Ykkönen – Ilkan päivänä kaikki alkoi
Ilkka Lipsasen (s. 24. syyskuuta 1942) musiikillinen ura alkoi ammattimaisesti 1960-luvun alkupuoliskolla hänen liittyessään Islanders-yhtyeen solistiksi. Islanders oli alun alkaen lauttasaarelaisten kaverusten vuonna 1962 perustama bändi, joka soitti aikansa kuuminta nuorisomusiikkia eli rautalankaa. The Beatlesin suosio kuitenkin syrjäytti rautalangan ja rautalankayhtyeille tuli tarve löytää itselleen solisti. Palaset loksahtivat kohdalleen, kun aikaisemmin The Electric Five -bändissä laulanut Ilkka Lipsanen päätyi Islandersin laulajaksi. Kiinnityksen myötä Lipsanen kehitti itselleen taiteilijanimen Danny.
Sitkeän yrittämisen jälkeen levy-yhtiö Scandia tarjosi Islandersille mahdollisuuden koelevytykseen. Bändin jäsenet kaavailivat ensilevytyksekseen kappaletta Hey Boba Lou, joka oli ollut heidän suosituin keikkabravuurinsa. Lopulta tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että levytettäväksi pitäisi keksiä jokin persoonallisempi laulu, jonka avulla Islanders erottuisi kaikista muista samanlaisista rock-bändeistä. Danny kuuli sattumalta Joan Baezin vuonna 1960 levyttämän East Virginian, joka pohjautui vanhaan amerikkalaiseen kansansävelmään. Lipsanen viehättyi lauluun ja laati siihen sovituksen. Maanantaina 9. maaliskuuta 1964 Islanders äänitti Kulttuuritalon studiossa ensimmäisen singlensä East Virginia / Hey Boba Lou.
Tasan viikkoa myöhemmin, eli maanantaina 16. maaliskuuta – Ilkan nimipäivänä – single ilmestyi levykauppoihin. East Virginia osoittautui täysosumaksi. Koskettava mollimelodia, Dannyn pehmeä tulkinta ja Islandersin ajanmukainen kitarasoundi tekivät vaikutuksen kuuntelijoihin. Levytys voitti Levyraadin ja saavutti myöhemmin radion Kahdeksan kärjessä -ohjelman ykkössijan. Danny & Islanders siivitti tiensä suomalaisen pop-taivaan huipulle.
Se olla voi toisinkin päin – suomen kielellä pop-idoliksi
Danny & Islanders julkaisi vuonna 1964 kaksi muutakin englanninkielistä singleä Short on love / The Wanderer ja She's not there / Jambalaya. Lupaavasta alusta huolimatta bändin tulevaisuudennäkymiin ilmaantui synkkiä pilviä. Lokakuussa 1964 isänmaa kutsui alokas Lipsasta suorittamaan asepalveluksensa Dragsvikiin. Dannyn lähdettyä armeijan harmaisiin Islandersin komppikitaristi Pepe Willberg patistettiin mikrofonin eteen.
Scandia oli kiinnostunut jatkamaan yhteistyötä Dannyn kanssa, mutta yhdellä edellytyksellä: levytysten esityskielen tulisi vaihtua suomeksi. Danny ei ollut aluksi ajatuksesta innostunut, sillä nuoriso vannoi englanninkielisen musiikin nimiin siinä missä suomen kieli assosioitiin vanhempien sukupolvien musiikkimieltymyksiin. Danny kuunteli kauhistuneena levy-yhtiönsä kehotusta ryhtyä esittämään perinteistä tanssimusiikkia, mikä takaisi pitkän uran laulajana. Danny esitti toivomuksen, että levytysten sovituksista voitaisiin laatia sen verran moderneja, jotta ne iskisivät myös nuorison makuhermoon. Tähän "kompromissiratkaisuun" kenelläkään ei ollut vastaansanomista.
 |
| Dannyn ensimmäinen LP-levy ilmestyi kesällä 1966. |
Dannyn 1960-luvun levytystuotanto koostuu miltei sataprosenttisesti käännöskappaleista. Suomenkielisiä sanoituksia aikansa menestyshitteihin kirjoittivat eturivin iskelmäsanoittajat: Kari Tuomisaaren lisäksi Saukki, Juha Vainio ja Pertti Reponen. Dannyn 60-luvun levytysten sovituksista vastasi pääsääntöisesti Scandian voimakaksikko Jaakko Salo ja Esko Linnavalli.
Valoa ja energiaa – näkemyksellinen taiteilija, joka toi show'n Suomeen
 |
| Mahtipontisesti toteutetut Danny-show't kiersivät Suomen lavoja vuosien 1966 ja 1980 välillä. Kunnianhimoiset kokonaisuudet mullistivat käsityksen estradiviihteestä Suomessa. Danny-show oli vuosikausia nuorison ykköstapahtuma, joka rikkoi vuodesta toiseen yleisöennätyksiä. |
Danny-show't mullistivat Suomessa käsityksen estradiviihteestä. Kiertueilla oli panostettu ennennäkemättömällä tavalla rekvisiittaan ja muihin visuaalisiin elementteihin. Kiertuebussien varusteisiin kuului oma generaattori, jonka avulla luotiin valo- ja savuefektejä. Tanssilavojen ikkunat oli peitettävä, jotta luonnonvalo ei häiritsisi show'n valaistusta, ja useimmiten show'ta varten jouduttiin roudaamaan oma lisälavansa. Danny-show'sta muodostui nopeasti ehdoton ykköstapahtuma Suomen viihdelavoille. Suomalainen mediakenttä tarjosi sangen vähän nuorisolle suunnattua populaarikulttuuria, joten Danny-show't mahdollistivat pääsyn kokea livenä länsimaisia pop- ja rock-elämyksiä. Keikkapaikat täyttyivät ääriään myöten ja Danny-show't rikkoivat vuosi vuoden jälkeen yleisöennätyksiä.
