22. toukokuuta 2016

Kuukauden levyartikkeli: Mona Carita – Mikä fiilis! (Finnlevy, 1983)

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko, joten myös albumiartikkelit tulevat keskittymään tähän genreen. Mona Carita on suomalaisen diskomusiikin legendaarisimpia nimiä. Kuusi vuotta kestäneen uransa aikana hän ikuisti neljä albumia, jotka ovat diskoiskelmän ystävien todellisia aarteita. Mona Caritan albumit ovat osoituksia siitä, että käännöshittien tehtaileminen oli vielä 80-luvun alussa voimissaan.

Diskomusiikin kulta-aika synnytti suomalaisen kevyen musiikin tähtitaivaalle lukuisia uusia tähtiä, jotka ovat jääneet iskelmähistoriaan leimallisesti diskoartisteina. Yksi suomidiskon ehdottomia kärkinimiä 70- ja 80-lukujen vaihteessa oli Mona Carita. Mona Carita levytti ensimmäisen levytyksensä vuonna 1978 ja viimeisensä vuonna 1983, minkä jälkeen hän vetäytyi julkisuudesta. Uransa aikana hän ehti levyttää neljä pitkäsoittoa, jotka ovat nykyään mitä mainioimpia ajankuvia diskomusiikin aikakaudesta. Mona Caritan albumit ovat myös osoituksia siitä, että käännöshittien tehtaileminen oli vielä 80-luvun alussa enemmän kuin voimissaan. Mona Caritan tuotannosta valtaosa on suomenkielisiä käännösversioita aikansa kansainvälisistä diskohiteistä, joille Mona Caritan heleä ääni antoi suomalaisen asun. Ehtipä Mona Carita levyttää myös muutamia hänelle räätälöityjä lauluja, joita olivat säveltäneet muun muassa Jori Sivonen, Esa Nieminen, Veikko Samuli ja Kim Kuusi. Lyhyen uransa aikana Mona Carita ehti tehdä yhteistyötä suomi-iskelmän kärkinimien kanssa.

Mona Caritan artistiprofiili on kiehtova, sillä siihen kuului olennaisesti ulkomusiikillisia seikkoja. Vaikka Mona Caritan musikaalisuudesta ei ollut epäilystä, laulajanahan hän on – luvalla sanoen – korkeintaan keskinkertainen, eikä hänellä ollut kovinkaan laajaa äänialaa. Vielä kymmenen vuotta aikaisemmin hänen laulunlahjoillaan ei olisi välttämättä läpäissyt minkään levy-yhtiön koelaulua. 70-luvun lopussa musiikkibisnes alkoi olla entistä valmiimpi artistille, jolla oli muunlaisia ansioita kuin esimerkiksi vahva lauluääni. Mona Caritan eksoottista ja edustavaa ulkonäköä hyödynnettiin rohkeissa ja paljastavissa valokuvissa. Kun sähäköiden diskokappaleiden suomenkieliset sanoituksetkin sisälsivät pikkutuhmia vihjailuja, paketti oli valmis. Teoksessa Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia Mona Caritaa on luonnehdittu "70-luvun Pirteäksi Tytöksi, joka toi diskojen levylautasille teiniseksiä". Iskelmän tähtitaivaassa taas kerrotaan, kuinka "imagoon kuului kurvikas vartalo, ruskeat silmät ja paksu, pörröinen tukka". Mielenkiintoista kuitenkin on, ettei Mona Carita tehnyt laulu-uransa aikana juuri yhtään keikkoja tai livetaltiointeja televisioon. Vaikka Mona Caritaa ympäröi tässä mielessä eräänlainen salaperäisyyden verho, keikkailemattomuus ei silti estänyt häntä nousemasta levytysuransa aikana yhdeksi merkittävimmäksi suomalaiseksi seksisymboliksi, jonka haastattelut ja kuvat koristivat musiikki- ja viikkolehtien sivuja. Julkkisuransa aikana viihdelehdistössä kohistiin paljon hänen kuvioistaan, muun muassa Atlantin takana asuvista poikaystävistä. Lehtijutuissa kyseltiin myös keikkojen perään. Vuonna 1983 Mona Carita lupaili vielä lehtihaastattelussa lähtevänsä joskus keikkailemaan:
"Kyllä mä varmasti vielä lähden. Musta vain on väärin, että ihmiset ostaa pääsyliput ja menee katsomaan sellaista esiintyjää, joka ei ole valmis. Ja mä katson, että mun pitää vielä opiskella ja kehittyä pystyäkseni antamaan kaiken sen, minkä mä haluan yleisölle antaa. Mun mielestä niin yleisön kuin mun itsenikin on saatava esiintymisestä tyydytys – pelkän rahan takia mä en keikkarääkkiin ryhdy."
Mona Caritan ja Tuula Sipisen duo
Cissy levytti yhden singlen 1978.




