Kuukauden levyartikkeli: Carola – Sydämeen jäi soimaan blues (Flamingo Music, 1985)

Carola kuuluu niihin artisteihin, jotka ovat saaneet hyväksynnän jopa paatuneimmalta iskelmänvihaajalta. Hän oli uniikki ja aivan omanlaisensa lahjakkuus suomalaisen kevyen musiikin kentällä. Carola muistetaan monista uransa ensimmäisen aktiivikauden ikivihreistä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt hänen paluunsa 80-luvulla. Carolan viimeiseksi jääneellä albumilla on vielä havaittavissa vanhaa hyvien aikojen sielukkuutta – kunhan vain pystyy sulattamaan sovitusten kasarisoundit.

Carola Standertskjöld (1941–1997), jota euroviisupiireissä kutsutaan Suomen Carolaksi – mikä on tietenkin hivenen hupaisaa, koska tämä Suomen Carola teki ensilevytyksensä jo 20 vuotta ennen kuin Carola Häggkvististä oli kuultukaan – on yksi suomalaisen musiikin historian suurimmista lahjakkuuksista. Hän oli kansainvälisempi kuin Laila Kinnunen, sielukkaampi kuin Seija Simola, karismaattisempi kuin Paula Koivuniemi ja monipuolisempi kuin kukaan aikalaisensa Suomessa. Carola jäi kuitenkin aktiiviuransa aikana suurelle yleisölle hieman tuntemattomaksi. Hänen arvostuksensa on noussut suurimmilleen vasta 2000-luvulla, jolloin hänen tuotannostaan on julkaistu lukuisia kaupallisesti hyvin menestyneitä kokoelmalevyjä. Parhaillaan Carolasta on suunnitteilla elokuva. Hanna Pakarinen on järjestänyt Carola-teemakonsertteja ja on nyt keväällä julkaisemassa albumillisen Carolan lauluja. Carola oli ristiriitainen persoona, joka rakasti laulamista mutta vihasi julkisuutta eikä hän halunnut nostaa itseään minkäänlaiseen tähtikulttiin. Hän samanaikaisesti sekä rakasti että vihasi esiintymistilanteita. Luonteeltaan hän oli herkkä ja arka, mutta hän peitti yleensä nämä luonteenpiirteet rempseällä huumorillaan. Carola ei koskaan halunnut pitää suurta meteliä itsestään, minkä vuoksi hänestä ei tullut niin suurta tähteä (saati julkkista!), vaikka potentiaalia olisi ollut. Vexi Salmi on kirjoittanut:

"Kaikkeen, mitä hän teki hän myös loi oman persoonallisen leimansa. Kielitaitoisena esiintyjänä hän levytti useilla kielillä, eikä tyytynyt milloinkaan foneettiseen kielen hallintaan. Hän myös ymmärsi mitä lauloi. Löytyisikö tässä syitä, miksi hän ei ollut koskaan tanssilavojen kuningatar? Hän saattoi olla siihen liian taitava." (Salmi 2005)

Carola on ollut aikanaan todellinen multilahjakkuus, joka hallitsi useita haastaviakin musiikkityylejä. Hän rakasti ennen kaikkea jazzia, mutta hänen suosikkimusiikkiaan olivat myös muun muassa lattarit, blues ja soul. Toisaalta hän oli mieltynyt koskettaviin juutalaisiin laulelmiin ja gospeliin. Ja kuten edellä jo todettiin, Carola oli paitsi musiikillisesti myös kielellisesti lahjakas. Hänen läheisensä ovat kertoneet, että hän omaksui kieliä todella nopeasti. Carola ehti vuosien saatossa esittää lauluja muun muassa ranskaksi, portugaliksi, englanniksi, saksaksi, italiaksi ja jiddišiksi. Kaikkien kielien kohdalla ääntämys ja painotukset sujuivat täysin virheettömästi. Carolan kielitaitoa hyödynnettiin Yleisradion legendaarisessa Lumilinnassa, joka voitti Montreux'n Kultaisen ruusun vuonna 1965. Carolan tuotanto oli hyvin epäsuomalaista ja hänen esiintymisissään oli todellista kansainvälistä ja mannermaista eleganssia.

Carolan musikaalisuutta ei voi liikaa ylistää. Esa Pethman on luonnehtinut, kuinka "Carolassa oli erityistä kokonaisuus. Rytmitajunsa puolesta hän oli aivan lattari – hänessä oli valtava rytminen balanssi ja hehku." Vexi Salmi taas on luonnehtinut Carolan lauluääntä kopioimattomaksi. "Se tapa laulaa. Se on kuin instrumentti."

Vuonna 2011 julkaistiin upea 8 CD:n
Carola-boksi.

Carolan varsinainen virallinen levytystuotanto ei ollut kovinkaan laaja. Koko uransa aikana hän ehti levyttää liki sata levytystä. Onneksi Carolan esittämiä lauluja on jäänyt talteen myös esimerkiksi Yleisradion kantanauhoihin. Vuonna 2011 Carolan tuotannosta julkaistiin kaiken kattava 8 CD:n sisältänyt boksi Rakkauden jälkeen – Kaikki levytykset ja arkistojen aarteita 1963–1988. Carolan varsinainen levytystuotanto saatiin tiivistettyä boksilla neljään CD-levyyn. Arkistojen kätköistä löytyi äänitteillä julkaisematonta materiaalia – kuten televisio- ja radiotallenteita sekä joitakin konserttitaltiointeja – peräti toisen neljän CD-levyllisen verran. Nämä harvinaiset tallenteet laajentavat käsitystä Carolan lahjakkuudesta, sillä usein näissä yhteyksissä hän sai esittää sellaista musiikkia, mistä itse piti. Carola levytti muun muassa 60-luvun jälkipuoliskolla Yleisradion nauhoille jazz-levytyksiä Heikki Sarmanto trion säestämänä. Nämä esitykset ovat olleet todella edellä aikaansa suomalaisessa musiikkikentässä. Yksikään levy-yhtiö ei tuohon aikaan uskonut englanninkielisen jazz-musiikin potentiaaliin. Nämä helmet saatiin julkaistuksi vasta vuonna 2004, kun Sähkö Recordings julkaisi tallenteet CD-kokoelmalla.

Carolan 60-luvun jazz-tulkintoja
saatiin julkaistua äänitteellä vasta
vuonna 2004.

