Annika Eklund – Rakkausseikkailu 2007 (Warner Music Finland, 2007)

Annika Eklundin levytyksissä on kuulunut iskelmämusiikin urbanisoituminen. Hänen tiensä iskelmätähdeksi on edennyt perinteisten iskelmän instituutioiden kuten Lavatähti-kilpailun ja Tangomarkkinoiden kautta. Lopullinen läpimurto koitti kuitenkin euroviisukarsinnoissa, joiden myötä Annika Eklund saatettiin yhteen Ultra Bra -säveltäjä Kerkko Koskisen kanssa.

Vuonna 2013 Yleisradio esitti Pekka Laineen käsikirjoittaman ja toimittaman mainion Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan, jonka viimeisessä osassa pohdittiin kotimaisen iskelmämusiikin olemusta 2000-luvulla. Jaksossa nousi esiin erityisesti kaksi huomionarvoista näkökulmaa. Ensinnäkin iskelmämusiikki on suomalaisen yhteiskunnan tapaan kaupungistunut. Toisekseen musiikkityylien raja-aidat ovat kaatuneet, minkä seurauksena iskelmä on saanut vaikutteita niin popista kuin rockista.

Musiikkialan vaikuttajat analysoivat iskelmän urbanisoitumista muun muassa seuraavanlaisilla luonnehdinnoilla:

Lasse Wikman: "Kun Suomi on kaupungistunut, niin iskelmäkin on kaupungistunut. Iskelmän päähenkilöt ja tarinat ovat tulleet myös kaupunkiin. Kaikissa meissähän asuu kulkuri ja vapaa ihminen, mutta se on hakenut uuden muodon täällä kaupungissa. Mä saan olla oma itseni. Nyt lauletaan minusta ja meistä. Ollaan menty hyvin paljon konkreettisempaan suuntaan." (Laine 2013, 134)

Pekka "Pequ" Nieminen: "Mä näen nykyiskelmän kuvan niin, että ollaan siirrytty pieniin ja keskisuuriin kaupunkeihin: Saloon, Kouvolaan, Jämsään." (Laine 2013, 134)

Dokumenttisarjan jakson eräs merkittävimmistä synteeseistä oli, että iskelmän tuotekehittely ei tapahdu enää tanssilavoilla.

Petri Munck: "Iskelmämusiikki, jonka parissa mä toimin, ei ole enää tanssilavahommaa. Siellä on ehkä vähän eri tuoksut, mitä pellolta tulee. Ei välttämättä perunajauhojakaan pölise enää. Se on kaupunkilaista iskelmää, radioystävällistä ja paljon lähempänä poppia. – – Ehkä hivenen arkisemmat ja tarkemmat havainnot nousee esiin hyvässä uudessa iskelmässä. Kyllä mä peräänkuulutan sitä, ettei nyt enää nykyaikana lauleta siitä, että on tähdet ja kuu ja meri ja meren takana se nainen, joka odottaa." (Laine 2013, 134)

Petri Munckin lausunto tuo esiin toisen nykyiselle iskelmälle ominaisen piirteen. Sanoitusten aiheet ovat huomattavasti arkirealistisempia kuin menneinä vuosikymmeninä. Ilmiö saattaa liittyä osaltaan musiikkityylien konvergenssiin ja eri genrejen sekoittumiseen. Vaikka 1980-luvulla elettiin voimakasta iskelmän ja suomirockin välistä vastakkainasettelua, useampien näkemysten mukaan musiikkityylit alkoivat samaan aikaan lähentyä toisiaan: etenkin 80-luvun puolivälissä suureen suosioon nousseet porilaiset bändit yhdistivät särökitarat ja mollimelodiat. Vastaavasti iskelmämusiikki alkoi ottaa entistä enemmän vaikutteita suomirockin arkirealistisesta sanoitusmaailmasta. Näin on summannut pitkän linjan iskelmäkonkari Esa Nieminen, joka on tuottanut Annika Eklundin menestyneimmät albumit:

"Suomirock kehitti iskelmää tosi paljon, koska se toi arkirealismin mukaan. Se toi 'sinä ja minä' -jutut. Ei ollakaan enää paratiisilaivassa kultapilvireunoilla, vaan syödään samaa patonkia keittiössä aamukahvilla." (Laine 2013, 129)

Samanlaisen näkemyksen esitti toinenkin Nieminen, Riihimäellä asusteleva Pekka "Pequ" Nieminen:

"Ihmisten arki pyörii siinä, että käydään marketissa kaupoilla ja haetaan lapset päivähoidosta. Jotenkin sen musiikinkin täytyy olla suhteessa siihen maailmaan." (Laine 2013, 135)

Vaasalaissyntyisen Annika Eklundin (s. 1979) levytysura alkoi suorastaan leimallisen perinteisen iskelmämusiikin parissa. Hän voitti syksyllä 1996 järjestetyn Lavatähti-kilpailun, minkä seurauksena hänet kruunattiin vuoden 1997 Lavatähdeksi. Lavatähti oli 1990-luvulla yksi merkittävimpiä kotimaisia iskelmäkilpailuja, vaikka tapahtuma ei missään vaiheessa noussutkaan samanlaiseen valtavaan suosioon kuin Seinäjoen Tangomarkkinat. Oikeastaan Lavatähti syntyi eräänlaiseksi vastaiskuksi Tangomarkkinoille. Olihan kieltämättä hivenen erikoista, että 90-luvulla merkittävin uusien iskelmälaulajien kykykilpailu keskittyi vain ja ainoastaan tangoon, vaikka monet tangokuninkaalliset eivät enää voittonsa jälkeen olleet juuri missään tekemisissä tangon kanssa. Lavatähti-kilpailun tarkoituksena oli mahdollistaa väylä lupaaville iskelmälaulajille, joilla ei välttämättä ollut ominaista tangoääntä. Samalla tapahtuman tavoitteena oli vaikuttaa suotuisasti perinteiseen suomalaiseen tanssilavakulttuuriin. Parhaimpina vuosina Lavatähti-kilpailun esikarsintoihin ilmoittautui toista tuhatta iskelmätähteydestä unelmoivaa laulajanalkua. (Latva & Tuunainen 2004, 533–534) Annika Eklundin ohella kilpailun tunnetuimpiin voittajiin lukeutuvat muun muassa Kari Vepsä (1993), Heidi Pakarinen (1996), Marko Tuovinen (1998) ja Tommi Soidinmäki (2000). Vuosien varrella kilpailuun osallistui monia laulajia, jotka nousivat myöhemmin suureen suosioon, kuten esimerkiksi Janne Tulkki. Tangomarkkinoiden voittajista muun muassa Saija Varjus, Tiina Räsänen, Petri Hervanto ja Mira Kunnasluoto olivat ennen tangovoittoaan käyneet kokeilemassa onneaan Lavatähti-kilpailussa. Lavatähti oli 1990-luvulla sen verran merkittävä kilpailu, että monet voittajista saivat levytyssopimuksen tai vähintään mahdollisuuden levyttää edes yhden singlen oikeassa levy-yhtiössä.

Ennen Lavatähti-kilpailun voittoa teini-ikäinen Annika Eklund oli niittänyt mainetta kotiseudullaan Vaasassa Maaherra-bändin solistina. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivas valottaa paikallisen bändin suosiota:

"Maaherran jäsenten keski-ikä oli noin 15 vuotta. – – Pian se oli tuttu näky Vaasan seudun häätilaisuuksissa ja muissa vastaavissa juhlissa. Koululaisten vanhempien kauhuksi keikkailua alkoi ilmaantua joka viikonlopulle." (Latva & Tuunainen 2004, 64)

Annika Eklundin esikoisalbumi Kaunis
uni vuodelta 1998 on tyylipuhdas
iskelmälevy, jonka sisältö kelpasi
mukisematta tanssilavayleisölle.

Lavatähti-voittonsa ansiosta Eklund pääsi levyttämään ensimmäistä albumiaan Fazer Recordsille, joka tosin jo tuohon aikaan kuului osaksi kansainvälistä Warner-levyjättiä. Vuonna 1998 ilmestyneellä debyyttialbumilla Kaunis uni taiteilijanimenä oli lyhyt ja ytimekäs Annika. Timo Lindströmin tuottaman älppärin musiikillisesta sisällöstä vastasi enimmäkseen kolmikko Ari Talkamo, Kari Litmanen ja Turkka Mali, joiden vastuulla oli muun muassa Meiju Suvaksen levytykset 1990-luvulla. Joistakin ensilevyn kappaleista huokuvatkin ilmiselvät "Meiju-vibat". Meijuhan levytti noihin aikoihin runsaasti Välimeren seudulta lähtöisin olevia lauluja, ja niinpä Annikan pitkäsoitollekin päätyi muutamia alun perin espanjankielisiä lauluja, kuten nimikkobiisi Kaunis uni (Amores, pasiones). Kyseinen laulu nousi pienoiseksi iskelmähitiksi. Iskelmään keskittyneet radiokanavat soittivat kappaletta sen verran ahkerasti, että Kaunis uni noteerattiin Rumban 50 hittiä -listalla parhaimmillaan sijalla 28. Talkamo–Litmanen–Mali-kolmikon lisäksi albumille muutaman laulun laativat vuosikymmenen hittinikkarit Kassu Halonen ja Vexi Salmi. Heidän kynästään syntyi muun muassa levyn päätösraita nimeltään Hula hula – Annika Eklund on siis ollut asialla jo miltei 20 vuotta ennen Robinia ja Nelli Matulaa. Annikan esikoisalbumilta on jäänyt Kaunis uni -kappaleen lisäksi elämään Kaulakoru, joka on suomenkielinen versio Viron viidenneksi sijoittuneesta euroviisusta Kaelakee hääl vuodelta 1996. Duettokaverina oli Rami Välimäki, joka oli sijoittunut samaisessa Lavatähti 1997 -kilpailussa kolmanneksi.

Kuten edellä mainittiin, monet lavatähdet osallistuivat myöhemmin Tangomarkkinoille. Annikan esikoislevy ei ollut mikään valtaisa myyntimenestys, joten seuraavaksi valtakunnallista läpimurtoa lähdettiin tavoittelemaan Tangomarkkinoiden kautta. Annika Eklund osallistui kilpailuun vuonna 2001 ja menestyikin hienosti edeten aina lauantain finaalikierrokselle asti. Tuloksena oli kolmas sija ja Tangoprinsessan titteli. Vaikka voittoa ei tullutkaan, herttainen ja luonnollisesti hymyilevä Annika Eklund jäi laulutaitojensa lisäksi nuorekkaalla ja valloittavalla olemuksellaan monien mieleen. Tangomarkkinoiden menestyksen myötä ryhdyttiin pikkuhiljaa valmistamaan toista albumia. Ensimmäinen maistiainen On sama kuinka kauas meet julkaistiin syksyllä 2002 ja kokopitkä albumi Valoja ja varjoja ilmestyi levykauppoihin kesällä 2003.

Toisella albumilla Valoja ja varjoja
(2003) Annika Eklundin musiikkityyli
muuttui modernimman iskelmäpopin
suuntaan.

Annika Eklundin ensimmäinen albumi vuodelta 1998 oli ollut tyylipuhdas iskelmäkokonaisuus, joka kelpasi varmasti mukisematta tanssilavayleisölle. Esimerkiksi levyn neljäs raita Tyttö sopassa on iloinen foxtrot, jonka esimerkiksi Eila Pienimäki tai Eila Pellinen olisi voinut ihan hyvin levyttää jo 50-luvulla. Valoja ja varjoja -albumilla musiikinlajiksi valikoitui 2000-luvun alkuvuosina suosiossa ollut iskelmäpop. Levy koostui lähes kokonaan albumin tuottaneen Mika Toivasen säveltämistä ja Jiri Nikkisen sanoittamista kappaleista. Niin musiikkityylissä kuin levytysten tekijätiimissä tapahtui siten debyyttialbumiin verrattuna selkeä nuorennusleikkaus. Kun ensimmäisellä levyllä laulettiin Rooman taivaasta tai Pyöritä tähtiin, toiselle älppärille päätyi sennimisiä kappaleita kuten Pliis, unohda mut ja mee tai Oo ihan lähelläin. Musiikkityylin perusteella Annika Eklundin urakehitys muistutti hieman Laura Voutilaista, joka vuosituhannen vaihtuessa lyhensi hiuksensa, jätti taiteilijanimestään pois Voutilaisen ja alkoi levyttää huomattavasti modernimpaa poppia.

