaan seitsemän vuoden takaista viisukilpailua. Silloinkin juuri Suomi ja Italia värittivät finaalikattausta rockiin kallellaan nojautuvilla sävelmillä. Vuonna 2014 viisujen rockkuninkuuden vei selkein lukemin Suomi. Softenginen Something better sijoittui kunniakkaasti sijalle 11. Italia sen sijaan pärjäsi totuttuun tasoonsa nähden poikkeuksellisen heikosti. Emma Marronen La mia città oli esityksensä puolesta vähintäänkin sekava, minkä vuoksi Italia romahti sijalle 21.

Tänä vuonna Italian osakkeet vaikuttavat lupaavimmilta kuin Suomen. Jos Euroviisut voitetaan tänä vuonna rockilla, ennakkoasetelmien perusteella Italian Måneskin on vahvempi kandidaatti kuin Suomen Blind Channel.

Pahimmassa skenaariossa pelätään vuoden 2008 toisintoa. Silloin viisujen särökitaroidenkiintiöstä vastasivat Teräsbetonin Missä miehet ratsastaa ja turkkilainen pitkän linjan bändi Mor ve Ötesi kappaleellaan Deli. Suomen laukkakomppinen huumorihevi ei enää viisujen loppukilpailussa purrut toivotulla tavalla (22. sija). Turkki menestyi tapansa mukaisesti hyvin ja sijoittui seitsemännelle sijalle. Euroviisulähetystä Yleisradiolle selostanut Jaana Pelkonen kuulosti äänestyksen edetessä hivenen epätoivoiselta Suomen jäädessä katveeseen: "Siellä on nyt se Suomen pahin rokkihaastaja kärjessä."

Yhtyeiden rinnastaminen toisiinsa ei missään nimessä ole relevanttia eikä kovinkaan hedelmällistä, mutta ehkäpä tämänvuotisessa asetelmassa on havaittavissa joitain yhtäläisyyksiä vuoteen 2008. Teräsbetoni saatettiin tulkita turhan helposti humoristiseksi kuriositeetiksi, kun taas Turkin yhtye on kotimaassaan yhteiskuntakriittinen apulantamainen kestosuosikki, jonka hienostuneempi tyyli kelpasi mukisematta musiikkikriitikoillekin. Yhtä lailla kaikkein negatiivisimmat äänenpainot ovat tuominneet Dark siden teiniangstiseksi uhoksi siinä missä Italian viisu Zitti e buoni on saavuttanut varauksettoman hyväksynnän puritaaniselta rockväeltä ja onnistunut lisäämään kiinnostusta Euroviisuja kohtaan sellaisessa kansanosassa, jota ei perinteisesti mielletä viisujen kohdeyleisöksi.

Vuonna 2008 tilanne oli sikäli erilainen, että Euroviisujen äänestys ratkaistiin ainoastaan yleisöäänestyksellä. Turkki tuppasi vuodesta toiseen haalimaan korkeita pistemääriä samoista maista. Mutta ei Mor ve Ötesin suosio ollut yksinomaan turkkilaisen diasporan ansiota. Esimerkiksi suomalaiset kartuttivat Delin pistesaldoa neljällä pisteellä.

Nykyään euroviisuäänestyksissä puolet pisteistä määrittelevät musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit. Jokaisen viisuvuoden äänestys on tietenkin erilainen, mutta mikäli äänestys noudattaa samanlaisia konventioita kuin aikaisempina vuosina, Suomen Dark siden oletetaan menestyvän paremmin yleisöäänissä. Vertailukohtaa voisi hakea esimerkiksi edellisen viisukilpailun Islannin edustajasta Hatarista, joka sijoittui finaalin yleisöäänestyksessä kuudenneksi, mutta raatien nihkeämpi suhtautuminen rokotti Islannin lopullista sijoitusta muutamalla pykälällä sijalle kymmenen.

On syytä tähdentää, etteivät raadit suinkaan karsasta kaikenlaista rokkia Euroviisuissa. Esittelen muutaman esimerkin.

Vuoden 2016 euroviisufinaalissa kilpaili kaksi esitystä, jotka oli helppo mahduttaa rocksapluunaan. Kyprosta edusti yhtye Minus One laululla Alter ego. Kyseisen kappaleen on itse asiassa säveltänyt ruotsalainen kehäraakkiviisukonkari Thomas G:son, jonka juuret ovat raskaassa musiikissa, mutta esimerkiksi Alter ego on pohjimmiltaan viihdyttävä schlager valeasussa. Georgian viisuedustajana oli kokoonpano Nika Kocharov and Young Georgian Lolitaz Oasis-tyylisellä autenttisella rockvedolla Midnight gold. Yhtyeen jäsenet olivat avoimesti hämmentyneitä, kun heidän viisukontekstissa marginaaliseksi leimattu kappaleensa eteni semifinaalista jatkoon. Georgian finaalipaikka oli raatiäänestyksen ansiota. Yleisöäänestyksessä Georgia olisi jäänyt semifinaalissa sijalle 11. (Mainittakoon sivujuonteena, että Thomas G:sonin kädenjälki kuuluu myös Georgian viisussa, mutta hänen osuutensa keskittyi lähinnä levytyksen tuotantopuolelle.)

