CatCat – 25 vuotta suomimusiikin väriläiskänä

Kaikki alkoi siitä, kun 22-vuotias musiikkitieteiden opiskelija Virpi Kätkä poseerasi iltatyttökuvissa vuonna 1991. Otsikossa luki rehvakkaasti: "Valmistun yliopistosta musiikkiopiston rehtoriksi." Suomen suurimmassa levy-yhtiössä Fazer Finnlevyllä tuottaja Timo Lindström kiinnitti huomiota kuviin ja päätti ottaa yhteyttä niissä poseeraavaan neitokaiseen. Lindströmillä oli ollut ennenkin silmää naiskauneudelle. Kerrotaanhan iskelmähistoriikeissa, kuinka Mona Caritan ura levyttävänä artistina alkoi, kun hän sattui olemaan ystävättärensä kanssa seuraamassa levytystilaisuutta, jolloin Lindström iski silmänsä nuoriin tyttöihin ja kysyi kiinnostusta kokeilla levyttämistä. Kätkän sisaruksia vertaaminen Mona Caritaan tuskin haittaa, sillä Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivaassa kerrotaan, kuinka Virpin pikkusisko Katja nuorena tyttönä imitoi Mona Caritaa peilin edessä deodoranttipulloon laulaen. Iskelmätähteys oli haaveena jo nuorina näillä muusikon ja musiikinopettajan tyttärillä. Timo Lindström soitti Virpi Kätkälle ja ehdotti koelaulua. Virpi kertoi, että hänellä on kolme vuotta nuorempi sisar, joka myös osaa laulaa. Nyt Lindström vasta innostuikin. Olisiko vielä kolmatta siskoa, jotta voitaisiin lanseerata Suomen Barbarella. Lindströmin oli kuitenkin tyydyttävä duoon.

Ylitorniolaiset siskokset matkustivat Fazerille koelauluun. Siellä he kohtasivat kotimaisen musiikkituotannon johtajan Jaakko Salon, jonka säestyksellä he lauloivat muun muassa ikivihreät Yö saaristossa ja Lapin tango. Koelaulu sujui nappiin ja sisarusduon ensimmäistä pitkäsoittoa alettiin suunnitella. Fazerin tiedotuspäällikkö Lasse Norres väänsi kekseliäästi sisarusten sukunimestä duolle nimen CatCat. CatCatin ensimmäinen single Toimii näki päivänvalonsa vielä vuoden 1991 puolella. CatCat on juhlinut 25-vuotistaivaltaan vuonna 2017, koska ensimmäinen albumi ilmestyi vuonna 1992, mutta jos oikein tarkkoja ollaan ja kunnolla viilataan pilkkua, niin ihan ensimmäisestä levytyksestä on kulunut jo 26 vuotta.

Alkuvuodesta 1992 julkaistiin Timo Lindströmin tuottama esikoisalbumi CatCat. Levyn musiikillisena nokkamiehenä oli Risto Asikainen, jonka suuret menestyksen päivät levymogulina olivat vielä edessä. Asikainen sovitti levyn kaikki 12 kappaletta ja vastasi myös älppärin äänittämisestä ja miksaamisesta. Levy koottiin puoliksi käännöskappaleista ja puoliksi kotimaisista sävellyksistä, joista suurin osa on Asikaisen kynäilemiä. Alusta lähtien CatCatin musiikkityyliksi vakiintui iloinen ja elämänmyönteinen pop-musiikki. Esikoislevyltä parhaiten elämään lienee jäänyt aloitusraita Chicabum. "Silloin kun sun sydän lyö chica-chica-bumba, tiedät että alkaa rakkauden rumba", soi korvamatona vuonna 1992. Duon rohkeaa imagoa siivittivät vähäpukeiset tyttökuvat. Tyyliä – johon olennaisena osana kuuluivat pienet topit, minihameet ja korkosaappaat – Kätkät ovat itse myöhemmin luonnehtineet "pimatsumeiningiksi". Vaikka näyttävät ja uhkeat Kätkän siskokset herättivät huomiota, heidän debyyttialbuminsa ei osoittautunut kaupalliseksi menestykseksi. Vuosien saatossa se on kuitenkin noussut iskelmäharrastajien keskuudessa melkoiseksi kulttiklassikoksi ja etenkin albumin CD-painos on muodostunut todelliseksi keräilyharvinaisuudeksi. Kätkät ovat kertoneet, että heillä ei ollut ensimmäisen levyn valmistamisen aikaan tarkkaa käsitystä, millaista musiikkia he halusivat esittää. "Olimme nuoria maalaistyttöjä, jotka eivät tienneet musiikkibisneksestä yhtään mitään", on Katja Kätkä kertonut. Kätkät saivat levylle omina toiveinaan kappaleet Et mennä saa (ruotsalaisen sisarusduon Lili & Susien Can't let you go, johon Turkka Mali kynäili suomenkielisen sanoituksen) sekä Mun beibi ei haluu (alun perin 70-luvun diskoklassikko I love to love), mutta muutoin heillä ei ollut sananvaltaa levytettävien kappaleiden suhteen. Niin, mitä se beibi ei haluu? No se ei haluu tanssimaan, tietenkin.