Vaikka Carola mielletään edelleen jossain piireissä ensisijaisesti jazz-laulajaksi, hänen varsinainen levytysmateriaalinsa voidaan luokitella iskelmäksi. Näin iskelmämiehenä harmittaa, kun hyvin usein Carolan faneiksi julistautuvat ylistävät jazz-tulkintoja ja kritisoivat iskelmätuotantoa. Joskus 2000-luvun puolivälissä YLE FST esitti Carolasta dokumentin, jossa kävi vuoron perään puhuvia päitä dissaamassa Carolan iskelmälevytyksiä ("siis enhän minä nyt hyvänen aika niistä hänen schlagereistaan pidä") samalla kun kehuivat maasta taivaaseen hänen ainutlaatuisia jazz-esityksiään. Carolan varsinainen levytystuotanto on kuitenkin poikkeuksellisen laadukasta ja sofistikoitunutta suomalaisella musiikkikentällä. Carolan levytettäväksi annettiin hyvin usein lauluja, joita ei olisi voinut antaa kenen tahansa levytettäväksi. Hänen levytyksensä eivät missään nimessä edusta tyypillistä perinteistä tanssimusiikkia tai keskivertoiskelmää. Monet Carolan levytyksistä nauttivat arvostusta sellaisissakin piireissä, joissa muutoin suhtaudutaan penseästi iskelmään. Usein Carola kykeni ainutlaatuisilla tulkinnoillaan tekemään iskelmästäkin uniikin. Eräänä esimerkkinä voisi mainita vuonna 2013 Yleisradion esittämän Pekka Laineen tuottaman Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan, jonka neljännessä osassa Kaupungit valot käsitellään Carolaa. Jaksossa Anna Eriksson, joka herätti aikoinaan lehtihaastattelussa kohua julistaessaan iskelmämaailman "paskaksi maailmaksi", kertoo arvostavansa Laila Kinnusta ja Carolaa sekä joitakin Seija Simolan levytyksiä. Carola kelpaa vaativammallekin kuuntelijalle.

Carola oli jo ennen levytysuransa alkamista saanut kokemusta ulkomaisilta estradeilta. Hän esiintyi vuosina 1962 ja 1963 Esa Pethmanin kvartetin solistina kiertueilla Tšekkoslovakiassa ja Puolassa. Hän ällistytti yleisönsä tasokkailla jazz-tulkinnoillaan. Pohjolassa häntä verrattiin lahjakkaaseen ruotsalaiseen taiteilijaan Monica Zetterlundiin. 1960- ja 70-luvuilla hän esiintyi toistuvasti Suomen rajojen ulkopuolella erilaisilla estradeilla. Carola oli todellinen maailmankansalainen.

Carolan ensimmäiset levytykset julkaisi Discophon-levy-yhtiö. Jos levy-yhtiöt olisivat poliittisia puolueita, Discophon olisi ehdottomasti Liberaali kansanpuolue tai Vihreät. Discophonilla oli urbaani maine. Carolan levyttäessä ensimmäisen levytyksensä vuonna 1963 Suomessa – ennen kaikkea Suomen maaseudulla – villitsi laajamittainen tangobuumi. Uusia tangolevytyksiä syntyi kuin sieniä sateella ja myyntilistoilla parhaimmillaan miltei joka toinen levytys saattoi olla tango. Discophonilla kuitenkin viis veisattiin tangoista ja kansan syvien rivien musiikkimausta. Discophon keskittyi julkaisemaan kansainvälistä nuorisolle suunnattua musiikkia, jonka tahdissa huokui kaupungin syke. Carola levytti muun muassa vuonna 1965 The Boys -yhtyeen kanssa suomeksi Rolling Stonesin The last time (Jo riittää) sekä Herb Alpertin ja Beatlesin coveroiman Broadway-sävelmän A taste of honey (Hunajainen), jotka edustivat aikansa pop- ja rock-musiikkia. Jee jee jee – suomalaisen rockin historia -teoksessa luonnehdittiin Carolan Jo riittää -levytyksen tihkuvan "uhmakasta seksiä enemmän kuin sen vuoden seitsemänkymmentä poikabänditaltiointia yhteensä" (Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 137). Carolan äänenväriä on luonnehdittu eroottiseksi ja hänen tulkintojensa tavaramerkkinä on aina ollut tietynlainen sensuelli vivahde. Samassa teoksessa mainitaan Carola fan clubin prexyn Nils Cederlöfin osuva sitaatti: "Kuuntelepa peräkkäin Olavinlinnan balladi ja Carolan Mä tahdon pojan, niin ymmärrät varmasti minkä takia teini-ikäinen ihastuu Carolaan." (Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 142) Lasse Mårtensonin säveltämä Mä tahdon pojan villeine sähköurku- ja saksofonisäestyksineen edusti vuonna 1965 Suomen musiikkikentällä erittäin nuorekasta otetta. Discophonin aikana syntyi Carolan ensimmäisen suurmenestys Kielletyt leikit (1966), joka oli tullut alun perin Suomessa tunnetuksi Miriam Makeban levytyksenä Forbidden games.

Vuosina 1967–69 Carola levytti Scandialle. Scandian aikana syntyivät monet Carolan uran suurimmista ikivihreistä. Sellaiset levytykset kuten Rakkauden jälkeen, Ei aina käy niin kuin haaveillaan (You only live twice) ja Nuori tumma on ehdottomasti luokiteltava todellisten suuriskelmien joukkoon. Carolan 60-luvun lopun levytykset tuotettiin kunnianhimoisesti jousiorkesterien säestäminä. Nuorekkaampaa aikansa pop-musiikkia edustivat muun muassa soulvivahteinen Tyttöjen iskijä Mohair Sam sekä Lasse Mårtensonin kanssa duettona levytetty Mä lähden Stadiin (Jackson), jota voisi luonnehtia esi-finnhits-klassikoksi. Mä lähden Stadiin soi edelleen karaokebaareissa ja bileissä samalla tavalla kuin 70-luvun kuluneimmat finnhitsit dirlandasta tandemiin. Monien mielestä Carolan Scandia-kauden ehdottomia kohokohtia ovat hänen upean koskettavat tulkintansa juutalaislauluista Jerusalem (Yerushala'im shel zahav) ja Tuutulaulu (Rozhinkes mit Mandlen).

Aarno Raninen tuotti Carolan
esikoisälppärin vuonna 1970.

Vuonna 1970 Carola teki yhden singlen pyrähdyksen EMIlle (Sen pituinen se / Olet ensimmäinen), kunnes palasi Discophonille valmistamaan Aarno Ranisen johdolla ensimmäistä LP-kokonaisuuttaan. Vuonna 1970 ilmestynyt albumi Kielletyt leikit sisältää hyvin sekalaisen valikoiman erityylisiä kappaleita. Mukana on muun muassa kolme uutta versiota Carolan 60-luvun levytyksistä. Aikansa pop-musiikkia on esimerkiksi Kaikki tiet vievät Roomaan (Nancy Sinatran Highway song). Taiteellisempaa osastoa albumilla edustaa Esa Pethmanin sävellys Ninan uni, Carolan kielitaitoa esitellään taas portugaliksi lauletussa lattarissa Upa neguinho. Miltei psykedeellisiä sävyjä albumille tuo yhteiskuntakriittinen Voi saasta, jossa kuvaillaan dystopiaa saastuneesta maailmasta. Albumilla on muutamia aivan käsittämättömiä levytyksiä, kuten esimerkiksi Aarno Ranisen säveltämä heppoinen kupletti Ville Vallaton, jonka sanoitus kertoo alkoholistin vaimosta.