Georgian raatimenestys jatkui lauantain finaalissa: raatiäänestyksen jälkeen Georgian pistesaalis oli 80, Kyproksen 43. Yleisöäänissä Kyproksen vähemmän rockuskottava "valeschlager" sijoittui paremmin: Kyproksen yleisöäänestyspistemäärä oli 53, Georgian vain 24. Kumpikaan vuoden rockedustajista ei pärjännyt mairittelevasti. Lopullisissa tuloksissa Georgia jämähti sijalle 20, Kypros pykälää alemmas.

Samana vuonna ensimmäisessä semifinaalissa rocktarjontaa ryyditti myös Montenegron Highway, joka vannoi vaihtoehtoisen rockin nimeen esityksessään The real thing. Raatiäänestyksessä kymmenes sija, mutta yleisö jätti tylysti toiseksi viimeiseksi 14 pisteellä.

Kaksi vuotta myöhemmin Eurovision laulukilpailujen finaalissa kilpaili kaksi rockvetoa, jotka esitettiin maiden omilla kielillä mutta jotka muutoin olivat aika lailla eri puista veistetyt. Albanian Eugent Bushpepa oli viisukilpailun lahjakkaimpia solisteja, joka esitteli äänivarojaan upeasti klassisessa folkrockissa Mall. Unkarin AWS räväytti viisuhistorian ensimmäisen hevibiisin Viszlát nyár (aitoa metalcorea, ei mikään Lordi tai Teräsbetoni).

Raadit rakastivat Albanian suoritusta. Peräti 126 pistettä ja seitsemäs sija raatiäänestyksessä. Yleisöltä Albanialle herui vain 58 pistettä. Lopputuloksena sija 11. Unkari ei istunut raatien pirtaan: vain 28 pistettä ja viidenneksi viimeinen sija. Yleisöäänestyksessä Unkaria muistettiin peräti 65 pisteellä. Unkarin sijoitus vuoden 2018 Eurovision laulukilpailussa oli 21:s.

Ikävä kyllä, lauantaisessa Italian ja Suomen "maaottelussa" voi olla samankaltaisuutta kuin tapauksissa Albania ja Unkari 2018. Italian Måneskinin rouheassa glam rockissa on enemmän "opistomainen" ote, kun taas Suomen viisu edustaa viihdyttävämpää vuosituhannen vaihteen nu metal -vaikutteista musiikkia (vaikka Blind Channel ei itse pidäkään siitä, että heidät nimetään kyseisen genren edustajaksi). Italian epäillään kelpaavan raadeille paremmin.

Ennakkotapausten etsiminen Euroviisujen menneisyydestä ei luonnollisesti ole koherenttia, eikä näitä pohdintoja ole syytä ottaa liian vakavasti. Euroviisuäänestyksiä ei voi ennakoida liikaa, koska ne eivät noudata vuodesta toiseen samaa kaavaa. Joka vuosi viisukilpailulla on oma uniikki draaman kaarensa ja uudet äänestäjät. Kun Suomen ja Italian viisut edustavat rockmusiikin eri koulukuntia, ei niiden välttämättä tarvitse syödä toistensa kannatusta. Kumpikin voi menestyä hyvin. Eivätkä katsojat äänestä laumamaisesti genren perusteella. Puhelimeen tartutaan, mikäli jokin esitys kolahtaa ja aiheuttaa hyvän fiiliksen.

Toivotaan siis, että tänä vuonna tulokset olisivat kuin vuonna 2005. Jo vuotta ennen Lordia Euroviisuissa kilpaili muutamia rocknumeroita. Sveitsi oli pestannut viisuedustajakseen virolaisen Vanilla Ninjan, tyttöbändin, jonka musiikki flirttaili raskaamman rockin kanssa. Norjalla taas oli tarjota Euroopalle hirtehinen ja showhenkinen glam rock -yhtye Wig Wam suoraviivaisella viihderokilla In my dreams.