Mona Caritan levytysura alkoi jo 16-vuotiaana. Iskelmähistoriikeissa kerrotaan kiehtovaa tarinaa, kuinka hän vain sattui olemaan ystävänsä Tuula Sipisen kanssa seuraamassa Paula Koivuniemen levytystilaisuutta, jolloin PSO-levy-yhtiön musiikkipäällikkö Timo Lindström iski silmänsä nuoriin tyttöihin ja kyseli kiinnostusta musiikkielämää kohtaan. Pian koelaulun jälkeen perustettiin Mona Caritan ja Tuula Sipisen tyttöduo Cissy, jolta julkaistiin yksi single: Taas taas / Sua ilman. Singlen A-puoli on suomenkielinen käännös Penny McLeanin hitistä Dance bunny honey, ja sehän on mitä mainioin hömppädiskoralli. On tietysti hieman vaikea uskoa, että PSO:lla olisi päässyt noin vain levyttämään pelkästään eksymällä edustavan näköisenä paikalle oikeaan aikaan, mutta mahdollisesti levy-yhtiöllä oli jo oikeudet kyseiseen kappaleeseen ja sille kaivattiin sopivaa suomenkielistä versiota. Taas taas julkaistiin PSO:n legendaarisella diskoteemaisella kokoelmalevyllä Disco shock. CD-formaatissa raita julkaistiin vihdoin ja viimein vuonna 2015 Rocket Recordsin hersyvän hauskalla kokoelmalla Riman alta ja ohi maalin – Suomi-iskelmän hurjimmat harhalaakit.

Cissyn levytykset jäivät tuohon yhteen ainoaan singleen, mutta Mona Caritan ura jatkui. Johan Cissyn levytyksissä Mona Caritan ääni erottuu selvästi voimakkaampana. Keskieurooppalainen discoyhtye Boney M. oli noussut Suomessa valtavaan suosioon ja yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia Take the heat off me (1976) ja Love for sale (1977) myivät huikeita lukemia. Yhtyeen kolmas albumi Nightflight to Venus ilmestyi kesällä 1978. Albumin varsinainen superhitti oli siitä lohkaistu ensisingle Rivers of Babylon – joka menestyi sekin Suomen singlelistalla erinomaisesti – mutta toisena singlelohkaisuna julkaistiin sitten Rasputin. PSO sai Rasputinin käännösoikeudet ja laulu päätettiin antaa Mona Caritan levytettäväksi. Raul Reiman kynäili suomenkielisen tekstin ja Jori Sivonen laati sovituksen. Alkuvuodesta 1979 näki päivänvalonsa Mona Caritan esikoissoolosingle Rasputin / Elämä on totta. Rasputinin alkuperäinen versio oli menestynyt mainiosti Suomen singlelistoilla, joten ei ollut mikään yllätys, että suomenkielinenkin levytys kiinnosti. Mona Caritan single nousi Suomen singlelistojen kärkikymmenikköön ja menestyi jukeboksien kuuntelua mittaavalla listalla sijoittuen parhaimmillaan peräti neljänneksi. Monien suomalaisten mieliin on jäänyt myös Sleepy Sleepersin näkemys laulusta, jossa laulettiin Rasputinin sijaan rapsuttamisesta...

Uusi tähti oli syttynyt. Kesällä 1979 Mona Carita teki tiedettävästi uransa ainoat live-esiintymiset, kun hänet pestattiin Tapani Kansan Let the good times roll -kesäshow-kiertueelle. Tapani Kansalla oli 70-luvun viimeisinä vuosina mittavat kesäshow't, jotka olivat suuruusluokassaan täysin verrattavissa Danny-show'hun. Kun Danny-show'ssa oli aina jokin aikansa kuuma hittinimi leading ladyna, nähtiin Tapani Kansan kiertueillakin esiintymässä muun muassa uransa alkuvaiheilla olleet Eini, Satu Pentikäinen ja Mona Carita. Kesän kynnyksellä Seura-lehdessä kohistiin, kuinka "Tapsan kesätyttö onkin seksikäs Mona Carita". Seksikkyys on mielletty Mona Caritan imagoon alusta alkaen.

