Voittiko oikea viisu? – Suomen euroviisukarsinnat 2016–2025

Euroviisujen seuraaminen jäänee tänä vuonna vähiin – ellei kokonaan väliin. Tällä sivustolla ei kommentoida tavullakaan tämänvuotista viisukilpailua. Samasta syystä myös perinteistä UMK-katsausta ei tänä vuonna ilmesty.

Alkuvuodesta oli muodikasta fiilistellä vuotta 2016. Ajan hengen mukaisesti lähdin trendiin mukaan. Tammi-helmikuussa 2016 julkaisin täällä UMK:n aikoihin kuusiosaisen kirjoitussarjan, jossa arvioin jokaisen Suomen euroviisukarsinnan ehdokkaita ja lopputuloksia. Sarja päättyi vuoteen 2015. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin kirjoitin sarjaan jatko-osan, jossa käsittelen Uuden musiikin kilpailuja edellisen kymmenen vuoden ajalta. Samalla artikkeli on katsaus Suomen viimeaikaiseen euroviisuhistoriaan, jota valikoidun aikarajauksen perusteella voisi luonnehtia kaksijakoiseksi.

Ilmaisen kirjoitussarjassa häikäilemättömästi omia subjektiivisia mielipiteitäni jokaisen karsintavuoden tuloksesta. Kerron christerbjörkmanmaiseen tapaan näkemykseni siitä voittiko oikea vai väärä laulu. Mikäli karsintatulos ei herätä sen kummempia tunnepurkauksia tai tuloksen tuomitseminen yksiselitteisen oikeaksi tai vääräksi on haastavaa, tyydyn toteamaan valinnan olevan "ihan ok". Todettakoon, että pelkkä lopputulos kansainvälisessä loppukilpailussa ei määritä näkemystäni. Huonostikin Eurovision laulukilpailuissa menestynyt laulu voi olla silti oikea valinta, jos karsinnassa ei ollut tarjolla parempaakaan. Vastaavasti Euroviisuissa hyvinkin menestynyt esitys voi tuntua väärältä valinnalta, mikäli vaikuttaa, että karsinnassa olisi ollut tarjolla vielä päräyttävämpi tai kiinnostavampi vaihtoehto.

Edelliset tekstit: (vuodelta 2016)
Suomen euroviisukarsinnat 1960-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 1970-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 1980-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 1990-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 2000–2009
Suomen euroviisukarsinnat 2010-luvulla (vuodet 2010–2015)

2016 – Eini voitti UMK:n

Suomen edustaja: Sandhja – Sing it away
Sijoitus Tukholmassa: ei finaalissa (sijoitus I semifinaalissa 15. / 18, 51 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansalaisraadit

Sanokaa mitä sanotte, Sandhjan UMK-voitto ei ollut lähimainkaan niin yllättävä ja ennakoimaton kuin sittemmin on väitetty. Vuoden 2016 UMK:n lopputulosta on jälkeen päin tarkasteltu anakronistisesti ja jälkiviisaasti. Koska Sandhjan esitys Tukholmassa sujui miten sujui, ja koska UMK:ssa toiseksi sijoittuneesta artistista kehkeytyi saman vuoden syksyllä "suomalainen maailmantähti" Ison-Britannian X Factor -menestyksen myötä, karsintatulos näyttäytyi hämmästyttävältä.

UMK-finaalin alla Sandhjan Sing it away oli noteerattu varteenotettavimpien ehdokkaiden joukkoon. Sen havainnollistaa esimerkiksi vilkaisu Sanoma-konsernin lehtien ennakkoarvioihin. Helsingin Sanomien Mari Koppinen ihasteli: "Tässä on kisan paras paketti: sielukasta soul-laulua, tanssitaitoa ja – tässä kisassa ainutlaatuista – iloa!" UMK:n jälkeen hän intoutui ylistämään Sandhjan ja tiiminsä välitöntä iloa, hurmaavaa menoa ja vetoavaa hauskanpitoa. Niin ikään Ilta-Sanomien viisutoimittajista ja -asiantuntijoista koottu nelihenkinen raati äänesti Sandhjan jaetulle ykkössijalle positiivisten kommenttien saattelemana.

Ymmärrettävämpää kritiikkiä kirvoitti luonnollisesti tapa, jolla Sandhjan valinta euroviisuedustajaksi ratkesi. Vuonna 2016 UMK:n tulokseen vaikuttivat ratkaisevasti hieman hähmäiset kansalaisraadit, jotka koostuivat muun muassa kansanedustajista, suomenruotsalaisista, tubettajista, lapsista ja asfalttimiehistä. Raadit pisteyttivät Sandhjan ylivoimaiseen voittoon, vaikka yleisöäänestyksessä hän saavutti vain kolmanneksi eniten ääniä. Yleisöäänestyksen ykkönen oli Saara Aalto, vaikka ennen suoraa lähetystä annetuissa ennakkoäänissä hän oli vasta viidentenä. Saara Aalto oli jo tässä vaiheessa tullut kansalle tutuksi julkkikseksi, joten oletan hänen voittaneen yleisöäänestyksen nimellään – vähän kuten Jari Sillanpää aikoinaan putsasi äänestyksen kuin äänestyksen. Jos Saara Aallon kilpailukappaleen No fear olisi esittänyt joku Suomen kansalle täysin tuntematon laulajanalku – kuten esimerkiksi samaiseen kilpailuun osallistuneet Tuuli Okkonen tai Stella Christine – suomalaiset tuskin olisivat massoittain innostuneet äänestämään sitä Euroviisuihin. (Toki Saara Aalto oli esiintyjänä huomattavasti kokeneempi kuin edellä mainitut kaksi artistia.) Muistetaanhan kuinka Mikko Silvennoisen erittäin ansioitunut ura viisuasiantuntijana alkoi aikoinaan ehkä vähemmän hohdokkaasti tämän vuoden UMK:n "jälkimodulaatio"-osiossa, jossa hän luonnehti Saara Aallon muuttuneen kaapista ulostulon seurauksena kiinnostavaksi artistiksi.

Valitettavasti alisuoriutuminen Euroviisuissa merkitsi kuoliniskua Sandhjan musiikkiuralle. Artisti oli liian untuvikko viisulavalle – etenkin, kun vuoden 2016 Euroviisujen taso osoittautui yllättävänkin laadukkaaksi ja ammattimaiseksi. Globenissa Suomen esitys poronnahka-asuineen oli auttamattoman väkinäinen ja kotikutoinen – UMK:n pirskahtelevasta riemusta ei ollut tietoakaan. Näin ei ehkä olisi tarvinnut olla, mutta Yleisradio oli hassannut likimain koko viisubudjettinsa UMK:n järjestämiseen. Suomalaiset euroviisuharrastajat ovat jaksaneet hekotella viisutuottajien selityksille, kuinka Suomella ei ollut varaa panostaa kansainvälisessä kilpailussa muuhun kuin vähän "spesiaalimpaan mikrofoniin". Hämmästyttävää kyllä, Sandhjalla oli takanaan iso kansainvälinen levy-yhtiö (Sony Music), mutta ilmeisesti pulju ei pitänyt euroviisukeikkaa satsaamisen arvoisena. Vuoden 2015 Euroviisujen jälkimainingeissa ihastelin suomalaisten muuttunutta mentaliteettia. Heikosti menestyneitä viisuilijoita ei ollut enää vähään aikaan lytätty – päinvastoin, esimerkiksi Pertti Kurikan Nimipäivien muusikot saivat semifinaalin jumbosijasta huolimatta kansallissankarien vastaanoton. Valitettavasti viisuvuosikerta 2016 palautti takaisin maan pinnalle: Sandhjan viisuesitystä jaksettiin mäiskiä päivästä toiseen iltapäivälehtien sivuilla. Ensimmäisten levytystensä ja keikkojensa perusteella musiikkipiirit hehkuttivat Sandhjaa ja hänen laulutaitoaan maasta taivaaseen. Euroviisujen jälkeen kysyntä tyrehtyi tyystin, kuten Sandhja avautui kolme vuotta viisureissun jälkeen Helsingin Sanomien haastattelussa.

UMK 2016:n musiikillisesti ansioitunein ehdokas oli tietenkin Mikael Saaren On it goes, mutta taiteellisesti haastavamman kokonaispaketin lähettäminen Euroviisuihin ei ole koskaan riskitöntä. Vuoden 2016 UMK:ssa saattoi olla kilpailijoita, jotka olisivat Tukholmassa yltäneet paremmalle sijalle kuin Sandhja. Koska Sandhjan voitto oli kuitenkin UMK:n puitteissa täysin ymmärrettävä ja koska UMK:n ehdokasasettelusta puuttui ilmiselvä viisumenestyjä, olosuhteisiin nähden Sing it away oli IHAN OK VALINTA. Vaisu sijoitus selittyy ensisijaisesti riittämättömällä työllä kansainvälisen esityksen hyväksi, ei niinkään väärällä valinnalla viisukarsinnassa.

Ja se vuoden suurin hitti. Vaikka Einin Draamaa sijoittui UMK:n finaalissa vasta seitsemännelle sijalle, kappale päätyi iskelmämyönteisten radiokanavien soittolistoille ja on lopulta ainoa vuoden viisuehdokkaista, joka on jäänyt elämään. Draamaa-hitin kynäili Janne Rintala, joka on niittänyt mainetta Mökkitie Recordsin kantavana voimana ja muun muassa Erika Vikmanin hittien kultasormena. Draamaa-kappaleen menestys oli kuin enne tulevasta: Rintalalla ja Mökkitien musiikilla tuli olemaan merkittävä rooli UMK:n uudelleenbrändäyksessä ja suomalaisen viisuinnostuksen kasvamisessa.

2017 – Behm voitti UMK:n

Suomen edustaja: Norma John – Blackbird
Sijoitus Kiovassa: ei finaalissa (sijoitus I semifinaalissa 12. / 18, 92 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansainväliset raadit

Kenties edellisen vuoden priorisointikritiikin seurauksena UMK:ssa luovuttiin alkukarsinnoista ja paukut säästettiin yhteen spektaakkelimaiseen lähetykseen isolla areenalla. Käytäntö on jäänyt pysyvänluonteiseksi. Vuonna 2017 se isolla lavalla esiintyminen osoittautui miltei jokaisen UMK-kilpailijan kompastuskiveksi. Kilpailukavalkadi koostui suurelle yleisölle enemmän tai vähemmän tuntemattomista nimistä. Aloittelijoiden ja amatöörien epävireiset laulusuoritukset yhdistettynä suomalaisten musiikkiohjelmien suorien lähetysten onnettomaan äänentoistoon ei vastannut käsitystä lauantai-illan huippuviihteestä. Viisulavalla esiintyminen ei ollut helppoa konkareillekaan: jopa ilmeistä hittipotentiaalia huokunut Jurekin tuottama My First Bandin Paradise kuulosti ja näytti suorassa lähetyksessä ihan platkulta.

Kaiken epämääräisen sekamelskan keskellä erottui yksi helmi. Leena Tirrosen ja Lasse Piiraisen muodostaman Norma John -yhtyeen esiintymisvuorolla olivat ammattilaiset asialla. Tirrosen kaunis ääni pääsi oikeuksiinsa ja kaksikon tunnelmallinen sävellys Blackbird heräsi eloon ja puhkesi kukkaan. Ylivoimainen voitto tuossa sakissa ei ollut yllätys. Toinen, jonka esiintyminen ei herättänyt välitöntä myötähäpeää, oli Catharina Zühlke ja hänet palkittiinkin ansaitusti toisella sijalla.

Viisukausi 2017 ei ollut suomalaiselle euroviisuharrastajalle helpoin mahdollinen. Suomessa juuri kenelläkään ei tuntunut olevan mitään hajuakaan viisuedustajastamme. Pitkin kevättä sai vakuutella yhdelle sun toiselle, että se on tosi hieno taiteellinen sävellys ja ne esiintyjät ovat oikeita ammattimuusikoita. Euroviisujen harjoitukset alkoivat Kiovassa ja kansainväliset viisureportterit ihastuivat Leena Tirrosen lumoavaan lauluun. Suomen osakkeet ennakkoveikkauksissa kohosivat ja viisufanit väläyttelivät top 10 -sijoitusta viisufinaalissa. Ennakkohehkutusten perusteella odotin riipaisevaa esitystä, mutta viisusemifinaalissa Suomen kolmeminuuttisen jälkeen jouduin toteamaan kisakatsomoseuralaisilleni: "Mä en nyt ollut ihan vakuuttunut." Eikä lopputuloksesta päätellen ollut moni muukaan. Kun kahta esiintymisvuoroa myöhemmin viisuestradin valloitti Portugalin Salvador Sobral, ei jäänyt epäilystäkään kenelle taideäänet ja Oikeasta Musiikista™ pitävien äänet kohdistuivat. Norma Johnin suorituksessa ei ollut moittimista, mutta se ei onnistunut sykähdyttämään odotusten mukaisesti.

Anyway, UMK 2017:ssa OIKEA LAULU VOITTI. Parempaakaan ei ollut.

UMK 2017:sta saattoi hyötyä eniten yllättävä taho. Espoon Metro Areenalla järjestettiin UMK:n suoran lähetyksen lisäksi monenmoista oheistapahtumaa. UMK:n preshow'ssa esiintyi muun muassa duo Behm & Ellis. Takahuoneessa sattuneesta selkkauksesta käynnistyi hämmentävä tapahtumaketju, jonka Rita Behm on selostanut Helsingin Sanomien haastattelussa. Tuotantoyhtiö M-Eazy Musicin poppoo oli epähuomiossa juonut Behmin viinipullon. Kimpaantunut aloitteleva lauluntekijä oli mennyt vaatimaan korvausta. Välikohtauksen lopputulemana Behm sai jalkansa yhtiön oven väliin ja pian hänen ääntään kuultiin Pikku G:n comeback-hitissä Solmussa. Siitä seurasi oma levytyssopimus ja muutamaa vuotta myöhemmin Hei rakas oli Suomen ykköshitti.

