Kuukauden levyartikkeli: Seija Simola – Ota kii, pidä mua (Polarvox, 1985)

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko, joten myös albumiartikkelit keskittyvät vahvasti tähän genreen. Seija Simola ajautui 1980-luvulla levytysmateriaalinsa osalta oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Seija itse pitää kasaridiskokauttaan uransa pahimpana floppina, mutta suomidiskon ystävät ovat ottaneet hänen diskoalbuminsa omikseen.

Seija Simolaa pidetään yleisesti yhtenä Suomen sielukkaimmista tulkitsijoista. Hänen huilumainen äänensä, aistikas laulutapansa ja keskivertoiskelmää kunnianhimoisemmat levytyksensä ovat saavuttaneet ylistystä sellaisissakin piireissä, jotka suhtautuvat iskelmämusiikkiin nihkeästi. Seija Simola on muun muassa kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen suosikkilaulajia: "Seija Simola on upea suomalainen naislaulaja, jolla oli erittäin paljon syvyyttä siinä omassa tekemisessään, musiikissa ja tulkinnassa", on nuori 1980-luvulla syntynyt kulttuuriministerimme luonnehtinut haastattelussa. Eräänä esimerkkinä voisi mainita myös Yleisradion vuonna 2013 esittämän Pekka Laineen käsikirjoittaman Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan, jonka neljännessä osassa Kaupungit valot Anna Eriksson – joka aikoinaan herätti lehtihaastattelussa kohua julistaessaan iskelmämaailman "paskaksi maailmaksi" – kertoo arvostavansa Laila Kinnusta ja Carolaa sekä joitakin Seija Simolan levytyksiä. Seija Simola kelpaa vaativammallekin kuuntelijalle.

Seija Simolan levytysura alkoi vuonna 1966. Sitä ennen hän oli niittänyt mainetta muun muassa Leo Lindblomin yhtyeessä, jonka solistina hän toimi yhdessä Sammy Babitzinin kanssa. Sammy ja Seija olivat molemmat edustavannäköisiä nuoria, joten orkesteri sai runsaasti kehuja myös solistien ulkonäöstä. Seija Simolan ensimmäiset levytykset eivät vielä herättäneet sen suurempaa huomiota. Ennen varsinaista läpimurtoaan Seija Simola nähtiin kaikkien aikojen ensimmäisessä Syksyn sävel -kilpailussa vuonna 1968 laululla Kukkia sinulle. Tuon kappaleen oli säveltänyt Aarno Raninen, joka alkoi vastata Discophon-levy-yhtiössä Seija Simolan levytyksistä. Raninen oli ollut jo pitkään mieltynyt kunnianhimoisiin eteläeurooppalaisiin – etenkin italialaisiin – suuriskelmiin, ja hän pääsi toteuttamaan ambitiotaan Seija Simolan tuottajana. Ranisen johdolla Seija Simola sai levytettäväkseen voimakkaita ja vaativia lauluja, jotka erottuivat sofistikoituneella otteellaan keskivertoiskelmien tarjonnasta. Raninen sovitti levytykset pieteetillä: säestyksissä jousiston vahvuutena oli aina vähintään kahdeksan pikkuviulua, kaksi alttoviulua ja kaksi selloa. Keväällä 1969 ikuistettiin Seija Simolan läpimurtolevytys Sulle silmäni annan (Ti regalo gli occhi miei), josta tuli hänen ensimmäinen listahittinsä. Saman vuoden aikana levytettiin myös italoiskelmät Rakkaus kasvoista kasvoihin (Gli occhi dell'amore) ja Kun aika on (Nino Rotan legendaarinen elokuvasävelmä A time for us elokuvasta Romeo ja Julia) sekä äärimmäisen upeat tulkinnat Aranjuez-konserton teemasta Näkemiin ja Claude Debussyn Kuutamosta (Clair de lune). Vuonna 1969 Seija Simola levytti kaikkiaan viisi täysosumaa, jotka ovat kaikki jättäneet jälkensä suomalaiseen iskelmähistoriaan. Vuoden 1970 menestys oli Maritza, suomenkielinen versio Joseph Kosman säveltämästä ikivihreästä.

Seijan versio musikaalisävelmästä
Don't cry for me Argentina (1977)
on saavuttanut runsaasti ylistystä.

1970-luvulla Seija Simolan levytystuotanto vuorotteli aikansa pop-musiikin ja hienostuneemman laulelmaiskelmän välillä. Seija levytti muun muassa suomenkielisiä versioita Carpentersin ja ABBAn hiteistä, mutta hänen levytettäväkseen annettiin myös vanhempia ikivihreitä, kuten esimerkiksi Mies toiveiden (Gershwinien 1920-luvulla säveltämä jazzstandardi The man I love) tai Päivä kaunein on tullut (What a difference a day made, joka sekin on sävelletty jo ennen toista maailmansotaa). Seija Simolan 70-luvun suurin menestys on vuonna 1977 ikuistettu levytys Andrew Lloyd Webberin Evita-musikaalin sävelmästä Don't cry for me Argentina, Pentti Saaritsan suomennoksena Et itkeä saa, Argentiina. Sovittaja Esko Linnavalli halusi hoitaa levytyksen keskellä yötä, "jotta lauluun saataisiin mukaan kaikki se tuska, mikä siihen kuului" (Latva & Tuunainen 2004, 396). Jopa säveltäjämestari Webber on itse myöhemmin kehunut Seijan levytystä yhdeksi parhaimmista kuulemistaan. Et itkeä saa, Argentiina julkaistiin huippusuositulla Finnhits-kokoelmalla, vaikka niihin harvemmin sisällytettiin levy-yhtiöiden kilpailutilanteen vuoksi Discophonin levytyksiä. Vaikka Seija Simola levytti vaativien laulujen lisäksi kaupallisempaa pop-musiikkia, hän mielsi itsensä eräänlaiseksi marginaalimusiikkia esittäväksi taiteilijaksi. Seija Simola muun muassa lopetti tanssilavoilla esiintymisen kokonaan, koska hän ei halunnut tinkiä ohjelmistostaan ja laulaa tyypillistä tanssittavaa musiikkia. Kun Seija Simola voitti vuonna 1978 euroviisukarsinnat, hän antoi lehdistölle lausuntoja, joissa luonnehti voittoaan "ihmeeksi" ja vertasi itseään Irina Milaniin, "joka jää aina kaikissa kilpailuissa viimeiseksi".

Iskelmähistoriikeissa ollaan hyvin yksimielisiä siitä, että Seija Simolan ura syöksyi alamäkeen euroviisuedustuksen myötä. Vuonna 1978 Seija valittiin Suomen viisuedustajaksi Reijo Karvosen kauniilla ja sopivan mahtipontisella euroballadilla Anna rakkaudelle tilaisuus. Laulu saavutti Eurovision laulukilpailuissa Pariisissa vain vaivaiset kaksi pistettä, jotka oikeuttivat ainoastaan 18. sijaan 20 kilpailijan joukossa. Kyseessä on vuosikymmenen selvästi heikoin suomalaissijoitus. Suomen delegaatiossa oltiin ymmärrettävästi pettyneitä, sillä vedonlyönneissä Suomelle oli povattu parhaimmillaan jopa kahdeksatta sijaa. Anna rakkaudelle tilaisuus taisi nojautua turhan paljon koskettavaan tekstiinsä – jota eurooppalaiset eivät ymmärtäneet kielimuurin vuoksi – ja yleisesti oltiin sitä mieltä, ettei mahtipontinen ja "täyteen ahdettu" orkesterisovitus antanut Seijalle tarpeeksi mahdollisuuksia esitellä tulkitsijanlahjojaan. Seija Simola koki heikon viisutuloksen seurauksena Suomen kansan armottomuuden julmimmillaan. Artistin keikkakalenteri tyhjeni, ja jopa ennen Pariisin viisumatkaa sovittuja esiintymisiä peruttiin. Syksyllä 2014 70-vuotishaastattelussaan Helsingin Sanomissa Seija Simola totesi ykskantaan, kuinka Euroviisujen jälkeen Suomen kansa hylkäsi hänet.

Katseen kosketus vuodelta 1979 on
kunnianhimoinen albumi, jossa Seija
tulkitsee vaativia sävellyksiä
runollisiin teksteihin.

Vuonna 1979 Seija Simola julkaisi albumin Katseen kosketus, joka merkitsi jälleen pesäeroa perinteisiin viihteellisiin iskelmiin. Syvällisempiä laulelmia sisältävällä levyllä Simola tulkitsee muun muassa Chydeniusta ja sävellyksiä Aaro Hellaakosken, Oiva Paloheimon ja Pentti Saaritsan runoihin. Albumilta on jäänyt parhaiten elämään upea Kesytetty, jonka Anna-Kaarina Kiviniemi on kynäillyt Pikku prinssi -tarinan pohjalta. Vaikka Katseen kosketus on vuosikymmenien saatossa saavuttanut paljon arvostusta, ja sitä pidetään nykyään yhtenä Seija Simolan upeimmista taidonnäytteistä, ei älppäri menestynyt ilmestymisensä aikoihin mairittelevasti. Iskelmähistoriikeissa syyksi on esitetty, että Euroviisut olivat vielä kansan keskuudessa tuoreessa muistissa, mutta toisaalta voidaan pohtia, olisiko tällaisella vaativammalla laulelmalevyllä ollut muutenkaan minkäänlaisia saumoja merkittävään kaupalliseen menestykseen vuoden 1979 suomalaisilla musiikkimarkkinoilla. Joka tapauksessa Katseen kosketus -albumi osoittaa, että Seija Simola oli omimmillaan haastavampien laulelmien parissa, joten häntä ei ole missään nimessä syytä kategorisoida perinteiseksi iskelmälaulajaksi.

Kunnianhimoisista projekteista huolimatta Seija Simolan suosio oli alamaissa ja ura melkoisessa solmussa. Mielenkiintoinen poiminta Seijan levytystuotannosta on vuonna 1980 levytetty Jos katsot silmiini, joka on suomenkielinen versio Barbra Streisandin megahitistä Woman in love. Woman in love oli Suomessakin valtavan suuri menestys. Listaguru Timo Pennasen listauksissa se on noteerattu vuotensa suurimpana hittinä Suomessa. Voisi hyvin kuvitella, että tällä levytyksellä Discophon-levy-yhtiö on aikoinaan pyrkinyt pelastamaan Seijan uran. Tarjolla oli pomminvarman hitin suomenkielinen versio. Valitettavasti Suomen kansa ei ottanut suomenkielistä versiota vastaan yhtä innostuneesti kuin alkuperäistä, vaikka pienoista orastavaa kiinnostusta esiintyikin: Jos katsot silmiini nousi jukebox-listalla parhaimmillaan toiselle sijalle ja se julkaistiin 80-luvun Finnhits -kokoelmalla. Lopulta kuitenkaan edes Woman in love ei onnistunut sen kummemmin kohentamaan Seija Simolan suosiota. Vuosina 1981–1983 Seija Simola kävi levyttämässä vain muutaman satunnaisen levytyksen.

Vuonna 1984 Seija Simola solmi levytyssopimuksen Polarvox-levy-yhtiön kanssa. Polarvox oli perustettu jo 1970-luvulla, mutta sen toiminta oli ollut melko pienimuotoista. 1980-luvun alkuvuosina Polarvox pyrki laajentamaan toimintaansa varteenotettavaksi toimijaksi Suomen äänitemarkkinoille, ja parhaimmillaan se onnistuikin saavuttamaan 10 % markkinaosuuden kotimaisessa ääniteteollisuudessa.