Mona Caritan esikoisalbumi julkaistiin
vuonna 1979.
Vaikka Mona Caritan ensimmäinen single levytettiin PSO:lle, hänen uransa jatkui sen jälkeen Finnlevyllä. Syynä lienee Timo Lindströmin siirtyminen Finnlevyn palkkalistoille. Mona Caritan kaksi PSO-levytystä saatiin kuitenkin sisällytettyä Finnlevyn kesällä 1979 julkaisemalle esikoisalbumille Mona Carita. Albumilta lohkaistiin kaksi muutakin singleä: Voi mikä Casanova / Haluan sinua vain sekä Kuti kuti kultasein / Jos mua pussaat. Mona Caritan debyyttialbumin tavaramerkkinä ovat diskohittien lisäksi hyväntuuliset ja iloiset pop-renkutukset. Mona Caritan lauluteksteille oli ominaista nuorekas kielenkäyttö: laulujen sanoituksissa "käppäillään kartsalla tennareissaan" ja välillä "kämppä oli atomeina hajallaan". Olihan solistilla tuossa vaiheessa ikää vasta 17 vuotta. Esikoisalbumin tyrmäävin raita lienee Suoraan taivaalta (suomenkielinen versio Sarah Brightmanin & Hot Gossipin diskohitistä I lost my heart to a starship trooper), joka kertoo romanssista Maahan eksyneen avaruusolion kanssa. "En nähnyt muuta kuin leimahduksen / UFO toi on, tein mä toteamuksen", "häntä opetin myös mä suutelemaan / hän sanoi hassu maku mut tee uudestaan", "hän onkin toista kuin miehet Maan / ei petä, liekö mustasukkainenkaan". Suorastaan jäätävää lyriikkaa Raul Reimanilta.

Soita mulle -albumin (1980) kansitaide
ei miellyttänyt kaikkia.
Syksyllä 1980 ilmestyi Mona Caritan toinen pitkäsoitto Soita mulle. Albumin varsinainen hitti on sen nimikkobiisi, joka on suomenkielinen versio Blondien megahitistä Call me – laulu, joka kuultiin aikansa menestyksekkäässä hömppäelokuvassa American Gigolo. Mona Caritan toinen albumi lienee hänen uransa vaatimattomin, sillä nimikkobiisin lisäksi albumilta ei ole oikein jäänyt elämään yhtään muuta raitaa. Ellei sellaiseksi lasketa eräänlaiseksi kulttiklassikoksi noussutta kappaletta Retkussa on meidän meikkis, joka sekin julkaistiin lopulta CD-formaatissa vuonna 2015 Rocket Recordsin hulvattomalla Riman alta ja ohi maalin -kokoelmalla. Soita mulle -albumin kansikuva herätti pahennusta muun muassa Erkki Pällissä, joka arvostelussa moitti sen olevan piilopornoa. Juha Vainio, joka oli 80-luvun alussa sanasodassa Pällin kanssa, kirjoitti Hymy-lehden pakinassa seuraavasti:
"Muistui mieleen herra Erkki Pällin arviointi Mona-Caritan LP-levystä, jonka kannessa nätti tyttö poseeraa bikineissä lainelauta kaverinaan. Pälli arvosteli levyn kansikuvan! Hän kirjoitti: piilopornoa. Voi perseen suti! Tätä piiloporno-sanaa on natusteltu kohta kaksikymmentä vuotta. Mitä se sellainen on? Minäpä sanon. Kun siellä levy-yhtiössä oli muuan Erkki Pälli ja sillä oli pöytälaatikossaan pornolehtiä piilossa, niin se on piilopornoa se."
Nykyaikainen-albumista (1981) Mona
Carita sai kultalevyn!
Mona Caritan kolmas albumi Nykyaikainen valmistui kesäksi 1981. Tämä albumi sisältää Mona Caritan uran suurimpia virstanpylväitä, kuten Anna kulta, anna (Ottawan Hands up / Haut les mains) sekä Kaupungit lapset (Kim Wilden Kids in America). Molemmat kansainväliset jättihitit olivat menestyneet keväällä erinomaisesti Suomen listoilla, ja suomenkielisiä vastineitakin soitettiin viljalti etenkin jukebokseissa. Nykyaikainen-albumi sisältää myös Veikko Samulin sävellyksen Satu kaunis rakkauden, jonka monet tuntevat paremmin Kikan levyttämänä versiona (1989). Mona Caritan levyjen suosio kasvoi kasvamistaan, sillä Nykyaikainen-albumi myi parissa vuodessa peräti kultalevyyn oikeuttavan määrän. Siinä missä kaksi ensimmäistä albumia olivat vain käväisseet albumilistoilla, Nykyaikainen viihtyi listoilla kolme kuukautta sijoittuen parhaimmillaan mukavasti sijalle 12.