Ikävä kyllä, vielä Valoja ja varjoja -albumikaan ei nostanut Annika Eklundia suomalaisen iskelmätaivaan eturiviin, vaikka levyllä onkin useampia oikein miellyttäviä kappaleita. Ennusmerkit olivat kuitenkin kuultavissa jo kahden ensimmäisen levyn perusteella. Esimerkiksi alkuvuodesta 2004 ilmestyneessä Iskelmän tähtitaivaassa Eklundista on kirjoitettu suorastaan enteellisesti:

"Vielä tähän mennessä Annika Eklund ei ole onnistunut nousemaan aivan kirkkaimpaan tähdistöön, mutta perusteelliseksi uranrakentajaksi tunnustautuvan tytön kohdalla kaikki on mahdollista." (Latva & Tuunainen 2004, 64)

Oikeastaan tuota kirjoittaessa ei vielä saatettu aavistaa, että eräs Valoja ja varjoja -albumin levytys tulisi merkitsemään seuraavaa tärkeää askelta Annika Eklundin urakehityksessä. Vaikka levy sisälsikin muutoin varta vasten Annika Eklundille räätälöityjä uusia kappaleita, albumille päätyi yksi cover: akustinen balladiversio Yön tuoreehkosta hitistä Särkyvää. Alun perin Särkyvää levytettiin uudeksi kappaleeksi Yön kokoelmalevylle Legenda – Yön 36 suurinta hittiä (2001), jota myytiin yli 145 000 äänitettä. Olli Lindholm kuuli Annika Eklundin version, piti kuulemastaan ja ehdotti yhteistyötä. Aluksi Annika Eklund kutsuttiin vierailevaksi esiintyjäksi Yön konsertteihin. Yhteistyö jatkui vuonna 2005 Yön Kuolematon-albumilla, jolle Olli Lindholm ja Annika Eklund lauloivat duettona Juha Tapion kynäilemän kappaleen Pettävällä jäällä. Yö oli noussut suosionsa huipulle Legenda-kokoelmalevyn (2001) ja Rakkaus on lumivalkoinen -jättihitin (2003) siivittäminä, joten myös Kuolematon osoittautui melkoiseksi myyntimenestykseksi. Albumia myytiin kaikkiaan yli 65 000 äänitettä, minkä ansiosta se oli vuoden 2005 kolmanneksi menestynein levy Suomessa. Pettävällä jäällä osoittautui albumin ylivoimaisesti suurimmaksi hitiksi, joka valloitti listojen kärkisijat: laulu oli singlelistan ykkönen, 50 hittiä -listan ykkönen ja parhaimmillaan radioiden toiseksi soitetuin kappale. Annika Eklund oli mukana myös taustalaulajana Yön Kuolematon-kiertueella. Suomen suosituimpiin yhtyeisiin lukeutuva Yö on toiminut ponnahduslautana kahdelle 2000-luvulla hyvin menestyneelle iskelmälaulajattarelle: ensin Annika Eklundille ja sittemmin Suvi Teräsniskalle – vaikka Suvi Teräsniskan kohdalla on toki muistettava mainita, että toisin kuin usein väitetään, hän oli saanut Jussi Rasinkankaan avustuksella levytyssopimuksen jo ennen Yö-yhteistyötään.

Yö-yhteistyön ja Pettävällä jäällä -suurhitin tarjoaman näkyvyyden myötä oli aika ryhtyä suunnittelemaan Annika Eklundin kolmatta sooloalbumia. Tuotantovastuu tyrkättiin Esa Niemisen kokeneisiin käsiin. Annika Eklundille oli kertynyt kokemusta Lavatähti-kilpailusta ja Tangomarkkinoista. Hänen soolouransa lopullinen läpimurto tuli tapahtumaan vielä eräässä perinteisessä ja pitkäikäisessä laulukilpailussa – Suomen euroviisukarsinnoissa.

Yleisradio ilmoitti uudistavansa Suomen euroviisukarsinnat vuodeksi 2006. Alkuvuodesta 2005 Yle oli järjestänyt puitteiltaan siihen mennessä kaikkien aikojen mittavimmat viisukarsinnat. Vaikka kilpailukappaleiden joukossa kuultiin raikkaita ja moderneja soundeja, nimekkäät artistit karttoivat euroviisuja kuin ruttoa. Koska kilpailijoista suurin osa oli suurelle yleisölle tuntemattomia, ei ollut varsinainen ihme, etteivät euroviisukarsinnat onnistuneet kiinnostamaan suurta yleisöä. Satsauksista huolimatta katsojaluvut olivat selvästi aikaisempia vuosia pienempiä. Niinpä seuraavaksi vuodeksi euroviisukarsinnoissa päätettiin edetä artistit edellä. Yleisradio neuvotteli levy-yhtiöiden kanssa Suomen karsintoihin 12 esiintyjää, jotka saivat vapaat kädet etsiä sopivia lauluja kilpailuun. Vuoden 2006 euroviisukarsintojen vastaava tuottaja Timo Suomi perusteli uudenlaista strategiaa:

"Toivomuksena on, että Suomen-karsinnat synnyttäisivät jälleen hittejä. Haluamme tarjota suomalaista musiikkia ensisijaisesti suomalaiselle yleisölle, mutta uskomme sitä kautta menestyshanojen aukeavan myös kansainvälisillä areenoilla. Annamme kutsuartisteille ja levy-yhtiöille vapaat kädet toteuttaa näkemyksiään ei niinkään hyvästä euroviisusta, vaan hyvästä biisistä." (Murtomäki 2007, 226)

Levy-yhtiöt oivalsivat, että euroviisukarsintojen tarjoama ilmainen televisiolähetysaika olisi mitä mainiointa promootiota artistien uudelle tuotannolle. Warner Music Finland ilmoitti kilpailuun Annika Eklundin ja Tomi Metsäkedon. Annika Eklundin kolmannen albumin oli määrä ilmestyä juuri sopivasti viisukarsintaruljanssin jälkeen keväällä 2006.

Annika Eklundin kolmannen albumin materiaali oli hyvin pitkälti suunniteltu valmiiksi, kun Warner Music Finlandin kotimaisen tuotannon päällikkö Pekka Ruuska toi tuotantotiimin kuultavaksi Kerkko Koskiselta tilaamansa sävelaihion Shanghain valot. Suunnitelmat menivät nopeasti uusiksi.

Annika Eklund – lavatähti ja tangoprinsessa – yhdistettiin Ultra Bra -säveltäjä Kerkko Koskisen kanssa. Oliko tämä yksi niistä hetkistä, jolloin iskelmä urbanisoitui lopullisesti? Ultra Bra, jos mikä, oli luonnehdittavissa kaupunkilaiseksi ilmiöksi. Alusta alkaen Ultra Bra nautti kulttisuosiota erityisesti akateemisissa piireissä Etelä-Suomen yliopistokaupungeissa – mahdollisimman kaukana tanssilavaympäristöstä, jossa Annika Eklund aloitti oman iskelmäuransa. Ultra Bra saavutti runsaasti mediapalstatilaa etenkin NYT-liitteessä ja Ylioppilaslehdessä, jotka kirjoittivat lehtien sivuilla yhtyeen levytyksistä ja kuulumisista poikkeuksellisen tiuhaan. Suomalaisten mediahistorioitsijoiden kiistattomaan ykköskaartiin kuuluva Jukka Kortti on analysoinut Ylioppilaslehden vuosisata -historiikissa, kuinka Ultra Bra kohosi 1990-luvun opiskelijanuorison tärkeimmäksi sukupolviääneksi (Kortti 2013, 576). Ultra Bra oli leimallisesti urbaani ja katu-uskottava ilmiö – eli kaikkea muuta kuin perinteinen iskelmämusiikki, joka useimmiten assosioitiin maalaisuuteen ja menneisiin vuosikymmeniin. Näin ollen Kerkko Koskisen ja Annika Eklundin yhdistäminen saattaisi tuntua kahden tyystin vastakkaisen maailman yhteentörmäykseltä.

Toisaalta voisin saman tien ampua alas väitteet Ultra Bran epäiskelmällisyydestä. Ville Similän ja Mervi Vuorelan tuoreessa erinomaisessa Ultra Bra -tietokirjassa mainitaan muun muassa, että Ultra Bran jäsenet suhtautuivat suopeasti iskelmään ja euroviisuihin aikana, jolloin se oli kaikkea muuta kuin trendikästä: "Ultra Bran sydämessä toinen puoli kuului taistolaislauluille, mutta toinen puoli iskelmälle ja euroviisumusiikille." (Similä & Vuorela 2018, 208) Ultra Bra soitti keikoillaan vuoden 1975 euroviisuvoittajaklassikkoa Ding-a-dong. Eikä Ultra Bra kaihtanut instituutioita, joita ei pidetty millään tavalla katu-uskottavina. Kerrotaanhan, että Ultra Bran Kroketti-albumin myyntikäyrä lähti selkeään nousuun yhtyeen vokalistien esitettyä Savanni nukahtaa Tuttu Juttu Show'ssa helmikuussa 1998.

"Kukaan katu-uskottavuutta havitteleva rokkari ei olisi millään ironian kierteelläkään suostunut osallistumaan ohjelmaan, mutta Ultra Bran laulajat eivät olleet katu-uskottavuutta havittelevia rokkareita." (Similä & Vuorela 2018, 216)

Säveltäjä Kerkko Koskinenkin uskoo, että esiintyminen Tuttu Juttu Show'ssa oli bändin "breikkaamisen lopullinen naksahdus" (Similä & Vuorela 2018, 217). Ultra Bra nousi yliopistoälyköiden suosikista koko kansan bändiksi. Ja osallistuihan Ultra Bra mielellään jopa kahdesti Suomen euroviisukarsintoihin (Tyttöjen välisestä ystävyydestä vuonna 1998 ja Kaikki on hetken tässä vuonna 2000) aikakaudella, jolloin Euroviisujen maine oli kaikkea muuta kuin positiivinen täällä ikuisten huonojen sijoitusten Suomessa. Ultra Bra -historiikissa Kerkko Koskisen kutsua vuoden 1998 viisukarsintojen sävellyskilpailuun luonnehdittiin "odotetuksi" ja "täydelliseksi tehtävänannoksi" (Similä & Vuorela 2018, 207–208).

Ultra Bra -tietokirja muistuttaa – aivan oikein – ettei säveltäjämaestro ja sovittajanero Kerkko Koskinen ollut suinkaan ainoa, jolla oli sanavaltaa Ultra Bran soundimaailman suhteen, sillä siihen vaikutti erittäin olennaisesti myös yhtyeen niin kutsuttu komppiryhmä eli Joel Melasniemi, Tommi Saarikivi ja Antti Lehtinen. Melasniemi on analysoinut komppiryhmän panosta seuraavasti:

"Kerkolla on sairaan vähän ymmärrystä rockmusiikista tai siitä, mitä normaalit ihmiset kuuntelevat. Me oltiin Antin ja Tommin kanssa ne tyypit, jotka toivat bändiin roson ja streetin. Se on tietysti väärin sanottu, koska mekin oltiin vain kultapossuja, mutta me pystyttiin sanomaan Kerkolle, että 'sä et tiedä näistä asioista mitään, ja tämä juttu soitetaan näin'. Että ei kukaan kuuntele Bond-tunnareita nykyään." (Similä & Vuorela 2018, 265)

Kerkko Koskinen korosti itsekin, että hänen sävellysmateriaalinsa oli pikemminkin iskelmä- ja jazzvaikutteista, minkä Ultra Bran komppiryhmä onnistui muuntamaan uskottavaksi rock- ja pop-musiikiksi (Similä & Vuorela 2018, 266). Eli kaikesta päätellen Kerkko Koskinen oli kaikkea muuta kuin anti-iskelmällinen, vaikka hänen tunnetuin yhtyeensä nauttikin ilmiömäistä suosiota katu-uskottavissa piireissä. Melasniemen lausunnossa mainittiin, että Kerkolla oli ambitioita säveltää "Bond-tunnareita", joten sen perusteella ei liene lainkaan yllättävää, että Shanghain valot on Kerkko Koskinen säveltämä ja monikerroksisesti sovittama Bond-henkinen iskelmä. Ultra Bran lopetettua syksyllä 2001 toimintansa Kerkko Koskinen oli levyttänyt pari sooloalbumia ja säveltänyt musiikkia vuonna 2003 ensi-iltansa saaneisiin elokuviin Hymypoika ja Nousukausi – jälkimmäisen elokuvan musiikki palkittiin Jussi-patsaalla. Ennen Shanghain valoja Kerkko Koskinen ei ollut juurikaan tarjonnut sävellyksiä muille esiintyjille. Ainoastaan maailmanmusiikkiin erikoistunut yhtye Taljanka oli levyttänyt Kerkko Koskisen tangohenkisen sävellyksen Jukka Itkosen runoon Elämänlangat vuonna 2004 ilmestyneelle albumilleen Kaksi kuvaa rinnakkain. Kyseinen laulu nousi suurempaan suosioon Katri Helenan levytettyä sen vuonna 2006. Shanghain valot merkitsi uutta aluevaltausta Kerkko Koskisen uralla. Tammikuussa 2006 Koskinen totesikin Ilta-Sanomien haastattelussa, että "tulevaisuudessa olisi kyllä hauska tehdä enemmänkin myös iskelmätyyppistä musiikkia".

