Kuukauden levyartikkeli: Tapani Kansa – Mistä rakkaus alkoi (CBS Records, 1977)

Syksyllä 2016 levyartikkelit käsittelevät albumeja, jotka ovat artistiensa sekä myydyimmät että tasokkaimmat – ainakin omasta mielestäni. Perustelut kirjoituksen loppupuolella.

Tapani Kansa nousi 1960-luvun viimeisinä vuosina ilmiömäiseen suosioon. 1970-luvun alussa suurimmat menestyksen päivät vaikuttivat jääneen taakse, mutta 70-luvun jälkipuoliskolla maestro teki komean paluun Suomen suosituimmaksi pop-tähdeksi. Määrätietoinen taiteilija alkoi yhä enemmän luottaa kykyihinsä levyjensä tuottajana ja laulujensa sanoittajana. Mistä rakkaus alkoi -albumi vuodelta 1977 on Tapani Kansan uran kaupallinen huipentuma. Levylle päätyneistä nuoruutensa ikivihreistä Tapsa päivitti niin omannäköiset versiot, että monet 1970-luvun nuoret mieltävät laulut Kansan omiksi kappaleiksi.

Kymenlaakson lahja Suomen viihdetaivaalle Tapani Kansa – jota Juha Vainio kutsui Timankankaan Tino Rossiksi – aloitti keikkailun 14-vuotiaana. Nuorukainen jaksoi opiskella oppikoulussa neljänteen luokkaan asti, kunnes musiikki vei mennessään. Vuonna 1966 17-vuotias Kansa kiinnitettiin Matti Lavin bändin solistiksi. Lavilla oli suhteita Scandia-levy-yhtiöön, jonne Tapani Kansa passitettiin koelauluun. Nuori laulajalupaus halusi kokeilla onneaan nimenomaan Scandialla, sillä kyseiselle levy-yhtiölle levyttivät kaikki 1960-luvun suosituimmat nuorison suosimat pop-tähdet, kuten Danny, Johnny, Ann Christine ja Kristina Hautala. Suomen suurimmalla levy-yhtiöllä, Toivo Kärjen luotsaamalla Fazerilla, oli nuorison keskuudessa vanhahtava ja konservatiivinen maine. 1960-luvulla Scandia mainostikin itseään "johtavana kotimaisena nuorisolevymerkkinä". Tapani Kansa muisteli näitä aikoja vuonna 2013 Pekka Laineen Yleisradiolle käsikirjoittamassa Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjassa:

"Olin itse nuori ja halusin laulaa nuorille ihmisille. Minusta oli vihjattu myös Musiikki Fazerille. En halunnut sinne. Se oli vielä tangojen kulta-aikaa ja ne olivat tyylillisesti mulle sopimattomia siihen aikaan. Tarkoitan lähinnä tekstejä ja sitä mollivoittoista ilmapiiriä tai tunnetta. Tangot kertovat kaihosta ja kaipauksesta. Olin seitsemäntoista. Ei sen ikäisenä vielä hirveistä lemmentuskista tiedä laulaa." (Laine 2013, 94)

Koelaulu Scandialla keväällä 1967 sujui erinomaisesti, sillä levytuottajat vakuuttuivat välittömästi nuoren lahjakkaan kultakurkun lahjoista. Scandia-levy-yhtiön avainhenkilö Jaakko Salo on muistellut ensimmäistä kohtaamistaan Tapani Kansan kanssa:

"Kahdeksantoistavuotias salskea nuorukainen kajautti sellaisen näytteen taidoistaan, että levytuottaja saattoi suoralta kädeltä luvata hänelle ensilevytyksen. Yhtiössä ryhdyttiin pohtimaan, millaista ohjelmistoa tälle nuorelle miehelle annettaisiin levytettäväksi. Tapani itse ihaili toisaalta Olavi Virtaa, mutta mieli paloi kuitenkin myös sen ajan nuorisomusiikin pariin. Levy-yhtiö oli vaikean ratkaisun edessä. Yhtiön nuorilla levyttäjillä, kuten Danny, Johnny ja Kirka oli kyllä menestystä, mutta jos tällainen kaunisääninen Tapani Kansa saisi varttuneemmankin väen innostumaan, niin suosio saattaisi olla aivan toista luokkaa." (Salo 1995)

Loppukesästä 1967 purkitettiin Tapani Kansan esikoissingle Marianne / Lapsuuden vala. Levyn laulut eivät kuitenkaan menestyneet. Scandialla oli läheiset kytkökset Dannyn johtamaan ohjelmatoimistoon D-tuotantoon, jonka listoille uusi laulajakyky kiinnitettiin. Loppuvuodesta 1967 Tapani Kansa lähti Dannyn, Kirkan ja Islanders-yhtyeen kanssa legendaariselle Lapin-kiertueelle, joka aiheutti monille osallistujilleen traumat.

"Lapin kiertue oli hirvittävä pettymys. Olin siihen asti ihaillut Dannyn ja D-tuotannon touhuja. Ne vaikuttivat ammattilaisilta suuren maailman tyyliin ainakin ulospäin. Jämptiä meininkiä. Mä valehtelisin, ellen sanoisi, että todellisuus näyttäytyi varsin raadollisesti toisenlaisena Lapin kiertueella. - - Mä tein kaikkeni, että ääneni olisi kunnossa, vaatteet siistit, esiintyisin hyvin jne... Oli sitten melkoinen järkytys, kun bändiä ei kiinnostanut kuin dokaaminen. Lipsasta ei kiinnostanut keikkailu, yhdessäkin paikassa oli luukulla Dannyn sihteerin Leila Salmelaisen väsäämä lappu: 'Danny on valitettavasti sairas. Tilalla on melkein yhtä kuuluisa Tapani Kansa.' Yhtä kuuluisa? Mulla oli takana yksi flopannut sinkku. Kukaan ei ollut kuullutkaan musta yhtään mitään. Kirka-raukka teki parhaansa. Hetki lyö meni ykköseksi vasta kiertueen loppupuolella Kahdeksan kärjessä -listalle kun olimme matkalla Pellosta Kolariin." (Hämäläinen 1996, 238–239)

Traumaattisen Lapin-kiertueen jälkeen Tapani Kansa jätti D-tuotannon ja vaihtoi keikkamyyjäkseen legendaarisen managerin Leo "Lexa" Heinosen. Ennen Lapin-kiertuetta marraskuussa 1967 oli äänitetty Tapani Kansan toinen single Kauempaa ja kauempaa / Tuli sammui. Toinen single menestyi ensimmäistä paremmin, sillä Kauempaa ja kauempaa nousi maaliskuussa 1968 listoille. Sittemmin laulu on päätynyt ikivihreiden sarjaan. Tapani Kansan kohdalla sanonta "kolmas kerta toden sanoo" pitää osuvasti paikkansa, sillä läpimurroksi osoittautui lopulta maaliskuussa 1968 purkitettu kolmas single.

Helmikuussa 1968 julkaistiin Tom Jonesin Delilah, josta tuli välittömästi valtaisa megahitti ympäri Eurooppaa. Nopeasti alettiin miettiä, kuka saisi levyttää laulun suomeksi. Tarjolla oli pomminvarma hitti, jonka suomenkieliselle versiollekin oli odotettavissa menestystä. Muun muassa Danny yritti päästä apajille, mutta Scandian Harry Orvomaa toppuutteli innokasta pop-idolia. Dannyn kertomaa vuodelta 2013:

"Sanoin kerran hänelle, että nyt olisi Harry mulle juuri sopiva laulu, jonka haluan esittää. Orvomaalla oli Suomen myyntilista edessään. 'Daaniel, sinä et voi tätä laulua saada. Katsopas itse. Sinulla on kahdeksan laulua Top 100:ssa yhtä aikaa. Onko se kohtuullinen vaatimus, että pyydät saada laulaa Delilah-laulun? Eikö tämä riitä sinulle?'" (Laine 2013, 94)

Pertti Reponen kirjoitti Delilah'n suomenkielisen tekstin ja se annettiin Tapani Kansan levytettäväksi. Kiitos Scandia-yhtiön pampuille viisaasta päätöksestä, sillä sopiihan dramaattinen ja mahtipontinen laulu varmasti paljon paremmin huomattavasti vahvempiääniselle Kansalle. Dannykin on tosin vuosien saatossa esittänyt keikoillaan säännöllisesti Delilah'a englanniksi.

Keväällä 1968 Delilah oli todellinen ykköshitti Suomessa. Huhtikuussa Tom Jonesin alkuperäinen oli Suomen myydyin single ja Tapani Kansan suomenkielinen levytys kakkossijalla. Toukokuussa 1968 osat vaihtuivat: Tapani Kansa nousi listaykköseksi ja Tom Jones oli toisena. Tapani Kansa pysyi listaykkösenä kesä- ja heinäkuussa Tom Jonesin originaalin ollessa sijoilla kolme ja neljä. Uusi laulajatähti kotimaisen kevyen musiikin tähtitaivaalle oli syttynyt. Myös Tapani Kansan singlen kääntöpuoli Päättyneet on päivät saavutti menestystä, joten kolmas single oli tuplahitti. Itse asiassa Delilah oli singlen B-puoli, mikä tosin varmaan johtui siitä, että Päättyneet on päivät ehdittiin äänittää ensin, muutamaa päivää aikaisemmin.

Päättyneet on päivät / Delilah ei jäänyt suinkaan Tapani Kansan ainoaksi menestyslevyksi. Vuosina 1968 ja 1969 hittilistoille nousivat Käymme yhdessä ain, Kuljen taas kotiinpäin, Näin syntyy kyyneleet, Ei itketä lauantaina ja Eloise. Listaykkösiksi ylsivät singlet Käymme yhdessä ain / Mene takaisin ja Kuljen taas kotiinpäin / Näin syntyy kyyneleet, joka oli Suomen myydyin single peräti kolmen kuukauden ajan keväällä 1969. Tapani Kansan hittiputki vuosina 1968 ja 1969 on suorastaan kadehdittava. Vain reilussa vuodessa hän levytti seitsemän isoa hittiä, jotka ovat vuosien saatossa nousseet todellisiksi ikivihreiksi klassikoiksi. Toukokuusta 1968 toukokuuhun 1969 hänen levytyksensä olivat seitsemän kuukauden ajan Suomen listaykkösinä. Onkohan kenelläkään toisella suomalaisella pop-tähdellä ollut yhtä lyhyessä ajassa noin monta superhittiä tai sijoitusta listojen kärjessä?

Tapani Kansa on ensimmäinen
suomalainen artisti, jolle myönnettiin
virallinen kultalevy. (1969)

Syksyllä 1969 Tapani Kansan 16 ensimmäistä levytystä koottiin LP-levylle Tapani Kansa, joka kävi erinomaisen hyvin kaupaksi, sillä albumi saavutti yli 10 000 äänitteen myynnillään Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen virallisen Äänilevytuottajien myöntämän kultalevyn. Usein mainitaan, että Suomen ensimmäinen kultalevy olisi ollut Annikki Tähden Muistatko Monrepos'n vuodelta 1955. 50-luvun kultalevyt olivat levy-yhtiöiden omille artisteilleen jakamia tunnustuksia. Mitään yhtenäisiä käytäntöjä "kultalevyjen" jakamiseen ei ollut. Vasta vuonna 1970 perustettu Äänilevytuottajat (myöhemmin Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT, nykyään Musiikkituottajat – IFPI Finland) lanseerasi Suomeen virallisen äänitemyyntiin perustuvan palkinnon: aluksi kultalevyn ja myöhemmin 1970-luvulla levymyynnin kasvaessa räjähdysmäisesti timanttilevyn ja platinalevyn. Esimerkiksi tietokilpailukysymysten laatijoiden olisi syytä olla tarkkana kysyttäessä Suomen ensimmäistä kultalevyä: kelpuutetaanko oikeaksi vastaukseksi Annikki Tähden levy-yhtiöltään saama tunnustus vai Tapani Kansan debyyttiälppäri, joka saavutti ensimmäisen sellaisen kultalevyn, joita jaetaan vielä tänäkin päivänä. Joka tapauksessa Tapani Kansa on ensimmäinen artisti, jonka pitkäsoitto on saavuttanut kultalevyn, siinä missä 50-luvun epävirallisia kultalevyjä jaettiin singlekiekoille.

Yksikään artisti ei valitettavasti pysy kirkkaimmassa kärjessä ikuisesti. Tapani Kansan albumin jälkeen julkaistut levytykset eivät enää menestyneet aikaisempien tavoin. Singlet Yö kun menee, päivä tulee / Uskon unelmiin, Käyköön niin taikka näin / Myrskypilvet ja Kun lähdit pois / Ruusu jäivät kauas listojen kärjestä. Vaikka 1960-luvun viimeisinä vuosina Tapani Kansa levytti hittiä hitin perään, 1970-luvun alkupuoliskolla ikuistetut levytykset eivät ole muodostuneet iskelmäklassikoiksi. Parhaiten elämään tuolta aikakaudelta lienevät jääneet onnistunut euroviisukäännös Varkain vien taikka lainaan (The New Seekers -yhtyeen Beg, steal or borrow, joka sijoittui Britannian edustajana toiseksi vuoden 1972 Euroviisuissa) sekä italialaisiskelmä Sä luota päivään nousevaan (alun perin Gianni Morandin Il mondo cambierà), joka julkaistiin supersuositulla Finnhits 2 -kokoelmalla. Noihin aikoihin Tapani Kansa levytti kaksi teema-albumia, jotka eivät osoittautuneet kaupallisiksi menestyksiksi, mutta monipuolistivat hänen imagoaan ja lisäsivät suosiota varttuneemman väen keskuudessa. Vuonna 1972 julkaistu älppäri Kultainen nuoruus sisälsi vanhoja tanssi-iskelmiä ja vuonna 1975 ilmestynyt levy nimensä mukaisesti Suomalaisia kansanlauluja.

Kesän lapsi -albumista (1976) alkoi
Tapani Kansan toinen menestyskausi
kotimaisten pop-tähtien eturivissä.

Vuonna 1975 Chrisse Johanssonista tuli Scandian levytyspäällikkö ja hän alkoi vastata Tapani Kansan levytysmateriaalista. Tapsan levytettäväksi alettiin tarjota trendikästä angloamerikkalaista pop-musiikkia. Syksyllä 1977 Tapani Kansa kuvaili tuntojaan Apu-lehden haastattelussa:

"Ei minulla mitään humppaa vastaan ole mutta elän popissa ja rokissa eikä minua vielä vuosiin kiinnosta hämähäkin seittien nostelut vanhasta musiikista." (Apu 45/1977)

Ensimmäinen Chrisse Johanssonin tuottama albumi Kuinka paljon rakkautta (1975) on sangen onnistunut pop-iskelmäalbumi. Varsinainen napakymppi oli kuitenkin seuraavana vuonna valmistunut pitkäsoitto Kesän lapsi, jonka myötä Tapani Kansa nousi jälleen kotimaisten pop-tähtien ykköskaartiin. Kesällä 1976 julkaistu Kesän lapsi sisältää melkoisen hittiputken: Hafanana, Kesän lapsi, Melina, Nostalgia ja Säästä suukkosi vain eli suomenkielinen versio vuoden 1976 euroviisuvoittajasta Save your kisses for me, joka on yksi kaikkien aikojen kaupallisesti menestyneimpiä euroviisuja. Älppärille levytettiin myös samaisissa Britannian euroviisukarsinnoissa toiseksi sijoittunut Wake up (Pois vaan), joka sekin on kaikessa mahtipontisuudessaan ja tarttuvuudessaan erinomainen pop-kappale. Päivän hittibiisien lisäksi levyllä on raflaavat versiot 1950- ja 60-lukujen ikivihreistä Kuinka rakastunut olla voin (Secret love), No niin, Mary Lou (Hello Mary Lou) ja Let's twist again. Kaupallisten pop-hittien vastapainoksi albumin kaksi viimeistä raitaa edustavat huomattavasti vakavampaa ja syvällisempää musiikkia. Yli viisi minuuttia kestävä protestilaululta kuulostava manifesti Vapauteni laulu on alun perin Lucio Battistin italialaisen musiikin ikoniseksi klassikoksi muodostunut Il mio canto libero, jota muun muassa Laura Pausini ja Juanes ovat duona versioineet. Älppärin päätösraita Vain yksinäin – pituus kuusi ja puoli minuuttia – on Eric Carmenin väkevä ja paatoksellinen All by myself, joka on tullut myöhemmin tunnetuksi Céline Dionin esittämänä. Sävellyksessä on lainattu Sergei Rahmaninovin pianokonserttoa. Molemmat kaksi levytystä ovat todellisia unohdettuja helmiä Tapani Kansan laajassa levytystuotannossa. Ne ovat kappaleita, joita kuka tahansa iskelmäpoppari ei olisi kyennyt tulkitsemaan uskottavasti. Kesän lapsi -albumista alkoi Tapani Kansan toinen menestyskausi Suomen pop-taivaan huipulla. Syyskuussa 1976 se oli Suomen kolmanneksi myydyin levy. Tilastojen mukaan albumia myytiin yhteensä kunnioitettavat 34 000 äänitettä, joten kultalevyyn oikeuttava 25 000 äänitteen myyntiraja ylittyi helposti.