Vuosina 1971–72 Carola levytti Fazer Finnlevylle, Suomen suurimmalle levy-yhtiölle. Finnlevyllä Carola joutui levyttämään muutamia levytyksiä, jotka eivät sopineet hänen tyylilleen parhaalla mahdollisella tavalla. Heti ensimmäinen levytys oli Herrojen kanssa pellon laidassa, josta artisti itse ei kuulemma pitänyt lainkaan. Kieltämättä pistää miettimään, oliko Carola todella paras mahdollinen tulkitsija moiselle jollotukselle. No, kansa tykästyi lauluun ja se on yksi Carolan tunnetuimpia levytyksiä. Carola levytti myös Toivo Kärjen sävellykset Mustasukkainen ja Pojat on poikia, jotka ovat melkoisen heppoisia humpahtavia sävellyksiä ja lisäksi laulujen "humoristisissa" sanoituksissa on hyvin partiarkaalinen maailmankuva. Väkisinkin pistää miettimään, miksi Carolan kaltainen upea artisti, jolla olisi ollut resursseja tulkita vaikka kuinka haastavia sävellyksiä, laitettiin levyttämään näin kepeitä rallatuksia, jotka eivät sovi lainkaan hänen tyylilleen tai arvolleen. Kalervo Kärjen Toivo Kärki -tutkimuksessakin todetaan, kuinka Pojat on poikia -levytyksessä "Carolan laulu on vähän vaivautunutta, ehkä tämä materiaali ei ole hänelle oikein mieleinen" (Kärki 2015, 672). Onneksi kuitenkin Finnlevyllä todettiin nopeasti, ettei tällainen tyyli istunut Carolalle parhaalla mahdollisella tavalla. Fazerin Jaakko Karilainen on todennut:

"Mikään suomalainen perusiskelmä ei hänelle istunut, joten oli etsittävä sopivia ulkomaisia kappaleita ja hankittava niihin levytysoikeudet. Carolan tapauksessa parhaita mahdollisia vaihtoehtoja olivat yleensä Eurovision laulukilpailun voittajat tai jotkut muut perusiskelmästä poikkeavat kappaleet. Usein ne olivat sellaisia, että vain Carolan tyyppinen artisti saattoi levyttää ne suomeksi." (Wuori-Tabermann 2004, 106)

Carolan Finnlevy-levytysten kohokohtia ovatkin vuonna 1971 levytetty Toinen (Mireille Mathieun La chanson de mon bonheur) sekä onnistuneet euroviisukäännökset Penkki, puu ja puistotie sekä Rakastan – saavuthan. Kotimaisista sävellyksistä on mainittava Nacke Johanssonin säveltämä hienon mahtipontinen ja kansainväliseltä kuulostava Yksin. On hämmästyttävää, jos laulua ei ole alun perin tarjottu euroviisukarsintoihin tai edes Syksyn säveleen.

Vuonna 1973 Carola laittoi pillit pussiin. Hän oli läpeensä kyllästynyt julkisuuteen, keikkailuun ja viihdemaailman raadollisuuteen. Hän ryhtyi miehensä Georg Liemolan kanssa pyörittämään vihannesalan tukkukauppaa. Kielitaitoisesta suomenruotsalaisesta aatelisneidosta tuli kertaheitolla rehellinen duunari. Kaikille esiintymispyynnöille Carola sanoi johdonmukaisesti ei.

Tarvittiin Lasse Mårtenson kääntämään Carolan pää. Vuonna 1977 Lasse Mårtenson halusi Carolan vierailemaan televisio-ohjelmaansa Tänä iltana Lasse Mårtenson. Pitkän houkuttelun jälkeen Carola sanoi maagiset sanat: "no jos mä sitten tulen." Syksyllä 1979 Carola teki comeback-keikkansa Helsingissä jazzravintola Groovyssä.

Carolan comeback-albumi Maria,
Maria ilmestyi 1980.

Carolan paluu levytysstudioihin tapahtui vuonna 1980. Levy-yhtiönä oli tällä kertaa Vexi Salmen ja Jorma K. Virtasen Levytuottajat ja tuottajana hääräsi vanha yhteistyökumppani Aarno Raninen. Tällä albumilla Carola pääsi levyttämään rakastamaansa lattarimusiikkia. Mukana on peräti kolme Benito di Paulan sävellystä: Maria Maria (Maria baiana Maria), Tanssi hiekalla (Vou pro mar) ja tunnelmallinen Tyttö vuorilta (Homem da montanha). Albumille on valikoitu myös portugalinkielinen esitys Canto de ossanha sekä iloista latinalaisen Amerikan meininkiä huokuva Karnevaalisamba (Cidade maravilhosa). Mistään varsinaisesta lattarikokonaisuudesta ei ole kuitenkaan kyse. Älppärillä on myös sensuelleja balladeja kuten Ranisen sävellykset Mua tuudi hyväillen tai Teit kuuman liekin. Levy sisältää myös ihan tuikitavallisia supisuomalaisia iskelmiä, kuten Kesäinen kukkiva maa ja Jos olet laulu, jotka olisi voinut periaatteessa esittää kuka tahansa. Albumin hienostunein raita lienee suomenkielinen versio musikaalisävelmästä Send in the Clowns eli Näytelmä. Carolalle ei kuitenkaan pääsääntöisesti annettu levytettäväksi mitä tahansa yhdentekeviä sanoituksia sisältäviä kepeitä iskelmiä. Ajan hengen mukaisesti 1980-luvun levytyksiä säestetään pienemmillä kokoonpanoilla kuin 1960-luvun suuriskelmiä. Carolan ääni oli muuttunut tauon aikana kypsemmäksi ja siihen oli tullut ripaus käheyttä, mikä teki hänen tulkinnoistaan entistä persoonallisempia.

Maria Maria -albumin sessioissa äänitettiin myös vauhdikas kasari-iskelmä Tunne ja tuulet, joka pyrki vuoden 1980 Syksyn säveleen. Laulu ei päässyt loppukilpailuun mukaan, mutta se esiteltiin Suomen kansalle Syksyn sävel satoa -ohjelmassa. Carolan seuraavaa albumia saatiin odottaa viisi vuotta. Välissä hän kävi kuitenkin levyttämässä muutamia singlelevytyksiä, joista mainitsemisen arvoinen on vuonna 1982 ikuistettu Aarno Ranisen säveltämä ranskalaistyylinen tunnelmointi Loittonevat askeleet. Kai Hyttisen kanssa Carola levytti duettona Syreeta Wrightin ja Billy Prestonin hitin With you I'm born again suomeksi nimellä Kanssas synnyn uudestaan. Aivan liian vähälle huomiolle jääneessä duetossa on elämää suuremman rakkauslaulun ainesta.