Vuoden 2006 euroviisukarsintoihin kukin esiintyjä osallistui kahdella kappaleella. Alkukarsinnoissa äänestettiin ainoastaan siitä kumpi esityksistä kilpailee viisukarsintojen finaalissa. Annika Eklundin kilpailukappaleiksi valikoituivat Kerkko Koskisen säveltämä ja Kyösti Salokorven sanoittama Shanghain valot sekä Esa Niemisen säveltämä ja Sinikka Svärdin sanoittama Sinussa on jotain. Nieminen ja Svärd olivat aikaisempina vuosina kynäilleet muun muassa Anna Erikssonin megahitit Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista, ja kieltämättä myös Sinussa on jotain -kappaleesta huokuivat melkoiset "Anna Eriksson -vibat".

Annika Eklundin viisukappaleet ensiesitettiin Suomen kansalle viisukarsintojen kolmannessa alkukarsinnassa perjantaina 27. tammikuuta 2006. Shanghain valojen esitys sujui moitteettomasti, mutta Sinussa on jotain -esityksen aikana solistin ääni vaikutti pettäneen pahasti. Suomalaisten euroviisuharrastajien keskuudessa syntyi legenda, jonka mukaan Eklund olisi laulanut Sinussa on jotain tahallaan ylävireisesti varmistaakseen, että Shanghain valot menestyy varmasti äänestyksessä paremmin. Alkukarsinnan äänestyksessä ei lopulta ollut mitään epäselvyyttä finaaliin etenevän kappaleen suhteen. Annika Eklundille kohdistetut äänet jakautuivat seuraavasti: Shanghain valot 78 %, Sinussa on jotain 22 %.

Shanghain valot merkitsi Annika
Eklundin lopullista läpimurtoa. Laulu
nousi listoille ja oli parhaimmillaan
radioiden viidenneksi soitetuin biisi.
Kappale oli ehdolla Emma-gaalassa
2006 vuoden biisiksi.

Suomen euroviisukarsintojen 2006 formaatti sisälsi neljä alkukarsintaa ja loppukilpailun. Alkukarsinnat kuvattiin tammikuussa ja helmikuun alussa Tohlopin tv-studioilla. Niiden jälkeen viisukarsinnat vetäytyivät Olympialaisten vuoksi viiden viikon tauolle. Loppukilpailu järjestettiin Turun Caribiassa lopulta perjantaina 10. maaliskuuta. Olympialaistauko osoittautui taktiseksi vedoksi, sillä sen aikana monet kilpailukappaleet löysivät tiensä radiokanavien soittolistoille. Annika Eklundin molemmat viisukappaleet julkaistiin singleinä ja Shanghain valot alkoi soida aktiivisesti muun muassa Radio Suomessa ja Iskelmässä, jonka listalla kappale sijoittui parhaimmillaan hienosti kolmanneksi. Radiomenestyksen lisäksi Shanghain valot nousi viralliselle singlemyyntilistalle. Vuonna 2006 ihmiset ostivat vielä fyysisiä levyjä, vaikka siirtyminen kohti digitaalisia julkaisuja oli väistämättä alkanut. Levy-yhtiö Warner mainosti tuoretta hittiä näyttävästi muun muassa Ilta-Sanomien verkkosivulla ja laulu oli viisukarsintaviikonloppuna Sanoman lataamopalvelun ladatuin kappale.

Kerkko Koskinen ei ollut säveltänyt Shanghain valoja varta vasten Annika Eklundille, vaan hän oli saanut tilauksen levy-yhtiön päälliköltä Pekka Ruuskalta. Edellä mainitusta saatiin konkreettinen todiste Suomen viisukarsintojen finaalin suorassa lähetyksessä, kun artistilämpiössä juontaja Antero Mertaranta kysyi Kerkko Koskiselta "oliko artistinvalinta kuinka helppo", johon lyhytsanainen säveltäjämestari kommentoi "Pekka oli valinnut sen jo etukäteen. Ja hyvin valitsikin." Mertaranta siirsi nopeasti mikrofonin Pekka Ruuskalle, joka totesi ykskantaan: "Annika oli ehdottomasti paras artisti tälle biisille." Tilaustyö osoittautui kaikin puolin kannattavaksi: Shanghain valoista Annika Eklund sai kauan kaivatun oman soolouransa hitin.

Suomen euroviisukarsintojen 2006 tulos ratkaistiin puhelinäänestyksellä. Lordi voitti odotetusti kilpailun ylivoimaisesti 67 369 äänellä, toiseksi sijoittui Tomi Metsäkedon Eternamente Maria (45 431 ääntä) – Metsäketo on viimeaikaisista ahdisteluhuhuista huolimatta ilmeisesti sentään saanut vielä pitää nimissään 13 vuoden takaisen viisukarsinnan kakkossijan – ja kolmanneksi Annika Eklundin Shanghain valot (19 565 ääntä). Kolmossijan lisäksi Annika Eklundilla oli kotiinviemisenä Viisukuppilan kunniakirja, sillä suomalaiset euroviisufanit olivat äänestäneet hänen esityksensä suosikikseen. Vuoden 2006 euroviisukarsinnat sujuivat Yleisradion näkökulmasta kerrassaan täydellisesti: Suomi voitti Eurovision laulukilpailut ja viisutuottaja Timo Suomen tavoite, että viisukarsinnat tuottaisivat jälleen hittejä, toteutui erinomaisesti. Shanghain valojen lisäksi kilpailun sadosta esimerkiksi Johanna Pakosen Kerta viimeinen soi iskelmäradiokanavilla ja Janen V.I.P. kelpasi nuorison suosimille kaupallisille radiokanaville. Euroviisubiisit olivat jälleen vuosien tauon jälkeen kappaleita muiden joukossa. Esimerkiksi vuosina 2002–2005 viisukarsinnat eivät olleet poikineet juuri lainkaan hittejä.

Vaikka voittoa ei tullutkaan, viisukarsinnat toimi Shanghain valoille loistavana markkinointikanavana. Kevään aikana laulu nousi isoksi hitiksi ja pauhasi radiossa jatkuvalla syötöllä. Shanghain valot oli parhaimmillaan radiokanavien viidenneksi soitetuin kappale ja 50 hittiä -listalla se noteerattiin korkeimmillaan niin ikään viidennellä sijalla. Annika Eklundin keikkakalenteri alkoi täyttyä aivan uudenlaisella vauhdilla. Laulun suosion inspiroimana Ilta-Sanomat otsikoi huhtikuussa Annika Eklundista julkaisemansa aukeaman jutun otsikolla Annikahan ne viisut voitti:

"Suomen tämänvuotisten euroviisujen varjovoittajaksi onkin noussut kisan kolmonen Annika Eklund. Suomen virallisessa euroviisuvoittajassa Lordissa kiinnostaa lähinnä raju imago, ja kakkoseksi äänestettyä Tomi Metsäketoa seurataan, koska Metsäketo Tanssii tähtien kanssa." (Ilta-Sanomat 20.4.2006)

Tuossa vaiheessa ei luonnollisesti vielä tiedetty, että Lordi tulisi tuomaan Suomelle euroviisuvoiton. Shanghain valot oli Radio Suomen toiseksi soitetuin kappale vuonna 2006 ja laulu oli ehdolla Emma-gaalassa Vuoden biisiksi. Palkinnon saavutti kuitenkin – ymmärrettävistä syistä – Hard rock hallelujah. Joka tapauksessa kaksi euroviisukarsintoihin osallistunutta sävellystä kilpailemassa Vuoden biisin Emma-patsaasta on ainutlaatuinen meriitti Suomen euroviisuhistoriassa.

Radiotoimittajat valitsivat Eklundin
kolmannen albumin Shanghain valot
kuukauden levyksi.

Huhtikuun 12. päivä 2006 julkaistiin Annika Eklundin kolmas albumi, joka sai luonnollisesti nimekseen Shanghain valot. Hitiksi noussut nimikkobiisi oli tullut mukaan albumiprojektiin vasta kalkkiviivoilla, joten Kerkon säveltämä ja sovittama kappale erottuu huomattavasti albumin muusta tarjonnasta, joka koostuu tyylipuhtaasta uuden vuosituhannen iskelmäsoundista. Musiikkigenrensä puolesta Annika Eklundin levytykset sijoittuivat jonnekin iskelmän ja popin hämärille rajamaille. Kappaleet tuovat mieleen niin Anna Erikssonin kuin vastaavanlaisella musiikilla myöhempinä vuosina suureen suosioon nousseen Suvi Teräsniskan. Alun perin levyn hitiksi kaavailtiin Esa Niemisen sävellystä Sydän täynnä tyhjää, joka jäi nyt pahasti Shanghain valojen varjoon. Hauska kuriositeetti on albumin viimeinen raita DISCO!-potpuri, joka on koottu 1970- ja 80-lukujen hittikappaleista, kuten Huone 105 ja Dirlanda. Mukaan on päässyt myös Donna Summerin On the radio Sleepy Sleepersin aikoinaan tutuksi tekemällä suomenkielisellä versiolla Metsäratio! Vaikka veikeä DISCO!-potpuri on varmasti ollut kovaa valuuttaa Annika Eklundin bilekeikoilla, on todettava, ettei sovittaja Esa Nieminen kuitenkaan aivan onnistunut laatimaan toista Leidien Hittiputkea. Shanghain valot -albumi sai lupaavan vastaanoton: radioiden musiikkitoimittajat valitsivat pitkäsoiton huhtikuun levyksi. Shanghain valot on ensimmäinen Annika Eklundin albumi, joka nousi Suomen viralliselle albumilistalle. Siellä levy viihtyikin yli kahden kuukauden ajan sijoittuen parhaimmillaan sijalle 13. Menekki oli nyt siis aivan toista luokkaa kuin kahdella edellisellä albumilla.

Annika Eklundilla meni lujaa, joten seuraava albumi valmistettiin jo kesäksi 2007. Raflaavasti nimetty neljäs pitkäsoitto Rakkausseikkailu 2007 on mielestäni paras kokonaisuus Annika Eklundin levyistä. Shanghain valojen menestyksen vanavedessä Eklundin musiikkityyliä ja linjaa oli jalostettu onnistuneesti seuraavaa albumia varten.

Yhteistyö Kerkko Koskisen kanssa jatkui. Rakkausseikkailu 2007 -albumilla on kolme Kerkon säveltämää, sovittamaa ja tuottamaa levytystä. Ilkka Wirtanen on tuottanut kaksi kappaletta ja seitsemän laulun tuotantovastuu on ollut edellisen albumin tapaan Esa Niemisellä. Kolmen eri tuottajan levytykset eroavat toisistaan melkoisesti, mutta keskenään erilaiset kappaleet muodostavat oikeastaan mielenkiintoisen kokonaisuuden. Tällä albumilla ei ole hiottu kaikkia särmiä pois, mikä on ikävä kyllä nykyään harmittava ominaispiirre niin monessa iskelmälevyssä. Yhteistä kaikille levytyksille ovat solistin energiset tulkinnat. Annika Eklundin laulaa voimalla eikä säästele ääntään. Sekin lienee eräänlainen popmusiikista iskelmään rantautunut vaikutus: enää ei olla hillittyjä iskelmäprinsessoja vaan antaumuksella laulavia vahvoja itsevarmoja naisia.

Kerkko Koskisen kappaleet Rakkausseikkailu 2007, Ole hiljaa ja suutele mua ja Afrikan tähti ovat kiistatta albumin parhaimmistoa. Koskiselle ominaiseen tyyliin sävellykset ovat mahtipontisesti ja pieteetillä sovitettuja. Pauhaavia ja monikerroksisia sovituksia säestävät puhaltimet ja kuuden hengen jousisektio. Shanghain valojen tapaan sanoitukset Kerkon säveltämiin lauluihin on kirjoittanut Kyösti Salokorpi. Kerkko Koskinen on useaan otteeseen kertonut, että hän mieluiten säveltää valmiiseen tekstiin, joten lyriikat lienevät syntyneet ennen sävellyksiä. Salokorven sanoitukset ovat lennokkaita ja sopivan kryptisiä – perinteisestä iskelmätekstien maailmasta melkoisen irrallaan – ja hänen tyylinsä muistuttaa kieltämättä jossain määrin Ultra Bran tekstittäjien tyyliä.

Rakkausseikkailu 2007 -albumi alkaa todella mukaansatempaavasti: nimikkokappaleen intro lainailee 2001: Avaruusseikkailu -klassikkoelokuvan mukaisesti Straussia ja hieman Star Warsia. Rakkausseikkailussa vuosimallia 2007 ei ainoastaan leijuta pää pilvissä vaan liidellään halki galaksien. Aikaan sidotussa sanoituksessa on tietysti haasteensa. Ilmestyessään Rakkausseikkailu 2007 kuulosti todella raikkaalta ja tuoreelta iskelmältä. Nyt 12 vuotta myöhemmin viittaus vuoteen 2007 kalskahtaa kieltämättä auttamattoman vanhanaikaiselta.