Tapani Kansan seuraava projekti oli R-A-K-A-S. Chrisse Johansson oli kirjoittanut sanoituksen alun perin italialaisen Ballerino-iskelmän suomenkieliseksi versioksi. Johansson oli jo lupaillut Tapani Kansalle, että hän saisi levyttää Ballerinon suomeksi. Juha Vainio oli kuitenkin ollut Chrisseä nopeampi, sillä Marion ehti levyttää Ballerinon Junnun sanoituksella Kylähäät – olihan Marion levyttänyt laulun aikaisemmin Länsi-Saksassa nimellä Der Bauer und sein Weibchen. Lopulta Chrisse Johansson pyysi Jukka Kuoppamäkeä säveltämään ylimääräiseksi jääneen tekstin. Kuoppamäen sävellys muistuttaa kieltämättä Ballerinoa, minkä vuoksi Tapani Kansa suhtautui aluksi levytyssuunnitelmaan skeptisesti.

"'Aikansa uudelleen harkittuaan Tapsa sitten suostui sen levyttämään, ehkä vähän vastentahtoisesti, mutta kuitenkin. Biisi oli minusta erittäin potentiaalinen, ja olisin joka tapauksessa tehnyt sen jonkun kanssa, minkä Tapsalle kerroin', Johansson sanoo. Lopulta sekä Marion että Tapani Kansa saivat kestohittinsä, samankaltaiset mutta kuitenkin riittävästi erilaiset." (Kotirinta 2002, 321)

Syksyn sävelen finaalista karsiutunut
R-A-K-A-S oli keväällä 1977 kolmen
kuukauden ajan Suomen singlelistan
ykkösenä. Singlen kääntöpuolella oli jo
Kesän lapsi -albumille sisältynyt Melina,
joka sai myös osansa singlekiekon
huikeasta menestyksestä.

R-A-K-A-S päätettiin lähettää vuoden 1976 Syksyn säveleen. Esiraati ei kuitenkaan kelpuuttanut laulua mukaan loppukilpailuun. Päätös herätti myöhemmin hämmästystä, sillä R-A-K-A-S menestyi myyntilistoilla huomattavasti paremmin kuin yksikään vuoden 1976 Syksyn sävelen finaalissa kilpaillut kappale. R-A-K-A-S oli keväällä 1977 Suomen ehdoton ykköshitti: laulu nousi jukeboksien kuunnelluimmaksi levyksi ja single Melina / R-A-K-A-S oli Suomen listaykkösenä maalis-, huhti- ja toukokuussa, kunnes Tahdon olla sulle hellä syrjäytti sen ykköspaikalta. Mainittakoon, että R-A-K-A-S -kappaleen "esikuva" Kylähäät oli ollut listojen kärjessä alkuvuodesta 1977, joten Suomen menestyneimmät hitit kuulostivat vuoden 1977 alkupuoliskolla hyvin samankaltaisilta.

Kesän lapsi -albumi merkitsi Tapani Kansan uralle käännekohtaa usealla tavalla. Ensinnäkin albumi oli ensimmäinen, jossa artisti itse toimi tuottajana. Kesän lapsen Tapani Kansa tuotti vielä yhdessä Chrisse Johanssonin kanssa, mutta seuraavasta levystä lähtien Tapani Kansa otti levytuottajana langat omiin käsiinsä. Tapani Kansa on ilmaissut, kuinka häntä harmitti uran alkuvaiheessa ajautuminen "muoviseen rakoon", jossa solistilla ei ollut minkäänlaista sananvaltaa tuottajiaan vastaan (von Bagh & Hakasalo 1986, 420). Toisekseen kyseisellä albumilla Tapani Kansa teki ensimmäistä kertaa yhteistyötä kahden hänen uraansa merkittävästi vaikuttaneen miehen kanssa: Kaj Kuittisen ja Seppo Matintalon. Pianisti Kaj Kuittinen on Tapani Kansan pitkäikäisin työtoveri, joka oli pitkään Tapani Kansan orkesterin kapellimestari. Kesän lapsi -albumilla hän sovitti suurimman osan kappaleista. Yhteistyö jatkui vuosikymmenien ajan niin lavalla kuin studiossa. Vielä 1990-luvun alussa Kaj Kuittinen vastasi Tapani Kansan levytysten sovituksista. Seppo Matintalo taas oli työskennellyt 1970-luvulla Fazerin varastolla rivimiehenä. Hän oli ystävystynyt Tapani Kansan kanssa ja pääsi mukaan ideoimaan Kesän lapsi -albumin sisältöä. Matintalo vastasi myös valmistuneen älppärin promootiosta. Matintalo on muistellut, että Kesän lapsi -albumin ilmestyttyä "seurasi leppoisa 'puhuttelu' [Fazerin Toivo] Kärjen kanssa, joka ihmetteli, onko Matintalolla piileviä kykyjä" (Kotirinta 2002, 321). Piakkoin Matintalo siirtyi aivan uuden levy-yhtiön palvelukseen. Monikansallinen CBS Records perusti vuonna 1976 Suomeen oman levy-yhtiönsä. (Aikaisemmin Fazer oli toimittanut CBS:n levyjä Suomeen ja CBS oli ollut yksi Fazer Finnlevyn levymerkeistä.) Matintalo houkutteli Tapani Kansan mukaansa uuteen levy-yhtiöön. Tapani Kansa innostui ajatuksesta, sillä Matintalo oli luvannut, että CBS:n artistina hän saisi vapaammat kädet levytysmateriaalin suhteen. Toivo Kärjen muistikuvien mukaan levy-yhtiön vaihdokseen olisi vaikuttanut myös Tapani Kansan suuttuminen Scandian Paavo Einiölle (Niiniluoto 1982, 270). Scandialle Tapani Kansan lähtö tuli yllätyksenä, sillä levy-yhtiössä oli jo ehditty tehdä levytyssuunnitelmia tulevaisuuden varalle (Kotirinta 2002, 321–322). Syksyllä 1977 Apu-lehden haastattelussa Tapani Kansa kertaili tapahtumia suorasukaiseen tyyliinsä:

"Se [Kesän lapsi -albumi] palautti minut popin puolelle. Kun se alkoi menestyä, en välittänyt lipomisista ja lässytyksistä vaan lähdin uuteen levy-yhtiöön. Siellä minua on ensimmäisen kerran kohdeltu ammattilaisena artistina, haluttu hyödyntää myös minun vuosien mittaista kokemustani alalla." (Apu 45/1977)

Alkuvuodesta 1977 Tapani Kansa vaihtoi
levy-yhtiötä Scandiasta CBS:ään. Lähdön
myötä Scandia julkaisi kokoelmalevyn
Tapani Kansa Story, joka myi kultaa.
Alkuperäisen vinyylipainoksen ostajat
saivat kaupan päälle R-A-K-A-S-singlen.

Toukokuussa 1977 julkaistiin Tapani Kansan ensimmäinen CBS-albumi Mistä rakkaus alkoi. R-A-K-A-S oli älppärin ilmestymisen aikaan edelleen Suomen listaykkösenä. Entinen levy-yhtiö Scandia hyödynsi Tapani Kansan suurta suosiota julkaisemalla kokoelmalevyn Tapani Kansa Story, joka myi kultalevyyn oikeuttavan määrän. R-A-K-A-S haluttiin tietysti mukaan Tapsan vuoden 1977 albumille, mutta levy-yhtiön vaihdos aiheutti ongelmia. Koska R-A-K-A-S oli levytetty Scandialle, sitä ei saanut julkaista CBS:n julkaisulla. Niinpä Mistä rakkaus alkoi -albumin levytyssessioissa äänitettiin nopeasti uusi versio kappaleesta. Alkuperäisen Scandialle levytetyn R-A-K-A-S-version on sovittanut Olli Heikkilä. Scandian version ominaispiirteenä on Nappi Ikosen soittama rumpufilli, joka kuullaan ennen kertosäkeistöä ja vielä laulun lopuksi. Ikonen muisteli legendaarisen fillin syntyä Ylen Suomihittien näkymättömät duunarit -artikkelissa:

"Se kupattiin joltain lattarilevyltä. Heikkilän Olli muistaakseni toi sen, että soita tämmöinen tänne väliin timbaalilla kuten siinä alkuperäisessä. Sen takia siinä on latino-fraseeraus."

CBS:lle levytetty Kaj Kuittisen sovittama albumiversio on hieman vauhdikkaampi, sillä levytys on 14 sekuntia alkuperäistä lyhyempi. Versiossa kuullaan puhaltimia ja rumpufilli (jonka soittaa tällä kertaa Jari Heikkinen) on hieman suoraviivaisempi ja siinä ei ole samanlaista "latino-fraseerausta" eikä sitä kuulla enää kappaleen lopuksi. Kaksi eri versiota Tapani Kansan legendaarisesta hitistä ovat auttaneet levy-yhtiöiden kokoelmalevyjen laatijoita, sillä nykyään Warner Music Finland omistaa ensimmäisen Scandialle levytetyn version ja Sony Music Finland CBS:lle levytetyn version. Näin ollen R-A-K-A-S on voinut sisältyä molempien monikansallisten levykonsernijättien hittikokoelmille.

Mistä rakkaus alkoi on ensimmäinen Tapani Kansan yksin tuottama albumi. Tapani Kansa on selvästi nauttinut, kun on saanut itse vastata omilla ehdoillaan levytysprosessista alusta loppuun. Vuonna 1979 hän on kertonut:

"En ole varsinaisesti minkään levyfirman leivissä, vaan tuotan kaikki itse. Yhtiötä tarvitsenkin jakelun hoitamiseen. Käytän sopiviksi katsomiani työtovereita: kapellimestareita, sovittajia, laulujen kirjoittajia ja soittajia, miksei joskus muunkin alan edustajia tiimin täydennyksenä." (Hakasalo 1979, 127)

Tapani Kansa on tunnetusti kunnianhimoinen perfektionisti, joka tekee kaiken pikkutarkasti ja pieteetillä. Vuosien saatossa on kuultu lukuisia tarinoita, kuinka Tapani Kansan yhteistyökumppanit ovat menettäneet hermonsa maestron vaatiessa että kaikki tehdään viimeisen päälle vaikka kellon ympäri. Tapani Kansan 1970-luvun viimeisten vuosien albumit valmistettiin aikaa ja vaivaa säästämättä.

"Normaali LP-levy miksataan usein kolmessa päivässä, minä olen antanut viimeisen levyn viedä kaksi kuukautta. Lehdissä on kummasteltu, että T. Kansan levyjen teossa tuntuu riittävän ongelmia. Minä olen sitä mieltä, että levyssä johon paneudutaan vaikka pikkutarkkuutta hipoen on vähiten ongelmia. Suhteellisen huolellisesti tehdyn lauluälppärin kustannukset kohoavat 80.000 markkaan. Minun levyni maksoi melkein puolet lisää." (Hakasalo 1979, 127)

Vuoden 1979 Mitä, missä, milloin -teoksen kevyen
musiikin katsaukseen Ilpo Hakasalo on kirjoittanut
osuvasti: "Kevyen musiikin laulusolistien yhdeksi
varmimmista kiintopisteistä on vakiintunut Tapani
Kansa. Hän on keskitasoa viitseliäämpi kehittämään
laulullista valmiuttaan."

1970-luvulla Tapani Kansa kehitti itseään määrätietoisesti laulajana. Vuosikymmenen alussa hän kokeili siipiään Operettiteatterissa, minkä jälkeen tie johti Sibelius-Akatemiaan lisäoppiin. Neljän vuoden opiskelu Sibelius-Akatemiassa antoi Tapani Kansalle valmiuksia tulkita teknisesti vaativaa konserttiohjelmistoa.

"Minulle opiskelu ja taitojen kehittäminen milloin milläkin tavalla on ollut itsestään selvää. - - Raskaiden keikkojen jälkeen ääni oli heikossa kunnossa enkä pystynyt aamuisin vastaamaan edes puhelimeen. Pidin ajatuksen sitkeästi mielessä ja Operettiteatteri oli hyvä ratkaisu tässäkin suhteessa. Siellä kokeneet diivat, varsinkin Elli Pihlaja, olivat kimpussani esiintymisvuoroja odoteltaessa. 'Mikset poika mene laulutunneille? Onhan sinun velvollisuutesi oppia käyttämään omaa instrumenttiasi!' Siihen mennessä eräiden muiden vakuuttelut olivat saaneet minut kuvittelemaan, että kevyen musiikin laulajan ei tarvitse sen kummemmin piitata äänenmuodostuksesta." (Hakasalo 1979, 122–123)

Lauluopinnot kuuluvat Mistä rakkaus alkoi -albumin levytyksissä entistä vahvempina tulkintoina. Tapani Kansa osaa käyttää ääntään teknisesti taitavammin ja monipuolisemmin kuin muut aikansa iskelmälaulajat – vain Pepe Willbergin ja Juhani Markolan kehtaisi nostaa samalle viivalle. Tapsa ei kaihda laulaa kovaa ja korkealta aina kun siihen tarjoutuu luonteva mahdollisuus. Herkissä balladeissa hänen äänensä taipuu luomaan uskomattoman koskettavia sävyjä. Parhaimmillaan Tapani Kansan lauluääni toimii kuin instrumenttina, jolla on merkittävä vaikutus laulun tunnelman luomisessa. Tämä kuuluu esimerkiksi kappaleessa Anteeksi on pyytää vaikeaa – Elton Johnin Sorry seems to be the hardest word – jonka lopputulos on riipaisevan kaunis nimenomaan uniikin äänenvärin ja eläytymiskykyisen tulkinnan ansiosta. Tapani Kansa tuo tulkinnoillaan lauluihin ulottuvuuksia, joita ei voi kirjoittaa nuottiviivastoon.

Sen lisäksi, että Tapani Kansa kunnostautui näinä aikoina levyjensä tuottajana, hän alkoi entistä enemmän luottaa kykyihinsä laulujen sanoittajana. Tapani Kansahan on kutsunut itseään sanoittamisen huippuammattilaiseksi. Ensimmäiset Tapanin levytetyt sanoitukset ovat Onni yksille jää ja Kun lähdit pois vuodelta 1970. Tapsan varhaiseen sanoitustuotantoon kuuluvat myös suomenkieliset versiot rock-musiikin merkkipaaluista Proud Mary (Svengi-Mary) ja My Sweet Lord (Isäni mun). Mistä rakkaus alkoi -albumilla kuullaan neljä Tapsan omaa sanoitusta. Seuraavilla levyillä omien sanoitusten osuus kasvoi vieläkin suuremmaksi.

Levyn muusikkokaartin muodostivat Tapani Kansan oma yhtye:
Kaj Kuittinen (koskettimet), Kari Alajuuma (kitara), Lassi
Seppänen (basso), Jari Heikkinen (rummut) – sekä Kalle Lae
(akustinen kitara), Nappi Ikonen (gongat, timbaleksit), Markku
Johansson (trumpetti), Simo Salminen (trumpetti), Juhani
Aalto (pasuuna), Tom Bildo (pasuuna), Jouni Heinonen
(jousiryhmä), Matti Viljanen (hanuri) ja Markku Hannola (ksylofoni).

Mistä rakkaus alkoi on 13 laulun kokonaisuus. Tapani Kansa on vuosien varrella levyttänyt lukuisia ikivihreitä klassikoita. Tällekin albumille hän on versioinut viisi nuoruutensa suosikkisävelmää: Kuinka rakkaus alkoi, Suudelmin suljetut kirjeet, Poika varjoiselta kujalta, Jääköön rakkaus ja Saanhan viimeisen tanssin. Tapsa on onnistunut tekemään versioistaan hyvin omannäköisiä, joten monet 70-luvun nuoret mieltävät laulut hänen omiksi kappaleikseen. Ajan hengen mukaisesti albumi koostuu miltei kokonaan käännöskappaleista. Ainoastaan R-A-K-A-S on kotimainen sävellys. Levylle valikoidut viisi ikivihreääkin ovat ulkomaista alkuperää. Tapani Kansan luottomuusikko Kaj Kuittinen on sovittanut suurimman osan älppärin kappaleista. Laulujen säestyksestä vastaa Jouni Heinosen johtama jousiryhmä sekä 12 studiomuusikkoa, joiden joukossa on Tapani Kansan oman bändin soittajia. Taustalaulajan virkaa ovat hoitaneet miltei kaikki aikakauden kovimmat nimet: Maarit Hurmerinta, Irina Milan, Ami Aspelund, Tuire Pentikäinen, Vesa Enne, Aimo "Ami" Jaara, Martti Metsäketo, Reijo Karvonen ja Kari Kuusamo – koko joukko tuttuja nimiä tuon ajan iskelmälevyiltä ja musiikkiaiheisista televisio-ohjelmista.

Mistä rakkaus alkoi -albumin ensimmäisenä singlejulkaisuna lohkaistiin levyn kaksi ensimmäistä raitaa Kuinka rakkaus alkoi / Sulle. Levyn "nimikkobiisi" Kuinka rakkaus alkoi on alun perin Paul Ankan Adam & Eve vuodelta 1960, jonka Pirkko Mannola levytti samana vuonna suomeksi. Tapani Kansan mukaansatempaava versio on osoittautunut kestosuosikiksi, joka on jäänyt Tapsan keikkaohjelmistoon jäädäkseen. Tapani on esimerkiksi 2000-luvulla esittänyt laulua muun muassa hienosti menestyneen 40-vuotisjuhlakiertueensa (2007–08) aloitusnumerona sekä suuren suosion saavuttaneella Finnhits-kiertueella syksyllä 2012.

Sulle oli syksyllä 1977 hetken aikaa
jukeboksilistan ykkösenä.