2018 – Saara Aalto ja puttaajien helmasynti

Suomen edustaja: Saara Aalto – Monsters
Sijoitus Lissabonissa: 25. / 26, 46 pistettä (sijoitus I semifinaalissa 10. / 19, 108 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansainväliset raadit

UMK oli tarkoitus järjestää vuonna 2018 samalla formaatilla kuin edellisenä vuonna. Avoimen sävellyskilpailun saldon kuultuaan tuotantoyhtiö painoi paniikkinappulaa. Viisi vuotta myöhemmin Suomen Kuvalehden artikkelissa tuottaja Anssi Autio paljasti: "Vuonna 2018 näytti siltä, että kisan suurin tähti on (lastenmusiikkiyhtye) Hevisaurus. Siinä vaiheessa päätettiin, että me ei voida tehdä tällaista kautta." UMKiin lähetetyt demot heivattiin romukoppaan ja Suomen viisuvastaavat lähettivät kutsun Saara Aallolle. Vihdoin ja viimein, huokaisivat useat viisuharrastajat. 2000-luvun mittaan yhä useampi maa oli luopunut niin kutsutuista perinteisistä euroviisukarsinnoista ja luotti sisäiseen valintaan. Yleisradio halusi pitää härkäpäisesti kiinni UMK:n brändistä, joten UMK-ruljanssi pyöri Saara Aallon esittämän kolmen potentiaalisen ehdokassävelmän ympärillä.

Saara Aalto on ymmärtääkseni artisti, jolle on ollut erittäin tärkeää omaan visioonsa luottaminen. Tuo tietynlainen omapäisyys lienee osaltaan vaikuttanut siihen, ettei hän ollut yltänyt sellaiseen suosioon kuin ammattitaito olisi edellyttänyt. Britannian X Factor -menestyksen jälkeen Saaralle avautuivat ovet instansseihin, jotka väistämättä vaativat tekemään kompromisseja valtavirran musiikkiteollisuuden edellyttämillä tavoilla.

Edellä mainitut seikat selittänevät myös Saara Aallon aikaisempia sijoituksia euroviisukarsinnoissa. UMK 2018:ssa sännättiin toiseen ääripäähän. Kaikkia mahdollisia riskejä kaihdettiin tilaamalla Saara Aallolle potentiaalisia kappaleita ruotsalaisen euroviisukoneiston syvimmästä ytimestä eli lauluntekijöiltä, jotka olivat olleet valmistamassa Ruotsin kahta aikaisempaa viisuvoittosävelmää Heroes ja Euphoria. Saara Aallon viisustrategia syyllistyi samaan kuin puttaajat usein golfviheriöllä: kun ensimmäinen lyönti on liian kova ja pallo liukuu reiästä ohi, golfaajan seuraava lyönti tuppaa taas olemaan turhan heiveröinen, jolloin pallo jää edelleen maalista.

Lissabonin viisulavalla Saara Aalto hoiti leiviskänsä moitteettomasti. Hänen laulusuorituksensa oli virheetön. Hän pusersi Monstersista kaiken mikä puserrettavissa oli. Ruotsalainen viisupop ei kuitenkaan tarjonnut hänelle mahdollisuutta esitellä ydinosaamistaan eikä hänen lahjakkuutensa päässyt loistamaan täydessä potentiaalissaan. Yleisradio ei säästellyt loppukilpailuesityksessä, mutta kesäteatterin kulissien roudaaminen viisulavalle ei enää vuonna 2018 herättänyt vau-efektiä. Yhä useammat maat kikkailivat modernimmilla tavoilla, kuten televisiokuvaan liitetyillä erikoisefekteillä. Myös Suomen esiintyjien ylöspanoa ja tanssijoiden sotilasunivormuja olisi kannattanut miettiä uusiksi...

Vaikka hypetetyn viisuedustajan mahalasku voisi olla helppo irvailun kohde, alhainen sijoitus ei kerro koko totuutta. Saara Aallon ansiosta Suomi sentään eteni kolmen vuoden tauon jälkeen Euroviisujen finaaliin. Hänet äänestettiin jatkoon ehkä yhdessä koko euroviisuhistorian kovatasoisimmassa semifinaalissa, jossa kilpailu oli kovaa. Osallistujia oli peräti 19, joten liki puolet esityksistä karsiutui. Ei vähäpätöinen saavutus Suomen euroviisutaipaleella!

Kolmen kappaleen kutsuartistikisojen tuomitseminen on ehkä älytöntä, mutta todettakoon, että vähistä vaihtoehdoista OIKEA LAULU VOITTI. Thomas G:sonin säveltämä Domino oli niin turhanpäiväinen tusinaballadi, ettei sillä olisi ollut mitään saumoja, vaikka UMK-lavalla Saara Aalto vaikuttikin nauttivan sen tulkitsemisesta eniten.

2019 – Yön pimein hetki ennen auringonnousua

Suomen edustaja: Darude feat. Sebastian Rejman – Look away
Sijoitus Tel Avivissa: ei finaalissa (sijoitus I semifinaalissa 17. / 17, 23 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansainväliset raadit

Eurovision laulukilpailun maine oli Suomessa niin surkealla tolalla, että uuden kutsuartistin houkutteleminen viisuedustajaksi oli "helvetin vaikeaa", kuten UMK:n tuottaja Anssi Autio tilitti avoimesti Ilta-Sanomien haastattelussa. Suomen eturivin artistit – ja heidän taustavaikuttajansa – karttoivat Euroviisuja kuin ruttoa. Darudekin oli aluksi sanonut ei, mutta hetken asiaa pähkäiltyään ja vaimon kanssa neuvoteltuaan päättänyt sittenkin vastata kutsuun myöntävästi – varsinkin kun hänen lupailtiin saavan vapaat kädet viisuprojektin toteuttamiseen.

Ilmoitus Suomen euroviisuedustajasta herätti aluksi positiivisia reaktioita. Viisufanit ympäri maailman odottivat mielenkiinnolla, mitä oman genrensä legenda tarjoilee viisuympyröissä. Sandstormin tekijän meemiarvo ei ainakaan hälventänyt huomiota. Darude ja Sebastian Rejman olivat aikaisemmin levyttäneet yhdessä kappaleen Moments (2015), joka sai viisufaneilta varovaisia hyväksyviä nyökkäyksiä. Vielä enemmän innostuttiin Daruden ja australialaisen JVMIEn tuoreehkosta aikaansaannoksesta Timeless (2018). Ne kelpasivat työnäytteiksi muusikolta, jonka isoimmista hiteistä oli kulunut miltei kaksikymmentä vuotta.

Darude poistui omalta mukavuusalueeltaan vokaalipopin suuntaan ja esitteli UMK:ssa kolme geneeristä kappaletta, jotka kuulostivat ennemmin albumin yhdeksänneltä tai kymmenenneltä raidalta kuin tykiltä hittisingleltä. Biisien julkaiseminen ei aiheuttanut oikein minkäänlaista säpinää. UMK:n katsojaluku oli historiansa alhaisin. Pahaenteisistä ennusmerkeistä huolimatta pienen valonpilkahduksen mahdollisti Look awayn livetoteutus, joka oli todennäköisesti visuaalisesti näyttävin ja innovatiivisin suomalainen viisuesitys tuohon mennessä. Turun Logomon lavalla kokonaispaketti vaikutti kehityskelpoiselta eli siinä mielessä OIKEA LAULU VOITTI. Ikävä kyllä, Suomen akuankka-tuuri iski jälleen, ja UMK-esityksen kuutiota jäänsulamis- ja tulvavesigrafiikoineen ei voinut siirtää sellaisenaan Euroviisujen lavalle, joten koko projektin punainen lanka vesittyi täysin.

Suomen viisutuotanto oli fiksoitunut ajatukseen, että sisäisesti valitun kutsuartistin olisi oltava eturivin hittinimi tai ennestään kansainvälisesti tunnettu tähti. Siinä vaiheessa, kun anttituiskut, robinit, isacelliotit kieltäytyivät kaikki kategorisesti viisuedustuksesta, olisi kannattanut vaihtaa strategiaa. Päätyä esimerkiksi valitsemaan taitavaksi tiedetty yleislaulaja, kuten Diandra (tai joku muu Elämäni biisi -ohjelman solistipoolista) ja kehottaa Suomen ansioituneimpia hittimaakareita säveltämään hänelle mahdollisimman ensiluokkaisia kolmeminuuttisia. Suomen viisuilusta vuonna 2019 on jäänyt sellainen mielikuva, että Yleisradion kädet olivat sidotut sen jälkeen, kun Darude ainoana riittävän meritoituneena artistina suostui mukaan euroviisuleikkiin omilla ehdoillaan. Lopputulos oli sitten mitä oli.

2020 – Mies ja ääni -periaate päihitti ennakkosuosikin

Suomen edustaja: Aksel Kankaanranta – Looking back
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansainväliset raadit

Vuosikymmen vaihtui ja UMK koki uudelleenbrändäyksen. Kutsuartistien konsepti ei ottanut Suomessa tulta alleen eikä tuottanut toivottuja tuloksia, joten formaatinmuutos oli väistämätön. UMK:n evoluutiossa toteutui metamorfoosi, kun tästä vuodesta alkoi yhteistyö radiokanava YleX:n kanssa. YleX:n musiikkipäällikkö Tapio Hakasen astuessa puikkoihin UMK löysi vihdoin ja viimein sapluunan, jolla se löi itsensä läpi ja vakiinnutti asemansa suomalaisten keskuudessa. Samalla alkoi toteutua UMK:n tuottajien jo alun alkaen esittämä toive, että ohjelma esittelisi uutta kiinnostavaa kotimaista pop-musiikkia, eikä toimisi pelkästään leimallisesti euroviisuedustajan valintatilaisuutena.

Myös Erika Vikman oli luonut nahkansa uudelleen solmittuaan levytyssopimuksen Mökkitie Recordsin kanssa. Janne Rintalan ja kumppaneiden tuotoksesta Cicciolina muodostui alkuvuoden 2020 ilmiö. Ensimmäistä kertaa sitten Pertti Kurikan Nimipäivien (2015) Suomen euroviisun valintatilaisuudessa oli mukana puheenaihe, josta kansakunta kohkasi. Suomalainen viisuharrastaja hihkui, kun UMK:hon oli eksynyt todellinen "megahitti". Vähänpä silloin tiedettiin. Kuten Listablogin Timo Pennasen listaus (tammikuulta 2025) osoittaa, Cicciolina ei edes ollut mikään valtaisa listahirmu verrattuna tuleviin jättimenestyksiin. (Cicciolina oli 54:ksi menestynein hitti kaikista Suomen euroviisukarsintoihin osallistuneista kappaleista. Esimerkiksi myöhempien vuosien sadosta Ram pam pam ja Ylivoimainen ovat kautta aikain viiden suurimman hitin joukossa.)

UMK:n arvaamaton lopputulos synnytti pienoisen kalabaliikin. Pitkästä aikaa Suomen viisuvalintaa kommentoitiin kiitettävällä aktiivisuudella. UMK 2020:n yllätys ei ollut kuitenkaan siinä, että kansainväliset raadit torppasivat Cicciolinan voiton. Se oli odotettavissa oleva skenaario. Varsinainen jymypaukku oli Aksel Kankaanrannan menestys yleisöäänestyksessä. Kärkikaksikon ääniero oli suorastaan mitätön, ei edes kahta prosenttiyksikköä. Siihen nähden kuinka suosittu Cicciolina oli ollut ennen kilpailua striimilukemissa, Erika Vikmanin olisi pitänyt voittaa yleisöäänestys mennen tullen selkein lukemin. Täysin tuikituntematon Aksel Kankaanranta takavasemmalta ilman minkäänlaista ennakkohössötystä onnistui haalimaan lähes yhtä paljon puhelinääniä kuin mediatilaa suvereenisti dominoinut voittajasuosikki. Cicciolina kaatui vähemmän mairittelevaan live-esitykseen, joka ei onnistunut myymään kappaletta katsojille parhaalla mahdollisella tavalla. Kaunisäänisen Aksel Kankaanrannan eleetön ja tunnelmallinen esitys sen sijaan onnistui paremmin ja Looking back erottui tyylikkyydellään edukseen.

UMK:n jälkeen keskustelu kävi kiivaana, mutta pian suomalaisten arki täyttyi oikeista huolista. Yksitoista päivää UMK:n jälkeen EBU ilmoitti Eurovision laulukilpailun perumisesta koronapandemian vuoksi.

Euroviisuharrastajat ovat spekuloineet kuinka Rotterdamin viisuissa 2020 olisi käynyt, jos covid ei olisi pysäyttänyt maailmaa. Vaikka Aksel Kankaanrannan Looking back on pätevä popballadi, epäilen, että se olisi edustanut Suomen viisuhistoriassa samaa jatkumoa kuin Blackbird tai joku Kari Kuivalaisen Päivä kahden ihmisen tai Geir Rönningin Why?. Viisukilpailun päätyttyä suomalaiset olisivat sadatelleet, että miten eurooppalaiset eivät taaskaan osanneet arvostaa meidän musiikillisesti ansioitunutta sävelmäämme. Vaikka Akselin UMK-voitto oli sinällään looginen, liputan silti team Cicciolinan puolesta. Se olisi tarjonnut viisukontekstissa jotain uutta ja omintakeista. VÄÄRÄ LAULU VOITTI.

2021 – Uusi Suomi rises like a Phoenix

Suomen edustaja: Blind Channel – Dark side
Sijoitus Rotterdamissa: 6. / 26, 301 pistettä (sijoitus II semifinaalissa 5. / 17, 234 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

UMK:n katsojaluvut kasvoivat kasvamistaan ja kilpailuehdokkaista kehkeytyi hittejä jo hyvän aikaa ennen loppukilpailua. Esimerkiksi Teflon Brothersin ja Pandoran yhteistyön hedelmää I love you luukutettiin pitkin alkuvuotta 2021 lukuisissa eri yhteyksissä.