Norja ja Sveitsi eivät ottaneet toisistaan mittaa samoilla apajilla, vaan menestyivät äänestyksessä miltei yhtä hyvin. Sveitsi oli kahdeksas 128 pisteellä ja Norja yhdeksäs 125 pisteellä. Mikä hienointa, jos sekä Blind Channel että Måneskin sijoittuisivat kärkisijoille.

Onneksi kumpikaan yhtyeistä ei suhtaudu viisutouhuun haudanvakavasti. Molemmat ovat ilmoittaneet fanittavansa toisiaan ja ilmaisseet tyytyväisyytensä, etteivät ole tänä vuonna Euroviisujen ainoita rocklähettiläitä. Bändeillä on yhteinen tavoitekin: rehabilitoida aidoilla instrumenteilla soitettavaa musiikkia. Italia ja Suomi kannustavat toisiaan, eivät kyräile.

Ja tietenkin kysymyksen voi asetella toisinkin päin: Viekö Suomi ääniä Italialta, ja siten mahdollisesti Italialta viisuvoiton.

Euroviisut 2017: Voiko Italia olla voittamatta?

Tänään illalla saadaan jälleen uusi Eurovision laulukilpailujen voittaja. Voiko kilpailun olla voittamatta kokonaispaketti, jossa kuullaan vuoden potentiaalisin kesähittimelodia ja joka on intellektuelli kuin Franco Battiaton kappaleet, mutta sisältää samalla kuitenkin myös vuoden Verka Serduchka -efektin? Italian Francesco Gabbani on ollut koko kevään ajan Euroviisujen ylivoimainen ykkössuosikki. Siitä lähtien, kun hänen viisunsa Occidentali's karma voitti helmikuussa San Remon laulukilpailut, Italia on ollut suvereeni ykkönen viisujen vedonlyöntitilastoissa, ennakkoveikkauksissa sekä erinäisissä faniäänestyksissä. Occidentali's karman musiikkivideota on katsottu YouTubessa jo yli sata miljoonaa kertaa, mikä on saavutus, mihin yksikään toinen Euroviisuissa kilpaillut kappale ei ole yltänyt ennen laulukilpailuun osallistumistaan. Occidentali's karma on noussut kotimaassaan Italiassa valtavan suureksi megahitiksi ja YouTuben myötä se on osoittautunut jo pienoiseksi kansainväliseksi ilmiöksi.

Italian edustusviisu on kieltämättä nerokas kokonaisuus. Sävellyksen melodiankulku on erittäin tarttuva ja taitavasti rakennettu. Jo laulun bridge-osa kuulostaa onnistuneelta kertosäkeistöltä, mutta sitä seuraa varsinainen kertosäkeistö, joka on vieläkin tarttuvampi, menevämpi ja raflaavampi. Francesco Gabbani on erinomaisen karismaattinen esiintyjä ja hänen lauluäänensä on hyvin samanlainen kuin monilla italialaisilla pop-tähdillä, jotka ovat menestyneet kansainvälisesti erinomaisesti. Eros Ramazzotti -tyylinen kliseinen italiaraspi taitaa tosin olla Francescolla hieman keinotekoinen, mutta se ei häiritse kokonaisuutta. Occidentali's karman sanoitus sisältää piikikästä ironiaa länsimaista elämäntapaa kohtaan. Laulun älykäs sanoitus tosin korostuu paremmin sen kokonaisessa versiossa, sillä Euroviisuja varten yli kolme ja puoli minuuttia kestävä kappale oli lyhennettävä. Sanoituksessa esitetään marxilaistyylistä kulutuskritiikkiä länsimaista elämäntyyliä kohtaan. Oikeanlaista älykkyyttä ei arvosteta, sillä ihmiset ovat tyytyväisiä, kunhan eläminen on mahdollisimman helppoa ja mukavaa. Nykyajan syvällisyydeksi riittää kun osaa toistaa idänuskonnoista poimitun yksinkertaisen mantran. Evoluutio on epäonnistunut, kun ihmiset ovat koukussa internetiin ja selfieihin. Euroviisulle poikkeuksellisen tiedostava sanoitus kohtaa elämäniloisen melodian ja esityksen, mikä luo kiehtovan kontrastin. Laulu esitetään kokonaan italiaksi, mutta sanoitus sisältää lukuisia kansainvälisesti tunnettuja sanontoja ja käsitteitä, joten kielimuuri ylittynee helposti. Koko esityksen kruunaa lopussa lavalle tepsutteleva gorilla, jonka kanssa tanssitaan vastustamattoman yksinkertaista gorillatanssia. Ihmiset kun ovat laulun sanoituksen mukaan pohjimmiltaan vain karvattomia apinoita. Gorillatanssi sisältää yhden viisufinaalin viihdyttävimmistä elementeistä. Voisiko siitä tulla Verka Serduchkan Dancing lasha tumbain tapaan kesän muotitanssi? Esityksen kruunaa lopussa kuultava "om"-mantra, mikä on yksi koko euroviisuhistorian mieleenpainuvimpia lopetuksia. Italian kokonaispaketin pitäisi tehota niin akateemiselle snobille "älykkyytensä" vuoksi kuin vähemmän tiedostavalle kansanosalle, jonka gorillatanssi tempaisee mukaansa.