Yhteistyö Fazerin kanssa ei jatkunut enää ensimmäisen albumin jälkeen. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että CatCatin taru olisi päättynyt siihen. Vielä vuonna 1992 Hausmyllyn Petri "Lowland" Alanko tarjosi Kätkille sävellystään Yksin sateeseen. Samoihin aikoihin sisarukset tutustuivat televisiokanava PTV:n järjestämällä Musavisa-risteilyllä Puolikuu-yhtyeen Kari Pesoseen, joka työskenteli Erkki Puumalaisen Base-Beat-levy-yhtiön studioilla. Palaset loksahtivat kohdalleen. Puumalainen innostui välittömästi Yksin sateeseen -kappaleesta ja tarjosi CatCatille levytysmahdollisuutta. Näin sisarusduo pääsi levyttämään läpimurtohittinsä. Yksin sateeseen on osoittautunut kestosuosiksi, joka edelleen villitsee menon CatCatin keikoilla. Kun nuorempi sisaruksista Katja vielä värjäsi hiuksensa tummiksi, brändi nimeltään oli CatCat valmis. Duon tyyli oli löytynyt, ja tuosta lähtien Virpi ja Katja ovat saaneet itse vaikuttaa levytysmateriaaliinsa. Yhteistyö Erkki Puumalaisen kanssa jatkuu vieläkin tänä päivänä, vain levy-yhtiön nimi on vaihtunut Base-Beatista Poptoriksi.

Seuraava projekti oli Make Lentosen ja Kari Sallin kynäilemä Bye bye baby. Tarinan mukaan miehet olivat laulua viimeistellessään kommunikoineet lähinnä puhelimitse. Laulu lähetettiin Suomen euroviisukarsintoihin 1994 ja se läpäisi esiraadin seulan. Laulu oli alun perin tarkoitettu CatCatille, mutta Yleisradio ei ollut lainkaan mielissään säveltäjien kaavailemasta esiintyjävalinnasta. Suomalaiset viisutuottajat eivät olisi mitenkään kelpuuttaneet rohkeista iltatyttökuvista tuttuja siskoksia kilpailemaan viisukarsintoihin. Bye bye babya laulatettiin eri laulajilla ja sen esittäjäksi kaavailtiin jopa Aija Puurtista. Pitkän vääntämisen jälkeen Lentonen ja Salli saivat Yleisradion pään käännettyä ja CatCat kutsuttiin koelauluun. Lopulta kaikki osapuolet tulivat yksimielisesti siihen tulokseen, että Bye bye babylle ainoa oikea esittäjä on CatCat. Sensuellit kuvat eivät poissulkeneet laulutaitoa.

