Voittiko oikea viisu? – Suomen euroviisukarsinnat 2016–2025

Euroviisujen seuraaminen jäänee tänä vuonna vähiin – ellei kokonaan väliin. Tällä sivustolla ei kommentoida tavullakaan tämänvuotista viisukilpailua. Samasta syystä myös perinteistä UMK-katsausta ei tänä vuonna ilmesty.

Alkuvuodesta oli muodikasta fiilistellä vuotta 2016. Ajan hengen mukaisesti lähdin trendiin mukaan. Tammi-helmikuussa 2016 julkaisin täällä UMK:n aikoihin kuusiosaisen kirjoitussarjan, jossa arvioin jokaisen Suomen euroviisukarsinnan ehdokkaita ja lopputuloksia. Sarja päättyi vuoteen 2015. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin kirjoitin sarjaan jatko-osan, jossa käsittelen Uuden musiikin kilpailuja edellisen kymmenen vuoden ajalta. Samalla artikkeli on katsaus Suomen viimeaikaiseen euroviisuhistoriaan, jota valikoidun aikarajauksen perusteella voisi luonnehtia kaksijakoiseksi.

Ilmaisen kirjoitussarjassa häikäilemättömästi omia subjektiivisia mielipiteitäni jokaisen karsintavuoden tuloksesta. Kerron christerbjörkmanmaiseen tapaan näkemykseni siitä voittiko oikea vai väärä laulu. Mikäli karsintatulos ei herätä sen kummempia tunnepurkauksia tai tuloksen tuomitseminen yksiselitteisen oikeaksi tai vääräksi on haastavaa, tyydyn toteamaan valinnan olevan "ihan ok". Todettakoon, että pelkkä lopputulos kansainvälisessä loppukilpailussa ei määritä näkemystäni. Huonostikin Eurovision laulukilpailuissa menestynyt laulu voi olla silti oikea valinta, jos karsinnassa ei ollut tarjolla parempaakaan. Vastaavasti Euroviisuissa hyvinkin menestynyt esitys voi tuntua väärältä valinnalta, mikäli vaikuttaa, että karsinnassa olisi ollut tarjolla vielä päräyttävämpi tai kiinnostavampi vaihtoehto.

Edelliset tekstit: (vuodelta 2016)
Suomen euroviisukarsinnat 1960-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 1970-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 1980-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 1990-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 2000–2009
Suomen euroviisukarsinnat 2010-luvulla (vuodet 2010–2015)

2016 – Eini voitti UMK:n

Suomen edustaja: Sandhja – Sing it away
Sijoitus Tukholmassa: ei finaalissa (sijoitus I semifinaalissa 15. / 18, 51 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansalaisraadit

Sanokaa mitä sanotte, Sandhjan UMK-voitto ei ollut lähimainkaan niin yllättävä ja ennakoimaton kuin sittemmin on väitetty. Vuoden 2016 UMK:n lopputulosta on jälkeen päin tarkasteltu anakronistisesti ja jälkiviisaasti. Koska Sandhjan esitys Tukholmassa sujui miten sujui, ja koska UMK:ssa toiseksi sijoittuneesta artistista kehkeytyi saman vuoden syksyllä "suomalainen maailmantähti" Ison-Britannian X Factor -menestyksen myötä, karsintatulos näyttäytyi hämmästyttävältä.

UMK-finaalin alla Sandhjan Sing it away oli noteerattu varteenotettavimpien ehdokkaiden joukkoon. Sen havainnollistaa esimerkiksi vilkaisu Sanoma-konsernin lehtien ennakkoarvioihin. Helsingin Sanomien Mari Koppinen ihasteli: "Tässä on kisan paras paketti: sielukasta soul-laulua, tanssitaitoa ja – tässä kisassa ainutlaatuista – iloa!" UMK:n jälkeen hän intoutui ylistämään Sandhjan ja tiiminsä välitöntä iloa, hurmaavaa menoa ja vetoavaa hauskanpitoa. Niin ikään Ilta-Sanomien viisutoimittajista ja -asiantuntijoista koottu nelihenkinen raati äänesti Sandhjan jaetulle ykkössijalle positiivisten kommenttien saattelemana.

Ymmärrettävämpää kritiikkiä kirvoitti luonnollisesti tapa, jolla Sandhjan valinta euroviisuedustajaksi ratkesi. Vuonna 2016 UMK:n tulokseen vaikuttivat ratkaisevasti hieman hähmäiset kansalaisraadit, jotka koostuivat muun muassa kansanedustajista, suomenruotsalaisista, tubettajista, lapsista ja asfalttimiehistä. Raadit pisteyttivät Sandhjan ylivoimaiseen voittoon, vaikka yleisöäänestyksessä hän saavutti vain kolmanneksi eniten ääniä. Yleisöäänestyksen ykkönen oli Saara Aalto, vaikka ennen suoraa lähetystä annetuissa ennakkoäänissä hän oli vasta viidentenä. Saara Aalto oli jo tässä vaiheessa tullut kansalle tutuksi julkkikseksi, joten oletan hänen voittaneen yleisöäänestyksen nimellään – vähän kuten Jari Sillanpää aikoinaan putsasi äänestyksen kuin äänestyksen. Jos Saara Aallon kilpailukappaleen No fear olisi esittänyt joku Suomen kansalle täysin tuntematon laulajanalku – kuten esimerkiksi samaiseen kilpailuun osallistuneet Tuuli Okkonen tai Stella Christine – suomalaiset tuskin olisivat massoittain innostuneet äänestämään sitä Euroviisuihin. (Toki Saara Aalto oli esiintyjänä huomattavasti kokeneempi kuin edellä mainitut kaksi artistia.) Muistetaanhan kuinka Mikko Silvennoisen erittäin ansioitunut ura viisuasiantuntijana alkoi aikoinaan ehkä vähemmän hohdokkaasti tämän vuoden UMK:n "jälkimodulaatio"-osiossa, jossa hän luonnehti Saara Aallon muuttuneen kaapista ulostulon seurauksena kiinnostavaksi artistiksi.

Valitettavasti alisuoriutuminen Euroviisuissa merkitsi kuoliniskua Sandhjan musiikkiuralle. Artisti oli liian untuvikko viisulavalle – etenkin, kun vuoden 2016 Euroviisujen taso osoittautui yllättävänkin laadukkaaksi ja ammattimaiseksi. Globenissa Suomen esitys poronnahka-asuineen oli auttamattoman väkinäinen ja kotikutoinen – UMK:n pirskahtelevasta riemusta ei ollut tietoakaan. Näin ei ehkä olisi tarvinnut olla, mutta Yleisradio oli hassannut likimain koko viisubudjettinsa UMK:n järjestämiseen. Suomalaiset euroviisuharrastajat ovat jaksaneet hekotella viisutuottajien selityksille, kuinka Suomella ei ollut varaa panostaa kansainvälisessä kilpailussa muuhun kuin vähän "spesiaalimpaan mikrofoniin". Hämmästyttävää kyllä, Sandhjalla oli takanaan iso kansainvälinen levy-yhtiö (Sony Music), mutta ilmeisesti pulju ei pitänyt euroviisukeikkaa satsaamisen arvoisena. Vuoden 2015 Euroviisujen jälkimainingeissa ihastelin suomalaisten muuttunutta mentaliteettia. Heikosti menestyneitä viisuilijoita ei ollut enää vähään aikaan lytätty – päinvastoin, esimerkiksi Pertti Kurikan Nimipäivien muusikot saivat semifinaalin jumbosijasta huolimatta kansallissankarien vastaanoton. Valitettavasti viisuvuosikerta 2016 palautti takaisin maan pinnalle: Sandhjan viisuesitystä jaksettiin mäiskiä päivästä toiseen iltapäivälehtien sivuilla. Ensimmäisten levytystensä ja keikkojensa perusteella musiikkipiirit hehkuttivat Sandhjaa ja hänen laulutaitoaan maasta taivaaseen. Euroviisujen jälkeen kysyntä tyrehtyi tyystin, kuten Sandhja avautui kolme vuotta viisureissun jälkeen Helsingin Sanomien haastattelussa.

UMK 2016:n musiikillisesti ansioitunein ehdokas oli tietenkin Mikael Saaren On it goes, mutta taiteellisesti haastavamman kokonaispaketin lähettäminen Euroviisuihin ei ole koskaan riskitöntä. Vuoden 2016 UMK:ssa saattoi olla kilpailijoita, jotka olisivat Tukholmassa yltäneet paremmalle sijalle kuin Sandhja. Koska Sandhjan voitto oli kuitenkin UMK:n puitteissa täysin ymmärrettävä ja koska UMK:n ehdokasasettelusta puuttui ilmiselvä viisumenestyjä, olosuhteisiin nähden Sing it away oli IHAN OK VALINTA. Vaisu sijoitus selittyy ensisijaisesti riittämättömällä työllä kansainvälisen esityksen hyväksi, ei niinkään väärällä valinnalla viisukarsinnassa.

Ja se vuoden suurin hitti. Vaikka Einin Draamaa sijoittui UMK:n finaalissa vasta seitsemännelle sijalle, kappale päätyi iskelmämyönteisten radiokanavien soittolistoille ja on lopulta ainoa vuoden viisuehdokkaista, joka on jäänyt elämään. Draamaa-hitin kynäili Janne Rintala, joka on niittänyt mainetta Mökkitie Recordsin kantavana voimana ja muun muassa Erika Vikmanin hittien kultasormena. Draamaa-kappaleen menestys oli kuin enne tulevasta: Rintalalla ja Mökkitien musiikilla tuli olemaan merkittävä rooli UMK:n uudelleenbrändäyksessä ja suomalaisen viisuinnostuksen kasvamisessa.

2017 – Behm voitti UMK:n

Suomen edustaja: Norma John – Blackbird
Sijoitus Kiovassa: ei finaalissa (sijoitus I semifinaalissa 12. / 18, 92 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansainväliset raadit

Kenties edellisen vuoden priorisointikritiikin seurauksena UMK:ssa luovuttiin alkukarsinnoista ja paukut säästettiin yhteen spektaakkelimaiseen lähetykseen isolla areenalla. Käytäntö on jäänyt pysyvänluonteiseksi. Vuonna 2017 se isolla lavalla esiintyminen osoittautui miltei jokaisen UMK-kilpailijan kompastuskiveksi. Kilpailukavalkadi koostui suurelle yleisölle enemmän tai vähemmän tuntemattomista nimistä. Aloittelijoiden ja amatöörien epävireiset laulusuoritukset yhdistettynä suomalaisten musiikkiohjelmien suorien lähetysten onnettomaan äänentoistoon ei vastannut käsitystä lauantai-illan huippuviihteestä. Viisulavalla esiintyminen ei ollut helppoa konkareillekaan: jopa ilmeistä hittipotentiaalia huokunut Jurekin tuottama My First Bandin Paradise kuulosti ja näytti suorassa lähetyksessä ihan platkulta.

Kaiken epämääräisen sekamelskan keskellä erottui yksi helmi. Leena Tirrosen ja Lasse Piiraisen muodostaman Norma John -yhtyeen esiintymisvuorolla olivat ammattilaiset asialla. Tirrosen kaunis ääni pääsi oikeuksiinsa ja kaksikon tunnelmallinen sävellys Blackbird heräsi eloon ja puhkesi kukkaan. Ylivoimainen voitto tuossa sakissa ei ollut yllätys. Toinen, jonka esiintyminen ei herättänyt välitöntä myötähäpeää, oli Catharina Zühlke ja hänet palkittiinkin ansaitusti toisella sijalla.

Viisukausi 2017 ei ollut suomalaiselle euroviisuharrastajalle helpoin mahdollinen. Suomessa juuri kenelläkään ei tuntunut olevan mitään hajuakaan viisuedustajastamme. Pitkin kevättä sai vakuutella yhdelle sun toiselle, että se on tosi hieno taiteellinen sävellys ja ne esiintyjät ovat oikeita ammattimuusikoita. Euroviisujen harjoitukset alkoivat Kiovassa ja kansainväliset viisureportterit ihastuivat Leena Tirrosen lumoavaan lauluun. Suomen osakkeet ennakkoveikkauksissa kohosivat ja viisufanit väläyttelivät top 10 -sijoitusta viisufinaalissa. Ennakkohehkutusten perusteella odotin riipaisevaa esitystä, mutta viisusemifinaalissa Suomen kolmeminuuttisen jälkeen jouduin toteamaan kisakatsomoseuralaisilleni: "Mä en nyt ollut ihan vakuuttunut." Eikä lopputuloksesta päätellen ollut moni muukaan. Kun kahta esiintymisvuoroa myöhemmin viisuestradin valloitti Portugalin Salvador Sobral, ei jäänyt epäilystäkään kenelle taideäänet ja Oikeasta Musiikista™ pitävien äänet kohdistuivat. Norma Johnin suorituksessa ei ollut moittimista, mutta se ei onnistunut sykähdyttämään odotusten mukaisesti.

Anyway, UMK 2017:ssa OIKEA LAULU VOITTI. Parempaakaan ei ollut.

UMK 2017:sta saattoi hyötyä eniten yllättävä taho. Espoon Metro Areenalla järjestettiin UMK:n suoran lähetyksen lisäksi monenmoista oheistapahtumaa. UMK:n preshow'ssa esiintyi muun muassa duo Behm & Ellis. Takahuoneessa sattuneesta selkkauksesta käynnistyi hämmentävä tapahtumaketju, jonka Rita Behm on selostanut Helsingin Sanomien haastattelussa. Tuotantoyhtiö M-Eazy Musicin poppoo oli epähuomiossa juonut Behmin viinipullon. Kimpaantunut aloitteleva lauluntekijä oli mennyt vaatimaan korvausta. Välikohtauksen lopputulemana Behm sai jalkansa yhtiön oven väliin ja pian hänen ääntään kuultiin Pikku G:n comeback-hitissä Solmussa. Siitä seurasi oma levytyssopimus ja muutamaa vuotta myöhemmin Hei rakas oli Suomen ykköshitti.