 |
| Vuonna 1972 Danny-show'n veto- nauloina olivat tiikeripythonit Urkki ja Elvis, joten sekä show että samana vuonna julkaistu albumi kantoivat nimeä Käärme. |
Täytyy jotain yrittää – viihdetaiteilija ja toimitusjohtaja
Dannyn aloittaessa uraansa viihdelaulajien ala oli todellinen villi länsi vailla sääntöjä ja vakiintuneita käytäntöjä. Iskelmälaulajien oikeudet olivat retuperällä. Artistit kulkivat julkisilla linja-autoilla tanssilavoilta toiselle tietämättä millainen säestäjäkokoonpano heitä seuraavalla keikalla odottaa. Soittotaidottomat muusikkopoppoot eivät olleet suinkaan mikään harvinaisuus. Tanssilavojen omistajat saattoivat jättää palkkioita maksamatta, mikäli laulaja ei muistanut tai halunnut tuoda tuliaispulloa mukanaan. Managerit olivat keplottelijoita, jotka vetivät välistä suuria summia ja jättivät artistille vain roposia rankasta työrupeamasta. Dannyn kollega Tapani Kansa on hieman piruillen todennut, että kaikki olosuhteet olivat tasolla, johon SAK:lainen työntekijäjoukko ei olisi enää 1960-luvulla suostunut missään liitossa. Ilkka Lipsanen ei ollut vallitsevaan tilanteeseen tyytyväinen. Hän perusti syksyllä 1966 ohjelmatoimisto D-Tuotannon, joka ryhtyi järjestämään viihdelaulajien alaa ammattimaisemmalla otteella. D-Tuotannossa huolehdittiin, että esiintyjät saivat liikealan koulutusta ja ymmärsivät maksaa oikeaoppisesti veronsa ja sosiaaliturvamaksunsa. D-Tuotanto kohosi nopeasti Suomen suurimmaksi ohjelmatoimistoksi, joka työllisti parhaimmillaan yli 300 henkilöä. 1960- ja 70-lukujen vaihteessa miltei kaikki Suomen eturivin poptähdet olivat D-Tuotannon artisteja. Edellä mainittujen leading ladyjen lisäksi artistikatraaseen kuuluivat esimerkiksi Eero Raittinen, Kisu, Markku Aro, Arto Sotavalta, Robin ja Kirka, joka herätti teinityttöjen keskuudessa vielä suurempaa hysteriaa kuin Danny. Tuleville eturivin artisteille – kuten esimerkiksi Kari Tapiolle – kiinnitys D-Tuotantoon toimi ponnahduslautana uralle. Nuorten artistien lisäksi D-Tuotannon listoille liittyivät legendaariset konkarit, kuten Tapio Rautavaara, Olavi Virta ja Tauno Palo. Vanhat mestarit luottivat visionääriseen parikymppiseen toimitusjohtaja Lipsaseen, mikä merkitsi Dannylle suurta luottamuksen osoitusta.
Danny on jatkanut esiintyjien edunvalvontaa muun muassa toimimalla pitkään Solo ry:n (Suomessa levyttävien ja esittävien solistien, solististen muusikkojen ja kapellimestarien yhdistys) puheenjohtajana sekä Gramexin hallituksen jäsenenä. Dannyn ansiokas työ kotimaisen viihdemusiikin kehittämiseksi usealla eri saralla oli merkittävin syy siihen, että tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi hänelle syksyllä 2002 musiikkineuvoksen arvonimen.
Ei ole kaikki miltä näyttää – lava-Danny ja levy-Danny
Showkiertueiden myötä Dannylle muodostui ikään kuin kaksi artistiprofiilia. Lavalla hän esitti energisiä, vauhdikkaita ja rajuja englanninkielisiä rokkeja sekä ajoittain jopa psykedeellisiä ohjelmanumeroita. Rokkiahan kansa haluaa, laulaa Danny uusimmalla albumillaan. Levylle Danny sai tulkittavakseen aivan toisenlaista, huomattavasti hillitympää musiikkia. Kesällä 1966 Suomen ykköshitti oli Dannyn koskettava balladi Vähän ennen kyyneleitä, alun perin espanjalaisen euroviisukapellimestarinakin toimineen Augusto Alguerón säveltämä El ángel de la guarda. Vähän ennen kyyneleitä -laulun suosio laajensi Dannyn kuuntelijakuntaa. Tyttärien lisäksi äidit kiinnostuivat nuoresta pop-tähdestä. Danny on useaan otteeseen muistanut mainita, että Vähän ennen kyyneleitä avasi ovet Pohjanmaan keikkalavoille. 1960-luvun tangobuumin aikana Pohjanmaalla vannottiin pyhästi tangon nimiin, kun taas nuorisomusiikkia soittaneita rokkibändejä suorastaan karsastettiin. Vähän ennen kyyneleitä teki Dannysta salonkikelpoisen.