H-hetken lähestyessä monet ovat kuitenkin pohtineet, että Italian voitontiellä saattaisi sittenkin olla mutkia matkassa. Useimmiten euroviisuharrastajien keskusteluissa tähän aikaan vuodesta pyritään keksimällä keksimään mitä mielikuvituksellisimpia syitä sille, minkä vuoksi ylivoimainen ennakkosuosikki ei voittaisikaan. Käykääpä lukemassa viisufoorumeilta, miten Alexander Rybakia ja Loreenia luonnehdittiin viisufinaalin alla – saatatte huvittua. Ylivoimaisiin ennakkosuosikkeihin suhtaudutaan useimmiten eri tavalla kuin muihin esityksiin. Niihin asetetaan odotuksia aivan eri tavalla ja niiden oletetaan olevan tavallista "tajunnanräjäyttävämpiä" kokemuksia.

Joka tapauksessa Italia sai ainoana suorana finalistina esiintymisnumeronsa finaalin alkupuoliskolta. Italia esiintyy finaalin laulukavalkadissa esiintymisnumerolla yhdeksän. Perinteisesti loppupään esiintymisnumerot ovat olleet parempia, mutta toisaalta Conchita Wurst ja Måns Zelmerlöw voittivat esiintymisnumeroilta 10 ja 11. (Esiintymisjärjestyksen vaikutuksia on pohdittu tässä blogissa aikaisemmin.) Ja ovathan italialaiset megahitit jääneet aikaisemminkin viisukilpailuissa vasta kolmannelle sijalle. Näin kävi niin Domenico Modugnon legendaariselle Volarelle vuonna 1958 kuin Il Volon Grande amorelle pari vuotta sitten. Lisäksi eilen perjantaina Italia joutui ensimmäistä kertaa koko kevään aikana luovuttamaan vedonlyönnin ykkössijan toiselle ehdokkaalle, jota pidetään Italian pahimpana haastajana.

Portugalin eksentrinen ja persoonallinen solisti Salvador Sobral hurmasi televisiokatsojat tiistain semifinaalilähetyksessä ajattomalla laulelmallaan. Portugalin viisu Amar pelos dois kilpailee tämän vuoden Euroviisuissa aivan omassa kategoriassaan. Vähäeleinen esitys erottuu joukosta erinomaisesti. Portugalin on helppo valloittaa kaikki äänestäjät, jotka ovat kyllästyneet nykyaikaisiin muovisiin ja ylituotettuihin melodiattomiin pop-hitteihin sekä englannin kielen ylivaltaan. Portugali lähtee tänä iltana Euroviisuihin vedonlyönnin ykkösenä. Uskomaton suoritus maalta, joka on ollut Euroviisuissa mukana vuodesta 1964 lähtien ja jonka paras sijoitus tähän mennessä on kuudes sija (vuodelta 1996). Voisiko vuoden 2017 Euroviisut merkitä samaa Portugalille kuin vuoden 2006 viisut suomalaisille? Onko Salvador Sobral Portugalin Lordi, joka tuo epätyypillisellä viisukappaleella surkeasti viisuissa menestyneelle maalle ensimmäisen viisuvoiton? Portugali esiintyy illan finaalissa esiintymisnumerolla 11.

Vedonlyöntitilastoissa mielenkiintoisin seikka on veikatuimpien laulujen esityskieli. Tänä vuonna on ennätyksellisen paljon englanninkielisiä viisuja, mutta vedonlyönnin kärjessä ovat kaksi maata, jotka esittävät viisunsa omilla kielillään. Semifinaaleista pääsi jatkoon kaikki viisut, joita ei esitetty englanniksi – muun muassa Valko-Venäjä, joka esittää viisunsa ensimmäistä kertaa omalla kielellään. Monet maat ovat viime aikoina tilanneet viisunsa ruotsalaisilta hittinikkareilta. Tänä vuonna niin tekivät myös monet entisen Jugoslavian maat, mutta ne karsiutuivat finaalista. Ennusmerkit vaikuttaisivat siltä, että tänä vuonna viisuissa arvostetaan omaperäisempiä ja persoonallisempia elementtejä. Onko hengettömän ruotsipopin kulta-aika jo jäänyt taakse?

