Kuukauden levyartikkeli: Maarit – Siivet saan (Finnlevy, 1978)

Syksyllä 2016 levyartikkelit käsittelevät albumeja, jotka ovat artistiensa sekä myydyimmät että tasokkaimmat – ainakin omasta mielestäni. Perustelut kirjoituksen loppupuolella.

Maaritilla on ollut merkittävä vaikutus siihen, että Suomessakin ymmärrettiin naisoletettujen olevan täysiverisiä rockartisteja. Maaritin ensimmäinen albumi vuodelta 1973 nosti hänet kotimaisen rockväen suosikiksi. Viisi vuotta myöhemmin julkaistu äärimmäisen korkeatasoinen Siivet saan -albumi merkitsi lopullista läpimurtoa suuren yleisön keskuudessa. Maaritista ei voi kirjoittaa ilman Sami Hurmerintaa. Yli 40 vuotta yhtä köyttä vetänyt muusikkopariskunta on aina pitänyt langat omissa käsissään ja upea Siivet saan on yhtä lailla taidonnäyte niin Maaritilta kuin Samilta.

"Poika rokkaa vaan."
– Tyttö rokkaa kans!

Vuosi 1973 merkitsee merkittävää rajapyykkiä suomalaisen rockin historiassa. Samana vuonna esikoisalbuminsa Love Recordsille levyttävät Muska Babitzin ja Maarit Äijö – ensimmäiset suomalaiset naisartistit, jotka luokiteltiin rocklaulajiksi ilman minkäänlaisia muttia. Kuten teoksessa Jee jee jee – suomalaisen rockin historia on hauskasti ilmaistu: "Moni rokkiäijä saattoi olla ihmeissään, kun mikrofonin taakse heilahti rokki-Äijö, Maarit." (Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 226)

Toki jo ennen Maaritia ja Muskaa muutamat suomalaiset naissolistit olivat raivanneet tietä "naisrokille". 1960-luvun merkittävimpiin poptähtiin lukeutuu ehdottomasti Scandialle levyttänyt Ann Christine, joka edusti selvästi nuorekkaampaa ja reippaampaa tyyliä kuin esimerkiksi saman levy-yhtiön 1950-luvun iskelmätytöt Laila Kinnunen, Brita Koivunen, Vieno Kekkonen ja Pirkko Mannola. Ann Christinen levytysmateriaali ei enää koostunut keski- ja eteläeurooppalaisista iskelmistä vaan angloamerikkalaisesta rock'n'rollista. Hän lauloi muun muassa suomenkieliset versiot nuorison villinneistä hiteistä Let's twist again ja Do you want to dance. Ann Christinen yhdessä Ullan ja Tiinan kanssa levyttämä Liian monta päivää (Ellie Greenwichin ja Bimbi Worrickin Long time comin') vuodelta 1969 edustaa sähkökitarasoundeineen tuon aikakauden kaupalliseksi levytykseksi melkoisen rokahtavaa otetta.

Ann Christinen lisäksi 1960-luvun tähdistä Anki Lindqvistiä ei voi missään nimessä levytystensä perusteella kategorisoida perinteiseksi tanssilavojen tähdeksi tai iskelmälaulajaksi. Jussi Raittinen on kirjoittanut Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historiaan: "Ehkä ensimmäinen yritys oikeaan asenteeseen oli Anki Lindqvistin levyttämässä Kinks-biisissä You Really Got Me (Paha tyttö) [1964]. Ankilla oli laaja skaala ja hän oli jo tuolloin oman tiensä kulkija." (Aho, Taskinen 2003, 10) Samaisessa Rockin korkeat korot -kirjassa 1960-luvun naisrokkareiksi on nostettu Iris Rautio, Sirkka "Suomen Miss Soul" Keiski ja Raya, joiden levytysurat jäivät kuitenkin sangen lyhyiksi.

1970-luvulla Love Recordsin myötä Suomessa ryhdyttiin luomaan autenttisia rocklevytyksiä, jotka eivät enää ottaneet vaikutteita iskelmä- ja popteollisuudesta. Ennen Love Recordsia kotimainen rocktuotanto rajoittui lähinnä käännösversioihin aikansa hiteistä. 1960-luvun nuoriso ei ottanut niitä tosissaan, koska vanhemman väen laatimilla kotikutoisilla sovituksilla ja kömpelöillä suomenkielisillä sanoituksilla ei ollut mitään tekemistä todellisen rock'n'roll-otteen ja -asenteen kanssa. Sen vuoksi monet mieltävät vasta Love Records -artistit Maaritin ja Muskan ensimmäisiksi täysiverisiksi suomalaisiksi naisrokkareiksi.

Maaritin levytysuran alku on käyty monessa yhteydessä läpi, joten sitä ei tarvinne tässä enää kovinkaan yksityiskohtaisesti kerrata. Love Recordsin Atte Blom kuuli Maaritin laulua demonauhalta ja ihastui ikihyviksi luontevaan laulajaan, joka lauloi puhtaasti ja virheettömästi sekä erottui kypsän äänensä ansiosta selvästi aikansa tyypillisistä iskelmälaulajattarista. Maarit sai Love Recordsilta levytyssopimuksen ja työpaikan levy-yhtiön toimistosta. Ensimmäinen single Aamun tulo / Nyt olen tullut maailmaan purkitettiin kesällä 1972. Helmikuussa 1973 uusi tulokas saavutti valtakunnallista julkisuutta kilpailemalla euroviisukarsinnoissa kahdella kappaleella: Ampukaa pianisti (säv. Eero Koivistoinen) ja Life is a jigsaw (säv. Seppo "Paroni" Paakkunainen). Molemmat esitykset ovat jääneet kansakunnan mieleen – ensinmainittu tosin ei niinkään musiikillisten ansioiden vuoksi, mutta monet muistavat esityksen teatraalisen loppukliimaksin, jossa kapellimestari Ossi Runne saapui ampumaan pianisti Raimo Roihan. Karsinnoissa kolmanneksi sijoittunut Life is a jigsaw oli sekin omanlaisensa spektaakkeli. Laulun säveltäjä Paroni Paakkunainen vastasi illan näyttävimmästä sisääntulosta, kun hän miljoonien televisionkatsojien todistaessa mukamas kompastui oveen ja kaatui rähmälleen lavalle. Lisäksi Paroni veti suorassa lähetyksessä saksofonillaan vastoin ennakkosuunnitelmia todella omaperäisen "free jazz" -soolon.

Maaritin monipuolinen esikoisalbumi
(1973) herätti positiivista pöhinää
Suomen rockpiireissä. Svart Records
julkaisi vinyylistä uusintapainoksen
vuonna 2014.

Loppuvuodesta 1973 ilmestyi Maaritin nimeä kantava esikoisalbumi, joka on ehdottomasti 70-luvun parhaita kotimaisia rockälppäreitä. Maarit on hämmästyttävän monipuolinen levy, mikä on tietenkin osoitus nuoren laulajattaren lahjakkuudesta ja suvereenista ammattitaidosta. Albumin tunnetuimmat kappaleet – Laakson lilja, Lainaa vain ja Sua ehkä liikaa pomputin – antavat vain kapean käsityksen Maaritin debyytin tarjonnasta. Mukana on uskottavaa käännösrokkia, kuten aloitusraita Ei eiliseen (Carole Kingin Going back) tai Synnyin Saatanan merkit käsissäin (Rollareiden Jumpin' Jack Flash), sanomallisia lauluja (Uutisten jälkeen), progahtavia levytyksiä (Merimies eli Procol Harumin A salty dog), jatsillistakin materiaalia (Otto Donnerin säveltämä Pienellä pojalla), suoraviivaista rock'n'rollia (Dave Lindholmin kynäilemät Se se on rokkii ja Anna tukan valuu vaan) ja kaiken kruununa viihteellinen versio Kaj Chydeniuksen klassikosta Laulu kuolleesta rakastetusta. Myös suomirockin ehdottomiin kärkinimiin lukeutuva Jim Pembroke on kolmella sävellyksellä tuonut oman osuutensa kirjavaan kokonaisuuteen. Aikoinaan levyyn tutustuessani ajattelin sen tarjoavan ikään kuin läpileikkauksen kaikkeen siihen musiikkiin, mitä Love Recordsin katalogissa julkaistiin. Lukiessani Maaritin elämäkertaa jouduin havaitsemaan, että jo aikalaisarvioissa kriitikot olivat tehneet saman havainnon, joten taaskaan en ollut oivaltanut mitään uutta ja ainutlaatuista (Leino 2014, 42–43). Albumin sisällön koostumus ei hämmästytä, sillä ovathan levyn tuottaneet Love Recordsin avainhenkilöt Måns Groundstroem, Atte Blom ja Otto Donner, joka on sovittanut suurimman osan sen levytyksistä. Sanoituksia albumille kirjoitti muun muassa Hector. Musisoinnista vastasivat muun muassa "Jim Pembroken ja Jukka Gustavsonin yhtyeet" eli käytännössä Maaritin jumaloima Wigwam – tosin kuulemma korvauksena siitä, että bändin omat venähtäneet ylipitkät levytyssessiot olivat tulleet levy-yhtiölle liian kalliiksi (Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 227). Kun Wigwam-muusikoiden lisäksi älppärin säestyskokoonpanoon kuuluivat esimerkiksi Albert Järvinen, Jukka Tolonen, Sakari Kukko ja Dave Lindholm, voidaan todeta koko silloisen suomalaisen rockmusiikin kerman osallistuneen Maaritin ensilevyn valmistamiseen.

Maaritin ensimmäinen albumi on ainoa, jonka hän on tehnyt ilman Sami Hurmerintaa. Maarit kohtasi lahjakkaan nuoren progekitaristi Hurmerinnan kesällä 1974. Maarit ja Sami löivät hynttyyt yhteen, ja Samille vapautui kätevästi paikka Maaritin Afrikan tähti -bändistä – ensin vain piti antaa potkut bändin kitaristille Janne Louhivuorelle (Leino 2014, 59). Siitä lähtien pariskunta on vetänyt yhtä köyttä niin yksityiselämässä kuin työkuvioissa. Maarit ja Sami Hurmerinta ovat olleet yli 40 vuoden ajan erottamaton parivaljakko keikkalavoilla ja äänitysstudioissa. Ennen liittymistään Maaritin bändiin Sami Hurmerinta oli soitellut erinäisissä kokoonpanoissa 15-vuotiaasta lähtien. Ile Kallio oli ensimmäisen kerran Hurriganesista erottuaan ehdottanut seuraajakseen Sami Hurmerintaa, mutta Remua ei kukaan määräillyt ja hän valitsi vanhan bändikaverinsa Albert Järvisen. Hurriganesin sijaan Sami Hurmerinta päätyi Taivaanvuohi-progebändin kitaristiksi.

Nyt kun tulin maininneeksi sekä Sami Hurmerinnan että Ile Kallion, sormeni syyhyävät kirjoittaa sivuhuomautuksena Suomen aliarvostetuimmista kitaristeista, sillä mielestäni kumpikaan herroista ei ole saanut kitaristina tunnustusta sellaisella laajuudella, minkä he ansaitsisivat. Ile Kallion kohdalla syynä on tietenkin ikuinen epäreilu vertailuasetelma hänen ja Albert Järvisen välillä. Sami Hurmerintaa Suomen muusikkopiirit toki kunnioittavat ja tiedostavat hänen lahjakkuutensa, mutta silti jaksan hämmästellä, miksei hänen nimeään mainita juuri koskaan Suomen taitavimpien kitaristien listauksissa. Maaritin albumeilla Sami Hurmerinnan kitaransoitto on parhaimmillaan jumalaisen ammattitaitoista ja ennen kaikkea tyylikästä. Samilla on hieno tunnistettava tyylinsä, jonka hän on säilyttänyt kaikki nämä vuosikymmenet: hän soittaa stydisti ilman säröä. Samin ajaton soundi ei ole syntynyt efektipedaaleilla. Ehkäpä Samin kitarointi on jäänyt vähemmälle huomiolle sen vuoksi, että Maaritin levytyksissä hän ei yleensä elvistele, eikä nouse kitarasooloillaan eturiviin, vaan ryydittää tunnelmaa taustalla.

Viis' pientä -LP:n (1975) kansikuvan
asetelmassa haluttiin korostaa, että
Maarit on samalla viivalla bändin
soittajien kanssa – "yksi kundeista".
Svart Records on julkaissut tämänkin
albumin uudelleen vinyylinä.

Maaritin toinen albumi Viis' pientä julkaistiin keväällä 1975. Viis' pientä on jäänyt jossain määrin edeltävän ja seuraavan älppärin varjoon. Maarit-elämäkerrassa Hurmerinnat itsekin luonnehtivat levyä "epätasaiseksi" (Leino 2014, 75–76). Albumin kymmenestä kappaleesta neljä on käännösbiisejä, jotka poimittiin Stevie Wonderilta, Frank Zappalta, Horace Silverilta ja Lennon–McCartneylta, tosin She's leaving homen (Hän lähtee pois) esikuvana on ollut Stevie Wonderin vaimon Syreeta Wrightin versio. Albumille varta vasten tehtyjä lauluja sävelsivät Sami Hurmerinta, Jim Pembroke, Otto Donner ja Upi Sorvali. Sanoituksia kynäilivät Hector, Juice Leskinen ja Maarit itse. Ensimmäinen levytetty Hurmerintojen itsensä kirjoittama kappale on albumin kakkosraita Uudet tuulet – sävellys ja sovitus Sami, sanoitus Maarit. Vaikka Viis' pientä ei menestynytkään ensilevyn tavoin, eikä se ole noussut samalla tavalla kulttisuosioon, albumi ei millään tavalla vähentänyt Maaritin uskottavuutta tai arvostusta Suomen rockpiireissä. Jälleen tekisi mieli nostaa esiin Samin taituruus: Viis' pientä -albumilla miltei nautittavinta antia on hädin tuskin parikymppisen Samin jäätävän huikea kepittäminen.