Ole hiljaa ja suutele mua on albumin suurin hitti ja levyn ensimmäisen singlejulkaisu, jota soitettiin muun muassa levyn televisiomainoksessa. Iskelmäradiokanavat nostivat kappaleen soittolistoilleen, ja parhaimmillaan se olikin radioiden viidenneksi soitetuin kappale. 50 hittiä -listalla kappale sijoittui korkeimmillaan sijalle 17. Meiju Suvas oli 1990-luvulla laulanut Turkka Malin sanoin, kuinka kulkurille löytyi kaunotar. Kyösti Salokorven tekstissä samankaltaista tematiikkaa kuvataan "rotukissan ja sekavan piskin" kohtaamisena. Rotukissa tiedostaa, ettei tämä ole ehkä ympäristön mielestä sosiaalisesti hyväksyttävää, mutta minkäs teet, kun "elokuun lämmin tuuli vie järjen mukaan". Jos Kerkko Koskisen taidokkaista sävellyksistä jostain voisi motkottaa, on todettava Kerkon osaavan säveltää erinomaisia ja lupaavia A-osia ja bridgejä, mutta usein säkeistöt lupaavat paljon enemmän kuin kertosäe antaa – B-osat ovat A-osien kanssa liian samassa moodissa. Tähän helmasyntiin sorrutaan niin Shanghain valoissa kuin Ole hiljaa ja suutele mua -hitissä.

Kerkon kolmas laulu Afrikan tähti liikkuu sekin aivan omissa sfääreissä. Legendaarisesta lautapelistä inspiraationsa saanut sanoitus on iskelmätekstiksi ilmaisultaan poikkeuksellisen rikas: "souda autioon saareen kuusi askelta palmunlehdosta länteen".

"Mulle kelpaa vain meripihka ja eebenpuu
rannikon kulta ja norsunluu
älä palaa tyhjin käsin
kohta loistaa Tangerin kuu"

Mieletöntä lyriikkaa iskelmälevylle! Sävellyksensä puolesta Afrikan tähti tuo kieltämättä mieleen Shanghain valot ja kun sanoituskin on samalla tavalla luettelonomainen, jotkut luonnehtivatkin kappaleen olevan "Shanghain valot II".

Siinä missä Kerkko Koskinen ja Kyösti Salokorven laulut ovat omaleimaisia ja ennakkoluulottomia, Esa Niemisen säveltämät kappaleet noudattavat kiltisti tuttuja ja turvallisia radioystävällisen popiskelmän konventioita. Paikoitellen laulut ovat tuotetut turhankin riskittömästi – pieni ripaus persoonallisuutta ei olisi ollut pahitteeksi. Kappaleet ovat kuitenkin erittäin oivaltavia näytteitä 2000-luvun popiskelmistä, joiden sanoitukset kumpuavat arkisista kokemuksista. Ensimmäisellä albumillaan kymmenisen vuotta aikaisemmin Annika Eklund oli laulanut laulussa Sinä päivänä kun sinä lähdet "silloin sammuvat taivaan tähdet". Nykyaikaisissa iskelmissä hylätään taivaankappaleet ja luontosanasto. Rakkausseikkailu 2007 -albumilla toisen lähtöä käsittelevässä kappaleessa Eiliseen tahdon uudestaan (san. Jari Salonen) "päivä kaatuu päälle kuin läpitunkematon seinä" ja "varjot kulkee seinällä ja kääntää sisälläni veistä". Eräänlainen arkirealismin huipentuma on Sinikka Svärdin sanoittama Treffit tuulikaapissa, jossa lauletaan kiireisen arkirytmin vaikeuttavan yhteisen ajan löytämistä parisuhteessa.

"Kun tulin töistä melkein itkin eteisessä
sä nukuit suloisesti käsi poskella"

Uuden vuosituhannen iskelmässä opetetaan, että "ei rakkaus tarvitse taikaa mutta se vaatii, että se saa aikaa". Pauli Ylitalon sanoitus Sinua ilman kertoo, kuinka parisuhde auttoi selviämään henkisistä vaikeuksista ja hankalasta elämäntilanteesta. Harri Rinteen kirjoittamassa sanoituksessa Lähde sinä ensiksi kuvaillaan miehen ja naisen välisen ystävyys- ja rakkaussuhteen häilyvää rajaa. Sitä hetkeä, kun pitäisi lähteä kotiin tai voi tapahtua jotain peruuttamatonta.

"Vain yksi mies ja yksi nainen
ja kavereita parhaita
leikillään vain joskus pussataan
miksi ei koskaan suudella
kummankin pitäis mennä kotiin
lähde sinä ensiksi"

Ei menneiden vuosikymmenien iskelmissä miehen ja naisen välistä kanssakäymistä käsitelty edes näinkään monimuotoisesti. Että voisi olla muutakin kuin perinteinen avioliittoon tähtäävä parisuhde tai sitten yritys saada se nainen sänkyyn...

Esa Niemisen tuotantovastuulla oli hänen omien sävellystensä lisäksi albumin ainoa ulkomaalainen kappale. Soulahtavan Täysin maassa oon -kappaleen ovat säveltäneet yhdysvaltalaissyntyinen Michael Garvin – joka on kirjoittanut hittejä muun muassa Jennifer Lopezille – ja belgialainen Evert Verhees. Suomenkielisen sanoituksen on kynäillyt Jari Salonen. Myös useita hittejä laatinut muusikkopariskunta Ile Kallio ja Kaija Kärkinen ovat tuoneet levylle oman panoksensa laululla Sinut tunnen, joka on hitusen rokahtavakin.

Ilkka Wirtanen, joka on kunnostautunut ennemmin raskaamman musiikin parissa, on tuottanut albumille kaksi levytystä ja sovittanut ne yhteistyössä säveltäjien kanssa. Tomi Salmen kirjoittama Unien maailmassa on soundimaailmaltaan ja soitinnukseltaan hieman Niemisen sovituksiin verrattuna modernimpi. Unien maailmassa lohkaistiin albumin kolmantena singlejulkaisuna – kaksi ensimmäistä olivat olleet Kerkon Ole hiljaa ja suutele mua sekä Rakkausseikkailu 2007 – ja laulusta muodostui pienoinen radiohitti. Albumin päätösraita Suudellaan luo selkeän kontrastin kaikkiin muihin levyn kappaleisiin. Tomi Aholaisen sävellys on tunnelmallinen ja eteerinen balladi, joka kuulostaa Johanna Kurkelan tuotannon ylijäämäkappaleelta – ja mahdollisesti sellainen onkin, Aholainen vastasi tuohon aikaan Kurkelan levytyksistä. Annika Eklundin lauluäänikin kuulostaa tässä herkässä balladissa toisenlaiselta kuin muissa albumin kappaleissa. Mielenkiintoinen levytysvalinta.

Kokonaisuutena Rakkausseikkailu 2007 on erinomaisen miellyttävä (pop)iskelmälevy. Albumilla on sangen onnistunut 12 levytyksen valikoima. Paljon hyviä ja erittäin hyviä kappaleita. "Heikoimmillaankin" älppäri tarjoaa kuulijalleen kivaa perusiskelmää. Variaatio eri laulujen välillä tekee kokonaisuudesta kiinnostavan: tunnelmat vaihtelevat Kerkko Koskisen maksimalistisista sovituksista Suudellaan-päätösraidan utuiseen atmosfääriin.

Rakkausseikkailu 2007 ilmestyi levykauppoihin juhannusviikolla 2007. Annika Eklundin edellisen levyn tavoin radion musiikkitoimittajat valitsivat heinäkuussa albumin kuukauden levyksi. Esimerkiksi Radio SUNin Jyrki Hakanen luonnehti albumia tuoreeltaan seuraavasti:

"Annika Eklundin raikas ääni ja Kerkko Koskisen nerokkaat kipaleet toimii saumattomasti yhteen. Ultra Bra -henkiset Ole hiljaa ja suutele mua sekä Rakkausseikkailu 2007 soivat meillä tiuhaan – myös toisentyyppinen Täysin maassa oon saa osakseen kuulijoiden toivepyyntöjä. Tämä on sitä Suomen suven raikkautta vailla vertaa!"

Rakkausseikkailu 2007 nousi albumilistalle kuuden viikon ajaksi sijoittuen parhaimmillaan sijalle 24. Iskelmälevylle se oli kelvollinen saavutus aikana, jolloin kotimaisista esiintyjistä parhaiten pärjäsivät Sonata Arctican ja Sturm und Drangin kaltaiset nimet sekä listan kärkisijat valloittaneet Idols-tähdet Ari Koivunen ja Kristian Meurman, jotka hekin olivat kallellaan rockiin. Rakkausseikkailu 2007 ei menestynyt listoilla yhtä hyvin kuin Annika Eklundin edellinen albumi, mikä saattoi luonnollisesti johtua siitä, ettei uudella levyllä ollut Shanghain valojen kaltaista suurhittiä.

Koska tämä kirjoitus on tälle blogille ominaiseen tapaan lähtenyt pahasti rönsyilemään, katsastetaan vielä lyhyehkösti Annika Eklundin myöhäisempi levytystuotanto. Viides albumi Valonarkaa julkaistiin huhtikuussa 2009. Levyllä on vain yksi Kerkon sävellys Julia jäi henkiin. Tosin esimerkiksi Temppelinvartijat muistuttaa kaikessa mahtipontisuudessaan ja dramaattisuudessaan tyylillisesti Kerkon Annikalle säveltämiä kappaleita, vaikka kyseisen laulun säveltäjäksi onkin merkitty Jussi Olkinuora. Valonarkaa-albumilla on aikaisempiin levyihin verrattuna enemmän balladeja: niin koskettava tarina elämän murjomasta Siipirikosta kuin vahva power balladi Sinut muistan – molemmat laulut ovat Esa Niemisen säveltämiä ja osoituksia siitä, että Niemisen sävelkynässä on edelleen 2000-luvulla parhaimmillaan terää. Jo perinteiseen tapaan radion musiikkitoimittajat valitsivat Valonarkaa-albumin kuukauden levyksi.

Vuonna 2010 Annika Eklund levytti Antti Kleemolan kauniin balladin Niin pieni. Koskettava laulu oli varmasti artistille omakohtainen, olihan hänestä tullut pienen Nuutti-pojan äiti. Niin pieni merkitsi lähtölaukausta seuraavalle albumille. Lopulta keväällä 2012 ilmestyi Annika Eklundin kuudes – ja toistaiseksi viimeisin – albumijulkaisu, joka sai veikeän nimen Missä on mun Strömsö? Tällä levyllä ei ollut enää Kerkko Koskisen sävellyksiä. Kerkko Koskinen pohdiskeli syksyllä 2017 Säv.San.Sov.-podcastin haastattelussa, ettei häneltä tilata suuria määriä sävellyksiä, koska hänen suosimansa orkestroitu iskelmä vaatii kalliin tuotannon, minkä vuoksi ne eivät ole nykyisille levy-yhtiöille houkuttelevia hankkeita. Koskisen sijaan albumille lauluja sävelsivät useat uuden sukupolven hittinikkarit, kuten esimerkiksi Mikko Tamminen ja Jonnaemilia. Albumin parhaimmistoon nostaisin Niin pieni -kappaleen lisäksi laulun Sataa taas, jonka tekijätiimi on melkoinen sukupolvien välinen kohtaaminen: sävellys Jonne Aaron, sanoitus Vexi Salmi.

Vuonna 2013 Warner Music Finland elvytti vuosien tauon jälkeen legendaarisen 20 suosikkia -sarjan, jossa ilmestyi muutamia uusia kokoelmia. Niiden joukossa oli Annika Eklundin tuotannosta koottu julkaisu. Annika Eklundin 20 suosikkia -kokoelma sisältää poimintoja jokaiselta hänen kuudelta albumiltaan ja tarjoaa oikein passelin läpileikkauksen hänen urastaan. Rakkausseikkailu 2007 -levyltä tosin on valikoitu ainoastaan Kerkon kolme laulua. Esimerkiksi singlehitti Unien maailmassa olisi kernaasti ansainnut paikkansa kokoelmalla.

20 suosikkia -kokoelma on nimetty luonnollisesti Annika Eklundin soolouran ylivoimaisesti suurimman hitin mukaan. Esimerkiksi Spotifyssa Shanghain valoja on tähän päivään mennessä kuunneltu 1,7 miljoonaa kertaa siinä missä toiseksi kuunnelluimmalla Valonarkaa-biisillä kuuntelukertoja on reilut 550 000. Suomessa usein arkaillaan Euroviisuhin osallistumista. Pelätään, että Euroviisut tuhoavat uran, minkä vuoksi jopa Suomen euroviisukarsintoihin suhtaudutaan varauksella. Annika Eklundin kohdalla kuitenkin osallistuminen viisukarsintoihin hyvällä sävellyksellä merkitsi lopullista läpimurtoa. Shanghain valot on jäänyt pysyvästi suomalaisen iskelmän historiaan.

Lähteet

Kirjallisuus:

Kortti Jukka (2013) Ylioppilaslehden vuosisata. Gaudeamus, Helsinki.

Laine Pekka (toim.) (2013) Iskelmä-Suomi – Kymmenen tarinaa kaihosta, kilometreistä ja iskelmästä. Warner Music Finland Oy.

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Murtomäki Asko (2007) Finland 12 points – Suomen Euroviisut. Kustannusosakeyhtiö Teos, Helsinki.

Similä Ville, Vuorela Mervi (2018) Ultra Bra – Sokeana hetkenä. Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki.