Polarvoxille Seija Simola levytti kolme albumia: Tunteet (1984), Ota kii – pidä mua (1985) ja Seija (1986). Kahdella ensinmainitulla albumilla artisti luopui tiukoista kriteereistään ja lauloi omien sanojensa mukaan kritiikittä kaiken, mitä levy-yhtiö hänelle tarjosi. Nämä albumit tunnetaankin nykyään Seija Simolan "diskoalbumeina". Albumien yleisanti on sangen iskelmällinen ja kappaleita säestetään ajan hengen mukaisilla kasarisoundeilla syntetisaattoreineen ja rumpukoneineen. Seija Simola on itse suhtautunut näihin kahteen albumiinsa melko negatiivisesti: Tunteet-albumi vielä menetteli, mutta Ota kii – pidä mua -älppäriä hän on luonnehtinut uransa pahimmaksi flopiksi. Hänen uransa tätä vaihetta on luonnehdittu muun muassa musiikilliseksi harharetkeksi. Seija joutui näille albumeille levyttämään muutamia hyvinkin halpahintaisia renkutuksia, joissa hänen tulkitsijantaitonsa eivät kieltämättä pääse oikeuksiinsa. Myös monet Seija Simolan musiikin ystävät suhtautuvat näihin Seijan kasarilevytyksiin suorastaan halveksuvasti ja pitävät epäoikeudenmukaisena, että lahjakas tulkitsija joutui olosuhteiden pakosta alentumaan levyttämään tuotantoa, joka ei sovi hänen arvolleen. Omasta mielestäni Seijan kasarituotanto ansaitsisi kuitenkin vähintään jonkinlaisen osittaisen kunnianpalautuksen. Albumit ovat kokonaisuuksina mainettaan monipuolisempia ja joissain levytyksissä on vielä havaittavissa Seijan aikaisemmalle tuotannolle ominaista sielukkuutta.

Seija Simolan uusi tyyli lanseerattiin vuonna 1984, kun Veikko Samulin johdolla alettiin valmistaa hänen ensimmäistä Polarvox-albumiaan Tunteet. Uudistunutta Seijaa esiteltiin vuonna 1984 muun muassa Yleisradion Hittimittari-ohjelmassa, jossa Seija esitti Samulin sävellyksen Ei rakastaa voi tämän enempää.

Hittimittaria esitettiin aikana, jolloin elettiin vahvaa suomirockin ja iskelmän välistä vastakkainasettelua. Niinpä myös Hittimittarin äänestyksissä iskelmät yleensä jäivät jäännöspisteille, kun taas suomirokkarit etenivät jaksosta toiseen saavuttaen korkeita pisteitä alueraatien äänestyksessä. Ei rakastaa voi tämän enempää onnistui olemaan yksi harvoja iskelmiä, joka äänestettiin ensiesityksensä jälkeen jatkoon seuraavaan jaksoon. Kuvaavaa kuitenkin on, että Seija Simolan pisteet kasvoivat sitä mukaa, mitä pohjoisemmaksi alueraatien äänestyksessä edettiin. Kaihoisa kasari-iskelmä Ei rakastaa voi tämän enempää on Seija Simolan 1980-luvun tuotannon tunnetuin levytys, ja se onkin jäänyt elämään jonkinasteisena suomidiskon klassikkona.

Tunteet-albumilla (1984) esiteltiin
ensimmäistä kertaa disko-Seija.

Ei rakastaa voi tämän enempää toimi Seija Simolan Tunteet-albumin aloitusraitana ja singlelohkaisuna. Vaikka Seijan fanit suhtautuvatkin kasarituotantoon yleisesti penseästi, albumi sisältää muutamia hyvinkin onnistuneita raitoja. Esimerkkinä voisi mainita kakkosraidan Yksi rakkauden yö, joka on suomenkielinen versio italialaislaulajatar Loretta Goggin laulusta Una notte così. Tunnelmallinen italoiskelmä edustaa tavallaan samaa eteläeurooppalaista jatkumoa Seija Simolan uran alkuaikojen menestyksille. Ajan hengen mukaisesti levytysten säestys on muuttunut 1960-luvun muhkeista jousisovituksista kapeampaan soundimaailmaan. Soundimaailman muutosta kuvastaa varsin osuvasti Veikko Samulin sovittama uusi versio Seijan läpimurtohitistä Sulle silmäni annan. Tunteet-albumin kohokohdiksi voitaisiin luokitella myös dramaattinen erobiisi Kun päättyy ystävyys ja Tunne, jonka Seija tulkitsee sellaisella herkkyydellä, mikä ei keneltä tahansa iskelmälaulajalta luonnistuisi. Toki albumilla on joitakin täysin halpahintaisia hömppärenkutuksia – kuten Sen minkä teen kulta tai Gonzales ja Pepita – jotka eivät tee oikeutta Seijan osaamiselle. Valitettavasti nykypäivän valossa Tunteet-albumin tunnetuin raita lienee Juna Turkuun – Seijan ja Jokke Seppälän duetto, joka on toistuvasti äänestetty kaikkien aikojen huonoimmaksi euroviisukäännökseksi. Seija Simola kirjoitti itse suomenkielisen tekstin Alicen ja Franco Battiaton esittämään Italian vuoden 1984 euroviisuun I treni di Tozeur. I treni di Tozeur on yksi kaikkien aikojen arvostetuimpia euroviisuja, joka on saavuttanut suitsutusta myös Euroviisuihin negatiivisesti suhtautuvilta tahoilta. (Ks. esimerkiksi Gaius Turusen ansiokas artikkeli Franco Battiatosta Nuorgam-palvelimessa). Suomenkielisessä sanoituksessa on pyritty olemaan jossain määrin uskollisia alkuperäiselle italiankieliselle tekstille, mutta superälykön mainetta nauttivan Franco Battiaton kynäilemät monimerkitykselliset vivahteet ovat muuttuneet melkoisen kömpelöiksi ilmaisuiksi. Kun kokonaisuuteen lisätään vielä kertosäkeistön koominen turkulaisvihamielisyys, on valitettavasti todettava, ettei ole mikään ihme, että Juna Turkuun on äänestetty toistuvasti kaikkien aikojen noloimpien käännösbiisien joukkoon.

Vaikka nykyään monet karsastavatkin Seija Simolan kasarituotantoa, uusi tyyli on aikoinaan pelastanut hänen työtilanteensa. Iskelmännälkäinen Suomen kansa otti diskoiskelmä-Seijan positiivisesti vastaan ja hänen ohjelmistonsa kelpasi jälleen tanssilavoille, joten keikkakalenteri alkoi taas täyttyä. Jostain taiteilijankin on elantonsa tienattava.

Seija Simolan seuraavaa albumia ryhdyttiin valmistamaan heti seuraavana vuonna. Tuottajaksi saapui tällä kertaa toinen 1980-luvun suomi-iskelmän kärkinimi Jori Sivonen, joka on yksi suomalaisen koneiskelmän pioneereista. Iskelmän tähtitaivaassa on luonnehdittu, kuinka Seijan "[s]euraava albumi Ota kii – pidä mua oli siirtymistä yhä enemmän päivän iskelmiin" (Latva & Tuunainen 2004, 396). Albumin vetonaulana toimi vastikään läpimurtonsa saavuttaneen Modern Talking -yhtyeen superhitti You're my heart, you're my soul, jonka Chrisse Johansson käänsi suomeksi nimellä Ota kii. Kieltämättä on todettava, että keskieurooppalainen synthpop-genre on melko kaukana siitä sielukkaasta musiikista, millä Seija saavutti läpimurtonsa 1960-luvun lopulla. Ota kii -kappaleesta levytti oman versionsa myös Meiju Suvas, jonka diskoimagoon laulu sopikin paremmin. Meiju olisi voinut saada Ota kii -levytyksestä isonkin hitin, mutta jostain kumman syystä hänen levytyksensä julkaistiin vain singlellä ja eri esittäjien kokoelmalevyillä.

Ota kii – pidä mua -albumi koottiin pääosin käännöskappaleista. 11 levytyksen joukossa on kolme kotimaista sävelmää, joista yksi on itse asiassa – mielenkiintoista kyllä – coverversio saman vuoden Suomen euroviisuedustussävelmästä Eläköön elämä, jolla Sonja Lumme kilpaili Göteborgissa. Seijan version tausta on vieläpä täsmälleen sama Bruno Korpelan sovitus kuin Sonja Lummen levytyksessä. Sonja Lummehan ehti levyttää Eläköön elämästä jopa kaksi versiota, koska levy-yhtiössä oli kiistaa laulun sovituksesta. Lopulta viralliseksi singleversioksi päätyi Korpelan sovitus, jonka pohjalta laulu orkestroitiin myös Euroviisuissa. Eläköön elämä lienee Seijan albumin viimeisenä kappaleena lähinnä jonkinlainen "bonusraita". Albumin kaksi muuta kotimaista sävellystä – Taivaan tie ja Kaiken – ovat syntyneet tuottaja Jori Sivosen kynästä, sanoituksista vastasi Raul Reiman. Muutoin albumin käännösbiisien suomenkielisiä tekstejä ovat sanoittaneet Vexi Salmi – tosin 1980-luvulla usein käyttämällään salanimellä Antero Ollikainen – ja Seija Simola itse. Seijan itsensä tekstittämät laulut poikkeavat jossain määrin albumin kepeästä yleisilmeestä, joten nämä levytykset lienevät hänen omia "löytöjään".

Ota kii – pidä mua -albumin A-puolen kappaleet voisi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: pinnallisempiin lauluihin, jotka eivät ole Seijan mielimusiikkia, ja lauluihin, jotka tarjoavat hänelle edes jonkinlaisen mahdollisuuden ilmaisuvoimaiseen tulkintaan. Ensinmainittuun kategoriaan kuuluu Ota kii -hitin lisäksi ehdottomasti Voi tätä tunnelmaa, joka on suomenkielinen versio tv-koomikkonakin tunnetun Russ Abbotin hitistä Atmosphere. Kesäisen tarttuvan renkutuksen tulkitseminen ei vaadi kovinkaan suuria laulunlahjoja, joten sen olisi voinut hyvin antaa levytettäväksi huomattavasti lahjattomammalle artistille. Pinnallisen kokonaispaketin kruunaavat kornit tekstinpätkät: "woo-o, sen ties', oo-o, tuo mies" ja kököt erikoisefektit viimeisen kertosäkeistön alkaessa instrumentaaliväliosan jälkeen.

Sen sijaan albumin parhaimmistoa edustaa raita A2, joka on Jori Sivosen kohtalokas sävellys Taivaan tie. Sanoituksen on kirjoittanut Raul Reiman, jolla oli usein sanoituksissaan taipumusta käsitellä elämän varjopuolia ja elämää suurempia asioita. Taivaan tien tekstissä pohditaan eksistentiaalisia näkemyksiä ihmiselon tarkoituksesta. "Taivaan tie, vain tähtiä vie / mua ennen oli tähdet nää / ja ne jälkeeni myöskin jää. / Taivaan tie, niin ikuinen lie / olen itse tomua pelkkää vain tään maan."

Omissa listauksissani koko albumin kohokohdaksi nousee A-puolen viimeinen raita Missä oot. Seijan tytär oli lomamatkalla Israelissa kuullut Boaz Sharabin tulkitseman kauniin ja melodisen balladin Tni li yad, jonka on säveltänyt Nurit Hirsh – yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia ja tuotteliaimpia israelilaisia kevyen musiikin säveltäjiä. Seija ihastui lauluun ikihyviksi ja laati siihen suomenkielisen tekstin. Lopputuloksena on veretseisauttavan hieno ja dramaattinen, tunnelmallinen balladi, jonka Seija tulkitsee riipaisevan kauniisti. Missä oot on osoitus siitä, että myös Seijan kasarialbumit sisältävät helmiä, joiden takana artisti voisi edelleen ylpeänä seistä. Mielestäni Missä oot on yksi Seijan vaikuttavimpia levytyksiä ja se vetää vertoja monelle hänen klassikolleen.

