Euroviisut 2019: Kuka Madonnan 26 lämppäristä kruunataan viisuvoittajaksi?

Eurovision laulukilpailujen 64. tuotantokausi lähestyy loppukliimaksiaan. Ennakkoarvioissa viisuvuosikertaa 2019 kritisoitiin latteaksi ja yksitoikkoiseksi, mutta viikolla nähdyt semifinaalilähetykset ovat osoittaneet nämä julmat luonnehdinnat aiheettomiksi. Tänäkin vuonna Euroviisuissa on riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tiistain semifinaalin kattaus oli hämmästyttävän monipuolinen aina Islannin raivokkaasta industrialräminästä Australian taidepläjäykseen, jonka visuaaliset efektit olivat jotain aivan mullistavia ja ennennäkemättömiä. Ei Euroviisuissa ole ennen nähty ja kuultu moista. Uudet tuulet puhaltavat television historian pitkäikäisimmässä viihdeohjelmassa – ja se lienee tapahtuman tulevaisuudennäkymien kannalta vain hyvä asia. Portugalin hämmästyttävää avantgardistista performanssia tämän illan finaalissa ei tosin nähdä. Ja euroviisufanit, jotka ovat pitkään pitäneet lempilapsenaan Portugalia, tuota euroviisuperheen oman tien kulkijaa, ovat olleet maan karsiutumisesta aidosti närkästyneitä.

Torstain semifinaali todisti taas useaan otteeseen esittämäni teesin, jonka mukaan Eurovision laulukilpailu on 2010-luvulla muuttunut entistä ammattimaisemmaksi kilpailuksi. Lavalla kuultiin toinen toistaan upeampaa laulajaa ja vahvoja tulkintoja. Kilpailu oli sen verran kovatasoinen, että useampi vahva tulkitsija jäi nuolemaan näppejään. Armenian Sbruk, Romanian Ester Peony, Kroatian Roko ja Moldovan Anna Odobescu karsiutuivat finaalista. Viidentoista vuoden takaiset synkät ajat, jolloin lauluvireyden sijaan kilpailtiin vähäpukeisuudella ja mauttomilla sirkusesityksillä, ovat auttamatta jääneet menneisyyteen. Eurovision laulukilpailu on nykyään kaikkea muutakin kuin camp. Toki kaikkia edellä mainittuja neljää taidokasta esiintyjää saattaa ottaa päähän häviäminen Norjan KEiiNOlle, jonka esitys oli lähinnä kiusallista amatöörimäistä koheltamista, mutta kaipa viisufinaaliin mahtuu yksi perinteinen vanhan liiton schlagerhumppa. Mielenkiinnolla odotetaan semifinaalien kokonaisia tuloksia, jotka julkaistaan finaalin päätyttyä. Euroopan yleisradioliitto on tiedottanut, että kilpailu viimeisistä finaalipaikoista on ollut erittäin tiukka. Tiistain semifinaalissa sijalle 11 sijoittunut hävisi finaalipaikan kahdella pisteellä ja torstaina oli vieläkin täpärämpää: ero 10:ksi ja 11:ksi sijoittuneiden välillä oli yksi vaivainen piste.

Nykyisten Euroviisujen ammattimaisuus tarjonnee selityksen sille, minkä vuoksi tänä vuonna viisufinaali käydään jälleen ilman suomalaisedustusta. Darude ja Sebastian Rejman edustivat viisutapahtumissa mallikkaasti ja olivat selvästi terveellä asenteella mukana. On ollut suorastaan liikuttava seurata kaksikon matkaa Euroviisuihin. Lausuntojen perusteella miehet ymmärsivät, että Euroviisuissa on kyse paljon muustakin kuin kilpailusta. Viisuihin ei pitäisi suhtautua kilpaurheiluna vaan yhteisöllisenä musiikkifestivaalina – olkoonkin, että kilpailussa menestyminen olisi tietenkin kutkuttavaa. Suomen delegaatio hoiti leiviskänsä moitteettomasti. Yleisradio oli yrittänyt tavoitella visuaalisilla elementeillä muiden maiden esitysten tasoa, mutta ikävä kyllä kokonaisuus ei ollut niin vahva, että olisimme onnistuneet erottumaan massasta. Tarkoituksenani on viisujen jälkeen kirjoittaa viimevuotiseen tapaan yhteenveto viisuvuoden saldosta ja pyrin siinä reflektoimaan näkemyksiäni suomalaisen euroviisuilun tulevaisuudesta. Onneksi aiheesta on jo kirjoitettu hyviä analyyseja esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Ylipäätään on todettava, että suomalaisen euroviisujournalismin taso on 2010-luvun aikana petrannut kuin sika juoksuaan. Esimerkiksi juuri Helsingin Sanomien Juuso Määttänen on kirjoittanut tällä viikolla pääsääntöisesti erinomaisia artikkeleja ja näkökulmia. Samat sanat voi sanoa ilman muuta myös Yleisradion Ville Vedenpäästä. Menneiden aikojen väheksyvä asenne on onneksi jäänyt historiaan ja toimittajilla on nykyään selvästi käsitys minkälaisesta tapahtumasta on kyse.

Ei ole kuitenkaan syytä vaipua epätoivoon. Euroviisuissa kaikki on mahdollista. Tämän illan finaalissa kilpailevat esimerkiksi finaalissa harvoin nähdyt Malta, Sveitsi, San Marino ja Pohjois-Makedonia. Malta oli viimeksi finaalissa vuonna 2016, Sveitsi ja San Marino vuonna 2014. Islantikin on edellisen kerran edennyt finaaliin vuonna 2014. Makedonialainen edustaja äänestettiin finaaliin viimeksi seitsemän vuotta sitten vuonna 2012. Jos ei yritä ja osallistu kilpailuun, ei ainakaan voi menestyä.

Alankomaiden Duncan Laurence on suurin ennakkosuosikki.
Kuva: © Andres Putting / Eurovision.tv

Tänä iltana Eurovision laulukilpailun finaaliin osallistuu 26 esitystä. Suurin ennakkosuosikki on Alankomaiden Duncan Laurence, jonka pysähdyttävän hieno eroballadi Arcade on paistatellut vedonlyöntitilastojen ykkössijalla koko kevään. Usein vedonlyöntitilastot päivittyvät harjoitusten alkaessa, kun päästään näkemään, miltä esitykset vaikuttavat livenä. Alankomaat on kuitenkin torstain semifinaalin jälkeen vain vahvistanut asemaansa vedonlyönnin ykkössuosikkina. Toiseksi on noussut tiistain semifinaalin jälkeen Australian Kate Miller-Heidke. Harva uskoi, että Euroviisujen voittaja tulisi tänä vuonna ensimmäisestä semifinaalista, jota pidettiin yleisesti heikompitasoisena. Ja jos jonkun ykkössemifinaalin kilpailijan odotettiin tekevän yllätystemput, niin ennemmin Islannin hätkähdyttävän Hatarin. Mutta kuten jo edellä mainitsin, Australian vallankumouksellinen esitys oli televisioruudussa jotain sellaista, mitä ei ollut koskaan aikaisemmin nähty euroviisulähetyksessä. Australian voitto saattaisi herättää närää, mutta ulkomusiikillisilla keinoilla pelaamisesta on viisuhistorian aikana syytetty niin Dana Internationalia, Bucks Fizzia kuin Abbaa. Kolmas ennakkosuosikki on viisujen ikuinen kestomenestyjä Ruotsi, jonka edustaja John Lundvik on jälleen pelottavan professionaalinen. Sveitsin Luca Hännin sijoitus vedonlyönnissä on sahannut viisuviikon aikana edestakaisin ja harjoitusraporttien perusteella häntä luonnehdittiin vaisuksi. Mutta hevonpaskat, torstain semifinaaliesitys oli tulta ja tappuraa ja nyt "Sveitsin Despacito" She got me on neljäntenä. Vedonlyönnissä kymmenen veikatuimman joukossa ovat myös Venäjä, Azerbaidžan ja Islanti, jotka löytävät itsensä mitä todennäköisimmin myös oikeiden tulosten kärkikymmeniköstä. Suorista finalisteista eniten pöhinää ovat aiheuttaneet Italia ja Ranska.

26 viisuesityksen jälkeen suurimman huomion varastanee väliaikaesiintyjä, joka on tänä vuonna – ei enempää eikä vähempää – kuin popmusiikin ylipapitar Madonna. Israelilais-kanadalainen miljardööri Sylvan Adams on kustantanut omasta pussistaan Madonnan esiintymisen, joka kulut ovat kivunneet kuuleman mukaan miltei kahteen miljoonaan euroon. Madonnan show'n jälkeen päästään näkemään äänestys, johon on täksi vuodeksi jälleen tehty pienoinen uudistus.

Muutos äänestysprosessissa: uusi tapa ilmoittaa yleisöäänestyksen pisteet

Eurovision laulukilpailuun lanseerattiin vuonna 2016 uusi äänestysjärjestelmä, jossa aluksi kunkin maan ammattilaisraadit antavat pisteensä ja lopuksi kerrotaan esitysten saavuttamat pistemäärät yleisöäänestyksessä. Raatien pisteet käydään läpi maa kerrallaan – Suomen raadin pisteet ilmoittaa tänä iltana Christoffer Strandberg – mutta eri maiden yleisöäänestysten pisteet on laskettu yhteen ja suorassa lähetyksessä juontajat paljastavat kuinka monta pistettä kukin esitys on saavuttanut. (Euroviisujen nykyisestä äänestysjärjestelmästä kirjoitin pitkästi tässä blogissa maaliskuussa 2016) Tänä vuonna on tehty kosmeettinen muutos tapaan, miten yleisöäänestyksen pisteet kerrotaan finaalissa. Uudella systeemillä ei ole minkäänlaista vaikutusta tuloksiin.

Tätä ei pitäisi yrittää edes kirjoittaa, koska oheinen video selittää uuden järjestelmän paljon valaisevammin, mutta yritetään kuitenkin. Aikaisempina vuosina juontajat ovat lukeneet yleisöäänestyksen pisteet pienimmästä suurimpaan. Eli kertoneet ensin, mikä maa on saanut vähiten yleisöpisteitä, sitten mikä toiseksi vähiten, sitten mikä kolmanneksi vähiten ja niin edelleen... Tänä vuonna edetään raatiäänestyksen tuloksen perusteella. Kun raadit ovat antaneet pisteensä, ensimmäisenä kerrotaan kuinka monta pistettä yleisöäänestyksessä on saanut raatiäänestyksessä viimeiseksi jäänyt (sijalle 26 sijoittunut), sitten 25. sijoittunut, sitten 24. sijoittunut ja niin edelleen. Eli vuorossa on maa, joka on pistetaulukossa sillä hetkellä hännillä. Uudessa järjestelmässä on kaksi hyvää puolta. Ensinnäkin se tekee esimerkiksi selostajille äänestyksen seuraamisesta ennakoitavampaa. Nyt jokainen osaa henkisesti varautua, koska ilmoitetaan oman maan yleisöäänestyspisteet. Toisekseen jännitys säilyy aivan varmasti loppuun asti. Viime vuoden yleisöäänestyksen voittaja Israel (317 yleisöäänestyspistettä) sijoittui raatiäänissä kolmanneksi. Mikäli uusi järjestelmä olisi ollut käytössä viime vuonna Israelin yleisöäänestyspistepotti olisi ilmoitettu kolmanneksi viimeisenä. Vielä olisi pitänyt odottaa raatiäänestyksen kärkikaksikon – Ruotsin ja Itävallan – yleisöpisteitä ennen kuin Israelin voitto varmistui.

Viisuarviot: BIG 5 ja isäntämaa Israel

Arvioin seuraavaksi semifinaalipostausten tapaan (semifinaali 1; semifinaali 2) kuutta kilpailuesitystä, jotka ovat suoraan finaalissa. Finaaliin pääsevät automaattisesti Eurovision viisi suurta rahoittajamaata ja kilpailun isäntämaa. Edetään esiintymisjärjestyksen mukaan.

4. SAKSA: S!sters – Sister

Nanoihmiset Carlotta, 19 ja Laurita, 26 eivät ole siskoksia vaikka huutolaulavatkin sisarellisuudesta.

"I'm tired / tired of always losing" ovat laulun aloitussanat. Saksalla on kuitenkin kokemusta Euroviisuissa häviämisestä. 2015 ja 2016 Saksa jäi viimeiseksi ja 2017 toiseksi viimeiseksi. Viime vuonna maa ylsi hienosti neljänneksi, mutta ikävä kyllä, tänä vuonna odottanee jälleen sijoitus häntäpäästä... Aivan liian heiveröinen paketti pärjätäkseen kovatasoisessa kilpailussa.

Veikkaus: BOTTOM 5
Arvioni: 2 / 5

14. ISRAEL: Kobi Marimi – Home

Isäntämaata edustaa Freddie Mercurya etäisesti ulkoisesti muistuttava tenori, joka laulaa paatoksellisesti kotikentällä... kotiin saapumisesta.

Voi, voi, Kobi tulkitsee niin tunteella henkilökohtaisista itsetunto-ongelmistaan ja hyväksytyksi tulemisesta, mutta viisufanit ovat vain naureskelleet isäntämaan edustussävelmän tahattomalle koomisuudelle. Mutta tällaisella paatoksellisella tyylillä voi olla kannattajansa, joten Israel saattaa menestyä paremmin kuin moni uskookaan.

Veikkaus: sijat 15–26
Arvioni: 1,5 / 5

16. ISO-BRITANNIA: Michael Rice – Bigger than us

Ruotsin viisuedustaja John Lundvik pääsee kilpailemaan itseään vastaan. Hän on nimittäin yksi Britannian laulun säveltäjistä. Valitsi itselleen paremman sävellyksen...

Iso-Britannia ei enää tee itseään naurunalaiseksi. Nykyään maa lähettää viisuihin lähinnä yhdentekevää keskinkertaisuutta. Tässä, kuten Britannian kolmessa edellisessä viisussa, ei ole varsinaisesti mitään vikaa. Ne vain ovat sellaisia keskitason paketteja, jotka eivät yllä huippuesitysten tasolle. Ihan kiva, mutta jääkö mitään mieleen ja erottuuko mitenkään massasta? Toivottavasti pisteitä tulee sen verran, että välttää jumbosijat.