Verkkolähteet:

Säv.San.Sov. -podcast (15.11.2017) Kerkko Koskinen: "Haluaisin vaihtelua kompin hallitsevaan rooliin". (Kuultavissa Suplassa)

Ilta-Sanomat 26.1.2006: Annika Eklundista euroviisuyllättäjä? (Luettavissa lehden verkkosivuilta)

Ilta-Sanomat 20.4.2006: Annikahan ne viisut voitti (Lyhennelmä luettavissa lehden verkkosivuilta)

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt ja Musiikkituottajien sivulta, jossa on Suomen viralliset albumilistat kesästä 1995 lähtien.

Vilkaisepas blogistani myös

Voittiko oikea viisu? – Suomen euroviisukarsinnat 2000–2009

Taiskan oma tie – paljasjalkaisen finnhits-artistin sielussa palaa rock

Kesällä 2018 Finnhits-festivaaleilla juontaja Timo Virkkula esitteli Taiskan tyylipuhtaana finnhits-äänenä ja paljasjalkaisena finnhits-artistina. Luonnehdinnat ovat kieltämättä osuvia. Taiska levytti ensimmäisen levytyksensä vuonna 1975, jolloin ilmestyivät ensimmäiset legendaariset Finnhits-kokoelmat. Suunnattoman suuren suosion saavuttaneita Finnhits-levyjä julkaistiin vuoteen 1981 asti, ja vain paria vuotta myöhemmin Taiska kävi ikuistamassa uransa ensimmäisen aktiivikauden viimeisen levytyksen. Taiskan menestysvuodet ajoittuvat juuri kultaisiin finnhits-vuosiin ja hänen levytyksiään sisällytettiin säännöllisesti Finnhits-kokoelmille.

Toisaalta perehtyminen Taiskan levytystuotantoon osoittaa, että hän ehti uransa aktiivisina vuosina olla muutakin kuin vain perinteinen finnhits-artisti – koko kansan tuntema Mombasa-Taiska. Erityisesti 1980-luvulla hänen levytysmateriaalinsa tyylilaji alkoi lähestyä artistin itsensä rakastamaa rockmusiikkia. Taiska halusi levyttää lauluja, joissa kuuluisi hänen oma äänensä ja joiden sanoituksissa olisi enemmän ajatuksia kuin perinteisissä iskelmäteksteissä.

Taiskan artistiprofiili kiteytyy erinomaisesti hänen viimeisen albuminsa Oma tie (1982) nimikkobiisiin, johon Raul Reiman on kirjoittanut seuraavasti:

"Sen oon mä oppinut
en vieraan virttä mä laulaa vois
mä niitä kuuntelin
mut kaikki hylkäsin
mun vain se laulu on
mä josta ääneni tunnistan"

Vicky Rostin seuraaja

Nuoren Hannele Suomisen (nyk. Kauppinen, s. 1955) sydän sykki rokille. Hänen suosikkilaulajiaan ja -bändejään olivat muun muassa Frank Zappa, Herbie Hancock, Yes ja Genesis. Lukioikäisenä Hannele paukutteli rumpuja ja lauloi rokkibändeissä.

Tie kohti finnhits-koneistoa alkoi keväällä 1975. Hannele Suominen voitti Helsingissä ravintola Alibissa Pop-Muusikot ry:n järjestämän Suomen Iskelmämestaruus-kilpailun. Virve "Vicky" Rosti oli edellisenä vuonna kruunattu samaisen kilpailun voittajaksi. Hän oli saanut samaksi kesäksi kiinnityksen Danny-show'hun ja hänen ensilevytyksestään Kun Chicago kuoli tuli kesän 1975 kuumin hitti Suomessa. Vickyn suursuosio sai luonnollisesti levy-yhtiöt kiinnostumaan kilpailun seuraavan voittajan potentiaalista. Vickyn oli napannut levy-yhtiö Scandia, nyt sen kilpailija Fazer Finnlevy tarjosi Hannelelle levytyssopimusta.

1970-luvulla suomalaisilla iskelmälaulajilla ja poptähdillä ei ollut juurikaan sananvaltaa levytysmateriaalinsa suhteen. Levy-yhtiön pomot sanelivat jokseenkin kaiken – he käyttivät päätösvaltaansa artistin taiteilijanimeä ja tyyliä myöten. Parikymppinen Hannele Suominen osoitti kuitenkin olevansa temperamenttinen tapaus, joka uskalsi ilmaista tuottajilleen painokkaasti omat näkemyksensä. Ensimmäinen kiista koski taiteilijanimeä. Hannelea oli kutsuttu jo koulussa Taiskaksi. Nimen hän oli bongannut venäläisen lastenkirjailijan Ljubov Voronkovan kirjasta Sinihilkkainen tyttö. Keväällä 2016 Ylen haastattelussa Hannele Kauppinen kuvaili kertomuksen Taiskaa:

"Se Taiska oli siinä kirjassa rohkea, vahva ja suorapuheinen tyttö joka uskalsi sanoa mitä ajattelee. Ihailin häntä paljon! En välttämättä kokenut olevani samanlainen, en ole koskaan ollut rohkea mutta olen hirveän sitkeä. Halusin olla rohkea kuin Taiska."

Finnlevyn pamput eivät olleet innostuneita slaavilaiselta kalskahtavasta esiintymisnimestä. Heidän mielestään länsimaiselle poptähdelle olisi sopinut taiteilijanimeksi paremmin Jenny. Mutta suorapuheinen tyttö ilmoitti olevansa Taiska – ja siihen ei lopulta kenelläkään ollut nokan koputtamista.

Mombasa – kaikkien aikojen turisti-iskelmä

Taiskan ensimmäinen single Mombasa / Lokki purkitettiin syksyllä 1975. Mombasa on alun perin italialaisen elokuvasäveltäjä Fabio Frizzin sävellys Ibo-lele, joka sävellettiin Amore libero -elokuvaan (1974). Alkuperäisessä Ibo-lelessä ei ole lainkaan sanoitusta. Suomessa oli ollut pitkään tapana tehdä mielenkiintoisista instrumentaalisävellyksistä laulettuja versiota. Jyrki Lindström kirjoitti lomamatkallaan Mombasassa Ibo-leleen sanoituksen. Mombasa tulikin myöhemmin Jyrki Lindströmille tutuksi paikaksi, sillä hänet nimitettiin muutamaa vuotta myöhemmin Yleisradion ensimmäiseksi Afrikan kirjeenvaihtajaksi. 1970-luvulla popiskelmien sovitukset olivat suuria ja kunnianhimoisia. Paul Fagerlund laati Mombasaan suggestiivisen – suorastaan katarttisen – sovituksen, joka kasvaa oikeaoppisesti laulun edetessä.

Aluksi Taiskan single ei herättänyt minkäänlaista huomiota. Kesti yli puoli vuotta ennen kuin Mombasa löydettiin. Laajempaa julkisuutta laulu saavutti helmikuussa 1976, jolloin Taiska pääsi esittämään sen Yleisradion Iltatähti-ohjelmaan. (Yle Areenassa katsottavissa lähetyksestä otteita, myös Taiskan esiintyminen kohdasta 09:50 alkaen.) Huhtikuussa Mombasa nousi ensimmäistä kertaa listoille. Kesällä Mombasa pomppasi singlelistoilla viiden myydyimmän joukkoon ja kappale menestyi myös erinomaisesti radion Jokamiehen listalla. Mombasa sisällytettiin syksyllä 1976 julkaistulle Finnhits 4 -kokoelmalle. Finnhits-kokoelmien myyntiluvut hipoivat tuohon aikaan sataatuhatta äänitettä, joten Mombasa on raikunut suomalaisten kotitalouksien levysoittimissa sekä autojen ja matkaradioiden kasettipesissä. Sangen tuntemattomaksi jääneestä italialaisesta elokuvasävelmästä muodostui valtava menestyshitti Suomessa.

Kappaleen menestyksen vanavedessä Taiska matkusti valokuvausmatkalle Mombasaan. Intian valtameren rannalla ikuistettiin valokuvat hänen ensimmäiselle LP-levylleen, joka sai luonnollisesti nimekseen Mombasa. Muutamat lauluntekijät olivat hieman nyreissään, koska lomamatkalle pääsi laulun tulkitsija eikä kappaleen sanoituksen kehittänyt Jyrki Lindström. Hannele Kauppinen tähdentää, että hän maksoi matkan omasta pussistaan, vaikka huhujen mukaan kyseessä olisi ollut jonkinlainen palkintomatka Mombasan tunnetuksi tekijälle.

Mombasa on vuosikymmenien saatossa noussut todelliseksi ikivihreäksi finnhits-klassikoksi. Movetron levytti laulusta ysärivaikutteisen version kolmannelle albumilleen 3. aste vuonna 1997. Todellisen uuden tulemisen laulu koki vuonna 2002, kun metalliyhtye Denigrate versioi kappaleen Menolippu Mombasaan -elokuvan tunnuskappaleeksi. Elokuvan myötä uusi sukupolvi löysi Mombasan. Denigraten versio soi radiokanavilla tiuhaan tahtiin ja valloitti singelistan kärkisijat. Tätä nykyä laulu on karaokelaulajien puhkikuluneimpia suosikkeja ja onpa laulu muun muassa noteerattu kaikkien aikojen matkabiisinä.

Hittiputki jatkuu vuonna 1976

Mombasa nosti Taiskan iskelmäkansan suosikiksi. Syksyllä 1976 listoille kohosi Taiskan seuraava hitti Moi moi vain. Kappale julkaistiin alkuvuodesta 1977 ilmestyneellä Finnhits 5 -kokoelmalla, minkä myötä varmistettiin, että Moi moi vain -rallatuksen tarttuva kertosäkeistö soi ympäri Suomenniemeä. Kappaleen sovituksesta vastasi muuan 23-vuotias Kalervo Halonen. Moi moi vain on hänen pitkän ja ansiokkaan uransa ensimmäinen sessio iskelmälevytyksen sovittajana ja orkesterin johtajana. Elettiin aikaa, jolloin kepeimpiäkin iskelmärenkutuksia säestettiin laajalla kokoonpanolla: esimerkiksi Moi moi vain -levytyksen taustalla soittaa neljä jousisoittajaa ja kolme puhallinsoittajaa.

Syksyllä 1976 Taiska osallistui Syksyn sävelen loppukilpailuun kappaleella Haltin häät. Tarunomainen kilpailulaulu oli Hannu Seppäsen ideoima, jota levy-yhtiömies Arto Alaspää hieman modifioi mieleisekseen. Syksyn sävel eli vuonna 1976 todellista kukoistusaikaansa. Katsojaluvut liikkuivat kahden ja puolen ja kolmen miljoonan välillä. Kansalaiset osallistuivat postikorttiäänestykseen aktiivisesti ja postinkantajat kantoivat selkä vääränä satojatuhansia postikortteja Mainostelevisioon ääntenlaskentaan. Jo esiintyminen Syksyn sävelen finaalissa tarjosi suunnattoman julkisuusarvon ja takasi keikkojen riittävyyden ja hintatason. Taiska – uusi tulokas – kilpaili vuoden merkittävimmässä musiikkikilpailussa samalla viivalla 1970-luvun hittinimien, kuten Katri Helenan, Hectorin, Fredin ja Jussi Raittisen kanssa. Haltin häät sijoittui postikorttiäänestyksessä kuudenneksi. Vaikka laulu ei kärkisijoille yltänytkään, se on noussut ajan myötä elämää suuremmaksi kestosuosikiksi, joka muistetaan paremmin kuin kilpailussa edelle sijoittuneet kappaleet. Erityisesti lapset tykästyivät kappaleeseen ja Haltin häitä hoilattiin koulujen juhlissa. Ja onhan laulu sittemmin päätynyt ala-asteen laulukirjoihin.

Kolme menestyshittiä vuoden 1976 aikana pitivät Taiskan nimen hyvin esillä. Keväällä 1977 julkaistiin hänen debyyttialbuminsa Mombasa. Älppäri sisälsi uuden hitin Ihmemaa, joka oli parhaimmillaan jukeboksien viidenneksi kuunnelluin kappale ja – luonnollisesti – löysi tiensä Finnhits 6 -kokoelmalle. Taiskan Mombasa-albumi viihtyi albumilistoilla usean kuukauden ajan sijoittuen parhaimmillaan miltei kärkikymmenikköön.

Laulukilpailuja ja kansainvälisiä edustustehtäviä

Loppuvuodesta 1977 koitti Taiskan uran kansainvälisesti merkittävin esiintyminen. Hän kilpaili Tokiossa Yamahan musiikkifestivaaleilla (World Popular Song Festival) Arto Alaspään ja Pertti Reposen svengaavalla menobiisillä Boogie man. Veikko Samuli laati kappaleeseen erinomaisen mukaansatempaavan sovituksen, jonka intro lähtee kuin tykin suusta ja pitää otteessaan koko kolmeminuuttisen ajan. Toiseksi esitykseksi kilpailuun Taiska oli valikoinut repertuaaristaan Haltin häät, johon Pertsa Reponen kynäili englanninkielisen sanoituksen Arctic wedding. Boogie man tehosi tuomaristoon sen verran hyvin, että Taiska äänestettiin finaalikierrokselle asti. Samaan kilpailuun osallistuivat muun muassa Baccara ja tuleva euroviisuvoittaja Olsen Brothers Tanskasta – sekä monia muitakin 1970-luvun Euroviisuista tuttuja nimiä.