Kolmas vahva voittajakandidaatti on Bulgarian 17-vuotias ihmelapsi Kristian Kostov. Voisiko kaikkien aikojen ensimmäinen 2000-luvulla syntynyt viisuartisti viedä koko kilpailun voiton? Torstain semifinaalissa Kristianin häkellyttävän varma esiintyminen keräsi ylistävää palautetta sosiaalisessa mediassa. Voiko noin lahjakasta nuorta miestä olla olemassakaan? Bulgarian viisu Beautiful mess edustaa Italian ja Portugalin omaperäisempiin viisuihin verrattuna perinteisempää nykyaikaista pop-musiikkia. Laulu on varman päälle sävelletty ja tuotettu midtempo-radiohitti. Ennusmerkit ovat muutenkin hyvät: Bulgarian tämänvuotiset lauluntekijät sävelsivät myös maan viimevuotisen viisun If love was a crime, joka sijoittui hienosti neljänneksi. Bulgaria sai finaaliin erinomaisen hyvän esiintymisnumeron. Se kilpailee numerolla 25 eli koko laulukavalkadin toiseksi viimeisenä. Moskovassa syntynyt Kostov on ehtinyt jo nuorena luoda uraa Venäjällä. Venäjällä ei ole tänä vuonna euroviisuedustajaa, joten Bulgaria voi saada massoittain ääniä Itä-Euroopasta.

Sanoisin vähintään 95 prosentin varmuudella, että tämänvuotinen euroviisuvoittaja tulee olemaan joku näistä kolmesta edellämainitusta. Minkä tahansa muun maan voitto olisi vuosikymmenen viisuhistorian suurin jymy-yllätys. Itse asissa suurimmat ennakkosuosikit muistuttavat hieman viime vuotista kärkikolmikkoa. Mukana on pomminvarma hitti, joka on ollut koko kevään suuri ennakkosuosikki (2016: Venäjän You are the only one, 2017: Italian Occidentali's karma), erilainen taiteellisesti ansioitunut "vaikeampi" vaihtoehto (2016: Ukrainan 1944, 2017: Portugalin Amar pelos dois) sekä viimeisen päälle tuotettu nykyaikainen midtempo-radiohitti (2016: Australian Sound of silence, 2017: Bulgarian Beautiful mess). Viime vuonna Australia voitti ylivoimaisesti tuomariäänet, Venäjä yleisöäänet, mutta voiton vei molemmissa äänestyskomponenteissa toiseksi sijoittunut Ukraina. En pidä lainkaan mahdottomana, etteikö tänä vuonna esimerkiksi Bulgaria voisi sijoittua raatien äänestykessä ykköseksi.

Finaalin arviot ja veikkaukset

Arvioin blogipostauksen lopuksi finaalin esityksiä ja menestymismahdollisuuksia. Semifinaaleista jatkoonpäässeitä maita olen jo arvioinut ja luonnehtinut semifinaalien omissa veikkauksissa (semifinaali 1 ja semifinaali 2), joten niitä en tässä toista. Kuudesta suorasta finalistista ilmaisen kuitenkin semifinalistien tapaan oman mielipiteeni tähtiarvostelulla (* – *****). Finaalissa kilpailuasetelmat ovat huomattavasti avoimemmat kuin semifinaaleissa, joten ihan jokaisen esityksen sijoitusta en ole uskaltanut veikata.

1. ISRAEL: IMRI – I feel alive

Kakkossemifinaalin pirteän lopetusnumeron dramaturgisena tehtävänä on ponkaista heti finaalin alussa bileet pystyyn. Tältä numerolta Israel tuskin kuitenkaan tulee nousemaan kärkisijoille, tosin menestyihän kaksi vuotta sitten Golden boykin aikaiselta esiintymisnumerolta odotettua paremmin.

2. PUOLA: Kasia Moś – Flashlight

Siitä lähtien kun Euroviisujen esiintymisjärjestys lakattiin arpomasta (vuonna 2013), on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, kenet tuottaja uskaltaa uhrata pahamaineselle kakkospaikalle. Euroviisuissa ei ole vielä kertaakaan yltänyt voittoon toisena esiintynyt kilpailuesitys. Viime vuosina kakkospaikalle onkin sijoitettu sellainen kappale, jolla ei uskotakaan olevan suuria menestymismahdollisuuksia. Raadit voinevat antaa Puolan balladille kohtuullisesti pisteitä, mutta yleisöäänestystulos nojannee täysin Puolan diasporaan.