A-puoli sisältää myös raidan Luotan rakkauteen, joka asettuu edellämainittujen kahden kategorian "välimuotoon". Kyseessä Thief of Hearts (1984) -elokuvan (suomeksi Kuin varas yöllä) soundtrackilta poimittu samanniminen kappale, jonka on säveltänyt itse Giorgio Moroder – lukuisten disko- ja elokuvamusiikin klassikoiden palkittu säveltäjä. Genreltään laulu edustaa melodista kasaridiskoa, jonka tulkintaan Seija tuo hänelle ominaista herkkyyttä. 1980-luvulla Suomessa diskomusiikkia levyttivät monet artistit, jotka eivät olleet lähimainkaan yhtä taitavia laulajia kuin Seija Simola. Vaikka musiikkityyli ei ollutkaan artistin mieleen, Seija hoitaa levytykset ammattitaidolla ja tulkitsee kepeämmätkin laulut lahjakkaasti.

1980-luvun alkupuoliskolla Eurovision laulukilpailujen kilpailukappaleita käännettiin vielä ahkerasti suomeksi. Vuoden 1985 kilpailun sadosta Seijan albumille poimittiin Ison-Britannian neljänneksi sijoittunut laulu Love is, jonka esitti Vikki Watson. Love is – Vexi Salmen käännöksenä Rakkaus kestää – aloittaa Ota kii -albumin B-puolen. Tarttuvaa pop-hittiä syytettiin hieman 10 o'clock postman -plagiaatiksi ja kieltämättä lauluissa jotain hyvin samankaltaista onkin.

Seija Simolan levytysten soundimaailma muuttuu entistä kasarimmaksi ja vauhdikkaammaksi, kun vauhtiin pääsee raita B2 Öisin. Kyseessä on suomenkielinen versio skottisäveltäjä Bob Heatlien (miehen aikaisempiin meriitteihin kuuluu muun muassa Anekan Japanese boy) sävellys Midnight, jonka esitti hänen unkarilainen vaimonsa Éva Csepregi. Laulun C-osassa Vexi Salmi kuvailee, mitä Öisin tapahtuu: "Unen pehmeään suloiseen huntuun molemmat vaipua saa / kun vielä tyydytys raukea tuntuu, aistejamme tuudittaa". Kieltämättä sanoitusmaailma on melko kaukana esimerkiksi Katseen kosketus -albumin lyyrisyydestä...

Albumin toisesta Jori Sivosen sävellyksestä Kaiken ei jää hirveästi jälkipolville kerrottavaa. Laulussa Hellyyden yö – alkuperäiseltä nimeltään Gipsy Queen – yritetään konesoundeilla jäljitellä romanimusiikin tunnelmaa. B-puolen kohokohdaksi kohoaa jälleen Seijan itsensä sanoittama kappale Ystävyys on jäänyt taa. Herkkä balladi on ruotsalainen sävelmä Vänner, jolla Susanne Frölén kilpaili Ruotsin euroviisukarsinnoissa 1985. Albumin slovarit erottuvat edukseen nopeatempoisella albumilla, jota dominoivat syntetisaattorit ja voimakkaat rumpukompit. Seija itsekin nauttii selvästi enemmän näistä lauluista, jotka mahdollistavat hänelle jonkinlaisen mahdollisuuden omanlaisen tulkinnan luomiseen.

Vaikka Ota kii – pidä mua -albumia on moitittu Seijan uran pahimmaksi hutilaukaukseksi ja hänen kykyjensä hukkaanheittämiseksi, se sisältää onnistuneet hetkensä. Etenkin Missä oot, Taivaan tie ja Ystävyys on jäänyt taa ovat levytyksiä, joita ei tarvitsisi hävetä lainkaan. Ja vaikka albumi sisältääkin paljon sellaista musiikkia, josta artisti ei itse välittänyt, monia kasarimusiikin ystäviä tämänkin albumin kappaleet kutkuttavat oikeasta pisteestä. Onhan albumin tuottanut Jori Sivonen ollut 1980-luvulla suomalaisen diskoiskelmän ammattitaitoisimpia sovittajia ja tuottajia. Ota kii – pidä mua -albumi on oivallinen ajankuva aikakaudesta, jolloin angloamerikkalaisen musiikkiteollisuuden tuotteista tehtiin vielä ahkerasti suomenkielisiä käännöksiä. Ilmiö veteli kuitenkin viimeisiään, sillä käännöshittien tehtaileminen suomalaisessa iskelmäteollisuudessa hiipui pian 1980-luvun puolivälin jälkeen. Seija joutui tämän aikakauden albumeilla tekemään kompromisseja iskelmäteollisuuden kanssa, ja tuohon aikaan – juuri ennen suomalaisen iskelmämusiikin syvintä kriisiaikaa – iskelmäteollisuus luotti diskopoljentoiseen syntetisaattoreilla säestettyyn musiikkiin.

Seija-albumi vuodelta 1986 on
artistin itsensä mielestä uransa
paras älppäri, mutta suuri yleisö
ei löytänyt levyä.

Kahden diskoalbumin jälkeen Seija kyllästyi levyttämään päivän poppia. Hän halusi tehdä albumin, jollaista ei ollut vielä saanut urallaan toteuttaa. Vuonna 1986 valmistuikin kunnianhimoinen ja taiteellisesti korkeatasoinen albumi Seija, jossa Seija Simola tulkitsi Esa Kaartamon hänelle kynäilemiä sävelmiä. Seija Simola pitää tätä albumiaan uransa onnistuneimpana, mutta valitettavasti suuri yleisö jäi kylmäksi. Polarvox-yhtiön historiikissa Juha Rantala on kiteyttänyt tyhjentävästi:

"1980-luvun puolivälin jälkeen Polarvox vähensikin puhtaan iskelmätuotannon määrää radikaalisti ja keskittyi kaupallisin perustein rock-tuotantoon. Toki iskelmän ja rockin raja-aitoja yritettiin myös madaltaa sekä yhdistää näiden genrejen ammattilaisia. Hyvänä esimerkkinä tästä on vuonna 1986 julkaistu Seija Simolan albumi Seija, jolla artisti esittää Esa Kaartamon tekemiä lauluja. Taiteellisesti levy onnistui hyvin, mutta kaupallisesti tilanne oli toinen: levy-yhtiöllä riitti työtä päästä eroon edes albumin 500 kappaleen ensipainoksesta."

Seija-albumi jäi Seija Simolan uran viimeiseksi albumiksi. Uupunut taiteilija oli lopeensa kyllästynyt keikkailuun ja viihdemaailman raadollisuuteen. Seija Simola vetäytyi pikkuhiljaa julkisuudesta ja lopetti keikkailun pysyvänluonteisesti 1990-luvun alussa. Vetäytymisensä jälkeen hän on esiintynyt julkisuudessa harvakseltaan, mutta esimerkiksi vuonna 1995 hän piipahti Neljän tuulen tiellä -televisio-ohjelmassa esittämässä Sulle silmäni annan ja Kesytetty. Vuonna 2003 Seija ällistytti monet kollegansakin, kun hän palasi Erik Lindströmin pyynnöstä levytysstudioon. Seija esittää muutaman kappaleen Lindströmin suunnittelemalla kokoelmalevyllä 50–70-luvun ladyt. Samoihin aikoihin Seija kertoi haastatteluissa, että hänen haaveenaan olisi julkaista vielä yksi omakustanteinen albumi. Pitkäsoitolla oli jo työnimi Akvarelli ja se olisi sisältänyt ainoastaan Seijan itsensä kirjoittamia lauluja. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että Akvarellia ei tulla koskaan julkaisemaan. Seija Simolan omat lausunnot hänen nykyisestä terveydentilastaan antavat ymmärtää, ettei menneiden vuosikymmenien upea tulkitsija kykene enää laulamaan.

Parhaat-kokoelmalla (1995) julkaistiin
Seijan kasarituotantoa CD-formaatissa.

Seija Simolan tuotannosta julkaistiin ensimmäiset CD-kokoelmat vuonna 1995. Seijan kasarituotannon kattavin julkaisu CD-formaatissa on Polarvoxin kokoelma Parhaat, joka sisältää 20 laulua Seijan Polarvox-albumeilta 1984–1986. Kappalekavalkadissa selvässä pääosassa on Seijan kahden diskoalbumin anti, sillä vuoden 1986 Seija-albumilta sisällytettiin vain kaksi laulua. Seijan kaksi ensimmäistä Polarvox-albumia sisältävät yhteensä 23 levytystä, joista kokoelmalle päätyi siis kaikkiaan 18 poimintaa. Ulkopuolelle jäivät Tunteet-albumilta Sen minkä teen kulta ja Vaikka kaiken menetin sekä Ota kii -albumilta Öisin, Kaiken ja Eläköön elämä. Samana vuonna Fazer julkaisi kokoelman 20 suosikkia -sarjassa, johon koottiin Discophon-levytyksiä vuosilta 1968–1979.

Seuraavan kerran Seijan kasarituotantoa päätyi CD-kokoelmalle vuonna 2002, kun Warner Music Finland julkaisi yhteistyössä Polarvoxin kanssa kokoelmalevyjä 20 suosikkia -sarjassa. Tässä yhteydessä ilmestyi toinen Seija Simolan tuotannosta rakennettu kokoelma alaotsikolla Rakkauden katse. Tämä kokoelma sisältää kymmenen Seijan Discophon-levytystä vuosilta 1970–1980 ja kymmenen Polarvox-levytystä vuosilta 1984 ja 1985. Jälleen kerran kasarituotantoa on valikoitu vain kahdelta ensimmäiseltä Polarvox-albumilta. Kokoelman laatijat ovat ohittaneet kokonaan Seijan oman suosikkialbumin Seija vuodelta 1986. Mainittakoon kuitenkin, että tällä kokoelmalla Missä oot on valittu onnistuneesti lopetusraidaksi, millaisena se toimiikin erittäin upeasti.

Vuonna 2005 Warner Music Finland julkaisi toistaiseksi kattavimman Seija Simola -kokoelman: 38 kappaletta sisältäneen tupla-CD:n Parhaat – Sydämesi ääni. Kun Seija Simola sai vihiä, että tällainen kokoelma oli suunnitteilla, hän otti itse yhteyttä levy-yhtiöön ja esitti muutamia toiveita kappalevalikoiman suhteen. Yhtenä toiveena oli, että kokoelmalla julkaistaisiin ainakin kaksi laulua artistin itsensä arvostamalta vuoden 1986 Seija-albumilta. Warner toteutti Seijan pyynnön kirjaimellisesti, sillä kokoelmalle poimittiin juuri tasan kaksi raitaa tältä Seijan viimeiseksi jääneeltä albumilta. Artistin toivetta taidettiin kuunnella myös sen suhteen, ettei tuplakokoelmalle kelpuutettu lainkaan mitään muuta kasarituotantoa. Seijan diskovaihe on sivuutettu kokoelmalla tyystin, sillä kokoelma sisältää kahden vuonna 1986 ilmestyneen kappaleen lisäksi ainoastaan Discophon-levytyksiä vuosilta 1967–1979. Monet Seija Simolan musiikin ystävät olivat tyytyväisiä kasarituotannon ohittamiseen, mutta ainakin itse olen sitä mieltä, että kasarikauden totaalinen sivuuttaminen on hieman kapeakatseista. Kokoelmalla kuullaan kepeämpiä lauluja 60- ja 70-luvuilta (kaikkein "kaupallisimpana" varmaankin ABBA-suomennos Vai niin eli I do, I do, I do, I do, I do), joten yhtä lailla muutama kasarilevytyskin olisi mahtunut joukkoon. Esimerkiksi Hittimittarista tuttu Ei rakastaa voi tämän enempää on Seijan uralla paljon tunnetumpi kappale kuin moni muu kokoelmalle päätynyt levytys, minkä vuoksi se olisi puolustanut paikkansa hittikokoelmalla. Lisäksi sellaiset levytykset kuten Yksi rakkauden yö, Tunne, Taivaan tie tai Missä oot olisivat sopineet kokoelmalle hyvin osoittamaan, että 80-luvun diskoaikakaudellakin Seija levytti sielukkaita tulkintoja.