Viimeistään 1970-luvun puoliväliin mennessä Maarit oli noteerattu laajalti Suomen musiikkipiireissä poikkeuksellisen taitavana ja ammattitaitoisena vokalistina. Maarit pääsi osoittamaan kykynsä oikeastaan vielä levytysmateriaaliaan paremmin erinäisissä livetilanteissa, mistä mitä mainioimpana esimerkkinä käy vastikään Yleisradion arkistoista löytyneet julmetun hienot taltioinnit Hurmerinta-Sorvali Big Bandin musisoinnista. Esitykset nauhoitettiin marraskuussa 1976 Iltatähti-ohjelmaa varten. Onneksi nauhat löytyivät kuin löytyivätkin vuosikymmenien etsintöjen jälkeen arkistojen kätköistä, sillä niin Big Bandin musisointi kuin Maaritin laulusuoritus hipovat kansainvälistä tasoa.

Niinpä ei ollut mikään ihme, että Yleisradio halusi hyödyntää Maaritia kansainvälisissä edustustehtävissä. Alkuvuodesta 1977 Maarit kilpaili Bulgariassa OIRT-maiden (Itä-Euroopan valtioiden yleisradioliitto) sävellyskilpailussa Samin sävellyksellä Ballad for my love, joka saavutti kilpailussa ykkössijan. Kesällä vuorossa oli Nordring-festivaalit Kööpenhaminassa ja elokuussa Maarit edusti Yleisradiota ensimmäisissä Puolan Sopotissa järjestetyissä Intervision laulukilpailuissa. Vaikka Bulgariassa oli saavutettu menestystä, Maaritin interviisukappaleet The man who became a legend ja When you are down taisivat olla liian länsimaista hapatusta pärjätäkseen intervisioraatilaisten kynsissä.

Maaritin kolmatta albumia ryhdyttiin valmistamaan vuonna 1978. Love Recordsin taloudelliset vaikeudet olivat edenneet jo liian pitkälle, joten Hurmerinnat vaihtoivat levy-yhtiötä. Maaritia oli kosiskeltu Discophoniin (Leino 2014, 100), mutta Hurmerintojen tuttava Kim Kuusi sai houkuteltua hänet Fazer Finnlevyn artistikaartiin. Finnlevyllä koettiin 1970-luvun viimeisinä vuosina lukuisia miehistönvaihdoksia. Vanhan liiton miehet, kuten Toivo Kärki, pyrittiin syrjäyttämään palleiltaan, ja Fazer-konsernin uusi toimitusjohtaja Hannu Ström pyysi Kim Kuusea kotimaisen tuotannon päälliköksi.

Finnlevy edusti monella tavalla Love Recordsin vastakohtaa. Siinä missä Love Records oli epäkaupallinen, omaehtoinen ja kunnianhimoinen, Finnlevy oli ollut koko 1970-luvun ajan Suomen ylivoimaisesti suurin levy-yhtiö ja markkinajohtaja, joka julkaisi hyvin pitkälti ainoastaan kaupallista musiikkia. Love Recordsin menestys sai kuitenkin perinteiset levy-yhtiöt muuttamaan asenteitaan. Finnlevylle perustettiin vuonna 1978 "Love-henkinen" levymerkki Dig It, jonka alkuvaiheista Pekka Nissilä on kirjoittanut seuraavasti:

"Finnlevylle vuonna 1978 perustettu levymerkki DigIt liittyy osaltaan siihen aikakauden tilanteeseen, missä erittäin vankan kotimaisen musiikin tuotannon luonut Love Records -yhtiö oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, minkä myötä yhtäältä oli oletettavissa tietynlainen tyhjiö Loven tuotannon mahdollisesti loppuessa, ja toisaalta sen artistirosteri olisi etsimässä itselleen uutta julkaisijayhtiötä."

Maarit sainattiin juuri Dig It -levymerkin artistiksi. Hänen kolmas albuminsa, joka sai nimekseen Siivet saan, on levymerkin kolmas julkaisu – tuotenumeroltaan DIGLP 3 – ja ensimmäinen, josta tuli suurmenestys.

Jos edellisellä Viis' pientä -levyllä Maarit ja Sami olivat vielä etsineet omaa tyyliään, Siivet saan -albumilla heidän musiikillinen linjansa ja taiteellinen näkemyksensä hioutuivat timanttisiksi. Vaikka levy-yhtiö olikin periaatteessa muuttunut "epäkaupallisesta" "kaupalliseksi", Maarit ja Sami Hurmerinta pitivät langat omissa käsissään eivätkä suostuneet tinkimään omasta päätösvallastaan levytysmateriaalin suhteen. Maarit ei ole koskaan mieltänyt itseään viihteellisten päivän hittien esittäjäksi. Hänelle on ollut aina tärkeää esittää huolellisesti tehtyä musiikkia, joka on syntynyt pakottomasti ja rehellisesti suoraan sydämestä ja valmistettu suurella sydämellä.

Sami Hurmerinnan ja Kim Kuusen tuottama albumi Siivet saan sisältää kymmenen kappaletta. Puolet raidoista on käännöskappaleita ja puolet Samin ja/tai Maaritin omia sävellyksiä.

Vaikka kotimaisessa äänilevyteollisuudessa elettiin 1970-luvulla käännöshittien kulta-aikaa, Maarit ja Sami eivät luonnollisesti sortuneet tavanomaiseen covertehtailuun. Tammikuussa 1977 Maarit oli todennut levyttämistään käännösbiiseistä seuraavasti:

"Kyllähän mä olen tehnyt – ja tulen tekemäänkin – käännöshittejä, mutta mä haluan, että ne sovitetaan uudelleen mulle sopiviksi. Ei ole mielekästä tehdä suoraa versiota ulkomaisesta biisistä sillä alkuperäinen on aina parempi kuin kopio." (Leino 2014, 85)

Maaritin menettely 1970-luvulla käännöskappaleiden suhteen oli samankaltaista kuin muutamilla muilla omaehtoisilla suomalaisilla rokkareilla. Kuten esimerkiksi Hector, Maarit ei varsinaisesti levyttänyt suoria käännöksiä ulkomaisista hittikappaleista, mutta mikäli jokin biisi kolahti – ja sen uskottiin varmasti istuvan artistin repertuaariin – siitä päätettiin työstää täysin omannäköisensä versio. Siivet saan -albumille valikoidut käännöskappaleet on poimittu enimmäkseen tunnettujen angloamerikkalaisten soulartistien ohjelmistosta. Yhdessä Samin ja Maaritin sävellysten kanssa ne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden ilman tyylirikkoja. Vaikka älppärillä on keskenään erilaisia kappaleita, kokonaisuus on kaikin puolin selkeälinjainen ja soljuva.

Siivet saan -albumin sovitukset ovat pääsääntöisesti Samin käsialaa. Yhden kappaleen (Yhteen kuulutaan) sovituksesta vastaa älppärin toinen tuottaja Kim Kuusi ja Helmet kyynelten -levytyksen tuottajakaksikko on sovittanut yhdessä. Albumin muusikkokaartin muodostivat Sami Hurmerinta (orkesterin johto ja kitarat), Roope Koistinen (rummut ja lyömäsoittimet), Harri Merilahti (basso), Kari Kuusamo (kosketinsoittimet), Pentti Lahti (alttosaksofoni ja huilut) ja Jorma Ylösen jousisto. Taustalauluja hoiti Maaritin itsensä lisäksi nimekäs kööri: Pepe Willberg, Pave Maijanen, Kalle Fält, Vesa Enne ja Kassu Halonen.

Suurimman osan Siivet saan -levyn kappaleista on sanoittanut Kaisu Liuhala. Hän tuli mukaan iskelmäbisnekseen miehensä HI-HAT-levy-yhtiön – Fazer-konsernin toisen "undergroundimman" levymerkin – päällikön Tommi Liuhalan kautta. Vuonna 1978 Kaisu Liuhala oli vielä tuore sanoittajanimi, mutta tulevina vuosina hän tuli sanoittamaan useampia klassikoita, muun muassa Aikuisen naisen. Tekstejä levylle on kirjoittanut myös Irina Milan, mutta Maaritin uran kannalta merkittävintä lienee yhteistyön aloittaminen Mikko Alatalon kanssa. Maarit on levyttänyt elämänsä aikana yhden ikivihreän klassikon, jonka "kaikki suomalaiset" tuntevat, ja se on tietenkin Siivet saan -albumin avausraita Jäätelökesä. Laulun sanoitus Samin tekemään sävellykseen syntyi Alatalon kynästä. Jäätelökesä on sanoitus, joka tuo edelleen 2000-luvulla Mikko Alatalolle eniten Teosto-korvauksia (Nevalainen 2011, 91).

Mikko Alatalo oli Jäätelökesän sanoittamisen aikoihin vielä katu-uskottavan rocktaiteilijan maineessa. Alatalo oli levyttänyt 1970-luvulla Love Recordsille useampia kriitikoiden ylistämiä albumeja, jotka sisälsivät hänen sanoittamiaan väkeviä ja kantaa ottavia lauluja. 1970-luvun jälkipuoliskolla Mikko Alatalo oli hetken aikaa suositumpi rockidoli kuin esimerkiksi Juice Leskinen. Maaritin aikaisemmille levyille sanoituksia olivat kirjoittaneet Hector ja Juice Leskinen, joten tuohon aikaan Mikko Alatalo oli täysin luonteva jatko "sarjaan" – kaikki kolme miestä olivat 1970-luvulla kehittyneen suomirockin arvostetuimpia tekstintekijöitä. Ja olivathan Juice ja Mikko olleet saman Coitus Int. -bändin jäseniä ja levyttäneet yhteisen albuminkin vuonna 1975. Kuitenkin jo syksyllä 1978 Mikko Alatalo venytteli henkseleitä Syksyn sävelessä, jolloin suomirock-Mikko sai väistyä koko kansan Mikon tieltä – ja samalla rockkriitikot käänsivät Alatalolle selkänsä. Mikko Alatalo onkin useaan otteeseen kertonut huvittuneena, kuinka monet ovat hämmästyneet oivallettuaan, että Maaritin Jäätelökesän – ja muutaman muunkin hitin – on sanoittanut rikoomies-Alatalo.

Mikko Alatalo kirjoitti sanoituksia Maaritille vuosina 1978–1983. Alatalon banalisoiminen on myöhemmin mennyt niin pitkälle, että pahimmillaan jopa Maaritin tuon ajan tuotantoa on pyritty väheksymään Alatalon panoksen vuoksi. Maarit-elämäkerrassa tuodaan esille muuan levyarvostelu Soundi-lehdestä 1980-luvun lopusta, mihin kriitikko on kirjoittanut: "Maarit on aina ollut suuri rrrakkauteni (tai sanotaan melkein, sillä Mikko Alatalo -kaudesta en aivan niin kauheasti pitänyt)." (Leino 2014, 194) Toki mielipide voi olla täysin vilpitön, mutta ei mahda mitään, väkisinkin mieleeni juolahtaa ajatus, että levytysten laadun sijaan kirjoittajaa on ennemmin saattanut ärsyttää sanoittajan persoona. Rokkipoliisien kuului pitkään tyrmätä julmin sanankääntein suurin piirtein kaikki, missä letkeä Puuhamaa-setä ja tuulipukukansan yhteislaulattaja Mikko Alatalo on ollut osallisena. Alatalon elämäkerrassa mainitaan esimerkiksi samaisen Soundi-lehden arvostelu vuodelta 2005, missä todettiin Juice Leskisen yltäneen kestäviin tuloksiin vasta päästyään bändikaverinsa Mikko Alatalon vaikutusvallasta eroon... (Nevalainen 2011, 200) Maarit itse luonnehti Soundi-lehden haastattelussa vuonna 1986 – jolloin hänen "Alatalo-kautensa" oli jo päättynyt ja Mikosta oli tullut Syksyn sävelen vakiokasvo kupletteineen – Mikko Alataloa lahjakkaaksi tekstintekijäksi ja hirveän taitavaksi, mutta myönsi "diganneensa enemmän niitä Mikon juttuja, jotka olivat enemmän rokkia" (Leino 2014, 170).