Veikkaus: sijat 15–26
Arvioni: 2,5 / 5

21. RANSKA: Bilal Hassani – Roi

Yksi Ranskan suosituimmista YouTube-tähdistä päätti ryhtyä laulamaan. Tänään hän esittää sadoille miljoonille tv-katsojille laulun erilaisuuden ja itsensä hyväksymisestä ranskaksi ja englanniksi. Kieli vaihtuu lennosta koko ajan. "Haaveissani olen kuningas", laulaa syrjittyjen ja päähänpotkittujen nuorien puolestapuhuja Bilal. Esityksessä body positivity -aspekti mukana.

Ranskan viisun on säveltänyt maan viimevuotinen edustusduo Madame Monsieur, jonka Mercy oli vuosi sitten ennakkosuosikkeja mutta jämähti lopulta sijalle 13. Bilalin laulussa on oikeastaan samantyylistä tenhoavaa tunnelmaa. Mutta Bilal on todellinen persoona. Hänellä on YouTubessa miljoonia seuraajia ja Ranskassa kiihkeä fanikunta. Jos hän onnistuu olemaan esityksessä valloittavimmillaan, hän voi saada miljoonittain uusia faneja ympäri Eurooppaa.

Bilalin viisuedustus ehti aiheuttaa keväällä pienoisen kohun, joka johtui erittäin epäonnekkaasta sattumasta. Israelin televisiossa oli tarkoitus esittää keväällä groteski huumorisarja, johon oli käsikirjoitettu hahmoksi Ranskan euroviisuedustajaksi muslimitaustainen homoseksuaali Gay Baron, joka paljastuu Isis-terroristiksi. Tilanne muodostui kiusalliseksi, kun Ranska mistään israelilaisesta komediasarjasta tietämättä valitsi edustajakseen muslimitaustaisen homoseksuaalin. Ilmeisesti sarja jätettiin lopulta väärinkäsityksen välttämiseksi esittämättä.

Veikkaus: TULOSTAULUN VASEN PUOLISKO?
Arvioni: 3,5 / 5

22. ITALIA: Mahmood – Soldi

Italia on valinnut jälleen viisuedustajakseen San Remon musiikkifestivaalien voittajan, joka on noussut kotimaassaan megahitiksi. Italialaisegyptiläisen Mahmoodin laulun sanoitus kertoo, kuinka rahanhimo tuhoaa ihmissuhteita. Kappaleessa on ilmiselvä piikki Mahmoodin isälle, joka aikoinaan jätti perheensä ja lähti menestyksen perässä seilaamaan maailman meriä.

Italia on laadukas, kuten on ollut miltein aina paluunsa (2011) jälkeen. Vangitseva kappale on tuotettu modernisti ja siinä yhdistyy nuorekas puhelaulu arabimusiikin elementteihin. Laulussa on illan tarttuvimmat välitaputukset. Esitystä on luonnehdittu vaatimattomaksi, mutta toisaalta ehkäpä Mahmoodin välinpitämättömästä olemuksesta huokuu italialaisille ominainen "hällä väliä" -asenne. Mahmood on muuten tehnyt kappaleestaan remixin, jossa on mukana suomalainen Isac Elliot!

Veikkaus: TOP 10
Arvioni: 4 / 5

26. ESPANJA: Miki – La Venda

Bileet pystyyn! Ratkiriemukas bailuhitti voi hyvinkin soida kesällä etelän lomakohteissa.

Espanja on useimmiten viime aikoina lähettänyt viisuihin laadutonta kuraa ja pärjännyt kilpailussa huonosti. Mikin hyväntuulinen bilebiisi ei ole sekään mikään korkeatasoisuuden multihuipentuma, mutta voisiko tässä olla jotain sellaista vilpitöntä kuplivaa iloa, mikä nostaisi Espanjan tänä vuonna vaikka edes puolivälin tienoihin? Mikin ulkoinen habitus tuskin ainakaan koituu menestyksen esteeksi... eikä viimeinen esiintymisnumero...

Veikkaus: sijat 11–15
Arvioni: 3 / 5

Lopuksi käyn vielä läpi illan esiintymisjärjestyksen ja kommentoin väliin, jos on jotain kommentoitavaa.

Eurovision laulukilpailun 2019 finaalin esiintymisjärjestys

1. MALTA: Michela – Chameleon

Mukavaa, että Malta pääsi finaaliin, ja 17-vuotiaan Michaela Pacen reaktiot finaalipaikan selvittyä tarjosivat erinomaista tv-viihdettä. Aloitusnumerolta en usko Maltan yltävän kummoiseen menestykseen. Malta on tupannut aina menestymään raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänestyksessä. Saarivaltiolla ei ole naapurimaita eikä Maltalla ole minkäänlaista diasporaa. Esimerkiksi viimeksi Maltan ollessa finaalissa 2016 maan viisu Walk on water oli raatiäänestyksessä neljäs mutta yleisöltä tuli vain 16 pistettä.

2. ALBANIA: Jonida Maliqi – Ktheju tokës

Itsensä Euroviisujen ylijumalaksi nostanut ruotsalainen Christer Björkman on jälleen ängennyt mukaan viisujen tuotantotiimiin ja hän on laatinut jo neljättä kertaa peräkkäin esiintymisjärjestyksen. Esiintymisnumerolta 2 ei ole koskaan voitettu ja usein pahamaineiselle esiintymisnumerolle on uhrattu jokin tuotannon mielestä "vääränlainen" viisu – useimmiten Itä-Euroopasta. Onneksi Albanialla tuppaa olemaan taipumus saavuttaa yleisöäänestyksestä 40–50 pistettä, joten niiden turvin vältettäneen jumbosijat.

3. TŠEKKI: Lake Malawi – Friend of a friend

Mukavaa, että Tšekki on alkanut pärjätä siinä missä muutkin maat. Viimevuotisen kutossijan kaltaiseen menestykseen tuskin tänä vuonna kuitenkaan ylletään.

4. SAKSA: S!sters – Sister

5. VENÄJÄ: Sergei Lazarev – Scream TOP 10?

Torstaina kirjoitin, että Venäjä ei voita mutta sijoittunee viiden parhaan joukkoon. Sergein esitys oli kuitenkin niin vahva, että aloin pitää voittoakin mahdollisena. Sergein upean voimakas ääni pääsee tässä kappaleessa paljon paremmin oikeuksiinsa kuin hänen edellisessä viisussaan. Sitten Björkman halusi varmistaa, ettei viisufanien tarvitse seuraavana vuonna matkustaa homovastaiseen Venäjään, ja laittoi Venäjän esiintymään näin aikaisin. Pysyttelen siis aikaisemmassa kannassa: TOP 5 -sijoitus, mutta tuskin voittaa.

6. TANSKA: Leonora – Love is forever

Kiva, että Tanska pärjäsi semifinaalissa. Nyt finaalissa kisa lienee aivan liian kova.

7. SAN MARINO: Serhat – Say na na na

Serhat todella riemastutti yltämällä finaaliin karaoketasoisella epävireisellä laulusuorituksella. San Marinon paras sijoitus on tähän mennessä finaalin 24. Se voitaneen ylittää mutta tuskinpa kovinkaan monella pykälällä.

8. POHJOIS-MAKEDONIA: Tamara Todevska – Proud

Aivan mahtavaa, että makedonialainen viisuedustaja kilpailee finaalissa ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Maan paras sijoitus on 12. Ennätystä tuskin kuitenkaan rikottaneen?

9. RUOTSI: John Lundvik – Too late for love TOP 10?

Mutta mikäs maa voittikaan viimeksi, kun kilpailu järjestettiin Israelissa? Ruotsi on pelottavan hyvä tänäkin vuonna. Ruotsi muistuttaa kovasti viime vuoden Itävaltaa, joka voitti raatiäänestyksen 271 pisteellä. Ruotsia on luonnehdittu vielä Itävaltaa huomattavasti laadukkaammaksi, joten Ruotsin pelätään voittavan tänä vuonna raatiäänestyksen jollain 400 pisteellä, minkä jälkeen kenellekään muulla ei olisi mitään mahdollisuutta. Vaikka Ruotsi on vuoden parhaimmistoa, olisi kieltämättä antikliimaksi jos Ruotsi TAAS voittaisi. Ei kuitenkaan mielestäni yllä aivan Abba/Herreys/Carola/Loreen -tasolle. Mutta Ruotsi saa kernaasti sijoittua toiseksi.

10. SLOVENIA: Zala Kralj & Gašper Šantl – Sebi

Krista Siegfridsin harmiksi Euroviisuissa kuullaan nykyään muutakin kuin ding dong -hömppää ja ruotsalaista muovia. Slovenialaisen hipsteriduon intensiivinen ja pelkistetty esitys kilpailee omassa sarjassaan ja saattaa olla vuoden musta hevonen.

11. KYPROS: Tamta – Replay

Tiistain semifinaalia pidettiin torstain semifinaalia heikompana. Sen vuoksi monelle tiistain semifinalistille voi olla luvassa kylmää kyytiä. Viimevuotisen kakkossijan kaltainen menestys jää Kyprokselle kaukaiseksi haaveeksi.

12. ALANKOMAAT: Duncan Laurence – Arcade TOP 10?

Vuoden suurin ennakkosuosikki on niin laadukkaasti tuotettu, että sen uskoisi kelpaavan mukisematta raadeille. Kysymys kuuluukin, onnistuuko Duncan pysäyttämään tältä esiintymisnumerolta koko Euroopan ja hiljentämään meluisat kisakatsomot. Salvador Sobral kykeni siihen kaksi vuotta sitten esiintymisnumerolta 11.

13. KREIKKA: Katerine Duska – Better love

Ks. Kypros

14. ISRAEL: Kobi Marimi – Home

15. NORJA: KEiiNO – Spirit in the sky

Sittenkin suomalaisväriä finaalissa! KEiiNOn revontulihumpan tuottajana on nimittäin Arttu Wiskarinkin takapiruna ansioitunut Henrik Tala.

16. ISO-BRITANNIA: Michael Rice – Bigger than us

17. ISLANTI: Hatari – Hatrið mun sigra TOP 10?

Islannin on otaksuttu tekevän "lordit". Ainakin esiintymisnumero on lupaava: Lordi esiintyi viisufinaalissa numerolla 17. Todella mielenkiintoista nähdä raati- ja yleisöäänestyksen eroavaisuudet Islannin suhteen. Btw. Islannin paras sijoitus on toinen, jonka se on saavuttanut vuosina 1999 ja 2009. Kuinka käy 2019? Jätetään nyt kertomatta, että vuonna 1989 Islanti jäi nollille. Suomen yleisöäänestyksen 12 pistettä saattaisi mennä tänä iltana Islannille. Ainakin ehkä mieluummin kuin iänikuiselle Virolle...

18. VIRO: Victor Crone – Storm

19. VALKO-VENÄJÄ: ZENA – Like it

Virosta ja Valko-Venäjästä voisi sanoa täsmälleen sanat kuin Kreikasta ja Kyproksesta.

20. AZERBAIDŽAN: Chingiz – Truth TOP 10?

Tästä alkaa kieltämättä todella kova ennakkosuosikkien putki. Monta potentiaalista TOP 10 -ehdokasta peräkkäin. Mahtavatko kaikki sijoittua kärkeen vai syövätkö toistensa tehoa?

21. RANSKA: Bilal Hassani – Roi

22. ITALIA: Mahmood – Soldi TOP 10?

23. SERBIA: Nevena Božović – Kruna

Serbia tuskin kiilaa kärkikymmenikköön vaikka onkin illan viimeinen balladi, joilla on taipumus pärjätä hyvin. Serbia tuppaa kuitenkin aina sijoittumaan yleisöäänestyksessä vähintään puolivälin tienoille.

24. SVEITSI: Luca Hänni – She got me TOP 10?

Voittaja? Ei lainkaan mahdotonta, mutta ehkä vedonlyönnin povaama neljäs sija kuulostaa uskottavammalta. Luca Hänni on tähti saksankielisessä Euroopassa ja viisustansa voi tulla hitti kesäksi.

25. AUSTRALIA: Kate Miller-Heidke – Zero gravity TOP 10?

Todella mielenkiintoista nähdä kuinka näin erikoinen viisu voi pärjätä. Australia on noussut vedonlyönnin kärkisijoille kumouksellisen esityksen myötä. Esiintymisnumeroa on pidetty erinomaisena, mutta vähän epäilen, että muut ympärillä esiintyvät ennakkosuosikit voivat viedä Australialta liike-energiaa? Entäs jos Australia voittaa? Mikä maa isännöisi Euroviisuja ensi vuonna? Australiahan kilpailee EBU:n erikoisluvalla sillä ehdolla, että maan voittaessa seuraavan vuoden kilpailut järjestetään Euroopassa.

26. ESPANJA: Miki – La Venda

Minkäköhän ihmeen takia kaksi iloista bailuviisua Sveitsi ja Espanja on laitettu esiintymään näin lähekkäin?

Omat viisupisteeni tälle illalle

12 p. ALANKOMAAT: Duncan Laurence – Arcade
10 p. ITALIA: Mahmood – Soldi
8 p. SVEITSI: Luca Hänni – She got me
7 p. VENÄJÄ: Sergei Lazarev – Scream
6 p. RUOTSI: John Lundvik – Too late for love
5 p. ISLANTI: Hatari – Hatrið mun sigra
4 p. AZERBAIDŽAN: Chingiz – Truth
3 p. RANSKA: Bilal Hassani – Roi
2 p. TŠEKKI: Lake Malawi – Friend of a friend
1 p. ALBANIA: Jonida Maliqi – Ktheju tokës

Muita hyviä arvioita

Viisukuppila: Viekö ennakkosuosikki Alankomaat illan jännitysnäytelmän? Katso Viisukuppilan veikkaus illan voittajasta!
Tobson in Euroland: ESC 2019: Tobson's Final Say
David i Tel Aviv: Betygen på Sveriges värsta konkurrenter

Euroviisut 2019: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset

Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 64. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksellä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja).

Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen. Esimerkiksi tiistain semifinaalissa olin etukäteen veikannut Belgiaa todennäköiseksi finalistiksi, mutta esitys olikin niin hapuileva, epävarma ja epävireinen, ettei finaaliin ollut ymmärrettävästi mitään asiaa.