Seija Simola on artisti, joka on saanut kokea viihdemaailman raadollisuuden. Uransa aktiiviaikana hän ei oikein koskaan saanut kokea ansaitsemaansa arvostusta suurelta yleisöltä. Mönkään menneiden Euroviisujen jälkeen yleisö käänsi hänelle selkänsä, ja tukalan työtilanteen vuoksi hän joutui levyttämään materiaalia, joka ei ollut hänelle mieleistä. Onneksi 2010-luvulla on ollut ilo huomata, että samalla kun iskelmämusiikin arvostus on muutenkin noussut, myös Seija Simolan sielukkaat levytykset mainitaan yhä useammin suomalaisen kevyen musiikin historian uniikkeina helminä. Kulttuuriministeri Grahn-Laasosen ylistykset ovat osoituksia siitä, että myös nuoremmat sukupolvet löytävät Seijan tuotannon. Seija Simolan kohdalla voisi todeta samoin kuin Vexi Salmi on todennut Carolan kohdalla: aika on tehnyt tinkimätöntä työtään ja erottanut todelliset jyvät akanoista.

Lähteet

Kirjallisuus:

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Verkkolähteet:

Kallionpää Katri: "Suomen kansa hylkäsi minut" – Euroviisut pilasi Seija Simolan uran. Helsingin Sanomat 25.9.2014.
https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002764042.html

Rantala Juha: Polarvox. Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa.
http://www.suomalaisenmusiikinhistoria.fi/doc/polarvox.pdf

Turunen Gaius: Sufin kevyt kosketus – kahdeksan biisiä Franco Battiaton maailmasta. NRGM-palvelimessa.
http://www.nrgm.fi/artikkelit/sufin-kevyt-kosketus-kahdeksan-biisia-franco-battiaton-maailmasta/

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Hakasalo Ilpo. Seija Simola: 20 suosikkia – Sulle silmäni annan (Fazer, 1995).

Rantala Juha. Riman alta ja ohi maalin – Suomi-iskelmän hurjimmat harhalaakit (Rocket Records, 2015).

Salmi Vexi. Seija Simola: 20 suosikkia – Rakkauden katse (Warner, 2002).

Salmi Vexi. Seija Simola: Parhaat – Sydämesi ääni (Warner, 2005).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt.

Aiheesta muualla

Yle Elävä arkisto: Seija Simolalla oli kaksi laulajaminää

Kuukauden levyartikkeli: Carola – Sydämeen jäi soimaan blues (Flamingo Music, 1985)

Carola kuuluu niihin artisteihin, jotka ovat saaneet hyväksynnän jopa paatuneimmalta iskelmänvihaajalta. Hän oli uniikki ja aivan omanlaisensa lahjakkuus suomalaisen kevyen musiikin kentällä. Carola muistetaan monista uransa ensimmäisen aktiivikauden ikivihreistä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt hänen paluunsa 80-luvulla. Carolan viimeiseksi jääneellä albumilla on vielä havaittavissa vanhaa hyvien aikojen sielukkuutta – kunhan vain pystyy sulattamaan sovitusten kasarisoundit.

Carola Standertskjöld (1941–1997), jota euroviisupiireissä kutsutaan Suomen Carolaksi – mikä on tietenkin hivenen hupaisaa, koska tämä Suomen Carola teki ensilevytyksensä jo 20 vuotta ennen kuin Carola Häggkvististä oli kuultukaan – on yksi suomalaisen musiikin historian suurimmista lahjakkuuksista. Hän oli kansainvälisempi kuin Laila Kinnunen, sielukkaampi kuin Seija Simola, karismaattisempi kuin Paula Koivuniemi ja monipuolisempi kuin kukaan aikalaisensa Suomessa. Carola jäi kuitenkin aktiiviuransa aikana suurelle yleisölle hieman tuntemattomaksi. Hänen arvostuksensa on noussut suurimmilleen vasta 2000-luvulla, jolloin hänen tuotannostaan on julkaistu lukuisia kaupallisesti hyvin menestyneitä kokoelmalevyjä. Parhaillaan Carolasta on suunnitteilla elokuva. Hanna Pakarinen on järjestänyt Carola-teemakonsertteja ja on nyt keväällä julkaisemassa albumillisen Carolan lauluja. Carola oli ristiriitainen persoona, joka rakasti laulamista mutta vihasi julkisuutta eikä hän halunnut nostaa itseään minkäänlaiseen tähtikulttiin. Hän samanaikaisesti sekä rakasti että vihasi esiintymistilanteita. Luonteeltaan hän oli herkkä ja arka, mutta hän peitti yleensä nämä luonteenpiirteet rempseällä huumorillaan. Carola ei koskaan halunnut pitää suurta meteliä itsestään, minkä vuoksi hänestä ei tullut niin suurta tähteä (saati julkkista!), vaikka potentiaalia olisi ollut. Vexi Salmi on kirjoittanut:

"Kaikkeen, mitä hän teki hän myös loi oman persoonallisen leimansa. Kielitaitoisena esiintyjänä hän levytti useilla kielillä, eikä tyytynyt milloinkaan foneettiseen kielen hallintaan. Hän myös ymmärsi mitä lauloi. Löytyisikö tässä syitä, miksi hän ei ollut koskaan tanssilavojen kuningatar? Hän saattoi olla siihen liian taitava." (Salmi 2005)

Carola on ollut aikanaan todellinen multilahjakkuus, joka hallitsi useita haastaviakin musiikkityylejä. Hän rakasti ennen kaikkea jazzia, mutta hänen suosikkimusiikkiaan olivat myös muun muassa lattarit, blues ja soul. Toisaalta hän oli mieltynyt koskettaviin juutalaisiin laulelmiin ja gospeliin. Ja kuten edellä jo todettiin, Carola oli paitsi musiikillisesti myös kielellisesti lahjakas. Hänen läheisensä ovat kertoneet, että hän omaksui kieliä todella nopeasti. Carola ehti vuosien saatossa esittää lauluja muun muassa ranskaksi, portugaliksi, englanniksi, saksaksi, italiaksi ja jiddišiksi. Kaikkien kielien kohdalla ääntämys ja painotukset sujuivat täysin virheettömästi. Carolan kielitaitoa hyödynnettiin Yleisradion legendaarisessa Lumilinnassa, joka voitti Montreux'n Kultaisen ruusun vuonna 1965. Carolan tuotanto oli hyvin epäsuomalaista ja hänen esiintymisissään oli todellista kansainvälistä ja mannermaista eleganssia.

Carolan musikaalisuutta ei voi liikaa ylistää. Esa Pethman on luonnehtinut, kuinka "Carolassa oli erityistä kokonaisuus. Rytmitajunsa puolesta hän oli aivan lattari – hänessä oli valtava rytminen balanssi ja hehku." Vexi Salmi taas on luonnehtinut Carolan lauluääntä kopioimattomaksi. "Se tapa laulaa. Se on kuin instrumentti."

Vuonna 2011 julkaistiin upea 8 CD:n
Carola-boksi.

Carolan varsinainen virallinen levytystuotanto ei ollut kovinkaan laaja. Koko uransa aikana hän ehti levyttää liki sata levytystä. Onneksi Carolan esittämiä lauluja on jäänyt talteen myös esimerkiksi Yleisradion kantanauhoihin. Vuonna 2011 Carolan tuotannosta julkaistiin kaiken kattava 8 CD:n sisältänyt boksi Rakkauden jälkeen – Kaikki levytykset ja arkistojen aarteita 1963–1988. Carolan varsinainen levytystuotanto saatiin tiivistettyä boksilla neljään CD-levyyn. Arkistojen kätköistä löytyi äänitteillä julkaisematonta materiaalia – kuten televisio- ja radiotallenteita sekä joitakin konserttitaltiointeja – peräti toisen neljän CD-levyllisen verran. Nämä harvinaiset tallenteet laajentavat käsitystä Carolan lahjakkuudesta, sillä usein näissä yhteyksissä hän sai esittää sellaista musiikkia, mistä itse piti. Carola levytti muun muassa 60-luvun jälkipuoliskolla Yleisradion nauhoille jazz-levytyksiä Heikki Sarmanto trion säestämänä. Nämä esitykset ovat olleet todella edellä aikaansa suomalaisessa musiikkikentässä. Yksikään levy-yhtiö ei tuohon aikaan uskonut englanninkielisen jazz-musiikin potentiaaliin. Nämä helmet saatiin julkaistuksi vasta vuonna 2004, kun Sähkö Recordings julkaisi tallenteet CD-kokoelmalla.

Carolan 60-luvun jazz-tulkintoja
saatiin julkaistua äänitteellä vasta
vuonna 2004.

Vaikka Carola mielletään edelleen jossain piireissä ensisijaisesti jazz-laulajaksi, hänen varsinainen levytysmateriaalinsa voidaan luokitella iskelmäksi. Näin iskelmämiehenä harmittaa, kun hyvin usein Carolan faneiksi julistautuvat ylistävät jazz-tulkintoja ja kritisoivat iskelmätuotantoa. Joskus 2000-luvun puolivälissä YLE FST esitti Carolasta dokumentin, jossa kävi vuoron perään puhuvia päitä dissaamassa Carolan iskelmälevytyksiä ("siis enhän minä nyt hyvänen aika niistä hänen schlagereistaan pidä") samalla kun kehuivat maasta taivaaseen hänen ainutlaatuisia jazz-esityksiään. Carolan varsinainen levytystuotanto on kuitenkin poikkeuksellisen laadukasta ja sofistikoitunutta suomalaisella musiikkikentällä. Carolan levytettäväksi annettiin hyvin usein lauluja, joita ei olisi voinut antaa kenen tahansa levytettäväksi. Hänen levytyksensä eivät missään nimessä edusta tyypillistä perinteistä tanssimusiikkia tai keskivertoiskelmää. Monet Carolan levytyksistä nauttivat arvostusta sellaisissakin piireissä, joissa muutoin suhtaudutaan penseästi iskelmään. Usein Carola kykeni ainutlaatuisilla tulkinnoillaan tekemään iskelmästäkin uniikin. Eräänä esimerkkinä voisi mainita vuonna 2013 Yleisradion esittämän Pekka Laineen tuottaman Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan, jonka neljännessä osassa Kaupungit valot käsitellään Carolaa. Jaksossa Anna Eriksson, joka herätti aikoinaan lehtihaastattelussa kohua julistaessaan iskelmämaailman "paskaksi maailmaksi", kertoo arvostavansa Laila Kinnusta ja Carolaa sekä joitakin Seija Simolan levytyksiä. Carola kelpaa vaativammallekin kuuntelijalle.

