Portugal no coração – Portugalin pitkä ja omintakeinen tie viisuisännäksi

Portugali isännöi tällä viikolla Euroopan suurinta musiikkitapahtumaa ja on satojen miljoonien televisiokatsojien huomion kohteena. Portugalin tie viisuisännäksi on ollut pitkä ja kivinen – ja taatusti persoonallinen. Portugali on itse asiassa euroviisumaana hyvin samanlainen kuin Suomi. Kummatkin Euroopan laidalla sijaitsevat valtiot ajautuivat euroviisuperheessä marginaaliin. Vaatimattomat sijoitukset seurasivat toisiaan, eikä muu Eurooppa tuntunut ymmärtävän maan omintakeista musiikkiperinnettä. Paras sijoitus oli pitkään kuudes sija, kunnes yhtäkkiä Eurovision laulukilpailun voitto saavutettiin ainutlaatuisella viisuesityksellä kaikkien aikojen piste-ennätyksellä.

Portugalin taival Eurovision laulukilpailuissa alkoi Kööpenhaminassa vuonna 1964. Euroviisut järjestettiin tuolloin yhdeksättä kertaa ja Portugali liittyi 17:ntenä maana euroviisuperheeseen. Kovin lämpimästi maata ei kuitenkaan otettu vastaan. António Calvárion tulkitsema Portugalin koskettava debyyttiviisu Oração jäi äänestyksessä nollille. Tosin 60-luvulla Euroviisujen äänestys oli erilainen ja nollan pisteen kohtalo ei ollut tuolloin niin erityinen kuin nykyään. Portugalin kanssa viimeisen sijan jakoivat kolme muutakin maata. Osallistujia kilpailussa oli 16, joten joka neljäs esitys jäi äänestyksessä pisteittä.

Sveitsin laulun päätyttyä euroviisulavalle asteli mielenosoittaja,
joka häädettiin nopeasti pois. Välikohtaus ei ilmeisesti ehtinyt
näkyä televisiolähetyksessä.

Kaiken lisäksi Portugalin viisuosallistuminen poiki euroviisuhistorian ensimmäisen poliittisen skandaalin. Portugali, kuten naapurimaansa Espanja, oli tuolloin vielä oikeistodiktatuuri. Kesken suoran lähetyksen lavalle ilmestyi mielenosoittaja, joka kehotti kyltissään boikotoimaan Espanjan ja Portugalin hallitsijoita Francoa ja Salazaria.

Portugalilaiset eivät kuitenkaan lannistuneet vastoinkäymisistä. Seuraavan vuoden viisuissa Napolissa dramaattisen Simone de Oliveiran taidepaukku Sol de Inverno sai jo pisteitäkin – tai oikeastaan pisteen. Monacon raati sai kunnian antaa Portugalille maan historian ensimmäisen pisteen Euroviisuissa. Yhden pisteen tuloksella vältettiin jo jumbosijat. Vuonna 1966 veikeän Madalena Iglésiasin Ele e elan kohdalla pisteistä saatettiin puhua jo monikossa.

Vuonna 1967 Portugali teki omanlaistaan viisuhistoriaa rikkomalla lasikaton. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana Eurovision laulukilpailu oli ollut valkoisuuden performanssia. Vuonna 1967 siirtomaahallitsija Portugali valitsi viisuedustajakseen Angolassa syntyneen Eduardo Nascimenton, joka oli ensimmäinen tummaihoinen miesesiintyjä Eurovision laulukilpailuissa. Nascimenton viisuedustuksesta on esitetty väite, jonka mukaan Portugalin hallinto olisi halunnut valita hänet kansainväliseen edustustehtävään hälventääkseen Portugaliin liitettyjä ennakkoluuloja ja Portugalin diktaattorin António de Oliveira Salazarin rasistista mainetta. Väitteen todenperäisyyttä en tässä yhteydessä kykene tarkemmin arvioimaan, mutta ainakin Eduardo Nascimento voitti Portugalin viisukarsinnan Festival da Cançãon ylivoimaisesti selkeällä marginaalilla. Tummaäänisen Nascimenton kohtalokkaita Bond-tunnussävelen elementtejä ja ajanmukaista beat-rytmiä yhdistelevä O vento mudou jakoi Wienin Euroviisuissa 12. sijan toisen persoonallisella äänellä siunatun miessolistin kanssa – nimittäin Suomen Fredin, joka tulkitsi rouhean karheasti Varjoon - suojaan.

1960-luvun edetessä alkoi käydä selväksi, että Portugali edusti euroviisuperheessä marginaalia, jolle ei suotu viisuäänestyksissä hyviä sijoituksia. Monet portugalilaiset euroviisut ovat kuitenkin nousseet kotimaassaan todellisiksi rakastetuiksi klassikoiksi, vaikka menestys kansainvälisessä viisukilpailussa onkin jäänyt vaatimattomaksi. Esimerkiksi vuoden 1969 Portugalin edustussävelmä Desfolhada portuguesa jäi Madridin Euroviisuissa ällistyttävän huonolle toiseksi viimeiselle sijalle, vaikka vahvan dramaattinen laulu on Portugalissa todellinen ikivihreä – ja nykyään myös euroviisuharrastajien keskuudessa yksi Portugalin pidetymmistä viisuista. Laulun klassikkoaseman omassa kotimaassaan osoitti esimerkiksi Portugalin tämänvuotinen viisukarsinta, jossa laulun alkuperäinen esittäjä Simone de Oliveira, ikää 80 vuotta, esitti laulun haltioituneelle yleisölle. Portugalilaiset tosin aiheuttivat huonon sijoituksen viisulleen osittain itse: ilman Portugalin raadin pisteitä kaksi muuta laulua olisivat jääneet tulostaululla Portugalin taakse. Peräti kolme portugalilaisen raadin jäsentä kymmenestä antoi äänensä Jugoslavian koomiselle ja kornille vitsiviisulle Pozdrav svijetu, jossa toivotettiin "hyvää päivää" yhdeksällä eri kielellä – myös suomeksi. Portugalin raadin vuoksi Jugoslavian hoopo viisu sijoittui Desfolhada portuguesan edelle.

Pettyneenä toistuviin huonoihin sijoituksiin ja Euroviisujen heikentyneeseen maineeseen, Portugali liittyi Pohjoismaiden ja Itävallan mukana boikottirintamaan ja jättäytyi pois vuoden 1970 Eurovision laulukilpailuista. Vaikka Portugali ei osallistunutkaan vuoden 1970 viisuihin, maassa järjestettiin kuitenkin perinteisen viisukarsinnan virkaa ajanut laulukilpailu Festival da Canção, jonka voitti Sérgio Borgesin tulkitsema Onde vais rio que eu canto. Muiden boikottimaiden tapaan Portugali palasi takaisin Euroviisuihin vuonna 1971.

Euroviisut ja neilikkavallankumous

Edellä mainitun Desfolhada portuguesan on sanoittanut José Carlos Ary dos Santos, jolla on ollut merkittävä vaikutus Portugalin viisuhistoriaan. Ary dos Santos – jota voisi luonnehtia vaikkapa Portugalin Pentti Saaritsaksi – oli radikaali runoilija, joka liittyi 1960-luvun lopulla Portugalin kommunistiseen puolueeseen. Salazarin johtamassa konservatiivisessa oikeistodiktatuurissa poliittinen ilmapiiri oli vahvasti kommunisminvastainen ja maan alla toiminutta kommunistista puoluetta ja sen jäseniä vainottiin. Ary dos Santosin viisusanoituksissa ravistetiin Salazarin johtamaa Portugalia, jota kutsuttiin Estado Novoksi (Uusi valtio). Jo Desfolhada portuguesan sanoitus oli herättänyt pahennusta vanhoillisessa ja voimakkaan katolisessa Portugalissa. Salazarin hallinnon mottona oli Deus, Pátria e Familia eli Jumala, isänmaa ja perhe. Vaikka laulun sanoitus kuulostaa isänmaalliselta, sanoitus käsittelee vertauskuvallisesti naisen seksuaalista vapautta.

Salazar sai aivoinfarktin vuonna 1968 ja menehtyi kahta vuotta myöhemmin. Portugalin oikeistodiktatuuri alkoi natista liitoksistaan. 1960-luvun alusta lähtien opiskelijat olivat järjestäneet lukuisia suurmielenosoituksia valtion autoritaarista hallintoa vastaan. Vuonna 1973 Portugalia edusti Eurovision laulukilpailuissa Fernarndo Tordo Ary dos Santosin sanoittamalla laululla Tourada, joka merkitsee suomeksi härkätaistelua. Laulun sanoituksessa kritisoitiin vertauskuvallisesti Portugalin silloista sotilasjunttaa, joka herätti entistä enemmän tyytymättömyyttä kansan keskuudessa. Laulun sanoituksen vuoksi Ary dos Santos joutui hetkeksi aikaa vankilaan, mutta kappale sai kuitenkin edustaa Portugalia kansainvälisessä laulukilpailussa.

Vuoden 1974 Portugalin edustussävelmä E depois do adeus ei sisältänyt mitään poliittista, mutta laululla on ollut merkittävä rooli Portugalin historiassa. Muutama viikko Euroviisujen jälkeen kappale sai toimia yhtenä Portugalin neilikkavallankumouksen alkamisen äänimerkkinä. Kapinalliset upseerit olivat radiokanavan kanssa sopineet aloittavansa vallankumouksen sotilasjuntan kukistamiseksi myöhään illalla 24. huhtikuuta, kun viisukappale alkaa soida. Kello 22.55 E depois do adeus pärähti eetteriin ja vallankumousliikehdintä alkoi. Valittiinkohan euroviisusävelmä äänimerkiksi sen vuoksi, että laulun esittäjällä Paulo de Carvalholla on sama sukunimi kuin vallankumousliikkeen johtajalla Otelo Saraiva de Carvalholla?

Vuonna 1975 Portugalia edusti neilikkavallankumoukseen osallistunut merikapteeni Duarte Mendes, joka tulkitsi paatoksellisesti epätyypillisen viisukappaleensa Madrugada. Laulun sanoituksessa käsiteltiin avoimesti vallankumouksen tapahtumia ja ylistettiin uuden ajan alkamista. Eurooppalaiset eivät erikoista viisulaulua ymmärtäneet (16. sija 19 kilpailijan joukossa), mutta portugalilaisille itselleen oli tärkeää saada laulaa sadoille miljoonille televisionkatsojille aiheesta. Seuraavan vuoden Portugalin viisu Uma flor de verde pinho kertoi 1300-luvulla Portugalia hallinneen kuningas Pietari I:n (portugaliksi Pedro I) ja Inês de Castron "kielletystä" rakkaudesta. Pietari I meni isänsä toivomuksesta naimisiin Kastilian kruununprinsessan kanssa mutta ihastuikin hänen hovinaiseensa Inês de Castroon. Vaikka laulussa ei ollut varsinaisesti poliittista aspektia, se oli vuoden 1976 kilpailukavalkadissa poikkeuksellinen viitatessaan Portugalin historiaan ja nojautuessaan musiikillisesti vahvasti kansallisiin ominaispiirteisiin. Laulun sanoittaja Manuel Alegre on sittemmin siirtynyt politiikkaan ja hän on ollut 2000-luvulla kahdesti ehdolla Portugalin presidentinvaaleissa. Keväällä 1976 Portugalissa otettiin käyttöön uusi perustuslaki, minkä myötä valtiosta tuli virallisesti parlamentaarinen demokratia – niin kutsuttu kolmas tasavalta. Uutta perustuslakia ja valtiomuotoa juhlittiin vuoden 1977 euroviisussa Portugal no coração (suom. Portugali sydämessäni). Viisun esitti lauluryhmä Os Amigos, jonka yhtenä jäsenenä oli vuonna 1973 sotilasjunttaa kritisoineen Touradan laulanut Fernando Tordo, ja sanat lauluun oli kirjoittanut Ary dos Santos.

"Portugalin vuoksi veljeni kuoli,
mutta Portugalin vuoksi
myös sydämeni lyö tässä laulussa."

Portugalin 1970-luvun euroviisut heijastavat maan poliittista tilannetta ja neilikkavallankumouksen tunnelmia. Laulujen poliittisten sisältöjen vuoksi Portugali oli 1970-luvulla euroviisumaana oman tiensä kulkija. 1970-luvulla Euroviisuissa kuultiin paljon kaupallista pop-musiikkia, minkä vuoksi kilpailuun kohdistettiin runsaasti massakulttuurikritiikkiä. Portugalin omintakeiset viisut eivät istuneet tyypillisen standardiviisun muottiin. 1970-luvun puolivälissä Euroviisuissa laulut sai esittää vapaasti millä tahansa kielellä, mutta Portugalin viisut laulettiin aina portugaliksi. Esimerkiksi Raila Kinnunen luonnehti aikoinaan Apu-lehdessä, kuinka "Portugalin viisukappaleet ovat olleet enemmän ideologiaa ja vähemmän kauppaa". Poliittisen tilanteen vakiinnuttua Portugalin euroviisujen sanomallinen sisältö väheni ja maa alkoi lähettää tavanomaisempia viisukappaleita.

