Pave Maijasen lyhyt oppimäärä

Vain elämää -musiikki-ilottelun neljäs tuotantokausi on edennyt tänään jo viimeiseen artistipäivään. Sarjan konventioiden mukaan viimeisessä jaksossa vietetään kauden konkarin päivää, joten tänä iltana kansakuntaa viihdytetään Pave Maijasen hiteillä. Paven päivän kunniaksi kokosin 13 anekdoottia Maijasen monipuolisen uran varrelta. Illan lähetykseen voi valmistautua myös kuuntelemalla Paven uran helmistä koottua Spotify-soittolistaa, joka löytyy tämän postauksen alta.

1. Multi-instrumentalisti. Pave Maijanen nauttii suurta arvostusta suomalaisella musiikkikentällä erityisesti sen vuoksi, että hän klaaraa soittimen kuin soittimen. Jo lapsena ja nuorena Pave soitti huuliharppua ja tenoritorvea. Teini-ikäisenä hänet nähtiin rokkibändin rumpalina. Pave nousi ammattimaisempaan sarjaan ensin pop-tähti Kristianin taustabändin kitaristina ja sittemmin Paradise-yhtyeen basistina. Vuosien saatossa Pave on soittanut koskettimia muun muassa Hurriganesin levyillä ja Dingon keikoilla. Pave on laatinut myös jousisovituksia. Eräänä osoituksena Paven musiikillisesta lahjakkuudesta voidaan pitää hänen sooloalbumiaan No joking vuodelta 1991. Pave Maijanen soittaa levylle tehdyissä kappaleissa jokaista niissä kuultavaa instrumenttia.

2. Suomirockin legendojen takapiru. Pave Maijanen on luonut omien soolo- ja bändiprojektiensa lisäksi maineikkaan uran tuottajana. Useimmiten muistetaan mainita, että Pave Maijanen tuotti 80-luvun puolivälissä ilmiömäiseen supersuosioon nousseen Dingon albumit. Maijasen kädenjälki kuuluu monissa Dingon klassikkobiiseissä, jotka hän sovitti yhdessä Jonttu Virran kanssa. Mutta Dingo ei ole suinkaan ainoa virstanpylväs Paven tuottajan uralla. Yksi Paven ensimmäisiä projekteja tuottajana on Suomen suosituimman progressiivista rockia soittavan yhtyeen Wigwamin Nuclear nightclub vuodelta 1975. Kansainvälistäkin suitsutusta saavuttaneen Wigwamin menestysalbumi on äänestetty toistuvasti yhdeksi Suomen parhaimmaksi rock-albumiksi. Pave on tuottanut myös muiden merkittävien suomirock-artistien, kuten Hurriganesin ja Hectorin albumeita. Pave tuotti muun muassa Hurriganesin maineikkaan 10/80 -albumin (1980), joka palautti bändin suosion takaisin kultalevylukemiin. Hectorin tuottajana Pave toimi 90-luvun alkupuoliskolla, jolloin syntyi muun muassa Hectorin kolmanneksi menestynein albumi Yhtenä iltana (1990, myyntiluku 64 500 äänitettä). Löytyypä Pave meriittilistalta sellainenkin projekti kuin Arja Korisevan toinen albumi Me kaksi vain (1991), jota myytiin yli 84 000 äänitettä. Ei vähän mitään.

3. Koulubändeistä sofistikoituneeseen Paradiseen.

50 % Mestareista oli edustettuna 70-luvun alkupuoliskolla
maineikkaassa Paradise-yhtyeessä. Tässä vaiheessa vielä
Pepe Willberg (edessä vasemmalla) oli suurin tähti. Oksan
takana poseeraavan Pave Maijasen aika parrasvaloissa oli
koittava myöhemmin.