Vielä Daruden ja Sebastian Rejmanin viisureissun aikoihin Suomi vaikutti Euroviisujen osallistujamaiden takapajulalta. Sitten tapahtui olennainen sukupolvenvaihdos: 1990-luvulla syntyneiden Blind Channelin poikien DNA:sta uupui täysin suomalaisille viihdetaiteilijoille ominaiset euroviisukompleksit. Yhtye näki Eurovision laulukilpailun vain ja ainoastaan mahdollisuutena kansainväliseen läpimurtoon. Bändin jäsenet tekivät myös kovasti työtä tavoitteensa eteen. UMK-finaalin alla Blind Channelin voitto ei vielä vaikuttanut läpihuutojutulta, sillä esimerkiksi Spotifyssa edellä mainittu I love you ja Iltan Kelle mä soitan olivat keränneet enemmän kuuntelukertoja. Lavalla Blind Channelin kundit päättivät näyttää mistä kana kusee ja lopulta Dark side valittiin näytöstyyliin Suomen viisuedustajaksi. Dark siden televisioesitys tarkkaan mietittyineen kuvakulmineen ja koreografioineen oli pop-estetiikan taidonnäyte, joka osoitti suomalaisen euroviisuosaamisen ottaneen muutamassa vuodessa valtavia harppauksia.

Lopputulos Rotterdamissa on suomalaista euroviisuhistoriaa. Vuoden 2021 Euroviisuissa tuhkasta syntyi uusi Suomi, joka feenikslinnun lailla liiteli vähitellen viisuperheen supervaltojen keskuuteen. OIKEA LAULU VOITTI.

2022 – Hittejä ja idoleita

Suomen edustaja: The Rasmus – Jezebel
Sijoitus Torinossa: 21. / 25, 38 pistettä (sijoitus II semifinaalissa 7. / 18, 162 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

UMK:n menestystarina jatkui jatkumistaan. Euroviisuharrastajat ympäri maailmaa hehkuttivat tapahtumaa vuosikertansa tasokkaimmaksi ja mielenkiintoisimmaksi viisukarsinnaksi. UMK:n suosio oli ollut niin merkillepantavaa, että Euroopan yleisradioliitto EBU oli kohottanut Suomen eräänlaiseksi euroviisuperheen mallioppilaaksi, ja Yleisradion edustajilta pyydettiin Euroviisujen yhteydessä lyhyttä esitelmää onnistuneen karsintaformaatin ja -brändin luomisesta.

UMK 2022 esitteli vuoden suosituimman suomalaisen hitin. Bessin läpimurto ja Ram pam pam -kappaleen voittokulku on ihanteellinen osoitus UMK:n suomista mahdollisuuksista. Jälkeen päin kansainvälisiä viisufoorumeita myöten on voivoteltu, kuinka "Bess was robbed" ja väitetään The Rasmuksen voittaneen viisumatkan pelkällä nimellään. Todennäköisemmin Bessin mahdollisuudet tyssäsivät vähemmän koherenttiin live-esitykseen. Vaikka UMK 2022 oli monella rintamalla kiistaton onnistuminen, suomalaisen suoran televisiolähetyksen onneton äänentoisto yhdistettynä sekaviin esityksiin latisti fiiliksiä. Pahiten ilmiöstä kärsi Isaac Senen hurtti savolainen homoerotiikka (Kuuma jäbä), joka oli suorassa lähetyksessä lähinnä kaoottista kakofoniaa.

Suomalaisetkin ovat unohtaneet, ettei Ram pam pam sijoittunut yleisöäänestyksessä edes toiseksi vaan vasta kolmanneksi. Edelle ylsi Rasmuksen ohella Cyan Kicks, jonka esitys oli kilpailun onnistunein – mutta valitettavasti kappaleensa Hurricane ei ollut riittävän vahva. Oliveran intiimi balladi lukeutui niin ikään UMK-lähetyksen onnistujiin, mutta hänen sävelmänsä olisi hukkunut Torinon slovarisuohon.

UMK 2022 oli tasainen kilpailu. Useamman ehdokkaan potentiaalin olisi mielellään testauttanut kansainvälisellä viisulavalla, mutta kilpailukavalkadista puuttui sellainen Blind Channelin Dark siden kaltainen täydellinen leka. Ei kymppiä, mutta monta kasin pakettia. Tasavahva The Rasmus paransi Torinon viisulavalla kuin sika juoksuaan. Hienosti sujuneen viisuesityksen myötä bändin jäsenet saattoivat palata selkä suorina takaisin Suomeen. Siinä suhteessa OIKEA LAULU VOITTI, mutta samoin voisi todeta, vaikka UMK olisikin päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen.

2023 – Kotimaisen populaarimusiikin virstanpylväs

Suomen edustaja: Käärijä – Cha cha cha
Sijoitus Liverpoolissa: 2. / 26, 526 pistettä (sijoitus I semifinaalissa 1. / 15, 177 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

Armon vuonna 2023 kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Aikaisempina vuosina UMK:n suoraa lähetystä vaivanneet tekniset vajavaisuudet oli korjattu. Äänentoisto ei enää kuulostanut perunalta ja kamera-ajot olivat viimeisen päälle sekunnintarkasti suunnitellut. UMK toteutettiin samanlaisella pieteetillä kuin kansainväliset euroviisuesitykset. Suomen viisutuotanto oli tavoittanut tason, jossa euroviisukarsintojen kruununjalokivi Ruotsin Melodifestivalen oli piehtaroinut jo vuosikymmenet. Jos Robin Packalenin Girls like you -esitys trampoliineineen ja voltteineen olisi kilpaillut vaikkapa vuoden 2017 UMK:ssa, se olisi ollut siihen mennessä upein suomalainen viisushow koskaan. Vuonna 2023 se oli vain yksi ehdokas muiden joukossa.

Suomalaiset hurahtivat Käärijään ja hänen ansiostaan koko euroviisuinstituutioon. Cha cha cha ei tehnyt pelkästään viisuhistoriaa vaan suomalaisen kevyen musiikin historiaa. Lähes 200 miljoonaa Spotify-striimiä suomenkieliselle kappaleelle on saavutuksena omaa luokkaansa. Kaikkien aikojen suomalainen viisukevät huipentui Liverpoolin loppukilpailuun, josta Suomen delegaatio kotiutui moraalisena voittajana. OIKEA LAULU VOITTI.

UMK oli yhtäältä Suomen euroviisuedustajan valintatilaisuus ja toisaalta uusien hittien esittelyfoorumi. Cha cha chan jälkeen vuoden toiseksi suurin suomalainen hitti oli Kuumaan Ylivoimainen, joka kuitenkin sijoittui UMK:n yleisöäänestyksessä vasta viidenneksi. Äänestystuloksen ja listamenestyksen kesken ei esiinny korrelaatiota.

2024 – Wunder gibt es immer wieder

Suomen edustaja: Windows95man – No rules!
Sijoitus Malmössä: 19. / 25, 38 pistettä (sijoitus I semifinaalissa 7. / 15, 59 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

Käärijän jälkimainingeissa suomalaisista kuoriutui euroviisuhullu kansakunta. UMK:sta sukeutui sekä kotimaisen musiikin että viihdetapahtumien vuosittainen merkkipaalu, joka kenraaliharjoitustaan myöten täyttää yleisökapasiteetiltaan maan suurimman areenan.

Ennakkoarvioissa harva veikkasi Windows95mania Suomen viisuedustajaksi, minkä vuoksi odottamaton lopputulos aiheutti jonkin verran tyrmistystä. Ennusmerkit olivat kuitenkin ilmassa: UMK:n kenraaliharjoitusraporttien mukaan Nokia Arenan katsomo oli hullaantunut äänekkäimmin No rulesista. Suoran lähetyksen aikana vilkaisu Twitter-X:ään (helmikuussa 2024 eteläafrikkalaissyntyinen miljardööri ei ollut vielä totaalisesti turmellut alustaa, joten siellä oli vielä ajoittain relevanttia kommunikointia) paljasti, että taiteilija Keisterin, Henri Piispasen ja kumppaneiden räväkkä kikkelihuumori oli tehnyt suurimman vaikutuksen niin tiedostavissa hipsteripiireissä kuin kansan syvien rivien keskuudessa. Windows95manin No rules! päihitti ennakkosuosikin viittaa kantaneen Sara Siipolan popballadin Paskana.

Windows95manin voittoon vaikutti kaksi seikkaa: UMK:n tasapaksu ehdokasasettelu ja eheä, johdonmukainen esitys. Rapvaikutteisten kappaleiden liika-annostelun vuoksi äänestyksessä tuppasivat menestymään massasta poikkeavat kokonaisuudet. Muille kilpailijoille kehitetyt esitykset sortuivat tarpeettomaan yliyrittämiseen ja liialliseen kikkailuun. Ilta-Sanomien Tatu Onkalo kielellisti ongelman:

"Valitettavasti itse kilpailijoiden esitysten suhteen mopo oli taas kerran karannut käsistä. UMK:lla on vuosi toisensa jälkeen vimma saada jokainen esitys näyttämään valtavalta spektaakkelilta ja esitellä lavalla mitä villeimpiä visioita. Artisteille tämä tarkoittaa ansaa, johon he aina vain tuntuvat lankeavan. – – Ainoa, joka onnistui käyttämään tilanteen hyväkseen, oli Windows95man. Hänen esityksensä ei olisi voinut olla liian överi, joten Ylen tuotantotiimin ylitsepursuava ideatynnyri ei ollut ansa, vaan vahvuus. Muiden artistien kappaleet latistuivat esitysten tilpehöörin alle, mutta No Rules nousi livessä uusiin korkeuksiin."

Alkusokista toipuminen vei aikansa, mutta loppujen lopuksi Malmön viisulavalla Suomen viisuedustus sujui mainiosti ja esiintyjät osoittautuivat mitä sympaattisimmiksi kaiffareiksi. Pitäisikö jopa todeta, että IHAN OK VALINTA. Toki Sara Siipolan Paskana olisi oletettavasti viisufinaalin raatiäänestyksessä haalinut suuremman pistesaaliin, joten hän olisi todennäköisemmin sijoittunut tulostaululla hitusen korkeammalle – mutta tokkopa kärkisijoille.

2025 – Ennätysten vuosi

Suomen edustaja: Erika Vikman – Ich komme
Sijoitus Baselissa: 11. / 26, 196 pistettä (sijoitus II semifinaalissa 3. / 16, 115 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

Suomalaisten viisuinto ei ole hiipumassa. UMK-lähetyksen katsojaluku oli liki 1,5 miljoonaa (tavoittavuus 2,27 miljoonaa). Uskomaton lukema suoratoistopalveluiden, sosiaalisen median ja kuplautumisen aikakaudella. Edellisen kerran vastaavia katsojamääriä mitattiin 1990-luvun alkuvuosien viisukarsinnoille. UMK:n yleisöäänestyksessä rikottiin kaikkien aikojen ääniennätys: 342 543 kappaletta. Sillä päihitettiin mennen tullen menneiden vuosikymmenien postikorttiäänestysten määrät. Edellinen ennätys (280 542) oli vuodelta 2004, jolloin euroviisukarsinnat voitti Jari Sillanpää. Suomalaiset näköjään mobilisoituvat, kun haluavat äänestää yhdeksän vuoden takaisen Tangomarkkinoiden voittajan viisuedustajakseen...

Musiikkijournalisti Arttu Seppänen kiteytti keväällä 2025 Helsingin Sanomissa: "Mitä kotimaiseen musiikkijulkisuuteen tulee, niin UMK on luultavasti viimeisimpiä linnakkeita, joissa yhtenäiskulttuuria jollain lailla pidetään pystyssä."

Varsinaista kilpailuasetelmaa ei oikein ollut, koska pöhinä keskittyi pitkälti UMK:n kuningattaren paluun ja hänen revanssinsa ympärille, vaikka luonnollisesti Erika Vikmanin pidäkkeetön ja ilkikurinen tyyli herätti myös suunnatonta vastustusta. Olin väläytellyt mielessäni tapahtumaketjua, jossa Viivi olisi ollut tämänkertainen akselkankaanranta, joka olisi pysäyttävällä tulkinnallaan repinyt sydämet katsojien rinnasta ja katkaissut Erika Vikmanin kuningatartien. Viivin esitys oli kuitenkin hämmästyttävän vaisu ja hänen koskettava rakkauslaulunsa Aina tuntuu unohtuneen UMK:n jälkeen, vaikka etukäteen siitä povattiin pop-klassikkoa. Myös UMK:n toinen tähtäin osui maaliin: Nelli Matulan Hitaammin hautaan (yleisöäänestyksen neljäs sija) julistettiin vuodenvaihteessa viime vuoden soitetuimmaksi radiohitiksi.

Erika Vikmanin viisuesitys Ich komme sisälsi tarpeellisen implisiittisen kannanoton. Vuonna 2025 konservatiiviset arvot nostavat pelottavasti päätään ja nuoret miehet tuntevat vetoa misogyynisiin arvoihin. Erika Vikman ei ole moisesta moksiskaan eikä hän suostu pienentämään itseään saati asettumaan sovinnaisuuden raameihin. Hän on vapautuksen keskisormi kaikille ankeuttajille. Euroviisufinaalissa Baselin viisuareenalla Suomen esitystä seuranneet Erika-kannatushuudot fanien keskuudessa indikoivat, kuinka tärkeitä rohkeat ja häpeilemättömät esikuvat ovat vähemmistökansalle. Se on paljon merkittävämpää kuin sijoitus laulukilpailussa.

Suomen asema Euroviisuissa on kääntynyt kymmenessä vuodessa päälaelleen. Ich komme keräsi Euroviisujen yleisöäänestyksessä yli sata pistettä – ja suomalaiset viisukatsojat olivat hurjan pettyneitä. 2010-luvulla olisimme kiljuneet riemusta ja rynnänneet torille juhlimaan.

OIKEA LAULU VOITTI, jos kohta esimerkiksi Goldielocks olisi ollut yhtä lailla varmasti upea viisuedustaja.

Euroviisut 2022: Opas finaaliin – läpihuutojuttu Ukrainalle vai saadaanko kunnon kilpailu?

Tänään on pääpäivä! Sadat miljoonat eurooppalaiset kokoontuvat yhteen Eurovision laulukilpailun tuotantokauden numeron 66 huipentuessa finaaliin. Suomen aikaan sunnuntaina kellonlyömällä 1.40 uuden euroviisuvoittajan pitäisi olla tiedossa!