Carola oli jo ennen levytysuransa alkamista saanut kokemusta ulkomaisilta estradeilta. Hän esiintyi vuosina 1962 ja 1963 Esa Pethmanin kvartetin solistina kiertueilla Tšekkoslovakiassa ja Puolassa. Hän ällistytti yleisönsä tasokkailla jazz-tulkinnoillaan. Pohjolassa häntä verrattiin lahjakkaaseen ruotsalaiseen taiteilijaan Monica Zetterlundiin. 1960- ja 70-luvuilla hän esiintyi toistuvasti Suomen rajojen ulkopuolella erilaisilla estradeilla. Carola oli todellinen maailmankansalainen.

Carolan ensimmäiset levytykset julkaisi Discophon-levy-yhtiö. Jos levy-yhtiöt olisivat poliittisia puolueita, Discophon olisi ehdottomasti Liberaali kansanpuolue tai Vihreät. Discophonilla oli urbaani maine. Carolan levyttäessä ensimmäisen levytyksensä vuonna 1963 Suomessa – ennen kaikkea Suomen maaseudulla – villitsi laajamittainen tangobuumi. Uusia tangolevytyksiä syntyi kuin sieniä sateella ja myyntilistoilla parhaimmillaan miltei joka toinen levytys saattoi olla tango. Discophonilla kuitenkin viis veisattiin tangoista ja kansan syvien rivien musiikkimausta. Discophon keskittyi julkaisemaan kansainvälistä nuorisolle suunnattua musiikkia, jonka tahdissa huokui kaupungin syke. Carola levytti muun muassa vuonna 1965 The Boys -yhtyeen kanssa suomeksi Rolling Stonesin The last time (Jo riittää) sekä Herb Alpertin ja Beatlesin coveroiman Broadway-sävelmän A taste of honey (Hunajainen), jotka edustivat aikansa pop- ja rock-musiikkia. Jee jee jee – suomalaisen rockin historia -teoksessa luonnehdittiin Carolan Jo riittää -levytyksen tihkuvan "uhmakasta seksiä enemmän kuin sen vuoden seitsemänkymmentä poikabänditaltiointia yhteensä" (Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 137). Carolan äänenväriä on luonnehdittu eroottiseksi ja hänen tulkintojensa tavaramerkkinä on aina ollut tietynlainen sensuelli vivahde. Samassa teoksessa mainitaan Carola fan clubin prexyn Nils Cederlöfin osuva sitaatti: "Kuuntelepa peräkkäin Olavinlinnan balladi ja Carolan Mä tahdon pojan, niin ymmärrät varmasti minkä takia teini-ikäinen ihastuu Carolaan." (Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 142) Lasse Mårtensonin säveltämä Mä tahdon pojan villeine sähköurku- ja saksofonisäestyksineen edusti vuonna 1965 Suomen musiikkikentällä erittäin nuorekasta otetta. Discophonin aikana syntyi Carolan ensimmäisen suurmenestys Kielletyt leikit (1966), joka oli tullut alun perin Suomessa tunnetuksi Miriam Makeban levytyksenä Forbidden games.

Vuosina 1967–69 Carola levytti Scandialle. Scandian aikana syntyivät monet Carolan uran suurimmista ikivihreistä. Sellaiset levytykset kuten Rakkauden jälkeen, Ei aina käy niin kuin haaveillaan (You only live twice) ja Nuori tumma on ehdottomasti luokiteltava todellisten suuriskelmien joukkoon. Carolan 60-luvun lopun levytykset tuotettiin kunnianhimoisesti jousiorkesterien säestäminä. Nuorekkaampaa aikansa pop-musiikkia edustivat muun muassa soulvivahteinen Tyttöjen iskijä Mohair Sam sekä Lasse Mårtensonin kanssa duettona levytetty Mä lähden Stadiin (Jackson), jota voisi luonnehtia esi-finnhits-klassikoksi. Mä lähden Stadiin soi edelleen karaokebaareissa ja bileissä samalla tavalla kuin 70-luvun kuluneimmat finnhitsit dirlandasta tandemiin. Monien mielestä Carolan Scandia-kauden ehdottomia kohokohtia ovat hänen upean koskettavat tulkintansa juutalaislauluista Jerusalem (Yerushala'im shel zahav) ja Tuutulaulu (Rozhinkes mit Mandlen).

Aarno Raninen tuotti Carolan
esikoisälppärin vuonna 1970.

Vuonna 1970 Carola teki yhden singlen pyrähdyksen EMIlle (Sen pituinen se / Olet ensimmäinen), kunnes palasi Discophonille valmistamaan Aarno Ranisen johdolla ensimmäistä LP-kokonaisuuttaan. Vuonna 1970 ilmestynyt albumi Kielletyt leikit sisältää hyvin sekalaisen valikoiman erityylisiä kappaleita. Mukana on muun muassa kolme uutta versiota Carolan 60-luvun levytyksistä. Aikansa pop-musiikkia on esimerkiksi Kaikki tiet vievät Roomaan (Nancy Sinatran Highway song). Taiteellisempaa osastoa albumilla edustaa Esa Pethmanin sävellys Ninan uni, Carolan kielitaitoa esitellään taas portugaliksi lauletussa lattarissa Upa neguinho. Miltei psykedeellisiä sävyjä albumille tuo yhteiskuntakriittinen Voi saasta, jossa kuvaillaan dystopiaa saastuneesta maailmasta. Albumilla on muutamia aivan käsittämättömiä levytyksiä, kuten esimerkiksi Aarno Ranisen säveltämä heppoinen kupletti Ville Vallaton, jonka sanoitus kertoo alkoholistin vaimosta.

Vuosina 1971–72 Carola levytti Fazer Finnlevylle, Suomen suurimmalle levy-yhtiölle. Finnlevyllä Carola joutui levyttämään muutamia levytyksiä, jotka eivät sopineet hänen tyylilleen parhaalla mahdollisella tavalla. Heti ensimmäinen levytys oli Herrojen kanssa pellon laidassa, josta artisti itse ei kuulemma pitänyt lainkaan. Kieltämättä pistää miettimään, oliko Carola todella paras mahdollinen tulkitsija moiselle jollotukselle. No, kansa tykästyi lauluun ja se on yksi Carolan tunnetuimpia levytyksiä. Carola levytti myös Toivo Kärjen sävellykset Mustasukkainen ja Pojat on poikia, jotka ovat melkoisen heppoisia humpahtavia sävellyksiä ja lisäksi laulujen "humoristisissa" sanoituksissa on hyvin partiarkaalinen maailmankuva. Väkisinkin pistää miettimään, miksi Carolan kaltainen upea artisti, jolla olisi ollut resursseja tulkita vaikka kuinka haastavia sävellyksiä, laitettiin levyttämään näin kepeitä rallatuksia, jotka eivät sovi lainkaan hänen tyylilleen tai arvolleen. Kalervo Kärjen Toivo Kärki -tutkimuksessakin todetaan, kuinka Pojat on poikia -levytyksessä "Carolan laulu on vähän vaivautunutta, ehkä tämä materiaali ei ole hänelle oikein mieleinen" (Kärki 2015, 672). Onneksi kuitenkin Finnlevyllä todettiin nopeasti, ettei tällainen tyyli istunut Carolalle parhaalla mahdollisella tavalla. Fazerin Jaakko Karilainen on todennut:

"Mikään suomalainen perusiskelmä ei hänelle istunut, joten oli etsittävä sopivia ulkomaisia kappaleita ja hankittava niihin levytysoikeudet. Carolan tapauksessa parhaita mahdollisia vaihtoehtoja olivat yleensä Eurovision laulukilpailun voittajat tai jotkut muut perusiskelmästä poikkeavat kappaleet. Usein ne olivat sellaisia, että vain Carolan tyyppinen artisti saattoi levyttää ne suomeksi." (Wuori-Tabermann 2004, 106)

Carolan Finnlevy-levytysten kohokohtia ovatkin vuonna 1971 levytetty Toinen (Mireille Mathieun La chanson de mon bonheur) sekä onnistuneet euroviisukäännökset Penkki, puu ja puistotie sekä Rakastan – saavuthan. Kotimaisista sävellyksistä on mainittava Nacke Johanssonin säveltämä hienon mahtipontinen ja kansainväliseltä kuulostava Yksin. On hämmästyttävää, jos laulua ei ole alun perin tarjottu euroviisukarsintoihin tai edes Syksyn säveleen.

Vuonna 1973 Carola laittoi pillit pussiin. Hän oli läpeensä kyllästynyt julkisuuteen, keikkailuun ja viihdemaailman raadollisuuteen. Hän ryhtyi miehensä Georg Liemolan kanssa pyörittämään vihannesalan tukkukauppaa. Kielitaitoisesta suomenruotsalaisesta aatelisneidosta tuli kertaheitolla rehellinen duunari. Kaikille esiintymispyynnöille Carola sanoi johdonmukaisesti ei.

Tarvittiin Lasse Mårtenson kääntämään Carolan pää. Vuonna 1977 Lasse Mårtenson halusi Carolan vierailemaan televisio-ohjelmaansa Tänä iltana Lasse Mårtenson. Pitkän houkuttelun jälkeen Carola sanoi maagiset sanat: "no jos mä sitten tulen." Syksyllä 1979 Carola teki comeback-keikkansa Helsingissä jazzravintola Groovyssä.

Carolan comeback-albumi Maria,
Maria ilmestyi 1980.

Carolan paluu levytysstudioihin tapahtui vuonna 1980. Levy-yhtiönä oli tällä kertaa Vexi Salmen ja Jorma K. Virtasen Levytuottajat ja tuottajana hääräsi vanha yhteistyökumppani Aarno Raninen. Tällä albumilla Carola pääsi levyttämään rakastamaansa lattarimusiikkia. Mukana on peräti kolme Benito di Paulan sävellystä: Maria Maria (Maria baiana Maria), Tanssi hiekalla (Vou pro mar) ja tunnelmallinen Tyttö vuorilta (Homem da montanha). Albumille on valikoitu myös portugalinkielinen esitys Canto de ossanha sekä iloista latinalaisen Amerikan meininkiä huokuva Karnevaalisamba (Cidade maravilhosa). Mistään varsinaisesta lattarikokonaisuudesta ei ole kuitenkaan kyse. Älppärillä on myös sensuelleja balladeja kuten Ranisen sävellykset Mua tuudi hyväillen tai Teit kuuman liekin. Levy sisältää myös ihan tuikitavallisia supisuomalaisia iskelmiä, kuten Kesäinen kukkiva maa ja Jos olet laulu, jotka olisi voinut periaatteessa esittää kuka tahansa. Albumin hienostunein raita lienee suomenkielinen versio musikaalisävelmästä Send in the Clowns eli Näytelmä. Carolalle ei kuitenkaan pääsääntöisesti annettu levytettäväksi mitä tahansa yhdentekeviä sanoituksia sisältäviä kepeitä iskelmiä. Ajan hengen mukaisesti 1980-luvun levytyksiä säestetään pienemmillä kokoonpanoilla kuin 1960-luvun suuriskelmiä. Carolan ääni oli muuttunut tauon aikana kypsemmäksi ja siihen oli tullut ripaus käheyttä, mikä teki hänen tulkinnoistaan entistä persoonallisempia.