Syksyllä 1966 Dannyn balladimenestysten linjaa jatkoi Hiljainen kitara. Slovareiden lisäksi Dannylle annettiin levytettäväksi latinalaisamerikkalaisia sävellyksiä, muun muassa ikivihreät Amado mio ja Besame mucho, jotka sisällytettiin Dannyn ensimmäiselle LP-levylle vuonna 1966. Vuonna 1967 ikuistettiin vuorostaan Painajainen (brasilialainen klassikkosävelmä Mas, que nada) ja Rebecca, joka ylsi Suomen listaykköseksi.
Dannyn läheinen ystävä Jyrki Hämäläinen on luonnehtinut aikoinaan, kuinka tietynlainen kaksijakoisuus on aina määrittänyt Dannyn uraa ja Ilkka Lipsasen elämää. Ei ole suinkaan tavanomaista, että taiteilija on samalla liikemies ja yksityisyrittäjä. Danny on itse analysoinut, että hänelle luovuus ja logiikka eivät ole toistensa vastakohtia. Ilkka Lipsanen syntyi varakkaaseen kauppiassukuun ja sai ruotsinkielisen koulutaustan, mutta vanhempiensa erottua hän joutui muuttamaan vaatimattomampiin oloihin Helsinkiin Katajanokalle, missä muun muassa nuorisojengien katutappelut tulivat tutuiksi.
Ristiin rastiin – laulukilpailuja ja edustustehtäviä ulkomailla
Vuosikymmeniä kestäneen uransa aikana Danny on edustanut Suomea lukuisissa kansainvälisissä musiikkitapahtumissa. Hänen ensimmäinen merkittävä keikkansa ulkomailla ajoittuu syksyyn 1966, jolloin hän esiintyi Tukholman rockpyhätössä Nalenissa. Vuonna 1967 Dannyn suuntana olivat Lontoon klubit, joissa hän vetäisi muun muassa bravuurinumeronsa Work song. Tarinan mukaan eräällä keikalla yleisön joukossa olisi ollut itse Jimi Hendrix! Keväällä 1968 Danny vastaanotti Ranskan Cannesissa Midem Trophy -palkinnon maansa eniten levyjä myyneenä artistina. Saman vuoden syksyllä Danny menestyi Brasiliassa Riossa järjestetyissä pop-musiikin epävirallisissa maailmanmestaruuskisoissa (International Canção Popular). Vuonna 1983 Armi ja Danny voittivat Itä-Saksassa Rostockin laulufestivaalin Aarno Ranisen sävellyksellä Am Grunde des Meeres. Erityisen ylpeä Danny on ollut esiintymisistään Kiinassa syksyllä 1997. Dannyn showtiimi rikkoi rajoja järjestämällä Kantonissa ja Pekingissä konsertteja, joissa kiinalaiselle yleisölle esitettiin harvoin kuulemaansa länsimaista populaarimusiikkia.
 |
| Seikkailija oli Dannyn kilpailukappale vuoden 1975 viisukarsinnoissa. Saman vuoden kesäshow'ta mainostettiin sloganilla Seikkailija on tulossa. |
Kotoisessa Syksyn sävelessä Danny ei kilpaillut koskaan. Vuonna 1977 Dannyn ja Armin oli tarkoitus osallistua Syksyn säveleen laululla Kaiken sulle antaisin, mutta juuri ennen loppukilpailua heidän laulunsa diskattiin kilpailun uusien sääntöjen vastaisena. Vuonna 1986 Armi & Danny kilpailivat Kevään sävelen finaalissa kappaleella Pelkkää hyvää.
Kuin filminauhaa – Danny elokuvarooleissa
 |
| Danny-dokumenttielokuvan ensi-ilta oli syksyllä 2016. |
Yhteistyö Speden kanssa jatkui seuraavana vuonna, kun Danny esiintyi cameoroolissa elokuvassa Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut. Elokuvassa kuullaan Dannyn laulamana Ei ole kaikki miltä näyttää. Dannyn nimi mainitaan elokuvien alkuteksteissä heti toisena pääosaesittäjän Spede Pasasen jälkeen. Dannyn roolit eivät olleet todellisuudessa niin merkittäviä, mutta elokuvat saivat runsaasti julkisuutta maan ykkösnuorisotähden nimellä. Yhteistyö Pasasen kanssa harmillisesti kariutui toisen elokuvan jälkeen. Spede oli ajatellut käyttävänsä kuvamateriaalia vuoden 1970 Danny-show'sta Danny 70Systeemi. Dannylle ja Spedelle tuli suunnitelman toteuttamisesta erimielisyyttä. Konflikti äityi niin pahaksi, että miesten välit menivät kokonaan poikki. Vanhojen hyvien aikojen kunniaksi Danny vilahti nopeasti Speden menehtymisen jälkeen kuvatussa viimeisessä Turhapuro-sarjan elokuvassa Uuno Turhapuro – This is my life (2004).
Marraskuussa 2016 ensi-iltansa sai Sakari Saksan ohjaama dokumenttielokuva Danny. Dannyn uraa ja saavutuksia käsittelevä liki kaksituntinen dokumentti koostuu maestron omista tarinoinneista, läheisten ja kollegoiden haastatteluista sekä arkistopätkistä.