Se Mikko Alatalon arvostuksesta. Jäätelökesän syntyä Alatalo on muistellut elämäkerrassaan seuraavasti:

"Mielessäni oli sanoitusta tehdessä täysin epäsuomalainen visio, joka oli tullut mieleeni lentäessäni New Yorkista Helsinkiin. Näin ilmasta Yhdysvaltain itärannikon uima-altaita, jotka oli syksyn tullen tyhjennetty. Suomessahan ei niin paljon uima-altaita ole, että niistä voisi tällaista sanoitusta keksiä. Mietin myös, miten sanoituksen voisi saada yhdistettyä kesään. Jäätelö liittyi mielestäni luontevasti kesään ja siitä syntyi kappaleen nimi." (Nevalainen 2011, 91–92)

Toisaalla Alatalo on kuvaillut Jäätelökesän olevan "universaali rakkaustarina, joka liittyy ihmisten nuoruuteen" (Leino 2014, 116–117). Vaikka laulun kertojahahmo vaikuttaa Stadin gimmalta "dille"- ja muine nuorekkaine ilmaisuineen, mielikuvat tyhjenevistä uima-altaista vievät ajatukset kauas pois Suomesta. Laulusta on pyritty tekemään paikasta riippumaton, joten sen tapahtumat voisivat toteutua missä tahansa. Toukokuussa 2016 Maarit ja Sami Hurmerinta kertoivat perusteellisesti Jäätelökesä-kappaleen synnystä Tikkurilan kirjaston toimittamassa videossa.

Jäätelökesä-singlen toisella puolella
kuullaan Yhteen kuulutaan, joka on
suomenkielinen versio Carly Simonin
hitistä You belong to me. Kyseinen
single oli tuoreen Dig It-levymerkin
toinen singlejulkaisu.

Jäätelökesä ensiesitettiin Suomen kansalle MTV:n Toivotaan toivotaan -televisio-ohjelmassa. Laulusta tuli Maaritin ensimmäinen listahitti, joka oli parhaimmillaan jukebokseissa viidenneksi kuunnelluin levy. Jäätelökesän ainutlaatuisuutta Maaritin uralla ilmentää, että se on ylipäätään yksi hänen harvoista listoille yltäneistä yksittäisistä levytyksistään – Maaritin soolouran kaikki listahitit ovat laskettavissa kahden käden sormilla. Maaritin kohdalla on kuvaavaa, että suurin osa hänen lukuisista listamerkinnöistään on saavutettu albumimyynnin perusteella eikä yksittäisten kappaleiden menestyksen ansiosta. Maarit on artisti, joka ei etene hitistä hittiin vaan albumista albumiin. Ilmiö tähdentää hänen profiiliaan rockartistina. Useimmiten juuri rockesiintyjät panostivat albumikokonaisuuksiin siinä missä iskelmätuotannossa annettiin suurempi merkitys yksittäisille hittilevytyksille ja pitkäsoitot saattoivat olla vain pakollisia pahoja, joihin tehtailtiin hätäisesti "albumiraitoja" muutaman hittikappaleen seuraksi.

Vaikka Jäätelökesällä on ollut kiistatta merkittävä vaikutus Maaritin lopulliseen läpimurtoon kansan keskuudessa, ajoittain on harmillista, että monien käsitys Maaritista rajoittuu ainoastaan Jäätelökesään ja sen tarttuvaan avainsäkeeseen. Aivan liian usein on joutunut kuulemaan näkemyksiä, joissa Maaritia pidetään iskelmällisen kesärenkutuksen esittäjänä. Eihän Jäätelökesä edes edusta millään tavalla tyylipuhdasta finnhits-kaanonia, vaikka levytys julkaistiinkin Finnhits 9 -kokoelmalla. Jäätelökesässä on hieno kitarabluesmelodia ja hendrixmäisiä soulrytmikomppeja. Missään tuon aikakauden popiskelmässä ei kuulla sellaista sähkökitaran vinguttamista kuin Samin soittamassa Jäätelökesän introssa. Eivät einit, taiskat ja vickyt levyttäneet 1970-luvun viimeisinä vuosina lähimainkaan sellaista musiikkia.

Vaikka Jäätelökesä onkin Siivet saan -albumin ylivoimaisesti suurin hitti, älppärillä on muitakin Maaritin uran keskeisiä merkkipaaluja. Sellaisia ovat ehdottomasti kakkos- ja kolmosraidat Ei vaadi paljon, vain kaiken ja Siivet saan, jotka ovat säilyttäneet paikkansa Maaritin vakituisessa keikkaohjelmistossa. Ei vaadi paljon, vain kaiken on alun perin James Taylorin instrumentaalisävellys, joka on omistettu hänen vastasyntyneelle Benjamin-pojalleen. Sävellyksen ikuisti levylle ensimmäisenä saksofonisti David Sanborn loppuvuodesta 1977. Suomessa oli ollut pitkään taipumus tehdä instrumentaalisävellyksistä laulettu versio, ja niinpä Irina Milan kirjoitti melodiaan tekstin Ei vaadi paljon, vain kaiken. Kahden ja puolen minuutin pituisessa laulussa – selkeästi Siivet saan -albumin lyhyin levytys – pyritään kiteyttämään rakkauden syvin olemus – ja haastavasta tavoitteesta huolimatta Milanin sanoitus on erittäin onnistunut.

Levyn nimikkobiisi Siivet saan on alun perin Minnie Ripertonin soulrevittely Reasons hänen menestysalbumiltaan Perfect angel vuodelta 1974. Suomenkielisen sanoituksen kirjoitti Kaisu Liuhala. Siivet saan on kaikin puolin vahva ja tiukka esitys, missä Hurmerinnan pariskunnan molemmat osapuolet pääsevät revittelemään kunnolla. Sami tiluttelee elämänsä antaumuksella Kari Kuusamon soittamien urkujen päälle ja Maaritin voimakas tulkinta ei pyytele keneltäkään anteeksi. Siivet saan on useaan otteeseen soitettu Maaritin keikoilla viimeisenä biisinä ja livetilanteissa bändi pääsee usein siinä vaiheessa kunnolla irrottelemaan. Ja sopiihan laulun sanoitus kuvaamaan mitä loistavimmin Maarit Hurmerinnan elämänasennetta:

"Mut niin kuin siivet saan
kun pääsen laulamaan
ja liekkiin hurjimpaan
mä kuolleen sielun saan
kun siivet saan"

Siivet saan on listauksissani ehdottomasti Maaritin parhaimpien levytysten joukossa. Huikea biisi, huikea veto!

Maarit on poikkeuksellisen muuntautumiskykyinen laulaja, joka osaa käyttää ääntään kuin instrumenttina. Hänen vivahteikas äänensä taipuu luontevasti monenlaisiin lauluihin. Helsingin Sanomat kirjoitti lokakuussa 1978 erittäin osuvasti Siivet saan -albumin arvostelussa, kuinka Maaritilla on "paitsi teknisiä myös taiteellisia edellytyksiä" olla laulamatta samalla nuotilla erityylisiä sävellyksiä. Toisaalta kaikkia mahdollisia Maarit-tulkintoja yhdistää uniikki sielukkuus. Maaritin lauluääni, jos kenen, on sielukas – soulful. Maaritin levytysmateriaali pyöriikin enemmän tai vähemmän soulmusiikin ympärillä. Jee jee jee – suomalaisen rockin historiassa on luonnehdittu Maaritin onnistuneen Carolan lailla "kääntämään jokainen kappale souliksi":

"Maaritin aistillinen ulosanti kouraisi ihmissielua yhtä hyvin jazzillisen herkissä numeroissa kuin rajuissa rypistyksissäkin. Muuan läheinen ystävä on maininnut hänen äänessään olevan 'viisautta': laulamisessa on yhtäläistä syvyyttä kuin sanoissa." (Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 227)

Siivet saan -albumillakin siirrytään luontevasti otsikkokappaleen verevästä tulkinnasta tyylikkääseen soulballadiin Yötön yö. Maaritin ja Samin yhteinen sävellys sopisi täydellisesti hämyiselle jazzklubille aamuyön pikkutunneilla. Aivan mahtavaa, että Suomessa on osattu vuonna 1978 kotimaisin voimin säveltää kansainvälisen tason bluesahtavaa soulslovaria.

A-puolen päätös Tahdon sinut rakastamaan on sekin aivan helmi! Maaritin oma sävellys ja Mikko Alatalon hieno runollinen sanoitus – varmasti Mikko Alatalon kaikkien aikojen onnistuneimpia sanoituksia. Tyylipuhtaan rocklyriikan keinoin Alatalo on rakentanut rakastetun arkisista kohtaamisista elämää suuremman rakkaustarinan.

"Köyhät tahtoo rikkaan
ja rikkaat kuninkaan
mutta minä vain tahdon sinut – rakastamaan"

Laulun sanoitus on samalla tavalla lyyrinen kuin eräät Mikon itsensä Love Recordsille levyttämät romanttiset kappaleet. Jossain määrin tulee mieleen muistumia Alatalon varhaisesta mestariteoksesta Syli (1975). Rakkauslaulun eteeristä tunnelmaa höystää hienosti Samin elegantit kitarasoolot. Sami Hurmerinta on todellinen soundivelho, joka osaa sisällyttää ominaisen soittotyylinsä luontevasti biisiin kuin biisiin, genreen kuin genreen.

Kaiken kaikkiaan on todettava, että Siivet saan -vinyylin A-puoli on älyttömän vahva. Neljä laulua viidestä lukeutuu Maaritin uran ehdottomiin virstanpylväisiin. Ja vaikka Yötön yö ei ole muiden laulujen tapaan jäänyt samalla tavalla elämään, sekin on ylväs taidonnäyte Hurmerintojen kyvykkyydestä.

1970-luvun edetessä soulmusiikki alkoi kallistua yhä enemmän rytmikkäämmän funkin suuntaan. Siitä saadaan näyte heti B-puolen aloitusraidassa Yhteen kuulutaan, joka on alun perin Carly Simonin You belong to me. Kaisu Liuhalan sanoitus tähän pettämistarinaan on ehkä hivenen naiivi – toki alkuperäistä tekstiä mukaileva – mutta Maarit ottaa tekstin suvereenisti haltuun ja tulkitsee sen uskottavasti.

Aikuisten ja nuorten ihmissuhdetarinoiden lisäksi levyllä on kaksi laulua vanhempainrakkaudesta. Debyytilleen Maarit ikuisti Lainaa vain -ikiklassikkonsa, mutta tämän albumin levytykset aiheesta tuntuivat varmasti levytyshetkellä omakohtaisemmilta – olihan Maaritista ja Samista tullut pienen Samuli-pojan vanhempia. Kaisu Liuhalan sanoittama Väärän tiedon puu lähestyi teemaa samalla tavalla kuin monet muutkin aiheesta kirjoitetut laulut: uinuvasta pienokaisesta huolehtiminen saa vanhemman miettimään, mitä kaikkea hän joutuukaan kasvaessaan kokemaan elämän haastavalla polulla:

"Väärän tiedon puu
tielles kun kaareutuu
mistä voimaa saat
vastustaa"

Siinä elämän suuria kysymyksiä, jotka Sami on säveltänyt vaikuttavaksi ja pysäyttäväksi balladiksi. Sävellyksessä on vaikutteita koskettavasta tuutulaulusta ja se erottuu soundimaailmaltaan albumin yleisannista: laulua säestetään pitkään akustisella kitaralla ja jouset maalailevat laulun riipaisevaa tunnelmaa.

Irina Milanin ja Mikko Alatalon yhdessä sanoittama Pikkurumpali kertoo niin ikään pikkumiehen kehityskaaresta, mutta laulu on aivan toisesta puusta veistetty kuin koskettava Väärän tiedon puu. Samin säveltämä Pikkurumpali on riemastuttava soulpala, joka laulun edetessä riehaantuu suorastaan hurmioituneisiin gospelvivahteisiin. Soulmusiikkihan on läheistä sukua gospelille, sillä soulin katsotaan syntyneen, kun gospelmusiikin elementtejä ryhdyttiin käyttämään lauluissa, joissa ei ollut hengellistä sanomaa. Pikkurumpali on jälleen vakuuttava näyte Sami Hurmerinnan sävellyskynästä, millä hän on osoittanut, että Suomessakin kyetään säveltämään tällaista musiikkia.

Helmet kyynelten on alun perin Jackson Brownen edesmenneelle vaimolleen omistettu Here comes those tears again, joka sopii mutkattomasti Maaritin ohjelmistoon. Kaisu Liuhalan ilmassa oleva sanoitus on hyvin uskollinen alkuperäiselle. Vinyylin B-puolen kohokohdaksi nousee kuitenkin ehdottomasti päätösraita Istun tässä pöydässä taas – Maaritin levytys nuorena menehtyneen Otis "The King of Soul" Reddingin postuumisti julkaistusta Sittin' on the dock of the bay -hitistä vuodelta 1968. Monien arvioiden mukaan Maaritin raflaava versio päihittää alkuperäisen. Tämänkin laulun suomenkielisen sanoituksen runoili Kaisu Liuhala. Petri & Pettersson Brass oli aikaisemmin levyttänyt samaisen laulun suomeksi vuonna 1972 Pertti Reposen käännöksellä Istun päässä laiturin, mutta heidän levytyksensä ei herättänyt huomiota. Maaritin versio sen sijaan on jäänyt elämään.