1970-luvun viisusijoituksia

Vuosina 1971–1973 Eurovision laulukilpailussa oli käytössä erikoinen äänestysjärjestelmä, jossa jokainen osallistujamaa lähetti kilpailupaikalle kaksi tuomaria, jotka antoivat suorassa lähetyksessä kaikille esityksille arvosanan yhden ja viiden välillä. Äänestystapa miellytti varmasti portugalilaisia, sillä sen ollessa käytössä maa onnistui saavuttamaan ensimmäiset sijoituksensa kymmenen parhaan joukossa. Kaikki kolme Portugalin viisua vuosien 1971 ja 1973 välillä sijoittuivat kärkikymmenikköön: vuoden 1971 Menina (do alto da serra) oli yhdeksäs, vuoden 1972 A festa da vida seitsemäs, mikä oli pitkään Portugalin paras sijoitus, sekä vuoden 1973 Tourada kymmenes. Vuoden 1974 viisujärjestäjätaho BBC palautti Euroviisuihin aikaisemman pisteytyssysteemin, mikä kirvoitti Portugalin delegaatiolta protestin ja uhkauksen vetäytyä kilpailusta kokonaan.

Vuonna 1979 Portugali saavutti neljännen TOP 10 -sijoituksen Manuela Bravon esittämällä hienolla iskelmällä Sobe, sobe, balão sobe. Portugali on viisutulosten suhteen samanlainen maa kuin Suomi: kun sijoitukset kärjessä vaikuttavat täysin saavuttamattomilta, riemu revitään silloin, kun onnistutaan pärjäämään keskivertomenestystä paremmin, esimerkiksi sijoittumalla kymmenen parhaan joukkoon.

Hyvien yritysten 1980-luku

1980-luku alkoi Portugalin kannalta lupaavissa merkeissä. Vuonna 1980 Haagin Euroviisuissa teatraalisen José Cidin räiskyvä esitys Um grande, grande amor sijoittui hienosti seitsemänneksi. Hyvään sijoitukseen saattoi vaikuttaa laulun iskelmällisyys. 1980-luvulla Euroviisuissa varmin tapa menestyä oli lähettää mahdollisimman "euroviisumaisia" laulua. Eurovision laulukilpailujen konventioita rikkovat sävellykset jäivät äänestyksissä poikkeuksetta häntäpäähän. Kenties laulun iskelmällisyyden vuoksi Um grande grande amor on yksi harvoista Portugalin euroviisuista, joka levytettiin suomeksi: Markku Aro sai levytettäväkseen laulun suomenkielisen version Suurin rakkautein.

Toinen Portugalin euroviisu, joka päätyi suomalaisille levylautasille, on Maria Guinot'n sielukas laulelma Silêncio e tanta gente (1984), jonka Anneli Saaristo levytti Juice Leskisen upealla tekstillä Jos joskus. Annelin levytystä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen onnistuneimpana suomalaisena viisukäännöksenä.

Portugalin vaatimaton euroviisumenestys on osoittautunut
yleiseksi käsitteeksi, josta on vitsailtu jopa espanjalaisessa
Serranon perhe -tv-sarjassa.

Vaikka Portugali pärjäsi hienosti vuoden 1980 viisuissa, muutoin maan menestys 1980-luvulla jäi vaatimattomaksi. Heikosta viisumenestyksestä huolimatta monet euroviisuharrastajat ovat pitäneet Portugalia yhtenä sympaattisimmista viisumaista. Onhan Portugali viisumaana samanlainen kuin monet viisufanitkin: aina vähän erilainen kuin muut ja usein niin väärinymmärretty. Muutamat Portugalin 80-luvun euroviisut ovat nousseet viisufanien keskuudessa todellisiksi kulttiklassikoiksi. Esimerkiksi vuoden 1981 viisuissa Carlos Paiãon esittämä elektronisen musiikin hassuttelu Play-back jäi kilpailussa kolmanneksi viimeiseksi, mutta euroviisuharrastajat ovat ymmärtäneet laulun (ja sen viisuesityksen koomisen koreografian) camp-arvon päälle. Laulua soitetaan edelleen euroviisutapahtumien diskoissa. Vuonna 1982 neljän muskettisoturittaren lauluyhtyeen Docen intohimoinen rallatus Bem bom miellytti viisufanien lisäksi Suomen kyseisen vuoden viisuedustajaa Kojoa. Kojo on kertonut, ettei muista viisumatkastaan oikein mitään muuta positiivista kuin erään Doce-yhtyeen jäsenen silmää miellyttäneen takapuolen. Kojon väitetään tilanneen Yleisradion laskuun mittavan kukkalähetyksen Portugalin viehättävälle kvartetille. Vuonna 1989 Portugalia edusti persoonallinen kokoonpano Da Vinci, jonka vauhdikkaassa laulussa Conquistador muisteltiin Portugalin siirtomaa-aikoja positiivisesta näkökulmasta. Laulun sanoitus on häikäilemättömän kolonialistinen, mutta suomalaiset euroviisufanit ovat muistelleet, että Yleisradion suomenkielistä tekstitystä seuraamalla oppi kätevästi Portugalin siirtomaat.

Menestyksekäs 1990-luku

Kuten Suomen kohdalla, Portugalillakin on viisuhistoriassaan vuosikymmen, jolloin maa on menestynyt kilpailussa yleiseen tasoonsa nähden poikkeuksellisen hyvin. Suomella tällainen ajanjakso ajoittuu 1970-luvulle, jolloin Suomi sijoittui peräti neljästi kymmenen parhaan joukkoon eikä jäänyt kertaakaan viimeiselle sijalle. Portugalin kohdalla vastaavanlainen menestyksekäs vuosikymmen on ollut 1990-luku, jolloin maa sijoittui neljä kertaa kymmenen parhaan joukkoon. Portugalilla meni 1990-luvulla sen verran mukavasti, ettei maa kärsinyt kertaakaan Euroviisuihin lanseeratusta välivuosien järjestelmästä, vaan sai vuosikymmenen aikana kilpailla jokaisessa viisukilpailussa.

1990-luvulla Portugalin menestysviisuja esittivät laulajat, jotka ovat myöhemmin nousseet kansainvälisesti tunnetuiksi portugalilaisen musiikin lähettiläiksi. Vuonna 1991 Portugalin edustaja Dulce Pontes sijoittui viisullaan Lusitana paixão hienosti kahdeksanneksi. Upeaääninen Dulce on edelleen yksi Portugalin suosituimpia laulajia, joka musiikissaan yhdistää perinteisen portugalilaisen fadon nykyaikaiseen viihdemusiikkiin. Dulce Pontes on konsertoinut useaan otteeseen Suomessa. Jo vuoden 1991 Euroviisuissa Roomassa Dulcen vahva tulkinta kiinnitti huomiota: Portugalin yleisradioyhtiön RTP:n selostaja oli selostajien kokouksessa julistanut ykskantaan, että "Dulce on täällä ainoa, joka osaa laulaa".

Vuonna 1994 Eurovision laulukilpailussa Dublinissa Portugalia edusti niin ikään vahvaääninen Sara Tavares, jonka viisu Chamar a música sijoittui kahdeksanneksi. Tavaresista on sittemmin tullut monipuolinen maailmanmusiikin tulkitsija, jonka levyjä on myyty maailmanlaajuisesti miljoonia äänitteitä. Myös Tavares on käynyt usein konsertoimassa Suomessa, muun muassa Helsingin juhlaviikoilla.

Vuonna 1996 Portugalia edusti nuori 19-vuotias Lúcia Moniz, jonka kansainvälinen yleisö tuntee parhaiten Love Actually -elokuvasta vuodelta 2003. Moniz näyttelee klassikkoelokuvassa portugalilaista taloudenhoitajaa Auréliaa, jota Colin Firthin esittämä roolihahmo saapuu kosimaan Ranskaan kömpelöllä portugalin taidollaan. Ennen tätä kansainvälistä läpimurtoaan Moniz oli saavuttanut Euroviisuissa Portugalin tuohon mennessä parhaan sijoituksen, kun hänen iloinen ja kansanmusiikin aineksia sisältänyt viisunsa O meu coração não tem cor sijoittui kuudenneksi. Kuten Suomen kohdalla, kuudes sija oli pitkään maan paras sijoitus ennen ilmiömäistä euroviisuvoittoa.

Oma linja jatkuu uudella vuosituhannella

Portugali on pitänyt kiinni persoonallisesta viisulinjastaan kaikki nämä vuosikymmenet. Esimerkiksi vuonna 1999, jolloin Euroviisujen kielisääntö oli jälleen poistettu, monet maat pohtivat vielä kilpailuviikolla Jerusalemissa pitäisikö edustussävelmä esittää englanniksi vai maan omalla kielellä. Portugalilaisille valinta oli itsestään selvä. Portugalin esiintyjät ilmoittivat, että he laulavat viisunsa ehdottomasti portugaliksi. Portugalin delegaatio ilmaisi, että tärkeintä ei ollut menestyminen kilpailussa keinolla millä hyvänsä vaan maan kulttuurin esitteleminen eurooppalaiselle yleisölle. Hienosta periaatteesta huolimatta Portugali on muutaman kerran sortunut esittämään laulunsa osittain englanniksi (vuosina 2003, 2005, 2006 ja 2007), mutta tähän päivään mennessä Portugalin jokaisessa viisussa on kuultu maan omaa kieltä, mikä on ainutlaatuinen saavutus Euroviisujen historiassa.

Portugali ei ole koskaan kilpaillut Euroviisuissa hampaat irvessä. Muutamaan otteeseen maa on jopa jättäytynyt vapaaehtoisesti pois kilpailusta (vuosina 2002, 2013 ja 2016). Portugalin vetäydyttyä vuoden 2002 Euroviisuista kilpailusta vapautui paikka Latvialle, joka – urheilutermiä lainatakseni – käytti paikkansa erinomaisesti voittaen koko kilpailun lattarikabareellaan I wanna.

Tämän vuosituhannen puolella Portugalin menestys Euroviisuissa on ollut pääsääntöisesti vaatimatonta. Eräänlainen huippukausi ajoittuu vuosiin 2008–2010, jolloin Portugali äänestettiin joka kerta semifinaalista jatkoon. Etenkin ensimmäinen finaalipaikka vuonna 2008 saavutti euroviisuharrastajien keskuudessa riemastuneen vastaanoton. Finaalipaikka katkaisi jatkuvien epäonnistumisten sarjan ja osoitti, että Portugalia oli pitkästä aikaa kannatettu viisuäänestyksessä. Edellisestä kärkikymmenikön sijoituksesta viisuäänestyksessä oli kulunut jo 12 vuotta. Semifinaalien aikakaudella Portugali on päässyt finaaliin neljä kertaa ja karsiutunut loppukilpailusta kahdeksan kertaa. Vaikka Portugali ei sijoittunut kärkisijoille, maan viisut saavuttivat kiitosta vaihtoehtoisesta linjastaan. Kroatialaisen lauluntekijän Andrej Babićin säveltämät draamaballadit Senhora do mar (2008) ja Vida minha (2012) kutkuttivat euroviisufaneja oikeasta pisteestä. Babićin kohtalokkaat sävelkulut sopivat hyvin portugalilaiseen sielunmaisemaan ja melankoliseen musiikkiperinteeseen, joten ketään ei tuntunut haittaavan, että säveltäjä on kotoisin Kroatiasta. Vuonna 2009 Flor-de-Lis -ryhmän viisua Todas as ruas do amor arvostettiin kansallisten ominaispiirteiden vaalimisesta, mikä oli vuoden 2009 Eurovision laulukilpailun englanninkielisen popmusiikin täyttämässä kavalkadissa harvinaista.

Marginaalista ilmiömäiseen viisuvoittoon

Lordin viisuvoiton (2006) jälkeen Portugali kantoi titteliä pisimpään Euroviisuihin osallistuneena maana, joka ei ollut voittanut kilpailua kertaakaan. Portugali oli samassa asemassa, missä Suomi oli ollut pitkään: kaikkien aikojen paras viisusijoitus oli kuudes, ja toistuvat huonot sijoitukset eivät antaneet minkäänlaista osviittaa sen suhteen, että maata juhlittaisiin joskus Eurovision laulukilpailun voittajana. Vuonna 2017 Portugali pääsi kuitenkin yllättämään.