3. VALKO-VENÄJÄ: Naviband – Story of my life
4. ITÄVALTA: Nathan Trent – Running on air

Euroviisuihin lanseerattiin kahden semifinaalin formaatti vuonna 2008. Siitä lähtien monet viisut ovat vaikuttaneet semifinaalivaiheessa ilmiselviltä menestyjiltä (jatkoonpääsijöiltä), mutta sitten finaalissa niille ei enää voi povata suurta menestystä. Itävallasta kuitenkin mainittakoon, että viime vuonna Alankomaiden hieman vastaavanlainen hyväntuulinen Slow down -viisu onnistui raatien ansiosta nousemaan peräti sijalle 11.

5. ARMENIA: Artsvik – Fly with me TOP-10?

Armenian viisu on tyypillinen itäeurooppalainen poppia ja etnisiä elementtejä yhdistävä viisu, jotka useimmiten tuppaavat menestymään hienosti. Illan ensimmäinen esitys, jolla lienee saumoja kärkikymmenikon sijoitukseen.

6. ALANKOMAAT: OG3NE – Lights and shadows
7. MOLDOVA: Sunstroke Project – Hey Mamma

Samat sanat, mitä kirjoitin Valko-Venäjästä ja Itävallasta. Mainittakoon, että Epic Sax Guy sijoittui edelliselläkin kerralla vaatimattomalle 22. sijalle.

8. UNKARI: Joci Pápai – Origo TULOSTAULUN VASEN PUOLISKO?

Unkarin persoonallinen viisu erottuu kavalkadista edukseen. Esitys toisessa semifinaalissa oli vaikuttava ja koskettava. Voisin uskaltaa veikata Unkarille sijoitusta tulostaulun vasemmalta puolelta, eli puolivälin paremmalta puoliskolta. Menestynee yleisöäänissä paremmin kuin raatiäänestyksessä.

9. ITALIA: Francesco Gabbani – Occidentali's karma ***** TOP-3?

Tempaiseeko italialainen superhitti tarpeeksi mukaansa tältä esiintymisnumerolta? Onnistuuko esitys viisulavalla tekemään samanlaisen vaikutuksen kuin San Remon loppukilpailussa? Ennusmerkit ovat lupaavat ja laulu jäänee elämään viisujen jälkeen. Veikkaus: sijoitus kolmen parhaan joukossa.

10. TANSKA: Anja Nissen – Where I am BOTTOM-5?

Tanskan finaalipaikka yllätti minut täysin, joten on mahdollista, että tässä on vuoden "sokea pisteeni", jonka menestystä en osaa veikata objektiivisesti. Nyt Tanska esiintyy illan kahden suurimman ennakkosuosikin välissä, joten väkisinkin tulee mieleen, että Tanskan roolina on toimia ainoastaan näiden kahden välisenä "hengähdystaukona". Laulu on niin geneerinen, että veikkaisin Tanskan sijoituksen alkavan kakkosella. Ja ei, Tanska ei tule sijoittumaan toiseksi. Tuleekohan Australiasta täysiä pisteitä, kun solisti Anja Nissen on sieltä kotoisin.

11. PORTUGALI: Salvador Sobral – Amar pelos dois TOP-3?

Portugali saavuttanee tänä iltana viisuhistoriansa kaikkien aikojen parhaan tuloksen. Siihen riittää sijoitus kärkiviisikossa.

12. AZERBAIDŽAN: Dihaj – Skeletons TOP-10?

Azerbaidžanin vaikuttava ja hieno esitys tulee olemaan yksi illan televisiolähetyksen vangitsevimpia hetkiä. Laadukas pop-kappale kelvannee erinomaisesti myös raadeille. Azerbaidžanin kokonaispaketti on oikeastaan kekseliäästi rakennettu: ne jotka eivät pidä esityksestä, voivat kuitenkin pitää kappaleesta ja toisin päin. Azerbaidžan palannee tänä iltana kolmen vuoden tauon jälkeen kärkikymmenikköön.

13. KROATIA: Jacques Houdek – My friend TULOSTAULUN VASEN PUOLISKO?

Kroatia puolustaa tämän vuoden finaalissa yksin entisen Jugoslavian valtioiden viisukunniaa. Kroatian hersyvän "Tourette"-viisun esitys on noussut torstain semifinaalin jälkeen jo suorastaan ilmiöksi. Veikkaukseni siitä, että Kroatian Jacques olisi tämän vuoden Cezar taisi osua oikeaan. Cezar jäi aikoinaan raatiäänestyksessä aivan hännille, mutta yleisö rakasti häntä ja olisi äänestänyt kärkikymmenikköön. Näin käynee myös Kroatialle tänä iltana.