Sulle-kappaleesta Tapani Kansa sai jälleen merkittävän hitin. Laulu on alun perin Toto Cutugnon kokeilevampaakin musiikkia esittäneen Albatros-yhtyeen levytys Monja monja, josta tuli menestys Joe Dassinin levyttämänä ranskankielisenä versiona Il était une fois nous deux. Samainen italialais-ranskalainen yhteistyö poiki 1970-luvun puolivälin tienoilla muitakin menestyksiä: Albatrosin Africasta tuli Dassinin levyttämänä L'été indien, minkä Juha Vainio suomensi Kuusamoksi, ja samaisen yhtyeen Oasis vääntyi Dassinin esittämänä muotoon Et si tu n'existais pas, mihin Chrisse Johansson kirjoitti suomenkielisen sanoituksen Etsin kunnes löydän sun. Sulle on Tapani Kansan oma sanoitus. Vaikka eräät tahot ovat ajoittain suhtautuneet Tapani Kansan sanoituksiin ja niiden paikoitellen persoonallisiin kielikuviin huvittuneesti, Sulle osoittaa, että Tapsa on osannut sanoittaa hienoja ja aikaa kestäviä iskelmäsanoituksia. Sulle nousi syksyn 1977 aikana listoille ja se oli hetken aikaa jopa jukeboksien kuunnelluin levy. Kun Mistä rakkaus alkoi -albumin ensimmäistä painosta mainostettiin tarralla, jossa hehkutettiin albumin sisältävän Suomen listojen ykkösen R-A-K-A-S, levyn seuraavissa painoksissa saatiin mainostaa, että levyllä on kaksi Suomen ykköshittiä: R-A-K-A-S ja Sulle. Loppuvuodesta 1977 Tapani Kansa esitti uusimman hittikappaleensa Toivotaan toivotaan -ohjelmassa. Erittäin hämmentävässä esityksessä Tapani Kansa sai julistaa rakkauttaan isänmaalle ja sen vaiherikkaalle historialle, mutta kenties esityksellä haluttiin juhlistaa Suomen itsenäisyyden 60-vuotisjuhlavuotta.

Mistä rakkaus alkoi -albumi alkaa kahdella isolla hitillä. Kolmas raita Saimme rakkauden ei ole jäänyt samalla tavalla elämään, vaikka sekin on sangen mukava iskelmä. Maailman äänitemarkkinoilta löydettiin Saturnino de Leonin vuonna 1976 kynäilemä ja levyttämä Regresa a mí, johon Tapani Kansa kirjoitti suomenkielisen sanoituksen. Saimme rakkauden -laulussa muistellaan ensirakkauden – ja ensirakastelun! – huumaa.

Raidoilla A4 ja A5 päästään ikivihreiden pariin. Legendaarinen Sealed with a kiss nousi Brian Hylandin levytyksenä maailmanlaajuiseen suosioon vuonna 1962. Suomessakin Sealed with a kiss oli kolmen kuukauden ajan listaykkösenä marraskuusta 1962 tammikuuhun 1963, joten laulu kuulunee olennaisesti Tapani Kansan varhaisen teini-iän muistoihin. Reino Helismaa kirjoitti laulun suomenkielisen sanoituksen Suudelmin suljetut kirjeet, jonka Eino Grön ja Rauni Pekkala saivat tuoreeltaan levyttää vuonna 1962. Sittemmin laulun olivat levyttäneet Suomessa Danny (1971), Kai Hyttinen (1972), Reijo Taipale (1975), Cisse Häkkinen (1976) ja Kari Tapio (1976). Tapani Kansan versio on mielestäni tuohon mennessä levytetyistä suomalaisista levytyksistä paras. Kaj Kuittisen laatimassa sovituksessa ei korosteta aikaisempien levytysten tapaan komppia, vaan laulu on puettu riipaisevaksi ja aidosti koskettavaksi balladiksi, jossa tunnelman luovat Kuittisen soittama piano ja Matti Viljasen soittama haitari.

Syksyllä 1977 julkaistu albumin toinen
singlejulkaisu sisälsi kappaleet Poika
varjoiselta kujalta ja Saimme rakkauden.

Poika varjoiselta kujalta – alun perin napolilainen Guaglione – nousi Suomessa suosioon vuonna 1957, jolloin useampikin artisti levytti laulun. Olavi Virta onnistui ikuistamaan ikimuistoisimman version. 20 vuotta myöhemmin Tapani Kansa levytti modernisoidun version, johon hän itse laati sovituksen. Ja sovitus on nerokas. Laulun teemaa toistetaan usealla eri instrumentilla: koskettimilla, sähkökitaralla, haitarilla – ja viheltämällä. Instrumentaaliväliosassa vihellys ja sähkökitara vuorottelevat taidokkaasti, kunnes kitaristi Kari Alajuuma aloittaa kitarasoolon, jonka ohessa Matti Viljanen soittaa haitarilla omaa osuuttaan: länsimaisesta rock-musiikista ammentava sähkökitarasoolo ja italialaista katumusiikkiperinnettä mukailevat haitarikuviot soivat saumattomasti yhteen. Tapani Kansa on levyttänyt vanhoista ikivihreistä luovia ja raikkaita versioita, joten minkäänlaisista tarpeettomista uudelleenlämmityksistä ei ole kyse. Tapsan modernit versiot ja taipuisa tapa tulkita lauluja antoivat kuluneillekin sävelmille tuoreuden. Poika varjoiselta kujalta on myös päätynyt Tapani Kansan vakituiseen keikkaohjelmistoon. Vuonna 1988 Tapani Kansa levytti laulusta uuden rauhallisemman ja hillitymmän version, joka sisällytettiin Anna mulle aikaa -albumille.

1970-luvun puolivälissä Suomessa elettiin käännöskappaleiden kulta-aikaa. Levy-yhtiöt taistelivat verisesti käännöshittien oikeuksista. Suurimmista menestyksistä melkein jokainen suomalainen levy-yhtiö julkaisi oman versionsa toivoen, että juuri oman levy-yhtiön artisti vetäisi hittikilpailussa pisimmän korren. Uusi levy-yhtiö CBS lisäsi luonnollisesti oman lusikkansa soppaan. Mistä rakkaus alkoi -albumin raidoilla A6 ja B1 Tapani Kansa esittää omat versionsa aikansa hiteistä, jotka nousivat muiden levyttäminä suosioon. Chicago-yhtyeen hempeä balladi If you leave me now kohosi syksyllä 1976 Yhdysvaltojen listaykköseksi. Biisi menestyi mainiosti myös Suomen listoilla. Suomenkielisen version Jos sä lähdet pois sanoitti salaperäinen nimimerkki P. Wirsi ja sen levytti Finnlevyn artisti Pepe Willberg. Tapani Kansa omassa versiossaan tulkitsee laulun hyvin korkealta ja hempeällä – suorastaan imelällä – äänellä. Tulkinta pysyy yllättävän hyvin kasassa, vaikka paikoitellen sitä voisi erehtyä luulemaan parodiaksi.

Smokie-yhtyeen I'll meet you at midnight nousi Suomen listoille alkuvuodesta 1977. Kuten laulun alkuperäisessä sanoituksessa, Juha Vainion suomenkielisen version Keskiyön aikaan tapahtumat sijoittuvat Pariisiin, mutta vanha kettu Vainio keksi omasta päästään jokivarren puuta vasten tapahtuneet julkiset hellyydenosoitukset ja sitä edeltäneet esileikinomaiset kiihkeät kuiskailut. Keskiyön aikaan levytti ensimmäisenä Finnlevylle Markku Aro, joka saikin laulusta itselleen merkittävän hitin. Tapani Kansan versio lienee lauluteknisesti parempi, ja kuulostaahan se komealta, kun Tapsa kajauttaa kovaa ja korkealta "keskiyön aikaan mä vihdoin koin sen" ja "sain keskiyön aikaan", mutta hän ei onnistunut hittikilpailussa päihittämään Markku Aroa.

Vinyylin B-puolen kakkosraita Olet laulu ajaton on suomenkielinen versio espanjankielisestä klassikosta Espérame en el cielo, jota ovat esittäneet 1950-luvulta lähtien lukuisat espanjankieliset laulajat. Francisco Lopez Vidalin sävellykseen suomenkielisen sanoituksen on kynäillyt Tapani Kansa itse. Espanjankieliset versiot esitetään usein bolerona eli lattariballadina, mutta Tapani Kansan levytys on sovitettu nopeatempoiseksi suuriskelmäksi, joka säestetään mahtipontisesti jousiryhmän säestämänä. Viittauksena latinomusiikkiin on kuitenkin taustalla soivat congarummut, joiden lyönneistä vastaa Nappi Ikonen. Kaiken kaikkiaan levytys on hieno näyte aikakaudelta, jolloin iskelmiä säestettiin vielä suurilla kokoonpanoilla. Tapsa tulkitsee laulun niin antaumuksella, että hengitystauotkin kuuluvat selvästi läpi.

B-puolen ikivihreistä ensimmäinen on Jääköön rakkaus eli alun perin The Everly Brothersin Bye bye love vuodelta 1957. Reino Helismaan suomenkielisen version levytti ensimmäisenä Pärre Förars heinäkuussa 1958. Tapsa laulaa iloisesti, kuinka "heilan luovutus ei tuskaa tuotakaan". Parisuhteen päättymisestä kertoo myös seuraava kappale Mee pois.

Mee pois julkaistiin syksyllä 1977 Syksyn
sävelessä kilpailleen Äidin pikkupoika
-singlen B-puolella.

Onnistuneimmallekin iskelmälevylle eksyy useimmiten valitettavasti yksi hutilaukaus, ja Mistä rakkaus alkoi -albumilla sellainen on Mee pois. Kyseessä on australialaisen rock-yhtyeen Sherbetin hitti Howzat, joka oli vuonna 1976 suosittu hitti Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Alkuperäisessä kappaleessa ei ole mitään vikaa, mutta suomenkielinen versio ei toimi sitten alkuunkaan. Sanoituksen on kirjoittanut DJ:nä pitkän uran luonut pop-musiikin PR-työläinen Pekka Kotilainen salanimellä K. Hirsi. (Onkohan muuten K. Hirsillä ja P. Wirsillä jotain tekemistä toistensa kanssa?) Sanoitus kuuluu muun muassa näin:

"Sä kämppää halusit vain
ois ollut ihan nastaa kaksistain
ei tullut mieleen näin pelle mies olla vois
Mee pois
tää mäkeen meni
häivy nyt
mee pois"

K. Hirsi sanoitti samana vuonna Pepe Willbergille suomenkielisen version Bruce Springsteenin Blinded by the lightista nimellä Mennään Rööperiin, joka sekin on sanoitukseltaan omalaatuinen. Sanoituksen lisäksi Mee pois -levytyksessä tökkivät sovitukselliset ratkaisut. Kertosäkeistöt lauletaan kaksiäänisesti matalalta ja korkealta. Korkean lauluäänen osuudet ja pitkät nuotit alkavat kappaleen edetessä kuulostaa riepovilta. Myös taustalaulajien huudahdus kappaleen alussa ja lopussa on suorastaan epämiellyttävä.

Onneksi seuraava raita Anteeksi on pyytää vaikeaa – Elton Johnin Sorry seems to be the hardest word – on yksi albumin kauneimmista, kuten aikaisemmin mainitsin. Tapani Kansa oli jo edellisenä vuonna laulanut ja sanoittanut Elton Johnia levyttäessään Candle in the windistä kantaa ottavan versionsa Näkemiin Norma Jean. Kyseinen levytys on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen karmeimpia suomenkielisiä käännöskappaleita. Sen sijaan tämä Sorry seems to be the hardest word -suomennos on kaikin puolin onnistunut niin tulkinnan kuin sanoituksen osalta. Todellinen helmi muutoinkin mainiolla pitkäsoitolla. Anteeksi on pyytää vaikeaa on ensimmäinen Tapani Kansan sanoitus, joka on kelvannut toisen artistin levytettäväksi, sillä Danny levytti laulusta Scandialle oman versionsa. Jos Tapani Kansa oli jo vuonna 1968 aloittelevana levylaulajana huomattavasti parempi laulaja kuin Danny, ei tarvinne erikseen tähdentää, ettei Dannyn tulkinta yllä mitenkään samalle tasolle kuin Tapani Kansan vuonna 1977.

Mistä rakkaus alkoi -albumin toiseksi viimeisenä lauluna kuullaan veikeä versio The Driftersien klassikosta Save the last dance for me vuodelta 1960. Saukki kirjoitti suomenkielisen sanoituksen Saanhan viimeisen tanssin, jonka Eino Virtanen ja Eino Grön levyttivät vuonna 1961. Sittemmin laulun ovat levyttäneet monet suomalaiset artistit. Tapani Kansan lisäksi vuonna 1977 levylautaselle sen ikuistivat myös Rauli "Badding" Somerjoki ja Päivi Kautto-Niemi, joka levytti laulusta sähäkän diskoversion. Laadukkaan Mistä rakkaus alkoi -levyn päättää komeasti Tapani Kansan uran virstanpylväs R-A-K-A-S.

Tapani Kansan ura pitkäsoittojensa tuottajana alkoi lupaavissa merkeissä, sillä toukokuussa 1977 ilmestyneestä Mistä rakkaus alkoi -albumista tuli hänen uransa suurin menestys. Kesäkuussa 1977 se oli Suomen myydyin albumi. Albumilistojen kärkikymmenikössä älppäri pysyi lokakuuhun 1977 asti. Levy myi nopeasti kultaa, mutta suomalaisten ostohalut eivät siihen loppuneet. Vuoden loppuun mennessä albumin myyntiluku ylitti timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä.

"Olen siitä valtavan ylpeä ja onnellinen, kaksin verroin kun tiedän millainen henkilökohtainen voitto siihen sisältyy." (Apu 45/1977)

Tapani Kansan uusi nousu suomalaisen pop-taivaan huipulle alkoi vuonna 1976 Kesän lapsi -albumilla. R-A-K-A-S sinkosi hänet aivan kirkkaimpaan kärkeen, ja upeasti menestyneellä Mistä rakkaus alkoi -älppärillä hän vakiinnutti asemansa viihdetaiteilijoiden eturivissä. Tapani Kansan kohdeyleisö oli laaja. Hän oli nuorison ja nuorten aikuisten ihannoima pop-idoli, mutta tyylikäs ja siististi pukeutuva herrasmies – jossa komeaa ei ollut ainoastaan lauluääni – iski vanhempienkin makuhermoon. Tapanin versioinnit menneiden vuosikymmenien ikivihreistä saivat hyväksynnän sukupolvilta, jotka olivat aikoinaan ihailleet Olavi Virtaa. 1970-luvulla viihdelehdistössä Tapani Kansaa kutsuttiin useaan otteeseen Olavi Virran manttelinperijäksi. Vuonna 1976 Yleisradion Tasavallassa tapahtuu -ohjelman juontaja luonnehti osuvasti puheessaan Tapani Kansalle: "Sinulle, jota äidit rakastavat niin kuin poikaansa ja tyttäret niin kuin unelmaprinssiänsä."

Tapani Kansan komean vuoden 1977 kruunasi pääsy Syksyn sävelen loppukilpailuun laululla Äidin pikkupoika. Martti Mikael Mårtensin (käytti taiteilijanimeä Martti Pörhö) sävellykseen oli alun perin laadittu ruotsinkielinen sanoitus, jonka pohjalta Tapani Kansa kynäili suomenkielisen tekstin. Vaikka Syksyn sävelen kilpailukappaleita ei saanut esittää julkisesti ennen kilpailulähetystä, Tapani Kansa saapui kilpailuun eräänlaisena ennakkosuosikkina, sillä R-A-K-A-S -superhitin karsiutuminen edellisen vuoden loppukilpailusta oli herättänyt kummastusta. Vuoden 1977 Syksyn sävel muistetaan skandaalinkäryisenä kilpailuna, sillä uusien sääntöjen perusteella kilpailusta diskattiin viime hetkellä suuret kansansuosikit Danny & Armi sekä Irwin Goodman. Finaali-iltana diskatut tähdet ja Apu-lehden toimittaja kokoontuivat Dannyn luokse seuraamaan suoraa lähetystä. Apu-lehden reportaasin mukaan niin Danny ja Armi kuin Irwin olivat kilpailukappaleet kuultuaan varmoja, että Tapani Kansa tulee voittamaan kilpailun. Myös Apu-lehden lukijaraati äänesti Tapani Kansan suosikikseen. Vuonna 1977 Syksyn säveltä ei ratkaistu perinteiseen tapaan postikorttiäänestyksellä, vaan tuloksen ratkaisi studiossa istunut raati. Äidin pikkupoika sijoittui kilpailussa neljänneksi. Voiton vei Marionin Rakkaus on hellyyttä. Myöhemmin kansalaiset saivat osallistua postikorteilla varjoäänestykseen, jossa Äidin pikkupoika sai kolmanneksi eniten ääniä. Aivan hakoteillä Danny, Armi ja Irwin eivät kuitenkaan olleet: Äidin pikkupoika menestyi lopulta listoilla paremmin kuin muut Syksyn sävelen finaalissa kilpailleet kappaleet. Se oli parhaimmillaan Suomen neljänneksi myydyin single ja jukeboksien kuunnelluin kappale. Singlen toisella puolella julkaistiin Mee pois. Vuosien saatossa Äidin pikkupoika on osoittautunut todelliseksi kestosuosikiksi, joka on ollut jo pitkään olennainen osa finnhits-klassikoiden kaanonia.