Portugalilaiset eivät olisi valinneet eksentristä ja persoonallista Salvador Sobralia maansa euroviisuedustajaksi. Viime vuoden Portugalin viisukarsinnassa yleisön suosikki oli Viva La Diva -kokoonpanon Nova Glória. Asiantuntijaraati äänesti kuitenkin Salvador Sobralin puolesta. Salvadorin isosiskon Luísa Sobralin säveltämässä elegantissa balladissa Amar pelos dois portugalilaiset musiikkiperinteet yhdistyivät iättömältä kalskahtavaan elokuvamusiikkiin. Portugalin euroviisu ei vaikuttanut paperilla konseptilta, jolla voitettaisiin Eurovision laulukilpailut vuonna 2017. Kiovan Euroviisuissa kaikki palaset loksahtivat kuitenkin kohdalleen. Portugalin pelkistetty, hillitty ja riisuttu esitys erottui edukseen euroviisumassasta. Salvadorin esitys edusti viisukavalkadissa jotain aivan muuta kuin muut, mikä kiinnitti katsojien huomion. Hän sai Euroopan kolmeksi minuutiksi pysähtymään ja kuuntelemaan herkkää rakkauslauluaan. Aistikas tulkinta teki vaikutuksen, vaikka laulu esitettiin kielellä, jota eurooppalaiset eivät laajalti ymmärrä. Portugali nousi finaalia edeltävänä päivänä vedonlyönnin ykkössijalle. Ennakkosuosikin asema realisoitui ainutlaatuiseksi pistevyöryksi. Salvador Sobral ja Amar pelos dois voitti ylivoimaisesti sekä raati- että yleisöäänestyksen. Tuloksena oli yksi euroviisuhistorian ylivoimaisimmista voitoista kaikkien aikojen piste-ennätyksellä – huikeat 758 pistettä. 53 vuotta viisudebyyttinsä jälkeen Euroviisujen ikuinen altavastaaja oli noussut Euroopan pienimmäksi yhteiseksi nimittäjäksi.

Euroviisufanit ottivat Portugalin viisuvoiton erityisen tyytyväisenä vastaan ja näkivät voitossa merkittävän symbolisen asetelman. Vihdoinkin euroviisuperheen oman tiensä kulkija ja pitkään päähän potkittu jäsen oli saanut yhteisön varauksettoman hyväksynnän. Ja mikä hienointa, ei matkimalla muita vaan täysin omana itsenään. Tyylilleen uskollisena Portugali saavutti kauan kaivatun euroviisuvoiton persoonallisella ja omalaatuisella viisuesityksellä. Ylivoimainen voitto ei tullut Euroviisujen perinteisiä konventioita epätoivoisesti seuraamalla.

Dannyn keskipitkä oppimäärä

Vain elämää alkaa taas tänään. Ohjelman kahdeksas tuotantokausi saakin komean lähtölaukauksen, kun ensimmäisessä jaksossa vietetään suomiviihteen legendan Dannyn päivää. Kuten Finnhitsaaja-blogin konventioihin kuuluu, aina kun tässä mainiossa televisio-ohjelmassa on vuorossa finnhits-mielessä kiinnostavan artistin jakso, julkaistaan hänen tuotantoonsa keskittyvä kirjoitus tietoiskuineen ja Spotify-soittolistoineen. Dannyn jakson kunniaksi kokosin 16 anekdoottikokonaisuutta musiikkineuvos Lipsasen pitkän ja ansiokkaan uran varrelta. Illan jaksoon voi valmistautua myös kuuntelemalla Ison-D:n tuotannon helmiä kokoamiltani Spotify-soittolistoilta. Ensimmäinen soittolista on koko uran kattava hittikimara, toiseen on taas koottu harvinaisia poimintoja Dannyn laajasta levytysrepertuaarista.

Ykkönen – Ilkan päivänä kaikki alkoi

Ilkka Lipsasen (s. 24. syyskuuta 1942) musiikillinen ura alkoi ammattimaisesti 1960-luvun alkupuoliskolla hänen liittyessään Islanders-yhtyeen solistiksi. Islanders oli alun alkaen lauttasaarelaisten kaverusten vuonna 1962 perustama bändi, joka soitti aikansa kuuminta nuorisomusiikkia eli rautalankaa. The Beatlesin suosio kuitenkin syrjäytti rautalangan ja rautalankayhtyeille tuli tarve löytää itselleen solisti. Palaset loksahtivat kohdalleen, kun aikaisemmin The Electric Five -bändissä laulanut Ilkka Lipsanen päätyi Islandersin laulajaksi. Kiinnityksen myötä Lipsanen kehitti itselleen taiteilijanimen Danny.

Sitkeän yrittämisen jälkeen levy-yhtiö Scandia tarjosi Islandersille mahdollisuuden koelevytykseen. Bändin jäsenet kaavailivat ensilevytyksekseen kappaletta Hey Boba Lou, joka oli ollut heidän suosituin keikkabravuurinsa. Lopulta tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että levytettäväksi pitäisi keksiä jokin persoonallisempi laulu, jonka avulla Islanders erottuisi kaikista muista samanlaisista rock-bändeistä. Danny kuuli sattumalta Joan Baezin vuonna 1960 levyttämän East Virginian, joka pohjautui vanhaan amerikkalaiseen kansansävelmään. Lipsanen viehättyi lauluun ja laati siihen sovituksen. Maanantaina 9. maaliskuuta 1964 Islanders äänitti Kulttuuritalon studiossa ensimmäisen singlensä East Virginia / Hey Boba Lou.

Tasan viikkoa myöhemmin, eli maanantaina 16. maaliskuuta – Ilkan nimipäivänä – single ilmestyi levykauppoihin. East Virginia osoittautui täysosumaksi. Koskettava mollimelodia, Dannyn pehmeä tulkinta ja Islandersin ajanmukainen kitarasoundi tekivät vaikutuksen kuuntelijoihin. Levytys voitti Levyraadin ja saavutti myöhemmin radion Kahdeksan kärjessä -ohjelman ykkössijan. Danny & Islanders siivitti tiensä suomalaisen pop-taivaan huipulle.

Se olla voi toisinkin päin – suomen kielellä pop-idoliksi

Danny & Islanders julkaisi vuonna 1964 kaksi muutakin englanninkielistä singleä Short on love / The Wanderer ja She's not there / Jambalaya. Lupaavasta alusta huolimatta bändin tulevaisuudennäkymiin ilmaantui synkkiä pilviä. Lokakuussa 1964 isänmaa kutsui alokas Lipsasta suorittamaan asepalveluksensa Dragsvikiin. Dannyn lähdettyä armeijan harmaisiin Islandersin komppikitaristi Pepe Willberg patistettiin mikrofonin eteen.

Scandia oli kiinnostunut jatkamaan yhteistyötä Dannyn kanssa, mutta yhdellä edellytyksellä: levytysten esityskielen tulisi vaihtua suomeksi. Danny ei ollut aluksi ajatuksesta innostunut, sillä nuoriso vannoi englanninkielisen musiikin nimiin siinä missä suomen kieli assosioitiin vanhempien sukupolvien musiikkimieltymyksiin. Danny kuunteli kauhistuneena levy-yhtiönsä kehotusta ryhtyä esittämään perinteistä tanssimusiikkia, mikä takaisi pitkän uran laulajana. Danny esitti toivomuksen, että levytysten sovituksista voitaisiin laatia sen verran moderneja, jotta ne iskisivät myös nuorison makuhermoon. Tähän "kompromissiratkaisuun" kenelläkään ei ollut vastaansanomista.

Dannyn ensimmäinen LP-levy ilmestyi
kesällä 1966.

Danny kävi armeija-aikoinaan levyttämässä ensimmäiset suomenkieliset laulunsa. Ensimmäinen single Jos tulla saisin / Kaikki entinen ei vielä herättänyt huomiota, mutta toinen yritys osuikin sitten kultasuoneen: maaliskuussa 1965 Danny sai levytettäväkseen Petula Clarkin megahitin Downtown, johon Kari Tuomisaari oli kynäillyt suomenkielisen sanoituksen Kauan. Syksyllä listoille nousi seuraava hitti Piilopaikka ja vuoden 1966 puolella ikuistettiin muun muassa sellaiset pop-klassikot kuin Kesäkatu ja Renegades-hitin suomenkielinen versio Salattu suru. Onnistuneet levytysvalinnat tekivät Dannysta yhden Suomen menestyneimmistä pop-laulajista. Danny ja Johnny kilpailivat tasaväkisesti nuorison keskuudessa Suomen ykköspopparin tittelistä. Dannyn ihailijakerhoon liittyi tuhansia jäseniä.

Dannyn 1960-luvun levytystuotanto koostuu miltei sataprosenttisesti käännöskappaleista. Suomenkielisiä sanoituksia aikansa menestyshitteihin kirjoittivat eturivin iskelmäsanoittajat: Kari Tuomisaaren lisäksi Saukki, Juha Vainio ja Pertti Reponen. Dannyn 60-luvun levytysten sovituksista vastasi pääsääntöisesti Scandian voimakaksikko Jaakko Salo ja Esko Linnavalli.

Valoa ja energiaa – näkemyksellinen taiteilija, joka toi show'n Suomeen

Mahtipontisesti toteutetut Danny-show't kiersivät Suomen lavoja
vuosien 1966 ja 1980 välillä. Kunnianhimoiset kokonaisuudet
mullistivat käsityksen estradiviihteestä Suomessa. Danny-show
oli vuosikausia nuorison ykköstapahtuma, joka rikkoi vuodesta
toiseen yleisöennätyksiä.

Danny on perinyt musikaalisuuden ja esiintymisen lahjan verenperintönä. Hänen äidinäitinsä isä Hans Sigmund Aufrichtig oli Kansallisoopperan kapellimestari. Hänen tyttärensä eli Dannyn isoäiti Magda Aufrichtig oli musiikkipedagogi ja oopperalaulaja. Dannyn äidinisänäiti Hilda Niska (o.s. Schülter) oli muusikko ja hänen viidestä lapsestaan kolmesta tuli laulajia ja yhdestä tanssitaiteilija. Danny jatkoi sukunsa perintöä omalla tavallaan oivallettuaan, että myös pop-musiikkia voisi esittää teatterinomaisin keinoin. Kesäksi 1966 Danny käsikirjoitti ensimmäisen show-kokonaisuuden Timantinkova Danny-show, joka kiersi kesäkuukausina Suomen tanssilavoja. Siitä alkoi Danny-show'n 15 vuotta kestänyt katkeamaton putki. Joka kesäksi Danny ja hänen taustatiiminsä ideoivat monipuolisia show-kokonaisuuksia, joissa Dannyn ja vakituisen yhtyeen mukana esiintyi muita aikansa tähtiä ja usein myös tanssijoita tai go go -tyttöjä sekä show'n juontaja. Kiihkeimpinä suosion vuosina saattoi kiertää kaksikin erilaista Danny-showkiertuetta. Danny-show'ssa erityisen merkittävä rooli oli leading ladyilla, joina vuosien saatossa nähtiin muun muassa Anki Lindqvist, Katri Helena, Irina Milan, Päivi Paunu, Muska Babitzin, Ami Aspelund, Vicky Rosti ja Armi Aavikko.

Danny-show't mullistivat Suomessa käsityksen estradiviihteestä. Kiertueilla oli panostettu ennennäkemättömällä tavalla rekvisiittaan ja muihin visuaalisiin elementteihin. Kiertuebussien varusteisiin kuului oma generaattori, jonka avulla luotiin valo- ja savuefektejä. Tanssilavojen ikkunat oli peitettävä, jotta luonnonvalo ei häiritsisi show'n valaistusta, ja useimmiten show'ta varten jouduttiin roudaamaan oma lisälavansa. Danny-show'sta muodostui nopeasti ehdoton ykköstapahtuma Suomen viihdelavoille. Suomalainen mediakenttä tarjosi sangen vähän nuorisolle suunnattua populaarikulttuuria, joten Danny-show't mahdollistivat pääsyn kokea livenä länsimaisia pop- ja rock-elämyksiä. Keikkapaikat täyttyivät ääriään myöten ja Danny-show't rikkoivat vuosi vuoden jälkeen yleisöennätyksiä.

Vuonna 1972 Danny-show'n veto-
nauloina olivat tiikeripythonit Urkki
ja Elvis, joten sekä show että
samana vuonna julkaistu albumi
kantoivat nimeä Käärme.