Paven veri veti rokkibändin jäseneksi jo nuorena. Ensimmäisen keikkansa Pave teki Top Cats -yhtyeen rumpalina 14-vuotiaana, vuonna 1964. Pave oli mukana monissa koulubändeissä, kuten Ours ja Kopet, joka voitti rockin SM-kilpailut vuonna 1969. Kuten edellä mainittiin, Pave napattiin mukaan pop-tähti Kristianin taustabändiin kitaristiksi. Varsinaista valtakunnallista suosiota Pave saavutti 70-luvun puolella, kun hän liittyi Pepe & Paradise -yhtyeen basistiksi. Vaikka Paradise muistetaankin parhaiten iskelmällisistä levytyksistään, kuten Elämältä kaiken sain tai Aamu, kyseessä ei missään nimessä ollut mikä tahansa tavanomainen tanssiorkesteri. Päinvastoin, Paradise nautti suomalaisten musiikin ammattilaisten keskuudessa todella korkeatasoisesta ja sofistikoituneesta maineesta. Yhtye kykeni esittämään ammattitaitoisesti hyvinkin vaativaa kevyttä musiikkia. Selkeänä osoituksena Paradisen ammattitaidosta on Love Recordsille vuonna 1972 levytetty albumi Niin vähän on aikaa, jossa Paradise esitti Otto Donnerin taiteellisia sävellyksiä nykykirjailijoiden runoihin. Albumin tarkoituksena oli "kohentaa" kevyen musiikin banaalia mainetta.

4. Basistista vokalistiksi. Vuonna 1974 Pave Maijanen pääsi ensimmäistä kertaa levyttämään solistina. Pave Maijasen ensimmäisistä levytyksistä vastasi Love Records. Pave Maijasen ääntä kuullaan muun muassa LP-levyllä Minulla on ystävä, joka sisältää laulettuja versioita Arvo Turtiaisen runoista. Pave tulkitsee kokoelmalla Otto Donnerin sävellykset Isänmaa 1936 ja Isänmaa 1950. Samana vuonna Suomen lahjakkaimmaksi kitaristiksi tituleerattu Albert Järvinen kutsui Paven laulamaan ensimmäiselle soololevylleen Ride on muutaman raidan. Vuonna 1974 ikuistettiin myös Paven ensimmäinen soolosingle Fever / Seventh sky, mikä ilmestyi levykauppojen hyllyille seuraavan vuoden puolella. Paven nerokas ja omintakeinen sovitus Fever-ikivihreästä herätti huomiota ja nousi keväällä 1975 singlelistalle parhaimmillaan sijalle 12, minkä myötä Pave Maijanen sai ensimmäisen omaa nimeään kantavan merkinnän Suomen listahistoriaan.

Rock'n'roll Band teki comebackin 2005.

5. Dave, Pave ja Affekin tarvitsevat silloin tällöin tanssimusiikkia. Feverin nauhoituksen aikoihin Janne Ödner ja Affe Forsman kysyivät Paven kiinnostusta liittyä rokkibändiin. Ödner, joka soitti tuohon aikaan Dave Lindholmin Orfeus-yhtyeessä, pyysi vielä itse solistia mukaan, mihin tämä myöhemmin Orfeuksen hajottua suostuikin. Ödner jäi lopulta yhtyeessä taka-alalle, mutta Dave, Pave ja Affe perustivat bändin, joka sai nimekseen ytimekkäästi Rock'n'roll band! Dave Lindholm, joka oli aikaisemmin levyttänyt suomenkielistä vallankumouksellista tekstivetoista älykkörokkia, oli ilmoittanut haluavansa mukaan rokkibändiin, koska Hurriganesilla vaikutti olevan niin hauskaa ja hyvä meno päällä. Vaikka Rock'n'roll bandin toiminta rajoittui vain vuoteen 1975, yhtye on silti tehnyt merkittävän vaikutuksen suomirockin historiaan. Bändi julkaisi yhden albumin nimeltään Everybody needs dancemusic sometimes, ja etenkin Paven tulkitsemaa I'm gonna roll -singlehittiä pidetään nykyään varhaisen kotimaisen rockmusiikin klassikkona.