Vuoden 1994 euroviisukarsinnat järjestettiin maaliskuun alussa uutuuttaan hohtavassa hulppeassa Tampere-talossa. Yleisradio oli satsannut suureelliseen yleisötapahtumaan, mutta itse kilpailukappaleiden taso jätti toivomisen varaa. Laulujen esittäjien joukossa oli lukuisia Suomen kansalle täysin tuntemattomia nimiä, kuten Dario, Sari Sakki tai Marina Sigfrids. Kilpailuun osallistui myös muuan Tauski, jonka lopullinen läpimurto antoi vielä odottaa itseään. Viisukarsintojen ennakkosuosikkina pidettiin teinisensaatio Janitaa, mutta hänen soulahtava balladinsa Enkeli ei tainnut avautua yhdellä kuuntelukerralla suurelle yleisölle tarpeeksi hyvin. Bye bye baby ja näyttävien Kätkän sisarten edustama "arktinen glamour" erottui kilpailukavalkadissa edukseen. Vuoden 1994 viisukarsinnoissa Suomen kansa sai ensimmäistä kertaa valita viisuedustajansa puhelinäänestyksellä. Kaikkien äänestäjien kesken arvottiin videonauhuri. Ennusmerkit vaikuttivat lupaavilta, kun ennen tulosten julkistamista suorassa lähetyksessä otettiin yhteyttä arvonnan voittajaan, joka paljasti äänestäneensä CatCatia. Voittajasta ei ollut lopulta mitään epäselvyyttä: Bye bye baby voitti äänestyksen ylivoimaisesti 25 834 äänellä. Toiseksi sijoittui suomenruotsalaisissa piireissä suosiota nauttinut Susann Sonntag rutinoituneen iskelmäsäveltäjän Kari Kuusamon laululla En dans på livets vågor (17 438 ääntä) ja kolmanneksi ennakkosuosikin viittaa kantanut Janitan Enkeli (14 646 ääntä). Kätkän sisarukset olivat onnesta soikeina. Euroviisujen seuraaminen oli ollut heidän lapsuudessaan aina vuoden kohokohta, ja nyt he saivat itse edustaa Suomea. Euroviisukarsintojen jälkeen molemmat siskokset marssivat opinahjoihinsa anomaan vapaata loppukevääksi.

Euroviisuissa kansainväliselle lehdistölle
jaettiin singleä, jossa oli Bye bye babyn
englanninkielinen versio. Alkuperäistä
suomenkielistä levytystä mainostettiin
nimellä "Exotic Finnish version".

Keväällä 1994 Suomessa elettiin todellista CatCat-huumaa. Kätkän siskokset näkyivät ja kuuluivat kaikkialla. Kuvat koristivat lehtien palstoja ja he vierailivat kaikissa mahdollisissa television viihdeohjelmissa. CatCatin myötä Suomen kansa oli jälleen innostunut viisuista ja kevään viisukilpailua odotettiin kuin kuuta nousevaa. Euroviisujen suosio oli laskenut Suomessa 1980-luvun aikana. Euroviisufinaalin katsojaluvut olivat pienentyneet, eivätkä Suomen edustussävelmät sitten Kirkan Hengaillaan-viisun (1984) juhlineet hittilistoilla. Anneli Saariston viisuissa upeasti seitsemänneksi sijoittunut La dolce vitakin (1989) sai Suomen kansan hyväksynnän vasta hienosti sujuneiden Euroviisujen jälkeen. Jopa tuleva bailuklassikko Sata salamaa (1987) jäi aikoinaan kauas listojen kärjestä. Bye bye baby sen sijaan iski suomalaisiin kuin häkä. Laulua soitettiin tiuhaan radiossa ja Rumban 50 hittiä -listalla kappale oli noteerattu parhaimmillaan seitsemännelle sijalle. Ei haitannut, vaikka eräät musiikin asiantuntijat kritisoivat kappaletta höpöpopiksi ja itäeurooppalaiseksi mainosmusiikiksi. Etenkin lapset tykästyivät kappaleeseen ja "pai pai peipiä" hoilattiin hiekkalaatikoilla ja leikkipuistoissa.