Kesäkuussa 1983 julkaistiin Mona Caritan neljäs albumi Mikä fiilis!, joka jäikin hänen viimeisekseen. Mikä fiilis -albumi tiivistää hyvin koko Mona Caritan uran, joka koostui pääosin aikansa suosittujen diskohittien suomenkielisistä versioista. Mikä fiilis -LP on melkoinen hittiputki, sillä se sisältää käännösversiot monista levytysajankohtansa superhiteistä, jotka ovat vuosikymmenien saatossa osoittautuneet todellisiksi kasariklassikoiksi. Albumin tuottajana toimi edelleen Timo Lindström, mutta tietyllä tavalla ympyrä sulkeutui, kun laulujen sovittajaksi palasi jälleen Jori Sivonen, joka oli vastannut Mona Caritan ensimmäisistä levytyksistä. Miltei jokaisen kappaleen sanoituksen on kirjoittanut Raul Reiman, joka on ylipäätään sanoittanut leijonanosan Mona Caritan tuotannosta. Albumin tekijätiedoissa sanoittajaniminä esiintyvät myös sellaiset nimet kuin Titta Jaskari ja Pyry Lundén, mutta nämä ovat molemmat Reimanin pseudonyymejä. Raul Reiman oli 1980-luvun alkupuoliskolla Suomen ylivoimaisesti tuotteliain iskelmäsanoittaja, eikä juuri kenenkään toisen tekstittäjän kynästä ole syntynyt samassa ajassa yhtä paljon levytettyjä sanoituksia kuin häneltä. Mikä fiilis -albumilla Mona Caritan laulujen sanoitukset ovat hivenen aikaisempaa "aikuisempia", eikä pikkutuhmuuksia esiinny enää läheskään siinä määrin kuin aikaisemmilla levyillä.

Irene Cara oli noussut 1980-luvun alkuvuosina suorastaan diskomusiikin ylipapittareksi, kun hän oli esittänyt kahden menestysmusikaalielokuvan tunnussävelmät (Alan Parkerin ohjaama Fame, 1980 sekä Adrian Lynen Flashdance, 1983). Mona Carita levytti viimeiselle albumilleen molemmat Caran jättihitit suomeksi. Famesta tuli Me emme laske viiteen ja Oscar-palkinnollakin palkitusta Flashdance... What a feelingistä Mikä fiilis. Hieman arkinen "mikä fiilis" -toteamus ei ehkä kuulostanut ihan niin ylväältä kuin tämän mahtipontisen anthemin alkuperäinen englanninkielinen versio, mutta suomenkielisen tekstin kirjoitushetkellä tuskin saatettiin vielä aavistaa, kuinka suuri klassikko laulusta muodostuisi. Me emme laske viiteen Mona Carita kävi esittämässä playbackina Mainostelevision Levyraadissa, ja tämä allaoleva pätkä on yksi hänen harvoista televisioesiintymisistään.