6. Albert Järvisen luottomiehenä listaykköseksi.

Pave Maijasen ja Albert Järvisen yhteistyö oli alkanut jo Järvisen soololevyllä Ride on vuonna 1974. Seuraavana vuonna Järvinen jätti Hurriganesin, vaikka bändi oli noussut Suomen kiistattomaksi ykkösbändiksi. Järvisellä oli ambitiota soittaa vaativampaa musiikkia kuin mitä Hurriganes pystyi hänelle tarjoamaan. Järvinen perusti Maijasen ja Ippe Kätkän kanssa yhtyeen Royals. Siinä missä Hurriganes keskittyi edelleen melko yksinkertaisen rock'n'rollin soittamiseen, Royalsin edustama musiikki sisälsi elementtejä progesta ja vaikutteita bluesista. Nuortenlehdissä pyrittiin luomaan kilpailuasetelmaa Hurriganesin ja Royalsin välille: nämä kaksi yhtyettä kilpailivat tosissaan Suomen ykkösbändin maineesta. Royalsin esikoisalbumi Spring 76 (1976) oli myynti- ja arvostelumenestys, joka oli kahden kuukauden ajan Suomen listaykkönen. Erityisesti aloitusraita High ja Royalsin versio Creamin Badge-kappaleesta ovat nousseet suomirockin klassikoiden asemaan. Pave on siis jo 70-luvulla kuulunut eturivin bändien joukkoon. Royals julkaisi yhteensä kolme albumia. Out ilmestyi 1977 ja yhtyeen jäähyväisalbumi Live 1978. Royals lopetettiin, kun uusi aalto ja punk alkoivat jyrätä listoilla. Royalsin historia ei ollut pitkä, mutta sekin jätti ohittamattoman jälkensä suomalaisen rockin historiaan.

7. Erehdyksessä suomenkielistä materiaalia. Samoihin aikoihin, kun Juice Leskinen Slam levytti kappaleen Alabama, Arizona, Alaska ja Utah (1979), jossa todetaan, että "sille jopa Maijanen vapautuneesti nauraa", Pave aloitti seuraavan projektinsa Pave's Mistakes. Mistakes levytti ensimmäisen englanninkielisen albuminsa vuonna 1980. Seuraavana vuonna toiselle älppärille yhtye päätti kokeilun vuoksi levyttää suomenkielisiä lauluja. Niiden joukossa oli uuden aallon inspiroimana syntynyt Pidä huolta, josta tuli hyvin yllättäen vuoden 1981 suurimpia hittejä Suomessa. Maijanen, joka oli siihen mennessä nauttinut lähinnä rockväen suosiota, saavuttikin nyt valtakunnallista suitsutusta. Pidä huolta päätyi suuren suosionsa myötä jopa iskelmävoittoiselle Finnhits-kokoelmalle, mikä oli tietysti jonkinlainen kolaus Mistakesin rock-uskottavuudelle. Pidä huolta on kuitenkin jäänyt elämään ikivihreänä, jota on versioitu lukuisilla erilaisilla tavoilla. (Lue RAY:n Inhimillisiä uutisia -sivustolta juttu laulun syntyhistoriasta.)

8. Soolouralle. Mistakesin tarina jäi kahteen albumiin. Sen jälkeen Pave Maijanen siirtyi soolouralle. Laulujen esityskieli vaihtui pysyvänluonteisesti suomeksi, ja musiikkityylikin alkoi rockin sijaan muistuttaa aikuisille suunnattua suomipoppia. Monet arvostelijat ovat todenneet Paven myyneen sielunsa iskelmälle, mutta ainakin omasta mielestäni Paven 80-luvun tuotannon suoraviivainen luokitteleminen iskelmäksi on kohtuutonta. 80-luvulla iskelmämusiikkia edustivat esimerkiksi muassa sellaiset tähdet, kuten Reijo Kallio ja Jamppa Tuominen, eikä Pave Maijasen musiikki missään vaiheessa muistuttanut edes etäisesti tällaisten esiintyjien edustamaa iskelmää. Paven ensimmäinen soololevy on Tanssivat kengät vuodelta 1983. Tämä albumi ei vielä merkinnyt suurta menestystä, vaikka se sisälsikin ihmisiä (v)ihastuttaneen Bowien hengessä syntyneen discofunk-hitin Ai ai ai, josta myös suomalainen diskoartisti Mona Carita levytti oman versionsa. Pave levytti laulusta myös harvinaisen englanninkielisen version.