Vuoden 1994 Eurovision laulukilpailuissa Suomi oli kerrankin satsannut
näyttävään promootioon. Kuva: © SECHUK.com

Eurovision laulukilpailut järjestettiin vuonna 1994 vappuaattona Dublinin Point Theatressa. Irlanti oli voittanut kahdet edelliset Euroviisut, minkä seurauksena laulukilpailussa elettiin raskaiden festivaaliballadien kulta-aikaa. Vuoden 1994 kappalekavalkadissa nopeatempoisten laulujen määrä oli laskettavissa yhden käden sormilla. Bye bye baby erottui joukosta ja Suomi noteerattiin positiivisesti ennakkoveikkauksissa. Kilpailuviikolla Dublinissa Suomen delegaation ympärillä kävi melkoinen kuhina. Suomi oli kerrankin satsannut Euroviisuissa näyttävään promootioon. CatCatia kuljetettiin PR-tilaisuudesta toiseen omalla limusiinilla ja kuvaukselliset siskokset olivat toistuvasti valokuvaajien ristitulessa. Virpi ja Katja lunastivat Dublinissa lupauksen, jonka he olivat asettaneet Suomen karsintavoiton jälkeen: peeärrä täytyy huolehtia kunnolla. "Mediapelillä voittoon", he olivat lehdissä julistaneet. Mediapeli olikin ajankohtainen käsite, olihan presidentinvaaleista ja Paavo Väyrysen katkerista lausunnoista kulunut vain muutama kuukausi. Mediapelin lisäksi Suomella tuntui muutenkin olevan vuoden 1994 Euroviisuissa hyvä draivi päällä. Edellisenä vuonna Suomea oli edustanut Katri Helena taustalaulajinaan Pave Maijanen, Pepe Willberg ja Anita Pajunen. Nyt uuden sukupolven viisuilijat olivat saaneet aikaiseksi melkoisen nuorennusleikkauksen, kun CatCatin taustalla nähtiin energiset tanssijat James Black ja Charles Salter, jotka edustivat modernia Suomi-kuvaa. Kilpailuviikolla positiivinen pöhinä Suomen delegaation ympärillä vaikutti kertoimiin vedonlyönnissä. Suomi nousi ennakkoveikkauksissa viiden parhaan joukkoon, ruotsalainen vedonlyöntitoimisto povasi CatCatille koko kilpailun voittoa. Ruotsissa Aftonbladet julisti suurin otsikoin Suomen voittavan Euroviisut. Suomessa alettiin odottaa kaikkien aikojen jättipottia. Tuoko CatCat tosiaan vihdoin ja viimein viisuvoiton Suomelle? Finaalipäivänä ympäri Suomen järjestettiin yhteislaulutilaisuuksia, joissa kansalaiset saivat laulaa sydämensä kyllyydestä Bye bye babya.

Vappuaattona 1994 yli miljoona suomalaista silmäparia tapittivat euroviisufinaalia. Suomi oli arvottu esiintymään jo toisena. Kapellimestari Olli Ahvenlahti toivotti sadoille miljoonille televisiokatsojille "hyvää vappua". Kaikki mitä sen jälkeen viisulähetyksessä tapahtui seuraavan kolmen minuutin aikana oli luonnehdittavissa mahalaskuksi.

Euroviisuharrastajien mielestä Dublinin lavalla Suomen esityksen kaikki osa-alueet olivat jokseenkin pielessä. CatCatin esiintymisasut haukuttiin tyylittömiksi. BBC:n sarkastisen viisuselostajan Terry Woganin mukaan sisarusduo esiintyi äitinsä vanhoissa alusvaatteissa. Suuria hurraa-huutoja ei saavuttanut myöskään taustatanssijoiden koreografia, jota pidettiin halpahintaisena ja kornina. Toisaalta Euroviisuissa tultiin näkemään myöhempinä vuosina vastaavanlaisia tanssijoita, joten kenties Charles Salter ja James Black olivat vain edellä aikaansa? Suomen kapellimestari Olli Ahvenlahti oli sovittanut laulun kokonaan orkesterille. Sähäkkä eurodiskokappale kuulosti orkesterin säestämänä huomattavasti laimeammalta ja vaisummalta kuin levytysversio. Monien muiden maiden ammattimaisiin esityksiin verrattuna Suomen performanssi vaikutti auttamattoman kotikutoiselta. Saliyleisön innostuneista suosionosoituksista huolimatta Suomen viisuhaaveet valuivat viemäristä alas, ja pisteidenlasku oli suomalaisittain masentavaa seurattavaa. Suomi oli tulostaululla pitkään nollilla, kunnes kahdeksantenatoista pisteensä jakanut Bosnia-Hertsegovina muisti Suomea yhdellä pisteellä. Seuraavana äänestysvuorossa ollut omintakeisesti äänestänyt Kreikka antoi Suomelle peräti kymmenen pistettä, mutta sen jälkeen pistehanat hyytyivät jälleen. 11 pisteen saalis oikeutti 25 kilpailijan joukossa 22. sijaan. Euroviisut päättyivät Suomen osalta jälleen valtaisaan pettymykseen. Tuloksen seurauksena Suomi joutui jäähylle seuraavan vuoden viisuista. Suomalainen euroviisuasiantuntija Asko Murtomäki on luonnehtinut kirjassaan