Toisessa semifinaalissa kilpailee 18 ehdokasta, joista kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin. Toista semifinaalia on yleisesti pidetty korkeatasoisempana kuin ensimmäistä – ainakin tänään lauteille pääsee muutama suuri ennakkosuosikki.

1. ARMENIA: Srbuk – Walking out

Jokaiseen viisuvuoteen kuuluu vähintään yksi asennemuija. Tänä vuonna sellainen tulee Armeniasta.

Armenia kilpailee samassa sarjassa kuin esimerkiksi Kypros ja Kreikka ensimmäisessä semifinaalissa. Tyypillinen perusonnistunut nykyaikaisen musiikkiteollisuuden tuotos. Uskoisin, että Armenialla on hyvät saumat sijoittua tänään kymmenen paremmalle puolelle.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

2. IRLANTI: Sarah McTernan – 22

Irlannin iloinen naispoprock ei ole sanoitukseltaan suinkaan niin poliittisesti epäkorrekti kuin viisuvuoden yleisin väärinkuuleminen on antanut ymmärtää. Laulun avainsäkeessä tosiaan lauletaan "number twenty-two" eikä now I'm tranny too.

Tällaiselle reippaalle musiikkityylille voisi olla enemmänkin kysyntää Euroviisuissa. Mutta kun tämä kyseinen biisi on aivan luokattoman huono. Siis suorastaan ala-arvoinen. Ja ilmeisesti esitys pirtelöbaareineen on yhtä halpa kuin itse kappalekin.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

3. MOLDOVA: Anna Odobescu – Stay

Moldovan viiltävä erobiisi on kuin oppikirjaesimerkki voimaballadista. Useampikin musiikkiautisti on luonnehtinut laulussa olevan täsmälleen oikeat soinnut. Esitystä värittää hiekkataitelija Ksenija Simonova – ihan kiva, mutta kun Ukraina hyödynsi häntä viisuesityksessään jo vuonna 2011.

Jos Moldovan viisu olisi kouluaine, niin 9. luokan äidinkielenopettajani antaisi sille varmasti kympin. On niin siistiä käsialaa, marginaalit millilleen paikoillaan ja kappalejaotkin tehty virheettömästi. Mutta sisältö kaipaisi sielua ja sydäntä – ja edes ripauksen omaperäisyyttä. Ja mitä järkeä käyttää uudestaan Ksenija Simonovaa, kun täsmälleen samaan kikkaan tukeuduttiin jo kahdeksan vuotta sitten? No, ehkä Moldovassa ajatellaan kierrätyksen kannattavan ja käytetyn idean olevan parempi kuin pussillinen uusia: pärjäsihän maata edustanut Epic Sax Guykin uudella tulemisellaan (2017) erinomaisesti, vaikka kuumimmasta meemihittiydestä (2010) olikin jo kulunut aikaa. Moldova voi ihan hyvin mennä finaaliin. Anna laulaa hienosti ja etenkin raadit voivat arvostaa virheettömästi laadittua balladia. Yhtä lailla Moldova voi karsiutua. Tässä semifinaalissa on kilpailua voimakkaiden naisballadien kesken, ja pidemmän korren saattanee vetää esimerkiksi Pohjois-Makedonia, jolla on toiseksi viimeisenä esityksenä selvästi parempi esiintymisnumero.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

4. SVEITSI: Luca Hänni – She got me

KESÄHITTIVAROITUS! Saksalainen Idols-tähti pistää kunnon dirty dancingit päälle.

Tällaista lattarivaikutteista tanssipoppia on kuultu Euroviisuissa hämmästyttävän vähän. Ehkäpä sen vuoksi Sveitsi on ollut vuoden suurimpia ennakkosuosikkeja. Sveitsi oli pitkään vedonlyönnissä toisena, kunnes harjoitukset Tel Avivissa alkoivat ja Sveitsi romahti ennakkoveikkauksissa noin kymmenennen sijan tienoille – tai ilmaistaanko kohteliaammin: muut maat onnistuivat kampeamaan Sveitsin edelle. Sveitsi on pärjännyt viisuissa vielä surkeammin kuin Suomi – edellisestä finaalipaikasta on jo viisi vuotta – ja maa ei saa viisuäänestyksissä pistettäkään ilmaiseksi. Jos esitys ei vakuuta, pahimmassa skenaariossa Sveitsistä voi tulla vuoden yllätysputoaja.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI; tosin potentiaalinen yllätysputoaja
Arvioni: 4 / 5

5. LATVIA: Carousel – That night

Tiistain semifinaalissa esiintymisnumerolla viisi esiintyi indieduo Sloveniasta. Torstain semifinaalissa esiintymisnumerolla viisi esiintyy indiepopbändi Latviasta.

Latvia ei tänä vuonna brassaile vaan himmailee omassa sarjassaan ihan sympaattisella hyminällä, jossa on huomattavasti enemmän luomua kuin keskivertoviisussa. Yleisissä arvioissa tällaista genreä haukutaan hissimusiikiksi, mutta uskoisin kuitenkin olevan yleisöä, joka mielellään matkustaisi sellaisessa hississä vähän pidemmänkin matkan. Yritys hyvä kymmenen, mutta Latvia tuskin onnistuu Slovenian tavoin pääsemään finaaliin.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

6. ROMANIA: Ester Peony – On a Sunday

Romania karsiutui viime vuonna viisufinaalista ensimmäistä kertaa. Kokeeko jazzlaulajattaren astetta haastavampi popballadi saman kohtalon? Ester Peonyn voitto Romanian karsinnoissa tuli aivan puun takaa, sillä suurin ennakkosuosikki joutui epäsuosioon kannatettuaan paikallista "aito avioliitto" -aloitetta.

Viime vuonna Romania tosiaan jäi rannalle finaalista sijoittuen semifinaalissa häpeällisen huonolle 11. sijalle ja häviten finaalipaikan ainoastaan neljällä pisteellä. Romanian viimevuotisen Goodbye-viisun ongelma taisi olla, että se oli kaikista ansioistaan huolimatta hivenen liian vaikea euroviisukontekstissa. Ei avautunut suurelle yleisölle ensimmäisellä kuuntelukerralla. Ja ikävä kyllä, Romanian tämänvuotisessa viisussa on vähän samaa vikaa. Mutta kyseessä on Romania, viisujen kestofinalisti, ja laulajatar on ilmeisesti ammattilainen, joten finaalipaikan mahdollisuutta ei voi sulkea pois.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

7. TANSKA: Leonora – Love is forever

Taitoluistelun junioritähti laulaa pikkusievän rallatuksen monella eri kielellä. Hyväntuulisuus on tänäkin vuonna tanskalaisen euroviisun tavaramerkki.

Christoffer Strandberg ilmoittaa lauantain finaalissa Suomen raatipisteet. Miten tämä liittyy Tanskan pikkusievään viisurallatukseen? No siten, että jos Tanskan viisu osaisi puhua, se voisi luonnehtia itseään Strandbergin sketsihahmon sanoin: "Mä oon söpö". Veikkaan Tanskan erottuvan edukseen kaiken ylituotetun muovin keskellä sympaattisella ja pikkusievällä olemuksellaan. Esityskin on kuulemma veikeä ja tukee sopivalla tavalla laulun tunnelmaa. Kävisikö samoin kuin Sveitsille 2011, joka yllätti jokseenkin kaikki pääsemällä finaaliin.

Euroviisujen "kielipuoluelaisille" hyviä uutisia! Tanska on ollut heidän maalitaulunaan, koska maan viisuedustajat eivät ole laulaneet kertaakaan omalla kielellään sen jälkeen, kun kielisääntö poistettiin vuonna 1999. Nyt epäkohta on vihdoinkin korjattu! Laulussa kuullaan nimittäin peräti neljä säettä tanskaksi! Ja lyhyitä pätkiä ranskaksi ja saksaksi.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

8. RUOTSI: John Lundvik – Too late for love

Viime vuoden viisufinaalissa Ruotsi sijoittui raatiäänestyksessä toiseksi häviten ainoastaan Itävallalle. Mitä tekee Ruotsi tänä vuonna? Valitsi viisun, joka kovasti muistuttaa viime vuoden gospelvivahteista Itävaltaa.

Rakas naapurimaamme Ruotsi, tuo Euroviisujen raivostuttava kestomenestyjä, miten onnistuittekin taas! Viimeisen päälle ammattitaitoinen tuotos, joka kuulostaa kaiken euromoskan keskellä todella hyvältä ja virkistävältä. John on kaikin puolin loistava laulaja ja uskottava esiintyjä. Ruotsin aikaisempien vuosien viisuja on syytetty liiasta laskelmoinnista. Nyt ruotsalainen viisukoneisto on edennyt laskelmoinnissa jo seuraavalle tasolle, sillä tämä on onnistuttu naamioimaan vilpittömän oloiseksi. Ekstrapisteet loistavalle gospelköörille!

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

9. ITÄVALTA: PÆNDA – Limits

Sinitukkainen singer-songwriter (Itävallan Sanni?) ulisee säveltämässään balladissa tuskistaan.

Voi Itävalta! Euroviisujen ikuinen altavastaaja, joka on viime vuosina päässyt menestyksen makuun. Mitä menittekään tekemään? Intuitioni kehottaa luokittelemaan varmaksi karsiutujaksi, mutta mitä jos olenkin vain vanha pieru, joka on pudonnut nykymusiikin kelkasta, ja tällainen vaikerrus onkin nyt tosi modernia ja kuuminta hottia. Ei kai?

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

10. KROATIA: Roko – The dream

Balkanballadien kiintiön täyttää tässä semifinaalissa Kroatia melodisella ja voimakkaalla iskelmällä, joka olisi voinut edustaa Kroatiaa jo 20 vuotta sitten, kun Euroviisut edellisen kerran järjestettiin Israelissa. 19-vuotias Roko ei ollut silloin vielä syntynytkään.

Rokolla on vahva ääni ja hän tulkitsee nuoresta iästään huolimatta uljaasti dramaattisen iskelmäballadinsa. Vanhan liiton viisufanit kiittävät. Ikävä kyllä laulusta suurin osa esitetään englanniksi – kroaatinkielinen osuus parantaa lopputulosta huomattavasti – ja koko touhu pilataan typerällä esityksellä, kun solisti saa kannettavakseen valtavat enkelin siivet. Ottaako kukaan enää biisiä tosissaan, jos esitys sabotoidaan hämmentävillä karnevalistisilla keinoilla. Kroatia on silti 50/50-tapaus. Voi olla, että tällaisten vanhanaikaisten melodisten sävellysten aika on jo ohi, mutta näillekin voi olla kysyntää viisuyleisön keskuudessa. Muistelkaapa miten kävi Puolalle 2016. Kaikki tuomitsivat vanhanaikaiseksi ja toivottomasti tapaukseksi – ja kas kummaa, se olikin finaalissa yleisöäänestyksen kolmas.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

11. MALTA: Michela – Chameleon

Maltalle povataan pitkästä aikaa menestystä virkistävällä nuorekkaalla popilla, jonka esittää 17-vuotias X Factor -voittaja. Soundimaailma tiukasti tässä päivässä. Lauluntekijätiimissä useampia viisukonkareita.

Kieltämättä Malta piristää tässä vaiheessa viisukavalkadia ja ilmeisesti esityskin on visuaalisesti innovatiivisuudessaan raikas. Menevä ja värikäs, kuten laulussa itsekin sanotaan. Ehkä tänä vuonna Malta tosiaan menee heittämällä finaaliin, kuten niin monet tahot ennustavat.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

12. LIETTUA: Jurij Veklenko – Run with the lions

Kameleontista leijoniin. Viisuvuosi 2019 on pullollaan lauluja, jotka kuunteluhetkellä kuulostavat ihan kivoilta mutta joista ei jää yh-tään mitään mieleen. Liettua on suorastaan malliesimerkki.

En keksi vuoden anonyymeimmästä kappaleesta oikein mitään kirjoitettavaa. Varoitan vain, että Liettua on tupannut viime vuosina saavuttamaan yllättävän korkeita yleisöäänestyspisteitä, ja Liettuan vakioäänestäjistä Latvia, Iso-Britannia, Irlanti ja Norja äänestävät tässä semifinaalissa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

13. VENÄJÄ: Sergei Lazarev – Scream

Venäjä on taas back in business ja ampuu kovilla panoksilla. Venäläinen supertähti Sergei Lazarev miltei voitti viisut kolme vuotta sitten ja hän janoaa revanssia voimakkaalla balladilla, jonka säestyksestä vastaa aito sinfoniaorkesteri.

Sergei Lazarev oli vuoden 2016 Euroviisuissa ylivoimainen ennakkosuosikki You are the only one -esityksellään, joka oli melkoista visuaalista ilotulitusta. Venäjä voitti yleisöäänestyksen mutta sijoittui raatiäänestyksessä vasta viidenneksi. Länsieurooppalaiset musiikin asiantuntijat haukkuivat sävellyksen aikansa eläneeksi euroteknoksi. Nyt on opittu "virheistä" ja tuotettu viimeisen päälle korkeatasoinen slovari, jonka uskotaan kutkuttavan raatien makuhermoja enemmän. Visuaalisuuteen on satsattu tälläkin kertaa, vaikka nyt ei kikkailla läheskään niin paljon kuin kolme vuotta sitten. Venäjä tuskin voittaa, mutta TOP 5 -sijoitus finaalissa lienee melko varma. Tosin, hävisihän Venäjän Dima Bilan viisuvoiton loistavalla biisillä ja sitten hän saapui takaisin paskalla – ja onnistui voittamaan. Mutta Sergei ei ole paska – tälläkään kertaa.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

14. ALBANIA: Jonida Maliqi – Ktheju tokës

Albanian koskettava etnoballadi on omistettu albanialaisille siirtolaisille, jotka ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa. Laulussa viitataan muun muassa Kosovon sodan traagisiin tapahtumiin.

Ensimmäisessä semifinaalissa ilahduttavan monet luottivat omaan kieleensä. Toisessa semifinaalissa Albania on ainoa, joka laulaa kilpailukappaleensa kokonaan omalla kielellä. Sen vuoksi Albania kilpailee omassa kategoriassaan ja veikkaisin sen erottuvan kavalkadissa edukseen. Ylipäätään tämä on harvoja kappaleita, joissa on hyödynnetty kansallisia elementtejä ja maan omaa musiikkiperinnettä. Albaniaa ei suinkaan ensimmäistä kertaa edusta huutava nainen, mutta jos Jonida on vakuuttava lavalla, Albanialla voi olla yllättävänkin hyvät saumat päästä finaaliin.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

15. NORJA: KEiiNO – Spirit in the sky

Vihdonkin euroviisuklubin pojille kohdistettu perinteinen euroviisuhumppa – vieläpä joikaamisella vahvistettuna.