Suomen edustaja The Rasmus näytti epäilijöille närhen munat ja eteni torstain semifinaalista loppukilpailuun. Eikä ihme, Rasmuksen esitys sujui loistavasti. Kvartetti osoitti, ettei usean kuukauden harjoittelu ollut turhaa työtä. Tämänvuotisen viisukilpailun rokkipumpuista The Rasmus äänestettiin ainoana semifinaaleista jatkoon. Mahtava suoritus! Päätavoite on saavutettu. Kuten Yleisradion viisuselostaja Mikko Silvennoinen totesi finaalipaikan selvittyä: "nyt me ollaan finaalissa, ihan sama mitä enää tapahtuu".

24. helmikuuta Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tuosta päivämäärästä lähtien Ukrainalle on aseteltu vuoden 2022 euroviisuvoittajan viittaa. Ukrainan Kalush Orchestra on ollut koko kevään vedonlyönnin ylivoimainen ykkönen. Tälläkin hetkellä ennakkoveikkausten tilastojen mukaan ukrainalaisyhtyeen mahdollisuus voittaa viisufinaali on miltei 60 prosentin tienoilla. Illalla selviää realisoituuko Ukrainalle kohdistettu sympatia pistevyöryksi Euroviisuissa – vai saataisiinko tästä yhteisöllisyyden juhlasta sittenkin vielä ihan jännittävä kilpailu. On kuitenkin muistettava, että puolet äänistä antavat ammattilaisraadit. Nostavatko musiikin asiantuntijoista koostuvat tuomaristot ukrainalaista kansanmusiikkia ja hip hopia yhdistelevän Stefanian kirkkaimpaan kärkeen?

Semifinaalitulosten jälkeen tämänvuotisen viisukilpailun tuottaja on vielä erottanut jyvät akanoista ja sijoittanut finalistit järjestykseen. Halusimme tai emme, esiintymisjärjestyksellä on vaikutusta tuloksiin. Toiset kilpailijat ovat sijoitetut ihanteellisille esiintymispaikoille ja toiset vähemmän hyville. Ikävä kyllä, Suomi ei ollut onnekkaiden joukossa. Eilen perjantaina 13. päivä suomalaiset viisuharrastajat heräsivät pettymykseen. The Rasmus joutuu lauteille jo esiintymisnumerolla neljä, joka on tilastojen valossa erittäin huono. Euroviisufinaalissa neljäntenä esiintyneet ovat harvoin yltäneet kärkisijoille. Ei auta kuin toivoa, että Jezebelin tenho kantaa alkupään esityspaikasta huolimatta. Vedonlyönnissä Suomi on puolivälin tienoilla.

Viimeisimmissä euroviisufinaaleissa neljäntenä esiintyneet kilpailijat

2021 Belgia: Hooverphonic – The wrong place 19. / 26, 74 pistettä (yleisö 3, raadit 71)
2019 Saksa: Sisters – Sister 25. / 26, 25 pistettä (yleisö 0, raadit 25)
2018 Liettua: Ieva Zasimauskaitė – When we're old 12. / 26, 181 pistettä (yleisö 90, raadit 91)
2017 Itävalta: Nathan Trent – Running on air 16. / 26, 93 pistettä (yleisö 0, raadit 93)
2016 Azerbaidžan: Samra – Miracle 17. / 26, 117 pistettä (yleisö 73, raadit 44)
2015 Viro: Elina Born & Stig Rästa – Goodbye to yesterday 7. / 27, 106 pistettä (yleisö 144, raadit 56)
2014 Islanti: Pollapönk – No prejudice 15. / 26, 58 pistettä (yleisö 46, raadit 59)

Muistetaan lisäksi, että Krista Siegfrids esiintyi vuoden 2013 viisufinaalissa numerolla neljä. Suurista ennakko-odotuksista huolimatta lopullinen sijoitus oli finaalin kolmanneksi viimeinen (24. / 26).

Muutenkin on todettava, ettei finaalin esiintymisjärjestys ole paras mahdollinen. Jälkipuoliskolle arpoutui melkoinen balladiputki. Finaalin dramaturgia muistuttaa hieman vuoden 2015 puuduttavan tylsää viisufinaalia, jossa miltei kaikki kiinnostavat esiintyivät alussa ja jälkipuolisko oli jollotusta jollotuksen perään. Saman genren edustajat voivat syödä toistensa kannatusta. Vedonlyöjille tärppinä: kannattaa kiinnittää huomiota jälkipuoliskon nopeisiin kappaleisiin, jotka erottuvat massasta erinomaisesti. Etenkin Moldova (#19) ja Serbia (#24) kuulostavat hitaiden kappaleiden ympäröiminä erittäin virkistäviltä.

Ohessa ylimalkaisia ja lyhyitä veikkauksia tämäniltaisten kilpailijoiden menestymismahdollisuuksista. Olen yrittänyt pohtia muun muassa mitkä esitykset voisivat pärjätä raatien äänestyksessä ja mitkä lienevät oletettavasti kuumaa valuuttaa yleisöäänestyksessä.

1. TŠEKKI: We are Domi – Lights off (SEMIFINAALI 2)

2010-luvulla Eurovision laulukilpailun kontrollifriikillä itsevaltiaalla Christer Björkmanilla oli tapana sijoittaa toisen semifinaalin päätösesitys finaalin aloitusnumeroksi. Björkman on eläkkeellä mutta hänen toimintatapansa elävät edelleen.

We are Domin menestys lienee raatipisteiden varassa, sillä Tšekki lukeutuu niiden maiden joukkoon, joka ei saa yleisöäänestyksessä pistettäkään ilmaiseksi. Muutamia esimerkkejä Tšekin yleisöäänestyspisteitä vuosien varrelta: 2021 semifinaali, 0 pistettä; 2019 finaali, 7 pistettä; 2017 semifinaali, 2 pistettä; 2016 finaali, 0 pistettä...

2. ROMANIA: WRS – Llámame (SEMIFINAALI 2)

Torstain semifinaaliveikkauksessa suhtauduin Romanian lattariin liian tosikkomaisesti. Kyllähän se kaikesta laaduttomuudestaan ja halpahintaisuudestaan huolimatta viihdytti jollotusten seurassa. Eilisenä sitkeänä korvamatona soi "hola, mi bebébé, llámame, llámame". Tosin kannattaakohan Romanian enää lähettää viisuedustajakseen mitään oikeaa musiikkia? Edellinen finaalipaikka tuli Yodel itillä (2017) ja nyt tällä...

Tuottaja päätti murhata Romanian sijoittamalla sen pahaenteiselle kakkospaikalle. Veikkaan raatipisteiden jäävän vähäisiksi ja yleisöpisteet ovat Romanian diasporan varassa (muun muassa Moldova, Italia, Espanja): noin 40–60 pistettä.

3. PORTUGALI: MARO – Saudade saudade (SEMIFINAALI 1)

Katastrofaalinen esiintymisnumero Portugalillekin. Veikkaan maalle vastaavanlaista menestystä kuin viime vuonna: raadeilta kohtuullisesti pisteitä, yleisöpisteitä lähinnä portugalilaisilta siirtolaisilta (Ranska, Sveitsi, Espanja). Viime vuonna Portugalin viisun Love is on my side pistesaldo 153 jakautui 126 raadeilta, 27 yleisöltä.

4. SUOMI: The Rasmus – Jezebel (SEMIFINAALI 2)

Nyt otan riskin. Epäilen, että Suomi voi pärjätä raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänissä. Mutta saatan hyvinkin olla hakoteillä ja voitte tulla naureskelemaan tälle väitteelle, jos olen ihan väärässä.

5. SVEITSI: Marius Bear – Boys do cry (SEMIFINAALI 1)

Viisu, jonka kohdalla odotan eriteltyä (yleisö / raadit) pistetaulukkoa mielenkiinnolla. Sveitsi on Tšekin ohella maita, jotka joutuvat yleisöäänestyksessä ansaitsemaan jokaisen pisteensä. Tuleeko nollat vai onko Boys do cry sittenkin tämän vuoden Michael Schulte (Saksa 2018), joka itkettää mummoja ympäri Euroopan.

6. RANSKA: Alvan & Ahez – Fulenn (BIG 5)

Voi menestyä todella hyvin tai olla vuoden floppaava fanisuosikki. Tai sijoittua keskivaiheille. Pärjännee yleisöäänestyksessä paremmin kuin raatien keskuudessa, mutta esiintymisnumero ei ole todellakaan otollisin.

7. NORJA: Subwoolfer – Give that wolf a banana (SEMIFINAALI 1)

Norjan sudet ovat käväisseet vedonlyönnissä kymmenen parhaan joukossa, mutta mahtaisikohan aikainen esiintymispaikka rokottaa potentiaalista pistesaalista. Ilmiselvä esimerkki viisusta, joka tuppaa menestymään paremmin yleisöäänestyksessä.

8. ARMENIA: Rosa Linn – Snap (SEMIFINAALI 1)

Enpä oikein keksi Armenian menestymismahdollisuuksista mitään erityistä kirjoitettavaa.

9. ITALIA: Mahmood & Blanco – Brividi (BIG 5)

Italian Brividi on suoratoistopalveluissa menestynyt Italian ulkopuolellakin, joten sillä mahtaa olla ennestään kannattajakuntaa. Mahdollinen raatiäänestyksen ykkönen.

10. ESPANJA: Chanel – SloMo (BIG 5)

Espanjan osakkeet ovat vedonlyönnissä vähintään lupaavat (tällä hetkellä illan neljänneksi veikatuin), eikä finaalin kattauksessa ole muita naissolistin esittämiä tanssipoppeja. Ennusmerkit kohdallaan, mutta Espanja on viisuklubin poikien harmiksi flopannut useasti ennenkin.

11. ALANKOMAAT: S10 – De diepte (SEMIFINAALI 1)

Saas nähdä, kuinka modernille popballadille käy. Erottuu nykyaikaisella otteellaan muovisista slovareista, mutta onko kisa balladiäänistä sittenkin liian kova.

12. UKRAINA: Kalush Orchestra – Stefania (SEMIFINAALI 1)

Koko Eurooppa odottaa henkeään pidätellen esitystä numero 12. Vallitsevassa maailmanpoliittisessa tilanteessa jokainen haluaa nähdä Ukrainan tämänvuotisen euroviisun. Ukrainan paketti on tänäkin vuonna laadukasta priimaa, joten menestys ei ole vain sympatiaäänten varassa. Ehkä yleisöäänestyksen ykkönen, mutta sijoittavatko raadit Kalush Orchestran kärkeen?

13. SAKSA: Malik Harris – Rockstars (BIG 5)

Ukrainan sähäkän paketin jälkeen Saksan Malik Harrisilla on melkoinen työ pitää katsojien mielenkiinto yllä, vaikka viisussaan on omat ansionsa. Potentiaalinen bottom 5 -kandidaatti, mutta olen mielelläni väärässä.

14. LIETTUA: Monika Liu – Sentimentai (SEMIFINAALI 1)

Suomalaiset toimittajat Torinossa yllättyivät Liettuan finaalipaikasta, koska vedonlyöntitilastot osoittivat karsiutumista. Tänään illalla hämmästynevät uudelleen, kun Liettualle ilmoitetaan yleisöäänestyksessä komea 50–80 pisteen saalis. Kiitos Liettuan vakituisille äänestäjille, joita ovat esimerkiksi muut Baltian maat, Brittein saaret, Norja, Georgia...

15. AZERBAIDŽAN: Nadir Rustamli – Fade to black (SEMIFINAALI 2)

Aikamoinen balladisuma kerääntynyt jälkipuoliskon alkuun. Azerbaidžanin Fade to black, jos jokin, on raatimusiikkia, yleisöäänestyspistemäärä sen verran kuin näille IVY-maille perinteisesti suodaan.

16. BELGIA: Jérémie Makiese – Miss you (SEMIFINAALI 2)

Belgia oli torstain semifinaalissa hämmästyttävän vaisu, minkä vuoksi aloin epäillä jatkoonpääsyä. Jos esitystä ei ole petrattu, sijoitus voi jäädä alhaiseksi. Raatimusaa tämäkin, yleisöäänestyspisteet oletettavasti vähäiset.

17. KREIKKA: Amanda Georgiadi Tenfjord – Die together (SEMIFINAALI 1)

Kreikan voimaballadin osakkeet ovat olleet tiistain semifinaalin jälkeen laskusuunnassa, mutta maa on edelleen noteerattu ennakkoveikkauksissa kärkikymmenikössä. Esiintymisvuoro balladisuon keskellä ei paranna mahdollisuuksia. Die togehter saattaa silti olla potentiaalinen raatiäänestyksen ykkönen. Kreikan slovari täyttää nykyaikaisen popmusiikin standardit virheettömästi ja sellaisia raadeissa istuva musiikkiteollisuusväki on perinteisesti arvostanut.

18. ISLANTI: Systur – Með hækkandi sól (SEMIFINAALI 1)

Voi Islantia. Semifinaalissa erottui tyylikkyydellään, mutta finaalissa kilpailu on armotonta. "Taas yksi hidas kappale", tuhahtavat miljoonat eurooppalaiset ja etsivät tiensä jääkaapille. Euroopan viemäreissä virtaa mieletön määrä virtsaa tämän kolmeminuuttisen aikana. Pohjolan äänet pelastavat jumbosijoilta.

19. MOLDOVA: Zdob şi Zdub & Fraţii Advahov – Trenulețul (SEMIFINAALI 1)

VAROITUS! MUSTA HEVONEN! Ukrainan show'n jälkeen ensimmäinen vauhdikas esitys, joka pistää vipinää kinttuihin. Finaalin kenraaliharjoituksissa Moldova on villinnyt yleisön täysin ja penkkirivi toisensa jälkeen on noussut joraamaan. Moldovalla on mahdollisuudet menestyä todella hyvin. Yleisöäänestyksessä luvassa pistetulva, ties vaikka top 3 -sijoitus.