Irlanti voitti Euroviisut jo kolmatta kertaa peräkkäin – ja tällä
kertaa täysin ylivoimaisesti viisujen silloisella piste-ennätyksellä.
Suomen taakse tulostaululla jäivät Alankomaat, Viro ja Liettua.

Finland 12 points! – Suomen Euroviisut, kuinka "kaiken kuullun ja nähdyn perusteella sitä [huonoa menestystä ja karsiutumista seuraavan vuoden kilpailusta] pidettiin sopivana rangaistuksena huonosti tehdystä työstä". Suolaa haavoihin lisäsi Saksan pirteän bilebiisin Wir geben 'ne Party sijoittuminen kilpailussa hienosti kolmanneksi. Saksan esityksen säestys hoidettiin taustanauhoilla, mikä herätti spekulaatioita siitä, kuinka Bye bye baby olisikaan pärjännyt, jos se olisi kuulostanut Dublinin lavalla samanlaiselta kuin levyversio. Saksan menestys osoitti, että nopealle laululle oli tilausta hyvin balladivoittoisessa kilpailussa. Kätkät tuskin saattoivat vuonna 1994 aavistaa, että jonakin päivänä he tekevät vielä yhteistyötä Saksan viisun säveltäneen Ralph Siegelin kanssa.

CatCatin toinen albumi myi platinaa.

Suomen kansa ei kuitenkaan hylännyt CatCatia viisutappion myötä. Kuten Kätkät itsekin luonnehtivat viisufinaalin jälkeen kotimaisille joukkoviestimille: "Kissat putoavat aina jaloilleen." Virpi ja Katja ovat suhtautuneet terveen itseironisesti muun muassa parjattuihin esiintymisasuihinsa ja ovat vielä 2010-luvulla erinäisissä euroviisutapahtumissa esiintyneet alkuperäiset viisukorsetit yllään. Bye bye baby on 1990-luvun edustussävelmistämme ainoa, joka on jäänyt elämään. Huhtikuussa 1994 julkaistua CatCatin toista albumia Bye bye baby myytiin yli 40 000 äänitettä eli platinalevyyn oikeuttava määrä. Toiselle albumille Kätkät osasivat jo valikoida itsensä näköisiä kappaleita. Sovituksista vastasivat Kari Pesonen sekä Hausmyllyn Petri "Lowland" Alanko ja Jari "Drome" Karjalainen. Uusien kappaleiden lisäksi albumille päätyi versioitavaksi sisarusten nuoruuden suosikkeja, kuten George Michaelin Careless whisper (Kuiskaus) ja Modern Talkingin Do you wanna (Viides kevät). CatCatin ja taustajoukkojensa käsittelyssä kasariklassikot soivat ajanmukaisen ysärijumputuksen säestämänä.

CatCatin kolmas albumi vuodelta 1995
sisältää radiohitit Kyyneleet, Piirtelet
mun sydämeen ja Enkeli.

CatCatin kolmas albumi Enkeli julkaistiin vuonna 1995. Tätäkin levyä myytiin vuosien saatossa kultalevyyn oikeuttava määrä. Albumin laulut Kyyneleet, Piirtelet mun sydämeen ja nimikkobiisi Enkeli soivat säännöllisesti radiotaajuuksilla. CatCat ei suinkaan jäänyt vain yhden viisukevään tähdenlennoksi. Euroviisut eivät tuhonneet uraa, kuten usein pelotellaan, vaan CatCatin tapauksessa kilpailu toimi pikemminkin ponnahduslautana suurempaan suosioon. Hyvästä menestyksestä huolimatta siskokset päättivät Enkeli-levyn jälkeen laittaa CatCatin telakalle, sillä he halusivat suorittaa opintonsa valmiiksi. Virpi Kätkä valmistui Jyväskylän yliopiston musiikkitieteiden laitokselta filosofian maisteriksi ja työskentelee nykyään musiikin opetustyön parissa. Katja Kätkä opiskeli klassisen laulun opettajaksi Keski-Suomen konservatoriossa. Elämä on ikuista opiskelua, ja Katja on kouluttautunut Kööpenhaminassa valtuutetuksi CVT-opettajaksi. CVT (Complete vocal technique) on alan ammattilaisten keskuudessa erittäin arvostettu äänenkäyttötekniikan laji.