Pelkkää tulta – huikea hittiputki 60-luvun lopulla... ja vielä 70-luvun alussa
Dannyn ilmiömäinen suosio ei laantunut 1960-luvulla missään vaiheessa. Keikoilla nuoren naisvoittoisen yleisön keskuudessa vallitsi suoranainen Danny-hurmos. Danny fan clubin prexy Leila Salmelainen hukkui idolille kohdistettuun fanipostiin. Danny-show't olivat vuodesta toiseen todellisia menestystarinoita. Levytysrintamalla huikea hittiputki vain jatkui 1960-luvun viimeisinä vuosina. Vuoden 1968 superhitti oli Tuuliviiri, mutta samana vuonna äänitettiin myös Aaveratsastajat, Seitsemän kertaa seitsemän, Olet kohtaloni (You are my destiny), Angelica ja Pistolero.
 |
| Vuonna 1971 ilmestyi albumi D, joka sisältää muun muassa Tom Jones -käännöksen Hän on lady. |
Läpi harmaan kiven – kilpailu kovenee 1970-luvulla
Danny-show't olivat vakiinnuttaneet asemansa ja suosionsa 1970-luvulle saavuttaessa. 70-luvun puolivälissä show'n leading ladyna oli useaan otteeseen listaykköseksi ampaissut teinisensaatio Vicky Rosti. Keikkarintamalla sujui mukavasti. Sen sijaan levytysrintamalla kilpailu koveni. 1970-luvulla suomalaisessa musiikkiteollisuudessa tarjonta lisääntyi ja iskelmätaivaalle nousi lukuisia uusia pop-iskelmätähtiä, joiden levytykset vetivät hittikilpailussa pidemmän korren. Danny, joka oli tuohon mennessä tottunut levyttämään vuosittain useampiakin menestyshittejä, havahtui tilanteeseen, jossa uudet levytykset jäivät kauas listojen kärjestä. Vuonna 1973 ilmestynyt albumi Mentävä on ja vuonna 1974 julkaistu nuorekas Danny in beat jäivät vähälle huomiolle, eivätkä saavuttaneet listasijoituksia.
| Dannyn finnhitsit Finnhits 2: Seikkailija (1975) Finnhits 3: Kuusamo (1976) Finnhits 4: Pelkkää tulta (1976) Finnhits 7: Kaiken sulle antaisin (1977)* Finnhits 8: Me vain (1978)* 80-luvun Finnhits 1: Jos sinäkin tahdot (1979)* 80-luvun Finnhits 4: Vain kaksi nauhaa (1981) * Dannyn ja Armin duettolevytyksiä |
Kaksin aina kauniimpi – kuinka ikimuistoinen hellyysbuumi sai alkunsa?
Säveltäjämestari Veikko Samuli, joka oli säestänyt 1970-luvun alkupuoliskolla Danny-show'ta Made in Finland -orkesterissa, innostui Smokie-yhtyeen hitistä I'll meet you at midnight. Samuli halusi säveltää samantyylisen laulun. Juha Vainio oli kohdannut ravintolassa Pentti Saarikosken. Omien alojensa merkittävimmät sanasepot olivat vaihtaneet ajatuksia aiheesta hellyys. Juttelutuokiosta inspiroituneena Vainio laati Samulin sävellykseen sanoituksen nimeltään Tahdon olla sulle hellä. Vainion tekstin nähtyään Veikko Samuli järkyttyi, sillä hän piti sanoitusta suorastaan kornina. Alun perin Veikko Samuli oli ajatellut Tahdon olla sulle hellän esittäjäksi ystäväänsä Kari Tapiota. Kari Tapiolta oli kuitenkin ilmestynyt albumi vain hieman aikaisemmin, joten uudet levytykset eivät olleet ajankohtaisia. Seuraavaksi laulua tarjottiin Dannylle.
Kun Tahdon olla sulle hellä ensiesitettiin Suomen kansalle Toivotaan toivotaan -ohjelmassa 17. huhtikuuta 1977, lähti vyörymään lumipalloefekti, jonka mittaluokkaa kukaan ei osannut ennakoida. Laulusta tuli vuoden ehdoton ykköshitti, joka pysyi listaykkösenä kesäkuusta syyskuuhun. Syntyi suorastaan Danny & Armi -ilmiö. Singleä myytiin uskomattomat 10 000 äänitettä, minkä johdosta Danny ja Armi vastaanottivat harvinaislaatuiset kultasinglet. Elokuussa 1977 julkaistu Dannyn pitkäsoitto Tahdon olla sulle hellä myi timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 kappaletta. Kaiken huipuksi laulun syrjäytti listan ykköspaikalta lokakuussa vasta Dannyn ja Armin seuraava hitti Kaiken sulle antaisin.
 |
| Timanttilevylukemiin yltänyt Tahdon olla sulle hellä (1977) on oikeastaan Dannyn sooloalbumi. Levy sisältää vain kaksi duettoa Armin kanssa. |
Ystävät ja rakastavaiset – 18 vuotta tiivistä yhteistyötä Armin kanssa
Tuskin kukaan saattoi aavistaa, että Dannyn ja Armi Aavikon yhteistyö tulisi kestämään liki parikymmentä vuotta. Armi ja Danny olivat vuoteen 1995 asti esiintymislavoilla erottamaton parivaljakko. Menestys ei rajoittunut suinkaan ainoastaan Tahdon olla sulle hellä -megahittiin. Syksyn sävelestä diskattu Kaiken sulle antaisin valloitti listojen ykkössijan lokakuussa 1977. Helmikuussa 1978 julkaistiin kolmas hitti Me vain, joka sijoittui listoilla kolmanneksi. Kesällä 1978 levykauppojen hyllyille ilmestyi Dannyn ja Armin yhteisalbumi, jonka kaikki laulut ovat hellyysbuumin takuumiesten Veikko Samulin ja Juha Vainion käsialaa. Danny, jonka levytystuotanto oli tuohon mennessä koostunut miltei pelkästään käännöskappaleista, julkaisi nyt sataprosenttisen kotimaisen älppärin. Levyn aloitusraita Silloin vasta kaiken saan jatkoi Dannyn ja Armin menestyshittien ketjua. Dannyn ja Armin LP myi nopeasti kultaa. Älppäri on vuosien saatossa noussut todelliseksi suomi-iskelmän klassikoksi.