Siivet saan -albumi valmistettiin aikaa ja vaivaa säästämättä Finnlevyn uudessa Takomo-studiossa Helsingin Pitäjänmäellä. Äänityksestä ja miksauksesta vastasi Tom Vuori, jonka työpanosta on pidetty merkittävänä lopputuloksen onnistumisen kannalta. Ennen levyn julkaisemista legendaarinen valokuvaaja Erik Uddström ikuisti viehättävät kuvat 24-vuotiaasta Maaritista albumin kansikuvaa varten. Monen suomalaisen rockäijän huomion herätti Siivet saan -levyn sisällön lisäksi sen puoleensavetävä kansikuva. Maarit itse kommentoi levyn kantta elämäkerrassaan seuraavasti:

"Siivet saan -levyn kansi herätti närkästystä. Eräs mies oli kommentoinut sitä, se oli kai Soundissa, että eikö levy-yhtiö ole yhtään ajatellut, että Maarit on sentään äiti. Mietin valtavasti, että mistäköhän nyt on kysymys. Kansi oli ilmeisesti hänen melestään niin seksikäs, eikä äiti saanut olla seksikäs." (Leino 2014, 127)

Kannen loppusilauksen viimeisteli Jorma Auersalon suunnittelema Maarit-logo. Logoa käytettiin myös 25 vuotta myöhemmin Maaritin juhlakokoelmassa Laakson liljasta metsän tyttöön ja vuonna 2010 lanseeratussa Maarit-postimerkissä.

Syys-lokakuun 1978 vaihteessa levykauppoihin ilmestyi kunnianhimoinen ja viimeistelty pitkäsoitto, joka sai kauttaaltaan kiittäviä arvioita. Siivet saan merkitsi Maaritin lopullista läpimurtoa kansan keskuudessa, sillä se oli Maaritin ensimmäinen albumi, joka nousi listoille. Vaikka Maaritin debyyttiälppäri vuodelta 1973 oli herättänyt suitsutusta ja myynytkin ihan kohtuullisesti, se saavutti ensimmäisen virallisen listamerkintänsä vasta heinäkuussa 2014, jolloin Svart Recordsin uudelleenjulkaisu nousi albumilistan sijalle 31 viikolla 29. Siinä missä Maaritin kaksi ensimmäistä levyä saavuttivat suosiota Suomen rockympyröissä, Siivet saan laajensi hänen kuuntelijakuntaansa. Levyn ilmestymisen jälkeen Maaritista tuli suurempien yleisöjen artisti ja keikoilla kävi kova kuhina. Toki suuressa ja kaupallisessa Finnlevyssä albumin promootioon pystyttiin panostamaan aivan eri tavalla kuin Love Recordsissa.

Lokakuussa Siivet saan oli Suomen yhdenneksitoista myydyin albumi. Marraskuussa se saavutti korkeimman sijoituksensa sijoittuen Mitä Suomi Soittaa -albumilistalla neljänneksi. Siivet saan viihtyi albumilistoilla peräti yhdeksän kuukautta. Huhtikuun 1979 jälkeen albumi tippui listoilta, mutta myynti jatkui sen verran tasaisena, että levy teki heinä- ja elokuussa paluun Seuran myyntilistalle. Kaiken kaikkiaan albumin myynti ylitti 25 000 äänitteen rajan, minkä seurauksena Maarit vastaanotti loppuvuodesta 1979 kultalevyn.

Maaritin uralla Siivet saan merkitsee selkeää vedenjakajaa oman tyylin löytämisessä. Esikoisalbumin Love Records -tilkkutäkin ja hieman hapuilevan Viis' pientä -albumin jälkeen Maaritin ja Samin musiikillinen linja puhkesi kukkaansa Siivet saan -älppärillä. Tästä levystä alkaen Hurmerinnat ovat vastanneet itse omista levytysprosesseistaan ja pyrkineet olemaan mahdollisimman koskemattomia ulkopuolisille vaikutteille. Läpimurron myötä Maaritille on muodostunut vakiintunut kuuntelijakunta, joka on ostanut säännöllisesti hänen levyjään ja pitänyt huolta siitä, ettei Maaritin ole tarvinnut esiintyä tyhjille konserttisaleille. Siivet saan -pitkäsoitosta lähtien miltei jokainen Maaritin albumi on noussut myyntilistoille.

Maarit-elämäkerran kirjoittaja Annariikka Leino on hienosti tiivistänyt Siivet saan -albumin saavuttaman vastaanoton:

"Maarit puhutteli suurta yleisöä, ja pystyi samalla yhdistämään suomen kielen luontevasti alun perin englanninkieliseen rockilmaisuun." (Leino 2014, 119)

Samaisessa teoksessa Sami Hurmerinta on muistellut näitä aikoja seuraavasti:

"Nyt nähtiin, että kaikki se, mistä oltiin Maaritin kanssa puhuttu silloin kun tavattiin, oli alkanut poikia. Tehtiin omaa musaa ja yleisöä oli noin hyvin, selvästi innostunutta jengiä." (Leino 2014, 121)

Siivet saan -albumilla lanseerattu tyyli on jatkunut Maaritin uralla edelleen näihin päiviin asti. Maaritille lauluja kirjoittaneet lauluntekijät ovat todenneet jatkaneensa tietoisesti imagoa, jonka Mikko Alatalo loi teksteissään Maaritille. Näin on ilmaissut esimerkiksi Miljoonasateen Heikki Salo, joka on rustaillut Maaritille runsaasti sanoituksia vuodesta 1988 lähtien:

"Maaritin suhteen olen saanut Mikolta osviittaa siihen, miten ja minkälaisia sanoituksia hänelle pitää kirjoittaa. Ymmärtääkseni Mikko loi teksteillään Maaritille tiettyä imagoa, jonka perusteella hänet on pitkään nähty ikuisena tyttönä. Maaritin lauluissa on ollut selkeästi tyttö ja poika." (Nevalainen 2011, 92)

Siivet saan -albumilta lohkaistiin kaksi singleä: Jäätelökesä / Yhteen kuulutaan, joka menestyi jukebokseissa, ja Siivet saan / Ei vaadi paljon, vain kaiken.

Siivet saan ei ollut Maaritin ainoa albumiprojekti vuonna 1978. Samana vuonna Kim Kuusi teetti Finnlevyllä "Love-henkisen" jatsahtavaa folkia sisältävän älppärin Kim Kuusen lauluja, jonka solisteiksi hän pyysi Maaritin ja Pihasoittajien Arja Tiesmaan, myös Kari Rydman lauloi levyllä yhden laulun. Vinyylin takakannen esittelytekstiin Kim Kuusi kirjoitti: "Nämä laulut ovat syntyneet hetken muotivirtausten ulkopuolella, ilman kaupallisia tavoitteita. Tekstien valinta ja sävellykset kuvastavat henkilökohtaista suhdettani luontoon ja lähimpiin ihmisiin." Tosin epäkaupalliselta ja runolliselta albumilta Maaritin 20 suosikkia -kokoelmalle (1995) poimittu Katson silmiin kolmevuotiaan on melodisesti Maaritin levytykseksi harvinaisen iskelmällinen. Sanoitus oli kuitenkin varmasti sellainen, jonka Maarit saattoi sataprosenttisesti allekirjoittaa – olihan hänen esikoispojallaan Samulilla laulun levytyshetkellä ikää kolme vuotta. Kyseisestä LP-levystä on ilmestynyt myöhemmin uusi painos nimellä Kahlaajatyttö. Svart Records tekee melkoisen kulttuuriteon julkaisemalla tämänkin pitkäsoiton uudelleen syksyllä 2016.

Koska Maarit on harvinaisen ammattitaitoinen ja muuntautumiskykyinen tulkitsija, hänestä tuli 1970-luvun jälkipuoliskolla Suomen työllistetyimpiä taustalaulajia. Maaritin ääntä kuullaan lukuisissa 1970- ja 80-lukujen vaihteessa levytetyissä iskelmissä. Maarit oli kotimaisten taustakuorolaisten kovimmassa ytimessä, johon hänen lisäkseen kuuluivat muun muassa Irina Milan, Marjo-Riitta Kervinen, Pepe Willberg, Pave Maijanen, Kalle Fält, Martti Metsäketo ja Vesa Enne. Levytysstudioon saavuttiin aamulla ja taustojen äänittämiseen kului helposti kokonainen työpäivä. Taustalaulajan työnkuvaan sisältyi myös esimerkiksi kiertäminen Baccaran Suomen-kiertueella Irina Milanin kanssa. Luotettavan taustalaulajan on ainakin kyettävä laulamaan virheettömästi, vaikka itse päätähti ei osaisikaan. Baccara-kokemuksen innoittamana Irina Milanin aviomies Timo Lindström kutsui Maaritin ja Milanin laulamaan suomenkielisiä Baccara-käännöksiä hänen tuottamalleen diskohenkiselle Disco Shock! -albumille (1978). Levyllä kahdeksan Baccara-hitin esittäjäksi on ilmoitettu mystinen Mami. Näinä vuosina Maarit oli tuttu näky myös television viihdeohjelmien taustakuoroissa. Lisäksi muusikkoperheen äiti tienasi perheelleen elantoa laulamalla mainoksissa. 1970-luvun tiedostavassa ilmapiirissä sielunsa myyminen kaupallisille mainoksille oli Maaritin alkuperäisille rock-faneille kova pala. Kaikkein fundamentalistisimmat rokkipuritaanit jopa käänsivät selkänsä Maaritille, koska Siivet saan -albumin musiikkia ja etenkin "iskelmällistä" Jäätelökesä-hittiä pidettiin kaupallisena suuren yleisön kosiskeluna.

"Joillekin vannoutuneille rockpieruille Maaritin naisellisempi ja pehmeämpi linja oli liikaa. Jäätelökesää moitittiin laimeaksi sävellykseksi, progemuusikon pyrkimykseksi kaupallisuuteen." (Aho, Taskinen 2003, 52)

Muutama kuukausi Siivet saan -albumin ilmestymisen jälkeen Maarit sai jälleen valtakunnallista julkisuutta, kun hän kilpaili helmikuussa Viisut '79 -lähetyksessä eli yhdistetyissä euro- ja interviisukarsinnoissa. Maarit osallistui interviisuehdokkaiden kilpailusarjaan Esa Niemisen säveltämällä viehättävällä jazzvalssilla Pieni niin oon. Nieminen oli tässä vaiheessa tuore nimi kotimaisen kevyen musiikin kentällä eikä hän ollut vielä profiloitunut iskelmämieheksi kuten myöhempinä vuosina. Maarit ei kuitenkaan saanut toistamiseen tilaisuutta edustaa Suomea Sopotissa Intervision laulukilpailuissa, sillä raadin äänestyksessä Pieni niin oon hävisi täpärästi kahdeksalla pisteellä Ritva Oksasen tulkitsemalle mahtipontiselle taidepaukulle Tuulessa soitto sousi. Pieni niin oon julkaistiin singlenä, jonka B-puolelle poimittiin Siivet saan -levyltä Helmet kyynelten.

Jäätelökesä ja Ei vaadi paljon, vain
kaiken kääntyivät myös englanniksi.

Koska Siivet saan -albumi oli saavuttanut poikkeuksellisen hienon vastaanoton ja arvioissa levyä kehuttiin kansainvälisyydestään, levy-yhtiössä alettiin pohtia, olisiko Maaritilla potentiaalia menestyä Suomen rajojen ulkopuolella. Suomalaiset levytuottajat mainostivat albumia näyttävästi kansainvälisillä Midem-musiikkimessuilla. Vuonna 1979 Maarit levytti kaksi englanninkielistä singleä. Ensimmäistä seiskatuumaista kiekkoa varten Frank Robson kirjoitti kahteen Siivet saan -levyn kappaleeseen englanninkielisen sanoituksen. Jäätelökesästä tuli Call me up (when you're lonely) ja Ei vaadi paljon, vain kaiken kääntyi Robsonin käsittelyssä muotoon When love returns. Toiselle singlelle purkitettiin kaksi uutta laulua All night / Into my life, joiden suomenkieliset versiot (Aamuun ja Salaisuus) kuultiin Maaritin seuraavalla albumilla Nykyajan lapsi. Maaritin englanninkieliset levytykset saivat hyvän vastaanoton ja Fazer Finnlevyn johtoporras kävi neuvotteluja Ison-Britannian Sonet-levy-yhtiön kanssa. Sonet oli julkaissut muun muassa Hurriganesin levyjen ulkomaisia painoksia. Sami ja Maarit olivat jo tosissaan suunnittelemassa englanninkielistä albumia, mutta lopulta suunnitelmat tyssäsivät. Syyksi on selitetty Finnlevyn henkilökunnassa tapahtuneita muutoksia. Hannu Strömin ja Kim Kuusen siirryttyä toisiin tehtäviin heidän seuraajillaan ei ollut kiinnostusta edistää Maaritin kansainvälistä läpimurtoa. (Popp 2002; Leino 2014, 131)

Maaritin neljäs albumi Nykyajan lapsi
(1980) nousi ilmestyttyään Suomen
albumilistan ykköseksi ja myi
edeltäjänsä tavoin kultaa.

Siivet saan -levyn jälkimainingeissa Maaritin seuraavaa albumia odotettiin kuin kuuta nousevaa. Helmikuussa 1980 julkaistiin Maaritin neljäs pitkäsoitto Nykyajan lapsi, jota tosin monet kutsuvat älppärin tunnetuimman laulun mukaan Hymypoika-levyksi. Nykyajan lapsi nousi välittömästi helmikuussa listaykköseksi. Edeltäjänsä tavoin levy ylitti kultalevyyn vaadittavan 25 000 äänitteen myyntirajan. Siivet saan -albumiin verrattuna merkittävin muutos oli, ettei Nykyajan lapsi sisältänyt ainuttakaan käännösbiisiä. Kaikki levyn yhdeksän kappaletta ovat Samin sävellyksiä ja sovituksia. Sanoituksia kirjoittivat Mikko Alatalo, Kalle Fält ja Kaisu Liuhala. Nykyajan lapsella on useampiakin erinomaisia levytyksiä: Hymypoika, Kun nainen rakastaa miestä, Hiekka ja meri, kantaa ottavat Avainkaulalapsi ja Maailman lapsi sekä mehukkaat funkpalat Aamuun ja Maailmaan. Albumi sai edeltäjänsä tavoin kiittäviä arvosteluja korkeatasoisuudestaan ja sitä pidetään edelleen komeana Siivet saan -albumin "follow-upina".