Tällaista musiikkia ei kuule missään muualla kuin Euroviisuissa. Joskus sellainen kuitenkin piristää ja saattaa päästä finaaliin – pääsihän Saara Aaltokin viime vuonna.

Norjan kappaletta on väitetty Saara Aallon Monstersin plagiaatiksi ja kieltämättä kertosäkeistön alku kuulostaa tutulta. Eipä ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun Suomen vaatimattomasti menestynyttä euroviisua jäljitellään seuraavana vuonna. Sveitsin Mikadon vuodelta 1975 a-osa muistuttaa kovasti Suomen edellisen vuoden viisua Keep me warm.

Veikkaus: 50/50; kaikki floppaavan fanisuosikin ainekset ilmassa
Arvioni: 3 / 5

16. ALANKOMAAT: Duncan Laurence – Arcade

Pysäyttävän tyylikäs eroballadi on säilyttänyt ennakkosuosikin asemansa koko kevään.

Nyt on kuulkaas Euroviisuihin eksynyt poikkeuksellisen laadukas biisi! Kylmät väreet on taattu joka kerta, kun kertosäkeistö alkaa. Lavalla ainoastaan Duncan pianon ääressä ja ilmeisesti kundi laulaa livenä virheettömästi. Duncanilla on kaikki mahdollisuudet hiljentää meluisat kisakatsomot kolmeksi minuutiksi. Ja vaikka kävisikin niin, ettei Alankomaat taistelisikaan lauantaina voitosta, niin kyllähän tämä nyt hyvänen aika tänä iltana sijoittuu kymmenen parhaan joukkoon.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

17. POHJOIS-MAKEDONIA: Tamara Todevska – Proud

Hyvästi Former Yugoslav Republic of Macedonia ja typerät kiistat kreikkalaisten kiihkomielisten toimittajien kanssa. Makedonian ensimmäinen viisu Pohjois-Makedoniana on viisukonkarin väkevästi tulkitsema sielukas feministinen balladi, joka julkaistiin sopivasti naistenpäivänä.

Tamara on lahjakas laulaja ja hänen voimaannuttava tulkintansa kumpuaa sielunsa syvimmistä sopukoista. Mahtaako kuitenkaan riittää finaaliin? Paatosta on mutta välittyykö tunne katsojalle? Tuntuuko miltään Alankomaiden jälkeen? Miksi hemmetissä muuten Alankomaiden ja Pohjois-Makedonian verevät balladit on ylipäätään laitettu esiintymään peräkkäin?!? Maalle kuitenkin soisi enemmän kuin mielellään finaalipaikan. Tällä vuosikymmenellä makedonialaista viisua on kuultu viisufinaalissa vain yhden ainoan kerran – vuonna 2012.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

18. AZERBAIDŽAN: Chingiz – Truth

40 vuotta sitten euroviisulavalla Israelissa kilpaili Dschingis Khan viisukonkari Ralph Siegelin ajanmukaisella sävellyksellä. Tällä kertaa mukana on raamikas Chingiz, joka vetäisee bulgarialaisen viisukonkarin Borislav Milanovin varman päälle tuottaman modernin viisun. Milanovilla on plakkarissaan viisuista jo kakkossija (2017), kolmossija (2018) ja nelossija (2016).

Viime vuonna Azerbaidžan karsiutui finaalista ensimmäistä kertaa sijoittumalla häpeällisen huonolle 11. sijalle. Nyt ei liene vaaraa, että viisufinaali käytäisiin ilman Azerbaidžania. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen Azerbaidžan nousi vedonlyönnissä kymmenen parhaan joukkoon. Esitys kuulostaa Viisukuppilan harjoitusraportin mukaan todella mielenkiintoiselta: "Semifinaali päätetään robottiavusteisella sydämen skannauksella ja Chingiz irtautuu myös esityksessään virtuaalisesti ruumiistaan." Biisin nimi "truth" mainitaan kaksi kertaa, sen sijaan "shut up" kuullaan 22 kertaa.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

Veikkaus: illan finalistit ja karsiutujat

Ennen illan esitysten näkemistä veikkaisin semifinaalin finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

RUOTSI
VENÄJÄ
AZERBAIDŽAN
ALANKOMAAT
SVEITSI
MALTA
ARMENIA
ALBANIA
TANSKA
POHJOIS-MAKEDONIA
---
NORJA
ROMANIA
KROATIA
MOLDOVA
LIETTUA
ITÄVALTA
LATVIA
IRLANTI

Oma suosikkilistani

5 / 5
-
4,5 / 5
-
4 / 5
ALANKOMAAT: Duncan Laurence – Arcade
SVEITSI: Luca Hänni – She got me
VENÄJÄ: Sergei Lazarev – Scream
RUOTSI: John Lundvik – Too late for love
3,5 / 5
AZERBAIDŽAN: Chingiz – Truth
ALBANIA: Jonida Maliqi – Ktheju tokës
3 / 5
KROATIA: Roko – The dream
MALTA: Michela – Chameleon
ARMENIA: Srbuk – Walking out
TANSKA: Leonora – Love is forever
NORJA: KEiiNO – Spirit in the sky
2,5 / 5
LATVIA: Carousel – That night
POHJOIS-MAKEDONIA: Tamara Todevska – Proud
MOLDOVA: Anna Odobescu – Stay
2 / 5
ROMANIA: Ester Peony – On a Sunday
LIETTUA: Jurij Veklenko – Run with the lions
1,5 / 5
-
1 / 5
ITÄVALTA: PÆNDA – Limits
IRLANTI: Sarah McTernan – 22

Muita hyviä arvioita

Viisukuppila: Veikkaus toisen semifinaalin läpimenijöistä
David i Tel Aviv: Betyg på bidragen i semifinal II
Tobson in Euroland: ESC 2019, semi 2: Tobson takes a guess

Muokkaus klo 21.10: Lisätty linkki Tobson in Euroland -blogin postaukseen.

Euroviisut 2019: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset

Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 64. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksellä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.

17 kilpailijaa. Kymmenelle on tilaa finaalissa, seitsemän esiintyjän viisureissu päättyy tänään. Viisuvuosikerran satoa on luonnehdittu latteaksi ja tylsäksi, enkä valitettavasti voi olla eri mieltä – siitäkään huolimatta, että tässä ykkössemissä varsinkin jälkipuoliskolla nähdään jos monenmoista hämmentävää viritelmää.

1. KYPROS: Tamta – Replay

Kypros sijoittui viime vuonna toiseksi Fuegolla. Nyt tietokoneella on pyritty laatimaan mahdollisimman samankaltainen biisi, jonka esittää yksi kreikankielisen musiikkialueen menestyneimpiä popidoleita.

Kyproksen Replay on kuin prototyyppi 2010-luvun euroviisuista. Moderneista pop-hitin aineksista koottu kokonaisuus, joka kelpaisi saumattomasti viisujen jälkeen radioiden soittolistoille. Viisumenestyksen maksimoimiseksi esitystä on kutsuttu suunnittelemaan ruotsalainen ammattikoreografi Sacha Jean-Baptiste.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

2. MONTENEGRO: D mol – Heaven

Kuusi millenniumin molemmin puolin syntynyttä nuorukaista tutustuivat toisiinsa musiikkikoulussa ja veisaavat nyt yhdessä hurmoshenkistä veisua.

Montenegro lienee tämän semifinaalin toivottomin tapaus. Edes väliosassa kuultava etninen instrumentti ei onnistu pelastamaan kokonaisvaikutelmaa, joka on kieltämättä kotikutoinen ja nolo. Onneksi naapurimaa-Serbia äänestää tässä semifinaalissa, niin edes jokunen määrä pisteitä on luvassa.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 1,5 / 5

3. SUOMI: Darude feat. Sebastian Rejman – Look away

Suomalainen trancelegenda ja hänen hyvännäköinen kaverinsa potevat jankkaavassa EDM:ssä maailmantuskaa ja kannustavat torjumaan ilmastonmuutosta.

Harmittaa suunnattomasti kaikki se kohtuuton kura, mitä tämä Suomen 53. viisuedustuskerta on saanut niskaansa. Look away ei ole lähimainkaan heikoin edustaja Suomen surullisessa viisuhistoriassa. Tänä vuonna suomalaiset ovat vihdoinkin ymmärtäneet visuaalisuuden merkityksen, vaikka esitystä onkin hieman modifioitu UMK:n jälkeen. Viimeisimmät harjoitukset ovat menneet kuulemma moitteettomasti ja Suomi on jonkin verran noussut vedonlyönnin häntäpäässä. Silti karsintaraja saattaa olla liian korkealla. Isot pisteet kuitenkin Darudelle ja Sebulle oikeanlaisesta terveestä ja myönteisestä asenteesta viisuprojektia kohtaan. Suomalaistenkin olisi syytä ymmärtää, että Euroviisuissa on kyse muustakin kuin hampaat irvessä kilpailemisesta.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

4. PUOLA: Tulia – Pali się

Kvartetti tuli tunnetuksi, kun se huutolauloi itäeurooppalaisittain Depeche Modea. Euroviisuja varten piti tehdä uusi kappale.

Puolan etnovastine Ultra Bra -vokalisteille on esittänyt hulvattoman hauskoja covereita angloamerikkalaisista rock- ja pophiteistä neliäänisenä perinteisellä slaavilaisella laulutyylillä. Samanlaista reseptiä jatkaa viisukappaleensakin. Mutta toistuuko Eläkeläiset-ilmiö? Eläkeläisten viehätys perustui päättömiin covereihin, mutta koko idea lässähti poppoon osallistuessa Suomen viisukarsintoihin uudella sävellyksellä Hulluna humpasta. Puola on niin fifty-fifty-tapaus kuin olla voi. Voi mennä suurelta yleisöltä täysin yli ymmärryksen tai sitten saa pistevyöryn Itä-Euroopasta ja on länsieurooppalaistenkin mielestä virkistävä kuriositeetti.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

5. SLOVENIA: Zala Kralj & Gašper Šantl – Sebi

Slovenialaisen hipsteriduon indiehuohotuksesta on tullut ehkä hieman yllättäenkin viisufanien suursuosikki.

Slovenia on viisuvuosikerran antieuroviisu. Tässä ei ole lähdetty tavoittelemaan kaupallista menestystä eikä kosiskelemaan suurta yleisöä. Pelkistetty ja intensiivinen esitys voi erottua edukseen tai sitten katsoja voi kokea jäävänsä täysin ulkopuoliseksi duon esiintyessä toisilleen. Esittäjät eivät ole arvioiden mukaan erityisen karismaattisia, mutta eipä vaisu esitys estänyt esimerkiksi Belgian City lights -viisun erinomaista menestystä kaksi vuotta sitten.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

6. TŠEKKI: Lake Malawi – Friend of a friend

Viime vuonna menestyksen makuun päässyt Tšekki yrittää hurmata jälleen nuorekkaalla popilla. Biisin kertojahahmo muistelee 13-vuotiaana tapaamaansa kiehtovaa tyttöä, josta hänellä ei ole mitään hajua ken hän on, koska hän oli jonkun kaverin kaverin kaverin kaveri...

Jos ymmärrän dramaturgiasta yhtään mitään, veikkaisin kilpailun lähtevän kunnolla käyntiin vasta tästä. Jos tšekkiläinen bändi saa luotua live-esityksessään yhtään samanlaista letkeää tunnelmaa kuin nuorisoa kosiskelevalla Instagram-tyylisellä musiikkivideollaan, finaalipaikalle ei pitäisi olla mitään estettä. Leikkisä biisi on toki hivenen ärsyttävä, mutta siinä onkin sen koukku.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

7. UNKARI: Joci Pápai – Az én apám

Romanitaustainen Joci Pápai sijoittui kaksi vuotta sitten kahdeksanneksi vaikuttavalla ja aidosti koskettavalla Origolla. Tällä kertaa hän laulaa koskettavasti isästään.

Unkari on päässyt 2010-luvulla joka kerta finaaliin. Finaaliputken jatkuminen voi tehdä tiukkaa, vaikka laulussa onkin sopivasti sellaista vilpittömyyttä ja herkkyyttä, mitä nykyaikainen viisuteollisuus kaipaisi lisää.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

8. VALKO-VENÄJÄ: ZENA – Like it

ZENA on syntynyt vuonna 2002. Myös hänen britneypop-viisunsa kuulostaa vuodelta 2002.

Valko-Venäjän hömpötys kuulostaa väistämättä vanhanaikaiselta ja halpahintaiselta. Toisaalta joidenkin mielestä se voisi retroudellaan erottua edukseen. Ainakaan kappaletta ei ole ylituotettu samalla tavalla kuin monia muita tämän ajan popkoneiston tuotteita, vaan se on ihan avoimesti ja rehellisesti muovia. Valko-Venäjä on yllättänyt ennenkin, esimerkiksi vuonna 2013 Solayoh pääsi finaaliin, vaikka se(kin) oli melkoinen humpute.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

9. SERBIA: Nevena Božović – Kruna

Balkanballadien kulta-aika on selvästi päättynyt, mutta ehkäpä Serbian hivenen geneerinen balladi onnistuu täyttämään balkanfiilien tarpeet, vaikka osa lauletaankin englanniksi.

Serbia on tippunut tavallisten kuolevaisten joukkoon, koska maa on karsiutunut finaalista peräti kolme kertaa. Mutta maa on sijoittunut viisuissa huonoimmillaan semifinaalin 11. sijalle. Karsiutumiset ovat siis olleet erittäin täpäriä. Yksi Serbian finaalista karsiutuneista on ollut Moje 3 -poppoon viisu vuodelta 2013. Nyt trion jäsen Nevena Božović tekee paluun viisulavalle soolona. Balladia on haukuttu kaikin puolin geneeriseksi ja tunteita herättämättömäksi – mitä se kieltämättä onkin – mutta Nevena laulaa antaumuksella ja virheettömästi. Raadit tykännevät ja Serbia saa yleisöpisteissä aina vähintään kohtuullisen potin. Hmm... tosin nyt kun katson karttaa ja osallistujalistaa, niin näköjään moni Serbian vakiäänestäjä äänestääkin vasta torstain semifinaalissa (Kroatia, Sveitsi, Itävalta). Pitäisiköhän sittenkin laskea Serbia 50/50-kategoriaan...