20. RUOTSI: Cornelia Jakobs – Hold me closer (SEMIFINAALI 2)

Ruotsin Cornelia Jakobs esiintyi torstain semifinaalissa pelottavan vakuuttavasti, vaikka hänen eksentriset edesottamuksensa kulisseissa ovatkin herättäneet kummastusta. Seitsemäs euroviisuvoitto naapurimaallemme ei ole poissuljettu vaihtoehto. Pidän myös mahdollisena skenaariona, että Cornelialle käy perinteiset "ruotsit", eli pärjää erinomaisesti raatiäänestyksessä mutta ei sitten enää yhtä mairittelevasti yleisöäänissä.

21. AUSTRALIA: Sheldon Riley – Not the same (SEMIFINAALI 2)

Jostain käsittämättömästä syystä tuottaja on asettanut kolme kovaa ja korkealta laulavaa miessolistia peräkkäin. Jälleen yksi balladi. Menestynee raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänestyksessä. Australia niin ikään niitä maita, jotka eivät saa pistettäkään ilmaiseksi. (Suurin kontrasti vuoden 2017 finaalissa: raadeilta 171 pistettä, yleisöltä kaksi.)

22. ISO-BRITANNIA: Sam Ryder – Space man (BIG 5)

Briteillä unelmien esiintymispaikka. Toivottavasti ennakkosuosikin asema realisoituu ja Britannia sijoittuu hyvin. Ravistelisi kunnolla maan viisukulttuuria.

23. PUOLA: Ochman – River (SEMIFINAALI 2)

Puola vedonlyönnissä seitsemäntenä. Nähtäväksi jää, onnistuuko pompöösi ja mahtipontinen balladi menestymään vai onko sittenkin vain viisukuplan suosikki.

24. SERBIA: Konstrakta – In corpore sano (SEMIFINAALI 2)

VAROITUS! Torstain semifinaalin jälkeen Serbian viisuesitys on ollut katsotuimpia. Ympäri Eurooppaa on kohistu "siitä käsienpesu-esityksestä". Ruudun välityksellä Serbian taideperformanssi oli lumoava ja vangitseva. Ennakkoveikkauksissa Serbia kohonnut jo kuudenneksi. Onko In corpore sano tämän vuoden Go_A:n Šum (Ukraina 2021), joka nousee ilmiöksi ja kerää yleisöäänestyksessä mielettömän pistepotin. Vai olisiko osuvampi vertailukohde Kate Miller-Heidken Zero gravity (Australia 2019), joka herätti ennen viisufinaalia varauksetonta ihastusta ja sijoittui kymmenen parhaan joukkoon.

Joka tapauksessa Serbialle odotettavissa yleisöäänestyksessä usean sadan pisteen potti. Serbia kerää muutenkin korkeita pistemääriä naapureilta ja diasporalta (Montenegro, Kroatia, Slovenia, Sveitsi, Itävalta, Ranska). Jälleen kerran Serbia ainoana entisen Jugoslavian maana euroviisufinaalissa.

25. VIRO: Stefan – Hope (SEMIFINAALI 2)

Erään teorian mukaan viimeinen esiintymispaikka oli hyvitys Virolle rikkoutuneesta lavasteesta. Musta aurinko peittää esitykseen olennaisesti liittyvät villin lännen maisemat. Saattaa pärjätä raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänissä. Saakohan armenialaistaustainen Stefan Airapetjan Armenialta 12 + 12 pistettä?

Euroviisut 2022: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset

Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 66. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Ennen veikkauksia muutama sananen tiistain semifinaalin tuloksista. Olin onnistunut vastoin ennakko-odotuksia listaamaan veikkausriviini peräti yhdeksän jatkoonpääsijää kymmenestä. Ainoa moka oli Albania, josta olin kirjoittanut: "Albanian esitys on harjoitusklippien ja -raporttien perusteella vaikuttanut hivenen sekavalta ja väärällä tavalla yliampuvalta." No, Albanian esitys ei ollut vain hivenen sekava vaan suoraan sanottuna aivan kiusallisen karseaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Kontrastia levytetyn version ja live-esityksen välillä on verrattu CatCat-tasoiseksi. Karsiutuminen oli täysin oikea rangaistus. Tiistain lopputuloksen perusteella laatu ja ammattitaito ovat valttia äänestyksessä. Itävallan Pia Marian heiveröinen laulusuoritus ei auttanut semifinaalin ilopilleriä jatkoon, vaikka yleisö areenalla bailasi antaumuksella viisun tahtiin. Mikäli trendi jatkuu tänäkin iltana, finaaliin kannattaa veikata taitavia esiintyjiä ja korkeatasoisesti tuotettuja sävelmiä. Mutta, kuten viisuasiantuntijat aina muistuttavat: eri semifinaaleilla on omat yleisönsä ja omat tuomarinsa.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksestä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.

Toisessa semifinaalissa kilpailee 18 esitystä, joista kymmenen äänestetään lauantain finaaliin.

1. SUOMI: The Rasmus – Jezebel

Suomen merkittävimpiin kevyen musiikin vientituotteisiin kuuluva bändi kääntää urallaan uuden sivun Euroviisuissa. Suomi tekee euroviisuhistoriaa korkkaamalla kilpailulähetyksen jo seitsemättä kertaa. Yksikään toinen maa ei ole esiintynyt yhtä usein Euroviisuissa esiintymisnumerolla yksi.

Jännitettävää riittää koko illaksi. The Rasmuksella on edellytykset yltää lauantain finaaliin, kunhan esitys menee nappiin ja siinä on riittävästi poweria. Kokemuksen ja keikkakilometrien pitäisi näkyä ammattimaisuutena, mutta euroviisulavalla rutinoitunut esiintyminen ei riitä, vaan kappale on osattava myydä potentiaalisille äänestäjille. Menneet meriitit eivät viisuäänestyksissä paina vaakakupissa, mutta onneksi haastattelujen perusteella kvartetti on ymmärtänyt sen itsekin.

The Rasmus on tyylilleen uskollinen. Jezebelin otollisinta kohdeyleisöä olisivatkin milleniaalit, jotka fanittivat bändiä 00-luvulla. Toivottavasti nuoruusmuistot ovat kultaisia ja ne innostaisivat tänä iltana tarttumaan puhelimeen ja äänestämään Rasmusta. Kappale on korkeatasoisesti tuotettu (kiitos Desmond Child!), joten sen luulisi kelpaavan riittävästi myös musiikin asiantuntijoista koostuville raadeille. Jezebelin sanoitusta on syytetty tunkkaiseksi ja vanhanaikaiseksi, mutta eikö sekin omalla tavallaan sovi kappaleelle, joka vie ajatukset vuosituhannen vaihteen tunnelmiin. Silloinhan suomalaiset olivat keskimäärin vielä täysin epätiedostavia metsäläisiä.

Suomen onneksi päädyimme samaan semifinaaliin Ruotsin ja Viron kanssa. Molemmat maat kartuttavat kiitettävästi yleisöäänestyspottiamme. Ne pisteet voivat tulla tarpeeseen. Vedonlyöntitilastoissa Suomi on semifinaalin seitsemänneksi veikatuin.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

2. ISRAEL: Michael Ben David – I.M

Suomen viisuselostaja Mikko Silvennoinen puhuu usein mieskarkeista. Israelin Michael Ben David täyttänee määritelmän täydellisesti. Hän kehuu vuolaasti itseään tyhjänpäiväisessä bileviisussa, josta euroviisu-DJ:t odottavat uutta tanssilattian täyttäjää.

Tiedän monia, jotka varmasti arvostavat Israelia a) esiintyjän ulkomuodon b) kappaleen genren perusteella. Harmi vain, että itse pihvi – eli biisi – on suoraan sanottuna kehno.

"Mä oon häpeämätön ja tahraton, on voitto tavoitteeni ehdoton", lukee Kalle Niemen ja kumppaneiden kynäilemässä tekstityksessä. Toivottavasti euroviisuvoitto ei ole oikeasti kovinkaan ehdoton tavoite, sillä Israel taitaapi karsiutua ensimmäistä kertaa finaalista sitten vuoden 2014. Esiintymisnumerokin on huono, kakkospaikalta ei vielä bileet lähde käyntiin.

PS. Jodelissa oli oivallettu, että I.M muistuttaa komediasarja Schitt's Creekin unohtumatonta musiikkielämystä A little bit Alexis. What has been heard cannot be unheard, joten, olkaa hyvä, mielleyhtymä oli pakko jakaa teille kaikille.

PS2. Onkohan tekstinpätkä: "Lähi-Idässä (sic) seksikkyys nyt punnitaan / ja bäm bäm tältä se tulee tuntumaan" tämän vuoden viisutekstityshelmi?

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

3. SERBIA: Konstrakta – In corpore sano

Vuoden häkellyttävin taidepläjäys sivaltaa moneen suuntaan.

Mistä aloittaisin? Viimeisen reilun kahden vuoden aikana ihmiskuntaa on kehotettu pesemään käsiään. Teatraalinen performanssi pesuvateineen vangitsee ajankuvan. Sanoituksessa varoitellaan, kuinka sairaalloinen terveellisten elämäntapojen noudattaminen voi lopulta vaurioittaa henkisesti. Mitä hyötyä on terveestä ruumiista jos mieli on sairas. Lisäksi kappaleeseen sisältyy sisäpoliittinen kannanotto. Serbiassa esiintyville taiteilijoille ei myönnetä sairausvakuutusta ja muutoksen puolesta kampanjoidaan raivokkaasti.

Serbian viisupaketti vuosimallia 2022 on huikea. Ei populistista nuoleskelua eikä mahdollisimman laajan suosion tavoittelua, vaan tinkimätöntä omaan visioon luottamista. Samanlaista luovaa hulluttelua, jota Bosnia-Hertsegovina aikoinaan kultaisina vuosinaan esitteli euroviisuyleisölle. Tervetullutta vaihtelua tämän vuoden steriiliin viisukavalkadiin.

Serbia jatkaa melko varmasti finaaliin. Esitys on illan mieleenpainuvin ja rohmuaa vaihtoehtoäänet. Vaikka maa on tippunut Euroviisujen loppukilpailusta kolme kertaa, karsiutumiset ovat aina olleet täpäriä (Serbian heikoin viisusijoitus on semifinaalin sija 11). TOSIN, nyt satuin vilkaisemaan karttaa, ja havaitsin, että Serbialle kävi semifinaaliarvonnassa hieman huono tuuri, sillä suurin osa sen vakituisista äänestäjistä (Kroatia, Slovenia, Sveitsi, Itävalta, Italia) äänestivät jo tiistaina. Montenegron ja Pohjois-Makedonian naapuriäänien päälle Serbia tarvitsee oikeitakin pisteitä, mutta eiköhän niitä liene luvassa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

4. AZERBAIDŽAN: Nadir Rustamli – Fade to black

Viime vuoden viisufinaalin jälkeen kirjoitin, että "Made in Sweden ei ole enää menestyksen tae". Autenttisuus on 2020-luvun viisuissa in, joten ruotsalaisten lauluntekijöiden viisutehtailulle ei ole ollut tänä vuonna kovin suurta kysyntää. Onneksi on aina Azerbaidžan, jonka mittatilaustyöviisu työllisti sentään kahta ruotsalaista biisinikkaria (ja yhtä brittiä ja yhtä tanskalaista: herra Stengaardia, joka oli laatimassa Tanskan voittoviisua Only teardrops).

Hoh-hoijaa. Tiistain semifinaalissa kuultiin kyllästymiseen asti angloamerikkalaisia geneerisiä eroballadeja ja nyt Azerbaidžan ryntää samoille apajille. Kaukasuksen öljyvaltio on taas kerran satsannut näyttäviin lavasteisiin ja viimeisen päälle hiottuun koreografiaan (joka tosin muistuttaa Azerbaidžanin 2013 komeaa esitystä). Solisti Nadir hönkäilee kieltämättä komeasti. Mitäänsanomattomasta sävelmästä huolimatta azerit voivat jälleen livahtaa finaaliin. Etenkin raadit arvostanevat oikeaoppisesti tuotettua kappaletta ja virheetöntä laulusuoritusta. Pitäähän lauantain finaalissa olla särmättömän musiikin ystävillekin jotain tarjolla.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

5. GEORGIA: Circus Mircus – Lock me in

Georgia jatkaa euroviisuperheessä rooliaan Kaukasuksen ilopillerinä. Siinä missä Armenia ja Azerbaidžan kilpailevat hampaat irvessä Georgia marssittaa lavalle päättömän kokonaisuuden, joka koostuu progesta, psykedeliasta, brittipopista... Kolmessa minuutissa ehtii tapahtua paljon.

Serbian tavoin Georgian sirkuslauma tekee just sitä mitä haluaa eikä mielistele viisuyleisöä. Georgian finaalipaikka ei ole suinkaan mahdoton, mutta en oikein jaksa kuitenkaan uskoa siihen. Sekava rakenne ja friikki stailaus rokottanevat pistesaalista. Circus Mircusta arvostava väestönosa tuskin osallistuu massoittain viisuäänestyksiin. Tulen silti aina hyvälle tuulelle brittipopkertsistä ("Lock me up, lock me down...")

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 3 / 5

6. MALTA: Emma Muscat – I am what I am

Vihdoinkin oikeutta Tamara Lundille ja Jorma Panulalle! Mä oon mikä oon kuullaan vihdoin ja viimein viisulavalla. 59 vuotta siinä kestikin.

Malta on tänäkin vuonna löytänyt edustussävelmänsä ruotsalaisen viisutehtaan kaatopaikalta. Ilmeisesti tämä I am what I am oli alun perin tarkoitettu viisufanien jumaloimalle Dotterille, joka on hurmannut viime vuosina Ruotsin Melodifestivalenissa.

Vuoden ruotsalaisin formaattiviisu edustaa tänä vuonna siis Maltaa. Tätä siirappista ole oma itsesi -voimaantumislaulua kai kuuluisi vihata, mutta häpeäkseni joudun tunnustamaan, että kaikesta muovisuudestaan ja kliinisyydestään huolimatta etenkin kappaleen kertosäkeistö gospelvivahteineen on pelottavan tehokas. Kimaltelevaan mekkoon sonnustautunut solisti Emma Muscat tienaa elantoaan myös mallina. Vaikka hän on kokenut esiintyjä, harjoitusvideoiden perusteella Maltan esitykseen ynnätty väkinäinen koreografia ei taitu häneltä täysin luontevasti ja sen vuoksi laulun vireyskin kärsii.