Kesällä 1978 julkaistu albumi Rokkivaari
Hotanen sisältää muun muassa hitit
Kalajoen hiekat, Tulkaa tytöt takaisin ja
Veikko Nieminen. Jälleen Tapani Kansa
sai kiinnittää seinälleen kultalevyn.

Tapani Kansan huikea menestysputki jatkui, kun kesällä 1978 julkaistiin seuraava albumi Rokkivaari Hotanen. Albumin 12 laulusta peräti kahdeksan on Tapsan omia sanoituksia. Rokkivaari Hotanen on edelliseen levyyn verrattuna selvästi nuorekkaampi. 1970-luvun viimeisten vuosien nuorisokulttuurissa ihailtiin monenlaisia 50-luvun ilmiöitä. Tapani Kansa ei vielä lähtenyt liehittelemään diinareita, mutta hänkin pyrki omalla tavallaan ratsastamaan trendien aallonharjalla muun muassa levyttämällä kappaleet Balladi James Deanista ja Rokkivaari Hotanen, joka on suomenkielinen versio siitä aidosta ja alkuperäisestä Daddy coolista vuodelta 1957. Versioitavaksi päätyi myös Paul Ankan legendaarinen Diana, jonka Lasse Liemola lauloi suomeksi 1950-luvun lopulla. Ajankohtaisempaa ajankuvaa Tapsa tarjoaa kantaa ottavassa kappaleessa Veikko Nieminen, jossa hän toimii äänitorvena lama-ajan syrjäytyneille nuorille aikuisille. Tulkaa tytöt takaisin on yleinen parahdus yhteiskunnan ilmapiiristä ja vääristyneistä arvoista, joiden myötä naiset eivät ole enää sellaisia kuin laulun kertojahahmo haluaisi; aitoja ja luonnollisia, kuin silloin jalorotuisten hannatainien aikoina... Rokkivaari Hotasen, Veikko Niemisen ja Äidin pikkupojan lisäksi albumin hahmoihin kuuluvat Kalajoen hiekoilla aikaansa tappavat hempat Peter, Fritz ja Louis. Tapani Kansaa taisi ärsyttää naisten ehostautuminen, sillä peräti kolmessa hänen sanoittamassaan albumin kappaleessa suhtaudutaan kriittisesti kosmetiikkaan. Äidin pikkupoika: "niin, kun ensi kertaa nähtiin katsoin tähtiin kun sun silmäs näin / niin, nyt on metri mascaraa ja kaikki onkin väärinpäin." Kalajoen hiekat: "kesäleikit meikit ohentaa." "Tulkaa tytöt takaisin ja olkaa niin kuin ennenkin, pankaa meikit menemään tai kuolen ikävään!" Rokkivaari Hotanen sisältää lukuisia menestyshittejä: Äidin pikkupoika oli menestynyt hienosti jo syksyllä 1977, ja albumin uusia kappaleita Rokkivaari Hotanen, Veikko Nieminen, Kalajoen hiekat ja Tulkaa tytöt takaisin suomalaiset kuuntelivat viljalti jukebokseissa. Eipä siis mikään ihme, että Rokkivaari Hotasesta Tapani Kansa saavutti jälleen kultalevyn.

Tapsa eläytyy Let the good times roll -kiertueensa keikalla. Yleisradio
kävi kuvaamassa show'ta Karhulan Tampsan lavalla elokuussa 1979.
Esiintymisestä katsottavissa pätkä Yle Areenassa.

"Toiset laulaa ja toiset showaa", lauletaan Äidin pikkupojassa. Tapani Kansa teki 1970-luvun lopulla molempia. Tapani Kansa ei ollut suomalaisen pop-musiikin kuningas vain hienosti menestyneiden levytysten perusteella. 1970-luvun viimeisinä vuosina hän järjesti mittavat ja näyttävät lavashow-kiertueet, jotka olivat suuruusluokassaan täysin verrattavissa Danny-show'hun. Tanssilavat ja huvipaikat täyttyivät ääriään myöten, kun Tapani Kansan show saapui paikkakunnalle. Vuoden 1977 kesäkiertueen nimi oli Rock Dreams, 1978 maata kiersi Summer night special, 1979 Let the good times roll ja 1980 Rock'n'roll express. Sponsoroidut kiertueet työllistivät parhaimmillaan 16 muusikkoa sekä joukon tanssijoita. Ja kuten Danny-show'ssa oli aina jokin aikansa kuuma hittinimi leading ladyna, myös Tapani Kansan kiertueilla nähtiin esiintymässä muun muassa uransa alkuvaiheilla olleet Satu Pentikäinen, Eini ja Mona Carita. Vuoden 1979 Let the good times roll -show'sta julkaistiin livetaltiointi tupla-LP:nä. Tapani Kansa vastaanotti kolmena vuotena peräkkäin Suosikin Dean Martin Boozing Societyn Vuoden viihdyttäjä -tunnustuksen (1978, 1979 ja 1980). Vankasta suosiosta kertoi myös menestyminen samaisen lehden Grand Prix -vuosiäänestyksissä: Esimerkiksi vuonna 1978 Tapani Kansa voitti ylivoimaisesti vuoden kotimaisen mieslaulajan kilpailusarjan 7 722 äänellä. Toiseksi äänestetty Danny haali 2 838 ääntä ja kolmanneksi sijoittunut Hector 2 532 ääntä. Rokkivaari Hotanen äänestettiin 4 315 äänellä vuoden toiseksi parhaaksi kotimaiseksi LP-levyksi. Voiton vei nuorisoa villinneen Teddy & The Tigersin Bobbin' 5 387 äänellä.

Sua rakkaus odottaa -albumi julkaistiin
kesäksi 1979.

Kolmas CBS-albumi Sua rakkaus odottaa näki päivänvalonsa kesällä 1979. Tämä albumi sisältää muun muassa legendaarisen Y.M.C.A.-käännöksen Laulumme soi. Yhteiskunnallisiin epäkohtiin Tapsa tarttui tällä kertaa lähiöelämän kurjuutta tilittävässä kappaleessa Pitkät päivät pakerretaan. Älppärin hienointa antia ovat kuitenkin Tapsan komeat tulkinnat ikivihreistä Rakkauden satu ja Oot nainen kohtalon (You are my destiny). Sua rakkaus odottaa -albumi ei yltänyt aivan edellisten menestysalbumien tasolle. Levy ei noussut listoilla enää yhtä korkealle, mutta kokonaismyynti ylitti kuitenkin seuraavan vuoden puolella kultalevyyn oikeuttavat 25 000 äänitettä. Vuonna 1980 Tapani Kansan toinen menestyskausi Suomen pop-taivaan huipulla sai eräänlaisen huipennuksensa, kun hän levytti Matchboxin rockabilly-hitin Rockabilly rebel suomeksi nimellä Rockabilly paukkuu. Todelliseksi kulttiklassikoksi muodostunut kappale julkaistiin vain singlenä.

Tapani Kansa on todellinen musiikkikentän kameleontti, joka on uransa aikana esittänyt kaikenlaista musiikkia laidasta laitaan. Tapani Kansan laaja-alainen repertuaari hätkähdytti muun muassa musiikkitoimittajia, jotka mielellään luokittelivat artisteja eri lokeroihin. Samoihin aikoihin, kun Tapani Kansa 1970-luvun jälkipuoliskolla oli Suomen suosituimpia pop-tähtiä ja järjesti nuorisolle suunnattuja näyttäviä lavashow-kiertueita, hänellä oli projekteja, joissa hän esitti aivan toisenlaista musiikkia. Vuonna 1978 Rokkivaari Hotanen -LP:n lisäksi Tapani Kansa oli Maija Hapuojan kanssa solistina Heikki Sarmannon levyllä Moment musical, joka sisälsi Sarmannon sävellyksiä Eino Leinon runoihin. Vuonna 1978 vietettiin Eino Leinon 100-vuotisjuhlavuotta. Yleisradion toimittajat valitsivat kunnianhimoisen Moment musicalin vuoden levyksi. Levy nousi albumilistojen kärkisijoille, mutta kaupallisessa mielessä samana vuonna julkaistu Vesa-Matti Loirin Leino-levy oli vielä paljon suurempi menestys.

Kolmen CBS:lle levytetyn pop-albumin
jälkeen Tapani Kansa vaihtoi tyyliä täysin.
Vuonna 1980 julkaistulla Soi, sieluni, soi
-albumilla hän tulkitsee M. A. Nummisen
sävellyksiä runollisiin teksteihin.

Tapani Kansan neljäs CBS-studioalbumi vuodelta 1980 edusti jotain aivan muuta kuin kolme edellistä pop-levyä. Älppärillä Soi, sieluni, soi voimansa yhdisti mielenkiintoinen kokoonpano: Tapani Kansa laulaa M. A. Nummisen sävellyksiä, joita säestää Seppo Hovin johtama orkesteri. Numminen oli säveltänyt muun muassa liedejä pohjoiskarjalaisen Nikolai Toropaisen runoihin. Levyllä Tapani Kansa tulkitsee jopa Vanhan testamentin Laulujen laulua Suulemittaren tanssissa. Äärimmäisen mielenkiintoinen pitkäsoitto on omalla tavallaan suorastaan huikea kokonaisuus. Soi, sieluni, soi on kieltämättä kulttuurihistoriallisessa mielessä arvokas, mutta suuri yleisö oli ymmällään, eikä levy osoittautunut kaupalliseksi menestykseksi.

Tapani Kansan kausi CBS:llä kesti vuoteen 1980 asti. Viimeisenä projektinaan hän julkaisi uransa ensimmäisen joululevyn Joululauluja. Vuonna 1981 hän palasi takaisin Scandialle, tosin sen rock- ja undergroundhenkiselle HI-HAT-levymerkille. Levy-yhtiön vaihdokseen saattoi vaikuttaa Matintalon irtisanoutuminen CBS:stä. Miesten tiet kohtasivat jälleen 1980-luvun jälkipuoliskolla, kun Tapani Kansa siirtyi vuonna 1987 Bluebird-levy-yhtiöön, jossa Matintalo työskenteli tuottajana. Ensimmäisellä HI-HAT-albumilla Puolella elämän (1981) ääneen pääsee kantaa ottava Tapani Kansa. Tapsa oli kirjoittanut jo 1970-luvun jälkipuoliskolla yhteiskunnallisia sanoituksia, kuten Näkemiin Norma Jean, Veikko Nieminen, Tulkaa tytöt takaisin ja Pitkät päivät pakerretaan. Muun muassa maaseudun autioituminen, viihdebisneksen raadollisuus ja länsimaisen ylikansallisen massakulttuurin haitalliset vaikutukset olivat inspiroineet kynäilemään tiedostavia tekstejä. Suorapuheinen taiteilija ei ole koskaan haastatteluissakaan kaihtanut puhua suutaan puhtaaksi asiasta kuin asiasta. Vuonna 1979 hän on kertonut ajatuksistaan:

"Minä olen viime vuodet ollut vahvimmin kiinnostunut siitä, miten popmusiikki saataisiin jatkuvasti uusiutumaan ja toimimaan suomalaisissa puitteissa. Siten, että siihen saataisiin lisää raikkautta ja paikallisväriä. Onhan tällaista paljon tapahtunutkin ja parhaat taitajat tässä suhteessa ovat tietysti Hector ja Mikko Alatalo. Omine voimineni ja mahdollisuuksineni olen pyrkinyt samaan suuntaan, joskin osin eri keinoin, luomatta vastaavassa määrin kokonaan omaa musiikkia." (Hakasalo 1979, 128)

Puolella elämän -albumi vuodelta 1981
on Tapani Kansan kantaa ottavan
puolen taidonnäyte.

Puolella elämän -albumille Tapani levytti muun muassa Hectorin Ralph McTell -suomennoksen Kuinka voit väittää. Erkki 15 on hurja kuusi ja puoli minuuttia pitkä läpisävelletty rapsodia, jonka polveilevassa sanoituksessa kritisoidaan viihdeteollisuuden luomaa väkivaltaa ihannoivaa miehistä roolimallia, minkä seurauksena tappeluun ajautunut teinipoika pahoinpidellään kuoliaaksi. Lukuisia vaihtuvia tahtilajeja sekä tempon- ja tyylinvaihdoksia sisältänyttä sävellystä tuskin uskaltaisi luonnehtia progressiiviseksi rockiksi, mutta ehkä se voisi olla progressiivista iskelmää tai progressiivista laulelmaa. Sanoitus perustui tositapahtumiin: 1970- ja 80-lukujen taitteessa Suomessa esiintyi nuorisojengien väkivaltaisia yhteenottoja, joiden karmaisevimpana seurauksena 15-vuotias nuorukainen menehtyi. Samaiselle albumille Tapani Kansa kirjoitti oman sanoituksensa Mustaa Rolling Stonesin Paint it black -klassikkoon. Laulun kertojahahmolla on mennyt elämässä kaikki huonosti aina siitä lähtien, kun sai alkunsa.

"Oon ollut syntymästäin asti surullinen
mä tänään haluaisi tulla tänne en
He mulle uhranneet ei ajatustakaan
vaan panivat mun vahingossa tulemaan
Se jossain lankkuaidan takana kai oli
ja siihen innoituksen antoi alkoholi
Näin teki isä, äiti silloin hurjia
sen seuraukset oli tosi kurjia"

Voi voi, näistä Tapani Kansan valikoiduista sanoitushelmistä pitäisi melkein koota oma blogipostauksensa... Kaikin puolin Puolella elämän on hämmentävä albumikokonaisuus. Hyvin hämmentävä.

Seuraava HI-HAT-albumi Muuttuvat laulut (1982) on sekin yleisilmeeltään vakavamielinen. Sellaisten iskelmäklassikoiden, kuten Muuttuvat laulut ja Sinun omasi ohella Tapani Kansa versioi muun muassa Juice Leskisen Syksyn sävelen ja Kaj Chydeniuksen Sinua, sinua rakastan. Vielä vuonna 1982 iskelmälaulajan tulkinnat näistä alun perin Love Recordsille levytetyistä sävelmistä saatettiin kokea eräänlaisena raja-aitojen kaatamisena. Tällä albumilla kuultiin myös ensimmäistä kertaa Akselin ja Elinan häävalssi laulettuna versiona. Mitäköhän mieltä muuten itse Juice Leskinen oli tästä Syksyn sävel -versioinnista? Ainakin Antti Heikkisen kaikenkattavan Juice-historiikin mukaan Tapani Kansa oli näihin aikoihin toistuvasti sananikkari Leskisen irvailujen kohteena.

Tapani Kansan häkellyttävän monipuolisuuden osoittaa myös hänen esiintymisensä laulusolistina Mikis Theodorakisin Canto General -oratorion Suomen kantaesityksessä Helsingin Kulttuuritalossa joulukuussa 1981 yhdessä Arja Saijonmaan kanssa. Kuoro-osuudet lauloi Koiton Laulu. Esitystä oli seuraamassa paikan päällä virkaa tekevä tasavallan presidentti Mauno Koivisto.

Tässä ja nyt -albumi (1983) merkitsi
paluuta perinteisempään iskelmään.
Levyjen myyntikäyrä lähti taas nousuun.

Kolmen kokeilevan albumin jälkeen Tapani Kansa levytti jälleen perinteisemmän iskelmälevyn. Loppuvuodesta 1983 julkaistiin hyvätasoinen albumi Tässä ja nyt. Levy-yhtiönä oli Fazer Finnlevy, sillä vuonna 1983 jo vuosikausia samaan Fazer-konserniin kuuluneet Finnlevy ja Scandia – ja sen alaisuudessa toimineet Finndisc ja HI-HAT – yhdistyivät yhdeksi ja samaksi levy-yhtiöksi. Tässä ja nyt -älppärillä ympyrä sulkeutui monella tavalla, sillä Tapani Kansa suostui luovuttamaan tuotantovastuun Jaakko Salolle, joka aikoinaan vastasi hänen ensimmäisistä menestyshiteistään. Tässä ja nyt -albumista Tapani Kansa vastaanotti muutaman vuoden tauon jälkeen kultalevyn. Kokeilevilla ja vaihtoehtoista musiikkia sisältäneillä levykokonaisuuksilla Tapani Kansa oli päässyt näyttämään mikä oli miehiään, mutta suomalaiset ostivat hänen levyjään sitä todennäköisemmin mitä enemmän ne sisälsivät niin kutsuttua valtavirran musiikkia.

Tuosta lähtien Tapani Kansa on ehtinyt levyttää monipuolisesti yhtä sun toista. 1980- ja 90-luvuilla hänen albuminsa sisälsivät runsaasti 50- ja 60-lukujen ikivihreitä. Klassikoiden versiointi on oikeastaan jatkunut vielä 2000-luvullakin, mistä ovat osoituksena albumit Valaistu ikkuna (2000), Tapsa ja Rautavaara (2004) sekä toistaiseksi viimeisin pitkäsoitto Särkyneen toiveen katu (2013). Vaikka viihdemusiikki on säilynyt Tapani Kansan levytystuotannossa päälinjana, hän on levyttänyt vuosien aikana onnistuneita taiteellisempia levykokonaisuuksia, kuten esimerkiksi huikean hieno Lauri Viidan runoja sisältävä Betonimylläri (1987) tai Oskar Merikannon kauneimmat laulut (1988).

"Mitä naisesi voi sietää, rakastellessasi
saat sen tietää", laulaa Tapani Kansa
vuonna 1996 ilmestyneellä albumillaan
Unessani nainen tanssii.