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

10. BELGIA: Eliot – Wake up

Belgian ranskankielinen yleisradio on päässyt menestyksen makuun nuorten lahjakkaiden tulevaisuuden lupausten ajanmukaisilla popeilla (4. sija 2015 ja 2017). Samanlaisella linjalla jatketaan tänäkin vuonna.

Belgia, jos mikä, on perusvarma nykyaikaisen popteollisuuden tyylinäyte, suorituksena suorastaan virheetön. Musiikin ammattilaisista koostuvat raadit ejakuloivat tämän kuullessaan – niin oikeaoppisesti tuotettu se on. 18-vuotias Voice-tähti Eliot saanee tänä iltana paljon uusia fanityttöjä ympäri Eurooppaa, ja muutenkin laulussa on kiehtovan hypnoottinen tunnelma.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

11. GEORGIA: Oto Nemsadze – Keep on going

Ensimmäisen semifinaalin jälkipuolisko uhkaa muuttua melkoiseksi friikkisirkukseksi. Siitä saadaan ehkäpä jo pientä esimakua tässä Georgian viisussa, jossa mieslauma örisee jylhästi taistelulaulua.

Georgian viisu on kokonaan georgiankielinen ja oikeasti sen nimi on Sul tsin iare, mutta viisuja varten se on nimetty Keep on going. Loogista kuin Kari Kuivalaisen Never the end aikoinaan vuonna 1986. Jylhässä kappaleessa on voimaa ja tunnetta. Esitys kilpailee visuaalisesti samassa sarjassa Suomen kanssa – ja ikävä kyllä taitaa vetää pidemmän korren. Monet ovat oppineet pitämään Georgiasta, mutta vasta useammalla kuuntelukerralla. Mahtaako aueta suurille massoille ensikuulemalta? Vai onkohan se Georgia, joka vie liike-energian Serbialta?

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA; tosin potentiaalinen yllätysfinalisti
Arvioni: 2,5 / 5

12. AUSTRALIA: Kate Miller-Heidke – Zero gravity

Ei viisuvuotta ilman oopperaviisua. Australian performanssi ei ole sieltä tavallisimmasta päästä. Solisti Kate ja hänen miehensä tekivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta hämmästyttävän teoksen, jossa yhdistyy Björk/Kate Bush -tyylinen taidepop Yön kuningattaren aariaan.

Australia on todella kummallinen, mutta ilmeisesti esitys on vaikuttava ja solisti-Katesta huokuu kaiken huojumisen ohella täysammattilaisuus. Televisiokatsojat hämmästelevät silmät suurina, mitä siellä lähetyksessä tapahtuu (ja Katen mekon alla, kun yhtäkkiä alkaa orgastisen kuuloinen oopperalaulu). Kokonaisuus on aivan liian outo, jotta sille voi povata automaattisesti finaalipaikkaa, mutta ainakaan tätä ei unohdeta heti esityksen päätyttyä. Tämän vuoden Cezar?

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

13. ISLANTI: Hatari – Hatrið mun sigra

Islanti vastaa yhdestä vuoden suurimmista puheenaiheista. Hurjan indsturialryhmän viisussa yhdistetään Rammstein-karjuntaa ja sinfonista syntsapoppia. Esityksessä sadomasokismikuvastoa ja runsaasti pyroja.

Islannissa kerättiin viime toukokuussa adressia, jossa vaadittiin boikotoimaan Euroviisuja, mikäli tapahtuma järjestetään Israelissa. Adressiin kertyi miltei 30 000 nimeä, mikä on huikea saavutus suhteutettuna Islannin asukaslukuun. Lopulta Islanti – kuten mikään muukaan maa – ei vetäytynyt viisuista Israelin vuoksi, mutta Islantia edustava yhtye Hatari ilmoitti pyrkivänsä viisuihin vain protestoidakseen Israelia. Yhtyeen ideologiaan kuuluu olennaisesti myös nykyaikaisen neoliberalismin ja äärioikeiston nousemisen vastustaminen. Islannin raju viisuesitys on kokonaisvaltainen taideteos, joka jakaa jyrkästi mielipiteitä puolesta ja vastaan. Islanti kilpailee tänä vuonna aivan omassa sarjassaan. Mikäli joku maa tekee tänä vuonna "lordit", se on Islanti. Suomen yleisöäänestyksen 12 pistettä voisi mennä tänä vuonna Islannille – ainakin mieluummin kuin sille iänikuiselle Virolle...

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

14. VIRO: Victor Crone – Storm

Välillä jotain todella tavallista. Ruotsalainen laulaja vetäisee tyylipuhtaan Avicii-popin.

Viron viisu on professionaalinen, ja ruotsalainen Victor on karismaattinen kaiffari. Viisunsa on todella yllätyksetön ja särmätön. Maailmassa ei olisi mikään muuttunut, jos tätä kappaletta ei olisi koskaan tehty. Mutta. Kaiken friikkisirkuksen keskellä Viro voi kuulostaa paljon paremmalta kuin oikeastaan onkaan. Konservatiivisemmille viisukatsojille – joille esimerkiksi Australia ja Islanti ovat aivan liikaa – Viro lienee kuin virkistävä keidas keskellä haastavaa autiomaata: "Vihdoinkin jotain normaalia."

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

15. PORTUGALI: Conan Osiris – Telemóveis

Ja takaisin friikkishow'n pariin. Euroviisuissa on laulettu jo puhelimesta (Telefon, telefon, Saksan liittotasavalta 1957) ja sähkeistä (Telegram, Saksan liittotasavalta 1977). Nyt Portugali laulaa kännyköistä. Jo valmiiksi erikoista laulua värittää viisuhistorian hämmentävin avantgarde-esitys.

Portugali on ollut aina oman tiensä kulkija, kuten viime vuonna kirjoitin maan viisuhistoriaa käsittelevässä artikkelissa. Omaperäinen linja jatkuu tänä vuonna. Tämän kuvailemiseen eivät sanat riitä. Tämä pitää kokea. Nauraako Eurooppa portugalilaisille vai portugalilaisten kanssa? Kaiken järjen mukaan Portugalin pitäisi karsiutua, mutta kaikenlaiset älyttömät pelleilynumerot ovat ennenkin yllättäneet. Ehkä se tämän vuoden Cezar onkin tässä?

Veikkaus: TODENÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

16. KREIKKA: Katerine Duska – Better love

Lahjakas laulaja esittää illan viimeisen menestyspopin.

Kreikan kuningatartietä ei voine estää. Katerine Duska on tämän vuoden viisudiiva, joka on saanut runsaasti ylistystä persoonallisesta ja vahvasta äänestään. Kuten Kyproksen kohdalla, Kreikankin viisu on koottu juuri sellaisista aineksista, joista 2010-luvun menestysviisut on tehty. Jälleen perusonnistunut suoritus nykyaikaiselta musiikkiteollisuudelta.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

17. SAN MARINO: Serhat – Say na na na

San Marino on usein vastannut vuoden eurovitsistä. Tänäkin vuonna ollaan oikein lystikkäällä tuulella. Jo vuonna 2016 monet hurmannut disco- Leonard Cohen pistää bileet pystyyn riemastuttavalla diskohumpalla.

40 vuotta sitten Euroviisut järjestettiin niin ikään Israelissa. Silloin Belgiaa edusti laulu Hey Nana, jota viisulähetyksen Yleisradiolle selostanut Anja-Maija Leppänen luonnehti seuraavasti: "Tämä nannananaa on niitä lauluja, jotka menevät nannaten sisään toisesta korvasta ulos ja tulevat nynnäten toisesta... menevät nannaten sisään toisesta korvasta ja tulevat nynnäten sisään toisesta korvasta... olipas tämä nyt vaikea..." Täsmälleen samat sanat sopivat tälle San Marinon nannattelulle. Mutta. Viimeiseltä esiintymisnumerolta San Marino voi pötkiä tänä iltana yllättävän pitkälle. Kaikkien eksentristen friikkiviisujen ja muuten vain latteiden ja mielikuvituksettomien tuotosten jälkeen San Marinon hyväntuulisuudelle voi olla tilaus. "Ole sankari ja sateenkaari ja laula na nana naa", kehottaa Serhat meitä kaikkia iloitsemaan. Jos esitys on onnistunut, yleisöäänten vyöry on mahdollinen. Ainakin Serhat on kokenut ja ammattitaitoinen esiintyjä, vaikka hänessä onkin melkoista camp-ukon vikaa.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

Veikkaus: illan finalistit ja karsiutujat

Veikkaaminen on haastavaa, kuten aina, mutta ei se pähkäilemällä parane.
Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

KREIKKA
KYPROS
ISLANTI
BELGIA
AUSTRALIA
TŠEKKI
SERBIA
VIRO
UNKARI
SAN MARINO
---
SLOVENIA
PUOLA
GEORGIA
PORTUGALI
SUOMI
VALKO-VENÄJÄ
MONTENEGRO

Oma suosikkilistani

Todella haastavaa asettaa näin vaisu keskinkertaisuuksien kattaus jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen, mutta yritän eritellä arvosanojen perusteella edes jonkinlaista viittellistä järjestystä. Euroviisujen voittajaa tuskin kuullaan tänä iltana, ellei sitten Islanti todella yllätä.

5 / 5
-
4,5 / 5
-
4 / 5
ISLANTI: Hatari – Hatrið mun sigra
3,5 / 5
BELGIA: Eliot – Wake up
TŠEKKI: Lake Malawi – Friend of a friend
SERBIA: Nevena Božović – Kruna
VIRO: Victor Crone – Storm
3 / 5
KYPROS: Tamta – Replay
KREIKKA: Katerine Duska – Better love
SAN MARINO: Serhat – Say na na na
PUOLA: Tulia – Pali się
UNKARI: Joci Pápai – Az én apám
2,5 / 5
SUOMI: Darude feat. Sebastian Rejman – Look away
SLOVENIA: Zala Kralj & Gašper Šantl – Sebi
GEORGIA: Oto Nemsadze – Keep on going
AUSTRALIA: Kate Miller-Heidke – Zero gravity
VALKO-VENÄJÄ: ZENA – Like it
2 / 5
-
1,5 / 5
MONTENEGRO: D mol – Heaven
1 / 5
PORTUGALI: Conan Osiris – Telemóveis

Muita hyviä arvioita

Viisukuppila: Veikkaus ensimmäisen semifinaalin läpimenijöistä
David i Tel Aviv: Betyg på semifinal ett i Tel Aviv
Tobson in Euroland: ESC 2019, semi 1: Tobson takes a guess Suosittelen lämpimästi lukemaan Tobiaksen blogin kaikki seitsemän postausta tämän vuoden viisutarjonnasta. Osuvien analyysien lisäksi paljon mielenkiintoisia viisuanekdootteja.

Ilanitista Nettaan – välähdyksiä Israelin värikkäästä viisuhistoriasta

Eurovision laulukilpailut järjestetään tänä vuonna Israelissa. Euroviisuviikon alkamisen kunniaksi katsaus isäntämaan kirjavaan ja vaiherikkaaseen historiaan. Israelin kilpailuisännyys on ymmärrettävästi herättänyt poliittisista syistä runsaasti keskustelua ja vastalauseita. Israelin euroviisuhistorian poliittisista aspekteista kirjoitin tänä keväänä The Ulkopolitistin artikkeliin. Tässä kirjoituksessa unohdan politiikan tyystin ja pyrin keskittymään ainoastaan musiikkiin ja viisuesityksiin.

Israelin viisuhistoriaa olen sivunnut blogissa aikaisemmin viime vuoden Euroviisujen jälkeen kirjoituksessa Euroviisut 2018: "Halleluja, mitkä viisut!" Netta lauloi viisut pois Euroopasta.

Vahva debyytti vuonna 1973

Israel liittyi Euroopan yleisradioliiton (EBU) jäsenvaltioksi vuonna 1957. Televisio yleistyi Israelissa hieman myöhemmin kuin läntisessä Euroopassa. Israelin yleisradioyhtiö IBA aloitti säännöllisen televisiotoiminnan vasta 1960-luvun loppupuolella. Vuonna 1972 Israel hyväksyttiin EBUn Eurovisio-televisioverkon täysjäseneksi. Israelin yleisradioyhtiö olisi ollut kiinnostunut osallistumaan jo vuoden 1972 Eurovision laulukilpailuun, mutta IBA ei ehtinyt ilmoittautua kilpailuun ajoissa. Israelin euroviisudebyytti toteutui seuraavan vuoden kilpailuissa Luxemburgissa. Israel on ensimmäinen valtio, jonne Eurovision laulukilpailu välitettiin satelliitin välityksellä.

Kun vuoden 1973 Eurovision laulukilpailu oli edennyt viimeiseen kilpailuesitykseen, eri maiden televisiolähetysten selostajat saivat selittää katsojille, minkä vuoksi maantieteellisen Euroopan ulkopuolella sijaitseva valtio on mukana kilpailussa, jota on leimallisesti pidetty eurooppalaisena tapahtumana ja eurooppalaisuuden ilmentymänä. Israelin osallistuminen osoitti konkreettisesti kilpailun olevan Eurovision laulukilpailu, joka on avoin kaikille Eurovision jäsenmaille.

Vahvat naiset ovat dominoineet Israelin euroviisutaivalta
alusta alkaen. Israelin debyyttiviisun vuonna 1973 esitti
Ilanit ja kapellimestarina toimi laulun säveltänyt Nurit Hirsh.

Israelin ensimmäisestä euroviisusta vastasivat maan populaarimusiikin kärkinimet: Nurit Hirshin sävellyksen Ey sham tulkitsi Ilanit, joka on ollut Israelin suosituimpia laulajia 1960-luvulta lähtien ja jonka useat levytyskappaleet ovat muodostuneet todellisiksi ikivihreiksi klassikoiksi Israelissa. Laulun säveltäjä Nurit Hirsh on niin ikään kaikkien aikojen legendaarisimpia israelilaisia kevyen musiikin säveltäjiä, jonka ansioluettelo koostuu yli tuhannesta sävelmästä. Nurit Hirsh toimi myös Israelin ensimmäisen viisuesityksen kapellimestarina. Vuonna 1973 Eurovision laulukilpailussa nähtiin ensimmäistä kertaa naiskapellimestari – joita ylipäätään oli vain muutama koko sen 43 vuoden aikana, kun Euroviisuissa oli orkesteri.