Vuonna 1985 Levytuottajat-levy-yhtiön rinnalle perustettiin Flamingo Music. Flamingon ensimmäinen LP-julkaisu oli Carolan albumi Sydämeen jäi soimaan blues. Tuottajaksi saapui Kassu Halonen, joka oli aloittanut edellisenä vuonna yhteistyön Vexi Salmen kanssa, kun Irwin Goodman kaipasi lauluilleen uutta säveltäjää. Halosen ja Salmen yhteistyö jatkui Carolan albumiprojektin parissa. Irwinin Terveisiä perseestä -mentaliteetti piti muuttaa Carolan kohdalla huomattavasti hienostuneempaan ja kunnianhimoisempaan musiikkityyliin. Kassu Halonen on kertonut ihailleensa nuorena Carolaa, ja etenkin Rakkauden jälkeen teki häneen suuren vaikutuksen, koska siinä oli hänen mukaansa niin maaginen tunnelma:

"En ollut koskaan kuullut mitään samanlaista. Carolan ääni tuli kuin toisesta maailmasta. Se oli täyteläinen ja epäsuomalainen." (Wuori-Tabermann 2004, 168)

Kassu Halonen on muistellut, kuinka hän kohtasi aikoinaan 1970-luvun lopulla Carolan Helsingissä Maurinkadun Alkossa. Kassu Halonen yritti harjoittaa small talkia nuoruuden idolinsa kanssa, mutta Carola oli vastannut Haloselle nenäkkäästi. Vuonna 1985 Kassu Halosen haaveista tuli totta, kun hän pääsi tekemään läheistä yhteistyötä Carolan kanssa.

Carolan Sydämeen jäi soimaan blues -albumi, joka jäi artistin viimeiseksi, sisältää sielukkaita lauluja. Mistään tyypillisestä aikansa iskelmälevystä ei suinkaan ole kyse. Carolalle ei annettu levytettäväksi tyhjänpäivisiä rakkauslauluja tai liukuhihnatuotannolla valmistettuja iskelmiä. Laulujen tekstimaailmassa sivutaan ajoittain "elämää suurempia asioita", etenkin ihmisen pienuutta maailmankaikkeuden alla. Carolalle ei edelleenkään pyritty tarjoamaan mitä tahansa heppoista materiaalia. Albumi on kuitenkin herättänyt kritiikkiä erityisesti soundimaailmansa takia. Kassu Halonen on selvästi pyrkinyt ajanmukaistamaan Carolan soundia ja monista sovituksista kuulee selvästi, millä vuosikymmenellä levytykset on äänitetty. 1960-luvun jousisovituksista ei albumilla ole tietoakaan, tilalla soivat syntetisaattorit. Esimerkiksi Soundi-lehden Tero Alanko kirjoitti vuonna 2011 Carola-boksin arvostelussa näin:

"1980-luvun alussa hän palasi, mutta magia oli kadonnut. Kepeällä Maria, Maria -levyllä (1980) on hetkensä, mutta Sydämeen jäi soimaan blues -albumi (1985) soi ajanmukaisena iskelmänä ajanmukaisilla – siis kerrassaan kauheilla – soundeilla."

Keväällä 2015 Arto Pajukallio kirjoitti Helsingin Sanomiin Hanna Pakarisen Carola-konsertista arvostelun, jossa hän kritisoi sangen suorasanaisesti Kassu Halosen Cry me a river -sovitusta:

"Toisaalta Joet tulvimaan itke ei tarvitsisi riipakseen edes muistumia siitä skitsofreenisen rönsyilevästä sovituksesta, jolla Carolan levytystä aikoinaan torpedoitiin."

Carola-boksiin kattavan levytyshistoriikin kirjoittanut Juha Henriksson analysoi soundimaailmaa hieman diplomaattisemmin ja analyyttisemmin:

"Halonen on sovituksissaan pyrkinyt tuomaan Carolan 1980-luvun soundimaailmaan. Esimerkiksi rumpukomppi on selvästi korostetummin esillä kuin Carolan 1960- ja 1970-luvun levytyksissä. Popvaikutteinen rumpukomppi on muodikas ja ajanmukainen, mutta toisaalta se ei anna jazzmusiikkia rakastaneelle Carolalle täyttä mahdollisuutta käyttää rytmillistä osaamistaan. Rumpujen lisäksi tärkeässä roolissa sovituksissa ovat syntetisaattorit ja sähkökitarat. Osalla raidoista on lisäksi käytetty puhallinsektiota." (Henriksson 2011, 31)

Positiivisemmin Sydämeen jäi soimaan blues -albumin soundimaailmaa on arvioinut Rytmi-lehden Pale Saarinen, joka Carola-boksin arvostelussa kirjoitti seuraavasti:

"Sydämeen jäi soimaan blues -albumi oli soundillisesti hitusen rokahtavakin. Amerikan meininkiä Toto & Chris Rea-fiiliksineen! Puikoissa Kassu Halonen ja hänen loistavat muusikkonsa. Vexi Salmi vastasi jälleen tekstien kirjoittamisesta. Nimikkobiisi on upea aloitus kuten myös Halosen ja Salmen Kuolleen toiveen maa. Rakkauden jälkeen tuli päivitettyä funkahtavin poljennoin ja kuulain synameiningein."

Albumilla on kymmenen raitaa: kolme Kassu Halosen uutta sävellystä, viisi käännöskappaletta ja kaksi coveria: Joet tulvimaan itke sekä uusi versio Carolan ikivihreästä Rakkauden jälkeen. Kaikki sovitukset ovat Kassu Halosen käsialaa. Uusien laulujen sanoitukset on kynäillyt yhtä lukuun ottamatta Vexi Salmi, tosin 1980-luvulla usein käyttämällään salanimellä Antero Ollikainen. Vexi Salmi on kertonut, että tällä albumilla sävellykset olivat syntyneet ennen tekstejä.

Albumin otsikkoraita Sydämeen jäi soimaan blues on alkuperäiseltä nimeltään Rio de Janeiro blues. Carola oli esittänyt laulua jo edellisenä vuonna UMOn konsertissa toisella sanoituksella Kaipuu sydämessäni soi. Albumin levytysversion sovituksessa on mollibluestunnelma ja Carolan tulkinta on riipaisevan koskettava. Tulkitsijana Carolalla on ollut 1980-luvun puolivälissä edelleen aivan ilmiömäinen kyky välittää emootiota, joten siinä mielessä on vaikea ymmärtää, miksi musiikkikriitikot ovat olleet sitä mieltä, että 80-luvun Carolan levytyksissä "magia on kadonnut".

Kassu Halosen kolmesta sävellyksestä albumin toinen raita Kuolleen toiveen maa on ehdottomasti karismaattisin. Myös tässä laulussa on hieman bluesvaikutteita, sillä kohtalokasta introa seuraava a-osa noudattaa hieman blueskaavan konventioita. Laulun kertosäkeistön melodiankulku on iskelmällisempi. Vexi Salmen sanoitukset ovat vuosien varrella käsitelleet elämää suurempia asioita, joita on käsitelty ajoittain symbolismin ja jopa mystiikan keinoin. Vuonna 2012 Selvis-lehden haastattelussa Vexi Salmi aikoinaan luonnehti, kuinka Kuolleen toiveen maa kertoo itsensä etsimisestä epätoivoisessa tilanteessa. Sanoituksessa on kiehtova ajatus, kuinka "vain kuollut kasvaa saa".