Kesän 1978 show kantoi nimeä Danny & Armi laserajassa. Syyskuussa 1978 Mainos-TV lähetti samannimisen puolen tunnin televisio-ohjelman. Lähetys oli suunniteltu ulkomaista yleisöä silmällä pitäen, sillä Armi ja Danny lauloivat hittikappaleitaan englanniksi Pertsa Reposen käännöksin. Scandian myyntitykki Gugi Kokljuschkin oli onnistunut myymään I wanna love you tender -singlen 16 maan musiikkimarkkinoille. Danny ja Armi eivät kuitenkaan tässä vaiheessa saavuttaneet kansainvälistä huomiota. Sen aika oli vasta 2000-luvulla, kun YouTuben alkuaikoina Danny ja Armi laserajassa -televisio-ohjelmasta poimittu I wanna love you tender -esitys muodostui maailmanlaajuiseksi netti-ilmiöksi. Etenkin Aira Samulinin johtaman tanssiryhmän Rytmikkäiden koreografia herätti varsin suurta huvittuneisuutta. Esityksestä tehtiin useampia kokonaisia uusia parodiavideoita. Meemiksi kohonneen Grease-vaikutteisen koreografian oli aikoinaan suunnitellut Jari Samulin.
Vuoden 1980 jälkeen Danny ei enää järjestänyt perinteistä kesäshowkiertuetta. Uusiksi keikkapaikoiksi valikoituvat ravintolat ja yökerhot. Keväällä 1981 Helsingin Kaivohuoneella esitettiin Dannyn ja Armin ensimmäinen ravintolashow, joka saavutti yleisömenestyksen ohella suopeita arvioita kriitikoiltakin. 1980-luvulla Armi ja Danny keikkailivat säännöllisesti tanssilavoilla ja ravintoloissa. 1990-luvun puolella luvassa olivat spektaakkelimaiset show't Itämeren autolautoilla. Vuonna 1995 kaksikko levytti viimeisen yhteisen kappaleensa Kun kuulen makeen musiikin. Keväällä 1995 Armi vetäytyi sairauslomalle, minkä seurauksena Dannyn ja Armin ammatillinen yhteistyö päättyi.
Ei saa häiritä leijonaa – säästöliekillä 1980-luvulla
1980-luku on ollut Dannyn uran hiljaisin vuosikymmen. Perinteisten Danny-show -kiertueiden päätyttyä Armi ja Danny keikkailivat edelleen säännöllisesti mutta huomattavasti aikaisempaa "matalammalla profiililla" ja pienemmissä keikkapaikoissa. Myös levytystahti hiipui suorastaan olemattomaksi. 1980-luvun alkupuoliskolla Danny kävi levyttämässä vain kolme satunnaista levytystä eri esittäjien kokoelmille.
 |
| Ninja-albumilla (1986) kuullaan Dannya kasarisoundeilla. |
Ninja-LP:n jälkeen Danny jatkoi levyttämistä Levytuottajat-levy-yhtiölle Vexi Salmen ja Kassu Halosen johdolla. Vuonna 1988 julkaistu albumi Elämän sävel jäi niin ikään vähälle huomiolle, vaikka levy sisältääkin yhden Dannyn pidetyimmistä lauluista: Danny levytti uuden version 1970-luvun alun hittikappaleesta Amarillo. Dannyn kilpailija Johnny oli levyttänyt laulun suomenkielisen version alun perin vuonna 1972. Johnny vetäytyi aikoinaan viihdebisneksestä kokonaan pois, joten Dannyn päivitetyn version myötä Amarillo on mielletty Dannyn hitiksi. Dannyn keikoilla ilta toisensa jälkeen Amarillo villitsee yleisön ja nostaa tunnelman kattoon. Vuonna 2013 Dannyn nettisivuilla järjestetyssä äänestyksessä Amarillo osoittautui suosituimmaksi kappaleeksi.
Mies viisikymppinen – iskelmän uusi nousu 1990-luvulla ja vanhojen starojen paluu
1990-luvun alkaessa iskelmän kriisin vuodet olivat jääneet taakse ja iskelmä oli levy-yhtiölle jälleen tuottoisa bisnes. Monet menneiden vuosikymmenien tähdet nousivat jälleen suosioon. Dannyn kohdalla "comeback"-hittinä toimi Jukka Kuoppamäen sävellys Tämä taivas, tämä maa, jonka Danny levytti vuonna 1992 legendaarisen Aikamiehet-kuoron kanssa. Danny ihastui Kuoppamäen esittelemään lauluun ja sai sen 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi samanikäiseltä lauluntekijäkonkarilta.
 |
| Tämä taivas, tämä maa -albumi (1992) merkitsi Dannylle paluuta suosioon. Levyä myytiin kultalevyyn oikeuttavat 25 000 äänitettä. |
1960- ja 70-luvuilla Danny oli pop-laulaja. 1990-luvulla hänen – kuten monen muunkin menneiden vuosikymmenten poptähden – levytysmateriaalinsa kategorisoitiin iskelmäksi. Tämä taivas, tämä maa -menestystä seurasivat iskelmälevyt Vielä sä syleilet mua (1995), Taikaa (1997) ja Nainen (2002). Dannylle lauluja kynäilivät Suomen eturivin iskelmäsäveltäjät, muun muassa Jukka Kuoppamäki, Veikko Samuli, Kassu Halonen, Jori Sivonen ja Jari Puhakka. Paikallisradioiden soittolistoille päätyivät Kalliosaari, Hei hei hei (mitä tapahtuu), Kesäaikaan, Taikaa, Tummat silmät salamoi ja Nainen.