Olen kirjoituksessa tietoisesti kutsunut Tapani Kansan 1960- ja 70-lukujen levytyksiä pop-musiikiksi, enkä iskelmäksi. Vielä 1970-luvulla käsitteellä iskelmä ei viitattu niinkään musiikkigenreen, ja jos viitattiinkin, niin "iskelmämusiikkia" edustivat esimerkiksi Erkki Junkkarisen tai Reijo Taipaleen kaltaiset laulajat, joiden repertuaari keskittyi vanhaan tanssimusiikkiin. Näiden laulajien tuotantoon verrattuna Tapani Kansan levytykset edustivat aikansa pop-musiikkia, jota 70-luvun nuoret ja nuoret aikuiset kuuntelivat, vaikka parhaimmillaan Tapsan kappaleet saivatkin laajan suosion ikään katsomatta. 70-luvun lopulla Tapani Kansa oli nimenomaan Suomen ykköspoppareita. Olihan Tapani Kansalla Mistä rakkaus alkoi -albumin ilmestymisen aikana vähemmän ikää kuin esimerkiksi Antti Tuiskulla En kommentoi -levyn julkaisuhetkellä. 1980-luvulla kotimainen kevyt musiikki kategorisoitiin lähinnä joko iskelmä- tai rock-muottiin, minkä seurauksena 70-luvun pop-tähdet luokiteltiin iskelmälokeroon. Tapani Kansa ei ole kuitenkaan myöhempinä vuosikymmeninä hylännyt täysin ajankohtaisen pop-musiikin esittämistä. Hän on levyttänyt suomeksi muun muassa Stingin Fields of goldin (Kultaniityt, 1994) ja Leonard Cohenin In my secret lifen (Salaisuudessain, 2002). Alkuperäisiä levytyksiä kukaan tuskin luokittelisi iskelmämusiikiksi. Ja tietysti Bryan Adamsin Have you ever really loved a woman, jonka sanoittamisen huippuammattilainen Tapani Kansa käänsi suomeksi – Rakastellessasi saat sen tietää (1996) saa vielä nykyäänkin uudet kuuntelijat mykistymään. "Mitä naisesi voi sietää, rakastellessasi saat sen tietää." Timankankaan Tino Rossi on puhunut.

Vaikka Tapani Kansan poukkoilu eri musiikkityylien välillä on ajoittain hämmästyttänyt ja jotkut hänen aluevaltauksistaan ovat herättäneet huvittuneisuutta, mielestäni Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo ovat osanneet tiivistää jo vuonna 1986 Iskelmän kultaisessa kirjassa osuvasti hänen artistiprofiilinsa:

"Matkalle mahtuu kosolti selviä harhalyöntejä, mutta yleisvaikutelma on täynnä eloisuutta, peruslahjakkuutta ja talttumatonta etsijänhenkeä: kirjavaa, hämmentävää, ja samalla vakuuttavan monipuolista. Tapani Kansa on lopulta ajanjaksonsa suomalainen Iskelmälaulaja suurella kirjaimella, henkeen ja vereen. Tämä on syytä pitää mielessä, jos eksytään kummastelemaan, löytyykö hän seuraavassa käänteessä rokin, muotihitin, joululaulujen vai operettitehtävien parista. Rakkaudesta musiikkiin hän on ainakin tehtäävänsä paneutunut." (von Bagh & Hakasalo 1986, 418)

Vuonna 1997 Tapani Kansa vietti uransa
30-vuotistaiteilijajuhlaa. Hänen silloinen
levy-yhtiönsä Sony Music julkaisi upean
40 levytystä sisältävän Juhlalevyn, joka
myi hienosti platinaa. Mistä rakkaus alkoi
-albumin kappaleet ovat hittikokoelmalla
hyvin edustettuna.

Yli 50 000 äänitettä myynyt Mistä rakkaus alkoi -albumi vuodelta 1977 on Tapani Kansan uran kaupallinen huipentuma. Tapani Kansa on saavuttanut lukuisia kultalevyjä: Tässä ja nyt -albumin jälkeen kultalukemiin ovat yltäneet Kenties (1987), Oi jouluyö (1988), Öinen tuuli valvoo (1989), Täysikuu (1991), Kultaniityt (1994), Päivä jolloin rakastat (1999) ja Tapsa ja Rautavaara (2004). Jalometallien seuraavalle tasolle hänen albumeistaan on yltänyt kuitenkin vain kaksi: Mistä rakkaus alkoi ja vuonna 1997 julkaistu upea tupla-CD-kokoelma Juhlalevy, jolla juhlistettiin Tapani Kansan taiteilijauran 30-vuotisjuhlaa. Juhlalevyä myytiin yli 40 000 kappaletta eli silloisilla myöntämisrajoilla platinaa (timanttilevy-luokitus poistettiin vuonna 1989 ja korvattiin platinalevy-luokituksella – myöntämisrajat eri aikakausina on listattu IFPI:n sivuille). Juhlalevy sisältää 40 levytystä vuosilta 1967–1996, tosin pääpaino on selvästi 60- ja 70-lukujen hiteissä. Mistä rakkaus alkoi -albumi on Juhlalevyllä erinomaisesti edustettuna, sillä kokoelmalle päätyi sen 13 laulusta peräti kahdeksan: Kuinka rakkaus alkoi, Sulle, Suudelmin suljetut kirjeet, Poika varjoiselta kujalta, Keskiyön aikaan, Olet laulu ajaton, Saanhan viimeisen tanssin ja R-A-K-A-S. Tapani Kansa on saanut platinalevyn myös vuonna 2012 Finnhits-kiertueen kokoelmalevystä.

Tapani Kansan klassikkoalbumi Mistä
rakkaus alkoi on julkaistu myös CD:nä.

CBS:n äänitearkiston omistava Sony Music Finland on julkaissut Mistä rakkaus alkoi -albumin ensimmäistä kertaa CD-formaatissa vuonna 1994 Kaksi klassikkoa -sarjassa yhdessä Rokkivaari Hotasen kanssa. Vuonna 1997 albumi julkaistiin uudelleen masteroituna CD-painoksena.

Miksi Mistä rakkaus alkoi on Tapani Kansan paras albumi?

Mistä rakkaus alkoi (1977) on Tapani Kansan uran kaupallisesti menestynein. Seuraavaksi yritän perustella, minkä vuoksi se on myös hänen uransa tasokkain albumikokonaisuus. Varoitus: Osuus sisältää subjektiivisia mielipiteitä.

Tapani Kansan levytysrepertuaari on niin jumalattoman laaja, että yksiselitteistä valintaa hänen parhaaksi pitkäsoitokseen on mahdoton nimetä. On haastavaa verrata keskenään esimerkiksi Rokkivaari Hotasta ja Betonimylläriä tai kansanlaululevyjä (niitäkin Tapsa on ehtinyt levyttää kaksi, ensimmäisen vuonna 1975 ja seuraavan 1985) ja uskomattoman hienoa teemalevyä Päivä jolloin rakastat (1999), joka sisältää mahtavia autenttisia tulkintoja argentiinalaisista tangoista.

Jos jätetään laskuista pois kokonaan niin sanotut "teemalevyt" ja keskitytään ainoastaan Tapani Kansan enimmäkseen uutta viihdemusiikkia sisältäneisiin "iskelmälevyihin", onnistuneimmat älppärit syntyivät vuosina 1976–1978: Kesän lapsi, Mistä rakkaus alkoi ja Rokkivaari Hotanen. Iskelmälevyjen parhaimmistoon laskisin myös Tässä ja nyt -albumin vuodelta 1983, vaikka siltä puuttuvatkin isot hittikappaleet. Toki hittirikas esikoisalbumi vuodelta 1969 – joka sekin on oikeastaan singlekokoelma – on erittäin tasokas, mutta sielläkin on omat hutilaukauksensa, kuten ensisinkkujen laahaavat B-puolet Lapsuuden vala ja Tuli sammui. Esikoislevyllä kappaleet poikkeavat toisistaan tyyliltään paljonkin. Tapani Kansa on itsekin myöhemmin haastatteluissa kironnut sitä, kuinka hänen levytysuransa alkuvaiheessa tarjolla ei ollut selkeästi hahmotettavaa linjaa, vaan välillä hänestä yritettiin tehdä "uutta Olavi Virtaa ja välillä toista Seppo Hanskia" (Hakasalo 1979, 126). Tapani Kansa on toki levyttänyt mainitsemani kukoistuskauden 1976–1978 jälkeen lukemattomia hienoja levytyksiä: niin komeita tulkintoja esimerkiksi Toivo Kärjen tangoista kuin onnistuneita uusia kappaleita, kuten esimerkiksi Rakkautemme valssi vuodelta 1991, jonka artisti on itse säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut. Monet 80- ja 90-lukujen albumit ovat kuitenkin sisällöltään sirpaleisia. Esimerkiksi Kenties-levyllä (1987) Tapsa tulkitsee antaumuksella Hopeisen kuun, mutta sitten hän revittelee levytysuransa hämmentävimmän hulluttelun Hyppypeppu (Reet petite) ja laulaa kummallisesti hönkäillen Älä torju mua (Because I love you). Vaikka monipuolisuus onkin Tapani Kansan tavaramerkki, albumikokonaisuuksia tarkasteltaessa älppärille olisi eduksi tietynlainen eheä kokonaiskuva.

Miksi Mistä rakkaus alkoi -albumi on sitten parempi kuin Kesän lapsi tai Rokkivaari Hotanen. Vastauksen tarjoaa oikeastaan yksi levyn kappaleen nimi: Olet laulu ajaton. Mistä rakkaus alkoi on sisällöltään ajattomampi kokonaisuus. Kesän lapsi on leimallisesti 70-lukulainen finnhits-aikakauden pop-levy ja Rokkivaari Hotanen on kaikessa erinomaisuudessaan kuitenkin Tapsan levytysrepertuaarissa eräällä tavalla nuorekas kuriositeetti, joka sisältää paljon aikakautensa tendenssimusiikkia ja on sen vuoksi hyvin pitkälti aikansa kuva. Mistä rakkaus alkoi -levyn iättömät iskelmälliset levytykset kestävät aikaa, eikä levyllä ole sanoituksia, jotka ovat syntyneet kuvaamaan levytysajankohtansa tunnelmia. Ylipäätään jotkut lienevät tyytyväisiä, ettei levyllä kantaa ottava Tapani Kansa pääse ääneen...

Mistä rakkaus alkoi on aikansa pop-iskelmälevyksi poikkeuksellisen tasokas. Vuonna 1977 elettiin aikakautta, jolloin iskelmälevyn valmistaminen oli melkoista tehtailua. Artisteilla ei ollut paljon sananvaltaa levytysmateriaalinsa suhteen ja levytykset purkitettiin nopealla aikataululla. Tapani Kansa ei halunnut alistua moiseen muottiin, mikä kuuluu albumilla. Sovitukset ovat harkittuja ja hienosti laadittuja. Säestyksissä on kuultavissa mielenkiintoisia nyansseja. Vaikka levy sisältää konstailematonta käyttömusiikkia, levyn yleissävy on tyylikäs. Tapani Kansa on tiedostanut hyvin oman artistiprofiilinsa ja valikoinut siihen sopivia levytyksiä. Mistä rakkaus alkoi ei ole sirpaleinen albumi. Uudet laulut soivat sulassa sovussa ilman tyylirikkoja vanhojen klassikoiden rinnalla. Vanhat iskelmäklassikot saivat seurakseen uudet iskelmäklassikot R-A-K-A-S ja Sulle. Päivitetyt versiot ikivihreistä, kuten Kuinka rakkaus alkoi ja Poika varjoiselta kujalta, kelpasivat niin Tapsan nuorille faneille kuin vanhemmille sukupolville, joille alkuperäiset levytykset ovat tuttuja. Sitä voitaneen pitää melkoisena osoituksena onnistumisesta.

Lähteet

Kirjallisuus:

Bagh Peter von, Hakasalo Ilpo (1986) Iskelmän kultainen kirja. Otava, Helsinki.

Hakasalo Ilpo (1978) Kevyen musiikin katsaus 1977–78. Teoksessa Mitä, missä, milloin 1979 – kansalaisen vuosikirja. Otava, Helsinki.

Hakasalo Ilpo (1979) Malmsténista Marioniin. Tammi, Helsinki.

Heikkinen Antti (2014) Risainen elämä – Juice Leskinen 1950–2006. Kustannusyhtiö Siltala, Helsinki.

Hämäläinen Jyrki (1996) Hopeinen kuu – Kultainen nuoruus särkyneen toiveen kadulla. Otava, Helsinki.

Kotirinta Pirkko (2002) Monen roolin mahtava ja mahtipontinen tenori. Teoksessa Gronow Pekka, Lindfors Jukka, Nyman Jake (toim.) Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Kustannusyhtiö Tammi, Helsinki.

Laine Pekka (toim.) (2013) Iskelmä-Suomi – Kymmenen tarinaa kaihosta, kilometreistä ja iskelmästä. Warner Music Finland Oy.

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Niiniluoto Maarit (1982) Toivo Kärki – Siks' oon mä suruinen. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.

Tiitto Veikko, Tuunainen Petri (2008) Jamppa Tuominen – Aamu toi ilta vei, suomalaisen laulajan tarina. Minerva, Helsinki.

Journalistinen aineisto:

Apu 41/1977: Kinnunen Raila, Syksyn sävelen kymmenvuotisfarssi – Miksi suosikit diskattiin.

Apu 42/1977: Salmi Olavi, Danny ja Irwin kysyvät: Mikä on oikea syksyn sävel.

Apu 45/1977: Kinnunen Raila, Timanttinen Tapani Kansa: Yritän rakastaa kaikkia!.

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Salo Jaakko. Tapani Kansa: 20 suosikkia – Delilah (Fazer, 1995).

Verkkolähteet:

Leskinen Lauri, Mäenpää Kukka, Josefsson Joonas, Palmén-Väisänen Annukka, Hahtala Sami: Suomihittien näkymättömät duunarit (yle.fi, 16.9.2016).

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt, Suomen albumilistat ja Suomen vanhat singlelistat sekä Populaarimusiikin museon pomus.net -sivuston Listatietokannasta.

Aiheesta muualla

Tapani Kansan verkkosivut

Yle Elävä arkisto: Tapani Kansa vastusti ylikansallista viihdettä, meteliä ja anarkismia

Kaikkien aikojen diskoiskelmä-albumit

Finnhitsaaja-blogissa on suomidiskoteeman aikana esitelty neljä genren klassikkoalbumia: Mona Caritan Mikä fiilis (1983), Seija Simolan Ota kii, pidä mua (1985), Beritin Sinä olet hän (1984) sekä Meiju Suvaksen debyyttialbumi (1982). Luonnollisesti suomidiskon aikakaudella julkaistiin edellämainittujen neljän pitkäsoiton lisäksi muitakin timanttisia älppäreitä. Pyrin tässä suomidiskoteeman viimeisessä artikkelissa esittelemään tusinan verran albumikokonaisuuksia, jotka joko ovat poikkeuksellisen tasokkaita diskoiskelmälevyjä tai kiteyttävät jotain todella olennaista suomidiskon aikakaudesta tavalla tai toisella. Vaikka suomalainen pop-iskelmäteollisuus nojautui 1970-luvun jälkipuoliskolla ja 1980-luvun alkupuoliskolla voimakkaasti diskomentaliteettiin, eivät nämä albumit – kuten eivät Mona Caritan, Seijan, Beritin ja Meijunkaan albumit – ole sataprosenttisia diskolevyjä vaan sisältävät diskosoundien lisäksi perinteisempää iskelmäainesta ja balladeja. Sen vuoksi lieneekin osuvampaa käyttää suomidisko-käsitteen sijaan ilmaisua diskoiskelmä. Valikoidut älppärit esitellään kronologisessa järjestyksessä.

Disco Shock (PSO, 1978)

Viimeistään siinä vaiheessa, kun Baccara-ilmiö valloitti Suomen vuodenvaihteessa 1977–78, suomalaisten levy-yhtiöiden oli myönnettävä, että kansakunta on todella hurahtanut diskohuumaan. Baccaran albumista tuli ensimmäinen ulkomainen pitkäsoitto, joka myi Suomessa yli 100 000 äänitettä. Diskobuumin jyllätessä kuumimmillaan PSO-levy-yhtiön Timo Lindström ideoi diskohenkeä sykkivän albumikokonaisuuden. Disco Shock nimisellä albumilla kuullaan peräti kahdeksan Baccara-hitin suomenkieliset versiot, joiden esittäjäksi on merkitty mystinen Mami. Todellisuudessa Mami on itse asiassa duo – eikä mikä tahansa duo, sillä sen muodostivat Maarit ja Irina Milan, jotka olivat tuohon aikaan Suomen työllistetyimmät taustalaulajat. Maarit ja Milan toimivat taustalaulajina myös Baccaran Suomen-kiertueella. Legendaarisen huhun mukaan pohjoisen sääoloihin tottumattomat espanjattaret olivat kiertueen viimeisillä keikoilla menettäneet äänensä kokonaan, joten he vain aukoivat suutaan Maaritin ja Irina Milanin toimiessa varsinaisina laulajina.