Vuosituhannen vaihduttua aika oli kypsä CatCatin paluulle. Kesällä 2000 CatCat teki comeback-keikkansa Heinäveden iskelmäfestivaaleilla. Seuraavana vuonna julkaistiin paluulevy Yö ja päivä, josta parhaiten elämään lienee jäänyt Antti Kleemolan säveltämä hieno pop-balladi Jos katsot taaksesi. Samana vuonna Poptori julkaisi kokoelmalevyn Parhaat, johon koottiin CatCatin levytyksiä vuosilta 1994–2001. Kokoelma myi kultaa. Suomen kansa ei ollut unohtanut suosikkikissojaan.

CatCat on pysynyt tyylilleen uskollisena jo neljännesvuosisadan ajan. He eivät ole muuttuneet ajan virtausten mukana, vaan tekevät omaa juttuaan omilla ehdoillaan. CatCat on monella tavalla ainutlaatuinen ilmiö kotimaisen kevyen musiikin kentällä. He esittävät kimaltelevissa glittermekoissa – viimeisimmät esiintymisasut on hankittu New Yorkista! – rehellistä disko- ja dancemusiikkia näinä melodiattomien radiohittien aikoina täällä tasapäistämisen luvatussa maassa. Levytysmateriaalistaan he vastaavat hyvin pitkälti itse. Katja Kätkä on kunnostautunut vuosien saatossa laulujen säveltäjänä. Ensimmäinen Katjan levytetty sävellys on erinomaisen raflaava Aurinkotanssija vuodelta 2003. Sanoitukset tilataan luottosanoittajilta, jotka osaavat räätälöidä juuri CatCatille sopivia tekstejä. 2010-luvulla levytysten sovituksista ovat vastanneet Antti Turpeinen ja Petri Kokko, joiden kanssa yhteistyö on saumatonta. Levy-yhtiö hoitaa jakelun. Poptorin valttikortteina ovat edulliset hinnat ja laaja jakeluverkosto, sillä yhtiön levyjä on myyty kaikki nämä vuodet musiikkialan liikkeiden lisäksi muun muassa marketeissa ja huoltoasemilla.

"Meille on keikoilla ja levyillä ollut tärkeää esittää musiikkia, josta itse pidämme. Itse olemme halunneet päättää kaikesta meihin liittyvästä. Meille on tärkeää, että meillä on ihan oma juttumme. Emme ole miettineet tulevaisuutta silloin nuorena ensimmäistä levyä tehdessämme sen enempää kuin nytkään. Teemme tätä hommaa niin kauan kuin on kivaa", on Virpi Kätkä todennut.

Vuonna 2015 julkaistulla albumilla Kukat
kauniit CatCat tulkitsee omia versioitaan
tekstivetoisista ikivihreistä.

Vaikka Virpin ja Katjan tavaramerkeiksi ovat osoittautuneet bilemusiikki ja positiivinen elämänasenne, tämän vuosikymmenen aikana laulujen sanoitusten tematiikkaa on pyritty muuttamaan syvällisemmäksi ja omakohtaisemmaksi. Yökerhojen ja ravintoloiden lisäksi CatCat on esiintynyt muun muassa kirkkokonserteissa. CatCat on levyttänyt hengellisiä lauluja Poptorin Enkelten laulut -kokoelmasarjan levyille. Vuonna 2015 julkaistiin kokonainen balladivoittoinen CatCatin teema-albumi Kukat kauniit, jossa Virpi ja Katja versioivat tekstivetoisia ikivihreitä klassikoita, kuten Lainaa vain, Neljän tuulen tiellä ja Eilen kun mä tiennyt en. Syvällisemmät sanoitukset eivät ole rajoittuneet vain gospel-levytyksiin ja tuohon rauhalliseen teemalevyyn, vaan myös CatCatin uudet tanssittavat ja nopeatempoiset kappaleet ilmentävät esittäjiensä arvomaailmaa ja elämänasennetta.