Maria Maria -albumin sessioissa äänitettiin myös vauhdikas kasari-iskelmä Tunne ja tuulet, joka pyrki vuoden 1980 Syksyn säveleen. Laulu ei päässyt loppukilpailuun mukaan, mutta se esiteltiin Suomen kansalle Syksyn sävel satoa -ohjelmassa. Carolan seuraavaa albumia saatiin odottaa viisi vuotta. Välissä hän kävi kuitenkin levyttämässä muutamia singlelevytyksiä, joista mainitsemisen arvoinen on vuonna 1982 ikuistettu Aarno Ranisen säveltämä ranskalaistyylinen tunnelmointi Loittonevat askeleet. Kai Hyttisen kanssa Carola levytti duettona Syreeta Wrightin ja Billy Prestonin hitin With you I'm born again suomeksi nimellä Kanssas synnyn uudestaan. Aivan liian vähälle huomiolle jääneessä duetossa on elämää suuremman rakkauslaulun ainesta.

Vuonna 1985 Levytuottajat-levy-yhtiön rinnalle perustettiin Flamingo Music. Flamingon ensimmäinen LP-julkaisu oli Carolan albumi Sydämeen jäi soimaan blues. Tuottajaksi saapui Kassu Halonen, joka oli aloittanut edellisenä vuonna yhteistyön Vexi Salmen kanssa, kun Irwin Goodman kaipasi lauluilleen uutta säveltäjää. Halosen ja Salmen yhteistyö jatkui Carolan albumiprojektin parissa. Irwinin Terveisiä perseestä -mentaliteetti piti muuttaa Carolan kohdalla huomattavasti hienostuneempaan ja kunnianhimoisempaan musiikkityyliin. Kassu Halonen on kertonut ihailleensa nuorena Carolaa, ja etenkin Rakkauden jälkeen teki häneen suuren vaikutuksen, koska siinä oli hänen mukaansa niin maaginen tunnelma:

"En ollut koskaan kuullut mitään samanlaista. Carolan ääni tuli kuin toisesta maailmasta. Se oli täyteläinen ja epäsuomalainen." (Wuori-Tabermann 2004, 168)

Kassu Halonen on muistellut, kuinka hän kohtasi aikoinaan 1970-luvun lopulla Carolan Helsingissä Maurinkadun Alkossa. Kassu Halonen yritti harjoittaa small talkia nuoruuden idolinsa kanssa, mutta Carola oli vastannut Haloselle nenäkkäästi. Vuonna 1985 Kassu Halosen haaveista tuli totta, kun hän pääsi tekemään läheistä yhteistyötä Carolan kanssa.

Carolan Sydämeen jäi soimaan blues -albumi, joka jäi artistin viimeiseksi, sisältää sielukkaita lauluja. Mistään tyypillisestä aikansa iskelmälevystä ei suinkaan ole kyse. Carolalle ei annettu levytettäväksi tyhjänpäivisiä rakkauslauluja tai liukuhihnatuotannolla valmistettuja iskelmiä. Laulujen tekstimaailmassa sivutaan ajoittain "elämää suurempia asioita", etenkin ihmisen pienuutta maailmankaikkeuden alla. Carolalle ei edelleenkään pyritty tarjoamaan mitä tahansa heppoista materiaalia. Albumi on kuitenkin herättänyt kritiikkiä erityisesti soundimaailmansa takia. Kassu Halonen on selvästi pyrkinyt ajanmukaistamaan Carolan soundia ja monista sovituksista kuulee selvästi, millä vuosikymmenellä levytykset on äänitetty. 1960-luvun jousisovituksista ei albumilla ole tietoakaan, tilalla soivat syntetisaattorit. Esimerkiksi Soundi-lehden Tero Alanko kirjoitti vuonna 2011 Carola-boksin arvostelussa näin:

"1980-luvun alussa hän palasi, mutta magia oli kadonnut. Kepeällä Maria, Maria -levyllä (1980) on hetkensä, mutta Sydämeen jäi soimaan blues -albumi (1985) soi ajanmukaisena iskelmänä ajanmukaisilla – siis kerrassaan kauheilla – soundeilla."

Keväällä 2015 Arto Pajukallio kirjoitti Helsingin Sanomiin Hanna Pakarisen Carola-konsertista arvostelun, jossa hän kritisoi sangen suorasanaisesti Kassu Halosen Cry me a river -sovitusta:

"Toisaalta Joet tulvimaan itke ei tarvitsisi riipakseen edes muistumia siitä skitsofreenisen rönsyilevästä sovituksesta, jolla Carolan levytystä aikoinaan torpedoitiin."

Carola-boksiin kattavan levytyshistoriikin kirjoittanut Juha Henriksson analysoi soundimaailmaa hieman diplomaattisemmin ja analyyttisemmin:

"Halonen on sovituksissaan pyrkinyt tuomaan Carolan 1980-luvun soundimaailmaan. Esimerkiksi rumpukomppi on selvästi korostetummin esillä kuin Carolan 1960- ja 1970-luvun levytyksissä. Popvaikutteinen rumpukomppi on muodikas ja ajanmukainen, mutta toisaalta se ei anna jazzmusiikkia rakastaneelle Carolalle täyttä mahdollisuutta käyttää rytmillistä osaamistaan. Rumpujen lisäksi tärkeässä roolissa sovituksissa ovat syntetisaattorit ja sähkökitarat. Osalla raidoista on lisäksi käytetty puhallinsektiota." (Henriksson 2011, 31)

Positiivisemmin Sydämeen jäi soimaan blues -albumin soundimaailmaa on arvioinut Rytmi-lehden Pale Saarinen, joka Carola-boksin arvostelussa kirjoitti seuraavasti:

"Sydämeen jäi soimaan blues -albumi oli soundillisesti hitusen rokahtavakin. Amerikan meininkiä Toto & Chris Rea-fiiliksineen! Puikoissa Kassu Halonen ja hänen loistavat muusikkonsa. Vexi Salmi vastasi jälleen tekstien kirjoittamisesta. Nimikkobiisi on upea aloitus kuten myös Halosen ja Salmen Kuolleen toiveen maa. Rakkauden jälkeen tuli päivitettyä funkahtavin poljennoin ja kuulain synameiningein."

Albumilla on kymmenen raitaa: kolme Kassu Halosen uutta sävellystä, viisi käännöskappaletta ja kaksi coveria: Joet tulvimaan itke sekä uusi versio Carolan ikivihreästä Rakkauden jälkeen. Kaikki sovitukset ovat Kassu Halosen käsialaa. Uusien laulujen sanoitukset on kynäillyt yhtä lukuun ottamatta Vexi Salmi, tosin 1980-luvulla usein käyttämällään salanimellä Antero Ollikainen. Vexi Salmi on kertonut, että tällä albumilla sävellykset olivat syntyneet ennen tekstejä.

Albumin otsikkoraita Sydämeen jäi soimaan blues on alkuperäiseltä nimeltään Rio de Janeiro blues. Carola oli esittänyt laulua jo edellisenä vuonna UMOn konsertissa toisella sanoituksella Kaipuu sydämessäni soi. Albumin levytysversion sovituksessa on mollibluestunnelma ja Carolan tulkinta on riipaisevan koskettava. Tulkitsijana Carolalla on ollut 1980-luvun puolivälissä edelleen aivan ilmiömäinen kyky välittää emootiota, joten siinä mielessä on vaikea ymmärtää, miksi musiikkikriitikot ovat olleet sitä mieltä, että 80-luvun Carolan levytyksissä "magia on kadonnut".

Kassu Halosen kolmesta sävellyksestä albumin toinen raita Kuolleen toiveen maa on ehdottomasti karismaattisin. Myös tässä laulussa on hieman bluesvaikutteita, sillä kohtalokasta introa seuraava a-osa noudattaa hieman blueskaavan konventioita. Laulun kertosäkeistön melodiankulku on iskelmällisempi. Vexi Salmen sanoitukset ovat vuosien varrella käsitelleet elämää suurempia asioita, joita on käsitelty ajoittain symbolismin ja jopa mystiikan keinoin. Vuonna 2012 Selvis-lehden haastattelussa Vexi Salmi aikoinaan luonnehti, kuinka Kuolleen toiveen maa kertoo itsensä etsimisestä epätoivoisessa tilanteessa. Sanoituksessa on kiehtova ajatus, kuinka "vain kuollut kasvaa saa".

"Jos ihminen lähtee etsimään sellaista, mikä ei ole konkreettista, niin tätähän se on. Ja siinä voi käydä huonostikin. - - Jos ajatellaan ihmiselämää täällä maapallon päällä, niin kyllähän se on erilaisista vastoinkäymisistä toiseen menemistä. Riippuu vaan kuinka ne ottaa. Jollekin ne on raskaita. Jollekin ne on etappeja ja pakollisiakin kehityksen ja valinnan mahdollisuuksia. - - Se mitä me tehdään ja mitä me luullaan elämäksi, niin se on usein, ei yhtään mitään, se on kuollut. Se todellinen elämä on jotakin ihan muuta." (Selvis-lehti 02/2012)

Kaikella kunnioituksella, esimerkiksi Tarja Ylitalo ei esittäisi näitä lauluja yhtä uskottavasti. Kuolleen toiveen maan sanoituksen voi ymmärtää varmasti monella eri tavalla, mutta ainakin itse olen tulkinnut, että siinä käsitellään masentuneen ihmisen mielenmaisemaa ja ajatuksenkulkua. Levytys on kaiken kaikkiaan vaikuttava kokonaisuus.

Yksi Carolan suurimpia suosikkisävelmiä jo hänen nuoruudessaan oli Arthur Hamiltonin Cry me a river, ja hänen haaveenaan oli saada joskus ikuistaa tuo ikivihreä levylle. Saukki oli jo aikoinaan 1950-luvulla tehnyt lauluun suomenkielisen tekstin nimellä Joet tulvimaan itke, jonka levytti Harmony Sistersin Maire Ojonen. Saukin kolmenkymmenen vuoden takaista tekstiä hyödynnettiin Carolan levyllä. Arkinen säe "rakkaus on roskaa" vain muutettiin hienostuneempaan muotoon "rakkaus on ohi". Edellä jo mainittiin, että Arto Pajukalliota ei ilmeisesti miellyttänyt Kassu Halosen tekemä sovitus puhallinriffeineen ja sähkökitarasooloineen, mutta annetaanpa sovittajamaestron itse kertoa hieman levytyksen taustasta:

"Kun levytyspäätös tehtiin, olin taas uuden haasteen edessä. Pallottelin mielessäni kymmeniä sovitusvaihtoehtoja. Selvää oli, että tekisin sen omalla tavallani, vaikka kunnioitinkin vanhaa Julie Londonin versiota. Nyt kun laulajana oli Carola, piti kappaleen tietysti olla hänen näköisensä. Luotin vaistooni ja esittelin visioni hänelle. Carola kuunteli, oli hetken hiljaa ja kysyi: – Hei, mistä päin sä Kassu oikein olet kotoisin? – Kainuusta, miten niin? – En mä tiennytkään, että Kainuussa käytetään tällaista blueskaavaa. Loistava!
Joet tulvimaan itke, lauloi Carola vanhaa lempikappalettaan niin verevästi ja viiltävästi, että heikotti. Hän tajusi nuottikynäni pienimmätkin vihjeet. Sen paremmin sitä ei olisi kukaan osannut laulaa." (Wuori-Tabermann 2004, 170)

Carolan tulkinnasta ei voi olla eri mieltä Kassu Halosen kanssa. Sydämeen jäi soimaan blues -albumi alkaa todella vakuuttavasti, sillä albumin kolme ensimmäistä raitaa ovat hyvin sielukkaita ja kunnianhimoisesti tuotettuja. Jos minun pitäisi listata vuoden 1985 parhaimpia suomalaisia "iskelmä"levytyksiä, nämä kolme – eli Sydämeen jäi soimaan blues, Kuolleen toiveen maa ja Joet tulvimaan itke – olisivat kaikki ehdottomasti kärjessä.