Helmikuussa 1978 Taiska kilpaili Viisut '78 -ohjelmassa, jossa Yleisradio etsi edustussävelmät Eurovision ja Intervision laulukilpailuihin. Taiska voitti interviisuehdokkaiden kilpailusarjan ylivoimaisesti Arto Alaspään ja Hannu Seppäsen tenhoavalla kappaleella Miksi näin.

Intervision laulukilpailut oli järjestetty Puolassa Sopotin musiikkifestivaaleilla edellisenä vuonna ensimmäistä kertaa ja tuolloin osallistuvat yleisradiot olivat saaneet lähettää kilpailuun kaksi edustajaa. Käytäntöä oli tarkoitus jatkaa vuonna 1978, joten matkalipun Sopotiin lunasti Taiskan lisäksi interviisukarsinnoissa toiseksi sijoittunut yhtye Ikaros, jota luotsasi Reijo Karvonen. Ennen elokuun h-hetkeä puolalaiset kilpailujärjestäjät lähettivät Yleisradiolle ukaasin: Intervision laulukilpailu on tänä vuonna paisumassa liian suureksi, minkä seurauksena suurin osa osallistujamaista saa sittenkin lähettää vain yhden kilpailijan. Ja mikä ikävintä Taiskan kannalta, puolalaiset ilmoittivat kilpailuun osallistuvan niin paljon naissolisteja, joten voisiko Suomi lähettää sen bändin. Niinpä Taiskan edustusmatka Sopotiin torpattiin ja Suomea lähti edustamaan Interviisuihin Suomen-karsinnassa toiseksi sijoittunut Ikaros – joka tosin esitti Sopotissa toisena kilpailukappaleenaan Miksi näin englanniksi nimellä Tell me why. "Ikaros lähtee Sopotiin – Taiska kalaan", otsikoi Katso-lehti Interviisujen erikoisia käänteitä.

Seuraavana vuonna Taiska oli jälleen mukana interviisukarsinnoissa Kim Kuusen sävellyksellä Tule. Ikävä kyllä Taiska ei saanut revanssia, sillä Tule jäi raadin kynsissä neljänneksi. Euroviisukarsinnoissa Taiska nähtiin vuonna 1981. Hän osallistui Raul Reimanin säveltämällä ja sanoittamalla vaikuttavalla balladilla Hiroshima, jonka kantaaottavaa sanoitus istui hyvin ajan henkeen. 1980-luvun alkuvuosina ydinasevarustelu Euroopassa kiihtyi ja laajat kansanosat ympäri maanosaa mobilisoituivat rauhanliikkeisiin. Euroviisukarsintojen rockhenkinen asiantuntijaraati sijoitti Hiroshiman kolmanneksi ja valitsi Suomen viisuedustajaksi Riki Sorsan. Koskettava Hiroshima on vuosikymmenien saatossa osoittanut kestävyytensä ja laulun sanoma ei valitettavasti ole menettänyt ajankohtaisuuttaan.

Syksyn säveleen Taiska pyrki uudelleen vuosina 1977 ja 1978, mutta hänen esittämänsä kilpailukappaleet eivät läpäisseet esiraadin seulaa. Vuonna 1977 yritettiin kappaleella Silmiesi meri ja 1978 laululla Loitsukannel – joka kieltämättä on veistetty aika lailla samasta puusta kuin Haltin häät. Mytologiasta ammentavia iskelmiä.

Taiskan finnhitsit

Finnhits 4: Mombasa (1975)
Finnhits 5: Moi moi vain (1976)
Finnhits 6: Ihmemaa (1977)
Finnhits 8: Miksi näin (1978)
Finnhits 9: On uusi päivä huominen (1978)
80-luvun Finnhits 2: Yhden kerran (1980)
80-luvun Finnhits 3: Rannalla (1980)
80-luvun Finnhits 4: Hiroshima (1981)

Diskoa ja Disneyä

Taiskan toinen albumi, joka sai ytimekkäästi nimekseen Taiska, ilmestyi vuonna 1978. 1970-luvun viimeisinä vuosina länsimaisen popmusiikin teollisuudessa elettiin todellista diskohuumaa. Kotimaiset popiskelmälevyt ottivat runsaasti vaikutteita muodikkaasta diskomusiikista, joten Taiskakin pääsi tekemään tuttavuutta diskorytmien kanssa. Toiselle albumille sisältyi muun muassa seitsemänminuuttinen kiihkeä diskoversio 60-luvun ikivihreästä Don't let me be misunderstood (Sä vain tiedät mistä aloittaa), jonka keskieurooppalainen yhtye Santa Esmeralda oli tuunannut diskoasuun. Ajanmukaista hittisoundia edusti niin ikään Baccara-käännös Sulle ainiaan (Love you till I die). Myös suomalaiset säveltäjät innostuivat diskosta: Jori Sivosen Sataa vain ja Michael Kujawan Pieni musta kissa ovat mitä mainioimpia näytteitä varhaisista kotimaisista diskoiskelmistä.

Loppuvuodesta 1978 ensi-iltansa Suomessa sai Disney-animaatio Pelastuspartio Bernard ja Bianca (The Rescuers, 1977). Elokuvasta ilmestyi suomenkielinen kuunnelma-LP, jolle Taiska sai kunnian laulaa piirretyssä kuultavat kappaleet (YouTubessa kuultavissa On uusi päivä huominen ja Sua jossain kaivataan). Laulujen suomenkieliset sanoitukset syntyivät Hectorin kynästä.

Lällärit pois! – täältä tulee rock-Taiska

Nuorena rokkia kuunnellut Hannele Suominen ei koskaan mieltänyt tyypillistä finnhits-musikkia – popiskelmiä ja käännöshittejä – omaksi jutukseen. Hänen sielussaan paloi rock, ei iskelmä. Keikoilla hän esittikin monenmoista musiikkia. Artistiuransa kaksijakoisuudesta hän kirjoitti vuonna 2005 seuraavasti:

"Kymmeneksi vuodeksi oli selkeä kuva Taiskasta käännösiskelmä-genressä potkaistu takapuoleeni: ala painua siitä keikalle tanssilavoille, ja -ravintoloihin. Ei siinä mitään, laulaminen oli aina intohimo, lauloinpa mitä hyvänsä. Ja lauloinkin ihmisten kiusaksi kaikenlaista. Kuusamon Käylässä parit hiihtivät lattialla Rainbow'n tahtiin ja Turun Ruissalossa vetäisin valssia odottavalle kansalle Lontoon skidit. Tehtiin Arto Sotavallan kanssa kaksi kesäshow'ta (Dannystä katsottiin mallia). Opiskelin klassista äänenmuodostusta, soittelin vanhaa kitaraani, säveltelin ja sanoittelin. Keikalla soitettiin Elviksestä Helismaahan." (Hannele Kauppinen, 2005)

Vuonna 1978 Finnlevyyn palkattiin Pekka "Takku" Kotilainen, jonka vastuulla oli muun muassa artistikontaktien hoitaminen. Takku oivalsi nopeasti, että Taiskan ääntä on hyödynnetty aivan vääränlaisessa musiikkigenressä – hänen äänestäänhän tunki läpi rock. Takku Kotilaisen ansiosta vuosikymmenen vaihduttua 1980-luvuksi Taiskan musiikkityyli muuttui. Siinä missä kaksi ensimmäistä älppäriä olivat tyylipuhtaita "finnhits"-levyjä, kolmannella albumilla Villi vapaudenkaipuu (1980) tuotiin esille Taiskan rockmieltymystä. 1970-luvun albumit oli tuottanut Arto Alaspää, 80-luvulla Taiskan levytysten musiikillisena nokkamiehenä toimi Jori Sivonen. Vaikka Sivonen profiloitui myöhemmin vankaksi iskelmämieheksi, hänen taustansa oli rockissa ja progessa: 1970-luvulla Jori Sivonen oli soittanut koskettimia progebändi Tabussa.

Taiskan 1980-luvun levytyksiä on usein luonnehdittu jonkinlaiseksi iskelmärokiksi. Kitaristit Janne Louhivuori ja Juha Björninen tiluttelivat antaumuksella tarjoten lauluille riittävän uskottavan rocksoundin. Rocklevyille ominaiseen tapaan Villi vapaudenkaipuu -vinyylin takakanteen kirjattiin kaikkien levyllä soittavien muusikoiden nimet. Iskelmälevyillä sellainen ei ollut suinkaan yleistä; useimmiten taustasäestys kuitattiin korkeintaan maininnalla "sovittajan johtama studio-orkesteri". Kuuleman mukaan Tasavallan Presidentissäkin soittanut basisti Häkä Virtanen ei ollut mielissään ajatuksesta, että hänen nimensä päätyy "iskelmälaulajan" levylle ja rokkipoliiseille paljastuu hänen tienaavan elantonsa iskelmälevytysten studiomuusikkona.

Kolmannella levyllään Taiska lauloi muun muassa Rainbow'n tunnetuksi tekemän Since you've been gone -hitin suomeksi nimellä Prätkä ja tie. Levyn kansikuvassa esiteltiin räväkkä prätkämimmi-Taiska, tosin siihen tuskin vaadittiin sen erikoisempaa stailaamista: Taiska kulki näihin aikoihin keikkamatkansa moottoripyörällä. Yhdysvaltalaisen rocklaulajan Linda Ronstadtin repertuaarista poimittiin Justine (Näin käy) ja Girls talk (Anna lämpösi loistaa). Hillel Tokazier sävelsi levylle lystikkään rallin Lällärit pois. Raul Reimanin kirjoittama sanoitus kuvastaa osuvasti Hannele Suomisen musiikillista heräämistä:

"Silloin maailma syntyi kun mä kohtasin rokin
järkytti sydäntäni rokissa se jokin"

Villi vapaudenkaipuu -albumin todellinen niitti on kuitenkin Taiskan versio Pelle Miljoona & 1980 -yhtyeen tuoreehkosta hitistä Tahdon rakastella sinua.

Kotimaisen musiikkihistorian myyttejä: Taiska ja Albert Järvinen

Taiska levyttämässä Tahdon rakastella sinua oli alun perin Takku Kotilaisen idea. Hän ajatteli kappalevalinnan ravistelevan perusteellisesti Taiskan imagoa. (Katso Yle Areenasta Taiskan Tahdon rakastella sinua -esitys Iltatähdessä joulukuussa 1980) Vastaanotto oli ristiriitainen. Kappaleen kirjoittanut Ari Taskinen ilmaisi suorasukaisesti ärsyyntyneensä, kun iskelmälaulajan maineessa ollut Taiska esitti heidän kappaleensa. Raja-aidat musiikkikentällä olivat tuohon aikaan jyrkät, eikä niiden ylittäminen ollut suotavaa. Taiska oli noussut musiikkimaailmaan kaupallisen finnhits-koneiston kautta, mikä oli suorastaan kirosana punkpiireistä ponkaisseille Pelle Miljoonalle ja hänen bändikavereilleen. 1980-luvulla vastakkainasettelu teolliseksi leimatun iskelmän ja omaehtoiseksi kehutun suomirockin välillä vain syveni.

Taiskan Tahdon rakastella sinua -levytykseen liittyy eräs kotimaisen rockmusiikin historian myyteistä. Pitkään eli sitkeästi käsitys, jonka mukaan kappaleen kitarasoolon soittaisi Albert Järvinen. Aikoinaan Hurriganesin internetsivuilla ja keskustelufoorumeilla vannoutuneimmat Ganes-fanit ilmoittivat käyneensä ostamassa Taiskan 20 suosikkia -CD:n, koska se sisältää "harvinaisen Albertin soittaman soolon". Tieto on kuitenkin osoittautunut vääräksi. Albert Järvisen nimeä ei ylipäätään mainita Villi vapaudenkaipuu -LP:n soittajatiedoissa ja myytti on murrettu esimerkiksi John Fagerholmin ja Jaakko Riihimaan Albert Järvinen -tietokirjassa (2010):

"Näiden aikojen sitkeä urbaani legenda puolestaan on se, että Järvinen olisi mukana 1980 äänitetyllä Taiskan (oik. Hannele Kauppinen) singlen Lällärit pois B-puolella, jossa on Ari Taskisen kappale Tahdon rakastella sinua. Mitenkään erityisesti Järviseltä kyseinen kitara ei kuulosta. Tämän vahvistaa Juha Björninen: 'Soolon soitan Tahdon rakastella -biisissä minä ja Janne Louhivuori hoitaa komppikitaran. Tieto Järvisestä tässä yhteydessä on joku väärinymmärrys.'" (Fagerholm & Riihimaa 2010, 238)

Vaikka Taiskan kolmas pitkäsoitto Villi vapaudenkaipuu sisältää rokahtavia levytyksiä, albumi ei kuitenkaan ole kokonaisuudessaan rokkia. Taiska itse kiteytti Villi vapaudenkaipuu -albumin tyylin tyhjentävästi vuonna 2005:

"Ei siitä mitään rokkilevyä oikeastaan tullut, mutta suuntaviitta pyörähti jo 45 astetta." (Hannele Kauppinen, 2005)

Älppärin sadosta listoille nousivat sen ensimmäiset singlelohkaisut Yhden kerran ja Rannalla, jotka edustavat levyn iskelmällisintä antia. Esko Koivumiehen säveltämä Yhden kerran etenee lähestulkoon humppapoljennossa, joskin säestyksessä pääosassa on rautalankasoundia jäljittelevä kitara. Rannalla taas on alun perin ruotsalaisen Björn Skifsin levyttämä Angelica & Ramone. Villi vapaudenkaipuu -albumin helmiin lukeutuu ehdottomasti myös tunnelmallinen Aamulla yksin, joka on suomenkielinen versio yhdysvaltalaisen Styx-yhtyeen hitistä Boat on the river. Taiskan levytys jäi aikoinaan vähälle huomiolle, mutta vuonna 1993 Riki Sorsa levytti laulusta suurhitin versiollaan Joki. Näin ollen Riki Sorsa on päihittänyt Taiskan ainakin kahdesti: vuoden 1981 euroviisukarsinnoissa ja Boat on the river -laulun suomenkielisen levytyksen menestyksessä.