Pave Maijasen finnhitsit

80-luvun Finnhits 4: Pidä huolta (1981)

9. Läpimurto. Pave Maijasen suosio lähti todelliseen liitoon vuodenvaihteessa 1984–85 hittikappaleen Lähtisitkö myötä. Maijanen on itse muistellut, kuinka hänen esiintymisensä Hittimittari-ohjelmassa räjäytti lopullisesti potin. (Katso Ylen Elävästä arkistosta kokonaan Hittimittarin jakso, joka muutti Pave Maijasen elämän.) Suursuosion siivittämänä Paven toinen sooloalbumi Maijanen osoittautui suurmenestykseksi. Albumi nousi Suomen listaykköseksi ja myi timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Albumilla huikein osoitus Paven monipuolisuudesta on sen aloitusraita, jossa Pave tulkitsee neliäänisenä a cappella -version Simon ja Garfunkelin klassikosta Lilja, ruusu ja kirsikkapuu (alun perin Scarborough Fair / Canticle).

Maailman tuulet -albumi vuodelta 1987
puuttuu jostain käsittämättömästä
syystä Spotifysta. Toivottavasti tämä
epäkohta saadaan vielä korjattua
lähitulevaisuudessa.

10. Huikeaa menoa kasarilla. 80-luvun puolivälissä Pavella meni lujaa. Myös vuonna 1985 ilmestynyt albumi Palava sydän myi timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Levyn menestyshittejä olivat muun muassa Joki ja meri sekä Jano. Seuraava albumi Maailman tuulet (1987) myi kultaa. Kyseiseltä levyltä parhaiten elämään on jäänyt ikivihreäksi osoittautunut Elämän nälkä. Vielä näitä seurannut albumi Kuutamokeikka (1990) menestyi listoilla mukavasti, vaikkei levyn kokonaismyynti enää ihan kultalevylukemiin oikeuttanutkaan. Kuutamokeikka-albumin helmiä ovat Ikävä, Kaikki nämä vuodet sekä Näinkö rakkaus palkitaan. Paven soolouran suursuosion vanavedessä yritettiin kansainvälistäkin uraa. Vuonna 1987 Pave julkaisi taiteilijanimellä Maya albumin Would you, joka sisälsi englanninkielisiä versioita hänen kappaleistaan vuosilta 1981–1985. Englanninkielinen älppäri julkaistiin muun muassa muissa pohjoismaissa, Saksan liittotasavallassa ja Benelux-maissa. Samoihin aikoihin, kun omalla soolouralla meni lujaa, Pave Maijanen tuotti aikansa ylivoimaisesti suosituinta yhtyettä Dingoa. Näinä vuosina Pave pokkasi Emma-patsaita milloin vuoden tuottajana ja milloin vuoden miessolistina. Liekö muuten sattumaa, että Dingon tuottaja levytti laulun Ota yö pois. Tämä toinen porilaisyhtyehän koettiin usein Dingon pahimmaksi kilpailijaksi...

11. Uran tuhoisin ja kamalin virhe.

Yamma yamma sai viisukarsinnoissa raadilta täydet pisteet.