Israelin euroviisudebyytti sujui suorastaan erinomaisesti: Ey sham äänestettiin kunniakkaasti neljänneksi. Saavutus on erityisen huomattava siihen nähden, että vuoden 1973 Euroviisujen kärkikolmikko lienee kaikkien aikojen kovatasoisin. Voiton vei isäntämaa Luxemburgin Anne-Marie David viisullaan Tu te reconnaîtras, jonka me suomalaiset tunnemme erinomaisen hyvin nimellä Nuoruus on seikkailu. Kärkikolmikkoon ylsivät myös Espanjan Mocedadesin ikoninen ikiklassikko Eres tú ja Britannian Cliff Richardin Power to all our friends, joka valloitti hittilistojen kärkisijat ympäri Eurooppaa. Israelin Ey sham sijoittui heti kolmen suuren luokan euroviisuklassikon perään. Säveltäjä Nurit Hirsh on todennut haastatteluissa, että neljäs sija näin vahvan kolmikon jälkeen oli suuri kunnia.

Mainittakoon kuitenkin, ettei Ilanit ollut ensimmäinen israelilainen artisti viisulavalla. Jo vuonna 1963 Euroviisuissa kilpaili kaksi israelilaista laulajaa: Carmela Corren edusti Itävaltaa ja Esther Ofarim Sveitsiä sijoittuen upeasti toiseksi.

Israelin euroviisut 1970-luvulla

1973: Ilanit – Ey sham, 4. / 17 (97 pistettä)
1974: Kaveret – Natati la khayay, 7. / 17 (11 ääntä)
1975: Shlomo Artzi – At va'ani, 11. / 19 (40 pistettä)
1976: Chocolate, Menta, Mastik – Emor Shalom, 6. / 18 (77 pistettä)
1977: Ilanit – Ahava hi shir lishnayim, 11. / 18 (49 pistettä)
1978: Izhar Cohen & Alpha Beta – A-ba-ni-bi, 1. / 20 (157 pistettä)
1979: Gali Atari & Milk and Honey – Hallelujah, 1. / 19 (125 pistettä)

Kokastanrantti konuasintti

Vaikka seuraavilla osallistumiskerroillaan Israel ei onnistunut toistamaan ensiviisunsa kaltaista menestystä, 1970-luvulla maan viisut sijoittuivat tulostaululla vähintään puolivälin tienoille. Israelin viisi ensimmäistä euroviisuedustajaa yleisradioyhtiö IBA valitsi sisäisesti, mutta vuonna 1978 kansalaisten tahdon mukaisesti järjestettiin ensimmäistä kertaa julkinen euroviisukarsinta. Israelin ensimmäisen viisukarsinnan voitti täpärästi Izhar Cohen ja ryhmä Alpha Beta esityksellään A-ba-ni-bi. Laulun sävelsi Nurit Hirsh ja sanoitti Ehud Manor – eli sama kaksikko, jonka kynästä oli syntynyt Israelin hienosti menestynyt debyyttiviisu Ey sham.

A-ba-ni-bi perustui heprealaiseen salakieleen, niin kutsuttuun "B-kieleen" (Bet language). Kun laulun kertosäkeistön rimpsusta "A-ba-ni-bi o-bo-he-bev o-bo-ta-bach" poistaa kaikki b:llä alkavat tavut, jäljelle jää mikäs muukaan kuin lause "minä rakastan sinua" hepreaksi – "Ani ohev otach". Alun perin A-ba-ni-bi oli kaavailtu lastenlauluksi, mutta kun sävellys alkoi muotoutua, Nurit Hirsh ja Ehud Manor ajattelivat lopputuloksen olevan sen verran hyvä, ettei teosta kannattaisi haaskata "vain lastenlauluksi". Nurit Hirsh oli kuunnellut Saturday Night Fever -soundtrackinsa ja laati lauluun ajanmukaisen muodikkaan diskosovituksen.

Katso-lehden lukijan vankkumaton mielipide
Israelin euroviisuvoittajasta keväällä 1978.

Hepreankielinen sanaleikki ja salakieli saattoivat aiheuttaa päänvaivaa Yleisradion viisulähetyksen tekstittäjälle. Lopulta keksittiin hyödyntää hieman samankaltaisella periaatteella toimivaa perinteistä kontinkieltä, ja niinpä suomalaiset televisionkatsojat saivat euroviisufinaalia seuratessaan hämmästellä Israelin viisun kummallista tekstitystä: "Kokastanrantti konuasintti."

A-ba-ni-bi ei lukeutunut vuoden 1978 Eurovision laulukilpailun suurimpiin ennakkosuosikkeihin, mutta vedonlyöjien veikkaus voittajasta meni tuonakin vuonna mönkään. Pisteidenlaskussa A-ba-ni-bi keräsi alusta alkaen jokaisella äänestyskierroksella korkeita pisteitä. Äänestyksen keskivaiheilla yhä useamman pisteidenlukijan suusta kuultiin sanat: "Israel, 12 points". Pariisin Eurovision laulukilpailut 1978 huipentuivat Israelin ensimmäiseen viisuvoittoon. A-ba-ni-bi voitti ylivoimaisesti 157 pisteellä toiseksi sijoittuneen Belgian jäädessä 125 pisteeseen. Nurit Hirshistä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen Euroviisut voittanut naissäveltäjä.

Euroviisujärjestelyt tuovat väritelevision Israeliin

Izhar Cohenin ja Alpha Betan voiton seurauksena Eurovision laulukilpailu järjestettiin keväällä 1979 ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolella. Euroviisujen isännöiminen aiheutti Israelin yleisradioyhtiö IBAlle melkoisen tenkkapoon. Israelissa ei ollut vielä tuolloin mahdollisuutta seurata televisiolähetyksiä värillisinä, ja Eurovision laulukilpailut oli televisioitu värilähetyksenä jo vuodesta 1968 lähtien. Omaa viisukilpailuaan varten Israelin yleisradioyhtiö hankki käyttöönsä värilähetyksiin vaadittavaa tekniikkaa. Israelin suurlähetystön asianhoitaja Gad Cohen lohdutteli huolestuneita suomalaisia Euroviisujen ystäviä Katso-lehden haastattelussa keväällä 1979:

"Meidän ei tarvitse vuokrata mitään. Kaikki on valmiina Israelissa. Taloudellisista ja sosiaalisista syistä johtuen emme ole katsoneet tarpeelliseksi välittää Israeliin värilähetyksiä. Eurooppa näkee laulukisansa värilähetyksenä nyt niin kuin edellisinäkin vuosina."

Vuoden 1979 Eurovision laulukilpailut kilpailtiin maaliskuun viimeisenä päivänä Jerusalemin konferenssikeskuksessa. Israelilaiset ottivat kaiken irti värilähetyksen suomista mahdollisuuksista, sillä lava oli tuohon mennessä euroviisuhistorian värikkäin.

Samalla viikolla, kun 19 maan delegaatiot valmistautuivat loppukilpailuun, juhlittiin Israelin ja Egyptin välistä Camp Davidin rauhansopimusta, joka allekirjoitettiin neljä päivää ennen viisufinaalia. Jerusalemin pormestari Teddy Kollak julisti Euroviisujen avajaisissa rauhansopimuksen huumassa, että mikäli Israel jälleen voittaa, seuraavan vuoden kilpailut järjestetään ystävien luona Kairossa. IBAn pääjohtaja Jitzhak Livni ei ollut runsaasti julkisuutta saavuttaneesta heitosta mielissään, sillä hän pelkäsi Kollakin joutuvan vielä vastuuseen sutkautuksestaan. Israelin oma edustussävelmä Hallelujah kun oli suurimpia voittajasuosikkeja.

Hallelujaa – Heute in Jerusalem

Säveltäjä Kobi Oshrat oli säveltänyt Hallelujah'n jo Israelin vuoden 1978 euroviisukarsintoihin. Hän lähetti kilpailuun yhteensä kolme sävellystä, mutta oli sitä mieltä, että Hallelujah oli niistä ehdottomasti vahvin. Israelin yleisradion edustaja soitti Oshratille onnittelupuhelun: "Onneksi olkoon, sävelmistäsi kaksi on valittu mukaan viisukarsintaan." Oshrat oli kysynyt, mikä toinen laulu oli Hallelujah'n ohella päässyt mukaan, jolloin hänelle vastattiin hieman kiusaantuneesti, että juuri Hallelujah oli karsiutunut.

Hallelujah jäi julkaisematta eikä laulua esitetty kertaakaan julkisesti vuoden 1978 aikana, joten Oshrat päätti lähettää sävellyksen uudestaan seuraavana vuonna Israelin euroviisukarsintoihin – ja toisella kerralla se kelpuutettiin mukaan. Kappaleen alkuperäisiksi esittäjiksi oli kaavailtu Hakol Over Habibi -kvartettia, mutta nelikko sanoi lopulta tosi paikan lähestyessä ei Euroviisuille. Israelin euroviisukarsintoja varten koottiin uusi kokoonpano Gali Atari ja Milk and Honey, joka äänestettiin Israelin euroviisuedustajaksi kotikilpailuihin Jerusalemiin.

Gali Atarin ja Milk & Honeyn tiet
erkanivat pian viisuvoiton jälkeen.

Hallelujah oli vuoden 1979 Eurovision laulukilpailuissa veikkaushirmu. Yleisradiolle viisulähetyksen selostanut Anja-Maija Leppänen paljasti kirjoittaneensa itselleen valmiiksi repliikit Israelin uuden voiton varalle. Vuoden 1979 Eurovision laulukilpailujen äänestyksestä muodostui lopulta Israelin ja Espanjan välinen kutkuttavan jännittävä kaksintaistelu. Israelin Hallelujah ja Espanjan Su canción olivat kilpailukavalkadin kaksi tarttuvinta rallatusta, joiden sanoituksissa laulettiin rauhan ja rakkauden puolesta. Ennen viimeistä äänestyskierrosta Espanja johti Israelia yhdellä pisteellä: Espanja 116, Israel 115. Viimeisenä pisteensä ilmoitti kuitenkin Espanjan raati, joka ei voinut antaa pisteitä oman maansa edustussävelmälle. Espanjan pisteidenlukijan kajauttaessa eetteriin "Israël, dix points" riemu repesi Jerusalemin konferenssikeskuksessa kotiyleisön todistaessa Israelin toista peräkkäistä euroviisuvoittoa.

Hannu-Ilari Lampila analysoi vuoden 1979 euroviisuvoittajaa Hallelujah Helsingin Sanomille seuraavasti:

"Hallelujah rakentuu vanhan ja koetellun hymnityyppisen perusidean varaan, yksinkertainen, hartaan riemukas melodia toistuu ja toistuu, alkaa kertautuessaan vaikuttaa yhä suggestiivisemmin. Esittäjät yhtyvät melodiaan vuoronperään ja kohta varmasti kaikki kuulijat alkavat tuntea halua laulaa mukana. Hallelujah-laulussa on tiettyä yhdistävää voimaa, se kutsuu kaikki veljelliseen ja sisarelliseen riemunpiiriinsä. Rytmi svengaa tasaisen rauhallisesti ja imee kuin huomaamatta mukaansa. Tässä lienee sen teho."

Jitzhak Livnin pesti IBAn pääjohtajana päättyi Jerusalemin Eurovision laulukilpailuihin. Hänen suhtautumisensa Israelin toiseen viisuvoittoon oli Apu-lehden artikkelin mukaan kaksijakoinen:

"Kyllä minä onnellinen olen vaikka pakko on myöntää että kalliiksi tämä tulee! – – Minä uskallan kyllä melko varmasti luvata seuraajani puolesta että kisat ovat uudelleen täällä, Jerusalemissa."

Vuoden 1980 Eurovision laulukilpailuja ei lopulta järjestetty Jerusalemissa eikä Kairossa. Israelin televisio joutui toteamaan kilpailun järjestämisen heti seuraavana vuonna uudestaan tulevan liian kalliiksi eikä Israelin valtio myöntänyt IBAlle taloudellista avustusta uusia euroviisujärjestelyjä varten. Vuoden 1980 Euroviisut viisuiltiin Haagissa, eikä Israel lopulta edes osallistunut koko kilpailuun, sillä päivämääräksi valikoitui 19. huhtikuuta, jolloin Israelissa vietettiin Jom Hazikaron -muistopäivää kaatuneiden sotilaiden ja terrorismin uhrien muistoksi. Samasta syystä Israel jättäytyi pois vuosien 1984 ja 1997 Eurovision laulukilpailusta.

Israelin euroviisut 1980-luvulla

1981: Hakol Over Habibi – Halaila, 7. / 20 (56 p.)
1982: Avi Toledano – Hora, 2. / 18 (100 p.)
1983: Ofra Haza – Hi, 2. / 20 (136 p.)
1985: Izhar Cohen – Olé olé, 5. / 19 (93 p.)
1986: Moti Giladi & Sarai Tzuriel – Yavo yom, 19. / 20 (7 p.)
1987: Lazy Bums – Shir habatlanim, 8. / 22 (73 p.)
1988: Yardena Arazi – Ben Adam, 7. / 21 (85 p.)
1989: Gili & Galit – Derech Hamelech, 12. / 22 (50 p.)

Piiritanssien luvattu maa

Vuonna 1981 Israel oli jälleen vahvasti ja väkevästi mukana Euroviisuissa. Vuodesta 1981 lähtien Israelin viisukarsinnat kantoivat nimeä Kdam Eurovision. Ensimmäisen Kdamin voitti Hakol Over Habibi, joka oli kaksi vuotta aikaisemmin kieltäytynyt laulamasta Hallelujah Israelin viisukarsinnoissa, mutta ehkäpä laulun voitettua Euroviisut kvartetin jäsenet tulivat katumapäälle ja halusivat myös osansa viisuhumusta. Heidän viisunsa Halaila sijoittui Dublinissa mukavasti seitsemänneksi. Se oli kuitenkin vasta alkusoittoa Israelin 80-luvun menestysputkelle.