Kaikkien aikojen ensimmäinen koneiskelmä

Taiskan 1980-luvun levytysten sovittaja ja tuottaja Jori Sivonen erikoistui syntetisaattoreihin ja konesoundeihin. Häntä pidetään suomalaisen koneiskelmän kehittäjänä ja hänen perehtyneisyytensä konesoundeihin teki hänestä 1980-luvun alkupuoliskolla Suomen työllistetyimmän iskelmäsovittajan. Vuonna 1981 Sivonen sovitti Taiskalle kappaleen, joka on tiedettävästi kaikkien aikojen ensimmäinen kokonaan koneilla ilman ensimmäistäkään oikeaa instrumenttia säestetty valtavirran iskelmälevytys. Ei voittajaa on alun perin ranskalaisen Janic Prévostin kappale J'veux d'la tendresse, josta itse Elton John innostui niin paljon, että levytti sen englanniksi nimellä Nobody wins.

Jori Sivonen taustoitti keväällä 2005 Selvis-lehden haastattelussa Ei voittajaa -levytyksen valmistumisprosessia. Taustat valmistuivat Mini-Moogilla ja Rolandin Jupiter 8 -syntikalla.

"Aamulla kello 9 Takomostudiossa alettiin tehdä ja kello 6 seuraavana aamuna lopetettiin. Mini-Moogilla ja simppeleillä analogisilla sekvenssereillä trigattiin esim. virvelisoundi erilaisia kohinoita lisäämällä. Rumpukoneet siihen aikaan oli naurettavia vehkeitä, ei ollut vielä esim. TR-808:aa. Jokainen rumpusoundi oli vaan potikoita vääntelemällä väsättävä. Kyllä siinä meni valtavasti aikaa nimenomaan rumpujen tekemiseen. – – Pakko sanoa, kun sattumalta äskettäin kuulin sen biisin, ettei siinä mitään vikaa ole edelleenkään." (Selvis-lehti 02/2005)

Ei voittajaa on Raul Reimanin väkevimpiä sanoituksia, jossa ollaan aivan perimmäisten kysymysten äärellä. Mitä hyötyä on ihmiskunnan valtataisteluissa, kun loppu häämöttää väistämättä jokaisella. "Ei voittajaa jää yhtäkään, kun viimein loppu koittaa." Huoli ihmisten ahneudesta, iänikuisesta voitontavoittelusta, saastuttamisesta ja ydinasevarustelusta on synnyttänyt viiltävän sanoituksen. "Voit voittaa aina taistelun mut sama tuomio on sun." Nämä viisaat sanat ovat olleet usein mielessä viime aikoina niin suurvaltapolitiikkaa kuin tyhjänpäiväisiä sosiaalisen median kiistoja seuratessa.

Omin päin omalla tiellä

Taiskan neljäs pitkäsoitto valmistui vuonna 1982. Albumin sisältöä kuvastaa osuvasti sen nimi Oma tie. Taiska ei halunnut laulaa pelkästään tavanomaisia rakkauslauluja ja iskelmäsanoituksia. Hiroshiman ja Ei voittajaa kaltaisten kantaa ottavien kappaleiden ohella levyllä on lauluja muun muassa itsensä etsimisestä (Oma tie ja Omin päin) ja nuoruuden kasvukivuista (Kolmentoista). Vapaan kasvatuksen kauhukuvia maalaillaan Taiskan itsensä kirjoittamassa laulussa Milloin etsit lastasi. Systeemi on Raul Reimanin kiehtova sanoitus dystopiasta, jossa tietokoneet ovat vallanneet kaiken, jopa ihmisten mielet.

"Et pääse pois
se mahdotonta ois
aina systeemi valvoo
et yksin tee ees kuolemaa
sen tallentaa ATK
pelkkä tunnus et muuta oo
aina kuulumme systeemiin
meiltä tahtomme poistettiin"

Ehkäpä Raul Reiman osasi jo kolmisenkymmentä vuotta aikaisemmin ennakoida nykyaikaisen digitaalisen verkkomaailman algoritmeineen, kyberhyökkäyksineen ja evästeineen, joiden avulla suuryritykset valvovat pienen ihmisen nettikäyttäytymistä. Kasarivaikutteisen futuristisen sovituksen ehdoton kohokohta on kaikuefekti säkeessä "oot 110950-robotti". 11.9.1950 on sanoituksen kirjoittaneen Raul Reimanin syntymäpäivä.

Oma tie -albumilla Taiskan soundia jalostettiin entistä rokimmaksi. Loistavina rockkitaristeina musisoivat jälleen Juha Björninen ja Janne Louhivuori. Raspikurkkuinen Pat Benatar oli saavuttanut kappaleellaan Fire and ice Grammy-palkinnon vuoden 1982 parhaana naisrockaktina. Taiska levytti laulun suomeksi nimellä Tuli ja jää. Levytyksen taustasäestyksessä Björninen ja Louhivuori kepittelevät siihen malliin, että soitannan luulisi kelpaavan kriittisimmällekin rockpuritaanille. Autenttista rockilmaisua tavoitellaan myös kappaleissa Milloin etsit lastasi, Beatles-coverissa Hei pojat (Daytripper) ja Kielletyt käskyt.

Päätösraita Kielletyt käskyt on älppärin huikeimpia vetoja. Kristina Hautala lauloi kyseisen Lasse Mårtensonin säveltämän ja Jukka Virtasen sanoittaman kappaleen alun perin Jörn Donnerin ohjaamassa elokuvassa Mustaa valkoisella (1968). 1960-luvun lopussa valloillaan olivat arvoristiriidat ja sukupolvien väliset konfliktit. Aikakauden ilmapiiri huokui yhteiskunnan moraaliarvoja ravistelevassa sanoituksessa. Kiellettyjen käskyjen päivittäminen suoraviivaiseksi rockversioksi punkin ja uuden aallon aikana oli nerokas oivallus, sillä Taiskan levytyksessä on jopa pienoinen anarkistinen vivahde. Ilmiselvää kulttikamaa. Poprocklaulajatar Irina levytti laulusta oman versionsa vuonna 2010, mutta hänen näkemyksensä asiasta on hyvin samankaltainen kuin Taiskalla.

Taiska kirjoitti vuonna 2005 Oma tie -albumistaan seuraavasti:

"Aloin löytää viimeiselle LP:lleni selkeämmän linjan. Jori Sivonen, tuottaja, auttoi ja uskalsi olla radikaali. Kappaleet asettuivat paikoilleen nopeasti ja sovitukset veivät selvästi rokkiin päin. Silti jotain puuttui, tai jotain oli liikaa... En oikein kelvannut mihinkään genreen, olin yhä se Taiska, joka maistuu vähän tuolta, vähän tältä. Ja se olen ilmeisesti vieläkin. Ehkäpä se onkin voimavara?" (Hannele Kauppinen 2005)

Näin kolme ja puoli vuosikymmentä myöhemmin voisi luonnehtia Taiskan Oma tie -LP:n olevan täysin omanlaisensa kokonaisuus vuoden 1982 "iskelmätarjonnassa" ja aikoinaan aivan liian vähälle huomiolle jäänyt helmi. Taiskan tuotanto on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin muiden aikansa iskelmälaulajien – persoonallisuudessa hän päihittää paulakoivuniemet, anitahirvoset ja einit mennen tullen. Taiskan levytykset ovat pyrkineet yhdistämään iskelmä- ja rockilmaisua aikana, jolloin se ei ollut lainkaan yleistä. Vaikka nykyään eri musiikkityylien sekoittumista pidetään voimavarana, 1980-luvun alussa kevyt musiikki kategorisoitiin vahvasti eri lokeroihin, joten ei ollut suinkaan ihmeellistä, ettei Taiska kokenut kelpaavansa mihinkään genreen. Haltin häihin ja Mombasaan ihastuneet vieroksuivat rokahtavampaa materiaalia ja kotimaiset rockpiirit eivät missään vaiheessa ottaneet iskelmästä ponnistanutta artistia omakseen. Taiskan rockuskottavuutta vähensi entisestään, että laulut olivat enimmäkseen muiden tekemiä ja suurelta osin käännöskappaleita. Fundamentalistisessa rockdiskurssissa musiikki hyväksytään aidoksi ainoastaan siinä tapauksessa, jos se on tehty itse. Kun vielä Taiskan 1980-luvun levytysten sanoituksista vastasi enimmäkseen iskelmämies Raul Reiman, Taiskan laulujen myyminen rockväelle osoittautui suorastaan toivottomasti tehtäväksi. Taiskan 1980-luvun levytystuotanto on jälleen yksi osoitus siitä, että Raul Reiman oli tuohon aikaan Suomen ylivoimaisesti tuotteliain iskelmäsanoittaja.

Hyvästit laulaja-Taiskalle

Vuonna 1983 Taiska levytti vuoden euroviisuvoittosävelmän Si la vie est cadeau, johon Juha Vainio kirjoitti suomenkielisen sanoituksen Lahjan sain. Se jäi Taiskan viimeiseksi levytykseksi pitkään aikaan. Taiska oli leipääntynyt keikkailevan iskelmälaulajan työnkuvan kapea-alaisuuteen ja halusi oppia muutakin ilmaisua. Taiska on myöhemmin paljastanut, että viimeisinä vuosina keikkaillessaan hän saattoi lauluihin eläytymisen sijaan ajatella esimerkiksi veroilmoituksen täyttämistä. Intohimo tekemiseen alkoi hiipua. Vuonna 1986 Hannele – tässä vaiheessa sukunimeltään – Kauppinen pääsi opiskelemaan Teatterikorkeakouluun ohjaajalinjalle. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivaan mukaan "laulaja-Taiska" haudattiin sillä hetkellä, kun opiskelupaikka varmistui (Latva & Tuunainen 2004, 423). Valmistumisensa jälkeen hän on vaikuttanut Kemin kaupunginteatterissa ohjaajana ja dramaturgina. Teatterissa sai luoda taidetta ilman rajoja.

Musiikkia Hannele Kauppinen ei missään vaiheessa hylännyt, vaikka elämä keikkalaulajana päättyikin. Musiikki näytteli merkittävää roolia lukuisissa Kauppisen teatteriproduktioissa. Hän teki läheistä yhteistyötä Kemin kaupunginteatterin kapellimestarin Sami Itkosen kanssa. Uutta musiikkia tarvittiin monenmoisiin tarpeisiin myös teatterimaailmassa.

Finnhits-nostalgia tuo takaisin estradeille

Taiska levytti vuosina 1975–1983
yhteensä 61 levytystä, joista 40 on
sisällytetty 20 suosikkia -sarjan
kokoelmille. Varsinkin toisen
harvinaisemmista levytyksistä
koostuneen Rannalla-kokoelman
julkaiseminen oli varsinainen
kulttuuriteko. Mutta eikö Warnerin
arkistoista tosiaan löytynyt
edustavampaa kansikuvaa?

Onneksi Hannele Kauppinen ei missään vaiheessa luopunut lopullisesti "laulaja-Taiskasta". Aktiiviuransa päätyttyä Taiska esiintyi silloin tällöin satunnaisissa nostalgiateemaisissa tilaisuuksissa ja television muisteluohjelmissa. 1990-luvulla alkoi esiintyä orastavaa finnhits-nostalgiaa ja kysyntä kasvoi entisestään. Mombasa on jäänyt pysyvästi kotimaisen populaarimusiikin historiaan. Laulu on valikoitu mukaan kymmenille ja taas kymmenille "kaikkien aikojen ikivihreitä suomihittejä" sisältäville kokoelmajulkaisuille. Nostalgiahuumassa kyseltiin, missäköhän Mombasan alkuperäinen esittäjä mahtaakaan vaikuttaa. Mombasa yhdistettiin ja yhdistetään edelleen Taiskaan tavaramerkin omaisesti. Sinänsä Taiskan levytystuotannon monipuolisuuden huomioon ottaen on harmillista, että monien käsitys Taiskasta rajoittuu ainoastaan Mombasaan.