Vuosien varrella Danny-show'ssa satsattiin monenlaisiin erikoisefekteihin: lavoilla nähtiin moottoripyöriä, draamallisia kohtauksia – kuten esimerkiksi koreografioitu nyrkkeilyottelu – ja käärmeitä. Vuonna 1978 Danny käytti show'ssaan efektinä laseria kolmantena esiintyjänä maailmassa. Yhteiskunnallisen ilmapiirin politisoituessa vuosikymmenten vaihteessa show't sisälsivät usein kantaa ottavan osuuden, jossa teatraalisin keinoin esimerkiksi vastustettiin huumeita, saasteita, väkivaltaa tai Vietnamin sotaa. Danny ja hänen yhteistyökumppaninsa Jyrki Hämäläinen ja Kari Åkerberg kiertelivät Euroopassa seuraamassa kansainvälisten tähtien esiintymisiä ja ottivat vaikutteita lavaspektaakkelien ideointiin.

Täytyy jotain yrittää – viihdetaiteilija ja toimitusjohtaja

Dannyn aloittaessa uraansa viihdelaulajien ala oli todellinen villi länsi vailla sääntöjä ja vakiintuneita käytäntöjä. Iskelmälaulajien oikeudet olivat retuperällä. Artistit kulkivat julkisilla linja-autoilla tanssilavoilta toiselle tietämättä millainen säestäjäkokoonpano heitä seuraavalla keikalla odottaa. Soittotaidottomat muusikkopoppoot eivät olleet suinkaan mikään harvinaisuus. Tanssilavojen omistajat saattoivat jättää palkkioita maksamatta, mikäli laulaja ei muistanut tai halunnut tuoda tuliaispulloa mukanaan. Managerit olivat keplottelijoita, jotka vetivät välistä suuria summia ja jättivät artistille vain roposia rankasta työrupeamasta. Dannyn kollega Tapani Kansa on hieman piruillen todennut, että kaikki olosuhteet olivat tasolla, johon SAK:lainen työntekijäjoukko ei olisi enää 1960-luvulla suostunut missään liitossa. Ilkka Lipsanen ei ollut vallitsevaan tilanteeseen tyytyväinen. Hän perusti syksyllä 1966 ohjelmatoimisto D-Tuotannon, joka ryhtyi järjestämään viihdelaulajien alaa ammattimaisemmalla otteella. D-Tuotannossa huolehdittiin, että esiintyjät saivat liikealan koulutusta ja ymmärsivät maksaa oikeaoppisesti veronsa ja sosiaaliturvamaksunsa. D-Tuotanto kohosi nopeasti Suomen suurimmaksi ohjelmatoimistoksi, joka työllisti parhaimmillaan yli 300 henkilöä. 1960- ja 70-lukujen vaihteessa miltei kaikki Suomen eturivin poptähdet olivat D-Tuotannon artisteja. Edellä mainittujen leading ladyjen lisäksi artistikatraaseen kuuluivat esimerkiksi Eero Raittinen, Kisu, Markku Aro, Arto Sotavalta, Robin ja Kirka, joka herätti teinityttöjen keskuudessa vielä suurempaa hysteriaa kuin Danny. Tuleville eturivin artisteille – kuten esimerkiksi Kari Tapiolle – kiinnitys D-Tuotantoon toimi ponnahduslautana uralle. Nuorten artistien lisäksi D-Tuotannon listoille liittyivät legendaariset konkarit, kuten Tapio Rautavaara, Olavi Virta ja Tauno Palo. Vanhat mestarit luottivat visionääriseen parikymppiseen toimitusjohtaja Lipsaseen, mikä merkitsi Dannylle suurta luottamuksen osoitusta.

Danny on jatkanut esiintyjien edunvalvontaa muun muassa toimimalla pitkään Solo ry:n (Suomessa levyttävien ja esittävien solistien, solististen muusikkojen ja kapellimestarien yhdistys) puheenjohtajana sekä Gramexin hallituksen jäsenenä. Dannyn ansiokas työ kotimaisen viihdemusiikin kehittämiseksi usealla eri saralla oli merkittävin syy siihen, että tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi hänelle syksyllä 2002 musiikkineuvoksen arvonimen.

Ei ole kaikki miltä näyttää – lava-Danny ja levy-Danny

Showkiertueiden myötä Dannylle muodostui ikään kuin kaksi artistiprofiilia. Lavalla hän esitti energisiä, vauhdikkaita ja rajuja englanninkielisiä rokkeja sekä ajoittain jopa psykedeellisiä ohjelmanumeroita. Rokkiahan kansa haluaa, laulaa Danny uusimmalla albumillaan. Levylle Danny sai tulkittavakseen aivan toisenlaista, huomattavasti hillitympää musiikkia. Kesällä 1966 Suomen ykköshitti oli Dannyn koskettava balladi Vähän ennen kyyneleitä, alun perin espanjalaisen euroviisukapellimestarinakin toimineen Augusto Alguerón säveltämä El ángel de la guarda. Vähän ennen kyyneleitä -laulun suosio laajensi Dannyn kuuntelijakuntaa. Tyttärien lisäksi äidit kiinnostuivat nuoresta pop-tähdestä. Danny on useaan otteeseen muistanut mainita, että Vähän ennen kyyneleitä avasi ovet Pohjanmaan keikkalavoille. 1960-luvun tangobuumin aikana Pohjanmaalla vannottiin pyhästi tangon nimiin, kun taas nuorisomusiikkia soittaneita rokkibändejä suorastaan karsastettiin. Vähän ennen kyyneleitä teki Dannysta salonkikelpoisen.

Syksyllä 1966 Dannyn balladimenestysten linjaa jatkoi Hiljainen kitara. Slovareiden lisäksi Dannylle annettiin levytettäväksi latinalaisamerikkalaisia sävellyksiä, muun muassa ikivihreät Amado mio ja Besame mucho, jotka sisällytettiin Dannyn ensimmäiselle LP-levylle vuonna 1966. Vuonna 1967 ikuistettiin vuorostaan Painajainen (brasilialainen klassikkosävelmä Mas, que nada) ja Rebecca, joka ylsi Suomen listaykköseksi.

Dannyn läheinen ystävä Jyrki Hämäläinen on luonnehtinut aikoinaan, kuinka tietynlainen kaksijakoisuus on aina määrittänyt Dannyn uraa ja Ilkka Lipsasen elämää. Ei ole suinkaan tavanomaista, että taiteilija on samalla liikemies ja yksityisyrittäjä. Danny on itse analysoinut, että hänelle luovuus ja logiikka eivät ole toistensa vastakohtia. Ilkka Lipsanen syntyi varakkaaseen kauppiassukuun ja sai ruotsinkielisen koulutaustan, mutta vanhempiensa erottua hän joutui muuttamaan vaatimattomampiin oloihin Helsinkiin Katajanokalle, missä muun muassa nuorisojengien katutappelut tulivat tutuiksi.

Ristiin rastiin – laulukilpailuja ja edustustehtäviä ulkomailla

Vuosikymmeniä kestäneen uransa aikana Danny on edustanut Suomea lukuisissa kansainvälisissä musiikkitapahtumissa. Hänen ensimmäinen merkittävä keikkansa ulkomailla ajoittuu syksyyn 1966, jolloin hän esiintyi Tukholman rockpyhätössä Nalenissa. Vuonna 1967 Dannyn suuntana olivat Lontoon klubit, joissa hän vetäisi muun muassa bravuurinumeronsa Work song. Tarinan mukaan eräällä keikalla yleisön joukossa olisi ollut itse Jimi Hendrix! Keväällä 1968 Danny vastaanotti Ranskan Cannesissa Midem Trophy -palkinnon maansa eniten levyjä myyneenä artistina. Saman vuoden syksyllä Danny menestyi Brasiliassa Riossa järjestetyissä pop-musiikin epävirallisissa maailmanmestaruuskisoissa (International Canção Popular). Vuonna 1983 Armi ja Danny voittivat Itä-Saksassa Rostockin laulufestivaalin Aarno Ranisen sävellyksellä Am Grunde des Meeres. Erityisen ylpeä Danny on ollut esiintymisistään Kiinassa syksyllä 1997. Dannyn showtiimi rikkoi rajoja järjestämällä Kantonissa ja Pekingissä konsertteja, joissa kiinalaiselle yleisölle esitettiin harvoin kuulemaansa länsimaista populaarimusiikkia.

Seikkailija oli Dannyn kilpailukappale vuoden 1975 viisukarsinnoissa.
Saman vuoden kesäshow'ta mainostettiin sloganilla Seikkailija on tulossa.

Lukuisista yrityksistä huolimatta Danny ei ole päässyt edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuihin. Danny kilpaili ensimmäistä kertaa euroviisukarsinnoissa vuonna 1966 Lasse Mårtensonin sävellyksellä Pieni sana. Nuorisoidolin osallistuminen viisukarsintaan herätti etukäteen huomiota, mutta aikalaislähteiden mukaan suoriin televisiolähetyksiin tottumattoman Dannyn esitys oli mennyt penkin alle, minkä vuoksi hän ei menestynyt raadin äänestyksessä. Seuraavana vuonna sujui jo paremmin: vuoden 1967 viisukarsinnoissa Danny sijoittui toiseksi Mårtensonin sävellyksellä Sua kutsun Maarit ja neljänneksi Jorma Panulan upealla teoksella Keskiyöllä – molemmat ovat sittemmin kohonneet ikivihreiksi. 1970-luvulla Danny kilpaili Jaakko Salon hassuttelukupleteilla Galileo Galilei (1973) ja Jos maailmassa vain ois kahva (1974). Varteenotettavampi viisuehdokas oli Kari Kuuvan ja Jyrki Hämäläisen kynäilemä sähäkkä ja energinen Seikkailija, joka oli vuoden 1975 viisukarsintojen suurin ennakkosuosikki. Alueraatien äänestyksessä Seikkailija kuitenkin hävisi täpärästi Pihasoittajien Viulu-ukolle. Myöhempinä vuosikymmeninä Danny nähtiin viisukarsinnoissa vielä vuonna 1986 (Ninja, säv. Veikko Samuli) sekä vuonna 2004, jolloin hänet kutsuttiin esittämään Jukka Karppisen kirjoittama kappale Seven times seven. Alun perin Danny pyrki kyseisiin viisukarsintoihin toisella laululla, mutta esiraati ei kelpuuttanut sitä mukaan kilpailuun. Kun jatkoon äänestetty Seven times seven liippasi nimensä puolesta niin läheltä Dannyn levyttämää klassikkoa, Yleisradio keksi pyytää Dannya kappaleen solistiksi viisukarsintoihin. Alkuperäiseksi esittäjäksi kaavailtu Kimmo Kouri joutui väistymään takariviin taustalaulajaksi.

Kotoisessa Syksyn sävelessä Danny ei kilpaillut koskaan. Vuonna 1977 Dannyn ja Armin oli tarkoitus osallistua Syksyn säveleen laululla Kaiken sulle antaisin, mutta juuri ennen loppukilpailua heidän laulunsa diskattiin kilpailun uusien sääntöjen vastaisena. Vuonna 1986 Armi & Danny kilpailivat Kevään sävelen finaalissa kappaleella Pelkkää hyvää.

Kuin filminauhaa – Danny elokuvarooleissa

Danny-dokumenttielokuvan ensi-ilta oli syksyllä 2016.

Scandia-levy-yhtiöllä oli läheiset suhteet Spede Pasasen klaaniin. Sävelsihän Jaakko Salo musiikin lähes jokaiseen Spede-elokuvaan ja vastaavasti Simo Salminen levytti unohtumattomat esityksensä (kuten Rotestilaulu) Scandialle. Vuonna 1968 Suomen suosituin pop-idoli keksittiin kutsua näyttelemään Speden Robin Hood -henkiseen elokuvaan Noin seitsemän veljestä. Danny esitti filmissä laulavaa kertojaa, joka johdatteli elokuvan juonta tapahtumasta toiseen Seitsemän kertaa seitsemän -melodian tahdissa. Samana vuonna Danny levytti Seitsemän kertaa seitsemän -kappaleen uudella Jukka Virtasen kirjoittamalla sanoituksella. Speden elokuvassa laulua ei siis kuulla levyversion sanoilla, vaikka usein historiikeissa näin annetaan ymmärtää.