2018 – Saara Aalto ja puttaajien helmasynti

Suomen edustaja: Saara Aalto – Monsters
Sijoitus Lissabonissa: 25. / 26, 46 pistettä (sijoitus I semifinaalissa 10. / 19, 108 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansainväliset raadit

UMK oli tarkoitus järjestää vuonna 2018 samalla formaatilla kuin edellisenä vuonna. Avoimen sävellyskilpailun saldon kuultuaan tuotantoyhtiö painoi paniikkinappulaa. Viisi vuotta myöhemmin Suomen Kuvalehden artikkelissa tuottaja Anssi Autio paljasti: "Vuonna 2018 näytti siltä, että kisan suurin tähti on (lastenmusiikkiyhtye) Hevisaurus. Siinä vaiheessa päätettiin, että me ei voida tehdä tällaista kautta." UMKiin lähetetyt demot heivattiin romukoppaan ja Suomen viisuvastaavat lähettivät kutsun Saara Aallolle. Vihdoin ja viimein, huokaisivat useat viisuharrastajat. 2000-luvun mittaan yhä useampi maa oli luopunut niin kutsutuista perinteisistä euroviisukarsinnoista ja luotti sisäiseen valintaan. Yleisradio halusi pitää härkäpäisesti kiinni UMK:n brändistä, joten UMK-ruljanssi pyöri Saara Aallon esittämän kolmen potentiaalisen ehdokassävelmän ympärillä.

Saara Aalto on ymmärtääkseni artisti, jolle on ollut erittäin tärkeää omaan visioonsa luottaminen. Tuo tietynlainen omapäisyys lienee osaltaan vaikuttanut siihen, ettei hän ollut yltänyt sellaiseen suosioon kuin ammattitaito olisi edellyttänyt. Britannian X Factor -menestyksen jälkeen Saaralle avautuivat ovet instansseihin, jotka väistämättä vaativat tekemään kompromisseja valtavirran musiikkiteollisuuden edellyttämillä tavoilla.

Edellä mainitut seikat selittänevät myös Saara Aallon aikaisempia sijoituksia euroviisukarsinnoissa. UMK 2018:ssa sännättiin toiseen ääripäähän. Kaikkia mahdollisia riskejä kaihdettiin tilaamalla Saara Aallolle potentiaalisia kappaleita ruotsalaisen euroviisukoneiston syvimmästä ytimestä eli lauluntekijöiltä, jotka olivat olleet valmistamassa Ruotsin kahta aikaisempaa viisuvoittosävelmää Heroes ja Euphoria. Saara Aallon viisustrategia syyllistyi samaan kuin puttaajat usein golfviheriöllä: kun ensimmäinen lyönti on liian kova ja pallo liukuu reiästä ohi, golfaajan seuraava lyönti tuppaa taas olemaan turhan heiveröinen, jolloin pallo jää edelleen maalista.

Lissabonin viisulavalla Saara Aalto hoiti leiviskänsä moitteettomasti. Hänen laulusuorituksensa oli virheetön. Hän pusersi Monstersista kaiken mikä puserrettavissa oli. Ruotsalainen viisupop ei kuitenkaan tarjonnut hänelle mahdollisuutta esitellä ydinosaamistaan eikä hänen lahjakkuutensa päässyt loistamaan täydessä potentiaalissaan. Yleisradio ei säästellyt loppukilpailuesityksessä, mutta kesäteatterin kulissien roudaaminen viisulavalle ei enää vuonna 2018 herättänyt vau-efektiä. Yhä useammat maat kikkailivat modernimmilla tavoilla, kuten televisiokuvaan liitetyillä erikoisefekteillä. Myös Suomen esiintyjien ylöspanoa ja tanssijoiden sotilasunivormuja olisi kannattanut miettiä uusiksi...

Vaikka hypetetyn viisuedustajan mahalasku voisi olla helppo irvailun kohde, alhainen sijoitus ei kerro koko totuutta. Saara Aallon ansiosta Suomi sentään eteni kolmen vuoden tauon jälkeen Euroviisujen finaaliin. Hänet äänestettiin jatkoon ehkä yhdessä koko euroviisuhistorian kovatasoisimmassa semifinaalissa, jossa kilpailu oli kovaa. Osallistujia oli peräti 19, joten liki puolet esityksistä karsiutui. Ei vähäpätöinen saavutus Suomen euroviisutaipaleella!

Kolmen kappaleen kutsuartistikisojen tuomitseminen on ehkä älytöntä, mutta todettakoon, että vähistä vaihtoehdoista OIKEA LAULU VOITTI. Thomas G:sonin säveltämä Domino oli niin turhanpäiväinen tusinaballadi, ettei sillä olisi ollut mitään saumoja, vaikka UMK-lavalla Saara Aalto vaikuttikin nauttivan sen tulkitsemisesta eniten.

2019 – Yön pimein hetki ennen auringonnousua

Suomen edustaja: Darude feat. Sebastian Rejman – Look away
Sijoitus Tel Avivissa: ei finaalissa (sijoitus I semifinaalissa 17. / 17, 23 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansainväliset raadit

Eurovision laulukilpailun maine oli Suomessa niin surkealla tolalla, että uuden kutsuartistin houkutteleminen viisuedustajaksi oli "helvetin vaikeaa", kuten UMK:n tuottaja Anssi Autio tilitti avoimesti Ilta-Sanomien haastattelussa. Suomen eturivin artistit – ja heidän taustavaikuttajansa – karttoivat Euroviisuja kuin ruttoa. Darudekin oli aluksi sanonut ei, mutta hetken asiaa pähkäiltyään ja vaimon kanssa neuvoteltuaan päättänyt sittenkin vastata kutsuun myöntävästi – varsinkin kun hänen lupailtiin saavan vapaat kädet viisuprojektin toteuttamiseen.

Ilmoitus Suomen euroviisuedustajasta herätti aluksi positiivisia reaktioita. Viisufanit ympäri maailman odottivat mielenkiinnolla, mitä oman genrensä legenda tarjoilee viisuympyröissä. Sandstormin tekijän meemiarvo ei ainakaan hälventänyt huomiota. Darude ja Sebastian Rejman olivat aikaisemmin levyttäneet yhdessä kappaleen Moments (2015), joka sai viisufaneilta varovaisia hyväksyviä nyökkäyksiä. Vielä enemmän innostuttiin Daruden ja australialaisen JVMIEn tuoreehkosta aikaansaannoksesta Timeless (2018). Ne kelpasivat työnäytteiksi muusikolta, jonka isoimmista hiteistä oli kulunut miltei kaksikymmentä vuotta.

Darude poistui omalta mukavuusalueeltaan vokaalipopin suuntaan ja esitteli UMK:ssa kolme geneeristä kappaletta, jotka kuulostivat ennemmin albumin yhdeksänneltä tai kymmenenneltä raidalta kuin tykiltä hittisingleltä. Biisien julkaiseminen ei aiheuttanut oikein minkäänlaista säpinää. UMK:n katsojaluku oli historiansa alhaisin. Pahaenteisistä ennusmerkeistä huolimatta pienen valonpilkahduksen mahdollisti Look awayn livetoteutus, joka oli todennäköisesti visuaalisesti näyttävin ja innovatiivisin suomalainen viisuesitys tuohon mennessä. Turun Logomon lavalla kokonaispaketti vaikutti kehityskelpoiselta eli siinä mielessä OIKEA LAULU VOITTI. Ikävä kyllä, Suomen akuankka-tuuri iski jälleen, ja UMK-esityksen kuutiota jäänsulamis- ja tulvavesigrafiikoineen ei voinut siirtää sellaisenaan Euroviisujen lavalle, joten koko projektin punainen lanka vesittyi täysin.

Suomen viisutuotanto oli fiksoitunut ajatukseen, että sisäisesti valitun kutsuartistin olisi oltava eturivin hittinimi tai ennestään kansainvälisesti tunnettu tähti. Siinä vaiheessa, kun anttituiskut, robinit, isacelliotit kieltäytyivät kaikki kategorisesti viisuedustuksesta, olisi kannattanut vaihtaa strategiaa. Päätyä esimerkiksi valitsemaan taitavaksi tiedetty yleislaulaja, kuten Diandra (tai joku muu Elämäni biisi -ohjelman solistipoolista) ja kehottaa Suomen ansioituneimpia hittimaakareita säveltämään hänelle mahdollisimman ensiluokkaisia kolmeminuuttisia. Suomen viisuilusta vuonna 2019 on jäänyt sellainen mielikuva, että Yleisradion kädet olivat sidotut sen jälkeen, kun Darude ainoana riittävän meritoituneena artistina suostui mukaan euroviisuleikkiin omilla ehdoillaan. Lopputulos oli sitten mitä oli.

2020 – Mies ja ääni -periaate päihitti ennakkosuosikin

Suomen edustaja: Aksel Kankaanranta – Looking back
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansainväliset raadit

Vuosikymmen vaihtui ja UMK koki uudelleenbrändäyksen. Kutsuartistien konsepti ei ottanut Suomessa tulta alleen eikä tuottanut toivottuja tuloksia, joten formaatinmuutos oli väistämätön. UMK:n evoluutiossa toteutui metamorfoosi, kun tästä vuodesta alkoi yhteistyö radiokanava YleX:n kanssa. YleX:n musiikkipäällikkö Tapio Hakasen astuessa puikkoihin UMK löysi vihdoin ja viimein sapluunan, jolla se löi itsensä läpi ja vakiinnutti asemansa suomalaisten keskuudessa. Samalla alkoi toteutua UMK:n tuottajien jo alun alkaen esittämä toive, että ohjelma esittelisi uutta kiinnostavaa kotimaista pop-musiikkia, eikä toimisi pelkästään leimallisesti euroviisuedustajan valintatilaisuutena.

Myös Erika Vikman oli luonut nahkansa uudelleen solmittuaan levytyssopimuksen Mökkitie Recordsin kanssa. Janne Rintalan ja kumppaneiden tuotoksesta Cicciolina muodostui alkuvuoden 2020 ilmiö. Ensimmäistä kertaa sitten Pertti Kurikan Nimipäivien (2015) Suomen euroviisun valintatilaisuudessa oli mukana puheenaihe, josta kansakunta kohkasi. Suomalainen viisuharrastaja hihkui, kun UMK:hon oli eksynyt todellinen "megahitti". Vähänpä silloin tiedettiin. Kuten Listablogin Timo Pennasen listaus (tammikuulta 2025) osoittaa, Cicciolina ei edes ollut mikään valtaisa listahirmu verrattuna tuleviin jättimenestyksiin. (Cicciolina oli 54:ksi menestynein hitti kaikista Suomen euroviisukarsintoihin osallistuneista kappaleista. Esimerkiksi myöhempien vuosien sadosta Ram pam pam ja Ylivoimainen ovat kautta aikain viiden suurimman hitin joukossa.)

UMK:n arvaamaton lopputulos synnytti pienoisen kalabaliikin. Pitkästä aikaa Suomen viisuvalintaa kommentoitiin kiitettävällä aktiivisuudella. UMK 2020:n yllätys ei ollut kuitenkaan siinä, että kansainväliset raadit torppasivat Cicciolinan voiton. Se oli odotettavissa oleva skenaario. Varsinainen jymypaukku oli Aksel Kankaanrannan menestys yleisöäänestyksessä. Kärkikaksikon ääniero oli suorastaan mitätön, ei edes kahta prosenttiyksikköä. Siihen nähden kuinka suosittu Cicciolina oli ollut ennen kilpailua striimilukemissa, Erika Vikmanin olisi pitänyt voittaa yleisöäänestys mennen tullen selkein lukemin. Täysin tuikituntematon Aksel Kankaanranta takavasemmalta ilman minkäänlaista ennakkohössötystä onnistui haalimaan lähes yhtä paljon puhelinääniä kuin mediatilaa suvereenisti dominoinut voittajasuosikki. Cicciolina kaatui vähemmän mairittelevaan live-esitykseen, joka ei onnistunut myymään kappaletta katsojille parhaalla mahdollisella tavalla. Kaunisäänisen Aksel Kankaanrannan eleetön ja tunnelmallinen esitys sen sijaan onnistui paremmin ja Looking back erottui tyylikkyydellään edukseen.

UMK:n jälkeen keskustelu kävi kiivaana, mutta pian suomalaisten arki täyttyi oikeista huolista. Yksitoista päivää UMK:n jälkeen EBU ilmoitti Eurovision laulukilpailun perumisesta koronapandemian vuoksi.

Euroviisuharrastajat ovat spekuloineet kuinka Rotterdamin viisuissa 2020 olisi käynyt, jos covid ei olisi pysäyttänyt maailmaa. Vaikka Aksel Kankaanrannan Looking back on pätevä popballadi, epäilen, että se olisi edustanut Suomen viisuhistoriassa samaa jatkumoa kuin Blackbird tai joku Kari Kuivalaisen Päivä kahden ihmisen tai Geir Rönningin Why?. Viisukilpailun päätyttyä suomalaiset olisivat sadatelleet, että miten eurooppalaiset eivät taaskaan osanneet arvostaa meidän musiikillisesti ansioitunutta sävelmäämme. Vaikka Akselin UMK-voitto oli sinällään looginen, liputan silti team Cicciolinan puolesta. Se olisi tarjonnut viisukontekstissa jotain uutta ja omintakeista. VÄÄRÄ LAULU VOITTI.

2021 – Uusi Suomi rises like a Phoenix

Suomen edustaja: Blind Channel – Dark side
Sijoitus Rotterdamissa: 6. / 26, 301 pistettä (sijoitus II semifinaalissa 5. / 17, 234 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

UMK:n katsojaluvut kasvoivat kasvamistaan ja kilpailuehdokkaista kehkeytyi hittejä jo hyvän aikaa ennen loppukilpailua. Esimerkiksi Teflon Brothersin ja Pandoran yhteistyön hedelmää I love you luukutettiin pitkin alkuvuotta 2021 lukuisissa eri yhteyksissä.