Taiskan tuotannosta julkaistiin ensimmäinen CD-julkaisu vuonna 1996 Fazerin 20 suosikkia -sarjassa. Kokoelma sai luonnollisesti alaotsikokseen Mombasa. Loppuvuodesta 2000 Taiskan musiikkia aikoinaan fiilistelleet hieraisivat silmiään hämmästyksestä: levykauppoihin oli ilmestynyt toinenkin Taiskan 20 suosikkia -kokoelma. Taiska levytti ensimmäisen aktiivikautensa aikana kaikkiaan 61 levytystä, joten 20 suosikkia -levyjen ansiosta hänen tuotantonsa oli erinomaisen hyvin saatavilla CD-formaatissa. VLMedia julkaisi viime vuonna ensimmäisestä Mombasa-kokoelmasta uusintapainoksen, jota myydään edulliseen hintaan marketeissa ja huoltoasemilla.

Syksyllä 2004 Taiska esiintyi vierailevana tähtenä Einin kaikkien aikojen ensimmäisessä juhlakonsertissa Savoy-teatterissa Helsingissä. Vuoden vaihduttua vuorossa olivat Esa Niemisen luotsaamat Finnhits-teemaiset esiintymistilaisuudet yhdessä Einin, Dannyn, Markku Aron ja Kisun kanssa. (YouTubessa katsottavissa viisikon pitkä hittipotpuri sekä Einin ja Taiskan yhteisesitys laulusta Vie vain, jonka molemmat ovat levyttäneet vuonna 1978.) Keväällä 2006 Taiska keikkaili yhdessä Kirkan kanssa Kahden hullun matka -kiertueella. Kirka ja Taiska – kaksi rocksielua, jotka ovat joutuneet tekemään uriensa aikana kompromisseja iskelmäyleisön kanssa.

Vuosi 2005 merkitsi Taiskalle eräänlaista comebackia. Hannele Kauppinen täytti 50 vuotta ja Mombastasta tuli kuluneeksi 30 vuotta. Juhlavuosien kunniaksi Fazer Finnlevyn äänitearkiston omistava Warner Music Finland julkaisi kesäkuussa hienon tuplakokoelman Matkalla – Kaikki parhaat eilen ja tänään, johon koottiin 36 Taiskan levytystä. Hannele Kauppinen palasi yli 20 vuoden tauon jälkeen takaisin levytysstudioon, sillä vanhojen Taiska-hittien ohella kokoelma sisältää kaksi uutta kappaletta: Marenkiranta ja Saat saattaa mua ovat Taiskan itsensä kirjoittamia lauluja, jotka esittelivät artistin 2000-luvun tyylin persoonallisena laulaja-lauluntekijänä. Juhlakokoelma menestyi mukavasti: se oli Suomen albumilistalla yhdeksän viikon ajan saavuttaen parhaimmillaan sijan 21. Ei lainkaan huono saavutus menneiden vuosikymmenien "finnhits-tähdeltä". Tuplalevyn myötä Taiskan vanhaa tuotantoa siirrettiin lisää CD-aikaan, sillä kokoelmalle valikoitiin ilahduttavan paljon levytyksiä, joita ei ollut sisällytetty aikaisemmin julkaistuille 20 suosikkia -kokoelmille. Mukaan kelpuutettiin aikoinaan vähäiselle huomiolle jääneitä helmiä, kuten esimerkiksi Ruusu (1980), joka on suomenkielinen versio Grammy-palkitusta Bette Midlerin hitistä The Rose.

Taiska uran ensimmäisen aktiivikauden (vuodet 1975–1983) levytyksistä noin viitisenkymmentä on julkaistu CD-formaatissa. Taiskan omien kokoelmien lisäksi esimerkiksi hänen laulamansa joululaulu Kukkurinmäen joulupolkka – joka levytettiin alun perin vuonna 1978 legendaariselle Soiva joulumaa -joululevylle – on päätynyt lukuisille joulumusiikkia sisältäville kokoelmalevyille. Vuonna 2013 Warner Music Finland avasi digitoidut arkistonsa, minkä seurauksena Taiskan neljä albumia ovat kuunneltavissa suoratoistopalveluissa.

Vuonna 2011 Taiska levytti Poptorille albumin Hitit, joka sisältää uusia versioita hänen vanhoista hiteistään. Levylle päätyi myös ennenjulkaisematon kappale Lähellä jokainen sydän – sävel ja sanat: Hannele Kauppinen.

Vuonna 2016 Taiska sai laulettavakseen Yleisradion Futisvanhemmat-televisiosarjan tunnussävelmän Maailman ääriin, jonka ovat tehneet tämän hetken kysytyimmät lauluntekijät Mariska ja Mikko Tamminen. Kappale nousi Radio Suomessa soitetuimpien joukkoon. 40 vuotta Mombasan jälkeen Taiska oli jälleen ajankohtainen artisti.

Vuoden 2017 aikana julkaistiin uusia Taiskan laulamia levytyksiä. Taiska oli mukana Säv. San. Suomelleni -projektissa, jossa rovaniemeläinen lauluntekijäpariskunta Saija Juulia Kojo ja Tuomas Aarnio kirjoittivat lappilaisten sotaveteraanien kokemuksista ja kertomuksista kolme laulua: Mun Suomi-mies, Viisi yötä jouluun ja Taikasukset. Projektilla juhlistettiin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta.

Katso YouTubesta Taiskan esiintyminen Finnhits-festivaaleilla elokuussa 2018.

Lauluntekijä Hannele "Taiska" Kauppinen

Tyypilliset finnhits-artistit eivät olleet lauluntekijöitä. 1970-luvun lopussa kaupallisissa levy-yhtiöissä laulajan tehtävänä oli levyttää kiltisti tuottajien hänelle osoittamat kappaleet. Finnhits-aikakaudella levytyksistä valtaosa oli käännöskappaleita, jotka levy-yhtiöiden musiikkipäälliköt olivat bonganneet maailman musiikkimarkkinoilta. Ammattisanoittajat kynäilivät lauluihin suomenkieliset sanoitukset ja luotettavat sovittajat vastasivat levytyksen loppusilauksesta. Laulajilla oli hyvin vähän vaikutusmahdollisuuksia levytysmateriaalinsa suhteen.

Taiska pääsi kuitenkin esittelemään lauluntekijän kykyjään jo ensimmäisillä albumeillaan. Ei mitenkään merkittävästi – Taiskan älppäreillä on korkeintaan yksi tai kaksi laulua, joiden tekemiseen hän oli itse osallistunut – mutta sekin on selvästi enemmän kuin monien muiden finnhits-artistien kohdalla.

• Taiskan esikoissinglen Mombasa (1975) kääntöpuolen kappale Lokki on Hannele Suomisen sanoittama.

• Debyyttialbumi Mombasa (1977) sisältää suomenkielisen version Carpentersin iki-ihanasta I need to be in lovesta. Taiska kirjoitti lauluun suomenkielisen sanoituksen Ajan hammas. Anne Mattila levytti laulusta coverin vuonna 2008.

• Toisen levyn (1978) lauluntekijätiedoissa Taiskan nimi esiintyy kahteen otteeseen: Syksyn sävel -tyrkky Silmiesi meri on Taiskan ja Arto Alaspään yhteinen sävellys.

• Toisella älppärillä on myös Beatlesin joutsenlaulun The long and winding road suomenkielinen versio Ovensuu, jonka sanoittajaksi on merkitty Juha Vainio ja Taiska. Pepe Willberg oli vuonna 1976 levyttänyt Ovensuun ja hänen levytyksensä sanoittajaksi on merkitty ainoastaan Juha Vainio. Willbergin ja Taiskan versioiden sanoitukset poikkeavat toisistaan joissakin kohdissa – esimerkiksi Taiskan versiossa B-osa on laitettu kokonaan uusiksi – joten oletettavasti Taiska on omaa levytystään varten korvannut Vainion alkuperäisestä sanoituksesta kohtia paremmin omaan suuhunsa sopivilla säkeillä.

• Oma tie -albumi (1982) sisältää Taiskan säveltämän ja sanoittaman kantaa ottavan rokin Milloin etsit lastasi.

Teatterin parissa Hannele Kauppinen pääsi toteuttamaan ambitiotaan lauluntekijänä huomattavasti paremmin kuin osana finnhits-koneistoa. Teatterivuosina valmistui runsaasti muun muassa näytelmämusiikkia. 2000-luvulla paluunsa myötä Taiska on levyttänyt itse säveltämänsä ja sanoittamansa kappaleet Marenkiranta, Saat saattaa mua (2005) ja Lähellä jokainen sydän (2011). Taiska on ilmaissut viime vuosina haastatteluissa, että häneen on iskenyt jälleen todellinen luomisvimma. Biisintekemiskärpänen puraisi muutama vuosi sitten, kun Heikki Salo houkutteli Hannelen mukaan Kreetalle biisileirille. Näin hän kertoi keväällä 2016 Ylen haastattelussa:

"Menin sitten sinne biisileirille, Kreetalle, ja siellä hanat aukesi ihan täysillä! Sen jälkeen mie oon tehnyt hirveästi tekstejä ja kaivanut kaikki vanhatkin tekstini esille. Ja sitten viime joulukuussa alkoi tulla uusia tekstejä ja nyt oon tehnyt biiseihin melodiat. Mulla on nyt sellainen murrosvaihe menossa, en tiedä mistä johtuu, mutta nyt tällä hetkellä tuntuu, että oon kalunnut niin paljon teatteria että haluan nyt tehdä nimenomaan musiikkia." (Ylen haastattelu 15.4.2016)

Hannele Kauppinen ei ole tehnyt uusia lauluja pelkästään Taiskan esitettäväksi, vaan niitä on tarjottu muillekin esiintyjille. Uusi lupaava kyky pohjoisesta Ramina Vaara lauloi vastikään Hannele "Taiska" Kauppisen sanoittaman laulun Vieläkö on aikaa. Viimeistä lukua Taiskan biografiassa ei ole suinkaan vielä kirjoitettu.

Lähteet

Taiskan haastattelu Finnhits-festivaaleilla Himoksella 11.8.2018.

Kirjallisuus:

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Fagerholm John, Riihimaa Jaakko (2010) Albert Järvinen. Johnny Kniga, Helsinki.

CD-levyjen kansitekstit:

Hannele Kauppinen (nimellä Hannele) 2005. Taiska: Matkalla – Kaikki parhaat eilen ja tänään (Warner Music Finland, 2005)

Salmi Vexi 2000. Taiska: 20 suosikkia – Rannalla (Warner Music Finland, 2000)

Verkkolähteet:

Yle.fi 15.4.2016: Taiskan matka Mombasasta Maailman ääriin. (Verkkolinkki)

Iltalehti.fi 9.9.2018: Juha Veli Jokinen, Minne katosi Mombasa-Taiska? Tältä hän näyttää nyt. (Verkkolinkki)

Selvis-lehti 02/2005: Juha Kaarsalo, Joria duurissa ja mollissa – Sävellystyö lähentelee parhaimmillaan hurmostilaa. (Verkkolinkki)

Selvis-lehti 4/2007: Pekka Nissilä, Luontevuus on biisinteossa tärkeintä. (Verkkolinkki)

Suomen Kuvalehti 43/2014: Lauri Lehtinen, Fabio, soita Mombasa!. (Luettavissa verkkosivuilla)

Laajakuva.com: Tuomas Porttila, Zombeja ja Suomi-iskelmää – haastattelussa säveltäjä Fabio Frizzi. (Verkkolinkki)

KenNetti: Kenneth Sundberg, Disney suomeksi – 80 vuotta suomalaista Disney-viihdettä. (Verkkolinkki)

Väylän Pyörre 7.4.2016: TAISKAN uusin sinkku suoraan Radio Suomen soitetuimpien kakkoseksi. (Verkkolinkki)

Väylän pyörre 25.4.2018: RAMINA VAARAN laulua vihdoin levylle! (Verkkolinkki)

Suomi Music Finland -tietokanta: SÄESTÄJIÄ ÄÄNITTEELLÄ (MUSICIANS ON THAT RECORD): TAISKA/ OMA TIE – LP (1982); SÄESTÄJIÄ ÄÄNITTEELLÄ (MUSICIANS ON THAT RECORD): TAISKA/ TAISKA (LP) (1978); MUITA ESITTÄJIÄ TAISKAN ÄÄNITETALTIOINNEILLA (THE OTHER PERFORMERS ON HER RECORDS).

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt, Suomen albumilistat ja Suomen singlelistat, Populaarimusiikin museon pomus.net -sivuston Listatietokannasta sekä Musiikkituottajien sivulta, jossa on Suomen viralliset albumilistat kesästä 1995 lähtien.