Useiden Baccaran ensimmäisten hittien suomenkieliset versiot olivat ennen Disco Shockin ilmestymistä tulleet tutuiksi muiden artistien esittäminä. Yes sir I can boogien ja Cara mian levytti suomeksi Eini (Yes sir, alkaa polttaa ja Rakastua voisit aivan pikkuisen), Sorry I'm a ladyn Lea Laven ja Vicky Rosti (Sorry, jos oon lady), Darlingin Mirumaru-trio (Haavein), Love you till I dien Taiska (Sulle ainiaan) ja Koochie-Koon Bon Bon -duo (Yksi yö). Mamin levytyksissä hyödynnettiin samoja suomenkielisiä käännöksiä. Yes sir, alkaa polttaa onkin itse asiassa Irina Milanin sanoittama. Sen sijaan Mami-duo on tiedettävästi ainoa, joka on levyttänyt suomeksi Mad in Madridin, johon Raul Reiman kirjoitti suomenkielisen tekstin Si, Si Senjor. Baccara levytti esikoisalbumilleen myös sähäkän diskoversion Granada-ikivihreästä. Agustín Laran legendaarisen Granadan olivat aikoinaan levyttäneet suomeksi niin Kipparikvartetti Kauhko Käyhkön tekstittämänä kuin Vieno Kekkonen Saukin sanoittamana. Disco Shockia varten Mami levytti disko-Granadasta aivan uuden suomenkielisen sanoituksen, jonka oli niin ikään kynäillyt Raul Reiman. Kahdeksan Baccara-hitin lisäksi Mami levytti Disco Shockille suomenkielisen version 1960-luvun hitistä Black is black (Mustaa vain), joka oli ranskalaistrio La Belle Epoquen versiona noussut listojen kärkeen vuosina 1976–77.

Maaritin ja Milanin diskolevytysten vuoksi Disco Shock on noussut vuosikymmenien saatossa todelliseksi suomidiskon kulttiklassikoksi. Yhdeksän Mami-levytyksen lisäksi Disco Shockilla on viisi muuta PSO-artistien levytystä, kuten muun muassa Mona Caritan ensilevytys vuodelta 1978: Mona Caritan ja Tuula Sipisen muodostaman Cissy-duon Taas taas (alun perin Penny McLeanin Dance bunny honey) on noussut suomidiskon ystävien keskuudessa suureen suosioon. Todellista kulttikamaa Disco Shockilla edustaa myös ehdottomasti Paula Koivuniemen päätön Disco Cha Cha, jonka aikana camp-mittari värähtää todella korkeisiin lukemiin. Ainutlaatuinen harvinaisuus aikakaudelta ennen Paula Koivuniemen lopullista läpimurtoa. Miespuolisia vokalisteja Disco Shockilla ovat Rexi, klassisen musiikin puolelle myöhemmin siirtynyt Raimo Laukka sekä sangen tuntemattomaksi jäänyt Timo Vesa. Kaksi viimeisenä mainittua levyttivät omat versionsa tuon hetken hittisävelmistä Ollaan lähekkäin ja Jos ystävään luottaa voit – Jamppa Tuomisen suurhittiä harva tuskin luokittelisi ensisijaisesti diskoksi, vaikka poljento kieltämättä onkin ajanmukainen.

Vicky Rosti – Oon voimissain (Finndisc, 1979)

Virve "Vicky" Rostin viides albumi on ainakin omissa listauksissani yksi kaikkien aikojen kotimaisia diskolevyjä. Kymmenen kappaleen kokonaisuus sisältää melkoista diskotykitystä alusta loppuun. Kiihkeän diskoputken katkaisee oikeastaan ainoastaan raita B3 – älppärin ainoa slovari Sua en voi unohtaa, joka on suomenkielinen versio Leo Sayerin hitistä I can't stop loving you. Muutoin albumi on sangen vauhdikas ja sen reipasta yleisilmettä ryydittävät Vickyn energinen ja jäntevä äänenkäyttö sekä Veikko Samulin muhkeat sovitukset. Kaikki albumin kymmenen laulua ovat käännösversioita aikansa menestyshiteistä.

Albumi sisältää muutaman diskomusiikin suurklassikon. Gloria Gaynorin I will survive ja Anita Wardin Ring my bell olivat vuonna 1979 kuumaakin kuumempia hittejä, jotka olivat nousseet listaykkösiksi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Suomenkieliset versiot saivat nimekseen Oon voimissain ja Soita kelloain. Diskomusiikin aikakaudella vanhoja ikivihreitä tuunattiin uuteen uskoon. Eruption-yhtye menestyi One way ticket to the blues -klassikon diskoversiolla. Theresa Rosenius oli jo vuonna 1965 levyttänyt laulun suomeksi nimellä Menolippu, ja Eruptionin päivityksen myötä Menolippu taipui diskoasuun. Etenkin Oon voimissain ja Menolippu ovat todellisia Finnhits-klassikoita, jotka Virve saa esittää edelleen jokaisella keikallaan.

Menolipun tapaan albumin mahtipontinen aloitusraita Koputa puuta on diskotuunaus vanhasta ikivihreästä. Amii Stewart levytti vuonna 1979 diskoversion Eddie Floydin Knock on woodista. Jo kyseinen aloitusraita kiteyttää osuvasti albumin nuorekkaan tyylin: sen soundimaailma on suomalaiseksi tuon ajan "iskelmälevyksi" suorastaan päällekäyvän jyräävä ja Virven rock'n'rollista vaikutteita ammentava raju lauluääni ei pyytele anteeksi keneltäkään. Myös albumin tekstimaailma on paikoitellen jopa roisi. Esimerkikiksi laulun Antaudun (alun perin The Three Degrees -trion Givin' up, Givin' in) eroottissävyisessä sanoituksessa valmistaudutaan hekumaan varatun miehen kanssa ("tosi mies mua miellyttää / pojat puolitiehen jää") ja kehotetaan koskemaan hellästi rinnan nipukkaa. Eikä edes haittaa, että mies on varattu, sillä ilmeisesti vaimokin on touhuamassa jossain muualla ("paremmin sen aina teen / kuin sun vaimos vieraalleen")... Oharissa (samaisen The Three Degreesin The Runner) taas "sä otat minut silmilläsi tässä näin" ja odotetaan hyväilyjä ja kiihottuneita sanoja. Oon voimissain -albumin laulujen sanoituksista vastaavat Pertti Reponen ja Raul Reiman (paitsi Menolippu, jonka Saukki oli sanoittanut jo 1960-luvulla). Nuoremman sukupolven kynäniekkana Reiman ei kaihtanut kirjoittaa suorasukaisempia sanoituksia.

Kokonaisuutena Oon voimissain on Virve Rostin uran onnistuneimpia pitkäsoittoja. Klassikkohittien lisäksi esimerkiksi Ohari ja Soitto soikoon vaikka aamuun ovat mitä mainioimpia diskobiisejä. Albumin kaikki levytykset on julkaistu CD-formaatissa Virven kahdella 20 suosikkia -sarjan kokoelmalla.

Paula Koivuniemi – Vie minut pois (Finnlevy, 1980)

Tietenkin Paula Koivuniemen klassikkoalbumin diskopitoisuus voidaan kyseenalaistaa, kun levy sisältää muun muassa sellaisia balladeja, kuten Veikko Samulin säveltämän Laulut kun kuolevat (upea kappale, by the way) tai Toivo Kärjen Kun vaivut sylissäni uneen (erittäin hieno biisi tämäkin). Halusin kuitenkin nostaa tämän albumin tässä yhteydessä esille, koska mielestäni Paula Koivuniemen läpimurtoalbumi kuvastaa osuvasti sellaista ajan henkeä, missä niin kutsuttu valtavirran iskelmäkulttuuri alkoi selvästi ottaa vaikutteita diskomusiikin elementeistä, vaikka itse musiikkityyli ei tyylipuhdasta diskoa olisikaan. Siinä missä Vicky Rostin albumille valikoitiin kymmenen angloamerikkalaista diskohittiä, Paula Koivuniemen Vie minut pois -albumi sisältää enimmäkseen kotimaisia sävellyksiä. Vuonna 1966 levytysuransa aloittanut Paula Koivuniemi edusti moneen 1970- ja 80-lukujen diskoartistiin (esim. Eini, Vicky, Satu Pentikäinen, Päivi Kautto-Niemi...) verrattuna "vanhan liiton iskelmälaulajaa", jonka laulutyyli oli saanut vaikutteita menneiden vuosikymmenien jatsahtavista fokseista. 1970-luvun viimeisinä vuosina disko alkoi olla jo niin dominoiva ilmiö, että miltei jokaisen kotimaisen iskelmälaulajan levytystuotantoon tuli vähintään jonkinlaisia vaikutteita diskomusiikista. Esimerkiksi jo Paulan vuonna 1978 julkaistu Sinulle vain -albumi sisältää runsaasti diskosävyjä.

Esa Niemisen tuottama Vie minut pois -albumi valmistettiin aikana, jolloin kotimaisten iskelmälevytysten säestyksistä vastasivat vielä suuret kokoonpanot: tälläkin albumilla soittaa 12-henkinen jousiryhmä ja viisihenkinen puhallinsetti. Albumin kappaleiden sovituksissa erityisesti jousissa ja puhaltimissa käytetään samanlaisia ratkaisuja kuin 1970- ja 80-lukujen vaihteen diskomusiikissa. Tyyli korostuu etenkin albumin vähemmän tunnetuissa raidoissa, kuten Markku Johanssonin säveltämissä ja sovittamissa kappaleissa Lähimmäinen ja Minun kotini kaukana on. Albumin tunnetuimmat laulut luokitellaan nykyään jo suvereenisti diskoiskelmän klassikoiksi: Fredin säveltämä vauhdikas nimikkokappale Vie minut pois, Niemisen raflaava Meren taa sekä tietysti Tummat silmät ruskea tukka – alun perin ranskalaisen euroviisuvoittajan Marie Myriamin levytys Le cœur somnambule. Kotimaassaan Ranskassa laulu ei herättänyt juuri minkäänlaista huomiota, mutta Suomessa Tummat silmät, ruskea tukka oli vuoden 1980 suurin kotimainen hitti, mikä nosti Paula Koivuniemen lopullisesti eturivin iskelmätähtien joukkoon. Vie minut pois -albumia myytiin huikeat 70 000 äänitettä, minkä myötä Paula Koivuniemi vastaanotti sekä kulta- että timanttilevyn.

Vie minut pois -albumi on julkaistu CD-painoksena vuosina 1989 ja 2012, sekä vuonna 2009 2in1-sarjassa yhdessä Paulan toisen klassikkoalbumin Luotan sydämen ääneen (1982) kanssa.

Armi Aavikko – Armi (Scandia, 1981)

Helmikuussa 1977 Miss Suomeksi kruunattu Armi Aavikko nousi saman vuoden keväällä kotimaisen musiikkibisneksen huipulle Dannyn rinnalla. Ilmiömäisen hellyysbuumin lanseerannut duo julkaisi kaksi albumia vuosina 1978 ja 1979. Molemmat Dannyn ja Armin albumit sisältävät kummaltakin duon osapuolelta myös soololevytyksiä. Vuonna 1980 Armi levytti soolona Luxemburgin euroviisusta Le Papa Pingouin pöpihauskan suomenkielisen version Isä-pappa pingviini. Pikkuhiljaa aika alkoi olla levy-yhtiön setien mielestä kypsä Armin omalle sooloalbumille, joka näki päivänvalonsa loppuvuodesta 1981.

Armin sooloalbumi sisältää 12 levytystä, jotka ovat kaikki yhtä lukuun ottamatta käännöskappaleita. Levyn suurin hitti on ehdottomasti Iltaloma – suomenkielinen versio Anekan superhitistä Japanese boy, joka oli noussut listojen kärkeen niin Suomessa kuin kotimaassaan Britanniassa. Armin Iltaloma, joka julkaistiin singlenä ennen albumin ilmestymistä, nousi jukeboksien kuuntelua mittaavalla listalla peräti viidenneksi. Iltaloman lisäksi levyltä on jäänyt elämään muun muassa Radiotähti. Veepee Lehdon kynäilemä suomenkielinen sanoitus The Bugglesien hittiin Video killed the radio star on menestynyt toistuvasti äänestyksissä, joissa on äänestetty kaikkien aikojen käsittämättömimpiä käännöskappaleita. Mukana on myös Agadou – kappale, josta tuli legenda vasta muutama vuosi Armin levytyksen jälkeen. Alun perin Agadou on ranskalaismarokkolainen sävellys 1970-luvun alkuvuosilta. Vuonna 1981 saksalainen Saragossa Band teki laulusta diskoversion, mikä lieneekin toiminut Armin version esikuvana. 1984 brittiläinen Black Lace julkaisi oman versionsa Agadoo. Black Lacen levytys myi kuin häkä, mutta se on valittu Britanniassa toistuvasti kaikkien aikojen korneimmaksi tai huonoimmaksi musiikkikappaleeksi.

Albumin vähemmän tunnetuista lauluista miellyttävää aikansa kuvaa edustavat alun perin Ottawanin tuotannosta napatut Kaksi kulkijaa (Shubidube love) ja Tanssi kanssani hiljaa (Sing along with the juke-box). Levyn kohokohtiin voisi luokitella ehdottomasti kappaleen Kiitos sulle – alun perin islantilainen kappale Í Reykjavíkurborg, josta saksalaiset levytuottajat väänsivät englanninkielisen version My home town. Älppärille sisällytettiin myös Armin levytys saman vuoden Irlannin vauhdikkaasta euroviisusta Horoscopes (suomeksi yllätyksettömästi Horoskoopit), jonka trio nimeltään Sheeba esitti kimaltelevissa glitterasuissa.

Soololevyn aikoihin Armin imagoa pyrittiin muuttamaan luonnollisesta teinimissistä ja hellyyden lähettilättärestä seksikkäämpään ja itsevarmempaan suuntaan. Kakkosraita Tahdon tänään saada (alun perin tanskalaisen The Lollipopsin 1960-luvun hitti Do you know how much I love you – juuri se sama laulu, jonka Sliipparit väänsivät muotoon Muistatkos kuka kaivoon putos) kertoo melko suorasukaisesti siitä itsestään, mutta levytys lienee tehty pilke silmäkulmassa – sen verran koomisilta taustakuoron "ou jeah!" -huohotukset kuulostavat.

Vickyn ja Paulan albumeihin verrattuna Armin levyllä on käytetty enemmän syntetisaattorisoundeja. Albumin soundimaailman primus motorina toimi Veikko Samuli, joka sovitti kaikki älppärin levytykset yhtä lukuun ottamatta. Petri Tuunaisen kirjoittamassa Armi Aavikko -elämäkerrassa Veikko Samuli on pahoitellut, että 1980-luvun alkuvuosina iskelmälevyjen tekeminen oli melkoista tehtailua, minkä vuoksi Arminkin albumi jouduttiin valmistamaan sangen nopealla aikataululla. Sekä tuottaja että artisti olisivat toivoneet enemmän aikaa pitkäsoiton työstämiseen. Vaikka Iltaloma olikin menestynyt listoilla lupaavasti, itse albumi ei kuitenkaan ollut mikään valtaisa listamenestys. Aikalaisarvioissa kriitikot totesivat älppärin olevan "keskitason diskoilu", mutta kiinnittivät huomiota Armin kehittyneen laulajana huomattavasti sitten ensimmäisten levytysten.

Alkuvuodesta 2002 Armin yllättävän poismenon jälkeen Warner Music Finland julkaisi 20 kappaleen muistokokoelman Armi Aavikko, johon sisällytettiin Armin soololevyn 12 kappaleesta kymmenen. Ulkopuolelle jäivät Sunnuntaiaamu sekä albumin ainoa kotimainen sävellys, Raul Reimanin kynäilemä renkutus On tytöt poikia kiinnostaneet.

Nisa Soraya – Nisa (Finnlevy, 1982)

"Oikein olen Singaporesta", kertoi Nisa Soraya vuoden 1981 euroviisukarsinnoissa, kun lähetyksen juontanut Erkki Pohjanheimo uteli mistä kaukaa hän onkaan kotoisin. 1980-luvun alkupuoliskolla eksoottinen Nisa Soraya oli todellinen väriläiskä Suomen muutoin niin homogeenisellä iskelmäkentällä. Nisa oli saanut 1970-luvun lopulla Singaporessa kiinnityksen TeePees-yhtyeen Euroopan-kiertueelle. Suomen-keikalla hän kohtasi Markku Aron. Markku ja Nisa löivät hynttyyt yhteen ja esittelivät nuorta onnea viisukarsinnoissa kilpailuesityksessään Mun suothan tulla vierees sun.

Vuonna 1982 alettiin valmistaa Nisan omaa pitkäsoittoa. Singaporesta Suomeen muuttanut artisti puhui hädin tuskin auttavasti suomea, mutta se ei levytuottajia haitannut. Veikko Samulin mukaan Nisa Soraya sai suomen kielen svengaamaan ainutlaatuisella tavalla. Kuunnelkaapa vaikka albumin raitaa Olen onnellinen nainen. Kuinka vastustamattomalta kuulostaakaan, kun Nisa laulaa viekoittelevasti: "Moni maa ja maanosaa monta taakseni jäänyt on".