1980-luvun alun mielenkiintoisimpiin ilmiöihin lukeutuu ranskalainen F. R. David, jonka tavaramerkkinä oli persoonallinen korkea ääni. Hänen menestyshittinsä oli tietenkin Words (1982), jota myytiin maailmanlaajuisesti yli kahdeksan miljoonaa äänitettä. Suomessakin Words ylsi singlelistan ykköseksi. Raul Reiman käänsi Wordsin suomeksi nimellä Helli mua hiljaa. Laulun ehti levyttää ensimmäisenä Berit, jonka versio julkaistiin maaliskuussa 1983. Berit levytti kuitenkin pienelle VIP-music -levy-yhtiölle. Käännöshittien kulta-aikana levy-yhtiöt kilpailivat varmoista hiteistä suorastaan verisesti, joten oli luonnollista, että Suomen suurin levy-yhtiö Finnlevy halusi julkaista oman versionsa Helli mua hiljaa -kappaleesta, ja Mona Carita oli sille mitä luontevin esittäjä. Beritin versio veti kuitenkin hittikilpailussa pidemmän korren. Mikä fiilis -albumilla kuullaan myös suomenkielinen versio F. R. Davidin toisesta kiihkeästä hitistä Pick up the phone nimellä Vastaa jo, please.

Mikä fiilis -älppärin A-puolella kuullaan edellämainittujen neljän käännöshitin lisäksi kaksi kotimaista sävellystä. Äärimmäisen mielenkiintoinen veto on Mona Caritan cover Pave Maijasen discofunk-hitistä Ai ai ai, joka oli julkaistu samana vuonna Maijasen soolodebyyttialbumilla Tanssivat kengät. Kiittää saan tätä päivää on Jori Sivosen säveltämä balladi, joka kuulostaa hieman "kiintiöballadilta" muutoin melko nopeatempoisella albumilla – tosin sanoituksensa puolesta se on oivallinen osoitus Mona Caritan kypsyneemmästä tekstimaailmasta.

Ilkka Salo levytti kaikkiaan kolme
levytystä: kaksi duettoa Mona Caritan
kanssa sekä yhden sooloesityksen.
Myös älppärin B-puoli alkaa isoilla hiteillä. Saksalaisen – Euroviisuistakin erittäin tutun säveltäjän – Ralph Siegelin sävellys Together we're strong oli noussut alkuvuodesta 1983 Mireille Mathieun ja Dallasin Bobbyna tunnetun Patrick Duffyn esittämänä duettona kansainväliseksi hitiksi. Suomenkin singlelistoilla kappale sijoittui parhaimmillaan peräti toiseksi. Raul Reiman antoi suomenkielisen version nimeksi Se ikuista on, ja duettokaveriksi Mona Caritalle pestattiin nuori 21-vuotias mies nimeltään Ilkka Takkunen – taiteilijanimeltään Ilkka Salo. Albumilla Mona Carita ja Ilkka Salo esittävät duettona toisenkin laulun Kun katsot noin, joka on alun perin yhdysvaltaisen televisiosarjan tunnussävelmä You look at me. Ilkka Salo levytti näiden kahden dueton lisäksi yhden soololevytyksen Julie, joka on suomenkielinen käännös vuoden 1983 Jugoslavian neljänneksi sijoittuneesta euroviisusta. Vuoden 1983 jälkeen Ilkka Salosta ei ole kuultu, ja hän on tiedettävästi levyttänyt vain nämä kolme levytystä.

Italialainen Umberto Tozzi osui kultasuoneen vuonna 1979, kun hän levytti kenties koko uransa tunnetuimman hitin Gloria. Jo Tozzin alkuperäiset levytykset – Tozzihan levytti laulun sekä italiaksi että englanniksi – menestyivät hienosti Euroopan listoilla, mutta maailmanlaajuiseen suosioon laulu nousi vuonna 1982 Laura Braniganin versioimana. Braniganin levytys lienee toiminut myös Mona Caritan suomenkielisen version esikuvana. Ruotsissa laulun muuten levytti samana vuonna ruotsiksi uransa alkuvaiheessa ollut nuori Carola Häggkvist. Siinä missä Carola pyrkii ääntämään "Glorian" nuorekkaasti amerikanenglanniksi, Mona Carita laulaa kotoisammin "klooriasta". Raul Reimanin valistuksellisessa sanoituksessa varoitetaan leikkimästä ihmisten tunteilla. Huikentelevainen Gloria kun vain pettää toisia, mutta kuinkas sitten voisikaan käydä kun itse joskus rakastuu: "Gloria, sä opitko sen milloin / itse rakastut sä kerran / olet suojaton sä silloin / Mieti voitko sinä itse / niitä kyyneleitä peittää / jos se joku sinut unohtaa / aivan laidan yli heittää! / Mieti kuinka monta kertaa / muille tehnyt olet niin / muutu nöyremmäksi vain / pieni Gloria!" Ettäs kuulitte! Nöyryys kaunistaa ja sisäinen kauneus ratkaisee. "Gloria, sä olet kaunis nuori / mutta mitä nyt merkitsee / vain pelkkä ulkokuori? / Vielä kauniimpi voit olla sydämestä kuitenkin / sieltä katso ulospäin, pieni Gloria". Tyypillisiä esimerkkejä kasari-iskelmän lukemattomista kielikukkasista...