14. AUSTRALIA: Isaiah – Don't come easy

Veikkaan Australian pop-idolille käyvän hieman köpelösti, sillä lopussa esiintyvän Bulgarian vastaavanlainen – mutta huomattavasti karismaattisempi ja mielenkiintoisempi – kokonaispaketti tulee pesemään tämän 6-0. Luvassa on Australian heikoin sijoitus. Siihen riittäisi kuitenkin peräti kuudes sija.

15. KREIKKA: Demy – This is love

Kreikka tullee jäämään täysin karismaattisempien varjoon.

16. ESPANJA: Manel Navarro – Do it for your lover ** BOTTOM-5?
Espanjan kesäkäs rallatus on oikein miellyttävä ja hauska... ensimmäiset 45 sekuntia. Harmi, että laulu jatkuu sen jälkeen vielä 2 minuuttia ja 15 sekuntia.

Kyllähän tällaisia renkutuksia kuulee kesäisin etelän aurinkorannoilla, mutta nyt menee jo niin jankkaavaksi ja yksitoikkoiseksi, että lopulta koko kappale vain raivostuttaa. Manel on harjoitusraporttien mukaan vielä loilotellut nuotin vierestä. Voi Espanja-parkaa.

17. NORJA: JOWST – Grab the moment

Norjan katu-uskottava veto voinee menestyä raatiäänestyksessä sangen hyvin, mutta yleisöltä tuskin tulee kovinkaan suurta pistepottia.

18. ISO-BRITANNIA: Lucie Jones – Never give up on you **½
Upeaääninen laulajatar herättää tusinaballadin eloon.

Britanniaa ollaan nyt kovasti veikkaamassa vuoden mustaksi hevoseksi, koska Lucie on yksi illan parhaista vokalisteista ja lavakin tulee kuulemma näyttämään esityksen aikana niin upealta. Britannialle toki soisi menestystä, mutta viisunsa on kuitenkin hyvin yllätyksetön. Jos Norma Johnin viisua haukuttiin tylsäksi, niin mikä tämä jollotus sitten on? Raadit voivat palkita hyvän laulajan, mutta lämpeneekö yleisö tarpeeksi?

19. KYPROS: Hovig – Gravity

Kypros oli ensimmäisessä semifinaalissa sokea pisteeni. Vaikea nähdä, että Kypros enää finaalissa mitenkään yltäisi kärkisijoille.

20. ROMANIA: Ilinca & Alex Florea – Yodel it! TULOSTAULUN VASEN PUOLISKO?

Yksi illan mielenkiintoisimpia kysymyksiä: kumpi vuoden camp-viisuista tulee vetämään pidemmän korren? Kroatia vai Romania? Riittääkö molemmille kannatusta? Romanialla on Kroatiaa parempi esiintymisnumero, mutta toisaalta ainakin torstain semifinaalissa Kroatian esitys oli paljon tehokkaampi. Veikkaisin molemmille viisuille samaa kohtaloa: raadit vihaavat mutta yleisöltä lienee luvassa jättipotti.

21. SAKSA: Levina – Perfect life *½ BOTTOM-5
Saksa tekee nykyään viisunsa radioita varten. Radioissa ne voivat toimia, mutta eivät viisulavalla.

Saksa on jäänyt kaksissa edellisissä viisuissa viimeiseksi. Sanonta "ei kahta ilman kolmatta" voi hyvinkin olla totisinta totta tänä vuonna. Onko laulajatar Levinan olemuksessa ja habituksessa muuten jotain samaa kuin 1980-luvun iskelmätähti Minna Ikosessa?

22. UKRAINA: O. Torvald – Time ***½ SIJOITUKSET 6–20
Ukrainan ahdistava räminärokki kuvastaa kansakunnan tuntoja näinä haastavina aikoina.

Ukrainan rokkibändin esitys maan viisukarsinnoissa pommintikitys-efekteineen oli todella vaikuttava ja kekseliäs. Sen perusteella olin jo veikkaamassa Ukrainaa vuoden suurimmaksi yllättäjäksi. Nyt finaaliesityksessä tuota tehokeinoa ei kuitenkaan nähdä ja mielestäni saman tien koko esityksen idea vesittyi. Ukrainalla on kuitenkin vuoden ainoa rock-numero, joka voi näin hyvältä esiintymisnumerolta erottua edukseen ja kerätä vuoden "vaihtoehtoviisun" äänet. Tai sitten Ukrainalle voi käydä kuten Georgian viimevuotiselle rock-bändille, jonka viisuedustus saavutti paljon positiivista huomiota, mikä ei kuitenkaan realisoitunut menestykseksi tulostaululla.