Ennen Nykyajan lapsen ilmestymistä Yleisradio kutsui Sami Hurmerinnan osallistumaan säveltäjänä vuoden 1980 euroviisukarsintoihin, mutta Sami kieltäytyi kunniasta. Apu-lehden mukaan Sami oli ilmaissut juuri ennen karsintoja "säveltäneensä kaikki kelvolliset ideansa Maaritin uudelle albumille, eikä muita teemoja tullut tilaamallakaan" (Apu 2/1980). Vaikka Sami ei viisukarsintaan osallistunutkaan, Maarit pääsi kuitenkin keväällä kansainväliselle euroviisulavalle. Huhtikuussa 1980 Eurovision laulukilpailuissa Haagissa Suomea edusti Vesa-Matti Loiri kilpailukappaleellaan Huilumies, ja Veskulla oli tukenaan nimekäs viiden hengen taustakuoro, jonka muodostivat Maarit, Irina Milan, Martti Metsäketo, Kalle Fält ja Arto Alaspää.

Elämän maku (1981) jatkoi hyväksi
havaitulla linjalla, mutta ei yltänyt
kahden edellisen albumin suosioon.

Kahden myyntimenestykseen yltäneen albumin jälkeen Finnlevy janosi luonnollisesti lisää musiikkia Maaritilta ja Samilta. Kolmas Dig It -albumi Elämän maku julkaistiin keväällä 1981. Vaikka Elämän maku jatkoi hyväksi havaitulla Hurmerinta–Alatalo -reseptillä ja levyssä on runsaasti potentiaalia, albumi ei kuitenkaan onnistunut kokonaisuutena enää yhtä hyvin kuin kaksi edellistä. Levyn yhdeksästä kappaleesta oikeastaan vain Hämärät kaupungit on jäänyt elämään. Albumi viihtyi nelisen kuukautta listoilla ja oli parhaimmillaan kymmenen myydyimmän joukossa, mutta ei enää kahden edeltäjänsä tapaan yltänyt kultalevylukemiin. Elämäkerrassaan Maarit toteaakin, että Elämän maku tehtiin "vähän liian nopeasti" ja kiireeseen vaikutti osaltaan levy-yhtiön luomat paineet päästä julkaisemaan jälleen uutta Maarit-materiaalia (Leino 2014, 143–144).

Fazer-konsernin henkilökunnassa tapahtui vuosikymmenen vaihtuessa 1980-luvuksi jälleen paljon muutoksia. Kotimaisen tuotannon johtajaksi nimitettiin Jaakko Salo ja hänen edeltäjänsä Kim Kuusi perusti Esa Niemisen kanssa Musicmakersin. Maarit levyttikin seuraavan albuminsa Nukun radio päällä (1983) Musicmakersille. 80-luvun jälkipuoliskon albumit Tuuli ja taivas (1986) ja Tuskan tanssi (1988) tehtiin CBS-levy-yhtiölle. 1990-luvun alkaessa Maarit palasi hetkeksi aikaa takaisin Atte Blomin alaisuuteen ja Johannalle / Pyramidille syntyi vuonna 1990 levy Jotain on mulla mielessäin. Vuosi 1993 merkitsi paluuta Fazer Finnlevylle, joka tosin samana vuonna myytiin kansainväliselle Warner-konsernille. Fazerille ja Warnerille levytettiin Jos tahdot tietää (1993), Sydäntäsi lainaisin (1995), Sitä mitä rakastan (1998), konserttitaltiointi Stoalive (1999), Metsän tyttö (2001) ja englanninkielinen jazzlevy Good days, bad days (2004). Kaksi seuraavaa levyä Nälkää ja rakkautta (2006) ja Kun yö saapuu (2008) julkaisi EMI. Viimeisimmän julkaisun Miten elämästä kertoisin (2013) levy-yhtiönä oli Sony.

Siivet saan on julkaistu muutamaan
otteeseen CD-formaatissa, toisinaan
yhdessä Maaritin toisen menestyslevyn
Nykyajan lapsi kanssa.

Fazer Finnlevy julkaisi Siivet saan -albumin CD-formaatissa ensimmäistä kertaa 2 alkuperäistä -sarjassa vuonna 1990 yhdessä Nykyajan lapsen kanssa. Vastaavanlainen tuplapainos julkaistiin vuonna 2009 Warnerin 2in1-sarjassa.

Warner Music Finland julkaisi Siivet saan -levyn yksinään remasteroituna CD-painoksena vuonna 2001. Samassa yhteydessä ilmestyivät vastaavanlaiset uudelleen masteroidut painokset Maaritin kahdesta muustakin Dig It -albumista Nykyajan lapsi (1980) ja Elämän maku (1981). Siivet saan -CD-levyä näkee käytettyjen levyjen kaupoissa säännöllisesti, sen sijaan Elämän maku -levyn CD-painos on selvästi harvinaisin.

Fazer / Warner on julkaissut lukuisia ja taas lukuisia Maaritin kokoelmalevyjä, jotka sisältävät Siivet saan -albumin kappaleita. Ensimmäinen kokoelma on jo vuonna 1987 julkaistu Jäätelökesä, joka sisältää 16 Maaritin levytystä vuosilta 1978–1981. Kokoelma ilmestyi aikoinaan myös upouudessa CD-formaatissa. Siivet saan -levyltä on poimittu seitsemän kappaletta: Jäätelökesä, Ei vaadi paljon, vain kaiken, Siivet saan, Väärän tiedon puu, Istun tässä pöydässä taas, Yhteen kuulutaan ja Helmet kyynelten.

Vuonna 1995 julkaistiin Maaritin 20 suosikkia -kokoelma, jossa on neljä Love Records -levytystä ja 16 Fazer-levytystä vuosilta 1978–1981 ja 1993. Siivet saan -albumilta kokoelmalle on valikoitu peräti seitsemän raitaa: Jäätelökesä, Ei vaadi paljon, vain kaiken, Siivet saan, Istun tässä pöydässä taas, Tahdon sinut rakastamaan, Yötön yö (!) ja Helmet kyynelten.

Vuonna 2002 juhlittiin Maaritin taiteilijauran 30-vuotisjuhlavuotta, minkä kunniaksi Warnerilta ilmestyi toistaiseksi kattavin Maarit-kokoelma: 39 levytystä sisältävä tuplakokoelma Laakson liljasta metsän tyttöön. Vaikka juhlakokoelmalla on lauluja Maaritin koko uran varrelta (1973–2002), sekin painottuu erittäin vahvasti Fazer / Warner -tuotantoon. Esimerkiksi Maaritin Love Records -kausi kuitataan kahdella levytyksellä. Siivet saan -albumin lauluja tälle Maaritin juhlakokoelmalle on sisällytetty kuusi – samat kuin edellä mainitulla 20 suosikkia -kokoomalla lukuun ottamatta Yötöntä yötä.

Vuonna 2002 tuli kuluneeksi 30 vuotta
Maaritin ensimmäisestä levytyksestä.
Juhlavuoden kunniaksi julkaistiin
kattava tupla-CD-kokoelma Laakson
liljasta metsän tyttöön. Kokoelman
kannessa on sama Maarit-logo kuin
alkuperäisellä Siivet saan -albumilla.

Warnerilta ilmestyi vuonna 2006 Maarit-kokoelma 30 suosikkia -sarjassa, joka sisältää levytyksiä vuosilta 1978–2001. Siivet saan -levyltä Jäätelökesä, Ei vaadi paljon, vain kaiken, Siivet saan, Istun tässä pöydässä taas, Tahdon sinut rakastamaan ja Yhteen kuulutaan. Näin ollen Siivet saan -albumin kappaleista vain veikeä Pikkurumpali ei ole toistaiseksi kelvannut yhdellekään Maarit-kokoelmalle. Harmillista. Tällä 30 suosikkia -tuplalla on kuusi kappaletta, joiden alkuperäiset levytykset on levytetty muille levy-yhtiöille, mutta kokoelmalla alkuperäiset studioversiot on korvattu Warnerin omistamilla liveversioilla Maaritin Stoalive-konserttitaltioinnilta vuodelta 1999. Tällaisia kokoelmia pitäisi välttää...

Siivet saan -albumin kaikkien viiden kotimaisen sävellyksen nuotit ovat Warner/Chappellin julkaisemassa nuottikirjassa Jäätelökesä (1998), joka sisältää alaotsikkonsa mukaisesti Sami & Maarit Hurmerinnan lauluja vuosilta 1978–81.

Miksi Siivet saan on Maaritin paras albumi?

Siivet saan (1978) on Maaritin uran kaupallisesti menestynein. Seuraavaksi yritän perustella, minkä vuoksi se on myös hänen uransa tasokkain albumikokonaisuus. Varoitus: Osuus sisältää subjektiivisia mielipiteitä.

Onko Siivet saan Maaritin paras albumi? No on, ihan helt klart. Jäätelökesä on maukas kuorrutus, jonka alta paljastuu herkullinen viihteellinen soulkokonaisuus. Siivet saan on kaikin puolin korkeatasoinen ja huolellisesti kypsytetty albumi, jossa kaikki ominaisuudet loksahtavat paikalleen poikkeuksellisen hienosti. Levyn kaikki kymmenen laulua ovat omanlaisiaan mestariteoksia. Hienostuneet sovitukset ja Maaritin vivahteikkaat tulkinnat hipovat hämmästyttävää laadukkuutta, mikä oli harvinaista 1970-luvun suomalaiselle äänilevylle. Sanoituksissa on rocklyriikalle ominaista lennokkuutta eikä niissä sorruta iskelmäteksteille usein niin ominaiseen harmilliseen banaaliuteen. Albumi toimii kokonaisuutena saumattomasti ja yhtenäisesti, vaikka sen tunnelmat vaihtelevat nimikkobiisin rajuhkosta rocksoul-revittelystä Väärän tiedon puun pysäyttävän tunteikkaaseen tunnelmaan ja taas Pikkurumpalin riehakkaisiin gospelvivahteisiin. Levylle on valittu tarkkaan Maaritin repertuaariin täydellisesti istuvia käännöskappaleita. Samin ammattitaitoisissa sävellyksissä pelataan rikkailla sointumaailmoilla, eivätkä ne kalpene millään muotoa kansainvälisille soulmusiikin menestyshiteille.

Siivet saan -albumissa on ällistyttävän hienoa, kuinka laadustaan huolimatta levy ei ole kuitenkaan liian "vaikea". Se on helposti omaksuttava ja siinä on kosketuspintaa suuren yleisön levyksi, vaikka korkeasta tasosta ei ole tingitty millään osa-alueella. Albumin levytyksistä monet ovat osoittautuneet kestosuosikeiksi, mutta levy toimii myös kokonaisuutena erinomaisesti. Jäätelökesä on tietenkin edesauttanut huomattavasti Maaritin läpimurtoa laajemmalle kuuntelijakunnalle, mutta älppäri olisi erinomainen ilman klassikkohittiäkin.

Siivet saan -levyn pahimpana haastajana Maaritin parhaimman albumin tittelistä kisaa Nykyajan lapsi (1980), joka on niin ikään kauttaaltaan älyttömän vahva kokonaisuus. Nykyajan lapsi ei kuitenkaan ole samanlainen hittiparaati kuin Siivet saan – siinä ei ole yhtä paljon elämään jääneitä yksittäisiä ikivihreitä. Joidenkin näkemysten mukaan se saattaa kuitenkin olla eduksi...

Maaritin parhaimpiin pitkäsoittoihin lukeutuu ehdottomasti myös debyyttialbumi vuodelta 1973, joka on kiistatta vuosikymmenensä parhaita kotimaisia rocklevyjä. Vaikka monipuolisuus onkin ensilevyn valtteja, se tekee kokonaisuudesta hajanaisen näihin kahteen kultalevyyn verrattuna. Siivet saan ja Nykyajan lapsi -älppäreillä Maaritin (ja Samin) oma tyyli on kristallisoitunut.

Minulle Maaritin tuotannosta kolahtaa parhaiten varhaistuotanto. Syynä saattaa olla, että 1970- ja 80-lukujen vaihteessa Maaritin äänenkäyttö ja tulkinnat olivat luontevia, eikä niissä ole kuultavissa vielä niin runsaasti Maaritille ominaisia maneereita. Kaikella kunnioituksella, mitä lähemmäs nykypäivää tullaan, Maaritilla on tapana minun makuuni turhan paljon "briljeerata" äänellään. Mielestäni moinen hivenen liioiteltukin hienostelu on paikoitellen tarpeetonta. Kyllä vähemmälläkin uskotaan, että Maarit on poikkeuksellisen taitava ja osaava vokalisti.