Vielä Daruden ja Sebastian Rejmanin viisureissun aikoihin Suomi vaikutti Euroviisujen osallistujamaiden takapajulalta. Sitten tapahtui olennainen sukupolvenvaihdos: 1990-luvulla syntyneiden Blind Channelin poikien DNA:sta uupui täysin suomalaisille viihdetaiteilijoille ominaiset euroviisukompleksit. Yhtye näki Eurovision laulukilpailun vain ja ainoastaan mahdollisuutena kansainväliseen läpimurtoon. Bändin jäsenet tekivät myös kovasti työtä tavoitteensa eteen. UMK-finaalin alla Blind Channelin voitto ei vielä vaikuttanut läpihuutojutulta, sillä esimerkiksi Spotifyssa edellä mainittu I love you ja Iltan Kelle mä soitan olivat keränneet enemmän kuuntelukertoja. Lavalla Blind Channelin kundit päättivät näyttää mistä kana kusee ja lopulta Dark side valittiin näytöstyyliin Suomen viisuedustajaksi. Dark siden televisioesitys tarkkaan mietittyineen kuvakulmineen ja koreografioineen oli pop-estetiikan taidonnäyte, joka osoitti suomalaisen euroviisuosaamisen ottaneen muutamassa vuodessa valtavia harppauksia.

Lopputulos Rotterdamissa on suomalaista euroviisuhistoriaa. Vuoden 2021 Euroviisuissa tuhkasta syntyi uusi Suomi, joka feenikslinnun lailla liiteli vähitellen viisuperheen supervaltojen keskuuteen. OIKEA LAULU VOITTI.

2022 – Hittejä ja idoleita

Suomen edustaja: The Rasmus – Jezebel
Sijoitus Torinossa: 21. / 25, 38 pistettä (sijoitus II semifinaalissa 7. / 18, 162 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

UMK:n menestystarina jatkui jatkumistaan. Euroviisuharrastajat ympäri maailmaa hehkuttivat tapahtumaa vuosikertansa tasokkaimmaksi ja mielenkiintoisimmaksi viisukarsinnaksi. UMK:n suosio oli ollut niin merkillepantavaa, että Euroopan yleisradioliitto EBU oli kohottanut Suomen eräänlaiseksi euroviisuperheen mallioppilaaksi, ja Yleisradion edustajilta pyydettiin Euroviisujen yhteydessä lyhyttä esitelmää onnistuneen karsintaformaatin ja -brändin luomisesta.

UMK 2022 esitteli vuoden suosituimman suomalaisen hitin. Bessin läpimurto ja Ram pam pam -kappaleen voittokulku on ihanteellinen osoitus UMK:n suomista mahdollisuuksista. Jälkeen päin kansainvälisiä viisufoorumeita myöten on voivoteltu, kuinka "Bess was robbed" ja väitetään The Rasmuksen voittaneen viisumatkan pelkällä nimellään. Todennäköisemmin Bessin mahdollisuudet tyssäsivät vähemmän koherenttiin live-esitykseen. Vaikka UMK 2022 oli monella rintamalla kiistaton onnistuminen, suomalaisen suoran televisiolähetyksen onneton äänentoisto yhdistettynä sekaviin esityksiin latisti fiiliksiä. Pahiten ilmiöstä kärsi Isaac Senen hurtti savolainen homoerotiikka (Kuuma jäbä), joka oli suorassa lähetyksessä lähinnä kaoottista kakofoniaa.

Suomalaisetkin ovat unohtaneet, ettei Ram pam pam sijoittunut yleisöäänestyksessä edes toiseksi vaan vasta kolmanneksi. Edelle ylsi Rasmuksen ohella Cyan Kicks, jonka esitys oli kilpailun onnistunein – mutta valitettavasti kappaleensa Hurricane ei ollut riittävän vahva. Oliveran intiimi balladi lukeutui niin ikään UMK-lähetyksen onnistujiin, mutta hänen sävelmänsä olisi hukkunut Torinon slovarisuohon.

UMK 2022 oli tasainen kilpailu. Useamman ehdokkaan potentiaalin olisi mielellään testauttanut kansainvälisellä viisulavalla, mutta kilpailukavalkadista puuttui sellainen Blind Channelin Dark siden kaltainen täydellinen leka. Ei kymppiä, mutta monta kasin pakettia. Tasavahva The Rasmus paransi Torinon viisulavalla kuin sika juoksuaan. Hienosti sujuneen viisuesityksen myötä bändin jäsenet saattoivat palata selkä suorina takaisin Suomeen. Siinä suhteessa OIKEA LAULU VOITTI, mutta samoin voisi todeta, vaikka UMK olisikin päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen.

2023 – Kotimaisen populaarimusiikin virstanpylväs

Suomen edustaja: Käärijä – Cha cha cha
Sijoitus Liverpoolissa: 2. / 26, 526 pistettä (sijoitus I semifinaalissa 1. / 15, 177 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

Armon vuonna 2023 kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Aikaisempina vuosina UMK:n suoraa lähetystä vaivanneet tekniset vajavaisuudet oli korjattu. Äänentoisto ei enää kuulostanut perunalta ja kamera-ajot olivat viimeisen päälle sekunnintarkasti suunnitellut. UMK toteutettiin samanlaisella pieteetillä kuin kansainväliset euroviisuesitykset. Suomen viisutuotanto oli tavoittanut tason, jossa euroviisukarsintojen kruununjalokivi Ruotsin Melodifestivalen oli piehtaroinut jo vuosikymmenet. Jos Robin Packalenin Girls like you -esitys trampoliineineen ja voltteineen olisi kilpaillut vaikkapa vuoden 2017 UMK:ssa, se olisi ollut siihen mennessä upein suomalainen viisushow koskaan. Vuonna 2023 se oli vain yksi ehdokas muiden joukossa.

Suomalaiset hurahtivat Käärijään ja hänen ansiostaan koko euroviisuinstituutioon. Cha cha cha ei tehnyt pelkästään viisuhistoriaa vaan suomalaisen kevyen musiikin historiaa. Lähes 200 miljoonaa Spotify-striimiä suomenkieliselle kappaleelle on saavutuksena omaa luokkaansa. Kaikkien aikojen suomalainen viisukevät huipentui Liverpoolin loppukilpailuun, josta Suomen delegaatio kotiutui moraalisena voittajana. OIKEA LAULU VOITTI.

UMK oli yhtäältä Suomen euroviisuedustajan valintatilaisuus ja toisaalta uusien hittien esittelyfoorumi. Cha cha chan jälkeen vuoden toiseksi suurin suomalainen hitti oli Kuumaan Ylivoimainen, joka kuitenkin sijoittui UMK:n yleisöäänestyksessä vasta viidenneksi. Äänestystuloksen ja listamenestyksen kesken ei esiinny korrelaatiota.

2024 – Wunder gibt es immer wieder

Suomen edustaja: Windows95man – No rules!
Sijoitus Malmössä: 19. / 25, 38 pistettä (sijoitus I semifinaalissa 7. / 15, 59 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

Käärijän jälkimainingeissa suomalaisista kuoriutui euroviisuhullu kansakunta. UMK:sta sukeutui sekä kotimaisen musiikin että viihdetapahtumien vuosittainen merkkipaalu, joka kenraaliharjoitustaan myöten täyttää yleisökapasiteetiltaan maan suurimman areenan.

Ennakkoarvioissa harva veikkasi Windows95mania Suomen viisuedustajaksi, minkä vuoksi odottamaton lopputulos aiheutti jonkin verran tyrmistystä. Ennusmerkit olivat kuitenkin ilmassa: UMK:n kenraaliharjoitusraporttien mukaan Nokia Arenan katsomo oli hullaantunut äänekkäimmin No rulesista. Suoran lähetyksen aikana vilkaisu Twitter-X:ään (helmikuussa 2024 eteläafrikkalaissyntyinen miljardööri ei ollut vielä totaalisesti turmellut alustaa, joten siellä oli vielä ajoittain relevanttia kommunikointia) paljasti, että taiteilija Keisterin, Henri Piispasen ja kumppaneiden räväkkä kikkelihuumori oli tehnyt suurimman vaikutuksen niin tiedostavissa hipsteripiireissä kuin kansan syvien rivien keskuudessa. Windows95manin No rules! päihitti ennakkosuosikin viittaa kantaneen Sara Siipolan popballadin Paskana.

Windows95manin voittoon vaikutti kaksi seikkaa: UMK:n tasapaksu ehdokasasettelu ja eheä, johdonmukainen esitys. Rapvaikutteisten kappaleiden liika-annostelun vuoksi äänestyksessä tuppasivat menestymään massasta poikkeavat kokonaisuudet. Muille kilpailijoille kehitetyt esitykset sortuivat tarpeettomaan yliyrittämiseen ja liialliseen kikkailuun. Ilta-Sanomien Tatu Onkalo kielellisti ongelman:

"Valitettavasti itse kilpailijoiden esitysten suhteen mopo oli taas kerran karannut käsistä. UMK:lla on vuosi toisensa jälkeen vimma saada jokainen esitys näyttämään valtavalta spektaakkelilta ja esitellä lavalla mitä villeimpiä visioita. Artisteille tämä tarkoittaa ansaa, johon he aina vain tuntuvat lankeavan. – – Ainoa, joka onnistui käyttämään tilanteen hyväkseen, oli Windows95man. Hänen esityksensä ei olisi voinut olla liian överi, joten Ylen tuotantotiimin ylitsepursuava ideatynnyri ei ollut ansa, vaan vahvuus. Muiden artistien kappaleet latistuivat esitysten tilpehöörin alle, mutta No Rules nousi livessä uusiin korkeuksiin."

Alkusokista toipuminen vei aikansa, mutta loppujen lopuksi Malmön viisulavalla Suomen viisuedustus sujui mainiosti ja esiintyjät osoittautuivat mitä sympaattisimmiksi kaiffareiksi. Pitäisikö jopa todeta, että IHAN OK VALINTA. Toki Sara Siipolan Paskana olisi oletettavasti viisufinaalin raatiäänestyksessä haalinut suuremman pistesaaliin, joten hän olisi todennäköisemmin sijoittunut tulostaululla hitusen korkeammalle – mutta tokkopa kärkisijoille.

2025 – Ennätysten vuosi

Suomen edustaja: Erika Vikman – Ich komme
Sijoitus Baselissa: 11. / 26, 196 pistettä (sijoitus II semifinaalissa 3. / 16, 115 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

Suomalaisten viisuinto ei ole hiipumassa. UMK-lähetyksen katsojaluku oli liki 1,5 miljoonaa (tavoittavuus 2,27 miljoonaa). Uskomaton lukema suoratoistopalveluiden, sosiaalisen median ja kuplautumisen aikakaudella. Edellisen kerran vastaavia katsojamääriä mitattiin 1990-luvun alkuvuosien viisukarsinnoille. UMK:n yleisöäänestyksessä rikottiin kaikkien aikojen ääniennätys: 342 543 kappaletta. Sillä päihitettiin mennen tullen menneiden vuosikymmenien postikorttiäänestysten määrät. Edellinen ennätys (280 542) oli vuodelta 2004, jolloin euroviisukarsinnat voitti Jari Sillanpää. Suomalaiset näköjään mobilisoituvat, kun haluavat äänestää yhdeksän vuoden takaisen Tangomarkkinoiden voittajan viisuedustajakseen...

Musiikkijournalisti Arttu Seppänen kiteytti keväällä 2025 Helsingin Sanomissa: "Mitä kotimaiseen musiikkijulkisuuteen tulee, niin UMK on luultavasti viimeisimpiä linnakkeita, joissa yhtenäiskulttuuria jollain lailla pidetään pystyssä."

Varsinaista kilpailuasetelmaa ei oikein ollut, koska pöhinä keskittyi pitkälti UMK:n kuningattaren paluun ja hänen revanssinsa ympärille, vaikka luonnollisesti Erika Vikmanin pidäkkeetön ja ilkikurinen tyyli herätti myös suunnatonta vastustusta. Olin väläytellyt mielessäni tapahtumaketjua, jossa Viivi olisi ollut tämänkertainen akselkankaanranta, joka olisi pysäyttävällä tulkinnallaan repinyt sydämet katsojien rinnasta ja katkaissut Erika Vikmanin kuningatartien. Viivin esitys oli kuitenkin hämmästyttävän vaisu ja hänen koskettava rakkauslaulunsa Aina tuntuu unohtuneen UMK:n jälkeen, vaikka etukäteen siitä povattiin pop-klassikkoa. Myös UMK:n toinen tähtäin osui maaliin: Nelli Matulan Hitaammin hautaan (yleisöäänestyksen neljäs sija) julistettiin vuodenvaihteessa viime vuoden soitetuimmaksi radiohitiksi.

Erika Vikmanin viisuesitys Ich komme sisälsi tarpeellisen implisiittisen kannanoton. Vuonna 2025 konservatiiviset arvot nostavat pelottavasti päätään ja nuoret miehet tuntevat vetoa misogyynisiin arvoihin. Erika Vikman ei ole moisesta moksiskaan eikä hän suostu pienentämään itseään saati asettumaan sovinnaisuuden raameihin. Hän on vapautuksen keskisormi kaikille ankeuttajille. Euroviisufinaalissa Baselin viisuareenalla Suomen esitystä seuranneet Erika-kannatushuudot fanien keskuudessa indikoivat, kuinka tärkeitä rohkeat ja häpeilemättömät esikuvat ovat vähemmistökansalle. Se on paljon merkittävämpää kuin sijoitus laulukilpailussa.

Suomen asema Euroviisuissa on kääntynyt kymmenessä vuodessa päälaelleen. Ich komme keräsi Euroviisujen yleisöäänestyksessä yli sata pistettä – ja suomalaiset viisukatsojat olivat hurjan pettyneitä. 2010-luvulla olisimme kiljuneet riemusta ja rynnänneet torille juhlimaan.