On meri tänään rauhaton – spektaakkelimaiset laivashow't risteilyaluksilla
Danny, joka oli ollut 1960-luvulla todellinen tienraivaaja suomalaisen show- ja estradikulttuurin kehittäjänä, pääsi jälleen 80- ja 90-luvuilla suunnittelemaan monipuolisia showkokonaisuuksia, kun Itämeren matkustaja-autolautat alkoivat panostaa viihteeseen aivan uudella tavalla.
Ensimmäisen laivashow'nsa Armi ja Danny toteuttivat vuonna 1982 M/S Finlandialla. Yleisradio välitti esityksestä taltioinnin ohjelmassa Meritanssiaiset. (Lähetyksestä katsottavissa pätkiä Ylen Elävästä arkistosta ja YouTubesta löytyy puolestaan aloitusnumero ja hittisikermä.) 80-luvun edetessä kaksikko esiintyi muun muassa Finnjetillä ja Isabellalla. 1990-luvulla Viking Linen ja Silja Linen välinen kilpailu kiristyi, minkä seurauksena alukset ryhtyivät satsaamaan viihdetarjontaan kovemmilla panoksilla. Danny ja Armi järjestivät vuosina 1992–1995 värikkäitä ja monipuolisia laivashow-kokonaisuuksia, jotka arvioiden mukaan hipoivat kansainvälistä tasoa. Vuoden 1992 show Memories are made of hits esitettiin Viking Cinderellalla. Innostuneen vastaanoton seurauksena kilpaileva varustamo Silja Line kaappasi Armin ja Dannyn omille laivoilleen. Säpinää ja samppanjaa -show esitettiin Sally Albatrossilla vuonna 1993 ja sitä seurasivat Laineiden Las Vegas (1993), Villit unelmat, Tähtien yö (1994) ja Legendat elävät ikuisesti (1995). Siljan laivoilla show't toteutettiin yhdessä Step Up Dancersien ja Kari Kuusamon johtaman yhtyeen kanssa. Laivashow-produktioiden myötä Dannyyn ja Armiin hellyysbuumin aikana ivallisesti suhtautuneet joutuivat pitkin hampain myöntämään kaksikon olevan täysiverisiä ammattitaitoisia viihdyttäjiä. Armin vetäydyttyä keikkavankkurista Danny järjesti vuonna 1996 Silja Europalla nuorekkaan Valoa ja energiaa -show'n.
Yhä virta venhettä kantaa – Vierivä kivi ei sammaloidu 2000-luvullakaan
 |
| Vuonna 1996 Danny levytti astetta nuorekkaamman albumikokonaisuuden Valoa ja energiaa. |
Vuosituhannen vaihteessa iskelmämusiikin arvostus oli kohentunut ja suomalaisten nostalgiannälkä kasvanut. Dannya nuorena fanittaneet olivat varttuneet keski-ikäisiksi ja halusivat kuulla nuoruutensa suosikkisäveliä uudestaan. Niinpä Dannyn lukuisat juhlakiertueet ovat olleet yleisömenestyksiä, kuten esimerkiksi Danny-show'n 30-vuotisjuhlakiertue vuonna 1996. 60-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi Danny toteutti lokakuussa 2002 mammuttimaisen gaalan Hartwall Areenassa. Kymmenen vuotta myöhemmin päivänsankari juhli 70-vuotissyntymäpäiviään Helsingin uudessa Musiikkitalossa järjestetyssä konsertissa Supertähti ja herrasmies. Niin ikään valtaisaa suosiota nautti loppuvuodesta 2012 Finnhits-kiertue, jossa Danny esiintyi yhdessä Tapani Kansan, Vicky Rostin, Frederikin ja Einin seurassa.
Uuden vuosituhannen puolella Dannylle uskollista taustatukea on tarjonnut D'Voices-lauluryhmä. Katja Lukin, Varpu Virta ja Miina Mikkonen (ent. Peltomaa) – joka tosin jättäytyi ryhmästä vuonna 2006 – ovat olleet tuttu näky kaikkialla, missä Danny on esiintynyt. He ovat rikastuttaneet Dannyn konsertteja omilla ohjelmanumeroillaan. Yhteistyö on saumatonta ja D'Voicesin laulajat ovatkin haastatteluissa todenneet Dannyn olevan ennemmin kaveri kuin työnantaja.