"Edelleen haluamme, että kappaleemme ovat koukuttavan melodisia, niin kuin 90-luvulla tehtiin. Olen innoissani, että olen saanut säveltää myös itse levyillemme useita kappaleita. Viimeisin omista sävellyksistäni on Sielun sirpaleet, josta on tullut Spotifyssa ja YouTubessa yksi meidän kuunnelluimpia kappaleitamme. Teksteihin olemme halunneet kuitenkin lisää henkisyyttä ja syvyyttä, kuten Sielun sirpaleistakin kuulee. Monet ihmiset ovat kertoneet saaneensa lohtua ja voimaa kappaleen sanoituksesta ja että sanat ovat kuin suoraan heidän omasta elämästään", Katja Kätkä on luonnehtinut.

Keväällä 2017 25-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu CatCat 25 vuotta -juhlalevy kiteyttää hienosti CatCatin uran – ennen ja nyt. Levylle on koottu parhaimmisto CatCatin vanhoista kappaleista, joista useammasta on tuunattu uudet alkuperäisiä menevämmät versiot. Uusista levytyksistä Katjan säveltämät ja Kristian Kuisman sanoittamat Sielun sirpaleet ja Saavut uneeni vastaan mua ovat syntyneet sisarusten omista elämänkokemuksista. CatCatille ominainen elämänmyönteisyys taas ilmenee erinomaisesti iskelmätietokirjailijanakin kunnostautuneen Petri Tuunaisen säveltämässä ja Kuisman sanoittamassa iskevässä kappaleessa Elä sekä Solid Base -coverissa Ei saa luovuttaa, jonka rohkaisevan suomenkielisen tekstin on kynäillyt Juha-Matti Tammela.

"Vaikka me olemme halunneet teksteihin ja musiikkiin nykyisin elämänkokemusta Kristian Kuisman, Petri Tuunaisen, Juha-Matti Tammelan ja Sana Mustosen avustuksella, niin kaikista mollikappaleistamme löytyy koettelemustenkin keskellä aina valo ja positiivinen ajattelu", valottaa Virpi CatCatin ajatusmaailmaa.

Jos Kätkän siskokset ovat tyytyväisiä, että lauluntekijät osaavat laatia juuri heille sopivia kappaleita, niin vastavuoroisesti CatCatin uusien laulujen tekijät ovat mielissään, että Suomessa vielä Virpi ja Katja liputtavat melodisten ja dramaattisten diskobiisien puolesta. Niin Kuisma, Tuunainen kuin Tammela ovat iskelmämusiikin suuria ystäviä. Lauluntekijät ovat kertoneet saaneensa palautetta siitä, että heidän kappaleensa kuulostavat menneiden vuosikymmenien tuotoksilta. Palaute on kuitattu toteamalla, että se on ollut juuri tarkoituskin. Kaikkien ei tarvitse esittää nykyaikaista radioystävällistä persoonatonta pop-iskelmää, vaikka se voisi olla helpompi tie saavuttaa laajempi kohdeyleisö.

25 vuotta ensilevytyksen jälkeen CatCatin keikoilla on kovempi meno kuin koskaan aikaisemmin. Uransa alkuvaiheessa Virpi ja Katja haaveilivat, että jonakin päivänä heillä olisi niin paljon hyviä lauluja, ettei keikkasettiin tarvitsisi mahduttaa ainuttakaan täytekappaletta. Nyt sellainen tilanne on saavutettu. Keikoille ominaista on ennen kaikkea positiivisuus ja ilo.

"Haluamme, että ihmiset unohtavat keikoillamme mahdolliset murheensa. Reilun tunnin settimme ajan laitamme kaiken likoon! Settimme on erittäin menevä. Eräs ystäväni sanoikin, että keikoillamme riittää vauhtia kuin aerobic-tunneilla! Hiki lentää niin meillä kuin yleisölläkin", kuvailee Katja.