OIKEA LAULU VOITTI, jos kohta esimerkiksi Goldielocks olisi ollut yhtä lailla varmasti upea viisuedustaja.

Euroviisut 2023: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset

Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 67. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.

Muutama sananen ennen varsinaisia arvioita. Suomalaiselle euroviisuharrastajalle viisukausi 2023 on ollut aivan poikkeuksellinen. Kevään muotiväri on ollut käärijänvihreä. Käärijä-buumi on saanut sellaiset mittasuhteet, ettei tällainen vanhan liiton viisujäärä ole aina oikein pysynyt perässä. Somefiidit ovat täyttyneet Käärijä-neuleista, Käärijä-leipomuksista, Käärijä-tuoteasetteluista ja vihreistä sydänemojeista. Suomessa vähintään joka toinen toimiala on lähtenyt mukaan euroviisupöhinään. Mikä tahansa etäisestikin vihreää muistuttava on brändätty osaksi Käärijä-ilmiötä. Ympäri Suomenmaata on järjestetty Cha cha cha -flashmobeja ja lapset ovat tapailleet laulun sanoja leikkipuistoissa. Boleroihin ja Käärijä-figuureihin törmää siellä täällä. Mutta mikä hämmästyttävintä, ilmiö ei ole suinkaan rajoittunut vain maamme rajojen sisäpuolelle, vaan ympäri maailman verkko on täyttynyt someinfluenssereiden Cha cha cha -reaktiovideoista ja erinäisistä coverväännöksistä. Käärijä-huuma on kuin voimakas virta, joka on murtanut kaikki padot ja leviää nyt valtoimenaan.

Eräät irvileuat ovat yrittäneet Käärijän kohdalla pönkittää narratiivia, jonka mukaan Suomi on mukamas aina Euroviisujen ennakkosuosikki ja silti jää viimeisten joukkoon. (Ks. esimerkiksi erään mielestäni harvinaisen ärsyttävän poliitikon Hannu Oskalan typerä tviitti.) Näistä näkemyksistä puuttuu täysin suomalaisen euroviisuhistorian tuntemus. Suomi on majaillut vedonlyönnissä koko kevään kakkossijalla. Suomi ei ole koskaan aikaisemmin menestynyt Euroviisujen virallisissa ennakkoveikkauksissa näin hyvin. Edes Lordin vuonna ei ollut tällaista hypeä. (Vedonlyönnissä Lordi oli lopulta parhaimmillaan noin viidenneksi veikatuin.) Keväällä 2006 ei ollut suoratoistopalveluja eikä lapsenkengissään olleessa YouTubessa ollut euroviisusisältöä. Nykyisessä mediaympäristössä Hard rock hallelujah ja Lordin musiikkivideot olisivat varmasti nousseet somehiteiksi, mutta siihen aikaan euroviisuesitysten momentum koitti vasta suorissa lähetyksissä. Nykyään viisuehdokkaat voivat osoittautua ilmiöiksi hyvän aikaa ennen kilpailuviikkoa. Suomi on ollut tämän viisukauden merkittävimpiä puheenaiheita.

Tänään illalla on luvassa Käärijän ensimmäiset kohtalonhetket, kun ensimmäinen semifinaali polkaistaan käyntiin Liverpoolin M&S Bank Arenalla Suomen aikaan klo 22. Semifinaalin pienen osallistujamäärän vuoksi jännitysmomentti on Suomen osalta miltei olematon: semifinaalissa kilpailee vain 15 maata, joista kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin. Veikkauksissa on siis pyrittävä valikoimaan ne viisi onnetonta, joiden viisutaival päättyy tänään. Se todellinen hermojaraastava jännitysnäytelmä käydään vasta lauantaina.

Euroviisujen säännöt ovat jälleen muuttuneet. Semifinaalien tulokset ratkaistaan ainoastaan yleisöäänestyksellä. Raadit ovat arvioineet eilen illalla semifinaalien tarjonnan, mutta niiden pisteet otetaan käyttöön vain siinä tapauksessa, mikäli jonkin maan puhelinäänestys epäonnistuu tyystin. Sääntömuutoksen seurauksena semifinaalien jatkoonpääsijöitä veikatessa on kartoitettava esitykset, joiden uskotaan menestyvän yleisöäänestyksessä. Raadit eivät ole enää pelastamassa ihankivoja musiikillisesti ansioituneita kokonaisuuksia. Toisaalta eivät ole myöskään dissaamassa viihdyttäviä showkokonaisuuksia, jotka eivät välttämättä täytä oikeaoppisesti laadun ulkoisia tunnusmerkkejä. Lisäksi on huomioitava demografiset seikat. Euroviisujen yleisöäänestyksessä toiset maat ovat edullisemmassa asemassa kuin toiset. Yhdet maat tuppaavat vuodesta toiseen haalimaan paljon pisteitä naapurimailta ja siirtolaisiltaan (nykyisistä euroviisuosallistujista esimerkiksi Serbia, Liettua tai Puola), kun taas toiset joutuvat ansaitsemaan joka ikisen pisteensä ja sen vuoksi menestyvät joskus yleisöäänestyksissä kohtuullisen hyvilläkin viisuilla ällistyttävän heikosti (esimerkiksi Sveitsi, Malta, Tšekki, Australia).

Uutena elementtinä on Rest of the world -äänestys. Tänä vuonna myös muualla maailmassa kuin Eurovision jäsenmaissa voi vaikuttaa viisutulokseen osallistumalla nettiäänestykseen, johon rekisteröidytään luottokortilla äänestäjäksi. Muun maailman äänillä on yhtä suuri painoarvo kuin yhdellä osallistujamaalla, eli muun maailman äänestyksessä eniten ääniä saanut saa 12 pistettä, toiseksi eniten ääniä saanut 10 pistettä ja niin edelleen... Illan äänestykseen osallistuu 15 kilpailijamaan lisäksi Ranska, Saksa, Italia ja muun maailman äänestys.

1. NORJA: Alessandra – Queen of kings

Norjalaisitalialaisen Voice-tähden debyyttilevytys on voimaannuttava tarina kaikkien aikojen viikinkikuningattaresta. Kaksi ja puoli minuuttia kestävän elektropophölkän aikana kuullaan muun muassa kirkkomusiikkia ja Alessandra pääsee esittelemään äänialansa ylärekisteriä. Viitisentoista vuotta sitten tällaisia "only in Eurovision" -leimalla varustettuja kappaleita halveksuttiin, mutta vuonna 2023 maailma makaa sellaisessa asennossa, että euroviisukliseeltä kuulostava biisi on kohonnut suuren luokan Tiktok-ilmiöksi.

Norja on suurimpia ennakkosuosikkeja. Vedonlyönnissä kuutosena ja tämän semifinaalin tarjokkaista kolmantena heti Ruotsin ja Suomen jälkeen. Spotifyssa kappale on ollut tämän viisukilpailun kuunnelluimpia. Suomessakin Queen of kings on noussut sekä radion että suoratoistopalvelujen listoille ja raikunut yökerhojen ämyreistä. Kappale on valmiiksi hitti ja sille on kertynyt fanijoukkonsa, jonka on luontevaa äänestää ennestään tuttua biisiä.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

2. MALTA: The Busker – Dance (Our own party)

Katusoittajina aloittanut trio antaa introverteille ja sosiaalisia tilanteita kammoksuville kullanarvoisen vinkin: pois meluisista bileistä omaan kotiin, jossa voi mieluisassa seurassa jamitella suosikkimusiikkiaan mukavasti tuttu villapaita päällä. Ei tarvita edes Piña Coladaa.

Malta yllättää positiivisesti! Tänä vuonna maltalaiset eivät ole tonkineet Ikean jätelavaa ja poimineet viisuedustajakseen ruotsalaisen viisutehtaan jämätuotosta, vaan lähettävät perimaltalaisen indiepop-bändin omalla tuotoksellaan. Maltan viisu on aidosti hyväntuulinen ja svengaa kivan letkeästi, vaikkei mitenkään erityisen persoonallinen olekaan. Tarinallinen esityskin on vallan veikeä performanssi. Solisti David Meilak tarjonnee silmäniloa ja saksofonisti Sean Meachen lienee kuullut kyllästymiseen asti rinnastuksia Epic Sax Guyhin.

Maltalle toivotaan finaalipaikkaa ja mieluusti sen hyvästä yrityksestä maalle soisin, etenkin kun kerrankin maan viisu kuulostaa vilpittömältä eikä perinteisen steriililtä. Ikävä kyllä, esiintymisnumero on huonoin mahdollinen ja lisäksi Malta lukeutuu niiden epäonnisten maiden joukkoon, jotka eivät saa euroviisuäänestyksissä pistettäkään "ilmaiseksi" naapurimailta tai siirtolaisilta (koska Maltalla sellaisia ei ole). Itse asiassa asetelma muistuttaa hieman viimevuotista Latvian iloluonteista ja svengaavaa viisua Eat your salad, joka sekin esiintyi semifinaalissaan pahamaineisella kakkospaikalla. Vaikka silläkin oli omat vankkumattomat kannattajansa, yleisöäänestystulos jäi todella alhaiseksi.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 3 / 5

3. SERBIA: Luke Black – Samo mi se spava

Sota Euroopassa ei ehtinyt heijastua viime vuoden viisutarjontaan, mutta tämän kevään viisusadossa kuullaan lukuisia viittauksia maanosan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen. Serbian dystooppisessa ja synkkäsävyisessä kappaleessa podetaan maailmantuskaa. Sotaa, nälkää, ei toivoa. "Haluan nukkua ikuisesti, kun maailma on tulessa."

Serbia, entinen balkanballadien mahtimaa, yllättää jälleen kokeilevalla ja taiteellisella viritelmällä. Vuosi sitten huikea käsienpesuperformanssi, tänä vuonna kiehtova pelimaailmasta vaikutteita ottava jykevä äänimaisema ja persoonallinen artisti, jota on tituleerattu Serbian pop-alkemistiksi. Myös esityksessä hyödynnetään pelimaailman estetiikkaa. Serbian kokonaispaketti jää vaivaamaan mieltä huomattavasti enemmän kuin keskivertoviisu.

Serbia on Euroviisujen vakiofinalisti. Vaikka maa on muutaman kerran jäänytkin finaalin ulkopuolelle, karsiutumiset ovat aina olleet hyvin täpäriä (Serbian huonoin viisusijoitus on semifinaalin 11:s). Tänäkin iltana Serbia saanee täydet 12 pistettä Kroatialta ja Sveitsiltä sekä oletettavasti vaihtelevasti diasporaääniä muun muassa Ranskasta, Italiasta ja Ruotsista. Naapuri- ja siirtolaisäänet tarjoavat pistepotille hyvän pohjan, josta on helppo ponnistaa eteenpäin.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

4. LATVIA: Sudden Lights – Aijā

Latvialaisen indierockbändin viisun sanoitus on samoilla maailmantuskaisilla apajilla kuin Serbia: maailma ei ole enää kaunis, joten tuudittaudutaan uneen ja toivotaan, ettei enää herätä. Tyylilajina Travis / Kent / Coldplay -vaikutteinen brittipehmorock. Nimestään huolimatta kappale esitetään lähes kokonaan englanniksi, vain aivan lopussa toivotaan hyviä unia latvialaisen tuutulaulun tavoin.

Omassa genressään varsin pätevä suoritus ja yhtye esittelee viisulavalla omaa osaamistaan. Esiintymistä on moitittu harjoitusraporteissa vaisuksi ja kokonaispaketti ei vaikuta muutoinkaan miltään massojen villitsijältä. Se on harmillista, sillä Latvia on edellisen kerran edennyt Euroviisujen loppukilpailuun seitsemän vuotta sitten. Yritykset ovat olleet ihan kelvollisia, mutta finaaliraja taitaapi tänäänkin jäädä liian korkealle. Ehkäpä Latvian Aijā olisi hyötynyt raadeista.

By the way: mitäköhän mieltä Latvian suorituksesta on Suomen viisudelegaation vokaaliekspertti ja Käärijän esityksen taustalaulaja Aijā Puurtinen?

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

5. PORTUGALI: Mimicat – Ai coração

Portugali, tuo euroviisuperheen rakastettava oman tiensä kulkija, kilpailee jälleen omassa lokerossaan kabareemaisella musiikki-ilottelulla, joka on höystetty hienoisilla lattariviboilla – ja lauletaan tietenkin alusta loppuun omalla kielellä.

Portugalin viisupakettia vuosimallia 2023 on luonnehdittu ajattomaksi: voisi olla melkein miltä vuosikymmeneltä tahansa. Sävellys ammentaa portugalilaisesta perinnemusiikista ja leikittelevässä kokonaisuudessa on hurmaavaa inhimillistä särmää.

Veikkaisin Portugalilla olevan verrattain hyvät mahdollisuudet finaalipaikkaan, vaikka semifinaalin kärkisijoille ei lienekään asiaa. Maan kolmeminuuttinen erottuu joukosta omanlaisenaan ja tällaisella ajattomalla tyylillä on kohdeyleisönsä. Portugali kerännee korkeat diasporapisteet Sveitsistä ja Ranskasta (noin 20 pistettä) ja mikäli siihen päälle tulee liuta oikeitakin pisteitä, sijoitus voi olla tänään tyyliin kahdeksas, yhdeksäs tai kymmenes.

Veikkaus: 50 / 50
Arvioni: 3 / 5

6. IRLANTI: Wild Youth – We are one

Irlanti luottaa U2-tyyliseen stadionrokkiin, joka on kääritty kimaltelevaan poppikuosiin. Bändin nimestä huolimatta viisunsa ei ole lainkaan villi eikä nuorekas.