Yhteistyö Speden kanssa jatkui seuraavana vuonna, kun Danny esiintyi cameoroolissa elokuvassa Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut. Elokuvassa kuullaan Dannyn laulamana Ei ole kaikki miltä näyttää. Dannyn nimi mainitaan elokuvien alkuteksteissä heti toisena pääosaesittäjän Spede Pasasen jälkeen. Dannyn roolit eivät olleet todellisuudessa niin merkittäviä, mutta elokuvat saivat runsaasti julkisuutta maan ykkösnuorisotähden nimellä. Yhteistyö Pasasen kanssa harmillisesti kariutui toisen elokuvan jälkeen. Spede oli ajatellut käyttävänsä kuvamateriaalia vuoden 1970 Danny-show'sta Danny 70Systeemi. Dannylle ja Spedelle tuli suunnitelman toteuttamisesta erimielisyyttä. Konflikti äityi niin pahaksi, että miesten välit menivät kokonaan poikki. Vanhojen hyvien aikojen kunniaksi Danny vilahti nopeasti Speden menehtymisen jälkeen kuvatussa viimeisessä Turhapuro-sarjan elokuvassa Uuno Turhapuro – This is my life (2004).

Marraskuussa 2016 ensi-iltansa sai Sakari Saksan ohjaama dokumenttielokuva Danny. Dannyn uraa ja saavutuksia käsittelevä liki kaksituntinen dokumentti koostuu maestron omista tarinoinneista, läheisten ja kollegoiden haastatteluista sekä arkistopätkistä.

Pelkkää tulta – huikea hittiputki 60-luvun lopulla... ja vielä 70-luvun alussa

Dannyn ilmiömäinen suosio ei laantunut 1960-luvulla missään vaiheessa. Keikoilla nuoren naisvoittoisen yleisön keskuudessa vallitsi suoranainen Danny-hurmos. Danny fan clubin prexy Leila Salmelainen hukkui idolille kohdistettuun fanipostiin. Danny-show't olivat vuodesta toiseen todellisia menestystarinoita. Levytysrintamalla huikea hittiputki vain jatkui 1960-luvun viimeisinä vuosina. Vuoden 1968 superhitti oli Tuuliviiri, mutta samana vuonna äänitettiin myös Aaveratsastajat, Seitsemän kertaa seitsemän, Olet kohtaloni (You are my destiny), Angelica ja Pistolero.

Vuonna 1971 ilmestyi albumi D, joka
sisältää muun muassa Tom Jones
-käännöksen Hän on lady.

Vuoden 1969 hittikappale oli listaykköseksi yltänyt Se eikö todista että muutuin. Vuonna 1970 levytettiin jälleen suuren luokan Danny-klassikko Tuulensuojaan, joka viihtyi listoilla pitkään. Vuonna 1971 ilmestyi vuorostaan Hän on lady ja toukokuussa 1972 Danny oli jälleen Suomen listaykkönen tuplahitiksi muodostuneella singlellä Vai niin, vai niin / Maantieltä taloon.

Läpi harmaan kiven – kilpailu kovenee 1970-luvulla

Danny-show't olivat vakiinnuttaneet asemansa ja suosionsa 1970-luvulle saavuttaessa. 70-luvun puolivälissä show'n leading ladyna oli useaan otteeseen listaykköseksi ampaissut teinisensaatio Vicky Rosti. Keikkarintamalla sujui mukavasti. Sen sijaan levytysrintamalla kilpailu koveni. 1970-luvulla suomalaisessa musiikkiteollisuudessa tarjonta lisääntyi ja iskelmätaivaalle nousi lukuisia uusia pop-iskelmätähtiä, joiden levytykset vetivät hittikilpailussa pidemmän korren. Danny, joka oli tuohon mennessä tottunut levyttämään vuosittain useampiakin menestyshittejä, havahtui tilanteeseen, jossa uudet levytykset jäivät kauas listojen kärjestä. Vuonna 1973 ilmestynyt albumi Mentävä on ja vuonna 1974 julkaistu nuorekas Danny in beat jäivät vähälle huomiolle, eivätkä saavuttaneet listasijoituksia.

Dannyn finnhitsit

Finnhits 2: Seikkailija (1975)
Finnhits 3: Kuusamo (1976)
Finnhits 4: Pelkkää tulta (1976)
Finnhits 7: Kaiken sulle antaisin (1977)*
Finnhits 8: Me vain (1978)*
80-luvun Finnhits 1: Jos sinäkin tahdot (1979)*
80-luvun Finnhits 4: Vain kaksi nauhaa (1981)

* Dannyn ja Armin duettolevytyksiä

Pelastukseksi osoittautui italialaisen Toto Cutugnon kokeilevampaakin musiikkia esittäneen Albatros-yhtyeen levytys Africa, josta tuli kansainvälinen menestys Joe Dassinin levyttämänä ranskankielisenä versiona L'été indien. Juha Vainio suomensi laulun Kuusamoksi. Maaseudun koskemattoman luonnon ainutlaatuisuutta ja suurkaupungin elämäntyylin ankeutta kuvaileva levytys osui suoraan rakennemuutoksen kourissa kamppailevan kansakunnan sydämeen. Maaseudun autioituminen oli ollut käynnissä jo pitkään ja Suomessa elettiin voimakkaan kaupungistumisen aikaa. Juuriltaan revityt lähiöihin muuttaneet ihmiset eivät aina kokeneet kaupunkilaista identiteettiä omakseen. Huhtikuussa 1976 Kuusamo nousi Suomen listaykköseksi. Danny otti ykkössijan liikuttuneena vastaan. Vanha tiikeri oli edelleen kuvioissa mukana. Jotain suurempaa oli kuitenkin vielä luvassa...

Kaksin aina kauniimpi – kuinka ikimuistoinen hellyysbuumi sai alkunsa?

Säveltäjämestari Veikko Samuli, joka oli säestänyt 1970-luvun alkupuoliskolla Danny-show'ta Made in Finland -orkesterissa, innostui Smokie-yhtyeen hitistä I'll meet you at midnight. Samuli halusi säveltää samantyylisen laulun. Juha Vainio oli kohdannut ravintolassa Pentti Saarikosken. Omien alojensa merkittävimmät sanasepot olivat vaihtaneet ajatuksia aiheesta hellyys. Juttelutuokiosta inspiroituneena Vainio laati Samulin sävellykseen sanoituksen nimeltään Tahdon olla sulle hellä. Vainion tekstin nähtyään Veikko Samuli järkyttyi, sillä hän piti sanoitusta suorastaan kornina. Alun perin Veikko Samuli oli ajatellut Tahdon olla sulle hellän esittäjäksi ystäväänsä Kari Tapiota. Kari Tapiolta oli kuitenkin ilmestynyt albumi vain hieman aikaisemmin, joten uudet levytykset eivät olleet ajankohtaisia. Seuraavaksi laulua tarjottiin Dannylle.

Danny ja Suomen missiorganisaatio olivat sopineet, että vuoden 1977 Miss Suomi voisi kiertää kesällä Danny-show'n yhteydessä etsimässä uusia kokelaita seuraavan vuoden missikilpailuun. Helmikuussa Miss Suomen kruunu asetettiin 18-vuotiaan Armi Aavikon kutreille. Armi ei ollut kuitenkaan innostunut hänelle kaavaillusta tehtävästä. Kun Dannylle selvisi, että Armi oli nuoruudessaan harrastanut musiikkia, hän ehdotti koelaulua ja yhteistä levytystä. Tahdon olla sulle hellä muutettiin duetoksi. Levy-yhtiö Scandia ei ollut varauksettoman innostunut laulavasta missistä, mutta Danny piti suunnitelmastaan härkäpäisesti kiinni. Lopulta Tahdon olla sulle hellä julkaistiin huhtikuussa 1977 Dannyn Beatles-singlen B-puolella.

Kun Tahdon olla sulle hellä ensiesitettiin Suomen kansalle Toivotaan toivotaan -ohjelmassa 17. huhtikuuta 1977, lähti vyörymään lumipalloefekti, jonka mittaluokkaa kukaan ei osannut ennakoida. Laulusta tuli vuoden ehdoton ykköshitti, joka pysyi listaykkösenä kesäkuusta syyskuuhun. Syntyi suorastaan Danny & Armi -ilmiö. Singleä myytiin uskomattomat 10 000 äänitettä, minkä johdosta Danny ja Armi vastaanottivat harvinaislaatuiset kultasinglet. Elokuussa 1977 julkaistu Dannyn pitkäsoitto Tahdon olla sulle hellä myi timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 kappaletta. Kaiken huipuksi laulun syrjäytti listan ykköspaikalta lokakuussa vasta Dannyn ja Armin seuraava hitti Kaiken sulle antaisin.

Timanttilevylukemiin yltänyt Tahdon
olla sulle hellä (1977) on oikeastaan
Dannyn sooloalbumi. Levy sisältää
vain kaksi duettoa Armin kanssa.

Dannyn ja Armin supermenestyksen vanavedessä suomalaisessa iskelmäkulttuurissa alkoi hellyysbuumi. Markku Aro lauloi Ollaan lähekkäin ja Syksyn sävelen voitti Marionin Rakkaus on hellyyttä. Kaiken suursuosion vastapainoksi Tahdon olla sulle hellä herätti runsaasti kritiikkiä. Etenkin rockväki käänsi viimeistään nyt Dannylle selkänsä, kun 34-vuotias konkari alkoi laulaa hempeitä teinimissin kanssa. Armi Aavikon kouluttamatonta lauluääntä arvosteltiin julmin sanankääntein – Aavikko itsekin luonnehti laulavansa kuin sirkkeli. Yleisradion Iltatähti-ohjelman kärkeväsanainen juontaja Sinikka Hein kutsui duettoparia Miss Suomeksi ja Mister Bisnekseksi. Hector lauloi tummanpuhuvassa ja arkirealistisessa Kadonneet lapset -albumissaan "kuinka tämä iskelmähellyysaate lopultakin ihmistä nöyryyttää". Huumoripoppoo Kake Singers levytti parodian Ollaan kahden lällällää. Jarno Patala ja Juho Paunonen äänittivät kulttisuosioon kohonneen huumorialbumin Seuramatka Suomessa, jonka menestynein raita oli Dannya ja Armia nälvivä Hannu + Harmi.

Ystävät ja rakastavaiset – 18 vuotta tiivistä yhteistyötä Armin kanssa

Tuskin kukaan saattoi aavistaa, että Dannyn ja Armi Aavikon yhteistyö tulisi kestämään liki parikymmentä vuotta. Armi ja Danny olivat vuoteen 1995 asti esiintymislavoilla erottamaton parivaljakko. Menestys ei rajoittunut suinkaan ainoastaan Tahdon olla sulle hellä -megahittiin. Syksyn sävelestä diskattu Kaiken sulle antaisin valloitti listojen ykkössijan lokakuussa 1977. Helmikuussa 1978 julkaistiin kolmas hitti Me vain, joka sijoittui listoilla kolmanneksi. Kesällä 1978 levykauppojen hyllyille ilmestyi Dannyn ja Armin yhteisalbumi, jonka kaikki laulut ovat hellyysbuumin takuumiesten Veikko Samulin ja Juha Vainion käsialaa. Danny, jonka levytystuotanto oli tuohon mennessä koostunut miltei pelkästään käännöskappaleista, julkaisi nyt sataprosenttisen kotimaisen älppärin. Levyn aloitusraita Silloin vasta kaiken saan jatkoi Dannyn ja Armin menestyshittien ketjua. Dannyn ja Armin LP myi nopeasti kultaa. Älppäri on vuosien saatossa noussut todelliseksi suomi-iskelmän klassikoksi.

Kesän 1978 show kantoi nimeä Danny & Armi laserajassa. Syyskuussa 1978 Mainos-TV lähetti samannimisen puolen tunnin televisio-ohjelman. Lähetys oli suunniteltu ulkomaista yleisöä silmällä pitäen, sillä Armi ja Danny lauloivat hittikappaleitaan englanniksi Pertsa Reposen käännöksin. Scandian myyntitykki Gugi Kokljuschkin oli onnistunut myymään I wanna love you tender -singlen 16 maan musiikkimarkkinoille. Danny ja Armi eivät kuitenkaan tässä vaiheessa saavuttaneet kansainvälistä huomiota. Sen aika oli vasta 2000-luvulla, kun YouTuben alkuaikoina Danny ja Armi laserajassa -televisio-ohjelmasta poimittu I wanna love you tender -esitys muodostui maailmanlaajuiseksi netti-ilmiöksi. Etenkin Aira Samulinin johtaman tanssiryhmän Rytmikkäiden koreografia herätti varsin suurta huvittuneisuutta. Esityksestä tehtiin useampia kokonaisia uusia parodiavideoita. Meemiksi kohonneen Grease-vaikutteisen koreografian oli aikoinaan suunnitellut Jari Samulin.