Malta saattaa tunkea itsensä finaaliin. Maa on tupannut pärjäämään raatiäänestyksissä vuodesta toiseen epäilyttävän hyvin. (Ovatkohan rahakuoret liikkuneet kevään mittaan esimerkiksi San Marinon, Azerbaidžanin tai Puolan suuntaan?)

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

7. SAN MARINO: Achille Lauro – Stripper

Semifinaalin varsinaisesta ränttätäntästä eivät vastaakaan Lauri Ylönen ja kumppanit, vaan röyhkeä italialainen nulikka, joka lähtee rodeolle provokatiivisen kasarirokkinsa tahdissa.

Achille Lauro on aloittanut uransa hip hopin parissa ja sittemmin hän on kokeillut monenlaisia musiikkityylejä. Hän on osallistunut muutamaan otteeseen San Remon musiikkifestivaaleille ja hänen ansioluettelossaan on lukuisia kohahduttavia esiintymisiä, jotka ovat herättäneet paheksuntaa konservatiivissa piireissä. Tänä vuonna San Marinon lilliputtivaltio järjesti oman vastineensa San Remosta – Una Voce per San Marino, jonka Achille Lauro voitti. Nyt hänestä on kuoriutunut rokkari – tosin ulkoisesta habituksesta tulee mieleen rutiköyhän miehen Damiano.

Onko San Marinoa edustava Achille Lauro The Rasmuksen pahin rokkihaastaja? Achillen asenne on ehkä enemmän rock siinä missä Jezebel on kesympi, mutta euroviisuäänestyksessä se voi kallistua Suomen eduksi. Tai sitten säyseä Suomi on vaisu ja jää nuolemaan näppejään häpeämättömän ja raivokkaan San Marinon edetessä jatkoon. Pidän kuitenkin mahdollisena, että San Marinolle käy samalla tavalla kuin Montenegron ikimuistoiselle liehuletille vuonna 2017. Vaikka kaikki katsojat varmasti noteerasivat käsittämättömän esityksen, se oli liian yliampuva kerätäkseen suuren yleisön sympatiat. Jospa liika överiys on se Achillen kantapää, johon San Marinon finaalihaaveet kaatuvat.

San Marinon viisupaketti on vuoden mielenkiintoisimpia ja uteliaana seuraan millaisen vastaanoton Stripper saa muulta Euroopalta. Koetaanko koko maanosan laajuinen myötähäpeän aalto vai piristääkö julkea San Marino tavanomaisen viisubulkin keskellä. Saliyleisön reaktiosta ei voi päätellä mitään. Achille Laurollahan on kotikenttäetu.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

8. AUSTRALIA: Sheldon Riley – Not the same

Masked Singer Australia Sheldon Riley on viisuvuosikerran taitavimpia solisteja. Musikaalimaisessa sävellyksessä hän vuodattaa riipaisevasti kiusaamistraumojaan, kamppailustaan Asperger-nuorena ja vaikeudestaan hyväksyä itsensä.

Voi voi, tämä Not the same on kuin UMK-artisti Tommi Läntisen Syvälle sydämeen sattuu. Tärkeän aiheensa vuoksi ei oikein kehtaa lytätä pahasti. Sheldon purkaa sydäntään ja paljastaa sisimpänsä poikkeuksellisen ylidramaattisella tyylillä. Tunnetta riittää mutta mahtipontisuus menee luvalla sanoen vaivaannuttavan överiksi.

Australia on keikkunut koko kevään vedonlyönnissä korkealla. Tätäkin kirjoittaessa Australia komeilee semifinaalin kolmanneksi veikatuimpana jatkoonpääsijänä. Raadit eivät voi jättää palkitsematta illan vahvinta tulkintaa. Itse en tätä ymmärrä alkuunkaan, mutta kun kaikki ympärillä kehuvat tätä fantastiseksi ja pitävät finaalipaikkaa läpihuutojuttuna, niin kaipa Sheldon pääsee kertomaan tarinaansa myös lauantaina. Yleisöäänestystulos voi olla odotettua pienempi, Australia kun ei saa pistettäkään ilmaiseksi. (Esimerkiksi vuonna 2017 Australia saavutti raadeilta peräti 171 pistettä ja yleisöltä vaivaiset 2 pistettä.) Niin käy, kun naapurimaat puuttuvat.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

9. KYPROS: Andromache – Ela

Vuoden kreikkalaisin viisu on syntynyt ruotsalais-kosovolaisena yhteistyönä. Kymmenhenkiseen lauluntekijätiimiin on kelpuutettu pari kreikkalaistakin.

Vaikka Kyproksen simpukasta paljastuva helmi osoittautuukin turistirihkamaksi, Ela erottuu ylituotettujen länsimaisten muoviballadien keskellä välimerellisenä henkäyksenä. Balkanin niemimaan suunnalta odotettavissa korkeita pisteitä. Massasta poikkeava sävelmä saattaa ensikuulemalta kuulostaa paremmalta kuin oikeasti onkaan. Jää nähtäväksi vetoaako kreikkalaiseen musiikkiperinteeseen nojautuva iskelmä riittävästi suureen yleisöön. Mahdollisuudet finaaliin mielestäni täysin fifty-fifty. Erottuu joukosta, mutta onko sittenkään tarpeeksi karismaattinen. Semifinaalin vedonlyöntitilanteessakin Kypros kiikun kaakun finaalirajan tuntumassa.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

10. IRLANTI: Brooke – That's rich

Aika paksua, totesi useampikin viisuharrastaja, kun Irlanti päätti luottaa kolmatta kertaa putkeen naispopparin vetämään väsyttävän nopeatahtiseen poppiin. Kaksissa edellisissä viisuissa tuloksena oli semifinaalin jumbosija. Ei kahta ilman kolmatta?

Kuten olen ennenkin näistä Irlannin hölkistä raapustellut, tällaiselle reippaammalle tyylille voisi olla enemmänkin kysyntää Euroviisuissa, mutta kun nämä Irlannin renkutukset ovat niin luokattoman halpahintaisia. Laatunsa puolesta ei todellakaan that's rich vaan pikemminkin that's poor. Bye bye fool.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

11. POHJOIS-MAKEDONIA: Andrea – Circles

Makedonian Eva Wahlström ansaitsee vuoden asennemuija -tittelin. Angstinen viisunsa on vuosikerran anonyymein.

Suoraan sanottuna, minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa tästä laulusta, vaikka olen sen todistettavasti useita kertoja kuullut. Muistan Andrean laulaneen ihan mallikkaasti ja tunnelman olleen ankea. Andrean kotiinviemiset viisureissulta jäänevät laihoiksi. Hän onnistui suututtamaan edustamansa yleisradioyhtiön viskaamalla Pohjois-Makedonian lipun maahan Euroviisujen avajaisissa.

Onneksi sentään Montenegro ja Serbia osallistuvat äänestykseen tänään, joten Pohjois-Makedonia välttänee viimeisen sijan.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 1,5 / 5

12. VIRO: Stefan – Hope

Viro on ollut pitkään suuntautunut kohti länttä – ja maan ulkopoliittiselle linjalle uskollisesti tämänvuotinen kilpailukappale tähyilee peräti villiin länteen.

Viron euroviisu Hope on syntynyt sekoittamalla David Guettan Lovers on the sun italowesternsäveltäjä Ennio Morriconen aikaansaannoksiin. Seokseen on lisätty ripaus Aviciia. Virossa koko elämänsä asunut armenialaisperheen vesa Stefan Airapetjan laulaa matalalta ja hänen miehekkäästä äänestään huokuvat jopa pienoiset Johnny Cash -vibat – vaikka Stefan onkin vielä nuori poikanen.

Viisukontekstissa omintakeinen genrevalinta. Mutta tietysti nappivalinta lähettää juuri Italiassa järjestettäviin Euroviisuihin sävelmä, joka istuisi saumattomasti spagettiwesternien soundtrackille. Esitys vaikuttaa harjoitusvideoiden perusteella mukaansatempaavalta, joten Viron osakkeet näyttävät ihan lupaavilta. Ikävä kyllä, lavahökötys peittää LED-seinälle heijastettavat villin lännen maisemat.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

13. ROMANIA: WRS – Llámame

Viisukilpailun lipevin luikuri nahkapöksyissään vastaa vuoden lattarikiintiöstä. En ostaisi tältä Andrei-Ionuț Ursulta eli taiteilijanimi WRS:ltä käytettyä autoa.

Romaniasta vähän samat sanat kuin Israelista tai Irlannista. Kaiken totisen viisumuovin keskellä hyvä lattaribiisi piristäisi, mutta kun tämä Llámame on niin köyhä ja laaduton. Vastaavanlaisia köykäisiä latinoviisuja espanjankielisineen fraaseineen kuullaan vuosittain Ruotsin Melodifestivalenissa Alvaro Estrellan esittämänä. Romanian esitys on kolmeminuuttinen nostalgiatrippi parinkymmenen vuoden takaisiin Euroviisuihin. Silloin kilpailu oli pullollaan vastaavanlaisia mauttomia tanssiviritelmiä. Romaniaa on luonnehdittu ihanan kamalaksi ja kamalan ihanaksi, mutta itse en ole oppinut arvostamaan tätä pätkääkään, vaikka kuinka yrittäisin tiirailla camp-lasien läpi.

Onneksi ne vuodet, jolloin Romania pääsi finaaliin viisulla kuin viisulla ovat jääneet menneisyyteen. Vaikka yleisö haksahtaisikin WRS:n viehätysvoimaan, raadit murhannevat tämän.

PS. Eurovision laulukilpailuissa on kuultu jo 60 vuotta sitten yksi Llámame. Se sijoittui jaetulle viimeiselle sijalle, mikä olisi aiheellinen sijoitus myös tälle uudelle Llámamelle.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

14. PUOLA: Ochman – River

Puola kutkuttaa euroviisufaneja oikeasta pisteestä. Komea(ääninen) mies tulkitsee kovaa ja korkealta mahtipontisen draamaballadin. Se ei ole mitään ohkaista.

Slovareita tämän vuoden viisukattauksessa riittää kyllästymiseen asti, mutta Puola erottuu muista pauhullaan ja jylhällä paatoksellaan. "Puola on korni ja edustaa kaikin mahdollisin keinoin huonoa makua", valisti minua kaikkitietävä Oikeaa Musiikkia™ arvostava tiedostava snobi. Ilmankos olen antautunut Riverin vietäväksi.

Puola on ollut toisen semifinaalin veikatuimpia viisuja. Ruotsin rinnalla vedonlyönnin kärjessä. Finaalipaikkaan on suhtauduttu itsestäänselvyytenä, mutta harmikseni on myönnettävä, ettei näkemäni harjoituspätkä ollut kaikkein vakuuttavin. Krystian Ochmanin falsetit kuulostivat paikoitellen ulinalta, tanssijoiden koreografia tosiaan vaikutti kornilta ja lisäksi televisiokuvan erikoisefektit näyttivät epileptikon painajaiselta. Jos esitys on epäonnistunut, Puola tuhoaa mahdollisuutensa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

15. MONTENEGRO: Vladana – Breathe

Balkanin kääpiövaltio liputtaa tätä nykyä jo miltei uhanalaisen tyylilajin puolesta. Harmillisesti vuoden Balkan-balladin esityskielenä on epäselvästi äännetty englanti.

Vladana Vučinić tulkitsee koskettavan sävelmänsä uskottavasti – laulu on omistettu hänen koronaan menehtyneelle äidilleen. Liikuttavasta aiheesta huolimatta tunne ei välity kuulijalle optimaalisimmalla tavalla. Vaikka sävelmässä on Balkan-balladeille ominaisia kauniita sointukulkuja, ja loppupuolen nostatus kuulostaa ylväältä, Breathe hukkuu vuoden balladisuohon.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 3 / 5

16. BELGIA: Jérémie Makiese – Miss you

Belgian The Voicen voittanut jalkapalloilija vetää antaumuksella biisin, joka olisi voinut olla 00-luvulla suuri R'n'B-hitti.

Jérémien sielukas lauluääni on kirvoittanut kiitoksia. Miss you on tasaisen laadukkaasti tuotettu soulahtava kokonaisuus, joka kelvannee tasaisesti sekä raadeille että yleisölle. Toivottavasti taustakuoron tanssiliikkeet eivät lipsahda tahattoman komiikan puolelle. Uskoisin Belgian sijoittuvan tänä iltana kymmenen parhaan joukkoon.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

17. RUOTSI: Cornelia Jakobs – Hold me closer

Viime keväänä peräänkuulutin Ruotsin edustussävelmiltä enemmän särmää ja autenttisuutta, jotta maa pärjäisi nykyajan Euroviisuissa. Ruotsalaiset hiffasivat pelin ja ajan hengen – ja jälleen naapurimaamme on yksi suurimpia ennakkosuosikkeja. Nappaako raspiääninen Cornelia Jacobs Ruotsille seitsemännen viisuvoiton ja muodostuuko eroballadi Hold me closerista 2020-luvun Hold me now.

Ensimmäistä kertaa sitten Fransin (2016) kuulostaa siltä, että Ruotsin edustussävelmä voisi elää myös Euroviisujen ulkopuolella. Tämä Ruotsi-viisu ei ole euroviisuteollisuuden tuotos eikä siinä kuulu G:sonin, Boströmin, Kempen saati Debin kaksikon kädenjälkiä. Kerrankin Ruotsin euroviisun tuotannossa on jopa häivähdys indietä eikä tänä vuonna turvauduta perinteiseen viimeisen päälle hiottuun koreografiaan, jossa jokainen sormenheilautus on sekunnilleen aikataulutettu. Vilpittömänoloinen Cornelia Jacobs laittaa esiintymisessään koko kroppansa likoon. Hänen karismaattinen olemuksensa tuo mieleen nuoren Eva Dahlgrenin ja rosoinen äänensä Bonnie Tylerin.