"Jos ihminen lähtee etsimään sellaista, mikä ei ole konkreettista, niin tätähän se on. Ja siinä voi käydä huonostikin. - - Jos ajatellaan ihmiselämää täällä maapallon päällä, niin kyllähän se on erilaisista vastoinkäymisistä toiseen menemistä. Riippuu vaan kuinka ne ottaa. Jollekin ne on raskaita. Jollekin ne on etappeja ja pakollisiakin kehityksen ja valinnan mahdollisuuksia. - - Se mitä me tehdään ja mitä me luullaan elämäksi, niin se on usein, ei yhtään mitään, se on kuollut. Se todellinen elämä on jotakin ihan muuta." (Selvis-lehti 02/2012)

Kaikella kunnioituksella, esimerkiksi Tarja Ylitalo ei esittäisi näitä lauluja yhtä uskottavasti. Kuolleen toiveen maan sanoituksen voi ymmärtää varmasti monella eri tavalla, mutta ainakin itse olen tulkinnut, että siinä käsitellään masentuneen ihmisen mielenmaisemaa ja ajatuksenkulkua. Levytys on kaiken kaikkiaan vaikuttava kokonaisuus.

Yksi Carolan suurimpia suosikkisävelmiä jo hänen nuoruudessaan oli Arthur Hamiltonin Cry me a river, ja hänen haaveenaan oli saada joskus ikuistaa tuo ikivihreä levylle. Saukki oli jo aikoinaan 1950-luvulla tehnyt lauluun suomenkielisen tekstin nimellä Joet tulvimaan itke, jonka levytti Harmony Sistersin Maire Ojonen. Saukin kolmenkymmenen vuoden takaista tekstiä hyödynnettiin Carolan levyllä. Arkinen säe "rakkaus on roskaa" vain muutettiin hienostuneempaan muotoon "rakkaus on ohi". Edellä jo mainittiin, että Arto Pajukalliota ei ilmeisesti miellyttänyt Kassu Halosen tekemä sovitus puhallinriffeineen ja sähkökitarasooloineen, mutta annetaanpa sovittajamaestron itse kertoa hieman levytyksen taustasta:

"Kun levytyspäätös tehtiin, olin taas uuden haasteen edessä. Pallottelin mielessäni kymmeniä sovitusvaihtoehtoja. Selvää oli, että tekisin sen omalla tavallani, vaikka kunnioitinkin vanhaa Julie Londonin versiota. Nyt kun laulajana oli Carola, piti kappaleen tietysti olla hänen näköisensä. Luotin vaistooni ja esittelin visioni hänelle. Carola kuunteli, oli hetken hiljaa ja kysyi: – Hei, mistä päin sä Kassu oikein olet kotoisin? – Kainuusta, miten niin? – En mä tiennytkään, että Kainuussa käytetään tällaista blueskaavaa. Loistava!
Joet tulvimaan itke, lauloi Carola vanhaa lempikappalettaan niin verevästi ja viiltävästi, että heikotti. Hän tajusi nuottikynäni pienimmätkin vihjeet. Sen paremmin sitä ei olisi kukaan osannut laulaa." (Wuori-Tabermann 2004, 170)

Carolan tulkinnasta ei voi olla eri mieltä Kassu Halosen kanssa. Sydämeen jäi soimaan blues -albumi alkaa todella vakuuttavasti, sillä albumin kolme ensimmäistä raitaa ovat hyvin sielukkaita ja kunnianhimoisesti tuotettuja. Jos minun pitäisi listata vuoden 1985 parhaimpia suomalaisia "iskelmä"levytyksiä, nämä kolme – eli Sydämeen jäi soimaan blues, Kuolleen toiveen maa ja Joet tulvimaan itke – olisivat kaikki ehdottomasti kärjessä.

Albumin neljäs kappale Lokki ja laiva onkin sitten hieman tavanomaisempi "albumiraita". Lokki ja laiva -laulussa teksti on huomattavasti sävellystä kiinnostavampi. Sanoituksen tematiikka on hyvin samankaltainen kuin legendaarisessa Toiset meistä -ikivihreässä. Ihmiset ovat kuin lokkeja, joilla on haavekuva satamaan vievästä laivasta. Sanoituksessa kerrotaan ihmisen kaipauksesta päästä jonnekin perille. "Laiva" on ikuinen tunne, ja ihmiset ovat kuin lokkeja, jotka "haavein siivin käyvät merta kuin laivaa seuraten".

A-puolen viimeisenä raitana kuullaan uusi versio Carolan suurklassikosta Rakkauden jälkeen. Scandia-levy-yhtiö osui aikoinaan vuonna 1968 kultasuoneen, kun antoi Carolan levytettäväksi tämän itävaltalaisen Udo Jürgensin laulun Was ich dir sagen will, vaikka Carola ei itse pitänytkään Jürgensin musiikista. Jos Cry me a riverin levyttäminen oli ollut Carolan haave, niin Rakkauden jälkeen -hitin uudelleenversiointi oli Kassu Halosen haave päästä sovittamaan oma näkemyksensä nuoruutensa suosikkisävelmästä. Halonen on myöhemmin kertonut, kuinka sovituksen tekemisessä oli kulunut nuottipaperia, lyijykynää ja litroittain sydänverta.

"Carola istui studion tuolissa suljetuin silmin ja kuunteli hievahtamatta. Ehdin jo miettiä mielessäni kaikkein pahinta vaihtoehtoa. Olin varma, että hän tyrmää ideani ja etsii sanoja, joilla sanoa se mahdollisimman kauniisti. Ikuisuudelta tuntuvan hiljaisuuden jälkeen hän lopulta avasi silmänsä ja hihkui: – Voi hemmetti, tää toimii. Tää on just niin kuin olla pitää!
Päästin helpotuksen huokauksen. Oli hieno juttu havaita, että hän oli niin rohkea ja ennakkoluuloton. Yksi unelmistani oli täyttynyt." (Wuori-Tabermann 2004, 170)

Kassu Halonen on selvästi käyttänyt aikaa ja vaivaa sovitusta tehdessään, joten mistään ihan täysin tarpeettomasta uudelleenlämmityksestä ei ole kyse. Uudessa versiossa hieman "hämyinen" ja mystisempi tunnelma. Säestyksessä pääosassa ovat syntetisaattorit ja puhaltimet, etenkin saksofonisoolo, mutta toki myös alkuperäisen version tavaramerkiksi osoittautuneet pianoakordit soivat taustalla. Kaikesta huolimatta on kuitenkin todettava, että alkuperäinen versio on aina alkuperäinen, eikä ensiversion hurmaa voita mikään.