Seuraavana vuonna Israelia edusti Avi Toledano omalla sävellyksellään Hora, joka menestyi mahtavasti sijoittuen toiseksi. Sävellys oli alun perin kaavailtu diskokappaleeksi, mutta levytuottajien mielestä Avi Toledano ei olisi ollut tarpeeksi uskottava diskoartisti, minkä vuoksi Hora muokattiin vauhdikkaaksi folkkappaleeksi, joka ammensi perinteisestä kansantanssista. Hora on osoittautunut aikaa kestäväksi euroviisuklassikoksi, jota soitetaan edelleen tänä päivänä euroviisudiskoissa täpötäysille tanssilattioille.

1983 Israel oli jälleen Avi Toledanon sävellyksellä voiton syrjässä kiinni, mutta hävisi täpärästi viisuvoiton vaivaisella kuudella pisteellä. Voimakkaan menestysviisun Hi tulkitsi Ofra Haza, joka sittemmin niitti mainetta eräänä kaikkien aikojen kansainvälisesti menestyneimpänä israelilaisena poptähtenä. Hazan tunnetuin hitti Im nin' alu oli Suomessakin listaykkösenä elokuussa 1988.

Kaksi voittoa ja kaksi kakkossijaa viidellä perättäisellä osallistumiskerralla on melko lailla ainutlaatuinen saavutus Euroviisujen historiassa.

1985 vuorossa oli kahden viisuvoittajan paluu: Izhar Cohen lauloi Kobi Oshratin mukaansatempaavan sävellyksen Olé olé. Oshrat myönsi, että tavoitteena oli vain ja ainoastaan voitto. Viides sija tuntui järisyttävältä pettymykseltä.

1970-luvulta lähtien Eurovision laulukilpailuihin kohdistettiin runsaasti kritiikkiä muun muassa sen vuoksi, että arvostelijoiden mukaan kilpailumenestykseen alkoivat vaikuttaa yhä enemmän ulkomusiikilliset seikat. 1980-luvulla Israel panosti koreografioihin niin paljon, että taustalaulajien ryhmätansseista muodostui suorastaan israelilaisten viisuesitysten tavaramerkki. Esimerkiksi Olé olé -esityksen päätteeksi viisulähetyksen Yleisradiolle selostaneet Kari Lumikero ja Heikki Harma totesivat Israelin performanssin olevan malliesimerkki siitä, kuinka Euroviisuissa itse sävellyksen ja laulusuorituksen lisäksi koreografialle annetaan entistä enemmän painoarvoa.

Olé olén finaaliesityksessä huomion meinasi varastaa taustalaulaja ja -tanssija Tali Sinai, joka kiekui ensimmäisen kertosäkeistön pahasti nuotin vierestä. Kuinka ollakaan, ongelma ratkesi kuin itsestään: hän hytkyi esityksen aikana siihen malliin, että juuri hänen nappimikrofoninsa lensi pois paikaltaan toisen säkeistön aikana. Langassa roikkuva mikrofoni sujahti näppärästi mekon kaula-aukosta sisään kun esiintyjät olivat pienen hetken selin yleisöön ja kameroille.

Ennustaja povasi Céline Dionin voiton

Yardena Arazi oli 1980-luvulla Israelin
suosituimpia laulajia. Vuonna 1988
hän sijoittui Dublinin Euroviisuissa
seitsemänneksi laululla Ben Adam.

Yardena Arazi oli Israelin suosituimpia laulajia 1980-luvulla. Hän oli edustanut Israelia Euroviisuissa vuonna 1976 Chocolate, Menta, Mastik -tyttötrion jäsenenä ja juontanut vuoden 1979 Eurovision laulukilpailut Jerusalemissa yhdessä Daniel Pe'erin kanssa. Näistä viisukokemuksista nälkä vain kasvoi, sillä Arazi janosi päästä edustamaan Israelia Euroviisuihin myös sooloartistina. Yritys oli kova: hän osallistui Kdamiin vuosina 1982, 1983 ja 1985, mutta sijoittui toiseksi tai kolmanneksi. Vuonna 1988 IBA valitsi Arazin suoraan Israelin viisuedustajaksi ja Kdamissa hänelle valikoitiin edustussävelmä.

Yardena Arazin viisuosallistumiseen sisältyy eräs viisuhistorian hersyvimmistä legendoista. Taikauskoisen Yardena Arazin kerrotaan käyneen ennustajalla, joka sanoi seuraavien Euroviisujen voittavan esiintymisnumerolla yhdeksän kilpaileva esitys. Yardena Arazi ei ollut uskoa korviaan: Israel kun oli arvottu esiintymään kyseisen vuoden viisukilpailussa juuri yhdeksäntenä. Noihin aikoihin Euroviisujen esiintymisjärjestys arvottiin hyvissä ajoin ennen kuin suurin osa edustussävelmistä oli valittu. Mutta kuinkas sitten kävikään? Vuoden 1988 Eurovision laulukilpailuissa Kypros diskattiin, sillä sen edustussävelmä osoittautui sääntöjen vastaiseksi. Kypros oli alun perin määrätty esiintymään toisena. Kyproksen poisjäännin seurauksena Israel joutuikin esiintymään jo kahdeksantena. Israelin jälkeen esiintymisnumerolla yhdeksän viisulavan valloitti Sveitsin edustaja Céline Dion, joka voitti kilpailun. Yardena Arazin slaavilaishenkinen Ben Adam sai tyytyä seitsemänteen sijaan.

Israelin euroviisujen suomenkielisiä versioita

Ey sham (1973): Marion – Sain muiston
Emor Shalom (1976): Anita Hirvonen – Jos et tuu
Ahava hi shir lishnayim (1977): Päivi Paunu – Saat laulun
A-ba-ni-bi (1978): Frederik – Rakkauden aika
Hallelujah (1979): Marion & Antti Hyvärinen – Halleluja
Halaila (1981): Eini – Liian pian ilta päättyy
Hora (1982): Markku Aro – Tahdon elää
Hi (1983): Eini – Vie, vie, vie
Olé Olé (1985): Markku Aro – Olé olé
Shir habatlanim (1987): Kari Salmelainen – Humppahullu kansa
Kan (1991): Merja Rantamäki – Koti
Diva (1998): 2. maanantai – Diiva

Yllättävä Suomen tukija

Vuoden 1989 viisuissa Israelia edusti nuorekas duo: vain 12-vuotias Gili Netanel ja jo sakkolihaiän ylittänyt Galit Burg. Samana vuonna Ranska oli valinnut viisusolistikseen vasta 11-vuotiaan Nathalie Pâquen. Euroviisuruljanssi vaikutti kilpailupaikalla Lausannessa selvästi aivan liian raskaalta näille lapsitähdille, joten EBU asetti seuraavana vuonna kilpailuun ikärajan, joka edellytti viisulavalla esiintyvältä vähintään 16 vuoden ikää.

Israelin vuoden 1989 edustussävelmä Derech hamelech sijoittui sijalle 12. Toistuviin top 10 -sijoituksiin tottuneet israelilaiset eivät peittäneet pettymystään. Ikävä kyllä, seuraavana vuonna sujui vielä heikommin: paikallisen supertähden Ritan väkevästi tulkitsema kohtalokas taideballadi Shara barchovot poikkesi melkoisesti tyypillisen israelilaisen euroviisun kaavasta, mikä ei valitettavasti herättänyt toivottua vastakaikua eurooppalaisilta tuomaristoilta – vasta 18. sija ja 16 pistettä. Suomalaiset kuitenkin ymmärsivät draaman päälle ja palkitsivat esityksen viidellä pisteellä. Tilastojen valossa Suomi on antanut Israelille vuosien saatossa sangen anteliaasti pisteitä. Näinä vuosina Israelin raatilaiset osoittivat poikkeuksellista avarakatseisuutta arvostamalla suomalaista euroviisumusiikkia huomattavasti muuta Eurooppaa enemmän.

Esimerkiksi vuonna 1988 Israel oli ainoa maa, joka antoi pisteitä Suomen euroviisulle Nauravat silmät muistetaan. Kiitos Israelin raadin kolmen pisteen, Suomi vältti jumbosijan ja nollan pisteen kohtalon. Anneli Saariston La dolce vita sijoittui vuonna 1989 hienosti seitsemänneksi. Israel oli yksi neljästä maasta, joka antoi laululle peräti 10 pistettä. Vuonna 1990 Beatin Fri? keräsi pisteitä vain kahdesta maasta: Islannista (5) ja Israelista (3). Saman kohtalon koki kaksi vuotta myöhemmin Pave Maijasen Yamma yamma: Jugoslavialta kolme pistettä ja Israelista yksi. Mainittakoon, että Israelin raati oli arvioinut Yamma yamman paremmaksi kuin kyseisen vuoden Irlannin voittajaviisun Why me. 1990-luvun viimeisinä vuosina Euroviisuissa siirryttiin yleisöäänestykseen, ja harmillisesti Israelin puhelinäänestäjät ovat antaneet Suomen viisuille pisteitä erittäin kitsaasti: vain Lordin israelilaiset heltyivät äänestämään seitsemän pisteen arvoiseksi. Israel oli harvoja maita, joka jätti Teräsbetonin pisteittä vuoden 2008 semifinaalissa. Tällä vuosikymmenellä raadit ovat tehneet paluun Euroviisuihin ja kenties perinteinen israelilaissuomalainen yhteistyö alkaa taas nostaa päätään: viime vuonna Israelin raati antoi Saara Aallon Monstersille suurimman pistemäärän, kuusi pistettä.

Israelin euroviisut 1990-luvulla

1990: Rita – Shara barchovot, 18. / 22 (16 p.)
1991: Duo Datz – Kan, 3. / 22 (139 p.)
1992: Dafna Dekel – Ze rak sport, 6. / 23 (85 p.)
1993: Lakahat Shiru – Shiru, 24. / 25 (4 p.)
1995: Liora – Amen, 8. / 23 (81 p.)
1998: Dana International – Diva, 1. / 25 (172 p.)
1999: Eden – Happy birthday (Yom huledet), 5. / 23 (93 p.)

"Kohuedustaja" mullisti Eurovision laulukilpailut

1990-luvun alkuvuosina Israel saavutti jälleen hetkeksi aikaa totutun tasonsa. Duo Datzin Kan sijoittui kolmanneksi vuonna 1991 ja Dafna Dekelin veikeä Ze rak sport kuudenneksi vuonna 1992. Ensinmainittu "arkkinationalistinen humppa" jäi suomalaisten mieliin, koska laulun kertosäkeistön melodiankulku on kovin samankaltainen kuin ikivihreässä Tulipunaruusut-humpassa. 1990-luvun edetessä Israel joutui kuitenkin kärsimään useampaan otteeseen Euroviisuihin lanseeratusta välivuosien järjestelmästä. Vaisu kausi päättyi vuonna 1998, jolloin Israel onnistui nousemaan viisukilpailun suurimmaksi puheenaiheeksi. Siitä piti huolen maan viisuedustajaksi valittu Dana International.

Transsukupuolinen Dana International oli tullut kotimaassaan tunnetuksi vaikutusvaltaisena seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana, joka oli äänekkäällä kampanjoinnilla saanut Israelin silloisen presidentin Ezer Weizmanin pyytämään anteeksi homovastaisia lausuntojaan. Dana Internationalin valinta euroviisuedustajaksi herätti Israelissa valtavan kohun. Israelin parlamentissa kaikkein konservatiivisimmat uskonnolliset puolueet uhkasivat kaataa hallituksen. Kuulostaako tutulta? Kahdeksan vuotta myöhemmin Suomessa tasavallan presidentti Tarja Halonen vastaanotti kansalaisilta huolestuneita yhteydenottoja Lordin viisuedustuksen takia.

Kilpailuviikolla Birminghamissa Dana International pyöritti lehdistöä ja oli jatkuvasti valokuvaajien ristitulessa. Hänen osallistumisensa viisuihin herätti ympäri Eurooppaa otsikon jos toisenkin. Myös hänen edustussävelmänsä huokui uuden ajan alkamista: Tzvika Pickin ja Yoav Ginain laatima moderni diskokappale Diva oli veistetty aivan toisenlaisesta puusta kuin Euroviisuja tuohon aikaan hallinneet festivaaliballadit ja etnosävelmät. Viisufinaalin aikana Israelin esitys mahdollisti orkesterille kolmen minuutin hengähdystauon, sillä Divan säestys hoidettiin kokonaan taustanauhalla. Dana Internationalin laulusuoritus oli kaikkea muuta kuin puhdas, mutta se ei show'n meininkiä haitannut. Paikan päällä Birminghamin National Indoor Arenan vapautunut yleisö bailasi antaumuksella Divan tahtiin. Eurovision laulukilpailu ratkaistiin vuonna 1998 ensimmäistä kertaa yleisöäänestyksellä – elitistiset raadit olivat jääneet historiaan – minkä seurauksena Euroviisuissa kruunattiin uudenlainen voittaja.

Dana Internationalin voitto ei ollut läpihuutojuttu, sillä vuoden 1998 Euroviisujen äänestys oli kilpailun historian jännittävimpiä. Voittajan ratkaisi vasta viimeisenä pisteensä jakanut viisujen ensikertalainen Makedonia. Ennen Makedonian pisteitä Israel ja Malta olivat kärjessä tasoissa, Iso-Britannia kolmantena yhdeksän pistettä taaempana. Makedonian pisteidenlukija Evgenija Teodosievska ilmoitti pienimmät pisteet verkkaisesti, eikä kärjessä olevien maiden nimiä kuultu. Jännitys oli muutoin riehakkaan saliyleisön keskuudessa käsinkosketeltava.

"Israel, eight points"
Tähänkö tämä ratkesi? Maltahan voittaa, jos se saa 10 tai 12 pistettä.

"United Kingdom, ten points"
Jännitys tiivistyy...

"And finally twelve points from Macedonia goes to... Croatia"

Vuoden 1998 euroviisuvoittaja Diva
nousi listojen kärkikymmenikköön
muun muassa Espanjassa, Belgiassa,
Ruotsissa, Suomessa ja Irlannissa.
Britanniassakin sijalle 11.