Albumin neljäs kappale Lokki ja laiva onkin sitten hieman tavanomaisempi "albumiraita". Lokki ja laiva -laulussa teksti on huomattavasti sävellystä kiinnostavampi. Sanoituksen tematiikka on hyvin samankaltainen kuin legendaarisessa Toiset meistä -ikivihreässä. Ihmiset ovat kuin lokkeja, joilla on haavekuva satamaan vievästä laivasta. Sanoituksessa kerrotaan ihmisen kaipauksesta päästä jonnekin perille. "Laiva" on ikuinen tunne, ja ihmiset ovat kuin lokkeja, jotka "haavein siivin käyvät merta kuin laivaa seuraten".

A-puolen viimeisenä raitana kuullaan uusi versio Carolan suurklassikosta Rakkauden jälkeen. Scandia-levy-yhtiö osui aikoinaan vuonna 1968 kultasuoneen, kun antoi Carolan levytettäväksi tämän itävaltalaisen Udo Jürgensin laulun Was ich dir sagen will, vaikka Carola ei itse pitänytkään Jürgensin musiikista. Jos Cry me a riverin levyttäminen oli ollut Carolan haave, niin Rakkauden jälkeen -hitin uudelleenversiointi oli Kassu Halosen haave päästä sovittamaan oma näkemyksensä nuoruutensa suosikkisävelmästä. Halonen on myöhemmin kertonut, kuinka sovituksen tekemisessä oli kulunut nuottipaperia, lyijykynää ja litroittain sydänverta.

"Carola istui studion tuolissa suljetuin silmin ja kuunteli hievahtamatta. Ehdin jo miettiä mielessäni kaikkein pahinta vaihtoehtoa. Olin varma, että hän tyrmää ideani ja etsii sanoja, joilla sanoa se mahdollisimman kauniisti. Ikuisuudelta tuntuvan hiljaisuuden jälkeen hän lopulta avasi silmänsä ja hihkui: – Voi hemmetti, tää toimii. Tää on just niin kuin olla pitää!
Päästin helpotuksen huokauksen. Oli hieno juttu havaita, että hän oli niin rohkea ja ennakkoluuloton. Yksi unelmistani oli täyttynyt." (Wuori-Tabermann 2004, 170)

Kassu Halonen on selvästi käyttänyt aikaa ja vaivaa sovitusta tehdessään, joten mistään ihan täysin tarpeettomasta uudelleenlämmityksestä ei ole kyse. Uudessa versiossa hieman "hämyinen" ja mystisempi tunnelma. Säestyksessä pääosassa ovat syntetisaattorit ja puhaltimet, etenkin saksofonisoolo, mutta toki myös alkuperäisen version tavaramerkiksi osoittautuneet pianoakordit soivat taustalla. Kaikesta huolimatta on kuitenkin todettava, että alkuperäinen versio on aina alkuperäinen, eikä ensiversion hurmaa voita mikään.

Albumin B-puoli alkaa laululla Jos tuulelta siivet saisin, joka on alun perin ruotsalaisen rock-laulajattaren Monica Törnellin tunnelmallinen balladi Vita om hösten. Sovitus on albumin pelkistetyin, mikä antaa hyvin tilaa Carolan tulkinnalle. Ja millainen tulkinta se onkaan: aivan mielettömän riipaiseva ja koskettava. Samaan aikaan herkkä ja voimakas. Carola yltää tulkinnallaan välittämään sellaisia tunteita, mihin harva vain laulaja kykenee. Akustisen sovituksen myötä laulussa on muutenkin mukavan intiimi yleisilme, minkä vuoksi se erottuu albumin laulukavalkadista hyvin edukseen. Aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt tällainenkin helmi Carolan tuotannosta.

Carolan rakastamaa lattarimusiikkia ei tällä albumilla esiinny juurikaan, mutta mukana on kuitenkin yksi laulu, jonka tunnelma vie Länsi-Intiaan. Yö Jamaikan luo tunnelman on suomenkielinen versio Chris Rean vuonna 1984 levyttämästä laulusta Touché d'amour. Laulun reggaepoljentoinen sovitus on hyvin uskollinen Rean alkuperäiselle versiolle. Yö Jamaikan luo tunnelman on muihin albumin lauluihin verrattuna kepeämpi ja tekstinsäkin puolesta pinnallisempi, joten albumin kokonaisuudessa se jää väistämättäkin hieman täyteraidaksi.

Albumin kolmas Kassu Halosen sävellys on Siellä jossain on se maa. Carolan musiikki on usein tutustuttanut suomalaiset vieraiden kulttuurien musiikkiperinteeseen. Milloin hänen lauluissaan soi eteläeurooppalainen eleganssi, milloin latinalaisen Amerikan rytmit. Siellä jossain on se maa on kuitenkin kaukana maailman metropoleista, sillä laulussa ylistetään koskematonta luontoa ja erämaan hiljaisuutta. Sanoituksessa on Lappiin viittaavaa sanastoa. Kassu Halonen ja Vexi Salmi ovat tehneet vastaavanlaisia iskelmällisiä laulelmia myöhemmin muun muassa Vesa-Matti Loirin Unelmia-albumille vuonna 1989. Laulusta on yritetty tehdä hieman sellaista mahtipontista elämää suurempaa "anthemia", mutta syntetisaattoreilla luodut soundit hieman latistavat tunnelmaa. Olisikin mielenkiintoista kuulla laulu joskus suuren orkesterin säestämänä.

Pohjoiseen Suomeen sijoittuu myös raita B4 Kaipuu, joka on niin ikään peräisin Monica Törnellin tuotannosta. Kyseessä on progg-artisti Ted Strömin kynäilemä laulu Vintersaga, joka on noussut Ruotsissa jonkinasteiseksi klassikoksi. Ström levytti itse laulun ensimmäisen hyvin rockahtavan levytyksen vuonna 1984. Monica Törnell levytti vielä samana vuonna laulusta oman versionsa, jossa oli Strömin versioon verrattuna enemmän popahtavampia elementtejä kasarisoundeineen. Laulun levytti myöhemmin vuonna 1990 Jerry Williams, jonka versio menestyi erinomaisesti Ruotsin hittilistoilla. Carolan versio on tehty Törnellin version pohjalta. Levytys on albumin nuorekkain ja uusista lauluista ainoa, jonka tekstiä ei ole kynäillyt Vexi Salmi. Kaipuun on sanoittanut uuden sukupolven lauluntekijä Edu Kettunen. Suomenkielinen teksti on monella tavalla hyvin uskollinen ruotsinkieliselle alkuperäiselle, jossa luetellaan ruotsalaisia paikannimiä ja nähtävyyksiä. Laulun kertojaminä kertoo automatkastaan läpi Suomen kohti pohjoista. "Minä sieluain kiskoin kauemmas kaipuuseen / tuuli kylmä katkuinen kutsui pohjoiseen."

Albumin päätösraitana kuullaan brasialaistähti Tania Marian vuonna 1985 levyttämä tunnelmallinen ja vähäeleinen balladi Together, jonka Vexi Salmi on kääntänyt suomeksi nimellä Yö lämmin on. Viimeinen raita tuo albumikokonaisuuteen seesteisen ja rauhallisen päätöksen.

Sydämeni jäi soimaan blues -albumi valmistui heinäkuussa 1985. Kassu Halonen on muistellut, että elokuussa Carola kutsui kaikki levyn tuottamiseen osallistuneet henkilöt huvilalleen Kirkkonummen Hirsalaan, jossa illan emäntä järjesti kaikkien aikojen rapujuhlat:

"Carola oli onnellinen levystä ja halusi jakaa kanssamme tämän onnen. Ei hän ollut tehnyt levyä yksin, vaan me olimme tehneet sen yhdessä. Siksi maljat oli kohotettava meille kaikille. Myöhemmin illalla siirryimme terassille pitkän pöydän ääreen syömään ja juomaan. Lauloimme Helan går! suurella hartaudella, ja kumosimme pullotolkulla kirkasta juomaa. Sitä mukaa kuin ravunkuorten muodostamat vuoret pöydällä kasvoivat, lisääntyi myös melu ja metakka." (Wuori-Tabermann 2004, 171)

Sydämeen jäi soimaan blues -albumi julkaistiin vinyylinä ja c-kasettina. Minkäänlaisesta kaupallisesta myyntimenestyksestä ei ollut kyse. Carolan edustama hienostuneempi iskelmätyyli ei ollut koskaan varsinaisesti suurten massojen musiikkia, ja varsinkaan vuonna 1985 iskelmän kriisin aikana ei tällaisella albumilla ollut suuria menestymismahdollisuuksia. Mutta kuten Juha Rantala on osuvasti todennut Flamingo-yhtiön historiikissa: "Kaupallista menestystä levystä ei muodostunut, mutta sisällöllisesti se antoi kunnianhimoisen alun uudelle levy-yhtiölle." Muutamaa vuotta myöhemmin Kassu Halosen ja Vexi Salmen yhteistyö puhkesi kukkaansa, mikä tuotti kaunista tulosta ja lukuisia huikeisiin myyntilukemiin yltäneitä ikivihreitä.

Albumin jälkeen Carolaa hyödynnettiin Flamingo Musicin / Levytuottajien eri esittäjien yhteiskokoelmilla. Vuonna 1986 julkaistiin joululauluja sisältänyt kokoelma Joulun suuri toivekonsertti, jonka muutamalla raidalla Carola esiintyy. Vuonna 1987 julkaistiin Flamingon lastenlaulukokoelma Nasse-sedän lastentunti, jossa Carola laulaa muiden artistien kanssa kolmessa potpurissa sekä soolona Hauva ikkunassa. Vexi Salmi on sanonut:

"Hän on ainoa tuntemani artisti, joka sai vanhan lastenlaulunkin svengaamaan. Siitä esimerkkinä on That Doggie in the Window eli Hauva ikkunassa, jota Kipparikvartertti lauloi joskus 50-luvulla." (Wuori-Tabermann 2004, 144)

Vuonna 1988 Carola levytti viimeisen levytyksensä Flamingon italialaisia ikivihreitä sisältävälle teemakokoelmalle Ciao, ciao bambina. Carola levytti kokoelmaa varten vanhan ikivihreän Sydämeni jäi Sorrentoon, jonka instrumentaalitausta poimittiin Jörgen Petersenin albumilta Uusi kultainen trumpetti vuodelta 1983. Äärimmäisen edullinen tapa tuottaa levytys. Suunnitteilla oli jo seuraava Carolan oma albumikokonaisuus, joka olisi koottu Edith Piafin ikivihreistä. Albumi ei kuitenkaan toteutunut koskaan. Carola oli sairastunut Alzheimerin tautiin, joka oli edennyt jo liian pitkälle. Siteeraan jälleen kerran Vexi Salmea:

"Viimeisinä vuosinaan Carola teki tukun kypsiä tulkintoja, mutta elämä oli armoton. Silloin kun laulaja tunsi löytäneensä oman sisimpänsä ja tapansa tulkita musiikkia iski parantumaton sairaus, joka vaiensi Carolan lopullisesti." (Salmi 2005)

Sydämeen jäi soimaan blues jäi Carolan viimeiseksi albumiksi. Laulun otsikkokappaletta on näin jälkeen päin anakronistisesti helppo ajatella "testamentiksi". Carolan rakastamia tyylilajeja olivat jazz, soul ja blues. Carola jätti suomalaisille jälkeensä perinnön, jonka sydämeen jäi todella soimaan blues. Sydämeen jäi soimaan blues on vuonna 2004 ilmestyneen Tuija Wuori-Tabermannin kirjoittaman Carola-elämäkerran nimi. "Kun sä lähdit, mielen täytti tumma lohduttomuus / sydämeen jäi soimaan blues."