Albumin B-puoli alkaa laululla Jos tuulelta siivet saisin, joka on alun perin ruotsalaisen rock-laulajattaren Monica Törnellin tunnelmallinen balladi Vita om hösten. Sovitus on albumin pelkistetyin, mikä antaa hyvin tilaa Carolan tulkinnalle. Ja millainen tulkinta se onkaan: aivan mielettömän riipaiseva ja koskettava. Samaan aikaan herkkä ja voimakas. Carola yltää tulkinnallaan välittämään sellaisia tunteita, mihin harva vain laulaja kykenee. Akustisen sovituksen myötä laulussa on muutenkin mukavan intiimi yleisilme, minkä vuoksi se erottuu albumin laulukavalkadista hyvin edukseen. Aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt tällainenkin helmi Carolan tuotannosta.

Carolan rakastamaa lattarimusiikkia ei tällä albumilla esiinny juurikaan, mutta mukana on kuitenkin yksi laulu, jonka tunnelma vie Länsi-Intiaan. Yö Jamaikan luo tunnelman on suomenkielinen versio Chris Rean vuonna 1984 levyttämästä laulusta Touché d'amour. Laulun reggaepoljentoinen sovitus on hyvin uskollinen Rean alkuperäiselle versiolle. Yö Jamaikan luo tunnelman on muihin albumin lauluihin verrattuna kepeämpi ja tekstinsäkin puolesta pinnallisempi, joten albumin kokonaisuudessa se jää väistämättäkin hieman täyteraidaksi.

Albumin kolmas Kassu Halosen sävellys on Siellä jossain on se maa. Carolan musiikki on usein tutustuttanut suomalaiset vieraiden kulttuurien musiikkiperinteeseen. Milloin hänen lauluissaan soi eteläeurooppalainen eleganssi, milloin latinalaisen Amerikan rytmit. Siellä jossain on se maa on kuitenkin kaukana maailman metropoleista, sillä laulussa ylistetään koskematonta luontoa ja erämaan hiljaisuutta. Sanoituksessa on Lappiin viittaavaa sanastoa. Kassu Halonen ja Vexi Salmi ovat tehneet vastaavanlaisia iskelmällisiä laulelmia myöhemmin muun muassa Vesa-Matti Loirin Unelmia-albumille vuonna 1989. Laulusta on yritetty tehdä hieman sellaista mahtipontista elämää suurempaa "anthemia", mutta syntetisaattoreilla luodut soundit hieman latistavat tunnelmaa. Olisikin mielenkiintoista kuulla laulu joskus suuren orkesterin säestämänä.

Pohjoiseen Suomeen sijoittuu myös raita B4 Kaipuu, joka on niin ikään peräisin Monica Törnellin tuotannosta. Kyseessä on progg-artisti Ted Strömin kynäilemä laulu Vintersaga, joka on noussut Ruotsissa jonkinasteiseksi klassikoksi. Ström levytti itse laulun ensimmäisen hyvin rockahtavan levytyksen vuonna 1984. Monica Törnell levytti vielä samana vuonna laulusta oman versionsa, jossa oli Strömin versioon verrattuna enemmän popahtavampia elementtejä kasarisoundeineen. Laulun levytti myöhemmin vuonna 1990 Jerry Williams, jonka versio menestyi erinomaisesti Ruotsin hittilistoilla. Carolan versio on tehty Törnellin version pohjalta. Levytys on albumin nuorekkain ja uusista lauluista ainoa, jonka tekstiä ei ole kynäillyt Vexi Salmi. Kaipuun on sanoittanut uuden sukupolven lauluntekijä Edu Kettunen. Suomenkielinen teksti on monella tavalla hyvin uskollinen ruotsinkieliselle alkuperäiselle, jossa luetellaan ruotsalaisia paikannimiä ja nähtävyyksiä. Laulun kertojaminä kertoo automatkastaan läpi Suomen kohti pohjoista. "Minä sieluain kiskoin kauemmas kaipuuseen / tuuli kylmä katkuinen kutsui pohjoiseen."

Albumin päätösraitana kuullaan brasialaistähti Tania Marian vuonna 1985 levyttämä tunnelmallinen ja vähäeleinen balladi Together, jonka Vexi Salmi on kääntänyt suomeksi nimellä Yö lämmin on. Viimeinen raita tuo albumikokonaisuuteen seesteisen ja rauhallisen päätöksen.

Sydämeni jäi soimaan blues -albumi valmistui heinäkuussa 1985. Kassu Halonen on muistellut, että elokuussa Carola kutsui kaikki levyn tuottamiseen osallistuneet henkilöt huvilalleen Kirkkonummen Hirsalaan, jossa illan emäntä järjesti kaikkien aikojen rapujuhlat:

"Carola oli onnellinen levystä ja halusi jakaa kanssamme tämän onnen. Ei hän ollut tehnyt levyä yksin, vaan me olimme tehneet sen yhdessä. Siksi maljat oli kohotettava meille kaikille. Myöhemmin illalla siirryimme terassille pitkän pöydän ääreen syömään ja juomaan. Lauloimme Helan går! suurella hartaudella, ja kumosimme pullotolkulla kirkasta juomaa. Sitä mukaa kuin ravunkuorten muodostamat vuoret pöydällä kasvoivat, lisääntyi myös melu ja metakka." (Wuori-Tabermann 2004, 171)

Sydämeen jäi soimaan blues -albumi julkaistiin vinyylinä ja c-kasettina. Minkäänlaisesta kaupallisesta myyntimenestyksestä ei ollut kyse. Carolan edustama hienostuneempi iskelmätyyli ei ollut koskaan varsinaisesti suurten massojen musiikkia, ja varsinkaan vuonna 1985 iskelmän kriisin aikana ei tällaisella albumilla ollut suuria menestymismahdollisuuksia. Mutta kuten Juha Rantala on osuvasti todennut Flamingo-yhtiön historiikissa: "Kaupallista menestystä levystä ei muodostunut, mutta sisällöllisesti se antoi kunnianhimoisen alun uudelle levy-yhtiölle." Muutamaa vuotta myöhemmin Kassu Halosen ja Vexi Salmen yhteistyö puhkesi kukkaansa, mikä tuotti kaunista tulosta ja lukuisia huikeisiin myyntilukemiin yltäneitä ikivihreitä.