Myöhemmästä tuotannosta suosikkejani ovat albumit Jos tahdot tietää (1993) ja Metsän tyttö (2001), jolle siunaantui yllättävän monta hienoa biisiä. Arvostelumenestykseksi osoittautunutta levyä Nälkää ja rakkautta (2006) on ylistetty eräänlaiseksi Hurmerintojen ammattitaidon huipentumaksi. Kyllä levyä kuunnellessani ymmärrän, että se on todella taitavasti valmistettu ja sisältää ensiluokkaista sofistikoitunutta musiikkia, mutta kaltaiselleni pinnalliselle iskelmämiehelle siitä puuttuu sellaista kaipaamaani tarttumapintaa – kutsuttakoon sitä sitten vaikka iskelmällisyydeksi.

Lähteet

Kirjallisuus:

Aho Arja, Taskinen Anne (2003) Rockin korkeat korot – Suomalaisen naisrockin historia. WSOY, Helsinki.

Bruun Seppo, Lindfors Jukka, Luoto Santtu, Salo Markku (1998) Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia. WSOY – Kirjapainoyksikkö, Porvoo.

Leino Annariikka (2014) Maarit. Johnny Kniga, Helsinki.

Nevalainen Petri (2011) Joviaali ilmiö – Tuntematon Mikko Alatalo. Helsinki-kirjat, Helsinki.

Journalistinen aineisto:

Apu 2/1980: Kinnunen Raila, "Ylen erilaiset viisut".

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Norres Lasse 1995. Maarit – 20 suosikkia: Laakson lilja (Fazer, 1995).

Popp Outi 2002. Maarit – Laakson liljasta metsän tyttöön (Warner, 2002).

Verkkolähteet:

Nissilä Pekka: DigIt. Artikkelissa Fazer Finnlevy. Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa. (Verkkolinkki)

YouTube-video: HelmetVantaa Jäätelökesä (koko haastattelu) 6.6.2016. (Verkkolinkki)

SevenPonds Blog: Beautiful Memorial Song: “Here Comes Those Tears Again” by Jackson Browne (Verkkolinkki)

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt ja Suomen albumilistat, Populaarimusiikin museon pomus.net -sivuston Listatietokannasta sekä Musiikkituottajien sivulta, jossa on Suomen viralliset albumilistat kesästä 1995 lähtien.

Aiheesta muualla

Nissilä Pekka: Sami Hurmerinta pyrkii kestävään jälkeen (Selvis-lehti 2/2007)

YLE Elävä arkisto: Maaritin harvinainen nauhoitus julki Love Recordsin 50-vuotisjuhlan kunniaksi

Mikko Alatalon kotisivut: Alatalon sanoituksia Maaritille

Kuukauden levyartikkeli: Soiva joulumaa (Finndisc, 1978)

Joulun lähestyessä on aika etsiä levyhyllyistä legendaarinen "Joulu-Finnhits" -albumi vuodelta 1978. Soiva joulumaa -levyä varten 14 finnhits-aikakauden hittinimeä levyttivät vanhoja ja uusia viihteellisiä joululauluja. Tuttujen klassikoiden seuraan Suomen eturivin musiikintekijät kynäilivät uusia kappaleita, joista yksi muodostuikin vuosien saatossa todelliseksi ikivihreäksi joululauluksi.

Joulumusiikin julkaiseminen on ollut pitkään olennainen osa iskelmäteollisuutta. Miltei jokainen suomalainen iskelmälaulaja on julkaissut uransa aikana jonkinlaisen jouluäänitteen, lukuisat artistit useamman. Levy-yhtiöille joululevyt ovat varsin tuottoisa bisnes: kenenkään ei välttämättä tarvitse kirjoittaa uusia lauluja ja raidat voidaan valmistaa melko halvalla tuotannolla. Äänitemyynnissä on koettu joulunalusaikana selkeä piikki, joten jos artisti on suosionsa huipulla, joululevy joulumarkkinoille nähdään projektina, jossa taloudellisen tappion todennäköisyys on äärimmäisen pieni. Tuottoisin suomalainen jouluäänite lienee Jari Sillanpään Hyvää joulua vuodelta 1996. Sillanpää oli saman vuoden alussa julkaissut esikoisalbuminsa, josta tuli Suomen kaikkien aikojen myydyin äänite. Sillanpää-buumi oli huipussaan, minkä myötä joululevyäkin ostettiin liki 150 000 suomalaiseen kotitalouteen. Samanlaisina pienemmän menestyksen esimerkkeinä voisi mainita platinaa myyneet Arja Korisevan Saa joulu aikaan sen, joka julkaistiin hänen toisen albuminsa jälkeen jouluksi 1991, sekä Suvi Teräsniskan Tulkoon joulu, joka ilmestyi hänen esikoislevynsä jälkeen jouluksi 2009. Suomalaisista joululevyistä kaikkein myydyin on kuitenkin Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen. Vuonna 1988 ilmestynyttä älppäriä – ja sen lukuisia uusintapainoksia – on myyty kaikkien näiden vuosien aikana melkein 170 000 äänitettä ja se on Suomen kaikkien aikojen kymmenenneksi myydyin albumi.

Suomalaisessa äänitehistoriassa joulualbumien buumi ryöpsähti siirryttäessä CD-aikaan. Vinyylien aikakaudella yksittäisten artistien joululevyt olivat vielä sangen harvinaisia. Eräänlainen pioneeri tälläkin saralla oli Irwin Goodman, joka julkaisi jo vuonna 1972 joulu-LP:n Kohta taas on joulu. Sen sijaan yleisempiä olivat eri esittäjien kokoelmat, joita varten levy-yhtiöt marssittivat tähtiartistinsa levyttämään joululauluja. Erityisesti pienten levy-yhtiöiden joulukokoelmat saattoivat saada huvittaviakin piirteitä, kun studioon marssitettiin miltei kaikki yhtiöön kiinnitetyt artistit. Eräänlaisena esimerkkinä voisi mainita Flamingo Musicin vuonna 1986 julkaiseman Joulun suuri toivekonsertti -äänitteen, jossa kuullaan mm. Carolan tulkitsemana Kuuraparta ja Kari Salmelaisen Nisse-polkka. Suomen lahjakkain jazz- ja soulkuningatar ja Napakymppi-juontaja samalla levyllä veisaamassa tuttuakin tutumpia joulurenkutuksia. Ja kaiken kukkuraksi vielä syvällinen rocklyyrikko Hector laulamassa On Marialle syntynyt poikalapsi. No, mikäpäs siinä...

Finnhitsien kulta-aikana eli 70-luvun jälkipuoliskolla levy-yhtiöt olivat jo oivaltaneet joulukokoelmien potentiaalin. Esimerkiksi vuonna 1975 Finnlevy julkaisi kokoelman Joulun toivekonsertti, jossa aikansa tähtinimet – Fredi, Markku Aro, Kai Hyttinen ja Pasi Kaunisto – tulkitsevat tuttuja joululauluja. Kahta vuotta myöhemmin julkaistiin Soiva joulukalenteri, joka sisältää kokoelman nimelle sopivasti 24 joululaulua. 1970-luvun suomalaisten joulualbumien varsinainen Tapaus on kuitenkin ehdottomasti vuonna 1978 ilmestynyt Soiva joulumaa.

Vinyylin takakanteen painettiin Niilo Tarvajärven kiitokset.

Soiva joulumaa syntyi hieman poikkeukselliseen tilaukseen. Levyn tuotto ohjattiin Niilo Tarvajärven ideoimaan Joulumaa-hankkeeseen. Legendaarinen toimittaja Tarvajärvi oli 1950- ja 60-lukujen vaihteessa saanut idean Lappiin sijoittuvasta Joulumaasta, josta hän kaavaili Disneylandin kaltaista matkailuvalttia ja turistimagneettia. Mitkään viralliset valtiolliset instituutiot eivät lähteneet tukemaan hanketta rahallisesti, mutta Tarvajärvi uskoi suunnitelmaansa niin vakaasti, että lähti omalla vastuullaan kehittämään projektia, jota jouduttiin rahoittamaan erinäisillä lahjoituksilla ja lainarahalla. Joulumaata suunniteltiin ja rakennettiin vuosikymmeniä, mutta projekti eteni äärimmäisen takkuillen. Tarvajärvi joutui monien hankkeeseen kohdistuneiden vastoinkäymisten takia melkoisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Lopulta marraskuussa 1998 Rovaniemellä avattiin Santa Park, mutta se oli vain kalpea aavistus verrattuna Tarvajärven alkuperäisiin kunnianhimoisiin suunnitelmiin.

Soivan joulumaan julkaisi Delta-levymerkillä levy-yhtiö Scandian sisaryhtiö Finndisc, jota luotsasi Jaakko Salo. Suomen kaksi suurinta levy-yhtiötä Finnlevy ja Scandia / Finndisc olivat kuuluneet vuodesta 1972 lähtien samaan konserniin, mikä mahdollisti muun muassa yhteisten kokoelmalevyjen julkaisun. Soiva joulumaa sisältää 15 levytystä, joita tulkitsevat aikansa kuuluisimmat (pop-)iskelmätähdet molempien levy-yhtiöiden artistikaartista. Monia levyn laulajia pidetään tänä päivänä nimenomaan leimallisesti finnhits-artisteina – olivathan miltei kaikki artistit vakionimiä vuosina 1975–1981 julkaistuilla supersuosituilla Finnhits-kokoelmilla. Albumin esiintyjäjoukkoon kuuluvat muun muassa Taiska, Merja Rantamäki, Päivi Kautto-Niemi sekä Mirumaru-trio, joiden levytysurien aktiivisin aika ajoittui juuri 70-luvun jälkipuoliskolle. Yhtä kappaletta lukuun ottamatta kaikki levytykset äänitettiin varta vasten kokoelmaa varten. Mukaan poimittiin myös Markku Aron kolme vuotta aikaisemmin levyttämä Tonttuparaati, jonka ensijulkaisu oli edellämainitulla Joulun toivekonsertti -levyllä. Soivalla joulumaalla kuullaan tuoreita versioita vanhoista klassikoista sekä täysin uusia levyä varten räätälöityjä joululauluja. Ajan hengen mukaisesti levylle valikoidut kappaleet edustavat viihteellisiä ja ei-hengellisiä joululauluja. Joulun hengellistä aspektia alettiin korostaa kotimaisten populaarimusiikin esiintyjien joululevyillä ja uusien kevyen musiikin laulujen sanoituksissa vasta myöhempinä vuosikymmeninä. Artistit ovat valmistaneet levytyksensä itsenäisesti taustajoukkojensa kanssa, joten levyllä ovat edustettuna melkein kaikki aikansa tähtituottajat ja -sovittajat: Jaakko Salo, Veikko Samuli, Kassu Halonen, Esa Nieminen, Kim Kuusi, Olli Heikkilä sekä Markku ja Nacke Johansson.

Levyllä on 15 joululaulua, mutta siinä on 16 raitaa. Nimittäin sekä levyn ensimmäisenä että viimeisenä raitana – introna ja outrona – kuullaan pätkät Kulkuset-klassikosta. Kulkusten esittäjiksi on merkitty Joulumaan tähtikaarti, minkä myötä annetaan ymmärtää, että siinä laulaisivat kaikki albumilla esiintyvät artistit. Introssa soolo-osuudet laulaa aikansa ylivoimaisesti suosituin duo Danny ja Armi. Ensivaikutelma: Danny ja Armi laulamassa Kulkusia. Tämän täytyy kaikessa kitschiydessään olla hyvä levy.

Joulumaa on Katri Helenan
ensimmäinen levytetty sävellys.

Heti ensimmäisenä varsinaisena lauluna kuullaan kappale, joka on noussut vuosien saatossa klassikon asemaan. Katri Helena levytti Soivalle joulumaalle täysin uuden kappaleen, joka sai nimekseen Joulumaa. Katri Helena on muistellut, että hänen mieheltään, säveltäjä-muusikko Timo Kalaojalta pyydettiin tätä albumia varten sävellystä. Timo ei kuitenkaan ehtinyt tarttua projektiin, joten Katri Helena alkoi itse ideoida mahdollista kappaletta. Hän laati itse sävellyksen ja pyysi Juha Vainiota kirjoittamaan tekstin, jossa toivottaisiin suurta puurokauhaa, jolla kuvaannollisesti voitaisiin ammentaa rauhaa maailmaan. Katri Helena oli tehnyt aikaisemmin muutamia sanoituksia (mm. En saata ymmärtää, Brasilero ja Tumma poikamies), mutta Joulumaa on hänen ensimmäinen levytetty sävellyksensä. Ja heti syntyi ikivihreä joululaulu. Melkoinen aloitus säveltäjän uralle. Joulumaa on kohonnut vuosikymmenten mittaan yhdeksi rakastetuimmaksi kotimaiseksi joululauluksi, jota on versioitu lukuisissa eri yhteyksissä. Myös Katri Helena itse levytti laulun uudelleen vuonna 1996 ilmestyneelle Hiljaisuudessa-joululevylle. Kyseinen albumi on sävyltään melko harras ja vakavamielinen, joten Joulumaakin sovitettiin kyseiselle levylle alkuperäistä levytystä huomattavasti rauhallisempaan asuun.