Vuonna 1979 julkaistiin Dannyn ja Armin Toinen LP. Tälle levylle kelpuutettiin muidenkin lauluntekijöiden tuotoksia ja muutamia käännöskappaleita, jollainen on esimerkiksi albumin tunnetuin kappale Jos sinäkin tahdot (italialaisen Alan Sorrentin Tu sei l'unica donna per me). Samana vuonna Danny-show'n pääesiintyjänä oli kokonainen kvartetti Finntastic, jossa Dannyn ja Armin lisäksi hellyyden ilosanomaa levittivät Pepe Willberg ja vuoden 1978 Miss Suomi Seija Paakkola.

Vuoden 1980 jälkeen Danny ei enää järjestänyt perinteistä kesäshowkiertuetta. Uusiksi keikkapaikoiksi valikoituvat ravintolat ja yökerhot. Keväällä 1981 Helsingin Kaivohuoneella esitettiin Dannyn ja Armin ensimmäinen ravintolashow, joka saavutti yleisömenestyksen ohella suopeita arvioita kriitikoiltakin. 1980-luvulla Armi ja Danny keikkailivat säännöllisesti tanssilavoilla ja ravintoloissa. 1990-luvun puolella luvassa olivat spektaakkelimaiset show't Itämeren autolautoilla. Vuonna 1995 kaksikko levytti viimeisen yhteisen kappaleensa Kun kuulen makeen musiikin. Keväällä 1995 Armi vetäytyi sairauslomalle, minkä seurauksena Dannyn ja Armin ammatillinen yhteistyö päättyi.

Ei saa häiritä leijonaa – säästöliekillä 1980-luvulla

1980-luku on ollut Dannyn uran hiljaisin vuosikymmen. Perinteisten Danny-show -kiertueiden päätyttyä Armi ja Danny keikkailivat edelleen säännöllisesti mutta huomattavasti aikaisempaa "matalammalla profiililla" ja pienemmissä keikkapaikoissa. Myös levytystahti hiipui suorastaan olemattomaksi. 1980-luvun alkupuoliskolla Danny kävi levyttämässä vain kolme satunnaista levytystä eri esittäjien kokoelmille.

Ninja-albumilla (1986) kuullaan Dannya
kasarisoundeilla.

Vuonna 1986 Danny palasi pitkästä aikaa levytysstudioon. Kuuden vuoden tauon jälkeen julkaistiin uusi pitkäsoitto nimeltään Ninja – levy-yhtiönä oli Matin ja Tepon M & T Tuotanto. Valitettavasti Suomessa elettiin albumin ilmestymisen aikoihin iskelmämusiikin kriisiaikaa, joten vahvasti 80-luvun soundeilla varustettu iskelmälevy ei löytänyt suurta yleisöä.

Ninja-LP:n jälkeen Danny jatkoi levyttämistä Levytuottajat-levy-yhtiölle Vexi Salmen ja Kassu Halosen johdolla. Vuonna 1988 julkaistu albumi Elämän sävel jäi niin ikään vähälle huomiolle, vaikka levy sisältääkin yhden Dannyn pidetyimmistä lauluista: Danny levytti uuden version 1970-luvun alun hittikappaleesta Amarillo. Dannyn kilpailija Johnny oli levyttänyt laulun suomenkielisen version alun perin vuonna 1972. Johnny vetäytyi aikoinaan viihdebisneksestä kokonaan pois, joten Dannyn päivitetyn version myötä Amarillo on mielletty Dannyn hitiksi. Dannyn keikoilla ilta toisensa jälkeen Amarillo villitsee yleisön ja nostaa tunnelman kattoon. Vuonna 2013 Dannyn nettisivuilla järjestetyssä äänestyksessä Amarillo osoittautui suosituimmaksi kappaleeksi.

Mies viisikymppinen – iskelmän uusi nousu 1990-luvulla ja vanhojen starojen paluu

1990-luvun alkaessa iskelmän kriisin vuodet olivat jääneet taakse ja iskelmä oli levy-yhtiölle jälleen tuottoisa bisnes. Monet menneiden vuosikymmenien tähdet nousivat jälleen suosioon. Dannyn kohdalla "comeback"-hittinä toimi Jukka Kuoppamäen sävellys Tämä taivas, tämä maa, jonka Danny levytti vuonna 1992 legendaarisen Aikamiehet-kuoron kanssa. Danny ihastui Kuoppamäen esittelemään lauluun ja sai sen 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi samanikäiseltä lauluntekijäkonkarilta.

Tämä taivas, tämä maa -albumi (1992)
merkitsi Dannylle paluuta suosioon.
Levyä myytiin kultalevyyn oikeuttavat
25 000 äänitettä.

Yhteistyö Aikamiesten kanssa alkoi vuonna 1991 Dannyn ideoimassa O solo mio -televisio-ohjelmassa. Ideana oli yhdistää kaksi 1960-luvun megailmiötä: Danny oli nuorison jumaloima idoli, vanhemmat sukupolvet kuuntelivat Iltatuulen viestiä, joka viihtyi listoilla vuosikausia. Armi ja Danny myös vierailivat vuonna 1992 Aikamiesten juhlakonsertissa, jossa Tämä taivas, tämä maa esitettiin julkisesti ensimmäistä kertaa. Kuoppamäen isänmaallisella laululla juhlistettiin samalla Suomen 75-vuotista itsenäisyyttä. Laululla oli laman kurjuuden keskellä selkeä sosiaalinen tilaus: julistetaanhan sanoituksessa kuinka suomalainen sisu "ajat vaikeatkin hallitsee". Loppuvuodesta 1992 Fazer Finnlevy julkaisi Dannyn albumin Tämä taivas, tämä maa, joka myi vuosien saatossa kultalevyyn oikeuttavan määrän. Myöhemmin Danny levytti Aikamiesten kanssa levytykset Kalliosaari (1994) ja Suuri vuori (2002).

1960- ja 70-luvuilla Danny oli pop-laulaja. 1990-luvulla hänen – kuten monen muunkin menneiden vuosikymmenten poptähden – levytysmateriaalinsa kategorisoitiin iskelmäksi. Tämä taivas, tämä maa -menestystä seurasivat iskelmälevyt Vielä sä syleilet mua (1995), Taikaa (1997) ja Nainen (2002). Dannylle lauluja kynäilivät Suomen eturivin iskelmäsäveltäjät, muun muassa Jukka Kuoppamäki, Veikko Samuli, Kassu Halonen, Jori Sivonen ja Jari Puhakka. Paikallisradioiden soittolistoille päätyivät Kalliosaari, Hei hei hei (mitä tapahtuu), Kesäaikaan, Taikaa, Tummat silmät salamoi ja Nainen.

On meri tänään rauhaton – spektaakkelimaiset laivashow't risteilyaluksilla

Danny, joka oli ollut 1960-luvulla todellinen tienraivaaja suomalaisen show- ja estradikulttuurin kehittäjänä, pääsi jälleen 80- ja 90-luvuilla suunnittelemaan monipuolisia showkokonaisuuksia, kun Itämeren matkustaja-autolautat alkoivat panostaa viihteeseen aivan uudella tavalla.

Ensimmäisen laivashow'nsa Armi ja Danny toteuttivat vuonna 1982 M/S Finlandialla. Yleisradio välitti esityksestä taltioinnin ohjelmassa Meritanssiaiset. (Lähetyksestä katsottavissa pätkiä Ylen Elävästä arkistosta ja YouTubesta löytyy puolestaan aloitusnumero ja hittisikermä.) 80-luvun edetessä kaksikko esiintyi muun muassa Finnjetillä ja Isabellalla. 1990-luvulla Viking Linen ja Silja Linen välinen kilpailu kiristyi, minkä seurauksena alukset ryhtyivät satsaamaan viihdetarjontaan kovemmilla panoksilla. Danny ja Armi järjestivät vuosina 1992–1995 värikkäitä ja monipuolisia laivashow-kokonaisuuksia, jotka arvioiden mukaan hipoivat kansainvälistä tasoa. Vuoden 1992 show Memories are made of hits esitettiin Viking Cinderellalla. Innostuneen vastaanoton seurauksena kilpaileva varustamo Silja Line kaappasi Armin ja Dannyn omille laivoilleen. Säpinää ja samppanjaa -show esitettiin Sally Albatrossilla vuonna 1993 ja sitä seurasivat Laineiden Las Vegas (1993), Villit unelmat, Tähtien yö (1994) ja Legendat elävät ikuisesti (1995). Siljan laivoilla show't toteutettiin yhdessä Step Up Dancersien ja Kari Kuusamon johtaman yhtyeen kanssa. Laivashow-produktioiden myötä Dannyyn ja Armiin hellyysbuumin aikana ivallisesti suhtautuneet joutuivat pitkin hampain myöntämään kaksikon olevan täysiverisiä ammattitaitoisia viihdyttäjiä. Armin vetäydyttyä keikkavankkurista Danny järjesti vuonna 1996 Silja Europalla nuorekkaan Valoa ja energiaa -show'n.

Yhä virta venhettä kantaa – Vierivä kivi ei sammaloidu 2000-luvullakaan

Vuonna 1996 Danny levytti astetta
nuorekkaamman albumikokonaisuuden
Valoa ja energiaa.

Danny on aina ollut määrätietoinen taiteilija, joka on päättäväisesti rakentanut brändiään eikä ole jäänyt laakereille lepäämään. Koskaan hän ei ole kaihtanut kokeilla uutta. Vuonna 1996 Danny levytti kahden perinteisemmän iskelmälevyn välissä rock-henkisen albumikokonaisuuden Valoa ja energiaa, jossa yhdistettiin rockin, popin ja iskelmän aineksia. Lauluja laativat uuden sukupolven lauluntekijät, kuten Timo Kiiskinen. Albumin ilmestyttyä Danny rohkaistui keikkailemaan muun muassa Tavastia-klubilla. Iskelmälaulajan leiman saanut konkari todisti nuoremmille sukupolville, että hänen juurensa ovat tiukasti rockissa. Sittemmin Danny on uskaltautunut rock-festivaalien lavoille. Esimerkiksi vuonna 2002 hän esiintyi Raumanmeren juhannuksessa ja kesällä 2012 Provinssissa. 2000-luvulla Danny on laajentanut repertuaariaan myös aivan toiseen suuntaan, sillä hän on järjestänyt kirkko- ja joulukonsertteja.

Vuosituhannen vaihteessa iskelmämusiikin arvostus oli kohentunut ja suomalaisten nostalgiannälkä kasvanut. Dannya nuorena fanittaneet olivat varttuneet keski-ikäisiksi ja halusivat kuulla nuoruutensa suosikkisäveliä uudestaan. Niinpä Dannyn lukuisat juhlakiertueet ovat olleet yleisömenestyksiä, kuten esimerkiksi Danny-show'n 30-vuotisjuhlakiertue vuonna 1996. 60-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi Danny toteutti lokakuussa 2002 mammuttimaisen gaalan Hartwall Areenassa. Kymmenen vuotta myöhemmin päivänsankari juhli 70-vuotissyntymäpäiviään Helsingin uudessa Musiikkitalossa järjestetyssä konsertissa Supertähti ja herrasmies. Niin ikään valtaisaa suosiota nautti loppuvuodesta 2012 Finnhits-kiertue, jossa Danny esiintyi yhdessä Tapani Kansan, Vicky Rostin, Frederikin ja Einin seurassa.

Uuden vuosituhannen puolella Dannylle uskollista taustatukea on tarjonnut D'Voices-lauluryhmä. Katja Lukin, Varpu Virta ja Miina Mikkonen (ent. Peltomaa) – joka tosin jättäytyi ryhmästä vuonna 2006 – ovat olleet tuttu näky kaikkialla, missä Danny on esiintynyt. He ovat rikastuttaneet Dannyn konsertteja omilla ohjelmanumeroillaan. Yhteistyö on saumatonta ja D'Voicesin laulajat ovatkin haastatteluissa todenneet Dannyn olevan ennemmin kaveri kuin työnantaja.

Vuonna 2007 julkaistiin ainutlaatuinen
hybridimediajulkaisu Tähti ja tähtien
tekijä, joka koostui CD:stä, DVD:stä
sekä Dannyn elämäkerrasta.

2000-luvulla Dannylta on julkaistu Poptori-levy-yhtiön kautta muun muassa hybridimedia Tähti ja tähtien tekijä (2007), joka sisältää CD-levyn, DVD:n ja kirjan. Poptorille Danny levytti aiempaa henkilökohtaisempia lauluja, kuten Armi Aavikon menehtymisen jälkeen äänitetty Hyvästelty ei tai avioerotunnelmissa valmistunut Erolaulu (Ei voittaa kumpikaan voi). Danny on levyttänyt myös uusia versioita vanhoista hiteistään. Hybridimedian lisäksi Poptorin julkaisema balladikokoelma Tunteiden Danny (2010) on löytänyt hyvin tiensä suomalaisiin kotitalouksiin.