Albumin jälkeen Carolaa hyödynnettiin Flamingo Musicin / Levytuottajien eri esittäjien yhteiskokoelmilla. Vuonna 1986 julkaistiin joululauluja sisältänyt kokoelma Joulun suuri toivekonsertti, jonka muutamalla raidalla Carola esiintyy. Vuonna 1987 julkaistiin Flamingon lastenlaulukokoelma Nasse-sedän lastentunti, jossa Carola laulaa muiden artistien kanssa kolmessa potpurissa sekä soolona Hauva ikkunassa. Vexi Salmi on sanonut:

"Hän on ainoa tuntemani artisti, joka sai vanhan lastenlaulunkin svengaamaan. Siitä esimerkkinä on That Doggie in the Window eli Hauva ikkunassa, jota Kipparikvartertti lauloi joskus 50-luvulla." (Wuori-Tabermann 2004, 144)

Vuonna 1988 Carola levytti viimeisen levytyksensä Flamingon italialaisia ikivihreitä sisältävälle teemakokoelmalle Ciao, ciao bambina. Carola levytti kokoelmaa varten vanhan ikivihreän Sydämeni jäi Sorrentoon, jonka instrumentaalitausta poimittiin Jörgen Petersenin albumilta Uusi kultainen trumpetti vuodelta 1983. Äärimmäisen edullinen tapa tuottaa levytys. Suunnitteilla oli jo seuraava Carolan oma albumikokonaisuus, joka olisi koottu Edith Piafin ikivihreistä. Albumi ei kuitenkaan toteutunut koskaan. Carola oli sairastunut Alzheimerin tautiin, joka oli edennyt jo liian pitkälle. Siteeraan jälleen kerran Vexi Salmea:

"Viimeisinä vuosinaan Carola teki tukun kypsiä tulkintoja, mutta elämä oli armoton. Silloin kun laulaja tunsi löytäneensä oman sisimpänsä ja tapansa tulkita musiikkia iski parantumaton sairaus, joka vaiensi Carolan lopullisesti." (Salmi 2005)

Sydämeen jäi soimaan blues jäi Carolan viimeiseksi albumiksi. Laulun otsikkokappaletta on näin jälkeen päin anakronistisesti helppo ajatella "testamentiksi". Carolan rakastamia tyylilajeja olivat jazz, soul ja blues. Carola jätti suomalaisille jälkeensä perinnön, jonka sydämeen jäi todella soimaan blues. Sydämeen jäi soimaan blues on vuonna 2004 ilmestyneen Tuija Wuori-Tabermannin kirjoittaman Carola-elämäkerran nimi. "Kun sä lähdit, mielen täytti tumma lohduttomuus / sydämeen jäi soimaan blues."

Sydämeen jäi soimaan blues -albumin levytyksiä on julkaistu myöhempinä vuosina kiitettävästi Carolan kokoelmalevyillä. CD-formaatissa lauluja julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1993 Flamingo Musicin Neljä tähteä -kokoelmasarjassa. Ylipäätään Carolan ensimmäistä CD-kokoelmaa saatiin odottaa yllättävän kauan. Vasta vuonna 1993 Fazer julkaisi kokoelman Kielletyt leikit, joka sisälsi Carolan hittejä hänen uransa ensimmäiseltä aktiivikaudelta 1963–1972. Tosin Discophonin katalogi myytiin Fazerille vuonna 1992, joten oikeastaan tuon aikakauden kattava kokoelma ei olisi onnistunutkaan aikaisemmin ilman levy-yhtiöiden välistä yhteistyötä, mikä oli Suomessa tuohon aikaan hyvin harvinaista.

Vuonna 1995 Flamingo Musicin toiminta lopetettiin yhtiön toistuvien talousvaikeuksien vuoksi. Carolan Levytuottajat / Flamingo -aikaiset levytykset myytiin Warnerille, joka oli ostanut myös Fazerin muutamaa vuotta aikaisemmin. Tämän seurauksena Carolan kaikki varsinaiset levytykset – yhtä EMIlle vuonna 1970 tehtyä singleä lukuun ottamatta – ovat saman levy-yhtiön omistuksissa.

Kerää koko sarja.

Vuonna 1997 Carolalta julkaistiin kaksikin kokoelmaa 20 suosikkia -sarjassa. Ensimmäisen kokoelman alaotsikko on Kielletyt leikit ja toisen Rakkauden jälkeen. Kuten jo kokoelmien nimistä voi päätellä – onhan ne nimetty Carolan ehkä kahden tunnetuimman laulun mukaan – kappalevalinnoissa on selvästi jaettu ikivihreitä tasaisesti molemmille kokoelmille, jotta kuluttajan olisi ostettava molemmat. Ensimmäisellä kokoelmalla on muun muassa Ei aina käy niin kuin haaveillaan, Nuori tumma, Penkki, puu ja puistotie ja Mä lähden Stadiin. Toisessa taas esimerkiksi Jerusalem, Herrojen kanssa pellon laidassa, Rakastan – saavuthan ja Nousee päivä, laskee päivä. Molemmilla kokoelmilla on julkaistu Carolan 1980-luvun tuotantoa, vaikka silloin ei syntynytkään suuria ikivihreitä. Syynä saattaa olla se, että 20 suosikkia -sarjan julkaisupolitiikasta vastasi hyvin pitkälti Vexi Salmi, joka mielellään sisällytti kokoelmasarjan julkaisuihin omia sanoituksiaan. Vexi Salmihan on sanoittanut miltei kaikki Carolan 1980-luvun levytykset. Ensimmäisellä kokoelmalla julkaistiin viimeiseltä albumilta Joet tulvimaan itke, Kuolleen toiveen maa ja Siellä jossain on se maa. Toiseen kokoelmaan on sisällytetty Sydämeen jäi soimaan blues ja Jos tuulelta siivet saisin. Carolalta julkaistiin vuonna 2000 vielä kolmaskin 20 suosikkia -sarjan kokoelma Ota tai jätä. Carola ehti levyttää uransa aikana vain noin satakunta levytystä, joten hänen tuotannostaan suurin osa on tullut julkaistuksi tuossa legendaarisessa kokoelmasarjassa. Jo kokoelman esittelytekstissä Vexi Salmi varoittelee, että mistään hittikokoelmasta ei ole kyse, vaan levytykset ovat vähemmän tunnettuja lauluja, jotka on julkaistu albumiraitoina tai singlen B-puolina. Julkaisu on ollut toki kulttuurihistoriallisessa mielessä arvokas, mutta tietysti on hieman kyseenalaista, kuinka suuri ostopotentiaali on kokoelmalla, joka sisältää vain Carolan harvinaisuuksia. Sydämeen jäi soimaan blues -albumilta on tällä kokoelmalla julkaistu Lokki ja laiva, Kaipuu ja Yö lämmin on. Carolan 20 suosikkia -sarjan kokoelmilla on julkaistu albumin kymmenestä laulusta kahdeksan.

Tulkitsijan taival -kokoelma vuodelta
2004 myi kultaa.