Arvioni: 4 / 5
Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI

18. TŠEKKI: We are Domi – Lights off

Viimeinen sammuttaa valot? No, itse asiassa harjoitusvideoiden perusteella Tšekki tarjoaa aikamoisen valoshow'n EDM-biisinsä tahdissa. Suloisena solistina legendaarisen jääkiekkoilijan Dominik Hašekin tytär Dominika Hašková.

Tšekkiläis-norjalainen trio pistää bileet pystyyn. We are Domi villinnee yleisön kisa-areenalla ja jättää katsojille positiivisen mielikuvan. Italialainen tuottaja lahjoitti Tšekin bailuviisulle melkoisen palkinnon sijoittamalla sen viimeiselle esiintymisnumerolle.

Ennakkoveikkauksissa Tšekin jatkoonpääsyyn uskotaan vahvasti. Valitettavasti en ole aivan yhtä varma. Ensinnäkin Hašková ei ole laulajana yhtä lahjakas kuin isänsä maalivahtina, ja raadit ovat saattaneet rangaista falskista laulusuorituksesta. Toisekseen Tšekki lukeutuu niiden euroviisumaiden joukkoon, joka joutuu yleisöäänestyksessä ansaitsemaan jokaisen pisteensä. Tšekki on jäänyt yleisöäänestyksessä useaan otteeseen viimeiseksi – kolmesti kokonaan pisteittä. Mahdollinen yllätysputoaja lupaavista edellytyksistä huolimatta.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

Kakkossemi on pullollaan 50/50-tapauksia. Veikkausrivi ei ylianalysoimalla ja vatvomalla parane, joten on vain luotettava intuitioon.

Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

RUOTSI
PUOLA
SERBIA
BELGIA
VIRO
AUSTRALIA
AZERBAIDŽAN
SUOMI
KYPROS
TŠEKKI
---
MALTA
SAN MARINO
ROMANIA
GEORGIA
MONTENEGRO
ISRAEL
POHJOIS-MAKEDONIA
IRLANTI

Oma suosikkilistani

5 / 5
-
4,5 / 5
-
4 / 5
PUOLA: Ochman – River
BELGIA: Jérémie Makiese – Miss you
RUOTSI: Cornelia Jakobs – Hold me closer
SERBIA: Konstrakta – In corpore sano
3,5 / 5
KYPROS: Andromache – Ela
SUOMI: The Rasmus – Jezebel
3 / 5
VIRO: Stefan – Hope
GEORGIA: Circus Mircus – Lock me in
MALTA: Emma Muscat – I am what I am
TŠEKKI: We are Domi – Lights off
MONTENEGRO: Vladana – Breathe
2,5 / 5
SAN MARINO: Achille Lauro – Stripper
ISRAEL: Michael Ben David – I.M
2 / 5
ROMANIA: WRS – Llámame
IRLANTI: Brooke – That's rich
AZERBAIDŽAN: Nadir Rustamli – Fade to black
AUSTRALIA: Sheldon Riley – Not the same
1,5 / 5
POHJOIS-MAKEDONIA: Andrea – Circles
1 / 5
-

Ylen viisupuuhapaketti

Eurovision.tv: Eurovision 2022: Vital Statistics

UMK 2022: Milleniaalirokkia vai jotain repäisevämpää?

Maailma ympärillä kuohuu, mutta kaikesta huolimatta tasavaltaan valitaan tänä iltana uusi euroviisuedustaja. Kuka saa kunnian esiintyä Suomen väreissä toukokuussa Eurovision laulukilpailuissa Torinossa? Se ratkaistaan Uuden Musiikin Kilpailussa. Suora lähetys Yle TV1 / Areena klo 21.

Kymmenvuotisjuhlaansa viettävän Uuden Musiikin Kilpailun tarina on kuin H. C. Andersenin sadusta Ruma ankanpoikanen. Runsaasti rujoa arvostelua osakseen saanut kilpailuformaatti on osoittautunut euroviisuperheen uljaaksi joutseneksi, jota ylistävät euroviisuharrastajat ympäri maailmaa. Uuden Musiikin Kilpailua 2022 on hehkutettu vuoden tasokkaimmaksi ja mielenkiintoisimmaksi viisukarsinnaksi – kehuja ovat vieläpä ryydittäneet kommentit, joissa kehotetaan muita maita ottamaan mallia Suomesta.

Vertaus klassikkosatuun on toki sikäli ontuva, ettei UMK suinkaan ollut alkuaikoina väärinymmärretty. UMK:n evoluutiossa varsinainen metamorfoosi tapahtui vuosikymmenen vaihtuessa, kun yhteistyö YleX-radiokanavan kanssa käynnistyi. YleX:n musiikkipäällikkö Tapio Hakasen astuessa puikkoihin UMK löysi vihdoin ja viimein konseptin, jolla se löi itsensä läpi ja vakiinnutti asemansa suomalaisten keskuudessa. Samalla toteutui UMK:n tuottajien jo alun alkaen esittämä toive, että ohjelma esittelisi uutta kiinnostavaa kotimaista pop-musiikkia, eikä toimisi pelkästään leimallisesti euroviisuedustajan valintatilaisuutena. Nykyään Uuden Musiikin Kilpailun satoa kommentoivat ilman ironista aspektia katu-uskottavat tahot, jotka viittasivat kintaalla perinteisille viisukarsinnoille.

Eurovision laulukilpailujen arvostus lienee Suomessa tällä hetkellä suurempaa kuin koskaan aikaisemmin. Blind Channelin historiallisen menestyksen lisäksi viime kevään euroviisukappaleita kohosi Suomen listoille ennätyksellinen määrä. Kuvaavana esimerkkinä mainittakoon, että tämäniltaisen UMK:n yleisötilaisuus Turun Logomossa myytiin nopeasti loppuun. Måneskin-huuma jyllää Euroopassa edelleen, vaikka yhtye joutuikin harmillisesti omikronin vuoksi perumaan loppuunmyydyn Euroopan-kiertueensa.

Tämänvuotisen UMK:n ehdokasasettelua on luonnehdittu ohjelman historian kovatasoisimmaksi. Kieltämättä kilpailuseitsikosta jokainen puolustaa paikkaansa ja kaikissa ehdokkaissa on omat ansionsa. Mikä hienointa: UMK:n tarjonnassa huokuu raikas 2020-luvun syke. Suomen karsintakilpailussa ei kuulla Euroviisuja varten räätälöityjä "mittatilaustöitä", vaan autenttista populaarimusiikkia, joka olisi olemassa ilman viisukontekstiakin. Ainakin viime vuoden Euroviisuissa kärkipään sijoitukset irtosivat sellaisella reseptillä.

Mistä sitten UMK 2022:n seitsemän kilpailijan joukko muodostuu? Mukana on yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä vientituotteista, yksi kiintiökonkari ja viisi enemmän tai vähemmän uutta lupaavaa nimeä, jotka toivovat UMK:sta ponnahduslautaa suurempaan valtakunnalliseen tietoisuuteen. UMK:n konventioiden mukaisesti nimekkäimmät tähdet osallistuvat lähetykseen muissa rooleissa: väliaikanumerona esiintyy JVG ja juontajaksi on pestattu Paula Vesala aisaparinaan YouTube-persoona Mmiisas – kekseliäs tapa tavoittaa laaja kohdeyleisö: koko kansan tuntema tähti ja tubettajasukupolven suosikki. Vesala on kunnostautunut pandemian aikana viihdetaiteilijoiden äänitorvena, joten kuullaankohan juonnoissa piikkejä valtiovallan asettamista koronarajoituksista.

Vaikka UMK:n ennakkosuosikin viittaa kantava The Rasmus on luonut suomalaiseksi yhtyeeksi poikkeuksellisen vaikuttavan kansainvälisen uran, ei bändi ole enää vuonna 2022 varsinaisesti kuuminta hottia. Lauri Ylöstä ja kumppaneita aikoinaan kiihkeästi fanittaneet lähestyvät keski-ikää, eikä Rasmuksella ole ollut Suomen listoilla merkittävää menestystä kymmeneen vuoteen.

Tietenkään valikoidut kappaleet eivät ole seitsemän parasta avoimeen kilpailuun lähetettyä sävellystä. Sellaiset ajat, jolloin Yleisradion nimittämä esiraati vilpittömästi pisteytti kaikki euroviisukarsintoihin pyrkineet ehdokassävelmät ja korkeimmilla pisteillä palkitut pääsivät mukaan kilpailuun, ovat jääneet auttamatta menneisyyteen. Paluuta Heikki Seppälän ja Erkki Pohjanheimon aikoihin ei ole. UMK:n lopulliset kilpailijat linjaava taho pyrkii varmistamaan, että show'sta muodostuu mahdollisimman koherentti ja viihdyttävä kokonaisuus. Sen vuoksi tämäniltaisessa ehdokasasettelussa on keskenään erilaisia kappaleita. Jokaisella seitsemällä esiintyjällä on oma roolinsa UMK:n ekosysteemissä. Tälläkin tavalla syntyy lupaava lopputulos: muutamat kilpailukappaleet ovat saaneet vallan lämpimän vastaanoton Suomen kansalta. Striimilukemat ja musiikkivideoiden katsojaluvut ovat olleet huikeita.

Kuka edustaa Suomea Torinon Eurovision laulukilpailujen toisessa semifinaalissa torstaina 12. toukokuuta? Niin vedonlyönnissä kuin erinäisissä gallupeissa ja nettikyselyissä The Rasmus on ollut ylivoimainen. Listoilla suurin menestyjä ei kuitenkaan ole ollut The Rasmuksen Jezebel, vaan Bessin Ram pam pam, joka on muun muassa komeillut viikosta toiseen Spotifyssa Suomen kuunnelluimpana kappaleena. Hittistatukseen on yltänyt myös Youngheartedin UMK-ehdokas Sun numero. Mutta, kuten euroviisukarsintojen ja esimerkiksi Syksyn sävelen pitkät historiat ovat osoitteneet, television laulukilpailun voittaja ei välttämättä ole menestynein hitti. Yleisöäänestyksiin osallistuvat sellaisetkin, joiden musiikkimieltymykset eivät heijastu listasijoituksiin. Viime vuonna ennen kilpailua Teflon Brothersin I love you ja Iltan Kelle mä soitan päihittivät Spotify-kuunteluissa Blind Channelin Dark siden mennen tullen – mutta lopulta Blind Channel voitti UMK:n yleisöäänestyksen murskalukemin.

Kuten euroviisulähetyksissä aina, televisiolähetyksessä nähtävät live-esitykset voivat kääntää ennakkoasetelmat päälaelleen. Suurin osa katsojista – ja potentiaalisista äänestäjistä – kuulee kappaleet suorassa lähetyksessä ensimmäistä kertaa. Moni ennakkosuosikki on menettänyt mahdollisuutensa, mikäli ei ole onnistunut vakuuttamaan televisiokatsojia. Euroviisuäänestykset ovat olleet julmia jopa kansainvälisille supertähdille, jotka ovat viisulavalla esiintyneet tai laulaneet heikosti. Vanhat meriititkään eivät paljon paina – kysykää vaikka Darudelta.

Oman osuutensa illan äänestysprosessiin tuovat seitsemän kansainvälistä raatia, joilla on 25 prosentin vaikutusvalta äänestystulokseen. Vaikka yleisöäänestyksen painoarvo on huomattavasti suurempi, pahimmassa tapauksessa raatiäänestys voi sekoittaa pakkaa.

Raapustan jokaisesta seitsemästä UMK-kilpailijasta mietelmät, joissa esitän arvioita niiden menestymismahdollisuuksia tämän illan äänestyksessä. Itsestään selvänä disclaimerina todettakoon, että arviot perustuvat kappaleiden studioversioihin ja musiikkivideoihin.

1. The Rasmus – Jezebel

Tekijät: Lauri Ylönen, Desmond Child

Helmikuussa 2012 kaikkien aikojen ensimmäinen UMK:n finaali järjestettiin mahtipontisesti Helsingin jäähallissa. Tilaisuuden liput eivät kuitenkaan menneet kaupaksi muille kuin hartaimmille viisufaneille – väestönosalle, joita kilpailun tuotantotaho kuvaili "oudoksi camp-lahkoksi". Yleisökadon estämiseksi paikalle yritettiin houkutella katsojia kutsumalla suosittuja esiintyjiä vieraileviksi tähdiksi. Aloitusnumeron vetäisi The Rasmus, joka esitti tuoreen kappaleensa I'm a mess. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ympyrä sulkeutuu ja The Rasmus esiintyy jälleen UMK:ssa – yhtenä kilpailijana.

Jo pelkkä ilmoitus The Rasmuksen osallistumisesta Uuden Musiikin Kilpailuun ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen. Ympäri Euroopan sosiaalinen media täyttyi postauksista, joissa In the shadowsia nuorena luukuttaneet ilmaisivat nuoruuden suosikin näkemisen viisulavalla unelmien täyttymykseksi.

The Rasmuksen kappaleesta kaikuu bändin klassinen 00-luvun soundi. Jezebel on tuotettu varman päälle laadukkaasti – toisaalta sitä on arvosteltu myös riskittömäksi. Pöhinää on lisännyt entisestään kappaleen tuottaja Desmond Child, jonka kädenjälki kuuluu lukuisissa maailman suurimmissa kevyen musiikin klassikoissa. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet maininnat, ettei Desmond Childin euroviisumenneisyys ole kovinkaan hohdokas. Desmond Child vastasi vuonna 2013 Bonnie Tylerin euroviisusta Believe in me, joka ei pärjännyt hääppöisesti (sija 19).