Maltalaiset jäivät viimeisellä äänestyskierroksella nuolemaan näppejään ja maata edustanut perinteinen balladi joutui tyytymään kolmanteen sijaan. Vanhahtaviksi ja konservatiivisiksi luonnehditut Eurovision laulukilpailut siirtyivät kertaheitolla uuteen aikaan, kun Israelin delegaatio riensi riemuiten lavalle palkittavaksi, tosin Dana International kävi ensin pukuhuoneen kautta pukemassa päälleen Jean Paul-Gaultierin hänelle suunnitteleman linnunsiipisen esiintymisasun. Diva oli ensimmäinen euroviisuvoittaja pitkään aikaan, joka menestyi listoilla ympäri Eurooppaa. Dana Internationalin vallankumouksellista voittoa pidetään muutenkin merkittävänä vedenjakajana Eurovision laulukilpailun historiassa. Dana omisti voittonsa kaikille homoille ja hänen ansiostaan seksuaalivähemmistöjen kiinnostus Euroviisuja kohtaan nousi julkisuuteen ja yleiseen tietoisuuteen.

Toukokuussa 1999 Eurovision laulukilpailut järjestettiin toistamiseen Jerusalemin konferenssikeskuksessa. Divan voitto mahtoi edistää Euroviisujen uudistumisprosessia. Vuonna 1999 Israel isännöi ensimmäisiä Eurovision laulukilpailuja, joissa ei enää ollut orkesteria. Myös kielisäännöstä luovuttiin, joten yhä useammat maat lauloivat viisunsa englanniksi. Kyseisen viisukilpailun videopostikorteissa esitettiin humoristisia sketsejä raamatullisista tarinoista, muun muassa Baabelin tornista, mutta Euroviisuissa kielellinen diversiteetti väheni.

Omissa kotikilpailuissaan 1999 Israel sijoittui viidenneksi mieskvartetti Edenin energisellä esityksellä Happy birthday (Yom huledet). Joidenkin euroviisuharrastajien mielestä Israel saavutti hyvän sijoituksensa kyseenalaisin keinoin: puhelinäänestäjiä varten tehtyyn kertaukseen monista esityksistä oli valikoitu epäedullinen pätkä mutta Israelin omasta kappaleesta oli leikattu sen tarttuva kertosäkeistö. Sittemmin EBU on linjannut, että jokaisen maan edustajat valitsevat itse esityksestään kohdan, mikä esitetään kertauspätkissä.

Israelin euroviisut 2000–2009
(SF: sijoitus semifinaaleissa)

2000: PingPong – Sameyach, 22. / 24 (7 p.)
2001: Tal Sondak – Ein davar, 16. / 23 (25 p.)
2002: Sarit Hadad – Light a candle, 12. / 24 (37 p.)
2003: Lior Narkis – Words for love, 19. / 26 (17 p.)
2004: David D'or – Leha'amin (To believe), ei finaalissa (SF: 11. / 22)
2005: Shiri Maimon – Hasheket shenish'ar, 4. / 24 (154 p.)
2006: Eddie Butler – Together we are one (Ze hazman), 23. / 24 (4 p.)
2007: Teapacks – Push the button, ei finaalissa (SF: 24. / 28)
2008: Boaz Mauda – The fire in your eyes, 9. / 25 (124 p.)
2009: Noa & Mira Awad – There must be another way, 16. / 25 (53 p.)

Israel 2000-luvun Euroviisuissa – Hiljaisuus, joka säilyy?

Israel on menestynyt Eurovision laulukilpailuissa edellisellä vuosituhannella huomattavasti paremmin kuin tämän vuosituhannen puolella. 00-luvulla selkeään menestykseen ylsivät ainoastaan viehättävä Shiri Maimon, joka sijoittui vuonna 2005 hienosti neljänneksi, ja kaunisääninen Boaz Mauda, joka äänestettiin yhdeksänneksi vuonna 2008 itäisen Euroopan dominoimassa laulukilpailussa.

Euroviisujen ensimmäisen kielivapauden aikaan (vuosina 1973–1976) Israel lauloi kaikki viisunsa hepreaksi. Vuodesta 1999 lähtien, kun kielisääntö poistettiin toistamiseen ja pysyvänluonteisesti, Israel on suosinut enimmäkseen kaksikielisiä lauluja. Miltei jokaisessa laulussa on ollut osuuksia englanniksi ja hepreaksi. Vain vuosina 2010 ja 2013 Israelin viisut esitettiin kokonaan hepreaksi. Vuoden 2015 Golden boy oli ensimmäinen Israelin viisu, joka laulettiin kokonaan englanniksi ja siitä lähtien Israel on monien muiden maiden tapaan luottanut englannin kielen lumoon. Oma lukunsa ovat olleet monikieliset sekamelskat: vuoden 2007 hirtehinen huumorinumero Push the button sisälsi englannin ja heprean lisäksi ranskaa, ja kaksi vuotta myöhemmin laulussa There must be another way vedottiin rauhan puolesta englanniksi, hepreaksi ja arabiaksi.

Israelin euroviisut 2010-luvulla

2010: Harel Skaat – Milim, 14. / 25 (71 p.)
2011: Dana International – Ding dong, ei finaalissa (SF: 15. / 19)
2012: Izabo – Time, ei finaalissa (SF: 13. / 18)
2013: Moran Mazor – Rak bishvilo, ei finaalissa (SF: 14. / 17)
2014: Mei Finegold – Same heart, ei finaalissa (SF: 14. / 15)
2015: Nadav Guedj – Golden boy, 9. / 27 (97 p.)
2016: Hovi Star – Made of stars, 14. / 26 (135 p.)
2017: IMRI – I feel alive, 23. / 26 (39 p.)
2018: Netta – Toy, 1. / 26 (529 p.)

2010-luvun alkupuolisko oli Israelin euroviisuilulle synkkää aikaa. Uuden vuosikymmenen piti vielä alkaa lupaavissa merkeissä: vuonna 2010 IBA valitsi viisuedustajaksi maassaan lukuisia musiikkialan palkintoja haalineen upeaäänisen Harel Skaatin. Hänen dramaattisen balladinsa Milim uskottiin menestyvän vähintäänkin hyvin. Ennakkosuosikin asema ei ainakaan hälventynyt Israelin voitettua juuri ennen finaalin alkamista kaikki kolme Marcel Bezençon -palkintoa kilpailun parhaana sävellyksenä, esiintyjänä ja lehdistön suosikkina. (Marcel Bezençon -tunnustukset on jaettu vuodesta 2002 lähtien.) Harmillisesti viisulähetyksessä Harel Skaat hermoili esityksensä pilalle. Hänen normaalisti niin kuulas ja musikaalimainen äänensä oli ajoittain pahasti epävireessä. Voittohaaveet lässähtivät sijaan 14.

Harel Skaat äänestettiin kuitenkin sentään finaaliin asti. Vuosina 2011–2014 yksikään Israelin viisuedustajista ei edennyt semifinaalista jatkoon lauantain loppukilpailuun. Neljä peräkkäistä karsiutumista merkitsi murheellista ajanjaksoa Israelin euroviisuhistoriassa. Israelin viisuhaaveita oli omiaan kuvaamaan maan vuoden 2005 viisun nimi Hasheket shenish'ar – "Hiljaisuus, joka säilyy". Israel ei ole kuitenkaan koskaan jäänyt Euroviisuissa viimeiseksi. Lähimpänä jumbosijaa Israel on ollut vuosina 1993 ja 2006, jolloin molemmilla kerroilla maa keräsi vain neljä pistettä. Vuonna 1993 eroa viimeiseksi jääneeseen Belgiaan oli vaivainen yksi piste. Vuonna 2006 Israel sai kaikki pisteensä Ranskalta, jonka puhelinäänestäjät ovat tupanneet usein palkitsemaan Israelin viisuja korkeilla pisteillä. Syyksi on uumoiltu Ranskan laajan juutalaisyhteisön aktivoitumista viisuäänestyksissä.

Vuonna 2015 israelilaiset viisufanit huokaisivat helpotuksesta, kun toisen semifinaalin loppukliimaksi huipentui Israelin finaalipaikan julkistamiseen. 16-vuotias Nadav Guedj vei Israelin neljän vuoden tauon jälkeen viisufinaaliin ja sijoittuikin siellä mukavasti yhdeksänneksi hauskalla rallillaan Golden boy. Nadav Guedj valittiin viisuedustajaksi HaKokhav HaBa -kykykilpailun kautta. Vuodesta 2015 lähtien kaikki Israelin viisuartistit on etsitty kyseisen kilpailun välityksellä. Resepti on osoittautunut verrattain toimivaksi: Israel on päässyt joka kerta finaaliin vuodesta 2015 alkaen.

Netta viisuilee naisten asialla

Israelin perinteinen yleisradioyhtiö IBA ajettiin alas vuoden 2017 Euroviisujen jälkeen. Israelin uuden yleisradioyhtiön televisiokanava KAN 11 otti vastuun Israelin euroviisuosallistumisesta.

Helmikuussa 2018 HaKokhav HaBa L'Eurovizionin voitti räväkkä Netta Barzilai. Indiepiireissä uransa aloittanut Barzilai on lahjakas loopperitaiteilija, joka hämmästytti ja ihastutti kykykilpailussa omaperäisillä ja innovatiivisilla esityksillään. HaKokhav HaBan jälkeen Doron Medalie ja Stav Beger tarjosivat Nettalle viisukappaleeksi kynäilemäänsä ajankohtaista kappaletta Toy. #metoo-keskustelu oli käynyt kuumana sosiaalisessa mediassa syksystä lähtien. Toy otti vahvasti kantaa naisten itsemääräämisoikeuden puolesta – samaan aikaan hauskasti, luovasti ja voimaannuttavasti. Netta Barzilai ei esiintymisissään suostu alistumaan viihdeteollisuuden luomaan naisesiintyjän muottiin, vaan hän on lavalla avoimesti oma räiskyvä itsensä ja ilveilee ilmeikkäästi esiintyessään. Ennen viime vuoden euroviisufinaalia hän totesi Helsingin Sanomien haastattelussa haluavansa esityksellään tukea kaikenlaisia tapoja olla nainen ja rikkoa kaikkia naiseuteen liittyviä stigmoja.

Netta Barzilai tiimeineen juhli Israelin neljättä euroviisuvoittoa Lissabonissa.
Kuva: © Thomas Hanses / Eurovision.tv

Toy kuulosti euroviisukontekstissa modernilta ja raikkaalta. Israel nousi kappaleen julkistamisen jälkeen pitkästä aikaa Euroviisujen vedonlyönnin kärkeen ja Toy kohosi kevään mittaan pienoiseksi viraalihitiksi. Viisuviikolla Lissabonissa muut ennakkosuosikit onnistuivat lyömään kiilaa Israelin ykkössuosikin asemalle, mutta lopulta Netta Barzilai piti pintansa. Toy sijoittui jo raatiäänestyksessä mukavasti kolmanneksi 212 pisteellä. Etukäteen monet olivat suhtautuneet skeptisesti Israelin karnevalistisen esityksen menestymismahdollisuuksiin musiikin asiantuntijoista koostuvien raatien keskuudessa. Kun tuli katsojien vuoro ilmaista mielipiteensä, voittajasta ei ollut mitään epäselvyyttä: Toy oli yleisöäänestyksen ylivoimainen ykkönen 317 pisteellä. Israel saavutti neljännen euroviisuvoittonsa komealla 529 pisteen saaliilla toiseksi sijoittuneen Kyproksen Fuegon jäädessä 436 pisteeseen. Netta Barzilaita juhlittiin Israelin neljäntenä euroviisuvoittajana.

Netta Barzilain voitto jatkoi Israelin 20 vuoden voittosykliä: vuoden 1979 Hallelujah-voiton lisäksi Israel on voittanut Eurovision laulukilpailut 1978, 1998 ja 2018 – vuosina, jolloin vuonna 1948 perustettu valtio on viettänyt juhlavuottaan. Näitä kolmea voittoa on yhdistänyt luottaminen moderneihin soundeihin. Vuoden 1978 A-ba-ni-bi oli ensimmäinen viisuvoittoon yltänyt diskokappale, Diva oli freesi voittaja festivaaliballadien valtaamissa elitistisissä ysäriviisuissa ja Toy nuorekkaineen ilmaisuineen edusti jälleen jotain uutta ja tuoretta Euroviisuissa. Yhtä lailla Israel on viisuvoitoillaan rikkonut lasikattoja sekä edistänyt avarakatseisuutta ja suvaitsevaisia arvoja. A-ba-ni-bin säveltänyt Nurit Hirsh on ensimmäinen Eurovision laulukilpailun voittanut naissäveltäjä. Transsukupuolisen Dana Internationalin euroviisuvoiton merkitystä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ei voi korostaa liikaa. Viisuvoiton ansiosta hänestä tuli kansainvälinen esikuva, joka teki suunnattoman arvokasta työtä ihmisoikeuksien puolesta. Netta Barzilai voitti Euroviisut feministisellä sanomalla ja esityksellä.

Israel isännöi tällä viikolla Eurovision laulukilpailua kolmatta kertaa. Kahdella aikaisemmalla kerralla kilpailu on järjestetty Jerusalemin konferenssikeskuksessa, mutta tänä vuonna viisuillaan Tel Avivissa.

Lähteitä

Vuletic, Dean (2018) Postwar Europe and the Eurovision Song Contest. Bloomsbury Academic, Lontoo.

Moriel, Liora (1999) Ylpeä laululintu – Dana International ja Eurovision laulukilpailut. Mari Pajalan suomennos julkaistu Lähikuvan numerossa 2–3/1999.

Israelilaisten euroviisukapellimestarien haastattelut And the conductor is... -sivustolta:
Nurit Hirsh
Kobi Oshrat
Silviu Nansi Brandes
Shaike Paikov

Siteeratut artikkelit:

Apu 14/1979: Kinnunen Raila, "Hallelujah".

Helsingin Sanomat 2.4.1979: Lampila Hannu-Ilari, "Poliittissävytteinen viisuvalinta".

Helsingin Sanomat 12.5.2018: Kaseva Tuomas, "Yksi Euroviisujen ennakko­suosikeista on #metoo-ajan viisu­tähti, joka haluaa 'rikkoa kaikkia naiseuteen liittyviä stigmoja'". (Verkkolinkki)

Katso 12/1979: Zweig Mindele: "Ristiriitojen Euroviisut".