Irlannin viisua veikataan yleisesti semifinaalin varmimmaksi karsiutujaksi. Mutta ei tämä We are one ole varsinaisesti huono, vain kovin keskinkertainen ja epäinnovatiivinen. Omaperäisyyspisteet lähellä nollaa. Mutta uskon silti, että tänä iltana Liverpoolin viisuareenalla Irlannin esityksen aikana euroviisufanit voivat tuntea lämminhenkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta solistin laulaessa: "We might be different but under the falling sun, tonight... We are one!"

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

Sitten vuorossa kaksi kannanottoa Venäjän hyökkäyssotaan. Lähestymistavat ovat täysin vastakkaiset.

7. KROATIA: Let 3 – Mama ŠČ!

Hirtehinen Sleepy Sleepers -tyylinen revohka vastustaa sotaa ja vinoilee diktaattoreille illan karnevalistisimmassa show'ssa.

Let 3 on ponnistanut pinnalle Jugoslavian punkpiireistä jo 1980-luvulla ja poppoon ansioluettelo koostuu useista kohahduttavista tempauksista. Mama ŠČ! on bändin tyylille uskollisesti melkoista häröilyä, mutta kaiken riemastuttavan kakofonisen kaoottisuuden alle kätkeytyy monimerkityksellisiä viittauksia, kuten muun muassa Lukašenkan Putinille 70-vuotissyntymäpäivälahjaksi lahjoittama traktori. Lopulta ollaan lähdössä sotaan, eivätkä maininnat sekopäisestä ja alhaisesta pikku psykopaatista jätä mitään arvailun varaan, vaikka muutoin teksti on kryptinen eikä sanoituksessa alleviivata mitään konkreettisesti.

Kroatian menestys on illan mielenkiintoisimpia kysymysmerkkejä. Kokonaispaketti jää kaikessa rujoudessaan varmasti jokaisen katsojan mieleen, mikä on lupaava merkki jatkoonpääsyn kannalta. Myös Euroviisujen YouTube-kanavan katsojalukujen perusteella Kroatian poppoon koheltaminen on herättänyt kiinnostusta. Kokonaisuus on kuitenkin niin omituinen ja kummallinen, että suuren yleisön reaktiota on vaikea ennustaa. Lisäksi semifinaalin monipuolinen kilpailukavalkadi voi heikentää Kroatian osakkeita: sokkiarvo olisi suurempi tavanomaisempien viisujollotusten joukossa. Kroatia saanee jonkin verran diasporapisteitä, mutta pelkästään niiden voimin ei finaaliin pötkitä – eihän Kroatia ole hyvistä yrityksistä huolimatta päässyt finaaliin kertaakaan vuoden 2017 jälkeen.

Veikkaus: 50 / 50
Arvioni: 3,5 / 5

8. SVEITSI: Remo Forrer – Watergun

Komeaääninen 21-vuotias Voice-voittaja laulaa balladissaan, kuinka lapsuuden sotaleikit tuntuvat nykyisessä maailmantilanteessa irvokkailta.

Sveitsi on kinkkinen tapaus. Olen mielessäni väläytellyt skenaariota, jossa se saattaa sijoittua tänä iltana kolmen parhaan joukkoon. Remo Ferrerilla on mielettömän vahva ja täyteläinen lauluääni, vaikka hän onkin vielä siloposkinen nuorukainen. Watergun on kilpailun ensimmäinen selkeä slovari kaiken sekamelskan keskellä. Draaman kaari mahdollistaa paradiseoskarmaisen vaikutelman, jossa Remo pysäyttää koko Euroopan kolmeksi minuutiksi kuuntelemaan tulkintaansa. Yhtä lailla olen pitänyt mahdollisena Sveitsin täysfloppia, jos katsojien mielestä Sveitsin sodanvaltainen viisu on korni ja mauton. "En halua olla sotilas enkä halua leikkiä oikealla verellä", vetoaa puolueettomuuden tyyssijaa edustava laulaja. Valitettavasti Euroopassa tällä hetkellä kaikilta ei kysytä haluavatko he olla sotilaita...

Tai sitten sijoitus on jotain tältä väliltä. Sveitsi myös niitä maita, jonka on ansaittava yleisöäänestyksissä jokainen pisteensä. Viime vuoden viisufinaalin yleisöäänestystulos oli tylyt nolla pistettä.

Veikkaus: 50 / 50
Arvioni: 3,5 / 5

9. ISRAEL: Noa Kirel – Unicorn

Israel jäi viime vuonna viisufinaalin ulkopuolelle ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2015. Karsiutuminen otti niin pahasti päähän, että Israelin televisioyhtiö houkutteli israelilaisen supertähden Noa Kirelin euroviisuedustajaksi.

Noa Kirel ehtii kolmessa minuutissa esittää monenmoista – myös tanssitaitojaan. Unicorn on melkoinen eri tyylien sillisalaatti – mukaan on ympätty jopa ne iänikuiset muutamat säkeet hepreaksi, jotka ovat olleet niin usein Israelin euroviisujen tavaramerkki. Mutta ilmeisesti useita genrejä yhdistelevät rapsodiat ovat muutoinkin ominaisia Noa Kirelin tuotannolle.

Euroviisuissa tilkkutäkkimäiset biisit, joissa melodiat ja tahtilajit vaihtelevat, ovat aina riski. Usein niillä pyritään miellyttämään mahdollisimman laajaa kuuntelijakuntaa, mutta lopulta juuri kukaan ei viehäty, ja mikäli koherenssi puuttuu täysin, tulos jää vaatimattomaksi. Tunnetuin esimerkki lienee Saksan 21 vuoden takainen viisu I can't live without music, joka oli jonkin sortin voittajasuosikki, mutta jäi lopulta neljänneksi viimeiseksi. Israelin Unicornin kohdalla ensikuulemalta teoksen arvaamaton monipuolisuus teki siitä kiinnostavan, mutta useammalla kuuntelukerralla sekava rakenne alkoi ärsyttää. No, suurin osa äänestäjistä kuulee viisut vain kerran.

Israelilla on kuitenkin etuna huippulahjakas solisti, joka puhaltaa kokonaisuuden uudella tavalla eloon. Harjoitusraporttien perusteella Israelin esitys on ollut erittäin vahva ja vedonlyönnissä Israelin osakkeet ovat nousussa. Tällä hetkellä semifinaalin neljänneksi veikatuin. Mikäli esitys ei olisi vakuuttava, Israelissa olisi ainesta yllätysfloppiin, sillä maa ei saa automaattisesti pisteitä kuin Ranskalta – Ranskan pisteet ovat muutamaan otteeseen pelastaneet Israelin jumbosijalta.

Mainittakoon vielä jälkikirjoituksenomaisesti, että Unicorn saattaa tuntua vastenmieliseltä siinä vaiheessa, kun oivaltaa sanoituksen olevan allegoria sille millaisena Israelin valtio haluaa representoida itsensä. Tiivistettynä: Et pidä minusta ja nimittelet minua, mutta en ole kuitenkaan vihollisesi, joten emmekö voisi unohtaa menneet ja pitää huolta, ettei historia enää kiertäisi kehää. Mutta. Jos minulle ryttyillään, niin en hetkeäkään kaihda käyttää yksisarvisen voimaa. Älä koskaan unohda sitä. Ja seison ylpeänä koko maailman edessä, vaikken ole samanlainen kuin muut.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

Esiintymisnumeroilla 10 ja 11 kohtaavat kaksi viisukonkaria, jotka molemmat kisasivat Bakun Euroviisuissa vuonna 2012.

10. MOLDOVA: Pasha Parfeni – Soarele şi Luna

Moldova täyttää semifinaalin etnoviisukiintiön. Huilu soi ja biitti komppaa taustalla Pashan tulkitessa vaimonsa kirjoittamaa tekstiä pakanallisesta hääriitistä tiheässä lehtimetsässä. "Aurinko ja kuu hääkruunuumme tarttuu." Luonnosta ja muinaismyyteistä ammentava estetiikka hallitsee myös Moldovan live-esitystä – sekä huomion taatusti varastava huilu ja huilumies, eli moldovalaisittain varmaankin Epic Flute Guy.

Soarele şi Luna on rakennettu hieman samanlaisia aineksista kuin Ukrainan legendaarinen uuden ajan viisuklassikko Šum, tosin tämä on pikemminkin köyhän miehen Šum. Pidin Moldovaa ilmiselvänä finalistina, mutta muiden viisuanalyytikoiden mielipiteet ovat nostattaneet epäilyksen varjon Moldovan menestymismahdollisuuksiin. Esimerkiksi Moldovan vakituiset äänestäjät arvottiin miltei kaikki toiseen semifinaaliin. Toisaalta Moldova erottuu semifinaalin tarjonnassa ainoana "etnona", ja monet kaipaavat Euroviisuilta juuri tällaisia oman musiikkiperinteen ja nykymusiikin hybridejä. Ylen nuorekas viisutoimittajakin kutsui tätä oikeanlaiseksi "viisubangeriksi". Lisäksi esitys vaikutti etukäteen riittävän vahvalta, ja kuten Pasha Parfeni itsekin on todennut haastatteluissa, Moldova on usein pärjännyt viisuäänestyksissä ennakoitua paremmin. Ilta näyttää.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

11. RUOTSI: Loreen – Tattoo

Ruotsin viisuvoittajista Carola Häggkvist ja Charlotte Perrelli ovat yrittäneet toistaa Johnny Loganin ainutlaatuisen saavutuksen kaksinkertaisena Eurovision laulukilpailun voittokappaleen esittäjänä. Nyt onneaan koittaa Loreen, jonka ikimuistoinen Euphoria mullisti Euroviisut 11 vuotta sitten ja on vaikuttanut merkittävästi laulukilpailun uuteen kukoistukseen.

Nyt seuraa pienoinen purkaus, sillä myönnän suhtautuvani tunteella ajatukseen Ruotsin mahdollisesta viisuvoitosta. Ruotsi on ylivoimainen ennakkosuosikki vedonlyönnissä – ja vedonlyönti on viime vuosina osannut ennustaa voittajan pelottavan tarkasti. Loreenin Tattoo on vuoden viisuehdokkaista ylivoimaisesti kuunnelluin Spotifyssa ja biisi on noussut ympäri Eurooppaa listoille. Ruotsalaiset janoavat seitsemättä euroviisuvoittoa, minkä myötä täyttyisi heidän pyhä tavoitteensa nousta Euroviisujen voittajatilastossa Irlannin rinnalle jaetulle ykkössijalle.

Tässä vaiheessa semifinaalia eurooppalaiset ovat päässeet nauttimaan muun muassa Maltan hyväntuulisesta meiningistä, Serbian psykedeelisestä performanssista, Latvian autenttisesta rockvedosta, Portugalin viehättävästä kabareesta, Kroatian hämmentävästä sekoilusta ja Moldovan viisuetnosta. Ja sitten on Ruotsi – teollinen, viimeisen päälle laskelmoitu Ruotsi. Usean rutinoituneen viisutehtailijan biisileirituotos, josta on hiottu kaikki särmät pois. Sanoitus on kuin ChatGPT:n luomus. Tämä viisuvuosi on pullollaan aitoa ja vilpitöntä suurella sydämellä syntynyttä musiikkia. Ruotsalaisen viisukoneiston voitto olisi todellinen antikliimaksi ja lannistava kolaus sille positiiviselle kehitykselle, jota useat edellisten vuosien viisuvoittajat ovat edistäneet. Måneskinin, Duncan Laurencen, Netta Barzilain tai Salvador Sobralin voittokappaleet eivät syntyneet täsmäiskuiksi Euroviisuja varten. Tattoon ykkössija osoittaisi, että euroviisuvoiton voi varmistaa kalkulaattorilla. Ruotsin voitto olisi samalla tavalla masentava kuin Irlannin lukuisat voitot 1990-luvulla: aina se kädenlämpöinen tuttu ja turvallinen festivaaliballadi vei voiton kiinnostavampien sävellysten edestä.

Ehkä en vain ole kohderyhmää. Euphoria oli uniikki, suorastaan vallankumouksellinen Euroviisujen kontekstissa. Tattoo kuulostaa sen laimealta toisinnolta vailla Euphorian positiivisuutta ja elämäniloa. Loreen luuttuaa lattiaa voileipägrillissään kahden paahtoleivän välissä, mutta tekeekö se enää samanlaista vaikutusta kuin vuonna 2012. Joskus toivoisin, että minulla olisi samat geenit kuin niillä toimittajilla, jotka hehkuttavat Tattoota mahtavaksi pop-kappaleeksi, tai kuin Mikko Silvennoisella, jonka mielestä kaikki mitä Loreen tekee on täydellistä. Luulisin, että silloin ymmärtäisin muuta ihmiskuntaa huomattavasti nykyistä paremmin. Toki Loreenin tulkinta ja ilmaisuvoima ovat vahvoja, mutta muutoin tätä katsellessa tai kuunnellessa en tunne yh-tään mitään.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

12. AZERBAIDŽAN: TuralTuranX – Tell me more

Azerbaidžanin viisutoivo Englannissa järjestettäviin Euroviisuihin – ei Duran Duran, vaan TuralTuranX – ovat kaksoset, jotka vetävät klassista brittipoppia. Ei huono veto, kun viisuillaan Beatlesin kotikaupungissa.

Jatkoa edelliseen purnaukseen. Azerbaidžanille täydet pisteet ja kaikki kunnioitus siitä hyvästä, että ensimmäistä kertaa ikinä maan viisu on sataprosenttisesti azereitten kynäilemä. Ylipäätään ensimmäistä kertaa Azerbaidžanin 15-vuotisen viisutaipaleen aikana maan euroviisua voi kuvailla adjektiivilla sympaattinen. Virkistävää vaihtelua aikaisempien vuosien toistuville mittatilaustyöeuroviisuille. Bağmanovin kaksoset Tural ja Turan ovat kuin 2020-luvun The Allisons – sillä erotuksella, että Tural ja Turan ovat oikeasti veljeksiä. Tekisi melkein mieli äänestää tänään illalla Azerbaidžania kannatuksen vuoksi, kun kerrankin ei viisuilla hampaat irvessä.