 |
| Vuonna 2007 julkaistiin ainutlaatuinen hybridimediajulkaisu Tähti ja tähtien tekijä, joka koostui CD:stä, DVD:stä sekä Dannyn elämäkerrasta. |
Alku jäähyväisien – kiitoskiertueita pukkaa
Syksyllä 2013 Danny järjesti Viihdemaratonin loppusuora -kiertueen. 71 vuoden kunnioitettavan iän saavuttaneen maestron oli tarkoitus päättää Danny-show'n maineikas historia. Kiertueen liput kävivät erinomaisen hyvin kaupaksi ja Dannyn poppoo esiintyi ilta illan jälkeen loppuunmyydyissä konserttisaleissa. Saavutus oli melkoinen etenkin näinä aikoina: 2010-luvulla keikkatarjontaa on yllin kyllin ja kaikkiin ei mitenkään riitä yleisöä. Monien nimekkäidenkin tähtien kiertueita joudutaan perumaan vähäisen kysynnän vuoksi. Dannylle tarjoutui upea tilaisuus järjestää tyylikkäät ja koskettavat "jäähyväiset". "En voi, en saata ymmärtää, että viimeinen on ilta tää", lauloi Danny koskettavasti konsertin päättäneessä laulussa On meri tänään rauhaton. Viimeisessä konsertissa Helsingin Kulttuuritalossa 29. joulukuuta 2013 Danny totesi kappaleen päätyttyä dramaattisesti "hyvästi!" ja poistui näyttävästi ja teatraalisesti lavalta.
 |
| Esa Nieminen tuotti ja levy-yhtiö Blue Media julkaisi syksyllä 2016 Dannyn tuoreimman albumin Lauluista tehty. |
Vuotta 2018 on mainostettu näyttävästi Dannyn comeback-vuotena. Viikko sitten ilmoitettiin, että loppuvuodesta vuorossa olisi jälleen mittava jäähyväiskiertue Viimeinen ilta Dannyn seurassa. Vihoviimeinen konsertti olisi tarkoitus järjestää tammikuussa 2019 Helsingin jäähallissa. Tämän vuoden tammikuussa Remu Aaltonen jätti hyvästit jäähallissa, olisiko ensi vuoden tammikuussa aika sanoa samassa paikassa näkemiin toiselle suomimusiikin legendalle?
Malttaakohan Danny lopettaa esiintymistä koskaan? Syksyllä 1995 hän valotti Suomen Kuvalehdessä (47/1995) Saska Saarikosken haastattelussa elämänfilosofiaansa: "Kun olin 9-vuotias, vanhempani erosivat ja me muutimme Helsinkiin. Minulla ei ollut muita kavereita kuin Elvis ja Little Richard. Silloin minä uneksin tulevani laulajaksi ja voivani kerran antaa muille ihmisille saman, mitä itse olin saanut musiikilta. Enää minä en laula rahasta vaan rakkaudesta kulttuuriin, johon itse sain kasvaa. En ole koskaan niin onnellinen kuin yleisöni edessä. Miten siis voisin lopettaa? Minä ajattelen kuten James Brown: ei elämästä voi jäädä eläkkeelle!"
Danny kuuluu niihin artisteihin, joiden kohdalla määritelmä « legenda » ei ole lainkaan perusteeton ylisana. Jo hänen yli 50 vuotta kestänyt vaiherikas levytysuransa on saavutus, joka hakee vertaistaan. 1960-luvun supertähti on osannut vuosikymmen vuosikymmenen jälkeen uudistua ja hän on löytänyt uudelleen ja uudelleen tien suosioon. Ilkka Lipsasen ainutlaatuiset saavutukset suomalaisen populaarikulttuurin hyväksi tekevät hänen elämäntyöstään erityisen uniikin. Hänen visionääristen näkemystensä innovatiivinen toteuttaminen on kehittänyt valtavasti kevyen musiikin estradikulttuuria. Danny-show on suomiviihteen historiaan juurtunut instituutio. Siitä ovat todisteena esimerkiksi Freukkareiden vuonna 1988 levyttämä inhorealistinen Danny Show ja show'n perinnettä parodioiva Mamban Vielä on kesää jäljellä -musiikkivideo. Lipsasen liikemiesmäisen otteen myötä viihdealaan suhtaudutaan ammattimaisemmin. Dannyn valtava työ viihdetaiteilijoiden työnantajana ja edunvalvojana on jättänyt pysyvän vaikutuksen suomalaiseen viihdekulttuuriin. Danny on tuonut arvostusta alalle, jota ei ennen häntä arvostettu lainkaan.
Lauluista tehty – Soittolistat
Soittolista 1: Dannyn hitit
Ensimmäiselle noin kolmen tunnin Spotify-soittolistalle kokosin viitisenkymmentä Danny-hittiä (jokseenkin) kronologiseen järjestykseen. East Virginia aloittaa ja soittolistan päättää tuorein levytys 2010-luvulta Elän ja laulan (vaikka melodia onkin alun perin jo 70-luvulta), jonka sanoitus kiteyttää osuvasti Dannyn elämänasenteen. Soittolistan kappaleet keskittyvät hyvin pitkälti Dannyn uran olennaisimpiin merkkipaaluihin. Tarkoituksena ei ole ollut kuitenkaan listata Dannyn 50 menestyneintä hittiä, vaan pikemminkin tarjota valikoiduilla lauluilla oivaltava läpileikkaus Ison-D:n ainutlaatuiseen uraan.
Soittolista 2: Valikoituja paloja
Toiselle soittolistalle kokosin 26 mielenkiintoista poimintaa Dannyn laajasta levytysrepertuaarista, johon on vuosikymmenien aikana mahtunut yhtä sun toista. Osa levytyksistä on aidosti hämmentäviä, osa taas turhan vähälle huomiolle jääneitä albumiraitoja. Esittelen soittolistan levytykset yksityiskohtaisemmin alempana.