Albumin B-puoli sisältää kaksi Jori Sivosen sävellystä Sama tyttö ja Mä rakastan sua. Näihin lauluihin sanoituksen on kirjoittanut Juha Vainio, joka tuohon aikaan pyrki välttelemään käännöslaulujen sanoittamista, koska niistä ei saanut yhtä hyviä teostokorvauksia kuin kotimaisiin sävellyksiin laadituista originaalisanoituksista. Sama tyttö on hauska, tosin hieman heppoinen, hyvin monacaritamainen rempseä ralli. Mona Caritan viimeisen albumin vihoviimeinen raita Mä rakastan sua taas on erittäin tyypillinen kasari-iskelmä, johon Sivonen on onnistunut säveltämään sangen tarttuvan kertosäkeistön.

Mikä fiilis -albumi ilmestyi kesäkuussa 1983. Albumilta lohkaistiin peräti kolme singleä: Se ikuista on / Me emme laske viiteen (nousi singlelistoilla sijalle 14), Vastaa jo, please / Gloria sekä Mikä fiilis / Ai ai ai. Lisäksi Mona Caritan ja Ilkka Salon toinen duetto Kun katsot noin julkaistiin Ilkka Salon Julie-singlen B-puolella. Albumi viihtyi Suomen albumilistoilla kolme kuukautta ollen heinäkuussa 1983 korkeimmillaan 15:ksi myydyin albumi. Mikä fiilis ei menestynyt yhtä hyvin kuin edeltävä Nykyaikainen, mutta on listamenestyksen perusteella Mona Caritan uran toiseksi myydyin albumi. Kokonaisuutena älppäri on melkoinen hittiparaati: Mikä fiilis, Helli mua hiljaa, Me emme laske viiteen, Se ikuista on ja Gloria ovat kaikki kasarimusiikin ehdottomien merkkipaalujen suomenkielisiä käännöksiä. Suomalainen iskelmätuotanto ei luonnollisesti pystynyt tuottamaan aina yhtä korkeatasoisia taustoja kuin alkuperäisissä levytyksissä, mutta Jori Sivonen on pyrkinyt sovittamaan albumin kappaleet siten, että ne muistuttavat mahdollisimman paljon alkuperäisiä. Soundimaailma on ehtaa kasaria.

Koska Mona Carita ei levyttämisen ohessa lainkaan keikkaillut, hänellä oli levytysprosessien välissä aikaa miettiä suuntaa elämälleen ja suorittaa opintojaan. Mona Caritaa oli nuoresta pitäen kiehtonut näytteleminen ja hän saikin kesällä 1983 opiskelupaikan Teatterikorkeakoulusta. Nyt jäätiin odottamaan, minkälainen ura Mona Caritalle urkenisi teatterin parissa. Ainakin kesällä 1984 Apu-lehden etusivu julisti, kuinka Jouko Turkka on luonut Mona Caritasta aivan uuden ihmisen. Näihin aikoihin Mona Carita antoi lehdille lausuntoja, joiden mukaan hän halusi jättää levyttämänsä musiikkityylin taakseen ja siirtyä elämässä eteenpäin. Apu-lehden haastattelussa hän totesi:
"En kadu iskelmälevyjäni enkä halveksi iskelmämusiikkia yleensä. Mutta kun jotain tekee, niin se täytyy tehdä tosissaan. Ja minä en enää pystyisi tekemään tosissani entisen kaltaisia levyjä." (Apu 27/1984)
Mona Carita vetäytyi kuitenkin piakkoin kokonaan julkisuudesta, joten sekä musiikki- että teatterimaailma jäivät nuolemaan näppejään.