Vuonna 2001 Carolalta julkaistiin ensimmäinen koko uran kattava tuplakokoelma Musiikin tähtihetkiä -kokoelmasarjassa. Viimeiseltä albumilta on valikoitu tähän 30 levytyksen kokoelmaan Sydämeen jäi soimaan blues ja Joet tulvimaan itke. Varsinainen menestys oli syksyllä 2004 ilmestynyt tuplakokoelma Parhaat – Tulkitsijan taival. Kokoelmasta tuli yllättävä myyntimenestys, sillä sitä myytiin peräti 27 100 äänitettä eli miltei platinalevyyn oikeuttava määrä. Kokoelma viihtyi Suomen albumilistalla peräti 22 viikkoa, sijoittuen parhaimmillaan peräti neljänneksi. Kokoelma myi huomattavasti paremmin kuin yksikään Carolan äänite hänen elinaikanaan. Viimeiseltä albumilta menestyskokoelmalle valikoitui Sydämeen jäi soimaan blues, Joet tulvimaan itke ja Kuolleen toiveen maa – pisteet kokoelman laatijoille siitä, että valitsivat johdonmukaisesti albumilta kolme parasta levytystä mukaan. Vuosi 2004 vaikuttaa muutenkin olevan käänteentekevä Carolan arvostuksessa. Kaupallisesti hienosti menestyneen tuplakokoelman lisäksi vuonna 2004 julkaistiin Carolan elämäkerta ja CD-kokoelma hänen ennenjulkaisemattomista jazz-taltioinneistaan Heikki Sarmanto trion kanssa. Suuri yleisö oli vihdoinkin löytänyt Carolan ja nostanut hänen levytyksensä ansaitsemaansa arvostukseen. Innostuneena Carolan tuplakokoelman menestyksestä Warner julkaisi syksyllä 2005 toisen tuplakokoelmallisen Carolan harvinaisempia levytyksiä. Parhaat – Tulkitsijan taival 2 ei kuitenkaan löytänyt ostajia enää samalla tavalla. Kokoelma oli viikon ajan Suomen albumilistalla vaatimattomalla 39. sijalla. Viimeiseltä albumilta tälle kokoelmalle oli valittu Yö Jamaikan luo tunnelman ja Rakkauden jälkeen versio vuodelta 1985. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että kyseessä olivat albumin ainoat kaksi kappaletta, jotka eivät olleet päätyneet Carolan 20 suosikkia -kokoelmille.

Carolalta on julkaistu 2000-luvulla
lukuisia tuplakokoelmia. Carolan
viimeiseltä albumilta on näille
kokoelmille valikoitu useimmiten
laulut Sydämeen jäi soimaan blues
ja Joet tulvimaan itke.

Vuonna 2011 julkaistiin tosiaan kaiken kattava 8 CD:n Carola-boksi, joka sisältää kaikki hänen levytyksensä ja arkistoihin tallennetut taltioinnit. Boksin lisäksi julkaistiin tiivistetty tuplakokoelma Rakkauden jälkeen – 40 hittiä ja harvinaista laulua, jonka toisella levyllä julkaistiin Carolan varsinaisia levytyksiä ja toisella puolella varsinaisilla äänitteillä julkaisemattomia arkistojen aarteita. Tuplakokoelma menestyi erinomaisesti myyden kultaa ja nousten Suomen albumilistalla parhaimmillaan sijalle 2. Ensimmäiselle CD:lle päätyivät Sydämeen jäi soimaan blues ja Joet tulvimaan itke. Nämä kaksi raitaa julkaistiin myös vuonna 2012 ilmestyneellä Carolan 30 suosikkia -sarjan kokoelmalla, joten ne ovat ainakin kokoelmalevyjulkaisujen perusteella Carolan viimeiseksi jääneen albumin kaksi suosituinta levytystä.

Kaikki Sydämeni jäi soimaan blues -albumin laulut julkaistiin tammikuussa 2016 julkaistulla Carolan 4 CD:n kokoelmalla Suuret suomalaiset – 80 suosikkia, joka sisältää kronologisessa järjestyksessä miltei kaikki Carolan varsinaisen levytystuotannon levytykset. On äärimmäisen positiivista, että Warner Music Finland julkaisee vielä näinä aikoina edes joitakin kokoelmia vielä fyysisenä äänitteenä. Kokoelmasarjassa julkaistiin vastaavanlaiset julkaisut myös Tapio Rautavaaralta, Olavi Virralta, Juha Vainiolta sekä Katri Helenalta. Julkaisu on osoitus siitä, että Carola on noussut jo melkoisen kovaan sarjaan suomalaisen kevyen musiikin todellisten ikonien joukkoon. Vielä kerran yksi sitaatti Vexi Salmelta:

"Carola on niitä laulajia, joiden maine ja arvostus ovat vain kasvaneet vuosien myötä. Aika on tehnyt tinkimätöntä työtään. Se on jauhanut jyvät akanoista ja samalla Carolan aistikkaat tulkinnat ovat erottuneet edukseen muusta laulutarjonnasta." (Salmi 2005)

Lähteet

Kirjallisuuslähteet:

Bruun Seppo, Lindfors Jukka, Luoto Santtu, Salo Markku (1998) Jee Jee Jee – Suomalaisen rockin historia. WSOY – Kirjapainoyksikkö, Porvoo.

Kärki Kalervo (2015) Sydämeni sävel – Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa. Mediapinta.

Wuori-Tabermann Tuija (2004) Carola – Sydämeen jäi soimaan blues. WSOY, Helsinki. 

Verkkolähteet:

Alanko Tero: Carola: Rakkauden jälkeen – kaikki levytykset ja arkistojen aarteita 1963–1988. Soundi 4/2011. (Verkkolinkki)

Heikkilä Martti: Sanoittaja Vexi Salmi. Selvis-lehti 02/2012. (Verkkolinkki)

Helsingin Sanomat 10.4.2015: Arto Pajukallio, Hanna Pakarinen toi Carolan lauluihin omat vahvuutensa. (Verkkolinkki)

Rantala Juha: Levytuottajat / Flamingo. Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa. (Verkkolinkki)
 
Saarinen Pale: Levyarvio: Carolan kahdeksan levyn huikea kokoelma. Rytmi.com 4.5.2011. (Verkkolinkki)

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Einiö Paavo. Carola: Kielletyt leikit (Fazer Finnlevy 1993).

Henriksson Juha (2011) Monipuolinen ja kansainvälinen tunteiden tulkitsija – Julkaisun musiikillisesta sisällöstä. Julkaistu kokoelmalevyllä Rakkauden jälkeen – Kaikki levytykset ja arkistojen aarteita 1963–1988 (Warner 2011).

Rantanen Miska. Carola & Heikki Sarmanto trio (Sähkö Recordings / Jazzpuu 2004).

Salmi Vexi. Carola: 20 suosikkia – Kielletyt leikit (Fazer Records 1997).

Salmi Vexi. Carola: 20 suosikkia – Ota tai jätä (Warner 2000).

Salmi Vexi. Carola: Parhaat – Tulkitsijan taival (Warner 2004).

Salmi Vexi. Carola: Parhaat – Tulkitsijan taival 2 (Warner 2005).

Aiheesta muualla

Levytuottajat Oy:n ja Oy Flamingo Music AB:n äänitejulkaisuluettelo ym.

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt sekä Suomen albumilistat.