Azerbaidžanin menestymismahdollisuudet riippuvat siitä välittyykö veljesten sympaattinen meininki riittävän hyvin kotikatsomoihin. Viime vuosina Azerbaidžan on keskittynyt raatien voiteluun eikä enää puhelinäänestysten manipuloimisiin – vuosi sitten Azerbaidžanin yleisöäänestystulos oli kokonaiset kolme pistettä.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

13. TŠEKKI: Vesna – My sister's crown

Slaavilaisten naisten kollektiivi vetoaa tunteikkaasti Ukrainan puolesta. Monitahoisen sanoituksen viitekehys on vahvan feministinen ja esiintymiskielinä tšekki, englanti, ukraina ja bulgaria.

Älkää riistäkö sisareni kruunua. Kenelläkään ei ole oikeutta siihen. Hän on kaunis, vahva, urhea ja ainutlaatuinen – kruununsa arvoinen. Vuoden koskettavin viisu – ainakin minulle.

Tšekin menestystä on vaikea ennakoida. Ennakkoveikkauksissa My sister's crown on selvästi mediaanin paremmalla puolella. Mutta pitkin kevättä viisuharrastajat ovat motkottaneet, ettei Vesna-sekstetti ole esiintymisillään onnistunut yltämään dramaattisen kappaleensa vaatimalle tasolle. Vaikka kertosäkeistö on jylhä, sillisalaattimainen rakenne voi rokottaa kannatusta. Lisäksi Tšekki on jälleen niitä maita, jotka eivät nauti naapurimaiden tai siirtolaisäänien pisteistä, minkä vuoksi maan yleisöäänestystulokset ovat olleet ajoittain todella alhaisia. Jos esitys on vaisu, Tšekin tie saattaa tyssätä semifinaaliin.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 4,5 / 5

14. ALANKOMAAT: Mia Nicolai & Dion Cooper – Burning daylight

Alankomaiden viisuvoittaja Duncan Laurence saattoi yhteen kaksi lupaavanoloista laulajaa, jotka esittävät duona masentavan balladin kadonneesta elämänilosta.

Euroviisutuottajat tarjosivat Alankomaiden ankealle slovarille turhan hyvän esiintymisnumeron. Keinotekoisella duolla ei ole oikein kemiaa keskenään, mutta länsimaiseen makuun sorvattu balladi on laadukkaasti tuotettu. Jos raadit olisivat vielä mukana semifinaalien äänestyksissä, veikkaisin Alankomaita ilman muuta jatkoon. Mutta myös yleisöäänestyksissä illan viimeisillä balladeilla on taipumus pärjätä, vaikka sisältö olisikin sekundaa...

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

15. SUOMI: Käärijä – Cha cha cha

Vuoden 2023 alkupuoliskon tuhkimotarina: tuikituntematon Jere Vantaalta nousee ensin kotimaassaan kaiken kansan tietoisuuteen ja nyt hänen "partymetal"-hittinsä suomalaisen miehen kompleksisesta suhtautumisesta alkoholiin on kohoamassa yhdeksi kansainvälisesti tunnetuimmaksi suomenkieliseksi musiikkikappaleeksi. Käärijä ei ole tehnyt vain euroviisuhistoriaa vaan kotimaisen kevyen musiikin historiaa! Miltei 20 miljoonaa striimiä Spotifyssa. Liki 10 miljoonaa katselukertaa YouTubessa. Ympäri maailmaa levinnyt villitys. Mutta ei ihme: Cha cha cha on nerokas säveltaiteen teos, jossa musiikin muoto tukee laulun tarinaa erinomaisesti.

Euroviisuturistien raporttien mukaan Suomi on kirvoittanut semifinaalin kenraaliharjoituksissa ylivoimaisesti meluisimmat suosionosoitukset. Käärijän energialataus on räjähtävä ja hullaantunut yleisö palkitsee show'n huutamalla mukana "cha cha chata". Valloittavaa esitystä possujunineen on ylistetty kautta rantain. Suomen Yleisradio on muutamassa vuodessa oppinut luomaan ensiluokkaista Eurovisio-viihdettä. Käärijän oma euroviisusuosikki on Verka Serduchkan Dancing lasha tumbai, ja kieltämättä Cha cha chassa on ainesta yhtä ikoniseksi euroviisuklassikoksi.

Vaikka Suomen menestymismahdollisuuksiin suhtautuu aina skeptisen pessimistisesti – ja silloinkin usein turhan optimistisesti – nyt vanhan liiton varovaisen kyynikonkin on myönnettävä ääneen, että Suomen sijoittuminen semifinaalin ykkössijalle on mahdollisuuksien rajoissa.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4,5 / 5

Veikkausrivi

Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

RUOTSI
SUOMI
NORJA
SERBIA
ISRAEL
SVEITSI
MOLDOVA
KROATIA
PORTUGALI
TŠEKKI
---
ALANKOMAAT
AZERBAIDŽAN
MALTA
LATVIA
IRLANTI

Vain viisi karsiutuu, joten jokaisessa jatkoonpääsijöiden veikkausrivissä on vähintään viisi oikein.

Oma suosikkilistani

5 / 5
-
4,5 / 5
TŠEKKI: Vesna – My sister's crown
SUOMI: Käärijä – Cha cha cha
4 / 5
-
3,5 / 5
AZERBAIDŽAN: TuralTuranX – Tell me more
KROATIA: Let 3 – Mama ŠČ!
MOLDOVA: Pasha Parfeni – Soarele şi Luna
SVEITSI: Remo Forrer – Watergun
SERBIA: Luke Black – Samo mi se spava
3 / 5
ISRAEL: Noa Kirel – Unicorn
MALTA: The Busker – Dance (Our own party)
NORJA: Alessandra – Queen of kings
PORTUGALI: Mimicat – Ai coração
RUOTSI: Loreen – Tattoo
2,5 / 5
IRLANTI: Wild Youth – We are one
LATVIA: Sudden Lights – Aijā
2 / 5
ALANKOMAAT: Mia Nicolai & Dion Cooper – Burning daylight
1,5 / 5
-
1 / 5
-

Ylen Viisukatsomon puuhapaketti
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.

Vedonlyöntitilanne katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta

UMK 2023: Kääriikö Suomi pisteet kotiin Liverpoolissa?

Uuden Musiikin Kilpailu elää kukoistusaikaansa. Kilpailun arvostus on suurempaa kuin koskaan aikaisemmin. Euroviisuedustajan valintatilaisuuden ohella UMK tuottaa hittejä Suomen musiikkimarkkinoille. Tämänvuotisen UMK:n artistikattauksen selvittyä suurin kiinnostus kohdistui tunnetuimpiin esiintyjänimiin: Portion Boysiin, Benjamin Peltoseen – ja erityisesti Robin Packaleniin, jonka osallistumista viisukuvioihin on odotettu kuin kuuta nousevaa. Kilpailukappaleiden julkistamisen jälkeen hittilistoilla ovat kuitenkin juhlineet aivan toiset nimet: Kuumaa ja alkuvuoden ilmiöksi osoittautunut Käärijä.

Suomen euroviisuedustaja Liverpoolin Eurovision laulukilpailuun valitaan tänä iltana Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa. Lähetys alkaa klo 21.00, YLE TV1 ja YLE Areena.

Uuden Musiikin Kilpailun metamorfoosia vähätellystä epämääräisestä tosi-tv-viritelmästä valtakunnan merkittäväksi hittienesittelyfoorumiksi olen käsitellyt aikaisemmissa kirjoituksissani viime vuonna, toissa vuonna ja kolme vuotta sitten, joten ei liene hedelmällistä toistaa samoja anekdootteja ja argumentteja jälleen kerran uudestaan.

UMK ei ole suinkaan enää pelkästään Suomen euroviisuedustajan valintatilaisuus, sillä kilpailu on poikinut lukuisia hittejä Suomen musiikkimarkkinoille. Viime vuoden UMK-kausi oli useiden mittareiden perusteella jymymenestys, sillä sen kautta Suomen kansalle tuli tutuksi vuoden 2022 suosituin kotimainen hitti. Vaikka UMK:n yleisöäänestyksessä Bessin Ram pam pam sijoittui vasta kolmanneksi, kappale jyräsi suoratoistopalveluissa ja radiotaajuuksilla siihen malliin, että biisi oli lopulta koko vuoden soitetuin niin striimeissä kuin radion soittolistoilla. Kolmea viikkoa sitten Bessin ja Ram pam pamin menestysvuosi huipentui neljän Emma-patsaan pokkaamiseen.

Erika Vikman, Blind Channel, Bess. Viime vuosien aikana UMK on mahdollistanut ponnahduslaudan merkittäville suomalaisen musiikin ilmiöille. Teflon Brothersin & Pandoran yhteistyön hedelmä I love you, Iltan Kelle mä soitan ja Youngheartedin Sun numero kartuttivat komeasti esiintyjiensä hittitilastoja. Tommi Läntinen saattoi jäädä viime vuoden UMK:ssa viimeiseksi, mutta niin vain yksi kolmeminuuttinen esiintyminen tutustutti hänet nuoremman sukupolven edustajille, jotka menneenä kesänä erinäisillä festareilla tunnistivat sen punapäisen liehulettisen rokkarin, "joka oli euroviisuissa". Ja kun samalla kansainvälisen Eurovision laulukilpailun maine on nykyään paremmalla tolalla kuin moniin vuosikymmeniin, UMK ja viisutouhuun osallistuminen näyttäytyvät sekä artisteille että musiikkiteollisuudelle houkuttelevana tilaisuutena. Sitkeästi eläneet käsitykset euroviisustigmoista ja uran tuhoutumisesta ovat toistaiseksi vaimentuneet. Suomen Kuvalehden kattavassa analyysissa UMK:n tuottaja Anssi Autio kiteytti muutoksen sitaatissaan:

"Nyt me voidaan odottaa, että keitähän sieltä tulee mukaan tänä vuonna. Välillä piti pelätä, että tuleeko kukaan."

Vastaavanlaisen näkemyksen ilmaisi Suomen suurimpien levy-yhtiöiden palveluksessa pitkän uran luonut Kimmo Valtanen:

"Kymmenen vuotta sitten UMK:hon osallistuminen oli vähän kuin merkki, että artistin uralla ei mene kovin hyvin. Nyt kisa tuntuu innostavalta ja positiiviselta kokemukselta."

Innostus välittyy yleisön reaktioissa. Tämäniltainen UMK-finaalin yleisötilaisuus Turun Logomossa myytiin päivässä loppuun, vaikka lippujen tullessa myyntiin ei ollut vielä minkäänlaista aavistusta UMK:n artistikattauksesta. UMK itsessään on brändi, jolla on myönteinen maine ja joka vetää väkeä.

UMK:n tarjoama näkyvyys on kutkutellut myös valtakunnan eturivin artisteja. Vaikka he eivät rohkene osallistua itse kilpailuun, muut roolit televisiolähetyksessä ovat kelvanneet mukisematta. Tänä iltana tilaisuutta isännöi Samu Haber, joka seuraa UMK:n juontajana Antti Tuiskun ja Paula Vesalan jalanjälkiä. Ajan hengen mukaisesti Haber vakuutteli seuranneensa Euroviisuja ja karsintoja "aina". Mahtoikohan Haber viitisentoista vuotta sitten Sunrise Avenuen huippusuosion vuosina luonnehtia euroviisuinstituutiota ihan näin positiivisesti?

UMK:n suosio on ollut niin merkillepantavaa, että Euroopan yleisradioliitto EBU on kohottanut Suomen eräänlaiseksi euroviisuperheen mallioppilaaksi, ja Yleisradion edustajilta pyydettiin Euroviisujen yhteydessä lyhyttä esitelmää onnistuneen karsintaformaatin ja -brändin luomisesta.

Vaikka Uuden Musiikin Kilpailun 2023 päätapahtuma ja loppukliimaksi ovat vasta edessä, tapahtuma on jo tähän mennessä ehtinyt käydä läpi monenlaisia vaiheita ja erinäiset käänteet ovat synnyttäneet otsikon jos toisenkin. Huomiota herätti muun muassa surkuhupaisa get together -tilaisuus, jonka piti olla kaikkea muuta kuin "vanhanaikainen ja vaivaannuttava ankeasisältöinen" lehdistötilaisuus. Eduskuntavaalien lähestyessä tuuli puhaltaa lujaa oikealta, minkä seurauksena Yleisradion asemasta ja rahoituksesta on jälleen esitetty ärhäköitä näkemyksiä. Myös Uuden Musiikin Kilpailu on kehystetty osaksi tätä keskustelua: kriitikoiden mukaan viihteellisen laulukilpailun järjestäminen ja Ylen suorastaan kontrolloiva brändinvaaliminen eivät täytä julkisen palvelun kriteerejä. Toisaalta kiivas ja aktiivinen keskustelu on osoitus siitä, että Uuden Musiikin Kilpailulla on merkitystä. Suomen pitkässä euroviisuhistoriassa on ollut useita ajanjaksoja, jolloin viisukarsinnoille ei ole suotu runsaasti palstatilaa. Tänä vuonna kohuja on nyhjäisty tyhjästäkin, kuten esimerkiksi UMK-finaalin esiintymisjärjestyksestä. Tuottaja Anssi Autio tuhahti ymmärrettävästi Iltalehden hämmästelylle: "Missä niiden pitäisi sitten olla?"

Ennakkosuosikkien asetelmat ovat eläneet pitkin alkuvuotta. Kun tammikuun puolivälin tienoilla UMK:n kilpailuseitsikko julkistettiin, suurin huomio kohdistui ymmärrettävästi nimekkäimpiin esiintyjiin. Etenkin Robin Packalenin osallistuminen sai viisukansan hihkumaan. Robinia on toivottu Suomen viisuedustajaksi siitä lähtien, kun hänelle kertyi ikää 16 vuotta, jolloin euroviisuosallistumiseen vaadittava ikäraja ylittyi. Euroviisuharrastajien näkemysten mukaan Robinin kaltainen poptähti olisi täydellinen valinta viisulavalle. Robinin lisäksi mielenkiinnolla odotettiin bilebändi Portion Boysin ja sometähdestä laulajaksi ryhtyneen Benjamin Peltosen panosta kilpailuun.