Omien aikalaiskokemusteni mukaan Joulumaa oli aikoinaan 90-luvulla ala-asteen musiikintunneilla toivotuimpia joululauluja, ja muistelisin kuinka sen laulaminen koulun joulujuhlassa tuntui jopa suorastaan eräänlaiselta kohokohdalta, jota odotettiin hartaasti. No, ala-asteen viimeisinä vuosina esipuberteettivaiheessa piti alkaa halveksia kaikkea, mistä oli "lapsena" pitänyt ja samalla Joulumaa taisi ajautua epäpidetyimpien laulujen joukkoon...

Joulumaan jälkeen vuorossa on vanha tuttu Joulupukki matkaan jo käy, jonka esittää Joulumaan tähtikaartin konkari Eino Grön. Sovitus on hyvin perinteinen ja tyylilleen uskollisena Grön tulkitsee joululaulun hitusen viipyilevästi. Saukin kynäilemässä tekstissä on aina oudoksuttanut säe "ei itkeä saa". Ei kai tarkoituksena ole opettaa lapsille, ettei ennen joulua saisi osoittaa surua tai muita negatiivisia tunteita, muuten jää ilman joululahjoja...

Taiska oli uransa huipulla 70-luvun
jälkipuoliskolla.

Eino Grönin klassikkoa seuraa taas albumia varten laadittu uusi kappale. Arto Alaspää ja Kaisu Liuhala kynäilivät lastenlaulunomaisen höpsön kappaleen Kukkurinmäen joulupolkka Taiskalle, joka oli levyttänyt lukuisia Alaspään sävellyksiä, kuten Boogie mies, Loitsukannel ja Silmiesi meri. Alkuvuodesta 1978 Taiska voitti Suomen interviisukarsinnat Alaspään sävellyksellä Miksi näin, mutta ei kuitenkaan päässyt esittämään laulua Sopotin festivaaleille, koska puolalaiset järjestäjät ilmoittivat kilpailussa olevan liikaa kilpailijoita. Alaspää on merkitty myös ikimuistoisen Haltin häiden toiseksi säveltäjäksi, vaikka laulu onkin enimmäkseen Hannu Seppäsen aikaansaannosta. Lennokas Kukkurinmäen joulupolkka kertoo Joulupukin ja tonttujen tunnelmista, kun aattoillan lahjakierros on saatu lopulta suoritettua. Sen jälkeen voidaan vapautua ja pistää vaikka polkaksi mummojen, vaarien, kissojen ja koirien kanssa. Lopulta alkaa väsyttää, mutta kuorsauskin muistuttaa tarttuvan polkan tahtia. Mikä ettei. Kaisu Liuhala oli tässä vaiheessa vielä verrattain tuore sanoittajanimi, mutta tulevina vuosina hän tuli sanoittamaan useampia hittejä, kuten esimerkiksi Aikuisen naisen.

Saksalaisen Kurt Noackin (1893–1945) sävellys Heinzelmännchens Wachtparade vuodelta 1912 sai sanoituksen, kun Saukki kynäili sävellykseen tekstin nimeltään Tonttuparaati. Laulun ensilevyttivät vuonna 1960 yhdessä aikansa kolme suosituinta naisartistia: Laila Kinnunen, Brita Koivunen ja Vieno Kekkonen. Soivalla joulumaalla Tonttuparaatin vauhdikasta tunnelmaa sopivan mahtipontisen sovituksen siivittämänä tulkitsee Markku Aro, joka kuului koko 1970-luvun ajan Finnlevyn artistien ehdottomaan kärkikaartiin. Saksalaista juomalaulua muistuttava Tonttuparaati piristää aina joulushoppailureissuilla, kun ruuhkaisten tavaratalojen kovaäänisetkin muistuttavat, kuinka "kiire jo on, kiire jo on..."

Vicky Rosti esittää albumilla Kassu Halosen säveltämän ja Pertti Reposen sanoittaman uuden laulun Jos joulua ei tänä vuonna tulekaan. Kassu Halosen nimi alkoi 70-luvun viimeisinä vuosina yleistyä suomalaisissa iskelmälevyissä niin sovittajana, tuottajana kuin säveltäjänäkin. Pertsa Reponen oli kääntänyt valtaosan Scandian julkaisemista käännöskappaleista 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. 1970-luvun jälkipuoliskolla hän alkoi laatia entistä enemmän täysin uusia tekstejä kotimaisiin sävellyksiin. Jos joulua ei tänä vuonna tulekaan on tyylipuhdas europop-iskelmä, jossa on sangen mahtipontinen ja tarttuva kertosäkeistö. Laulun teksti hieman korneine loppusointuineen ("salaa / joulukalaa", "jäi joulu '65 näin ikuisesti mieleen / -- / kuinka puraisin mä kieleen") ei kuitenkaan ole kaikkein terävin teksti Reposelta. Kassu Halonen tuli myöhemmin säveltämään vielä legendaarisempia joululauluja, kuten esimerkiksi Sydämeeni joulun teen.

Kirka ja Anna Babitzinin yhteis-LP
julkaistiin vuonna 1978.

70-luvun viimeiset vuodet olivat Suomen iskelmämaailmassa duettojen kulta-aikaa, kiitos Dannyn ja Armin. Myös Babitzinin sisarukset Kirka ja Anna levyttivät duettoja vuosina 1977–78. Duon ensimmäinen hitti oli Cindy, mutta suurempaan suosioon ylsi heidän levyttämänsä suomenkielinen versio John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin Grease-megahitistä You're the one I want – Sinut haluan vain. Kirka & Anna julkaisivat vuonna 1978 yhteisen albumin, joka sisälsi pääosin melko tyypillistä 70-luvun lopun pop-musiikkia. Yhteistyötä jatkettiin Soivalla joulumaalla, jota varten sisarusduo sai levytettäväkseen Jaakko Salon ja Jukka Virtasen kirjoittaman hassuttelun Hajamielinen joulupukki. Vaikka Jaakko Salo on saavuttanut urallaan tunnustusta ennen kaikkea sovittajana ja säveltäjänä, monet hänen yhteistyökumppaneistaan ovat kertoneet hänen olleen myös erinomainen sanoittaja. Jaakko Salo muun muassa kirjoitti Jukka Virtasen kanssa yhdessä lukuisat Uuden Iloisen Teatterin näytelmien musiikki-iloittelut. Hajamielisen joulupukin teksti vilisee sukupuoliin liitettyjä stereotypioita, jotka eivät vielä vuoden 1978 Suomessa herättäneet samalla tavalla paheksuntaa kuin nykypäivänä. Sanoituksen huumori syntyy siitä, kun mummo saa joululahjaksi rokkikitaran, äiti rapumerran ja vaari muotilehden vuosikerran. Tekstissä on tulkittavissa pienoinen piikki siitä, että miehet eivät osallistu tarpeeksi kotitöiden tekemiseen: siinä vaiheessa, kun perheen isä saa esiliinan, koko perhe oivaltaa, että pukki taisi tehdä tahallaan kepposen ja vihjaisi isälle, että voisi itsekin osallistua keittiöaskareisiin.

Joulupukin maa on Kari Tuomisaaren kynäilemä laulu, jonka Marion Rung levytti yhdessä Four Catsin kanssa alun perin vuonna 1967. Laulu sopii erinomaisesti kuvaamaan Tarvajärven Joulumaa-hanketta, jonka tarkoituksena oli nimenomaan mainostaa kansainväliselle yleisölle Suomea Joulupukin maana. "Made in Joulupukin maa." Alkuperäisessä levytyksessä Niilo Tarvajärvi olikin mukana ja häneltä kuullaan muun muassa vakiohokemansa "sillä lailla". Luonnollisesti Tarvajärvi-kytköksen vuoksi Joulupukin maa haluttiin mukaan Soivalle joulumaalle. Uuden version levytti uusi tulokas Eini, joka oli noussut hittilistoille ensimmäistä kertaa tammikuussa 1978, kun hän sai omasta toivomuksestaan levyttää suomeksi Baccaran megahitin Yes sir, I can boogie. Kesällä listoilla menestyivät myös Einin levytykset Vielä jossain kohdataan sekä Rakastua voisit aivan pikkuisen – Baccara-käännös sekin (Cara mia). Einin levytyksen sovituksesta vastaa Esa Nieminen, joka onkin onnistuneesti päivittänyt Joulupukin maan 70-luvulle. 1970-luvulla pop-iskelmissä kuultiin suuria sovituksia, ja niinpä Joulupukin maassakaan ei ole säästetty jousissa ja puhaltimissa.

Erkki Liikanen oli noussut 70-luvun puolivälissä suureen suosioon ja hän oli kolmena vuonna peräkkäin Syksyn sävelessä yleisön suosikki lauluillaan Evakkoreki (1975), Jokkantii (1976) ja Kolmen konstin timpermanni (1977). Liikanen oli levyttänyt Syksyn sävel -hittinsä Discophon-levy-yhtiölle, mutta 1978 hän siirtyi Finnlevyn artistikaartiin. Soivalla joulumaalla Liikanen on jättänyt kuplettihumoristin roolin sivuun. Hän esittää itse kirjoittamansa sympaattisen laulelman Joulu metsämaille saapui, jossa muistellaan haikeana lapsuuden jouluja maaseudun rauhassa.

Päivi Paunu, Päivi Karppanen ja
Titta Jokinen muodostivat Mirumarun.

Mirumaru-trion muodostivat Päivi Paunu, Titta Jokinen ja Paula Karppanen. Trion alkuperäisenä ideana oli mukailla 1930- ja 40-lukujen amerikkalaisia tyttötrioja. Mirumarun esikoisalbumi vuodelta 1977 sisälsikin suomenkielisiä versioita vanhoista ikivihreistä. Seuraavana vuonna Mirumaru alkoi esittää ajanmukaisempaakin musiikkia. Alkuvuodesta 1978 he kilpailivat euroviisukarsinnoissa Antti Hyvärisen pop-sävellyksellä ABC ja vuoden aikana he levyttivät muun muassa suomenkieliset versiot Baccaran diskohiteistä Darling (Haavein) ja Parlez-vous français (Tää me osataan). Joulualbumilla Mirumaru on saanut tulkittavakseen tanskalaisen Nisse-polkan. Myös tähän – kuten niin moneen muuhunkin – joululauluun suomenkielisen tekstin on runoillut aikoinaan Saukki. Laulun levytti alun perin Jorma Ikävalko vuonna 1953. Soivalla joulumaalla Nisse-polkka on saanut Olli Heikkilän käsittelyssä ajanmukaisen diskopoljentoisen sovituksen, joka toimii hämmästyttävän hyvin. Taustalla hekotteleva lapsikuoro tuo levytykseen oman lystikkään lisänsä. Mirumarun tarina ei enää jatkunut vuoden 1978 jälkeen. Trio ehti julkaista lyhyen historiansa aikana kaksi albumia ja yhteensä 28 levytystä. Päivi Paunu, joka oli Mirumarun perustamisen aikoihin levyttänyt viimeiset soololevytyksensä, vetäytyi tämän jälkeen julkisuuden valokeilasta.

34-vuotiaan konkarin ja 18-vuotiaan
missin yhteistyö herätti alun perin
hämmennystä, mutta kansa otti duon
avosylin vastaan. Vuosina 1977-78
Danny & Armi oli Suomen suosituin
hittiduo.

70-luvun viimeisinä vuosina Suomen ylivoimaisesti suosituin duo oli Danny & Armi. Duon ensimmäinen yhteislevytys Tahdon olla sulle hellä vuodelta 1977 kohosi yhdeksi koko vuosikymmenen suosituimmaksi iskelmäksi ja se oli kokonaiset neljä kuukautta Suomen listaykkösenä. Ykkössijalta sen syrjäytti Dannyn ja Armin seuraava hitti Kaiken sulle antaisin. Suomen iskelmätaivaalla alkoi Dannyn ja Armin myötä varsinainen hellyysbuumi. Suurhitin siivittämänä Dannyn albumi Tahdon olla sulle hellä myi timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Vuonna 1978 ilmestyi Dannyn ja Armin ensimmäinen yhteisalbumi, joka sekin myi nopeasti kultaa. Esikoisalbumilla kaikki Dannyn ja Armin levytykset ovat Veikko Samulin säveltämiä ja Juha Vainion sanoittamia. Hittikaksikko kynäili myös Soivalle joulumaalle joululaulun, joka jatkoi duolle ominaista hellyyden ilosanomaa. Joulu ainainen muistutti, että paras mahdollinen joululahja on toiselle kuuluminen ja läheisyys: "Jos vain toisillemme tunteen voimme suoda lämpöisen, silloin joulu voisi olla ainainen." Laulu kuulostaa aivan samanlaiselta kuin Dannyn ja Armin aikaisemmat hitit Samuli-sovituksineen ja naukuvine kitarasoundeineen. "Sillä tärkeintä on maailmassa kaunis ystävyys, siihen liittyy myöskin lämmin läheisyys." Puolustetaanko sanoituksessa friends with benefits -mentaliteettia? Tämä ehkä aikuisempaan makuun suunnattu laulu erottuu sanoituksensa puolesta melkoisesti muista Soivan joulumaan kappaleista, mutta olisi ollut levy-yhtiöltä suorastaan haaskausta olla hyödyntymättä vuoden kuumimman hittiduon potentiaalia.

Kurioisiteettina mainittakoon, että jos Joulu ainainen vaikuttaa kornilta, niin kuunnelkaapa Dannyn ja Armin toista joululaulua Jouluaattona vasta vuodelta 1994. Se se vasta järkyttävän korni onkin.