Alku jäähyväisien – kiitoskiertueita pukkaa

Syksyllä 2013 Danny järjesti Viihdemaratonin loppusuora -kiertueen. 71 vuoden kunnioitettavan iän saavuttaneen maestron oli tarkoitus päättää Danny-show'n maineikas historia. Kiertueen liput kävivät erinomaisen hyvin kaupaksi ja Dannyn poppoo esiintyi ilta illan jälkeen loppuunmyydyissä konserttisaleissa. Saavutus oli melkoinen etenkin näinä aikoina: 2010-luvulla keikkatarjontaa on yllin kyllin ja kaikkiin ei mitenkään riitä yleisöä. Monien nimekkäidenkin tähtien kiertueita joudutaan perumaan vähäisen kysynnän vuoksi. Dannylle tarjoutui upea tilaisuus järjestää tyylikkäät ja koskettavat "jäähyväiset". "En voi, en saata ymmärtää, että viimeinen on ilta tää", lauloi Danny koskettavasti konsertin päättäneessä laulussa On meri tänään rauhaton. Viimeisessä konsertissa Helsingin Kulttuuritalossa 29. joulukuuta 2013 Danny totesi kappaleen päätyttyä dramaattisesti "hyvästi!" ja poistui näyttävästi ja teatraalisesti lavalta.

Esa Nieminen tuotti ja levy-yhtiö Blue
Media julkaisi syksyllä 2016 Dannyn
tuoreimman albumin Lauluista tehty.

Vaan mihin tiikeri raidoistaan pääsisi. Seuraavana vuonna kiitoskiertuetta päätettiin vielä jatkaa. Myöhempinä vuosina Dannylla on riittänyt intoa kiertää finnhittien kuninkaana Frederikin ja Tapani Kansan kanssa. Danny on edelleen keikkaillut erinäisissä tapahtumissa, myös ulkomailla suomalaisten suosimissa turistikohteissa. Studiossakin on tämän vuosikymmenen aikana vierailtu. Syksyllä 2016 ilmestyi Dannyn viimeisin albumi Lauluista tehty. Levyn tuottajana hääräsi suomi-iskelmän grand old man Esa Nieminen ja sanoituksia levylle raapusti muun muassa uuden sukupolven ansiokkaana kynäniekkana kunnostautunut Mariska.

Vuotta 2018 on mainostettu näyttävästi Dannyn comeback-vuotena. Viikko sitten ilmoitettiin, että loppuvuodesta vuorossa olisi jälleen mittava jäähyväiskiertue Viimeinen ilta Dannyn seurassa. Vihoviimeinen konsertti olisi tarkoitus järjestää tammikuussa 2019 Helsingin jäähallissa. Tämän vuoden tammikuussa Remu Aaltonen jätti hyvästit jäähallissa, olisiko ensi vuoden tammikuussa aika sanoa samassa paikassa näkemiin toiselle suomimusiikin legendalle?

Malttaakohan Danny lopettaa esiintymistä koskaan? Syksyllä 1995 hän valotti Suomen Kuvalehdessä (47/1995) Saska Saarikosken haastattelussa elämänfilosofiaansa: "Kun olin 9-vuotias, vanhempani erosivat ja me muutimme Helsinkiin. Minulla ei ollut muita kavereita kuin Elvis ja Little Richard. Silloin minä uneksin tulevani laulajaksi ja voivani kerran antaa muille ihmisille saman, mitä itse olin saanut musiikilta. Enää minä en laula rahasta vaan rakkaudesta kulttuuriin, johon itse sain kasvaa. En ole koskaan niin onnellinen kuin yleisöni edessä. Miten siis voisin lopettaa? Minä ajattelen kuten James Brown: ei elämästä voi jäädä eläkkeelle!"


Danny kuuluu niihin artisteihin, joiden kohdalla määritelmä « legenda » ei ole lainkaan perusteeton ylisana. Jo hänen yli 50 vuotta kestänyt vaiherikas levytysuransa on saavutus, joka hakee vertaistaan. 1960-luvun supertähti on osannut vuosikymmen vuosikymmenen jälkeen uudistua ja hän on löytänyt uudelleen ja uudelleen tien suosioon. Ilkka Lipsasen ainutlaatuiset saavutukset suomalaisen populaarikulttuurin hyväksi tekevät hänen elämäntyöstään erityisen uniikin. Hänen visionääristen näkemystensä innovatiivinen toteuttaminen on kehittänyt valtavasti kevyen musiikin estradikulttuuria. Danny-show on suomiviihteen historiaan juurtunut instituutio. Siitä ovat todisteena esimerkiksi Freukkareiden vuonna 1988 levyttämä inhorealistinen Danny Show ja show'n perinnettä parodioiva Mamban Vielä on kesää jäljellä -musiikkivideo. Lipsasen liikemiesmäisen otteen myötä viihdealaan suhtaudutaan ammattimaisemmin. Dannyn valtava työ viihdetaiteilijoiden työnantajana ja edunvalvojana on jättänyt pysyvän vaikutuksen suomalaiseen viihdekulttuuriin. Danny on tuonut arvostusta alalle, jota ei ennen häntä arvostettu lainkaan.

Lauluista tehty – Soittolistat

Soittolista 1: Dannyn hitit

Ensimmäiselle noin kolmen tunnin Spotify-soittolistalle kokosin viitisenkymmentä Danny-hittiä (jokseenkin) kronologiseen järjestykseen. East Virginia aloittaa ja soittolistan päättää tuorein levytys 2010-luvulta Elän ja laulan (vaikka melodia onkin alun perin jo 70-luvulta), jonka sanoitus kiteyttää osuvasti Dannyn elämänasenteen. Soittolistan kappaleet keskittyvät hyvin pitkälti Dannyn uran olennaisimpiin merkkipaaluihin. Tarkoituksena ei ole ollut kuitenkaan listata Dannyn 50 menestyneintä hittiä, vaan pikemminkin tarjota valikoiduilla lauluilla oivaltava läpileikkaus Ison-D:n ainutlaatuiseen uraan.

Soittolista 2: Valikoituja paloja

Toiselle soittolistalle kokosin 26 mielenkiintoista poimintaa Dannyn laajasta levytysrepertuaarista, johon on vuosikymmenien aikana mahtunut yhtä sun toista. Osa levytyksistä on aidosti hämmentäviä, osa taas turhan vähälle huomiolle jääneitä albumiraitoja. Esittelen soittolistan levytykset yksityiskohtaisemmin alempana.



Vaikka 1960-luvulla levy- ja lava-Danny tuntuivat olevan kuin eri puista veistetyt, Danny sai levyttää muutamia englanninkielisiä levytyksiä, jotka muistuttivat hänen show-ohjelmanumeroitaan. Sellaisia ovat Work song ja Mohair Sam. Kolmas englanninkielinen 60-luvun biisi I'll find a place for me someday on Jaakko Salon ja Pertsa Reposen kynäilemä laulu, jolla Danny kilpaili Riossa hyvällä menestyksellä pop-musiikin epävirallisissa maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1968.

1970-luku oli käännöshittien kulta-aikaa. Monen kansainvälisen hitin suomenkielinen versio jäi kuitenkin vähäiselle huomiolle. Danny sai levyttää härmäläiset vastineet muun muassa Born to be wildista (Vaaroista voimani saan) ja McCartneyen mahtipontisesta ja dramaattisesta Bond-tunnarista Live and let die (Pertsa Reposen suomenkielinen sanoitus Elä ja anna toisten kuolla on aivan käsittämätön...). Danny levytti Tell Laura I love herin suomeksi nimellä Voin viipyä myöhään muutamaa vuotta ennen Hectorin tunnetumpaa Laura (sua kauheesti kaipaan) -versiota. Hoyt Axtonin Never been to Spain on klassikko, jonka lukuisat laulajat – muun muassa Elvis – ovat esittäneet. Suomenkieliseen versioon Ristiin rastiin Virtas-Jukka on kirjoittanut hersyviä riimejä (jopa loppusoinnut Timo T. A.:n / pee-aan on ujutettu yllättävän sujuvasti tekstiin). 1970-luvun käännöskappalekulttuuria edustavat myös Laulun tein (Elton Johnin Your song) ja Odotat lastain (Paul Ankan pahennustakin herättänyt Having my baby).

Tallahassee Lassie on poiminta nuorekkaalta Danny in beat -albumilta vuodelta 1974. Hurriganes ei siis ollut ainoa suomalainen, joka levytti tuona vuonna kyseisen klassikon.

Diskoaikakauden koittaessa Dannyn levytettäväksi tarjottiin muun muassa Boney M.:n superhitti Daddy Cool (Teräsmies – Dannyn möreä-äänisessä tulkinnassa camp-mittari värähtää todella korkealle...) ja ruotsalaisen Secret Servicen läpimurtohitti Oh Susie (Syli lämmittää).

Syksystä lähtien #metoo-kampanjan myötä on keskusteltu runsaasti naisten itsemääräämisoikeudesta. Danny ja Armi levyttivät vuonna 1979 toiselle LP:lleen aiheesta omanlaisensa näkemyksen laulussa Nyt niin haluaisin. Kuin lintu rakkaalleen (1978) ja Romanssi (1986) ovat Veikko Samulin säveltämiä diskohenkisiä iskelmiä, joissa kuuluu erinomaisen hyvin levytyshetkiensä ajanmukainen soundimaailma. Kasarisoundit ovat vahvasti edustettuna myös Kassu Halosen säveltämässä vauhdikkaassa iskelmässä Elämän sävel vuodelta 1988.

1990-luvulla Danny levytti iskelmäalbumeilleen lukuisia hienoja balladeja, joissa ei kuitenkaan ollut ansioistaan huolimatta merkittävää hittipotentiaalia, koska ne eivät olleet erityisen radioystävällisiä. Dannyn ysärislovareiden parhaimmistoa edustavat Jukka Kuoppamäen hienon sanoman sisältämä Villi lintu ja Veikko Samulin valssi Vielä sä syleilet mua. Englanninkielinen Child on filippiiniläisen Freddie Aguilarin klassikko Anak, joka on tunnettu ikivihreä Aasian mantereella. Balladien vastapainoksi "rock"-albumilta Valoa ja energiaa on valikoitu levyn uskomattomin raita Seksiä.

Danny on vuosien saatossa vieraillut muiden artistien levyillä. Suomalaiset hullaantuivat 1990-luvulla Kauniista ja rohkeista. Kristen Forresteria näytellyt Teri Ann Linn vieraili usein Suomessa ja levytti Suomesta käsin muutaman albumin. Danny lauloi hänen kanssaan duettona Another kind of love affair. Vuonna 2003 huipulle pyrittiin lanseeraamaan uusi poptähti Heidi. Heidin ainoaksi jääneellä albumilla feattaa ISO DEE nuorekkaassa kappaleessa Ken leikkiin ryhtyy. Harmi, että eräänlaista kulttisuosiota nauttinut Beats and Stylesin kanssa esitetty Hyttystanssi (Pommittajat) vuodelta 2004 puuttuu Spotifysta. Onneksi on YouTube.

Uudempia lauluja edustaa vuonna 2009 levytetty Kassu Halosen säveltämä ja Vexi Salmen sanoittama väkevä Ihmiset rakastakaa, joka julkaistiin gospelteemaisella kokoelmalla. Englannin kielen ääntämystään Danny esittelee rockstandardeilla Cadillac ja Rock this town.

Aiheesta muualla

Dannyn viralliset kotisivut

Dannyn pitkän oppimäärän voi opiskella seuraavista teoksista:

Snellman Saska (toim.) (2000) Danny. WSOY, Helsinki.

Hämäläinen Jyrki (2006) Iso-D. Otava, Helsinki.

Veijalainen Markku (2016) Danny – Minulta Sinulle. Readme.fi, Helsinki.

Dannyn ja Armin yhteistyötä käsitellään perusteellisesti Petri Tuunaisen kirjoittamassa Armi-elämäkerrassa (2005) Armi Aavikko 1958–2002. Kirjastudio, Helsinki.