Pave Maijanen on itse myöntänyt haastatteluissa, että hänen uransa tuhoisin ja kamalin virhe oli Suomen edustaminen Eurovision laulukilpailuissa vuonna 1992 laululla Yamma yamma. Pave Maijanen sävelsi laulun vain ja ainoastaan Euroviisuja silmällä pitäen. Hector teki viisuun tekstin, johon oli tarkoituksella lisätty kansainvälisesti tunnettuja sanontoja tai nimiä. Yamma yamma voitti Suomen euroviisukarsinnat ylivoimaisesti, sillä se sai asiantuntijaraadilta täydet pisteet. Kun Yamma yamma valittiin Suomen viisuedustajaksi, kansalaiskeskustelun perusteella valintaan oltiin tyytyväisiä. Jopa arvostetut suomalaiset musiikkialan konkarit olivat vakuuttuneita, että Pave Maijasen letkeä ja raflaava "rokki" tulee sijoittumaan Euroviisuissa erinomaisesti. Kilpailupaikalla Malmössä Suomen erilaista viisua luonnehdittiin rock-kuriositeetiksi, jonka uskottiin erottuvan festivaaliballadien kyllästämässä kappalekavalkadissa edukseen. Myös kilpailun juontaneen Harald Treutigerin kerrotaan pitäneen Yamma yammaa omana suosikkinaan. Äänestys ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan: Suomi sai viisuäänestyksessä vain neljä pistettä (yhden Israelista ja kolme Jugoslaviasta) ja jäi kilpailussa armotta jumbosijalle. Pave Maijanen on useaan otteeseen kertonut, kuinka hänen elämänsä kovimpia paikkoja oli nähdä Suomeen palattuaan iltapäivälehtien lööpit, joissa Paven kuvan vieressä luki isoilla kirjaimilla "Euroopan huonoin". Pave Maijasen ura sai epäonnistuneen viisutuloksen myötä melkoisen kolauksen. Pave joutui kokemaan muun muassa musiikkimedian julmuuden, sillä hänet banalisoitiin hetkeksi aikaa täysin.

Katso Pave Maijasen esitys Suomen euroviisukarsinnoista 1992 Ylen Elävästä arkistosta.
Katso Pave Maijasen esitys Malmön Eurovision laulukilpailusta 1992.
Katso harvinainen video Euroviisujen harjoituksista, jossa Pave kaatuu kesken esityksen mukkelismakkelis. (Kohdassa 0:22 alkaen)

Oikeastaan Pave Maijasella on Euroviisuista muitakin huonoja muistoja. Keväällä 1982 Paven oli tarkoitus tuottaa Remun soololevy Zin-Khan, mutta Pave "feidasi" projektin, koska hän lähti Kojon mukaan Harrogateen Euroviisuihin Nuku pommiin -esityksen taustabändiin. Remu ei tempausta hyvällä katsonut ja miesten yhteistyö päättyi hetkeksi aikaa. Pave on nähty euroviisulavalla myös vuosina 1983 ja 1993 Ami Aspelundin ja Katri Helenan taustalaulajana.

12. Mestarillista. Pave Maijanen palasi parrasvaloihin ja valtakunnalliseen suosioon viimeistään vuosina 1998-99 Mestarit-kokoonpanon myötä. Kirkan, Hectorin, Paven ja Pepe Willbergin yhteisprojekti synnytti Suomeen ennennäkemättömän nostalgiabuumin, mikä nosti Mestareiden suosion ilmiömäisiin lukemiin. Mestarit Areenalla -kiertue kiersi loppuunmyytyjä jäähalleja ja huipentui elokuussa 1999 Olympiastadionilla järjestettyyn konserttiin, joka oli ensimmäinen kotimaisen esiintyjän oma konsertti Stadionilla. Laskelmien mukaan Mestareiden konsertteja näki vuosien 1998-99 aikana yhteensä yli 130 000 katsojaa, ja konserttitaltiointi Mestarit Areenalla on myynyt triplaplatinaa niin ikään 130 000 äänitteen myynnillään. Mestareiden levyltä täytyy nostaa esiin Pave Maijasen tekemät upeat jousisovitukset, joita kuullaan muun muassa Ikävä-versioinnissa tai esimerkiksi tässä kylmät väreet tuottavassa Lumi teki enkelin eteiseen -pätkässä, jossa maestro itse soittaa mandoliinia. Mestareiden supersuosio yllätti esiintyjät itsekin. Helmikuussa 1999 Pave Maijanen hämmästeli Suomen Kuvalehden haastattelussa: "Niin monta vuotta on ollut selvää alamäkeä, itse asiassa totaalinen lopahdus. Ja sitten salamana ylös sillä musiikilla, jota tein ennen alamäkeä."