2010-luvun alussa Virpi ja Katja havahtuivat keikoilla erikoiseen tilanteeseen. Yleisön joukossa oli runsaasti nuoria, jotka osasivat laulaa heidän laulujaan sanasta sanaan. Kun keikan jälkeen hämmentyneet artistit kysyivät nuorisolta (Kätkän sisarukset tunnetaan erittäin helposti lähestyttävinä ihmisinä, joilla riittää keikkojen jälkeen aikaa selfieille ja juttutuokioille faniensa kanssa) miten kappaleet voivat olla niin tuttuja, vastaus kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan, että niitä on luukutettu YouTubesta. Kas näin voidaan todeta YouTuben valtava potentiaali. Vaikka videot eivät kartutakaan teostotuloja eivätkä tuo rojalteja pankkitilille, artistien tunnettavuus kasvaa, mikä voi ilmentyä kasvavina keikkatuloina. CatCatin keikoilla käy nykyään paljon porukkaa, jonka lapsuudenmuistoihin CatCatin musiikki olennaisesti kuuluu.

"Kohdeyleisömme keikoilla ovat pääasiassa nykyisin ennen päiväkerhossa meitä fanittaneet, jotka ovat nykyisin yökerhoissa keikoillamme. He ovat oppineet tuntemaan musiikkimme vanhempiensa c-kaseteilta, jotka osalla ovat vieläkin tallessa. Ihanaa kuunnella juttuja nuorten lapsuudesta, joista ilmenee, että olemme olleet osa heidän lapsuuttaan. Musiikkimme herättävät muistoja ja se kaikista tärkeintä, mitä musiikilla voidaan saavuttaa", toteaa Virpi.

Taidatkos sen sattuvammin sanoa.

Niin, se Ralph Siegel -kytkös. CatCat oli valmiina palaamaan euroviisuareenoille vuonna 2005. He lähettivät Suomen euroviisukarsintoihin demon, jossa he esittivät Siegelin sävellyksen Pirates on the dancefloor. Ralph Siegel on legendaarinen saksalainen euroviisusäveltäjä, jonka kynästä ovat syntyneet monet suuret ikivihreät, kuten Dschinghis Khan, Johnny Blue ja Ein bisschen Frieden. Euroviisujen ulkopuolisista klassikoista mainittakoon Moskau eli Volga, joka on edelleen kaikkien aikojen suosituimpia lauluja karaokessa. Kätkät matkustivat Müncheniin Siegelin studiolle purkittamaan kappaleen. Laulu karsiutui kuitenkin kalkkiviivoilla esiraadin kynsissä, eikä päässyt mukaan vuoden 2005 euroviisukarsintoihin. Nyt 12 vuotta myöhemmin mainio Pirates on the dancefloor on vihdoinkin julkaistu levyllä. Ralph Siegel on iloinnut vanhan sävellyksensä julkaisemisesta ja on jopa väläytellyt yhteistyön jatkamista CatCatin kanssa. Lisäksi vuodeksi 2006 Siegel houkutteli Katja Kätkää mukaan Sveitsin viisuedustusryhmään six4one, johon koottiin kuusi esiintyjää eri puolilta Eurooppaa, mutta Katja ei kokenut projektia omakseen.

Euroviisut elävät kuitenkin aina CatCatin mukana, ja euroviisufanit ympäri Eurooppaa eivät ole unohtaneet hupaisia siskoksia, jotka "esiintyivät äitinsä alusvaatteissa" Dublinissa keväällä 1994. Euroviisufanien välityksellä CatCatin uuden levyn kappaleita on soitettu Keski-Euroopassa, missä melodista diskomusiikkia arvostetaan huomattavasti enemmän kuin Suomessa, ja esimerkiksi Elä on saanut erittäin innostuneen vastaanoton. Ei pidä koskaan vähätellä television historian pitkäikäisimmän laulukilpailun suomia mahdollisuuksia.

CatCat 25 vuotta -albumin esittelyvideo YouTubessa

Virpi ja Katja Kätkää on haastateltu sähköpostitse tätä kirjoitusta varten.