Kun Mona Carita vetäytyi julkisuudesta 1980-luvun puolivälissä, hän todella vetäytyi lopullisesti, eikä hänestä ole tämän jälkeen kuulunut pihaustakaan. Hän on toistuvasti kieltäytynyt kaikenlaisista haastattelupyynnöistä. Esimerkiksi kesällä 2015 MTV3:n Retrohelmet-ohjelmassa haastatteluvuoroon pääsivät monet artistit, joita ei ollut tavattu julkisuudessa vuosikymmeniin – kuten esimerkiksi Satu Pentikäinen, Leena Vanamo tai Anneli Pasanen – mutta Mona Carita kieltäytyi tästäkin kunniasta. Mona Caritan lopullinen vetäytyminen julkisuudesta on omalta osaltaan tehnyt hänen artistiprofiilistaan entistä salaperäisemmän. Jopa internetin keskustelupalstoilla on spekuloitu mitä mielikuvituksellisimpia selityksiä sille miksi Mona Carita katosi julkisuudesta. Mona Caritasta on tullut eräällä tavalla suomalaisen iskelmähistorian mystinen hahmo.

Mona Carita tupsahti suomalaiseen musiikkibisnekseen diskokuumeen ollessa suurimmillaan ja vetäytyi diskon ollessa vielä voimissaan. Hän tulee kantamaan ikuisesti suomidisko-artistin leimaa. Monet diskoa esittäneet kestosuosikit, kuten Eini, Meiju Suvas tai Vicky Rosti ovat vaihtaneet musiikkityyliä diskokauden hiivuttua 80-luvun puolivälin jälkeen, joten heitä ei välttämättä mielletä samalla tavalla yhtä automaattisesti suomidisko-artisteiksi kuin Mona Caritaa. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivas -teoksessa onkin osuvasti kiteytetty:
"Mona Carita oli kuitenkin aikansa positiivinen ilmiö: ilopilleri, jota diskonnälkäinen viihdemaailma juuri tuona ajankohtana tarvitsi."
Olisi mielenkiintoista spekuloida, miten Mona Caritan levytysuralle olisi käynyt, jos hän olisi päättänyt jatkaa vielä vuoden 1983 jälkeen. Viimeisissä lehtihaastatteluissa väläyteltiin ajatusta Mona Caritan viidennestä albumista, mutta sellaista ei koskaan tehty. Mona Carita olisi viimeisten haastattelujensa perusteella halunnut levyttää syvällisempää musiikkia. Veikkaisin kuitenkin, etteivät levy-yhtiön sedät olisi kovinkaan varauksettomasti halunneet luopua hunajapupu-imagosta. Oletettavasti hänelle olisi tarjottu mahdollisuutta levyttää ainakin vielä yksi diskoalbumi, jossa olisi ollut entistä kasarimmat syntsataustat. Esimerkiksi vuonna 1985 Eini levytti albumin, joka sisälsi suomenkielisiä versioita muun muassa Madonnan, Modern Talkingin, Laura Braniganin sekä Jermaine Jacksonin ja Pia Zadoran hiteistä. Näiden artistien tuotantoa olisi varmasti annettu Mona Caritan levytettäväksi. Diskokauden hiipuminen olisi saattanut tietää hankaluuksia Mona Caritan uralle, sillä häntä tuskin pystyi kuvittelemaan levyttämään perinteisempää suomalaista iskelmää, kuten esimerkiksi Eini teki 1980-luvun lopussa. Mutta ehkäpä pelastuksena olisivat toimineet räväkät Samantha Fox ja Sabrina, joiden tuotannoissa olisi voinut olla ammennettavaa. Samanthan ja Sabrinan hengessähän vuonna 1989 läpimurtonsa koki muuan Kikka, joka lopullisesti toi seksin ilosanoman suomalaiseen iskelmään. Mona Caritaahan voisi seksikkään imagon ja pikkutuhmien sanoitusten vuoksi pitää eräänlaisena Kikan esiasteena. Artistien välistä yhtäläisyyttä korostaa sekin, että Kikka levytti uransa alkuvaiheessa samoja kappaleita, joita Mona Carita oli levyttänyt.