Voittaako The Rasmus UMK:n? Todennäköisesti kyllä, mutta en olisi sataprosenttisen varma. Mielessäni on kaksi skenaariota. Ensimmäisessä The Rasmus voittaa ylivoimaisesti yleisöäänestyksen vain olemalla The Rasmus. Suomen viisukarsintojen yleisöäänestyksen voitto on silloin tällöin livahtanut nimekkäimmälle tähdelle, vaikka kilpailukappale ei välttämättä olisi erityisen ylivoimainen muihin ehdokkaisiin verrattuna (esimerkkeinä Jari Sillanpää Valkeaa unelmaa ja Takes 2 to tango, Laura Voutilainen Addicted to you, Hanna Pakarinen Leave me alone, Saara Aalto No fear... – kysymyksen voisi muotoilla näin: olisivatko Takes 2 to tango tai Leave me alone tai No fear sijoittuneet yleisöäänestyksen ykkösiksi, jos sävelmät olisi tulkinnut Suomen kansalle täysin tuikituntematon laulaja pystymetsästä). Mutta ei Suomen kansa aina äänestä sokeasti suosituinta artistia. Vuonna 2009 Signmark ja Osmo Ikonen yllättivät energisellä ja vetävällä meiningillä ja päihittivät Jari Sillanpään. Seuraavana vuonna Eläkeläisten viisumatkaa pidettiin etukäteen varmana, mutta viisukarsintailtana kansan syvät rivit mobilisoituivat äänestämään Kuunkuiskaajia. Jos Rasmuksen live ei toimi toivotulla tavalla, voitto on kaikkea muuta kuin varma.

Suomalaisten euroviisuharrastajien mielipiteenvaihtoa on ollut mielenkiintoista seurata. Minun sukupolveni edustajat ovat assosioineet Rasmuksen nuorison suosikiksi, mutta 2020-luvulla Rasmuksen euroviisuedustusta liputtavat äänekkäimmin vanhan liiton viisufanit ja muut konservatiiviset setämiehet. Sen sijaan euroviisuharrastajien nuorisosiipi haukkuu The Rasmusta boomeriksi.

2. Isaac Sene – Kuuma jäbä

Tekijät: Isaac Sene, Alvar Escartin

UMK 2022:n ilopilleri on ehdottomasti Isaac Sene, jonka riemastuttavassa veisussa yhdistyy ultramoderni tuotanto ja ainutlaatuisen sensuelli lataus – ja ujostelematon artisti, joka tavvoo ilmiselvää savvoo. Kulttuuritoimituksen Heli Mustonen kirjoitti osuvasti: "En olisi kuunaan uskonut näin itäsuomalaisena ihmisenä, että aksentilla, jota on koko ikänsä piilottanut, voidaan laulaa niin kuumasti seksistä." Kuuma jäbä on häpeämätön kokonaisuus, joka ei jätä kylmäksi. Moninaisuutta käsittelevä kappale tulee löytämään tiensä Pride-teemaisille soittolistoille. Alan piirit ovat ottaneet Kuuman jäbän omakseen.

Kappaleen erinomaisen mukaansatempaava äänimaisema edustaa aivan uudenlaista tyyliä Suomen viisuhistoriassa. Tähän verrattuna The Rasmus kuulostaa retrolta. Ennakkoarvioissa on kuitenkin aprikoitu toimiiko kokonaisuus lavalla yhtä hyvin kuin studioversiossa. Kolmeminuuttisen merkittävimmät ansiot ovat ennen kaikkea sovituksellisia ja tuotannollisia. Ja onko sisältö sittenkään yhtä vaikuttava kuin ulkokuori?

UMK:n voittaja? Jos live onnistuu täydellisesti, niin ehkäpä, ehkäpä... Siilinjärvi maailmankartalle!

3. Olivera – Thank God I'm an atheist

Tekijät: Olivera, Lenno Linjama, Alpo Nummelin

Oliveran ajanmukainen intiimi balladi kerää ylistystä ja herättää ajatuksia. Kokonaisuus turvautuu nykyaikaisen popkappaleen muottiin: pohdiskellaan omakohtaista kokemusta tai tuntemusta, joka tulkitaan keinotekoisesti luodulla muodikkaan maneerisella laulutyylillä à Billie Eilish.

Syvällinen slovari on löytänyt oman vankkumattoman kannattajakuntansa ja aiheuttanut keskustelua. Toistaiseksi keskustelu on tosin ollut pikemminkin metakeskustelua. Juuri kukaan ei ole ilmaissut loukkaantuneensa kappaleen nimestä vaan keskustelu on keskittynyt siihen voiko joku ottaa nokkiinsa. Laulun nimi olisi toki Euroviisujen viitekehyksessä raflaava, sillä harvemmin euroviisusävelmään on otsikoitu mitään henkilökohtaiseen vakaumukseen liittyvää. Tähän mennessä lähimpänä on varmaan ollut Saksan karsinnoissa vuonna 2000 toiseksi sijoittunut I believe in God. Tähän mennessä mielipiteitä on enemmän jakanut Oliveran tulkinta: "upea ääni, kylmät väreet", ylistävät yhdet, "sietämättömän ärsyttävä laulutapa", tuskailevat toiset.

Oliveran kappaleen nimeä on hehkutettu oivaltavan nerokkaaksi ja omaperäiseksi. Miksiköhän?

UMK:n voittaja? Kenties. Oliveran laulussa on uniikki tunnelmansa ja mikäli se onnistuu välittymään myös esityksessä, olen pallotellut mahdollisuutta, että Olivera onnistuu erottumaan joukosta edukseen tyylikkyydellään ja tekee normajohnit. Thank God I'm an atheist saattaa olla kuumaa valuuttaa kansainvälisten raatien keskuudessa. Itse asiassa laulu muistuttaa jossain määrin Bulgarian viimevuotista viisua Growing up is getting old, joka pärjäsi erinomaisen hyvin nimenomaan raatiäänestyksessä (kuudes sija 110 pisteellä) mutta romahti yleisöpisteissä (18:s sija ja 30 pistettä).

Mielenkiintoinen viisuanekdootti: Thank God I'm an atheist oli alun perin valittu mukaan jo viime vuoden Uuden Musiikin Kilpailuun, mutta Olivera joutui henkilökohtaisista syistä jättämään leikin kesken. Kappaletta ei julkaistu missään ja tiimi lähetti sen uudestaan tämänvuotiseen kilpailuun. UMK:n tuotantotaho otti yhteyttä Oliveraan kysyäkseen jatkavatko siitä mihin edellisenä vuonna jäivät. Olisikin kiinnostavaa tietää, nousiko joku viimevuotisen UMK:n kilpailijoista varasijalta Oliveran tilalle.

4. Bess – Ram pam pam

Tekijät: Bess, Jonas Olsson, Tomi Saario, Joonas Angeria

Käy tämäniltaisessa äänestyksessä miten tahansa, Bess saapuu maaliin voittajana – sijaluvusta viis. Hän on saanut uransa ensimmäisen ison hitin. Energinen Bess ja rempseä elektropop Ram pam pam on ollut alkuvuoden 2022 merkittävimpiä kotimaisia menestyksiä.

UMK:n voittaja? Jos live menee nappiin, niin miksipäs ei. Suomalaiset pitävät kappaleesta vilpittömästi ja myös kansainvälisillä euroviisusivustoilla biisi on kirvoittanut positiivista palautetta. Suomessa päätään on jälleen nostanut maailman väsynein iänikuinen kielikeskustelu – kannattaako Euroviisuihin lähettää suomenkielistä esitystä – mutta ainakin ulkomaalaisten kommenttien perusteella kappaleen tenho on juuri näppärässä suomen kielen käytössä, mikä kuulostaa onomatopoeettisesti kiehtovalta. Ehkäpä nuoret ovatkin oikeassa. Jos The Rasmus onkin boomeria ja Bess edustaa virkistävää 2020-luvun tendenssiä.

Eikä nimi kappaletta pahenna ellei kappale nimeä. Sopisihan Ram pam pam euroviisuedustajaksi maalle, joka on saavuttanut yhden parhaimmista sijoituksistaan säveltaiteen teoksella nimeltään Tom tom tom.

5. Younghearted – Sun numero

Tekijät: Reeta Huotarinen, Vilma Alina, Joonas Keronen

Younghearted edustaa nykypäivän popmusiikille ominaista "indiestä valtavirtaan" -kehitystä. Yhtye sai valtakunnallista huomiota tapaninpäivänä pääministereiden tähdittämässä Elämäni biisi -televisio-ohjelmassa, jonka jälkeen trio on tunnettu Sanna Marinin lempibändinä. Youngheartedin Tässä ja nyt -kappaleen valinta kuvastaa pääministerimme mielikuvituksen tasoa. Kymmenissä tuhansissa kotitalouksissa kuului varmasti kohahdus, kun muutaman vuoden vanha suomalainen kappale ei paljastunutkaan Antti Rinteen saati Esko Ahon elämän biisiksi...

UMK:n agendana on tarjota foorumi uudelle kotimaiselle musiikille ja löytää soitettavaa YleX:n soittolistoille. Youngheartedin elegantti ja pehmeä Sun numero täyttää tämän tarkoituksen täydellisesti.

UMK:n voittaja? Vaikka kappale on hitti ja bändillä on fanikuntaa, pidän tätä yhtenä epätodennäköisimmistä voittajista. Youngheartedin UMK-osallistumisen tähtäin ei ole toukokuisessa euroviisureissussa.

6. Cyan Kicks – Hurricane

Tekijät: Susanna Alexandra, Niila Perkkiö, Leevi Erkkilä, Pietari Reijonen, Elize Ryd, Chris Walla, Zakk Cervini

UMK-kattauksen toinen rokkipumppu seuraa Blind Channelin viitoittamaa tietä. Cyan Kicks on levy-yhtiö Ranka Kustannuksen tämänvuotinen panostus Uuden Musiikin Kilpailuun. Tiedotteiden mukaan yhtye yhdistelee raskasta metallia sekä elektronista rokkia ja poppia. Hurricane on Cyan Kicksin ja ruotsalaisen Amaranthe-yhtyeen keulakuvan Elize Rydin yhteistyön hedelmä. Tuotos on lajissaan pätevä ja sopivan voimakas kolmeminuuttinen rykäisy. Siltikin hieman harmittaa, että lopputulos muistuttaa enemmän kädenlämpöistä Kypros 2016 -"rokkia" (finaalin sijoitus 21) kuin päräyttävää Dark sidea, joka ottaa heti ensikuulemalta luulot pois. Ehkäpä Blind Channel on nostanut riman niin korkealle, että tämänvuotisilta UMK-ehdokkailta odotetaan enemmän kuin aikaisemmin.

UMK:n voittaja? Jos esitys on vahva, Cyan Kicks voisi olla illan yllättäjä. Cyan Kicks liikkuu samoilla apajilla kuin The Rasmus. Mahtavatko kilpailun kaksi bändiä syödä toistensa kannatusta. Rasmus nousee lavalle ensimmäisenä, mutta viekö myöhemmin esiintyvä Cyan Kicks Rasmukselta liike-energiaa.

7. Tommi Läntinen – Elämä kantaa mua

Tekijät: Leo Hakanen, Jere Marttila, Elli Haloo

Viime vuoden UMK:n finaalilähetyksen vierailevana tähtenä nähtiin Haloo Helsinki, joka ensiesitti viimeisimmän hittinsä Piilotan mun kyyneleet. Tänä vuonna Suomen suosituimpiin lukeutuva bändi osallistuu kilpailuun – ei sentään esiintyjänä, mutta bändin jäsenet ovat kynäilleet Tommi Läntisen ehdokkaan Elämä kantaa mua. Mahtavaa sukupolvien välistä yhteistyötä!

Tommi Läntinen on viisukarsintakonkari, sillä hän oli mukana vuonna 2005 laululla Mitä vaan. Suomen kansa ei kuitenkaan äänestänyt Läntistä alkukarsinnasta jatkoon, vaikka myöhemmin laulu kelpasi Radio Suomelle paremmin kuin hyvin.

On ollut ilahduttavaa huomata, kuinka arvostavasti UMK:n nuoremmat kilpailijat ovat suhtautuneet nelisenkymmentä vuotta musiikkiskenessä pyörineeseen Tommi Läntiseen, joka on jostain syystä ollut musiikkimedian ja puritaanisten rokkipoliisien sylkykuppina. Yhteenvetona tautologiaa vilisevä virke: elämänmyönteinen prätkäilyn autuutta ylistävä Elämä kantaa mua istuu passelisti kuusikymppisen Läntisen tämänhetkisen elämäntilanteen elämänfilosofiaan – vaikkakin on todettava, ettei kappaletta ole rakennettu kaikkein omaperäisimmistä aineksista.

UMK:n voittaja? Tokkopa vain, mutta toivottavasti Elämä kantaa mua kartuttaa Tommi Läntisen hittisaldoa, ja karismaattinen esiintyjä pääsee suorassa lähetyksessä näyttämään nuoremmallekin katsojakunnalle, mikä hän on miehiään.

Aiheesta muualla

Yle.fi: Tiia-Mari Laitila, Kaikki UMK22-finaalista – Näin seuraat, äänestät ja chattailet mukana!.

Life after Helsinki 2007: EUROVISION 2022: FINLAND - UMK 2022 REVIEW AND CHART ACTION.

Kulttuuritoimitus: Heli Mustonen, UMK-finaalissa on yksi varma voittaja – ja se ei ole se, jota kaikki veikkaavat.

Helsingin Sanomat: Ilkka Mattila, HS arvioi UMK-finalistit: tarjolla on tavallista enemmän rockia ja kovatasoisia kappaleita, mutta joukosta nousee esiin yksi erityisen rohkea veto.

Ilta-Sanomat: Pauliina Leinonen, Ulkomaalaiset asiantuntijat hehkuttavat erityisesti yhtä UMK-kappaletta – perässä hengittää yllätyshitti.

Ilta-Sanomat: Tatu Onkalo, IS-raadin tuomio: Yksi Suomen Euroviisu-biiseistä ylitse muiden – ja se ei ole Rasmus: "Ensikuulemalla vihasin syvästi".

Iltalehti: Heli Mettänen, Maailmalla ällistellään Suomen UMK-ehdokkaita – keskustelu käy kuumana: "He vievät vielä toisen euroviisuvoittonsa".

Iltalehti: Mari Pudas, Ismo Puljuväri, IL jakoi leijonat ja lampaat UMK-kappaleille: Yksi ylitse muiden.

Eurovisionistin matkassa: Vuoden 2022 UMK-kappaleet läpiruodinnassa osa 1 ja osa 2.

Venlan maailma: UMK 2022 finalistit - ajatuksiani ja kuka on suosikkini?.

Pipertäjän paratiisi: Uuden Musiikin Kilpailu 2022.