Kun neljä ensimmäistä kilpailukappaletta (Keira, Benjamin, Robin Packalen, Lxandra) oli julkistettu, kansalaiskeskusteluissa reaktiot olivat ristiriitaisia. Yleisesti myönnettiin, että Suomessa luodaan nykyään laadukasta ja korkeatasoisesti tuotettua kansainvälisen tason pop-musiikkia, mutta UMK-biisejä tuntui vaivaavan tietynlainen geneerisyys. Muodollisesti pätevistä kappaleista puuttuivat sellaiset koukut ja spesiaalit erityispiirteet, joiden perusteella ne olisivat kuulostaneet ilmeisiltä euroviisumenestyjiltä. Somekommenteissa ja kolumneissa tehtiin tarpeettoman rujosti selväksi, ettei Robin Packalen kyennyt vastaamaan valtaviin ennakko-odotuksiin funkpalallaan Girls like you.

Keskiviikko 18. tammikuuta muutti kaiken. Vuorokauden vaihduttua eetteriin kajahti Käärijän UMK-kilpailukappale Cha cha cha. Päivän mittaan suurelle yleisölle melko tuntemattoman pottatukkaisen artistin yllätyksellinen genrehybridi nousi melkoiseksi ilmiöksi. Some räjähti, striimiluvut kasvoivat silmissä ja iltapäivälehtien viihdetoimittajat näpyttelivät Käärijästä ylistäviä kirjoituksia. Käärijän ja Cha cha chan vastaanotto tarjoaa mitä oivaltavinta aineistoa siitä, kuinka joukkohurmos ja massasuggestio kehkeytyvät 2020-luvulla someaikoina. Hype lähti vyörymään lumipalloefektin tavoin, mikä luonnollisesti ärsytti niitä (lähinnä vanhan liiton) viisufaneja, joita Käärijän päällekäyvä tyyli ei miellyttänyt. Sittemmin Cha cha chasta on väännetty monenmoisia remixejä ja covereita. Viisuharrastajat ovat eläneet todellisessa Käärijä-huumassa: he ovat tilanneet ahkerasti Käärijän fanituotteita ja illalla Logomon katsomosta voinee bongata runsaasti keltaisia Käärijä €-viisuihin -t-paitoja.

Cha cha chan ohella kansakunnan makuhermoja on kutkuttanut Kuumaa-yhtyeen Ylivoimainen, joka ylsi tuoreimmalla Suomen listalla peräti kakkoseksi. Cha cha cha ja Ylivoimainen ovat molemmat keränneet Spotifyssa yli kolme miljoonaa kuuntelukertaa, joten ne ovat kiistatta alkuvuoden 2023 kovimpia suomalaisia hittejä.

Vedonlyöntitilastoissa Käärijä on ylivoimainen suosikki UMK:n voittajaksi ja siten Suomen edustajaksi Liverpoolin brittiläisukrainalaisiin viisubakkanaaleihin. Aikaisemmat viisukilpailut ovat kuitenkin osoittaneet, ettei hittistatus korreloi automaattisesti viisuäänestyksen tuloksen kanssa. Esimerkiksi viime vuoden UMK:n sadosta Bessin Ram pam pam ja Youngheartedin Sun numero olivat menestyneet listoilla parhaiten, mutta The Rasmus veti äänestyksessä suvereenisti pisimmän korren. Younghearted sai yleisöäänestyksessä jopa vähiten ääniä. Vaikka biisiä tekisi mieli kuunnella suoratoistopalveluista, se ei välttämättä houkuttele tarttumaan puhelimeen ja äänestämään euroviisuedustajaksi. Kaksi vuotta sitten Teflon Brothersin & Pandoran I love you ja Iltan Kelle mä soitan päihittivät Spotify-kuunteluissa Blind Channelin Dark siden mennen tullen – mutta lopulta Blind Channel voitti yleisöäänestyksen murskalukemin. Vuonna 2020 Erika Vikmanin Cicciolinaa oli luukutettu enemmän kuin muilta UMK-kilpailijoita yhteensä – ja siitä huolimatta tuikituntematon Aksel Kankaanranta takavasemmalta onnistui menestymään yleisöäänestyksessä miltei yhtä hyvin kuin valtaisa ennakkosuosikki. On muistettava, että kaikenlaisesta ennakkopöhinästä huolimatta niin kutsutut "kansan syvät rivit" kuulevat ja näkevät ehdokkaat tänä iltana ensimmäistä kertaa. Laulukilpailujen äänestyksiin osallistuu sellainenkin väestönosa, jonka mieltymykset eivät heijastu hittilistoille.

Yhtä lailla pakollisena disclaimerina on huomioitava, että illan televisiolähetyksessä nähtävät live-esitykset voivat kääntää asetelmat päälaelleen. Show't suorissa lähetyksissä eivät ole olleet UMK:n televisiotuotannon vahvinta osaamisaluetta, ja esimerkiksi Erika Vikmanin ja Bessin odotettua "vaisumpaa" menestystä puhelinäänestyksessä on osaltaan selitetty vähemmän mairittelevilla esityksillä, jotka eivät tehneet oikeutta varsinaisille kilpailukappaleille.

Oman lusikkansa soppaan lisäävät seitsemän kansainvälistä raatia, jotka vaikuttavat äänestystulokseen. Raatien painoarvo on kuitenkin vain 25 prosenttia kokonaispotista, joten suurin valta on televisionkatsojilla, ja raatiäänestys lienee tarkoitettu lähinnä ohjelmanumeroksi, jonka tarkoituksena on lisätä draaman tuntua ja katsojien mielenkiintoa. Pahimmassa skenaariossa raadit voivat kuitenkin sekoittaa pakkaa, mikäli maut menevät aivan ristiin.

1. Robin Packalen – Girls like you

Tekijät: Robin Packalen, Joonas Parkkonen, Zoë Moss

Ympyrä sulkeutuu. Kaikkien aikojen ensimmäisessä UMK-finaalissa 25. helmikuuta 2012 lavan valloitti 13-vuotias Robin, jonka esikoissingle Frontside Ollie oli ilmestynyt reilua kuukautta aikaisemmin ja ehtinyt aiheuttaa jonkin verran säpinää. Ensimmäistä UMK-finaalia uhkasi yleisökato, joten väkeä pyrittiin houkuttelemaan paikalle värväämällä lukuisia vierailevia tähtiä. Myös viimevuotinen viisuedustajamme The Rasmus esiintyi tilaisuudessa.

2010-luvun lopussa Robin paketoi suomenkielisen uransa, uudelleenbrändäsi itsensä Robin Packaleniksi, vaihtoi esiintymiskielensä englanniksi ja ilmoitti tähtäävänsä kansainvälisille markkinoille. Ikävä kyllä, ura Suomen rajojen ulkopuolella ei ole ottanut tulta alleen. Packalenin englanninkielinen tuotanto on koostunut tähän mennessä viimeisen päälle hiotuista riskittömistä pop-teollisuuden taidonnäytteistä, joita voisi luonnehtia kiltisti ilmaistuna mielenkiinnottomiksi ja hieman ilkeämielisemmin ilmaistuna mitäänsanomattomiksi. Todella ilkeästi ilmaistuna munattomiksi. Harmillisesti UMK-tyrkky Girls like you ei tuota linjaan muutosta. Artisti itsekin varoitteli ennen kappaleen julkaisua innokkaimpia fanejaan, ettei luvassa ole mitään tajunnanräjäyttävää "bangeria", vaan ennemminkin alkuillan hengailuun sopivaa easy listening -taustamusaa. Suomenkielisen tuotannon leikkisyyttä ja vilpittömyyttä on ikävä.

Ei pidä ymmärtää väärin. Robin on joutunut mielestäni kohtuuttoman arvosteluryöpyn kohteeksi ja hän lienee oikeilla jäljillä puolustuspuheenvuorossaan, jossa hän oletti odotusten olleen "niin tähtitieteellisen korkeat, ettei siinä ole annettu edes mahdollisuutta muuta kuin tuottaa pettymys". Girls like you on hyväntuulinen gruuvahtava jammailubiisi, joka sopii saumattomasti sellaiselle Spotify-soittolistalle, joka laitetaan taustalle soimaan samalla kun korkataan illan ensimmäiset juomat ennen kuin lähdetään kavereiden kanssa baanalle – tosin Spotify-striimeissä Robin on jäänyt pahasti jälkeen monista muista kilpailukumppaneistaan. Girls like you ei ole kuitenkaan missään nimessä se kappale, jolla Robin lyö itsensä läpi seuraavaksi suomalaiseksi vientituotteeksi. Euroviisuja varten olisi kaivattu se megahitti, jolla hän erottuu muiden maiden kollegoistaan.

Robin lienee UMK-seitsikon kokenein ja karismaattisin esiintyjä, joten hyvällä performanssilla hän voi onnistua myymään pakettinsa katsojille. Suomen kansalla on ollut ajoittain taipumusta äänestää viisuedustajaksi tunnetuinta artistia, vaikka kilpailukappale ei olisikaan mitenkään ylivertainen. Euroviisukarsinnoissa kilpaileville kappaleille etsitään usein viisuhistoriasta jokin vastinpari. Vaikka tällainen vertaileminen ei ole tietenkään aina kovin hedelmällistä, Robin Packalen ja Girls like you on rinnastettu Ruotsin vuoden 2018 viisuedustajaan Benjamin Ingrossoon, jonka Dance you off oli raatien rakastama mutta jäi yleisöäänestyksessä tylysti neljänneksi viimeiseksi...

2. Kuumaa – Ylivoimainen

Tekijät: Johannes Brotherus, Jonttu Luhtavaara, Aarni Soivio, Jonas Olsson

Helsingin Sanomien Juuso Määttänen kirjoitti tuoreeltaan tammikuussa, kuinka "Ylivoimaisessa on helppo nähdä potentiaalia koko vuoden mittaiseksi radiohitiksi". Helmikuun edetessä Ylivoimainen on kohonnut sellaiseen menestykseen, että Määttäsen sanat vaikuttaisivat osuvan toteen.

Viime vuosikymmeninä esiintynyt musiikkityylien konvergenssi on madaltanut iskelmän, popin ja rockin rajoja, minkä vuoksi yhdet ja samat kappaleet ja esiintyjät tuntuvat kelpaavan yleisölle kuin yleisölle. Emma-gaalaa tähdittävät täsmälleen samat nimet kuin Iskelmä-gaalaa – eli nimet, joilla ei ole enää mitään tekemistä iskelmän kanssa. Lämminhenkiseksi ja raikkaaksi kuvailtu Ylivoimainen edustaa juuri sellaista 2000-luvun suomipoppia, joka miellyttänee sekä iskelmäväkeä että katu-uskottavia tahoja. Ylivoimainen raikunee kesällä ämyreistä niin Helsingin trenditerasseilla kuin Kuhmoisten Sahanrannan ravintolassa. Kuumaa ammentaa samasta melankolisesta sielunmaisemasta kuin esimerkiksi Egotrippi tai Olavi Uusivirta. Robinin viisuun verrattuna Ylivoimainen kuulostaa ihailtavan luonnolliselta ja luontevalta eikä hampaat irvessä tekemällä tehdyltä.

Yhtyeen suhdanteet ovat muutoinkin suotuisat. Kuin pohjustaakseen UMK-proggista musiikkieliitti palkitsi Kuumaan Emma-gaalassa vuoden yhtyeenä. Kuumaa päihitti muun muassa Apulannan ja JVG:n! Kuumaa on siis tällä hetkellä tosi kuumaa kamaa.

Mutta olennaisin kysymys kuuluukin: onko yhtyeen tähtäin todella Eurovision laulukilpailussa? Toistaako Kuumaa viimevuotisen Youngheartedin kohtalon? Kotimarkkinoille hitti, jota kansakunta ei äänestä, koska ei näe potentiaalista viisuedustajaa. Mikäli tavoitteena on ollut hitti kotiyleisölle, tavoite on jo saavutettu – ja vieläpä komeasti!

3. Käärijä – Cha cha cha

Tekijät: Jere Pöyhönen, Aleksi Nurmi, Johannes Naukkarinen, Jukka Sorsa

Alkuvuoden musiikkitapaus ei ole jättänyt kylmäksi – mikä on tietenkin viisumenestyksen kannalta lupaava merkki. Käärijän osallistuminen Uuden Musiikin Kilpailuun on kirvoittanut valtaisaa mielenkiintoa euroviisuharrastajissa ympäri maailmaa. Cha cha chan julkaisun jälkeen Suomen kertoimet Euroviisujen vedonlyönnissä ovat laskeneet, ja tilastoissa Suomi on tällä hetkellä peräti kolmantena. Vedonlyöntitilastoilla ei ole tietenkään vielä tässä vaiheessa – kun suuri osa kilpailukappaleista on valitsematta – minkäänlaista relevanttia merkitystä, ja faktantarkastajat ovat muistuttaneet, että Suomi käväisi ennakkoveikkausten kakkosena silloinkin, kun Saara Aalto ilmoitettiin Suomen viisuedustajaksi. Lopputulos jäi melkoisen kauas toisesta sijasta...