Sydämeen jäi soimaan blues -albumin levytyksiä on julkaistu myöhempinä vuosina kiitettävästi Carolan kokoelmalevyillä. CD-formaatissa lauluja julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1993 Flamingo Musicin Neljä tähteä -kokoelmasarjassa. Ylipäätään Carolan ensimmäistä CD-kokoelmaa saatiin odottaa yllättävän kauan. Vasta vuonna 1993 Fazer julkaisi kokoelman Kielletyt leikit, joka sisälsi Carolan hittejä hänen uransa ensimmäiseltä aktiivikaudelta 1963–1972. Tosin Discophonin katalogi myytiin Fazerille vuonna 1992, joten oikeastaan tuon aikakauden kattava kokoelma ei olisi onnistunutkaan aikaisemmin ilman levy-yhtiöiden välistä yhteistyötä, mikä oli Suomessa tuohon aikaan hyvin harvinaista.

Vuonna 1995 Flamingo Musicin toiminta lopetettiin yhtiön toistuvien talousvaikeuksien vuoksi. Carolan Levytuottajat / Flamingo -aikaiset levytykset myytiin Warnerille, joka oli ostanut myös Fazerin muutamaa vuotta aikaisemmin. Tämän seurauksena Carolan kaikki varsinaiset levytykset – yhtä EMIlle vuonna 1970 tehtyä singleä lukuun ottamatta – ovat saman levy-yhtiön omistuksissa.

Kerää koko sarja.

Vuonna 1997 Carolalta julkaistiin kaksikin kokoelmaa 20 suosikkia -sarjassa. Ensimmäisen kokoelman alaotsikko on Kielletyt leikit ja toisen Rakkauden jälkeen. Kuten jo kokoelmien nimistä voi päätellä – onhan ne nimetty Carolan ehkä kahden tunnetuimman laulun mukaan – kappalevalinnoissa on selvästi jaettu ikivihreitä tasaisesti molemmille kokoelmille, jotta kuluttajan olisi ostettava molemmat. Ensimmäisellä kokoelmalla on muun muassa Ei aina käy niin kuin haaveillaan, Nuori tumma, Penkki, puu ja puistotie ja Mä lähden Stadiin. Toisessa taas esimerkiksi Jerusalem, Herrojen kanssa pellon laidassa, Rakastan – saavuthan ja Nousee päivä, laskee päivä. Molemmilla kokoelmilla on julkaistu Carolan 1980-luvun tuotantoa, vaikka silloin ei syntynytkään suuria ikivihreitä. Syynä saattaa olla se, että 20 suosikkia -sarjan julkaisupolitiikasta vastasi hyvin pitkälti Vexi Salmi, joka mielellään sisällytti kokoelmasarjan julkaisuihin omia sanoituksiaan. Vexi Salmihan on sanoittanut miltei kaikki Carolan 1980-luvun levytykset. Ensimmäisellä kokoelmalla julkaistiin viimeiseltä albumilta Joet tulvimaan itke, Kuolleen toiveen maa ja Siellä jossain on se maa. Toiseen kokoelmaan on sisällytetty Sydämeen jäi soimaan blues ja Jos tuulelta siivet saisin. Carolalta julkaistiin vuonna 2000 vielä kolmaskin 20 suosikkia -sarjan kokoelma Ota tai jätä. Carola ehti levyttää uransa aikana vain noin satakunta levytystä, joten hänen tuotannostaan suurin osa on tullut julkaistuksi tuossa legendaarisessa kokoelmasarjassa. Jo kokoelman esittelytekstissä Vexi Salmi varoittelee, että mistään hittikokoelmasta ei ole kyse, vaan levytykset ovat vähemmän tunnettuja lauluja, jotka on julkaistu albumiraitoina tai singlen B-puolina. Julkaisu on ollut toki kulttuurihistoriallisessa mielessä arvokas, mutta tietysti on hieman kyseenalaista, kuinka suuri ostopotentiaali on kokoelmalla, joka sisältää vain Carolan harvinaisuuksia. Sydämeen jäi soimaan blues -albumilta on tällä kokoelmalla julkaistu Lokki ja laiva, Kaipuu ja Yö lämmin on. Carolan 20 suosikkia -sarjan kokoelmilla on julkaistu albumin kymmenestä laulusta kahdeksan.

Tulkitsijan taival -kokoelma vuodelta
2004 myi kultaa.

Vuonna 2001 Carolalta julkaistiin ensimmäinen koko uran kattava tuplakokoelma Musiikin tähtihetkiä -kokoelmasarjassa. Viimeiseltä albumilta on valikoitu tähän 30 levytyksen kokoelmaan Sydämeen jäi soimaan blues ja Joet tulvimaan itke. Varsinainen menestys oli syksyllä 2004 ilmestynyt tuplakokoelma Parhaat – Tulkitsijan taival. Kokoelmasta tuli yllättävä myyntimenestys, sillä sitä myytiin peräti 27 100 äänitettä eli miltei platinalevyyn oikeuttava määrä. Kokoelma viihtyi Suomen albumilistalla peräti 22 viikkoa, sijoittuen parhaimmillaan peräti neljänneksi. Kokoelma myi huomattavasti paremmin kuin yksikään Carolan äänite hänen elinaikanaan. Viimeiseltä albumilta menestyskokoelmalle valikoitui Sydämeen jäi soimaan blues, Joet tulvimaan itke ja Kuolleen toiveen maa – pisteet kokoelman laatijoille siitä, että valitsivat johdonmukaisesti albumilta kolme parasta levytystä mukaan. Vuosi 2004 vaikuttaa muutenkin olevan käänteentekevä Carolan arvostuksessa. Kaupallisesti hienosti menestyneen tuplakokoelman lisäksi vuonna 2004 julkaistiin Carolan elämäkerta ja CD-kokoelma hänen ennenjulkaisemattomista jazz-taltioinneistaan Heikki Sarmanto trion kanssa. Suuri yleisö oli vihdoinkin löytänyt Carolan ja nostanut hänen levytyksensä ansaitsemaansa arvostukseen. Innostuneena Carolan tuplakokoelman menestyksestä Warner julkaisi syksyllä 2005 toisen tuplakokoelmallisen Carolan harvinaisempia levytyksiä. Parhaat – Tulkitsijan taival 2 ei kuitenkaan löytänyt ostajia enää samalla tavalla. Kokoelma oli viikon ajan Suomen albumilistalla vaatimattomalla 39. sijalla. Viimeiseltä albumilta tälle kokoelmalle oli valittu Yö Jamaikan luo tunnelman ja Rakkauden jälkeen versio vuodelta 1985. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että kyseessä olivat albumin ainoat kaksi kappaletta, jotka eivät olleet päätyneet Carolan 20 suosikkia -kokoelmille.

Carolalta on julkaistu 2000-luvulla
lukuisia tuplakokoelmia. Carolan
viimeiseltä albumilta on näille
kokoelmille valikoitu useimmiten
laulut Sydämeen jäi soimaan blues
ja Joet tulvimaan itke.

Vuonna 2011 julkaistiin tosiaan kaiken kattava 8 CD:n Carola-boksi, joka sisältää kaikki hänen levytyksensä ja arkistoihin tallennetut taltioinnit. Boksin lisäksi julkaistiin tiivistetty tuplakokoelma Rakkauden jälkeen – 40 hittiä ja harvinaista laulua, jonka toisella levyllä julkaistiin Carolan varsinaisia levytyksiä ja toisella puolella varsinaisilla äänitteillä julkaisemattomia arkistojen aarteita. Tuplakokoelma menestyi erinomaisesti myyden kultaa ja nousten Suomen albumilistalla parhaimmillaan sijalle 2. Ensimmäiselle CD:lle päätyivät Sydämeen jäi soimaan blues ja Joet tulvimaan itke. Nämä kaksi raitaa julkaistiin myös vuonna 2012 ilmestyneellä Carolan 30 suosikkia -sarjan kokoelmalla, joten ne ovat ainakin kokoelmalevyjulkaisujen perusteella Carolan viimeiseksi jääneen albumin kaksi suosituinta levytystä.

Kaikki Sydämeni jäi soimaan blues -albumin laulut julkaistiin tammikuussa 2016 julkaistulla Carolan 4 CD:n kokoelmalla Suuret suomalaiset – 80 suosikkia, joka sisältää kronologisessa järjestyksessä miltei kaikki Carolan varsinaisen levytystuotannon levytykset. On äärimmäisen positiivista, että Warner Music Finland julkaisee vielä näinä aikoina edes joitakin kokoelmia vielä fyysisenä äänitteenä. Kokoelmasarjassa julkaistiin vastaavanlaiset julkaisut myös Tapio Rautavaaralta, Olavi Virralta, Juha Vainiolta sekä Katri Helenalta. Julkaisu on osoitus siitä, että Carola on noussut jo melkoisen kovaan sarjaan suomalaisen kevyen musiikin todellisten ikonien joukkoon. Vielä kerran yksi sitaatti Vexi Salmelta:

"Carola on niitä laulajia, joiden maine ja arvostus ovat vain kasvaneet vuosien myötä. Aika on tehnyt tinkimätöntä työtään. Se on jauhanut jyvät akanoista ja samalla Carolan aistikkaat tulkinnat ovat erottuneet edukseen muusta laulutarjonnasta." (Salmi 2005)

Lähteet

Kirjallisuuslähteet:

Bruun Seppo, Lindfors Jukka, Luoto Santtu, Salo Markku (1998) Jee Jee Jee – Suomalaisen rockin historia. WSOY – Kirjapainoyksikkö, Porvoo.

Kärki Kalervo (2015) Sydämeni sävel – Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa. Mediapinta.

Wuori-Tabermann Tuija (2004) Carola – Sydämeen jäi soimaan blues. WSOY, Helsinki. 

Verkkolähteet:

Alanko Tero: Carola: Rakkauden jälkeen – kaikki levytykset ja arkistojen aarteita 1963–1988. Soundi 4/2011. (Verkkolinkki)

Heikkilä Martti: Sanoittaja Vexi Salmi. Selvis-lehti 02/2012. (Verkkolinkki)

Helsingin Sanomat 10.4.2015: Arto Pajukallio, Hanna Pakarinen toi Carolan lauluihin omat vahvuutensa. (Verkkolinkki)

Rantala Juha: Levytuottajat / Flamingo. Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa. (Verkkolinkki)
 
Saarinen Pale: Levyarvio: Carolan kahdeksan levyn huikea kokoelma. Rytmi.com 4.5.2011. (Verkkolinkki)

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Einiö Paavo. Carola: Kielletyt leikit (Fazer Finnlevy 1993).

Henriksson Juha (2011) Monipuolinen ja kansainvälinen tunteiden tulkitsija – Julkaisun musiikillisesta sisällöstä. Julkaistu kokoelmalevyllä Rakkauden jälkeen – Kaikki levytykset ja arkistojen aarteita 1963–1988 (Warner 2011).

Rantanen Miska. Carola & Heikki Sarmanto trio (Sähkö Recordings / Jazzpuu 2004).

Salmi Vexi. Carola: 20 suosikkia – Kielletyt leikit (Fazer Records 1997).

Salmi Vexi. Carola: 20 suosikkia – Ota tai jätä (Warner 2000).

Salmi Vexi. Carola: Parhaat – Tulkitsijan taival (Warner 2004).

Salmi Vexi. Carola: Parhaat – Tulkitsijan taival 2 (Warner 2005).

Aiheesta muualla

Levytuottajat Oy:n ja Oy Flamingo Music AB:n äänitejulkaisuluettelo ym.

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt sekä Suomen albumilistat.