Esa Niemisen tuottamalla albumilla on melko korkea kotimaisuusprosentti, sillä kymmenestä uudesta laulusta peräti puolet on kotimaista alkuperää. Nisan levyn hitti on tietysti Veikko Samulin säveltämä Huone 105, joka oli parhaimmillaan jukeboksien kolmanneksi kuunnelluin kappale. Kasarihitti on sittemmin kelvannut muidenkin artistien repertuaariin. Iskelmäpoikien makuhermoihin ovat iskeneet myös Kim Kuusen säveltämä Helsingissä sataa ja Niemisen vauhdikas diskoilu Ota vaan, jonka on myöhemmin levyttänyt myös Paula Koivuniemi. Lisäksi Jori Sivosen tarttuva albumiraita Tule ja vie edustaa mitä tyylipuhtainta kotimaista kasari-iskelmää. Albumin käännösbiiseistä parhaiten on jäänyt elämään Pointer Sistersien Slowhand-hitistä väännetty Kiiruhda hiljaa. Nisa itse ihaili kovasti Sheena Eastonia ja hänen tuotannostaan Nisan levylle valikoitiin I'm not worth the hurt (En ole sen arvoinen) sekä iskevä A letter from Joey (Kotiin), jonka voisi luokitella albumin parhaimmistoon. Mielenkiintoinen kuriositeetti on vinyylin A-puolen päättävä seitsemänminuuttinen Markku Aro -potpuri, jossa Nisa laulaa mielitiettynsä 60- ja 70-luvun hittejä. Veikko Samulin käsittelyssä pop-klassikot on sovitettu ajanmukaiseen diskoasuun.

Nisa Sorayan kokopitkä on sangen onnistunut kasaridiskoalbumi, jonka materiaali olisi varmasti kelvannut monelle muullekin saman genren laulajalle. Kokonaisuuden kruunaa kuitenkin juuri Nisa, jonka artistiura Suomessa on ehdottomasti kiehtovimpia ilmiöitä suomidiskon aikakaudella. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyse on ammattitaitoisesta laulajasta ja esiintyjästä, joka oli luonut uraa viihdetaiteilijana jo kauan ennen saapumistaan Suomeen.

Aiheesta muualla:

Siironen Janne: To Finland With Love... Nisa Soraya Suomessa 1980–1985 NRGM-palvelimessa

Emilia – Emilia (Discophon, 1982)

Suomidiskon kiihkeimpinä vuosina italodiskoa suomalaisille levylautasille pyrki tarjoamaan laulajatar nimeltään Anne Luoto – taiteilijanimeltään Emilia. Emilian ensimmäinen valtakunnallinen esiintyminen tapahtui lokakuussa 1981 Yleisradion Iltatähti-ohjelmassa, jossa hän esitti Satan in loven eli "laulun rakastuneesta saatanasta", kuten juontaja Mikko Alatalo asian ilmaisi. Chrisse Johansson oli kynäillyt suomenkielisen sanoituksen La Bellinin levytyksestä. Juha Rantalan tietolähteiden mukaan suomenkielinen levytys olisi tehty vieläpä ilman asianmukaisia käännöslupia. Satan in love on vuosien saatossa muodostunut melkoiseksi camp-klassikoksi. Rumba-lehti kirjoitti neljä vuotta sitten, kuinka "Satan in love saattaa hyvinkin olla se suomidiskon lakipiste, jonka jälkeen mikään ei ole tuntunut miltään". Englanninkielisen "satan"-sanan ääntäminen on herättänyt huvittuneisuutta, mutta samalla tavalla se lausutaan alkuperäisessä levytyksessäkin.

Vuonna 1982 julkaistiin Emilian kokopitkä älppäri. Kassu Halosen tuottama albumi sisältää kymmenen levytystä, jotka ovat yhtä lukuun ottamatta käännöskappaleita. Lauluista suurin osa on italialaista alkuperää ja niihin on kynäilty vihjailevia ja pikkutuhmia suomenkielisiä sanoituksia. Jo laulujen nimet (Villikissa, Tuokio paratiisissa, Aah mikä yö) tiivistävät hyvin albumin tematiikan. Lisäksi on mainittava, että vinyylin kansikuva – jossa huomio kiinnittynee tympeähkön ilmeen sijaan paljastavaan kaula-aukkoon – oli tuohon aikaan poikkeuksellisen rohkea iskelmälevylle. Sanoitukset on merkitty Emilian itsensä ja nimimerkki Mimosan (Hilkka-Liisa Eirtovaara) nimiin.

Emilian albumi ei aikoinaan herättänyt suurta huomiota, mutta vuosien saatossa levy on noussut todelliseksi kulttiklassikoksi iskelmäpoikien keskuudessa. Lisäksi vinyyli on hipstereiden suosimissa kuppiloissa DJ:den ahkerassa käytössä. Hullunkuriset sanoitukset ja Emilian ei-niin-vahva lauluääni luovat kokonaisuuden, joka on varmasti yksi campeimpia suomidiskon aikakaudella julkaistuja pitkäsoittoja. Emilian älppäriä myytiin aikoinaan todella pieni määrä, joten tiedostavat levykauppiaat osaavat pyytää LP:stä nykyään hyvän hinnan. Kuulemani mukaan levymessuilla vinyylistä olisi maksettu useita satasia.

Vuonna 1984 Emilia levytti vielä Polarvoxille singlen Päin tähtiä kiidän / Heitetään huomiseen huolet ja kilpaili Kevään sävelen alkukarsinnassa laululla En tunteita tuhlaa. Sen koommin hänestä ei ole kuultu.

Frederik – Roadstar (Reetu Records, 1983)

Jotta ei menisi aivan all female -blogipostaukseksi, valitaan joukkoon edes yksi miesartistin albumi.

Junttidiskon kuninkaaksi itseään tituleeraava Frederik sai 1970-luvun viimeisinä vuosina uransa nousuun diskontäyteisillä levytyksillään. Tsingis Khan -albumista (1979) Frederik vastaanotti ensimmäisen kultalevynsä. Kultalukemiin ylsivät myös kaksi seuraavaa älppäriä Kolmekymppinen (1980) ja Alta pois (1981). Komea albumiputki sai jatkoa keväällä 1983, kun julkaistiin pitkäsoitto nimeltään Roadstar. Roadstaria voisi luonnehtia Frederikin uran kaikkein "diskoimmaksi" albumikokonaisuudeksi. Vaikka albumilla ei olekaan Tsingis Khanin, Kolmekymppisen tai Titanicin kaltaista ikivihreää megahittiä, levy sisältää toinen toistaan mainioimpia kasari-iskelmiä. Useampien laulujen teemat ja aiheet sopivat valtakunnan viralliselle macholle kuin nyrkki silmään.

Roadstarin levytyksistä parhaiten elämään lienee jäänyt miehistä uhoa uhkuva Rensselit pykälään, joka on Raul Reimanin käsialaa. Supisuomalainen mies saa puolustuspuheenvuoronsa myös kappaleessa Kiskonpätkä. Laulussa Reetu laulaa armottoman syntsabiitin säestyksellä, kuinka todellisia tosimiehiä ovat rehelliset ja oikeudenmukaiset metsien miehet. Kappaleen on kynäillyt Pave Maijanen salanimellä D. Ovi mittatilaustyönä Reetua varten. Bileiskelmien eliittiä Roadstarilla edustavat ehdottomasti Kasakkapartio ja Simson. Kasakkapartio on diskoversio legendaarisesta neuvostoliittolaisesta taistelulaulusta Poljuško-pole, jota Länsi-Euroopassa markkinoitiin kasakkapatrullin lauluna. Kipparikvartetti oli levyttänyt laulun suomeksi jo vuonna 1956, ja Roadstar-albumilla Reetu päivitti sen diskoasuun. Simson on taas Veikko Samulin ja Juha Vainion kynäilemä menopala, joka sopii hyvin Frederikin suurmiehistä kertovien camp-diskoiskelmien sarjaan.

Albumin levytyksistä muun muassa Jos ollaan yhdessä viimeisen kerran (säv. Veikko Samuli), Marita (säv. Raul Reiman) ja Milla (säv. Jori Sivonen) edustavat tyypillistä koneiskelmän soundia, jota kuultiin tuohon aikaan esimerkiksi supersuositun Kake Randelinin albumeilla. Elettiin aikaa, jolloin syntetisaattorit ja rumpukoneet dominoivat iskelmälevytyksiä. Roadstarilla halutaan päästä Maritan ja Millan lisäksi muhinoimaan Reginan kanssa. Vuonna 2002 Frederik levyttikin kaikki kolme laulua potpurille, joka sai nimekseen osuvasti Menneet heilat. Älppärin hempeämmät kappaleet Siipirikko ja Yön kukka olisivat sopineet yhtä hyvin vaikkapa Jamppa Tuomisen levytysrepertuaariin – jälkimmäisen Veikko Juntusen kynäilemän laulun Jamppa levyttikin muutamaa vuotta myöhemmin.

Roadstar on miellyttävä kokonaisuus Frederikin uran kulta-ajalta. Kassu Halonen – joka on sovittanut suurimman osan levyn kappaleista – on luonut soundimaailman, joka toimii kuin tyylipuhtaana malliesimerkkinä kasari-iskelmien tyylistä. Albumi oli kolmen kuukauden ajan Suomen albumilistalla, ja lisäksi suomalaiset luukuttivat singlejä Roadstar / Jos ollaan yhdessä viimeisen kerran ja Rensselit pykälään / Milla aktiivisesti jukebokseissa. Roadstar on ensimmäinen Frederikin oman levy-yhtiön Reetu Recordsin julkaisu. Herra Sysimetsä – jolla on usein taipumusta melkoiseen liioitteluun ja omien saavutustensa suurenteluun – on väittänyt, että Roadstar olisi myynyt yli 50 000 kappaletta, mutta ei saanut minkäänlaista timanttilevyä, koska Reetu Records ei kuulunut Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT:hen. Uskokoon ken haluaa...

Minna Ikonen – Elkeet kuin pedolla (Levytuottajat, 1984)

1980-luvun alkupuoliskolla muodissa olivat naisten esittämät rempseät juntti-iskelmät. Tyylilajin suosituimpia edustajia olivat esimerkiksi Anita Hirvonen ja Tarja Ylitalo. Samanlaista genreä pari piirua nuorekkaammalla ja diskommalla otteella tarjosi 1980-luvun puolivälissä tummaääninen Minna Ikonen, jonka levytysura jäi kahden albumin mittaiseksi. Ikosen esikoissingle Elkeet kuin pedolla / Hyväile mua ääneti julkaistiin vuonna 1983. Aluksi levytykset eivät herättäneet huomiota, mutta seuraavan vuoden puolella Elkeet kuin pedolla nousi listoille. Jukebokseissa se oli parhaimmillaan kahdeksanneksi kuunnelluin levy. Menestyksen myötä alettiin valmistaa Minna Ikoselle kokonaista albumia. Ensimmäinen pitkäsoitto Elkeet kuin pedolla sisältää 12 levytystä, jotka ovat kaikki kotimaisia sävellyksiä. Lauluja ovat säveltäneet Jori Sivonen, Matti "Fredi" Siitonen, Antti Hyvärinen ja Bruno Korpela, joka on vastannut kaikkien levytysten sovituksista. Kaikki sanoitukset ovat syntyneet Vexi Salmen kynästä – levyttihän Minna Ikonen Vexi Salmen Levytuottajat-levy-yhtiölle.

Minna Ikosen debyyttiälppäri on noussut suomidiskon ystävien keskuudessa melkoiseksi kulttiklassikoksi erityisesti mainioiden kasarirallatustensa vuoksi. Elkeet kuin pedolla, Kissimirri, Vitsit vähissä, Pilvetön taivas ja kuuma hellekesä, Jöröjukka ja Münchausen ovat ryydittäneet jo vuosikausia iskelmäpoikien illanviettoja. Sävellykset ovat tarttuvia renkutuksia ja sanoitukset sen verran yksinkertaisia, että lauluja on helppo laulaa mukana jo muutaman kuuntelukerran jälkeen. Kerrasta poikki -hittiä muistuttavassa Vitsit vähissä -kappaleessa on ehdottomasti yksi koko kotimaisen iskelmähistorian mahtavimmista modulaatioista. Münchausenin kohdalla camp-mittari värähtää jo melko korkeisiin lukemiin.

"Jos juttus joskus painettais
niin suosion ne suuren sais
ja Ruususetkin häviäis
ja Topeliuskin toiseks jäis."

Vaikka miessukupuolen edustajat saavatkin monissa Ikosen kappaleissa huutia, niin Jöröjukka on ylistyslaulu kaikille tossun alla eläville tuppisuille, jotka ovat "varmaan jo syntyneet luonnostaan naisia palvelemaan". Kuinkakohan tosissaan Vexi Salmi on rustaillut näitä sanoituksia? Kissimirri-kappaleen tarttuvaa kertosäkeistöä kuunnellessa tulee mieleen, että onkohan kroatialainen säveltäjä Rajko Dujmić plagioinut sitä Jugoslavian euroviisuvoittajaan Rock me (1989)? Minna Ikosen levytyskappaleisiin oman hersyvän aspektinsa luovat arkirealismista kumpuavat sanoitukset. Esimerkiksi Elkeet kuin pedolla -kappaleen tavoitellulla poikamiehellä on "autovekseli vedolla" ja Jöröjukka-laulun rakkaustarina alkaa arkisella kauppareissulla: "Kerran kaupasta leipää ja maitoa hain..." Albumillinen ehtaa juntti-iskelmää diskoisin maustein!

Syksyllä 1984 Minna Ikonen sai valtakunnallista julkisuutta, kun hän kilpaili Syksyn sävelen finaalissa laululla Panin tiikerin tankkiin. Kilpailuun osallistuminen merkitsi lähtölaukausta Minna Ikosen seuraavalle albumiprojektille. Valitettavasti vuonna 1985 julkaistu Ikosen toinen albumi Annan kunnolla palaa jäi kokonaisuutena huomattavasti ensilevyä vaisummaksi. Ikonen vetäytyi showbisneksestä piakkoin toisen albumin ilmestymisen jälkeen.

Anja Niskanen – Anja Niskanen (CBS Records, 1984)

Suomidiskon aikakaudella Syksyn sävel -kilpailulla oli melkoinen junttileima. Kilpailun voiton oli vienyt kahdesti Erkki Liikanen humoristisilla ralleillaan (1975 ja 1976). Mikko Alatalon hassunhauskat esitykset upposivat kansan syviin riveihin niin hyvin, että häntä oli ehditty juhlia peräti kolme kertaa Syksyn sävelen voittajana (1978, 1980 ja 1981). Vuonna 1982 kilpailun voiton vei Mika Sundqvistin Hormoonihiiret, jonka esityksessä monien mielestä matkittiin Alatalon reseptiä.

Vuonna 1984 Syksyn sävel sai kuitenkin aivan toisenlaisen voittajan. 16-vuotias espoolaisneitonen Anja Niskanen päihitti molemmat kansansuosikit Erkki Liikasen ja Mikko Alatalon kansainvälisen tason pop-iskelmällä Ollaan hiljaa vain. Voittokappaleen on säveltänyt Vesa Torppa ja sanoittanut Vexi Salmi. Voitto oli selkeä, sillä Anja Niskanen saavutti postikorttiäänestyksessä 25 314 ääntä siinä missä toiseksi sijoittuneen Erkki Liikasen äänisaalis oli 18 081 postikorttia.

Ruotsalainen teinitähti Carola Häggkvist oli valloittanut näinä vuosina koko Pohjolan. Carolan albumit Främling (1983) ja Steg för steg (1984) kävivät hyvin kaupaksi myös Suomessa – jälkimmäinen levy oli noussut jopa Suomen listaykköseksi! Anja Niskasessa nähtiin potentiaalia Carola Häggkvistin kotimaiseksi vastineeksi.

Anja Niskanen oli saanut levytyssopimuksen CBS-levy-yhtiöltä hänen voitettuaan Kyky-84 -laulukilpailun. Syksyn sävel nosti hänet koko kansan tietoisuuteen ja pitkäsoitto julkaistiin pian kilpailun voiton jälkeen. Anja Niskasen albumi on kotimaisen kasari-iskelmän virstanpylväitä. Älppäri menestyi kaupallisesti hienosti, sillä sitä myytiin kultalevyyn oikeuttavat 25 000 äänitettä. Etenkin lapset ja nuoret ottivat Anja Niskasen idolikseen. Monet 80-luvun lapset ovat muistelleet kuunnelleensa Anja Niskasen kasetin puhki ja kykenevät vieläkin tapailemaan levyn kappaleita. Iloluontoisten laulujen sanoitukset tihkuivat teiniromantiikkaa ja istuivat muutenkin 16-vuotiaan sielunelämään, osuvina esimerkkeinä mainittakoon Meillä on nuoruutemme tai koulumaailmaan sijoittuva Tää tunti vain. Albumia voisi luonnehtia eräänlaiseksi sukupolvikokemukseksi.

Anja Niskasen albumilla on kymmenen laulua, joista puolet ovat kotimaisia sävellyksiä ja puolet käännöskappaleita. Kaikki kotimaiset kappaleet ovat Vesa Torpan säveltämiä. Käännöshiteistä parhaiten elämään ovat jääneet Syy on rakkauden (Kirsty MacCallin They don't know, jonka Tracey Ullman oli levyttänyt hitiksi vuonna 1983) sekä Lauantaina bailataan vaan (Barry Bluen Dancing on a Saturday night). Kokonaisuutena albumi on tyylipuhdas kasarialbumi, jonka säestyksessä olennaisena osana ovat olleet Roland Jupiter 8, Roland Mc 4 ja Yamaha G S 2 -syntetisaattorit.