Dannyn ja Armin pikkupervoilun jälkeen ääneen pääsee persoonallisesta "romani-vibratosta" tunnettu Merja Rantamäki, joka kuului Toivo Kärjen viimeisiin suojatteihin ennen kuin maestro syrjäytettiin eläkkeelle 70-luvun viimeisinä vuosina. Merja Rantamäen 70-luvun levytyskappaleissa oli huomattavasti enemmän vaikutteita perinteisestä iskelmä- ja tanssimusiikista kuin muilla aikansa finnhits-hittinimillä. Rantamäki levytti runsaasti Kärjen sävellyksiä ja esimerkiksi saman vuoden syksyllä hän sijoittui Syksyn sävelessä neljänneksi Kärjen sävellyksellä Sinne. Kärki on säveltänyt myös tällä albumilla kuultavan Rantamäen esittämän Pohjolan joulun. Juha Vainion sanoitus on nimensä mukaisesti ylistys Pohjolan joulutunnelmalle, jonne päästyään saa vasta kokea oikean joulun. Sympaattinen mutta ehkä hivenen vanhahtava uusi joululaulu.

Soivalla joulumaalla kuultiin Saukin
ja Pikkuoravien comeback.

Soivan joulumaan mielenkiintoisimpiin esityksiin lukeutuu ehdottomasti kolmastoista raita Pikkuoravien hyppyrilinko. Kyseessä on legendaaristen Saukin ja Pikkuoravien comeback pitkän levytystauon jälkeen. Saukki ja oravahahmot Nestori, Simeoni ja Elmeri ikuistivat vuosina 1959–1964 toistakymmentä levytystä. Inspiraationa Saukille ja Oraville toimi Ross Bagdasarianin luomien maaoravien eli Alvin and the Chipmunksien "vinkuääninen" hittilevytys The Chipmunk song (Christmas don't be late). Laulusta päätettiin laatia suomenkielinen versio. Saukki kirjoitti käännöksen nimeltään Pikkuoravien joululaulu ja Eino Virtanen lauloi oravien osuuden, joka liitettiin äänitykseen nopeutettuna ja kolmiäänisenä. Pikkuoravien projekti on siis alkanutkin alun perin jouluaiheisella musiikilla. Levytys osoittautui menestykseksi, ja kun studiossa oli ollut äänityssession aikana niin hauskaa, Saukki ja Virtanen innostuivat kynäilemään lisää lauluja Pikkuoraville. Pikkuoravien laulujen sovittajana ja musiikillisena vastaavana toimi Jaakko Salo. Vuoden 1964 jälkeen Saukki ja Pikkuoravat vierailivat lapsitähti Mari Laurilan singlellä vuonna 1970. Kahdeksan vuotta myöhemmin valmistui viimeinen Saukin ja Pikkuoravien levytys, kun Soivalle joulumaalle levytettiin Pikkuoravien hyppyrilinko. Olisikin äärimmäisen mielenkiintoista tietää, miksi Pikkuoravat herätettiin henkiin vielä kerran juuri tätä projektia varten. Syynä saattoi mahdollisesti olla albumin kytkökset Tarvajärveen. Niilo Tarvajärvi esiintyi vuonna 1960 Saukin ja Oravien kuunnelmahupailussa Palapelipossu. Ehkäpä Saukki ja laulun säveltäjä Jaakko Salo halusivat olla mukana projektissa, jonka tarkoituksena oli jeesata vanhaa kaveria? Tai ehkäpä kaverukset halusivat muuten vain vielä kerran muistella nostalgisia Pikkuorava-äänityksiä. Pikkuoravien hyppyrilingon myötä Sauvo "Saukki" Puhtila, joka oli 1950- ja 60-lukujen vaihteessa kirjoittanut suomenkielisiä sanoituksia lukuisiin klassikoiksi muodostuneisiin joululauluihin, sai oman osuutensa tällä ikimuistoisella kokoelmalla. Pikkuoravien hyppyrilinko on mielenkiintoinen valinta joulualbumille senkin vuoksi, että talvisesta iloittelusta kertovalla laululla ei ole oikeastaan mitään tekemistä joulun kanssa. Pikkuoravat olivat kuitenkin levyttäneet jouluisen esikoislevytyksensä lisäksi vuonna 1964 kaksi sikermää tuttuakin tutummista joululauluista, joista useimmat ovat Saukin itsensä tekstittämiä: Pikkuoravien joulupotkuri 1, Pikkuoravien joulupotkuri 2.

Kisu Jernström oli kuulunut pitkään EMIn artistikaartiin ja levyttänyt sinne kaikki 70-luvun suuret hittinsä. Vuonna 1978 hän vaihtoi levy-yhtiötä Scandiaan, minkä seurauksena hän pääsi osallistumaan Soivaan joulumaahan. Kisun kappaleena albumilla on Petteri Punakuono, jonka Kassu Halonen on sovittanut omaperäiseksi reggae-versioksi.

Päivi Kautto-Niemi oli diskomusiikin
ylipapitar Suomessa 70-luvun lopulla.

Viimeisenä artistina levyllä esiintyy Päivi Kautto-Niemi, joka muistetaan lukuisista diskolevytyksistään. Kun 70-luvun jälkipuoliskolla diskomusiikki nousi valtaisaan suosioon, levy-yhtiöille tuli tarve löytää artisteja, jotka profiloituisivat nimenomaan diskomusiikin esittäjiksi. Päivin läpimurtolevytykset vuodelta 1977 olivat molemmat diskoversioita vanhoista ikivihreistä: Sunny ja Liljankukka. Myöhempinä vuosina Kautto-Niemen käsittelyssä monet iskelmäsuosikit, kuten Tulenliekki, Surujen kitara ja Saanhan viimeisen tanssin vääntyivät diskoasuun. Soivalla joulumaalla Päivin diskomentaliteetti on kuitenkin siirretty syrjään, sillä Irving Berlinin ikiklassikkoa Valkeaa joulua ei hennottu ajanmukaistaa, vaan Esa Niemisen sovittama versiointi on hyvinkin traditionaalinen iskelmä. Kautto-Niemi on lahjakas tulkitsija, joten hänen levytettäväkseen tarjottiin sävellys, jonka tulkitseminen vaatii enemmän laulullista osaamista kuin muut tämän kokoelman kappaleet. Luonnollisesti Päivin tulkinta nyt ei vedä vertoja esimerkiksi Bing Crosbylle tai Frank Sinatralle, mutta levytys on sopivan tyylikäs lopetus tasokkaalle joulualbumille.

Viimeisenä raitana kuullaan jälleen Kulkuset ja nyt soolo-osuuksia ovat saaneet muutkin kuin Danny & Armi. Jopa Pikkuoravat pääsevät ääneen. Laulun lopussa Joulumaan tähtikaartin artistit toivottavat kuuntelijoille hyvää joulua.

Soivan joulumaan alkuperäinen LP-painos sisälsi hauskan
seurapelin nimeltään Löydä joulumaa.

Soiva joulumaa julkaistiin vuoden 1978 joulumarkkinoille. Joulukuussa 1978 se oli Suomen 16:ksi ostetuin albumi. Listoille albumi palasi seuraavan vuoden joulukuussa, jolloin se noteerattiin Mitä Suomi soittaa -listan sijalla 19. Vaikka albumi ei mikään listahirmu ollutkaan, sitä myytiin joulun 1978 aikana kultalevyyn oikeuttava määrä. Tilastojen mukaan levyä on tähän päivään mennessä myyty kunnioitettavat 42 600 äänitettä. Soiva joulumaa osoittautui vuosien saatossa iskelmänharrastajien keskuudessa todelliseksi kulttiklassikoksi. 1980-luvun jälkipuoliskolla Fazer julkaisi albumin uudestaan LP:nä ja C-kasettina nimellä Soiva joulumaa – 16 kivaa joululaulua. Vuonna 1988 albumi julkaistiin ensi kertaa CD-formaatissa. Tämän CD-julkaisun painosmäärä oli ilmeisesti hyvin pieni, sillä se muodostui keräilyharvinaisuudeksi. Vuonna 2010 Warner Music Finland ilahdutti iskelmänharrastajia suunnattomasti julkaisemalla Soivan joulumaan CD:nä alkuperäisillä kansilla. Alkuperäisen LP-painoksen sisältävä lautapeli ei kuitenkaan ymmärrettävistä syistä mahtunut CD:n kansilehteen.

Soivan joulumaan ensimmäinen
CD-painos julkaistiin 1988.

Soiva joulumaa on tyylipuhdas finnhits-aikakauden joululevy, joka on jäänyt monien suomalaisten mieliin. Albumin uusista joululauluista ylivoimaisesti tunnetuin on Joulumaa, mutta muitakin lauluja (Kukkurinmäen joulupolkka, Hajamielinen joulupukki, Jos joulua ei tänä vuonna tulekaan) ovat vuosien saatossa versioineet muun muassa tenavatähdet ja lapsikuorot erinäisille joululevyille. Erkki Liikasen Joulu metsämaille saapui levytti Arja Koriseva joulualbumilleen vuonna 1991.

Retrospektiivisestä näkökulmasta olisi kiinnostavaa spekuloida, miksi juuri nämä 14 finnhits-esiintyjää päätyivät tälle levylle. Tai oikeastaan pitäisi varmaankin puhua 13:sta finnhits-esiintyjästä, sillä Saukkia ja Oravia nyt ei voi mitenkään mieltää tämän "tyylilajin" edustajiksi. Soivalla joulumaalla esiintyvät ainoastaan Finnlevyn ja Scandia / Finndiscin artistit, mikä tietenkin rajaa useammat 70-luvun tähtinimet pois. Esimerkiksi Tapani Kansa ja Lea Laven levyttivät CBS:lle, Marion EMIlle ja Paula Koivuniemi PSO:lle. Vuonna 1978 perustettiin uusi levy-yhtiö Levytuottajat, jonne finnlevyläisistä siirtyivät Irwin Goodman, Kai Hyttinen ja Hanne, minkä vuoksi kukaan heistäkään ei ole mukana älppärillä.

Pohdittaessa ketkä muut artistit olisivat mahdollisesti voineet esiintyä albumilla on siis keskityttävä Finnlevyn ja Scandian artisteihin. Yksi nimi, joka tulee välittömästi mieleen, on Kari Tapio. Kari Tapio oli vasta muutamaa vuotta aikaisemmin noussut suureen suosioon hittikappaleillaan Laula kanssain, Viisitoista kesää ja Kaipuu. Kari Tapio oli albumin ilmestymisen aikoihin erittäin suosittu tuore nimi, kuten monet muutkin Soivan joulumaan esiintyjät. Finnlevyn artistikaartista mieleen juolahtaa Frederik, mutta kenties levy-yhtiössä ajateltiin, ettei machoimagoinen Reetu ollut tuolloinkaan kaikkein uskottavin joululaulujen esittäjä. Levyltä puuttuu myös Fredi, joka oli yksi vuosikymmenen suurimpia hittinimiä. Fredin versioitavaksi olisi voinut antaa kernaasti hieman haastavammankin jouluklassikon. Saman voisi todeta myös Pepe Willbergistä. Toisaalta ehkäpä levy-yhtiön mielestä Fredin osalta joululevytysten kiintiö oli täyttynyt, sillä edellisen vuoden jouluksi Fredi oli levyttänyt oman joulu-LP:nsä Joulu, joulu on taas. Kenties sellaisetkin vuosikymmenensä suositut esiintyjänimet, kuten Jukka Raitanen tai Juhani Markola – molemmat vielä levyttivät Finndiscille – olisivat voineet tuoda panoksensa albumille. Finndiscin tähtiartisti Anneli Sari, joka oli sijoittunut saman vuoden Syksyn sävelessä hienosti toiseksi, taisi kuitenkin edustaa artistiprofiililtaan liian sofistikoitunutta tyyliä tällaiselle kepeälle joululevylle. Soivan joulumaan artistikaarti painottuu hyvin vahvasti pop-iskelmään, joten Scandian rock- ja underground-levymerkin HI-HATin artistien panosta albumille ei kaivattu. Syksyn sävel -voittaja Mikko Alatalo ei siis vielä Soivalla joulumaalla päässyt laulamaan Harmaasta joulusta. Juice Leskisen joululauluja ei kuitenkaan tarvinnut odottaa enää kovinkaan kauan, sillä vuonna 1980 ilmestyi hänen jouluälppärinsä Kuusessa ollaan. Finnlevylle levyttänyt Maarit oli kaupallisen uransa huipulla Jäätelökesän ja Siivet saan -albumin ansiosta, mutta hänenkin profiilinsa taisi olla aivan liian rock ja epäkaupallinen joululevylle, ja tuskinpa tinkimätön taiteilijatar olisi kokenut olevansa mukavuusalueellaan suureen yleisöön vetoavalla älppärillä.

Lähteet

Kirjallisuus:

Katri Helena – Tähtenä taivaalla (2003) toimittanut Irja Hämäläinen. Otava, Helsinki.

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Tuunainen Petri (2005) Armi Aavikko 1958–2002. Kustannusosakeyhtiö Kirjastudio, Helsinki.

Verkkolähteet:

KenNetin viihdetietokanta: Ne Ainoat Oikeat Pikkuoravat.
http://www.kennetti.fi/saukkijaoravat.html

Aiheesta muualla

YLE Elävä arkisto: Joulumaan rakentaminen pysähtyi v. 1987