Vaikka 1960-luvulla levy- ja lava-Danny tuntuivat olevan kuin eri puista veistetyt, Danny sai levyttää muutamia englanninkielisiä levytyksiä, jotka muistuttivat hänen show-ohjelmanumeroitaan. Sellaisia ovat Work song ja Mohair Sam. Kolmas englanninkielinen 60-luvun biisi I'll find a place for me someday on Jaakko Salon ja Pertsa Reposen kynäilemä laulu, jolla Danny kilpaili Riossa hyvällä menestyksellä pop-musiikin epävirallisissa maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1968.
1970-luku oli käännöshittien kulta-aikaa. Monen kansainvälisen hitin suomenkielinen versio jäi kuitenkin vähäiselle huomiolle. Danny sai levyttää härmäläiset vastineet muun muassa Born to be wildista (Vaaroista voimani saan) ja McCartneyen mahtipontisesta ja dramaattisesta Bond-tunnarista Live and let die (Pertsa Reposen suomenkielinen sanoitus Elä ja anna toisten kuolla on aivan käsittämätön...). Danny levytti Tell Laura I love herin suomeksi nimellä Voin viipyä myöhään muutamaa vuotta ennen Hectorin tunnetumpaa Laura (sua kauheesti kaipaan) -versiota. Hoyt Axtonin Never been to Spain on klassikko, jonka lukuisat laulajat – muun muassa Elvis – ovat esittäneet. Suomenkieliseen versioon Ristiin rastiin Virtas-Jukka on kirjoittanut hersyviä riimejä (jopa loppusoinnut Timo T. A.:n / pee-aan on ujutettu yllättävän sujuvasti tekstiin). 1970-luvun käännöskappalekulttuuria edustavat myös Laulun tein (Elton Johnin Your song) ja Odotat lastain (Paul Ankan pahennustakin herättänyt Having my baby).
Tallahassee Lassie on poiminta nuorekkaalta Danny in beat -albumilta vuodelta 1974. Hurriganes ei siis ollut ainoa suomalainen, joka levytti tuona vuonna kyseisen klassikon.
Diskoaikakauden koittaessa Dannyn levytettäväksi tarjottiin muun muassa Boney M.:n superhitti Daddy Cool (Teräsmies – Dannyn möreä-äänisessä tulkinnassa camp-mittari värähtää todella korkealle...) ja ruotsalaisen Secret Servicen läpimurtohitti Oh Susie (Syli lämmittää).
Syksystä lähtien #metoo-kampanjan myötä on keskusteltu runsaasti naisten itsemääräämisoikeudesta. Danny ja Armi levyttivät vuonna 1979 toiselle LP:lleen aiheesta omanlaisensa näkemyksen laulussa Nyt niin haluaisin. Kuin lintu rakkaalleen (1978) ja Romanssi (1986) ovat Veikko Samulin säveltämiä diskohenkisiä iskelmiä, joissa kuuluu erinomaisen hyvin levytyshetkiensä ajanmukainen soundimaailma. Kasarisoundit ovat vahvasti edustettuna myös Kassu Halosen säveltämässä vauhdikkaassa iskelmässä Elämän sävel vuodelta 1988.
1990-luvulla Danny levytti iskelmäalbumeilleen lukuisia hienoja balladeja, joissa ei kuitenkaan ollut ansioistaan huolimatta merkittävää hittipotentiaalia, koska ne eivät olleet erityisen radioystävällisiä. Dannyn ysärislovareiden parhaimmistoa edustavat Jukka Kuoppamäen hienon sanoman sisältämä Villi lintu ja Veikko Samulin valssi Vielä sä syleilet mua. Englanninkielinen Child on filippiiniläisen Freddie Aguilarin klassikko Anak, joka on tunnettu ikivihreä Aasian mantereella. Balladien vastapainoksi "rock"-albumilta Valoa ja energiaa on valikoitu levyn uskomattomin raita Seksiä.
Danny on vuosien saatossa vieraillut muiden artistien levyillä. Suomalaiset hullaantuivat 1990-luvulla Kauniista ja rohkeista. Kristen Forresteria näytellyt Teri Ann Linn vieraili usein Suomessa ja levytti Suomesta käsin muutaman albumin. Danny lauloi hänen kanssaan duettona Another kind of love affair. Vuonna 2003 huipulle pyrittiin lanseeraamaan uusi poptähti Heidi. Heidin ainoaksi jääneellä albumilla feattaa ISO DEE nuorekkaassa kappaleessa Ken leikkiin ryhtyy. Harmi, että eräänlaista kulttisuosiota nauttinut Beats and Stylesin kanssa esitetty Hyttystanssi (Pommittajat) vuodelta 2004 puuttuu Spotifysta. Onneksi on YouTube.
Uudempia lauluja edustaa vuonna 2009 levytetty Kassu Halosen säveltämä ja Vexi Salmen sanoittama väkevä Ihmiset rakastakaa, joka julkaistiin gospelteemaisella kokoelmalla. Englannin kielen ääntämystään Danny esittelee rockstandardeilla Cadillac ja Rock this town.
Aiheesta muualla
Dannyn viralliset kotisivut
Dannyn pitkän oppimäärän voi opiskella seuraavista teoksista:
Snellman Saska (toim.) (2000) Danny. WSOY, Helsinki.
Hämäläinen Jyrki (2006) Iso-D. Otava, Helsinki.
Veijalainen Markku (2016) Danny – Minulta Sinulle. Readme.fi, Helsinki.
Dannyn ja Armin yhteistyötä käsitellään perusteellisesti Petri Tuunaisen kirjoittamassa Armi-elämäkerrassa (2005) Armi Aavikko 1958–2002. Kirjastudio, Helsinki.