13. Monipuolisia projekteja. Vaikka Pave Maijanen ei olekaan aina paistatellut julkisuuden valokeilassa, erilaisia projekteja lahjakkaalla muusikolla ja arvostetulla tuottajalla on koko ajan riittänyt. Pave Maijanen on muun muassa äänittänyt ja tuottanut Unto Kupiaisen runoja sisältäviä albumeja. Maijasen mieltymys runouteen on kuulunut myös hänen omassa tuotannossaan, mistä tunnetuimpana esimerkkinä Jukka Vienon Yhtenä yönä vuodelta 1985, joka ensiesitettiin aikoinaan Mutapainin ystävissä. Jo 1970-luvulla Pave Maijanen tulkitsi sävellettyä runolyriikkaa Yleisradion kantanauhoille. Tältä aikakaudelta on muun muassa Matti Rossin Tuutulaulu, jonka Pave ikuisti omalle levylleen vuonna 1990.

Myös Paven 70-luvun projektit, kuten Rock'n'roll band on silloin tällöin 2000-luvulla tehnyt comeback-esiintymisiä. Vuosien saatossa Pave on painanut keikkoja trubaduurina, jousikvartetin kanssa ja Heikki Silvennoisen matkassa.

Pave Maijanen on ollut aitiopaikalla vaikuttamassa suomirockin kehitykseen. Hänen kädenjälkensä on kuulunut monissa suomalaisen kevyen musiikin merkkihetkissä. Pave on kuitenkin aina pysynyt skandaalinkäryisen julkisuuden ulkopuolella ja onnistunut pitämään muusikon uran ja yksityiselämän visusti toisistaan erillään. Kuten Vexi Salmi toteaa osuvasti Jyrki Hämäläisen kirjassa Hopeinen kuu: "Mä tykkään Pavesta, se on suoraselkäinen. Kun muilla on jalat tukevasti ilmassa, Pavella on jalat tukevasti maassa."


Tähän oheen vielä Spotify-soittolista, joka sisältää noin parin tunnin verran Pave Maijasen uran hienoimpia levytyksiä 70-luvun rokeista lähtien. Listan tarkoituksena on pyrkiä osoittamaan Maijasen uran monipuolisuus ja tuoda esille myös muutamia unohdettuja helmiä hänen tuotannostaan.



Muokkaus 28.12.2017: Tässä kuunneltuani jälleen Paven tuotantoa tulin siihen tulokseen, että ylläoleva parin tunnin soittolista tekee väkivaltaa monille hienoille biiseille, olkoonkin että soittolistan nimi on Lyhyt oppimäärä ja pyrin sisällyttämään siihen muutamia harvinaisuuksiakin. Paven sooloalbumit ovat kuitenkin tulvillaan niin paljon onnistuneita levytyksiä, että päätin koota aikani ratoksi toisen soittolistan Valikoituja albumiraitoja 1983–2010. Myös Paven vähemmälle huomiolle jääneet albumit, kuten esimerkiksi popahtava Kohti uutta maailmaa (1998), sisältävät omat kohokohtansa. Mustaa valkoisella -levyllä (2000) ei ole varsinaisia hittejä, mutta siinä kuullaan todella hienoa musisointia. Ja juu, myönnettäköön että "albumiraitoja" on harhaanjohtava nimi, koska Sateella on alun perin julkaistu vain singlenä vuonna 1986, tosin myöhemmin Maailman tuulet -albumin CD-painoksen bonusraitana. Muokkaus 2: 7.8.2021: Soittolistaa rukattu. Paven poismenon jälkeen Maailman tuulet -albumi ilmestyi suoratoistopalveluihin. Myös Tommi Saarelan upean kattava Pave-tietokirja sai kuuntelemaan myöhäistuotantoa aivan uusin korvin.