Anja Niskanen levytti laulu-uransa ensimmäisellä aktiivikaudella vain tämän yhden albumin. Hän alkoi kaivata tavallista nuoren elämää ja halusi vetäytyä julkisuudesta. Levytyssopimus purettiin yhteisymmärryksessä. Anja Niskanen teki paluun levytysstudioihin vuonna 1991 uudenlaisella "aikuistuneemmalla" tyylillä. Suomidiskon ystävät eivät ole kuitenkaan unohtaneet Anja Niskasta. 2010-luvulla hän on levyttänyt kaksi albumia, joista etenkin vuonna 2013 julkaistu Valoisat tunteet edustaa eräänlaista jatkumoa Niskasen kasarituotannolle. Nykyään Anja Niskasen voi bongata Itämeren lautoilla estraditaiteilijana värikkäissä show-numeroissa. Ikivihreiden bailuhittien joukossa kuullaan usein myös hänen omat kasarihittinsä Ollaan hiljaa vain ja Lauantaina bailataan vaan.

Aiheesta muualla:

Anja Niskanen Official

Leena Vanamo – Sua kaipaan (CBS Records, 1984)

Leena Vanamo kierteli 1980-luvun alkuvuosina Frederikin kesäkiertueilla taustalaulajana – toisinaan yhdessä Meiju Suvaksen kanssa – ja levytti ensimmäiset levytyksensä Discophonille vuonna 1981. Varsinainen läpimurto vaikutti koittavan vuonna 1984, kun hän solmi levytyssopimuksen CBS:lle ja alkoi levyttää ensimmäistä albumiaan. Ensimaistiaisia Leena Vanamon albumilta tarjottiin Mainostelevision Levyraadissa, jossa esitettiin vuoden 1984 aikana Sua kaipaan (alun perin F. R. Davidin I need you) – josta tuli Leena Vanamon albumin nimikkobiisi – sekä Reetun kanssa levytetty duetto Haluan vain sun (Ricchi e poverin Voulez-vous danser). Duetto julkaistiin sekä Frederikin Singapore-albumilla että Leena Vanamon Sua kaipaan -albumilla. Keväällä 1984 Leena Vanamo osallistui Kevään sävelen alkukarsintaan Esko Koivumiehen sävellyksellä Tykkään susta.

Sua kaipaan -albumilla on 13 laulua, joista peräti yhdeksän on käännöskappaleita. Älppäri on tyylipuhdas kasarilevy, jonne on valikoitu monia aikansa hittejä ja hitinpoikasia, kuten esimerkiksi Toni Basilin Mickey ja Yazoo-duon Only you (Sinut vain). Kyseisen duon toinen osapuolihan on Depeche Mode -yhtyeestä tuttu Vince Clarke. Länsinaapurin sävelaarteistosta Leena Vanamon levytettäväksi tarjottiin Carola Häggkvistin balladi Liv (Yö) ja Attack-yhtyeestä (se Ooa hela natten -hitin esittäjä) tutun Rosa Körbergin Kom (Sä luoksein jää). ABBAn hajottua Agnetha Fältskog levytti englanninkielisen soololevyn, jonka sadosta poimittiin I wish tonight could last forever (Me ainoastaan).

Albumin tunnetuin kappale on kuitenkin ehdottomasti vuoden 1984 megahitti Self control, johon Vexi Salmi kirjoitti suomenkielisen tekstin Viet itsekontrollin. Syksyllä Leena Vanamo esitti hittinsä Toivotaan, toivotaan -ohjelmassa. Kyseinen esiintyminen on YouTube-aikoina noussut eräänlaiseksi kulttiklassikoksi. Kilpailu käännöskappaleista oli kuitenkin ajoittain suorastaan armotonta. Viet itsekontrollin vaikutti niin varmalta hitiltä, että kilpaileva levy-yhtiö Fazer Finnlevy antoi laulun Meiju Suvaksen levytettäväksi. Meiju Suvas oli tuohon aikaan Suomen suosituimpia diskoesiintyjiä, kun taas Leena Vanamo oli vasta aloittelemassa soolouraansa. Valitettavasti Meiju Suvas onnistui osittain "varastamaan" hitin Vanamolta, ja ainakin nykyään Suvaksen versio on tunnetumpi. Huvittavaa suomidiskon jumalattarien kilpailuasetelmassa oli, että Meiju ja Leena olivat tosiaan ennen läpimurtojaan toimineet yhdessä samaan aikaan Frederikin kesäkiertueella taustalaulajina.

Leena Vanamon albumin soundimaailmasta vastaavat muun muassa Kassu Halonen, Janne Louhivuori ja Vesa Torppa. Vanamo oli albumin levytyshetkellä vasta 20-vuotias, joten laulujen sanoituksissa ei kaihdettu nuorekasta kielenkäyttöä. Kari Litmasen säveltämään Meil' meni bänks -kappaleeseen V-P. Lehto kynäili "meil' meni bänks, sä sanoit thänks". Mickey-hitin suomenkielisen version Miki lyriikka taas kuuluu: "Oi Miki, kun sä tuut liki mulle tulee hiki". Suomenkielisen sanoituksen on muuten laatinut Pave Maijanen!

Sua kaipaan on jäänyt Leena Vanamon ainoaksi albumiksi. Hän osallistui 1980-luvun puolivälissä vielä aktiivisesti laulukilpailuihin, mutta levytysura ei ottanut tulta alleen. Vuonna 1985 oli tarkoitus julkaista toinen pitkäsoitto, mutta projekti ei jostain syystä koskaan toteutunut. 1990-luvun alkupuoliskolla Leena Vanamo menestyi Ykköstähti-kilpailussa, mikä lisäsi kysyntää keikkarintamalla, mutta uutta levytyssopimusta ei syntynyt. Lyhyestä levytysurastaan huolimatta Sua kaipaan on tehnyt vaikutuksen iskelmäharrastajiin. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivas -kirjassa on osuvasti luonnehdittu: "Leenan ainokainen albumi Sua kaipaan on kuitenkin jäänyt elämään eräänlaisena 'suomidiskon' kulttiklassikkona."

Sua kaipaan -albumi on julkaistu ainoastaan vinyylinä ja C-kasettina. Toivottavasti CBS:n äänitearkiston omistava Sony Music Finland saisi joskus digitoitua albumin kuunneltavaksi suoratoistopalveluihin ja ladattavaksi digitaalisen musiikin verkkokauppoihin.

Muokkaus 30.8.2025: Leena Vanamon albumi "Sua kaipaan" ladattu suoratoistopalveluihin vihdoin ja viimein kesällä 2025! Kiitos huikeasta kulttuuriteosta!

Eini – Eini (Finnlevy, 1985)

Monet suomalaiset kuulivat Madonnasta ensimmäisen kerran tammikuussa 1985, kun Yleisradion Hittimittari-ohjelmassa esitettiin Like a virgin. Laulun musiikkivideossa Madonna keikisteli gondolissa Venetsian kanavia pitkin. Koko 1980-luvun alkupuoliskon angloamerikkalaisista menestyshiteistä oli tehtailtu suomenkielisiä käännösversioita, ja niinpä myös Britanniassa ja Yhdysvalloissa listojen kärkisijoille noussut Like a virgin sai suomenkielisen asun. "Ja kukapa olisikaan ollut sille sopivampi esittäjä kuin Eini", spiikkaa Eini nykyään keikoillaan. Raul Reimanin käännös Olen neitsyt on Einin vuonna 1985 ilmestyneen kuudennen albumin aloitusraita ja varsinainen hittibiisi.

Eini-fanit pitävät tätä vuonna 1985 ilmestynyttä albumia yhtenä artistin parhaimpana. 1980-luvun puolivälissä elektroninen syntikkapop oli kovassa suosiossa, ja se kyllä kuuluu älppärin soundimaailmassa. Tämän kasarisoundisempaa iskelmälevyä Suomessa tuskin on julkaistu. Albumin 12 levytyksestä seitsemän on käännöskappaleita. Madonnan lisäksi vuonna 1985 tuore tuttavuus oli Modern Talking, jonka esikoisalbumilta Einin levytettäväksi poimittiin Do you wanna (Viides kevät). Aikansa hittilevytyksiä edustavat Tyydytys (Laura Braniganin Satisfaction) ja Nousen kanssas aurinkoon (Jermaine Jacksonin ja Pia Zadoran When the rain begins to fall), jossa Einin duettokaverina on Markku Aro. Artistin omiin suosikkeihin lukeutuu dramaattinen Kellot käy, alun perin unkarilainen Holnap hajnalig, josta hollantilaislaulajatar José levytti englanninkielisen version Time goes by. Albumin kaikkien levytysten sovittaja Jori Sivonen on pyrkinyt sovittamaan käännöskappaleet mukailemaan mahdollisimman paljon alkuperäisiä. Älppärin kotimaisissa lauluissa Sivonen on selvästi ottanut mallia ajanmukaisesta soundimaailmasta. Esimerkiksi Sivosen sävellykset Tyttö rannalla ja Taivas todistakoon ovat selvästi yrityksiä tehdä suomalaista syntikkapoppia.

Kokonaisuutena Eini-albumi (1985) on mainio, sillä jopa sen "albumiraidat" ovat sangen onnistuneita. Esimerkiksi Sivosen säveltämä Voitko koskaan ymmärtää on mitä mukaansatempaavin iskelmä – ja osoitus siitä, että Eini on laulanut jo 30 vuotta ennen Cheekiä einoleinomaisesti "jumalten keinusta". Einin imagoon on kuulunut olennaisena osana tietynlainen eroottisuus ja sensuelli värinä, mikä korostui etenkin muutamissa tämän albumin levytyksissä, kuten esimerkiksi juuri Olen neitsyt -kappaleessa. Tyydytyksessä kuvaillaan, mitä kaikkea naiselle aiheutetulla hekumalla voidaankaan saada aikaiseksi. Eräänlainen suomidiskon Pyhä toimitus, siis. Kujeilevampi Eini taas pääsee ääneen laulussa Pistä valot pois, joka on alun perin Scarface-elokuvasta tuttu kappale Vamos a bailar. "Ketä sä luoksesi kaipaat / tänä yönä mä voin olla hän", laulaa Eini viekoittelevasti. Hieman erikoinen kappalevalinta albumille oli Moscow night – laulun alkuperäinen esittäjä on saksalainen näyttelijä Anya Major, joka keksittiin levyttämään, kun hän esitti Elton Johnin Nikita-musiikkivideossa itäsaksalaista rajavartijaa.

Jostain käsittämättömästä syystä albumille ei sisällytetty edellisenä vuonna levytettyä Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvassa kuultua Kesä ja yö -kappaletta, vaikka se oli julkaistu Kellot käy -singlen toisella puolella. Singlen toinen biisi siis kelpasi levylle, mutta kääntöpuoli ei. Uuno-elokuvan oli nähnyt valkokankaalta yli 750 000 suomalaista, joten Kesä ja yö oli saanut laajan yleisön. Tästä aiheesta olenkin jo ehtinyt motkottaa tässä blogissa kirjoituksessa Einin Kesä ja yö – ja hyödyntymätön hittipotentiaali. Nykypäivän perspektiivistä on tietenkin huvittavaa, että albumilta jätettiin pois laulu, josta on myöhemmin tullut yksi artistin rakastetuimmista.

Eini-albumi vuodelta 1985 jäi Einin ensimmäisen diskokauden viimeiseksi levyksi. Diskoiskelmä poistui muodista, ja Eini lähti tanssittamaan suomalaisia tanssilavoille. Kuin alleviivatakseen uutta profiiliaan Einin seuraava albumi Lauantai-illan tyttö (1989) sisälsi versioita menneiden vuosikymmenien tanssi-iskelmistä. Onneksi 2000-luvulla Eini on tehnyt komean paluun musiikkigenreen, jossa hän on omimmillaan. Säihkyviä diskoartisteja kun ei Suomessa ole liiaksi asti.

Satu Pentikäinen – Ei huolet paina (Bluebird music, 1986)

Kukas olisikaan Suomen Kim Wilde? Ainakin tämän vuonna 1986 ilmestyneen älppärin perusteella titteli kuuluisi ilman muuta Satu Pentikäiselle. Kari Litmasen tuottama albumi on melkoista kasaritykitystä sähkörumpuineen, syntikoineen ja konesoundien säkätyksineen ja väkätyksineen. Satu Pentikäisen kahdeksan vuotta kestänyt levytysura ajoittuu juuri suomidiskon kuumimpiin vuosiin. Sadun ensimmäinen levytys julkaistiin vuonna 1979 ja tämä viimeisin pitkäsoitto näki päivänvalonsa vuonna 1986. Satu levytti uransa aikana viisi albumia, jotka tihkuvat suomidiskoa tyylipuhtaimmillaan.

1980-luvun puolivälissä Satu Pentikäinen oli tuttu näky television laulukilpailuissa, joissa hän kävi esittelemässä kotimaisin voimin sävellettyä kasaridiskoa. Albumilla onkin peräti kolme alun perin laulukilpailuissa esitettyä laulua. Vuonna 1985 Satu kilpaili ensin Kevään sävelen loppukilpailussa kappaleella Haluun vapauteen ja myöhemmin saman vuoden Syksyn sävelessä laululla Huomenna, illalla. Keväällä 1986 Pentikäinen nähtiin jälleen Kevään sävelen loppukilpailussa. Kilpailukappaleesta Ei huolet paina tuli viidennen albumin nimikkobiisi.

1980-luvun puolivälissä käännöskappaleiden tehtaileminen Suomessa loppui kuin seinään. Trendi heijastui myös Sadun levyillä. Sadun kolmella ensimmäisellä albumilla suurin osa levytyksistä on käännöskappaleita. Neljännellä Ota tai jätä -älppärillä (1984) käännöskappaleita on vielä viisi. Sen sijaan tämän Ei huolet paina -albumin kymmenestä laulusta vain kaksi on ulkomaista alkuperää (Kesän kuuma yö sekä Jokke Seppälän kanssa levytetty duetto Tahdon olla kanssasi aina). Kotimaisista lauluista peräti seitsemän on albumin sovittaja-tuottaja Kari Litmasen säveltämiä. Sen kahdeksannen – erittäin iskevän Kotikylän pojan – on säveltänyt Michael Kujawa. Satu Pentikäinen on itse kirjoittanut neljään lauluun sanoituksen.

Kokonaisuutena albumi on todellista kasari-iskelmän juhlaa. Melodiat ovat tarttuvia ja sovitukset erinomaisen iskeviä – ja ehtaa kasaria. Kari Litmanen oli aikoinaan todellinen syntetisaattorispesialisti ja ensimmäisiä suomalaisia säveltäjiä, joka käytti tietokoneita musiikinteossa. Sen vuoksi albumilla kuullaan suomalaiselle iskelmälevylle poikkeuksellisen moderneja soundeja, joissa on selvästi otettu mallia tuon ajan kansainvälisistä pop-hiteistä. Esimerkiksi Ei huolet paina alkaa pitkällä puoli minuuttia kestävällä kohtalokkaalla syntikkaintrolla ennen kuin vinkeä komppi lähtee käyntiin. Haluun vapauteen -kappaleessa on taas kymmenen sekunnin armoton sähkörumpuintro. Aja sateeseen -biisissä Sadusta kuoriutuu rajun ja kiihkeän iskelmärokin tulkitsija. Tuulen laulu kuulostaa ikivihreältä kasarislovarilta. Kesän kuuma yö ja Odotan aamuun edustavat kasari-iskelmää tyylipuhtaimmillaan. 1980-luvulla tiedostettiin, että iskelmämusiikkiin suhtauduttiin maaseudulla huomattavasti suopeammin kuin urbaaneissa yhteisöissä. Kenties sen vuoksi Haluun vapauteen -kappaleessa kaivataan maaseudun rauhan suomaa vapautta, ja Kotikylän pojassa opetetaan, ettei ole syytä mennä merta edemmäs kalaan, sillä kotikylän poika kaikkein paras poika on. 1980-luvun puolivälissä suomi-iskelmän kuva oli maalaisromantiikkaa syntetisaattorin säestyksellä.

Satu Pentikäisen jokaisella viidellä albumilla on omat ehdottomat kohokohtansa. Omissa listauksissani nostan tämän hänen viidennen albuminsa parhaaksi kokonaisuudeksi. Satu Pentikäisen iskelmäura päättyi tähän albumiin. Kesällä 2015 Pentikäinen kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa, kuinka lopettamisaikeita vauhditti tunne siitä, ettei hän päässyt levytyksissä käyttämään kaikkia laulullisia kykyjään, sillä "diskohumpan" esittäminen ei ollut hänen mielestään tarpeeksi haastavaa. Ei huolet paina -albumin levytyksistä erottuu eniten Kari Litmasen säveltämä ja Esa Kaartamon sanoittama balladi Kuunnellaan. Laulun sanoituksessa on jopa jonkinlaista ideaa ja syvällisyyttä. Kenties Satu olisi halunnut levyttää enemmän sellaisia lauluja?

Lähteet

Kirjallisuus:

Kotirinta Pirkko (2002) Konemusiikkia Kärjen jalanjäljissä. Teoksessa Gronow Pekka, Lindfors Jukka, Nyman Jake (toim.) Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Kustannusyhtiö Tammi, Helsinki.

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Tuunainen Petri (2005) Armi Aavikko 1958–2002. Kustannusosakeyhtiö Kirjastudio, Helsinki.

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Rantala Juha. Riman alta ja ohi maalin – Suomi-iskelmän hurjimmat harhalaakit (Rocket Records, 2015).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt.

Suomidisko-teema päättyy.