Mona Caritan perintö elää vahvasti
vielä 2000-luvullakin. Vuonna 2002
julkaistu Mikä fiilis -kokoelma saavutti
ilmestyessään runsaasti julkisuutta.
Mona Caritan tuotanto on noussut vuosikymmenien saatossa suomidiskon ystävien keskuudessa arvoon arvaamattomaan. Hänen LP-levyistään tuli divareiden kysyttyjä aarteita. Hänen levytystuotantonsa rallatukset, kuten Voi mikä Casanova, Casanova Jokunen, Kuti kuti kultasein tai Oikea mies ovat osoittautuneet kulttiklassikoiksi, joiden kohdalla camp-mittari osoittaa todella korkeita lukemia. Tietysti unohtamatta mainita Retkussa on meidän meikkistä. Mona Caritan asemaa suomidiskon eräänlaisena kuningattarena kuvastaa hyvin hänen osuutensa Warner Music Finlandin vuonna 2002 julkaisemalla Mikä fiilis -kokoelmalla, johon koottiin camp-hengessä hulvattomimpia käännösversioita aikansa diskohiteistä. Jo albumin kansikuva mukaili Mona Caritan esikoisalbumia vuodelta 1979. Albumin kansitaiteen ehdoton helmi on sen keskiaukeama, jossa on katkelma hänen Suosikki-lehden haastattelustaan vuodelta 1980.


Mona Caritan tuotannosta koottiin ensimmäinen kokoelma vuonna 1990 Fazerin Tähtisolistit-sarjassa. Jostain käsittämättömästä syystä tämä kokoelma Helli mua hiljaa ilmestyi ainoastaan C-kasettina. CD-formaatissa ensimmäinen Mona Caritan äänite on vuonna 1997 ilmestynyt 20 suosikkia -sarjan kokoelma. Vuonna 2006 julkaistiin toistaiseksi kattavin Mona Carita -kokoelma 30 suosikkia -sarjassa. Mona Carita on levyttänyt yhteensä 49 levytystä, joten tämä tuplakokoelma sisältää yli puolet hänen tuotannostaan. Siitä huolimatta Retkussa on meidän meikkis -biisin CD-julkaisua piti odottaa vuoteen 2015 asti, kunnes Rocket Records toteutti tämän kulttuuriteon. Mona Caritan molemmille CD-kokoelmille on sisällytetty melko tasapuolisesti raitoja hänen jokaiselta neljältä albumiltaan.



Aiheesta muualla


monacarita.suntuubi.com

Lähteet


Kirjallisuus:

Bruun Seppo, Lindfors Jukka, Luoto Santtu, Salo Markku (1998) Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia. WSOY – Kirjapainoyksikkö, Porvoo.

Ikävalko Reijo (1998) Täyttä elämää – Kotkan poikii ilman siipii. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Alanko Tero, Järvinen Jani, Nieminen Alex. Mikä fiilis! (Warner Music Finland, 2002).

Doktár Maj-Lis. Mona Carita: 20 suosikkia – Rasputin (Fazer, 1997).

Rantala Juha. Riman alta ja ohi maalin – Suomi-iskelmän hurjimmat harhalaakit (Rocket Records, 2015).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt sekä Suomen albumilistat.

5 kommenttia:

  1. Ihastuttava juttu. Mona Carita on munkin guilty pleasure! Kiinnostavaa tuo pohdinta siitä, millaista materiaalia hän olisi saattanut levyttää myöhemmin. Harmi, että koko käännöshittikulttuuri kuivahti ylipäätään kokoon, koska se todella tuotti tahattomassa tai tahallisessa koomisuudessaan niin mainioita ralleja. Mainitsit tuon Einin Eini-albumin, joka on mielestäni artistin paras. Olisi kiinnostavaa lukea senkin taustoista enemmän, että siinäpä sinulle juttutoive ja -vinkki. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä suomalainen kevyen musiikin historia olisi niin paljon köyhempi ilman ilmiötä nimeltän Mona Carita.

      Ja kunhan saan ryhdistäydyttyä, niin uskon, että Eini-albumi vuodelta 1985 tulee vielä tässä blogissa mainituksi. :D Einistähän on jo yhdenlainen juttu tänne raaputeltu, jossa myös sivutaan tätä aikaa. :)

      http://finnhitsaaja.blogspot.fi/2015/08/einin-kesa-ja-yo-ja-hyodyntymaton.html

      Poista
    2. No niinpä onkin, kiitos! Lukaisen tuon ja jään kiinnostuneena odottamaan tulevia juttuja.

      Poista
  2. Nyt kyllä kiinnostaisi tietää, mitkä olivat ne Mona Caritan progesuosikit.

    VastaaPoista
  3. MONA CARITA MUUTTI KAIT KANADAAN

    VastaaPoista