Käärijän hullunkurinen kolmeminuuttinen yhdistelee elektroa, industrial metalia, räppiä ja melodista tanssittavaa poppia. Kokonaisuuden energialataus on omaa luokkaansa ja tämänkaltaista hulluttelevaa kreisiä menoa ei ole koettu juuri koskaan aikaisemmin Suomen viisuhistoriassa. Käärijällä on kokonaispaketti kasassa. Eri tyylien sekoitteleminen on Euroviisuissa johtanut usein surkuhupaisiin viritelmiin, joilla yritetään epätoivoisesti miellyttää laajaa yleisösegmenttiä, mutta lopulta kukaan ei viehäty. Mutta sitten on Bohemian rhapsodyn kaltaisia mestariteoksia, joiden koko viehätys perustuu taidokkaaseen eri genrejen fuusioon. Cha cha cha kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan, sillä kappaleen vaihdos aggressiivisesta Prodigy-tyylistä amispoppiin toimii ällistyttävän luontevasti.

Kaiken hehkutuksen perusteella meillä lienee tässä nyt käsissämme uniikki kokonaisuus, jonka potentiaalin kansainvälisessä viisukilpailussa testaisi mielellään – meni syteen taikka saveen. Suomi ei ole koskaan pärjännyt Euroviisuissa mairittelevasti kädenlämpöisillä perinteisillä popeilla ja balladeilla – aina muut maat ovat onnistuneet paremmin. Somekommenteissa ja vloggareiden reaktioissa on väläytelty jopa Suomen mahdollista viisuvoittoa. Tällaiset puheet voi tietenkin vielä jättää omaan arvoonsa, mutta ainakaan Käärijä ei jäisi Liverpoolissa seinäruusuksi. Ylipäätään Käärijän edustusmatka voisi olla kokonaisvaltaisen viihdyttävää seurattavaa, sillä hän on mitä valloittavin hahmo, jolta odottaisi jos jonkinmoisia toilailuja. Vaikka Käärijällä on musassa ja meiningissä melkoisesti pilkettä silmäkulmassa, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän laatisi sävellyksiään tosissaan suurella sydämellä.

Skeptikot ovat nostaneet päätään iänikuisilla mantroilla: "ihanko oikeasti tällaisella Euroviisuihin" ja "voiko suomenkielinen kappale menestyä". Cha cha chata voisi verrata Serbian viimevuotiseen käsienpesupläjäykseen In corpore sano (5. sija) tai Islannin Hatarin hurjaan Hatrið mun sigraan (10. sija), jotka molemmat esitettiin omilla kielillä. Serbian viisun sanoitusta eivät ymmärtäneet edes serbialaiset, mutta niin vain omintakeinen ja vangitseva esitys upposi viisulavalta käsin kansainväliseen yleisöön. Mikäli Käärijä onnistuu viisulavalla saamaan aikaiseksi samanlaisen intensiteetin ja energialatauksen kuin musiikkivideossaan, ei liene mitään merkitystä, että sanat mongerretaan kielellä, jota hädin tuskin kukaan hallitsee. Tunnereaktio katsojissa on taattu. Sitä paitsi, eikö kulunut sanonta väitä, että suomea kyllä ymmärretään, kunhan sitä puhuu tarpeeksi kovaa.

4. Keira – No business on the dancefloor

Tekijät: Teemu Brunila, Axel Ehnström, Jason Ok

The Voice of Finlandin tuotantokausia tehtaillaan liukuhihnatahtia, mutta harva lahjakas vokalisti löytää paikkansa auringossa. Viime vuoden finalistinelikkoon yltänyt Keira Lundström onnistui herättämään tuottajaguru Jukka Immosen huomion. Immosen kautta Keira tutustui Teemu Brunilan, Axel Ehnströmin ja saksalaistuottaja Jason Ok:n biisileirituotokseen No business on the dancefloor ja ihastui siihen ikihyviksi. Ehnström edusti 12 vuotta sitten Suomea Euroviisuissa Paradise Oskarina.

UMK:n kuopuksen kilpailusävelmä ei häikäise omaperäisyydellä. Kokonaisuuden erikoisuus on syntetisaattoreilla luotu huiluriffi, joka voisi olla se sopivasti ärsyttävä persoonallinen kuriositeetti, jolla kappale erottuu kaikista muista vastaavista klubihiteistä – ja ehkä se on juuri se huiluosuus, joka saa kuulijan sanoituksen mukaisesti kieppumaan kuin Harry Potter. Siltikin euroviisukontekstissa huilu ja huilumies assosioituu helposti hallitsevan viisuvoittajamaan Ukrainan viimeaikaisiin menestysviisuihin.

Vaikka varsinaiset nousut ja huipennukset uupuvatkin, voi silti yhtyä UMK:n valintaraadin perusteluihin: "No Business On The Dancefloor on varmasti yksi vakuuttavimpia debyyttisinkkuja, mitä Suomessa on kuultu aikoihin."

5. Benjamin – Hoida mut

Tekijät: Atso Soivio, Benjamin Peltonen, Iivari Suosalo

Nykyajan lieveilmiöitä ovat somejulkkikset, jotka ryhtyvät taiteilijoiksi ja kirjailijoiksi. Benjamin Peltoselle avautuivat levytysstudioiden ovet vuonna 2014 ja hänen englanninkieliset pop-kappaleensa saavuttivat suitsutusta Suomen rajojen ulkopuolellakin. Vähitellen Benjamin muutti laulukielensä suomeksi ja vuosi vuodelta kappaleet ovat muuttuneet henkilökohtaisemmiksi ja esiintyjän itsensä näköisiksi. Benjaminia on tituleerattu suomalaisen popin queer-esikuvaksi.

Benjaminin UMK-kipale Hoida mut on kuin yhdistelmä Erika Vikmania ja Isaac "Sexmanen veli" Seneä. Retropopiskelmää (homo)eroottisella tvistillä ja häpeämättömällä asenteella – tosin hätkähdyttääkö 2020-luvulla tällainen enää ketään muuta kuin kaikkein konservatiivisinta kansanosaa. Perinteen nimeen vannovat viisufanit ovat kiitelleet sovituksen kasarivaikutteita. 1980-luku tulee mieleen myös muutoin suomenkielisen laulun englanninkielisistä lainoista, jotka kieltämättä muistuttavat menneiden vuosikymmenien kielisääntöä kiertäviä euroviisuja. Paitsi, että 80-luvulla Euroviisuissa ei kuultu näin trendikästä musiikkia.

Benjaminin kohdalla suurin jossittelu liittyy hänen laulutaitoonsa. Kaikki tietävät, ettei hän ole äänivaroiltaan mikään varsinainen pavarotti. Eurovision laulukilpailu on muuttunut vuosi vuodelta ammattitaitoisemmaksi kilpailuksi ja edelleen päävokalistin on laulettava osuutensa livenä. Ne ajat, jolloin kilpailut täyttyivät laulutaidottomista solisteista ovat jääneet armotta menneisyyteen. Hoida mut tulee jäämään elämään Benjaminin repertuaariin ja kesäksi se löytänee tiensä pride-teemaisille soittolistoille.

6. Lxandra – Something to lose

Tekijät: Alexandra Lehti, Amy Kuney, Belinda Huang, Minna Koivisto

Toisin kun Benjamin Peltonen, Alexandra Lehti on kerännyt vuosien saatossa kiitosta laulusuorituksistaan. Häntä on suitsutettu ulkomaillakin, mutta se jokin, mitä voisi kutsua lopulliseksi läpimurroksi antaa vielä odottaa itseään. Kansainvälisenä yhteistyönä syntynyt UMK-sävelmä on kilpailun ainoa balladi.

Something to losea on luonnehdittu UMK 2023:n taiteellisesti ansioituneimmaksi kokonaisuudeksi. Solisti on kiistämättä lahjakas, vaikka hänen laulutavassaan on nykyajalle ominaisia muodikkaita maneereja, joilla yritetään tavoitella sielukkuutta ja omakohtaisuutta.

UMK:n finaalissa Lxandra on palkittu hyvällä esiintymisnumerolla, joten onnistuneella esityksellä kisan slovari voi menestyä äänestyksessä odotettua paremmin. Viisumenestyksen kannalta Something to losen kaltainen indiehaahuilu on riski. Kappale kasvaa useammalla kuuntelukerralla, mutta Euroviisuissa kappaleen pitäisi mennä kerralla kaaliin. Raatiäänestyksessä menestys voisi olla kohtalainen, mutta yleisöäänestyksessä luvassa olisi kylmää kyytiä. Muutoinkin Lxandran touhu vaikuttaa sellaiselta, ettei introvertilla taideballadilla ole pyrkimyskään kosiskella massoja.

7. Portion Boys – Samaa taivasta katsotaan

Tekijät: Mikael Forsby, Raimo Paavola, Mikko Tamminen

Portion Boysin vauhti on kiihtynyt viime vuosina ja poppoosta on tullut Suomen johtavia bilebändejä, jonka viihdyttävä junttimeininki auttaa rahvasta hetkeksi irtautumaan arkimurheistaan. Samaa taivasta katsotaan on asenteeltaan taattua Portion Boysia höystettynä euroviisukliseillä. Euroopan maita ja kulttuurisia stereotypioita luetellaan siihen malliin, että kokonaisuutta voisi kuvitella euroviisuparodiaksi ellei suoranaiseksi kettuiluksi menneiden vuosikymmenien viisukappaleille, joissa yritettiin epätoivoisesti huomioida eri maiden katsojat. Nina Åström taisi olla A little bitissä (2000) tosissaan, Portion Boysin jäsenet sentään eivät. Vai ovatko? Onko sillä mitään merkitystä.

Samaa taivasta katsotaan ei mahda olla optimaalisin valinta Suomen viisuedustajaksi, mutta biisi tulee varmasti raikumaan kansankerrosten suosimissa juottoloissa. Tanssilattialla nousuhumalassa on helppo osallistua laulun Kimi Räikköseen liittyviin välihuudahduksiin. ("Joo!", "Kyl-lä!")

Kimi Räikkönen mainitaan biisin avainkohdassa, mutta onneksi hän on päässyt maailmankartalle muutoinkin. Ehkä hänen mainitsemisensa Suomen euroviisukappaleessa olisi yhtä hupaisaa kuin islantilaisten mielestä oli nelinkertaisen maailman vahvimman miehen Jón Páll Sigmarssonin mainitseminen maan pölhössä huumoriviisussa Sókrates (1988). Sisäänpäin lämpiävä kansallinen sisäpiirihuumori on harvoin ollut valttia Euroviisuissa.

Kovin taisto käydään vasta lauantain finaalissa

Eurovision laulukilpailu järjestetään toukokuun toisella viikolla Liverpoolissa. Tänä vuonna Euroviisujen osallistujamaiden lista on hieman suppeampi kuin aikaisempina vuosina. Euroopan koilliskulman valtio liittolaisineen on ymmärrettävästi suljettu ulos Eurovisio-yhteistyöstä, mutta lisäksi heikkenevä taloustilanne on laittanut itäisen Euroopan yleisradioyhtiöiden kukkaronnyörit tiukille. Liverpoolin viisuihin on ilmoittautunut 37 maata. Vähäisemmän osallistujamäärän vuoksi semifinaalit ovat totuttua pienemmät. Suomi kilpailee ensimmäisessä semifinaalissa tiistaina 9. toukokuuta. Suomen semifinaalissa kilpailee vain 15 esitystä, joista totuttuun tapaan kymmenen äänestetään lauantain finaaliin. Vain viisi maata karsiutuu, joten Suomella on tänä vuonna erinomaiset edellytykset edetä lauantain finaaliin. Varsinainen tiukka kisailu käydäänkin vasta lauantain loppukilpailussa, johon osallistuu perinteiseen tyyliin 26 maata. Edellisen kerran Suomella oli yhtä helppo semifinaali vuonna 2014, jolloin mukana oli niin ikään 15 maata, eikä Softenginellä ollut minkäänlaisia vaikeuksia jatkaa lauantain finaaliin.

Tänä vuonna Euroviisujen semifinaalit ratkaistaan ainoastaan yleisöäänestyksellä. Käärijän Cha cha cha vaikuttaa ilmeiseltä tapaukselta, joka menestyy kansainvälisessä viisukilpailussa paremmin puhelinäänestyksessä kuin raatien keskuudessa. Mikäli Käärijä valitaan Suomen viisuedustajaksi, semifinaalissa ei tarvitse pelätä tuomaristojen oletetun "elitistisen" äänestyskäyttäytymisen torpedoivan hänen kilpailumenestystään. Vastaavasti esimerkiksi Robinin tai Lxandran kuvittelisi menestyvän raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänestyksessä, mutta semifinaalissa ei ole mahdollisuutta raatien vetoapuun. Toisaalta tiistain semifinaalissa Käärijällä olisi vastassaan Kroatian hirtehinen pumppu Let 3, jonka koheltavan show'n sokkiarvo on yhtä lailla melkoisen korkea.

Aiheesta muualla

Yle.fi: Sandra Saulo, UMK23-finalistit on julkaistu – heistä yksi edustaa Suomea Euroviisuissa.

Yle.fi: Kaikki UMK-finaalista – Näin seuraat, äänestät ja chattailet mukana!.

YleX: Iiro Myllymäki, Kaikki UMK-kappaleet arvioitavana - Robin Packalenia käy sääliksi ja kisan yllättäjä on nerouden äärellä.

Yle.fi: Ville Vedenpää, Analyysi: UMK:n finaalista on tulossa kutkuttavan arvaamaton.

Helsingin Sanomat: Juuso Määttänen, Robin Packalenin kappale on armoton pettymys, mutta onneksi UMK tarjoaa upean yllätyksen.

Suomen Kuvalehti: Tero Alanko, Kilpailu, jota ei voi kuin voittaa.

Ilta-Sanomat: Pauliina Leinonen, Kolme ulkomaalaista euroviisuasiantuntijaa rankkasi UMK23-finalistit – yksi saa pelkkää hehkutusta: "Tämä on täydellinen!".

Iltalehti: Mari Pudas, Ismo Puljujärvi, Yllätysykkönen! IL jakoi leijonat ja lampaat UMK-artisteille.

Retropop: Onko UMK 2023 voitto kahden kauppa? Käärijä ja KUUMAA ovat napanneet etumatkan Spotifyssa – katso kuinka paljon ehdokkaita on kuunneltu.