23. BELGIA: Blanche – City lights TOP-10?!?

Nyt on erittäin mielenkiintoista seurata, kuinka Belgian tulee käymään. Blanchen todella epävarmasta esiintymisestä huolimatta Belgia onnistui siivittämään tiensä finaaliin. Tiistain semifinaalin jälkeen Belgian viisua on kuunteltu runsaasti esimerkiksi iTunesissa, joten kappaleella on ilmiselvää hittipotentiaalia. Sijoitus vedonlyönnissäkin on lähtenyt nousuun, ja Belgia on nyt peräti neljäntenä. Tänä iltana testataan kuinka pitkälle pelkkä hyvä biisi voi kantaa, vaikka live-esitys vaikuttaisikin katastrofaaliselta.

24. RUOTSI: Robin Bengtsson – I can't go on TOP-10?

Ruotsin tarttuva viisu ja tehokas esitys voi tältä esiintymisnumerolta nousta luvattoman korkealle.

25. BULGARIA: Kristian Kostov – Beautiful mess TOP-3?

Bulgarian ihmelapsi saavuttanee tänä iltana pistevyöryn Itä-Euroopasta ja raadeilta. Sijoitus kärkikolmikossa tarkoittaisi Bulgarian parasta sijoitusta koskaan. Olisiko viisut ensi vuonna Sunny Beachilla?

26. RANSKA: Alma – Requiem ***** TULOSTAULUN VASEN PUOLISKO?
Herttainen laulajatar esittää todella suloisen pop-chansonin. Kuulostaa kauttaaltaan ranskalaiselta, vaikka kertosäkeistö lauletaankin englanniksi.

Viime vuonna Ranskan komistus Amir saavutti kuudennen sijan, minkä myötä ranskalaiset ovat saaneet pitkään horroksessa olleen viisuinnostuksensa takaisin. Amir on noussut Ranskassa komeetan lailla maansa yhdeksi suosituimmaksi pop-idoliksi. Ranskan tämänvuotisessa viisukokonaisuudessa on ehkä hieman samanlainen ongelma kuin viime vuonna. Itse laulu on mitä mainioin, mutta esitys ei oikein näytä televisioruudussa miltään. Solisti lähinnä saapuu lavalle laulamaan viisunsa sen sijaan että esiintyisi. Viime vuonna Ranska oli raatiäänestyksessä kolmas, mutta yleisöäänissä yhdeksäs. Veikkaisin, että tänäkin vuonna raadit tulevat arvostamaan enemmän kuin yleisö, mutta sijoitukset eivät tule olemaan yhtä korkeita kuin viime vuonna. Länsi-Euroopasta veikkaisin tälle kuitenkin sen verran tasaisesti yleisöääniä, joten Ranska voisi saavuttaa kohtuullisen sijoituksen. Esiintymisnumero on toki mainio, mutta tuntuuko tämä enää vahvan Bulgarian jälkeen miltään ja onko finaalin dramaturginen kohokohta jo takana päin?

Veikkaisin seuraavien maiden sijoittuvan tänä iltana kärkikymmenikköön (todennäköisyysjärjestyksessä):
BULGARIA
PORTUGALI
ITALIA
RUOTSI
AZERBAIDŽAN
ARMENIA
KROATIA
ROMANIA
RANSKA
BELGIA
- - -
Bubblin' under
UKRAINA
UNKARI
AUSTRALIA

Oma suosikkilistani on tietenkin asia erikseen. Viisupisteeni tälle illalle:

12 p. ITALIA: Francesco Gabbani – Occidentali's karma
10 p. RANSKA: Alma – Requiem
8 p. BELGIA: Blanche – City lights
7 p. PORTUGALI: Salvador Sobral – Amar pelos dois
6 p. AZERBAIDŽAN: Dihaj – Skeletons
5 p. RUOTSI: Robin Bengtsson – I can't go on
4 p. BULGARIA: Kristian Kostov – Beautiful mess
3 p. VALKO-VENÄJÄ: Naviband – Story of my life
2 p. UNKARI: Joci Pápai – Origo
1 p. UKRAINA: O. Torvald – Time

Muita hyviä arvioita

Viisukuppila: Viisuillan jännitysnäytelmä: Viekö yllättäjä Italialta voiton? – Katso Viisukuppilan veikkaukset ja tärpit
Eurovision Ireland: Day 13 Jury Final Rehearsal Grand Final LIVE ROLLING BLOG
Tobson in Euroland: ESC 2017: Tobson and the 26 in the final, ESC 2017: And the winner is...
Tony's Eurovision blog: 2017: Euroviisufinaali