Queens vai Monsters Lissaboniin? – Saara Aallon UMK-ehdokkaat ruodittavana

Tänään illalla valitaan Yleisradion 52. edustaja Eurovision laulukilpailuihin. Ensimmäistä kertaa Suomi kokeilee viisukuvioissaan sisäistä valintaa, kun Saara Aalto kutsuttiin suoraan viisuedustajaksi. Koska sisäinen valinta on käytössä ensimmäistä kertaa, kansalaiskeskusteluissa uudenlainen käytäntö on herättänyt hämmennystä. Loppujen lopuksi Suomi seuraa vain Euroviisujen yleisiä trendejä. 2000-luvulla yhä useammat maat ovat alkaneet luottaa sisäisiin valintoihin. Kutsutaan jo valmiiksi tunnettu esiintyjä, joka tulee edustamaan maata Euroviisuissa, tai lauluntekijä, joka kynäilee edustussävelmän. Perinteisiä euroviisukarsintoja järjestetään yhä vähemmän. Suomi on ollut itse asiassa euroviisuperheessä jopa hieman outo lintu, koska se on tähän mennessä joka ikinen kerta järjestänyt perinteisen julkisen karsintakilpailun.

Saara Aalto esittää tänään UMK-lähetyksessä kolme kilpailukappaletta, joista yksi valitaan yleisöäänestyksen ja kansainvälisten raatien äänestyksen perusteella Suomen viisuedustajaksi. Etukäteen pahennusta on herättänyt Monsters-kappaleen selkeä ennakkosuosikin asema. Rumba-lehti kirjoitti, että UMK tuntuu huijaukselta. Tässäkään ei kuitenkaan varsinaisesti ole mitään uutta ja tavatonta. Hyvin usein muiden maiden vastaavissa viisukarsinnoissa – joissa yksi ja sama esiintyjä esittää kaikki kappaleet – asetelma on samanlainen: nostetaan jalustalle yksi kilpailukappale, jolle koko näennäiskarsinta on pedattu. Eikä haittaa, vaikka "väärä kappale" sattuisi vahingossa voittamaan. Bulgariassa oli vuonna 2013 käytössä täsmälleen sama karsintaformaatti kuin tänä vuonna UMK:ssa. Muutama päivä karsinnan jälkeen äänestystulos mitätöitiin ja esiintyjät saivat haluamansa kappaleen viisuedustajaksi. Tekosyyksi keksittiin sopimustekniset ongelmat karsinnan alun perin voittaneen laulun säveltäjän kanssa – hän tosin sattui olemaan edustusduon solisti.

Ei ole siis suinkaan tavatonta, että artisteilla on omat suosikkinsa, mikäli he kilpailevat viisukarsinnoissa usealla kappaleella. On sitä osattu aikaisemmin Suomessakin. Vuosina 2006 ja 2007 Suomen euroviisukarsinnoissa jokaisella kilpailuartistilla oli kaksi ehdokasbiisiä, ja esiintyjät saattoivat aivan häikäilemättömästi lobata toisen kappaleensa puolesta. Muun muassa Lovexin jäsenet mainostivat yhtyeen nettisivuilla ennen viisukarsintaesiintymistään vain toista kilpailukappalettaan Anyone, anymore ja sanoivat suorassa lähetyksessä haastattelussa Wild and violent -esityksensä jälkeen, että "älkää vain äänestäkö tätä biisiä". Huhujen mukaan Annika Eklund olisi laulanut kilpailukappaleen Sinussa on jotain tahallaan epävireisesti varmistaakseen, että hänen toinen ehdokkaansa Shanghain valot menestyy äänestyksessä paremmin.

Yleisradio ei luonnollisesti ansaitse tyylipisteitä, kun se meni kesken kaiken vaihtamaan karsintaformaattia. Alun perin tänä vuonna oli tarkoitus järjestää perinteinen Uuden Musiikin Kilpailu, mutta 7. marraskuuta 2017 Yleisradio ilmoitti, että aikaisemmin ilmoitettu formaatti on heitetty romukoppaan ja Saara Aalto on valittu suoraan Suomen viisuedustajaksi. Siitä huolimatta, että avoin sävellyskilpailu oli jo järjestetty ja Yle oli vastaanottanut noin 300 demoa. Toukokuussa Lissabonin Euroviisuissa viimeistään nähdään oliko kannattavaa, että tarkoitus pyhitti keinot. Yleisradion luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén on nyt kuitenkin luvannut, että näin ei toimita enää jatkossa. Joka tapauksessa viime vuoden UMK-lähetys paljasti ikävän rujolla tavalla, että perinteinen avoin sävellyskilpailu ei kykene tuottamaan tarpeeksi ammattimaisia esityksiä suurelle viisuestradille. Ylen ratkaisusta pettyneet ja raivostuneet lauluntekijät voisivat julkistaa avoimeen sävellyskilpailuun lähetetyt ehdokkaansa, jotta päästäisiin vertaamaan, ovatko ne parempia kuin Saaran kolme viisuehdokasta.

Eurovision laulukilpailu on muuttunut 2010-luvulla yhä ammattimaisemmaksi kilpailuksi. Osallistuvan televisioyhtiön lisäksi artistien levy-yhtiöt ja muut taustatahot panostavat rahallisesti kilpailuesityksiin ja tarjoavat niihin ammattillista näkemystä. Aikoinaan Lordi sai ulkopuolisilta tahoilta lahjoituksia, jotta viisuesityksessä voitiin käyttää näyttävää pyrotekniikkaa. Pelkällä Yleisradion viisubudjetilla ei pitkälle pötkitä: eräänlaisena traagisena esimerkkinä voi mainita vuoden 2016, jolloin Sandhjalle ei ollut varaa hankkia kuin "vähän spesiaalimpi mikrofoniteline". Saara Aallon valinta on tässä mielessä selkeä parannus Yleisradiolta: hänellä on kansainvälinen levytyssopimus, minkä myötä hänellä on takanaan ammattitaitoinen tiimi, joka ottaa viisuesityksen hoitaakseen. Tänä vuonna on oletettavissa, että Suomella on mahdollisuus lähettää Euroviisuihin ammattitaitoinen kokonaispaketti eikä puolivillaista ja kotikutoista amatöörimäistä puuhastelua.

Saara Aalto on onnistunut lisäämään kiinnostusta Euroviisuja kohtaan. Tänä keväänä kenellekään suomalaiselle ei tarvinne selittää, kuka Suomen viisuedustaja oikein on. Kuinka moni kaduntallaaja mahtaa edes muistaa tai tietää, kuka edusti Suomea viime vuonna viisuissa? Saaran kolmesta UMK-tyrkystä käydään keskusteluja työpaikkojen kahvipöydissä ja sosiaalisessa mediassa. Tähän mennessä vaikuttaisi siltä, että Saaran valinta suoraan viisuedustajaksi on tehnyt hyvää suomalaiselle viisuinstituutiolle.

Arvioin seuraavaksi Saaran kolme UMK-ehdokasta. Pakollisena disclaimerina mainittakoon, että arviot perustuvat luonnollisesti levytettyihin studioversioihin. Illan esitykset saattavat muuttaa näkemykset täysin – ja meillehän on luvattu, että kaikki kolme esitystä tulevat olemaan eeppisiä!

Monsters

Säv. & san. Linnea Deb, Joy Deb, Ki Fitzgerald, Saara Aalto

Suurin ennakkosuosikki edustaa ruotsalaisen musiikkiteollisuuden laatutyötä. Linnea ja Joy Debin kädenjälki kuuluu muun muassa Euroviisut vuonna 2015 voittaneessa Heroes-hitissä. Erittäin ammattitaitoisesti tuotettua, mutta ah, kuitenkin hivenen kliinistä. Vastaavanlaisia Ikea-poppeja on kuultu esimerkiksi Azerbaidžanin edustussävelminä. Monsters on ennakkosuosikki muun muassa sen vuoksi, että laulu on soinut radioissa huomattavasti enemmän kuin kaksi muuta Saaran biisiä. Saattaa toki johtua siitä, että Monsters edustaa eniten genreä, mitä radiotaajuuksille nykyään kelpuutetaan.

PLUSSAA: Viimeisen päälle tuotettu, kansainvälisen tason poppis. Ammattitaidosta ja laadusta ei ole tingitty. Riittävän sopivasti tässä päivässä.
MIINUSTA: Onko tuotettu jo vähän liiankin varman päälle, hiomalla hiottu kaikki särmät pois. Ansioitunut suoritus mutta herättääkö tarpeeksi tunteita?

Domino

Säv. & san. Thomas G:son, Bobby Ljunggren, Johnny Sanchez, Will Taylor, Saara Aalto

Lisää ruotsalaisen hittitehtaan tuotoksia. Thomas G:sonin merittiilistalla on Euphoria... ja lukuisia muita vähemmän karismaattisia kulahtaneita schlagereita. Domino on todella keskinkertainen balladi, jossa ei ole mitään uutta ja innovatiivista. En ymmärrä, miten näin tavanomainen tusinaballadi on voinut valikoitua kolmen parhaan joukkoon. Eikö uskallettu sivuuttaa Euphorian säveltäneen heebon kappaletta, vaikka tämä on oletettavasti kaivettu jostain jämälaatikosta.

PLUSSAA: Ööh... no persoonaton balladi tuskin ärsyttää ketään.
MIINUSTA: Mitäänsanomaton albumiraita, joka hukkuisi Euroviisuissa karismaattisempien varjoon.

Queens

Säv. & san. Tom Aspaul, Daniel James Denis Goudie, Ash Milton, Saara Aalto

Ei ruotsalaista tuotantoa, vaan brittiläisiä lauluntekijöitä. Minun melestäni tämä on näistä kolmesta kiinnostavin. Saara Aalto kertoi haastattelussa, että laulu on ollut olemassa jo ennen kuin hänen valintansa viisuartistiksi oli tiedossa. Positiivista, että biisi olisi olemassa ilman Euroviisujakin, siinä missä kaksi muuta ovat selvästi enemmän viisuja silmällä pitäen kyhäiltyjä "tuotteita". Jollain tavalla tulee mieleen Georgian hieno debyyttiviisu Helsingin kilpailuista vuodelta 2007. En väitä, että kappaleet ovat samanlaisia, mutta niissä on jotain samanlaista tyyliä: nopeatempoinen ja tarttuva pop-biisi, johon on yhdistetty persoonallisia elementtejä. Britney-pop, jossa on ehkä hieman jopa Björk-vivahteita.

PLUSSAA: Kolmesta kappaleesta mielenkiintoisin ja omaperäisin. Huomattavasti enemmän särmää kuin Monstersissa. Ja lisäksi tarttuvin kertosäkeistö.
MIINUSTA: Saaran upea lauluääni ei pääse tässä parhaalla tavalla oikeuksiinsa. Ja myönnettäköön, että aloin pitää tästä vasta toisella tai kolmannella kuuntelukerralla.

Hyvin oletettavasti Suomen viisuedustajaksi valitaan joko Monsters tai Queens. Dominon laskisin pelistä pois, sillä en usko eeppisimmänkään esityksen pelastavan moista tusinatuotetta. Menestymismahdollisuuksia Lissabonin Euroviisuissa en mielelläni lähde spekuloimaan, koska niin moni vuoden viisuista on vielä valitsematta. Persoonattomampi Monsters lienee "riskittömämpi" valinta, omaperäisempi Queens voisi menestyä miten tahansa. Saara Aallon uskoisi hyötyvän siitä, että Euroviisujen äänestyksessä on nykyään musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit, jotka ovat viime vuosina antaneet pisteitä hyvin tuotetuille esityksille sekä ammattitaitoisille ja taitaville laulajille. Esimerkiksi viime vuonna Ruotsin viimeisen päälle hiouttu I can't go on sijoittui viisufinaalissa raatiäänestyksessä kolmanneksi ja yleisöäänestyksessä kahdeksanneksi – lopullisissa tuloksissa Ruotsin sijoitus oli viides. Raadit ovat joskus pelastaneet laadukkaasti tuotettuja kappaleita, jotka suuri yleisö on sivuuttanut täysin. Esimerkiksi Maltan viisu vuodelta 2016 Walk on water oli viisufinaalissa raatien mielestä peräti neljänneksi paras, vaikka yleisöäänestyksessä se sijoittui vasta sijalle 21 (lopullisissa tuloksissa Maltan sijoitus oli 12.). Viime vuoden toisessa semifinaalissa Tanskan viisu Where I am sai yleisöäänestyksessä vain viisi pistettä, mutta koska raadit olivat arvioineet taitavan vokalistin peräti 96 pisteen arvoiseksi, Tanska pääsi juuri ja juuri finaaliin.

Vilkaisepas blogistani myös

UMK 2017 osoitti viisulavan erottavan jyvät akanoista

Miksi Saara Aalto ei ole edustanut Suomea Euroviisuissa?